4 9 Sumerin fonologian tutkimus on aiheuttanut assyriologeille päänvaivaa jo 150 vuoden ajan. Tutkimus on edistynyt hitaasti ja suuri osa sumerin fonologian yksityiskohdista on edelleenkin hämärän peitossa. Suurin kynnys fonologian tutkimuksessa on ollut se, että kaikki tuntemamme sumerilainen tekstimateriaali on alkujaan ratkaistu akkadilaisten kirjurien laatimien kielioppien, sanalistojen ja merkkilistojen avulla. Näin ollen joudumme tarkastelemaan sumerilaista kirjoitusjärjestelmää ja sen alla piilevää fonologiaa akkadilaisin silmin. Kun akkadilaiset omaksuivat sumerilaisen nuolenpääkirjoituksen, he hyväksyivät omaan merkistöönsä ainoastaan ne merkit, mitkä vastasivat suurpiirteisesti heidän oman kielensä äännejärjestelmää. Kun lähes tuhat vuotta myöhemmin muinaisbabylonialaiset (akkadia äidinkielenään puhuvat) kirjurit laativat sumerin sanakirjoja, he käyttivät tätä suppeaa omalle kielelleen räätälöityä merkistöä sumerilaisten sanojen äänneasun kuvaamiseen. Näin ollen fonologista informaatiota katosi merkittävästi. Tutkimusongelmaa voidaan konkreettisesti havainnollistaa esimerkillä, jossa englannin kielen fonologia pitäisi rekonstruoida suomalaisten laatiman materiaalin perusteella. Kuvitellaan, että teekuppia esittävän logogrammin äänneasu olisi kuvattu merkkilistassa grafeemisesti <thii> ja peukaloa kuvaavan logogrammin äänneasu grafeemeilla <tham>. Tällaisen aineiston pohjalta kielentutkijoiden olisi hyvin vaikea saada selville, että suomalaisten käyttämää digrafia <th> vastasi englannissa kaksi eri foneemia /t/ ja //. Vaikka pääosin sumerin fonologia onkin peittynyt akkadilaisen merkistön alle, voidaan viitteitä kadonneista foneemeista löytää sumerin sisäisen rekonstruktion avulla. Ongelmana on kuitenkin se, että foneeminen distribuutiota ei voida laajentaa koko sanastoon; uudet löydetyt foneemit ovat yleensä edustukseltaan marginaalisia ja voidaan todentaa vain muutamassa, tai parhaimmillaankin korkeintaan muutamassa kymmenessä sanassa.
Johdatus sumerin kieleen 87 Esimerkki: Vertaillaan sanojen lugal 'kuningas', sal 'ohut', gibil 'uusi' ja Enlil (myrskynjumala) taivutusmuotoja. Vaikka sanat vaikuttavatkin loppukonsonanteiltaan identtisiltä, näiden saadessa jonkin /a/-alkuisen kieliopillisen tunnuksen, tämä kirjoitetaan enemmän tai vähemmän säännönmukaisesti kahdella eri tavalla: la ja lá. Tunnusten jakauma on seuraava (huomaa, että genetiivin {ak} /k/ katoaa sanan lopussa): Sananmuoto Tunnus Morfologinen analyysi sal-la la {sal+a} lugal-la la {lugal+ak+ø} /en-líl-lá lá {en.líl+ak+ø} gibil-lá-ni lá-ni {gibil+ani+ø} Mikäli tällainen distribuutio on säännöllinen ja toistuva, voidaan sen perusteella päätellä, että sanojen lugal, sal ja Enlil, gibil sananloppuiset lateraalit (eli l-äänteet) eivät edusta yhtä, vaan kahta eri foneemia: /l/ ja /0 111 /. Lateraaliparin distribuutio sanoissa olisi siis sal, lugal ~ Enli, gibi ja taivutus voitaisiin kuvata nyt seuraavasti: sal-la la {sal+a} lugal-la la {lugal+ak+ø} /en-lí0-0a 0a {en.lí0+ak+ø} gibi0-0a 0a-ni {gibi0+ani+ø} Vaikka näin voimmekin tentatiivisesti olettaa sumeriin kahden lateraalin sarjan, ja osoittaa uuden lateraalin ainakin kahteen sanaan (Enli ja gibi), emme voi laajentaa uuden lateraalin distribuutiota sanoihin, joissa ei ole attestoitu taivutettuja muotoja. Todellisuudessa evidenssi ei edes riitä kattamaan käsillä olevaa aineistoa. Voimme osoittaa, että sanoissa lugal ja sal sananloppuinen lateraali on selvästi /l/, mutta koska kieleen on postuloitu nyt kaksi lateraalia, olisi sanan 111 Valittu symboli on mielivaltainen.
88 4 Fonologia lugal ensimmäinenkin lateraali määriteltävä (lugal vai ugal). Sama pätee sanaan lil (lí vaií). Uusia foneemeja voidaan siis rekonstruoida, mutta niiden edustus jää aina hyvin pieneksi, eikä täten niitä yleensä hyväksytä osaksi translitteraatiota 112. 4-8.080.+.' 8 )"$% *605 ;E,,+ /9&/,5,E+ D"2"' 5 6E+ '&$ 5,E61 Translitteraatiossa erotetaan toisistaan seuraavat foneemit: Klusiilit p /p h / b /p/ Frikatiivit Labiaalit Dentaalit Palato-alveol. Velaarit t /t h / d /t/ s /s/ z /t 1 s/ š /2/ k /k h / g /k/ /x/ Nasaalit m /m/ n /n/ /3/ Likvidat l /l/ r /r/ Etuvokaalit Takavokaalit Suppea i /i/ u /u/ Väljä e /e/ a /a/ Sumerin translitteraation tunnusomainen piirre on merkitä velaarinasaalia // grafeemilla <> (painetussa kirjallisuudessa myös <g4>). Merkintä juontaa juurensa assyriologian alkuaikoihin, jolloin <>:tä pidettiin <g>:n allofonina. Tämä näkemys on kuitenkin myöhemmin kumottu 113. 112 Tänä päivänä hypoteesi kahdesta eri /l/-foneemista on kyseenalaistettu (Jagersma 2010, Zólyomi 1991). 113 Black 1990.
