Itsemurhakuolleisuuden muutokset ikääntyvässä Euroopassa

Tieteessä alkuperäistutkimus verkossa ensin Julkaistu 1.6.2015 www.laakarilehti.fi Jari Holopainen FT, tutkija Helsingin yliopisto, geotieteiden ja maantieteen laitos jari.a.holopainen@helsinki.fi Samuli Helama FT, tutkijatohtori Luonnonvarakeskus, Rovaniemi Timo Partonen LT, tutkimusprofessori THL, Terveysosasto, mielenterveysyksikkö Itsemurhakuolleisuuden muutokset ikääntyvässä Euroopassa Lähtökohdat Tutkimuksessa tarkasteltiin iän merkitystä itsemurhakuolleisuuteen Euroopassa 63 vuoden aikana. Menetelmät Tutkimusaineisto 47 Euroopan maasta koostettiin Maailman terveysjärjestön (WHO) kuolleisuustietopankista vuosilta 1950 2012. Aineisto ikävakioitiin, jolloin itsemurhakuolleisuuden kehityssuunnat tulevat kuvatuiksi väestörakenne huomioon ottaen. Tulokset Itsemurhakuolleisuus kasvaa ikääntymisen myötä monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Sen sijaan Suomessa ikäriippuvuutta ei esiintynyt tai se ei ollut vakaa ajan suhteen. Itsemurhakuolleisuuden vähenemistä ikääntymisen myötä havaittiin ainoastaan irlantilaisilla sekä norjalaisilla miehillä. Päätelmät Huolimatta itsemurhakuolleisuuden vähenemisestä monissa maissa, se on vanhemmissa ikäryhmissä kasvussa useissa Keski- ja Etelä-Euroopan kulttuureissa. Kehitystyötä onkin syytä jatkaa, jotta uusia ja vanhemmat ikäryhmät paremmin huomioon ottavia ehkäisykeinoja löydettäisiin. Liiteaineisto pdf-versiossa www.laakarilehti.fi Sisällysluettelot SLL 33/2015 Vertaisarvioitu Sekä miesten että naisten itsemurhien määrä kasvaa iän karttuessa monessa Keski- ja Etelä-Euroopan maassa. Vuoden 2013 väestötilaston mukaan Suomessa itsemurhan teki 887 ihmistä: heistä 666 oli miehiä ja 221 naisia (1). Itsemurhien määrä 100 000 asukasta kohden oli 16,3 (miehet 24,9 ja naiset 8,0). Kaikista kuolemansyistä vuonna 2013 miesten itsemurhien osuus oli 3 % ja naisten 1 %. Suomalainen itsemurhakuolleisuus sijoittuu Länsi- ja Pohjois-Euroopan melko suurten ja toisaalta Baltian maiden ja itäisen Euroopan erittäin suurten itsemurhakuolleisuuslukujen välimaastoon (2,3). Laskevasta kehityssuunnasta huolimatta miesten itsemurhakuolleisuus on yhdeksänneksi ja naisten toiseksi korkeimmalla tasolla eurooppalaisessa vertailussa. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedettiin, että suomalaisten miesten itsemurhan vaara on ollut suurin 41 45 vuoden ja yli 75 vuoden iässä, ja naisten 46 50-vuotiaana (4). Kyseinen tutkimus kohdistui vuosiin 1971 2001, jolloin molempien sukupuolten itsemurhakuolleisuus oli nykyistä korkeammalla tasolla. Esimerkiksi vuonna 2001 miesten itsemurhia oli 933 ja naisten 270. Suurimmillaan itsemurhakuolleisuus oli vuonna 1990, jolloin 1 193 miestä ja 319 naista teki itsemurhan. Vuoden 1990 jälkeen yhteiskunnassa on tapahtunut monitasoista muutosta niin väestörakenteessa, taloustilanteessa, kaupungistumiskehityksessä kuin Euroopan unionin integraatiossa. Myös hoitojärjestelmät samoin kuin itsemurhien ehkäisytyö ovat kehittyneet. Suomessa käynnistettiin vuonna 1986 koko maan kattava itsemurhien ehkäisyprojekti ensimmäisenä maailmassa. Se johti monipuolisiin toimenpiteisiin itsemurhien ehkäisemiseksi vuosina 1992 1996 (5,6). Väestön ikääntyminen ja sen merkitys tulevaisuudessa on tällä hetkellä merkittävimpiä puheenaiheita yhteiskunnassamme. Pääsiäisen alla keskusteluun toi oman lisänsä arkkipiispa Kari Mäkisen vetämän köyhyysryhmän esitys hallitusohjelmaan, jossa haettiin yhteistä eettis- 1983

