Päätös Nro 126/2011/4

Etelä-Suomi Päätös Nro 126/2011/4 Dnro ESAVI/152/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 5.7.2011 ASIA LUVAN HAKIJA HAKEMUS MERKINTÄ Vuosaaren satamasta meriläjitettyjen vähäisessä määrin pilaantuneiden ruoppausmassojen peittämistä koskevien lupamääräysten muuttaminen, Helsinki ja Sipoo Helsingin Satama Helsingin Satama on 10.10.2006 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Vuosaaren satamasta meriläjitettyjen, vähäisessä määrin pilaantuneiden ruoppausmassojen peittämistä koskevien lupamääräysten muuttamista hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Helsingin kaupungissa ja Sipoon kunnassa. Ympäristölupavirastot on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. Tämän asian käsittelyä on jatkanut Etelä-Suomen aluehallintovirasto. SUUNNITELMA Johdanto Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 24.4.1996 Vuosaaren sataman perustamissuunnitelman. Helsingin kaupunginvaltuusto on tehnyt 9.10.2002 päätöksen Vuosaaren sataman rakentamisen aloittamisesta. Päätös koski täyteen laajuuteen rakennettua tavarasatamaa, jonka kapasiteetti on 12 milj. tonnia vuodessa. Vuosaaren sataman rakentamisesta ja käytöstä vastaa Helsingin Satama. YVA-menettely ja kaavoitustilanne Vuosaaren sataman maapinta-ala on noin 150 ha, josta mereen täytetyn alueen osuus on noin 90 ha. Sataman rakentamiseen liittyvät raivaustyöt ovat käynnistyneet vuoden 2003 alussa ja vesirakennustyöt saman vuoden keväällä. Vuosaaren satama otetaan käyttöön vuoden 2008 loppuun mennessä ja satama valmistuu täyteen laajuuteensa vuoden 2009 loppuun mennessä. Vuosaaren satamahankekokonaisuudesta on tehty ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa (468/94) tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut lokakuussa 1995 ja yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ympäristökeskus on antanut siitä lausuntonsa 13.3.1996. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9, 00520 Helsinki PL 115, 00231 Helsinki ymparistoluvat.etela@avi.fi

2 Vuosaaren sataman asemakaava ja Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskeva seutukaava ovat ympäristöministeriön vahvistamia. Kaavat ovat tulleet lainvoimaisiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä 26.6.2002 taltiot 1607 ja nro 1608. Aikaisemmat luvat Aluehallintovirasto on täydentänyt suunnitelmassa mainittuja lupapäätöksiä tämän hakemuksen vireillä olon aikana annetuilla Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä. Vuosaaren sataman I-vaiheen lupa Länsi-Suomen vesioikeus on antanut 9.7.1998 Vuosaaren Sataman rakentamista ja satamaan johtavaa väylää koskevat päätökset nrot 48-52/1998/3. Päätöksillä Helsingin Satamalle ja Merenkulkulaitokselle on myönnetty lupa Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamiseen, ruoppausmassojen läjittämiseen mereen, merihiekan ottoon ja Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentamiseen sekä Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustamiseen. Helsingin Sataman osalta lupa koski satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laitureiden rakentamista niihin liittyvine täyttöineen, aallonmurtajaa, ruoppausmassojen läjittämistä meriläjitysalueelle sekä merihiekan ottamista Soratontun ja Itä- Tontun alueilta. Hakemussuunnitelman mukaan ruoppauksessa käytetään kauharuoppaajaa. Ruoppausmassojen läjitysmäärä meriläjitysalueelle on vuoden 1998 vesiluvan mukaan enintään 4,5 milj. m 3 ja läjityksen ylin korkeustaso -50 m. Merihiekan ottamismäärä on vuoden 1998 vesiluvan mukaan enintään 8 milj. pr-m 3. Merihiekan ottaminen tapahtuu suunnitelman mukaan imuhoppereilla käyttäen ns. trailing-menetelmää. Luvan saaja määrättiin tutkimaan ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ennen ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 24.2.2000 nro 00/0010/2 lisännyt ruoppausmassojen läjitystä koskevaan päätökseen kalatalousmaksun. Korkein hallinto-oikeus on antanut asiasta päätöksensä 24.10.2002 taltio 2638, jolla se ei ole muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Puhdistusruoppaus- ja hyötykäyttöluvat Vuosaaren sataman rakentamisalueella on tehty sedimenttitutkimukset vuoden 1998 vesirakennustöitä koskevan päätöksen lupamääräyksen 10.4.2. kohdan 8) mukaisesti. Sedimenttitutkimuksissa havaittiin ruopattavien sedimenttien epäpuhtauksia, minkä vuoksi Helsingin Satama on hakenut kolme lupaa pilaantuneiden sedimenttien puhdistusruoppaamiseksi ja hyötykäyttämiseksi Vuosaaren Sataman rakenteissa. Nämä lupa-asiat muodostavat pilaantuneiden sedimenttien puhdistamishankkeen perustan. Seuraavassa esitellään lupien keskeinen sisältö. Puhdistamishankkeen kokonaiskuvan takia esitellään myös ne puhdistamishankkeeseen kuuluvat lupa-asiat, jotka eivät ole tämän hakemusasian kohteena.

3 Suojapenkereiden rakentamista koskeva päätös 7.6.2004 nro 41/2004/1 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 7.6.2004 antamallaan päätöksellä nro 41/2004/1 myöntänyt Helsingin Satamalle luvan suojapenkereiden rakentamiseen. Päätös on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden 19.10.2005 antamalla päätöksellä taltio 2648. Ympäristölupaviraston päätöksessä on myönnetty lupa sataman rakenteiden osana toimivien penkereiden alle jäävän sedimentin kuorimiseen ja ruoppaamiseen. Luvan mukaan Itäpenkereen kohdalta vähintään 1,2 ha:n alue, jossa TBTpitoisuudet ovat korkeimmat, kuoritaan ja välivarastoidaan, ja loppuosa penkereiden rakentamisalueesta ruopataan ja massat läjitetään meriläjitysalueelle. Ympäristölupavirasto on myöntänyt Helsingin Satamalle myös töidenaloittamisluvan, jonka Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut välipäätöksellään 6.7.2004 nro 04/0228/3. Pääasiaa koskevassa päätöksessään 7.9.2004 nro 04/0274/3 Vaasan hallinto-oikeus on myöntänyt töidenaloittamisluvan uudelleen. Vaasan hallinto-oikeus kuitenkin muuttanut päätöksellään ympäristölupaviraston päätöstä 41/2004/1 siten, että koko ruopattavan alueen pintakerros on kuorittava ja näin kertyneet massat läjitettävä maalle. Työt on toteutettu töidenaloittamisluvan perusteella ja ne ovat valmistuneet huhtikuussa 2005. Korkein hallinto-oikeus on antanut asiasta päätöksen 19.10.2005 taltio 2648, jossa se on lisännyt hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuun lupamääräykseen 11) seuraavan toisen kappaleen: "Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle suunnitelman mukaan läjitettävien muiden, vähintään 3 miljoonan kuutiometrin määräisen eristävän ruoppausmassan puhtaus on varmistettava ennen läjitystä. Näiden massojen TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 3 μg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina." Puhdistusruoppausta koskeva päätös 20.12.2004 nro 85/2004/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 20.12.2004 antamallaan päätöksellä nro 85/2004/3 myöntänyt Helsingin Satamalle puhdistusruoppausta koskevan luvan. Vaasan hallinto-oikeus on antanut asiassa 28.12.2005 päätöksen nro 05/0437/3 ja korkein hallinto-oikeus 2.11.2006 päätöksen taltio 2913. Luvan mukaan pintasedimenttiä voitiin puhdistusruopata suojapenkereiden ja - verhon rajaamalla 74,6 hehtaarin alueella. Puhdistusruopattavan massamäärän oli arvioitu olevan vähintään 272 700 m 3. Ympäristölupavirasto ja hallinto-oikeus olivat myöntäneet Helsingin Satamalle myös töidenaloittamisluvan. Vaasan hallinto-oikeus on antanut päätöksessään peittämistä koskevan lupamääräyksen, joka vastasi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 19.10.2005 taltionumero 2648 määrättyä peittämisvaatimusta suojapenkereitä koskevassa asiassa. Lisäys on lupamääräyksen 13 toisessa kappaleessa.

