Suomen Meniere-liitto, Meniere-Förbundet i Finland. 2 2009 Vuosikerta XIV

Suomen Meniere-liitto, Meniere-Förbundet i Finland eniere-posti 2 2009 Vuosikerta XIV

Suomen Meniere-liitto ry:n yhdistysten yhteystietoja Etelä-Pohjanmaan Meniereyhdistys ry Pirjo Viitamäki Vuorenmaanrinne 23 B 13 60220 Seinäjoki puh. (06) 412 0520 pirjo.viitamaki@netikka.fi Etelä-Savon Meniere-yhdistys ry Anne Henriksson Hiidenpolku 6 B 9, 50970 Mikkeli puh. 050 300 4652 nelli07@luukku.com Itä-Savon Meniere-yhdistys ry Eija Tammisto Kaukaantie 1 F 23, 57100 Savonlinna puh. 040 767 4890 tammistoeija@gmail.com Kanta-Hämeen Meniere-yhdistys ry Olle Tast Majaniementie 50, 13720 Parola puh. (03) 637 2064, 0400 211 765 olle.tast@pp.armas.fi Keski-Pohjanmaan Meniereyhdistys ry Nadia Tiainen Peltopolku 5, 67700 Kokkola puh. 040 729 8982 nadia.tiainen@cou.fi Keski-Suomen Meniere-yhdistys ry Tuulikki Hartikainen Saharisentie 14 A 6, 40270 Palokka puh. 050 581 5324 tuulikki.hartikainen@gmail.com www.keskisuomenmeniereyhdistys.com Suomen Meniere-liitto ry:n hallitus Puheenjohtaja Kirsti Salovaara Juurikatu 15 G 54 33420 Tampere puh. 040 560 0953 040 776 5579 salovaarak@kolumbus.fi Antero Hiitiö Tarkintie 14 27430 Panelia puh. (02) 864 7249 050 5933975 mara4@saunalahti.fi Marketta Joutsa-Lindell Västäräkinkatu 1 C 75 20610 Turku puh. 040 572 7482 Kymenlaakson Meniere-yhdistys ry Tarja Pukero Viimakatu 1, 48910 Kotka puh. 044 345 4580 Lapin Meniere-yhdistys ry Leena Hoikka Näätäpolku 44, 96900 Saarenkylä puh. 0400 192 652 Meri-Lapin Meniere-yhdistys ry Sinikka Kaikkonen Pihatie 4, 95230 Maksniemi puh. (016) 273 140, 040 514 5132 sinikka.kaikkonen@pp1.inet.fi Oulun Seudun Meniere-yhdistys ry Tuovi Kiviniemi Tiilitie 1 D 12, 90650 Oulu puh. 044 0926 400 etunimi.sukunimi@dnainternet.net Pirkanmaan Meniere-yhdistys ry Kirsti Salovaara Juurikatu 15 G 54, 33420 Tampere puh. 040 560 0953, 040 776 5579 salovaarak@kolumbus.fi Pohjois-Savon Meniere-yhdistys ry Liisa Peiponen Luhtatie 6, 70700 Kuopio puh. 040 593 1348 liisa.peiponen@pp.inet.fi Päijät-Hämeen Meniere-yhdistys ry Liisa Palkio Vesijärvenkatu 37 C 52 15140 Lahti puh. (03) 782 3499, 040 557 3890 Varapuheenjohtaja Esa Antikainen Ainonkatu 28 a 11 53130 Lappeenranta puh. 040 541 7782 eska.antik@gmail.com Erna Kentala HUS, Korvaklinikka PL 220, 00029 HUS puh. (09) 471 73032 050 427 2562 erna.kentala@hus.fi Mirjami Lahti Elontie 57 B as 1 00660 Helsinki puh. 040 547 8439 mirjamilahti@netti.fi Rahastonhoitaja Aune Pyykkönen Räihänkuja 3 90540 Oulu puh. 040 592 4042 (08) 556 8529(koti) aune.pyykkonen@ dnainternet.net Liisa Poussu Hukanpolku 93600 Kuusamo puh. (08) 851 2992 050 563 3333 liisa.poussu@pp1.inet.fi Mikko Seeskorpi Kirkkosalmentie 3 E, 74 00840 Helsinki puh. 050 534 3341 seesmi(at)suomi24.fi Satakunnan Meniere-yhdistys ry Antero Hiitiö Tarkintie 14, 27430 Panelia puh. (02) 864 7249, 050 593 3975 mara4@saunalahti.fi Uudenmaan Meniere-yhdistys ry Mikko Seeskorpi Kirkkosalmentie 3 E, 74 00840 Helsinki puh. 050 534 3341 seesmi(at)suomi24.fi Varsinais-Suomen Meniere-yhdistys ry Anja Peuhkuri Hehtokatu 7 A 2, 20540 Turku puh. 050 555 7221, (02) 244 1868 anja.peuhkuri@dnainternet.net Koillismaan Meniere-kerho Liisa Poussu puh. (08) 851 2992, 050 563 3333 liisa.pussu@pp1.inet.fi Vertaistukihenkilö Tuula Kolvanki puh. 040 763 3669 tuula.kolvanki@kuusamo.fi Etelä-Karjalan vertaistukihenkilöt Esa Antikainen, puh. 040 541 7782 eska.atik@gmail.com Ritva Ellonen, puh.040 820 9303 Leena Kauhanen, puh. 040 729 8481 Tietoja yhdistysten ja kerhojen toiminnasta sekä vertaistukihenkilöiden yhteystietoja myös Suomen Meniere liiton kotisivuilla www.suomenmeniereliitto.fi Sihteeri Tuulikki Hartikainen Saharisentie 14 A 6 40270 Palokka puh. 050 581 5324 tuulikki.hartikainen@gmail. com Nadia Tiainen Peltopolku 5, 67700 Kokkola puh. 040 729 8982 nadia.tiainen@cou.fi

Menierikkoja ja Mennareita Tämän kirjoituksen innoittajana on Esa Antikaisen matkakertomukselleen antama otsikko: Mennari maailmalla. Menieren tautia sairastavan tai Meniere-potilaan lyhyeksi kutsumanimeksikin ehdotettu mennari tuli matkakertomuksessa tavallaan perusteltua. Sana sai uutta sävyä ja sisältöä. Se kuullostaa melkein lempinimeltä, kovin paljon erilaiselta kuin viralliseksi omaksuttu nimitys menierikko, joka tuntuu olevan jollakin tavalla sukua sanalle siipirikko. Rikko, mikä rikko. Mennari taas menee, eikä meinaa. Matkaa vaikka maan ääriin, jos se sikseen tulee. Matkakertomuksen ydinsanomaksi ja tarkoitukseksi Esa Antikainen mainitsi halunsa rohkaista jokaista ponnistelemaan itsensä irti Menieren kahleista. Ylös ja elämään! Puheet menevästä mennarista eivät kuitenkaan tunnu kovin hyvältä kaikkien Menieren tautia sairastan mielestä. Lukijat ovat viestineet myös harminsa tämän tapaisista rohkaisu-kirjoituksista. Miten se on mahdollista, että toiset vaan pystyvät reissaamaan ja tekemään vaikka mitä. Tuntuu todella pahalta lukea sellaista, kun ei itse pysty yhtään mihinkään taudin kourissa. Lukija tulkitsi pahan mielen viestillään varmasti monen muunkin hyvin ymmärrettäviä tuntoja. Toivon kuitenkin että, jokainen jaksaisi uskoa parempaan huomiseen ja että tämäkin Meniere-postin numero siihen rohkaisee. Ja nyt. Nauti kesän jokaisesta hetkestä, niitä ei ole tuhlattavaksi asti! Marjukka Laitinen Meniere-postin lehtitoimikunta: Kirsti Salovaara pj., Esa Antikainen, Jouko Hovi, Riitta Järvinen, Marjukka Laitinen, Leo Roivainen. Seuraava Meniere-posti ilmestyy viikolla 42. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava perillä viimeistään 25.9. tai siitä etukäteen sovittaessa myös hieman myöhemmin. Toimituksen yhteystiedot: Marjukka Laitinen, Jaanintie 34 A 6, 20540 TURKU, puh. (02) 254 2259, 040 737 5705, sähköposti:marjukka.laitinen@netti.fi Painopaikka: Painola, T Nieminen Oy, Kaarina. ISSN 1239-6559 Osoitteenmuutoksista ilmoitetaan oman yhdistyksen sihteerille. Meniere-liittoon suoraan liittyneet jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutokset Raikal Rekisteripalveluun sähköpostilla rainer.kallio@ raikal.fi tai postitse Raikal Rekisteripalvelu, Rainer Kallio, Lehtikatu 1 B 5, 33340 TAMPERE. Raikal Rekisteripalvelun kotisivut: www.raikal.fi ja puh. 040 515 2050. Sisällys: Yhdistysten yhteystietoja Suomen Meniere-liiton hallitus... 2 Menierikkoja ja Mennareita Päätoimittajan palsta... 3 Kesä ja hyvinvointi, puheenjohtaja Kirsti Salovaara...4 Oulun liittokokous, kuvareportaasi... 5 Suomen Meniere-liiton hallituksen uudet jäsenet...6 Menieren taudin muutokset ja niiden kuvantaminen MRI:llä, Pyykkö et al...8 Ei kannata hermostua. Vertaistukihaastattelussa Hannu Lindholm... 13 Mennari maailmalla Esa Antikainen...16 Pelilaitteesta apua tasapainohäiriöihin? Viivin...20 Uudenmaan Meniere-yhdistyksen retki Fiskarsiin ja Mustioon, Heli Mikantie...21 Yhdistysten kevättapahtumia...21 Kesäkaudella...23 Kuuloliiton kuntoutuspalvelut Menieren tautia sairastaville...24 Menierelääkäreiden yhteystietoja...25 Meniere-posti, mediakortti...26 Meniere-riipus, Hopeajaloste Oy...27 Kansi: Pasi Hurme 3

