KIRJALLINEN KYSYMYS 389/2003 vp Metsänomistajien eriarvoinen kohtelu oman auton käyttökulukorvauksissa Eduskunnan puhemiehelle Metsänomistajia, jotkat eivät harjoita muuta maataloutta, kohdellaan eriarvoisesti oman auton käytöstä aiheutuneiden kulujen osalta. Kun maatalousyrittäjä käyttää omaa autoa työhön liittyvään matkaan, hän saa vähentää normaalisti verotuksessa tästä työajosta aiheutuvina matkakuluina 0,39 euroa/kilometri. Metsänomistaja saa puolestaan vähentää vastaavasta työmatkasta omalle metsäpalstalleen vain 0,20 euroa/kilometri. Toiselle työnantajalle työtä tekevä saa puolestaan verotonta kulukorvausta mainitut 0,39 euroa/kilometri. Tehdessään matkan metsäpalstalleen esimerkiksi istutustyöhön saa metsänomistaja vähentää oman auton käytöstä 29 %:n osuuden mainitusta 0,20 euron kilometrikorvausmäärästä. Vaikka metsänomistaja saisi normaalin kilometrikorvauksen, olisi vähennysvaikutus silti vain 29 % palkkatyöläisen saamaan korvaukseen verrattuna. Tilanne korjattiin maataloudenharjoittajien osalta pari vuotta sitten, mutta metsänomistajille ei vastaavaa korjausta ole vielä tehty. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin verotuskäytännön muuttamiseksi niin, että muuta maataloutta harjoittamattomien metsänomistajien oman auton käytön verotuskohtelu yhtenäistetään muiden maatalousyrittäjien verokohtelun kanssa? Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2003 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 389/2003 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin verotuskäytännön muuttamiseksi niin, että muuta maataloutta harjoittamattomien metsänomistajien oman auton käytön verotuskohtelu yhtenäistetään muiden maatalousyrittäjien verokohtelun kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vuoden 1993 alusta voimaan tulleen pääomaverouudistuksen yhteydessä pinta-alaperusteisesta metsäverotuksesta siirryttiin puun myyntitulon verotukseen. Verovelvollisella oli kuitenkin oikeus valita siirtymäajaksi pinta-alaperusteinen metsäverotus aina vuoteen 2006 asti. Puun myyntitulon verotuksessa metsätalouden pääomatulosta saadaan vähentää matkakulut tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneina menoina. Pinta-alaperusteisessa metsäverotuksessa metsätalouden puhdas tulo arvioidaan tuottoperusteiden avulla. Tuloon kohdistuvat menot otetaan huomioon keskimääräisessä vähennyksessä, jota määritettäessä mukaan luetaan myös puun kasvatuksesta ja myynnistä aiheutuneet matkakustannukset sekä metsäalan koulutustilaisuuksiin osallistumisesta aiheutuneet matkakulut. Erikseen näitä kuluja ei saa vähentää. Metsätaloutta harjoitetaan yleensä maatalouden yhteydessä. Pelkästään metsätilan omistajia lienee noin 200 000. Näistä valtaosa ei harjoita metsätaloutta varsinaisena yritystoimintana, vaan ainoastaan siten, että he saavat satunnaisesti pääomatuloa puun myynnistä. Tällainen puun myynnistä saatu tulo on verrattavissa muuhun varallisuuden perusteella saatuun pääomatuloon. Noin kolmasosaa yksityismetsänomistajista verotetaan edelleen pinta-alaperusteisen järjestelmän mukaan. Yritystoiminnan ja maatalouden tulos jaetaan verotettavaksi pääomatulona ja ansiotulona, kun taas puun myynnistä saatu tulo on kokonaisuudessaan pääomatuloa. Jos puun myyntitulojen verotusjärjestelmään siirtyneet metsänomistajat saisivat vähentää nykyistä suuremmat matkakulut, joutuisivat pinta-alaverotuksen valinneet metsänomistajat huonompaan asemaan. Kun metsäverotuksessa myönnettiin siirtymäajaksi poikkeuksellinen valintaoikeus kahden verojärjestelmän välillä, lähtökohtana oli, että pinta-alaverotukseen ei sen jäljellä olevana voimassaoloaikana tehdä muutoksia. Liikkeen- ja ammatinharjoittajilla ja maataloudenharjoittajilla on oikeus lisävähennykseen auton käytöstä elinkeinotoiminnassa ja maataloudessa samoin kuin tilapäisestä työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten johdosta. Vähennettävä määrä vastaa palkansaajien verotuksessa verovapaan kilometrikorvauksen ja päivärahan enimmäismäärää. Säännöksiä lakiin lisättäessä keskeisenä perusteluna oli, että yrittäjälle haluttiin antaa sama etu, jonka hän saisi, jos hän perustaisi osakeyhtiön ja olisi itse sen työntekijänä. Tällöin päiväraha ja kilometrikorvaus olisivat verovapaata tuloa työntekijän verotuksessa Verohallituksen verovapaista matkakustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaisiin enimmäismääriin asti. Voimassaolevan verojärjestelmän periaatteiden kannalta olisi ongelmallista laajentaa lisävä- 2
