JUUANJOEN VIRTAVESIEN KALATALOUDELLINEN KARTOITUS

JUUANJOEN VIRTAVESIEN KALATALOUDELLINEN KARTOITUS Manu Vihtonen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke 2009

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 6 2 VALUMA-ALUE 7 2.1 Valuma-alueen yleiskuvaus 7 2.2 Sivujoet ja sivupurot 10 2.3 Hieman historiaa 10 3 HYDROLOGIA JA VEDEN LAATU 11 3.1 Hydrologia 11 3.2 Vedenlaatu 11 3.2.1 Vesikemialliset tekijät 13 4 KALASTO, ISTUTUKSET JA VAPAA-AJANKALASTUS 14 4.1 Kalasto 14 4.2 Istutukset 15 4.3 Vapaa-ajankalastus 16 5 AIEMMAT TEHDYT SELVITYKSET JA TOIMENPITEET 17 6 TUTKIMUKSEEN VALITUT MENETELMÄT 17 6.1 Sähkökoekalastus 17 6.1.1 Menetelmä 17 6.1.2 Otannan suunnittelu 18 6.1.3 Pyyntijärjestelyt ja aineiston käsittely 18 6.2 Elinympäristömuuttujat 19 6.2.1 Menetelmä 19 6.2.2 Otannan suunnittelu 19 6.2.3 Aineiston käsittely 20 6.3 Koskialueiden kartoitus 21 6.3.1 Menetelmä ja otannan toteutus 21 7 TUTKIMUSTULOKSET 21 7.1 Sähkökoekalastustulokset 21 7.2 Juuanjoen sähkökoekalastustulokset 22 7.3 Vepsänjoen sähkökoekalastustulokset 23 7.4 Elinympäristön soveltuvuus taimenelle ja lohelle Juuan- ja Vepsänjoessa 24 7.4.1 Syvyys 24 7.4.2 Virrannopeus 25 7.4.3 Raekoko 26

3 7.4.4 Kokonaisarvio elinympäristön sopivuudesta lohikaloille eri mittaustulokset yhdistettynä 27 7.5 Sammaleet ja havaitut pohjaeläimet 29 7.6 Smolttituotantoarvio 29 7.7 Koskikartoituksien tulokset 30 7.7.1 Juuanjoen kosket 30 7.7.2 Vepsänjoen kosket 31 7.7.3 Räksiinjoen koski 31 8 JUUANJOEN KOSKIKUVAUKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 34 8.1 Juuankoski 34 8.2 Juuankoski (alakoski) 35 8.3 Rasinkangas 37 8.4 Sahi 38 8.5 Ylin Puumalankoski 39 8.6 Ylä-Puumalankoski (Särkkälänkoski) 40 8.7 Puumalankoski 41 8.8 Taimitarhankoski 43 8.9 Koski 45 8.10 Säijäsenkoski (Niemelän Myllykoski) 46 8.11 Pyörteelänkoski 47 8.12 Tuhkalankoski 48 8.13 Penttilänkoski (Heikkilänkoski) 49 8.14 Herralankoski 50 9 VEPSÄNJOEN KARTOITETUT KOSKET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 53 9.1 Ilvolankoski 53 9.2 Koski 54 9.3 Sorveuskoski 55 9.4 Ylä-Sorveuskoski 57 10 RÄKSIINJOEN KOSKI JA TOIMENPIDESUOSITUS 58 11 POHDINTAA JA PÄÄTELMIÄ 59 12 KIITOKSET 61 13 LÄHTEET 61 KUVAT Kuva 1. Juuanjoen vesistöalueen valuma-alueet. 9 Kuva 2. Juuanjoen taimen 9.9.2009. 15

4 Kuva 3. Taimenelle ja lohelle optimaalisen syvyyden % -osuus koealojen mittauksista. 25 Kuva 4. Taimenelle ja lohelle optimaalisen virrannopeuden (0,6*syvyys) % -osuus koealojen mittauksista. 26 Kuva 5. Taimenelle ja lohelle optimaalisen pohjan raekoon %-osuus koealojen mittauksista. 27 Kuva 6. Elinympäristömittaustulokset yhdistettynä ja niiden %-osuudet koealojen mittauksista. 28 Kuva 7. Kartoitetut koski- ja virta-alueet. 33 Kuva 8. Juuankoski 24.9.2009. 35 Kuva 9. Juuankosken (alakoski) 24.9.2009. 36 Kuva 10. Rasinkangas (sillan yläosa) 24.9.2009. 37 Kuva 11. Sahi 30.9.2009. 38 Kuva 12. Ylin Puumalankoski 30.9.2009. 39 Kuva 13. Ylä-Puumalankosken puoliväli 2.10.2009. 41 Kuva 14. Puumalankosken puoliväliä 8.9.2009. 42 Kuva 15. Taimitarhankosken yläosan koski 24.9.2009. 44 Kuva 16. Koski 2.10.2009 (kuvattu niskalta alavirtaan päin). 45 Kuva 17. Säijäsenkoski (Niemelän Myllykoski) 24.9.2009. 46 Kuva 18. Pyörteelänkoski 24.9.2009. 47 Kuva 19. Tuhkalankosken alaosaa 1.10.2009 (kuvattu sillalta alavirtaan). 49 Kuva 20. Penttilänkosken puoliväliä 1.10.2009. 50 Kuva 21. Herralankosken puoliväliä 8.9.2009 (kuvattu maantiesillalta ylävirtaan). 51 Kuva 22. Herralankosken yläosan silta ja kynnys 17.9.2009. 52 Kuva 23. Ilvolankosken yläosa 10.9.2009. 53 Kuva 24. Ilvolankoski maantiesillan alapuolella 10.9.2009 (kuvattu alavirtaan). 54 Kuva 25. Koski 21.10.2009 (kuvattu saarekkeelta alavirtaan). 55 Kuva 26. Sorveuskosken itähaaran putous 21.10.2009. 56 Kuva 27. Ylä-Sorveuskoski 21.10.2009 (kuvattu alavirtaan). 57 Kuva 28. Räksiinkoski 21.10.2009. 58 TAULUKOT Taulukko 1. Valuma-alueen perusteella laskettu virtaama Juuanjoen Herralankosken alapuolella (Takkunen 1989). 11 Taulukko 2. Juuanjoen vedenlaatu 2000-2008 (OIVA 2009 [viitattu 25.11.2009].). 12 Taulukko 3. Vepsänjoen vedenlaatu 2000-2008 (OIVA 2009 [viitattu 25.11.2009].). 12 Taulukko 4. Räksiinjoen vedenlaatu (ka.) 2000-2009 (OIVA 2009[viitattu 25.11.2009].). 13 Taulukko 5. Vedenlaatu Juuanjoella 2.8.2004 nro 36 [viitattu 25.11.2009]. 13 Taulukko 6. Jokiin tehdyt istutukset (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2009) 16 Taulukko 7. Sähkökoekalastetut koealat Juuan- ja Vepsänjoella 2009. 18 Taulukko 8. Pohjan raekokoluokittelu 20

5 Taulukko 9. Taimenen ja lohen kesäaikaiset elinympäristövaatimukset (Mäki-Petäys ym. 2003). 20 Taulukko 10. Juuanjoen koealojen sähkökoekalastussaalis yhdistettynä. 22 Taulukko 11. Juuanjoen sähkökoekalastussaalis koealoittain. 23 Taulukko 12. Vepsänjoen koealojen sähkökoekalastussaalis yhdistettynä. 23 Taulukko 13. Vepsänjoen sähkökoekalastusssaalis koealoittain. 24 Taulukko 14. Kohteilla mitattujen arvojen keskiarvot ja vaihteluvälit. 28 Taulukko 15. Juuanjoen kosket. 31 Taulukko 16. Vepsänjoen kosket. 31 Taulukko 17. Räksiinjoen koski. 31