Puheenjohtaja Kirsti Salovaara Kesä ja hyvinvointi Kesä on taas alussa ja luonto kauneimmillaan. Monen elämään kesä tuo paljon matkoja, juhlatilaisuuksia, mökkeilyä ynnä muuta normaalista talvielämästä poikkeavaa. Kesälläkin tarvitaan kuitenkin myös elämänhallintaa ja halua hoitaa itseään hyvin. Ruokailuun tulee monia houkutuksia, grillimakkarat, sillit ym. ihanat kesäherkut, jotka ehkä eivät ole kaikkein parhaimpia Meniere-potilaille. Liiallinen saunominen ja uiminen voi sekin hetkellisesti pilata kesänvieton, joten kohtuus tässäkin suhteessa on varmaan paikallaan. Nautitaan kuitenkin kesästä. Onhan takana koko talven kestänyt aherrus yhdistyksissä ja liitossa. Kela ja lääkkeet Huhtikuun alusta tuli voimaan viitehintajärjestelmä ja lääkevaihdon laajentaminen. Siinä apteekki tarjoaa asiakkaalleen halvempaa, mutta muuten vastaavaa vaihtoehtoa lääkkeestä, jonka lääkäri on määrännyt. Tähän asti potilas on voinut kieltää vaihdon ilman lisäkustannuksia. Viitehintajärjestelmä on tuonut tähän muutoksen. Mikäli asiakas haluaa nimenomaan sen merkkisen lääkkeen, jonka lääkäri on hänelle kirjoittanut, hänen pitää maksaa hinnanerotus itse. Lääkäri voi kieltää vaihdon tekemällä tästä merkinnän reseptiin. Silloin asiakas saa kelakorvauksen juuri sen lääkkeen hinnan perusteella jonka lääkäri on määrännyt. Joillekin potilaille saattaa olla tärkeää, että valmiste pysyy samana. Oulun muistelot Haluan kiittää kaikkia Oulun liittokokoukseen osallistuneita. Oli mukava tavata näitä Menieretyön pioneereja. Kokouksen ohjelmassa oli myös vertaistukikoulutus. Toivotaan, että Meniere-potilaiden hyväksi tehtävä työ seuraa edelleenkin aikaansa ja me olemme valmiita tuleville haasteille. Lehden viime numerossa julkaistuun Menieretoiminnan historiaa -kirjoitukseen oikaisu: Oulussa 17.11.1989 perustetun Meniere-yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Juhani Leppäkari Kokkolasta ja sihteeri Sirkka Haldin Kokkolasta. Kiitos molemmille ansiokkaasta työstä! Vertaistukihenkilöiden koulutus Tukihenkilökoulutus on siirretty ensi keväälle, jotta saamme mukaan myös IT-pohjaisen ohjelman koekäytön. Liittokokous Vuoden 2010 liittokokouspaikka on Jyväskylä. Ajankohta on maaliskuu, tarkempi päivä ilmoitetaan tuonnempana. Toivon kaikille hyvää kesää! Kirsti Salovaara pj. 4

20-vuotisjuhla, Liittokokous - ja tietysti myös ryhmätyötä Meniere-toiminnan 20-vuotisjuhlassa 27.3.2009 muisteltiin pioneerivuosien vaiheita, kiiteltiin ensimmäisen yhdistyksen perustajajäseniä ja palkittiin myös tämän päivän toimijoita ansiokkaasta työstä Meniere-potilaiden hyväksi. Perustajajäsenet saivat juhlassa kukkakimput. Kuvassa vasemmalta: ensimmäisen Meniere-yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Leppäkari, Martti Sorri, Liisa Poussu ja sihteeri Sirkka Haldin. Urho Roivanen palkittiin Oulun juhlakokouksessa Suomen Meniere-liiton kultaislle ansiomerkillä. Kultaisen ansiomerkin saivat myös Riitta Järvinen ja Esa Antikainen, jotka eivät olleet tilaisuudessa läsnä. Kiitämme Suomen Meniere-liittoa saamastamme huomionosoituksesta Riitta Järvinen ja Esa Antikainen Huikea maaliskuinen talvimaisema houkutti Oulun Hietasaaren merijäälle, mutta tiukka kokousohjelma piti väen sisätiloissa ahkeroimassa. Ei ole Meniere-kokoontumista ilman ryhmätöitä. Liittokokouksen päätyttyä kuultiin Internetpohjaisen vertaistukihankkeen etenemisestä. Ohjelma on valmistumassa koekäyttöön, kertoi tutkimusapulainen Pekka Jääskeläinen, joka johdatteli kuulijansa myös ryhmätöihin pohtimaan vertaistuen visiota, strategiaa ja missiota. Kuvat: Kirsi Varpa ja Urho Roivanen 5

Suomen Meniere-liiton hallituksen uudet jäsenet tutuiksi Suomen Meniere-liiton hallituksen uudet jäsenet esittäytyvät. Kevään Liittokokouksen Oulussa valitsemat Mirjami Lahti, Mikko Seeskorpi ja Nadia Tiainen kertovat itsestään seitsemän otsikon verran. 1. Synnyin vuonna - ja minusta tuli isona 2. Kotijoukkoihini kuuluvat 3. Harrastan 4. Tänä kesänä 5. Meniere tuli elämääni 6. Meniere-liiton toiminnassa tärkeintä 7. Tulevaisuudennäkymiä, omia ja liiton. Mirjami Lahti 1. Synnyin vuonna 1953 ja minusta tuli isona maanmittausteknikko 2. Kotijoukkoihini kuuluvat aviopuoliso ja 23- ja 25-vuotiaat tytöt sekä Espanjasta meille muuttanut kaikenkirjava Lola-kissa. 3. Harrastan sauvakävelyä lähes päivittäin, pienimuotoista puutarhanhoitoa ja matkailua Euroopan lämpimissä maissa. Nautin hiljaisuudesta ja luonnon äänistä. 4. Tänä kesänä kesälomastani vietän perinteisesti ison osan kotosalla, mutta mökkeilen myös Pohjois-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla. Aivan aluksi otin kylläkin varaslähdön kesään ja kävin toukokuussa Kroatian Splitissä. +34 astetta ihanaa! Onnea tuova kosketus piispa Grdur Ninskin isovarpaaseen Splitin vanhassa kaupungissa Kroatiassa 5. Meniere tuli elämääni loppukesällä 2002 ja kaikki klassiset oireet alkoivat saman tien: oikean korvan kuulo heikkeni, lukkoisuuden tunne korvassa, pään puutumisen tunne, jatkuva pahanolon tunne, tinnitus ja rajut kiertohuimauskohtaukset. Ajoittainen ääniyliherkkyys tuli mukaan vähän myöhemmin ja vuonna 2006 päivittäiset sekuntihuimauskohtaukset. Kiertohuimauskohtauksia ei ole ollut miesmuistiin, oikean korvan kuulo on melko olematon ja tinnitus molemmissa korvissa jatkuvaa, sivuaskeleet ja horjahdukset lisääntyvät minkä tahansa ylirasituksen yhteydessä. Olen oppinut ajan myötä kuuntelemaan kehoni viestejä herkällä korvalla ja tunnistan Menieren tautiin liittyvät ennusmerkit, jotka yleensä johtuvat siitä, että lepo tai ulkoilu on jäänyt liian vähälle, olen ollut liian pitkään hälinäisessä ympäristössä tai nestetasapaino on häiriintynyt. Sitten täytyy korjata tilanne. Toisinaan tasapaino löytyy päivässä, toisinaan palautumiseen menee useampi päivä. Uudenmaan Meniere-yhdistykseen liityin heti sairastuttuani ja kävin säännöllisesti jäsenilloissa. Niissä asiantuntijat jakoivat ajankohtaista tietoa sairaudesta ja keinoista, jotka saattaisivat helpottaa oireita. Hyvin tärkeää minulle oli keskustelut jäsenilloissa tapaamieni ihmisten kanssa, korvaamatonta vertaistukea. Keväällä 2006 minut valittiin Uudenmaan Meniereyhdistyksen puheenjohtajaksi vuoden mittaiseksi jaksoksi ja sen jälkeen olen ollut hallituksen jäsenenä. 6. Meniere-liiton toiminnassa tärkeintä on jakaa tietoa sitä tarvitseville ja tavoittaa erityisesti vastasairastuneet, jotka ovat luultavasti yhtä hädissään kuin minäkin vuonna 2002. Edistää Menieren taudin tutkimusta ja jakaa tietoa uusista tutkimustuloksista. 7. Ajattelen niin, että asioilla on tapana järjestyä eikä minun tarvitse suuresti huolehtia tulevasta. Olen ollut nyt kaksi vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä Menieren taudin vuoksi ja olen työssä 3-4 päivää viikossa, 6

