Työ ja ihminen. TYÖYMPÄRISTÖTUTKIMUKSEN AIKAKAUSKIRJA 4 5 / 2001 15. vuosikerta

Työ ja ihminen TYÖYMPÄRISTÖTUTKIMUKSEN AIKAKAUSKIRJA 4 5 / 2001 15. vuosikerta Riskinarvointi ja turvallisuuskulttuuri sekä niiden kehittäminen Toimittanut Jorma Lappalainen Pääkirjoitus Työpaikkojen riskinarviointi on työterveyden ja -turvallisuuden perustyökalu... 229 Jorma Lappalainen Artikkelit Riskinarviointi ja turvallisuuskulttuuri muuttuvissa töissä... 231 Pia Välimaa, Unto Varonen, Jorma Lappalainen, Jenni-Maarit Ketola Muuttuviin töihin soveltuva riskinarviointimenetelmä... 242 Jenni-Maarit Ketola, Tanja Heinimaa, Tuuli Kivimäki, Jorma Lappalainen Sahalaitosten tapaturmariskien arvointimenetelmä... 256 Unto Varonen Turvallisuuskulttuuri ja sen mittaaminen muuttuvissa töissä... 268 Jorma Lappalainen, Tuuli Kivimäki, Jenni-Maarit Ketola, Tanja Heinimaa Fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden riskinarviointi työpaikalla... 280 Rauno Pääkkönen, Salme Rantanen Vaarojen tunnistamisesta riskien hallintaan viranomaisnäkökulma... 293 Asko Aalto Sammandrag... 301 Summaries... 305 Työ ja ihminen 4 5/2001 227

Toimitus Rauni Pietiäinen Taitto Kati Kaivo ISSN 0783-4098 Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy 228

pääkirjoitus Työpaikkojen riskinarviointi on työterveyden ja -turvallisuuden perustyökalu T yöpaikalla työpaikan omin voimin tehtävästä kattavasta riskinarvioinnista on tullut suomalaisen työterveys ja -turvallisuustoiminnan perustyökalu. On ymmärretty, ettei toimintaa voida suunnata ja mitoittaa oikein, jollei pohjana ei ole järjestelmällistä ja kattavaa töiden riskinarviointia. Merkittäviä kehityksen vauhdittajia ovat olleet EU:n työolojen puitedirektiivi ja erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston julkaisema Riskien arviointi työpaikalla -työkirja. Lisäksi myös BS 8800 standardin määrittelyt riskinarvioinnista ovat vaikuttaneet merkittävänä esikuvana. Nämä julkaisut ja niiden soveltamista edistänyt laaja koulutus ovat luoneet pohjan työpaikkojen hyville käytännöille, joista löytyykin loistavia esimerkkejä eri aloilta. Uusia haasteita riskinarvioinnille asettavat sekä työterveyshuolto- että työturvallisuuslakien lähes samanaikaisesti tapahtuvat uudistukset, joissa työpaikan riskinarviointi näyttää saavan entistä korostuneemman aseman. Kun riskinarvioinnista on tullut muodikasta, on mm. entisiä turvallisuusanalyyseja alettu nimittää riskinarvioinniksi. Riskinarviointi-käsitteen käyttöä olisi kuitenkin rajattava. Varsinaista riskinarviointia on toiminta, jossa tunnistetaan niitä vaaroja, joille työntekijä välittömästi altistuu ja jossa arvioidaan niihin liittyviä riskejä. Turvallisuusanalyysit tai työympäristön tason mittaukset eivät siis ole riskinarviointia, koska niissä mitataan tiettyjen riskinhallintakeinojen olemassaoloa. Turvallisuusanalyysia on kartoittaa esimerkiksi kuulonsuojainten käyttöä tai käyttämättömyyttä, sen sijaan riskinarviointia on pohtia melualtistumisen (ilman suojaimia tai suojainten kanssa) vaikutusta työntekijän terveyteen. Perinteiset työterveyshuollon työpaikkaselvitykset voivat olla riskinarviointia silloin, kun ne tehdään jollakin järjestelmällisellä tavalla. Usein työpaikkaselvityksistä kuitenkin puuttuu riskien suuruuden määrittely eli priorisointi, joka on olennainen osa riskinarviointia. Tässä teemanumerossa raportoidaan olemassa olevien riskinarviointimallien testaamista eri töissä niiden edelleen kehittämiseksi. Tavoite on ollut mm. kehittää muuttuvien töiden riskinarviointia. Riskinarvioinnin vaikutuksien mittaamiseksi on kehitetty turvallisuusilmapiirin mittari. Tulokset osoittavat, että luonteeltaan erilaisiin töihin tarvitaan niille räätälöityjä työvälineitä. Samoin eri riskilajeille tarvitaan tarkempia ja eriytyneempiä riskinarvioinnin työvälineitä, jos halutaan parempia tuloksia. Jorma Lappalainen Työ ja ihminen 4 5/2001 229

230

Riskinarviointi ja turvallisuuskulttuuri muuttuvissa töissä Pia Välimaa, Unto Varonen, Jorma Lappalainen, Jenni-Maarit Ketola Turvallisuuden hallinta on erityisen vaikeaa työtehtävissä, joissa työympäristö ja työolot sekä siten myös riskit muuttuvat jatkuvasti. Tietyssä työkohteessa tehty riskinarviointi ei olekaan enää käyttökelpoinen, kun siirrytään toiseen työkohteeseen. Kiire ja käytettävissä olevien riskinarviointimenetelmien monimutkaisuus ovat osaltaan myös johtaneet siihen, että riskinarviointia tehdään harvoin järjestelmällisesti. Myös riittävän yksinkertaisten, selkeiden ja helppokäyttöisten riskinarviointimenetelmien puute on vaikeuttanut riskinarviointia. Lisäksi käytettävissä olevien menetelmien koetaan olevan liian yleisellä tasolla. Tässä hankkeessa pyrittiin vastaamaan näihin ongelmiin kehittämällä erityisesti muuttuviin töihin soveltuva yksinkertainen riskinarviointimenetelmä ja lisäksi yhdelle alalle, sahalaitoksille, tapaturman vaarojen priorisointiin perustuva vaarojen tunnistusmenetelmä. Monien tutkijoiden mukaan turvallisuuskulttuuri on eräs keskeisimmistä tekijöistä, joka liittyy turvallisuusongelmien ilmenemiseen ja mahdollisuuksiin torjua niitä. Tässä hankkeessa kehitettiin turvallisuuskulttuurin ominaisuuksien selvittämiseksi mittari, jota kokeiltiin muuttuvissa töissä ja sahalaitoksilla. Muuttuvien töiden riskinarviointimenetelmän kokeilussa vaarojen tunnistamisen ja riskien suuruuden arvioinnin luotettavuus (reliabiliteetti) havaittiin riittävän hyväksi muiden kuin kemiallisten ja biologisten vaarojen osalta. Sahalaitoksille kehitetyssä tapaturman vaarojen riskiarviointimenetelmässä olivat vaarojen tunnistamisen ja riskien suuruuden arvioinnin luotettavuudet hyvät. Menetelmällä pystyttiin tunnistamaan erilaisia tapaturman vaaroja kohtuullisen hyvin. Työpaikkojen turvallisuustaso ja tapaturmataajuus korreloivat tilastollisesti merkitsevästi. Turvallisuuskulttuurin mittauksessa saatiin sekä muuttuvien töiden että sahalaitosten osalta analyysin tuloksena viisi summamuuttujaa, jotka olivat sisällöltään lähes identtisiä. Näistä ne faktorit, jotka kuvasivat työntekijöiden havaintoja työpaikan turvallisuustoiminnasta ja siitä, miten työpaikalla suhtaudutaan turvallisuuteen, olivat sisällöltään pitkälle samanlaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa saadut. Työntekijöiden suhtautumista turvallisuuteen kuvannut summamuuttuja sai kaikissa mittauksissa varsin korkeita arvoja, eikä se korreloinut muiden faktoreiden kanssa. avainsanat: turvallisuusilmapiiri, riskinarviointimenetelmä, huoltotyö, kunnossapitotyö, sahalaitos, vaarojen tunnistaminen Työ ja ihminen 4 5/2001 231

TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Muuttuvien työolojen erityisongelmat Vuosina 1994 96 työpaikkakuolemista 59 % sattui toimialoilla tai työpaikoilla, joille olivat tyypillistä muuttuvat työolot tai -ympäristöt. Työpaikkakuolemista 74 % sattui työtehtävissä, joissa työolot, työympäristö ja työn yksityiskohdat muuttuivat kaiken aikaa. Muuttuvia työympäristöjä ja -tehtäviä ovat esimerkiksi useat rakennus-, asennus-, huolto-, korjaus- ja kaivostyöt sekä maa- ja metsätaloustyöt. 37 Muuttuvia töitä tehdään monesti usean työnantajan yhteisillä työmailla. 25 Tämä aiheuttaa myös muita turvallisuusongelmia, kuten kiirettä ja vastuiden jakautumista monille tahoille. Työympäristön muutos ei välttämättä aiheuta turvallisuusongelmia, jos muutokset ovat ennakoitavissa. Jos taas muutokset ovat yllättäviä ja riskit vaihtuvat jatkuvasti, syntyy turvallisuuden hallinnassa vaikeuksia. Tietyssä työkohteessa tehty riskinarviointi ei olekaan enää käyttökelpoinen, kun siirrytään toiseen työkohteeseen. Töiden riskit pitää kyetä arvioimaan myös tällaisissa töissä, jotta turvallisuutta voitaisiin hallita. Mm. kiire ja käytettävissä olevien riskinarviointimenetelmien monimutkaisuus ovat kuitenkin johtaneet siihen, että riskinarviointia tehdään harvoin järjestelmällisesti. Riskinarviointi ja turvallisuuden huomioon ottaminen onnistuu luultavasti parhaiten muuttuvissa tilanteissa silloin, kun työntekijät osaavat itse tunnistaa vaarat ja varautua niihin. Tämä edellyttää riittävän yksikertaisia riskinarviointimenetelmiä ja työntekijöiden kouluttamista niiden käyttöön. Riskinarviointi Keskeisiä käsitteitä On hyödyllistä erotella toisistaan vaaran ja riskin käsitteet. Tällöin vaaralla tarkoitetaan mahdollisen vahingon lähdettä tai vahingon mahdollistavaa tilannetta. Riski taas on vaarallisen tapahtuman todennäköisyys ja vakavuus tai esiintymistaajuus. Näiden lisäksi tarvitaan vielä tarkentavia käsitteitä, kun tutkitaan käytännön riskitilanteita ja tehdään riskinarviointia (taulukko 1) 35. Riskin suuruuden arvioinnissa ei yleensä ole tietoa seurauksen (vahingon) todennäköisyydestä, vaan sitä kuvataan vaaratilanteen esiintymisen todennäköisyydellä. Tällöin riskikin tulee ymmärtää todellisen riskin arviona (estimaattina). Riskinarvioinnin vaiheet Riskinarviointi on riskienhallinnan perusta. Siinä muodostetaan kokonaisnäkemys olevista vaaroista, arvioidaan riskien suuruus analysoimalla haitallisen tapahtuman seurauksia ja todennäköisyyttä sekä määritetään riskien hyväksyttävyys (kuva 1). Lopuksi suunnitellaan ja toteutetaan toimenpiteet tunnistettujen riskien poistamiseksi tai minimoimiseksi ja seurataan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Toimenpiteiden vaikutusten arviointi on tärkeää, jotta voidaan varmistua siitä, että riskit on saatu poistetuksi tai niitä on pienennetty riittävästi. Lisäksi on huomattava, että torjuntatoimien toteuttamisen seu- Taulukko 1. Keskeiset riskinarvioinnin käsitteet (muokattu lähteestä 35 ) vaara (hazard) vaaratilanne (exposure) tapahtuma (incident) riski (risk) mahdollinen vahingon tilanne, jossa henkilö tapahtuma, jossa henkilö määrätyn vaarallisen lähde tai vahingon altistuu vaaratekijälle vahingoittuu tapahtuman mahdollistava tilanne esiintymistaajuuden tai todennäköisyyden ja seurausten yhdistelmä 232

Kuva 1. Riskinarvioinnin vaiheet 24 rauksena saattaa syntyä uusia vaaroja työn vaikeutumisen tai muiden epätoivottujen 6, 15, 24, 28 muutosten takia. Yleisimmin käytetyt riskinarviointimenetelmät Vaarojen järjestelmälliseen tunnistamiseen on useita erilaisia analyysimenetelmiä, jotka eroavat toisistaan mm. soveltuvuuden, vaadittavan työmäärän ja menetelmän sisäisen rakenteen osalta. Menetelmät voidaan jakaa käyttöalueensa perusteella tunnistamis- ja mallintamismenetelmiin. Tunnistamismenetelmien avulla voidaan kartoittaa tutkittavan kohteen keskeisimmät riskit sekä vika- ja häiriömahdollisuudet. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi poikkeamatarkastelu (HAZOP) sekä vioittumis- ja vaikutusanalyysi (VVA). Mallintamismenetelmillä kartoitetaan onnettomuus- ja vahinkotilanteisiin johtavat tapahtumaketjut. Näitä ovat esimerkiksi vikapuuanalyysi (VPA), tapahtumapuuanalyysi (TPA) sekä syy-seuraus-kaaviot (SSK). Analyysissa tehdään tarvittaessa kvantitatiivinen arviointi, jossa arvioidaan mallinnetun onnettomuustapahtuman todennäköisyys. Vaativia kohteita analysoitaessa käytetään yleensä useampia menetelmiä, jotka täydentävät toisiaan. Edellä kuvatut menetelmät sopivat asiantuntijakäyttöön vaativissa kohteissa. Työpaikkojen henkilöstön omaan käyttöön onkin ollut tarvetta kehittää yksinkertaisempia menetelmiä, joissa vaarojen tunnistaminen perustuu yleensä tarkastuslistoihin 24. Muuttuviin työoloihin erityisesti kehitettyjä riskinarviointimenetelmiä ei ole ollut käytössä. Ruotsissa kehitetty ERFO-menetelmä (Enkätundersökningar av Risker för Förebyggande av Olycksfall) perustuu alakohtaisesti laadittujen ja työntekijöiden itse valitsemien kysymysten käyttöön. Menetelmää on kokeiltu Suomessa sähkövoimateollisuudessa, ja se soveltuu jossakin määrin käytettäväksi riskinarviointiin myös muuttuvissa työympäristössä ja työtehtävissä. 42 Riskinarvioinnin tulosten käyttäminen Riskinarvioinnin avulla saadaan kokonaiskuva tutkittavan kohteen riskeistä sekä niiden suuruudesta ja merkittävyydestä. Tällöin torjuntatoimet voidaan kohdentaa tehokkaasti ja Työ ja ihminen 4 5/2001 233

taloudellisesti sekä ennaltaehkäistä haitallisten seurausten syntyä. Riskinarvioinnin tuloksista laaditun raportin avulla voidaan tehokkaasti tiedottaa työpaikan henkilökunnalle tehdystä riskianalyysista ja sen tuloksista 28. Raportti toimii myös apuvälineenä koulutettaessa henkilökuntaa sekä laadittaessa työ- ja toimintaohjeita, tarkastuslistoja ja pelastussuunnitelmia. Riskinarviointi lisää myös työntekijöiden riskitietoisuutta kohteesta, jolloin voidaan paremmin varautua mahdollisiin vaaratilanteisiin 7. Turvallisuuskulttuurin sisältö ja mittaaminen Turvallisuuskulttuuri Turvallisuuskulttuuri itsenäisenä käsitekokonaisuutena ei ole Halen 14 mukaan selvä. Jos turvallisuuskulttuurin oletetaan heijastavan organisaation perusarvoja tai -käsityksiä, pitää organisaation olla kehittynyt sellaiselle tasolle, että sen perusarvoihin kuuluisi myös turvallisuusarvoja. Halen mukaan onkin parempi puhua kulttuurin vaikutuksesta turvallisuuteen kuin itsenäisestä turvallisuuskulttuurin käsitteestä. Turvallisuuskulttuuria lieneekin järkevää tarkastella osana laajempaa organisaatiokulttuurin käsitettä. Tutkijat määrittelevät organisaatiokulttuurin kokonaisuutena, joka sisältää uskomuksia, normeja, asenteita, havaintoja ja käytäntöjä ja joka on yhteinen tietylle ryhmälle 1, 13, 26, 27, 32. Organisaatiokulttuurin katsotaan pyrkivän selittämään, miksi organisaatiossa toimitaan tietyllä tavalla. Samalla tavoin voidaan turvallisuuskulttuurin ajatella selittävän, miksi organisaation turvallisuutta koskevissa asioissa toimitaan tietyllä tavalla. Guldenmundin 12 ja Halen 14 mukaan turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan niitä organisaatiokulttuurin piirteitä, jotka vaikuttavat turvallisuusriskiä lisääviin tai vähentäviin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Halen 14 mielestä turvallisuuskulttuuri pitäisi rajoittaa tulkitsevaan, alhaalta ylös katsovaan lähestymistapaan, jonka tavoite on selvittää, millaisia näkemyksiä työntekijöillä on rakenteiden toiminnasta. Organisaatiota ylhäältä alas katsova funktionalistinen lähestymistapa pitäisi puolestaan sisällyttää turvallisuusjohtamisen käsitteeseen. Se käsittää todelliset rakenteet ja toimintamenetelmät sekä pyrkii selvittämään, toimivatko rakenteet halutulla tavalla. Turvallisuuskulttuurin voidaan katsoa muodostuvan turvallisuutta koskevista perusoletuksista. Se konkretisoituu tietyn ryhmän yhteisinä havaintoina ja käsityksinä turvallisuuteen vaikuttavista toimintatavoista, työtovereiden ja esimiesten käyttäytymisestä, työympäristön ominaisuuksista ja muista havaittavissa olevista ilmiöistä ja toiminnoista. Turvallisuuskulttuurin arvot ilmenevät taas turvallisuutta koskevina asenteina 14. Monissa tutkimuksissa on määritelty turvallisuuskulttuurin ilmentymiksi seuraavia seikkoja 1, 3, 8, 12, 26, 27, 31, 44 : johdon ja esimiesten turvallisuustoiminta organisaation turvallisuuspolitiikka ja -periaatteet organisaation turvallisuustoiminta kompetenssi turvallisuusasenteet, motivaatio, turvallisuuteen sitoutuminen ja työtyytyväisyys työpaine työympäristön turvallisuus ja riskit. Turvallisuusilmapiiri Useat tutkijat pitävät asenteita osana turvallisuusilmapiiriä. Guldenmundin 12 mielestä turvallisuusilmapiiri kuvaa organisaation turvallisuusasenteita ja asenteiden kohteita. Sen voidaan katsoa olevan myös henkilöiden havaintojen ja asenteiden summa 41. Useat tutkijat määrittelevätkin turvallisuusilmapiirin havaintojen kautta syntyneeksi ilmiöksi 12, 16, 18, 34. Turvallisuusilmapiiri ja asenteet erotellaan kuitenkin omiksi käsitteikseen 4, 31. 234