Johdatus sumerin kieleen 89 Grafeemi <z> edusti todennäköisesti afrikaattaa /ts/ ja <>:n laatu oli mahdollisesti velaarinen, vrt. skotin loch tai saksan ich. 4-- 8.080.+.' 8 '0..+ 1 Klusiilit eivät sisältäneet foneemista sointioppositiota. Akkadilaisten lainasanojen ja myöhäisten kreikkalaisten kirjoitusten perusteella on päätelty, että sumerin klusiilien oppositio oli neutraalien /p t k/ ja aspiroituneiden /p h t h k h / välinen. Neutraaleja klusiileja merkitään translitteraatiossa grafeemeilla <b d g> ja aspiroituneita vastaavasti <p t k>. Uussumerissa neutraalit klusiilit /p t k/ soinnillistuivat allofonisesti, jolloin näiden alkuperäinen äänneasu säilyi vain konsonanttiklustereissa ja sananloppuisena. Sumeriin on ehdotettu myös labiovelaarista klusiilia 114 /k w /, jota on toisinaan tapana merkitä oudohkolla symbolilla < g b>. Äänne on paikannettu vain muutamiin sanoihin joissa esiintyy grafeemista <b ~ g> vaihtelua; esim. eš buni-in ~ eš gu-ni-in / g bunin/ 'syöttökaukalo'. Mikäli sumerissa oli todella labiovelaari, se todennäköisesti katosi kielestä jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja sen refleksit <b> ja <g> esiintyivät myöhemmin murteellisina. Glottaaliklusiilia /5/ on ehdotettu sanoihin, joissa vokaalit eivät assimiloidu odotetusti. Tällainen on mm. lokatiivin tunnus {a}, joka on ollut ehkä muodoltaan /5a/ (kts. Jagersma 2010). 2 Frikatiivit ja affrikaatat. Sumeriin on ehdotettu glottaalista frikatiivia 115 /h/. Tämä on rekonstruoitu mm. sanoihin, joissa vokaalialkuinen morfeemi ei laukaise vokaalien välistä assimilaatiota: gala-e 'kulttilaulaja (ergatiivissa)' {galah+e}, sekä seemiläisissä kielissä tavattuihin sumerilaisiin lainoihin, joihin on ilmestynyt /h/:!" /#îddeqel/ 'Tigris' sum. idigna. Sumeriin on rekonstruoitu nk. /d6/-foneemi (translitteroidaan usein <7> tai joskus <8>). Laadultaan tämä äänne oli Jagersman mukaan aspiroitunut affrikaatta 116 /t 1 s h /. Tiettävästi äänne katosi sumerista jo muinaissumerissa, ja 114 Civil 1973. 115 Edzard 2003. 116 Jagersman ehdotus ei ole täysin ongelmaton. Vaikka aspiroitunut affrikaatta on
90 4 Fonologia edustui myöhemmin eteläsumerissa <d>:nä ja pohjoissumerissa <r>:nä. Foneemi on paikannettu grafeemisen <d ~ r>-vaihtelun, akkadilaisten lainojen ja epäsäännöllisen rajageminaation perusteella. Esimerkkeinä gud gu 4 -ra /gud r +ak/, sud sù-ra /sud r +a/, joissa rajageminaatio reaalistuu konsonanttina <r> odotettavissa olevien muotojen gu 4-da ja sù-da sijaan. On myös ehdotettu, että <d6> ei edustaisi omaa foneemia, vaan pikemminkin <d>:n allofonia 117. Toistaiseksi konsensus on kuitenkin foneemin olemassaolon puolella. 3 Likvidat saattoivat sisältää kaksi lateraalia, jotka edustuvat ehkä syllabogrammeina <la> ja <lá>. Tästä ei kuitenkaan ole konsensusta 118. Sumeriin on ehdotettu myös uvulaarista tremulanttia /R/, mutta evidenssi tämän puolesta rajoittuu muutamaan sanaan: uš /Ruš/ 'punainen' ja šuuš /šuruš/ 'juuri', joissa mielestäni kyse on todennäköisemmin murteellisesta allofoniasta: // [R] /_uš 119. 4 Puolivokaaleihin kuului sumerissa ainakin /j/, joka on paikannettu mm. sanoihin é /Haj/ 'talo'; a /aj/ 'vesi' ja a-a /ajja/ 'isä', íl /jil/ 'korottaa' ja è /je/ 'mennä alas/ylös; poistua'. Myös puolivokaalin /w/ on ehdotettu esiintyneen sumerissa ainakin välillisesti 120 ; en /*ewen/ 'herra' ~ emesal umun, joskin kyseessä on saattanut olla myös allofonia. 5 Vokaalisto koostui ehkä viidestä vokaalista 121 : /a u i e o/. Vokaali /o/ on perinteisesti rekonstruoitu syllabogrammeihin <u, ù, u 4, tu 5 > ja esiintyisi näin erittäin uskottava /d r /-foneemin laaduksi paitsi typologisessa, myös emeirin ja akkadin valossa, on se ongelmallinen jos emesal otetaan mukaan tarkasteluun. Mikäli emeirin ja emesalin <d~z>-vastaavuus juontaa juurensa historialliseen /d r /-foneemiin (kuten Jagersma väittää [2010: 43]), ongelmaksi muodostuu se, että myös emeirin <t> vaihtelee joskus emesalin <z>:n kanssa. Näin on siis oletettava, että protofoneemilla /d r / olisi kummassakin murteessa kaksi sporadista refleksiä; eteläsumerissa <t> ja <d> ja pohjoissumerissa <t> ja <r>. Ongelma ja sen ratkaisut ovat hyvin monisyisiä ja liian spesifisiä selitettäväksi kokonaisuudessaan tämän kirjan puitteissa. Tiivistettynä ratkaisuksi vaaditaan joko /d r /- foneemia: /*d r / ja /*d rh /, <t~z>-vastaavuuden osoittaminen sekundaariseksi tai muutaman tähän vaihteluun osaa ottavan sanan lukuasujen kyseenalaistaminen. (Sahala 2016) 117 Black 1990. 118 Jagersma (2010) ei pidä kahden lateraalin sarjaa todennäköisenä. 119 kts. Sahala 2016. 120 Esim. Schretter 1990, Foxvog 2011. 121 Liebermann 1959.
Johdatus sumerin kieleen 91 ainakin sanoissa dumu /domu/ 'poika', dùb /dob/ 'polvi' ja ud /od/ 'päivä'. Äskettäin Eric Smith (2007) rekonstruoi sumeriin seitsemän vokaalin inventaarin /i u e 9 o a/ soveltamalla fonologista typologiaa aiempaan Arno Poebelin (1931) analyysiin sumerin verbiprefiksien vokaaliharmoniasta. Smithin hypoteesin paikkansapitävyydestä ei kuitenkaan tällä hetkellä vallitse yksimielisyyttä. Evidenssi on kuitenkin uskottavaa ja hyvin hankala kumota. Sumerin vokaaleilla oli myös foneeminen kesto-oppositio, joka on voitu osoittaa akkadilaisten lainasanojen perusteella 122, esim. akk. kru sum. kar /kr/ 'markkinapaikka; kauppasatama' ~ akk. temennu sum. temen /temen/ 'rakennuksen perustus'. Lainasanoissa sumerin lyhyttä vokaalia seuraa akkadissa geminoitu konsonantti. Yhteenveto erilaisista sumerin vokaalirekonstruktioista on Sahala (2012). Yhteenveto: Seuraavalla sivulla on esitetty sumerin foneemi-inventaari sellaisena, kun se voidaan välttävästi todistaa, muttei laajentaa koko kielen sanastoon. Tähdellä merkityt foneemit ovat kadonneet kielestä hyvin varhaisessa vaiheessa. Lab. Dent. Palato-alv. Velaarit Glottaalit Klusiilit p p h t t h k k h *k w? 5 Frikatiivit s š h Affrikaatat 1 ts 1 ts h Nasaalit m n Likvidat l r Puolivok. *w? j Etuvokaalit Takavokaalit Suppea i : u ; Puolisuppea e < *o? *? Väljä a 122 kts. Edzard (2003: 13), Jagersma 2010.
92 4 Fonologia Erikoisfoneemien kirjoitusasut muinaissumerissa Alla oleva taulukko esittää muutamia kirjoitusmerkkejä, joilla oli muinaissumerissa mahdollisesti translitteraatiokäytännöstä poikkeavat lukuasut (huomioi, että /h/ on glottaalinen eikä velaarinen //). Vokaali /o/ on hyvin epävarma. Fon. Ortogr. Fon. Ortogr. Fon. 123 Ortogr. /d r a/ rá /ja/ ì? /hen, jen/ en /d r e/ re 6 /je/ è /ha/ á /d r i/? /ji/ i /haj/ é /d r u/ dù /ju/ u /hid/ íd /jir/ 124 ìr /hab/ áb /o? / 125 u, ù (u 4 = /od? /) /jil/ íl /hu/ ú 4.1.2 Muinaissumerin vokaaliharmonia Muinaissumerin tietyissä konjugaatio- ja dimensionaaliprefikseissä tapahtuu vokaalivaihtelua riippuen seuraavan tavun vokaalista. Ilmiötä ei ole tyhjentävästi selitetty, mutta useasti prefiksit saavat vokaalin <e> verbivartalon sisältäessä vokaalin <e> tai <a>, ja vokaalin <i> verbivartalon sisältäessä vokaalin <i> tai <u>. Smithin (2007) mukaan vokaaliharmonia on selitettävissä sillä, että sumerissa olisi muinoin ollut seitsemän vokaalia. Laukaisevana tekijänä on hänen mukaansa vokaalin korkeus (engl. advanced tongue root), eli [ATR]. Vokaaliharmonia toteutuu seuraavissa prefikseissä: neutraali {i}, lokatiiviobliikvi {bi}, terminatiivi {si} ja lokatiivit {ri, ni} (kts. luvut 10.2 ja 10.4). Prefiksien vokaalit muuttuivat kauttaaltaan <i>:ksi muinaisakkadilaisen kau- 123 /hin/ (Hasselbach 2004: 67). Myös /jin/ on mahdollinen Edzardin (2007) mukaan ; /haj/, /hid/, /hu/ (Edzard 2003: 19) 124 Hasselbach 2004 siteeraa I.J. Gelbiä (1961: 35), mutta en itse löydä Gelbin esittävän tätä. 125 Liebermann 1959.