ihanteellisin työpäivän pituus minulle on 5-6 tuntia. Osa-aikatyöhön siirtyminen oli minulle kuin lottovoitto, koska sitä ennen pystyin olemaan työssä harvoin koko työviikon. Osa-aikaisena minulla ei ole ainakaan vielä ollut tarvetta sairaslomiin menieren vuoksi. Meniere-toiminnan puolesta toivoisin, että IT-pohjainen vertaistukiohjelma saataisiin jäsenistön käyttöön auttamaan arjessa selviytymistä ja antamaan vastauksia eteen tuleviin kysymyksiin Menieren taudin eri vaiheissa. Toivon myös, että yhdistykset eri puolilla Suomea jaksaisivat edelleen järjestää yhteisiä tapaamisia niille jäsenille, joita tällainen toiminta auttaa ja ilahduttaa. Helluskarilla viime kesänä Nadia Tiainen 1. Synnyin vuonna 1979 ja minusta tuli isona lähihoitaja. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa. 2. Kotijoukkoihini kuuluvat aviopuolisoni Jani ja neljä lasta: Julia 12v., Juho 10v., Jutta 5v. ja Jenna 2v. Roomalaisella vesipostilla huhtikuussa 2009 Mikko Seeskorpi 1. Synnyin vuonna 1968, isona minusta tuli assistentti. 2. Kotijoukkoihini kuuluu pitkäaikainen elämänkumppani. 3. Harrastan yhdistystoimintaa, musiikkia ja uintia. 4. Tänä kesänä olen enimmäkseen kotona meren rannalla Itä-Helsingissä. 5. Meniere tuli elämääni syksyllä 2005. Alkuvaihe oli tosi vaikea, onnekseni kuitenkin löysin heti hyvän lääkärin. Yhdistykseen liityin 2006 ja lähdin toimintaan aktiivisesti mukaan vuonna 2007. 6. Meniere-liiton toiminnassa tärkeintä on yhdistyksen tarjoama tuki jäsenilleen ja yhteenkuuluvuuden tunne. 7. Tautini on pysynyt kaiken kaikkiaan hyvin kurissa pahan alkuvaiheen jälkeen. Toivon, että vältyn jatkossakin isommilta ongelmilta. Liiton puolelta odotan mielenkiinnolla vertaistukiprojektin valmistumista! 3. Harrastan lukemista, pianonsoittoa ja laulamista. Erityisesti tykkään lukea elämänkertoja. Haaveena ja työn alla on oman kirjan kirjoittaminen. 4. Tänä kesänä olen vain ja nautin. Lomailemme myös mökillä, joka sijaitsee meren äärellä. 5. Olin vasta 9-vuotias lapsukainen, kun sain ensimmäisen yli tunnin kestävän kiertohuimauskohtauksen. Huimaus on haitannut elämääni suuresti. Toisaalta sairauden myötä olen joutunut luopumaan monista minulle tärkeistä asioista, mutta toisaalta olen saanut tilalle monia ihania ystäviä ja sairaus on myös kasvattanut minua henkisesti. Olen oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen elämässäni. Diagnoosin sain vasta vuonna 2002 sairastettuani 14 vuotta Menieren tautia. Nyt odotan aikaa TAYS:iin jatkohoitoa varten. 6. Meniere-liiton toiminnassa on tärkeintä mielestäni vertaistuki, jonka merkitys korostuu varsinkin taudin alkuvaiheessa. 7. Tulevaisuudennäkymiäni ovat saada sairaanhoitajaopinnot loppuun sekä vierailla muiden yhdistysten tilaisuuksissa ja saada niistä vinkkejä oman yhdistyksemme toimintaan. Ja tietysti muistaa iloita arjen pienistä iloista ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä. 7

Ilmari Pyykkö, prof. Dafydd Stephens prof, Dennis Poe prof, Erna Kentala dos, Hilla Levo LKT, Vertaistukityöryhmä Menieren taudin muutokset ja niiden kuvantaminen MRI:llä Oletko miettinyt, kumpi on tärkeämpi kuulo vai näkö? Euroopan Unioni on koonnut listan sairauksista ja niiden vaikutuksesta elämään. Tässä listassa kuurous on 7. sijalla ja sokeus 16. sijalla. Väliin mahtuu suuri joukko muita sairauksia. Puheen kuulemisen ja sen ymmärrettävyyden heikkeneminen on äärimmäisen vakava haitta nyky-yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki työtehtävät vaativat kommunikaatiokykyä. Miten sitten kuuleminen ja puheen aistiminen tapahtuu? Voidaanko Menieren taudissa olevaa sisäkorvan muutosta nähdä kuvaamalla esimerkiksi magneettikameralla? (MRI, engl. Magnetic Resonance Imaging, magneettikuvaus) Tässä katsauksessa esitämme mitä muutoksia kuulossa tapahtuu ja miten muutosten tausta, sisäkorvan nestekertymä, voidaan nykytekniikalla todeta magneettikuvauksella. Miten korva kuulee Kun keskustelemme toistemme kanssa, tulemme harvoin miettineeksi miten ääni ja puhe välittyvät toiselle henkilölle, miten ääni aistitaan ja lopulta ymmärretään. Henkilön puhuessa kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet aiheuttavat äänen muodostuksen. Naisilla korkeamman, miehillä matalamman. Kitalaki, kieli ja kallon rakenteet värähtelevät kurkunpäässä muodostuneen äänen tahdissa ja antavat äänelle sen luonteenomaiset piirteet, kullekin henkilölle omansa. Suusta lähtevä ääni kuten puhekin etenee ilmassa paineaaltona, joka säteilee kaikkiin suuntiin. Edetessään se heikkenee kadottaen pikkuhiljaa energiaansa. Ääni vaimenee ja sen kuuluvuus kauempana heikkenee. Ääniaallon kohdatessa kiinteän aineen ääni aiheuttaa siinä värähtelyä. Ihmisellä korva on erikoistunut vastaanottamaan ääntä. Äänen paine aiheuttaa tärykalvon värähtelyn, jota korvakäytävän ja korvalehden rakenne vahvistavat. Tärykalvo ja siihen kiinnittyneet kuuloluut värähtelevät äänen tahdissa ja välittävät äänen sisäkorvan nesteeseen. Jos tärykalvo repeytyy, alenee kuulo huomattavasti. Käytännössä tämä vasta tilaa, jossa henkilö on sukelluksissa pinnan alla ja toinen henkilö keskustelee samanaikaisesti laiturilta. Kuulonalennuksen aste on n. 30 db. Mikäli kuuloluuket- ju tuhoutuu tai ei toimi, ääni siirtyy sisäkorvaan kallon värähtelynä ja tämä äänen siirtomekanismi on sangen huono. Kuulonalennus on kuulomittauksissa n. 60 db tasolla ja korva on tällöin käytännössä kuuro. tärykalvo ääniaallot tyvikalvo Kuva 1. Ääniaaltojen eteneminen ilmassa, tärykalvon ja kuuloluuketjun värähtely ja värähtelyn siirtyminen sisäkorvan nestetilaan. Kuvassa on esitetty sisäkorvan nesteaitiot ja tyvikalvon värähtely. Sisäkorva ja sen nesteaitiot Sisäkorvassa on kolme nesteaitiota; eteiskäytävä, kuulokäytävä ja simpukkatiehyt (kuva 1). Kuuloluuketjun värähtely aiheuttaa eteiskäytävän nesteen värähtelyn, joka on yhteydessä kuulokäytävään. Näiden aitioiden liike aiheuttaa tyvikalvon värähtelyn. Tyvikalvo on ulommat karvasolut. Näillä soluilla on erikoinen ominaisuus; ne kykenevät supistumaan. Karvasolujen karvat ovat kiinni puolestaan katekalvossa ja karvat taipuvat värähtelyn tahdissa. Seuraa solun sähköinen aktivoituminen ja puheen värähtelytaajuudella ulkoiset karvasolut supistuvat. Puheen ja äänen aikana ulommat karvasolut reagoivat ääneen supistumalla aina 1000 kertaa sekunnissa asti. 8

