Ehkäisevätyöja varhainen puuttuminen

Ehkäisevätyöja varhainen puuttuminen Susanna Leimio-Reijonen Ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön seutukoordinaattori Sosiaalialan osaamiskeskus Verso Välittäjä 2009-hanke

Mistäon kyse, kun puhutaan?

Varhainen puuttuminen Toimintaa ongelmatilanteiden ehkäisemiseksi mahdollisimman varhain mahdollisimman avoimesti mahdollisimman hyvässä yhteistyössä silloin, kun mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on runsaasti Varhaista vastuunottoa omasta toiminnasta toisten tukemiseksi Huolen varhainen puheeksiotto Verkostomaiset palvelurakenteet Osallistava yhteistyö ja vuoropuhelu Voimavarakeskeinen työskentely

Ehkäiseväpäihdetyö Päihdetyön järjestämisen vastuu perustuu useisiin eri lakeihin, mm. Perustuslaki Kuntalaki Päihdehuolto-, kansanterveys-ja lastensuojelulakiin. Yleisten edellytysten luominen on ensisijaisesti kuntien ja valtion tehtävä Kunnan tehtävänäon huolehtia, ettätyöon pitkäjänteistä, koordinoitua ja kaikkiin kuntalaisiin kohdistuvaa Peruspalvelut perustana ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö moniammatillinen päihderyhmä, esim. päihdepalvelusäätiökuopiossa ja Jyväskylässä Yhteistyö kansalaisjärjestöjen, kuntalaisten ja elinkeinoelämän kanssa Ajanmukainen tieto, osaaminen ja menetelmät vs. vaikuttavuus ja kustannustehokkuus

Ehkäiseväpäihdetyö Laaja-alaista hyvinvointityötä: terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen päihteettömien elintapojen edistäminen päihdehaittojen vähentäminen ja ehkäisy päihdeilmiöiden ymmärtäminen ja hallinta päihteiden kysynnän vähentäminen saatavuuteen ja tarjontaan vaikuttaminen Vaikuttaminen päihteitä koskeviin tietoihin, asenteisiin ja oikeuksiin päihdehaitoilta suojaaviin tekijöihin ja riskitekijöihin päihteiden käyttötapoihin, saatavuuteen, tarjontaan ja haittoihin Perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen päihteisiin liittyvissä kysymyksissä Yhteys ehkäisevään mielenterveystyöhön keinot osittain samoja

Ehkäiseväpäihdetyö TIEDOT, ASENTEET JA OIKEUDET SUOJAAVAT TEKIJÄT JA RISKITEKIJÄT PÄIHTEET JA KÄYTTÖTAVAT YHTEISKUNTA PAIKALLISYHTEISÖ LÄHISUHTEET YKSILÖ

Ehkäisevämielenterveystyö Mielenterveystyö (Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116) yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistäminen mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisy, parantaminen ja lievittäminen sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut (mielenterveyspalvelut) väestön elinolosuhteiden kehittäminen siten, että elinolosuhteet ehkäisevät ennalta mielenterveydenhäiriöiden syntyä, edistävät mielenterveystyötäja tukevat mielenterveyspalvelujen järjestämistä. (1 )

Ehkäisevämielenterveystyö Mielenterveyttä edistävä toiminta (promootio) Yhteiskunnallisten ja yksilöllisten tekijöiden tunnistaminen ja voimistaminen koko väestön keskuudessa Mielenterveyden häiriöitä ehkäisevä toiminta (preventio) Mielenterveyttäuhkaavien tekijöiden tunnistaminen ja torjuminen riskiryhmiin vaikuttamalla Mielenterveyden häiriöitä korjaava toiminta Tutkimus, hoito ja kuntoutus Yhteiskuntapolitiikan merkitys.