6 TIIVISTELMÄ Julkaisija: Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Valmistumisajankohta: syys-marraskuu 2009 Tekijä(t): Manu Vihtonen Työn nimi: Juuanjoen virtavesien kalataloudellinen kartoitus Raportin teema Kalatalous Paikka ja aika Lieksa 30.11.2009 Raportin kustantaja PIKES Oy Sivumäärä 61 Tämä raportti on tehty Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hankkeen aikana syksyllä 2009. Raportissa esitettävät tutkimustulokset pohjautuvat maastossa tehtyihin kenttätutkimuksiin. Lähtökohtana oli saada Juuanjoen valuma-alueen alaosan koskialueista selkeä yleiskuva ja kartoittaa tämänhetkinen tilanne. Koskialueita paikannettiin ja mitattiin sekä selvitettiin taimenen ja järvilohen poikasille soveltuvan elinympäristön määrää ja mahdollista kunnostustarvetta. Lisäksi koskialueilla suoritettiin sähkökoekalastuksia. Havaintojen perusteella pitäisi kaikille tarkastelluille koskialueille lisätä 100 250 mm halkaisijaltaan olevaa kiviainesta. Nykyisellään myös lohikalojen kutualustoiksi soveltuvaa karkeaa 30 100 mm soraikkoa on hyvin vähän. Herralan- ja Säijäsen- (Niemelän) kosken vanhat myllypatojen kynnykset ovat myös vaellus- ja nousuesteitä joillekin kalalajeille ja yksilöille. Juuanjoen vesistöalueelta kartoitettiin (inventoitiin) yhteensä 19 koskea. Koskien yhteenlaskettu pituus on 5,4 kilometriä ja niiden pinta-alaksi laskettiin noin 5 hehtaaria. Sähkökoekalastuksien perusteella Juuan- ja Vepsänjoessa on taimenia, mutta ei suuria tiheyksiä. Juuanjoessa kesänvanhoja taimenia oli 6,7 yks./100m 2 ja Vepsänjoessa 3,3 yks./100m 2. Kaikki taimenet ovat luonnossa syntyneitä, koska istutuksia ei lähivuosina ole tehty. Juuanjoen koskialueet pystyisivät tuottamaan nykyistä enemmän (arvio 251 smolttia/vuosi) vaelluskalapoikasia, mutta tämä edellyttäisi suurempaa emokalamäärää, suurempia kutukaloja ja koskialueiden em. kunnostustoimia. Juuanjoki ja Vepsänjoki soveltuvat koskiosuuksien ja vedenlaadun vuoksi hyvin järvitaimen ja - lohen poikastuotantoon. Taimenelle optimaalista koskipinta-alaa Juuanjoessa (keskivirtaamalla) on kuitenkin vain noin 30 %. Taimenenpoikaselle kosket soveltuvat noin kaksi kertaa paremmin kuin järvilohenpoikaselle. Tulva-aikoina tilanne joessa kääntyy enemmän isolle kalalle suotuisaksi ja alle <10 cm lohikalojen elinympäristö kapenee paikoin radikaalisti. Juuan virtavedet olisivat helposti kunnostettavissa. Kalliita kalateitä ei tarvitse rakentaa, vedenlaatu on hyvä sekä koskipinta-alaa ja pudotuskorkeutta on paljon. Osakaskunnat voisivat yhdessä kunnan ja kalatalousviranomaisten kanssa kehittää suunnitelman uusien kunnostustöiden toteutuksesta ja rahoituksesta sekä laatia uuden kunnostussuunnitelman. Optimaalisen koskipinta-alan kasvaessa myös poikastiheydet ja smolttituotanto kasvaa. Todennäköisesti tämän myötä myös Pielisestä nousevien kalojen määrä alkaa lisääntyä. Keskeisenä rajoittavana tekijänä tällä hetkellä on riittävä emokalojen määrä. Myöskään isojen nousukalojen kutualueiksi soveltuvia laajoja soraikkoja ei ole. Onnistuneilla toimenpiteillä smolttituotannon voidaan olettaa nousevan 2,5-5 kertaiseksi nykyisestä. Kunnostuksista saatava hyöty olisi merkittävää koko Juuan kunnan imagolle. Uhanalaisien kalakantojen hoitotoiminta on myös hyvää PR-toimintaa, johon kunta ja kuntalaiset voisivat yhdessä osallistua. Kylän kalastusmatkailullista ja media-arvoa nostaisivat myös jokeen mahdollisesti nousevat isot järvitaimenet. Taimenkannan vahvistuminen edesauttaisi joen virkistyskäyttöarvoa. Juuanjoen valuma-alueen virtavesien kalakantojen tutkimuksia ja hoitotoimia tulisi samalla jatkaa. Asiasanat: Kartoitus, sähkökoekalastus, elinympäristö, kiviaines, soraikko, smoltti, emokala, poikastuotanto, kunnostussuunnitelma

6 1 JOHDANTO Tämä raportti on tehty PIKES Oy:n (Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus) hallinnoimalle Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hankkeelle. Hankkeen pääteemat ovat Pieliseen laskevien jokien kalataloudelliset arvioinnit, luonnonpoikastuotannon kehittäminen ja parantaminen, vaelluspoikasten levittäytymisen seuraaminen Pielisellä sekä järvilohitietouden levittäminen ja kestävän kalastusmatkailun edistäminen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on Pielisen järvilohen ja taimenen geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnontuotannon lisääminen. Juuan- ja Vepsänjoella pyrittiin löytämään vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mikä on jokien nykytilanne taimenten elinpaikkana? Paljonko taimenenpoikasia löytyy eri koskialueilta? Voitaisiinko jokia edelleen kunnostaa? Raportin ajatuksena on tuoda myös lisäksi esille toimenpidesuosituksia ja pohtia jokien kehittämistä mm. vaellus- ja virtavesikalojen sekä rapujen elinympäristönä. Raportilla pyritään myös ohjaamaan kalavedenhoitoa kestävän kehityksen ja kalavarojen kestävän hyödyntämisen periaatteiden mukaisesti. Toimenpidesuosituksien tavoitteilla ja toimenpiteillä on tarkoitus parantaa erityisesti tärkeiden saalislajien lisääntymisedellytyksiä, elvyttää luonnonvaraisia ja uhanalaisia kalakantoja sekä lisätä arvostusta luontaisesti lisääntyviä kalalajeja kohtaan. Raportissa esitettävät tavoitteet ovat yhteneväiset mm. järvilohistrategian ja vapaaajankalatalouden kehittämisohjelman kanssa. Raporttia varten pyrittiin: täydentämään jo olemassa olevaa tietoa selvittämään taimenelle soveltuvien koskialueiden pinta-alat tutkimaan kalojen kannalta tärkeimpiä elinympäristötekijöitä arvioimaan aikaisempien kunnostus yms. -toimien vaikutusta valitsemaan sopivimmat sähkökoekalastusalueet luomaan tutkimusten perusteella jokien vaelluspoikastuotantoarvio

Tämän raportin tuloksia voidaan käyttää hyväksi mm. kunnostussuunnitelman tukena sekä suunniteltaessa kalastonhoitoa ja istutuksia. Raporttiin kerättyjen tietojen, tuloksien ja tavoitteiden pitkän aikavälin tarkoitus on, että kaikki yhteistyökumppanit hyötyvät joko suoraan tai epäsuorasti tehdystä työstä. Uhanalaisien kalalajien suojelu vaatii monien sidosryhmien sitoutumista ja saumatonta yhteistyötä. 7 2 VALUMA-ALUE 2.1 Valuma-alueen yleiskuvaus Juuanjoen vesistöalue sijaitsee Pohjois-Karjalassa Juuka -nimisen kunnan alueella. Juuanjoen valuma-alueen (4.45) pinta-ala on 259,5 km 2, josta järvien ja lampien osuus on 8,2 km 2. Alueen pääjoet ovat Juuanjoki, Vepsänjoki ja Räksiinjoki. Juuanjoen valuma-alue on kivennäismetsämaata (70,6 %), suota (20,9 %), peltoa (5,4 %) ja vettä (3,1 %) (Tossavainen 1997). Juuanjoki saa käytännössä alkunsa Juuanjärvestä (215,3 ha) ja Polvelan kylältä, mutta tunnetaan sen alkuvaiheilla Alajokena. Juuanjärven ja Pielisen välinen korkeusero on 75 metriä. Juuanjärven valuma-alue (4.452) on kivennäismetsämaata (66,3 %), suota (22,2 %), peltoa (3,3 %) ja vettä (8,2 %) (Tossavainen 1997). Alajoki laskee Alajärveen. Juuanjärven ja Alajärven välinen pudotuskorkeus on 18,8 metriä. Alajärvestä joki virtaa noin kilometrin ja laskee Autiojärveen. Korkeuseroa Alajärven ja Autiojärven välillä on 1,9 metriä. Varsinainen Juuanjoki alkaa Autiojärvestä (62,9 ha) ja on pituudeltaan 18,4 kilometriä. Autiojärven ja Pielisen välinen korkeusero on 54,9 metriä (Maanmittauslaitos 2009 [viitattu 5.11.2009]). Juuanjoen alaosan valuma-alue (4.451) on kivennäismetsämaata (65,4 %), suota (26,2 %), peltoa (5,7 %) ja vettä (2,7 %) (Tossavainen 1997). Vepsänjoki saa alkunsa Sammakko-nimisestä järvestä. Sammakon ja Pielisen välinen korkeusero on 57 metriä. Varsinainen Vepsänjoen pääjärvi on Ylemmäinen (68,3 ha). Sammakon ja Ylemmäisenjärven välinen pudotuskorkeus on 17,3 metriä. Ylemmäisenjärven ja Pielisen välinen

korkeusero on 39,7 metriä (Maanmittauslaitos 2009 [viitattu 5.11.2009]). Vepsänjoen valuma-alue (4.454) on kivennäismetsämaata (73,5 %), suota (14,1 %), peltoa (2,5 %) ja vettä (2,5 %) (Tossavainen 1997). 8 Räksiinjoki saa alkunsa Ahvenus-nimisestä järvestä. Räksiinjoen korkeusero Ahvenuksen ja Pielisen välillä on noin 60 metriä. Seuraava järvi on Voroninlammit. Ahvenuksen ja Voroninlammit välinen korkeusero on 20,5 metriä. Voroninlammit ja Pielisen välinen pudotuskorkeus on noin 40 metriä. Voroninlammilta alavirtaan joki tunnetaan kartoissa Räksiinpurona, mutta muuttuu joeksi alajuoksulla (Maanmittauslaitos 2009 [viitattu 5.11.2009]). Räksiinjoen valuma-alue (4.453) on kivennäismetsämaata (63,2 %), suota (21,8 %), peltoa (13,7 %) ja vettä (1,4 %) (Tossavainen 1997). Juuan- Vepsän- ja Räksiinjoki koostuu neljästä osavaluma-alueesta, joiden kaikkien vedet laskevat Joensuunkylän ja Peltosaaren kohdalla Pieliseen (kuva 1).

