Törkeän ryöstön valmistelu, yritys ja osallisuus rikokseen. Rikosoikeuden seminaarityö

Törkeän ryöstön valmistelu, yritys ja osallisuus rikokseen Rikosoikeuden seminaarityö Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Rikosoikeus 29.1.2013 Kalle Kaskinen, 243874 Virva Vesanen, 242538 Emmi Tengman, 185428 Ohjaaja: Matti Tolvanen

II SISÄLLYS LÄHTEET LYHENNELUETTELO III IV 1 JOHDANTO 1 2 KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ 3 2.1 Rikoslain säännökset yrityksestä ja osallisuudesta 3 2.2 Säännökset ryöstöstä varkaudesta ja ampuma-aserikoksesta 3 3 OIKEUDELLISET ONGELMAT TAPAUKSESSA 5 3.1 Rikoksen valmistelua vai aloitettu yritys 5 3.2 Avunantoa vai rikoskumppanuutta 6 4 PÄÄTEKIJÖIDEN TEKOJEN ARVIOINTI 7 4.1 Törkeän ryöstön yritys rikosnimikkeenä 7 4.2 Yrityksen alkamisajankohta 7 4.3 Vaara teon täyttymisestä 8 4.4 Indisiomerkitys 9 4.5 Tekijöiden muut rikokset ja rangaistuksen mittaaminen 10 5 OSALLISUUDEN ARVIOINTI 12 5.1 Avunannon ja kumppanuuden välisen rajanvedon arviointikriteerit 12 5.2 D:n ja E:n osuudet 13 5.3 F:n ja G:n osuudet 13 5.4 H:n osuus 14 6 LOPPUPÄÄTELMÄT 15 6.1 Päätekijät 15 6.2 Osalliset 16 6.3 Tulevaisuus 16

III LÄHTEET KIRJALLISUUS Frände, Dan Matikkala, Jussi Tapani, Jussi Tolvanen, Matti Viljanen, Pekka Wahlberg, Markus: Keskeiset rikokset. Helsinki 2006. (Frände ym. 2006) Matikkala, Jussi: Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Helsinki 2010. Sirén, Topi: Rikoksen valmistelu yritysvaihetta edeltävän toiminnan rankaisemattomuudesta ja rangaistavuudesta. Pro gradu. Edilex 20.2.2006. [www.edilex.fi/lakikirjasto/3026] (21.1.2013) Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosoikeuden yleinen osa Vastuuoppi. Jyväskylä 2008. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosvastuu ja sen toteuttaminen. Joensuu 2004. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosoikeus Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. Hämeenlinna 2011. Virolainen, Jyrki Pölönen, Pasi: Rikosprosessin perusteet Rikosprosessioikeus I. Jyväskylä, 2003. VIRALLISLÄHTEET HE 141/2012 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoimista koskevaksi lainsäädännöksi. HE 44/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. OIKEUSTAPAUKSET KKO 2002:112 KKO 1996:94 KKO 1975-II-40 KKO 1974-II-82

IV LYHENNELUETTELO AaL ampuma-aselaki 1/1998 HE KKO L hallituksen esitys korkein oikeus laki RL rikoslaki 39/1889 vp valtiopäivät

1 JOHDANTO Tapauksessa on kyse A:n, B:n ja C:n laatimasta yksityiskohtaisesta rahankuljetusauton ryöstösuunnitelmasta. Päätekijöiden osalta kyseeseen saattaisi rikosoikeudellisessa arvioinnissa tulla rikoslain (RL, 39/1889) 31:2 :n (769/1990) mukainen törkeän ryöstön yritys, mutta teon kuvauksen perusteella jäi tulkinnanvaraiseksi, oliko rikoksen yritys ehtinyt jo alkaa poliisien suorittaessa kiinnioton aivan suunnitelman alkuvaiheessa. A, B ja C olivat suunnitelleet ja valmistelleet tekoa tarkasti esimerkiksi hankkimalla rajakuljetusten aikataulut H:lta, jolle maksettiin muutaman tuhannen euron palkkio. A pyysi tuttua D:tä hankkimaan laittomilta markkinoilta kolme konepistoolia, jotka ovat ampuma-aselain (AaL, 1/1998) 9.1,2 :n mukaan erityisen vaarallisia ampuma-aseita. Lisäksi apuna tekijöillä oli vielä F ja G, joiden tehtävänä oli vahtia sekä rahankuljetusauton liikkeitä että mahdollisia poliisin toimia. Yhteydenpitovälineinä he käyttivät LA-puhelimia, joita poliisi ei pysty kuuntelemaan. Itse rikos jäi tapauksessa toteuttamatta, sillä G pelästyi ja perääntyi nähtyään tutun poliisimiehen eikä enää vastannut A:n, B:n ja C:n yhteydenottoihin. Tekijöiden ollessa jo poistumassa paikalta poliisi pidätti heidät. Epäselväksi jäi, olisivatko tekijät jatkaneet tekoaan ilman poliisin väliintuloa vai oliko G:n vaiteliaisuus ainoa syy siirtää toteuttamista myöhemmäksi. Pääsääntöisesti Suomen rikoslaki ei rankaise pelkästä rikoksen valmistelusta. Vaikka toisaalta tarkkaan harkittu suunnitelma saattaa kertoa tekijöiden rikollisesta tahdosta ja vakaasta aikomuksesta suorittaa teko, olennaisinta on joka tapauksessa kysymys siitä, oliko rikoksen yritys jo alkanut vai ei. Myös rikoslain yleisiä oppeja koskevan lainuudistuksen esitöissä on pyritty tekemään eroa valmistelun ja alkaneen yrityksen välille lisäämällä lakiin vaatimus tekijän konkreettisista toimista teon toteuttamiseksi, jotta syytekynnys ylittyisi. 1 Esimerkiksi Topi Sirén on rikoksen valmistelua käsittelevässä pro gradu -työssään ottanut esille tekorikosoikeuden periaatteen Cogitationis poenam nemo partitur, jonka mukaan ketään ei tulisi rangaista ajatuksista. Mahdollisimman pitkälle menevä rikoksen 1 HE 44/2002 vp, s. 135