Turvallisuusilmapiiri voidaan määritellä turvallisuuskulttuurin ilmentymäksi sekä turvallisuutta koskeviksi arvoiksi ja asenteiksi. Turvallisuusilmapiiri voi vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja sitä kautta turvallisuuteen. Turvallisuuskulttuurin mittaaminen Turvallisuuskulttuurin perusoletuksia on varsin vaikeaa mitata suoraan, joten niitä yritetään mitata epäsuorasti asenteiden, uskomusten ja käyttäytymisen avulla. 14, 33 Organisaatiokulttuurin perusoletuksia voidaan kyllä myös havainnoida, mutta se vaatii tutkijan pitkäaikaista jäsenyyttä siinä ryhmässä, jonka kulttuuria tutkitaan. 33 Syvähaastatteluilla, havainnoinnilla ja asiakirjojen analysoinnilla on voitu jossain määrin päästä kiinni perusoletuksiin. 14 Vaikka tällainen lähestymistapa viekin varsin paljon aikaa, tuottaa useiden mittausmenetelmien käyttäminen parempia tuloksia, kuin jos käytettäisiin vain yhtä mittausmenetelmää. Glendonin ja Stantonin 9 mukaan perusoletuksia on vaikea mitata muuten kuin etnografisin tutkimuksin. Heidän mukaansa arvoja ja asenteita ei voida suoraan havainnoida, mutta niitä voidaan mitata kyselyillä. Näyttäisikin siltä, että turvallisuuskulttuuria voidaan mitata epäsuorasti selvittämällä työntekijöiden asenteita ja arvoja sekä käsityksiä turvallisuuskulttuurin ilmentymistä kyselyin tai haastatteluin. Turvallisuuskulttuuria voidaan myös havainnoida, mutta se vaatii runsaasti aikaa ja mahdollisuutta kuulua siihen ryhmään, jonka kulttuuria tutkitaan. Turvallisuuskulttuurin validiteetti Turvallisuuskulttuurin ilmentymän eli turvallisuusilmapiirin oletetaan vaikuttavan ihmisen käyttäytymiseen työpaikalla. Siksi turvallisuusilmapiirin kriteeriperusteisen validiteetin voidaan ajatella tarkoittavan turvallisuusilmapiirin ja turvallisuusseurausten, kuten tapaturmien, välistä yhteyttä. Turvallisuusilmapiiriä on yritetty validoida juuri sattuneiden tapaturmien avulla. Tutkimuksissa turvallisuusilmapiirillä on 5, 20, havaittu yhteys tapaturmien sattumiseen. 21, 23, 29, 30, 34, 40, 43 Läheskään kaikissa turvallisuusilmapiiritutkimuksissa ei kuitenkaan ole validoitu saatuja summamuuttujia tai ainakaan sitä ei ole raportoitu. Tällaiseen validointiin liittyy toinenkin ongelma 14. Yleensä tutkimuksissa sen ryhmän, jonka tapaturmatilannetta verrataan ryhmän asenteisiin tai turvallisuusnäkemyksiin, ovat muodostaneet joko kaikki yrityksen työntekijät tai ne, joille on sattunut tai ei ole sattunut tapaturmia. Kun turvallisuuskulttuuri on ryhmätason ilmiö ja kun jokaisessa yrityksessä on luultavasti useita alakulttuureja, voidaankin kysyä, miten hyvin tällaiset vertailut ilmentävät turvallisuuskulttuurin validiteettia. Riskinarviointi ja turvallisuuskulttuuri Monissa riskinarviointimenetelmissä tunnistetaan työpaikan vaaroja ja arvioidaan niiden merkittävyyttä. Menetelmät eivät useinkaan ohjaa tarkastelemaan vaarojen olemassaolon mahdollistavia taustatekijöitä, jotka liittyvät organisaatioiden toimintaan, ihmisten käyttäytymiseen, arvoihin ja asenteisiin sekä yleensä tapaan toimia turvallisuusasioissa. Useissa tutkimuksissa juuri näiden on arvioitu vaikuttaneen keskeisesti turvallisuusongelmien ilmenemiseen. Turvallisuuskulttuurin selvittäminen antaakin tietoa ensisijaisesti näistä tekijöistä ja siten syventää riskinarviointia. Reliabiliteetti ja validiteetti Turvallisuuden mittausmenetelmien tavoiteltavia ominaisuuksia ovat mm. seuraavat: menetelmä mittaa sitä, mitä on haluttukin mitata (mittauksen pätevyys) mittaus on luotettavasti toistettavissa (mittauksen pysyvyys) Työ ja ihminen 4 5/2001 235

mittausmenetelmä soveltuu organisaatiolle, jonka turvallisuutta mitataan ja organisaation kaikki tasot hyväksyvät menetelmän mittaus on helppo tehdä mahdollisimman pienin kustannuksin 10, 11, 36. Mittausmenetelmän pätevyydellä (validiteetilla) tarkoitetaan sitä, missä määrin käytetty menetelmä mittaa juuri sitä ilmiötä, jota halutaan mitata. Validiteetti voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kriteeriperusteinen (criterion-related), sisältö- (content) ja teoreettinen validiteetti (construct validity) 2. Kriteeriperusteinen validiteetti kuvaa sitä, miten hyvin mitattava muuttuja korreloi sen ilmiön kanssa, jota muuttujalla yritetään mitata. Tämän hankkeen tutkimuksissa kriteeriperusteista validiteettia arvioidaan selvittämällä, miten hyvin riskienarvioinnissa ja turvallisuuskulttuurin mittauksessa saadut tulokset korreloivat tapaturmien tai muiden terveyshaittojen esiintyvyyden kanssa. Sisältövaliditeetti kuvaa, missä määrin mittausmenetelmät kattavat koko sen ilmiön, jota halutaan mitata. Tämän hankkeen tutkimuksissa sisältövaliditeetti tarkoittaa sitä, miten hyvin mittausmenetelmät kattavat kaikki vaarat. Teoreettinen validiteetti kuvaa sitä, missä määrin tietty muuttuja liittyy sellaisiin muuttujiin, jotka kuvaavat tulosten tulkinnassa käytettyjä käsitteitä. Tämän hankkeen tutkimuksissa teoreettinen validiteetti tarkoittaa mittausmenetelmien ja turvallisuusteorioiden välistä yhteyttä sekä menetelmien kykyä tunnistaa teorioissa kuvattuja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Mittausmenetelmän pysyvyydellä kuvataan satunnaisuuden vaikutusta mittaustulokseen. Pysyvyys voidaan jakaa reliabiliteettiin (testipysyvyys) ja konstanssiin (kohdepysyvyys) niiden tekijöiden mukaan, jotka aiheuttavat satunnaisuutta. Reliabiliteetti kuvaa mittausmenetelmästä johtuvaa sattumanvaraisuutta ja konstanssi mittauksen kohteen ominaisuuksien vaihtelua. Tavallisimmat menetelmät pysyvyyden määrittämiseksi ovat uusintamittaus, rinnakkaismittaus, puolitusmenetelmä ja sisäisen konsistenssin menetelmä. Uusintamittauksessa mitataan jonkin ajan kuluttua samat kohteet kuin aikaisemmin ja lasketaan mittausten välinen korrelaatio 38. Mittausmenetelmän reliabiliteetin matalimpana hyväksyttävänä arvona pidetään 2, 11, 22 0,7 0,8. TAVOITTEET Tämän hankkeen tavoite oli: kehittää riskinarvioinnin menetelmät muuttuvia työtehtäviä ja työympäristöjä sekä sahalaitosten tapaturmia varten ja testata menetelmiä kehittää turvallisuuskulttuurin mittausmenetelmä ja testata menetelmää muuttuvissa töissä ja sahalaitoksilla. TOTEUTUS JA TULOKSET Taustahaastattelut Asiantuntijahaastattelut Asiantuntijahaastatteluja tehtiin seitsemän. Niillä selvitettiin turvallisuusasiantuntijoiden näkemyksiä turvallisuuden mittaamisesta, riskien luokittelusta, menetelmälle asetettavista vaatimuksia ja kehitystarpeista sekä riskinarvioinnin käytännön toteutuksesta. Haastatteluissa pohdittiin myös muuttuvien työympäristöjen ja työtehtävien erityisvaatimuksia arviointimenetelmälle ja arvioinnin toteutukselle. Asiantuntijoiden mukaan työntekijöiden käyttöön soveltuvien riskinarviointimenetelmien tulee olla riittävän yksinkertaisia, käytännöllisiä, helppokäyttöisiä ja ohjeellisia sekä sisältää esimerkkejä vaaroista. Menetelmien pitää keskittyä tärkeimpiin vaaroihin ja vaarallisimpiin toimialoihin. Asiat pitää olla valmiiksi mietittyinä kyseisen työn kannalta eli menetelmä voidaan muokata toimialakohtai- 236