Johdatus sumerin kieleen 93 den alkuun mennessä, eikä vokaaliharmonia enää tämän jälkeen toteutunut. Morf. Korkea vokaali [+ATR] Matala vokaali [ ATR] {i} ì-gub hän seisoi e-gaz hän tappoi {bi} bí-ús laittoi seuraamaan šu bé-bar 4 hän ryösti (sen) {ši} ba-ši-te 4 lähestyi sitä a mu-na-šè-ru hän omisti (sen hänelle) 126 4.1.3 Sumeria fonologisena transkriptiona Alla on esitetty leikkimielinen esimerkki siitä, miltä sumeri on saattanut ehkä kuulostaa varhaisdynastisella kaudella (A) ja Urin III dynastian aikana (B). Rekonstruktio on yhteenveto mm. Jagersman (2011), Schretterin (1990) ja Foxvogin (2010) sumerin fonologisesta kuvauksesta. Aksenttimerkit ilmaisevat sanapainoa. Translitteraatio 127 bàd gal mu-ri-iq-tidnim-e A: B: dím-me-dè kí-gi 4-a-aš mu-e-gi 4 A: B: igi-zu ma-an-ar-ma A: B: amurrum ma-da-aš A: B: mu-un-šub-šub-bu-uš A: B: bàd dù-ù-dè iri-bi ku 5-ru-dè A: B: Transkriptio Pat kal Muriq-Tidnime 128 Bat gal Muriq-Tidnime timéte k h iké5š muwéke diméde k h igé5š muége Ik w ít 1 su 129 manár-ma: Igít 1 su manár-ma: Amúrrum mtaš Amúrrum mdaš munšupšúpuš. munšupšúbuš. Pat 1 ts h ;te irípe k h ut 1 s h úte. Bat r;de iríbe k h urúde. 126 Smithin (2007) hypoteesin mukaan tässä <ru> = /*r9/. 127 Šarrum-bani to Šu-Sin 1: 3 5. 128 Akkadin /q/ äännettiin ehkä ejektiivisenä. 129 Hypoteeettinen, vrt. ES i-bí ~ EG igi.
94 4 Fonologia Käännös: Määräsit minut panemaan täytäntöön Muriq-Tidnimin linnoituksen rakennustyöt. Esitit asiasi minulle näin: Amorilaiset ryöstelevät jatkuvasti rajaprovinssia. Linnoituksen rakentaminen katkaisee heidän kulkunsa. 4-1 &,&.+ 0 "+8+ '+ )D"2"' 5 01 Useilla sumerin konsonanteilla on tendenssi kadota sananloppuisina. Selkeän luonnollisen luokan määritteleminen katoaville konsonanteille on vaikeaa, mutta kato noudattaa jokseenkin hierarkiaa (herkimmin katoavista vakaimpiin): klusiilit > likvidat > velaarinasaali // > frikatiivi //. Sibilantit ja nasaalit eivät pääsääntöisesti katoa. Kadosta johtuen muutamille sumerin logogrammeille on määritelty ns. pitkä ja lyhyt lukuasu, joista jälkimmäinen viittaa loppukonsonanttinsa kadottaneeseen asuun. Lyhyitä lukuasuja käytetään erityisesti uussumeria ja kielen myöhäisempiä kielimuotoja translitteroidessa. Yleisiä lyhyen ja pitkän lukuasun omaavia sanoja ovat: dùg ~ du 10 'hyvä' tìl ~ ti 'elää' dug 4 ~ du 11 'tehdä; sanoa' zid ~ zi 'oikea' gud ~ gu 4 'härkä' pàd ~ pà 'löytää' kud ~ ku 5 'katkaista' ní ~ nì 'asia' šag 4 ~ šà 'sydän, sisus; mieli' par ~ pa 5 'kastelukanava'. Kahden lukuasun käytäntö on hankala, mutta ikävä kyllä useiden sumerologien suosiossa. Tämän vuoksi kummankin lukuasun tunnistaminen on välttämätöntä. Kritiikkiä: Viime aikoina on yleistynyt (epäjohdonmukainen ja tarpeeton) tapa käyttää taivutetuissa muodoissa sanojen lyhyitä lukuasuja: šag 4 'sydän' šà-ga 'sydämen' vrt. šag 4-ga {šag 4 +ak}. Käytäntöä on perusteltu sillä, että se
Johdatus sumerin kieleen 95 tuo kielen translitteraation lähemmäksi morfologiaa. Tämä perustelu on kuitenkin kummallinen, sillä tiettävästi sumerin kirjoitusjärjestelmä ei kielen elinkaaren missään vaiheessa 130 pyrkinyt kielen morfologian tai fonologian eksaktiin kuvaamiseen. Käytäntö on lisäksi epäjohdonmukainen, sillä lyhyet lukuasut on varmuudella attestoitu vain muutamille sanoille. Näin ollen siis osa sanoista translitteroidaan taivutettuina lyhyissä muodoissa, mutta osa pitkissä: vrt. du 10 -ga 'hyvän' {dùg+ak} ja barag-ga 'valtaistuinkorokkeen' {barag+ak}. 4-2 9((+ Sumerin fonotaksia on tutkittu melko vähän. Kielessä on havaittavissa kuitenkin muutama selkeähkö rajoitus: 1 Ei tiettävästi konsonanttiyhtymiä tavun alussa tai lopussa. On tosin sanoja joihin klusteria on ehdotettu, mm. kešed 'sitoa' /*kešd6/; gilim 'köysi' > Akk. kilimbu 131 ehkä sumerissa /*gilimb/. 2 Aspiroituneet (eli translitteraatiossa soinnittomat) klusiilit <p t> (ts. /p h t h /) eivät esiinny lainkaan sanaloppuisina 132. Klusiili <k> /k h / on tässä positiossa erittäin harvinainen ja attestoitu ainoastaan sanoissa énsi(k) 'hallitsija', ak 'tehdä', ka(k) 'suu' (ehkä kag) ja lu 5(k) 'elää'. Näistä ainoastaan ak säilyttää 130 Poikkeuksena sumerin kielen kuoleman jälkeen babylonialaisten laatimat leksikografiset tekstit. 131 Mielestäni akkadin vastineelle on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on se, että klusteria ei sumerissa alunperin ollut, vaan akkadin vastineet ovat syntyneet myöhemmin dissimilaation seurauksena; kilibbu kilimbu; urrubbu urrumbu. Tämä dissimiloitunut muoto on saattanut myöhemmin akkadin puhekielessä (tai murteellisena) ääntyä pitkänä nasaalina, jolloin sumerin sana on rekonstruoitu vaihtelevasti joko <m> tai <b>-loppuisena (Sahala 2016: 2.3.9). Toinen vaihtoehto on se, että sumerissa on alkujaan ollut nk. nasalisoitunut klusiilisarja / n t m p 3 k/. Tällaisia klusiileja on ehdotettu aiemminkin (mm. Sollberger 1952: 336f, n.3; Civil 1972: 222) selittämään sumerissa sananalkuista <b p> ~ <m>-vaihtelua; mielestäni nämä selittävät myös osan emegirin ja emesalin äännevastaavuuksista (mm. EG <> ~ ES <m>). Vaihtelun syy on kuitenkin edelleen arvoitus. Akkadin dissimilaatioista kts. Reiner (1966: 114). 132 Foxvogin (2010: 19) mukaan osa <k>-päätteisistä sanoista pitäisi muinaissumerissa tulkita <g>-päätteisinä.
96 4 Fonologia klusiilin sanan lopussa, muissa se esiintyy vain, mikäli sen jäljessä on vokaalialkuinen morfeemi: énsi-ke 4-ne {énsik+ene+ø} 'hallitsijat'. Uussumerissa ja muinaibabylonialaisella kaudella myös ak esiintyy toisinaan ilman loppukonsonanttia 133. 4-4 +((3.+(+ Jatkossa käytetään seuraavia merkintätapoja: 1 Jos sanassa on foneemi /d6/, merkitään se sanastossa. Translitteraatiossa tätä ei kuitenkaan merkitä. 2 Sanojen pitkä ja lyhyt lukuasu merkitään erikseen, mikäli näillä on eri indeksit. Esim. šag 4, šà 'sydän, sisus; mieli' 3 Mikäli pitkällä ja lyhyellä lukuasulla on sama indeksi, merkitään katoava äänne sulkuihin: zi(d) 'oikea' (= zid, zi). Standardikäytännön mukaan merkitsen suluilla epävakaata äänettä myös silloin, kuin pitkän lukuasun indeksi on 1 (vaikka lyhyellä olisikin eri indeksi). Esimerkiksi kù(g) (= kug, kù) 'pyhä', gu 4 (d) (= gud, gu 4 ) 'härkä'. On olemassa muutama sana, joiden pitkän ja lyhyen lukasun indeksi on sama, mutta suurempi kuin yksi. Nämä merkitään erikseen sekaannuksen välttämiseksi, esim. pàd, pà 'löytää; etsiä'. 133 Kts. Jagersma (2010: 36).
