KIRJALLINEN KYSYMYS 477/2002 vp Yhteydenotot Lasten ja nuorten puhelimeen Eduskunnan puhemiehelle Mannerheimin Lastensuojeluliiton ilmoituksen mukaan yhteydenottojen määrä kyseisen järjestön ylläpitämään Lasten ja nuorten puhelimeen nousi vuonna 2001 uuteen ennätykseen eli 33 000 keskusteluun. Puhelujen yrityksiä oli kaiken kaikkiaan lähes puoli miljoonaa. Lasten ja nuorten puhelinta pidetään suorana kosketuspintana lasten arkeen, ja puheluista käy selvästi ilmi aikuisten lapsilleen varaaman ajan puute. Saattaa olla, että lasten kokema arki on karumpi kuin aikuiset konsanaan voivat kuvitella. Puhelut kertovat myös yhteiskunnallisista ongelmista, joita on pyrittävä korjaamaan. Ennen kaikkea perheen ja työn yhteensovittamiseen on pyrittävä löytämään ratkaisuja, koulujen oppilashuoltoa on lisättävä ja nuoren kehityksen opetusta on lisättävä kouluissa. Edellä olevan, suhteellisen suoraan Mannerheimin Lastensuojeluliiton kirjeestä otetun lainauksen perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenotot hallituksen mielestä viittaavat ja mihin toimenpiteisiin hallitus katsoo niiden perusteella olevan tarvetta ryhtyä? Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2002 Sulo Aittoniemi /alk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 477/2002 vp: Mihin Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenotot hallituksen mielestä viittaavat ja mihin toimenpiteisiin hallitus katsoo niiden perusteella olevan tarvetta ryhtyä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Valtioneuvosto antoi 11 päivänä huhtikuuta 2002 eduskunnalle selonteon lasten ja nuorten hyvinvoinnista (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:12). Selonteossa selvitetään laajasti lasten ja nuorten hyvinvointiin viime vuosina vaikuttaneita tekijöitä. Selonteon tausta-aineistona käytettiin muun muassa Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen julkaisua Mikä lapsiamme uhkaa? (Stakes raportteja 263:2001). Muun muassa näiden julkaisujen myötä hallituksella on varsin kattava kokonaiskuva lasten ja nuorten tilanteesta ja hallitus kantaa huolta siitä, että vaikka enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, meillä on myös suuri joukko niitä lapsia, joiden hyvinvoinnin edellytykset ovat vaarantuneet. Selonteossa on tehty linjauksia lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointipolitiikan kehittämiseksi. Syrjäytyvien lasten aseman parantaminen on asetettu tärkeysjärjestyksessä muiden perhepoliittisten tavoitteiden edelle. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin tarkoitettua valtionosuutta vuodelle 2002 lisättiin 162 miljoonalla eurolla viime vuoteen verrattuna. Vuodelle 2003 valtionosuutta korotetaan edelleen yhteensä 177 miljoonalla eurolla. Lisävoimavaroja suunnataan lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, kouluterveydenhuoltoon ja koululaisten iltapäivähoidon järjestämiseen. Myös jatkossa kuntien palvelut ja niiden rahoitus ovat keskeinen keino lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palveluihin ja varhaiseen puuttumiseen ohjataan kuntatason peruspalvelujärjestelmän vahvistamiseksi valtion osuutena 15 miljoonaa euroa vuonna 2003. Määrärahaa käytetään kasvatus- ja perheneuvolatoiminnan vahvistamiseen lasten ja nuorten ongelmiin varhaisvaiheessa puuttumiseksi ja ongelmien kriisiytymisen ehkäisemiseksi sekä lasten päivähoidossa erityistä tukea tarvitsevien lasten hoidon ja kasvatuksen järjestämiseen. Äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmää tehostetaan ja kiinnitetään erityistä huomiota lasten psykososiaaliseen kehitykseen. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä korostavalla hankkeella on tuettu niin henkilöstön kuin vanhempien vuorovaikutustaitojen vahvistamista ja sitä kautta tuettu vanhemmuutta. Edelleen selonteossa linjataan, että työelämän kehittämistä jatketaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi sekä työn kuormittavuuden vähentämiseksi. Selonteon toimet tältä osin keskittyvät kuitenkin lähinnä pikkulapsivaiheeseen eli vanhempainvapaajärjestelmän joustavoittamiseen ja isyysvapaan pidentämiseen sekä toimivan pienten lasten hoitojärjestelmän ylläpitämiseen. Oppilashuoltoa aiotaan kehittää juuri valmistuneen opetusministeriön työryhmän muistiossa esitettyjen ehdotusten pohjalta (Opetusministeriön työryhmien muistioita 13:2002). 2