2 esivaiheiden kriminalisointi, joka merkitsisi jo vähänkin vakavasti otettavasta yrityksestä rankaisemista, on ankarasti ristiriidassa tekorikosoikeuden periaatteen kanssa. 2 Näin ollen pohdimme siis työssä ensisijaisesti kysymystä siitä, mihin tulisi vetää raja rikoksen valmistelun ja alkaneen yrityksen välillä sekä toissijaisesti sitä, miten päätekijöitä avustaneiden henkilöiden osuutta tulisi oikeudellisesti arvioida. 2 Sirén 2005, s.33

3 2 KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ 2.1 Rikoslain säännökset yrityksestä ja osallisuudesta Keskeisimmät tapaukseen liittyvät säännökset käsittelevät rikoksen yritystä ja osallisuutta. Rikoslain 5 luvun (515/2003) 1.1 :n mukaan rikoksen yrityksestä voidaan rangaista, mikäli yritys on rikosta koskevassa säännöksessä erikseen säädetty rangaistavaksi. Rangaistava yritys edellyttää ensinnäkin 1.2 :n mukaan, että tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja toisekseen saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Vaaran syntymättä jääminen ei saa johtua myöskään satunnaisesta syystä. Mikäli yritys on jo alkanut, ei siitä kuitenkaan rangaista, mikäli tekijä 2 :n mukaisesti luopuu yrityksestä ajoissa vapaaehtoisesti ja saa muutkin tekijät luopumaan tai onnistuu muuten estämään rikoksen seuraukset. Rikoskumppanuudesta säädetään luvun 3 :ssä, jonka mukaan kaikkia, jotka yhteistuumin osallistuvat rikoksen tekemiseen rangaistaan rikoksen tekijöinä. 6 :n mukaan saman lainkohdan perusteella mutta lievemmällä rangaistusasteikolla rangaistaan niitä, jotka osallistuvat avunantajina rikoksen tekemiseen edesauttamalla tekoa neuvoin, toimin taikka muilla tavoilla. Yllytyksestä rikokseen rangaistaan samoin kuin rikoksen tekijää luvun 5 :n mukaan. 2.2 Säännökset ryöstöstä, varkaudesta ja ampuma-aserikoksesta Rikosnimikkeiden kannalta olennaiset säännökset löytyvät lain 28, 31 ja 41 luvuista. 28 luvun (769/1990) 1 :n mukaan tuomitaan varkaudesta se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Törkeäksi varkauden tekee 2 :n mukaan esimerkiksi se, jos tekijä varustautuu ampuma-aseella, räjähdysaineella taikka muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä tai jos anastamisen kohteena on erityisen arvokas omaisuus. Lainkohdan mukaan myös yritys on rangaistava molemmissa tapauksissa. Varkaudesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Törkeästä varkaudesta tekijä joutuu vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. RL 31 luvun 1 :n mukaan anastuksessa on kyse ryöstöstä, mikäli tekijä käyttää tai uhkaa käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa teon yhteydessä. Törkeäksi ryöstön tekee 2 :n mukaan esimerkiksi se, jos tekijä aiheuttaa uhrille vaikean ruumiinvamman, vakavan sairauden tai hengenvaarallisen tilan taikka käyttää ryöstön yhteydessä ampuma- tai

4 teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. 2.3 :n perusteella yritys on rangaistava. Tavallisesta ryöstöstä tuomitaan vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta. Teon törkeän muodon rangaistusasteikko on kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen vankeutta. Lisäksi RL 41 luvussa (531/2007) säädetään ampuma-aserikoksista. Luvun 1 :n mukaan ampuma-aserikoksesta tuomitaan esimerkiksi se, joka ampuma-aselain (1/1998) vastaisesti pitää kaupan, hankkii tai pitää hallussaan ampuma-asetta tai sen osia. Törkeäksi rikoksen tekee muun muassa se, jos rikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase tai rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Ampuma-aserikoksen rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Teon törkeästä tekomuodosta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

5 3 OIKEUDELLISET ONGELMAT TAPAUKSESSA 3.1 Rikoksen valmistelua vai aloitettu yritys Tapahtumakertomuksen mukaan A, B ja C olivat yhdessä laatineet yksityiskohtaisen ryöstösuunnitelman ja ryhtyneet vaadittaviin valmistelutoimiin rikoksen toteuttamiseksi esimerkiksi ostamalla aseita laittomilta markkinoilta ja maksamalla E:lle palkkion nopean pakoauton varastamisesta. Koska jo teon kuvauksen yhteydessä mainitaan, että aseet olivat laittomia ja autot varastettu, ei liene näiden yhteydessä tarpeellista sen syvemmin pohtia, syyllistyttiinkö johonkin rikokseen vai ei. Rikoksen valmistelu itsessään ei ole Suomessa lainvastaista, mutta on silti mahdollista, että tekoa suunnitteleva syyllistyy muihin rikoksiin valmistelun yhteydessä. Näin ollen A:ta, B:tä ja C:tä voidaan rangaista autoihin ja aseisiin liittyvistä rikoksista kyseisten lainkohtien mukaan vaikkei suunnitellun pääteon tunnusmerkistö lopulta täyttyisikään. Kuten edellä todettiin, valmistelu ei vielä ole rikos, mutta yritys varsin usein on. Näin ollen varsinainen ryöstöosuus herättääkin kysymyksiä, sillä suunnitelman toteutus jäi kesken jo varhaisessa vaiheessa. Tapauksessa on tulkinnanvaraista se, luopuivatko tekijät yrityksestä vapaaehtoisesti ennen poliisien ilmaantumista tai peräti jo ennen kuin yritys oli edes alkanut. RL 5:1 :n mukaan rangaistava yritys edellyttää, että tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran teon täyttymisestä. Lisäksi pykälä edellyttää, että rikoksen toteutumatta jääminen ei saa johtua satunnaisesta seikasta. Jotta aloitettu yritys taas jäisi rankaisematta, tulee teosta luopumisen olla vapaaehtoista eikä johtua esimerkiksi kiinnijäämisestä. A:n, B:n ja C:n tilanteessa kaikki oli jo valmista rikosta varten, kun yksi apureista jänisti nähdessään väkijoukossa tutun poliisin. Kun odotettuja tietoja rahankuljetusauton liikkeistä ei kuulunutkaan, päättivät myös päätekijät lopulta luopua yrityksestä. Oliko teko kuitenkin alkanut jo tätä ennen, kun kaikki tekijät olivat kerran asettautuneet paikoilleen ja ainakin mainittu apuri G jo toteutti omaa osuuttaan suunnitelmasta vahtimalla kauppakeskusta? Vai olisiko yritys kenties alkanut vasta tekijöiden astuttua ulos pakettiautosta ja aloitettua rahankuljetusauton lähestymisen? Epäselvää on myös, oliko käsillä vaara teon toteutumisesta eli olisivatko tekijät vieneet suunnitelmansa loppuun asti ilman poliisin vaikutusta asiaan vai tulleet toisiin ajatuksiin joka tapauksessa.

