To 11.5.2017 klo 19.00 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Jonathan Roozeman, sello Dmitri Šostakovitš: Sellokonsertto nro 1 Es-duuri, op.107 (1959) Allegretto Moderato Cadenza Allegro con moto Väliaika 20 min Igor Stravinsky: Petruška, nelikohtauksinen burleski baletti 1. Markkinat laskiaisaikaan. Silmänkääntäjän koju. Venäläinen tanssi 2. Petruška. 3. Maurin huoneessa. Ballerinan tanssi. Ballerinan ja maurin valssi. 4. Markkinailta. Imettäjän tanssi. Talonpoika ja karhu. Mustalaisnaiset ja rikas kauppias. Ajurien tanssi. Naamiaiset. Maurin ja Petruškan tappelu. Petruškan kuolema. Poliisi ja jonglööri. Petruškan haamu. Konsertin kesto on noin kaksi tuntia, sis. väliajan. Sinfonisesti yhdessä: Polttimo Oy Kevätillan kamarimusiikki alkaa noin 10 minuutin tauon jälkeen Konserttisalissa. Yleisöä pyydetään siirtymään permannolle kuuntelemaan esitystä. Myöhäisillan kamarimusiikissa on numeroimattomat paikat. Konsertti nähtävillä ilmaiseksi internetissä osoitteessa www.classiclive.com
n. klo 21 Sibeliustalon konserttisali KEVÄT ILLAN KAMARIMUSIIKKIA Hannaliisa Pitkäpaasi, viulu Annikaisa Tikkala, viulu Lasse-Matti Laakso, alttoviulu Sanna Palas-Lassila, sello Jonathan Roozeman, sello Franz Schubert: Jousikvintetto C-duuri, D956 (Op.posth. 163) Allegro ma non troppo Adagio Scherzo. Presto Trio. Andante sostenuto Allegretto Kamarimusiikkikonsertin kesto n. 1h, ei väliaikaa. Sisäänpääsy 11.5. sinfoniakonsertin pääsylipulla.
Dmitri Šostakovitš: Sellokonsertto nro 1 Es-duuri, op.107 (1959) Dmitri Šostakovitš (1906-75) sävelsi kaikkiaan kuusi konserttoa: kaksi pianolle, kaksi viululle ja kaksi sellolle. Niistä suosituimmiksi ovat nousseet kunkin soolosoittimen ensimmäiset konsertot. Konsertot syntyivät vuosien 1933-67 aikana, jona aikana valmistui myös mm. kymmenen säveltäjän viidestätoista sinfoniasta. Ensimmäinen sellokonsertto on vuodelta 1959, jona vuonna Šostakovitš työskenteli myös mm. Musorgskin Hovantšina -oopperan orkestroinnin ja oman Katerina Ismailova -oopperansa parissa. Kysymyksessä oli oikeastaan vuonna 1932 valmistuneen Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth -oopperan uudelleenmuokkaustyö. Seuraava suuri orkesteriteos oli kahdestoista sinfonia, joka valmistui kaksi vuotta sellokonserton jälkeen. Toinen sellokonsertto sai kantaesityksensä 4.10.1959, eli melko pian valmistumisensa jälkeen. Solistina oli nuotit vajaassa viikossa ulkoa oppinut Mstislav Rostropovitš, jolle konsertto on myös omistettu. Kerrotaan, että Rostropovitš oli kysynyt Šostakovitšin vaimolta, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen säveltäjän kirjoittamaan hänelle konserton. Tämä vastasi: älä koskaan pyydä häntä kirjoittamaan mitään tai edes puhu hänelle asiasta. Sellisti noudatti neuvoa ja jäi odottelemaan toiveikkaana, josko jotain joskus asian suhteen tapahtuisi. Tämä taktiikka tuottikin lopulta tulosta: Šostakovitš teki lopulta kaksi konserttoa sellolle, ja omisti vieläpä molemmat Rostropovitšille. Toinen konsertoista valmistui seitsemän vuotta ensimmäisen jälkeen. Ensimmäinen konsertto on luonteeltaan vakava ja sisäänpäin kääntynyt. Siitä on löydetty myös omituista huumoria ja syvällistä filosofiaa. Teknisesti konserttoa pidetään yhtenä haasteellisimmista. Ensimmäistä osaa säveltäjä luonnehti scherzon kaltaiseksi marssiksi. Sitä hallitsee nelisävelaihe, jonka sello esittää heti konserton alussa. Toista osaa lukuun ottamatta tähän aiheeseen