KIRJALLINEN KYSYMYS 542/2003 vp Raja-Karjalan verotoimiston tulkinta reppuhommissa olevien matkavähennyksistä Eduskunnan puhemiehelle Henrik Johansson ja moni hänen työtoverinsa, jotka poikkeuksetta ovat "reppuhommissa" ympäri Suomea, ovat joutuneet Raja-Karjalan verotoimiston toimesta täysin kaltoin kohdelluiksi. Näitä Karjalan Murske Oy:n palveluksessa olevien henkilöiden viikonloppuna kotona käymisestä syntyneitä matkakuluvähennyksiä verottaja ei ole suostunut vähentämään muutoin kuin julkisen kulkuneuvon mukaan laskettuina. Henkilöiden valitettua Savo-Karjalan verotuksen oikaisulautakuntaan kyseinen elin piti Raja-Karjalan verotoimiston päätöksen ennallaan. Siis hyväksytyksi vähennykseksi vuonna 2002 tuli 0,70 mk/km eikä, niin kuin Johansson perustellusti vaati, 1,16 mk/km. Työkomennukset ovat olleet Tampereella, Ikaalisissa ja Loimaalla. Näistä myös työnantaja on antanut lausunnon, jossa todetaan julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen mahdottomaksi, jos viikonloppuna aikoo ennättää käydä kotona. Työnantaja ei myöskään järjestä majoitusta viikonloppujen ajaksi. Ihmetyttääkin, miten verottaja voi suhtautua täysin mielivaltaisesti verovelvollisten aitoihin perusteluihin syntyneistä matkoista ja kustannuksista, joiden vähennyksiin heillä verolakien mukaan pitäisi olla oikeus. Kysymys on myös verovelvollisten yhdenvertaisuudesta. Useat verotoimistot Suomessa ovat hyväksyneet vastaavanlaisissa tapauksissa matkakustannusvähennyksen laskettuna oman auton mukaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että perusteluissa mainitun henkilön ja hänen työtovereidensa työmatkakuluvähennykset menneiltä vuosilta sekä tulevaisuudessa hyväksytään todellisen mahdollisen kulkutavan, siis oman auton käytön, mukaan ja aikooko hallitus tarkentaa verotuksen matkakuluvähennysohjeistuksia, että ne nykyistä paremmin ottavat huomioon aidon tilanteen ilman simputusta? Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2003 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 542/2003 vp: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että perusteluissa mainitun henkilön ja hänen työtovereidensa työmatkakuluvähennykset menneiltä vuosilta sekä tulevaisuudessa hyväksytään todellisen mahdollisen kulkutavan, siis oman auton käytön mukaan ja aikooko hallitus tarkentaa verotuksen matkakuluvähennysohjeistuksia, että ne nykyistä paremmin ottavat huomioon aidon tilanteen ilman simputusta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kansanedustaja Esa Lahtelan kirjallinen kysymys koskee matkatöissä olevien verovelvollisten matkakuluvähennyksiä erityisesti viikonloppumatkojen osalta. Tuloverolain 72 :n 1 momentin mukaan työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvan tehtävän suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Jos työnantaja ei maksa työmatkasta korvauksia, verovelvollisella on oikeus vähentää selvityksensä mukaan matkustamiskulut ja lisääntyneet elantokulut. Verohallituksen Yhtenäistämisohjeiden mukaan matkustamiskulut omaa autoa käytettäessä ovat muun selvityksen puuttuessa 0,20 euroa kilomeriltä vuonna 2002. Tuloverolain 72 :n 3 momentin mukaan työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Työkomennuksen kestäessä tehdyt viikonloppu- ja muut vastaavat matkat asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä rinnastetaan asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Siten niistä aiheutuneet kustannukset vähennetään halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna. Vain joissain poikkeustapauksissa, kuten silloin, kun julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä tai jos verovelvollinen ei ehtisi käydä lainkaan kotonaan käyttämällä julkista kulkuneuvoa, voidaan vähennys hyväksyä muuta kuin julkista kulkuneuvoa käyttäen. Viikonloppumatkojen osalta tulee siis ratkaistavaksi onko kyseessä työmatka vai asunnon ja työpaikan välinen matka. Kyseessä on työmatka, jos komennus katkeaa viikonlopuksi. Muussa tapauksessa kyseessä on asunnon ja työpaikan välinen matka. Verohallinnon ohjeet työmatkakustannusten osalta sisältyvät Verohallituksen julkaisemaan Henkilöverotuksen käsikirjaan. Ohjeiden mukaan työkomennuksen katsotaan katkeavan, jos verovelvolliselle ei ole järjestetty majoitusta viikonlopuksi. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun verovelvollinen työpäivien välisinä öinä yöpyy hotellissa. Silloinkin, kun majoitus on järjestetty, työkomennuksen katsotaan kuitenkin katkeavan sairas- ja vuosilomien sekä juhlapyhien ajaksi. Verovirastot joutuvat näin ollen tutkimaan jokaisen verovelvollisen olosuhteet erikseen ja ratkaisemaan esitetyn selvityksen perusteella, onko henkilöllä oikeus vähentää viikonloppumatkaan kohdistuvat matkakulunsa työmatkakuluina todellisten kulujen mukaan vai asunnon ja työpai- 2