6 3.2 Avunantoa vai rikoskumppanuutta Toinen olennainen kysymys tapauksessa liittyy avunantajien rooliin. RL 5:3 :n perusteella rikoskumppaneina rangaistaan niitä, jotka yhdessä tekevät rikoksen. Mikäli osallisen rooli on kuitenkin muita vähäisempi, voidaan häntä rangaista myös 5:6 :n mukaisesti avunantajana, mikä johtaa samalla lievemmän rangaistusasteikon käyttöön. Päätekijöiden A, B, ja C lisäksi suunnitelmassa oli mukana aseiden välittäjä D, autovaras E, vahdinpitäjät F ja G sekä rahankuljetusauton aikatauluista tietoja antanut pankin vahtimestari H. Tapahtumakertomuksesta käy ilmi, että avunantajilla oli erilaiset tiedot suunnitelmasta; osa apureista oli yksityiskohdista perillä muita paremmin, osa taas tuskin ollenkaan. Niin ikään kaikkien osallistujien roolit suunnitelmassa olivat jokseenkin erilaiset. Näin ollen tapauksessa on hieman ongelmallista arvioida, kuinka moitittavasti kukin osallisista käyttäytyi sekä rikoksen tunnusmerkistön näkökulmasta että suhteessa toisiin tekijöihin. RL 6:3 :n mukaan rangaistusta määrättäessä tulee ottaa huomioon rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Tämä tarkoittaa, että samanlaisia tapauksia pitää kohdella samalla tavoin ja erilaisia tapauksia eri tavoin. Toisaalta esimerkiksi Tolvasen ja Tapanin mukaan mainittu rikoslain yhdenvertaisuusperiaate ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkia tapauksia tulisi kohdella eri tavoin. 3 Riittävässä määrin samanlaiset teot voidaan tuomita samojen lainkohtien mukaan. Kyseisessä tapauksessa apureiden suoritukset eivät kuitenkaan muistuta juuri toisiaan, vaan kukin tekijä muodostaa erilaisen lenkin monivaiheisessa suunnitelmassa. Rikoslain yleisten oppien uudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan rikoskumppanina voidaan tuomita henkilö, joka toimii muiden kanssa yhteisymmärryksessä. 4 Esitys antaisi siis ymmärtää, että tietoisuus suunnitelman yksityiskohdista voisi vaikuttaa siihen, minkä lainkohdan mukaan osallinen tuomittaisiin. Mutta miten voidaan arvioida kunkin tekijän tietojen määrää? Oletetaanko, että vahdit F ja G olivat perillä koko suunnitelmasta minuutin tarkkoja aikatauluja myöten vai kenties että alan harrastajina E:llä ja D:llä täytyi olla käsitys tekijöiden päämääristä? Vai voisiko eri tekijöiden tekojen moitittavuuden laittaa järjestykseen jollakin muulla perusteella? Vaikuttavatko esimerkiksi E:n ja D:n suorittamat muut rikokset jotenkin kokonaisarvosteluun? 3 Tapani Tolvanen 2011 s. 20 4 HE 44/2002 vp s. 21

7 4 PÄÄTEKIJÖIDEN TEKOJEN ARVIOINTI 4.1 Törkeän ryöstön yritys rikosnimekkeenä Päätekijöiden rikosnimikettä arvioidessa harkinta tapahtuu ryöstön ja varkauden yrityksien sekä niiden törkeiden tekomuotojen välillä. Päädyimme lähestymään tekoa törkeän ryöstön yrityksenä, sillä A, B ja C olivat varustautuneet vaarallisilla ampuma-aseilla. Rikoslain mukaan ryöstöstä on tuomittava se, joka anastuksen yhteydessä käyttää tai uhkaa käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Oikeuskirjallisuudessa henkilöön kohdistuvaa uhkaa on täsmennetty niin, ettei olennaista ole se, tarkoittavatko tekijät uhkauksellaan totta vai eivät, vaan kokeeko rikoksen uhri tulevansa uhatuksi. 5 Oletamme, että mikäli tekijät olisivat edenneet yrityksessään pidemmälle ja kohdistaneet kolme konepistoolin piippua rahaauton kuljettajaan, olisi tämä kaiken todennäköisyyden mukaan kokenut olonsa uhatuksi, riippumatta siitä aikoivatko tekijät aseitaan todellisuudessa käyttää. Törkeäksi ryöstön yrityksen tekee se, että sarjatuliaseina konepistoolit luokitellaan ampuma-aselain 9.1,2 :n mukaan erityisen vaarallisiksi. 4.2 Yrityksen alkamisajankohta Ensimmäinen vaatimus yrityksen rangaistavuudelle on RL 5:1 :n mukaan se, että tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen. Kuten aiemmin jo todettiin, ei rikoksen alkamisajankohta kuitenkaan aina ole täysin selvillä. Topi Sirénin mukaan esimerkiksi yrityspisteen ratkaisee hyvin pitkälti kunkin rikoksen tunnusmerkistö. 6 Sama asia tuodaan esille myös hallituksen esityksessä, jonka mukaan laillisuusperiaatteen kannalta on tärkeää, että rikoksesta tuomitaan aina jonkin tunnusmerkistön kannalta eikä pelkästään oikeushyvän vaarantamisena. 7 Näin ollen A:n, B:n ja C:n toimintaa on arvioitava törkeän ryöstön tunnusmerkistön mukaan. Mikäli tekijät olivat siis aloittaneet merkistön mukaisen toiminnan, voitiin yritys katsoa alkaneeksi. Rajanveto on silti edelleen ongelmallista. On helppo katsoa yritys alkaneeksi, jos henkilö aikoo varastaa esineen kaupasta ja pistää sen jo taskuunsa. Sen sijaan esimerkkitapauksena olleen ryöstön alkamisajankohdan määrittely on haastavampaa, sillä tekijät eivät olleet vielä ehtineet uhata ketään taikka anastaa 5 Frände ym. 2006, s. 571 6 Sirén 2005, s.17 7 HE 44/2002 vp, s. 136

