LUPAPÄÄTÖS Nro 137/10/1 Dnro PSAVI/214/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2010 1 ASIA LUVAN HAKIJA Katerman kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuhmo Kuhmon Eko-Kala Oy Järveläntie 135 88820 Katerma
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Vesilain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Muut päästöt ja jätteet... 8 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 8 Ympäristön tila ja laatu... 8 Yleiskuvaus vesistöstä... 8 Vedenlaatu ja käyttökelpoisuus... 8 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat... 10 Alue ja toiminnot, johon hankkeella on vaikutuksia... 10 Alueen kalastusolot ja kalasto... 10 Suojelu- ja pohjavesialueet... 11 Asutus... 11 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 11 Vaikutus pintavesiin... 11 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 12 Muut ympäristövaikutukset... 13 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 13 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 13 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 14 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 14 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 14 Muistutukset ja vaatimukset... 14 Hakijan kuuleminen ja selitys... 16 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 17 VESITALOUSLUPARATKAISU... 17 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 17 LUPAMÄÄRÄYKSET... 17 Vesitalousluvan lupamääräykset... 17 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 18 Päästöt pintavesiin... 18 Päästöt ilmaan ja melu... 18 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 18 Varastointi... 19 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 19 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 19 Toiminnan lopettaminen... 19 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 19 RATKAISUN PERUSTELUT... 19 Lupaharkinnan perusteet... 19 Luvan myöntämisen edellytykset... 20 Vesitalouslupa... 20 Ympäristölupa... 20 Lupamääräysten perustelut... 21 Vesitalousluvan määräykset... 21
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 21 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 21 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 22 Toiminnan lopettaminen... 22 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 22 LUVAN VOIMASSAOLO JA UUDEN LUVAN HAKEMINEN... 22 Luvan voimassaolo... 22 Uuden luvan hakeminen... 22 Korvattavat päätökset... 23 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 23 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 23 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 23 KÄSITTELYMAKSU... 23 Ratkaisu... 23 Perustelut... 23 Oikeusohjeet... 24 MUUTOKSENHAKU... 25 3
4 HAKEMUS Kuhmon Eko-Kala Oy on aluehallintovirastoon 28.6.2010 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Katerman kalankasvatuslaitoksella siten, että käytettävä rehumäärä on noin 200 000 kg (120 000 kg) vuodessa, kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 180 000 kg (120 000 kg) vuodessa, laskennallinen fosforikuormitus on 1 200 kg (1 000 kg) vuodessa Alanteen laitoksella kasvatettu, varastoitava kalamäärä on 50 000 60 000 kg vuodessa sekä Karjalanlahden rannalla olevassa perkaamossa perataan kaloja 200 000 230 000 kg vuodessa ja käytetään vettä 250 300 m 3 vuodessa. Suluissa olevat arvot ovat voimassa olevan lupapäätöksen mukaiset. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuhmon kaupungin Katerman kylässä noin 24 km kaupungin keskustasta länteen Ontojärven Karjalanlahdella noin 200 metriä Pajasaaresta kaakkoon ja noin 400 metriä mantereesta. Kalat kasvatetaan Ontojärvessä olevissa verkkoaltaissa. Laitoksen varasto-, valvonta- ja tuotantorakennukset sekä perkaamo sijaitsevat Karjalanlahden rannalla hakijan omistamalla kiinteistöllä Eko-Kala RN:o 107:5. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalaa tai kalastustuotteita käsittelevälle tai jalostavalle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 1 momentin 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kalankasvatus ja perkaamo muodostavat ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaisen toiminnallisen yhteyden, joten niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä. Lupa on haettava samanaikaisesti eri lupahakemuksella tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 2.10.2001 antaman Katerman kalankasvatuslaitosta koskevan päätöksen nro 45/01/2 mukaan lupa on voimassa vuoden 2010 loppuun saakka. Mikäli luvan haltija aikoo jatkaa kalankasvatusta vielä vuoden 2010 jälkeen, sen on tehtävä ympäristölupavirastolle 30.6.2010 mennessä uuden luvan saamista koskeva hakemus. Annettu päätös on voimassa siihen saakka, kun uudesta hakemuksesta annettava päätös on saanut lainvoiman.
5 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 1 luvun 15 :n sekä 2 luvun 2 :n 1 momentin perusteella verkkoallaslaitoksen rakentamiseen vesistöön on haettava lupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11 c) kohdan nojalla ja vesistöön rakentamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 2.10.2001 antaman päätöksen nro 45/01/2 nojalla. Verkkoaltaat sijaitsevat Katerman VII osakaskunnan kanssa 9.4.1979 tehdyllä vuokrasopimuksella vuokratulla vesialueella. Sopimuksen ensimmäinen voimassaolokausi on 50 vuotta jatkuen sen jälkeen 10 vuoden jaksoissa, ellei sitä sanota irti. Kuhmon kaupunki kuuluu valtioneuvoston 29.4.2009 vahvistamaan Kainuun maakuntakaava-alueeseen. Katerman laitoksen alueella ei ole kaavamerkintöjä. Laitoksen länsipuolella kulkee veneväylä. Kalalaitoksen alueella ei ole tarkempaa voimassa olevaa kaavaa. Laitoksen lounais- ja luoteispuolella noin 300 500 metrin etäisyydellä Pajasaaressa ja Piiraalan rannalla on voimassa Piiraalan rantakaava, joka on tullut voimaan 4.2.1997. Rantakaavassa Pajasaaressa on merkintä M/s eli maaja metsätalousalue. Alueella ei ole rakennusoikeutta. Lisäksi saaressa on merkintä SM eli muinaismuistolain rauhoittama muinaisjäännösalue. Piiraalan rannoille on merkitty RA eli loma-asuntojen korttelialue. Muutoin alueella on merkintä M eli maa- ja metsätalousalue. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitoksella kasvatetaan kirjolohia, taimenia ja siikoja. Verkkoaltaat sijaitsevat noin 200 metrin etäisyydellä Pajasaaresta kaakkoon ja noin 800 metrin etäisyydellä mantereella sijaitsevasta huoltolaiturista. Vesisyvyys allasalueella on noin 9 metriä. Laitoksen varasto, valvonta- ja tuotantorakennukset sijaitsevat Karjalanlahden rannalla. Keväisin verkkoaltaisiin siirretään 1 2-vuotiaita eri kokoluokkiin lajiteltuja kalanpoikasia. Ruokinta aloitetaan kesäkuussa ja sitä jatketaan lokakuulle. Kesä-syyskuussa rehusta käytetään noin 90 %. Ruokinta suoritetaan automaateilla. Talveksi altaat siirretään talvisäilytyspaikalle päävirran sivuun noin 150 metriä kaakkoon lähemmäksi huoltolaituria, koska virran kohta pysyy tal-
Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Vesilain mukainen toiminta vella sulana ja heikot jäät estävät altaiden huollot. Katerman ja Alanteen kalankasvatuslaitoksen kaloja perataan Katerman laitoksen perkaamossa. Osa kaloista myydään kokonaisina ja osa jatkojalostetaan hakijan jalostuslaitoksella. Kalojen myyntiä ja teurastusta harjoitetaan ympäri vuoden. Tuotannosta 20 30 tonnia on mennyt kalastettavaksi urheilukalastuskohteisiin. Laitos ja perkaamo työllistävät kahdeksan henkilöä. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 2.10.2001 antaman päätöksen nro 45/01/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 120 000 kg vuodessa. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saa olla yli 1 %. Katerman laitoksella on käytetty rehua vuosina 2001 2009 keskimäärin 154 945 kg vuodessa (vaihtelu 142 100 169 300) ja sillä on kasvatettu kalaa keskimäärin 135 563 kg (vaihtelu 129 000 152 300). Rehukerroin on ollut 1,09 1,21, keskimäärin 1,14. Käytetty rehumäärä on ollut luparajaa suurempi, mutta lupamääräysten mukainen. Lupamääräyksen mukaisesti rehun määrää on voitu lisätä silloin, kun on käytetty rehua, jonka fosforipitoisuus on enintään 0,9 % eikä vesistökuormitus ole lisääntynyt. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus on saanut olla enintään 1 000 kg vuodessa. Kalat perataan laitoksen omassa perkaamossa Karjalanlahden rannalla. Laitoksella perataan myös hakijan Alanteen laitoksella kasvatetut kalat, jotka varastoidaan Katerman laitokselle kahteen isoon altaaseen odottamaan perkausta. Varastoitava kalamäärä on noin 50 60 t vuodessa. Lisäksi perataan ja jalostetaan Hossan laitoksen sekä pieniä määriä muiden kasvattajien kaloja. Kaloja perataan noin 200 230 t vuodessa. Perkeitä syntyy noin 40 50 t vuodessa, joista puolet toimitetaan turkisrehusekoittamolle ja puolet petokatseluyrityksille. Perkauksessa syntyvät jätevedet, noin 250 300 m 3 /v, johdetaan noin 100 m 3 :n suuruisen betonisen tasausaltaan kautta kahteen sakokaivoon, joista alimmasta pintavesi-imeytyksenä maahan noin 10 m x 30 m suuruisen, salaojitetun imeytyskentän kautta. Betoniallas ja sakokaivot tyhjennetään yleensä kaksi kertaa vuodessa. Tällöin imeytysojastoon kulkeutuu vettä vasta, kun altaat täyttyvät. Altaiden täytyttyä imeytysojastolle tuleva kuormitus on enimmillään noin 550 l/vrk. Imeytyskenttä on uusittu 2000-luvun alkupuolella, jolloin sinne asennettiin uudet salaojaputket ja vaihdettiin hiekat. Imeytyskenttä on toiminut tämän jälkeen hyvin ja muun muassa tulviminen on loppunut. Imeytyskentälle päätyy varsin pieni vesimäärä, koska osa vesistä jää betonialtaaseen ja sakokaivoihin, jotka jäteyrittäjä tyhjentää. Kalankasvatusaltaista yhdeksän on 21 metrin läpimittaista ja kolme 11 metrin läpimittaista 8-kulmaista verkkoallasta. Kasvatusaltaiden syvyys on noin viisi metriä, yhteistilavuus noin 15 000 m 3 ja kolmen käsittelyaltaan noin 1 300 m 3. Altaat on valmistettu nailonverkosta. Altaat sijaitsevat 120 metriä pitkän ja kaksi metriä leveän huoltolaiturin molemmin puolin. Altaita kiertää 0,7 metriä leveä huoltosilta, jonka kannatti- 6
mina on muovitynnyreitä. Altaat on ripustettu huoltolaituriin kiinnitettyjen tolppien varaan. Allasalue on merkitty merkkivaloin. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Verkkoallaslaitoksille ei ole toistaiseksi olemassa toimintaan nähden tehokkaita ja kustannuksiltaan kannattavia puhdistusjärjestelmiä. Laitoksen huolellinen hoito, ruokinnan optimointi ja mahdollisimman vähän ravinteita sisältävän rehun käyttö ovat tehokkaimpia tapoja vähentää kuormitusta. Tutkimusten mukaan kalojen ruokinnalla voidaan vaikuttaa paljon verkkoallaskasvatuksen kuormittavuuteen. Tarkka ruokinta edellyttää kalojen ruokahalun ja vallitsevien olosuhteiden huomioimista. Taitava ruokkija pystyy arvioimaan kalojen ruokahalua niiden käyttäytymisen perusteella ja rajoittamaan tarvittaessa ruokintaa esimerkiksi korkean lämpötilan tai matalan happipitoisuuden aikana. Katerman laitoksella käytössä oleva automatiikka ottaa muun muassa edellä mainitut tekijät huomioon. Rehujen tuotekehityksen avulla lohikalojen kasvatuksen typpikuormitusta voitaneen pienentää korkeintaan 5 10 % ja fosforikuormitusta 10 20 % nykyisestä. Suuremmat muutokset rehujen kuormittavuudessa vaarantavat kalojen hyvinvoinnin ja heikentävät rasvoittumisen vuoksi tuotetun kalan laatua. Kaikki suomalaisen kalankasvatusrehun ravinteet ovat nykyisin peräisin Itämeren ekosysteemin ulkopuolelta. Itämerestä pyydetyn kalan käyttö kalajauhon ja -öljyn raaka-aineena voisi pienentää Itämeren ulkopuolelta tulevaa ravinnekuormitusta jopa 70 80 %. 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Laitoksen kuormitusta on arvioitu tuotantotietojen perusteella eli käytetyn rehun määrän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella. Lisäkasvu, rehun käyttö sekä fosfori- ja typpikuormitus on saatu ympäristöhallinnon Vahti-järjestelmästä. Lisäksi on arvioitu kasvukauden (kesä-syyskuu) keskimääräistä kuormitusta. Tällöin rehusta on arvioitu käytetyn noin 90 %. Kasvatettavan kalan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Rehun fosforipitoisuutena on käytetty 0,9 % ja typpipitoisuutena 7 %. Lupakaudella 2001 2009 rehun keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 0,86 % ja typpipitoisuus 6,4 %. Fosforikuormitus on ollut vuosina 2001 2009 kasvatuskaudella keskimäärin 5,4 kg/vrk (vaihtelu 4,6 6,5) ja 797 kg/v (vaihtelu 685 943). Typpikuormitus on vastaavasti ollut 43 kg/vrk (vaihtelu 35 50) ja 6 170 kg/v (vaihtelu 5 127 7 110). Tuotantoa on rajoittanut jossain määrin poikasten saatavuus. Laitoksen ominaiskuormitus tuotettua elävää kalakiloa kohti on ollut vuosina 2001 2009 keskimäärin 5,9 g fosforia (vaihtelu 4,7 6,5) ja 46 g typpeä (vaihtelu 37 55). Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetetut ominaiskuormitusluvut koko maan keskiarvona ovat enintään 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua kalakiloa kohti. Katerman laitoksella fosforin ominaiskuormitus on ollut tavoitearvoa pienempi ja typen ominaiskuormitus on ollut tavoitearvon tuntumassa, viime vuosina hieman tavoitearvoa suurempi.