seksi. Heidän mielestään tärkeimpiä vaaroja olivat putoamiset, nostot, koneiden ja laitteiden vaarat, sisäinen liikenne, suuronnettomuusvaarat, ammattitaudit, töiden yhteensovittamisen ongelmat, yhteisten pelisääntöjen puute sekä huono siisteys ja järjestys. Yrityshaastattelut Riskinarviointikäytäntöjä kartoitettiin kuudessa yrityksessä, joissa riskinarvioinnin tiedettiin toimivan hyvin. Haastatteluilla selvitettiin yritysten näkemyksiä riskinarvioinnin käytännön toteutuksesta, kuten riskienhallinnan organisointi ja johtaminen, riskinarvioinnin kohteet ja käytetyt menetelmät, riskinarviointikokemukset sekä riskinarvioinnin hyödyntäminen riskien vähentämisessä. Lisäksi selvitettiin, millaisia kehittämistarpeita oli nykyisissä menetelmissä yritysten edustajien mielestä. Yritysten riskienhallinnan lähtökohta oli ihminen ja turvallinen työympäristö. Tapaturmat ja häiriöt aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia, jotka vaikuttavat tuottavuuteen. Tässä mielessä riskienhallinnalla pystytään saamaan myös taloudellista hyötyä. Lisäksi yritykset näkivät turvallisuustoiminnan merkityksen imagokysymyksenä, sillä tapaturmat ja onnettomuudet antavat yrityksestä huonon kuvan. Riskienhallinnan organisointi ja riskinarviointien toteutus vaihtelivat yrityksittäin. Asiaan vaikuttivat mm. yrityksen koko, tuotantotoiminta sekä käytössä olleet koneet ja laitteet. Yrityksissä riskinarviointia olivat tehneet työntekijät, työsuojelu- ja työterveyshenkilöstö sekä ulkopuoliset asiantuntijat. Useimmissa yrityksissä riskinarviointi oli tehty pienryhmissä, jotka olivat saaneet riskinarviointia koskevaa koulutusta. Työterveyshuollon edustajat olivat osallistuneet melko harvoin riskinarviointiin, ja he olivatkin keskittyneet lähinnä yksittäisten toimenpiteiden tarkasteluun. Riskinarvioinneissa oli pääasiassa keskitytty työsuojelu(henkilö)-, palo- ja keskeytysriskeihin. Kansainvälisessä ympäristössä toimivat yritykset olivat joutuneet ulkomaisten pääomistajien ja asiakkaiden turvallisuusvaatimusten vuoksi panostamaan turvallisuuteen selvästi enemmän kuin työsuojelulainsäädäntö ja viranomaiset vaativat. Yrityksissä oli tarvetta yksinkertaisille ja selkeille riskinarviointimenetelmille, joita voidaan käyttää itsenäisesti. Menetelmän pitäisi kattaa riittävästi yrityksen toimintaan liittyviä asioita ja siinä pitäisi olla työkaluja toimenpiteiden seuraamiseksi. Asianmukaisen turvallisuusalan koulutuksen saaneen henkilön tulisi pystyä käyttämään menetelmiä itsenäisesti lyhyen koulutuksen jälkeen. Muuttuvien töiden riskinarviointimenetelmä Riskinarviointimenetelmän kehittämisessä hyödynnettiin yritys- ja asiantuntijahaastatteluissa saatuja tietoja. Menetelmän kehityksen lähtökohta oli sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston julkaisema Riskien arviointi työpaikalla -työkirja 24. Menetelmän soveltamista muuttuvien työolojen itsearviointiin vaikeutti kuitenkin tunnistettavien vaarojen suuri määrä. Siksi kysymyksiä yhdistettiin ja karsittiin niin, että niiden määrä väheni lähes puoleen. Riskinarviointimenetelmiä testattiin hankkeeseen osallistuneissa yrityksissä. Kohdeyrityksiksi valittiin sellaisia, joissa työtehtävät ja työympäristö vaihtelivat. Saatujen tulosten ja kokemusten perusteella viimeisteltiin lopullinen menetelmä sekä ohjeet menetelmän käyttöä varten. Tarkemmin menetelmän kehittämistä ja saatuja tuloksia kuvataan toisaalla tämän lehden artikkelissa 17. Tapaturmavaarojen sekä kemiallisten ja biologisten vaarojen, fysikaalisten ja ergonomisten vaaratekijöiden sekä henkisten kuormitustekijöiden aiheuttamia riskejä arvioitiin neljässä huolto- ja kunnossapito- sekä asennustöitä tekevässä yrityksessä. Arvioita tekeviä ryhmiä oli yrityksissä kahdesta kymme- Työ ja ihminen 4 5/2001 237