Ehkäisevämielenterveystyö = Mielenterveysongelmien ehkäisy = Negatiivisen kehityksen ennakointia ja siihen puuttumista Mielenterveyttä rakentavien tekijöiden vahvistaminen arjessa Mielenterveyttä kuluttavien tekijöiden vaikutusten heikentäminen Mielenterveys positiivisena voimavarana, jota voi vahvistaa Suotuisan kehityksen ja terveyden tukeminen Kehitysyhteisöissä arjessa: Perheissä, päivähoidossa, kouluissa, työpaikoilla, kulttuuri- ja ympäristötoimessa sekä järjestöissä Hilkka Honkanen 2010: Perheiden palveluksessa

Oikea-aikainen puuttuminen ja tuki? Häiriöiden ja ongelmien hoidosta kohti terveyden edistämistä Edellyttäätahtoa ja valmiutta rakentaa uudenlaista työorientaatiota Investointi tulevaisuuteen säästöt näkyvät pidemmälläaikavälilläkorjaavien palveluiden tarpeen vähenemisenäja kuntalaisten hyvinvoinnin lisääntymisenä

Kuka? Missä? Mitä?

Kenelle tekeminen kuuluu? Kuntien työntekijöille 54,0 % Kunnan johdolle 37,3 % Järjestöille 20,1 % Asukasyhdistyksille ja asuinyhteisöille 24,3 % Muille valtakunnallisille toimijoille 27,7 % Jollekin muulle 32,3 % Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö PETE 2011

Jollekin muulle, mutta kenelle? Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö PETE 2011

Ehkäiseväpäihdetyö Päihteiden kysyntä, saatavuus ja tarjonta vähenee Luottamus Kunnioitus Avoimuus Yhteistyö Ammattietiikka EETTISET PERIAATTEET Päivähoito Yhdyskuntasuunnittelu Perusterveydenhuolto Nuorisotyö TAVOIT E Kuntalaiset Kulttuuripalvelut Koulut Sosiaalipalvelut Päihdepalvelut MENETELMÄ T Vaikuttavat menetelmät hallitaan, niitäkäytetään ja työn seuranta on järjestetty Lastensuojelu Vammaispalvelut PAIKALLINEN TUKI JA YHTEISTYÖ Kunnan johto, poliittiset päättäjät, ehkäisevän päihdetyön koordinaatio, järjestöt, seurakunnat, vähittäiskaupat, ravintolat, alkoholihallinto, poliisi, kansalaistoiminta, liikenneopetus, yritykset, sosiaalialan osaamiskeskukset, oppilaitokset, yliopisto Psykiatria Ehkäiseväpäihdetyöperuspalveluissa, THL 2010

Ehkäisevämielenterveystyö Ehkäisevä mielenterveystyö kunnissa. Aineistoa suunnittelun tueksi. THL 2009

Esimerkkejävaikuttavista ehkäisevän työn interventioista Kotikäynnit raskaana olevien yksinhuoltajien ja pienten lasten äitien luokse KiVa koulu hanke koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi Time out! Aikalisä! Elämäraiteilleen toimintamalli nuorten miesten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi Mielenterveyden ensiapukurssit Mini-interventio alkoholin käytön vähentämiseksi, alkoholiohjelma, kunnan raittiustyö PAKKA- paikallinen alkoholipolitiikka -menetelmät Työttömille suunnatut vertaistukiryhmät Jobs Työhön ryhmätoiminta työttömien aikuisten työhönhakuvalmiuksien edistämiseksi ja masennuksen ehkäisemiseksi MAESTRO ryhmätoimintaa stressin vähentämiseksi Toimiva lapsi & perhe työmenetelmät perheen tukemiseksi, kun vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia tai muu vakava sairaus.

Miten?

Ehkäisevän työn kehittämisen lähtökohtana on perusteltu näkemys työn nykytilasta, kehittämistarpeista ja tavoitetilasta.

Toimintaympäristön luonne Ongelman luonne määrittääsen, miten ratkaisua lähdetään hakemaan Postmodernit toimintaympäristöt ja sen todellisuuden ongelmat ovat hyvin monimutkaisia Ongelmatyypit (yksinkertaiset ja monimutkaiset) ovat suuressa määrin toisistaan riippuvaisia vain harvat ongelmista on mahdollista eristääitsenäisesti käsiteltäviksi.