8 kenenkään omaisuutta, kuten tunnusmerkistö edellyttäisi. 8 Pelkkä rikosvälineiden hankkiminen ja aikataulujen laatiminen eivät siis täytä vielä yrityksen tunnusmerkkejä. Täysin vastaavanlaista esimerkkiä ei oikeuskäytännöstäkään tahdo löytyä, sillä tapauksissa, joissa tekijä on tuomittu alkaneesta yrityksestä, on lähes kaikissa jotain konkreettisempia piirteitä teon toteuttamiseksi. 9 Ainoa seikka, joka esimerkkitapauksessa saattaisi kertoa aloitetusta yrityksestä, oli G:n toiminta, mikäli katsottaisiin hänen jo suorittaneen omaa osuuttaan suunnitelmasta ja välittäneen tietoja päätekijöille. 4.3 Vaara teon täyttymisestä Toinen olennainen vaatimus yrityksen rangaistavuudelle on rikoslain mukaan se, että tekijä on saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Kriteeriä täsmennetään lisäksi niin, ettei rikoksen täyttymättä jääminen saa myöskään johtua pelkästään satunnaisesta syystä. Esimerkkitapauksen kohdalla heräävät siis kysymykset siitä, oliko ryöstö tosiasiallisesti vaarassa toteutua ja jäikö teko täyttymättä pelkästään satunnaisesta syystä eli poliisien ilmaantumisen takia. Uskomme, että tapauksessa kiinnijäämisen riski varmasti vaikutti A:n, B:n ja C:n toimintaan. Saattoi hyvinkin olla mahdollista, että ilman poliisin pelkoa teko tosiaan olisi ollut vaarassa toteutua. Kiinnitimme kuitenkin huomiota siihen, etteivät päätekijät itse olleet vielä nähneet poliisia tai tienneet näiden läsnäolosta. Jänistämiseen oli ennemminkin syynä paha aavistus kuin varsinainen tieto. Mikäli katsottaisiin, että tekijät olivat luopumassa aloitetusta yrityksestä, tulee siis arvioida, tapahtuiko tämä vapaaehtoisesti. Esimerkiksi Tolvanen ja Tapani ovat tulkinneet lain esitöitä niin, että kiinnijäämisen pelko ei itsessään poistaisi vapaaehtoisuutta luopumisesta. 10 Jo kriminaalipoliittisista syistä on järkevää tarjota rikosta suunnitteleville ulospääsy ilman rangaistusta teon varhaisessa vaiheessa. Jatkaisimme ajatusta vielä hiukan pidemmälle, sillä luulisi kiinnijäämisen ja rangaistuksen pelkojen olevan varsin yleisiä syitä rikoksen toteuttamatta jättämiselle. Ei tunnu realistiselta odottaa, että kovin monet tehokkaasti luopuisivat rikoksesta, jos luopumisen edellytyksenä aina olisivat esimerkiksi kiinnijäämisen pelkoa moraalisesti ylevämmät syyt. 8 Oikeuskirjallisuudessa muun muassa Tapani ja Tolvanen ovat määritelleet ryöstön yrityksen alkavan vastaavanlaisessa tapauksessa vasta siitä, kun tekijät alkavat lähestyä rahankuljetusautoa eikä esimerkiksi siitä, kun he asettuvat valmiusasemiin. Tapani Tolvanen 2008, s. 384 9 Esimerkiksi tapauksessa KKO 2002:112 tekijä suunnitteli murtautuvansa aseita myyvään liikkeeseen traktorin avulla, mutta luopui yrityksestä nähtyään paikalle saapuvan vartiointiliikkeen auton. Olennainen ero omaan esimerkkitapaukseemme löytyi siinä, että korkeimman oikeuden tapauksessa tekijä oli jo aloittanut murtokohteen lähestymisen kun teko yllättäen keskeytyi. 10 Tapani Tolvanen 2008, s. 378