Pilaantuneen sedimentin hyötykäyttämistä koskeva ympäristölupa 10.3.2005 nro 26/2005/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 10.3.2006 Helsingin Satamalle ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan nro 26/2005/3, joka koski pilaantuneen sedimentin hyötykäyttämistä. Vaasan hallinto-oikeus on antanut asiassa päätöksen 28.12.2005 nro 05/0438/3 ja korkein hallinto-oikeus päätöksen 2.11.2006 taltio 2914. Luvan mukaan pilaantuneita ruoppausmassoja voitiin käyttää massastabiloituina sataman rakenteissa enintään 632 000 m 3 itr (noin 527 000 m 3 ktr). Lupa koski Vuosaaren satamahankkeisiin liittyviltä alueilta ruopattavia ja Käärmeniemeen väliaikaisesti varastoituja pilaantuneita sedimenttejä, niiden käsittelyä ja sijoittamista satamarakenteisiin. Luvan mukaiset työt käynnistyivät ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä myönnetyn töidenaloittamisluvan nojalla joulukuussa 2005 ja valmistuivat vuonna 2007. 4 Rakennustöiden aikana haetut luvat F-laiturin rakentamista koskeva päätös 23.6.2005 nro 72/2005/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 23.6.2005 Helsingin Satamalle luvan Vuosaaren sataman F-laiturin rakentamiseen liittyvän luvan nro 72/2005/3. Luvan perusteella sallittiin TBT-pitoisten massojen ruoppaaminen 0,2 m:n paksuudelta noin 1,23 ha:n alueelta, joka sijaitsee tulevan F-laiturin kohdalla. Vaasan hallinto-oikeus on antanut 22.3.2006 asiassa päätöksen nro 06/0073/3 ja korkein hallinto-oikeus päätöksen 1.12.2006 päätöksen taltio 3297. Ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä on myönnetty töidenaloittamislupa, jonka perusteella työt on tehty. Luvan mukaiset työt ovat kokonaisuudessaan valmistuneet heinäkuun 2005 alussa. Vaasan hallinto-oikeus antoi päätöksessään peittämistä koskevan lupamääräyksen, joka vastasi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 19.10.2005 taltionumero 2648 määrättyä peittämisvaatimusta suojapenkereitä koskevassa asiassa. Lisäys on lupamääräyksen 4 toisessa kappaleessa. Suojarakenteiden ulkopuolisen vesiliikenne- ja laiturialueen lievästi TBTpitoisten massojen ruoppaamista ja vesialueelle läjittämistä koskeva päätös 2.9.2006 nro 94/2005/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään 2.9.2005 nro 94/2005/3 myöntänyt Helsingin Satamalle luvan Vuosaaren sataman suojarakenteiden ulkopuolisen vesiliikenne- ja laiturialueen lievästi tribytyylitinapitoisten (TBTpitoisten) sedimenttien ruoppaamiseen ja läjittämiseen. Vaasan hallinto-oikeus on antanut asiasta päätöksen 26.5.2006 nro 06/0145/3. Ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä on myönnetty töidenaloittamislupa, joiden perusteella työt on tehty. Työt ovat valmistuneet toukokuussa 2006.

Vaasan hallinto-oikeus on antanut päätöksessään 26.5.2006 nro 06/0145/3 uuden peittämistä koskevan lupamääräyksen, joka vastasi korkeimman hallintooikeuden päätöksessä 19.10.2005 taltio 2648 määrättyä peittämisvaatimusta suojapenkereitä koskevassa asiassa. Lisäys oli päätöksen lupamääräyksen 5 toisessa kappaleessa. Korkein hallinto-oikeus on 4.8.2007 antamallaan päätöksellä taltio 2120 muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen nro 06/0145/3 lupamääräyksen 5 toisen kappaleen kuulumaan seuraavasti: "Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle on läjitettävä puhtaaksi varmistettuja muita ruoppausmassoja, joiden TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 10 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina." Ruopattavien massojen meriläjitystä koskevan päätöksen muuttaminen 14.12.2005 nro 137/2005/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 14.12.20 antamallaan päätöksellä nro 137/2005/3 muuttanut Länsi-Suomen vesioikeuden 9.7.1998 antamia Vuosaaren sataman rakentamista ja satamaan johtavaa väylää koskevia päätöksiä nrot 48 52/1998/3 kohdan 10.4.2. ruoppausmassojen läjityksen osalta. Päätöksessä laajennettiin meriläjitysaluetta 144 ha:sta 256 ha:iin ja läjitettävien massojen enimmäismäärä muutettiin 4,5 milj. m 3 :stä 9,5 milj. m 3 :iin. Läjitysalueelle sai läjittää ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen (19.5.2004) tason 1 alittavia massoja sekä niitä massoja, joiden läjittämiseen lupaviranomainen on antanut erillisen luvan. Päätös myönnettiin töidenaloittamisoikeudella. Vaasan hallintooikeus on antanut asiassa päätöksen 25.5.2007 nro 07/0178/1. Merihiekan ottomenetelmän ja käyttökohteen muuttamista koskeva päätös 5.6.2006 nro 78/2006/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 5.6.2006 antamallaan päätöksellä nro 78/2006/3 muuttanut Länsi-Suomen vesioikeuden 9.7.1998 antamien päätösten nrot 48 52/1998/3 merihiekan ottamista koskevaa kohtaa. Hiekanottotapa muutettiin kerroksittaisesta trailing-menetelmästä paikallaan tapahtuvaan eli stationaariseen ottamiseen. Päätöksessä myönnettiin töidenaloittamislupa. Vaasan hallinto-oikeus on 4.5.2007 antanut asiassa päätöksensä nro 07/0151/1. 5 Pistolaiturin rakentamista koskeva päätös 29.6.2006 nro 92/2006/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 29.6.2006 antamallaan päätöksellä nro 92/2006/3 muuttanut Vuosaaren sataman rakentamista koskevien Länsi- Suomen vesioikeuden päätöksiä nrot 48 52/1998/3 koskien pistolaiturin rakentamista sataman koilliselle vesiliikennealueelle. Haraussyvyyden muuttamista koskeva päätös 11.9.2006 nro 115/2006/3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 11.9.2006 antamallaan päätöksellä nro 115/2006/3 muuttanut Vuosaaren sataman rakentamista koskevia Länsi- Suomen vesioikeuden päätöksiä nrot 48 52/1998/3 satama-altaan haraussyvyyden lisäämistä ja siihen liittyvää lisäruoppausta ja -läjitystä koskevilta osin. Päätöksessä on myönnetty töidenaloittamislupa.

