14.10. 2016 Elämäniloa ja jännitteitä Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Harriet Krijgh, sello
Perjantai 14.10. klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Harriet Krijgh, sello DMITRI KABALEVSKI (1904 1987) Alkusoitto oopperasta Colas Breugnon op. 24 KABALEVSKI Sellokonsertto nro 1 g-molli op. 49 I Allegro II Largo, molto espressivo III Allegretto VÄLIAIKA SERGEI PROKOFJEV (1891 1953) Sinfonia nro 5 B-duuri op. 100 I Andante II Allegro marcato III Adagio IV Allegro giocoso Konsertti päättyy noin klo 20.45. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani:
Konserttimestari Pekko Pulakka, 1. konserttimestari I viulu Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari Maria Itkonen, 3. konserttimestari Liina Nuora-Loijas*** Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Adriana Iacovache-Pana Lotta Laaksonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Martti Wiklund Maija Wesslund tp. II viulu Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Alttoviulu Mihail Slobodjaniuk, sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Anni Tiainen-Hammo Eija Laru tp. Katalin Balázsné Erdös tp. Sello Joona Pulkkinen, soolosellisti Panu Saari* tp. Virpi Välimäki*** tp. Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Oona Roselund tp. Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Malla Vivolin*tp. Beatriz Macias**tp. Nina Johnson*** Oboe Eva Neuszerova*tp. Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Mark Reding** Janne Pesonen*** Reetta Näätänen Fagotti Aleksei Dmitriev* Aleksandr Veryukhanov** Marcin Wosinski Käyrätorvi Ismo Ponkala* Jouni Suuronen** Pasi Tiitinen*** Timo Ruskeepää Miriam Brown tp. Trumpetti Jonas Silinskas* Tapio Kilpinen Sakari Suoninen tp. Pasuuna Antti Hirvonen* Mihail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Harri Lehtinen tp. Tuomas Marttila tp. Niko Ronimus tp. Harppu Kirsti Vartiainen* Kosketinsoittimet Ville Hautakangas*tp. Illan kokoonpano *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen
Marco Borggreve Kaapo Kamu Santtu-Matias Rouvalin kapellimestariura lähti huimaan nousukiitoon 2009, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana hän on toiminut vuodesta 2013. Suomen kapellimestarikärkeen kuuluva Rouvali on kysytty nimi myös kansainvälisillä lavoilla: Hän on toiminut Kööpenhaminan filharmonikkojen päävierailijana kaudesta 2013 2014 ja aloittaa Göteborgin filharmonikkojen ylikapellimestarina Tampereen orkesterin rinnalla syksyllä 2017. Hän vierailee säännöllisesti Lontoon Philharmonia-orkesterissa, Tukholman kuninkaallisessa orkesterissa ja Ranskan radion orkesterissa. Kaudella 2016 2017 hän palaa johtamaan mm. BBC Symphonya, Bergenin filharmonikkoja ja Bambergin sinfoniaorkesteria. Yhdysvalloissa hän johtaa Los Angelesin filharmonikkoja ja debytoi Minnesotan ja Cincinnatin orkestereissa. Kevätkausi 2017 huipentuu Tampere Filharmonian Japaninkiertueeseen. Harriet Krijgh on yksi tämän hetken lupaavimmista nuorista sellisteistä. Hän on ehtinyt esiintyä jo useilla Euroopan merkittävistä konserttiareenoista ja lukuisilla festivaaleilla sekä soittanut mm. Wienin radion ja Bambergin sinfoniaorkestereiden solistina. Hän on voittanut myös useita kilpailuita. Viime kaudeksi hollantilaissellisti kutsuttiin Euroopan Concert Hall -organisaation nousevien tähtien sarjaan. Kotimaassaan hän on soittanut niin Amsterdamin Concertgebouw ssa, Vredenburg Music Centressä Utrechtissa kuin Doelen Concert Hallissa Rotterdamissa. Intohimoinen kamarimuusikko on järjestänyt myös omaa Harriet and Friends -festivaalia Feistritzin linnassa Itävallassa. Krijgh soittaa Giovanni Paolo Maggini -selloa vuodelta 1620.