9 4.4 Indisiomerkitys Rikoslain yleisiä oppeja koskevan uudistuksen taustalla olleen hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa viitattiin vaaraedellytyksen kohdalla myös indisiomerkitykseen. Kyseisellä teorialla tarkoitetaan oletusta, jonka mukaan rangaistavan teon kynnyksen jo ylittänyt on otaksuttavasti valmis saattamaan tekonsa myös muilta osin päätökseen. 11 Ryöstöesimerkissä teoria tarkoittaisi oletusta siitä, että jo rangaistavasti menetelleet, laittomia aseita ja autoja hankkineet sekä rikollista tahtoa osoittaneet A, B ja C olisivat todennäköisesti olleet valmiita suorittamaan suunnitelmansa loppuun. Teorian mukaan rikoksen toteutumisriski on siis suurempi valmiiksi rikollisesti menetelleiden kohdalla. Sinänsä kuulostaa loogiselta, että rikoksen tekemisen kynnyksen kerran ylittänyt pystyy muita helpommin ylittämään kynnyksen uudelleenkin. Toisaalta taas tuntuu epätasapuoliselta, että arvioitaessa yrityspistettä annettaisiin painoarvoa tekijän aikaisemmalle rikoshistorialle. Ei tunnu oikeudenmukaiselta, että samanlaisessa tilanteessa rikosrekisterin omaava X tuomittaisiin rikoksen yrityksestä ja kaidalla polulla pysytellyt Y vapautettaisiin syytteistä. Esimerkiksi Jyrki Virolainen on arvostellut tuomioistuimia liiallisesta tukeutumisesta lakien esitöihin ja oman pohdinnan unohtamisesta. 12 Virolaisen mukaan tuomareiden tulisi muistaa oikeudellisessa päätöksenteossaan, että lakien esityöt eivät sido eduskuntaa vaan niiden tehtävä on vakuuttaa eduskunta säädettyjen lakien erinomaisuudesta. Näin ollen uskaltaudumme kritisoimaan hallituksen esityksen indisiomerkitys-teoriaa. Uskomme, että mainittu oletus esitekojen osoittamasta rikollisesta tahdosta ja vakaasta aikomuksesta saattaa teko päätökseen toimii paremmin vähäisempien rikosten kohdalla. Voisi olettaa, että mitä vakavampi rikos on kyseessä, sitä korkeampi on kynnys sen tekemiseen. Se, että ihminen pystyy iskemään kaupan näyteikkunan rikki ja varastamaan elektroniikkaa, ei tarkoita automaattisesti, että hän olisi valmis suorittamaan minkä tahansa muunkin rikoksen välittömästi. Indisiomerkityksen kohdalla tulee ottaa huomioon, että siirryttäessä vähäisemmistä rikoksista kovempien nimikkeiden alueelle, tulee kyseeseen samalla myös suurempi kiinnijäämisen riski, kovemmat rangaistukset sekä painavammat moraaliset seuraukset. Olisivatko esimerkkitapauksen A, B ja C olleet valmiit ottamaan törkeän ryöstön yrityksen 11 HE 44/2002 vp, s. 136 12 Virolainen 2003, s. 98-99

10 yhteydessä riskin, että tilanne karkaisikin käsistä ja johtaisi vaikkapa konepistoolien käyttöön? Luulisi, että autovarkaus ja toisen hengen uhkaaminen painivat hieman eri sarjassa kenen tahansa näkökulmasta tosipaikan tullen. 4.5 Tekijöiden muut rikokset ja rangaistusten mittaaminen Vaikka katsottaisiin, että ryöstön yritys jäi tapauksessa toteutumatta, syyllistyivät A, B ja C suunnitelmaa valmistellessaan kuitenkin törkeään ampuma-aserikokseen ja törkeän varkauden yllytykseen. RL 41:2 :n mukaan erityisen vaarallisen ampuma-aseen hankkimisesta ja hallussapidosta on tuomittava vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen. AaL 9 :n mukaan sarjatuliaseina konepistoolit ovat rikoslaissa tarkoitettuja erityisen vaarallisia ampuma-aseita. Näin ollen A, B ja C syyllistyivät rikoksen törkeään tekomuotoon jo pitämällä hallussa mainittuja aseita. Autovarkaudessa päätekijät olivat syyllisiä yllytyksen perusteella. 13 RL 5:5 :n mukaan rikokseen yllytyksestä on tuomittava saman lainkohdan mukaan kuten varsinainen tekijä. Törkeäksi varkauden tekee kohteen arvo. D oli varastanut kaksi autoa, joista toinen oli urheiluauto. Rikoslain mukaan varkaus on törkeä, mikäli sen kohde on erityisen arvokas. Esimerkiksi teoksessa Keskeiset rikokset on todettu yleiseksi erityisen arvokkaan omaisuuden rajaksi 5000 euroa ja kahden auton arvo kohoaa varmasti tämän ylle. 14 Täten teosta tuomitaan vähintään neljäksi kuukaudeksi tai korkeintaan neljäksi vuodeksi vankeuteen. Kun tekijät syyllistyvät moneen rikokseen, jotka olennaisesti liittyvät toisiinsa, on kyseessä konkurrenssi, eli rikosten yhtyminen. Oikeuskirjallisuudessa muun muassa Jussi Matikkala on tuonut esille absorptioperiaatteen, jonka mukaan vakavimman rikoksen rangaistus kattaa pääsääntöisesti myös lievemmät rikokset. 15 Tapauksessa on kuitenkin huomioitava tekojen törkeys, joka vaikuttaa siihen voidaanko tekijöitä tuomita vain yhdestä rikoksesta. Yhteinen rangaistus on käsillä, jos tekijä tuomitaan RL 7:1 :n mukaan rikoksista, joista on säädetty vain määräaikaista vankeutta. Vankeusrangaistuksen pituus ja rikosnimikkeet vaihtelevat riippuen siitä, tuomitaanko tekijät törkeän ryöstön yrityksestä, törkeästä ampuma-aserikoksesta ja törkeästä 13 Muun muassa Tapanin ja Tolvasen mukaan palkan maksaminen rikoksen tekemisestä viittaa voimakkaaseen kannustukseen ja riittää siten yllytyksestä tuomitsemiseen. Tapani Tolvanen 2004, s. 92 14 Frände ym. 2006, s. 479 15 Matikkala 2010, s. 160

