Fysiikka Työryhmän osallistujat Juha Äystö, Jyväskylän yliopisto (puheenjohtaja) Kari Enqvist, Helsingin yliopisto Keijo Hämäläinen, Helsingin yliopisto Martti Kauranen, Tampereen teknillinen yliopisto Matti Manninen, Jyväskylän yliopisto Erkki Oja, Aalto-yliopisto Jukka Pekola, Aalto-yliopisto Kalle-Antti Suominen, Turun yliopisto Anu Kankainen, Jyväskylän yliopisto (asiantuntijasihteeri) A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan (TKI) toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan (TKI) toimintaympäristössä on tapahtunut viime vuosina useita muutoksia. Vuonna 2010 voimaan astuneen yliopistolain myötä yliopistojen autonomia on vahvistunut ja niistä on tullut työnantajia, jotka voivat harjoittaa itsenäistä henkilöstöpolitiikkaa. Myös laki Suomen Akatemiasta uudistettiin vuoden 2010 alussa, jolloin akatemiaprofessorit ja -tutkijat siirtyivät työsuhteisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Yliopistouudistus ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa TKI-ympäristön kehitykseen voimakkaasti. Uudistuksen yliopistoille lisäämää päätäntävaltaa pidetään hyvänä asiana. Yliopistot ovat saaneet enemmän liikkumavaraa taloudenpitoon. Esimerkiksi pääomatuottoja voidaan hyödyntää paremmin sekä lisärahoitusta hankkia lahjoituksin ja liiketoiminnalla. Rahoituksesta on tullut pitkäjänteisempää. Toisaalta taloudellisia haasteita asettavat muun muassa valtion tuottavuusohjelma, yliopistoindeksin leikkaus, sekä alimitoitettu arvonlisäveron kompensointi. Fysiikan tutkimuksen perusrahoitus ei ole tällä hetkellä täysin kunnossa. Kansallisella tasolla on jo jouduttu supistamaan opetuksesta ja laiteinvestoinneista. Suurena ongelmana koetaan, että tutkimusinfrastruktuuriin, kuten arvokkaisiin mittalaitteisiin sekä niiden suunnitteluun ja kehitykseen, ei ole tarjolla pysyvää ja ennakoivaa rahoitusmekanismia. Suomen pitäisi CERNin sekä Facility for Antiproton and Ion Research (FAIR) ja European Synchrotron Radiation Facility (ESRF)-laitteistojen lisäksi aktiivisemmin osallistua kansainvälisiin tutkimusinfrastruktuureihin, sillä niissä tehty tutkimus poikii lukuisia huippuluokan julkaisuja ja lisää suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä. European Research Councilin (ERC) rahoitusmuodot ovat tervetullut lisä tutkimusrahoitukseen. Fysiikan alalla niitä pitäisi hyödyntää vielä nykyistä paremmin. Fysiikan tutkimuksesta vain 49 % rahoitetaan yliopistojen budjettivaroin. Huomattava osa rahoituksesta tulee ulkopuolelta, pääosin Suomen Akatemialta (24 %). Perustutkimuksen rahoituksen niukkuus ajaa fysiikkaa liiankin vahvasti kohti monitieteisyyttä alan perustutkimuksen kustannuksella. Valtioneuvoston päätökset ja opetus- ja kulttuuriministeriön palautteet yliopistoille edellyttävät yliopistoilta profiloitumista. Myös Suomen yliopistot UNIFI ry:n RAKEkoordinaatiohanke tukee profiloitumista ja rakenteellista kehittämistä yliopistoissa. Profiloitumista helpottavat tieteenalojen ja yliopistojen ulkoiset arvioinnit, jotka vaikuttanevat myös 1