Tänä iltana soi keskenään hyvin erilaisten, mutta samoissa 1900-luvun alkupuolen levottomuuksissa varttuneiden venäläissäveltäjien musiikki. Kummankaan lapsuudessa eivät poliittiset käänteet vielä vieneet innostusta mihinkään erityiseen suuntaan, vaan pojilla oli mahdollisuus kiihtyä, kokeilla ja kouluttautua. Viime vuosisadan alussa syntynyt Dmitri Kabalevski osoitti jo lapsena olevansa lahjakas useilla taiteenaloilla: musiikki, kuvataide ja runous kiinnostivat häntä, ja niinpä nuori Kabalevski soitti pianoa, maalasi ja kirjoitti innoissaan. Matemaatikkoisän ajatus poikansa tulevaisuudesta ei kuitenkaan liittynyt yhteenkään näistä kolmesta, vaan kotijoukot olisivat halunneet Kabalevskin valitsevan turvatumman uran esimerkiksi luonnontieteiden alalta. Kabalevski tajusi kuitenkin melko pian, että taide ja nimenomaan musiikki on hänen juttunsa, ja sille tielle hän rohkaistui lähtemään. Niinpä mekin saamme tänä iltana nauttia Kabalevskin sävellyksistä niin alkusoittona kuin solistin asteltua lavalle. Säveltämisen lisäksi Kabalevskin intohimo oli opettaminen: hän oli kiitelty pedagogi ja sävelsi myös valtavan määrän teoksia nuorille, kouluttautuville muusikoille. Hänet palkittiinkin pedagogisista ansioistaan lukuisissa yhteyksissä. Ja saipa hän muitakin palkintoja, muun muassa Stalin-palkinnon. Kabalevski nimittäin kuului niihin säveltäjiin, joiden tuotanto myötäili neuvostoihanteita, suorastaan korosti niitä, mikäli näin haluttiin tulkita. Säveltäjä joutui elämään poliittisesti hyvin levottomissa olosuhteissa, mutta ei milloinkaan onnistunut ärsyttämään valtaa pitäviä sillä tapaa kuin vaikkapa pari vuotta nuorempi etunimikaimansa Šostakovitš. Kabalevski eteni omalla perinteisiin kahliutuneella tyylillään ja pidättäytyi antautumasta uusien trendien vietäväksi, mutta kykeni silti luomaan hyvin omanlaistaan musiikkia. Nuoruuden kiinnostus kirjallisuutta kohtaan eli ja voi hyvin, mikä saikin Kabalevskin innostumaan näyttämömusiikista useaan otteeseen. 1930-luvulla hän perehtyi ranskalaiskirjailija Roman Rollandin elämäniloiseen ja hulvattomaan Colas Breugnon -nimisestä miehestä kertovaan romaaniin. 1910-luvulla kirjoitettu teos sijoittuu 1500- ja 1600-lukujen vaihteen ranskalaiseen pikkukylään, jossa nautiskelijaluonteinen, elämänmyönteinen, veijarimainen puuseppä tekee työtä ja viettää aikaa ystäviensä kanssa. Koleraepidemiasta ja sodista huolimatta hän porskuttaa omaan tuttuun tyyliinsä muuttamatta elämänasennettaan. Elämänmakuinen romaani ja eritoten sen pitelemätön päähahmo tekivät Kabalevskiin hyvin suuren vaikutuksen. Hän syventyi ranskalaiseen kansanperinteeseen ja
musiikkiin ja kirjoitti kaikkien haalimiensa vaikutteiden innoittamana Colas Breugnon -oopperan, josta muokkasi myöhemmin orkesterisarjan. Vuosikymmenten saatossa Colas Breugnon -alkusoitto on noussut Koomikot-orkesterisarjan ohella Kabalevskin kaikkein rakastetuimpien teosten joukkoon. Säveltäjä tavoittaa veijarimaisen ranskalaishahmon luonteen varsin taidokkaasti, ja niin tämäkin konsertti saa elämäniloisen alkusysäyksen! Näyttämömusiikin lisäksi esitetyintä Kabalevskia ovat hänen konserttonsa, joista osa oli alun perin lähinnä pedagogiseksi materiaaliksi suunniteltua musiikkia, mutta samalla kunnianhimoista, konserttitilanteeseen sopivaa taidetta. Juuri tällainen on myös vuonna 1949 valmistunut sellokonsertto: Kabalevski tarkoitti sen konserttiohjelmistoon ja omisti, kuten useat muutkin konserttonsa, nuorille huippulupauksille. Kabalevski antoi tummasävyisessä, laulavassa konsertossaan paljon tilaa virtuoosisille sellopätkille, jotta opiskelijat pääsivät todella näyttämään solistiset kykynsä. Konsertto ei lumonnut vain innokkaita opiskelijoita, vaan sai myös konserttiyleisöt rakastumaan: siinä on intensiteettiä, lumoavaa kauneutta, taiturointia ja samalla myös sellaista helppotajuisuutta, jota monet tahot peräänkuuluttivat noihin aikoihin. Illan solisti, hollantilaissellisti Harriet Krijgh, on innoissaan päästessään soittamaan juuri tätä teosta: Tämä on aivan erityinen konsertto. Teos on täynnä melodisia venäläisiä kansanlauluja, energisiä rytmejä ja virtuoosisia sointimaailmoja, ja silti on jatkuvasti muistettava soittaa teoksen lyyriseen karaktääriin sopivalla tavalla. Minulle konserton toinen osa on sen sydän. Se on ehdottomasti yksi kaikkein kauneimmista sellokonserttoosista ylipäätään. Se on omistettu kaatuneille sotilaille, ja on täynnä kaipausta, melankoliaa ja laveaa ilmaisua. Viimeinen osa puolestaan tuo minulle aina mieleen sotilaat, jotka laulavat melankolista, mutta kaunista laulua yhdessä vaikkapa nuotion äärellä hyvin, hyvin kaukana kotoa. Se on jotenkin täynnä toivoa, nostalgiaa, kauneutta ja samalla myös huumoria. 