5 5- ((+ )"$% *605 ;06E+ D"2"' 5,1 Sumerin sanastosta hieman yli puolet (n. 56 %) koostuu yhdyssanoista. Suurin osa näistä on muodostettu kahdesta rinnastetusta substantiivista, kuten an-ki 'maailma' (taivas+maa), an-úr 'horisontti' (taivas+juuri), é-gal 'palatsi' (talo+suuri) tai substantiivista ja verbistä: dub-sar 'kirjuri' (taulu+kirjoittaa), ki-tuš 'asunto' (paikka+asua). Pieni osa sanastosta on muodostunut myös leksikaalistuneista verbimuodoista, kuten ì-du 8 'portinvartija' (kirj. 'hän avaa'); ga-ab-šúm 'myyjä' (kirj. 'salli minun antaa se') tai fraaseista a-dé-da 'juomauhri' (vesi+kaadettavaksi). Segmentoitavissa olevia johtimia 134 sumerissa on vähän. Tärkeimmät johtimet ovat abstrahoiva {nam}: nam-lugal 'kuninkuus', nam-tìl 'elämä' ( tìl 'elää'); konkretisoiva tai nominalisoiva {ni}: ni-sa 10 'hinta' ( sa 10 'ostaa'); sekä ammattinimikkeitä muodostava {nu} 135 : nu-kiri 6 'puutarhuri' ( kiri 6 'puurarha'). Konventio: Morfologista analyysia tehdessä on järkevää erottaa yhdyssanojen tai leksikaalistuneiden pidempien yksiköiden, kuten erisnimien osat toisistaan pisteellä: é-gal-é-gal {é.gal+é.gal} 'kaikki palatsit'; gú-dè-a {gú.dè.a} (Gudea, uussumerilainen hallitsija); ì-du 8 'portinvartija' {ì.du 8 }. Näin voidaan täsmentää sitä, että kyseessä on yksi leksikaalistunut yksikkö. 134 Nämäkin voidaan periaatteessa laskea yhdyssanoiksi. 135 Johdin {nu} palautuu kielihistoriallisesti samaan kantaan kuin lú 'mies'.
98 5 Nominit 5-1 #++3+ )"$% *605 ;04 E 0+ /9&/,5 *+ '&$ 5 ;1 Yleisesti sumerin kieliopeissa substantiivit luokitellaan kahteen semanttiseen kategoriaan: elollisiin ja elottomiin (engl. animate vs. inanimate). Kategorisesti oppositio ei kuitenkaan viittaa varsinaisesti elollisuuteen, sillä muun muassa eläimet käsitetään elottomiksi. Näin ollen johdonmukaisempaa olisikin viitata elollisuuden sijaan inhimillisyyteen tai persoonallisuuteen. Koska persoonallisuus on kuitenkin terminä monitulkintainen, käytetään tässä kirjassa oppositiosta nimitystä inhimillinen ei-inhimillinen. Inhimillisiksi substantiiveiksi käsitetään erisnimet, jotka viittaavat henkilöihin tai jumaliin (esim. Ur-Nammu, Enlil); ammatit ja tittelit (lugal 'kuningas', simug 'seppä'); sukulaisuustermit (ama 'äiti', ab-ba 'isä'); sukupuolet (lú 'mies; henkilö; persoona', munus 'nainen'); sekä yliluonnollisiin ja jumalalliset olennot (diir 'jumala', gal 5 -lá 'demoni'). Ei-inhimillisiksi substantiiveiksi tulkitaan eläimet (mušen 'lintu', anše 'aasi'), kasvit (eš 'puu'); esineet (idru 'valtikka', eš tukul 'ase, nuija'); maantieteelliset termit (kur 'vuori; vieras maa', iri 'kaupunki') ja abstraktit substantiivit (namlugal 'kuninkuus'). Erikoisena piirteenä ei-inhimillisiksi tulkitaan myös orjiin viittaavat termit, kuten ur 'palvelija, sa 'orja', géme 'orjatyttö; palvelijatar', árad 'orja, palvelija', sekä kollektiiviset, perusmerkitykseltään monikolliset substantiivit, kuten érin 'sotajoukot'. Ajatus: Substantiivien kategorisointiperuste kietoutunee ehkä muinaisen Mesopotamian sosiaalisten rakenteiden ympärille. Ehkä elollisiksi käsitettiin sellaiset elävät olennot, joilla koettiin olevan vapaus päättää itse tekemisistään, tai joita ei koettu jonkun muun omaisuudeksi 136. Täten siis palvelijoita ja sotajoukkoja käsittävät termit jäivät kategorian ulkopuolelle. Vastaavaa vapaaseen valintaan tai tahdonalaisuuteen perustuvaa kategorisointia voidaan havaita verbijärjestelmän ventiivi- ja ientiiviprefikseissä. 136 Juridisesti tosin lapset olivat sumerilaiessa yhteiskunnassa vanhempiensa omaisuutta, jotka saatettiin jopa myydä tarvittaessa orjiksi (Kramer 1963).
Johdatus sumerin kieleen 99 5-2 0.+3+ "$% *605 ;4* E 6+ /9&/,5 04 E 0*+ D"2"' 5 7 E 4+ '&$ 5 4 E 601 Adjektiivit esiintyvät normaalin sanajärjestyksen mukaan pääsanansa jäljessä, poikkeuksena adjektiivi kug 'pyhä' tiettyjen jumaluuksien yhteydessä. Sumerin adjektiivien vertailumuotoja ei tunneta. Esimerkki Merkitys Sanajärjestys (i) idru ma 'mahtava valtikka' [N A] (ii) inim dùg 'hyvä sana' [N A] (iii) kug /inanna 'Pyhä Inanna' [A N] (iv) kug /á-tùm-dùg 'Pyhä Gatumdug' [A N] Sumerin adjektiiveista kieliopillisena kategoriana on keskusteltu paljon. Aiemmin kaikkia sumerin adjektiiveja pidettiin verbien partisiippimuotoina, mutta myöhemmin on löydetty viitteitä siitä, että ainakin osa sumerilaisista adjektiiveista kuuluisi aidosti omaan sanaluokkaansa. Määrällisesti tällaisia sanoja on kuitenkin häviävän vähän. Verbeistä johdetut adjektiivit voidaan jakaa kahteen alaryhmään: 1 Ajattomat partisiipit, joiden tunnuksena on nollamorfeemi {Ø}. Esimerkkeinä dùg 'hyvä' (kirj. hyvänä oleva); kug 'pyhä, puhdas' (kirj. pyhänä/puhtaana oleva). 2 Perfektiivin partisiipit, joiden tunnuksena on {a}. Esimerkkeinä kugga 'pyhä, puhdas' (kirj. pyhitetty, puhdistettu); dùg-ga 'hyvä' (kirj. hyväksi tehty); zid-da 'oikea' (kirj. oikeaksi tehty). Adjektiiveja ei kuitenkaan kannata kääntää partisiipeiksi ilman erityistä syytä. Tyypillisesti esim. inim dùg ja inim dùg-ga käännetään kumpikin 'hyvä sana'. Muista: Sumerin ortografiassa vokaalialkuisten sidonnaisen morfeemien edellä oleva konsonantti esiintyy usein geminoituna. Rajageminaatio on
100 5 Nominit yleinen kaikkien muiden konsonanttien, paitsi frikatiivien < š s z> jäljessä 137. Kyseessä ei kuitenkaan ole yleisen käsityksen mukaan fonologinen geminaatio 138, vaan ainoastaan ortografinen tapa ilmaista kieliopillista tunnusta edeltävän kirjoitusmerkin viimeisen konsonantin laatua. Näin ollen siis dùg-ga 'hyvä' muodostuu morfeemeista {dùg+a}. Viime vuosikymmeninä useat assyriologit ovat alkaneet käyttää tällaisissa tapauksissa merkkien lyhyitä lukuasuja: du 10 -ga (vrt. dùg-ga), zi-da (vrt. zid-da), jotta rajageminaatiota ei syntyisi. Tämä menetelmä on kasvavasta suosiostaan huolimatta paitsi epäkäytännöllinen, myös epäjohdonmukainen (kts. 2.2). Huomioi myös: Joillakin assyriologeilla on ikävä ja harhaanjohtava tapa translitteroida adjektiivit tai muut attribuutit osaksi näiden pääsanoja, esim. dumu-tur 'pieni lapsi' ja lugal-ki-en-gi-ki-uri-ke 4 'Sumerin ja Akkadin kuningas'. Vaikka sumerissa nominilausekkeet muodostavatkin hyvin kiinteän morfosyntaktisen kokonaisuuden (kts. s. 106), ei tällaisista polysynteettisista rakenteista ole minkäänlaista näyttöä 139. Lausekkeiden jäsenet onkin järkevä pitää erillään lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa ilmaisu on leksikaalistunut ja kantaa selvästi omaleimaista merkitystä. Tällaisesta parista esimerkkinä é-gal 'palatsi' ja é gal 'suuri talo/temppeli'. 5-2- 0.+3.."'+( Reduplikoidut adjektiivit tulkitaan pääsääntöisesti monikoiksi tai distributiiveiksi (kts. 4.4): iri kug-kug 'pyhät kaupungit' (kaupunki pyhä+pyhä). Muutamat hyvin harvat adjektiivit esiintyvät aina reduplikoituina, yleisimpänä bar 6 -bar 6 babbar (2) 'valkoinen'. Näissä tapauksissa merkitys ei ole monikollinen, vaan ehkä alkujaan intensiivinen (tässä mahdollisesti todella kirkas ). 137 Myöskään <> + <e> ei yleensä laukaise rajageminaatiota, vrt. ur-sa-e {ur.sa+e} ja ur-sa-á {ur.sa+ak+ø}. 138 En ole itse täysin vakuuttunut tästä väitteestä, sillä geminaation toteutumattomuus vaikuttaisi määräytyvän fonologisen luonnollisen luokan perusteella (frikatiivit ja sibilantit). 139 Nominilausekkeet eivät voineet olla polysynteettisiä, sillä muutoin sananloppuisina katoavat konsonantit todennäköisesti näkyisivät sanarajoilla.