Kirjallisuutta 1 Suomen virallinen tilasto (SVT). Kuolemansyyt vuonna 2013 (siteerattu 25.3.2015). www.stat.fi/til/ksyyt/2013/ ksyyt_2013_2014-12-30_tie_ 001_fi.html 2 Helama S, Holopainen J, Partonen T. Suicide mortality in European countries and post-soviet states since 1955: illustrating the longtime trends and patterns of recent changes. Suicidol Online 2015;6:7 14. 3 Holopainen J, Helama S, Partonen T. Suomalainen itsemurhakuolleisuus eurooppalaisessa vertailussa 1950 2009. Duodecim 2014;130:13 21. 4 Partonen T, Haukka J, Lönnqvist J. Itsemurhakuolleisuus Suomessa vuosina 1979 2001. Duodecim 2003;119:1827 34. 5 Lönnqvist J. Suicide prevention in Finland. Kirjassa: Wasserman D, Wasserman C, toim. Oxford textbook of suicidology and suicide prevention: a global perspective. Oxford University Press 2009;793 5. 6 Helama S, Holopainen J, Partonen T. Temperature-associated suicide mortality: contrasting roles of climatic warming and the suicide prevention program in Finland. Environ Health Prev Med 2013;18:349 55. 7 Köyhyysryhmän esitys hallitusohjelmaan. 10.3.2015 (siteerattu 25.3.2015). www.epressi.com/media/ userfiles/41684/1425899008/ embargo-10.3.-klo-13- koyhyysryhman-esityshallitusohjelmaan.pdf 8 Shah A. The relationship between suicide rates and age: an analysis of multinational data from the World Health Organization. Int Psychogeriatr 2007;19:1141 52. 9 Koskinen S, Jalovaara M, Martelin T. Demografiset mittaluvut. Kirjassa: Koskinen S, Martelin T, Notkola I ym. toim. Suomen väestö. Helsinki: Gaudeamus 2007;23 40. 10 Ahmad OB, Boschi-Pinto C, Lopez AD, Murray JCL, Lozano R, Inoue M. Age standardization of rates: a new WHO standard. GPE Discussion Paper Series: No. 31. Geneva: WHO 2001. 11 Kapusta ND, Tran US, Rockett IRH ym. Declining autopsy rates and suicide misclassification: a cross-national analysis of 35 countries. Arch Gen Psychiatry 2011;68:1050 7. 12 Tøllefsen IM, Hem E, Ekeberg Ø. The reliability of suicide statistics: a systematic review. BMC Psychiatry 2012;12:9. 13 Achté K, Lindfors O, Lönnqvist J, Salokari, M. Itsetuhoisuuden ilmenemismuodot. Kirjassa: Achté K, Lindfors O, Lönnqvist J, Salokari M, toim. Suomalainen itsemurha. Helsinki: Yliopistopaino 1989:11 30. tä tahtotilaa tulevaisuuden Suomelle (7). Esityksen mukaan kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin ja ihmisarvoisen elämän edistäminen on yhteis kuntapolitiikan luovuttamaton ja itseisarvoinen päämäärä. Esitys liittyy itsemurhakuolleisuuteen monin tavoin. Itsemurhakuolleisuus kertoo elämänratkaisujen kokonaismäärän ohella myös siitä, millaisena itsemurhakuolleisuus ilmenee ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Suomalaiselle itsemurhalle on ollut tyypillistä kuolleisuuden jakautuminen aikuisiällä suhteellisen tasaisesti eri ikäluokkien välillä (4). Aikaisemman tutkimuksen perusteella kuitenkin tiedetään, että itsemurhakuolleisuus kasvaa monissa maissa vanhuutta kohti tultaessa (8). Kyseistä ilmiötä kutsutaan väestötieteessä positiiviseksi ikäriippuvuudeksi. Maiden ja maanosien välillä suoritetut itsemurhien ikäriippuvuusvertailut ovat vielä harvinaisia. Työmme kannalta merkittävin on Ajit Shahin (8) tutkimus, jossa oli mukana 62 maata, joista 37 sijaitsi Euroopassa. Vaikka Shahin tutkimusjakso käsitti ainoastaan vuodet 2000 2003, tutkimus antoi viitteitä siitä, että vanhemmiten itsemurhakuolleisuus yleistyy osassa maista. Suomen osalta tarkastelu osoitti, ettei ikäriippuvuutta kyseisten neljän vuoden aikana esiintynyt lainkaan. Shahin Maailman terveysjärjestön WHO:n kuolleisuustietopankista koostamaa tutkimusaineistoa ei kuitenkaan ollut ikävakioitu. Ikävakioidut kuolleisuusluvut osoittavat, minkä suuruinen vertailtavien väestöjen kuolleisuus olisi, jos niiden ikärakenteet olisivat samanlaiset (9). Aineiston ikävakioimattomuus ja tutkimuksen lyhyt aikajänne herättivät pohtimaan kysymystä, millaisena itsemurhakuolleisuuden ikäriippuvuus näyttäytyy Euroopassa, kun mukaan otetaan WHO:n kuolleisuustietopankista kaikki saatavilla oleva aineisto ja kun tiedot myös ikävakioidaan? Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineisto koostettiin Maailman terveysjärjestön kuolleisuustietopankista, johon on kerätty yhteen eri maiden tilastoviranomaisten lähettämiä tietoja kuolinsyistä ja väestöstä. (www.who.int/healthinfo/statistics/ mortality_rawdata/en/index.html). Aineiston saatavuuden ja tietopankin sisäisen aluejaon perusteella tarkasteluun valikoitui yhteensä 47 maan tiedot. Tietopankin vahvuutena on keskitetty tiedon saatavuus, johon kuuluvat myös väestötiedot sukupuolijakaumineen 5-vuotiskausittain (5 9-vuotiaat, 10 14-vuotiaat jne.). Tietopankin tiedoilla on myös rajoituksia. Tiedot itsemurhista ja väestöstä eivät ole ajallisesti kaikkien maiden osalta yhtenäiset (liiteaineisto 1). Liiteaineisto 1 on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 34/2015). Osassa entisen Neuvostoliiton alueelle syntyneiden valtioiden tiedoista on katkoksia, mutta puuttuvia tietoja löytyy myös Belgian, Italian, Puolan, Portugalin, Tanskan sekä Britannian pitkistä sarjoista. Myös yksityiskohtaiset kuvaukset mm. tehdyistä kuolemansyyluokitusten muutoksista puuttuvat samoin kuin tiedot siitä, miksi esimerkiksi osassa maista yli 89-vuotiaiden itsemurhia ei ole tilastoitu. Kuolleisuustietopankin tietojen mukaan itsemurhia ilmeni tarkastelujaksolla yli 4 800 000. Miesten itsemurhien määrä oli lähes 3 700 000 ja naisten yli miljoona. Shahin (7) analyysia mukaillen seuraavaksi laskettiin itsemurhakuolleisuus sukupuolen mukaan luokiteltuna seitsemään 10-vuotisikäryhmään alkaen 15 24-vuotiaista ja päätyen 75 84-vuotiaisiin. Tämän jälkeen itsemurhakuolleisuus ikävakioitiin käyttäen WHO:n standardiväestön prosentuaalisia ikäluokkia (10). Ikävakioinnin tarkoituksena on eliminoida laskennallisesti aineiston epäsuhtaisuuksia, joita eri maiden välisistä ikärakenne-eroista voi tietoihin syntyä. Ikävakioinnin jälkeen kunkin ikäluokan osuus kokonaiskuolleisuudesta vastaa standardiväestön sille määräämää painoarvoa kussakin maassa kunakin vuonna 100 000 asukasta kohti. Ikäriippuvuuden analyysissa käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa (8). Se mittaa kahden muuttujan havaintoarvojen suuruusjärjestyksien yhteensopivuutta. Jos järjestykset ovat samat molemmilla muuttujilla, tulee kertoimen arvoksi +1. Jos järjestykset mitatuissa muuttujissa ovat täysin vastakkaisia, tulee kertoimen arvoksi 1. Tässä tutkimuksessa positiivinen kerroin kertoo, että itsemurhakuolleisuus on yleisempää vanhemmissa ikäluokissa ja negatiivinen kerroin, että kuolleisuus on vastaavasti yleisempää nuorissa ikäluokissa. Lienee syytä painottaa myös sitä, ettei ikäriippuvuus kerro itsemurhan taustalla vaikuttavista syistä. Toiseksi, käytettä- 1984

14 Pitkälä K, Isometsä E, Henriksson M, Lönnqvist J. Iäkkäiden itsemurhat Suomessa. Duodecim 1999;115:121 8. 15 Yamasaki A, Araki S, Sakai R, Yokoyama K, Voorhees AS. Suicide mortality of young, middle-aged and elderly males and females in Japan for the years 1953 96: time series analysis for the effects of unemployment, female labour force, young and aged population, primary industry and population density. Ind Health 2008;46:541 9. 16 Holopainen J, Partonen T. Itsemurha. Kirjassa: Hakola O, Kivistö S, Mäkinen V. Kuoleman kulttuurit Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2014;202 13. 