6 Vuosaaren sataman II-vaiheen lupa Merialueen yleiskuvaus Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 5.6.2006 antamallaan päätöksellä nro 79/2006/3 Vuosaaren Sataman II-vaiheen rakentamisluvan. Lupa ei sisällä vastaavaa peittämisvaatimusta, jonka korkein hallinto-oikeus antoi 19.10.2005 suojapengerasiassa. Lupa on myönnetty töidenaloittamisoikeudella. Vaasan hallinto-oikeus on 4.5.2007 antanut asiassa päätöksen nro 07/0152/1 ja korkein hallinto-oikeus päätöksen 20.2.2008 taltio 307. Vuosaaren edustan merialue kuuluu itäisen Suomenlahden rannikkoalueeseen. Alue on pääosin suhteellisen matalaa saaristoa, jossa vesisyvyys vaihtelee ranta-alueita lukuun ottamatta 10 20 metrin välillä. Yli 20 metrin syvyysvyöhyke alkaa varsinaisesti vasta ulkosaaristoalueella. Ruoppausmassojen läjitysalue sijaitsee ulkomerialueella noin 22 km:n etäisyydellä Vuosaaren Satamasta ja noin 7 km:n etäisyydellä Itä-Tontusta eteläkaakkoon. Läjitysalue sijaitsee laajan, luonnostaan sedimentaatio- eli akkumulaatioalueena toimivan syvänteen pohjoisosassa. Vesisyvyys läjitysalueella vaihtelee pääasiassa 50 60 m:n välillä. Alueen pohjois- ja koillispuolella 1,5 km päässä sijaitsevat noin 10 20 metrin matalikot, ja syvä alue jatkuu etelän ja lounaan suuntaan. Läjitysalueen luonnontilaisen pohjan pintakerros muodostuu viime aikoina laskeutuneesta liejusavesta, joka on löysää ja vesipitoista, rautasulfidien tummaksi tai mustaksi värjäämää liejua. Pintakerroksen alla on löysähköä liejusavea. Läjitysalue on syvännettä, johon kertyy sedimenttiä eli pintakerros ei kulu pois vaan kasvaa ajan myötä. Vesistö- ja kalataloustarkkailun raportin 1999 mukaan läjitysalueen keskiosan (vesisyvyys 58 m) pohja oli tummaa liejua, jossa oli vähän savea ja kariketta. Läjitysalueen luonnontilainen pohja oli siis suhteellisen helposti resuspendoituvaa, mutta pysyvästi sedimentoitunutta ainesta, mikä ilmentää alueen rauhallisia sedimentaatio-olosuhteita. Helsingin edustan ulkomerimerialueen virtaukset ovat pääasiassa rannikon suuntaisia, mutta vaihtelevat tuuliolosuhteiden mukaan. Suomenlahden pohjoisrannalle on ominaista länttä kohti suuntautuva hidas perusvirtaus, joka ilmenee vasta yli 10 m:n syvyydessä. Tämä perusvirtaus esiintyy selkeimpänä noin 10 20 kilometrin etäisyydellä rannikosta. Läjitysalueella vuonna 2003 tehtyjen virtausmittausten mukaan virtausnopeudet vaimenivat tiheyden muutoskerroksen yläpuolella ja sen alueella n. 10 14 m syvyydessä. Tämän alapuolella virtausnopeudet ovat varsin pieniä (< 4 cm/s) lähes 40 m:n syvyyteen saakka. Läjitysalueella pohjanläheiset virtausnopeudet olivat hitaampia kuin 10 cm/s. Suurimmat virtausnopeudet (20 25 cm/s) havaittiin pohjan lähellä läjitysalueen eteläpuolella. Pohjan lähellä virtausten suunta oli koko tutkimusalueella sektorille lounas-luode (SW-NW).

Pitkän aikavälin (1904 2006) vedenkorkeushavaintojen tunnusluvut Helsingin mareografiasemalla ovat seuraavat (lähde Merentutkimuslaitos): HW (ylivesi) +1,51 m MW (keskivesi, teoreettinen) ±0 m (=N 60-0,061 m v. 2006) NW (alivesi) -0,92 m Pitkäaikaishavaintojen perusteella meriveden korkeus on Helsingissä yleensä alimmillaan huhti-toukokuussa ja korkeimmillaan marras-joulukuussa. Vedenkorkeuden vaihtelu on vähäisintä kesäkuukausina ja voimakkainta lokamaaliskuussa. Pinnankorkeuden vaihteluun vaikuttavat ilmanpaineen muutokset, pitkäkestoiset yhdensuuntaiset tuulet sekä Suomenlahden ja Itämeren vesirungon ominaisheilahtelut. Merentutkimuslaitoksen laatimien pitkän ajan keskiarvojen (vuosien 1961 1990 jäätilastot) perusteella Vuosaaren edustan merialue jäätyy keskimäärin joulukuun alkupuolella pysyvän jääpeitteen muodostuessa joulukuun loppupuolella. Pysyvä jääpeite kestää alueella noin kolme ja puoli kuukautta, joten jääpäiviä on vuodessa keskimäärin sata. Pysyvä jääpeite sulaa yleensä huhtikuun alkupuoliskolla ja lopullisesti jäät häviävät huhtikuun loppuun mennessä. Läjitysalueen lähin talvella auki pidettävä väylä tulee olemaan läjitysalueesta noin 5 km länteen Vuosaaren Satamaan johtava Vuosaaren väylä (haraussyvyys 12,5 m). Helsingin edustan itäinen merialue on ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevöitynyt. Ulkosaaristossa kokonaistyppipitoisuudet ovat yleensä hieman alle 400 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet luokkaa 20-50 µg/l. Laatuluokitukseltaan ulkosaaristo kuuluu luokkaan hyvä. 7 Eliöstö Helsingin edustan merialueen planktonlajiston muodostavat pääasiassa panssarisiimalevät ja huhtikuussa tuotantomaksimin saavuttavat piilevät, jotka aiheuttavat veteen voimakkaan ruskean värin. Loppukesällä runsaat sinileväkukinnat ovat Helsingin edustalla tavallisia. Ulkosaaristoalueella saaret ja luodot ovat pääosin kallio- ja kivikkorantaisia, joten niiden suurvesikasvillisuus on vähäistä. Läjitysalueella vesisyvyys on niin suuri, ettei alueella ole kasvillisuutta. Ulkosaaristossa Eestiluodon lähellä pohjaeläimistön tila vastaa lähes luonnontilaa lajiston koostuessa pääasiassa valkokatkasta, itämerensimpukasta ja harvasukamadoista. Myös Itä-Tontun soranottoalueen läheisyydessä pohjaeläimistö on normaali ja se edustaa tyypillistä hiekkapohjan lajistoa. Meriläjitysalueen pohjaeliöstö on niukka johtuen ajoittaisesta hapettomuudesta. Osa pohjasta oli vuoden 2003 tarkkailutulosten mukaan mustaa, rikkivedylle haisevaa liejua vailla pohjaeläimiä ja osalla pohjaa oli liejupohjalla harvakseltaan keskikokoisia liejusimpukoita. Vain yhdellä tutkimuspaikalla (vesisyvyys 51 m) esiintyi savihiekkapohjalla monipuolinen karun pohjan yhteisö. Kalalajisto muodostuu pääasiassa Itämeren nk. mereisistä lajeista. Istutukset ovat voimistaneet lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakantoja. Viime vuosina lohi- ja meritaimensaaliit ovat laajamittaisista istutustoimista huolimatta kuitenkin pie-

