Niska-hartiaseudun tutkiminen Miksi tutkitaan Anamneesi Kipumekanismit Ryhti Aktiivi- ja passiiviliikkeet Neurologinen testaaminen, merkkilihakset Johtopäätökset/diagnoosi
Miksi tutkitaan? Niskakipua on Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan kokenut viimeksi kuluneen kuukauden aikana 26 % yli 30-vuotiaista suomalaisista miehistä ja 40 % naisista. Toiminnallisen ongelman määrittely, onko yhteyttä potilaan kuvaamiin oireisiin Symptoms and signs, sopivatko löydökset potilaan kuvaamiin oireisiin Potilas alusta asti aktiivisena toimijana, yhteistyö Huom: patoanatominen dg vaikeaa, patomekaaninen dg selvemmin löydettävissä
Anamneesi Ohjaa tutkimista, mitä asioita selvitettävä Työ, harrastukset jne. Oireiden alkamisajankohta Miten alkanut, äkillisesti (trauma) vai vähitellen Kivun laatu Kiinnitä huomiota tapaan, jolla potilas kuvaa oireita
Kipumekanismit (Gifford 1998) Input: - Nosiseptiivinen ja perifeerinen neurogeeni kipu - Muodot: mekaaninen/tulehduksellinen/iskeeminen Processing: - Sentraalinen kipu selkäytimen takasarven ja aivojen muutosten johdosta Output: kognitiiviset/affektiiviset/immunologiset/vegetatiiviset/hor monaaliset muutokset (uskomukset, tunnetaso, sympaattinen-parasympaattinen, Crps, iho, stressi) Kipumittarit: VAS, kipupiirros, Oswestry
Ryhti Pystyasento: - edestä, takaa ja sivulta - inspektoidaan kaikkia rakenteita huomioiden myös rakenteelliset poikkeamat raajoissa, ihomuutokset, arvet, turvotukset, lihaksiston muoto ja symmetrisyys - seisomis/istumistapa, jaksaako kannatella asentoa
Ryhti takaa Pään ja niskan asento Hartioiden asento ja korkeus Selkärangan muoto ja symmetria, skolioosi Yläraajojen asento Lantion asento Alaraajojen linjaus
Aktiivi- ja passiiviliikkeet Fleksio Testi: Vie leuka kohti rintalastaa Löydös: Leuka ei mene kiinni rintalastaan ja/tai devioi. Oireiden provosoituminen Extensio Testi: Taivuta niska ja pää taaksepäin. Liikkeen lopussa pyydetään asiakasta avaamaan suu Löydös: otsa ei mene horisontaalitasoon (iän myötä vähenee) Provosoituvat oireet
Aktiivi- ja passiiviliikkeet Lateraalifleksiot Testi: Kallista päätä sivulle niin ettei pää nouse Löydös: liike jää alle 45 astetta ja/tai devioi. Oireiden provosoituminen
Aktiivi- ja passiiviliikkeet Rotaatiot Testi: Kierrä päätä ja niskaa suoraan sivulle Löydös: Pään kierto jää selvästi alle 90 astetta ja/tai devioi. Oireiden provosoituminen
Aktiivi- ja passiiviliikkeet Yläniskan fleksio, retraktio Testi: Vedä leuka sisään Löydös: liike ei tule yläniskasta, jää selvästi vajaaksi tai devioi. Oireiden provosoituminen
Aktiivi- ja passiiviliikkeet Yläniskan extensio, protraktio Testi: Työnnä leuka eteen Löydös: liike ei tule yläniskasta, jää selvästi vajaaksi tai devioi. Oireiden provosoituminen
Aktiivi- ja passiiviliikkeet Yläkaularangan rotaatio Testi: Vie leuka kohti rintalastaa ja kierrä tästä päätä kiertoon sivulle. Liikettä kontrolloidaan pitämällä alaniska fleksiossa Löydös: kierto jää alle 45 astetta ja/tai devioi
Foraminakompressiotesti Testi: pyydetään kertomaan testin aikana tulevat tuntemukset. Ohjataan pää ja niska extensioon, sivutaivutukseen ja kiertoon tutkittavalle puolelle Löydös: tutut oireet. Testi voi tuoda esille myös a.vertebraliksen häiriötiloja tai fasettikompression, jolloin oireet paikallisempia
Ositettu foraminakompressio Testi: ohjataan ensin oirevapaaseen asentoon (flex, lat.flex ja rotaatio ärtyneestä hermojuuresta pois). Testi aloitetaan C2 tasolta ja edetään C7:ään. Toisella kädellä tuetaan testattavan liikesegmentin alaemman nikaman kaaresta ja ohjaa ylemmällä kädellä oiretta provosoivaan suuntaan (ext, lat.flex ja rotaatio oirepuolelle).
