KIRJALLINEN KYSYMYS 941/2004 vp Tulevan nuohousasetuksen sisältö Eduskunnan puhemiehelle Nykyisen nuohousmääräyksen voimassaolo päättyi 31.8.2004. Tällä hetkellä sisäasiainministeriön pelastusosastolla valmistellaan uutta nuohousasetusta, joka korvaa entisen nuohousmääräyksen. Lain valmistelijoiden ja Nuohousalan Keskusliiton välillä on ollut erilaisia näkemyksiä paloturvallisuuden ylläpitämisestä kiinteistöissä ja nuohoojien työturvallisuuden parantamisesta. Nuohousmäärät ovat vähentyneet nuohouksen siirryttyä kiinteistönomistajan vastuulle. Tästä syystä ja myös nuohouskertojen vähentämisen vuoksi vuodesta 1999 lähtien nokipalot ovat jonkin verran maassamme lisääntyneet. Turvatekniikan keskuksen tekemän selvityksen mukaan ulkopuolisen valvonnan väheneminen voi heikentää tulisijojen ja savuhormien kuntoa tulevaisuudessa. Turvatekniikan keskuksen selvityksen mukaan myös tulisijojen aiheuttamista tulipalovahingoista käy ilmi, että säännöllinen nuohous on edelleen tarpeellista ja sitä tulisi tehostaa. Alueelliset pelastuslaitokset olivat ryhtyneet jo em. selvitystä aiemmin toimenpiteisiin, joilla pyritään edistämään säännöllistä nuohousta mm. siten, että vielä tämän vuoden aikana lähes kaikki ne kunnat, joissa on ollut ns. sopimusperusteinen nuohousjärjestelmä, siirtyvät takaisin piirinuohousjärjestelmään. Nuohouksen ja tähän saumattomasti liittyvän paloturvallisuuden säännöllisen tarkastamisen merkitystä korostaa entisestään se, että tulisijoja käytetään nykyisin enemmän kuin aikaisemmin energian hinnan korkean tason vuoksi. Tulisijojen käytössä on myös havaittu olevan suuria puutteita. Erityisesti uudet tulisijan käyttäjät ja ns. uusavuttomat tarvitsevat neuvontaa ja opastusta tulisijan oikeista käyttötavoista. Kiinteistöissä on viime vuosina uusittu monissa tapauksissa lämmityskattiloita ja muita aikaisempaa tehokkaampia laitteita, jotka asettavat yhä suurempia vaatimuksia savuhormien kunnolle ja kestävyydelle. Uusi, entistä tehokkaampi laitteisto saattaa hyvinkin nopealla aikavälillä aiheuttaa kunnostamattoman savuhormin rapautumisen ja tukkeutumisen. Tällöin saattaa olla seurauksena häkäkaasujen leviäminen asuinhuoneistoon joko suoraan tai ilmahormien kautta. Maassamme on aiheutunut kyseisestä syystä jo kuolemantapauksia ja lukuisia vaaratilanteita. Tämän vuoksi tulisi lämmityslaitteistojen ja hormistojen sekä kattilahuoneiden tarkastamista tehostaa nykyisestään, mikä näyttää käytettävissä olevien tietojen mukaan jäävän pois valmisteilla olevasta uudesta nuohousasetuksesta. Nuohousalan Keskusliitto on esittänyt, että nuohousmääräyksiä uudistettaessa uuteen nuohousasetukseen tulisi sisällyttää kaikkien tulisijojen ja savuhormien tarkastaminen ja nuohoaminen vähintään kerran vuodessa lukuun ottamatta varsinaisia kesämökkejä. Nuohoojien työturvallisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että kiinteistöjen tikkaat ja nuohoustelineet ovat moitteettomassa kunnossa. Nuohoojan ammatti on erittäin tapaturma-altista, minkä osoittavat vakuutusyhtiöiden tilastot ja myös se seikka, että nuohoojat kuuluvat korkeimpaan tapaturmavakuutusmaksuluokkaan. Useat nuohoojille sattuvat työtapaturmat aiheu- Versio 2.0
tuvat siitä, että kiinteistön katolle ja piipulle johtavat tikkaat ja nuohoustelineet ovat heikossa kunnossa. Tätä ongelmaa saataisiin huomattavasti vähennettyä kirjaamalla valmisteilla olevaan asetukseen maininta: kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava sekä siitä, että tulisija voidaan esteettä nuohota että siitä, että savuhormille on esteetön ja turvallinen pääsy. Käytännössä tämä olisi parhaiten hoidettavissa siten, että nuohooja nuohoustyönsä yhteydessä tarkastaisi tulisijojen ja savuhormien lisäksi myös tikkaiden ja nuohoustelineiden kunnon ja raportoisi puutteista pelastusviranomaisille. Tämä parantaisi myös muiden