Hakija hakee lupaa fosforin laskennalliselle kuormitukselle 1 200 kg vuodessa. Rehukertoimen 1,1 mukaan rehumäärä olisi noin 200 000 kg ja lisäkasvu 180 000 kg, jolloin ominaiskuormitus olisi noin 6,7 g fosforia/tuotettu kalakilo. Kesäkauden keskimääräinen fosforikuormitus olisi edellä esitetyillä laskentaperusteilla noin 7,4 kg vuorokaudessa ja typpikuormitus noin 63 kg vuorokaudessa. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena ruokinnan optimoinnilla. 8 Muut päästöt ja jätteet Toiminta ei aiheuta hajua eikä häiritsevää melua ympäristöön. Kalojen ruokintalaitteisto on viimeisintä teknologiaa ja lähes äänetön. Ruokinnassa on tavoitteena optimaalinen ruokintasuhde ja yliruokinnan välttäminen. Kaloja ruokitaan päivittäin klo 7 20 välisenä aikana. Liikenne on rannan ja kasvatusaltaiden välillä tapahtuvaa veneliikennettä muutamia kertoja viikossa. Rehua tuodaan Karjalanlahden rannalla olevaan varastoon kuorma-autolla 10 kertaa vuodessa ja valmiita jalosteita viedään noin kolme kertaa viikossa. Kaloja kuolee 3 000 4 000 kg vuodessa. Kainuun jätehuolto kuljettaa ne kompostoitavaksi jätteenkäsittelyalueelle Kajaaniin. Pieni osa kuolleista kaloista on haudattu kompostikuorikkeen kanssa hakijan omistamalle maalle. Laitoksella tyhjenee rehusäkkejä noin 300 vuodessa, joista 30 % menee maatiloille hyötykäyttöön ja 70 % poltetaan. Tavanomainen jäte toimitetaan kunnalliseen jätekeräykseen. Ongelmajätteitä laitoksella ei synny. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Ympäristön tila ja laatu Yleiskuvaus vesistöstä Kalankasvatuslaitos sijaitsee Sotkamon reitin Ontojärven-Lentuan vesistöalueella (59.9) lähellä Ontojärven luusuaa Pajasaaren lähistöllä. Valumaalueen pinta-ala Ontojärven luusuassa Katerman voimalaitoksen kohdalla on 4 949 km 2 ja järvisyys 11,8 %. Vuosien 1991 2005 keskivirtaama (MQ) Katerman voimalaitoksella on ollut 58 m 3 /s. Ontojärven luusuassa sijaitsevasta Karjalanlahdesta vedet laskevat Katerman voimalaitoksen kautta Ontojokeen ja edelleen Kallioisen voimalaitoksen kautta Iso-Kiimaseen. Ontojärvi on voimakkaasti säännöstelty. Alimmillaan vedenkorkeus on kevättalvella huhtikuussa. Ontojärven säännöstelyrajat ovat N 60 + 155,30 159,70 m eli säännöstelyväli on 4,4 m. Vedenlaatu ja käyttökelpoisuus Vedenlaadun perusteella Ontojärvi on pääosin lievästi rehevä ja humusvaikutteinen järvi. Järveen kohdistuva kuormitus on ensisijaisesti hajakuormitusta. Noin kolmen kilometrin etäisyydellä Katerman kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan sijaitsee Kainuun Lohimestari Oy:n kalankasvatuslai-
tos, jossa saadaan kasvattaa kalaa noin 45 000 kg ja käyttää kuivarehua 50 000 kg vuodessa. Ontojärven tilaan vaikuttaa merkittävässä määrin myös vesistön säännöstely. Katerman kalankasvatuslaitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu vuonna 1993 laaditun tarkkailuohjelman mukaan viidellä havaintopaikalla kolme kertaa vuodessa heinä-, elo- ja syyskuussa. Lisäksi on tutkittu perifytonin eli päällyslevästön kasvua kahdella pisteellä, laitokselta ylävirtaan (Ont1) ja Kiimasjärven Kurikkalahdella (Ont6) vuosina 2001, 2005 ja 2009. Perifytonin a-klorofyllin määrä on vaihdellut välillä 0,18 10,1 mg/m 2. Kasvu on ollut vuosina 2001 ja 2005 laitokselta ylävirtaan voimakkaampaa kuin alavirtaan. Vain elokuun 2009 havaintojaksolla perifytonia kasvoi selvästi enemmän laitokselta alavirtaan Kiimasjärvessä. Vuosien 2007 2009 tarkkailutulosten perusteella vedenlaatu on ollut tarkastelualueella lievästi humuksista. Veden väri on ollut keskimäärin runsaat 60 mg/l Pt ja veden ph neutraalin tuntumassa välillä 6,4 7,5. Happitilanne on ollut yleensä hyvä, joskin satunnaisesti laitokselta alavirtaan happitilanne on lievästi heikentynyt. Kiimasjärven Kurikkalahdessa happitilanne on ajoittain selvästi heikentynyt pohjan läheisyydessä ollen alimmillaan 5 mg/l. Vuosijaksolla 2001 2009 veden happitilanteessa ei tarkastelualueella ole ollut todettavissa muutoksia lukuun ottamatta Kiimasjärven pohjanläheisen vesikerroksen jonkin verran parantunutta happitilannetta. Veden fosforipitoisuus on ollut pintakerroksessa laitokselta ylävirtaan keskimäärin 14 µg/l, laitosalueella 18 µg/l, Ontojärven Karjalanlahdella 16 µg/l ja Ontojoessa sekä Kiimasjärven Kurikkalahdessa 19 µg/l. Viimeksi mainittua pitoisuutta nostaa syyskuun 2008 korkeat pitoisuudet. Ilman niitä keskimääräiset pitoisuudet olisivat Ontojoessa 17 µg/l ja Kiimasjärven Kurikkalahdessa 16 µg/l. Pohjan läheisyydessä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 15 17 µg/l. Ylävirtaan olevaa havaintopaikkaa lukuun ottamatta pitoisuudet ovat olleet pienemmät kuin pintakerroksessa. Pintakerroksen fosfaatti-fosforipitoisuus on ollut eri havaintopaikoilla keskimäärin 3 4 µg/l. Pintakerroksen keskimääräinen typpipitoisuus on ollut laitosaluetta lukuun ottamatta 340 380 µg/l ja laitosalueella jonkin verran korkeampi (440 µg/l). Laitosalueen vedenlaatu riippuu voimakkaasti muun muassa kalojen ruokinnan ajoittumisesta suhteessa näytteenottoon ja myös virtauksen voimakkuudesta. Laitosalueella erityisesti pintakerroksen typpipitoisuus on vaihdellut voimakkaasti (320 1 000 µg/l). Epäorgaanista typpeä on laitokselta ylävirtaan ja Kiimasjärvessä ollut keskimäärin noin 25 µg/l ja laitosalueella noin 50 µg/l. Veden kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole todettavissa selvää muutossuuntaa, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat kasvaneet lievästi laitokselta ylä- ja alavirtaan. Kokonaistypen pitoisuudet näyttäisivät myös olleen kasvussa kaikilla havaintopaikoilla. Laitosalueella kokonaistypen suuntaa nostaa yksi vuonna 2009 mitattu korkea typpipitoisuus (1 000 µg/l). Viime vuosina allasalueella on mitattu myös kohonneita epäorgaanisen typen pitoisuuksia samoin kuin 1990-luvulla. Epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat kasvaneet lievästi myös laitoksen yläpuolella ja Kiimasjärvessä. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on ollut vuosina 2007 2009 laitokselta ylävirtaan keskimäärin 7,4 µg/l ja alavirtaan 6,5 7,8 µg/l. Kesän keskimääräiset fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet ovat lievästi reheville/reheville vesille tyypillistä tasoa. Laitoksen kohdalla ei ole todettavissa selvää rehevyystason muutosta. Veden a-klorofyllipitoisuus näyttäisi olleen lievässä kasvussa laitokselta ylävirtaan, mutta muuten pitoisuuksis- 9
