Fonee'nen vii*oma SVKS110 (kevät 2016) Tommi Jantunen Osa 1 NYKYKÄSITYS VIITTOMASTA Miten pitkä vii*oma on? Modernin tutkimuksen alkukäsitys 1960- luvulla The sign- morpheme [ ] is seen to be not sequenxally but simultaneously produced. Analysis of the sign cannot be segmented in =me order but must be aspectual. The aspects of the sign which appear to have the same order of priority and importance as the segmental phonemes of speech are the aspects of [hand] configuraxon, posixon or locaxon, and moxon. (Stokoe 1960: 39 40; lihavoinx lisä*y.) HIRN, D. F. 1910. De dövstummas åtbördsspråk i Finland Kuuromykkäin vii:omakieli Suomessa, I. Helsingfors: Finlands Dövstumförbunds Förlag. STOKOE, William C. 1960. Sign language structure. An outline of the visual communicabon systems of the American deaf (Studies in linguisxcs occasional papers 8). Buffalo, NY: University of Buffalo. 1
Käsityksen muutos 1980- luvulla This paper examines the nature of the sublexical structure of signs in [ASL], and its relevance to various descripxve and theorexcal problems. Data are presented which show that the currently accepted view of a sign as a simultaneous bundle of primes handshape, movement, locaxon, and orientaxon is insufficient in several ways. Timing data are presented which show that the majority of signs are segmentable into MOVEMENTS and HOLDS. (Liddell 1984: 372; lihavoinx lisä*y.) Käsityksen ja todellisuuden yhteys Consider the sign INTELLIGENT [...]. This sign is characterized by the canonical LML form. The first locaxon is in contact with the side of the forehead, ipsilateral to the signing hand. This is followed by a straight movement, and a second locaxon, a short distance in front of the first. As is typical of the vast majority of monomorphemic signs, there is a single hand configuraxon throughout. (Sandler 1993: 245.) LIDDELL, Sco* K. 1984. THINK and BELIEVE: SequenXality in American Sign Language. Language 60(2). 372 399. SANDLER, Wendy. 1993. A sonority cycle in American Sign Language. Phonology 10(2). 243 279. Käsityksen ja todellisuuden yhteys Alku ja loppu videolla Phonology PhoneXcs/reality L M L at the forehead INTELLIGENT [G- hand] straight movement in front of the forehead Vii*oma alkaa videoruudusta, joka väli*ömäsx edeltää ruutua, jossa vii*ojan dominoiva käsi ensimmäisen kerran alkaa liikkua poispäin vii*oman alkupaikasta. Jos vii*omassa on ainoastaan ranteen tai sormien nivelistä tuote*ava liike, niin vii*oma alkaa ruudusta, joka väli*ömäsx edeltää ruutua, jossa dominoivan käden käsiosan orientaaxo tai käsimuoto muu*uu ensimmäisen kerran. Vii*oma loppuu ruutuun, joka väli*ömäsx seuraa ruutua, jossa dominoivan käden tuo*ama laajempi liike on suorite*u loppuun tai jossa dominoivalla kädellä yhä on vii*omalle tyypillinen postuuri tai käsimuoto. SANDLER, Wendy. 1993. A sonority cycle in American Sign Language. Phonology 10(2). 243 279. JANTUNEN, Tommi. 2013. Signs and transixons: Do they differ phonexcally and does it ma*er? Sign Language Studies 13(2). 211 237. 2
CHICAGO JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. Suvi Suomalaisen vii:omakielen verkkosanakirja. 2003. Kuurojen Lii*o ry: Helsinki. URL: h*p://suvi.vii*omat.net. CHICAGOn alku Siirtymät vii*omakäsityksen tukena "[Concerning the idenxficaxon of the parts of the sign stream that are or are not part of the sign CHICAGO:] We employed three criteria for these decisions. First, when we look at other instances of CHICAGO, we see that they all tend to share a similar starxng place [...]. Directly before this placement, however, the acxvixes of the hand vary as a result of the preceding context. [...] Because these transixonal acxvixes vary from u*erance to u*erance, we do not treat them as a part of the sign itself. [...] Second, note [...] that the hand moves upward from its resxng posixon on a direct and straight path that ends with [...] the beginning of the sign. Auer [this] the hand moves along a different, lateral path. This change in direcxon also provides evidence for the beginning of the sign. Third, when we ask naxve signers to show us how CHICAGO begins, they always place their hand in roughly the posixon shown in frame 1 [i.e. in the juncture between the two movements]." (Johnson and Liddell 2011: 412; emphasis added.) JOHNSON, Robert E. & Sco* K. Liddell. 2011. A segmental framework for represenxng signs phonexcally. Sign Language Studies 11(3). 408 463. JANTUNEN, Tommi. 2013. Signs and transixons: Do they differ phonexcally and does it ma*er? Sign Language Studies 13(2). 211 237. 3