neen, ja arviointeja tehtiin kaikkiaan 22 työtehtävästä tai -kohteesta. Arviointiryhmiin kuului työntekijöitä ja työsuojeluhenkilöstöä. Tutkijat muodostivat oman arviointiryhmänsä. Turvallisuusilmapiiriä mitattiin mukana olleissa neljässä yrityksessä kaksi kertaa. Ensimmäinen mittaus tehtiin ennen riskinarvioinnin aloittamista ja toinen mittaus, kun riskinarvioinnit yrityksissä oli tehty. Ne arviointiryhmät, jotka tunsivat parhaiten arvioidun alueen, tunnistivat eniten alueella olevia vaaroja. Vastaavasti ne ryhmät, jotka tunsivat alueen huonoiten, tunnistivat vähiten vaaroja. Yksimielisyys vallitsi vaarojen olemassaolosta lukuun ottamatta kemiallisia ja biologisia vaaroja ja jossain määrin myös tapaturman vaaroja. Kemiallisten ja biologisten vaarojen osalta tutkimuksessa käytetyn menetelmän reliabiliteetti oli niin huono, ettei sitä tällaisenaan tule ottaa käyttöön. Yksimielisyys vaaratilanteelle altistumisen todennäköisyyden arvioinneissa oli hyvä ja yksimielisyys vaaratilanteen tyypillisten seurausten suuruuden arvioinneissa erittäin hyvä. Arviointimenetelmä vie tällaisenaan liian paljon aikaa, jos menetelmää halutaan käyttää riskien arviointiin jokaisessa työpisteessä ennen töiden aloittamista. Henkisten kuormitustekijöiden arvioimiseen menetelmä on liian karkea, eikä yrityksissä pystyttykään arvioimaan niistä aiheutuvien riskien suuruutta. Jatkossa on tarpeen selvittää, millaisella menetelmällä työpisteissä tehtävää riskinarviointia voidaan nopeuttaa ja helpottaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kemiallisten ja biologisten vaarojen sekä ergonomisten vaaratekijöiden tunnistamismenetelmän kehittämiseen. Sahalaitosten riskinarviointimenetelmä Sahalaitosten tapaturman vaarojen tunnistamismenetelmän sisältö perustuu lähes 600 sahalaitoksilla sattuneen työtapaturman analyysiin. Työtapaturmat luokiteltiin kolmeen pääryhmään: 1) koneiden aiheuttamat tapaturmat, 2) esineiden nostamisen tai siirtämisen aikana sattuneet tapaturmat ja 3) työpaikalla liikkumisen aikana sattuneet tapaturmat. Menetelmässä käytettyyn tarkastuslistaan valittiin näistä pääryhmistä ne vamman aiheuttajatyypit, joiden arvioitiin aiheuttaneen Suomen sahalaitoksissa vähintään 15 tapaturmaa vuodessa ja joista oli aiheutunut yli 0,5 vuoden työpanoksen menetys. Aiheuttajatyyppejä oli kaikkiaan 11. Menetelmän tukiaineistoksi laadittiin kuvaus tyypillisistä sahalaitoksilla sattuneista työtapaturmista. Sahalaitoksille tarkoitetun riskinarviointimenetelmän kehittäminen ja saadut tulokset kuvataan toisaalla tämän lehden artikkelissa 41. Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan sahalaitosta, joissa henkilökuntaa oli enemmän kuin 100 ja joissa oli höyläämö. Vaarat tunnistettiin ja riskien suuruus arvioitiin kussakin sahalaitoksessa kymmenessä työpisteessä. Arvioinnit tehtiin kahdessa ryhmässä, joista toinen olit työpaikkaa tarkastava työsuojelutarkastaja ja tutkija sekä toinen sahalaitoksen henkilökunnasta muodostettu riskinarviointiryhmä. Vaarat tunnistettiin havainnoimalla työskentelypistettä ja keskustelemalla työntekijöiden kanssa. Turvallisuusilmapiirikysely tehtiin sahalaitoksissa vain kerran. Kyselylomake annettiin kussakin sahalaitoksessa satunnaisotannalla valitulle 40 työntekijälle. Kehitetyn menetelmän reliabiliteettia voidaan pitää riittävän hyvänä, sillä kahden riskinarviointiryhmän käsitys vaaran olemassaolosta oli varsin yhtenäinen. Riskien suuruuden arvioinnin reliabiliteettia voitaneen myös pitää hyvänä, koska ryhmien tekemät riskin suuruuden arvioinnit erosivat toisistaan varsin vähän. Menetelmän sisältövaliditeetti oli vähintäänkin tyydyttävä, koska työpaikan oma riskinarviointiryhmä kykeni tunnistamaan erilaisia tapaturman vaaroja kohtuullisen hyvin. Työpaikkojen turvallisuustaso ja tapaturmataajuus korreloivat tilastollisesti merkitsevästi, mikä kertoo hyvästä kriteeriperusteisesta validiteetista. 238

Menetelmällä saatiin kohtalaisen hyviä tuloksia. Niihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä vaihtelu oli yrityksittäin ja tapaturman vaaroittain varsin suuri. Systemaattista virhettä aiheuttivat erilaiset vaarojen tunnistamiskäytännöt ja työpaikoilla vallitsevat riskikäsitykset. Tämä näkyi eräiden tapaturman vaarojen aliarviointina. Turvallisuuskulttuurimittari Tutkimuksessa kehitetty turvallisuuskulttuurimittari perustuu pääosiltaan kahteen aikaisempaan menetelmään eli Boothin ja Leen 1 laatimaan kysymyslistaan sekä Seppälän 34 ja Varosen 39 tekemiin kyselytutkimuksiin. Varosen kysymyksistä otettiin mukaan valideiksi havaitut kysymykset sekä Boothin ja Leen kysymyksistä ne, joiden arvioitiin parhaiten soveltuvan työntekijöiden vastattaviksi. Alustavan kysymyslistan jokainen kysymys käytiin läpi ja sitä muokattiin tarpeen mukaan. Seuraavassa vaiheessa kysymykset jaettiin kolmeen ryhmään: 1) työntekijöiden havainnot työnantajan suhtautumisesta turvallisuuteen, 2) työntekijöiden oma suhtautuminen turvallisuuteen ja 3) työntekijöiden havainnot organisaation turvallisuustoiminnasta. Lopullinen turvallisuusilmapiirimittari sisälsi seitsemän taustatietokysymystä, kuten ikä, sukupuoli, työtehtävä ja työkokemus, sekä 49 varsinaista turvallisuusilmapiirikysymystä. Turvallisuuskulttuurimittarin kehittäminen, testaus ja saadut tulokset kuvataan toisaalla tämän lehden artikkelissa 19. Muuttuvien töiden ja sahalaitosten turvallisuuskulttuurin mittauksessa saatiin faktorianalyysin tuloksena viisi summamuuttujaa, jotka olivat sisällöltään lähes identtisiä. Näistä ne faktorit, jotka kuvasivat työntekijöiden havaintoja työpaikan turvallisuustoiminnasta ja siitä, miten työpaikalla suhtaudutaan turvallisuuteen, olivat sisällöltään pitkälle samanlaisia kuin aikaisemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Suomalaisten työntekijöiden turvallisuuskulttuurin rakenne näyttääkin olevan joiltakin osin suhteellisen pysyvä. Työntekijöiden suhtautumista turvallisuuteen kuvaava faktori sai kaikissa mittauksissa varsin korkeita arvoja, eikä se korreloinut muiden faktoreiden kanssa. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. Faktori näyttää siten kuvaavan sellaisia henkilöiden asenteita, jotka eivät juurikaan riipu henkilön työtovereiden, esimiesten tai työpaikan ominaisuuksista. Tutkimuksessa havaittiin myös, että turvallisuuskulttuuri vaihtelee yrityksittäin ja että yritysten sisällä on erilaisia alakulttuureja, mikä vaikeuttaa johtamista. Osallistuminen turvallisuustoimintaan näyttää parantavan joitakin turvallisuuskulttuurin osa-alueita, ja eräät henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten ikä, saattavat vaikuttaa turvallisuuskulttuuriin. Sahalaitoksilla turvallisuuskulttuurifaktoreiden ja tapaturmien esiintyvyyden välillä ei havaittu yhteyttä. Aikaisemmissa tutkimuksissa faktorit, jotka kuvasivat työntekijöiden havaintoja työpaikan turvallisuustoiminnasta ja siitä, miten työpaikalla suhtaudutaan turvallisuuteen, korreloivatkin tapaturmataajuuksien kanssa. Kun tapaturmia oli vain puoleltatoista vuodelta, myös satunnaisuus saattoi heikentää korrelaatiota. Silti on ilmeistä, että turvallisuusilmapiiriin vaikuttaa selvästi voimakkaampia tekijöitä kuin tapaturmien esiintyvyys. YHTEENVETO Kun halutaan kehittää työpistekohtaista riskinarviointia, joka tapahtuu nopeasti ennen työn aloittamista, on käytössä ainakin seuraavat vaihtoehdot: 1) työpisteessä tehtävän työn järjestelmällinen analysointi, 2) sattuneiden työtapaturmien analysointi tai 3) yleispätevien tarkastuslistojen käyttö. Ensimmäinen vaihtoehto on aikaavievä, joten tässä hankkeessa kokeiltiin kahta jälkimmäistä. Työtapa- Työ ja ihminen 4 5/2001 239