1890-luvun alussa syntynyt Sergei Prokofjev oli lapsinero hänkin: säveltäjä sai lapsuudessaan harrastaa musiikkia vapaasti, sillä lajiin suhtauduttiin hänen perheessään rakkaudella ja kunnioituksella. Hän kuulikin kotonaan paljon muun muassa Tšaikovskin musiikkia lähinnä pianonsoittoa harrastavan äitinsä tulkitsemana. Perheensä kannustusta nauttiva Prokofjev kehittyi nopeasti ja kirjautui Pietarin konservatorioon ennätysiässä, vain 13-vuotiaana vuonna 1904. Kiinnostuksenkohteilla siunattu nero menestyi koulussa
erinomaisesti niin sävellyksenopiskelijana kuin muissakin oppiaineissa. Lapsinerous muuttuu kuitenkin aina raadollisen pian lupaavaksi opiskeluksi ja lopulta nuoreksi aikuisuudeksi, missä vaiheessa myös säälimätön kritiikki astuu kuvaan. Toisin kuin perinteissä pidättäytyvä Kabalevski, Prokofjev joutuikin puolustamaan omia näkemyksiään lukuisia kertoja, taistelemaan sen tyylin puolesta, jolla halusi urallaan edetä. Nuoren Prokofjevin sävelkieli oli omaperäisen oikukas, kokeileva ja huumorintajuinen, mikä ei herättänyt pelkästään tyytyväisyyttä kuulijakunnassa saatikka sitten kriitikoissa. Turbulenssia eivät aiheuttaneet ainoastaan arvostelevat kuulijat, vaan myös poliittinen ilmapiiri. Niinpä Prokofjev lähtikin alle kolmenkymmenen vuoden iässä ensin Etelä-Amerikkaan ja sieltä Eurooppaan. Lopulta hän kiersi vuosikausia ympäri maailmaa. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista ulkomaillakaan. Säveltäjä sai pian huomata, että siinä missä hän oli saanut hieman jalansijaa kotimaassaan, ei muu maailma tuntunut olevan vielä valmis hänen taiteelleen. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa musiikillinen kokeilunhalu ei ollut vielä vallannut alaa, ja Prokofjev koki olevansa hieman outolintu omasta mielestään aivan turhaan. Säveltäjä palasikin matkoiltansa Neuvostoliittoon muutamia kertoja. Hän asettui pysyvästi kotimaahansa vuonna 1936, vaikkei ilmapiiri ollut sielläkään yhtään aiempaa vapaamielisempi. Useiden muiden säveltäjien tavoin Prokofjev joutui jatkuvasti varomaan sitä, että hänen teoksensa tulkittaisiin liian vaikeiksi tai omituisiksi, kansasta vieraantuneiksi. 1940-luvulla osa hänen tuotannostaan pistettiinkin esityskieltoon, mikä sai säveltäjän muuttumaan entistä varovaisemmaksi. Tänään kuultava viides sinfonia on kuitenkin vielä täynnä Prokofjeville hyvin ominaista ilmaisua: kaunista, paikoin omaperäisellä tavalla oikukasta ja välillä raivokkaan kaoottista. Se on ensimmäinen, jonka säveltäjä kirjoitti kotimaahan paluunsa jälkeen. Neljännen sinfonian valmistumisesta oli vierähtänyt neljätoista vuotta, ja olikin jo aika esitellä seuraava suurisuuntainen orkesteriteos. Prokofjev kirjoitti viidennen sinfoniansa lyhyessä ajassa kesällä vuonna 1944 sodan jyllätessä. Hän johti kantaesityksen itse seuraavan vuoden tammikuussa, ja se otettiin avosylin vastaan. Prokofjev oli hänkin suunnattoman tyytyväinen luomukseensa. Edeltävät sinfoniat olivat jääneet vaisummiksi menestyksiksi, mutta nyt oli syntynyt jotakin, jota soitettaisiin varsinaisena superhittinä vielä vuosikymmenten päästäkin niin myös tänä iltana. Teksti: Maija Leino
TAMPERE FILHARMONIASSA SEURAAVAKSI Pe 28.10. klo 19 BRUCKNERIN VIIDES Eliahu Inbal, kapellimestari Bruckner: Sinfonia nro 5 Su 30.10. klo 15 FAUNIEN ILTAPÄIVÄ -kamarimusiikkikonsertti Bartók: Jousikvartetto nro 6 Bach: Gambasonaatti nro 1 G-duuri Virtaperko: Multikolor, kantaesitys Pe 4.11. klo 19 KIRJEITÄ KAUKOMAILTA, KAIKUJA KAARIHOLVEISTA Pyhäinpäivän aaton konsertti JoAnn Falletta, kapellimestari Tuuli Takala, sopraano Tampereen Filharmoninen Kuoro Bax: Tintagel Elgar: In the South Poulenc: Gloria LIPUT Sinfoniakonsertit 24/18/10/6 Kamarikonsertit 10/6 Tampere-talon lipunmyynti, Kulttuurimyymälä Aplodi ja Lippupiste (Lippupisteellä palvelumaksu) Opiskelijalippu konserttipäivänä 2 Tamepre-talon lipunmyynti Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Silvonen