nentyneet, mihin mahdollisina syinä on pidetty ravintoa ja kalatauteja. Ankeriaiden määrä on viime vuosina ollut kasvusuunnassa. Turskakanta pienentyi Itämeren suolapitoisuuden muutosten vuoksi 1980-luvun lopulla huomattavasti ja vielä viime vuosina turskan esiintyminen saaliissa on ollut lähinnä satunnaista. Läjitysalueen läheisyydessä ei tiettävästi sijaitse kalojen kutualueita. 8 Suojelualueet ja arvokkaat luontokohteet Meriläjitysalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita tai arvokkaita luontokohteita. Lähinnä meriläjitysaluetta sijaitseva luonnonsuojelualue on läjitysalueesta noin 11 km koilliseen sijaitseva Söderskärin luonnonsuojelualue (YSA010027), joka on myös Natura-aluetta (Söderskärin ja Långörenin saaristo, FI0100077). Vesistön käyttö Läjitysalueen läheisyydessä ei ole kiinteitä pyyntipaikkoja, vaan lähimmät lohija taimenrysät sijaitsevat pohjoisempana, noin viiden kilometrin etäisyydellä Itäja Länsi-Tonttujen kupeissa. Lohirysäkalastus on alueen tärkein kalastusmuoto. Lohen rysäpyynnin tärkeimmät pyyntiajat ovat kesä-elokuu. Lohisiimoilla ja - verkoilla sekä troolilla kalastaa avomerellä muutama venekunta. Verkkopyyntiä harjoitetaan erityisesti keväällä ja syksyllä. Erityisesti Eestiluodon etelä- ja kaakkoispuoliset vesialueet ovat tasaisen pohjansa ansiosta tärkeitä silakan pohjatroolikalastukselle. Aivan viime vuosina silakan troolipyynti on ollut melko vähäistä. Troolipyynnin vähennyttyä läjitysalueen välittömässä läheisyydessä ei ole ilmoitettu olleen ammattikalastajien pyyntipaikkoja. Ulommalla merialueella ammattikalastajien saalis on koostunut pääasiassa silakasta. Ammattikalastajien saaliissa on ollut melko runsaasti myös lohta, taimenta ja kuhaa sekä vähäisessä määrin siikaa, lahnaa, ahventa, kirjolohta ja haukea. Pyyntipaikat ovat sijainneet yleensä selvästi lähempänä rannikkoa kuin läjitysalue. Helsingin edustan itäinen merialue on erityisen vilkas virkistyskalastusalue hyvän saavutettavuutensa ja monipuolisen kalastonsa ansiosta. Läjitysalue sijaitsee kuitenkin niin kaukana ulkomerellä, että alueen virkistyskalastuskäyttö on vähäistä rajoittuen lähinnä avomerellä tapahtuvaan lohen uisteluun. Alueen läheisyydestä pyydettävät kalalajit (lohi, taimen ja silakka) ovat vaeltavia lajeja, jotka todennäköisesti eivät oleskele pitkiä aikoja läjitysalueen tuntumassa. Läjitysalueen itäpuolella noin 2 km etäisyydellä sijaitsee vanha avomereltä Vuosaarenselälle johtava väylä. Vuosaaren Satamaan johtava, haraussyvyydeltään 12,5 metrinen uusi väylä kulkee läjitysalueen länsipuolitse noin 5 km:n etäisyydeltä. Kalastuksen lisäksi vesialueen muu käyttö liittyy vesiliikenteeseen, kuten veneilyyn ja muuhun väylien ulkopuolella tapahtuvaan vesiliikenteeseen. Muutoshakemuksen kohteena olevat luvat Kunnostushankkeessa on ollut kyse Suomen olosuhteissa kokoluokaltaan ja käytettyjen teknisten ratkaisujen suhteen ainutlaatuisesta hankkeesta. Helsingin Satamalla luvan hakijana, Länsi-Suomen ympäristölupavirastolla lupaviranomai-

sena ja Uudenmaan ympäristökeskuksella valvovana viranomaisena ei ole ollut mahdollisuutta hyödyntää tässä hankkeessa kokemuksia muista vastaavista hankkeista. Lupahakemuksia laadittaessa, lupia käsiteltäessä, niiden mukaisia töitä tehtäessä tai niiden toteutumista valvottaessa ei ollut mahdollista varautua ennalta kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joita suurimuotoisessa ja ensi kertaa tehtävässä puhdistushankkeessa saattaa ilmetä. Tämä tosiasia yhdistettynä viran puolesta muutoksenhakuasteissa tehtyihin lisävaatimuksiin on perussyy siihen, että nyt puheena oleva muutoshakemus on jätetty ympäristölupaviraston käsiteltäväksi. Meriläjitysalueelle vietyjen, satunnaisesti tai vähäisessä määrin TBT:tä sisältävien ruoppausmassojen peittämistä koskeva vaatimus on tullut ensimmäisen kerran Vuosaaren Sataman ruoppauksia koskevaan lupapäätökseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistessa suojapengerlupa-asian päätöksellään 19.10.2005, taltionumero 2648. Tämän jälkeen Vaasan hallinto-oikeus on lisännyt vastaavan peittämisvaatimuksen kaikkiin käsittelemiinsä lupiin, joihin on liittynyt meriläjitystä. Hakija on hakenut muutosta kaikkiin kyseisen vaatimuksen sisältäviin lupamääräyksiin. Seuraavassa on listattu ne lupapäätökset, joita puheena oleva muutoshakemus koskee. Selvyyden vuoksi listauksessa on kaikki näitä lupa-asioita koskevat eri asteiden antamat päätökset, vaikkei niissä olisikaan peittämistä koskevaa lupamääräystä. 1) Suojapenkereiden rakentamista koskeva lupa - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 7.6.2004 nro 41/2004/1 - Vaasan hallinto-oikeuden päätös 7.9.2004 nro 04/0274/3 - Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 19.10.2005 taltio 2648, peittämistä koskeva lupamääräys 11 Lupamääräys 11 kuuluu seuraavasti: Mereen läjitettävien pintakuorimisen jälkeen ruopattujen massojen TBTpitoisuudet eivät saa ylittää 200 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina. (Vaasan hallainto-oikeuden muutos kursiivilla) Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle suunnitelman mukaan läjitettävien muiden, vähintään 3 miljoonan kuutiometrin määräisen eristävän ruoppausmassan puhtaus on varmistettava ennen läjitystä. Näiden massojen TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 3 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina. (Korkeimman hallinto-oikeuden muutos kursiivilla) 2) Puhdistusruoppausta koskeva lupa - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 20.12.2004 nro 85/2004/3 - Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.12.2005 nro 05/0437/3, peittämistä koskeva lupamääräys 13 - Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2.11.2006 taltio 2913. Valitukset eivät koskeneet peittämisvaatimusta. 9