Kuva 1. Juuanjoen vesistöalueen valuma-alueet. 9

10 2.2 Sivujoet ja sivupurot Virtavesien kalataloudellisissa kartoituksissa sivujoet ja -purot ovat yhtä tärkeitä kuin itse pääuoma. Niiden merkitys lisääntymis- ja poikastuotantoalueina on myös huomioitava. Tähän työhön ei Juuanjoen pienempien sivujokien ja sivupurojen kartoitusta ja sähkökoekalastusta pystytty sisällyttämään. Ainoastaan Räksiinjoen alimman kosken nopea kartoitus oli edellisvuoden sähkökoekalastusta ajatellen aiheellista. Juuanjoen sivupuroja, -ojia ja -jokia alajuoksulta ylävirtaan: Räksiinjoki (laskee Juuan puhdistamon alapuolella, KKJ: 7014925 4463917) Vepsänjoki (laskee Herralankosken alapuolelle, KKJ: 7016153 4462701) Vanhajoki (laskee Säijäsenkosken ja Taimitarhankosken välille, KKJ: 7013283 4461172) Koivuoja (laskee Lepistön (28) vesinäytepisteen kohdalla, KKJ: 7012942 4461371)) Maito-oja (laskee Taimitarhan alapuolella Kosken kohdalla, KKJ: 7012666 4461161) Kylmäpuro (laskee Taimitarhankosken yläpuolella, KKJ: 7012357 4460807) Turunoja (laskee Turunkankaan kohdalla, KKJ: 7011411 4460635) Hirvipuro (laskee Hirvipuronsuon kohdalla, KKJ 7012071 4458841) Joutenpuro (laskee Harjunpään kohdalla, KKJ: 7010861 4458898) 2.3 Hieman historiaa Vepsänjoen valuma-alueen Sorveusjärven, Huosiuslammen, Paatinlammen ja Yläjärven laskun aiheutti kahden naapurin kinastelu ja ojan kaivaminen Suurensuon laidalla olleeseen rantapenkkaan. Sorveusjärvi sijaitsi noin kolme kilometriä Juuan kirkonkylältä nykyisen Sorveuksenkylän kohdalla. Sorveusjärvi purkaantui kokonaan toukokuun 25. päivä vuonna 1806. Mudalla peittyivät niin Lavaskalampi kuin Tutinlampikin. Ainoastaan Sorveuskoski esti myös Ylemmäisenjärven tyhjentymisen. Tästä lähtien Vepsänjoki on laskenut vetensä Juuanjokeen kirkon pohjoispuolelta. Tätä ennen järvien vedet laskivat Vanhanjoen kautta Juuanjokeen. Suunnitellusti Vepsänjoen Ylemmäisenjärveä laskettiin vuonna 1858. Juuan- ja Autiojärven vedenpinnan laskut suoritettiin 1860 luvulla (Kortelainen & Hamunen 2004 [viitattu 27.11.2009]).

11 Juuanjoki on aikoinaan toiminut uittoväylänä Pieliseen. Viimeinen uitto tapahtui vuonna 1965. Uittosääntö kumottiin vuonna 1981 ja uittolaitteet poistettiin vuonna 1983. Ainoastaan Herralankosken (Leskelä) myllymuseo ja vanhaa uittoränniä on kunnostettu (Juuka-Seura ry:n omistuksessa). Vepsänjokea on käytetty uittoväylänä Kiteenjärvestä alkaen (Kauppi 1984). Juuanjoen perkauksista ei ole tietoa. Kaupin (1984) mukaan varsinaisia perkauksia ei olisi tehty. Juuanjokea kuitenkin kunnostettiin vuonna 1993 1994 juuri uittoperkauksien takia (Soimakallio & Savolainen 1999). Vain jokeen laskevia puroja ja ojia olisi sen sijaan perattu ja Juuanjoen jokimutkia joissain kohdissa oikaistu. Räksiinjoen perkaukset suoritettiin vasta vuosina 1960 1964 yhteensä seitsemän kilometrin matkalta (Kauppi 1984). 3 HYDROLOGIA JA VEDEN LAATU 3.1 Hydrologia Juuanjoen jokivesistä ei ole jatkuvaa virtaamaseurantaa. Järvien vanhat säätöpadot on purettu. Juuanjoen jokien virtaamahuiput ajoittuvat lähinnä keväälle. Virtaamavaihtelut ovat suuria ja tulvavedet laskevat nopeasti, mikä johtuu alhaisesta järvisyysprosentista (L=3,2 % (taulukko 1)). Virtaama yläjuoksulla on kesällä noin 0,5 4 m 3 /s ja alaosalla noin 1-9 m 3 /s (Piirainen 1982). Juuanjoen laskennallinen keskivirtaama alajuoksulla on noin 3 m 3 /s (mukana myös Vepsänjoki ja Räksiinjoki). Vepsänjoesta ja Räksiinjoesta ei ole virtaamatietoja. Räksiinjoki jäätyy talvella usein pohjaa myöten (Kauppi 1984). Taulukko 1. Valuma-alueen perusteella laskettu virtaama Juuanjoen Herralankosken alapuolella (Takkunen 1989). Keskialivirtaama (MNQ) Keskivirtaama (MQ) Keskiylivirtaama (MHQ) Ylivirtaama (HQ) m 3 /s 0,1 1,3 17 23 3.2 Vedenlaatu Juuanjoen vedenlaatua on seurattu vuodesta 1968 alkaen. Mittauksia on tehty hyvin satunnaisesti joen eri vaiheilta. Vedenlaatutiedot on kerätty OIVA:n HERTTA-tietokannasta

(ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä) ja saatu sähköpostilla. Mittauksia ovat vuosien varrella suorittaneet FCG-Planeko Oy (ent. Suunnittelukeskus), Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuun yliopiston Ekologian tutkimusinstituutti ja Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy. Näytteenottopisteitä Juuanjoella on ollut kaikkiaan 15 kpl. Eniten näytteitä (122 kpl) on otettu puhdistamon alapuoleiselta sillalta (Juuanjoki 20). 12 Tähän raporttiin kerättiin Juuanjoesta vedenlaatutiedot viidestä eri pisteestä vuosilta 2000 2008. Näytepisteiksi valittiin Tuhkalankoski (14), Säijäsenkoski (30), Lepistö (28), Taimitarhankoski (34) ja Ylä-Puumalankoski (36). Juuanjoen näytteistä laskettiin kaikkien mittauksien keskiarvot ja vaihteluväli (taulukko 2). Taulukko 2. Juuanjoen vedenlaatu 2000-2008 (OIVA 2009 [viitattu 25.11.2009].). piste Hapen kyllästysaste kyll.% Happi, liukoinen mg/l Kemiallinen hapen kulutus Kokonaisfosfor mg/l i µg/l Kokonaistyppi µg/l Lämpötila C ph Rauta, hajotus; µg/l Sameus FNU Sähkönjohtavuu s ms/m Väriluku mg Pt/l 14 82,3 (78-85,4) 8,6 (7,4-9,4) 21,8 (14-28,6) 18,1 (13-22) 929 (650-1800) 13,8 (9,1-18,5) 6,6 (6,35-6,7) ei mitattu 2,0 (1,5-3,6) 3,8 (3,3-5,5) 162,8 (110-200) 28 82,2 (78-87) 8,7 (7,6-10,2) 21,5 (15-28,4) 16,6 (12-20) 901 (700-1400) 13,1 (8,3-18,3) 6,5 (6,35-6,7) ei mitattu 1,7 (1,2-2,3) 3,6 (3,1-4,5) 157 (110-200) 30 84,3 (78-88) 9,7 (7,6-12,8) 16,8 (12-24) 14,5 (9-19) 1076,6 (780-2000) 10,7 (0,1-18,3) 6,6 (6,4-6,85) 824,4 (630-1200) 1,8 (1,2-2,5) 4,1 (3,0-5,2) 132,1 (90-180) 34 85,5 (84-88,1) 9,0 (8,1-9,9) 21,0 (15,0-26,4) 24,7 (11-110) 934 (690-1400) 13,1 (8,3-19) 6,6 (6,4-6,8) ei mitattu 1,3 (0,96-1,7) 3,6 (3-4,5) 150,6 (110-180) 36 88,8 (77-102) 10 (7,4-14,3) 23,4 (16-45) 14,6 (10-20) 482 (400-673) 11,39 (0,1-19,3) 6,5 (5,3-7,2) 775,9 (608-1204)1,23 (0,68-1,23) 3,1 (2,4-4) 166,8 (100-300) ka. 84,6 9,2 20,9 17,7 864,5 12,4 6,6 800,2 1,6 3,6 153,9 Vepsänjoesta on vuosilta 2000 2008 vain kolme vesinäytettä joen eri vaiheilta. Näytepiste 47 sijaitsee latvaosissa, Ruukinkosken yläpuoleisella sillalla. Seuraava näytepiste (13) on Ilvolankosken yläosassa. Alin näytepiste (44) on Vepsänjoen vankilan takana joen alaosalla. Näytteistä laskettiin keskiarvot (taulukko 3). Taulukko 3. Vepsänjoen vedenlaatu 2000-2008 (OIVA 2009 [viitattu 25.11.2009].). piste Pvä Hapen kyllästysaste kyll.% Happi, liukoinen mg/l Kemiallinen hapen kulutus mg/l Kokonaisfosfori µg/l Kokonaisty ppi µg/l Lämpötila C ph Rauta, Rauta hajotus; µg/l Sameus FNU Sähkönjoht avuus ms/m 13 9.3.2000 86 12,6 13 8 270 0,1 6,25 1100 1,5 3,1 90 44 9.12.2008 89 12,8 22 10 470 0,5 5,99 980 3,9 28,2 160 47 13.1.2000 85 12,3 19 3 330 0,1 5,66 830 0,7 2,1 120 ka. 86,7 12,6 18,0 7,0 356,7 0,2 6,0 970,0 2,0 11,1 123,3 Väriluku mg Pt/l Räksiinjoesta on vesinäytteitä vain alaosalta. Näytepiste (22) sijaitsee Räksiinkosken ylittävän sillan yläpuolella. Vuosilta 2000 2009 näytteitä kertyi 30 kappaletta. Näytteistä laskettiin keskiarvo (taulukko 4). Suurta vaihteluväliä ei vuosittain ollut havaittavissa.

13 Taulukko 4. Räksiinjoen vedenlaatu (ka.) 2000-2009 (OIVA 2009[viitattu 25.11.2009].). Hapen Happi, Kemiallinen Kokonais Rauta, Sähkönjoht kyllästysaste liukoinen hapen fosfori Kokonais Lämpötila hajotus; Sameus avuus Väriluku piste aika kyll.% mg/l kulutus mg/l µg/l typpi µg/l C ph µg/l FNU ms/m mg Pt/l ka. 22 2000-2009 84,3 10,0 18,7 34,3 804,7 8,4 6,6 1216,7 6,4 5,4 142,3 Juuan- ja Räksiinjoen ekologinen kokonaisluokka ja tila-arvio ovat luokkaa hyvä. Vepsänjoen ekologinen kokonaisluokka ja tila-arvio ovat luokkaa erinomainen. Ympäristöhallinnon jokityyppiluokittelussa Juuanjoki luokitellaan keskisuureksi turvemaajoeksi. Vepsänjoen fysikaaliskemialliset tekijät sekä HyMo-muuttuneisuusluokka on erinomainen (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2008). Kokonaistyppipitoisuuden mukaan Juuanjoki ja Räksiinjoki voidaan luokitella reheväksi (eutrofinen), kun taas Vepsänjoki on luokkaa karu (oligotrofinen). Vedenlaatu on kaikissa kolmessa joessa soveltuva kalojen ja rapujen lisääntymiselle. 3.2.1 Vesikemialliset tekijät Tämän työn yhteydessä ei ollut mahdollisuutta syventyä varsinaiseen valuma-aluetason tarkasteluun, vaan ainoastaan tutkia jokien vedenlaatutietoja kalojen ja rapujen elinolosuhteiden kannalta. Vuonna 1965 tehdyn selvityksen mukaan Juuanjoen vesi oli niin likaantunutta, että ph oli 4,3 4,5 (Piirainen 1982). Myös ajoittain vieläkin voi satunnaisesti tehdyissä mittauksissa olla yllättäviä arvoja, kuten esim. Ylä-Puumalankoskella 2.8.2004, jolloin ph oli 5,3 sekä muut arvot olivat poikkeuksellisia (taulukko 5). Taulukko 5. Vedenlaatu Juuanjoella 2.8.2004 nro 36 [viitattu 25.11.2009]. Hapen Happi, Kemiallinen Kokonais Kokonai Rauta, kyllästysaste liukoinen hapen fosfori styppi Lämpötil hajotus; Sameus Sähkönjohta Väriluku piste Pvä kyll.% mg/l kulutus mg/l µg/l µg/l a C ph µg/l FNU vuus ms/m mg Pt/l 36 2.8.2004 77 7,4 45 19 673 17,5 5,3 1204 1,5 2,5 300 Kemiallisen hapenkulutuksen vaihtelu on suurta Juuanjoen vedenlaatutiedoissa. Alhaisemmillaan kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on toukokuun alun ja korkeimmillaan elokuun puolenvälin mittauksessa. Kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun välillä on Juuanjoen vesinäytteissä voimakas korrelaatio (kuva 2). Juuanjoen virta-alueilla pohjalevät ja sammalet vastaavat suurimmalta osalta perustuotannosta. Virtanäkinsammal (Fontinalis dalecarlica) saattaa olla osassa Juuanjokea merkittävä fosforin

ottaja. Matalan veden aikana sammalilla saattaa olla merkitystä myös pienen orgaanisen partikkelin pidättäjänä. Suvantoalueilla on matalan veden ja heikon virtaaman aikana riittävä viipymä kasviplanktonin tuotantoon. Raudan ja alumiinin osalta on määritystietoja saatavilla vain vähän, joten tältä osin tilannetta ei voi luotettavasti arvioida. Alumiini on erittäin haitallista jo pieninäkin pitoisuuksina, mikäli ph on selvästi alle kuusi. Veden orgaanisuus johtuu turvemaiden suhteellisesta osuudesta (Juvonen 2009). 14 4 KALASTO, ISTUTUKSET JA VAPAA-AJANKALASTUS 4.1 Kalasto Dosentti Meriläisen mukaan 1940-luvulla Juuanjokeen nousi Herralankosken alapuolelle säyne, hauki, ahven ja särki. Kalatalouskonsulentti Toivo Salminen selvitti jo vuonna 1965, että ainoastaan ns. rikkakaloja (nykyisin roskakaloja ) nousi joen alaosille. Joen alaosalla oli lisäksi kaksi patoa, mutta ainoastaan lahnan ja kuhan nousu pysähtyi noin kilometrin päähän jokisuusta. Salmisen selvityksen mukaan lohikalat eivät nousseet jokeen, eivätkä jokisuistoon. Rantaasukkaiden mukaan vuonna 1978 veden likaisuus oli syy, miksi särkikään ei enää jokeen noussut. Juuanjoen kalastoa selvitettiin 1970 80-lukujen taitteessa. Kalasto koostui tällöin 10 kalalajista (ahven, hauki, kiiski, muikku, seipi, mutu, purotaimen, särki, pikkunahkiainen, salakka). Juuanjoen ainoaksi arvokalaksi mainittiin purotaimen (kuva 2). Lisäksi rapua esiintyi runsaasti viimeisen kerran vuonna 1978. Ravulla oli huomattava taloudellinen merkitys alueella (Piirainen 1982). Pohjois-Karjalan kalastuspiirin vuonna 1988 tekemässä sähkökoekalastuksessa saaliiksi saatiin uutena lajina kaksi kivennuoliaista. Vuonna 1999 TE-keskuksen ja osakaskunnan sähkökoekalastuksessa saaliiksi saatiin myös madetta ja lohta (Juuankylan kalastuskunta 2000). Lohi oli mitä ilmeisimmin peräisin istutuksista, eikä sitä näin ollen lasketa joen omaan kalastoon. Juuanjoen kalasto koostuu näin ollen 12 kalalajista ja jokiravusta. Vepsän- ja Räksiinjoesta ei kalastotutkimuksia ole saatavilla. Vuonna 1978 tehty iänmääritys Juuanjoen taimenien suomunäytteistä viittaa taimenen olevan paikallista tammukkaa. Iänmäärityksen mukaan 39 cm Juuanjoen taimen olisi 4+ ikävuotta ja