Onko vii*omien ja siirtymien välillä laatuero? Vii*omien ja siirtymien fonexikkaa: vauhx JANTUNEN, Tommi. 2013. Signs and transixons: Do they differ phonexcally and does it ma*er? Sign Language Studies 13(2). 211 237. Tilastollisesti merkitsevä ero (Sig.=0.024; Student's two-tailed, two-sample, unequal variance t-test) Vii*omien ja siirtymien fonexikkaa: kiihtyvyys Siirtymien välissä oleva antagonisxsella liikkeellä tuote*u vii*oma Tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (Sig.=0.0011; Student's two-tailed, two-sample, unequal variance t-test) 4
Vii*omien ja siirtymien vaihtelua jatkuvassa vii*omisessa Tulosten yhteenveto Vii*omien vauhx on hitaampaa ja vaihtelee vähemmän kuin siirtymien vauhx. Kiihtyvyyden määrä ja sen vaihtelu on suurempaa vii*omissa kuin siirtymissä. Tasaisia ja nollatasoisia vauhx- ja kiihtyvyysarvojaksoja esiintyi ainoastaan (ikonisissa, kuvailevissa) vii*omissa, ei siirtymissä. Vain siirtymissä esiintyi jaksoja, joiden aikana käden vauhx nopeutui ja hidastui ilman merki*ävää muutosta kiihtyvyyden määrässä. JANTUNEN, Tommi. 2013. Signs and transixons: Do they differ phonexcally and does it ma*er? Sign Language Studies 13(2). 211 237. Pohdinta Vii*omakäsitys vii*omakielikäsityksen pohjana ArXkulaaXon kannalta vii*omien suhteellisesx hitaampi nopeus ja suuremmin varioiva kiihtyvyys implikoivat, e*ä vii*omien tuo*o on kontrolloidumpaa (so. intenxonaalisempaa) toimintaa kuin siirtymien tuo*o; havainto, e*ä vain siirtymissä käden vauhx nopeutui ja hidastui ilman merki*ävää muutosta kiihtyvyyden määrässä implikoi lisäksi (Newtonin fysiikan perusteella), e*ä siirtymien tuo*oon ei ainakaan näissä tapauksissa käytetä merki*äväsx lihasvoimaa. Havai*avuuden näkökulmasta vii*omien suhteellisesx hitaamman nopeuden ja suuremmin varioivan kiihtyvyyden voidaan ajatella edesau*avan vastaano*ajan mahdollisuuksia havaita vii*omia ja niiden sisäisiä nopeasx tuote*avia lingvisxsesx merkityksellisiä yksityiskohxa. Tulosten perusteella vii*omia ja siirtymiä voidaan pitää laadullisesx erilaisina yksikköinä. In spoken languages, [sequenxal morphological operaxons are] very common while simultaneous operaxons are rarer. Sign languages, in contrast, show a marked preference towards simultaneous morphological operaxons. Sequen=al affixal morphology is very infrequent, and (apart from compounding) has been reported in only a few sign languages. (Meir 2012: 81 82; lihavoinx lisä*y.) JANTUNEN, Tommi. 2013. Signs and transixons: Do they differ phonexcally and does it ma*er? Sign Language Studies 13(2). 211 237. MEIR, Irit. 2012. Word classes and word formaxon. In R. Pfau, M. Steinbach & B. Woll (Eds.), Sign language: An internabonal handbook, 77 112. Berlin: Mouton De Gruyter. 5
Miksi monilla on intuixo epätäydellisyydestä? Osa 2 NYKYKÄSITYKSEN ONGELMIA Suvi Suomalaisen vii:omakielen verkkosanakirja. 2003. Kuurojen Lii*o ry: Helsinki. URL: h*p:// suvi.vii*omat.net. Miksi tunnistuspiste on vii*oman ulkopuolella? Miksi vii*omaton vii*ominen on ymmärre*ävää? Suvi Suomalaisen vii:omakielen verkkosanakirja. 2003. Kuurojen Lii*o ry: Helsinki. URL: h*p:// suvi.vii*omat.net. Suvi Suomalaisen vii:omakielen verkkosanakirja. 2003. Kuurojen Lii*o ry: Helsinki. URL: h*p:// suvi.vii*omat.net. 6
Väi*eeni Osa 3 KORJATTU VIITTOMAKÄSITYS Valtavirtakäsitys vii*oman suhteellisesta pituudesta on virheellinen ja perustuu empiiristen faktojen väärintulkinnalle ja yliabstrahoinnille koska esimerkiksi suurin osa viiooman rakennepiirteistä on olemassa täydellises= muodosteouna valtavirtaviiooman rajojen ulkopuolella, ja koska esimerkiksi viiooman leksikaalinen tunnistaminen tapahtuu tyypillises= jo ennen valtavirtaviiooman alkua, niin vii*oman käsite on uudelleenmääriteltävä siten, e*ä valtavirtavii*oma tulkitaan ainoastaan vii*oman ydinosaksi, jonka lisäksi uuteen vii*omaan sisällytetään pätkät vii*omavirtaa ydinosan edestä ja jäljestä. JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. Jantunen, T. 2011. Fonee'sen vii*oman ala [The domain of phonexc sign]. Puhe ja kieli 31:2, 51-65. Suvi Suomalaisen vii:omakielen verkkosanakirja. 2003. Kuurojen Lii*o ry: Helsinki. URL: h*p://suvi.vii*omat.net. 7