10 Lupamääräys 13 kuuluu seuraavasti: "Puhdistusruoppauksen alapuolelta ruopattavat massat, jotka sisältävät satunnaisesti tai vähäisessä määrin TBT:tä voidaan läjittää mereen, jos normalisoitu TBT-pitoisuus ei ylitä arvoa 200 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina. Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle on läjitettävä puhtaaksi varmistettuja muita ruoppausmassoja korkeimman hallintooikeuden 19.10.2005 (taltio 2648) antamassa päätöksessä täydentämän ympäristöluvan lupamääräyksen 11 mukaisesti. Näiden massojen TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 3 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina." (Vaasan hallinto-oikeuden muutos kursiivilla) 3) F-laiturin rakentamista koskeva lupa - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 23.6.2005 nro 72/2005/3 - Vaasan hallinto-oikeuden päätös 22.3.2006 nro 06/0073/3, peittämistä koskeva lupamääräys numero 4 - Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 1.12.2006 taltio 3297. Valitukset eivät koskeneet peittämisvaatimusta. Lupamääräys 4 kuuluu seuraavasti: "Kuoritulta alueelta on otettava kolmesta edustavasta havaintopisteestä 0-10 cm:n pintasedimenttinäytteet, joista on määritettävä ainakin TBT-, TPT- ja PCBpitoisuudet. Puhtaat massat ja satunnaisesti tai vähäisessä määrin TBT:tä sisältävät massat voidaan läjittää mereen, jos normalisoitu TBT-pitoisuus ei ylitä arvoa 200 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta). Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien kuoritun kerroksen alapuolelta ruopattavien TBT:tä mahdollisesti satunnaisesti tai vähäisessä määrin sisältävien ruoppausmassojen päälle on läjitettävä puhtaaksi varmistettuja muita ruoppausmassoja Korkeimman hallinto-oikeuden 19.10.2005 (taltio 2648) antamassa päätöksessä täydentämän ympäristöluvan lupamääräyksen 11 mukaisesti. Näiden massojen TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 3 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina." (Vaasan hallinto-oikeuden muutos kursiivilla) 4) Suojarakenteiden ulkopuolisen vesiliikenne- ja laiturialueen lievästi TBTpitoisten massojen ruoppaamista ja vesialueelle läjittämistä koskeva lupa - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 2.9.2006 nro 94/2005/3 - Vaasan hallinto-oikeuden päätös 26.5.2006 nro 06/0145/3, peittämistä koskeva lupamääräys numero 5 - Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 24.8.2007 taltio 2120, peittämistä koskevaa lupamääräystä 5 muutettu

11 Lupamääräys 5 kuuluu seuraavasti: Mereen läjitettävien ruoppausmassojen TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 200 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina. Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle on läjitettävä puhtaaksi varmistettuja muita ruoppausmassoja, joiden TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 10 µg/kg k.s (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina." (Korkeimman hallinto-oikeuden muutos kursiivilla). Peittämisvaatimuksen tausta Peittämisvaatimus on tullut ensimmäisen kerran Vuosaaren Sataman ruoppauksia koskevaan lupapäätökseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistessa suojapengerlupa-asian päätöksellään 19.10.2005 taltionumero 2648. Tämän jälkeen Vaasan hallinto-oikeus on lisännyt vastaavan peittämisvaatimuksen kaikkiin käsittelemiinsä lupiin, joihin on liittynyt meriläjitystä. Peittämisvaatimus on ollut toinen merkittävä tiukentava muutos, joka suojapengerlupaan on tehty. Ensimmäinen on ollut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessään 7.9.2004 nro 04/0274/3 asettama velvoite kuoria koko pengeralue ja siirtää pintakerroksen massat maalle ja edelleen hyötykäytettäväksi. Hakija oli hakemuksessa esittänyt, että vain 1,2 hehtaarin alue itäpenkereen alueesta, jossa TBT-pitoisuudet olivat normalisoituina yli 200 µg/kg k.a. (kuiva-ainesta) kuoritaan ja tämän osan massat välivarastoidaan ja myöhemmin hyötykäytetään satamarakenteessa. Massat, joiden normalisoitu pitoisuus oli alle 200 µg/kg k.a., oli tarkoitus meriläjittää. Ruoppaus olisi tehty hakijan suunnitelman mukaan kahdessa vaiheessa, ensimmäisessä vaiheessa 0,2-2,0 metrin paksuudelta ja toisessa vaiheessa lopulliseen syvyyteen saakka. Tällä olisi pyritty osaltaan suorittamaan läjitys siten, että pilaantuneimmat massat jäisivät läjityksessä alimmaiseksi. Hakija ja Länsi-Suomen ympäristölupavirasto ovat pitäneet meriläjityksen edellytyksenä, että massojen normalisoitu TBT-pitoisuus ei saa ylittää raja-arvoa 200 µg/kg k.a. Mereen olisi siten hakijan suunnitelman mukaan läjitetty massoja, joiden pintakerrosta ei ollut ennen meriläjitystä kuorittu ja joiden TBT-pitoisuus olisi ollut normalisoituna alle 200 µg/kg k.a. Hakija on todennut hakemuksessaan seuraavaa: Pengeralueilta ruopattavien, mereen läjitettävien massojen päälle tullaan läjittämään vähintään 3 milj. m 3 sataman puhtaita ruoppausmassoja, jotka eristävät nämä massat (siis pengeralueen massat, selvennys tässä) - läjitysalueen ominaisuudet huomioiden - pysyvästi vesiympäristöstä. Hakemuksessa olevalla ilmaisulla ei ole tarkoitettu, että kaikki puhtaat massat olisivat sellaisia, joiden TBT-pitoisuus alittaa 3 µg/kg k.a. normalisoituna pitoisuutena. Ilmaisua ei ole myöskään tarkoitettu tarkan TBT-pitoisuutta koskevan raja-arvon asettamisen perusteeksi. Sen sijaan hakemustekstillä on tarkoitettu, että läjitettäväksi suunnitellut massat olisivat meriläjityskelpoisia ja siten riittävän puhtaita läjityksen näkökulmasta. Hakija on tarkoittanut edellä mainitulla ilmauksella massoja, jotka olivat vuoden 1998 vesiluvan nojalla mereen läjitettäviä massoja. Satamalla ei ollut eikä ole käytössään muita mahdollisia peittomassoja.

12 Ympäristöministeriön laatima sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje (19.5.2004) ei ollut olemassa, kun Helsingin Satama jätti lupahakemuksen. Vasta ruoppausja läjitysohjeen antamisen myötä läjitystä ohjaava arvo 3 µg TBT/kg k.a. normalisoituna tuli suomalaiseen lupakäytäntöön. Lupahakemusta laadittaessa ei siten ole ollut olemassa YM:n ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaista jakoa haitattomiin (TBT-pitoisuus alle 3 µg/kg k.a. normalisoituna), mahdollisesti pilaantuneisiin (TBT-pitoisuus 3-200 µg/kg k.a. normalisoituna) ja pilaantuneisiin massoihin (TBT-pitoisuus yli 200 µg/kg k.a. normalisoituna). Tämä huomioon ottaen hakijan ilmaus hakemuksessa ei tarkoittanut minkäänlaista lukuarvoa lupamääräyksen perustaksi. Vuosaaren Sataman rakentamishankkeen vaiheet Vuosaaren Sataman vesirakennustyöt ovat käynnistyneet sataman I-vaiheen osalta keväällä 2003. Helsingin Sataman alkuperäisenä tarkoituksena on ollut massojen ruoppaaminen ja läjittäminen mereen vuoden 1998 vesiluvan mukaisesti. Keväällä 2003 Vuosaaren satama-alueen pohjasedimenteissä on todettu kuitenkin esiintyvän orgaanisia tinayhdisteitä, jotka olivat joutuneet meren pohjaan alueella aiemmin harjoitetun telakkatoiminnan, erityisesti laivojen antifouling-maalien käsittelyn ja hiekkapuhalluksen seurauksena. Toteutettujen laajojen tutkimusten perusteella Vuosaaren satama-alueen haittaaineproblematiikka kiteytyi käytännössä TBT:n esiintymiseen. TBT:n kokonaismääräksi Vuosaaren Sataman rakentamisen edellyttämällä vesialueella arvioitiin noin 100 kg. Korkeat TBT-pitoisuudet ovat estäneet vuoden 1998 vesiluvan mukaisen toiminnan tietyllä osalla sataman rakentamisaluetta. TBT:llä voimakkaimmin likaantuneita massoja ei voitu läjittää merelle niiden aiheuttaman ympäristön pilaantumisriskin johdosta, vaan niiden ruoppaaminen edellytti erityisjärjestelyjä ja sijoittamista maa-alueelle. Puhtaita ja lievästi TBT-pitoisia massoja voitiin ruopata ja läjittää merialueelle alue- ja tapauskohtaisesti Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Satamasta ruopattiin ja meriläjitysalueelle vietiin vuonna 2003 noin 0,3 milj. m 3 ktr ja vuonna 2004 noin 1,9 milj. m 3 ktr meriläjityskelpoisia massoja. Puhdistusruoppaus on toteutettu 8.5. 5.10.2005 muusta merialueesta suojapenkereillä ja suojaverhorakenteella eristetyllä noin 75 ha:n alueella. Lisäksi puhdistusruoppaukseen on tehty 25. 30.4.2006 vähäinen täydennys pienellä osalla sataman II-vaiheen aluetta. Puhdistusruopattu ja satamakentäksi rakennettavalle entisen Niinilahden alueelle sijoitettu massamäärä on 450 000 m 3 ktr, jonka mukana merialueelta on poistunut 96,5 kg TBT:tä, mikä on lähes 99 % puhdistusruopatulla alueella esiintyneestä TBT-määrästä. Niinilahden alueelle sijoitettu pilaantunut sedimentti kiinteytetään massastabiloimalla ja hyötykäytetään satamakentän pohjarakenteena. Massastabilointityö on käynnistynyt joulukuussa 2005 ja tätä hakemusta kirjoitettaessa n. 80 % massatilavuudesta on stabiloitu. Puhdistusruopatulla alueella on siirrytty 2.9.2005 valvontaviranomaisten hyväksymällä tavalla sataman I-vaiheen rakentamisen edellyttämiin ruoppauksiin ja ruoppausmassojen läjittämiseen meriläjitysalueelle. Ruoppaustyössä on käytetty imuhopperia ja kauharuoppaus- ja proomukalustoa. Satamasta ruopattu ja meri-