törmätään myöhemminkin. Motorista ensi osaa seuraa mietteliään lyyrinen ja paikoin kaihomielistäkin sävyä sisältävä toinen osa, joka johtaa keskeytyksettä laajaan kadenssiin. Finaali on vastapainoksi varsin vauhdikas, ja se pitää sisällään myös pari kansanlaulu-lainausta. Konserton orkesterikokoonpano on melko pieni, sillä esim. vaskipuhaltimia edustaa ainoastaan yksi käyrätorvi, jolla on kautta teoksen useita solistisia repliikkejä. Omaa väriään tuo musiikkiin melko harvoin käytetty celesta. Šostakovitš oli noussut maailmanmaineeseen jo 19-vuotiaana ensimmäisellä sinfoniallaan. Vaikka teosta esitettiinkin heti tuoreeltaan ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, vasta 1950- ja 1960-luvut merkitsivät lopullista läpimurtoa lännessä. Sellokonserton syntyaikoina Šostakovitšilla oli jo vakaa asema myös kotimaassaan. Hän tunsi olevansa johtava neuvostotaiteilija, jolla oli valtaa ja etuoikeuksia. Poliittiset uhatkin olivat vähentyneet sotien jälkeen. Šostakovitšille oli myönnetty vuonna 1956 Lenin-palkinto, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet palkittiin Suomessa Wihurin säätiön Sibelius-palkinnolla. Hannu Kivilä
Igor Stravinsky: Petruška, nelikohtauksinen burleski baletti Igor Stravinsky (1882-1971) on eräiden asiantuntijoiden mukaan säveltänyt enemmän hyvää balettimusiikkia kuin kaikki muut säveltäjät yhteensä. Tällä alalla Stravinskyn tuotanto on varsin laaja: balettikäyttöön ajateltuja teoksia hänen tuotantoonsa sisältyy yhteensä 13. Stravinskyn moniin muihinkin sävellyksiin, erityisesti uusklassistisiin 1920-1940-lukujen teoksiin on liitetty koreografioita niiden moni-ilmeisen rytmiikan inspiroimana. Yhtä menestyksellisesti voidaan Stravinskyn varsinaisia balettisävellyksiä esittää ilman tanssielementtiä. Konserttilavalla niiden huikea taiturillisuus ja värikkyys pääsevät täysiin oikeuksiinsa. Petruška on keskimmäinen Stravinskyn ns. venäläisen kauden kolmesta suuresta baletista (Tulilintu 1910, Petruška 1911, Kevätuhri 1913). Kaikki kyseiset teokset Stravinsky sävelsi Pariisissa tukikohtaansa pitänyttä Sergei Djagilevin Venäläistä balettia varten. Petruškan tuottaminen vaati tavattomasti vaivaa ja ponnisteluja, koska Djagilev joutui keräämään tekijät kokoon eri puolilta. Skenografi Benois löytyi Pietarista ja koreografi Fokin Roomasta; Stravinsky asui Petruškaa säveltäessään pääasiassa Lausannessa. Lähtökohtana ja kantavana voimana tässäkin tuotannossa oli Stravinskyn musiikki. Omaelämäkerrassaan Stravinsky kertoo säveltäneensä Tulilinnun jälkeen virkistäytymismielessä konserttikappaletta pianolle ja orkesterille. Työn aikana hänellä oli etäinen mielikuva nukesta, joka herää henkiin ja ryhtyy sitten koettelemaan orkesterin kärsivällisyyttä pirullisella arpeggioiden tulvalla. Orkesteri kostaa uhkaavalla trumpettien karjunnalla. Lopputulos on hirveä metakka, jonka surkeaksi lopuksi nukkeparka vaipuu kokoon ja palaa elottomaan tilaansa. Petruška -nimen Stravinsky keksi teokselle vasta hieman myöhemmin. Taustalla lienee ollut yleismaailmallinen Pierrothahmo, onneton räsynukke, jolle hetkeksi suodaan inhimilliset tunteet. Djagilev sai kuulla teoksen Sveitsin-vierailullaan. Hän innostui tavattomasti aiheesta ja sai suostuteltua Stravinskyn muuttamaan teoksen kokonaiseksi baletiksi. Petruška-nukesta kertova idea ja osa musiikista olivat valmiina. Enää puuttui tarina, jonka Stravinsky ja skenografi Benois kehittelivät venäläisen harlekiinihahmon