17 Holopainen J, Helama S, Partonen T. Kopioituva kuolema: itsemurhameemi ja holistinen ihmiskäsitys. Thanatos 2015 (Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura ry.) Hyväksytty julkaistavaksi. vällä ikäryhmäluokittelulla on merkitystä tuloksiin. Jos tarkasteluun valittaisiin esimerkiksi viisivuotiskaudet, toisin sanoen ryhmiä olisi muodostettu 14 nykyisen 7 sijaan, myös tulokset olisivat toisenlaiset. Oman lukunsa muodostavat ne maat, joissa itsemurhia ei joissakin ikäluokissa ollut lainkaan. Niiden osalta kerrointa ei laskettu (8). Tällä ilmiöllä on merkitystä etenkin väkimäärältään pienimpien maiden, kuten Islannin, Luxemburgin, Maltan ja San Marinon kohdalla. Tulokset Tulokset kokonaisuudessaan vuosilta 1950 2012 on esitetty liiteaineistossa 2, joka on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 34/2015). Suomea koskevat tiedot Maailman terveysjärjestön kuolleisuustietopankissa alkavat vuodesta 1952. Suomi kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa ikäriippuvuutta ei esiinny tai sen yhteys ei ole ajan suhteen vakaa. Tarkastelujaksolla tilastollisesti merkitseviä kertoimia esiintyi miesten itsemurhissa vuosina 1964 1965, 1972 1973, 1975 sekä 1979. Naisilla tilastollisesti merkitseviä kertoimia ei esiintynyt lainkaan. Maailman terveysjärjestön kuolleisuustietopankin tietojen saatavuudessa on maakohtaisia eroavaisuuksia niin sarjojen alkupään kuin viimeisimpien saatavilla olevien tietojen osalta. Koko aineistossa sekä miesten että naisten kertoimet ovat pääosin positiivisia eli itsemurhien määrä lisääntyy vanhemmiten. Tietojen perusteella maat luokiteltiin kertoimien arvon perusteella kolmeen luokkaan (kuvio 1). Tietojen vertailemiseksi ja viime vuosien kehityksen korostamiseksi sama toistettiin vuosille 2001 2012. Kuvio 1. Itsemurhakuolleisuuden ikäriippuvuuden piirteet Euroopassa koko aineiston osalta (1950 2012) sekä erikseen vuosina 2001 2012. Tummimmat sävyt kuvastavat ikäriippuvuuden vahvuutta ja toistuvuutta. Aineiston rajaamisessa hyödynnettiin prosenttipisteitä (75 ja 25), joiden myötä vahvimman ja heikoimman ikäriippuvuuden maihin rajautui 25 % maista. Miehet Naiset 1985

18 IPCC 2013: climate change 2013: the physical science basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge & New York: Cambridge University Press 2013. 19 Huttunen P, Kortelainen ML. Long-term alcohol consumption and brown adipose tissue in man. Eur J Appl Physiol Occup Physiol 1990;60:418-24. 20 Helama S, Holopainen J, Partonen T. Temperature-associated suicide mortality: contrasting roles of climatic warming and the suicide prevention program in Finland. Environ Health Prev Med 2013;18:349 55. 21 Holopainen J, Helama S, Partonen T. Does diurnal temperature range influence seasonal suicide mortality? Assessment of daily data of the Helsinki metropolitan area from 1973 to 2010. Int J Biometeor 2014;58:1039 45. 22 Contreras C, Gonzalez F, Fernø J ym. The brain and brown fat. Ann Med 2015;47:150 68. Julkaistu verkossa 10.6.2014. Tulosten perusteella maissa, joissa ikäriippuvuus on ilmennyt vahvana koko aineistossa, kehitys on jatkunut pääosin samanlaisena myös vuosituhannen vaihteen jälkeenkin. Suomen ohella pisimmät yhtenäiset ja luotettavat aikasarjat tulevat Alankomaista, Itävallasta, Ranskasta, Ruotsista, Sveitsistä ja Unkarista. Niiden perusteella voidaan todeta, että itsemurhien ikäriippuvuus oli vuosikymmenten ajan suhteellisen vakaata sekä miesten että naisten osalta. Osassa maista tilastollisesti merkitsevät kertoimet kääntyivät sen sijaan vuoden 1980 jälkeen laskuun (kuvio 2). Näihin maihin kuuluvat sekä miesten että naisten osalta Alankomaat ja Ranska. Negatiivisia, tilastollisesti merkitseviä, arvoja esiintyi vain norjalaisilla ja irlantilaisilla miehillä. Näissä ryhmissä itsemurhakuolleisuus siis väheni iän myötä. Norjalaisilla miehillä negatiivinen arvo esiintyi vuonna 2000, kun taas irlantilaisilla