Toimintaympäristön luonne (Mason & Mitroff, 1981) Yksinkertaiset ongelmat Määriteltävä, muotoiltava ja kirjattava Todennäköinen ratkaisu testattavissa Luonteeltaan joustavia ja stabiileja -> on olemassa ratkaisukaava tai lista Kuilu sen välillämikäon ja sen minkä pitäisi olla -> perusteltavissa Erotettavissa todellisesta maailmasta Ratkaisu löydettävissäjatkuvan yrittämisen avulla Voi toistua useita kertoja Epäonnistuneesta ratkaisusta ei voi syyttääketään Monimutkaiset ongelmat Vaikeita ja dynaamisia Ei täsmällisesti määriteltävissä Määrittely on aina tiivisti yhteydessä ongelman ratkaisuun Ratkaisut voivat olla hyviä, huonoja tai vain suhteessa toisiinsa Kertakaikkisia tai lopullisia ei ole Ongelmaratkaisu on luonteeltaan kertaoperaatio Ratkaisuilla on usein monia selityksiä, ja se riippuu siitä, mikä selitys valitaan Jokainen ongelma voi olla jonkin tosien ongelman oire

Toiminta monimutkaisessa ympäristössä Verkottunut, ilkeäja dynaaminen ongelma, jota ei voi ratkaista mutta joka on hallittavissa verkottuneella tiedolla Sosiaalinen ongelma, jossa tarvitaan yhteisiä sopimuksia,kollektiivista ymmärrystäja moniäänisiä hyviä käytäntöjä

Sosiaalipedagogiikka Sosiaalinen: yhteiskunnallista ja/tai yhteisöllistä ihmisten välistävuorovaikutusta sekähuolehtimista vähäosaisemmista Pedagoginen: kasvatuksellisuus ja sen yhteiskunnalliset kytkennät Yhteisöllisyys, ihmisten välinen vuorovaikutus ja sosiaalisen hädän lievittäminen

Sosiaalipedagogiikka Lähtökohtana yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja yhteisöllisten suhteiden sekäniiden vuorovaikutussuhteen merkityksen ymmärtäminen Tradition ja vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden kriittinen tarkastelu Ihminen kokonaisvaltaisena persoonana (elämänhistoria ja todellisuus, jossa hän elää) Arvostus ja yksilön kunnioittaminen Toimiminen arkipäivässä

Sosiokulttuurinen innostaminen Sosiaalisten ongelmien ja yhteiskunnallisten epäkohtien ehkäisy ja lievittäminen pedagogisten toimintaperiaatteiden keinoin Vaikuttaminen sellaisiin elinolosuhteisiin, jotka tukevat yksilöiden kehittymistätoimiviksi ja luoviksi ihmisiksi Menetelmänäsosiaalinen oppiminen vuorovaikutusprosessissa, yhteistoiminnallisuus, ryhmät ja käytännön aktiviteetit

Sosiokulttuurinen innostaminen 1. Sosiaalista toimintaa: tavoitteena sosiaalinen liike sekä sosiaalisten muutosten luominen ja vahvistaminen 2. Kasvatusta: juuret ovat aktiivisessa ja osallistavassa pedagogiikassa sekä siitä nousevassa metodologiassa 3. Toimintaa: kulttuurinen demokratia 4. Toimintaa: itsenäisten sosiaalisten ryhmien ja ryhmäprosessien syntyminen

Sosiokulttuurinen innostaminen 5. Sosiaalisia käytäntöjä: saavat aikaan aloitteellisuutta, osallistumista sekälaittavat miettimään toiminnan ja sen merkityksen pohdinnan vuorovaikutusta 6. Sosiaalisen intervention teknologia: pyritään tiedostamaan tarpeita ja ongelmia sekä niiden ratkaisuja yhteistyössä toisten ihmisten kanssa 7. Resurssien etsintää: yksilöiden ja ryhmien identiteetin vahvistaminen omassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa kehyksessään 8. Kommunikaation järjestelmä: yksilöiden ja ryhmien välinen

Innostamisen kylmäja kuuma maailma Sopeuttaminen Determinismi Yhteiskunnan säilyttäminen Muuttaminen Humanismi Muutoksen mahdollisuus Kylmä maailma Seuraamuksiin vaikuttaminen Kuuma maailma Sosiaalinen vastarinta

Toimintaympäristön kartoitus ja analyysi

Toimimisen yleisiäperiaatteita On tunnettava se todellisuus, jossa toiminnan on tarkoitus tapahtua Yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja yhteisöllisten suhteiden sekäniiden välisen toiminnan ja aktiivisen vuorovaikutussuhteen ymmärtäminen