sa ei ole todettavissa muutoksia. A-klorofyllipitoisuuksissa havaittavat vuosittaiset muutokset ovat heijastuneet käänteisesti veden näkösyvyyteen. Vuosien 2000 2003 vedenlaatuaineiston perusteella tehdyn, aiemmin käytössä olleen vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Ontojärvi, Ontojoki ja Iso-Kiimanen kuuluivat luokkaan hyvä. Nykyisin käytössä olevan pintavesien ekologisen luokituksen mukaan Ontojärvi ja Ontojoki kuuluvat säännöstelystä johtuen luokkaan voimakkaasti muutetut vesimuodostumat ja Iso-Kiimanen luokkaan hyvä. Pintavesien ekologisen tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Näitä ovat planktonlevät, vesikasvit, pohjalevät, pohjaeläimet ja kalat. Pintavesien ekologista tilaa kuvaavat luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan Ontojärven ja Ontojoen tila on tilatavoitteen mukaisesti hyvä, eikä vesistön tilatavoitteiden kannalta tarvita lisätoimenpiteitä. Kalankasvatus on Oulujoen vesistössä pystynyt vähentämään kuormitusta vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2015 -ohjelmassa toimialalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kuhmon kaupungilta saadun tiedon mukaan Ontojärven vettä ei käytetä talousvetenä. Paikalliset asukkaat ja kesämökkiläiset käyttävät vesistöä kalastukseen, veneilyyn ja uintiin sekä sauna- ja kasteluvetenä. Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Ontojärven luusuassa Katermassa ovat virtaamat vuosina 1991 2005 olleet seuraavat: 10 ylivirtaama (HQ) 204 m 3 /s keskiylivirtaama (MHQ) 130 m 3 /s keskivirtaama (MQ) 58 m 3 /s keskialivirtaama (MNQ) 0 m 3 /s alivirtaama (NQ) 0 m 3 /s Säännöstelystä johtuen Katerman voimalaitoksen läpi ei juoksuteta vettä jatkuvasti. Juoksutustauot ovat kestoltaan yleensä muutamia vuorokausia, viime vuosina yleensä 0 4 vuorokautta. Ontojärven vedenkorkeudet (N 60 ) ovat olleet Paloniemessä vuosina 1991 2005 seuraavat: ylivesi (HW) keskiylivesi (MHW) keskivesi (MW) keskialivesi (MNW) alivesi (NW) 159,38 m 159,24 m 158,20 m 155,41 m 155,05 m Alue ja toiminnot, johon hankkeella on vaikutuksia Alueen kalastusolot ja kalasto Alueen kalastoa ja kalastusta on selvitetty kaksi kertaa lupakauden aikana kalastustiedusteluilla. Vuonna 2009 selvitysalueen talouksista kalasti Ontojärvellä 13 taloutta. Kokonaissaalis oli noin 1 250 kg, josta lahnaa oli 29 %,
haukea 23 %, kirjolohta 11 % ja ahventa 9 %. Siikaa ja taimenta saatiin vain 20 40 kg. Saaliista yli 90 % saatiin Ontojärvestä. Talouskohtainen saalis oli Ontojärvellä keskimäärin 88 kg ja Ontojoella 22 kg. Kalastajamäärä on ollut selvitysalueella eri vuosina sama. Käytössä olleiden verkkojen ja katiskojen määrä oli vuonna 2009 jonkin verran pienempi kuin aiemmin. Kokonaissaalis oli vuonna 2009 noin kaksinkertainen aiempiin tarkkailuvuosiin 2000 ja 2005 verrattuna. Kirjolohta, haukea ja etenkin lahnaa saatiin vuonna 2009 selvästi enemmän kuin aiemmin. Kuhasaalis on istutusten myötä parantunut 2000-luvulla. Saalis saadaan alueelta pääasiassa verkoilla. Kalastusta eniten haittaavana tekijänä pidettiin vesistön säännöstelyä. Lisäksi pyydysten likaantumista ja särkikalojen runsautta kommentoi 30 40 % vastaajista. Kalojen makuvirheitä ja kalankasvatuslaitoksen kuormitusta kommentoi vain yksi kalastaja. Suojelu- ja pohjavesialueet Asutus Katerman kalankasvatuslaitoksen varasto- ja valvontarakennukset Karjalanlahden rannalla sijaitsevat vedenhankintaan soveltuvalla Oraviniemen pohjavesialueella (II-luokka), mutta ei varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella. Tuotantorakennus jää pohjavesialueen ulkopuolelle. Alueella ei ole pinta- tai pohjavedenottamoita. Kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita. Katerman kalankasvatusaltaiden tai varasto-, valvonta- ja tuotantorakennusten välittömässä läheisyydessä ei sijaitse vakituista tai loma-asutusta. Lähimmät rakennetut kiinteistöt sijaitsevat Vasikkaniemessä noin 500 metrin etäisyydellä kalankasvatusaltaista ja tuotantorakennuksesta. 11 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja perustuotanto on voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen- että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kiinteiden kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Katerman kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueella virtausolot ovat yleensä hyvät. Katerman voimalaitoksen juoksutuksissa saattaa joinakin vuosina olla kesäaikana muutaman päivän taukoja, jolloin veden virtaus laitosalueella on heikompaa. Vesistön happitilanteeseen laitoksella ei ole ollut merkittävää vaikutusta. Ontojärven ja Ontojoen happitilanne on kesäaikana ollut yleensä hyvä. Satunnaisesti lähinnä laitosalueella on esiintynyt hieman alentuneita hapen kyllästysasteita. Laimenemissuhteen perusteella arvioituna vuosina 2001 2009 kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on lisännyt vesistön fosforipitoi-