noin 700 g (Piirainen 1982). Sisävesillä taimen saavuttaa lain salliman pyyntikoon (40 cm) keskimäärin kilon painoisena ja noin 2,5-vuotiaana. Pielisellä Taimenen alamitta on 50 cm. Tammukoitumista tukee myös nyt tehdyt havainnot taimenista. Lokakuussa 2009 kutemassa näkemämme taimenet olivat noin 40 cm pitkiä. Vastaavasti järvivaelluksen läpikäynyt taimen painaisi samanikäisenä jo noin 2 kg ja olisi noin 60 cm pitkä (Kirvesniemi 2009). 15 Kuva 2. Juuanjoen taimen 9.9.2009. 4.2 Istutukset Juuanjoen vesistöalueella kala- ja rapukantoja on pidetty yllä istutusten avulla. Vuonna 1989 valmistuneessa kunnostussuunnitelmassa mainitaan, että taimen kotiutettiin Juuan- ja Vepsänjokeen 1950 60-luvulla. Istutukset aloitettiin Puolangalta peräisin olevalla purotaimenella, jota myöhemmin täydennettiin Isojoen purotaimenkannalla (Takkunen 1989). Kalataloushallinnon ylläpitämää istutusrekisteriä on pidetty vuodesta 1990. Vuosien 1990 2004 välisenä aikana on satunnaisesti istutettu järvitaimenta, järvilohta ja rapua. Juuanjokeen on edellisen kerran istutettu vuonna 2004 Vuoksen järvitaimenia, vastakuoriutuneita ja yksivuotiaita. Vepsänjoelle on tehty

vain yksi järvitaimenistutus vuonna 1990. Räksiinjokeen on tietojen mukaan istutettu vain rapua (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2009 (taulukko 6)). 16 Taulukko 6. Jokiin tehdyt istutukset (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2009) Istutusaika Vesistö Istutuspaikka Kalalaji Ikä Kpl Varat 4.10.1990 Vepsänjoki Järvitaimen 1k 3 000 6 12.3.1991 Juuanjoki Juuanjoki, Kylän kohta Järvitaimen mspa 20 000 3 12.3.1991 Juuanjoki Juuanjoki, Kylän kohta Järvilohi mspa 20 000 3 16.11.1994 Juuanjoki Taimitarhan ranta Järvitaimen 1k 1 500 3 16.11.1994 Juuanjoki Koskelan silta (Tuhkalankoski) Järvitaimen 1k 1 500 3 16.11.1994 Juuanjoki Taimitarhan ranta Järvilohi 2k 229 3 16.11.1994 Juuanjoki Koskelan silta (Tuhkalankoski) Järvilohi 2k 229 3 20.4.1998 Juuanjoki Järvilohi mspa 22 700 7 20.4.1998 Juuanjoki Koskialueille Järvitaimen mspa 24 000 7 31.8.1999 Juuanjoki Rapu aik 1 166 5 31.8.1999 Räksiinjoki Rapu aik 513 5 30.5.2000 Juuanjoki Puumalankoski Järvilohi 1v 1 000 5 30.5.2000 Juuanjoki Repolankoski (Niemelä) Järvilohi 1v 1 000 5 30.5.2000 Juuanjoki Herralankoski Järvilohi 1v 1 000 5 15.8.2001 Juuanjoki Rapu nuo 1 300 5 15.8.2001 Räksiinjoki Rapu nuo 500 5 6.9.2002 Juuanjoki Rapu aik 790 5 2.9.2003 Juuanjoki Rapu 6k 1 280 7 9.9.2003 Juuanjoki Rapu 6k 1 020 7 24.5.2004 Juuanjoki Ylä-Herralankoski Järvitaimen vk 2 000 1 24.5.2004 Juuanjoki Penttilänkoski Järvitaimen 1v 600 1 24.5.2004 Juuanjoki Taimitarhankoski Järvitaimen 1v 600 1 24.5.2004 Juuanjoki Penttilänkoski Järvitaimen vk 2 000 1 24.5.2004 Juuanjoki Puumalankoski Järvitaimen vk 2 000 1 24.5.2004 Juuanjoki Ala-Puumalankoski Järvitaimen vk 2 000 1 24.5.2004 Juuanjoki Herralankoski Järvitaimen vk 2 000 1 4.3 Vapaa-ajankalastus Urheiluliike Erä-Jussi Ky Juuassa myy Juuan osakaskunnan kalastuslupia. Viehelupia jokialueelle myydään keskimäärin 10 lupaa kesässä (Markus Ovaskainen 2009). Pääsääntöisesti lupia myydään Pieliselle. Kaikista Pieliseen myydyistä luvista noin 57 % on verkkolupia, 15 % katiskalupia ja uistelu/uistinlupia 12 %. Ulkopaikkakuntalaisten osuus uistelu/uistinluvista on 0,4 %. Ravustuksen osuus on keskimäärin noin 0,7 % lupatuloista. Luvut ovat laskettu 2000-luvulla myytyjen lukujen keskiarvoista (Esa Eronen 2009). Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikkö on

kalastuslain 119 :n nojalla päättänyt, että Juuanjoen alue on kalastuslain 8 :n tarkoittama lohi- ja siikapitoinen vesistö, joiden koski- ja virtapaikoissa on yleiskalastusoikeuksiin perustuva onginta, pilkintä ja viehekalastus kielletty. 17 5 AIEMMAT TEHDYT SELVITYKSET JA TOIMENPITEET Juuanjoella kalastoa jokisuussa tutki kalatalouskonsulentti Toivo Salminen (1965). Jätevedenpuhdistamon kohdalla levätutkimuksen teki Yletyinen (1979) ja kasvillisuuden teki Meriläinen (1981). Juuanjokea ja sen kasvillisuuskartoitusta käsitteli myös Sarvala Suomen Luonto -kirjasarjan 4. osassa (1981). Juuanjoen kalastovyöhykkeitä selvitti ja kunnostussuunnitelman laati Irma Piirainen (1982). Vesistöalueen tilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä käsitteli Marja Kauppi vesihallituksen monistesarjassa (1984). Pohjois-Karjalan kalastuspiiri sähkökoekalasti Juuanjoella 1988. Juuanjoen kalataloudellisesta kunnostuksesta yms. kirjoitti Timo Takkunen (1989). Juuanjoen kalataloudellinen kunnostus toteutettiin 1993 1994. ERÄ-lehti käsitteli Juuanjoen kunnostusta ja merkitystä tulevaisuuden kalapaikkana (nro 8/94). Juuanjoen vedenlaatua ja kuormitusta vuosina 1995 1996 käsitteli Tarmo Tossavainen (1997). Järvilohelle sopivien uusien kutu- ja poikastuotantoalueiden kartoitusta Juuanjoen osalta käsitteli Soimakallio & Savolainen (1999). TE-keskus sähkökoekalasti yhdessä Juuankylän kalastuskunnan kanssa Juuanjokea (1999). Juuanjoen nykytilasta ja tulevaisuudesta kirjoitti Juuankylän kalastuskunta (2000). Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke raportoi tehdyistä sähkökoekalastuksista (2008). 6 TUTKIMUKSEEN VALITUT MENETELMÄT 6.1 Sähkökoekalastus 6.1.1 Menetelmä Sähkökoekalastus on kalabiologinen tutkimusmenetelmä, jolla voidaan tutkia koskialueen kalastoa ja kalatuotantoa. Menetelmä perustuu veteen luotuun sähkökenttään, joka pakottaa vaikutuspiirissä olevat kalat uimaan kohti anodihaavia. Kalat taintuvat ja ne kerätään haavin kautta astiaan. Rannalla saaliista tehdään tarkempia mittauksia ja tutkimuksia. Tämän jälkeen kalat vapautetaan