turmien analyysiin perustuva riskinarviointimenetelmän kehittäminen osoittautui toimivaksi sahateollisuudessa, mutta sen edellytys on riittävän suuri ja edustava tapaturmatilasto, jota aina ei ole käytettävissä. Yleispätevien ja erilaiseen kokemustietoon perustuvien tarkastuslistojen käytöstä saatiin hyviä kokemuksia joidenkin riskilajien osalta. Ongelmallisiksi osoittautuivat kemialliset ja biologiset vaarat sekä henkiset kuormitustekijät. Jatkossa tulisi kehittää yritys- ja toimialakohtaisesti vielä yksinkertaisempia vaarojen tarkistuslis- toja, jotka ottavat huomioon sattuneet tapaturmat ja vaaratilanteet. Turvallisuuskulttuuria ilmentävän turvallisuusilmapiirin mittaaminen osoittautui hyödylliseksi työvälineeksi, kun halutaan mitata mm. riskinarvioinnin vaikutusta organisaation turvallisuustoimintaan. KIITOKSET Tutkimuksen tekijät haluavat kiittää hankkeen rahoittajaa Suomen Akatemiaa ja hankkeeseen osallistuneita yrityksiä. KIRJALLISUUS 1. Booth R, Lee T: The role of human factors and safety culture in safety management. J Engin Manufac 209 (1995) 393 400. 2. Carmines E G, Zeller R A: Reliability and validity assessment. 4 th printing. Quantitative Applications in the Social Sciences no 17. Sage Publications, Beverly Hills, London 1981. 3. Cox S J, Cheyne A J T: Assessing safety culture in offshore environments. Saf Sci 34 (2000):1 3, 61 97. 4. Díaz R I, Cabrera D D: Safety climate and attitudes as evaluation measures of organizational safety. Accid Anal Prev 29 (1997):5, 643 650. 5. Donald I, Canter D: Psychological factors and the accident plateau. Health Saf Inform Bull 215 (1993):November, 5 8. 6. European Commission: Guidance on risk assessment at work. Office for Official Publications of the European Communities, Luxembourg 1996. 7. Feyer A-M, Williamson A: Risk Prevention and Intervention. Taylor & Francis, London 1998. 8. Flin R, Mearns K, O Connor P, Bryden R: Measuring safety climate: identifying the common features. Saf Sci 34 (2000):1 3, 177 192. 9. Glendon A I, Stanton N A: Perspectives on safety culture. Saf Sci 34 (2000):1 3, 193 214. 10.Grimaldi J V: The measurement of safety engineering performance. J Saf Res 2 (1970):3, 137 159. 11. Groeneweg J: Controlling the controllable. The management of safety. Psychological Studies. DSWO Press, Leiden 1992. 12. Guldenmund F W: The nature of safety culture: A review of theory and research. Saf Sci 34 (2000):1 3, 215 257. 13. Hale A R, Hovden J: Management and culture: the third age of safety. A review of approaches to organizational aspects of safety, health and environment. In: Occupational injury: risk, prevention and intervention. Ed. by A M Feyer, AWilliamson. Taylor & Francis Ltd, London 1998. 14. Hale A R: Culture s confusion. Saf Sci 34 (2000):1 3, 1 14. 15. IEC 300-3-9: Dependability management part 3: Application guide Section 9: Risk analysis of technological systems. International Electro technical Commission 1995. 16. James L R, Jones A P: Organizational climate: a review of theory and research. Psychol Bull 81 (1974):12, 1096 1112. 17. Ketola J-M, Heinimaa T, Kivimäki T, Lappalainen J: Muuttuviin töihin soveltuva riskinarviointimenetelmä. Työ ja ihminen 15 (2001):4 5, 242 255. 18. Joyce W, Slocum J W, von Glinow M A: Person-situation interaction: competing models of fit. J Occup Behav 3 (1982) 265 280. 19. Lappalainen J, Kivimäki T, Ketola J-M, Heinimaa T: Turvallisuuskulttuuri ja sen mittaaminen muuttuvissa töissä. Työ ja ihminen 15 (2001):4 5, 268 279. 240

20.Lee T: Assessment of safety culture at a nuclear reprocessing plant. Work & Stress 12 (1998):3, 217 237. 21. Lee T, Harrison K: Assessing safety culture in nuclear power stations. Saf Sci 34 (2000):1 3, 61 97. 22. Livy B: Job evaluation. A critical review. George Allen & Unwin Ltd., London 1975. 23. Mearns K, Flin R, Gordon R, Fleming M: Measuring safety climate on offshore installations. Work & Stress 12 (1998):3, 238 254. 24. Murtonen M: Riskien arviointi työpaikalla -työkirja. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto, Tampere 2000. 25. Oksama P: Kokenut luottaa osaamiseensa eikä tunnista riskiä muuttuvat työt vaarallisia. Työ Terveys Turvallisuus 28 (1998):1, 28 29. 26. Pidgeon N F: Safety culture and risk management in organizations. J Cross-cultural Psychol 22 (1991):1, 129 140. 27. Pidgeon N, O Leary M: Man-made disasters: why technology and organizations (sometimes) fail. Saf Sci 34 (2000):1 3, 15 30. 28. Riskien arviointi työssä EU-opas. Työministeriön työsuojeluosasto, Tampere 1996. 29. Rundmo T: Risk perception and safety on offshore petroleum platforms Part II: Perceived risk, job stress and accidents. Saf Sci 15 (1992) 53 68. 30.Rundmo T: Associations between risk perception and safety. Saf Sci 24 (1997):3, 197 209. 31. Rundmo T: Safety climate, attitudes and risk perception in Norsk Hydro. Saf Sci 34 (2000):1 3, 47 59 32. Ruuhilehto K, Kuusisto A: Turvallisuuuskulttuuri mitä se on? TUKES-julkaisu 3/ 1998. Turvatekniikan keskus, Helsinki 1998. 33. Schein E H: Organizational culture and leadership. 2nd ed. Jossey-Bass Inc., San Francisco 1997. 34. Seppälä A: Turvallisuustoiminta, sen kehittäminen ja yhteydet työtapaturmiin. Työ ja ihminen, lisänumero 1/92. Työterveyslaitos, Helsinki 1992. 35. SFS-IEC 60300-3-9: Luotettavuusjohtaminen osa 3: Käyttöopas. Luku 9: Teknisten järjestelmien riskianalyysi. Suomen Standardisoimisliitto, Helsinki 2000. 36. Tarrants W E: The measurement of safety performance. Garland STPM Press, New York, London 1980. 37. Työpaikkakuolemat 1985 1996: Yhteenveto ja vertailu vuosien 1985 1990, 1991 1993 ja 1994 1996 tutkintaraporteista. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Helsinki 1997. 38. Vahervuo T, Kalimo E: Tilastolliset perusmenetelmät. Psykometriikan metodeja I. 5. painos. WSOY, Helsinki 1971. 39. Varonen U: Tapaturmien torjunta mekaanisessa metsäteollisuudessa. Julkaisuja 21. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tampere 1997. 40.Varonen U, Mattila M: The safety climate and its relations to safety practices, safety of the work environment and occupational accidents in eight wood-processing companies. Accid Anal Prev 32 (2000) 761 769. 41. Varonen U: Sahalaitosten tapaturmariskien arviointimenetelmä. Työ ja ihminen 15 (2001):4 5, 256 267. 42. Widergren B: Direkt återföring av enkätresultat för förebyggande av olycksfall ERFOmetoden. Clima Consult, Lidingö 1990. 43. Williamson A M, Feyer A-M, Cairns D, Biancotti D: The development of a measure of safety climate: the role of safety perceptions and attitudes. Saf Sci 25 (1997):1, 15 27. 44. van Vuuren W: Cultural influences on risks and risk management: six case studies. Saf Sci 34 (2000):1 3, 31 45. Hankkeessa kehitetyt menetelmät ovat saatavissa internet-osoitteessa:http:// turva.met.tut.fi/rjt/ riskienhallintainsinööri, TkL Pia Välimaa Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia, Tampere ylitarkastaja, TkT Unto Varonen Hämeen työsuojelupiiri, Lahden toimipiste, Lahti työturvallisuusinsinööri, TkL Jorma Lappalainen Tampereen aluetyöterveyslaitos, Tampere tutkija, DI Jenni-Maarit Ketola Tampereen teknillinen korkeakoulu, Turvallisuustekniikka, Tampere Työ ja ihminen 4 5/2001 241

Muuttuviin töihin soveltuva riskinarviointimenetelmä Jenni-Maarit Ketola, Tanja Heinimaa, Tuuli Kivimäki, Jorma Lappalainen Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu huolto- ja kunnossapitotöitä sekä kehitetty menetelmiä töiden turvallisuuden analysointiin ja kehittämiseen. Varsinaista muuttuvien töiden vaarojen kartoitusmenetelmää ei kuitenkaan ole kehitetty. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää riskinarviointimenetelmän soveltuvuutta erityisesti muuttuvien töiden riskien arviointiin. Kunnossapito- ja asennustöiden vaihtelevuus ja työolojen muuttuminen asettavat normaalista poikkeavia vaatimuksia riskinarviointimenetelmälle. Kehitystyön pohjaksi valittiin sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston julkaisemassa Riskien arviointi työpaikalla -työkirjassa esitelty menetelmä. Riskinarviointimenetelmän tunnistuslistat ovat melko kattavia, mutta soveltuakseen muuttuvien töiden riskien arviointiin ne sisältävät turhan paljon mahdollisia vaaroja. Tutkimuksessa tunnistuslistoja karsittiin ja yksinkertaistettiin yhdistelemällä kysymyksiä ja yhtenäistämällä ajatusmallia. Tutkimukseen osallistui neljä yritystä, joissa kaikki riskien arviointiin osallistuneet työntekijät koulutettiin vaarojen tunnistamiseen ja riskien arviointiin. Arvioinnin kohteina oli yksittäisiä työvaiheita ja laajempia työkohteita. Yhteensä tehtiin 36 riskienarviointia, joista kuusi tekivät tutkijat. Arviointiryhmät olivat yksimielisiä fysikaalisten ja ergonomisten vaaratekijöiden sekä henkisten kuormitustekijöiden olemassaolosta. Sen sijaan kemiallisten ja biologisten vaarojen tunnistamisen yksimielisyys oli huono. Todennäköisyyttä oli vaikeampi arvioida kuin seurausten suuruutta varsinkin tapaturmavaarojen sekä kemiallisten ja biologisten vaarojen osalta. Tutkimuksella pyrittin löytämään riskinarviointimenetelmä, jota voidaan käyttää riskien arviointiin työpisteessä ennen töiden aloittamista. Tulosten perusteella tässä käytetty menetelmä ei kuitenkaan näyttänyt soveltuvan tähän tarkoitukseen. avainsanat: vaara, työympäristö, riskienhallinta, vaarojen tunnistaminen, huoltotyö, kunnossapitotyö, asennustyö JOHDANTO Työturvallisuuslain uudistuksessa ennakoivan työsuojelun tärkeyttä korostetaan entisestään 4. Yrityksissä on myös huomattu ennakoivan työsuojelun, kuten riskinarvioinnin, merkitys turvallisuuden parantamisessa. Riskinarvioinnilla voidaankin puuttua toiminnassa oleviin riskeihin ennen vahinkojen sattumista. Riskinarvioinnilla tarkoitetaan työssä esiintyvien vaarojen tunnistamista ja riskin suuruuden arviointia. 6 Muuttuvina töinä pidetään työtehtäviä, joissa työolot, työympäristö sekä työn yksityiskohdat muuttuvat kaiken aikaa. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi rakennus-, asennus-, 242