tulosneuvotteluihin yliopistoissa. Fysiikan alalla kansallinen profilointi on ehkä kaikkein parhaiten kehittynyttä. Missä määrin ulkopuolinen rahoitus ja toisaalta arvioinnit vaikuttavat kärkialojen valintaan yliopistoissa, jää nähtäväksi. Tuoreissa strategisen huippuosaamisen keskittymissä (SHOK) yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijat ja tutkimusryhmät sekä tutkimustuloksia tarvitsevat yritykset ovat tehneet yhteistyötä löytääkseen uusia innovatiivisia tuloksia tai tuotteita. Kokemukset SHOKeista ovat olleet ristiriitaisia: jotkut niistä toimivat hyvin, toiset taas eivät. B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Fysiikka on yksi vahvimmista perinteisistä tieteenaloista Suomessa. Fysiikan koulutus on korkeatasoista: Suomessa koulutetut tohtorit ovat haluttuja myös ulkomaisissa huippuyliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa. Tieteenalan kehitys Suomessa noudattelee kehitystä muissa Länsi- Euroopan maissa. Panostus kokeelliseen fysiikkaan ja sen vaatimaan tutkimusinfrastruktuuriin ei ole ollut yhtä voimakasta kuin muualla Euroopassa ja erityisesti Ruotsissa. BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) vahvistuminen ei vielä tällä hetkellä ole voimakkaasti vaikuttanut suomalaiseen tutkimukseen, vaikka BRIC-maiden julkaisumäärien kasvu on huomattu fysiikan alalla. BRIC-maat koetaan ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana suomalaiselle tieteelle. Lahjakkaiden jatko-opiskelijoiden ja tutkijatohtoreiden rekrytoiminen näistä maista on kuitenkin vielä haastavaa ja sisältää aina pienen riskin, sillä henkilökohtaisia kontakteja näiden maiden tutkimusryhmiin on vielä melko vähän. Esimerkiksi kielitaito, koulutus tai alan tuntemus voivat osoittautua puutteellisiksi. Riskinottoon tulisi kuitenkin kannustaa siihen liittyvien mahdollisuuksien vuoksi. Jos henkilökunnassa on jo BRIC-maiden tutkijoita, myös rekrytointi näistä maista helpottuu. Fysiikka on hyvin kansainvälinen tieteenala. Kansainväliset yhteydet ovat viime vuosina vahvistuneet ja painottuneet suomalaisten tutkijoiden vierailuihin ulkomailla. Korkeatasoisten ulkomaisten tutkijoiden saaminen pysyvästi tai pitkäksi aikaa Suomeen on kuitenkin ollut haastavaa muun muassa elinkustannuksiin suhteutetun palkkatason, kielen, ilmaston ja maantieteellisen sijainnin vuoksi. Esimerkiksi ulkomaisen professorin sapattivuosi Suomessa olisi konkreettinen keino kansainvälisyyden lisäämiseksi paikallisesti. Tähän kuitenkin tarvittaisiin nykyistä nopeampaa rahoitusmekanismia. Vaikka yliopistot voisivat itse budjetoida rahaa tällaisiin vierailuihin, nykyisessä taloustilanteessa sen toteutuminen on epätodennäköistä. Suomen Akatemialla pitäisi olla rahoitusmekanismi, jolla voitaisiin nopealla aikataululla rahoittaa ulkomaalaisen professorin tai huippututkijan sapattivapaa Suomessa. Fysiikka on Suomessa kokonaisuutena hyvällä ja paikoin erinomaisella kansainvälisellä tasolla. Myös bibliometrisesti mitattuna suomalaisella fysiikan tutkimuksella menee hyvin. Esimerkiksi Aalto yliopisto, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto sekä Åbo Akademi keräsivät selvästi keskimääräistä enemmän viittauksia fysiikan aloilla kuin muiden organisaatioiden