18 takaisin veteen. Menetelmää käytetään eniten jokien virtapaikkojen kalamäärien arvioinnissa (Ympäristöministeriö, 2000). 6.1.2 Otannan suunnittelu Sähkökoekalastukset Juuanjoella suoritettiin 9.9.2009 ja Vepsänjoella 16.9.2009. Kalastettaviksi koealoiksi valittiin jokien eri vaiheilta hyvin edustavat ja kuvaavat kosket lähempään tarkasteluun. Kaikkiaan kalastettiin viisi koskialuetta ja 10 koealaa. Tutkitut pinta-alat kaikilla koealoilla olivat 100 m 2. Joen leveys vaihteli 7-15 metriin ja syvyys 10 65 senttimetriin. Virtaama oli sähkökoekalastusten aikana keskivirtaaman luokkaa (1,1 m 3 /s). Taulukko 7. Sähkökoekalastetut koealat Juuan- ja Vepsänjoella 2009. koeala paikka KKJ-Koordinaatti (yläpiste) KKJ-Koordinaatti (alapiste) 1 Herralankoski (alaosa) 7017802-3613270 7017809-3613282 2 Herralankoski (alaosa) 7016007-4462479 7016014-4462493 3 Herralankoski (yläosa) 7017486-3613003 7017492-3613002 4 Herralankoski (yläosa) 7017472-3612997 7017485-3612999 5 Tuhkalankoski 7016830-3612833 7016836-3612821 6 Juuankoski (alakoski) 7011141-3609691 7011159-3609681 koeala paikka KKJ-Koordinaatti (yläpiste) KKJ-Koordinaatti (alapiste) 1 Ilvolankoski 7017803-3611921 7017799-3611931 2 Ilvolankoski 7017707-3611839 7017716-3611851 3 Ilvolankoski 7017696-3611817 7017708-3611830 4 Sorveuskoski 7020244-3609147 7020240-3609136 6.1.3 Pyyntijärjestelyt ja aineiston käsittely Sähkökoekalastuslaitteistona käytettiin akkukäyttöistä selässä kannettavaa laitetta (Hans Grassl IG200/2). Sähkökoekalastuksen suoritti kolme henkilöä, joista yksi toimi anodihaavin ja sähkökalastuslaitteen käsittelijänä kahden muun toimiessa kiinniottohaavien käsittelijöinä. Koealat (10*100 m 2 ) kalastettiin vain yhden kerran. Koealueita ei suljettu aitaverkoilla. Saaliiksi saadut kalat mitattiin yksilöllisesti yhden millimetrin tarkkuudella. Kalojen paino punnittiin digitaalisella vaa alla yhden gramman kymmenesosan tarkkuudella. Kalojen nukuttamisessa käytettiin neilikkaöljyä. Koekalastuksen jälkeen saalis vapautettiin takaisin jokeen. Kaikki tärkeät tiedot

kirjattiin kenttälomakkeisiin ja myöhemmin myös tietokoneelle Excel-lomakkeisiin. Pyydystettävyyttä ei selvitetty. 19 6.2 Elinympäristömuuttujat 6.2.1 Menetelmä Taimenelle ja järvilohelle soveltuvia alueita virtavesissä voidaan arvioida niiden elinympäristömuuttujien osalta. Jokivesistöt järvineen luovat kalojen elinympäristön. Jokivesistö on hyvin monimuotoinen elinympäristö, jossa olosuhteet vaihtelevat joen pitkittäis- ja poikittaissuunnassa sekä vuodenaikojen mukaan. Taimenella ja järvilohella on periaatteessa kolme eri elinympäristöä: kutualue, ruokailualue ja talvehtimisalue. Kalojen elinympäristö- eli habitaattivalintoihin vaikuttavat elottomat (abioottiset) tekijät kuten virrannopeus, vedensyvyys, pohjanlaatu, valaistus ja lämpötila. Lisäksi vaikutusta on myös elävien eliöiden muodostamilla (bioottiset) tekijöillä kuten tuotanto, petokalojen saalistuspaine, lajien välinen ja lajien sisäinen kilpailu. Ympäristöolosuhteiltaan epävakaissa oloissa elottomat tekijät vaikuttavat ensisijaisesti kalojen esiintymiseen. Bioottisten tekijöiden vaikutus kasvaa vakaissa elinympäristöoloissa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009 [viitattu 11.11.2009]). 6.2.2 Otannan suunnittelu Kaikki sähkökoekalastetut koealat (paitsi Sorveuskoski) valittiin myös elinympäristömittauksiin. Lisäksi viisi koskea (Penttilänkoski, Taimitarhankoski, Puumalankoski, Ylä-Puumalankoski, Rasinkangas) tutkittiin mittauslinjoittain. Mittauksista jäivät pois Pyörteelänkoski, Säijäsenkoski, Ylin Puumalankoski, Sahi ja Juuankoski. Koealat valittiin siten, että ne antavat edustavan kuvan tutkitusta koskialueesta. Koealat ruudutettiin ja rajattiin naruilla poikkileikkausmittauslinjoihin ja mittaukset tehtiin yhden metrin välein ruudun keskeltä. Virtausnopeudet mitattiin Flowatch virtaamamittarilla ja samalla mitattiin syvyys erillisellä mittakepillä. Sammaleen esiintyvyys merkittiin 0 tai 1, joko sammalta ei ole tai sitä on. Pohjan raekoko mitattiin siihen tarkoitukseen suunnitellulla vesikiikarilla. Mittauksissa huomioitiin syvyys (cm), keskivirrannopeus (0,6* syvyys, cm/s), pohjavirrannopeus (3 cm pohjasta, cm/s) 12 sekunnin keskiarvona. Pohjan kivet luokiteltiin yleisimmän, toiseksi yleisimmän raekokoon (mm)

mukaan. Pohjan raekokoon arviointi tehtiin taulukon mukaisesti (taulukko 8). Taulukon arvot on ns. sovellettu useista käytetyistä eri luokitteluista. 20 Taulukko 8. Pohjan raekokoluokittelu raekoko tyyppi läpimitta (mm) 1 hiekka 0,07-8,0 2 hieno sora 8,1-16 3 sora 16,1-32 4 karkea sora 32,1-64 5 pienet kivet 64,1-128 6 kivet 128,1-256 7 isot kivet 256,1-1000 6.2.3 Aineiston käsittely Kerätty aineisto tallennettiin kenttävihkoista tietokoneelle ja Excel-tiedostoiksi. Käytettävissä ei ollut varsinaisesti elinympäristömallinnukseen suunniteltua ohjelmaa, vaan aineistoa käsiteltiin manuaalisesti mittaushetken vedenkorkeutta ja virtaamaa vastaavasti (keskivirtaama). Mittaustuloksista (syvyys, virrannopeus, raekoko) laskettiin taimenelle optimaalisten alueiden osuus ja samoin tehtiin myös järvilohelle. Mittaustuloksista pystyttiin tekemään arvio koskialueiden nykytilasta ja laskemaan tarvittavat prosenttiosuudet. Tulokset laskettiin mittauksien optimaalisista prosenttiosuuksista koskialueittain ja näin saatiin tehtyä arviot. Apuna käytettiin Mäki-Petäyksen ym. 2003 tekemää luokittelua taimenen ja lohen poikasille soveltuvan ja optimaalisten elinympäristömuuttujien arvoista (taulukko 9). Raportissa esitettävät tulokset pätevät vain keskivirtaamalla. Tulokset ovat myös suuntaa-antavia, mutta ovat yhteneväisiä myös silmämääräisesti tehtyjen havaintojen ja arvioiden kanssa. Laajempien mittauksien suorittamiseen ei aikaa eikä resursseja olisi riittänyt. Taulukko 9. Taimenen ja lohen kesäaikaiset elinympäristövaatimukset (Mäki-Petäys ym. 2003). syvyys (cm) virrannopeus (cm/s) raekoko (mm) pituus (cm) optimi soveltuva optimi soveltuva optimi soveltuva taimen <10 20-30 10-40 10-30 30-50 60-250 30-500 taimen 10-15 40-50 20-65 30-50 10-60 130-250 60-520 taimen >15 60-70 30-90 40-55 10-70 130-520 60-520 lohi <10 30-40 20-60 30-50 10-75 60-120 30-250

21 6.3 Koskialueiden kartoitus 6.3.1 Menetelmä ja otannan toteutus Juuan-, Vepsän- ja Räksiinjoen koskialueita kartoitettiin syys-lokakuun aikana 2009. Tutkittava alue Juuanjoella rajattiin Joensuun kylän suistosta Autiojärveen, josta varsinaisen Juuanjoen katsotaan alkavan. Vepsänjokea kartoitettiin Ilvolankosken ja Sorveuskosken välinen osuus. Räksiinjoella kartoitettiin alin koskialue. Tarkoituksena oli selvittää koskialueiden sijainti ja määrä sekä suorittaa koskialueiden mittauksia. Kartoitus tapahtui kävellen maastossa ja kahlaten joessa. Maastossa tehtäviin liittyi lisäksi koskien kuvaaminen digikameralla. Kartoitettaessa pyrittiin samalla huomioimaan koskien soveltuvuutta mm. lohikalojen luontaiseen lisääntymiseen ja poikastuotantoon. Ennen maastokäyntejä selvitettiin mahdolliset koskialueet kartoista ja reitit koskialueille. Mittauksessa käytettiin mittanauhaa ja Garmin Oregon 200 GPS-paikanninta. Syvyysmittauksia tehtiin elinympäristömittauksien yhteydessä sekä satunnaisesti mitta-asteikolla varustetulla puukepillä. Koskien reunoilta pyrittiin huomioimaan mm. vanhat perkauskivikot ja varjostusta antava puusto. Lisäksi merkille pantiin soveltuvimmat kutusoraikon paikat ja suljetut sivu-uomat yms. Digikuvia koskialueista kertyi runsaasti. Kuvien avulla oli mahdollisuus tutustua koskiin jälkikäteen ja käyttää niitä apuna koskikuvauksia kirjoitettaessa. Kaikki digikuvat ovat allekirjoittaneen ottamia. Koskikartoituksien tuloksena syntyi myös paikkansapitävä karttapohja koskialueiden sijainnista. Tehdyn kartan avulla jokia seuraavaksi tutkivat henkilöt voivat löytää helpommin kyseisille koskialueille (kuva 7). 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Sähkökoekalastustulokset Viiden koskialueen ja 10 koealan tutkiminen sähkökoekalastuksin antoi kuvaa Juuan- ja Vepsänjoen kalakannan nykytilasta. Tämän perusteella voidaan mm. todeta, että kalaston lajirunsaus on hyvin vähäinen tutkituilla koskialueilla. Tämä johtuu osittain myös suuresta koskipinta-alasta. Juuan- ja Vepsänjoen sähkökoekalastuksissa saaliiksi saatiin viisi eri kalalajia