11 varkaudesta vai pelkästään kahdesta jälkimmäisestä. Ensimmäisessä tapauksessa tuomio on kahdesta vuodesta 13 vuoteen vankeutta absorptioperiaatteen ja ylittämissäännön 16 mukaisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa tekijät tuomittaisiin yhteiseen rangaistukseen ampuma-aserikoksesta ja törkeästä varkaudesta saman säännön perusteella vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Kummankin vaihtoehdon kohdalla tuomion pituus sijoittuisi kuitenkin luultavasti asteikon alalaitaan. 17 Törkeän ryöstön yrityksen kohdalla yritys jo itsessään vaikuttaa rangaistuksen mittaamiseen lieventävästi. Asteikon kovempien rangaistusten käyttö edellyttäisi sen sijaan esimerkiksi fyysisen väkivallan käyttöä ja siitä aiheutuneita vammoja. 18 16 Ylittämissääntö perustuu RL 7:2.1,3 :än, jonka mukaan yhteinen rangaistus voi ylittää enintään kolmella vuodella ankarimman enimmäisrangaistuksen, jos siitä on säädetty vähintään neljä vuotta vankeutta. 17 Oikeuskirjallisuudessa muun muassa Tapani ja Tolvanen ovat kommentoineet, että on tärkeää jättää rangaistusasteikon yläpäähän liikkumatilaa erityisen vakavia rikoksia varten. Tapani Tolvanen 2011, s. 23. 18 Esimerkiksi Matikkalan mukaan rangaistuksen määräämisessä tulisi myös ottaa huomioon suhteellisuusperiaate, jonka mukaisesti rangaistusten tulisi vastata mahdollisimman hyvin tehtyjen rikosten ankaruutta. Matikkala 2010, s. 120.

12 5 OSALLISUUDEN ARVIOINTI 5.1 Avunannon ja kumppanuuden välisen rajanvedon arviointikriteerit Osallisuuskysymyksiä pohdittaessa tulee ottaa huomioon rikoskumppanuuden ja avunannon välinen rajanveto. Erottelu on olennaisen tärkeää, sillä rikoskumppanuudesta rangaistaan saman lainkohdan mukaan kuin itse tekijää ja avunannosta lievennetyllä rangaistusasteikolla eli enintään kolme neljännestä säädetystä maksimirangaistuksesta. Jokaisen päätekijöitä avustaneen henkilön kohdalla tulee siis arvioida erikseen, kumman lainkohdan mukaan heidät tuomitaan. Huomioitavaa on myös, että tuomitseminen avunannosta edellyttää yrityksen rangaistavuutta. Kuten jo edellä oikeudellisia ongelmia käsitelleessä kappaleessa todettiin, olennaisin erottava tekijä kumppanuuden ja avunannon välillä on yhteisymmärrys. Rikoskumppaneina voidaan tuomita vain ne, jotka RL 5:3 :n mukaisesti yhdessä tekevät rikoksen. Esimerkiksi Tapani ja Tolvanen ovat todenneet yhdessä tekemisen edellyttävän mukaiseen rikokseen. 19 Lisäksi he huomauttavat, että mainittu yhteisymmärrys voi perustua myös julkilausumattomaan sopimukseen. Kumppanuus edellyttää siis vähintään yhteisymmärrystä, tahallisuutta ja tietoisuutta suunnitelman päämääristä. Lisäksi laillisuusperiaatteen hengessä tulisi rikoskumppanin syyllistyä edes osittain tunnusmerkistön mukaiseen toimintaan, jotta hänet voidaan yhdessä päätekijöiden kanssa tuomita. Avunannon kynnys on huomattavasti matalampi; RL 5:6 :n mukaan kaikenlaiset neuvot, toimet ja muut teot riittävät siitä tuomitsemiseen. Hallituksen esityksen mukaan ainoa olennainen edellytys näyttäisi olevan se, että avunantajan teot ovat tosiasiallisesti edesauttaneet rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. 20 Helpottaaksemme osallisten tekojen arviointia, päätimme käydä kunkin apurin roolin systemaattisesti läpi kolmen kriteerin avulla. Ensimmäiset kaksi kriteeriä liittyisivät olennaisesti rikoksen tunnusmerkistöön. Huomioida tulisi siis sekä tietoisuus suunnitteilla olevasta rikoksesta että laillisuusperiaatteen näkökulmasta tunnusmerkistön mukainen toiminta. Lisäksi tekijöiden osuuksia tulisi verrata toisiinsa, sillä RL 6:8 :n mukaan avunantajaa tai tekijää, jonka osuus on selvästi muita vähäisempi, tulee rangaista 19 Tapani Tolvanen 2004, s. 88 20 HE 44/2002 vp, s.157

13 lievennetyn rangaistusasteikon mukaan. Tekijöiden osuuksien vertailu on myös yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta tärkeää. 5.2 D:n ja E:n osuudet Osallisista kenties moitittavimmin menettelivät tapauksessa D ja E, joiden kontolla oli tapauksessa muitakin rikoksia. D oli hankkinut sarjatuliaseita laittomilta markkinoilta ja syyllistynyt näin ollen yhdessä päätekijöiden kanssa törkeään ampuma-aserikokseen RL 41:2 :n mukaisesti. D:n kohdalla raskauttavana asianhaarana oli lisäksi rikoksen suorittaminen palkkiota vastaan, joten tuomioon tultaisiin mahdollisesti soveltamaan vielä RL 6:5 :n koventamisperusteitakin. E puolestaan varasti päätekijöille kaksi autoa, joista toinen oli urheilumallinen. Törkeän varkauden yksi tunnusmerkki on kohteen merkittävä arvo, joten törkeä tekomuoto tulisi tässäkin kyseeseen. Myös E teki rikoksensa palkkiota vastaan, mikä luultavasti johtaisi koventamisperusteiden käyttöönottoon. Mitä tulee kysymyksiin kumppanuudesta ja avunannosta, alan ammattilaisina sekä D:n että E:n voisi olettaa olleen hyvin perillä suunnitellusta rikoksesta. Ongelmallisempaa on sen sijaan tunnusmerkistön mukaisuus, kun kumpikaan ei varsinaiseen suunnitelman toteuttamiseen ottanut osaa. Kuitenkin aseet ja pakoauto olivat suunnitelman välttämättömiä osia, joita ilman teon toteuttaminen olisi ollut lähes mahdotonta. Näin ollen voitaisiin katsoa, että verrattuna muihin apureihin E:n ja D:n toiminta vei tekoa enemmän eteenpäin. Etenkin E:n, joka tiesi toimittavansa auton pakenemistarkoitukseen, kohdalla tekijävastuu saattaisi olla jo varsin lähellä. 5.3 F:n ja G:n osuudet F ja G palkattiin vahtimaan rahankuljetuksen lähtöpaikkana ollutta kauppakeskusta ja pankin lähistöä. Heidän kohdallaan tulee kyseeseen pelkästään osallisuus rikokseen. Vahtiroolinsa takia heidän täytyi olla täysin tietoisia aikomuksesta ryöstää rahankuljetusauto. Lisäksi heillä oli myös konkreettisempi rooli varsinaisen suunnitelman toteutuksessa. Toisaalta muihin tekijöihin verrattuna pelkkä ostoskeskuksen ja pankin silmälläpito ei tunnu erityisen raskauttavalta. Mielestämme esimerkiksi tarkemmat tiedot ryöstösaaliin jakosuunnitelmasta voisivat tässä tapauksessa helpottaa rajanvetoa kumppanuuden ja avunannon välillä. Yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta ei tunnu oikeudenmukaiselta tuomita F:ä ja G:tä saman lainkohdan mukaan kuin

