KK 379/1999 vp- Saara Karhu /sd KIRJALLINEN KYSYMYS 379/1999 vp Lasten ilta- ja yöhoidon turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa on noin 50 000 yksinhuoltajaperhettä, joissa on ala-asteikäinen 7-12-vuotias lapsi. Näiden lasten vanhemmista moni tekee epäsäännöllistä vuorotyötä, jotkut säännöllistä yötyötä. Päiväkoti-ikäisten lasten ilta- ja yöhoito on nykyisin mahdollista, mutta pienten, yksinäisten koululaisten hoito on tältä osin rajallista. Suomessa koulutusta arvostetaan ja siihen kehotetaan, paljon puhutaan elinikäisestä oppimisesta. Yksinhuoltajavanhemmille mahdollisuus koulutukseen on erittäin tärkeää, erityisesti tapauksissa, joissa vanhempi on ollut pitkään poissa työelämästä. Yksinhuoltajavanhempien mahdollisuus koulutukseen on rajallista, koska mahdollisesti ilta-aikaan järjestettävä koulutus ei heille sovi lastenhoito-ongelmien vuoksi. Monille yksinhuoltajille yksityisen hoitajan paikkaaminen ilta- ja yöajaksi on taloudellisesti mahdotonta. Myös lapsen edun kannalta on tärkeää, että ilta- ja yö hoito on järjestetty koulutuksen saaneiden alan ammattilaisten toimesta. Liian usein vaihtuva hoitaja ei luo turvallisuuden tunnetta, joka on erityisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus suhtautuu mahdollisuuteen järjestää ilta- ja yöhoitoa ala-asteikäisille lapsille, jotka asuvat yksinhuoltajaperheissä? Helsingissä 7 päivänä syyskuuta 1999 Saara Karhu /sd Versio 2.0
KK 379/1999 vp- Saara Karhu /sd Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 379/1999 vp: Miten hallitus suhtautuu mahdollisuuteen järjestää ilta- ja yöhoitoa ala-asteikäisille lapsille, jotka asuvat yksinhuoltajaperheissä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Lasten päivähoidosta (36/1973) annetun lain 2 :ssä todetaan, että lasten päivähoitoa voivat saada lapset, jotka vielä eivät ole oppivelvollisuusikäisiä, sekä milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat eikä hoitoa ole muulla tavoin järjestetty, myös sitä vanhemmat lapset. Edelleen saman pykälän 2 momentin mukaan lasten päivähoito on pyrittävä järjestämään siten, että se tarjoaa lapsen hoidolle ja kasvatukselle sopivan hoitopaikan ja jatkuvan hoidon sinä vuorokauden aikana ' jona sitä tarvitaan. Päivähoitolaki velvoittaa kuntia lain 11 :n mukaisesti huolehtimaan siitä, että lasten päivähoitoa on saatavissa kunnanjärjestämänä taivalvomana siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 4 :n mukaan päivähoito järjestetään osapäivä- ja kokopäivähoitona. Kokopäivähoidossa lapsen hoitoaika saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessaja osapäivähoidossa viisi tuntia. Vuorohoidosta ei ole erillisiä säännöksiä. Päivähoidon subjektiivisesta oikeudesta alle kouluikäisten lasten vanhemmille säädetään päivähoitolain 11 a :n 1 momentissa (630/1991). Sen mukaan kunnan on huolehdittava sen lisäksi mitä 11 :ssä säädetään siitä, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän päivähoitopaikan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden päätyttyä ja että lapsi voi olla päivähoidossa siihen saakka kunnes siirtyy oppivelvollisena peruskouluun. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 2 :n 3 momentin mukaan otettaessa päivähoitoon muita kuin lain 11 a :ssä tarkoitettuja lapsia on etusija annettava lapsille, jotka tarvitsevat päivähoitoa sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä. Lähtökohtaisesti lapsen vanhemmille on siis säädetty oikeus lapsen hoitopaikkaan hoidon tarpeen sitä edellyttäessä tai lapsen erityisten olosuhteiden sitä vaatiessa, myös ala-asteikäisten lasten kohdalla. Lainsäädännön määrittelyt sisältävät kysymyksessä todetut erityistilanteet niin hoidon ajankohdan kuin perhemuodonkin suhteen. Kuitenkin subjektiivisen oikeuden osalta ikäluokat rajautuvat noin vuoden ikäisistä tavallisimmin alle seitsenvuotiaisiin eli vanhempainrahakauden päätyttyä oppivelvollisuuden alkuun saakka. Sosiaali- ja terveysministeriön Varhaiskasvatustyöryhmä (STM:n työryhmämuistioita 1999:4) ehdotti erikseen vuoropäivähoidosta säätämistä. Työryhmä toteaa, että mikäli molemmat vanhemmat tai ainoa vanhempi on vuorotyössä, tulee pyrkiä siihen, että vanhemmat saavat tarvittaessa lapselleen vuoropäivähoitopaikan. Työryhmän käsityksen mukaan sallitut enimmäishoitoajat olisi voitava ylittää vanhempien työn sitä edellyttäessä. 2