julkaisut samoilla aloilla maailmassa keskimäärin. Julkaiseminen ulkomaalaisten kanssa yhdessä lisää viittauksia huomattavasti, mikä korostaa kansainvälisten kontaktien merkitystä. Vaikka fysiikka on pärjännyt melko hyvin kilpailussa kansainvälisestä rahoituksesta, kuten ERC-hauissa, se voisi menestyä rahanhaussa vielä paremmin. EU-rahoituksen hakemiseen pitäisi panostaa ja kannustaa. Rahoituksen saaneita voitaisiin palkita myös henkilökohtaisesti tutkimusrahoituksen lisäksi. 2
Suomalaisten asiantuntijoiden vähäisellä määrällä ERC-rahoituksen arviointipaneeleissa voi myös olla vaikutusta saatuihin rahoituksiin. Useat luonnontieteiden ja tekniikan huippututkimusyksiköistä ovat laskennallisia ryhmiä, mikä osittain on seurausta kokeellisen mittalaitteistojen riittämättömästä rahoituksesta. Tällä hetkellä toimivista huippuyksiköistä vain kaksi keskittyy kokeelliseen fysiikkaan. Huippututkimusyksiköt ovat tärkeä osa fysiikan tutkimusympäristöä mahdollistaen pitkäjänteisen ja kansainvälisesti korkeatasoisen työskentelyn. Huippututkimusyksiköissä on tapahtunut kehitystä ja profiloitumista. Ryhmät ovat kilpailukykyisiä kansainvälisesti ja pääsevät kansainvälisiin verkkoihin kansainvälisissä hauissa, esimerkkeinä nano-, ydin- ja hiukkasfysiikan tutkimus. Eriäviäkin mielipiteitä esiintyy. Joidenkin mielestä samojen huippujen jatkaessa vuodesta toiseen tilanne jähmettyy, jolloin huippuyksikköjen ulkopuolelle jääneet joutuvat hakemaan uusia tutkimusreittejä rahoituksen turvaamiseksi. Fysiikan alalla on vain kaksi akatemiaprofessoria, mikä on liian vähän verrattuna esimerkiksi biotieteisiin. Sen sijaan tilanne FiDiPro-toimien (Finland Distinguished Professor Programme) osalta on huomattavasti parempi. Näiden merkityksestä ja vaikuttavuudesta tutkimusympäristölle pitäisi tehdä huolellinen analyysi. FiDiPro-järjestelmän tuoman lisäarvon hyödyntäminen tutkimustoiminnassa ja siihen tarvittavat toimet vaativat jatkossa erityistä huomiota. Hot spotien ja nousevien alojen tunnistaminen on vaikeaa. Esimerkiksi 20 vuotta sitten aika harva olisi osannut ennakoida kosmologian tai nanotekniikan kehitystä. Tutkimuksen profilointi ja tieteenalan arvioinnit voivat auttaa tässä. Nouseviin aloihin kannattaa suhtautua kriittisesti: oman tutkimuksen ja kentän pitkäjänteinen kehittäminen voi ajaa asiaa enemmän eteenpäin kuin säntääminen tieteen muotisuuntauksien mukana. Hot spotit ja nousevat alat eivät synny tyhjästä vaan pohjautuvat jo olemassa olevaan vahvaan fysiikan tutkimukseen. Kokeiluihin ja riskinottoon kannustaa riittävän suuri, pitkäjänteinen perusrahoitus, jonka puitteissa on uskallusta tehdä kokeiluja ja saada uusia ideoita. Nousevista aloista Suomi on jo aktiivisesti mukana CERN-, ESRF-, ja FAIR-laitteistoilla tehtävissä uraauurtavissa tutkimuksissa ja hot spoteja haetaan aktiivisesti, esimerkiksi ydinastrofysiikasta. Valitettavasti Suomi ei ole mukana vapaaelektronilasereiden kansainvälisissä huippuhankkeissa, kuten eurooppalaisessa XFEL-laitteistossa Saksassa. Fundamentaalinen kiinteän aineen teoria ja osaaminen on viime vuosina jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen merkittävää uudelleensuuntautumista ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Mahdolliset tieteelliset läpimurrot voivat tietenkin muuttaa kenttää. Fysiikka on perustiede, jota tarvitaan esimerkiksi kemiassa tai biologiassa. Monitieteiset hankkeet voivat viedä näiden tieteenalojen tutkimusta eteenpäin ja tuottaa mielenkiintoisia sovelluksia. Ne tarjoavat myös enemmän rahoitusmahdollisuuksia. Uhkana on se, että fysiikka ja sen rahoitus diffundoituu liikaa muihin tieteisiin ja varsinainen fysiikan perustutkimus näivettyy. C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Tohtorintutkintojen määrä pitäisi säilyttää ennallaan tai supistaa hieman. Koulutuksen tulisi perustua tarpeeseen eikä yliopistojen rahoitus saisi olla liian vahvasti kytköksissä suoritettujen tutkintojen lukumäärään. Työllisyystilannetta pitäisi seurata tarkemmin. Myös alueellista vaihtelua 3
ja sitä, työskentelevätkö tohtorit koulutustaustaansa ja -tasoansa vastaavassa työssä, voitaisiin tilastoida selkeämmin. Supistamisen perusteluna käytettiin sitä, että opiskelijat saisivat enemmän ohjausta ja valmistuisivat nopeammin. Toisaalta ohjausta voitaisiin lisätä hyödyntämällä paremmin tutkimusryhmissä olevien vanhempien tutkijoiden ohjauskapasiteetit. Tavoitteena on nopeuttaa tohtorinkoulutus 3-4 vuoteen sekä supistaa sen sisältöä laadusta tinkimättä. Näin vapautunutta rahaa voitaisiin käyttää tutkijatohtorien palkkaamiseen. Rahoitus pyritään järjestämään neljäksi vuodeksi. Ongelmaksi koetaan rahoituksen fragmentoituneisuus: säätiöiden keskitetty haku voisi toimia myös tohtorikoulutettavien kohdalla. Yliopistojen omat tutkijakoulut ovat uusi ja periaatteessa hyvä asia. Tohtorikoulutettavilta edellytetään tutkimussuunnitelmaa ja sitoutumista tutkinnon suorittamiseen määräajassa. Uhkana on se, että fysiikka saa yliopistojen tutkijakouluissa vähemmän rahaa, koska luotetaan sen menestymiseen ulkopuolisen rahoituksen hankinnassa. Tutkintojen nopeuttamisen yksi este on hallinnollisen ja teknisen tukihenkilöstön määrän jatkuva väheneminen yliopistojen säästö- ja henkilöstöpolitiikan vuoksi. Tutkijatohtoreita tulisi olla aikaisempaa enemmän suhteessa jatko-opiskelijoihin. Lahjakkaiden tutkijatohtorien rekrytoiminen ulkomailta on yksi mahdollisuus määrän lisäämiseksi. Rahoituksen hitaus tai nopeus koettiin tässä ongelmaksi. Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoituksessa päätöksen jälkeen on vain pari kuukautta aikaa rekrytoida tutkijatohtoreita tutkimusryhmään. Toisaalta rahasto, josta saisi nopeasti rahaa lahjakkaille post doc -tutkijoille, olisi tarpeen monessa tilanteessa. Rahoitushakemusten tekeminen tutkijatohtorivaiheessa voi syödä turhan paljon aikaa varsinaiselta tutkimustyöltä. Suomessa tutkijakunnan rakenne on perinteisesti ollut pyramidimainen: tohtorikoulutettavia on paljon, tutkijatohtoreita huomattavasti vähemmän ja varttuneempia tutkijoita vielä vähemmän. Uudet urapolkujärjestelmäpaikat ovat mahdollisuus lisätä varttuneempien tutkijoiden määrää. Ne myös kannustavat lahjakkaita ihmisiä pysymään akateemisella uralla. Joissakin yliopistoissa liian tiukat