14 päätekijöitä, mikäli tekeminen tosiaan rajoittui pelkkään vahtimiseen. Merkittävä taloudellinen hyöty sen sijaan saattaisi kääntää vaakakupin toiseen suuntaan. 5.4 H:n osuus H:n osuus suunnitelmassa rajoittui rahankuljetusauton aikataulujen luovuttamiseen päätekijöille. Koska H sai tiedoistaan vastineeksi muutaman tuhannen euron palkkion, on syytä olettaa myös hänen olleen tietoinen A:n, B:n ja C:n rikollisista aikeista vaikka suunnitelman tarkemmat yksityiskohdat olisivatkin olleet pimennossa. Varsinaisen suunnitelman toteutukseen ja rahojen anastukseen H ei kuitenkaan ottanut millään tavalla osaa. Mielestämme H:n osuus mahdollisessa ryöstön yrityksessä oli kaiken kaikkiaan muihin verrattuna vähäisempi ja sopii selvästi paremmin avunannon kuin rikoskumppanuuden määritelmään. Edes H:n saamaa palkkiota ei välttämättä tässä yhteydessä tulisi käyttää rangaistuksen koventamisperusteena, sillä verrattuna teon vähäisyyteen H:n saama suurehko rahallinen hyöty lähenisi ennemminkin RL 6:6 :n säännöstä poikkeuksellisesta houkutuksesta lieventämisperusteena. Huomioitavaa on, että A, B ja C olisivat hyvin saattaneet saada kyseiset tiedot muualtakin, esimerkiksi yksinkertaisesti tarkkailemalla rahankuljetusauton liikkeitä ja tekemällä muistiinpanoja sen aikatauluista. Toinen kysymys on, rikkoiko H lakia vuotamalla työnantajansa asioita eteenpäin. Periaatteessa H:n voitaisiin katsoa syyllistyneen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 57 :n mukaisen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Säännöksen mukaan salassapitovelvollisuuden piirin kuuluvat muun muassa yritysturvallisuutta ja vastaavaa turvajärjestelyä koskevat tiedot, joiden leviäminen olisi omiaan vahingoittamaan työnantajaa tai tämän liike- ja sopimuskumppania. Näin ollen myös rahankuljetusauton aikataulujen voitaisiin katsoa kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin. Toisaalta kuten edellä jo mainittiin, olisivat päätekijät oletettavasti saaneet tiedot hankittua muualtakin, jolloin on hieman tulkinnanvaraista voidaanko aikatauluja pitää varsinaisina liikesalaisuuksina. Mikäli H:n kuitenkin katsottaisiin rikkoneen salassapitovelvollisuutta, voitaisiin hänet tuomita RL 38:1 :n mukaisesti salassapitorikoksesta joko sakkoon tai enintään vuodeksi vankeuteen.

15 6 LOPPUPÄÄTELMÄT 6.1 Päätekijät Päätekijöiden A, B ja C kohdalla kyseeseen tulevat rikosnimikkeet olisivat siis törkeän ryöstön yritys, törkeä ampuma-aserikos sekä yllytys törkeään varkauteen. Kuten edellä jo todettiin, tekijöiden syyllistyminen kahteen jälkimmäisenä mainittuun rikokseen ei liene epäselvää. Sen sijaan kysymykseen törkeän ryöstön yrityksestä on hankalampi vastata. Yrityksen alkamisen puolesta puhuivat tapauksessa varsin pitkälle viedyt valmistelutoimet; kaikki olivat suunnitelman mukaisesti asettautuneet paikoilleen ja esimerkiksi vahdit toteuttivat tehtäväänsä jo käytännössä. Mikään ei myöskään sulkenut pois mahdollisuutta, että tekijät tosiasiassa vain siirsivät suunnitelman toteuttamisen myöhemmälle ajankohdalle todellisen luopumisen ja katumisen sijaan. Kuitenkin tapauksessa tulee huomioida myös se, että ainakaan tapahtumakertomuksen mukaan tekijät eivät tienneet poliisin läsnäolosta. Ainoa, joka todellisuudessa oli nähnyt tutun poliisin, oli G, joka ei kuitenkaan ilmoittanut havainnoistaan muille. Näin ollen katsomme, että rikoksen toteutumatta jääminen ei johtunut poliisin väliintulosta vaan tekijät päättivät poistua paikalta jo ennen sitä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta on tärkeää, että rikoksista tuomitaan lailla kriminalisoitujen, toteutuneiden tekojen pohjalta. On toki mahdollista, että tekijät olisivat palanneet paikalle seuraavana päivänä tai vieneet tekonsa loppuun alkuperäisen suunnitelman mukaan ellei G olisi vaiennut ja poistunut paikaltaan ensimmäisenä. Katsomme kuitenkin, että tällainen spekulaatio on enimmäkseen turhaan, sillä rikosoikeudellista vastuuta ei tulisi perustaa pelkkien arvailujen ja ennustusten varaan. Kuten edellä jo pohdimme indisiomerkitystä käsitelleen kappaleen yhteydessä, etenkin vakavien rikosten kohdalla ajatuksesta on vielä varsin pitkä matka toteutettuun tekoon. Näin ollen pidämme kyseenalaisena, oliko rikoksen yritys sittenkään ehtinyt alkaa. Lisäksi katsomme, että mikäli kyse olisi ollut alkaneesta yrityksestä, luopuivat tekijät siitä vapaaehtoisesti ennen poliisin tuloa. Pelkkä kiinnijäämisen pelko ei riitä poistamaan luopumisesta vapaaehtoisuutta.