Johdatus sumerin kieleen 101 Vanhemmissa julkaisuissa reduplikoidut adjektiivit on tulkittu toisinaan myös kontekstista riippuen yksikön tai monikon superlatiiveiksi: diir gal-gal-le-ne 'suurimmat jumalat'. Tähän on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä sumerin adjektiivien vertailumuotoja ei varmuudella tunneta (kts. Jagersma 2010: 283). Intensiivinen merkitys on kuitenkin teoriassa mahdollinen diir gal-gal-le-ne 'todella suuret jumalat'. Adjektiivi ma 'mahtava' ei koskaan reduplikoidu. 5-2-1 3.#. ((+ Adjektiiveista voidaan muodostaa adverbeja käyttämällä tunnuksia {eš}, {bi}, {bi+eš(e)} ja {e}: zid oikeamielinen zid-de-eš oikeamielisesti ; gal suuri gal-bi suuresti ; ma mahtava ma-bi-šè mahtavasti. Koska suuri osa sumerin adjektiiveista on johdettu verbeistä, voidaan myös verbejä muuntaa adverbeiksi käyttämällä perfektiivin partisiippia ja adverbijohtimia: úl (olla) iloinen úl-la iloinen úl-la-e iloisesti. 5-4 )"$% *605 ;7 E 46+ /9&/,5, E,+ D"2"' 5 0 E 71 Yksikön ja monikon lisäksi sumerin lukuoppositio käsittää kaksi ylimääräistä kategoriaa: kollektiivin ja distributiivin 140. Kollektiivi ilmaisee samankaltaisten asioiden ryhmää, vastaten jokseenkin suomen kollektiivijohtimia {sto} ja {kko}, kuten kivikko ja laivasto. Distributiivi viittaa taas tyypillisesti monikkoon, joka käsittää kaikki pääsanan tarkoitteet, kuten kaikki vieraat maat tai jokainen vieras maa, mutta saattaa toisinaan viitata myös epämääräisesti jonkin joukon edustajaan: joku lapsista, jompikumpi lapsista. Sumerin substantiivien ja adjektiivien monikot muodostetaan joko redupli- 140 Englanninkielisissä julkaisuissa yleisesti käytetty termi totality on harhaanjohtava, sillä luvun merkitys ei aina viittaa totaalisuuteen (kts. Jagersma 2010: 115).
102 5 Nominit koimalla tai käyttämällä tunnusta {ene} riippuen näiden inhimillisyydestä. Toisinaan reduplikaatio ja monikon tunnus saattavat esiintyä yhdessä. Inhimilliset Tunnus Merkitys Yks. lugal {Ø} 'kuningas' Mon. lugal-e-ne {ene} 'kuninkaat' Dist. lugal-lugal reduplikaatio 'kaikki kuninkaat' Ei-inhim. Tunnus Merkitys Yks./koll. é {Ø} 'temppeli; temppelikompleksi' Mon. é {Ø} 'temppelit' Dist. é-é reduplikaatio 'jokainen temppeli' Ei-inhimillisten substantiivien distributiivi muodostetaan reduplikaatiolla: gud-gud 'kaikki härät'; é-é 'kaikki temppelit'. Yksikkö, monikko ja kollektiivi ovat morfologisesti tunnusmerkittömiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilman selkeää kontekstia esimerkiksi sanan gud teoreettisesti mahdollisia käännöksiä ovat härkä, härkälauma ja härät. Mikäli monikollisuutta halutaan erityisesti painottaa, voidaan se tehdä reduplikoimalla lauseen verbin verbivartalo, jonka subjektina tai objektina substantiivi toimii. yks. ur-sa piri zìg-ga gaba-šu-ar nu-tuku (Cyl A II: 10) soturi pystyyn noussut leijona, jolla ei ole vertaista vastustajaa mon. zid-da gábu-na piri ì-šed x(na 2)-šed x(na 2) (Cyl A IV: 19) leijonat makasivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan Inhimillisillä substantiiveilla lukuoppositio on kolmijakoinen: yksikkö ~ monikko ~ distributiivi. Yksikön ja distributiivin muodostus vastaa eiinhimillisiä substantiiveja: lugal-lugal 'kaikki kuninkaat'. Monikko sen sijaan
Johdatus sumerin kieleen 103 muodostetaan tunnuksella {ene} 141 : lugal-e-ne {lugal+ene} 'kuninkaat'. Tiettyjen sanojen yhteydessä (esim. diir 'jumala' ja lugal 'kuningas') monikon tunnuksen lisäksi sanavartalo saattaa esiintyä reduplikoituna. Tämän monikon merkitystä ei tarkalleen tunneta, ja se voidaan kontekstista riippuen kääntää joko distributiivina tai monikkona: lugal-lugal-e-ne 'kuninkaat; jompikumpi tai jokainen kuninkaista' {lugal+lugal+ene}. Plurale tantum: Sumerissa on pieni joukko sanoja jotka ovat luonnostaan monikollisia. Yleisiä tällaisia sanoja ovat éren '(sota)joukot' ja ugnim 'armeija; sotajoukot', jotka taipuvat distributiiviin ei-inhimillisten substantiivien tavoin: éren-éren 'kaikki sotajoukot'. 5-4- (( +. (+(: 0 ''( (: Monikon tunnuksen {ene} allomorfia ja ortografinen variaatio on kuvattu alla. Kirjoitusasussa C viittaa rajageminoitavaan konsonanttiin, eli konsonanttiin, joka kahdentuu kirjoituksessa ennen monikon tunnusta. Morfologinen Ortografinen Merkitys Kirjoitetaan (i) {ama+ene} ama-ne 'äidit' ne (ii) {dumu+ene} dumu-ne 'pojat' ne (iii) {ma+ene} ma-ne 'mahtavat' ne (iv) {engar+ene} engar-re-ne 'maanviljelijät' Ce-ne (v) {munus+ene} munus-e-ne 'naiset' e-ne (vi) {ur.sa+ene} ur-sa-e-ne 'sankarit' e-ne (vii) {lugal+ene} lugal-e-ne 'kuninkaat' e-ne Monikon tunnusmorfeemilla {ene} on allomorfi /ne/, joka esiintyy vokaalien 141 Jagersman (2010) mukaan monikon tunnus tulisi analysoida {en<}, sillä se kirjoitetaan systemaattisesti merkillä <ne>, jonka Jagersma tulkitsee foneemisesti pitkäksi /n</, vrt. <né> = /ne/.
104 5 Nominit jäljessä (i, ii), sekä harvoissa tapauksissa 142 myös konsonanttien jäljessä (iii). Erityisesti muinaissumerissa konsonantteihin päättyvien sanojen yhteydessä monikossa esiintyy rajageminaatio (iv). Poikkeuksena jälleen frikatiivit (v) ja usein velaarinasaali <> (vi), sekä odottamattomasti myös <l> (vii). Rajageminaatio toteutuu myös sanoissa, joiden perusmuodossa sananloppuinen konsonantti ei näy. Tällaisia tapauksia ovat poikkeuksetta <k>päätteiset sanat (viii) sekä myöhäissumerissa lukuisat eri tapaukset, joista historiallinen loppukonsonantti on kadonnut 143 (ix). (viii) énsi 'hallitsija' énsi-ke 4-ne 'hallitsijat' (ix) kù 'pyhä' kù-ge-ne 'pyhät' Huomioi: Uussumerissa monikko kirjoitetaan sanan diir 'jumala' yhteydessä re-e-ne. Tätä ei ole selitetty (kts. Jagersma 2010: 107), mutta kyse saattaa olla joko arkaismista tai vastaavasta sanan arvokkuutta painottavasta tekijästä. 5-4-1 ((:.+ ((+ )/9&/,5,8 D"2"' 5 71 Erityisesti akkadin (mutta myös heetin ja assyrian jne.) kielisissä teksteissä sumerilaisten logogrammien yhteydessä tavataan logografista monikkoa MEŠ, joka historialliselta merkitykseltään vastaa monikon kolmannen personnan kopulaa ne/he ovat. Esimerkiksi DI(IR.MEŠ 144 luetaan akkadiksi il tai ilnu, heetiksi ši-wa-an-ne-eš ja sumeriksi diir-re-e-ne 'jumalat'. Toinen yleinen logografinen monikko on I.A, jolla ei-inhimillisistä substantiiveista voidaan muodostaa laadullista vaihtelua kuvaava monikko. Tämä esiintyy erityisesti eläinten, esineiden ja tekstiilien yhteydessä: 142 Mielestäni on mahdollista, että näissä tapauksessa kyseessä on väärin translitteroitu arkaismi ma-ne < *maa-ne. 143 Katso kritiikki lyhyistä ja pitkistä lukuasuista luvussa 3. 144 Sumerissa merkistä DI(IR käytetään nimeä AN. Heetissä tämä kirjoitettaisiin DI(IR.MEŠ-eš, mikäli kyse on nominatiivin monikosta.