Simpukka on kierteinen kotilon kuoren muotoinen ontto käytävä, jonka rakenteisiin kuuluvat: Eteiskäytävä (scala vestibuli), joka alkaa soikeasta ikkunasta ja sisältää perilymfaa. Kuulokäytävä (scala tympani), joka päättyy pyöreään ikkunaan ja sisältää perilymfaa. Simpukkatiehyt (scala media), joka on eteiskäytävän ja kuulokäytävän välissä, ja joka sisältää Cortin elimen ja endolymfaa. Ulkoiset karvasolut voimistavat puheen kuuluvutta ja vahvistavat ääntä. Ulkoisten karvasolujen supistuminen on äänen korkeudesta riippuvaista ja supistuminen tapahtuu hyvin tarkasti juuri niillä taajuuksilla, joilla puheen vokaalit ja konsonantit sijaitsevat. Karvasolujen supistumisesta seuraa toinenkin kuulon kannalta tärkeä tapahtuma, puheen ja sanojen erotuskyky paranee. Ilman ulkoisten karvasolujen toimintaa puhe on puuromaista, eikä sanoista saa selvää, vaikka ääni kuultaisiin. Kuinkahan monelle kuulolaitteen käyttäjälle tämä ilmiö on tullut tutuksi? Menieren taudissa kuulon heikkeneminen johtuu ilmeisesti ulkoisten karvasolujen liiallisesta venyyntymisestä, joka johtaa toiminnanhäiriöön. Tämä on alkuvaiheessa palautuvaa mutta taudin pitkittyessä johtaa pysyvään kuulon alenemaan. A B A B C C a b Kuva 2. a) Sisäkorvan nesteaitiot ja kuuloelin. A=eteiskäytävä, B= simpukkatiehyt, C=kuulokäytävä. Kuuloelin eli Cortin elin sijaitsee simpukkatiehyeessä ja on kiinni katekalvossa. b) Endolymfaattisessa hydropsissa simpukkatiehyeen nestetila paisuu ja aiheuttaa karvasolujen venyyntymisen. Mitä Menieren taudissa tapahtuu sisäkorvassa Menieren taudissa sisäkorvassa tapahtuu joukko muutoksia, jotka heijastuvat sisäkorvan toimintaan, kuuloon ja tasapainoon. Vuonna 1938 japanilainen Yamagawa ja englantilaiset Hallpike ja Carns kuvasivat Menieren taudin rakenteelliset muutokset sisäkorvassa: endolymfaattisen hydropsin. Tässä muutoksessa simpukkatiehyt turpoaa ja paisuu kuin ilmapallo (Kuva 2). Syitä turpoamiselle ei toistaiseksi tunneta, mutta on epäilty että virusinfektiot, niihin liittyvä vasta-ainereaktio ja perinnölliset tekijät ovat syitä endolymfaattiseen hydropsiin. Endolymfaattista hydropsia on kuvattu myös muissakin tautitiloissa ja siksi endolymfaattinen hydropsi saattaa olla sisäkorvan reaktiomalli sen sairastuessa, olematta spesifinen Menieren taudille. Endolymfaattista hydropsia pidetään kuitenkin Menieren taudin yhtenä tärkeimmistä rakenteellisista muutoksista. Endolymfaattinen hydropsi aiheuttaa muutoksia sisäkorvan kuuloaistimuksessa. Kun karvasolut venyyntyvät, C ne eivät kykene enää supistumaan. Potilas kokee korvan paineen lisääntyvän, korvan menevän lukkoon ja kuulon alenevan. Muutos on alkuvaiheessa palautuva. Kun endolymfaattinen hydropsi poistuu, kuulo palautuu ja paineen tunne poistuu. Tähän liittyy toinenkin ilmiö, äänten ylikuuluvuus, hyperakusia. Sen taustaa ei toistaiseksi tunneta. Jo kohtalaisen voimakkaat äänet aiheuttavat kipua korvassa. Heikot äänet eivät kuulu ja voimakkaat sattuvat. Endolymfaattisessa hydropsissa karvasolut voivat huonosti, mutta ilmeisesti endolymfaattinen hydropsi ei aiheuta massiivista solukuolemaa ja pysyvää kuulonalennusta. Mahdollisesti kalvoston repeämät sisäkorvassa ovat pysyvien kuulomuutosten takana. Kun solun korjausmekanismit eivät enää kykene paikkaamaan vaurioita, solu saa sisäisen itsetuhokäskyn, ja karvasolut alkavat tuhoutua. Toimivien karvasolujen määrä vähenee ja kuulo heikkenee pysyvästi. Tässä vaiheessa yleensä hyperakuusi-ilmiökin poistuu. 9

Menieren taudin määritelmä Amerikan korva-, nenä- ja kurkkutautien akatemia on esittänyt seuraavat kriteerit Menieren taudille: (taulukko 1) Mahdollinen Menieren tauti: huimauskohtauksia ja tinnitusta mutta kuulo on normaali. Epäilty Menieren tauti: yksi huimauskohtaus kestoltaan yli 20 min, kuulonalenema ja tinnitus Todennäköinen Menieren tauti: kaksi huimauskohtausta kestoltaan yli 20 min, kuulonalennus ja tinnitus Varma Menieren tauti: kaksi huimauskohtausta kestoltaan yli 20 min, kuulonalennus ja tinnitus sekä kudosnäytteessä varmistettu endolymfaattinen hydropsi. Taudin varmuus Huimaus Kuulonalennus Tinnitus Sisäkorvan nesteaition tila Mahdollinen Kohtauksia Ei Voi olla Ei tietoa Epäilty Kohtaus > Ei Kyllä Ei tietoa 20 min Todennäköinen 2 kohtausta tai Todettu Kyllä Ei tietoa enemmän, kuulokäyrässä kesto > 20 min Varma 2 kohtausta tai Todettu Kyllä Sisäkorvassa enemmän, kuulokäyrässä todettu kesto > 20 min endolymfaattinen hydropsi Taulukko 1 On selvää, että varmaa Menieren tautia ei Amerikan akatemian mukaan ole voitu diagnosoida elinaikana, koska sisäkorvan kudosnäytteen otto kuurouttaa korvan ja aiheuttaa tasapainon menetyksen. Mutta tämä asia on muuttunut. Viime vuosina on tehty läpimurto sisäkorvan kuvantamisen alueelta. Seuraavassa kappaleessa tarkastelemme niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet tähän läpimurtoon. Sisäkorvan kuvantaminen Menieren taudissa Useimmille Menieren tautia sairastaville henkilöille on suoritettu pään tietokonetomografia (TT) kuvaus tai magneettikamera (MRI) kuvaus. Näin voidaan nähdä sisäkorvan rakenteelliset muutokset, kuten kaarikäytävän luurakenteen puutokset ja sisäkorvan luurakenteen poikkeamat. Useimmiten kuvauksessa käytetään varjoainetta. Varjoaine kasvattaa niiden kudosten kirkkautta, joiden verenkierto on lisääntynyttä. Näin voidaan sulkea pois mm. kasvaimet. Mutta kuvaus ei ole antanut tietoa sisäkorvamuutoksista Menieren taudissa. Klassinen MRI ei kykene erottelemaan sisäkorvan nesteaitioita ja kalvostoja. Läpimurto kuvauksessa tapahtui 2000-luvun alussa kun tutkijat osoittivat Tukholmassa koe-eläinmal- lilla, että myös sisäkorvan nestetiloista eteisaito ja välikorva-aition nesteet keräävät varjoainetta MRIkuvauksessa. He osoittivat, että simpukkatiehyeen pullistuma, endolymfaattinen hydropsi, voitiin osoittaa kuvista. He myös osoittivat, että joillain koe-eläimillä simpukkatiehyt saattoi kerätä varjoainetta ja osoittivat, että näillä koe-eläimillä oli kalvoston repeämä. Koeeläimillä käytetty varjoainepitoisuus, joka annettiin laskimoon, ylitti kaksi kertaa ihmisille sallitun rajan. Normaalillakin annoksella voidaan ihmisellä sisäkorvasta saada kuva, mutta sen erottelutarkkuus on taudin kannalta riittämätön ja suuriin varjoaineannoksiin liittyy omat riskinsä. Toinen tärkeä tutkijaryhmän havainto oli, että kun he 10