Toteutettujen läjitysten aikaiset seurantatulokset läjitetty massamäärä on ollut vuonna 2005 noin 1,7 milj. m 3 ktr ja vuoden 2005 lopussa satamasta ruopattujen ja meriläjitettyjen massojen kokonaismäärä on ollut noin 3,9 milj. m 3 ktr. Sataman II-vaiheen ruoppaukset ja meriläjitys on aloitettu kesäkuussa 2006. Vuosaaren Sataman I- ja II-vaiheiden lupapäätösten mukaiset ruoppaus- ja läjitystyöt on tätä kirjoitettaessa valtaosin tehty. Satamasta ruopattu ja meriläjitetty massamäärä on noin 4,9 milj. m 3 ktr. Vielä toteutettavat ruoppaukset ja läjitykset liittyvät lähinnä laituriurakoihin ja satama-altaan haraussyvyyden lisäämiseen. Ruopattava massamäärä on luokkaa 0,1 0,2 milj. m 3 ktr, josta osa voidaan hyödyntää sataman rakentamisessa. Merenkulkulaitokselle myönnetyn luvan nojalla meriväylältä ruopattu massamäärä on noin 1,2 milj. m 3 ktr, josta meriläjitysalueelle on viety noin 0,2 milj. m 3 ktr ja loppuosa on hyödynnetty sataman rakentamisessa. Meriväylän ruoppaukset saatiin päätökseen loppukesällä 2005. Sataman keskeiset täyttötyöt oli tarkoitus saada päätökseen lokakuussa 2006, jolloin sataman ääriviivat hahmottuvat. Merestä olisi tuolloin täytetty valtaosa suunnitelman mukaisesta noin 90 hehtaarista. Vuosaaren Sataman rakentamisen vaikutuksia merialueella on vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Läjitysten vaikutuksia on tarkkailtu läjitysalueella ja sen ympäristössä sameuskartoituksin ja -mittauksin, kiintoaineen leviämisen matemaattisella mallinnuksella, haitta-ainetutkimuksin, sedimenttinäytteistä, liejusimpukkanäytteistä ja pohjaeläintutkimuksin. Vuosaaren sataman ja meriväylän ruoppausmassojen meriläjitysalueelle on läjitetty massoja seuraavasti: Vuosi Läjitysmäärä 2003 n. 0,3 milj. m 3 2004 n. 1,9 milj. m 3 2005 n. 1,9 milj. m 3 (josta n. 0,2 milj. m 3 meriväylältä) 2006 n. 1,0 milj. m 3 Yhteensä n. 5,1 milj. m 3 (josta n. 0,2 milj. m 3 meriväylältä) 13 Vuosaaren sataman rakentamishankkeeseen liittyvien ruoppausmassojen läjityksillä ei ole ollut ennalta arvaamattomia haitallisia vaikutuksia. Positiivisena seikkana on todettu läjitysalueen sedimentin ja läjitysalueen ympäristön liejusimpukoiden TBT-pitoisuuksien aleneminen sekä läjitysten että myös luontaisen hajoamisen seurauksena. Kokonaisuutena vähäisessä määrin TBT:tä sisältävän ruoppausmassan siirto meriläjitysalueelle ja sekoittuminen ruoppauksessa, kuljetuksessa ja läjityksessä puhtaisiin massoihin vaikuttaa TBT:n haitallisia ekosysteemivaikutuksia vähentävästi läjitysalueella. Pilaantuneiden sedimenttien kunnostushankekokonaisuuden voidaan objektiivisesti arvioida jo nyt johtaneen ympäristön tilan parantumiseen. Meriläjitysalueen ja sen ympäristön sameuden leviämiskartoitusten sekä mallilaskelmien perusteella toteutetuilla läjityksillä ei ole ollut vaikutusta Söderskärin