Ministerin vastaus KK 379/1999 vp- Saara Karhu /sd Hallitus on tietoinen ala-asteikäisten lasten varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisen tukemisen tarpeesta. Eri selvityksissä on käynyt ilmi, että erityisesti perusopetuksen alkuvuosina lasten sekä aamu- että iltapäivähoidon ja erilaisen tuetun toiminnan tarve on suuri. Samoin selvityksissä on havaittu, että kunnissa ei ole ohjattu riittäviä resursseja näiden lasten tilanteista huolehtimiseen. Hallitus tulee sisällyttämään vuosille 2000-2003 annettavaan sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan tavoitteen, jonka mukaan pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta järjestetään kattavasti ja perheiden tarpeita vastaavasti kaikissa kunnissa. Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 1999 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3
KK 379/1999 vp- Saara Karhu /sd Ministerns svar Tili riksdagens talman I det syfte 3 7 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru ta1man, tili vederbörande med1em av statsrådet översänt fö1jande av riksdagsman Saara Karhu /sd undertecknade skriftliga spörsmå1 SS 37911999 rd: Vad anser regeringen om möjligheten att ordna vård på kvällar och nätter för barn som går i lågstadiet och vars familj består av en ensamförsörjare? Som svar på detta spörsmå1 får jag vördsamt anföra fö1jande: En1igt 2 1agen om barndagvård (3611973) kan sådana barn komma i åtnjutande av barndagvård som ännu inte nått läropliktsåldern, samt ifali särskilda omständigheter det påkaliar, även ä1dre barn, för vi1ka vård inte ordnats på annat sätt. Vidare framgår av 2 mom. i samma paragraf att barndagvården såvitt det är möj1igt skali ordnas så att den erbjuder en för barnets vård och fostran 1ämp1ig vårdp1ats och fortgående vård under den tid av dygnet då sådan vård behövs. En1igt 11 1agen om barndagvård skali kommunerna sörja för att av kommunen anordnad eller övervakad barndagvård står tili buds i den omfattning och med sådana verksamhetsformer som behovet därav inom kommunen förutsätter. En1igt 4 förordningen om barndagvård (23911973) ordnas barndagvården som ha1vdags- och he1dagsvård. Vårdtiden för barn i he1- dagsvård får i allmänhet vara högst tio timmar i ett sträck per dygn och för barn i ha1vdagsvård fem timmar. Det finns inga särski1da bestämme1- ser om vård av barn vars förä1drar skiftarbetar dvs. skiftvård. ' Om subjektiv rätt tili dagvård för förä1drar till barn under sko1å1dern bestäms i 11 a 1 mom. 1agen om barndagvård (630/1991). En1igt nämnda moment skali kommunen, utöver vad som bestäms i 11, söija för att barnets förä1drar eller andra vårdnadshavare, efter utgången av moderskaps-, faderskaps- elier förä1drapenningsperioden kan få en dagvårdsp1ats och att barnet kan få dagvård tilis det såsom läropliktigt börjar i grundsko1an. Av 2 3 mom. förordningen om barndagvård framgår att när andra än sådana barn som avses i lagens 11 a tas i dagvård, skall företräde ges barn som av socia1a orsaker och fostringsskä1 behöver dagvård. Utgångspunkten är således att barnens förä1drar enligt lag har rätt till en vårdplats om vårdbehovet förutsätter det eller om särski1da omständigheter kräver det, även i fråga om barn som går i 1ågstadiet. Definitionerna i lagstiftningen omfattar sådana specialsituationer som avses i spörsmålet såväl i fråga om vårdtiden som familjeformen. 1 fråga om den subjektiva rätten finns det emellertid en begränsning vad gälier åldersklasserna, som van1igen omfattar barn som är ca 1 år tili sådana som inte fyllt 7 år, dvs. från förä1drapenningsperiodens slut tili1äropliktens början. Social- och hälsovårdsministeriets arbetsgrupp för utveck1ande av småbarnsfostran (SHM:s arbetsgruppspromemorior 1999:4) föreslog att det skali beredas särski1da bestämme1- ser om skiftvård. Arbetsgruppen konstaterar att om båda förä1drarna elier den enda föräldern har skiftarbete, skall man sträva efter att förä1drarna vid behov får en vårdp1ats på grund av sitt skiftarbete. Arbetsgruppens åsikt är att de 1ängsta tilllåtna vårdtiderna bör kunna överskridas då förä1drarnas arbete kräver det. Regeringen är medveten om att det finns ett behov av ett heltäckande stöd av småbarnsfost- 4
Ministerns svar KK 379/1999 vp- Saara Karhu /sd ran för barn i lågstadiet. Olika utredningar ger vid handen att behovet av både morgon- och eftermiddagsvård samt stödd verksamhet av olika slag är stort, särskilt under de första åren i grundskolan. Av utredningar framgår också att kommunerna inte har anvisat tillräckliga resurser för att sörja för dessa barns situation. 1 programmet angående målen och verksamheten för social- och hälsovården för 2000-2003 kommer regeringen att låta ingå ett mål enligt vilket morgon- och eftermiddagsverksamheten för små skolbarn skall ordnas heltäckande enligt föräldrarnas behov i alla kommuner. Helsingfors den 27 september 1999 Omsorgsminister Eva Biaudet 5