laittoivat marsun välikorvaan varjoainetta, se eteni sisäkorvan nesteaitioihin pyöreän ikkunakalvon lävitse ja se voitiin osoittaa MRI-kuvauksissa jo joidenkin kymmenien minuuttien kuluttua. Mielenkiintoista oli myös, että tasapainoelimeen keräytyi varjoainetta jo ennen kuin kuuloelin oli kokonaisuudessaan latautunut varjoaineella. Tässäkin tilanteessa simpukkatiehyt ei kerännyt varjoainetta, vaan varjoaine sijaitsi eteiskäytävän ja kuulokäytävän nesteessä. Nyt kun sisäkorvakuvauksen malli oli kehitetty, voitiin edetä Menieren taudin kuvantamiseen ihmisellä. Ihmisen ja marsun pyöreän ikkunan paksuudessa on huomattava ero ja ihmisellä soikean ikkunan kalvo on huomattavasti paksumpi. Se merkitsee hitaampaa varjoaineen läpäisyä välikorvasta sisäkorvaan. Aikarajat on tehtävä uusiksi. Aluksi kuvaukset ihmisellä suoritettiin 2 tunnin ja 12 tunnin kuluttua. Tällöin ihmisen tasapainoelin oli jo kuvattavissa mutta kuuloelimen ylemmät kierteet olivat vielä ilman varjoainetta. Koko sisäkorva on täyttynyt ihmisellä vasta n. 24 tunnin kuluttua, jonka jälkeen hiljalleen varjoaine poistuu asteittain sisäkorvasta ilmeisesti parin vuorokauden aikana. MRI kuvauksessa tavanomainen ns. T1 painotteinen kuva ei ollut tyydyttävä, koska luurakenteet ja nesteet ovat mustia eikä niitä voi erottaa toisistaan. Siksi kuvauksessa tarvittiin kolmas innovaatio: kuvaussignaalia oli muokattava siten että luurakenteet tulevat harmaana, neste mustana ja varjoaine valkoisena, puhutaan FLAIR-kuvaustapahtumasta (nestevaimennettu 3-ulotteinen kuvaus) sekä REAL-kuvaustapahtumasta (3-ulotteinen todellinen käänteistaipuminen). Näitä kuvausmenetelmiä ei rutiinisti käytetä vaan ne ovat erikoistapahtumia varten kehitetty ja sopivat Menieren taudin sisäkorvamuutosten kuvaukseen. Kuvassa 3 on Menieren tautia pitkään sairastaneen henkilön sisäkorvan MRI-kuva. Kuvasta erottuu pallomaisesti laajentunut simpukkatiehyt osoittaen endolymfaattista hydropsia. Myös tasapainoelimessä on voimakas endolymfaattinen hydropsi ja se täyttää lähes 80% vestibulumin tilasta. Kuva 3. Menieren taudin aiheuttaman endolymfaattisen hydropsin muutokset ihmisen sisäkorvassa. Valkoinen varjoaine vasemmassa sisäkorvassa täyttää kaarikäytävät, sisäkorvan vestibulumin ja simpukkatiehyen nestetilan. Simpukkatiehyt ei lataudu varjoaineella ja näkyy kuvassa mustana.ympäröivät luurakenteet ovat harmaita. Kyseessä on voimakas endolymfaattinen hydropsi. Oikeaan korvaan ei ole laitettu varjoainetta ja se on musta nesteen täyttämä tila. 11

Sisäkorvamuutosten luokiteltu Menieren taudissa Kun mittausmenetelmä oli luotu tuli myös päättää siitä mikä on normaali ja miten sairas sisäkorva luokitellaan eriasteiseen endolymfaattiseen hydropsiin. Tämä luokittelu sovittiin yhteiskokouksessa Japanissa marraskuussa 2008. Mikäli kuuloelimessä simpukkatiehyt on suurempi kun 30 % kuuloelimen kierteen tilavuudesta niin kyseessä on endolymfaattinen hydropsi. Vestibulumissa vastaava lukema on 50 %. Alla olevassa kuvassa (kuva 4) on esitetty suurennos sairaasta sisäkorvasta, jossa kuuloelimen laajentuma on n. 70% ja vestibulumissa n. 80%. Myös kaarikäytävien nesteaitio on laajentunut. Kuva 4. Sisäkorvan nesteaitioiden tila endolymfaattisessa hydropsissa. Musta alue osoittaa kalvoston laajentumaa. Sisäkorva ja sen kierteet erottuvat kuvan yläosassa ja tasapainoelin ja kaarikäytävät kuvan alaosassa. Koe-eläintutkimukset osoittavat, että tulemme havaitsemaan Menieren taudissa useita eri muutoksia (taulukko 2) kuten simpukkatiehyeen ja kalvoston laajentumista; sisäkorvan simpukkatiehyt ja siinä olevat karvasolut pullistuvat kuin ilmapallo. Joissain tapauksissa tulemme näkemään revenneitä kalvostoja ja joissain tapauksissa, kun tekniikka vielä kehittyy, tulemme näkemään miten sisäkorvan verisuonet muuttuvat läpäiseviksi ja vuotavat verenkierrosta varjoainetta keskeisaitoon. Mikä tärkeintä, voimme yhdistää Meniéren taudissa olevan oireiston löydökseen ja kehittää hoitomalleja, joilla muutokset palautuvat. Taudinkuva Endolymfaattinen hydropsi Autoimmuunireaktio Verenkierron muutokset Sisäkorvan kalvoston repeämät Trauma Sisäkorvan muutokset magneettikuvassa Kalvoston pullistuma Verisuoniston muutokset, Varjoaine vuotaa Verisuoniston muutokset. Varjoaine vuotaa Reissnerin kalvon tai pyöreän ikkunan repeämä Verisuoniston muutokset. Varjoaine vuotaa Taulukko 2 Mitä tulevaisuudessa? Onkin mielenkiintoista tarkastella mitä kaikkia poikkeavuuksia sisäkorvassa esiintyy Menieren taudissa. Maailmassa on nykytietojen valossa vain kaksi ryhmää, jotka hallitsevat tämän sisäkorvan kuvantamisen. Uuden tiedon valossa kuvantaminen tulee kasvamaan räjähdysmäistä vauhtia, kunhan tieto leviää ja eri MRI-laitteistojen ohjelmistot on saatu päivitettyä. Kuvaaminen on toistaiseksi mahdollista vain uusissa 3 T MRI-laitteistoissa. 12

Internetpohjaiseen vertaistukiohjelmaan tehtyjen videohaastattelujen sarjassa nyt lavastaja Hannu Lindholm Ei kannata hermostua Kertoisitko kuka olet ja mitä työtä teet? Nimeni on Hannu Lindholm ja olen toiminut lavastajana yli neljäkymmentä vuotta. Olen lavastanut satoja lavastuksia mukaan lukien kolmekymmentäviisi oopperaakin. Mitä lavastaja tekee työssään? Kaikki kuvittelevat, että rakennan kulisseja, mutta asia ei ole niin. Lavastaja suunnittelee lavastuksia. Ensimmäiseksi teen luonnoksen näytelmään, teen siitä pienoismallin ja käyn paljon keskusteluja ohjaajan kanssa. Kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen, pidämme suuria kokouksia ja tekniikan kanssa aloitamme lavastusten rakentamisen. Olen mukana taiteellisen puolen suunnitteluryhmässä, johon kuuluu lavastaja, ohjaaja, pukusuunnittelija ja valosuunnittelija. Miten Menieren tautisi ensioireet ilmenivät? Noin 30-vuotiaana sain ensimmäisen suuren työni Kansallisteatterissa Tarmo Mannin Mielipuolen päiväkirjaan, joka oli suuri menestys ja jonka osalta teimme ulkomaan kiertueenkin. Silloisessa elämänvaiheessa korvani alkoi humista valtavasti. Humina kesti monta päivää, mutta hävisi välillä joksikin aikaa. Kun palasimme takaisin Suomeen, humina jatkui kovempana ja kovempana, ilmeni pahoinvointikohtauksia ja huimausta ja kun kävin eri korvalääkäreiden luona, tuolloin ei vielä ymmärretty mikä tämä tauti on, kunnes Helsingissä eräs korvalääkäri totesi minulla olevan Menieren tauti. Kolmen päivän kuluttua olinkin jo leikkaussalissa. Leikkaus onnistui niin hyvin, että unohdin koko taudin 28 vuodeksi, kunnes tämän vuoden helmikuussa oli Helsingin Kaupunginteatterin Elokuu -näytelmän ensi-ilta. Noustessani aamulla sängystä ylös sain niin kovan huimauskohtauksen, että luulin verisuonen katkenneen päästäni. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa todettiin ettei kyseessä ollut verisuonen katkeaminen vaan Menieren tauti tai hyvänlaatuinen huimaus. Nyt minua on tutkittu ja olen saanut muutaman kerran huimauskohtauksen ja korvissani on kovaa huminaa, mutta pärjään sen kanssa ihan hyvin. Miten varmistettiin, että sairastat Menieren tautia? Tampereella asia varmistettiin melko huonosti. Olin sairaalassakin viikon verran ja sanottiin, että kyseessä on vain hyvänlaatuinen huimaus, ei muuta. Itse olin varma, että kyseessä on jotakin muuta ja sairaalan jälkeen menin erään korvalääkärin vastaanotolle, joka totesi että kyllä tämä sairauteni sitä vanhaa Menieren tautia on. Sain lääkkeeksi Betaserciä mitä olin syönyt 28 vuottakin sitten. En ollut kuitenkaan tyytyväinen, vaan pääsin jatkotutkimuksiin ja magneettikuvaan, jossa todettiin paisumista sisäkorvassa. Diagnoosin saaminen oli kaiken kaikkiaan monimutkaista, mutta nyt on todettu, että todellakin 13