Ministerin vastaus KK 542/2003 vp Esa Lahtela /sd kan välisinä matkoina halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna. Jos julkista kulkuneuvoa ei viikonloppumatkoilla kuitenkaan ole lainkaan käytettävissä, vähennys voidaan molemmissa tilanteissa hyväksyä oman auton käyttökustannusten mukaan. Jos yksittäistapauksessa säännöstä on tulkittu virheellisesti, verovelvollisen käytettävissä ovat normaalit oikaisukeinot. Ensiasteessa muutosta haetaan verotuksen oikaisulautakunnalta. Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2003 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 542/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen omedelbart vidta för att den person som nämns i motiveringen och hans arbetskamrater skall få avdraget för arbetsresekostnader under gångna år och i framtiden godkända enligt det faktiska möjliga färdsättet, dvs. egen bil, och ämnar regeringen precisera anvisningarna för avdraget för resekostnader i beskattningen så att de bättre än för närvarande beaktar det verkliga förhållandet utan pennalism? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Riksdagsledamot Esa Lahtelas skriftliga spörsmål gäller avdraget för resekostnader för skattskyldiga i researbete i synnerhet när det gäller veckoslutsresor. Enligt 72 1 mom. inkomstskattelagen avses med arbetsresa en resa som en skattskyldig tillfälligt företar till ett särskilt arbetsställe för att utföra arbetsuppgifter. Om arbetsgivaren inte betalar ersättning för arbetsresan har den skattskyldige rätt att enligt utredning dra av resekostnaderna och de ökade levnadskostnaderna. Enligt skattestyrelsens harmoniseringsanvisningar är resekostnaderna i brist på annan utredning 0,20 euro per kilometer för användning av egen bil år 2002. Enligt 72 3 mom. inkomstskattelagen betraktas som arbetsresa inte resa mellan den skattskyldiges bostad och den egentliga arbetsplatsen och inte heller veckoslutsresor och liknande resor som under pågående arbetskommendering har företagits mellan bostaden och det särskilda arbetsstället. Veckoslutsresor och liknande resor som under pågående arbetskommendering har företagits mellan bostaden och det särskilda arbetsstället jämställs med resor mellan bostaden och arbetsplatsen. Därmed dras kostnaderna för dessa av enligt kostnaderna för det billigaste fortskaffningsmedlet. Endast i vissa undantagsfall, t.ex. då allmänna trafikmedel inte alls står till förfogande eller om den skattskyldige inte alls skulle hinna hem om allmänna trafikmedel används, kan avdraget godkännas då andra än allmänna trafikmedel används. När det gäller veckoslutsresor skall man alltså avgöra om det är fråga om en arbetsresa eller en resa mellan bostaden och arbetsplatsen. Det är fråga om en arbetsresa om kommenderingen avbryts till veckoslutet. I andra fall är det fråga om en resa mellan bostaden och arbetsplatsen. Skattestyrelsens anvisningar om kostnaderna för arbetsresor ingår i den handbok för personbeskattning som givits ut av skattestyrelsen. Enligt anvisningarna betraktas en arbetskommendering som avbruten om arbetsgivaren inte har ordnat någon inkvartering för den skattskyldige under veckoslutet. Så är i regel fallet om den skattskyldige tillbringar nätterna mellan arbetsdagarna på hotell. Också i sådana fall när inkvartering har ordnats, betraktas arbetskommenderingen som avbruten under sjukledigheter, semestrar och helger. Skatteverken måste därmed undersöka förhållandena för varje skattskyldig skilt för sig och på basis av den företedda utredningen avgöra om personen har rätt att dra av resekostnader som 4
Ministerns svar KK 542/2003 vp Esa Lahtela /sd hänför sig till en veckoslutsresa som arbetsresekostnader enligt de faktiska kostnaderna eller som resor mellan bostaden och arbetsplatsen enligt det billigaste fortskaffningsmedlet. Om allmänna trafikmedel inte alls står till förfogande under veckoslutsresor kan avdraget i båda fallen godkännas enligt driftskostnaderna för egen bil. Om bestämmelsen i enstaka fall har tolkats felaktigt har den skattskyldige normala möjligheter att få rättelse. I första instans söks ändring hos skatterättelsenämnden. Helsingfors den 16 december 2003 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5