urapolkujärjestelmän ikärajat voivat hankaloittaa uralle pyrkimistä. Urapolkujärjestelmäpaikkojen lisäksi esimerkiksi ERC-rahoitus on mahdollistanut itsenäisen tutkimusryhmän perustamisen jo melko nuorena tutkijana. Tohtorien sijoittumista muihin kuin akateemisiin tehtäviin on vaikea edistää erityiskeinoilla. Sijoittuminen vaihtelee selvästi aloittain tai hankkeittain. Esimerkiksi Tekes-hankkeissa työskennelleet ovat haluttua työvoimaa yliopiston ulkopuolella. Tohtorien työllistymistä yrityspuolelle edistävät osoitukset osaamisesta, kuten hyvä väitöskirja, sekä projektinhallinnasta. Teollisuus ei arvosta fragmentoitunutta ja fokusoitunutta koulutusta, vaan laaja-alaisia tutkintoja. Yrityspuolella on paljon käyttämätöntä potentiaalia: esimerkiksi pankit voisivat palkata fyysikkoja ja fyysikot voisivat perustaa itse enemmän yrityksiä. D. Liikkuvuus ja verkostot Kansainvälisten verkostojen merkitys on kasvanut koko ajan ja verkostoituminen fysiikassa on hyvää. Kanssakäymisen mahdollisuudet ovat teknisesti helpottuneet huomattavasti: ihmisten ei ole enää pakko liikkua paikasta toiseen verkostojen ylläpitämiseksi. Tutkijoiden liikkuvuus on myös muuttanut muotoaan: kuukauden mittaisen ulkomaanmatkan sijasta tutkijat saattavat tehdä kuusi viiden päivän matkaa. Matkat voivat olla esimerkiksi erilaisia kokouksia, työpajoja, konferensseja, 4
vierailuja tai mittauksia ulkomailla. Suomen Akatemian liikkuvuuden raportointia voisi päivittää paremmin vastaamaan nykyajan liikkuvuutta ottamalla huomioon myös lyhyet ulkomaan vierailut. Liikkuvuuteen tulisi saada enemmän rahaa. Perusrahoituksen ongelmat rajoittavat matkustamista kokouksiin joissakin yliopistoissa. Kansainvälisiä tohtoriohjelmia, kuten Erasmus Mundus Joint Doctorate -ohjelmaa, hyödynnetään Suomessa liian vähän. Ongelmana voi olla tutkintojen yhteensovittaminen: joissakin ohjelmissa tohtorintutkintoon käytetään kolme vuotta, kun Suomessa tavoitteena on neljä vuotta. Ulkomaisten jatko-opiskelijoiden palkkaaminen tutkimusryhmiin on myös hyödyllistä. Tohtorikoulutettavia tulisi kannustaa kansainvälisyyteen jo ennen väittelyä. Olennainen liikkuvuuden ja verkostojen luomisen muoto on tutkijoiden pitkäaikaisemmat työskentelyjaksot ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Syntyneet kontaktit ja kerätty tietotaito uudistavat myös tutkimusta Suomessa. Ulkomaille lähtöön tulisi kannustaa viimeistään tohtorintutkinnon jälkeen. Vaikka nuoret fyysikot ovat menneet huomattavan ahkerasti ulkomaille verrattuna muihin tieteenaloihin, liikkuvuutta tulisi vielä parantaa. Tutkijakoulutettaville ja - tohtoreille tulisi korostaa pelisääntöjä: väitelleiden odotetaan lähtevän ulkomaille ja professuurin saaminen edellyttää ulkomaille lähtöä. Vaikka selkeä kielto Suomeen jäämisestä voisi lisätä liikkuvuutta, myös järkeä pitäisi käyttää, jos esimerkiksi koko väitöskirja on käytännössä tehty ulkomailla, kuten CERN:ssä tai ESRF:ssä. Ulkomaille lähteviä voitaisiin kannustaa vaikka tarjoamalla viisivuotista paluupaikkaa menestyneille tutkijoille, jotka Suomeen palatessaan tuovat selkeästi uutta osaamista. Liikkuvuutta uhkaa viime vuosien aikana