Toimimisen yleisiäperiaatteita Tarpeita, ongelmia ja tekoja tulee käsitelläsuhteessa siihen kokonaisuuteen, mihin ne liittyvät Tradition ja vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden kriittinen tarkastelu Ihmisen ymmärtäminen tilanteessaan Yhteistyö niiden kanssa, joita asia koskee

Terveyden taustatekijät Dahlgren & Whitehead 1991, suom. Palosuo ym. 2004

Toimintaympäristön kartoitus ja analyysi Väline yhteisön terveystarpeiden ja terveyden edistämiseen liittyvien tarpeiden arvioinnissa Prosessi joka toteutetaan moniammatillisena tiimityönä saadaan yhteisön tarpeista laaja-alainen kuva välitetään tulokset hallinnolliselle tasolle ja päätöksentekijöille jossa kerätään, kuvataan, analysoidaan ja jaetaan tietoa yhteisön terveydestä, hyvinvoinnista ja niiden ehdoista, siinä ympäristössä, missätoiminnan on tarkoitus tapahtua

Toimintaympäristön kartoitus ja analyysi Pyritään hahmottamaan toiminnan kannalta keskeiset toimintaympäristön tekijät ja muutostrendit Arvioidaan toimintaan kohdistuvien tarpeiden kehitystä sekä toiminnan kohdistumista ja sen suhdetta muihin tekijöihin Kuvataan yhteistyö- ja verkostoitumismahdollisuudet Kuvataan määrällinen ja laadullinen kehitys ympäristössäja kehitystarve toiminnassa Kehitetään tämän perusteella uusi tavoitetila

Toimintaympäristön kartoitus ja analyysi Resurssien kartoitus Kohdeväestön ennakointi Asiaan liittyvän kirjallisuuden tutkiminen Sosiaalisen tilanteen ja ongelmaympäristön tutkiminen Tarpeiden ja odotusten kartoitus Syiden etsiminen Tarpeiden asettaminen tärkeysjärjestykseen Ongelman muotoilu Varsinaisen projektin liikkeelle lähtö

LISÄÄ VÄESTÖN TIETOISUUTTA HYVINVOINNISTAAN JA SEN EDELLYTYKSISTÄ

LUO POHJAA YHTEISÖN HYVÄLLE ELÄMÄLLE

SAA AIKAAN MUUTOSTA

ILMIÖ ILMIÖ Kokonaistilanne Kokonaistilanne Alueelliset tekijät Alueelliset tekijät Taloudelliset tekijät Taloudelliset tekijät Sosiaaliset tekijät Sosiaaliset tekijät Kulttuuriset tekijät Kulttuuriset tekijät P R O J E K T I P R O J E K T I VAIKUTUKSET TULOKSET MUUTOS VAIKUTUKSET TULOKSET MUUTOS Tarpeet toiveet Tarpeet toiveet Ongelmat haasteet Ongelmat haasteet TERVE LAPPI A N A L Y Y S I

Syitäja selittäviätekijöitä? Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö PETE 2011

On tunnettava se todellisuus, jossa on tarkoitus toimia. KIITOS! Helena Heinonen Susanna Leimio-Reijonen Päijät-Hämeen ehkäisevän työn seutukoordinaattori etunimi.sukunimi@helsinki.fi http://seutukoordinaattori.mp http://phehkaisevatyo.pbworks.com

Luettavaksi Ehkäiseväpäihdetyöperuspalveluissa (http://info.stakes.fi/nr/rdonlyres/f0077994-3aa6-4cbc-96db-f3276735ede5/0/ept_peruspalveluissa_kesanen.pdf) Ehkäisevämielenterveystyökunnissa (http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/bdea673d-8c0f-45f5-90ed-41463001ad7e) Mielenterveys-ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009-työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki. Sosiaali-ja terveysministeriö(2001) Mielenterveyspalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:9. Helsinki. Ehkäisy ja hoito. Laadukkaan päihdetyön kokonaisuus 2007.Helsinki, Stakes. Mielenterveys ja päihdetyön strateginen suunnittelu kunnissa. Opas 6, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Laitila, M. ja Järvinen, T. (toim.) 2009 Yhdyshenkilöverkostosta seutujen päihdetyöhön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 30. Helsinki. Warsell, L. ja Tenkanen, T. 2009 Sosiokulttuurinen innostaminen. Leena Kurki 2000. Vastapaino.