miehillä niitä ilmeni vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen 8 vuotena. Pohdinta Tässä työssä on kuvattu itsemurhan ikäriippuvuuden kehityssuuntia Euroopassa 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla viime vuosiin asti. Aineisto on saatu Maailman terveysjärjestön kuolleisuustietopankista. Jotta maakohtaiset ikäriippuvuuden kehityssuunnat tulevat oikeammin kuvatuksi, niiden määrät suhteutettiin väestöön ja ikävakioitiin. Muutosten ajallisten ja maiden välisten erojen huomioon ottaminen on tärkeää, sillä väestön ikärakenteen muutokset ovat olleet 1940-luvun jälkeen suuria ja kussakin maassa omanlaisiaan. Tulostemme mukaan itsemurhien määrä kasvaa iän karttuessa monessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Selvimmin tämä kehitys on havaittavissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa molempien sukupuolten osalta. Suomi ja muut Pohjoismaat poikkeavat keski- ja eteläeurooppalaisesta kehityksestä, joskin ruotsalaisten ja tanskalaisten miesten itsemurhakuolleisuus on Kuvio 2. Itsemurhakuolleisuuden riippuvuus iästä Suomessa ja seitsemässä muussa maassa. Riippuvuus kuvattu Spearmannin järjestyslukukorrelaatiokertoimen (rho) avulla. Korrelaatiokerroin Korrelaatiokerroin Korrelaatiokerroin Korrelaatiokerroin - - - - - - - - - - - - - Suomi - Sveitsi - Norja - Irlanti - - 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 - - - - - - - Ruotsi - Unkari - - 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Vuosiluku Vuosiluku Miehet Naiset - - 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 - - - - - - - Tanska - Alankomaat - - 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Vuosiluku Vuosiluku Miehet Naiset 1986

23 Rogers NH. Brown adipose tissue during puberty and with aging. Ann Med 2015;47:142 9. Julkaistu verkossa 3.6.2014. 24 Hawton K, Zahl D, Weatherall R. Suicide following deliberate self-harm: long-term follow-up of patients who presented to a general hospital. Br J Psychiatry 2003;182:537 42. 25 Haukka J, Suominen K, Partonen T, Lönnqvist J. Determinants and outcomes of serious attempted suicide: a nationwide study in Finland, 1996 2003. Am J Epidemiol 2008;167:1155 63. 26 Hawton K, Harriss L. How often does deliberate self-harm occur relative to each suicide? A study of variations by gender and age. Suicide Life Threat Behav 2008;38:650 60. 27 Tidemalm D, Beckman K, Dahlin M ym. Age-specific suicide mortality following non-fatal selfharm: national cohort study in Sweden. Psychol Med 2015;45:1699 707. Julkaistu verkossa 26.11.2014. Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Jari Holopainen: apuraha (Koneen säätiö). Samuli Helama: apuraha (Suomen Akatemia). Timo Partonen: luentopalkkiot (Finnair, Helsingin energia, Helsingin Messut, Lundbeck, MCD-team, Mercuria, Servier Finland, YTHS), lisenssioikeudet ja tekijänpalkkiot (Kustannus Oy Duodecim, Oxford University Press). aivan viime vuosia lukuun ottamatta ollut suurimmillaan vanhimmissa ikäryhmissä. Lähinaapureistamme Virossa itsemurhien ikäriippuvuus on viime vuosina miesten osalta noussut esiin, kun taas naisten osalta aikaisemmin vahva positiivinen kerroin on kääntynyt laskuun. Venäjällä viimeaikaiselle kehitykselle tyypillistä on itsemurhakuolleisuuden tasoittuminen eri ikäryhmien kesken. Selvimmin kehitys on havaittavissa naisten osalta, joilla ikäriippuvuus oli vahva vuoteen 2006 asti. Osassa maista itsemurhien ikäriippuvuudessa tapahtuu jatkuvaa muutosta, joista jyrkimmät muutokset ovat ilmenneet irlantilaisten miesten kohdalla. Kertoimilla on suurehko vuotuinen vaihtelu aina 1980-luvun ja 1990-luvun taitteeseen asti, jonka jälkeen itsemurhaluvut kääntyvät selvään laskuun eli kokonaan negatiivisiksi ja usein myös tilastollisesti merkitseviksi (kuvio 2). Oman lukunsa muodostavat ne maat, joissa jossakin ikäryhmässä ei ole yhtään itsemurhaa. Kuten Shahin (8) tutkimuksessa, tässäkin työssä tämä johti koko vuoden tietojen esittämättä jättämiseen. Tällä ilmiöllä on merkitystä etenkin väkimäärältään pienimpien maiden, kuten Islannin, Maltan ja San Marinon kohdalla, joille kertoimia ei voitu aina laskea. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei näissä maissa tehtäisi itsemurhia eikä sitä, että tehdyillä itsemurhilla ei olisi merkitystä kyseisissä kulttuureissa. Ympäröivä kulttuuri arvoineen ja normeineen voi vaikuttaa monella tavalla siihen, miten itsemurhaan suhtaudutaan ja miten sitä käsitellään. Tämä voi vaikuttaa itsemurhista ja kuolemista yleisimminkin liittyvään raportoimiseen. Itsemurhakuolleisuuden tilastoinnin luotettavuuteen vaikuttavat muun muassa se, missä määrin ruumiinavauksia suoritetaan, ja se, kuinka paljon kuolemansyyluokkiin määrittelemättömiä tapauksia kunakin vuonna on. Näissä määrissä voi pelkästään Euroopassa olla huomattavia eroja. Esimerkiksi vuosina 1979 2007 ruumiinavausten suhteellinen osuus ylitti 30 % vain Venäjällä, Unkarissa, Kazakstanissa, Armeniassa, Suomessa, Liettuassa ja Tšekissä (11,12). Venäjällä tosin ei ollut lainkaan kuolemansyyluokkiin määrittelemättömiä tapauksia, ja Kazakstanissa sekä Armeniassa kuolemansyyluokkiin määrittelemättömien tapausten suhteellinen osuus oli hyvin suuri. Muissa Pohjoismaissa ruumiin- Taulukko 1. Itsemurhan keskeisiä riskitekijöitä. Itsemurhayritys ja riittämätön apu Mielenterveyden häiriö ja etenkin masennustila Lähipiirissä tapahtuneet itsemurhat ja läheisten sairastamat mielenterveyden häiriöt Päihdeongelmat Pitkäaikaiset ja etenkin kipua aiheuttavat sairaudet Yhteiskunnan arkielämästä syrjäytyminen Elämän kriisit silloin, kun niihin liittyy kokemus toivottomuudesta tai reagoidaan käyttäytymällä impulsiivisesti avausten suhteellinen osuus oli alle 20 %, Tanskassa ja Norjassa jopa alle 10 %. Itsemurhien määrän kasvun tarkemmat syyt ovat edelleen tuntemattomia. Käyttämämme tutkimusmenetelmä, jossa on sovellettu tiettyä ikäluokkajakoa (8), kertoo ilmiön luonteenpiirteistä ajan suhteen, mutta ei kerro ilmiön syistä. Iäkkäiden itsemurhan riskitekijöiksi on kirjallisuudessa kuvattu miessukupuoli, työelämän päättyminen, leskeksi jääminen, sosiaalinen eristäytyneisyys, mielenterveyden häiriöt sekä somaattiset sairaudet tai huoli niistä. Avuttomuuden lisääntymisen ja riippumattomuuden menettämisen on myös ajateltu olevan iäkkäiden itsemurhia selittäviä tekijöitä (13,14). Ne maat, joissa itsemurhien määrä kasvaa vanhemmissa ikäryhmissä, kertonee ennen kaikkea suojaavien tekijöiden heikentymisestä (15). Syynä kehitykseen voivat olla yhteiskunnalliset olosuhteet, kulttuurin henkinen ilmapiiri itsemurhaa kohtaan, ympäristötekijät, hoitojärjestelmän toimivuus tai jokin muu ilmiö, jonka myötä itsemurhaan päädytään kulttuurin piirissä useammin iäkkäänä. Niissä maissa, joissa ikäriippuvuus on ollut vakaa vuosikymmenestä toiseen, kehitykselle luonteenomaista on sen toistuvuus kulttuurin piirissä. Se taas voi vaikuttaa siihen, miten itsemurhaan kussakin ikävaiheessa suhtaudutaan (16,17). Siten ikäriippuvuuden toistuminen samanlaisena voi madaltaa kynnystä tehdä itsemurha vanhemmiten niissä maissa, joissa itsemurhaan on päädytty aikaisemminkin vanhemmiten. Päinvastaisessa tilanteessa kynnys on luonnollisesti korkeampi. Sen sijaan maissa, joissa itsemurhien ja iän välillä ei ole ollut riip- 1987