ympärille. Alkuperäinen konserttikappale sisältyy kolmanteen kuvaelmaan. Petruškan musiikki sai tylyn vastaanoton muusikoilta; jatkuvat tahtilajin vaihdokset ja purevat dissonanssit olivat uutta ja outoa. Riitasoinnut eivät Petruškassa ole ulkokohtaisia efektejä, vaan keino tehostaa musiikin ilmaisuvoimaa. Petruška-sointu symboloi päähenkilön olemusta, jossa inhimillinen ja eloton käyvät jatkuvaa kamppailua. Kaksi etäistä kolmisointua, C- ja Fis-duurit soivat päällekäin, ja niistä Stravinsky rakentaa kuuluisan nelisävelisen murtosointumotiivin, jonka sävelet yhtä lukuun ottamatta riitelevät keskenään. Venäläisen miljöön rakentelussa Stravinski myös lainaa venäläisestä kansanmusiikista. Ensimmäisen kuvaelman kampiliirasävelmän Stravinsky sai Rimski-Korsakovilta, osan sävelmistä Stravinsky palautti mieleensä lapsuudestaan. Huijarin huilusävelmässä on ote Carl Maria von Weberin huilukonsertosta. Petruška on ensimmäisiä sävellyksiä, jossa 1900-luvun suurimpiin mestareihin kuuluva Stravinsky puhuu omalla, persoonallisella äänellään. Legendaarisen Vaslav Nijinskyn tähdittämä kantaesitys 13.6.1911 Pierre Monteux n johdolla oli huikea menestys. Lehdistö otti Petruškaan hieman varovaisen kannan, mutta säveltäjäkollegat Debussyn johdolla olivat haltioissaan ja myös yleisö otti teoksen heti omakseen. Teos pysyi Venäläisen baletin ohjelmistossa vuoteen 1926 saakka.
Synopsis: Tapahtumapaikkana on Pietari, Amiraliteetin tori 1830-luvulla. Meneillään ovat laskiaismarkkinat, väkeä ja erilaisia temppuilijoita on tungokseen asti; myös nukketeatteri kuuluu olennaisena osana markkinaperinteeseen. Silmänkääntäjä-huijari ilmestyy nukketeatterin esiripun takaa ja tempaisee sen auki, jolloin tulevat esiin kolme nukkehahmoa, Petruška, ballerina ja mauri. Huilunsoitollaan huijari lumoaa nuket eläviksi ja tunteviksi olennoiksi. Eniten tuntee ja kärsii nukketeatterin koominen hahmo, ruma ja kyttyräselkäinen Petruška. Hän yrittää lohduttautua hakemalla ballerinan rakkautta, mutta tämä säikähtää Petruškan rujoa käytöstä ja pakenee. Ballerinaa viehättää enemmän äveriäs mauri huolimatta siitä, että tämä on typerä ja brutaali. Ballerina viettelee maurin. Heidän lemmenkohtauksensa keskeytyy Petruškan rynnätessä sisään raivoisan mustasukkaisena. Viimeisessä kuvaelmassa palataan markkinoille, ja tunnelma on huipussaan. Kesken markkinahumun esiripun takaa ryntää Petruška maurin takaa-ajamana. Ballerina yrittää hillitä mauria, mutta tämä iskee Petruškan maahan. Petruška kuolee, ja kauhistunut väkijoukko tuijottaa ympärillä. Huijari haetaan paikalle, ja hän vakuuttaa Petruškan olevan pelkkä puupäinen, sahanpurulla täytetty nukke. Joukko hajaantuu, ja huijarin raahatessa nukkea pois näyttämöltä ilmestyy Petruškan haamu nukketeatterin katolle ja ilveilee pilkallisesti kaikille, joita huijari on petkuttanut. Pekka Miettinen Franz Schubert: Jousikvintetto C-duuri, D956 (Op.posth. 163) Koko ikänsä Wienissä vaikuttaneella Franz Schubertilla (1797-1828) oli paljon epäonnea ja vastoinkäymisiä säveltäjänuransa alkutaipaleella. Hän myös sairasteli paljon, ja koki pettymyksiä ja turhautumisia. Nämä eivät kuitenkaan tukahduttaneet Schubertin neroutta ja luomisvoimaa. Hän sävelsi paljon lyhyeksi jääneen elämänsä aikana, ja jo monet nuoruudentyöt luokitellaan nykyisin suvereeneiksi mestariteoksiksi. Viimeiset teokset ovat hänen suurimpiaan, mainittakoon vain jousikvintetin lisäksi esim. Winterreise-sarja, suuri