tapahtunut asenteellinen muutos: tutkijoita on vaikeampi saada lähtemään ulkomaille. Ulkomailla olo on todennäköisesti arkipäiväistynyt eikä sisällä entisenlaista hohtoa. Usein jo jatko-opiskeluun liittyy kansainvälistä yhteistyötä ja oleskelua ulkomailla. Suomalainen tutkimusympäristö saatetaan kokea niin turvallisena ja hyvänä, ettei ulkomaille lähtö houkuttele. Pitkään erilaisissa opetus- ja pätkätöissä olleet saattavat saada helpommin vakinaisen työsuhteen kuin ulkomailla aikaansa viettäneet. Väittelyikä on edelleen melko korkea, jolloin erilaiset perhesyyt saattavat vaikeuttaa ulkomaille muuttamista. Todellista liikkuvuutta voisi lisätä, sillä usein tutkijat palaavat ulkomailta suoraan takaisin kotiyliopistoonsa. Toisaalta laitokset ovat niin voimakkaasti profiloituneet Suomessa, ettei oman erikoisalan osaamista tai laitteistoa löydy välttämättä muualta kuin kotiyliopistosta. Tämä vähentää myös kansallista liikkuvuutta. Pohjoismaista yhteistyötä kannattaa tukea - onhan pohjoismainen tiedeyhteisö jo arvo sinänsä. Samantyyppiset koulutus- ja työllisyysrakenteet sekä samanlaiset arvot helpottavat yhteisten asioiden ajamista kansainvälisissä tutkimusinfrastruktuureissa, joissa Pohjoismaat mielletään usein yhtenä kokonaisuutena. Pohjoismainen yhteistyö tuo lisäarvoa ja painoa asioiden ajamisessa. Teoreettisella puolella NORDITA (Nordic Institute for Theoretical Physics) vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä. Kokeellisella puolella kannattaisi etsiä mahdollisuuksia tutkimusyhteistyöhön esimerkiksi Ruotsiin rakennettavien MAX-IV- ja European Spallation Source (ESS) -laitteistojen tiimoilta. Suomen kannattaisi hyötyä ja ottaa mallia Ruotsin vahvasta panostuksesta tutkimusinfrastruktuuriin. 5
E. Tutkimuksen infrastruktuurit Tutkimusinfrastruktuureilla, jotka fysiikassa tarkoittavat lähinnä tutkimuslaitteistoja ja niiden ylläpitoa, on huomattava vaikutus tutkimuksen laatuun ja kansainväliseen asemaan. Niukka panostus tutkimuslaitteistoihin on näkynyt muun muassa tutkimuksen suuntautumisena laskennalliseen ja teoreettiseen fysiikkaan. Kansainvälisen aseman saavuttamiseen kokeellisen fysiikan puolella vaaditaan merkittäviä panostuksia laitteistoihin sekä niiden kehittämis- ja suunnittelutyöhön. Fysiikan alan koulutuksen korkea kansainvälinen taso ja käytännön työskentely laboratorioissa luovat hyvän pohjan tutkimusinfrastruktuureihin liittyvään erityisosaamiseen, mikä on selvästi vahvuus Suomessa. Erityisosaaminen edistää myös menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Osallistuminen toimintaan kansainvälisissä infrastruktuureissa (CERN, ESRF, FAIR) on myös vahvuus fysiikassa. Niihin kannattaisi osallistua nykyistä aktiivisemmin, sillä ne tuottavat huippuluokan julkaisuja. Tutkimusinfrastruktuurien käyttöä voitaisiin tehostaa lisäämällä rahoitusta sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Tutkimusinfrastruktuureihin liittyvät mahdollisuudet, kuten kokeellisen tutkimuksen mukanaan tuomat tieteelliset läpimurrot ja sovellukset, vaativat riittävää rahoitusta ja pitkäjänteistä suunnittelutyötä. Tutkimusinfrastruktuurien selvä