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen suutta kesä-syyskuun Katerman keskivirtaamatilanteessa (50 m 3 /s) keskimäärin 1,3 µg/l. Hakemuksen mukaisella kuormituksella kasvu olisi noin 1,7 µg/l. Vesistön typpipitoisuutta laitoksen kuormitus on nostanut keskivirtaamalla noin 10 µg/l ja nostaisi hakemuksen mukaisessa tuotantotilanteessa arviolta keskimäärin 15 µg/l. Elokuun keskivirtaama on ollut 2000- luvulla keskimäärin 39 m 3 /s (vuonna 2009 26 m 3 /s ja vuonna 2006 13 m 3 /s). Tasoa 13 m 3 /s olevat virtaamat eivät ole kesällä pitempinä jaksoina yleisiä. Elokuussa (39 m 3 /s ja 26 m 3 /s) pitoisuuslisäys olisi haettavalla luparajalla keskimäärin 2 3 µg/l fosforia ja 19 28 µg/l typpeä. Vuosijaksolla 2007 2009 fosforipitoisuus laitokselta ylävirtaan on ollut keskimäärin 14 µg/l ja typpipitoisuus 360 µg/l. Kesä-syyskuun keskivirtaamalla laitoksen kuormitus nostaisi fosforipitoisuutta keskimäärin noin 12 % ja typpipitoisuutta noin 4 % edellä mainituista pitoisuuksista sekä elokuun keskivirtaamalla noin 16 % fosfori- ja noin 5 % typpipitoisuutta. Yleensä lyhytkestoisissa alivirtaamatilanteissa pitoisuudet voivat kasvaa enemmän. Laitosalueella ja sen välittömässä läheisyydessä pitoisuuslisäykset voivat olla lähinnä ruokinnan yhteydessä lyhytaikaisesti selvästikin suurempia. Vuosijaksolla 2007 2009 laitokselta alavirtaan ja Karjalanlahdella mitatut fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 16 19 µg/l ja typpipitoisuudet 340 440 µg/l. Suurimmat typpipitoisuudet on mitattu laitosalueella. Täällä pitoisuudet voivat vaihdella voimakkaasti kalojen ruokinnan ja virtaamavaihteluiden mukaan. Mitatut pitoisuuslisäykset ovat samaa tasoa kuin edellä arvioidut. Kuormituksen kasvun myötä laitoksen kohdalla olisi odotettavissa hieman nykyistä suurempaa ravinnepitoisuuksien kasvua. Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus on ollut viime vuosina laitokselta ylävirtaan keskimäärin 7,4 µg/l ja alavirtaan 6,5 7,8 µg/l eli lievästi rehevien ja rehevien vesien rajalla. Laitoksen kohdalla ei a- klorofyllipitoisuuksien perusteella ole viime vuosina todettu rehevyyden lisääntymistä. Vuosijaksolla 2001 2009 a-klorofyllipitoisuuksissa on ollut todettavissa lievää kasvua laitoksen ylävirranpuoleisella havaintopaikalla, mutta laitokselta alavirtaan ei ole todettavissa selviä muutoksia. Ravinnekuormituksen mahdollisen lievän kasvun ei arvioida lisäävän vesistön rehevyyttä merkittävästi eikä heikentävän vesistön tilaa hyvistä virtaus- ja laimentumisolosuhteista johtuen. Rantakasvillisuuteen vesistön säännöstelyllä on ravinnekuormitusta merkittävämpi vaikutus. Perkaamon jätevesien imeytyskentälle ei johdeta suuria vesimääriä ja kenttä on toiminut hyvin, joten perkaamon jätevesistä ei aiheudu normaalitilanteessa päästöjä vesistöön. Arvioitu vesistön rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyisiä kalakantoja. Vedenlaadun muutoksia varsin hyvin kestävien kevätkutuisten kalalajien kantoihin laitoksen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina, jotka ovat kuitenkin arvioidulla kuormituksella epätodennäköisiä. Ontojärven voimakas säännöstely on kalaston kannalta todennäköisesti suurin yksittäinen haittatekijä. 12
13 Muut ympäristövaikutukset Toiminnasta ei hakijan arvion mukaan aiheudu haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle eikä merkittävää hajua tai melua ympäristöön. Toiminnasta ei aiheudu haitallisia päästöjä maaperään tai pohjaveteen. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskinä ympäristölle ja laitoksen toiminnalle voidaan pitää ennalta arvaamatonta suurta kalakuolemaa, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi ukkonen (tällaisessa tilanteessa kalaa on kuollut noin 3 000 kg kerralla). Ukonilman jälkeen tilanne laitoksella tarkistetaan välittömästi. Kuolleet kalat haudataan asianmukaisesti kompostikuorikkeen kanssa maahan tai toimitetaan Kainuun kuntayhtymä Eko-Kympin käsiteltäväksi. Verkkoaltaiden ilkivaltaisesta rikkomisesta ei aiheudu ympäristöhaittaa, koska kalat pääsevät vapaaseen veteen. Laitoksella on käytössä laatujärjestelmä ISO 9001, johon myös omavalvontasuunnitelma perustuu. Laitoksella on sopimus elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) kanssa kalaterveystarkkailun järjestämisestä. Kemikaaleja laitoksella ei käytetä. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Katerman laitoksella kalankasvatus tapahtuu verkkoaltaissa, joten varsinaista päästötarkkailua ei voida tehdä. Laitoksen kuormitus arvioidaan käytetyn rehun määrän, laadun ja kalan lisäkasvun perusteella kasvatuskaudella keskimäärin ja vuositasolla. Laitoksen kuormitustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Kainuun kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailuraportissa. Imeytyskentän toimintaa, kuntoa ja hajua on tarkkailtu käyttötarkkailuun liittyen Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja raportoitu vuosittain hoitopäiväkirjan yhteydessä. Vesistötarkkailua suoritetaan vuonna 1993 laaditun ja Kainuun vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Vesistötarkkailu sisältää vedenlaadun fysikaalis-kemiallista tarkkailua viideltä havaintopaikalta heinä-, elo- ja syyskuussa pääosin kuormittajien lähialueilla sekä perifytonin piilevätutkimukset joka neljäs vuosi (viimeksi vuonna 2009) kahdella havaintopisteellä. Laitoksen vesistötarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Sotkamon reitin velvoitetarkkailuraportissa. Veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailua esitetään harvennettavaksi joka toinen vuosi tapahtuvaksi. Myös pisteverkkoon esitetään harvennusta niin, että laitoksen välittömässä läheisyydessä oleva piste (Ont2) poistetaan, koska se ei kuvaa laitoksen aiheuttamaa kuormitusta ja kuvaa huonosti myös vesistön tilaa. Vedenlaatu alueella riippuu olennaisesti siitä, miten näytteenotto ajoittuu ruokintaan nähden ja mikä vesistön virtaama on näytteenottohetkellä. Karjalanlahdella oleva piste (Ont3) esitetään myös poistettavaksi, koska alueella ei tapahdu kalojen ruokintaa eikä kalanjalostusalueelta tule suoria päästöjä vesistöön. Laitokselta ylävirtaan oleva