14 eniere-posti 2 2009 sairastan jotakin Menieren taudin monista muodoista. Ensimmäisillä kerroillahan minulla oli kiertohuimaukset ja pahoinvoinnit ja kaikki muut oireet, mutta nyt ei enää ole sellaisia ollenkaan, ainoastaan on ollut kaksi huimauskohtausta ja huminaa korvissa. Miltä sinusta tuntui, kun jouduit uuteen magneettikuvaan? Kyllä se pelotti, koska olen sairastanut todella vähän elämäni aikana. Helpottavinta oli, että sairastumiseeni saatiin selvyys. Miltä tuntui nähdä omat magneettikuvat ja laajentumiset sisäkorvassa? Se oli mielenkiintoista, mutta olisin ehkä halunnut nähdä millainen sen olisi kuulunut olla. Kuvissa näkyi, että päässäni oli kuin valtava Alienin -mallinen paisuma. Kaiken kaikkiaan rauhoitti, että näin sen. Miten taudin uudelleen puhkeaminen on vaikuttanut elämääsi? Alussa mietin, että kauheaa, se alkaa taas. Ymmärsin, että olen elämäni aikana tehnyt niin paljon töitä, olen ollut kolmessa eri työpaikassa samaan aikaan, Tampereen Työväen teatterissa, Suomen En ole ennen huomannut miten tiukalla olen elänyt elämääni Kansallisoopperassa ja Helsingin Kaupunginteatterissa, että ehkä olisi hyvä jostakin vähentää työntekoa joksikin aikaa. Stressi on varmasti paljon vaikuttanut sairastumiseeni. Tein suuren päätöksen ja peruin suuria töitä. Se ei ollut helppo ratkaisu, mutta toisaalta tuli hyvä tunne siitä etten lähde kaikkeen mukaan. Päätös teki hyvää ja rauhoitti mieltäni. Olin kuvitellut, että tehdä valtavasti töitä on hyvä asia, mutta huomasin, että elämä on aika hauskaa, kun keskittyy vain yhteen asiaan ja tekee sen paremmin. Tästä päätöksestä on nyt kulunut vasta kaksi kuukautta, mutta ainakin tällä hetkellä se on ollut hyvä ratkaisu. Olin kuvitellut, että tehdä valtavasti töitä on hyvä asia Mistä kaikesta jouduit luopumaan, kun teit tämän ratkaisun? Siviilielämässäni en ole joutunut luopumaan mistään, ainoastaan en matkustele kovin paljon ulkomaille. Työelämässäni olen tottunut siihen, että olen monessa mukana ja nyt tämän päätöksen myötä se, että teen töitä vain yhdelle talolle, on hieman rasittanut minua. Toisaalta päätös on rauhoittanut ja luopuminen on saanut aikaan hyvän olon tunteen. En ole ennen huomannut miten tiukalla olen elänyt elämääni. Miten koit henkisesti tämän muutosprosessin, jonka jouduit käymään läpi? Se oli henkisesti vaikeaa. Aluksi ajattelin, että kyseessä on pysyvä luopuminen ja elämä muuttuu todella paljon. Henkisesti oli rankkaa ajatella, että nyt olen vain yhdessä paikassa ja maineeni katoaa, mutta nyt jälkikäteen olen huomannut ettei se niin ole ollutkaan. Tällä hetkellä on rauhallisempi ja valveutuneempi olo ja työntekoni on keskittyneempää. Mitä olet saanut tilalle, kun olet luopunut äärimmäisestä työnteosta ja keskittynyt yhteen työpaikkaan? Olen saanut tilalle enemmän vapaaaikaa ja sitä myöten kaikki urheiluharrastukseni, muun muassa tenniksen ja sulkapallon peluun. Olen myös viettänyt enemmän aikaa vaimoni ja poikani kanssa. Tilalle olen saanut valtavasti kaikkea, mikä on täyttänyt tämän valtavan kolon. Olen aina ollut paljon pois ja jatkuvasti menossa, ehkä työ on ollut liian tärkeä tekijä elämässäni. Lavastajan työ on niin taiteellista työtä, että ehkä se on haukannut liian ison osan elämästäni., vaikkakin se on myös antanut paljon. Kaikessa tässä on hyvät ja huonot puolensa. Olen huomannut, että työ ei ole ihan maailman tärkein asia. Oletko nyt onnellinen, kun sinulla on Menieren tauti, jonka takia olet joutunut joistakin asioista luopumaan, mutta olet saanut jotakin muuta tilalle? Kyllä minä voisin Menieren taudista luopua! Mutta sairaus on herättänyt huomaamaan, että olen rasittanut itseäni liian paljon ja ehkä elänyt vähän väärin ja liian kunnianhimoisesti. Sairauden kautta olen saanut jonkinlaisen suhteellisuudentajun maailmankuvaani. Jos jälkikäteen mietit, tekisitkö elämässäsi jotakin toisin? En usko, että muuttaisin mitään. Ainakin minua positiivinen asenne on auttanut paljon Kun sairastuit nyt toisen kerran, mitä perheesi tuki sinulle merkitsi? Se merkitsi paljon. Vaimoni vakuutti, että kyllä me tästä selviämme, selvisimme ensimmäisellä kerralla ja selviämme nytkin. Hän rauhoitti minua sanomalla, että kaikki menee hyvin, ja niin on mennytkin.

Hannu Lindholmin lavaste Nikolai Gogolin näytelmään Reviisori Tampereen Työväen Teatterissa keväällä 2009. ( Kuva: Jyrki Tervo ) Jos katsot menestyksellistä uraasi taaksepäin, minkä koet suurimpana onnistumisena vai ovatko ne vielä edessä, ja mikä on ollut mielenkiintoisin työrupeamasi toistaiseksi? Pakko sanoa tähän kliseisesti, että suurimmat työt ovat vielä tulossa. Yksi elämäni suurimpia hetkiä on ollut, kun pääsin Suomen Kansallisteatteriin töihin ja toinen, kun pääsin Savonlinnan Oopperajuhlille lavastajaksi. Minulle lavastuksesta myönnetty Näyttämötaiteen valtionpalkinto ja Eino Salmelaisen säätiön myöntämä palkinto ovat olleet tärkeitä. Minkälaisia terveisiä sanoisit henkilölle, joka on kunnianhimoinen ja kiireinen, ja joka sairastuu Menieren tautiin kuten sinä? Ensiksi sanoisin ettei kannata hermostua. Toiseksi, jatka työtäsi kuten ennenkin, mutta mieti mitä teet, älä tee turhia töitä. Valitse ne, mitkä ovat tärkeitä, mutta älä luovu mistään. Voit tehdä kaiken kuten ennekin, mutta lisäämällä liikuntaa ja rauhoittumalla voi elää terveempää elämää. Ei tarvitse muuttaa paljon mitään, mutta kannattaa miettiä mikä elämässä on turhaa ja mikä ei. Mitä positiivinen asenne sinulle merkitsee? Se merkitsee kaikkea. Minä en ole kova murehtimaan asioita, vaikka murheita on ollut paljon. Koitan aina nähdä kaikessa hyvää. Jos näin ei olisi, uskoisin, että uppoaisin murheiden suohon enkä pääsisi sieltä pois. Ainakin minua positiivinen asenne on auttanut paljon. Lopuksi olisin kysynyt mitä työ sinulle merkitsee, koska se vaikuttaa olevan sinulle tärkeä tekijä? Kun menen työhuoneeseeni, otan paperin eteeni ja alan piirtää luonnoksia ja miettiä seuraavia lavastuksia, koko tinnitus ja kaikki Menieren tautiin liittyvät huimaukset unohtuvat. Tulen kuin toiseen maailmaan, joka unenomaisesti vie minut kuin parannuksen tilaan. Kun lopetan työni, menee pitkä aika ennen kuin muistan, että korvani on tinnittänytkään. Työnteko on minulle kuin meno parantavaan maailmaan. Rakastan työtäni ja se on edellytys sille, että pystyn siihen täysin uppoutumaan. Työ, jota teen, merkitsee minulle rentoutumista ja pakopaikkaa missä minun on hyvä olla. 15