C-duurisinfonia, keskeneräinen sinfonia, viimeiset jousikvartetot ja pianosonaatit. Schubert sai myös kokea vihdoin menestystä muutaman viimeisen elinvuotensa aikana. Jousikvintettoa on pidetty teoksena, joka kruunasi Schubertin uran. Teos on sävelletty luultavasti elo-syyskuussa 1828, joten se kuuluu marraskuun 19. päivä menehtyneen säveltäjän aivan viimeisiin teoksiin. Kokoonpano on melko harvinainen, sillä yleensä kvartetin vahvistuksena kvintetissä oli alttoviulu. Kahden sellon käytöstä johtuu myös teoksen ainutlaatuinen tummasävyinen sointi. Ainakin italialainen Luigi Boccherini käytti ennen Schubertia usein kahta selloa kvintetoissaan. Lähes tunnin mittainen kvintetto on syvällinen ja vahvatunnelmainen, ja kuten on usein kirjoitettu, täynnä tuhlailevaa rikkautta ja tuskallista kauneutta. Teos huipentuu hitaassa osassa (Adagio), jonka teema on tuon ajan musiikin pisimpiä melodisia linjoja. Siinä on ylevää rauhaa ja liikkumatonta lumousta, jonka tosin levoton ja raju mollitaite toviksi keskeyttää. Tämä tuskainen jakso oli tuolloin jotain aivan ihmeellistä ja ennen kuulematonta. Kvintettoa on pidetty luonteeltaan sinfonisena, mikä kuvaus perustuu lähinnä teoksen musiikillisiin ideoihin ja niiden kehittelyyn. Hannu Kivilä
Okko Kamu Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana syksyllä 2011 aloittaneen Okko Kamun ammattiura muusikkona lähti liikkeelle Suhonen-kvartetin ensiviulistina ja viulistina Helsingin kaupunginorkesterissa. Työnsä kapellimestarina Kamu aloitti Kansallisoopperassa, jossa hän oli jo toiminut konserttimestarina. Vuonna 1969 Kamu aloitti vierailevana kapellimestarina Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa, ja samana vuonna hän voitti ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä Herbert von Karajan -kapellimestarikilpailussa Berliinissä, mikä toimi alkusysäyksenä hänen kansainväliselle uralleen. Monipuolisena muusikkona tunnettu Kamu on johtanut lähes kaikkia maailman merkittävimpiä orkestereita. Hän on toiminut Radion sinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen, Suomen Kansallisoopperan, Stockholm Sinfoniettan, Helsingborgin sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina sekä Birminghamin sinfoniaorkesterin, Lausannen kamariorkesterin, Singaporen sinfoniaorkesterin ja Kööpenhaminan filharmonikkojen päävierailijana. Oopperakapellimestarina Kamu on esiintynyt mm. Metropolitanissa New Yorkissa, Covent Gardenissa Lontoossa ja Bolšoiteatterissa Moskovassa. Vuodesta 2006 lähtien Kamu on toiminut Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana ja esiintynyt viulistina eri kokoonpanoissa. Okko Kamun kansainvälisen levytysuran aloitti Sibeliuksen sinfonioiden kiitetty kokonaislevytys Deutsche Grammophon -levymerkille yhdessä Herbert von Karajanin kanssa. Tämän jälkeen hän on tehnyt yli 100 levytystä mm. Deutsche Grammophon-, BIS-, Ondine- ja Naxos-levymerkeille. Yksi hänen viimeisimmistä levytyksistään on Sinfonia Lahden kanssa tehty Sibelius-levy (BIS) sisältäen mm. Tapiolan, ja tämä levy toi Kamulle hänen toisen Diapason d Or de l Année -palkintonsa. Vuonna 2015 ilmestyi Sinfonia Lahden ja Kamun levytyssarja Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta (BIS). Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia valitsi Okko Kamun jäsenekseen vuonna 1994. Vuonna 2010 Kamu vastaanotti Suomen Kulttuurirahaston palkinnon, ja vuonna 2011 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.