kyseisiä laitteita tarvitsevien tahojen, pelastus- ja palotarkastustehtävissä liikkuvien henkilöiden sekä kiinteistönomistajan ja huoltotoimia tekevien henkilöiden työturvallisuutta. Asian lopullinen valvonta kuuluisi pelastusviranomaisille, ja heidän valvonnassaan puutteet tulisi korjata kuntoon ennen seuraavaa nuohouskäyntiä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että valmisteilla olevaan uuteen nuohousasetukseen liitetään Nuohousalan Keskusliiton esittämä määräys siitä, että varsinaisia kesämökkejä lukuun ottamatta kaikki tulisijat ja savuhormit tarkastetaan ja nuohotaan vähintään kerran vuodessa ja että tämän toimenpiteen yhteydessä nuohooja tarkastaa myös tikkaiden ja nuohoustelineiden kunnon ja ilmoittaa mahdollisista puutteista pelastusviranomaisille, jotka huolehtivat asioiden kuntoon saattamisesta niin nuohous-, pelastus- kuin huoltohenkilökunnankin turvallisuuden varmistamiseksi? Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2004 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 941/2004 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 941/2004 vp: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että valmisteilla olevaan uuteen nuohousasetukseen liitetään Nuohousalan Keskusliiton esittämä määräys siitä, että varsinaisia kesämökkejä lukuun ottamatta kaikki tulisijat ja savuhormit tarkastetaan ja nuohotaan vähintään kerran vuodessa ja että tämän toimenpiteen yhteydessä nuohooja tarkastaa myös tikkaiden ja nuohoustelineiden kunnon ja ilmoittaa mahdollisista puutteista pelastusviranomaisille, jotka huolehtivat asioiden kuntoon saattamisesta niin nuohous-, pelastus- kuin huoltohenkilökunnankin turvallisuuden varmistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pelastuslain (468/2003) 22 :n 2 momentin 2 kohdan nojalla sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tulisijoista ja hormeista, jotka on nuohottava määrävälein, sekä nuohouksen ajankohdasta, nuohoustyön sisällöstä ja nuohoustyöstä annettavasta todistuksesta. Pelastuslain 39 :n nojalla alueen pelastustoimi päättää nuohouspalvelujen järjestämisestä. Rakennuksen omistajan ja haltijan on kuitenkin huolehdittava siitä, että tulisijat ja savuhormit on nuohottu. Asetusta valmistellaan 31.8.2004 kumoutuneen nuohousmääräyksen (A:58) sisällön pohjalta. Määräyksessä nuohouksen määräväleinä oli pääsääntöisesti yksi, kaksi tai kolme vuotta riippuen tulisijan käytöstä ja käytetystä polttoaineesta. Asetuksen valmistelussa tutkitaan vaihtoehtoiset ratkaisut tarkoituksenmukaisille määräväleille. Säännöllisessä käytössä olevien tulisijojen ja hormien vuosittainen nuohous on perusteltua paloturvallisuussyistä. Nuohoustyön sisältöön ei asetuksenantovaltuuden puitteissa voi sisällyttää muuta kuin tulisijojen ja hormien nuohoustyön suorittamista koskevia säännöksiä. Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa F2 (rakennuksen käyttöturvallisuus) sisältää määräyksen siitä, että nuohous tulee voida suorittaa helposti ja turvallisesti sekä määräyksiä turva- ym. varusteista ja katolla kulusta. Pelastuslaki sisältää yleisen rakennusten paloturvallisuutta koskevan säännöksen. Sen 21 :n mukaan rakennus, rakennelma ja sen ympäristö on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviämisen vaara on vähäinen ja että pelastustoiminta on onnettomuuden sattuessa mahdollista. Rakentamisesta ja kunnossapidosta säädetään muutoin maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999). Pelastusviranomaiset huolehtivat osaltaan onnettomuuksien ehkäisystä, valistuksesta ja neuvonnasta. Pelastusviranomaiset valvovat rakennusten palo- ja muutakin turvallisuutta palotarkastuksen yhteydessä. Nuohoojalla on pelastuslain 41 :n nojalla velvollisuus ilmoittaa pelastusviranomaiselle ja nuohottavan kohteen edustajalle tulisijoissa ja savuhormeissa havaitsemistaan vioista tai puutteista, jos niistä voi aiheutua tulipalon vaara. Säännös ei estä nuohoojaa ilmoittamasta muistakin vioista. Pelastuslaki ei kuitenkaan sisällä valtuutta nuohouksesta annettavassa asetuksessa ilmoittamisvelvollisuudesta säätämiseen. 3