16 6.2 Osalliset Osallisten kohdalla rajanveto ja loppupäätelmien teko on hieman haastavampaa. Rajallisten tietojen pohjalta on hankala vertailla tekojen moitittavuutta sekä toisten osuuksiin että rikosten tunnusmerkistöihin. Osallisista D, E ja mahdollisesti H syyllistyivät avunannon taikka kumppanuuden lisäksi myös muihin rikoksiin. Heidän kohdallaan kyseeseen saattaisi siis tulla yhteinen rangaistus, mikäli yrityspisteen katsottaisiin ylittyneen päätekijöiden kohdalla. Mikäli taas rangaistavaa ryöstön yritystä ei tapahtunut, ei ketään voi tuomita myöskään avunannosta siihen. Lähimpänä rikoskumppanuutta ja tekijävastuuta oli tässä tapauksessa mielestämme E, joka toimitti päätekijöille pakoauton ja oli siten hyvin tietoinen näiden suunnitelmasta. D niin ikään edesauttoi suunnitelmaa toimittamalla aseet, mutta hänen kohdallaan yhteisymmärrys päätekijöiden kanssa ei ole yhtä itsestään selvää. F:n ja G:n roolit vahteina tuntuvat äkkiseltään selvästi vähäisemmältä kuin E:n, D:n ja päätekijöiden, mutta mielestämme esimerkiksi osuus ryöstösaaliista ja huomattava taloudellinen hyöty saattaisivat vaikuttaa asiaan raskauttavasti. Myös oikeuskäytännössä on huomioitu saaliin jako yhtenä perusteena tekijävastuun syntymiselle pakoauton kuljettamisen ohella. 21 Pienin osuus suunnitelmassa oli H:lla, joka tulkintamme mukaan tulisi tuomita korkeintaan avunantajana muita lievempään rangaistukseen. 6.3 Tulevaisuus Parhaillaan valiokuntakäsittelyssä oleva hallituksen esitys eduskunnalle eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia koskevaksi lainsäädännöksi koskee läheisesti tapaustamme. 22 Esityksessä rikoslain 31 lukuun lisättäisiin 2a, törkeän ryöstön valmistelu. Ehdotuksen mukaan ampuma-aseen hallussapito, törkeän rikoksen yksityiskohtainen suunnittelu ja rikokseen vaadittavan tarpeellisen tiedon hankkiminen olisivat törkeän ryöstön valmistelua, joka tulisi kriminalisoida. Törkeän ryöstön valmistelusta voitaisiin tuomita enintään kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Lakiehdotukseen on kuitenkin sisällytetty edelleen mahdollisuus katumiseen ja valmistelusta luopumiseen samoin kuin yrityksestä luopumiseenkin, jolloin A:n, B:n ja C:n toiminnan kohdalla tulisi joka tapauksessa arvioida, oliko suunnitelman keskeyttäminen tosiasiallista katumusta vai 21 Esimerkiksi tapauksissa KKO 1996:94, 1975-II-40 ja 1974-II-82 saaliin jakamiseen osallistunut pakoauton kuljettaja on tuomittu rikoksesta tekijänä eikä vain avunantajana vaikkei kuljettaja varsinaiseen anastustoimeen osallistunutkaan. 22 HE 141/2012 vp

17 ei. Niin ikään yrityksen alkamispisteeseen tulisi ottaa kantaa, sillä yrityksen ja valmistelun rangaistusasteikot eroaisivat oleellisesti toisistaan. Hallituksen esityksessä on myös pohdittu, sisältyvätkö esimerkiksi törkeät ampumaaserikokset törkeän ryöstön valmisteluun vai rangaistaanko niistä erikseen omien tunnusmerkistöjensä mukaan. Tällä hetkellä rikoslaissa ei ole yleissäännöstä rikosten yhtymisestä, eikä hallituksen esityskään lopulta ota kantaa siihen, tulisiko vastaavanlaiset rikokset tuomita saman vai erillisten rikosnimikkeiden mukaan yhteisenä rangaistuksena. Mahdollisesti asia jää pitkälti oikeuskäytännön varaan, aina tapauskohtaisesti arvioitavasti. 23 Kaikkiaan uusi sääntely saattaisi helpottaa esimerkkitapauksen ratkaisua siltä osin, miten A:n, B:n ja C:n vastuuta jo tehdyistä teoista tulisi arvioida; lainkohdan mukaan tekijät voitaisiin tuomita jo pelkästä valmistelusta ja saattaa näin rikosoikeudelliseen vastuuseen. Parhaimmillaan uusi laki olisi toteutuessaan siis lainkäyttäjille tehokas työväline ja helpottaisi tapausten ratkaisua hankalissa rajatapauksissa. Kriminaalipoliittisista syistä ja ihmisten yleisen turvallisuuden tunteen kannalta lakiehdotus saattaa olla tarpeellinen ja perusteltu. Eettiseltä kannalta hanke herättää kuitenkin epäilyksiä, sillä toteutuessaan se merkitsisi myös yhtä askelta suunnittelusta ja ajatuksista rankaisemisen suuntaan. 24 23 HE 141/2012 vp, s. 24 24 Esimerkiksi Tapani ja Tolvanen ovat kirjoituksissaan myös pistäneet merkille, että yrityksen rangaistavuuden alkupistettä on oikeuskäytännössä hiljalleen siirretty aikaisempaan vaiheeseen. Myös he ottavat kantaa kriminaalipoliittisiin perusteluihin, mutta toteavat kuitenkin, että laillisuusperiaatteen kannalta on ongelmallista, jos ennen rankaisematon valmistelu on nyt rangaistavaa yritystä. Tapani Tolvanen 2008, s.373