Johdatus sumerin kieleen 105 TUG 2.I.A 'erilaisia tekstiilejä'; UDU.I.A 'erilaisia lampaita', KU 6.I.A 'erilaisia kaloja'. Kritiikkiä: Vaikka tunnus I.A translitteroidaan tyypillisesti kiinni pääsanaansa, se ei ole sumerissa varsinaisesti oma kieliopillinen tunnuksensa, vaan muodostuu verbin i 'sekoittaa' partisiipista i-a 'sekoitettu'. Mielestäni tämän tunnuksen sija monikollisuuden kategoriana sumerissa on epäselvä. 5-4-2,+..3.+( ((+ Inhimillinen Ei-inhimillinen Tunnus Yks. diir 'jumala' áb 'lehmä' {Ø} Koll. áb 'karja; lehmälauma' {Ø} Dist. diir-diir 'kaikki jumalat' áb-áb 'kaikki lehmät' reduplikaatio Mon. áb 'lehmät' {Ø} diir-re-(e-)ne 'jumalat' {ene} diir-diir-re-(e-)ne 'jumalat' redupl. + {ene} Logografiset monikot akkadin, assyrian, heetin yms. sumerogrammeissa Inhimillinen Ei-inhimillinen Tunnus Sekal. AB 2.I.A 'erilaisia lehmiä' Mon. DI(IR.MEŠ 'jumalat' DI(IR.DI(IR.MEŠ 'kaikki...' AB 2.MEŠ 'lehmät' {i+a} {meš}
106 5 Nominit 5-5 ( '...+ 0 080.+&.+8 Sumerissa adjektiivit ja muut attribuutit seuraavat pääsanaansa. Formaalisti tämä voidaan ilmaista [N Attr]. Mahdollinen numeraali esiintyy yleensä lausekkeen alussa, mutta sääntö ei ole ehdoton. Numeraalien paikkaan saattaa vaikuttaa arkaaiset kirjanpidolliset konventiot, eivätkä ne aina noudata välttämättä kielessä kulloinkin vallinnutta sanajärjestystä. Nominilausekkeet ja yksittäiset substantiivit ovat morfosyntaktisesti yhdenveroisia. Yhdestä substantiivista (N) ja useasta attribuutista (Attr) muodostettuja nominilausekkeita (NP) voidaan taivuttaa täsmälleen samalla tavalla kuin yksittäisiä substantiiveja. [N Attr 1... Attr n ] = N Tätä voidaan havainnollistaa käyttämällä edellä opittua monikon tunnusta {ene}, joka voi liittyä joko yksittäisen substantiivin tai kokonaisen nominilausekkeen perään, jolloin tämä modifioi kaikkia lausekkeen jäseniä. Rakenne Esimerkki Merkitys [N +PL] diir-re-e-ne 'jumalat' [[N A] +PL] diir gal-e-ne 'suuret jumalat' [[N A A] +PL] diir uš gal-e-ne 'suuret vihaiset jumalat' [[NUM N A] +PL] 2 diir gal-e-ne 'kaksi suurta jumalaa' Pääsanan ollessa ei-inhimillinen, samainen ilmiö toteutuu reduplikaation keinoin. Esimerkiksi distributiivissa nominilausekkeen jokaisen elementin kahdentumisen sijaan reduplikaatio tapahtuu vain viimeisessä attribuutissa, viitaten pääsanan monikollisuuteen.
Johdatus sumerin kieleen 107 [N] kur 'vieras maa' [N*2] kur-kur 'kaikki vieraat maat' [N A] ur-sa gal 'suuri vuoristo' [N A*2] ur-sa gal-gal 145 '(kaikki) suuret vuoristot' 5-5- (. 0 ( '... + Sumerissa on kolme tapaa tehdä rinnastuksia: 1 Konjunktio {bi 146 }, jota käytetään erityisesti muinaissumerissa. Tunnukseen {bi} liitetään toisinaan myös komitatiivin tunnus {da}: [N [N+bi+da]], Kirjaimellisesti N 1 N 2 :nsa kanssa. (1) íd idigna íd buranun-bi(-da) Eufrat ja Tigris 2 Konkatenaatio, eli ketjutus. Hyvin yleinen tapa muodostaa rinnastuksia on listata rinnastetut sanat tai lausekkeet peräkkäin: [N 1 ] [N 2 ]. Ketjurakenteiden tulkinnassa on hyvä muistaa sanajärjestys, jotta sen osat saa segmentoitua oikein. (2) ra-bi sí-ik-ka-tum ugula nu-bànda Kenraalit, yliherrat ja kapteenit (3) ég pa 5 du 6 Kanava, pengerrys ja suojavalli (4) 6 gud niga 60 udu niga Kuusi lihotettua härkää ja 60 lihotettua lammasta 3 Akkadilaiset konjunktiot {u} ja {ma}. Sumerissa esiintyy muinaisakkadilaiselta kaudelta alkaen akkadin konjunktio ù 'ja'. Muinaisbabylonialaiselta kaudelta alkaen tavataan myös ns. konsekutiivia -ma, jonka merkitys voidaan kääntää ja sitten, ja. 145 Attestoitu, mm. Sîn-iddinam E, rivi 11. 146 Nykyään analysoidaan myös {be} (Jagersma 2010: 95).
108 5 Nominit (5) gú im-da-bar-re-ma kuš guru 21-ni ba-an-ku 5 ù e-ne ba-an-dab 5 (kun hän) vastusti 147 häntä, (sen jälkeen -ma) hän leikkasi halki hänen kilpensä ja (ù) vangitsi hänet. {gu i+mu+da+b+bar+e+ø+ma...} {CVE NEUT+VEN+COM+sitä+vastustaa+hän+ja...} (6) [dug] šab ì-eš-ka-ni [ál] bí-in-taka 4-ma túg i-ni-in-dul hän (vaimo) avasi (luvatta) hänen (miehensä) seesamöljyruukun ja (-ma) peitti sen kankaalla. {šab i.eš+ak+ani+ø al bi+n+taka+ø+ma...} {sinetti öljy+gen+hänen+abs CVE OBL+hän+avata+se+ja...} 5-5-1 ""(+(.+..+ Peräkkäin ketjutetut substantiivit ja nominilausekkeet eivät aina ole keskenään rinnastettuja. Tavallisia tällaisia tapauksia ovat mm. epiteetit, eli jumalia, pyhiä rakennuksia ja kuninkaita kunnioittavat lisänimet. Epiteetit ovat pääsanansa appositioattribuutteja. Koko ketjua voidaan taivuttaa kuin yhtä substantiivia. (7) d inanna nin kur-kur-ra nin-ani Inannalle, kaikkien maiden valtiattarelle, hänen valtiattarensa {inanna nin kur+kur+ak+ø 148 nin+ani(+ra)} {Inanna valtiatar maa+maa+gen(+dat) valtiatar+hänen+dat} (8) ur- d nammu nita kal-ga lugal ki-en-gi ki-uri-ke 4 Ur-Nammu, voimakas mies, Sumerin ja Akkadin kuningas {PN nita kal.ga lugal ki.en.ir ki.uri+ak+e} {PN mies voimakas kuningas Sumer Akkad+GEN+ERG} 147 Kirj. oli vastustamassa. 148 Elliptinen datiivi. Sijapääte merkitään vain ketjun viimeiseen elementtiin.