piste (Ont1) esitetään siirrettäväksi noin 400 metrin päähän laitokselta, jotta laitoksen vaikutus ei siinä näkyisi. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti vesistöjen biologista tarkkailua tulisi lisätä, sillä nykyisin käytössä oleva vesistöjen ekologinen luokittelu pohjautuu paljolti biologisiin muuttujiin. Katerman laitoksen osalta vesistön tilan tarkkailua esitetään täydennettäväksi joka kolmas vuosi tehtävällä kasviplanktontutkimuksella. Kalasto- ja kalastustarkkailu on tehty Kainuun TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on käsittänyt kalastustiedustelun Katerman kalankasvatuslaitoksen lähialueella. Kalastustiedustelu on tehty kaksi kertaa tällä lupakaudella, vuosina 2005 ja 2009. 14 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Hakijan mukaan rantojen ja vesistön käytön luonteen vuoksi alue sopii hyvin kalankasvatukseen. Kuormituksen vesistö- sekä kalasto- ja kalastusvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa sekä Kuhmon kaupungissa 20.8. 20.9.2010 sekä erityistiedoksiantona viranomaisille ja asianosaisille. Lisäksi aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Kuhmon kaupungin kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 20.8.2010 paikallislehti Kuhmolaisessa. 1. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus), ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Ontojärvi on nimetty voimakkaasti muutetuksi ja sen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Yleisen käyttökelpoisuuden kriteerien perusteella järven tila on arvioitu hyväksi. Vesienhoitosuunnitelman osana olevassa toimenpideohjelmassa järvelle ei ole ehdotettu tilaa parantavia toimenpiteitä. Ontojärveä voidaan luonnehtia vedenlaadun perusteella lievästi reheväksi. Kalankasvatuslaitoksen alapuolisilla havaintopaikoilla veden fosforipitoisuus on ollut hieman suurempi kuin vaikutusalueen yläpuolella. Erityisesti tarkkailuohjelmaan kuuluvalla Iso-Kiimasen havaintopaikalla sekä veden kokonaisfosforipitoisuus että a-klorofyllin määrä on ollut säännönmukaisesti suurempi kuin laitoksen yläpuolisella Ontojärven havaintopaikalla. Alapuolisen Iso-Kiimasen ekologinen tila on arvioitu hyväksi.
ELY-keskus on katsonut, että kalankasvatuslaitoksen kuormitusta ei tulisi juurikaan lisätä, jotta vesistön tila ei oleellisesti heikkenisi nykyisestä. Lupa toiminnan jatkamiseen voidaan kuitenkin myöntää. Hakemuksessa on esitetty, että fosforipäästön rajaa tulisi nostaa 1 200 kg:n nykyisen luvan 1 000 kg:sta. Fosforikuormitus on pysynyt nykyisellä lupakaudella selvästi alle lupamääräyksen ollen vuosittain keskimäärin 797 kg. Hakijan olisi mahdollista lisätä tuotantoa keskimäärin 25 % nykyisillä lupamääräyksillä. ELY-keskus on katsonut, että hakijalle voidaan myöntää lupa käyttää vuosittain 180 000 kg kuivarehua, jonka fosforipitoisuus ei ylitä 0,9 %. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus ei saisi ylittää 1 000 kg vuodessa. Muilta osin kasvatuslupa voidaan myöntää nykyisen luvan määräyksillä. Päästötarkkailu voidaan toteuttaa hakemuksessa esitetyn ohjelman mukaisesti. Hakemuksessa esitettyyn vaikutustarkkailuun ELY-keskus on esittänyt muutoksia siten, että vesistötarkkailua tulee toteuttaa kaksi kertaa vuodessa heinä- ja elokuussa joka vuosi, sekä lisäksi voimassa olevan tarkkailuohjelman Karjalanlahden näytteenottopaikka (Ont3) tulee sisältyä myös uuteen ohjelmaan. Kasviplanktontutkimus voidaan toteuttaa esitetyssä muodossa. Tulosten toimittaminen ja raportointi tulee tehdä voimassa olevan luvan mukaisesti. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä Kalatalouden ryhmä on todennut, että Katerman laitos on sisävesioloissa suurehko yksikkö, mutta kuormituksen vaikutuksia vähentää hyvä veden vaihtuvuus alueella. Katerman voimalaitoksen juoksutuskatkojen aikana laitosalueen ravinnepitoisuudet nousevat selvästi, mutta tilanne normalisoituu nopeasti juoksutuksen alkaessa. Kalastustiedustelussa laitoksen lähialueen kalastusta eniten haittaavaksi tekijäksi koettiin säännöstely, mutta noin kolmannes vastaajista ilmoitti särkikalojen runsauden ja pyydysten likaantumisen haittaavan kalastusta, mikä viittaa lisääntyneeseen ravinnekuormitukseen. Laitokselta vesistöön joutuvan fosforin määrä voinee nykyisestään jossain määrin kasvaa kalasto- ja kalastushaittojen oleellisesti lisääntymättä. Kuormituksen lisääntyminen hakemuksen mukaiseksi (1 200 kg/v) tarkoittaisi kuitenkin viime vuosina toteutuneen tason (noin 800 kg/v) puolitoistakertaistumista. Laitoksella voitaisiin toteutuneen ominaiskuormituksen (5,9 g P/tuotettu kalakg) perusteella jo nykyisen luvan puitteissa kasvattaa noin 170 000 kg kalaa, eli lähes hakemuksessa esitetty 180 000 kg. Kalatalouden ryhmä on katsonut, että fosforikuormitusta voidaan lisätä, mutta hakemuksen mukainen raja on nykytilanteeseen nähden liian korkea. Kalasto- ja kalastustarkkailu voidaan toteuttaa hakemukseen liitetyn ohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelma voidaan hyväksyä osana lupapäätöstä. 3. Kainuun maakunta -kuntayhtymän ympäristöterveydenhuolto Ympäristöterveydenhuolto on todennut, että hakemuksesta ilmenee Ontojärven luusuan vuotuisten ainevirtaamien olevan noin 29 t fosforia ja 684 t typpeä vuodessa. Hakijan esittämä tuotannon lisäys aiheuttaisi vajaan prosentin nousun fosforin ainevirtaamaan. Fosforia voidaan pitää sisävesissä kasvua rajoittavana minimiravinteena. Mainitun suuruisen nousun ei voida olettaa aiheuttavan sellaisia vesistövaikutuksia, että niistä aiheutuisi terveys- tai viihtyvyyshaittaa vesistön käyttäjille. Ympäristöterveydenhuollolla ei ole ollut huomauttamista hakemuksesta. 15