Traktiotesti Traktiossa nostetaan kallonpohjasta rangan suuntaisesti Löydös: usein helpottaa, jolloin traktiota voidaan käyttää hoitona. Kipuprvokaatiossa mahdollisesti ligamenttiärsytys/repeämä, jolloin traktio on kontraindisoitu. Kipuskolioosissa (radikulaarioire) tai nikamalukossa (subluksaatio) suora traktio voi olla myös kivulias mutta kolmedimensionaalinen traktio voi helpottaa oiretta
Neurologien testaaminen ja merkkilihakset Ihotunto Refleksit (biceps, triceps Merkkilihastestit : valittu lihaksia, jotka saavat pääasiallisesti hermotustaan yhdestä (tai 1-3 segmenttiä) hermotussegmentistä Tutkittavaa pyydetään pitämään manuaalista vastusta vastaan, ja verrataan puolieroja
Merkkilihakset C1 Yläniskan ojentajat (rect.cap post. maj&min), otteet occiputista ja otsalta: työnnä leuka eteen vastusta vastaan! C1 Yläniskan koukistajat (rect.cap. ant. min&maj, rect. cap. lat.), otteet occiputista ja otsalta: työnnä leuka eteen! C2 Yläniskan kiertäjät (obl.cap inf.), otteet:alempi käsi C2 kaarilla ja ylempi käsi occiputin lateraalisivulla ja pää tuettuna tutkijan olkavarteen. Kierrä yläniskaa vastusta vastaan C3-4 Hartioiden kohotus (trap. yläosa, levator). Tutkijan kädet hartioilla: noska hartiat ylös ja pidä vastusta vastaan C4 Pallea ( n.phrenicus). Tutkija istuvan potilaan takana, kädet tutkittavan pallealla: Hengitä pallealla syvään sisään ja pidätä hengitysta suu hieman auki, kun painelen palleaa
Merkkilihakset C5-6 kyynärnivelen koukistus (m. biceps brachii, brachialis C7 Kyynärnivelen ojennus (m.triceps brachii) C5-7 Serratus anterior (n.thoracicus longus) C 5-7 Kyynärvarren pro/supinaatio (biceps C5-6, supinator C5-7, pronator teres C7, pronator quadratus C7-Th1) C6 ranteen ojennus (m.extensor carpi radialis longus & brevis, ext. carpi ulnaris) C7 ranteen koukistus (m.flexor carpi radialis &ulnaris) C8-Th1 sormien loitontajat (m. abduktor digiti minimi, abductor pollicis longus & brevis) C8-Th1 sormien lähentäjät (m.interossei palmares)
Johtopäätökset/diagnoosi Hypoteesikategoriat (Maitland-mallin mukaan) 1. Ongelmallinen kudos (lääket.dg) 2. Aktiviteetti, dysfunktio 3. Patobiologinen mekanismi, kipumekanismi 4. Potilaan oma ymmärrys mikä on vialla 5. Muut vaikuttavat tekijät (esim.psykososiaaliset) 6. Kontraindikaatiot ja varovaisuus 7. Prognoosi 8. Hoitolinjat