Acknowledged even by J&L! Also, note that the HC, the FA, and the NM configuraxon are established before the hand arrives at the first PL of the sign. Thus, it is not the case that all of the components are established at exactly the same moment and that they all change at exactly the same Xme. (Johnson and Liddell 2011: 415.) RecogniXon study by Grosjean (1981) [M]any studies clearly suggest that signs produced both in isolaxon and in context are recognized already before their presently assumed phonexc form has begun to be arxculated. One of the earliest of these studies was the gaxng experiment conducted again by Grosjean (1981). By arxficially modifying the starxng place of isolated signs on a video (i.e. gradually allowing viewers to see more and more of the sign) Grosjean found that the recognixon of isolated signs required the producxon of approximately 47 per cent of the form of the sign. The percentage is relaxvely high, but it must not be taken without reference to Grosjean s method of idenxfying the beginnings and endings of signs. This reveals that he idenxfied the beginning of the sign with the moment the hands first appeared on the screen, and the end with the moment the hands first started to retract to their resxng posixon. Given this informaxon, the recognixon point of signs actually in many cases already occurred during the phase which, in current mainstream terminology, corresponded to the sign inixal transixonal movement (e.g. ten Holt et al. 2009). JOHNSON, Robert E. & Sco* K. Liddell. 2011. A segmental framework for represenxng signs phonexcally. Sign Language Studies 11(3). 408 463. JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. RecogniXon study by Clark & Grosjean (1982) RecogniXon study by ten Holt et al. (2009) The follow- up study by Clark and Grosjean (1982) with more contextual informaxon indicated that the recognixon of a sign in a phrase or sentence may take place even earlier than Grosjean (1981) had found. Clark and Grosjean s study showed that, when the sxmuli are excised from conxnuous signing, only some 37 per cent of the form of the sign needs to be produced for successful recognixon. In the study, the beginning of the sxmulus sign was associated by a naxve signer with the moment the previous sign was judged to end. In pracxce, this too meant that the recognixon point of the sign occurred in a large number of cases again, in terms of mainstream terminology during the inixal transixonal movement, not during what is generally taken to be the sign itself. [A] recent study by ten Holt, van Doorn, de Ridder, Reinders and Hendriks (2009) on isolated signs has shown that the transixonal part auer the generally accepted end of the sign (i.e. the phase during which the hands move back to the resxng posixon) may also be enough for its recognixon. In their study, ten Holt and colleagues adopted the gesture- based preparaxon- stroke- retracxon analysis for signs (Kita et al. 1998; Arendsen et al. 2007) and found that stroke phases the movement phases most strongly associated with the present noxon of the sign and the preparaxon phases preceding them are alone enough to enable the recognixon of a sign. More importantly, they also found that the retracxon phase following the stroke was alone sufficient to enable recognixon of the sign. JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. 8
Lyhyt vs. pitkä vii*oma Lyhyt vs. pitkä vii*oma JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. JANTUNEN, Tommi. 2015. How long is the sign? LinguisBcs 53(1). 93 124. Lyhyt vs. pitkä vii*oma Siirtymä siirtymä*ömyyteen Valtavirtakäsitys siirtymä vii*oma siirtymä Signaali vii*oma KorjaOu käsitys Jantunen, T. 2010. A comparison of two linguisxc sign idenxficaxon methods. In P. Dreuw, E. Euhimiou, T. Hanke, T. Johnston, G. Marznez Ruiz, A. Schembri (Eds.), Proceedings of the 4th Workshop on the RepresentaXon and Processing of Sign Languages: Corpora and Sign Language Technologies[, organized as a part of the 7th Language resources and evaluaxon conference (LREC) at Valle*a, Malta, May 22-23, 2010]. Paris: ELRA, pp. 129-132. [ 9