16 4. AA (Mustola RN:o 17:25) Hakijan kuuleminen ja selitys Muistuttajan käsityksen mukaan kalankasvatusaltaissa ei ole minkäänlaisia lietteenkeräysjärjestelmiä, vaan jätteet huuhtoutuvat virran vietäväksi. Veden virtaus todetaan alueella hyväksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vapautuvat ravinteet leviävät tehokkaasti Ontojokea pitkin Kiimasjärveen. Muistuttajan mukaan olisi mielenkiintoista saada vedenlaatuarvoja yläkanavasta vanhan nippukanavan suulta, Karppasenlammelta ja Ontojoen suulta Lahdenperän rantamilta. Vaikka vesi kasvattamon ympärillä on kohtalaisen puhdasta, eivät ravinteet minnekään häviä, vaan ne valuvat virran mukana laajalle alueelle. Katerman voimalaitos käynnistyy nykyisin valtakunnan sähkön tarpeen mukaan, jolloin voi olla jopa viikonkin seisaus virtauksessa. Etelänpuoleiset tuulet ajavat pinnalla kelluvan kerroksen vastavirtaan, jolloin se leviää myös laitokselta ylävirtaan oleville rannoille. Hakemuksen mukaan Ontojärvi on voimakkaasti säännöstelty, mikä ei kuitenkaan oikeuttane likaamaan vettä rajoituksetta, vaan pikemminkin suojelemaan säännöstelyn rasittamaa vesistöä. Samoilla rannoilla asukkaat velvoitetaan säilömään, suodattamaan ja imeyttämään jätevetensä kalliilla laitteilla, joten tuntuu oudolta, että tämän laajuinen kuormitus sallitaan. Jos lupa tuotannon lisäämiseen myönnetään, on hakijan esitettävä todella toimiva lietteen talteenottojärjestelmä ja sen on oltava luvan myöntämisen ehto. Lisäksi maalla sijaitsevan tuotantolaitoksen jätteiden käsittelyjärjestelmä on saatettava kapasiteetiltaan kasvavaa tuotantoa vastaavaksi. Hakija on 22.10.2010 toimittanut aluehallintovirastoon selityksensä muistutuksista ja vaatimuksista. Selityksessä hakija on esittänyt seuraavaa: Katerman laitos on viimeisten vuosien aikana toiminut vajaakapasiteetilla poikasmateriaalin niukkuuden ja myöhästyneiden toimitusten vuoksi. Laitoksella on jääty sallitusta lisäkasvutavoitteesta, mikä on aiheuttanut myös taloudellisia vaikeuksia. Poikastoimitukset ovat nyt kunnossa, kun oma poikastuotanto toimii uudella laitoksella. Laitosalueella ja siitä ylä- ja alavirtaan on suoritettu vesistötarkkailua lupamääräysten mukaisesti yli 25 vuotta. Tulokset ovat kiistatta osoittaneet, että kalankasvatuksen kuormitus on pienentynyt ja vesistön tila on pysynyt vakaana. Kalanpyydykset tulevat likaantumaan niin kauan kun alueella harjoitetaan maa- ja metsätaloutta. On muistettava, että vesistön sopiva ravinteisuus luo mahdollisuuden kalakantojen hyvinvoinnille. Markkinatilanne vaatii suurempia yksikkökokoja, jotta kalaa voitaisiin tuottaa kannattavasti. Suomen vesiviljelyohjelma 2015 tähtää selvään tuotannon kasvuun, yrittäjien kilpailukyvyn parantamiseen sekä nykyistä suurempaan kasvatettujen lohikalojen omavaraisuuteen. EU:ssa tavoitteena on noin 4 % vuotuinen tuotannon lisäys. Vesiviljelyohjelman 2015 kohdassa Vesiviljelyn ympäristöluvat korostetaan myös tarkkailuohjelmien kohtuullistamista. Kalanviljelylaitosten tarkkailuvelvoitteet ovat tulleet yrittäjille kohtuuttoman kalliiksi. Tavoitteena on, että tarkkailua suoritettaisiin, mutta esimerkiksi joka toinen tai kolmas vuosi/laitos. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyillä hyvillä alueilla sijaitsevilla laitoksilla katsotaan voitavan tuotantoa lisätä, ellei vesistön hyvää tilaa heikennetä.
Hakijan tavoitteena on toiminnan jatkuvuuden turvaaminen, olemassa olevien työpaikkojen säilyttäminen ja tuotannon lisääminen niin, että yritys voisi toimittaa kalaa ja kalajalosteita ympäri vuoden nykyisellä toimintaalueellaan. Edellä mainitut seikat huomioiden hakija on esittänyt, että lupahakemus hyväksyttäisiin esitetyllä tavalla. 17 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU Aluehallintovirasto myöntää Kuhmon Eko-Kala Oy:lle luvan verkkoaltaiden pitämiseen kalankasvatusta varten Ontojärven Karjalanlahdella Kuhmon kaupungissa. Vesitaloushankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Aluehallintovirasto, hakemuksen enemmälti hyläten, myöntää Kuhmon Eko-Kala Oy:lle ympäristöluvan kalankasvatukseen Katerman kalankasvatuslaitoksessa sekä kalojen perkaamiseen Karjalanlahden rannalla sijaitsevassa perkaamossa ja Alanteenjärven ja Hossan laitoksilla sekä vähäisessä määrin muilla laitoksilla kasvatettujen kalojen varastoimiseen laitoksella perkaamista varten hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti siten kuin lupamääräyksistä ilmenee. Kasvatettava kalamäärä vuotuisena lisäkasvuna on noin 160 000 kg vuodessa ja perattava kalamäärä noin 230 000 kg vuodessa. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan lupamääräykset 1. Verkkoaltaat on sijoitettava hakemuksen liitteenä 6 olevan, 9.6.2010 päivätyn kartan "Katerman kalankasvatuslaitoksen ympäristölupahakemus. Altaiden sijainti" MK 1:2 000 osoittamaan paikkaan siten, että verkkoaltaita saa olla yhdeksän 21 metrin läpimittaista ja kolme 11 metrin läpimittaista. Verkkoaltaiden yhteistilavuus saa olla enintään 16 300 m 3.