Ministerin vastaus KK 477/2002 vp Sulo Aittoniemi /alk Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 477/2002 rd: Vad tyder kontakterna till "Lasten ja nuorten puhelin" (Telefonen för barn och unga) enligt regeringen på och vilka åtgärder anser regeringen att det är skäl att vidta med anledning av dem? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Statsrådet gav den 11 april 2002 en redogörelse till riksdagen om barns och ungas välfärd (Social- och hälsovårdsministeriets publikationer 2002:12). I redogörelsen utreds ingående vilka faktorer som under de senaste åren har inverkat på barns och ungas välfärd. Som bakgrundsmaterial användes bl.a. publikationer "Mikä lapsiamme uhkaa?" (Vad hotas våra barn av?) av forsknings- och utvecklingscentralen för social- och hälsovården (Stakes rapport 263:2001). Bl.a. tack vare dessa publikationer har regeringen en rätt så övergripande helhetsbild av situationen för barn och unga och regeringen är bekymrad över att det också finns en stor grupp barn, vars förutsättningar till välbefinnande är hotade även om flertalet finländska barn och unga mår bra. I redogörelsen har man stakat ut riktlinjerna för utvecklandet av välfärdspolitiken gällande barn, unga och barnfamiljer. Förbättrandet av ställningen för barn som blir utslagna har prioriterats jämfört med övriga familjepolitiska mål. Statsandelen för social- och hälsovårdens driftskostnader höjdes med 162 miljoner euro för 2002 jämfört med året innan. För år 2003 ökas statsandelen ytterligare med sammanlagt 177 miljoner euro. Tilläggsresurserna riktas till främjandet av barns och ungas välbefinnande, skolhälsovård och ordnande av eftermiddagsvård för skolelever. De kommunala tjänsterna och finansieringen av dem är även i fortsättningen en viktig metod för främjandet av barns och ungas välfärd. I syfte att stärka basservicesystemet på kommunnivå styrs 15 miljoner euro som statens andel år 2003 till tjänster för barn och unga som hotas att bli utslagna och till ingripande i ett tidigt skedde. Anslaget används för att stärka fostrings- och familjerådgivningsverksamhet i syfte att ingripa i barns och ungas problem i ett tidigt skede och förebygga att problemen når en kritisk punkt samt för att ordna vård och fostran för dem som behöver särskilt stöd inom barndagvården. Systemet med mödra- och barnrådgivning effektiveras och särskilt avseende fästs vid barnens psykosociala utveckling. Förstärkandet av såväl personalens som föräldrarnas förmåga till växelverkan har stötts genom projektet som betonar tidig växelverkan och därigenom har man stött föräldraskapet. I redogörelsen stakas det ytterligare ut linjer beträffande en fortsättning på utvecklandet av arbetslivet i syfte att underlätta sammanjämkningen av arbets- och familjelivet samt minska den belastning som orsakas av arbetet. Åtgärderna i redogörelsen koncentreras dock i detta avseende framför allt på småbarnsstadiet dvs. på att göra systemet med föräldraledigheter smidigare och förlänga faderskapsledigheten samt att upprätthålla ett fungerande vårdsystem för småbarn. Elevvården skall utvecklas utgående från de förslag som framförs i en promemoria som nyligen färdigställts av en arbetsgrupp vid undervisningsministeriet (Promemorior av undervisningsministeriets arbetsgrupper 13:2002). 4
Ministerns svar KK 477/2002 vp Sulo Aittoniemi /alk Helsingfors den 7 juni 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 5