Jonathan Roozeman Suomalais-hollantilainen sellisti Jonathan Roozeman (1997) opiskelee Saksassa Kronberg-akatemiassa Frans Helmersonin johdolla. Sitä ennen hän opiskeli Sibelius- Akatemian nuorisokoulutuksessa Martti Rousin opetuksessa. Hän on voittanut ensimmäisen palkinnon nuorten sellokilpailuissa Virossa, Liettuassa ja Suomessa. Erikoispalkinnot hän on voittanut Turun (2010) ja Paulon (2013) sellokilpailuissa sekä Gaspar Cassado -kilpailussa (2013) Japanissa. Porton Premio Suggia -kilpailussa vuonna 2013 hän oli yksi kolmesta finalistista ja Naumburg-kilpailussa (2015) New Yorkissa hän saavutti finaalipaikan ensimmäisenä suomalaisena. Kuudes sija kansainvälisessä Tšaikovskikilpailussa (2015) toi mukanaan välittömästi esiintymiskutsuja mm. Mikkelin ja Turun Musiikkijuhlille Valeri Gergievin ja Ma riinskiteatterin orkesterin kanssa. Lisäksi Roozemania on kutsuttu esiintymään solistina ja pitämään soolokonsertteja niin Pietariin, Lontooseen, Chicagoon, Italiaan, Turkkiin kuin Itävaltaankin. Roozeman on kotimaassa soittanut mm. Radion sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan solistina. Vuodesta 2010 alkaen hän on aktiivisesti esiintynyt eri festivaaleilla mm. Liettuassa, Virossa, Saksassa, Hollannissa, Ranskassa ja Italiassa. Kaudella 2016-2017 Jonathan Roozeman on Sinfonia Lahden residenssitaiteilija esiintyen solistina Osmo Vänskän ja Okko Kamun johtamissa konserteissa. Lisäksi hänen ohjelmassaan on kolme kamarimusiikkikonserttia.
Sinfonia Lahti Sinfonia Lahtea (Lahden kaupunginorkesteri) on kutsuttu pienen kaupungin ihmeeksi. Levytysyhteistyön aloittaminen ruotsalaisen BIS-levy-yhtiön kanssa oli ensimmäinen vahva signaali paikallistason toimijan suuntautumisesta kohti kansainvälistä orkesterimaailmaa, ja orkesteri on toteuttanut suurimman osan villeimmistä utopioistaan yhdessä ylikapellimestarinsa Osmo Vänskän kanssa (19882008). Syyskauden 2008 alusta kevääseen 2011 orkesterin taiteellinen neuvonantaja ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja oli kapellimestari Jukka-Pekka Saraste. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana toimi Okko Kamu syksystä 2011 kevätkauden 2016 loppuun, ja syyskauden 2016 alusta lähtien näissä toimissa kautensa aloitti Dima Slobodeniouk. Muusikoiden kanssa yhdessä 1990-luvun alussa asetettu tavoite kansainvälisestä kiertuetoiminnasta, uudesta konserttitalosta ja ennakkoluulottomista projekteista muodosti ajatuksen orkesterista erilaisena edelläkävijänä. Vuodesta 2000 lähtien orkesterin koti on ollut loistavasta akustiikastaan tunnettu Sibeliustalo. Lukuisten levypalkintojen myötä (mm. Grand Prix du Disque 1993, Gramophone Award 1991 ja 1996, Cannes Classical Award 1997 ja 2001, MIDEM Classical Award 2006 ja Diapason d Or de l Année 2011) ovat ovet auenneet myös kansainvälisille areenoille. Ensimmäinen suuri kiertue tehtiin Japaniin vuonna 1999, ja samana vuonna orkesteri debytoi menestyksekkäästi myös Avery Fisher Hallissa New Yorkissa. Näitä voitokkaita esiintymisiä seurasivat uusintakutsut, ja kiertueet toteutettiin Yhdysvaltoihin tammikuussa 2005 ja Japaniin vuosina 2003, 2006 ja 2015. Japanilaiset kriitikot valitsivat Tokiossa esitetyn Sibeliuksen Kullervon vuoden 2003 parhaaksi