KIRJALLINEN KYSYMYS 1063/2009 vp Pakettiautojen ajoneuvoveron määräytyminen Eduskunnan puhemiehelle Henkilö- ja pakettiautojen ajoneuvoveron perusvero muuttuu auton valmistajan ilmoittamiin hiilidioksidipäästöihin (CO 2 ) perustuvaksi. Ajoneuvoveron käyttövoimavero ei muutu. Uudistuksen tavoitteena on kannustaa hankkimaan vähemmän polttoainetta kuluttavia autoja. Polttoaineenkulutuksen pienentämisellä voidaan hillitä ilmastonmuutoksen kannalta haitallisten hiilidioksidipäästöjen kasvua. Liikenne on yksi suurimmista CO 2 -päästöjen aiheuttajista. Uudessa perusverossa ei tehdä eroa auton käyttövoiman välillä, vaan on pyritty luomaan yksinkertainen ja ymmärrettävä malli, jossa standardoidulla tavalla mitattu CO 2 -päästö määrää veron suuruuden. Veron perusteena käytetään maantie- ja kaupunkiajon yhdistettyä kulutusta vastaavaa hiilidioksidipäästöä. Hiilidioksidin on todettu olevan suurin ja globaali ongelma autojen päästöissä, joihin auttaa käyttövoimasta riippumatta ainoastaan polttoaineen kulutuksen pienentäminen. Muut haitalliset päästöt, kuten pienhiukkaset, ovat paikallisia päästöjä, joihin ollaan puututtu ja tullaan edelleenkin puuttumaan EURO-päästönormien taholta. EURO5-normin tullessa voimaan sen avulla pystytään vähentämään mm. pienhiukkaspäästöt jo erittäin pieniin lukemiin. Ajoneuvoveron perusvero perustuu jatkossa auton valmistajan ilmoittamiin CO 2 -päästötietoihin edempänä olevan kuvauksen mukaisesti. Jos autolla ei ole ajoneuvoliikennerekisterissä päästötietoa, vero perustuu auton kokonaismassaan. Uudemmat autot verotetaan CO 2 -tiedon ja vanhemmat autot kokonaismassan perusteella. CO 2 -perusteinen perusvero vaihtelee päästöstä riippuen välillä 20 600 euroa (CO 2 66 400 g/km). Noin 80 prosentilla henkilöautoista CO 2 -päästö on 131 200 g/km ja veron määrä on 70 160 euroa. Vanhemmat autot verotetaan tulevaisuudessa kokonaismassan perusteella, koska niillä ei ole rekisterissä EU-direktiivin mukaista CO 2 -päästötietoa. Kokonaismassaan perustuva perusvero vaihtelee välillä 75 485 euroa (massa 1 300 3 401 kg). Noin 80 prosenttia henkilöautoista painaa 1 301 2 000 kg ja veron määrä on 85 170 euroa. Kun esim. 15 20 vuotta vanhan dieselmaasturin käyttömaksu alkaa määräytyä painon mukaan, saatetaan todella vaikeaan asemaan ne, joiden on taloudellisista syistä mahdotonta hankkia uutta vähäpäästöistä autoa, vaikka kuinka kannustettaisiin. Jos halutaan välttää eriarvoistumista ja epäoikeudenmukaisuutta, vanhojen autojen osalta on noudatettava poikkeusmenettelyä ja luovuttava yksioikoisesta painon mukaan tapahtuvasta käyttömaksun määräytymisestä. Mainitun ikäisillä autoilla ajetaan vuosittain hyvin vähän, ja on myös hyvä muistaa, että toistakymmentä vuotta sitten tarpeeseensa maasturin hankkinutta ihmistä ei vielä pidetty "ympäristörikollisena", jollaiseksi hänet nyt luokitellaan. Ennen kestävään kehitykseen kuuluvana pidettiin sitä, että hoiti hyvin käyttötavaroitaan eikä turhan päiten tai muodin vaatimuksesta ostanut uusia. Nyt olisi syytä huolehtia siitä, ettei tällaisesta menettelystä aleta rangaista. Lainsäädännössä pitäisi ylipäätään huolehtia siitä, että auton ajamisesta maksetaan, ei sen omistamisesta. Ns. Versio 2.0
käyttövoimavero (ent. dieselvero) kohdistuu täysin epäoikeudenmukaisesti vuosittain vain vähän ajaviin. Staattiset verot ja käyttömaksut tulee korvata polttoaineen hinnankorotuksella tai myöhemmin tekniikan sen salliessa todellisten ajokilometrien mukaan tapahtuvalla verottamisella. Ne ovat ainoita järkeviä keinoja vähentää tarpeetonta autoilua. Nykykäytäntöhän suorastaan yllyttää ajomäärien maksimointiin. Mitä hallitus aikoo tehdä, etteivät uuden autoverotuskäytännön myötä pienituloiset ja vähävaraiset kansalaiset (joukossa myös pienyrittäjät) joudu täysin kohtuuttomaan asemaan tilanteessa, jossa vanhaan autoon kohdistuu kova verorasitus ja varoja uudemman auton hankintaan ei yksinkertaisesti ole olemassa? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2009 Merja Kyllönen /vas 2