Peittämisvaatimuksen toteutuskelvottomuus luonnonsuojelualueeseen eikä kyseisen alueen suojelun perustana oleviin lajeihin tai luontotyyppeihin. Korkein hallinto-oikeus on lisännyt peittämisvaatimuksen 19.10.2005 antamansa päätöksen taltio 2648 lupamääräykseen 11 hakijan hakemuksessa olleen ilmaisun perustella. Hakemuksessa ei ollut kuitenkaan tarkoitettu puhtailla ruoppausmassoilla ainoastaan massoja, joiden TBT-pitoisuus on alle 3 µg/kg k.a. normalisoituna pitoisuutena. Kun peittämisvaatimus pengerlupaan asetettiin 19.10.2005, olivat Vuosaaren Sataman rakentamistyöt edenneet jo siihen vaiheeseen, että valtaosa (noin 3,5 milj. m 3 ktr) massoista oli jo meriläjitetty. Korkeimman hallinto-oikeuden peittämisvaatimusta koskevan lupamääräyksen asettamishetkellä I-vaiheen massoja oli vain noin 0,8 milj. m 3 käytettävissä peittämiseen. Sen lisäksi varsinaista pengerlupapäätöstä koskevat työt olivat kokonaisuudessaan päättyneet jo keväällä 2005. 14 Korkeimman hallinto-oikeuden pengerlupapäätöksen jälkeen Vaasan hallintooikeus on lisännyt puhdistusruoppauslupaan, F-laiturin pintakuorintalupaan sekä ulkopuolisen alueen lupaan pengerpäätöstä vastaavan peittämisvaatimuksen (TBT-pitoisuus alle 3 µg/kg k.a. normalisoituna), vaikka oli selvää, ettei lupavaatimuksen täyttämisen edellyttämiä massoja ollut enää vaadittua 3 miljoonaa kuutiometriä saatavissa tässä hankekokonaisuudessa. Hakija on korostanut hankkeen ainutlaatuisuudesta lausuttua. Suomessa ei ole tätä ennen ruopattu massoja vastaavien suojarakenteiden sisällä eikä siitä ollut kokemuksia, joita olisi voitu hyödyntää hakemusta laadittaessa. Puhdistusruoppauksen yhteydessä on käynyt selväksi, että ruoppauksessa löyhtyvä pintakerroksen massa laskeutuu suojarakenteiden sisällä oleviin pieniin ja myös suurempiin syvänteisiin. Tämän vuoksi tehtiin mittavia ja aikaa vieviä uudelleenkuorintoja sekä kauhakalustolla että imuruoppaamalla, minkä seurauksena hyötykäytettävä massamäärä muodostui huomattavasti arvioitua suuremmaksi. Samanaikaisesti selvisi, ettei normalisoituihin TBT-pitoisuuksiin alle 3 µg/kg k.a. ole mahdollista päästä koko suojapenkereiden sisäpuolisella alueella ja kaikissa näytepisteissä. Hakija oli esittänyt, että puhdistusruoppauksen alapuolisten massojen ruoppaaminen toteutetaan aikataulusyistä pääosin suurella imuhopperilla. Helsingin Sataman esitys hyväksyttiin VALVO-ryhmässä. Puhdistusruoppauksen alapuolisten massojen ruoppaustyö käynnistyi 2.9.2005 valvontaviranomaisen hyväksymiä menettelytapoja noudattaen. Korkeimman hallinto-oikeuden tehdessä ensimmäisen peittämisvaatimuksen sisältävän päätöksen, olivat sataman rakennustyöt edenneet jo siihen vaiheeseen, ettei peittäminen enää ollut mahdollista siten, että kaikkien meriläjitettävien massojen normalisoitujen TBT-pitoisuuksien olisi todettu olevan alle 3 µg/kg k.a. Vaatimus on ollut myös teknisesti mahdoton saavuttaa suojarakenteiden sisäpuolisilla massoilla täysin riippumatta töiden vaiheesta. Tämä johtuu massojen löyhtymisestä ja laskeutumisesta suojarakenteen sisäpuolisella alueella oleviin syvänteisiin. Näiden massojen osalta absoluuttista pitoisuusrajaa ei olisi voitu saavuttaa millään tavalla toimimalla.

Lisäksi hakija on viitannut hakemussuunnitelman liitteenä olleeseen selvitykseen Läjittämisen lyhytaikaiset ja pitkäaikaiset sameusvaikutukset Vuosaaren Sataman meriläjitysalueella, Luode Consulting Oy 13.6.2006. Selvityksen mukaan läjityspaikalla havaitaan tyypillisesti pintakerroksessa hienojakoisesta materiaalista muodostuva samennuspilvi, joka laimenee ja laskeutuu kuitenkin nopeasti. Toinen voimakkaampi samentunut pilvi havaitaan pohjakerroksen läheisyydessä, missä läjitettävä massa sekoittuu aiemmin läjitetyn massan kanssa, isojen savipaakkujen ja karkeamman materiaalin törmätessä pohjaan. Vuosaaren Sataman puhdistusruoppauksen laadunvarmennuksessa havaittiin, että TBT:tä esiintyi puhdistusruoppauksen jälkeen hyvin löyhässä ja hienojakoisessa massassa. Se muodostaa joka tapauksessa edellä esitetyn ylemmän sameuspilven, joka laskeutuu pohjaan viimeiseksi. Kun seuraava massaerä läjitetään, pölläyttävät sen savipaakut ja karkeampi aines alemman pilven, joka taas hienojakoisena laskeutuu läjitysalueelle viimeiseksi. Peittämisvaatimus on siten tältäkin osin mahdoton toteuttaa siten, että läjitysalueen pintakerrokseen ei jäisi lainkaan TBT-pitoista massaa. 15 Peittämisvaatimuksen tarpeettomuus ympäristön kannalta Peittämisvaatimus on toteutuskelvoton ja sen lisäksi tarpeeton ympäristön kannalta. Tämä perustuu seuraaviin seikkoihin: - Peittämisvaatimus koskee pengeralueelta ja niiden sisäpuolisilla alueilta puhdistusruoppauksen jälkeen ruopattavia massoja. Ennen näiden massojen ruoppaamista valtaosa TBT:stä on joka tapauksessa siirretty hyötykäytettäväksi sataman rakenteissa. - Peittävät massat olisivat olennaisesti puhtaampia kuin massat, joita läjitysalueella esiintyi ennen satamasta ruopattujen läjitysten aloittamista. - Sataman ulkopuolisella alueella ruoppaus tehtiin kaksivaiheisena, jolloin pintakerroksen massat päätyivät alimmaiseksi ja syvemmällä olevat massat päällimmäisiksi. - Peittämistapahtumasta johtuu, ettei läjitysalueella ole mahdollista saavuttaa tilannetta, jolloin kaikki TBT-pitoinen massa peittyisi muilla massoilla. - Ilman peittämistäkin TBT:n vaikutukset meriläjitysalueen olosuhteisiin ovat merkityksettömiä siten kuin riskinarviossa on esitetty. Hakemukseen liitetyssä riskinarvion tulosten perusteella on todettu seuraava: - Läjitysalueen eliöstö on heikoista happioloista johtuen niukkaa eikä sedimentin TBT:stä ei aiheudu merkityksellistä riskiä vesieliöille eikä TBT:n merkityksellistä kertymistä pohjaeläimiin tai kaloihin. - Peittämättömän läjitysalueen sedimentin pinnasta veteen liukenevan TBT:n määrä on merkityksettömän pieni ja TBT:n pitoisuus merivedessä jää pohjan lähelläkin vain muutamaan prosenttiin vesipuitedirektiivin EQSarvoluonnoksessa pitkäaikaiseksi enimmäispitoisuudeksi esitetystä erittäin tiukasta tavoitearvosta 0,1 ng/l.