Early study by Green (1984) This result suggests the possibility that a sign begins almost immediately auer the sign preceding it has ended. It may even be the case that the boundaries of signs can overlap in Xme, as does the acousxc informaxon for words in speech. (Green 1984: 88.) Green, Kerry. 1984. Sign boundaries in American Sign Language. Sign Language Studies 42. 65 91. Osa 4 SEURAUKSIA VIITTOMAKIELENTUTKIMUKSELLE Seuraukset annotoinnille? Pitkän vii*oman alku ja loppu videolla Vii*oma alkaa videoruudusta, jossa jokin vii*oman rakennepiirteistä (yleensä käsimuoto, orientaaxo tai ei- manuaalinen elemen') on ensimmäisen kerran tunniste*avasx muodoste*u. Vii*oma loppuu videoruutuun, jossa jokin vii*oman rakennepiirteistä (yleensä käsimuoto, orientaaxo tai ei- manuaalinen elemen') on viimeisen kerran tunnista*avasx läsnä. PIPPURI, OuX; Salonen, Juhana; Takkinen, Ritva; Puupponen, Anna & Jantunen, Tommi. 2015. AnnotaXon convenxons in ProGram and CFINSL projects. Digging into Signs workshop. University College London, March 30-31, 2015. 10
Vallankumous fonologiassa? Perinteiset siirtymät fonologisten prosessien kohteena When the transixon is stressed or otherwise exaggerated... we are faced with the fact that we are dealing with an excepxonal variety of phonological structure where transi=onal movements are treated in a manner similar to lexical movements in core phonology. (Blondel & Miller 2001: 42 43; lihavoinx lisä*y.) LIDDELL, Sco* K. & Robert E. Johnson. 1989. American Sign Language: The phonological base. Sign Language Studies 64. 195 277. SANDLER, Wendy. 1989. Phonological representabon of the sign: Linearity and nonlinearity in ASL. Dordrecht: Foris. BRENTARI, Diane. 1998. A prosodic model of sign language phonology. Cambridge, MA: MIT Press. Blondel, Marion & Cristopher Miller (2001). Movement and rhythm in nursery rhymes in LSF. Sign Language Studies 2(1):24 61. Elemalli Kielikäsitysten kriisi? HUUTAA SAMMAKKO {SAMMAKKO}+{OS:dat} OS(B) Vrt. MEIR, Irit. 2012. Word classes and word formaxon. In R. Pfau, M. Steinbach & B. Woll (Eds.), Sign language: An internabonal handbook, 77 112. Berlin: Mouton De Gruyter. 11
Vii*omien sidosteisuus 1. Vii*oma AUTO 2. Kaksimorfeeminen vii*oma (affiksaaxo) AUTO+osoitus 3. Kaksimorfeeminen vii*oma (klixsaaxo/yhdistäminen) AUTO^osoitus 4. Lauseke [AUTO osoitus] 5. Lauseke [OMA AUTO ] Prosodia & teknologia Yksi viittoma Kaksi viioomaa JANTUNEN, T.; Burger, B.; De Weerdt, D.; Seilola, I. & Wainio, T. 2012. Experiences from collecxng moxon capture data on conxnuous signing. In O. Crasborn, E. Euhimiou, E. FoXnea, T. Hanke, J. Kristoffersen, J. Mesch (Eds.), Proceedings of the 5th Workshop on the RepresentaXon and Processing of Sign Languages: InteracXons Between Corpus and Lexicon [organized as a part of LREC 2012 at Istanbul, Turkey, 27 May, 2012], pp. 75-82. Paris: ELRA. Sanakirjojen sinksaustarve? Vii*omakielen opetus? ÖSTERBERG, Oskar. 1916. Teckenspråket med rikt illustrerad ordbok över det av Sveriges dövstumma använda åtbördsspråket. P Alfr. Persons Förlag, Uppsala. On olete*avaa, e*ä uudennetulla vii*omakäsityksellä olisi vaikutuksia myös vii*omakielenopetukseen. Perinteistä vii*omakäsitystä seuranneiden vieraskielisten vii*omakielenopiskelijoiden haasteena ainakin Suomessa on ollut hyvän vii*omissujuvuuden saavu*aminen. Tämä on näkynyt esimerkiksi Xetynlaisena vii*omisen katkonaisuutena leksikaalisella tasolla, kansankielellä vii*omisen "töksähtelynä". Jos vii*omat ymmärretään pitkiksi jaksoiksi, kuten edellä on esite*y, ja niitä opete*aessa otetaan huomioon myös valmistelu- ja palautumisvaiheet, niin tämän voidaan ole*aa lisäävän sujuvuu*a, koska vii*omien opitaan kytkeytyvän automaa'sesx toisiinsa. Toistaiseksi vii*omien pituuskäsitystä ei kuitenkaan ole vii*omakielenopetuksessa ote*u huomioon akxivisesx, ja arvelua pidemmän vii*omakäsityksen posixivisesta vaikutuksesta vii*omissujuvuuteen on pide*ävä ainoastaan testausta odo*avana hypoteesina. 12