6 9 )"$% *605 ;0+ D"2"' 5 6+ '&$ 5 6*1 Sumerin nominitaivutus on melko synteettistä. Tämä tarkoittaa sitä, että sanavartaloihin liittyy yleensä useita erilaisia kieliopillisia tunnuksia. Suomea äidinkielenään puhuvalle ilmiö ei ole mitenkään outo, sillä olemme tottuneet sanoihin kuten taloissasikaan /talo+i+ssa+si+kaan/. Kieliopilliset tunnukset eivät kuitenkaan voi esiintyä satunnaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi suomessa sanavartaloa seuraavat monikon tunnus, sijapääte, omistusliite ja mahdolliset liitepartikkelit. Tätä ennalta määrättyä järjestystä kutsutaan morfotaksiksi. Koska sumerissa nominaalilausekkeen sanajärjestys ja morfotaksi kietoutuvat vahvasti toisiinsa, näitä yhdessä tapana kutsua nominaaliketjuksi. Nominaaliketju on morfosyntaktinen kokonaisuus, joka sisältää paitsi substantiivit, sitä määrittävät attribuutit, sekä näihin liittyvät kieliopilliset tunnukset. Nominaaliketju muodostaa sumerissa nominilausekkeen. Alla oleva kaavio esittää sumerin nominilausekkeen morfosyntaktisen rakenteen. Katkoviivat viittaavat optionaalisiin nominaaliketjun jäseniin. Symboli + viittaa sidonnaisiin morfeemeihin, eli sellaisiin merkitysosasiin, jotka esiintyvät aina liittyneinä toiseen morfeemiin. NP I II III IV V VI [pääsana] [attribuutit] [+possessiivi] [+monikko] [+sija] [+kopula]
110 6 Nominaaliketju ja sen morfotaksi Sumerissa rakenteellisesti yksinkertaisin minimaalinen nominaaliketju koostuu pääsanasta ja sijapäätteestä, joka sulkee nominaaliketjun. Sijapääte on aina pakollinen. Esimerkissä (A) nominilauseke lugal 'kuningas' taivutettuna absolutiivissa, eli sumerin nominien perusmuodossa. Absolutiivin tunnus on nollamorfeemi {Ø}. (A) [N +CASE] {diir+ø} 'jumala' Kuten viime luvussa mainittiin, mikäli pääsanalla on attribuutteja, kaikki normaalisti pääsanaan liittyvät taivutuspäätteet, kuten omistusliitteet, monikko ja sijapäätteet liittyvät nominaaliketjun viimeisen attribuutin perään. Esimerkkinä lausekkeet diir gal 'suuri jumala' (B) ja diir gal-e-ne (C) 'suuret jumalat'. (B) [[N A] +CASE] {diir gal+ø} 'suuri jumala' (C) [[N A] +PL +CASE] {diir gal+ene+ø} 'suuret jumalat' 6- (.3::+ )"$% *605 ;E+ D"2"' 5,E,0+ '&$ 5 E+ /9&/,5 *E,1 Sumerissa omistajaa ilmaistaan pronomineista johdetuilla 149 possessiivisuffikseilla, jotka esiintyvät yksikön ja monikon jokaisessa persoonassa. Kolmannessa persoonassa on lisäksi olemassa erikseen inhimilliseen ja eiinhimilliseen omistajaan viittaavat suffiksit. Monikon possessiivisuffiksit ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä niiden tunnistaminen ole ensimmäistä persoonaa lukuun ottamatta peruskurssilla välttämätöntä. 149 Vrt. á 'minä' ~ -u 10 'minun'; za 'sinä' ~ -zu 'sinun'; a-ne 'hän' ~ -a-ni/né 'hänen'. (kts. persoonapronominit s. 132).
Johdatus sumerin kieleen 111 Morfeemi Neutraali + <a> + <e> y.1.p. {u} u 10 á u 10, u 10 -ù y.2.p. {zu} zu za zu y.3.p. inh. {ani} / {ane} (a-)ni, (a-)né (a-)na (a-)né m.1.p {me} me me-a - m.2.p {zunene} zu-ne(-ne) zu-ne(-ne)-a - m.3.p {anene} (a-)ne-ne (a-)ne-ne-a - (ei-inhim.) {be} / {bi} bi, bé, be 6 ba bé Taulukko esittää sumerin omistusliitteiden morfologiset syvämuodot, sekä näiden ortografiset asut. Kaksi oikeanpuoleisinta saraketta kuvaavat omistusliitteen ortografisia muotoja, mikäli sitä seuraa joko vokaalilla <e> tai <a> alkava suffiksi, kuten jokin sijapääte. Sarake neutraali viittaa suffiksien kirjoitusasuun muualla. (i) é-á 'talossani' {é+u+a} {talo+minun+loc} (regressiivinen assimilaatio) (ii) kur-ra-na 'hänen maassaan' {kur+ani+a} {maa+hänen+loc} (rajageminaatio ja assimilaatio) Kummassakin esimerkissä (i, ii) omistusliitteen loppuvokaali assimiloituu sitä seuraavaan vokaalialkuiseen morfeemiin: {u+a} /a/, {ani+a} /ana/. Esimerkissä (ii) toteutuu myös rajageminaatio. Kolmannen persoonan vokaalialkuisilla possessiivisuffikseilla, kuten {ani} on allomorfi /ni/ vokaalien jäljessä (iii) 150. Tämä on paralleeli monikon allomorfialle {ene} /ne/. 150 Foxvogin (2010: 33) tulkinnan mukaan elollisen kolmannen persoonan possessiivipronominin perusmuoto on {ni}. Hänen mukaansa suffiksi saa proteettisen vokaalin /a/ liittyessään konsonanttipäätteiseen sanaan. Foxvog perustelee kantaansa sillä, että muinaissumerissa esiintyy muotoja kuten lugal-ni. Oma näkemykseni on se, että muinaisissa muodoissa näkyy arkaainen jälkitavun vokaali: *lu-kala-ne; samoin ma-ni < *maa-ne.
112 6 Nominaaliketju ja sen morfotaksi (iii) dumu-ni 'hänen poikansa' {dumu+ani+ø} {poika+hänen+abs} (suffiksin alkuvokaalin kato) Tärkeä huomio: Kolmannen persoonan omistusliitteet on perinteisesti luettu {ani} ja {bi}, mutta viime aikoina muutamat assyriologit (mm. Jagersma 2010) ovat pyrkineet yleistämään lukutapoja a-né {ane} ja bé {be}, joista erityisesti jälkimmäinen on todennäköisesti oikea. Vaikka tässä materiaalissa käytetäänkin konservatiivisia lukutapoja, on kielen opiskelijan hyvä oppia tunnistamaan myös uudet lukutavat. 6-- ((''. ( +.++3 Mikäli omistettavia asioita on useita, liitetään omistusliite ei-inhimillisissä substantiiveissa reduplikoituun vartaloon. Inhimillisissä substantiiveissa omistusliitteen perään lisätään morfotaksin mukaisesti monikon tunnus. Ei-inhimilliset substantiivit Yksi omistettava: udu-zu '(yksi) lampaasi' {udu+zu+ø} [N +Poss +Case] Monta omistettavaa: udu-udu-zu 'kaikki lampaasi' {udu.udu+zu+ø} [N*2 +Poss +Case] Inhimilliset substantiivit Yksi omistettava: dumu-zu '(yksi) lapsesi' {dumu+zu+ø} [N +Poss +Case] Monta omistettavaa: dumu-zu-ne '(useat) lapsesi' {dumu+zu+ene+ø} [N +Poss +PL +Case]
Johdatus sumerin kieleen 113 6-1 0 ((+ )"$% *605 ;7 E ;+ /9&/,5,,E00+ '&$ 5,4E+ 3F:"$ 5 *1 Sumerissa on klassisen tulkinnan mukaan kymmenen sijamuotoa. Morfeemi Ortografia Absolutiivi {Ø} Ø Ergatiivi {e} Ø, e, ù, a, bé, dè, ge, né, le, ré, re, ke 4, re 6 Genetiivi {ak+} Ø, a, ba, da, la, lá, na, ma, ra, ga, á, ka, rá Datiivi 151 {ra} ra, rá, ar, ir, er, ur, la 152 Lokatiivi {5a} a, ba, da, la, lá, na, ma, ra, ga, á, ka, rá Terminatiivi {še} šè, eš, uš, úš, aš, áš Ablatiivi-instr. {ta} ta 153 Direktiivi {e} Ø, e, ù, a, bé, dè, ge, né, le, ré, re, ke 4, re 6 Ekvatiivi {gin, gen} gin 7/gen 7, ge-en, gi-in Komitatiivi {da} da, da 5 Taulukko kuvaa sijamuotojen morfologiset syvämuodot, sekä näiden mahdolliset ortografiset refleksit. Kirjoitusasujen määrästä ei kannata hämmentyä, sillä taustalla ovat samat tutut ilmiöt kuin monikon tunnuksenkin yhteydessä; vokaalin jäljessä vokaalialkuiset morfeemit saattavat kadota tai assimiloitua ja yleisesti muihin konsonantteihin kuin <š, s, z, > päättyvissä sanoissa morfeemirajalla tapahtuu rajageminaatio. Datiivin, lokatiivin, ablatiivin ja direktiivin distribuutiot ovat rajallisia: 151 Toisinaan sumeriin on rekonstruoitu ylimääräinen lokatiivi, joka inhimillisten sanojen yhteydessä näyttää datiivilta, mutta elottomien yhteydessä lokatiivilta (kts. Zólyomi 2014: 9, 2016: 19). Itse en toistaiseksi näe tällaista erottelua tarpeelliseksi, sillä merkityserot ovat hyvin pieniä. 152 Tyypilisesti jumalan en-líl perässä. 153 Saattaa erityisesti Gudean sumerissa esiintyä myös muodossa <ra> tai <da>. Tämä on kuitenkin melko harvinaista.