Ministerin vastaus KK 1063/2009 vp Merja Kyllönen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1063/2009 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, etteivät uuden autoverotuskäytännön myötä pienituloiset ja vähävaraiset kansalaiset (joukossa myös pienyrittäjät) joudu täysin kohtuuttomaan asemaan tilanteessa, jossa vanhaan autoon kohdistuu kova verorasitus ja varoja uudemman auton hankintaan ei yksinkertaisesti ole olemassa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Henkilöautojen ja pakettiautojen ajoneuvoveron perusvero muuttuu vuonna 2010 ajoneuvon hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi. Vanhemmilla ajoneuvoilla, joille ei ole ilmoitettu hiilidioksidipäästöarvoa, ajoneuvovero määräytyy ajoneuvon kokonaismassan perusteella. Kokonaismassan on katsottu olevan paras käytettävissä oleva hiilidioksidipäästöjä vastaava tekninen veroperuste. Kokonaismassaan perustuva ajoneuvovero vaihtelee 75 eurosta 485 euroon (kokonaismassa 1 300 3 401 kg). Kysymyksessä pidetään epäkohtana sitä, että päästöperusteinen ajoneuvovero koskee myös vanhoja autoja. Kysymyksessä esitetään, että vanhoille autoille tulisi soveltaa poikkeusmenettelyä, jossa ajoneuvovero ei määräytyisi kokonaismassan perusteella. Poikkeusmenettelyä on perusteltu muun muassa vanhojen autojen hyvin vähäisellä käytöllä. Päästöperusteisen verotuksen tarkoituksena on ohjata kuluttajien kysyntää ympäristöystävällisempiin ajoneuvoihin. Kun verotus muuttuu päästöperusteiseksi, vanhempien suurikokoisten ajoneuvojen ajoneuvovero voi nousta. Verotuksen ohjausvaikutuksen säilyttämiseksi päästöperusteisen ajoneuvoverotuksen ulkopuolelle ei kuitenkaan voitu jättää vanhempia, ennen lain voimaantuloa käyttöön otettuja ajoneuvoja. Jos näin olisi toimittu, vero ohjaisi hankkimaan ja tuomaan maahan vanhoja autoja ja pitämään niitä keinotekoisen pitkään liikenteessä. Poikkeusmenettelyn soveltamista vanhoille autoille ei pidetty perusteltuna senkään vuoksi, että niiden hiilidioksidipäästöt ja ympäristölle haitalliset päästöt ovat uusia autoja merkittävästi suurempia. Yleistäen ei voida myöskään todeta, että vanhoilla autoilla ajettaisiin erityisen vähän, vaikka uusilla autoilla ajetaankin keskimääräisesti enemmän kuin vanhemmilla autoilla. Kysymyksessä on katsottu, että päästöperusteinen ajoneuvovero asettaa vaikeaan asemaan ne, joille on taloudellisista syistä mahdotonta hankkia uutta vähäpäästöistä autoa. Lähes 90 prosentilla ajoneuvoliikennerekisterissä olevista henkilöautoista kokonaismassa on välillä 1 201 2 000 kiloa, jolloin perusveron määrä on 75 170 euroa vuodessa. Veromuutos on siten valtaosalle autoista varsin vähäinen. Lisäksi ajoneuvoveron määrään voi vaikuttaa paitsi hankkimalla uudemman ja vähäpäästöisemmän auton, myös vaihtamalla vanhan auton samaa ikäluokkaa olevaan kevyempään ajoneuvoon, jonka ajoneuvovero on pienempi. Samalla myös polttoainekustannukset pienenevät, kun kokonaismassan pienentyessä myös polttoaineen kulutus pääsääntöisesti vähenee. Ajoneuvoveron määrään voi vaikuttaa myös poistamalla ajoneuvon liikennekäytöstä, jos ajoneuvon käyttö on satunnaista ja käytössä on pi- 3
Ministerin vastaus dempiä katkoja. Ajoneuvosta ei kanneta ajoneuvoveroa siltä ajalta, kun se on poistettuna liikennekäytöstä. Ajoneuvo poistetaan liikennekäytöstä katsastusasemalle tai vakuutusyhtiölle tehtävällä ilmoituksella. Keväästä 2010 alkaen liikennekäytöstä poiston voi tehdä myös sähköisesti, jolloin ilmoituksen teko on helpompaa ja edullisempaa. Ajoneuvoveron määrän noustessa liikennekäytöstä poisto tulee kannattavammaksi jo lyhyempien käyttökatkojen aikana. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2010 Valtiovarainministerin sijaisena, Ministeri Mari Kiviniemi 4