huolto-, kunnossapito- ja varastotyöt. 14 Muuttuvia töitä tässä tutkimuksessa edustivat paperiteollisuuden huolto- ja kunnossapitotyöt sekä hissialan asennustyöt. Kunnossapitotyöhön liittyy monia työturvallisuusongelmia, ja ne onkin havaittu riskialttiiksi eri tutkimuksissa 3. Tämä johtuu osaltaan siitä, että kunnossapitotyö on edelleen manuaalista työtä, jota tehdään vaihtuvissa ja vaarallisissa työympäristöissä. Loukkaantumisen riskin aiheuttavat mm. monet kemialliset ja fysikaaliset vaarat sekä ulkona tehtävät työt. 12 Kolme neljäsosaa kuolemaan johtaneista työtapaturmista arvioidaan sattuvan muuttuvissa töissä ja työoloissa 14. Muuttuvien töiden vaaroja kattavasti kartoittavan menetelmän luominen on vaikeaa, koska työt vaihtelevat ja työolot muuttuvat. Erään huolto- ja kunnossapitotöitä koskeneen tutkimuksen mukaan korjausmiehet kuitenkin tekevät noin 40 % työajastaan sellaisia töitä, jotka toistuvat ajoittain lähes samanlaisina. Tämä antaa viitteitä siitä, että myös näille töille voidaan tehdä turvallisuusanalyyseja. 8 Hissien asennus- ja huoltotyöt ovat yksi esimerkki muuttuvista töistä. Hissitöiden turvallisuuteen onkin ryhdytty kiinnittämään huomiota. Hissitöiden tekijöille on asetettu pätevyysvaatimuksia, jotka sisältävät myös työturvallisuuskoulutusta. Vuonna 2001 valmistui hissityöturvallisuusstandardi (SFS 5880), jota sovelletaan henkilöhissien ja tavarahenkilöhissien asennukseen, huoltoon, korjaukseen, modernisointiin, purkamiseen ja tarkastukseen. Standardissa otetaan huomioon myös ulkopuolisille aiheutuvia riskejä. 10 Huolto- ja kunnossapitotöiden turvallisuuden analysointiin on kehitetty erilaisia menetelmiä. Prosessituotantolaitoksen kunnossapitotöiden työturvallisuuden ja ergonomian kehittäminen -hankkeessa kehitettiin menetelmä näihin seikkoihin liittyvien epäkohtien parantamiseen prosessiteollisuudessa 13. Kunnossapidon turvallisuusanalyysi MORT -käsikirjassa kuvattu menetelmä on tarkoitettu erityisesti kunnossapitojohdon työvälineeksi turvallisuustoiminnan ohjaamiseen ja johtamiseen 9. Työturvallisuuden huomioon ottaminen kunnossapitotöissä -hankkeessa oli tavoite luoda menetelmä, jonka avulla voidaan kuvata turvallinen työtapa, ottaa huomioon tarvittavat luvat ja yhteydet muihin työsuorittajiin tai käyttöorganisaatioon sekä suojeluvälineet ennalta suunnitelluissa metsäteollisuuden kunnossapitotöissä 8. Hissitöiden turvallisuutta on selvitetty esimerkiksi Sähköturvallisuuden edistämiskeskuksen hissiturvallisuusprojektissa vuosina 1998 99. Yhtenä tutkimusaihealueena oli hissien huollonaikainen turvallisuus. 7 Tämän tutkimuksen tavoite oli: kehittää Riskien arviointi työpaikalla -työkirjassa esitettyä menetelmää muuttuviin töihin soveltuvaksi testata kehitetyn riskinarviointimenetelmän soveltuvuutta paperiteollisuuden huolto- ja kunnossapitotöiden sekä hissialan asennustöiden turvallisuuden arviointiin arvioida menetelmän luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. AINEISTO JA MENETELMÄT Riskinarviointimenetelmän kehittäminen Muuttuviin töihin soveltuvan riskinarviointimenetelmän kehitystyön pohjaksi valittiin sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston julkaisema Riskien arviointi työpaikalla -työkirja 6. Menetelmä pohjautuu tunnistuslistojen läpikäyntiin ja on tarkoitettu kaikenlaisten työpaikkojen riskien arviointiin. Se on yleisesti tunnettu ja sitä käytetään yrityksissä laajalti. Menetelmän valintaa puolsi myös se, että siinä korostetaan työntekijöiden osallistumisen sekä heidän kokemuksensa ja osaamisensa hyödyntämisen tärkeyttä 6. Työ ja ihminen 4 5/2001 243

Taulukko 1. Tutkimuksen tunnistuslistoissa luetellut vaarat Menetelmässä on viisi vaarojen tunnistuslistaa: tapaturmavaarat, kemialliset ja biologiset vaarat, fysikaaliset vaaratekijät, ergonomiset vaaratekijät sekä henkiset kuormitustekijät. Menetelmällä tunnistettujen vaarojen tyypillisiä seurauksia ja altistumisen todennäköisyyttä arvioidaan kolmiportaisilla asteikoilla. Sosiaali- ja terveysministeriön riskinarviointimenetelmän tunnistuslistat ovat melko kattavia. Listoissa on kuitenkin lueteltu runsaasti mahdollisia vaaroja, eikä tunnistuslistojen ajatusmalli ole yhtenäinen. Tutkimuksessa tunnistuslistoja karsittiin ja yksinkertaistettiin yhdistelemällä kysymyksiä, poistamalla päällekkäisyyksiä ja yhtenäistämällä ajatusmallia. Tunnistuslistojen muokkauksessa käytettiin lisäksi työtapaturmatilaston luokitusperiaatteita 15, R-lausekkeita 11 ja TURA-menetelmässä määriteltyjä kuormitustilanteita 5. Muokkauksessa tunnistuslistoissa lueteltujen vaarojen määrä väheni lähes puoleen alkuperäisestä (taulukko 1). Riskin suuruuden arvioinnissa käytettiin standardin BS 8800 1 mukaista riskitaulukkoa. Sitä muokattiin lisäämällä esimerkkejä tyypillisten seurausten ja altistumisen todennäköisyyden arviointikriteereihin sekä tarkentamalla riskin suuruutta kuvaavia termejä (taulukko 2). Riskitaulukossa tapahtuman to- tapaturmavaarat kemialliset ja fysikaaliset biologiset vaarat vaaratekijät ergonomiset vaaratekijät henkiset kuormitustekijät kaatuminen, hengityselimiä jatkuva melu kaularangan ylisuuret vaatimukset liukastuminen tai ärsyttävä tai haitallinen taivutus kompastuminen vaurioittava tai kierto työntekijän putoaminen ihoa ärsyttävä tai tulehdus- iskumelu yläraajojen kohoasento huono ilmapiiri tai syöpymisvaaraa aiheuttava putoavat tai silmiä ärsyttävä tai työpaikan lämpötila ranteiden haitallinen huono kohtelu sortuvat esineet vaurioittava (kuumuus tai kylmyys) taivutus esineiden päälle huumaava tai hermo- vetoisuus ylileveä käsiote toistotyö tai astuminen vaurioita aiheuttava yksipuolinen työ esineisiin tai esineiden palo- tai räjähdys- kuumat tai kylmät kyynärpää/-varren yksintyöskentely satuttaminen vaarallinen esineet toistoliike tai haitallinen kierto tai taivutus lentävät, sirut, syöpävaarallinen vähäinen tai liiallinen selän haitallinen kumara, jatkuva hiukkaset ja esineet (häikäisevä) valaistus kiertäminen tai taivutus valppaana olo esineiden väliin tai sisään- allergiaa aiheuttava tai käsiin kohdistuva tärinä raskaat nostot pakkotahtinen työ jääminen, takertuminen herkistävä aine äkillinen ylikuormitus tartuntavaaraa aiheuttava, koko kehoon suuri voimankäyttö suuri ihmissuhdeesim. bakteerit ja virukset kohdistuva tärinä kuormitus sähköisku vaaralliset aineet, esim. ionisoiva säteily työskentely polvillaan työsuhteen terveydelle vaaralliset tai kyykyssä epävarmuus homeitiöt muut (mm. liikennevälineen muu säteily (mm. jatkuva paikallaan väkivallan uhka alle jääminen, tukehtuminen, UV-, laser-, infra-, pysyvä kuormitus hukkuminen jne.) mikroaalto-, sähkömagneettinen säteily) 244