heikkous on rahoituksen puute. Yliopistojen tiukoista budjeteista on joskus vaikea rahoittaa pienempiäkin hankintoja. Erityisen vaikeana on koettu rahoituksen saaminen 100 000-1 000 000 euroa maksavien laitteistojen hankkimiseen. Yliopistouudistuksen mukanaan tuoma poistomenettely voi helpottaa hankintoja jatkossa. Tutkimusinfrastruktuureihin liittyviä heikkouksia ovat myös kansallisen infrastruktuuriajattelun epämääräisyys, haasteet taloudellisen vastuun jakamisessa ja ulkoisen rahoituksen suuri rooli, joka voi tehdä tutkimuksesta lyhytjänteistä. Fysiikan tutkimuksen laatua ja kansainvälistä asemaa voitaisiin parantaa luomalla Suomeen pysyvä rahoitusjärjestelmä infrastruktuureille eli kalliille ja vaativille luonnontieteiden mittauslaitteistoille. Rahoitusjärjestelmä helpottaisi tutkimusinfrastruktuurien uudistamista ja kansainvälisellä tasolla pysymistä. Rahoitusjärjestelmää voitaisiin kehittää A) lisäämällä yliopistojen rahoitusta siten, että infrastruktuureille saataisiin enemmän perusrahoitusta ja B) perustamalla Suomen Akatemiaan tutkimusinfrastruktuuritoimikunta, jolla olisi oma budjettinsa. Yliopistojen perusrahoituksen lisääminen helpottaisi tilannetta erityisesti pienempien laitehankintojen kohdalla. Isompiin hankintoihin tarvittaisiin B-kohdan tyyppinen kansallinen järjestelmä, jonka rahoituksesta osa tulisi yliopistoilta ja osa Akatemialta. Tässä voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi Fysiikan tutkimuslaitoksen (HIP) avulla hoidetusta Suomen CERN-yhteistyöstä, joka on toiminut loistavasti. Laiterahoituksessa tulee huomioida, että rahoitetuille laitteille on käyttäjiä eli että henkilöstön rahoitus on kunnossa. Laiteinvestointeihin voitaisiin kannustaa akatemiahankkeissa siten, että osa budjetista voitaisiin käyttää laitteeseen, jolla tehtäisiin mittauksia projektin aikana. F. Muut mahdolliset tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Akatemian tuleva fysiikan arviointi Suomen Akatemian tulevaa fysiikan arviointia odotetaan innolla: arviointi antaa arvokasta tietoa yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen. Myös yliopistojen omia arviointeja on tehty tai on tekeillä. Yliopistojen kokonaisarvioinneissa ongelmana on saattanut olla se, että eri alojen arviointipaneelien antamat pisteytykset eivät ole olleet täysin vertailukelpoisia. Tässä mielessä 6
Akatemian arvioinnin pitäisi olla puolueettomampi. Koska arviointeja on useita, niistä aiheutuva kuorma pitäisi minimoida keräämällä bibliometristä dataa ja muuta taustamateriaalia mahdollisimman paljon etukäteen. Yksi laajempi, yhtenäinen luonnontieteiden arviointi esimerkiksi joka viides vuosi helpottaisi urakkaa tiedekunnissa. Laitosvierailut ovat tärkeä osa arviointeja. Arviointipaneeleille täytyisi varata riittävästi aikaa suhteessa arvioitavien yksikköjen kokoon. Luonnontieteiden asema koulussa ja uusien opiskelijoiden rekrytointi Kouluissa tulisi innostaa opiskelijoita luonnontieteiden opiskeluun aikaisempaa enemmän. Fysiikan opiskelijoista liian moni keskeyttää. Suomessa tilanne on kuitenkin melko hyvä verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. 7