(taimen, kivisimppu, made, kivennuoliainen, hauki) ja jokirapu. Lajien vähyyteen voi osaltaan vaikuttaa myöhään syksyllä tehty sähkökoekalastus (myös syksyn 2008 sähkökoekalastus tukee tätä). 22 Sähkökoekalastuksien kokonaiskalasaalis oli 217 kappaletta yhteispainoltaan noin 3,7 kiloa. Taimenia saatiin kaikilta koealoilta, kaikkiaan 121 kappaletta, yhteispainoltaan 3,4 kiloa. Taimenien osuus yksilösaaliista oli 55 % ja biomassasta lähes 92 %. Kaikki saadut taimenet ovat varmuudella luonnonkudusta, koska istutuksia ei lähivuosina ole tehty (kts. istutukset, taulukko 6). Kivisimppua esiintyi Juuanjoen kaikilla tutkituilla koskialueilla (yht. 85 kpl), kun taas Vepsänjoella kivisimppua oli vain kahdella koealalla (yht. 2 kpl). Merkille pantavaa on, että jokirapua tuli saaliiksi vain jokien ylimmiltä koealoilta. 7.2 Juuanjoen sähkökoekalastustulokset Juuanjoen koskialueiden pinta-alasta sähkökoekalastettiin hieman vajaat 1,9 %. Taimenia saatiin Juuanjoesta (6 koealaa) kaikkiaan 84 kappaletta, yhteispainoltaan 2646 g. Taimenten keskipaino oli 31 grammaa. Juuanjoen taimenista 47 % oli kesänvanhoja (< 10 cm), 10 15 cm taimenia oli 29 % ja yli 15 cm taimenia oli 24 %. Taimenen kesänvanhojen (<10cm) poikastiheydet olivat Juuanjoen koealoilla keskimäärin 6,7 yks./100 m 2 (taulukko 10). Kesänvanhojen poikasten suurin tiheys oli Herralankosken yläosalla (koeala 3, 11 yks./100 m 2 ). Yksivuotiaiden ja sitä vanhempien taimenten tiheys oli keskimäärin 7,3 yks./100 m 2. Korkein yksivuotiaiden ja sitä vanhempien taimenien tiheys oli Tuhkalankoskessa (12 yks./100 m 2 ). Taulukko 10. Juuanjoen koealojen sähkökoekalastussaalis yhdistettynä. laji saalis (kpl) kokonais- keski- keski- saalis (ka.) saalis (ka.) 1 poistopyynti paino (g) paino (g) pituus (mm) kpl/100m 2 g/100m 2 taimen < 10 cm 40 135,9 3,4 66,6 6,7 22,7 taimen 10-15 cm 24 498,7 20,8 134,1 4,0 83,1 taimen > 15 cm 20 2011,7 100,6 203,1 3,3 335,3 kivisimppu 85 137,1 1,6 43,4 14,2 22,9 made 4 103,7 25,9 163,0 0,7 17,3 kivennuoliainen 2 17,4 8,7 101,5 0,3 2,9 jokirapu 1 90,0 0,2 yhteensä 176 2904,5 29,3 484,1

23 Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata taimenien viihtyvän koskialueilla, kuten myös kesänvanhojen taimenien suuri osuus. Ilmeisesti lisääntyminen onnistuu jossain määrin kutupaikkojen vähyydestä huolimatta, sillä istutuksia ei lähivuosina ole tehty. Ainoastaan ylimmältä koealalta ei kesänvanhoja (<10 cm) taimenia saaliiksi saatu, mutta yksi jokirapu ilahdutti pyytäjiä (taulukko 11). Taulukko 11. Juuanjoen sähkökoekalastussaalis koealoittain. koeala taimen < 10 cm taimen 10-15 cm taimen > 15 cm kivisimppu made kivennuoliainen jokirapu 1 6 1 1 40 2 2 7 1 3 1 3 11 7 3 14 4 7 5 2 2 5 9 7 5 26 1 2 6 0 3 6 2 1 1 7.3 Vepsänjoen sähkökoekalastustulokset Vepsänjoen koskialueiden pinta-alasta sähkökoekalastettiin 2,4 %. Vepsänjoelta saatiin taimenia saaliiksi (neljä koealaa) 37 kappaletta (taulukko 12). Taimenien keskipaino Vepsänjoessa oli 20 grammaa. Saaliista 10 15 cm taimenia oli 51 %, kesänvanhojen (< 10 cm) osuus oli 35 % ja yli 15 cm taimenten osuus oli 14 %. Vepsänjoella kesänvanhojen taimenten poikastiheys oli keskimäärin 3,3 yks./ 100 m 2 (taulukko 13). Suurin tiheys Vepsänjoella oli Sorveuskoskella (6 yks./ 100 m 2 ). Yksivuotiaiden ja sitä vanhempien taimenten tiheys oli keskimäärin 6,1 yks./100 m 2. suurin yksivuotiaiden ja sitä vanhempien taimenien tiheys oli Sorveuskoskella (11 yks./100 m 2 ). Taulukko 12. Vepsänjoen koealojen sähkökoekalastussaalis yhdistettynä. laji saalis (kpl) kokonais- keski- keski- saalis (ka.) saalis (ka.) 1 poistopyynti paino (g) paino (g) pituus (mm) kpl/100m 2 g/100m 2 taimen < 10 cm 13 47,1 3,6 71,9 3,3 11,8 taimen 10-15 cm 19 438,4 23,1 133,1 4,8 109,6 taimen > 15 cm 5 267,1 53,4 175,6 1,3 66,8 kivisimppu 2 3,6 1,8 43,4 0,5 0,9 made 1 14 14,0 163,0 0,3 3,5 kivennuoliainen 1 29,3 29,3 101,5 0,3 7,3 hauki 1 38,8 38,8 180,0 0,3 9,7 jokirapu 3 80,0 yhteensä 45 838,3 10,5 199,9

24 Myös Vepsänjoen koskialueilla taimenet viihtyvät. Kesänvanhoja taimenia oli kuitenkin noin kaksi kertaa vähemmän kuin Juuanjoella ja kalaa kaikkiaan noin kolme kertaa vähemmän. Yksivuotiaiden ja sitä vanhempien taimenten tiheys on lähes samaa luokkaa Juuanjoen kanssa. Ylimmältä Sorveuskosken koealalta taimenia saatiin 17 kpl, mikä on positiivista, sillä koeala oli heti jyrkän putouksen (mahdollisen nousuesteen) yläpuolella (taulukko 13). Ilmeisesti Vepsänjoen yläosissa on paremmin taimenta kuin alaosilla? Istutuksia Vepsänjokeen on tehty vain yhden kerran vuonna 1990. Taulukko 13. Vepsänjoen sähkökoekalastusssaalis koealoittain. koeala taimen < 10 cm taimen 10-15 cm taimen > 15 cm kivisimppu made kivennuoliainen hauki jokirapu 1 4 6 0 1 2 2 2 1 1 3 1 3 1 1 1 1 4 6 8 3 3 7.4 Elinympäristön soveltuvuus taimenelle ja lohelle Juuan- ja Vepsänjoessa 7.4.1 Syvyys Tulvahuippu ajoittuu Juuanjoessa tavallisesti toukokuun alkuun, jolloin veden pinnan korkeus voi olla paikoin 50-80 cm tavallista korkeammalla (Vaarojen Pielinen 2005 [viitattu 24.11.2009]). Kaikki mitatut kosket huomioon ottaen Juuanjoella oli veden syvyyden suhteen taimenelle optimaalista koskialuetta noin 28 % koskipinta-alasta. Vastaavasti kesänvanhalle taimenelle (keskivirtaamalla) 54 % koskipinta-alasta (vaihteluväli 30 75 %) oli optimaalista. Selvästi paras koskisyvyyden suhteen kesänvanhoille taimenille oli Rasinkangas. Epäedullisimmat kosket olivat Ylä-Puumalankoski ja Tuhkalankoski. Järvilohen poikaselle optimaalisimmat kosket syvyyden suhteen ovat koko Herralankoski ja Penttilänkoski. Huonoiten järvilohelle syvyydeltään soveltuu Juuankosken alakoski (kuva 3).