dennäköisyys ja seurausten vakavuus arvioidaan kolmeluokkaisella asteikolla. Tutkimuksessa keskityttiin tunnistamaan vaarat ja arvioimaan riskien suuruus. Toimenpide-ehdotusten toteutusta ja niiden vaikutuksia ei tarkasteltu. Työntekijöiden koulutus Neljässä kohdeyrityksessä järjestettiin aluksi yhdestä kolmeen tuntia kestänyt koulutustilaisuus, jossa esiteltiin tutkimus sekä koulutettiin työntekijät vaarojen tunnistamiseen ja riskien arviointiin. Koulutustilaisuudessa harjoiteltiin myös riskien suuruuden arviointia. Tilaisuuden tavoite oli, että työntekijät osaisivat tehdä vaarojen tunnistamisen ja riskien arvioinnin ilman asiantuntijoiden apua. Kussakin yrityksessä koulutettiin kaikki riskien arviointiin osallistuneet työntekijät. Ryhmät ja arviointikohteet Yritys A Yritys A oli alihankintana huolto- ja kunnossapitotöitä tekevä yritys. Riskien arviointiryhmiin osallistui huolto- ja kunnossapitotöitä tekevän yrityksen sekä yhden heidän tilaajayrityksensä työntekijöitä. Arvioinnin kohde oli tilaajayrityksen pehmopaperitehtaan jalostelinja, joka jaettiin neljään arvioitavaan osaan. Arvioitavat osat olivat: aukirullauslaite katkaisusaha jalostelinjaan kuuluvat kuljettimet pakkaus- ja säkityskoneet. Arvioinnissa tarkasteltiin kyseisten osien kaikkia huolto- ja kunnossapitotöitä. Riskinarviointiin osallistuvat henkilöt jaettiin neljään ryhmään sen perusteella, millainen työkokemus heillä oli tarkasteltavalta jalostelinjalta. Vakituisesti ja tilapäisesti alueella työskentelevät muodostivat omat ryhmänsä. Yhden ryhmän muodostivat työsuojelutehtävissä toimivat. Lisäksi tutkijat olivat yksi ryhmä. Arviointiryhmistä käytetään jatkossa nimiä vakituiset, tilapäiset, työsuojelu ja ulkopuoliset. Muiden taustatekijöiden (kuten ikä, työkokemus ja koulutus) osalta ryhmien voidaan olettaa olleen vertailukelpoisia, lukuun ottamatta ulkopuolisten tutkijoiden ryhmää. Taulukko 2. Riskin suuruuden arviointikriteerit (muokattu lähteestä BS 8800 1 ) B. tyypilliset seuraukset A. vaaratilanteelle 1. vähäinen 2. haitallinen 3. vakava altistumisen lyhytkestoisia, ohimeneviä pitkäkestoisia ohimeneviä erittäin pitkäkestoisia todennäköisyys vaikutuksia (poissaolo vaikutuksia ohimeneviä vaikutuksia alle 3 pv) (poissaolo 3 30 pv) (poissaolo yli 30 pv) - esim. mustelma, - esim. venähdys, - pysyviä haittoja tai vammoja päänsärky, haava revähdys, murtuma - esim. jäsenen menetys, halvaantuminen, kuolema 1. epätodennäköinen satunnainen vaaratilanne, joka esiintyy muutamia kertoja I merkityksetön riski II vähäinen riski III kohtalainen riski vuodessa tai harvemmin 2. mahdollinen vaaratilanne esiintyy viikoittain II vähäinen riski III kohtalainen riski IV merkittävä riski tai lähes viikoittain 3. todennäköinen vaaratilanne esiintyy päivittäin III kohtalainen riski IV merkittävä riski V sietämätön riski tai lähes päivittäin Työ ja ihminen 4 5/2001 245

Ryhmät tutustuivat linjaan itsenäisesti ja tunnistivat arvioitavien kohteiden vaarat tunnistuslistojen avulla. Seuraavaksi ryhmä ja tutkijat kokoontuivat pöydän ääreen arvioimaan tunnistettujen vaarojen riskin suuruutta. Arviointi toteutettiin haastattelunomaisesti tutkijoiden toimiessa keskustelun ohjaajina ja kirjureina. Jokainen ryhmä arvioi linjan eri kohteissa tehtävien huolto- ja kunnossapitotöiden riskit. Riskinarviointimenetelmän luotettavuutta arvioitiin vertaamalla ryhmien tunnistamia vaaroja eri kohteissa. Lisäksi luotettavuutta tarkasteltiin vertailemalla ryhmien arvioita riskin suuruudesta. Yritys B Yritys B teki hissien asennus-, huolto- ja kunnossapitotöitä. Vaaroja tunnistettiin ja riskien suuruutta arvioitiin työnjohtajien valitsemilla työmailla Tampereen ja Helsingin seuduilla. Arvioinneissa oli mukana yhdeksän eri työvaihetta, jotka kaikki tehtiin eri työmailla. Tarkasteltaviksi työvaiheiksi valittiin usein toistuvia ja vaarallisia työvaiheita. Riskin suuruutta arvioitaessa työntekijät kuvittelivat tekevänsä työssään ainoastaan kyseistä työvaihetta ja arvioivat vaaralle altistumisen todennäköisyyden sen mukaisesti. Tutkijat saattoivat tehdä rinnakkaisarvioinnin vain kahdesta työvaiheesta (sähkökaappien kytkentä ja johteiden asennus), sillä muissa tapauksissa työ ei ollut käynnissä riskinarviointia tehtäessä. Riskinarvioinnin kohteena olivat seuraavat työvaiheet: köysien vaihto kuiluasennus (hissin osien asentaminen ja sähköistäminen) konehuoneen uusiminen (koneistojen vaihto, maalaus yms.) moottorin vaihto korin purku johteiden asennus sähkökaappien kytkentä nostosylinterin asennus taittopyöräpalkiston asennus kuilun kattoon. Arviointiryhmiin kuului yhdestä kolmeen työntekijää. Ensimmäisellä kerralla tutkijat seurasivat työskentelyä ja työntekijät tunnistivat vaaroja itsenäisesti ryhmätyönä. Toisella kerralla, noin viikon kuluttua, arviointiryhmä ja tutkijat kokoontuivat arvioimaan riskien suuruutta. Suuruuden arvioinnissa työntekijät keskustelivat kunnes pääsivät yhteisymmärrykseen. Tutkijat toimivat keskustelun ohjaajina ja kirjureina. Käytetyn menetelmän luotettavuutta arvioitiin vertaamalla työntekijöiden ja tutkijoiden rinnakkaisia riskinarviointeja (kaksi arviointia) sekä työntekijöiden tunnistamia vaaroja yrityksessä sattuneisiin tapaturmiin. Yritys C Yritys C teki huolto- ja kunnossapitotöitä. Arvioinnin kohteena olivat erään tilaajayrityksen tiloissa tehtävät huolto- ja kunnossapitotyöt. Työtehtäviksi pyrittiin valitsemaan sellaisia töitä, jotka toistuivat usein, olivat vaarallisia tai häiritsivät tuotantoa. Ryhmät valitsivat kolme työtehtävää arvioinnin kohteeksi: valkolipeän lämmittimen kansien avaus keittimen höyrysuuttimen vaihto kuivaamon paalipuristimen apusylinterin vaihto. Riskinarviointeja teki kaksi ryhmää, joihin kuului kolmesta neljään henkilöä yrityksestä C. Kaksi henkilöä osallistui molempien ryhmien tekemiin arviointeihin. Vaarojen tunnistaminen ja riskin suuruuden arviointi tehtiin pöydän ääressä, sillä tuolloin ei kyseisiä töitä ollut käynnissä. Samasta syystä tutkijat eivät voineet tehdä rinnakkaisarviointia. Vaarojen tunnistamisen ryhmät tekivät itsenäisesti annettujen tunnistuslistojen avulla. Riskin suu- 246