klassisen musiikin esitykseksi Japanissa. Orkesteri on esiintynyt Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin Filharmoniassa, Buenos Airesin Teatro Colónissa, Pietarin Valkeat yöt -festivaalilla, kahdesti BBC Proms -festivaalilla Lontoossa ja kuudessa konsertissa Wienin Musikvereinissa. Lisäksi orkesteri on konsertoinut mm. Kiinassa, Brasiliassa, Ranskassa, Espanjassa, Puolassa ja Belgiassa saaden esityksistään runsaasti kiitosta kansainväliseltä lehdistöltä. Ennakkoluuloton asenne näkyy mm. orkesterin tekemissä lukuisissa poikkeuksellisissa levytysprojekteissa. Ensimmäinen virsilevy saavutti kultalevyn noin kuukaudessa, ja kaikkiaan orkesterilla on seitsemän kultalevyä. Platinalevyn ovat saaneet Sibelius-elokuvan soundtrack ja lauluyhtye Rajattoman kanssa tehdyt ABBA- ja Queen-levyt. Sibeliuksen lisäksi orkesterin toiminnan ytimessä on ollut vuodesta 1992 tuottoisa yhteistyö nimikkosäveltäjänsä Kalevi Ahon kanssa. Aho on säveltänyt orkesterille mm. viisi sinfoniaa, ja orkesteri on levyttänyt suuren osan Ahon laajasta orkesterituotannosta. Nämä levytykset ovat poikkeuksetta saaneet ylistävän vastaanoton kansainväliseltä lehdistöltä, niin kuin itse asiassa lähes kaikki levyt orkesterin lähinnä BIS-yhtiölle tekemästä jo noin 80 äänitteen kokoelmasta. Syksyllä 2009 orkesterin BIS-levyjen kansainvälinen myynti ylitti miljoonan myydyn levyn rajan. Yksi Sinfonia Lahden painopistealueista on lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ. Jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan toiminnan ydintä on ollut Hei, me sävelletään! -sävellysprojektit lasten kanssa. Lisäksi ohjelmistossa on säännöllisesti lapsille ja nuorille suunnattuja koko orkesterin sekä pienryhmien konsertteja.
30.8. 3.9.2017 SIBELIUSTALO, LAHTI SIBELIUS-FESTIVAALI 2017 SINFONIA LAHTI DIMA SLOBODENIOUK, K APELLIMESTARI KE 30.8. KLO 19 Kuusi laulua mieskuorolle Rakastava Veljeni vierailla mailla Kullervo Johanna Rusanen-Kartano, sopraano Ville Rusanen, baritoni Ylioppilaskunnan Laulajat TO 31.8. KLO 19 Lemminkäinen Sibeliuksen lauluja Luonnotar Anu Komsi, sopraano PE 1.9. KLO 19* (loppuun varattu) Metsänhaltija Satu Sinfonia nro 5 Göteborgin Sinfonikot Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari LA 2.9. KLO 17 Sanomalehdistön päivien musiikkia Sinfonia nro 2 lahden kaupunginorkesteri K AMARIMUSIIKKIA: PE 1.9. KLO 15 KALEVI AHO -SALI Sibeliuksen pianomusiikkia Juhani Lagerspetz, piano LA 2.9. KLO 14 FELIX KROHN -SALI Sibeliuksen lauluja Lilli Paasikivi, sopraano Ilmo Ranta, piano SU 3.9.2017 KLO 11 SIBELIUSTALO On a String tulkinta Sibeliuksen viulukonsertosta Minna Pensola, viulu Heini Kärkkäinen, piano Kaari Martin & Minna Tervamäki, tanssi Liput: 49 20 / *84 20 / 15 20 S-etukortilla to 31.8. lipuista 10 alennus (1. hintaluokka/norm. 49 ) Ticketmaster Suomi www.ticketmaster.fi Sibeliustalon lipunmyynti p. 0600 393949 www.sinfonialahti.fi
Karita Mattila Kamariorkesteri Avantin konsertissa KEVÄÄN LUMOUS la 27.5.2017 klo 19 Musiikkitalo Kapellimestari Olari Elts Musiikki Kilpiö: uusi teos, ke Duparc: lauluja Sibelius: lauluja Schumann: Kevät-sinfonia www.avantimusic.fi Liput toimituskuluineen 57,50 22,50, www.ticketmaster.fi tai 55 20 Musiikkitalon lipunmyynnistä.