- Pitkäaikaisvaikutusten suhteen haitat eivät ole todennäköisiä, vaikka läjitysalueen pintaan jäisi paikoin oletettua suurempiakin TBT-pitoisuuksia. Pitkällä aikavälillä kuormitus meriveteen vähenee alkutilanteesta, koska meriläjitysalue on valittu siten, että sedimentti ei liiku eroosion vaikutuksesta. Riskinarvion perusteella on selvää, ettei peittämiselle ole näissä olosuhteissa mitään ympäristöllistä tarvetta. 16 Haitallisten vaikutusten vähentäminen Meriläjitysalueen sijainti ja ominaisuudet on valittu siten, että läjitystoiminnasta aiheutuisi mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja. Läjitysalueen läheisyydessä ei ole kohteita tai toimintoja, jotka voisivat häiriintyä läjitystoiminnasta. Pidemmällä aikavälillä läjitysalueen syvyyssuhteet varmistavat läjitettyjen massojen pysymisen alueella, sillä läjitysalueen sedimentti ei liiku eroosion vaikutuksesta, vaan alueelle tapahtuu pysyvää sedimentaatiota. Ruoppaus- ja läjitystyössä on käytetty kulloinkin tehtävään parhaiten soveltuvaa kalustoa. Läjitystoimintaan liittyvä olennainen osa on ollut työn vesistö- ja kalataloudellisten vaikutusten intensiivinen seuranta. Seurantatulosten perusteella läjitysalueen sedimentin ja läjitysalueen ympäristön liejusimpukoiden TBTpitoisuudet ovat pienentyneet trendinomaisesti vuosina 2003 2005. Vähäisessä määrin TBT:tä sisältävän ruoppausmassan siirto meriläjitysalueelle ja sekoittuminen ruoppauksessa, kuljetuksessa ja läjityksessä puhtaisiin massoihin vaikuttaa TBT:n haitallisia ekosysteemivaikutuksia vähentävästi läjitysalueella. Pilaantuneiden sedimenttien kunnostushankekokonaisuuden voidaan objektiivisesti arvioida jo nyt johtaneen ympäristön tilan parantumiseen. Läjitystoiminnassa on sovellettu parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristönsuojelun kannalta parhaita käytäntöjä. Esitys lupamääräysten muuttamisesta Edellä esitetyn perusteella Helsingin Satama on esittänyt, että lupamääräykset muutetaan ensisijaisesti siten, että korkeimman hallinto-oikeuden ja Vaasan hallinto-oikeuden niihin lisäämä peittämisvaatimus muutetaan kuulumaan seuraavasti: Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle on läjitettävä Vuosaaren satamahankkeen yhteydessä ruopattavia ruoppausmassoja, joiden keskimääräinen normalisoitu TBT-pitoisuus ei saa ylittää läjitysalueen normalisoitua luontaista keskimääräistä TBT-pitoisuutta ennen läjitystoiminnan alkamista. Mikäli halutaan, voidaan luvassa ilmaista myös lukuarvo. Vuoden 2003 tutkimusten mukaan läjitysalueen keskimääräinen luontainen normalisoitu TBT-pitoisuus oli noin 27 µg/kg k.a.

17 Hankkeen vaikutusten tarkkailu Rakentamistoimenpiteiden vaikutuksia merialueella on tarkkailtu ja tullaan tarkkailemaan Kala- ja Vesitutkimus Oy:n laatiman Vuosaaren Sataman ja väylän rakentamisen vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelmaa tarkistetaan säännöllisin väliajoin ja sen hyväksyvät Uudenmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus. Vesialueiden omistajat Ulkomerialueella, Sipoon kunnan alueella sijaitseva läjitysalue on yleistä vesialuetta (RN:o 753-894-1-1) ja sen omistaja on Suomen valtio ja haltija metsähallitus. Läjitysalueen ympäristö on yli 3 km:n säteellä Suomen valtion omistuksessa olevaa aluetta. Lähin muiden kuin valtion omistama maa- tai vesialue on Eestiluoto ja sitä ympäröivä vesialue, jotka ovat Helsingin kaupungin omistuksessa. Korvaukset Lupamääräysten muuttamisesta ei aiheudu kenellekään vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN MUISTUTUKSET JA VAATIMUKSET Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa sekä Helsingin kaupungissa ja Sipoon kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen sekä mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 26.4.2007. Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. 1) Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että ei ole tarpeellista eikä perusteltua lieventää lupaehtoa hakemuksessa esitetyssä määrin. Helsingin Satama on hakemuksen liitteessä 7 esittänyt selvityksen puhdistusruoppauksen jälkeen Vuosaaren satama-alueelta merialueelle läjitettyjen ja läjitettävien ruoppausmassojen TBT-pitoisuudesta (16.6.2006). Selvityksen mukaan puhdistusruoppauksen jälkeen satama-alueelta meriläjitetyn kokonaismassamäärän 2,85 milj. m 3 ktr perusteella ruoppausmassojen keskimääräinen normalisoitu TBTpitoisuus jää todennäköisesti alle tason 1 (3 µg/kg k.a). Ympäristökeskuksen mielestä riittävä muutos peittämistä koskeviin korkeimman hallinto-oikeuden sekä Vaasan hallinto-oikeuden määräämiin lupaehtoihin on, että eristävien massojen pitoisuudeksi määrätään hakemuksen tietojen perusteella keskimäärin 3 µg/kg k.a ja niiden määräksi 2,8 milj. m 3. Lisäksi alkuperäisistä lupaehdoista poiketen eristävien massojen pitoisuutta ei tarvitse varmentaa ennen läjitystä, vaan pitoisuus voidaan laskea laadunvarmistuksen ja aikaisemman näytteenoton tulosten perusteella. Hakemuksesta saatujen tietojen ja tarkkailutulosten perusteella toteutunut ruoppausmassojen peitto on ympäristökeskuksen mielestä tarpeeksi hyvä.

2) Merenkulkulaitos on lausunut, ettei sillä ole huomautettavaa hakemuksen johdosta. 18 HAKIJAN SELITYS Hakija on selityksessään lausunut, että se on esittänyt ehdotuksen puheena olevan lupamääräyksen muotoiluksi: "Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle on läjitettävä Vuosaaren satamahankkeen yhteydessä ruopattavia ruoppausmassoja, joiden keskimääräinen normalisoitu TBT-pitoisuus ei saa ylittää läjitysalueen normalisoitua luontaista keskimääräistä TBT-pitoisuutta ennen läjitystoiminnan alkamista. " Lisäksi hakija on esittänyt vuoden 2003 tutkimustuloksiin perustuvan lukuarvon läjitysalueen keskimääräiselle normalisoidulle TBT-pitoisuudelle ennen läjitystoiminnan alkamista (n. 27 µg/kg k.a ). Hakijan hakemuksessa esitetty ehdotus lupamääräyksen muotoiluksi perustuu näkemykseen, että läjitystoiminta on meriympäristön kannalta hyväksyttävää, mikäli läjitysalueen TBT-pitoisuudet eivät kohoa läjitystoiminnan seurauksena. Tällöin läjitysalueen tila ei läjitysten seurauksena ainakaan heikkene TBT:n esiintymisen ja potentiaalisten haittavaikutusten suhteen verrattuna läjitystoiminnan alkamista edeltäneeseen tilaan. Mikäli toiminnanharjoittajalta vaaditaan läjitysalueen saattamista läjitystoimintaa edeltävää tilaa puhtaampaan tilaan, kyseessä on luonteeltaan puhdistus- tai kunnostustoimenpide. Puheena olevalla puhdistus- tai kunnostustoimenpiteellä ei ole meriympäristön kannalta käytännössä mitään merkitystä, koska läjitysaluetta ympäröivät, läjitysalueeseen nähden pinta-alaltaan valtavat pohja-alueet jäävät joka tapauksessa toimenpiteen ulkopuolelle. Hakija on katsonut, että hakemuksessa esitetty ehdotus puheena olevan lupamääräyksen muuttamisesta on toiminnanharjoittajan kannalta oikeudenmukaisin vaihtoehto. MERKINTÄ Aluehallintovirasto on tänä päivänä antanut päätöksen nro 127/2011/4 Uudenmaan ympäristökeskuksen (nykyisin Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) 15.5.2006 vireille paneman hallintopakkoilmoituksen johdosta asiassa, joka koskee Vuosaaren sataman rakentamiseen liittyvien päätösten lupamääräysten noudattamista. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Aluehallintovirasto muuttaa seuraavia Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antamia Vuosaaren sataman rakentamista koskevia lupapäätöksiä, joissa on Vuosaaren satamasta meriläjitettyjen vähäisessä määrin pilaantuneiden ruoppausmassojen peittämistä koskevia lupamääräyksiä: 1) Suojapenkereiden rakentamista koskeva Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 7.6.2004 nro 41/2004/1, jonka peittämistä koskevaa lupamääräystä 11 Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 7.9.2004 nro 04/0274/3 ja korkein