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan ja melu Toiminta-alue vesistössä on merkittävä asianmukaisesti, pimeän aikaan valomerkein. Verkkoaltaat ja laiturit on ankkuroitava siten, etteivät ne lähde ajelehtimaan tai siirry siten, että ne haittaavat vesistön muuta käyttöä. Altaat ja huoltolaiturit saa siirtää talveksi päävirran sivuun noin 150 metriä hakemuksen liitteen 6 osoittamaan paikkaan. 2. Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua. 3. Kalojen ruokintaan saadaan käyttää kuivarehua enintään 180 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 930 kg vuodessa ja laskennallinen typpikuormitus enintään 7 200 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pienenä. Kaloja ei saa liikaruokkia ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa olla keskimäärin enintään 0,9 % ja typpipitoisuus keskimäärin enintään 7,0 %. Mikäli käytetään vähäfosforista rehua, voidaan rehun käyttöä lisätä, jos vesistökuormitus ei ylitä edellä määrättyä. Luvan saajan on oltava selvillä toimialansa ja toiminnan päästöjen vähentämiseen liittyvän parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon. 4. Perkaamotoiminnassa on pyrittävä vettä säästäviin menetelmiin. Perkeet on käsiteltävä asianmukaisesti. Perkauksessa syntyvät jätevedet on johdettava 9.6.2010 päivätyn hakemuksen liitteen 7 ja liitteen 8 prosessikaavion mukaisesti tasausaltaasta kahden sakokaivon ja 10 m x 30 m suuruisen salaojitetun imeytyskentän kautta maahan. Kiinteä jäte on vietävä kaatopaikalle. Perkaamon saniteettijätevedet saadaan käsitellä edellä mainitulla tavalla. 5. Laitoksen ja perkaamon toiminta sekä rehun, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja. 6. Laitoksen hoito ja kalojen ruokinta sekä perkaamon toiminta on järjestettävä niin, ettei aiheudu haitallista melua. Ruokinta-automaatteja saadaan käyttää vain kello 7.00 20.00. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen 7. Kaikessa toiminnassa on huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on lajiteltava. Jätteet kuten rehusäkit on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen vastaanotto. 18
Luvan saajan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti. Kuolleet kalat on käsiteltävä ja sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla. 19 Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräykset Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen 8. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläimet pääse niihin käsiksi. 9. Luvan saajan on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista tämän päätöksen liitteenä 2 olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. ELY-keskus voi tarkentaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua. 10. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava viipymättä ELY-keskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä. Laitteiden ja rakenteiden rikkoutumisesta, kalojen huomattavasta karkaamisesta ja muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava ELY-keskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 11. Jos laitoksen tai perkaamon toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennakkoon ilmoitettava ELY-keskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Laitos- ja perkaamoalue on saatettava sellaiseen kuntoon, että siitä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa tai terveyshaittaa. Toiminnan loputtua laitteet ja rakennelmat on poistettava vesistöstä. OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA Vahingonkärsijä voi vaatia luvan saajalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä aluehallintovirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuksen yhteydessä voidaan esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahingon korvaamista koskeva vaatimus. RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Tätä päätöstä ja siinä annettuja lupamääräyksiä noudattaen hakemuksessa tarkoitettu kalankasvatus ja perkaamotoiminta täyttää ympäristönsuoje-
Luvan myöntämisen edellytykset Vesitalouslupa Ympäristölupa lulain, vesilain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Lupa kalankasvatuslaitoksen toimintaan myönnetään määräaikaisena toiminnan luonteen vuoksi. Kalat kasvatetaan verkkoaltaissa. Verkkoallaslaitokselle ei ole taloudellisesti toteuttamiskelpoista ravinteiden ja jätteiden talteenottomenetelmää. Laitoksen rakenteet eivät edellytä huomattavia pitkäaikaisia investointeja, ja olosuhteiden mahdollisesti niin vaatiessa ne ovat helposti poistettavissa vesialueelta. Hankekokonaisuuden osana myös perkaamoa koskeva lupa on määräaikainen. Lupaa harkittaessa on otettu huomioon Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Sen toimenpideohjelman mukaan Oulujoen vesistössä kalankasvatus on pystynyt vähentämään kuormitusta vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005 -ohjelmassa toimialalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on vähäinen. Laitoksista osa on kuitenkin sijoittunut vesialueille, joilla veden vaihtuvuus on huono ja toiminnasta aiheutuva kuormitus saattaa olla paikallisesti merkittävä. Toiminnasta aiheutuva kuormitus ei saa ainakaan kasvaa nykyisestään. Ominaiskuormitusarvoja ei voi käytännössä alentaa nykyisillä kasvatusmenetelmillä. Tuotannon lisääminen edellyttää vähemmän kuormittavan tekniikan käyttöön ottoa. Umpikassitekniikalla kuormitusta voidaan vähentää arviolta noin kolmasosaan nykyisestä, mutta menetelmän korkeat investointi- ja käyttökustannukset rajoittavat käyttöönottoa. Kasvatuksen siirtäminen tapahtuvaksi maa-altaissa antaisi mahdollisuuden käsitellä toiminnassa muodostuvia vesiä ennen vesistöön johtamista, mutta suurten vesimäärien puhdistamiseen ei toistaiseksi ole taloudellisia menetelmiä. Aluehallintovirasto katsoo, että luvan mukainen Katerman kalankasvatuslaitoksen toiminta ei lisää kuormitusta vesistöön nykyisestään eikä heikennä Ontojärven ja Ontojoen ekologista tai kemiallista tilaa. Verkkoaltaiden pitämisestä vesistössä saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen eikä toiminnan katsota loukkaavan yleistä tai yksityistä etua. Ottaen huomioon lupamääräykset laitoksen hoidosta sekä rehun määrästä ja laadusta toiminta vastaa Katerman kalankasvatuslaitoksen olosuhteet huomioon ottaen parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia ja on ympäristön kannalta parhaan käytännön mukainen. Perkaamon jätevedet ja perkaamon saniteettijätevedet määrätään käsiteltäväksi mahdollisimman tehokkaasti ja käsittely sekä jätehuolto vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön vaatimuksia. Ontojärven ja Ontojoen tila on tilatavoitteen mukaisesti hyvä. Aluehallintovirasto katsoo, että kalankasvatuslaitokselle voidaan myöntää lupa nykyistä laajempaan toimintaan, mutta ei kuormituksen lisäämiseen, jotta vesistön tila ei heikkenisi nykyisestä. Luvan myöntämiselle ei ole kaavoituksellista estettä. 20