Esa Antikainen Mennari maailmalla Esa Antikaisen matkakertomus Uuden-Seelannin reissulta on paljon muuta kuin pelkkä kertomus matkasta. Se on todiste siitä, että Menieren tauti ei estä matkaamasta vaikka maan ääriin. 1. matkapäivä. Aamu aukeni aurinkoisena, matka omalla autolla Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui ongelmitta. Jännitys kohosi vasta lähtö- ym. selvityksissä. Kun havaittiin, että lento Müncheniin oli myöhässä, rupesi jännittämään keritäänkö jatkolennolle. Koneen vaihtoon oli vajaa tunti. Hongkongin kone kuitenkin odotti. Koneessa ilmeni, että edessämme istuva tyttö pelkäsi lentämistä, henkilökunta pyysi meitä vaihtamaan tytön kanssa paikkoja. Suostuttuamme siihen Lufthansa tarjoilikin meille samppanjaa ihan kiitettävään tahtiin joten 12-tuntinen lentoaika ei tuntunut missään! 2. matkapäivä. Hongkong-Auckland, puuduttavaa istumista koneessa, mitä nyt välillä vähän jumppas. 3. ja 4. matkapäivä. Saavuimme aamulla aurinkoiseen Uuteen-Seelantiin nilkat turvoksissa pitkästä istumisesta. Koko päivän olo oli kuin kävelisi keinuvan ponttoonin päällä. Neljäntenä päivänä järjestelimme kyytiä, majoituksia ja muuta tarpeellista paikallisessa turisti-infossa. 5. matkapäivä. Matkasuunnitelman mukaan istuimme bussissa kohti Pohjoissaaren itärannikkoa Paihianimiseen kaupunkiin. Bussimatka kesti noin neljä tuntia. Perille päästyämme oli majapaikan ja ruokailun etsintä tosi helppoa. Olimme paikallisen lomakauden ulkopuolella joten tilaa oli niin, että valintaa vaikeutti tarjonnan runsaus. 6. matkapäivä. Vaellusretki noin 15 km Paihian upeissa rantamaisemissa auringon polttaessa naaman, niskan ja käsivarret. Vaellusreitti oli rakennettu rantaa myötäileväksi ja suhteellisen helppokulkuiseksi. Ilta sujui majapaikan parvekkeella viiniä lipittäen ja oudon näköistä tähtitaivasta katsellessa. Etelänristikin löytyi! 7. matkapäivä. Teimme retken Uuden-Seelannin entiseen (vv.1830-1852) pääkaupunkiin Russelliin. Se on apaattinen ja alakuloinen kaupunki, ei kunnallistekniikkaa. Paljon tyhjiä ja myytäviä kiinteistöjä, oli jotenkin kuin pysähtynyt tunnelma, joten äkkiä piti päästä pois. 16

8. matkapäivä. Paihian infosta ostimme retken Cape Reingaan, joka on koko valtion pohjoisin kärki ja alkuperäisväestön, maorien pyhä paikka. He toivovat että kuoleman hetkellä sielu tulee sinne ja jatkaa matkaa syntyäkseen ihmisenä uudelleen. Matkalla Cape Reingaan kävimme Kaurimetsässä, se on paikallinen sademetsä. Mahtavat kauripuut ovat halkaisijaltaan noin nelimetrisiä (tyvestä) ja korkeuttakin oli siunaantunut niin paljon että latvaa ei näkynyt. Metsäkeikan jälkeen matka jatkui saaren suurimmille hiekkadyyneille, joilla on korkeutta vajaat 200 metriä. Bussikuskilla oli mukana eräänlaiset mahakelkat, joilla halukkaat saivat laskea mäkeä. Me vaeltelimme mieluummin dyyneillä. Dyyneiltä ajoimme läheiselle uimarannalle uimaan ja syömään. Parimetriset mainingit heittivät meikäpojan mahalleen, joten talviturkkikin tuli siinä heitettyä. Cape Reingaan saavuttuamme ymmärsin hyvin miksi alkuperäisväestö pitää paikkaa pyhänä. Kun niemenkärjessä katsoo pohjoiseen, on vasemmalla Tasmanianmeri ja oikealla Tyynivaltameri, niemen kärjessä tuulee niin että tukka oli lähteä. Tuuulen suunta ja voimakkuus on aina sama johtuen maapallon pyörimisliikkeestä, outoa ehkä, ehkä ei? Paluumatka tehtiin Ninety Mile Beach -rantaa pitkin. Sillä voi kulkea kaksi kertaa päivässä, laskuveden aikaan. Ranta ei ole aivan nimensä mukainen, todellisuudessa vain 60 mailia, mutta oli sitä siinäkin. 9. matkapäivä. Olimme Paihiassa tehneet valmiiksi matkasuunnitelman eteenpäin sekä ostaneet tarvittavat liput ja majoitukset. Aamukahdeksalta lähti bussi kohti Coromandelin niemimaata. Matka osui pääsiäislomalaisten kanssa samaan aikaan. Ruuhkaisella moottoritiellä bussi kulki enimmäkseen juoksuvauhtia. Saavuimme niemimaalle 2 ½ tuntia myöhässä. Mikä hauskinta, turisti-infossa meille oli myyty matkaliput Coromandel-nimiseen kaupunkiin, mutta majoitus olikin varattu siitä noin 100 km päähän Tairuanimiseen kylään. Bussikuski huomasi virheen lippuja tarkastaessaan ja järjesti meille kyydin Tairuan kautta ajavassa bussissa. Pääsimme perille niin myöhään, että ruoka- ja viinakaupat olivat jo kiinni. Niinpä ilta ja yö sujuikin sitten kynsiä pureskellen. 10. matkapäivä. Aamulla juosta kipitimme nälissämme aamiaiselle ja täydentämään ruoka- ym. varastomme. Kylläisinä ja eväät tehtyämme aloitimme vaellusmatkan Mount Paku -nimiselle sammuneelle tulivuorelle. Noin kolme tuntia kavuttuamme pääsimme huipulle, jossa vietimmekin loppupäivän lähes auringonlaskuun asti horisonttiin tuijottaen! 11. matkapäivä. Lähtö tila-autolla Hot Water Beachille, joka onkin nimensä veroinen. Kahden kilometrin syvyydestä, 170 asteen lämpötilasta nousee pinnalle 60-65 asteista vettä. Kaivoin paikalla vuokraamallani lapiolla hiekkaan padot ja po teron, mihin tätä kuumaa vettä kertyi. Yhdessä meriveden kanssa siihen muodostui amme jonka lämpötila oli lähes siedettävä. Syvyydestä nouseva kuuma vesi sisältää monia hoitavia ja parantavia aineyhdisteitä, piitä, kalsiumia, rikkiä ym. Useimmat kävijät tulevat Hot Water Beachille hoitamaan ihosairauksiaan. 17