25 80 70 60 % 50 40 30 < 10 cm 10-15 cm > 15 cm lohi < 10 cm 20 10 0 Herralankoski (alaosa) Herralankoski (yläosa) Penttilänkoski Tuhkalankoski Taimitarhankoski Puumalankoski Ylä-Puumalankoski Rasinkangas Juuankoski (alakoski) Vepsänjoki, Ilvolankoski Kuva 3. Taimenelle ja lohelle optimaalisen syvyyden % -osuus koealojen mittauksista. 7.4.2 Virrannopeus Mittausajankohdan virtaamatilanteessa (keskivirtaama) kesänvanhojen taimenten poikastiheyksiä ei Juuanjoella rajoita soveltuvan elinympäristön määrä. Sen sijaan ylivirtaamalla matalien kerroksellisten kivikoiden puuttuminen muodostuu tiheyttä rajoittavaksi tekijäksi. Esimerkiksi Herralankosken ylittävältä maantiesillalta alavirtaan ei kevätylivirtaamalla ole lainkaan sorasta nouseville poikasille soveltuvia alueita. Kuolleisuus voi olla suurta, jos sopivia suojapaikkoja ei ole tarjolla (Armstrong ym. 2002). Virtaaman kasvaessa taas isojen kalojen elinolot paranevat merkittävästi. Kesänvanhoille taimenille optimaalisin koskiosuus virrannopeuden suhteen on Herralankosken yläosan ja Puumalankoskien välinen alue sekä yläosan Juuankoski (alakoski). Juuanjoessa optimaalista virrannopeutta (keskivirtaamalla) <10 cm taimenelle on keskimäärin 40 % (vaihteluväli 25 49), kun järvilohelle sitä on vain noin 17 % (vaihteluväli 5-40 %). Isommalle taimenelle (>10 cm) sopivia koskialueita virrannopeuden vuoksi ovat Herralankosken alaosa, Puumalankoski ja Vepsänjoen Ilvolankoski (kuva 4).

26 60 50 40 % 30 < 10 cm 10-15 cm > 15 cm lohi < 10 cm 20 10 0 Herralankoski (alaosa) Herralankoski (yläosa) Penttilänkoski Tuhkalankoski Taimitarhankoski Puumalankoski Ylä-Puumalankoski Rasinkangas Juuankoski (alakoski) Vepsänjoki, Ilvolankoski Kuva 4. Taimenelle ja lohelle optimaalisen virrannopeuden (0,6*syvyys) % -osuus koealojen mittauksista. 7.4.3 Raekoko Taimenten suosimaa optimaalista raekokoa on Juuanjoessa noin 43 % (vaihteluväli 11 75 %). Pohjan raekoko on rajoittava tekijä sikäli, että suojaa ja lohikalojen tarvitsevaa reviiriä on ylivirtaamalla paikoin liian vähän. Varsinkin yksivuotiaille taimenille (10 15 cm) optimaalisinta 128,1 256 mm kiveä on liian vähän. Sen myös osoittavat mittaukset, joiden mukaan yksivuotiaille taimenille on vain 24 % optimaalista raekokoa. Yli 15 cm taimenten suosimaa kivikokoa on noin 62 % (vaihteluväli 40 95 %). Myös isoille nousukaloille kutualustoiksi soveltuvia laajoja, raekooltaan 30 100 mm:n soraikkoja on myös hyvin vähän. Soraa on paikoin joko liian hienojakoisena tai aivan liian ohuina kerroksina. Havaintojen perusteella taimenet laskivat mädin karkeaan kiviainekseen joen yläosilla. Raekooltaan taimenille optimaalisin koskiosuus on Puumalankoski. Myös Penttilänkoskessa on hyvin erikokoista kiveä. Heikoin tilanne on Taimitarhankoskella, varsinkin kesänvanhojen ja 10 15 cm taimenien osalta, sitä vastoin isommalle taimenelle se on optimaalisin. Myös Ylä- Puumalankosken ja Herralankosken alaosa ovat kesänvanhojen ja 10 15 cm taimenien suosimalta raekooltaan epäsuotuisia koskia ja vaativat täydennyskunnostusta.

27 Järvilohen poikasten suosimaa raekokoa Juuanjoessa on noin 20 % koskipinta-alasta. Järvilohen poikasille optimaalista raekokoa oli eniten Puumalankoskessa (50 %) ja Vepsänjoen Ilvolankoskessa (46 %). Taimitarhankoskessa järvilohen poikasten suosimaa kivikokoa ei juuri ole (kuva 5). 100 90 80 70 % 60 50 40 < 10 cm 10-15 cm > 15 cm lohi < 10 cm 30 20 10 0 Herralankoski (alaosa) Herralankoski (yläosa) Penttilänkoski Tuhkalankoski Taimitarhankoski Puumalankoski Ylä-Puumalankoski Rasinkangas Juuankoski (alakoski) Vepsänjoki, Ilvolankoski Kuva 5. Taimenelle ja lohelle optimaalisen pohjan raekoon %-osuus koealojen mittauksista. 7.4.4 Kokonaisarvio elinympäristön sopivuudesta lohikaloille eri mittaustulokset yhdistettynä Juuanjoessa on mittauksista tehtyjen laskelmien ja arvioiden mukaan kesänvanhoille taimenille optimaalista poikasaluetta koskialueilla (keskivirtaamalla) on 27 60 % välillä, keskiarvon ollessa 47 %. Koskipinta-alasta optimaalista on noin 1,5 hehtaaria. Vanhemmille taimenille (>10 cm) optimaalista koskiosuutta on vain 23 %. Kaikki kokoluokat huomioiden noin 30 % Juuanjoessa on taimenen optimaalista elinaluetta. Kesänvanhoille (<10 cm) taimenille parhaimmat koskialueet ovat Juuanjoen Puumalankoski ja Vepsänjoen Ilvolankoski. Molemmat koskialueet ovat myös järvilohelle (<10 cm)

28 optimaalisimmat. Myös Säijäsenkoski voisi olla järvilohelle (silmämääräisesti havainnoituna) soveltuva, mutta mittauksia siellä ei tehty. Järvilohelle optimaalista poikasaluetta oli noin 25 % eli 0,8 hehtaaria. Soveltuvaa poikasaluetta olisi 65 % eli 2,1 hehtaaria. Juuanjoessa on siis lähes kaksi kertaa enemmän taimenelle soveltuvaa koskipinta-alaa kuin järvilohelle. Lähes samansuuntainen tilanne on Vepsänjoella (kuva 6). Mitatut koskialueet keskiarvoineen ja vaihteluväleineen on esitetty taulukossa (taulukko 14). 70 60 50 % 40 30 < 10 cm 10-15 cm > 15 cm lohi < 10 cm 20 10 0 Herralankoski (alaosa) Herralankoski (yläosa) Penttilänkoski Tuhkalankoski Taimitarhankoski Puumalankoski Ylä-Puumalankoski Rasinkangas Juuankoski (alakoski) Vepsänjoki, Ilvolankoski Kuva 6. Elinympäristömittaustulokset yhdistettynä ja niiden %-osuudet koealojen mittauksista. Taulukko 14. Kohteilla mitattujen arvojen keskiarvot ja vaihteluvälit. syvyys (cm) ka. virrannopeus (cm/s) ka. virrannopeus (cm/s) ka. raekoko (yleisin) raekoko (2.yleisin) koski (min-max) syvyys*0,6 (min-max) 3 cm pohjasta (min-max) ka. (min-max) ka. (min-max) Juuankoski (alakoski) 22 (10-50) 18 (0-66) 9 (0-55) 6 (4-7) 5 (1-7) Rasinkangas 25 (13-40) 9 (0-52) 3 (0-13) 5 (2-7) 6 (2-7) Ylä-Puumalankoski 28 (10-60) 15 (0-58) 4 (0-22) 6 (4-7) 5 (1-7) Puumalankoski 22 (10-30) 23 (0-55) 16 (0-44) 6 (5-7) 5 (3-7) Taimitarhankoski 32 (15-80) 10 (0-27) 3 (0-19) 7 (3-7) 4 (1-7) Tuhkalankoski 22 (10-55) 24 (0-88) 10 (0-41) 5 (3-7) 5 (3-7) Penttilänkoski (Heikkilänkoski) 29 (10-50) 19 (2-66) 6 (0-24) 6 (4-7) 5 (1-7) Herralankoski (yläosa) 31 (15-60) 12 (0-61 ) 4 (0-36) 6 (1-7) 5 (1-7) Herralankoski (alaosa) 35 (8-80) 30 (0-80) 12 (0-63) 5 (1-7) 4 (1-7) Vepsänjoki, Ilvolankoski 24 (10-55) 26 (0-127) 14 (0-127) 5 (1-7) 5 (1-7)