Ministerns svar KK 1063/2009 vp Merja Kyllönen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1063/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst: Vad har regeringen för avsikt att göra för att den nya bilbeskattningen inte ska försätta låginkomsttagare och mindre bemedlade (bland dem också småföretagare) i en fullständigt orimlig situation när gamla bilar beskattas hårt och dessa personer helt enkelt inte har råd att skaffa en nyare bil? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Grundskatten inom fordonsskatten för personbilar och paketbilar ändras 2010 och kommer hädanefter att basera sig på koldioxidutsläppen. För gamla bilar där inget värde för koldioxidutsläppen har uppgetts bestäms fordonsskatten på grundval av totalmassan. Det har ansetts att totalmassa är det tillgängliga tekniska skattekriterium som bäst kan jämföras med koldioxidutsläpp. Fordonsskatten på grundval av totalmassan varierar mellan 75 och 485 euro (vid en totalmassa på 1 300 3 401 kilo). I spörsmålet anses det vara en brist att den utsläppsbaserade fordonsskatten också gäller gamla bilar. I stället föreslås det ett undantagsförfarande för gamla bilar som innebär att fordonsskatten inte ska bestämmas utifrån totalmassan. Detta motiveras bland annat med att gamla bilar används mycket lite. Syftet med den utsläppsbaserade skatten är att styra konsumentefterfrågan mot mer miljövänliga bilar. Fordonsskatten på äldre, stora fordon kan komma att stiga efter att skatten blir utsläppsbaserad. För att den styrande effekten ska kunna behållas gick det emellertid inte att undanta äldre fordon som börjat användas innan lagen träder i kraft från skatten. Om man hade gjort det, hade skatten uppmuntrat till att köpa och importera äldre bilar och ha dem kvar onormalt länge i trafik. En annan anledning till att ett undantagsförfarande för gamla bilar inte ansågs motiverat var att de har betydligt större koldioxidutsläpp och miljöfarliga utsläpp än nya bilar. Rent generellt går det inte att säga att det körs extra lite med gamla bilar, även om det i genomsnitt körs mer med nya bilar än med gamla. I spörsmålet anses det att den utsläppsbaserade fordonsskatten försätter personer som av ekonomiska skäl inte har möjlighet att skaffa en ny utsläppssnål bil i en svår situation. Nästan 90 procent av de personbilar som finns i fordonstrafikregistret har en totalmassa mellan 1 201 och 2 000 kilo och grundskatten varierar då mellan 75 och 170 euro om året. Följaktligen är skatteändringen mycket liten för de flesta bilar. Man kan påverka fordonsskatten genom att skaffa en nyare och utsläppssnålare bil, men ett annat alternativ är att byta ut en gammal bil mot en lättare modell i samma årsklass, som har lägre fordonsskatt. Samtidigt minskar bränslekostnaderna eftersom bränsleförbrukningen som regel minskar med mindre totalmassa. Vidare kan man påverka fordonsskatten genom att avställa ett fordon om det bara används sporadiskt eller vid längre uppehåll i användningen. Ingen fordonsskatt tas ut för den tid som det är avställt. Ett fordon kan avställas genom en anmälan till besiktningsstationen eller försäkringsbolaget. Från och med våren 2010 kan avställning också anmälas elektroniskt, vilket är både enklare och billigare. När fordonsskatten 5
Ministerns svar stiger blir det mer lönsamt att avställa fordon också vid kortare uppehåll i användningen. Helsingfors den 8 januari 2010 Finansministerns ställföreträdare, Minister Mari Kiviniemi 6