Taulukko 2. Itsemurhavaaraan liittyviä tärkeimpiä hälytysmerkkejä. Itsemurhan vaara on sitä suurempi, mitä useampi alla mainituista seikoista täyttyy. Itsemurhavaara on suuri, kun henkilö puhuu halustaan kuolla etsii itselleen keinoa tappaa puhuu tuntevansa itsensä toivottomaksi tai merkityksettömäksi puhuu olevansa umpikujassa tai tuntevansa sietämätöntä kipua puhuu olevansa muille taakkana lisää alkoholin tai lääkkeiden käyttöään käyttäytyy ahdistuneesti, kiihtyneesti tai levottomasti nukkuu liian vähän tai liian paljon vetäytyy omiin oloihinsa tai tuntee itsensä etääntyneeksi osoittaa raivoa tai puhuu kostavansa liikkuu tunnetiloiltaan äärimmäisyydestä toiseen puvuutta, itsemurhakuolleisuus jakautuu tasaisemmin eri ikäryhmien välillä, joka sekin voi olla tyypillinen maakohtainen piirre. Tutkimuksemme valossa maakohtaiset ominaispiirteet vaikuttavat olevan suhteellisen pysyviä kulttuurin rakenteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kehityksessä voisi tapahtua muutosta. Viimeisimmät tiedot kertovat ikäriippuvuuden heikentymisestä useissa Euroopan maassa, joka voi ennakoida kulttuuripiirteen muutosta pidemmällä aikavälillä. Elinympäristön olosuhteet ja siinä ilmenevät muutokset vaikuttavat ihmiseen myös fysiologisesti ja ovat siten osaltaan vaikuttamassa myös itsemurhiin. Tutkimusjaksolla lämpötilat ovat maailmanlaajuisesti kohonneet ja sääilmiöt Lisääkö ruskean rasvan toimintahäiriö ikääntyessä itsemurhariskin kasvua? äärevöityneet (18). Tiedetään myös, että ihmisen ruumiinlämmön säätelyyn ja aineenvaihduntaan vaikuttavan ruskean rasvakudoksen toiminta saattaa olla poikkeavan voimakasta masentuneilla ja heistä etenkin itsemurhaan kuolleilla (19). Ruskean rasvan liikatoiminta parantaa kylmänsietoa, mutta heikentää lämmönsietoa, mistä syystä lämpö voi rasittaa poikkeavan paljon niiden elimistöä, joilla on ruskean rasvan liikatoimintaa (20). Stressaavat elämäntilanteet samoin kuin alkoholin liikakäyttö ja keväisin voimistuva auringonpaiste voivat pahentaa oireita. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että miehet saattavat olla ruskean rasvan toimintahäiriöille herkempiä kuin naiset. Kyse voi olla myös siitä, että miehet altistuvat kylmälle ilmalle tai muille ruskeaa rasvaa aktivoiville tekijöille käyttäytymisensä takia useammin kuin naiset. Miehet saattavat altistua myös pitempään sellaisille olosuhteille, joissa ruskea rasva pääsee herkästi yliaktivoitumaan (21). Ruskean rasvan toimintaan ja lämmönsäätelyyn kohdistuu tällä hetkellä kasvava mielenkiinto (22). Itsemurhien ikäriippuvuuden kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä on selvittää, voiko ruskea rasva yliaktivoitua vanhemmalla iällä (23). Ruskean rasvan toimintahäiriöt vanhemmiten voisivat tehdä ymmärrettäväksi itsemurhien kohdalla sitä ilmiötä, miksi itsemurhaan päädytään osassa maista useammin vanhemmissa ikäryhmissä. Itsemurha on aina monitekijäinen ja syiltään yksilöllinen. Itsemurhaprosessin etenemisen kannalta ratkaisevan tärkeää on kuitenkin se, kuinka voimakas henkilön toive on kuolla ja kuinka vaarallista menetelmää hän itsemurhapyrkimyksessään käyttää (13). Lopputulokseen ovat vaikuttamassa myös yksilön pyrkimyksistä riippumattomat tekijät, kuten avun saapuminen paikalle ajoissa ja tehokas hoito. Myös aikaisemmat itsemurhayritykset vaikuttavat itsemurhavaaraan. Useissa tutkimuksissa on myös todettu, että sairaalahoitoon johtaneen itsemurhayrityksen jälkeen itsemurhariski pysyy korkealla tasolla läpi aikuisiän (24,25,26,27). Vaikka itsemurhien määrä on niin Suomessa kuin monessa muussa Euroopan maassa kääntynyt jo laskuun (2,3), itsemurhien ja ikääntymisen yhteyteen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Suomalaisten miesten osalta ikäriippuvuudesta on viitteitä jo olemassa aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ja voi hyvinkin olla mahdollista, että kyseinen kulttuuripiirre nousee esiin uudestaan väestön ikääntyessä. Taulukossa 1 on esitetty itsemurhan keskeisiä riskitekijöitä. Kun itsemurha on ikäriippuvuuden kautta tarkasteltuna pitkä prosessi, tarjoutuu sen ehkäisyyn myös monta tilaisuutta. Oleellista on välittömän itsemurhavaaran tunnistaminen. Taulukossa 2 on esitetty itsemurhavaaran tärkeimpiä hälytysmerkkejä. Vaaran tunnistamisen jälkeen elintärkeää on turvata 1988