12. matkapäivä. Patikointia Tairuan ympäristössä noin 15 km todella upeissa ja korkeuseroltaan vaihtelevissa maastoissa. 13. matkapäivä. Matkasuunnitelman mukainen bussimatka Tairuasta Taurangaan sujui ongelmitta. Tauranga on Uudessa-Seelannissa kuin Monaco Euroopassa, peliluolia ja kapakoita vierivieressä - sekä kallis kaupunki. Aamulla oli lähtö Nelsonista Franz Josefiin. Bussi tuli ajallaan, mutta kuski sanoi, ettei vie meitä Franz Josefiin. Kun ihmettelimme syytä, hän kertoi edellisenä päivänä ja yönä olleen rajuja syysmyrskyjä, jotka olivat sortaneet maata tielle ja vioittaneet siltoja. Hän kertoi myös tiellä olevan ihmisiä jumissa, niin etteivät pääse liikkumaan eteen eikä taaksepäin. Kahvikupin ääreen tekemään uutta matkasuunnitelmaa. Turisti-infon tyttö ehdotti, että jäätäisiin pariksi kolmeksi päiväksi Nelsoniin ja yritettäisiin uudestaan Franz Josefiin. Ehkä tiet ja sillat olisi silloin jo korjattu. Meidän aikataulumme ei sitä kestänyt, päätimme palata heti Pohjoissaareen ja varasimme bussi-ja lauttaliput Wellingtoniin. 18. matkapäivä. Bussimatka Wellingtonista Rotoruaan, ruokailun jälkeen majoituksen etsintään. Paradisokokemus oli opettanut sen verran, että nyt päätimme majoittua oikein hotelliin. Se olikin sitten tyyliä täynnä, oli varsinainen Millenium. 14. matkapäivä. Bussimatka Wellingtoniin, lähtö aamulla kahdeksan aikaan. Matka olikin vekkuli, keskellä ei mitään bussi sanoi työsopimuksensa irti. Kyynärpäitään myöten mustana kuski neuvotteli bussin suostumaan jatkosopimukseen, mutta nyt bussi määräsi itse vauhtinsa. Kolme tuntia myöhässä saavuimme Taupoon, jossa vaihdoimme matkantekoon halukkaampaan bussiin. Kun vihdoin pääsimme perille Wellingtoniin, oli takana kiva päivä - 12 tuntia bussissa. 19. ja 20. matkapäivä. Rotorua on mielenkiintoinen ja harvinainen kaupunki. Sen ensimmäiseksi havaittava ominaisuus on mädän kananmunan rikinhaju. Kaikkialta nousee pienistä koloista kuumaa höyryä. Koko kaupunki saa lämmitysenergiansa maan uumenista, kaupunki on keskellä mannerlaattojen saumaa. Puistoissa ja muualla on kiehuvia altaita, joissa on joko vettä tai savea. Kaupungin laidalla sijaitsee geysir Tu Paui joka hönkii 2-3 kertaa tunnissa kuumaa vettä parinkymmenen metrin korkeuteen. Kävimme kylpylässä, jonka kymmenkunnan kylpyaltaan vesi tuli maan syvyyksistä noin 36-47 -asteisena riippuen siitä mihin altaaseen meni. 15. matkapäivä. Päivä Wellingtonissa oli typerä. Kallis, meluisa ja jalankulkijoille hankala kaupunki. Sen suunnittelijoille oli tapahtunut moka, he olivat suunnitelleet kaupungin siten, että kaikilla pitäisi olla auto käytössään. 16. ja17. matkapäivä. Olimme varanneet lautta- ja bussimatkan ja majoituksen Uuden-Seelannin Eteläsaaren jäätiköille, Franz Josefiin. Matka ruotsinlaivalla yli Cookinsalmen, Pictonnimiseen pikkukaupunkiin kesti noin kolme tuntia. Sieltä jatkoimme Nelsoniin, josta olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi. Yöpaikkamme oli nimeltään Backpackers Paradiso. Nelsonin bussiasemalla meitä oli vastassa rämisevä Toyota, Paradiso osoittautui nimensä kaltaiseksi kirppupesäksi. Huoneemme oli homeisen kostea komero. 21. matkapäivä. Retki noin 40 km Rotoruasta Wai- O-Tapun vulkaaniseen laaksoon, jossa oli geysirejä, kiehuvia muta-altaita, kiehuvia jokia, sekä Samppanjajärvi, jonka pintaveden lämpötila on 100 astetta. Järven nimi tulee sen vaaleanpunaisesta väristä. 18

22. matkapäivä. Paikallisliikenteen bussilla kaupungin laidalle, jossa alkoi Redwood-niminen metsä, neljä tuntia vaeltelua metsässä. Metsän punapuut ovat tyvestä paksumpia kuin turkulainen jääkiekkoilija on pitkä. 23. matkapäivä. Patikointia Rotorua-järvelle. Se olikin omituinen, kaksivärinen järvi. Pohjoisosa kiehui ja kupli, oli harmaata, eikä siellä ollut ainuttakaan vesilintua, eteläosa oli taivaansinistä ja siellä oli runsas vesilinnusto. 24., 25. ja 26. matkapäivä. Bussimatka Aucklandiin jossa yövyimme tutussa majapaikassa, aamulla kansainväliselle lentokentälle, josta Singaporen ja Münchenin. kautta Helsinkiin. 26. matkapäivä toi kotiin Lappeenrantaan. Uusi-Seelanti on puhdas ja siisti maa, ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Ruoka on edullisempaa kuin meillä ja suurimmilta osiltaan luomua. Lisäksi se poikkeaa meidän oloista myös kauppojen aukiolo-ajoissa, elintarvike kaupat sulkevat ovensa jo klo 19,mutta viina- ja viinikaupat vasta klo 21. Uuden Seelannin tuliperäisyys ja luonnon erilaisuus johtunee siitä että maa sijaitsee kahden mannerlaatan, oseanian ja tyynenmeren laattojen sauman päällä. Meikäpojan korvat eivät oireilleet juuri ollenkaan, ehkä syy oli siinä että joka ilta hoidimme korviani esimerkiksi reikihoidolla. Raikal Rekisteripalvelu Jäsenrekisteri - Jäsenrekisteri netissä - Jäsenrekisterin ylläpito - Jäsenmaksujen keruu, viitetietojen päivitys - Postin vastauspalvelu - Postin osoitepalvelu Kotisivut Internetiin - Sivukoti.com jälleenmyyjä Raikal Rekisteripalvelu Y-tunnus 1890974-9 Rainer Kallio Lehtikatu 1 B 5 333430 Tampere Tulostus- ja postituspalvelu - Jäsenmaksulaskut - Jäsenkirjeet / tiedotteet - Asiakaskirjeet/ tiedotteet - Jäsenlehdet - Asiakaslehdet Postilaatikkoon - Nimi- ja osoitekilvet puh.(03) 343 2748 gsm 040 515 2050 rainer.kallio@raikal.fi skype raikal 1572 www.raikal.fi Meniere-posti netissä Meniere-posti on jäsenten luettavissa nelivärisenä internetissä liiton kotisivuilla: jäsenosio - jäsenryhmien palvelut. Jäsenosion palvelut on tarkoitettu vain jäsenille ja pääsy palveluihin on rajoitettu käyttäjäryhmäkohtaisilla tunnuksilla ja salasanoilla. Vuonna 2009 kirjautumiseen vaaditaan tunnus kukka ja salasana on rintaan. www.suomenmeniereliitto.fi 19

Pelilaitteesta apua tasapainohäiriöihin? Hankin joulukuussa 2008 Nintendon Wii-pelilaitteen. Ajattelin sen ehkä olevan hyväksi tasapainon ja motoriikan kehittämisessä. Ostin pelilaitteen, Wii-Fit -kuntoohjelman ja Wii-tasapainolaudan kuukauden palautusoikeudella siltä varalta, että se ei toimisikaan ajattelemallani tavalla.nyt olen käyttänyt laitetta puolisen vuotta ja olen huomannut seuraavaa. Palkitsee nuorentamalla Laitteen antama koneikäni on laskenut alun 50 vuodesta parhaimmillaan 26 ikävuoteen.laite antaa koneiän aina testin jälkeen ja minulla se vaihtelee noin 10 vuotta voinnin mukaan. Wii-Fi -iän avulla on helppo seurata omaa kehittymistään. Pidän laitetta motivoivana, kun se on saanut minutkin kuntoilemaan päivittäin. Laitteessa on noin 40 eri peliä, joista 9 on hauskoja tasapainopelejä, muut myös hauskoja ja motivoivia kuntoiluharjoitteita. Kokemukseni mukaan tätä laitetta kannatta ainakin kokeilla. Laitteella pystyy selkeästi parantamaan motoriikkaa, joka ainakin itselläni Menieren vaivatessa on todella huono. Lisäksi osassa harjoituksista tulee hyvää silmä-ärsykettä ( ei kuitenkaan Nintendoon usein liittettyä vilkkumista, vaan taustassa liikkuvia neliöitä, lintuja, maisemia jne.) Asentotuntoa ja koordinaatiota Joissakin harjoituksissa jalkaterä saa harjoitusta useisiin suuntiin ja näin tasapainolle tärkeä asentotunto vahvistuu. Laitteen tehdessä testejä se sanoo usein, että tasapainosi on liikaa silmien varassa, harjoittele koordinaatioita, silmän ja lihasten yhteistyötä tasapainoharjoituksilla - aivan kuin se tunnistaisi Menieren aikaansaaman tasapainoheikkouden silmät suljettuina. Kivutonta ilmalentoa Lisäksi olen kokeillut nuorallakävelyharjoituksessa pään heiluttamista. Se saa tasapainon heilumaan jo vaikka silmät ovat auki, silmät kiinni nuoralta tippuu vauhdikkaasti - muttä tässä nuorallakävelyssä kattojen yllä ei satuta itseään. Viivin Artikkelin kirjoittaja, Viivin vastaa mahdollisiin Wii-fit -pelikonetta koskeviin kysymyksiin keskustelupalstalla: http: www.suomenmeniereliitto.net/ keskustelu/ 20