Ministerin vastaus KK 389/2003 vp Raimo Vistbacka /ps hennys myös vain pelkkään pääomatuloon ja pääomatuloistakin vain yhteen pääomatulolajiin. Kun metsätaloudesta saatuun tuloon sovelletaan vielä vuoteen 2006 asti kahta erilaista verojärjestelmää, tästäkään syystä ei olisi verotuksen oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaista myöntää metsätilan omistajille vastaavia vähennyksiä. Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 2003 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 389/2003 rd: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att ändra beskattningspraxis så att den skattemässiga behandlingen av skogsägare som inte idkar annat jordbruk skall jämställas med behandlingen av övriga lantbruksföretagare när det gäller användningen av egen bil? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I samband med den kapitalskattereform som trädde i kraft vid ingången av 1993 övergick man från arealbaserad skogsbeskattning till att beskatta inkomsterna av virkesförsäljningen. Den skattskyldige hade dock rätt att under en övergångsperiod fram till 2006 välja arealbaserad skogsbeskattning. Vid beskattningen av försäljningsinkomsten av virke kan från kapitalinkomsten avdras resekostnaderna såsom utgifter för att förvärva eller bibehålla inkomsten. Vid arealbaserad skogsbeskattning uppskattas nettoinkomsten av skogsbruket med hjälp av intäktsgrunderna. De utgifter som hänför sig till inkomsterna beaktas med hjälp av ett genomsnittligt avdrag och när det fastställs beaktas också de resekostnader som förorsakas av virkesproduktionen och virkesförsäljningen samt av deltagande i utbildning inom skogsbranschen. Dessa utgifter får inte avdras separat. Normalt bedrivs skogsbruk i samband med jordbruk. Antalet skattskyldiga som enbart är ägare till ett skogshemman torde uppgå till ca 200 000. Merparten av dessa bedriver inte skogsbruk som egentlig företagsverksamhet, utan de får endast tillfälligt kapitalinkomst av virkesförsäljning. Denna inkomst av virkesförsäljning är jämförbar med annan kapitalinkomst som fås på grundval av förmögenhet. En tredjedel av de privata skogsägarna beskattas fortfarande enligt det arealbaserade skogsskattesystemet. Inkomsten av företagsverksamhet och jordbruk beskattas dels som kapitalinkomst och dels som förvärvsinkomst, medan inkomsten av virkesförsäljning i sin helhet betraktas som kapitalinkomst. Om de skogsägare som övergått till beskattning av försäljningsinkomsten av virke skulle få dra av en större del av resekostnaderna, skulle de skogsägare som stannat inom det arealbaserade skogsskattesystemet komma i en sämre ställning. När skattskyldiga undantagsvis gavs möjlighet att välja mellan två skattesystem var utgångspunkten att inga ändringar görs i den arealbaserade beskattningen under dess återstående giltighetstid. Affärsidkare och yrkesutövare samt lantbruksföretagare har rätt att göra ett extra avdrag då bil används i näringsverksamheten eller jordbruket, liksom också för ökade levnadskostnader till följd av tillfälliga arbetsresor. Det avdragna beloppet motsvarar maximibeloppet av den skattefria kilometerersättningen och dagtraktamentet i beskattningen av löntagare. Då dessa bestämmelser fogades till lagen var en viktig motivering att man ville ge företagarna samma förmån som de skulle få om de bildade ett aktiebolag och själva skulle vara arbetstagare i bolaget. Då skulle dagtraktamentet och kilometerersättningen vara skattefri inkomst i beskattningen av arbetstagare upp till de maximibelopp som anges i skattesty- 4
Ministerns svar KK 389/2003 vp Raimo Vistbacka /ps relsens beslut om skattefria ersättningar för resekostnader. Med tanke på principerna för det nuvarande skattesystemet skulle det vara problematiskt att utvidga rätten till extra avdrag till att också gälla enbart kapitalinkomst och dessutom till endast ett slag av kapitalinkomst. Då två olika skattesystem fortfarande fram till 2006 tillämpas parallellt i fråga om inkomst av skogsbruk vore det inte heller av denna anledning förenligt med principen om en rättvis beskattning att ägare till skogshemman beviljades dylika avdrag. Helsingfors den 30 oktober 2003 Minister Jan- Erik Enestam 5