Ministerin vastaus Mielestäni asia ei tässä vaiheessa anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2004 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 4
Ministerns svar KK 941/2004 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 941/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Ämnar regeringen se till att den nya sotningsförordning som är under beredning kommer att innehålla den bestämmelse som centralförbundet Nuohousalan Keskusliitto har föreslagit, dvs. en bestämmelse om att alla eldstäder och rökkanaler, förutom de som finns i egentliga sommarstugor, skall inspekteras och sotas minst en gång om året och att sotaren i samband med detta skall kontrollera i vilket skick stegar och sotningsställningar befinner sig och anmäla eventuella brister till räddningsmyndigheterna som, i syfte att trygga sotnings-, räddnings- och servicepersonalens säkerhet, ser till att saken åtgärdas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med stöd av 22 2 mom. 2 punkten i räddningslagen (468/2003) kan genom förordning av inrikesministeriet meddelas närmare bestämmelser om eldstäder och luftkanaler som skall sotas regelbundet samt om när och hur sotningen skall utföras och om intyg över sotning. Med stöd av 39 i räddningslagen beslutar det lokala räddningsväsendet hur sotningstjänsterna skall ordnas. Byggnadens ägare och innehavare skall dock sörja för att eldstäderna och rökkanalerna blir sotade. Förordningen bereds utgående från innehållet i den föreskrift om sotning (A:58) som upphävdes den 31 augusti 2004. I föreskriften anges att sotning i regel skall utföras med ett, två eller tre års mellanrum, beroende på hur eldstaden används och vilket slag av bränsle som används. I samband med beredningen av förordningen undersöks alternativa lösningar till ändamålsenliga tidsintervall. Det är av brandsäkerhetsskäl motiverat att årligen sota eldstäder och luftkanaler som är i regelbunden användning. Inom ramen för bemyndigandet att utfärda förordningen kan i sotningsarbetet inte inbegripas annat än bestämmelser om sotning av eldstäder och luftkanaler. Del F2 i Finlands byggbestämmelsesamling (säkerhet vid användning av byggnad) innehåller en bestämmelse om att sotning skall kunna utföras lätt och säkert samt bestämmelser om skyddsutrustning, annan utrustning och tillträdesvägar på tak. Räddningslagen innehåller en allmän bestämmelse om byggnaders brandsäkerhet. I lagens 21 uppges att byggnader och konstruktioner samt deras omgivning skall planeras, byggas och hållas i skick så att risken för att en eldsvåda uppstår eller sprider sig är liten och så att räddningsverksamhet är möjlig om en olycka inträffar. Om byggande och underhåll föreskrivs i övrigt i markanvändnings- och bygglagen (132/1999). Räddningsmyndigheterna ansvarar å sin sida för förebyggandet av olyckor samt för informationen och rådgivningen. Räddningsmyndigheterna övervakar byggnadernas brandsäkerhet och övriga säkerhet i samband med en brandinspektion. Sotaren är på grundval av 41 i räddningslagen skyldig att underrätta räddningsmyndigheten och den som representerar sotningsobjektet om sådana fel eller brister i eldstäder och rökkanaler som kan medföra brandfara. Bestämmelsen hindrar inte sotaren från att också anmäla andra 5
Ministerns svar fel. Räddningslagen innehåller dock inget bemyndigande om att det i förordningen som sotning skall kunna utfärdas bestämmelser om anmälningsskyldighet. Jag anser att frågan i detta skede inte ger orsak till ytterligare åtgärder. Helsingfors den 22 december 2004 Inrikesminister Kari Rajamäki 6