114 6 Nominaaliketju ja sen morfotaksi ablatiivi, lokatiivi ja direktiivi eivät liity inhimillisiin substantiiveihin, ja datiivi ei puolestaan liity ei-inhimillisiin substantiiveihin. Paradigman aukot korvataan muilla sijoilla tai perifrastisilla ilmauksilla. Sijojen täydennysjakauma on seuraava: Funktio Inhimilliset substantiivit Ei-inhimilliset substantiivit Datiivi {ra} datiivi {e} direktiivi Direktiivi {ra} datiivi {e} direktiivi Lokatiivi Ei esiinny 154 {a} lokatiivi Ablatiivi {ki...+ak+ta} {ta} ablatiivi Inhimillisten substantiivien ablatiivi muodostetaan perifrastisella ilmauksella {ki... +ak+ta}, kirjaimellisesti '(jonkun) paikasta'. Esimerkkinä ki lugal-la-ta {ki lugal+ak+ta} 'kuninkaalta', vrt. ei-inhimilliset substantiivit, joiden yhteydessä käytetään pelkkää ablatiivia: kur-ta {kur+ta} 'vieraasta maasta'. 6-1- 0(0..'("''.+ :+(+ 1 Absolutiivi {Ø} ilmaisee lauseen subjektia intransitiivilauseessa (9) ja objektia transitiivilauseissa (11) sekä passiivissa (10). Absolutiivin funktiota voidaan luonnehtia kokijaksi, eli entiteetiksi, joka kokee verbistä aiheutuvan toiminnan. Absolutiivi on sumerin substantiivien perusmuoto. (9) gù-dé-a ì-zìg 'Gudea heräsi (unestaan)' (subjekti) {gu.de.a+ø i+zig+ø} {gudea+abs NEUT+nousta+hän} (10) en ba-gub 'pappi osoitettiin (temppelille)' (pass. obj.) 154 Zólyomi (2016: 19; 145-152) ehdottaa datiivin näköistä lokatiivia myös inhimillisille substantiiveille. Kyseessä on kuitenkin vain datiivin eri merkitysten hienojakoisempi erittely, enkä tässä kirjassa näe tarpeelliseksi erottaa saman morfeemin eri merkityksiä omiksi sijoikseen.
Johdatus sumerin kieleen 115 {en+ø ba+gub+ø} {pappi+abs IEN+seistä+hänet} 2 Ergatiivi {e} ilmaisee transitiivilauseen subjektia, eli agenttia joka panee täytäntöön verbin kuvaaman toiminnan. (11) énsi-ke 4 ki-nú-a-ni ba-gub Hallitsija asetti sängyn ((atumdulle) {ensik+e ki.nu+ani+ø ba+n+gub+ø} {hallitsija+erg sänky+hänen+abs IEN+hän+pystyttää+sen} 3 Genetiivi {ak+} ilmaisee omistajaa. Genetiivi poikkeaa hierarkkisesti muista sijoista, sillä se alistaa nominilausekkeen genetiiviattribuutiksi. Koska genetiiviattribuutti vastaa syntaktisesti mitä tahansa muuta attribuuttia, on sen perään lisättävä vielä toinen sijapääte, jotta nominaaliketjun rakenne-ehto täyttyisi. Genetiivit käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. (12) é d nin-ír-su-ka Ningirsun temppeli {é d nin.ír.su.k+ak+ø} {temppeli Ningirsu+GEN+ABS} 4 Datiivi {ra} esiintyy vain inhimillisten substantiivien yhteydessä ilmaisten tyypillisesti hyötyjää, eli vastaten kysymykseen kenelle? Datiivi voidaan merkitä myös verbien prefiksiketjuun, jolloin sitä ei aina merkitä epäsuorana objektina toimivaan nominiin (14) (esim. {na} 'hänelle'; kts. dimensionaaliprefiksit). Uussumerisssa datiivilla on vokaalien jäljessä allomorfi /r/. Jumalan Enlil perässä datiivi kirjoitetaan <la>. (13) lugal-u 10-ra ù-na-dug 4 sano kuninkaalleni (tai kun puhut kuninkaalleni ) {lugal+u+ra u+i+na+e+dug+ø} {kuningas+minun+dat PROS+NEUT+hänelle+sinä+sanoa+sen}
116 6 Nominaaliketju ja sen morfotaksi (14) inanna é mu-na-dù hän rakensi temppelin Inannalle {inanna(+ra) e+ø mu+na+n+d r u+ø} {inanna+dat temppeli+abs VEN+hänelle+hän+rakentaa+sen} 5 Lokatiivi 155 {a} ilmaisee jonkin sisäpuolella olemista tai liikettä jonkin sisään. Lokatiivi toimii myös epäsuoran objektin sijana esimerkiksi ilmaisten materiaalia, mistä jokin on tehty. Lokatiivi ei liity inhimillisiin substantiiveihin ja se voidaan liittää myös verbin prefiksiketjuun (16) (mm. {ni} 'siellä'). (15) ki d en-líl-lá-ka Enlilin paikassa {ki en.líl+ak+a} {paikka Enlil+GEN+LOC} (16) é-an-na-ka mu-na-ni-ku x(du) hän vei sen Eanna-temppeliin {e.an.na.k+a mu+na+ni+n+kur+ø} {Eanna+LOC VEN+hänelle+LOC+hän+viedä+sen} (17) im-bi ki dadag-ga im-mi-lu hän sekoitti sen saven puhtaasta maasta {im+bi+ø ki dadag+a i+m u +bi+n+lu+ø} {savi+sen+abs maa puhdas+loc NEUT+VEN+OBL+hän+sekoitti+sen} 6 Terminatiivi {še} on monimerkityksinen sija, joka ilmaisee liikettä tai ajan kulkua jotakin päämäärää kohti ja toimintaa jonkin hyväksi tai jonkin puolesta. Se voi toisinaan olla merkitykseltään myös translatiivinen, eli ilmaista muutosta joksikin. Terminatiivi voidaan merkitä verbin prefiksiketjuun {ši}, jolloin se saatetaan jättää merkitsemättä epäsuorana objektina toimivaan 155 Sumerissa on historiallisesti ollut myös toinen lokatiivi {ne} (Krecher 1993; Jagersma 2010: 28.6), mutta sillä ei substantiivien taivutuksessa ollut enää muinaissumerissakaan minkäänlaista funktiota. Tätä sijaa käytetään vain verbien pronominaalitaivutuksessa (kts. s. 200).
Johdatus sumerin kieleen 117 nominiin (21). Terminatiivilla on uussumerissa allomorfi /š/ vokaalien jäljessä. (18) zimbir ki -šè u-mu-ba-al kaivoin (Eufratin) totisesti Sippariin asti {zimbir+še a+mu+=+bal+ø} {Sippar+TER PREC+VEN+minä+kaivaa+sen} (19) nam-ti-la-ni-šè a mu-na-ru elämänsä hyväksi hän omisti sen {nam.til+ani+še a mu+na+n+ru+ø} {elämä+hänen+ter CVE VEN+hänelle+hän+omisti+sen} (20) alan-na-ni-šè mu-tu hän muotoili (kiven) hänen patsaakseen {alan+ani+še mu+n+utud+ø} {patsas+hänen+ter VEN+hän+synnytti+sen} (21) ù nu-ma-ši-ku 4 hän ei nukkunut (temppelin rakentamisen) vuoksi 156 {u+ø {uni(+ter) nu+i+m u +ba+ši+kur+ø} NEG+NEUT+VEN+sen.vuoksi+TER+astua+hän} Moderni tulkinta: Attingerin (1993: 254) ja Jagersman (2011: 189) mukaan terminatiivi tulisi tulkita kahdeksi eri sijamuodoksi: terminatiiviksi {še} ja adverbiatiiviksi {eš}. Adverbiatiivi vastaa kysymyksiin miten? ja millä tavalla? (22) nin-ír-su u 4-dè-éš im-è 'Ningirsu nousi esiin päivän lailla {nin.ir.su.k+ø ud+eš ì+m u +je+ø} 156 Sanatarkasti uneen, (sinne -ši-) hän ei astunut (sen vuoksi -ba-). Prefiksi {ba} on kolmannen persoonan eloton datiivi.