Tästä asiasta tiedettiin Vuosituhannen vaihteessa todettiin osassa Euroopan maista itsemurhakuolleisuuden kasvua vanhemmissa ikäryhmissä. Suomessa ikäriippuvuutta ei tuolloin esiintynyt. Itsemurhakuolleisuus on vähentynyt monissa Euroopan maissa viime vuosina. Tämä tutkimus opetti Ikävakiointi mahdollistaa itsemurhakuolleisuuslukujen maakohtaisen vertailun. Ikääntyvien itsemurhakuolleisuus kasvaa monissa Keski-Euroopan maissa, ja ilmiö on näissä maissa suhteellisen vakaa sekä miesten että naisten osalta vuosikymmenestä toiseen. Suomalaisessa itsemurhakuolleisuudessa ikäriippuvuutta esiintyi miehillä 1960- ja 1970-luvuilla kuuden vuoden aikana. Naisilla ikäriippuvuutta ei tutkimusjaksolla esiintynyt lainkaan. avun saanti, arvioida hoidon tarve ja tehdä hoitosuunnitelma. Myös itsemurhalta suojaavien tekijöiden vahvistamisesta, kuten mielenterveyden edistämisestä, tulee huolehtia. Tähän osallistuu myös EUREGENAS, joka kokosi yhteen 14 toimijaa 11 Euroopan unionin maasta. Kansainväliset asiantuntijat laativat sen puitteissa itsemurhien ehkäisyä varten muun muassa ohjeistukset media-alan ammattilaisille, kouluille ja työpaikoille (www.euregenas.eu/publications/). Liiteaineisto 2. Tiedot WHO:n kuolleisuustietopankista vuosilta 1950 2012. http://www.fimnet.fi/cl/laakarilehti/pdf/2015/ SLL2015-VE20150601-1-liiteaineisto-2.xlsx English summary www.laakarilehti.fi in english Suicide mortality changes in ageing Europe 1989

English summary Jari Holopainen Ph.D., Postdoctoral Researcher University of Helsinki, Department of Geosciences and Georgraphy jari.a.holopainen@helsinki.fi Samuli Helama Timo Partonen Suicide mortality changes in ageing Europe Background The main aim of this study was to describe trends in suicide age profiles in Europe for the period of 1950 to 2012. Methods Data on 4,814,655 suicides in addition to data on population were extracted from the WHO Mortality Database. The data were annual, age standardized, and analyzed separately for men and women. Results Our main finding was a statistically significant increase in suicide rates with increasing age for men and women in Austria, Bulgaria, Croatia, Germany, Hungary, Italy, Portugal, Serbia, Spain and Switzerland. In contrast, there was no significant increase in suicide rates with increasing age for men or women in Albania, Ireland, Finland, Kazakhstan, Norway, Poland, Tajikistan or Turkmenistan. In a limited set of countries, the age dependence of suicide rates among men and women had disappeared since the 1980s. These countries include the Netherlands, Belgium, France and the United Kingdom. A negative, statistically significant relationship between suicide rate and age was found only among Irish and Norwegian men. Conclusions Further studies are needed for cross-national variations in the relationship between suicide rates and age. 1989a

Liiteaineisto 1. Aineiston saatavuus WHO:n kuolleisuustietopankista vuosilta 1955, 1985 sekä 2005. Suomesta tiedot alkavat vuodesta 1952 lähtien. Entisen Neuvostoliiton alueelle syntyneiden maiden itsemurhatilastojen tulo näkyy vuosina 1981 1982, mutta yhtäjaksoisemmin tietoja on saatavissa vuodesta 1985 lähtien. Tiedot saatavilla Tietoja ei saatavilla 1989b