KANTU 2015 Liikunnan kansalaistoiminnan murrokset ja paikantumiset -työryhmän abstraktit To 12.12.2015 klo 15 18 Liikuntakulttuurin murroksen historiallisia juuria Jouko Kokkonen, FT, erikoistutkija, Suomen Urheilumuseo Suomalaisen liikuntakulttuuri elää 2010-luvulla murrosaikaa, jonka kuluessa järjestäytyneen liikunnan toimijoiden suhteet muotoutuvat uudelleen. Valtion ja kuntien rooli ei näytä enää ainakaan kasvavan ja järjestötasolla kasvua tapahtuu lähinnä kenttätasolla. Liikunta-alan yritystoiminta on sen sijaan laajentunut jopa talouslaman aikana. Eri-ikäisten ihmisten oma-aloitteisuuteen ja -toimisuuteen pohjautuvan liikunnan suosio on myös noussut, ja samalla liikunnasta on tullut yhä selvemmin itseilmaisun ja identiteetin lähde. Esitys perustuu maaliskuussa 2015 ilmestyvän Suomalainen liikuntakulttuuri juuret, nykyisyys ja muutossuunnat -teosta työstäessä esiin nousseisiin havaintoihin. Liikuntakulttuurin ytimeen kuuluvat kasvatus- ja terveyspuhe ovat esimerkiksi pitäneet pintansa 150 vuoden ajan, vaikka sanamuodot ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Kansalaistoiminnan rooli on ollut liikuntakulttuurissa merkittävä kautta modernin liikuntakulttuurin historian, mutta järjestökentän nopea laajentuminen alkoi kuitenkin vasta sotien jälkeen. Murrosvuosia on koettu ennenkin. Parhaillaan meneillään olevia prosesseja voi peilata jo koettuihin muutoksiin ja hahmotella tältä pohjalta myös tulevia kehityslinjoja. Esityksessä pohdin muun muassa seuraavia kysymyksiä: Mitkä tekijät ovat määrittäneet eri aikoina kansalaistoiminnan edellytyksiä? Miten liikunnan kansalaistoiminta asemoituu meneillään olevassa murroksessa? Onko kansalaistoiminnan luonteessa havaittavissa alueellisia eroja? Kentiltä kabinetteihin: Liikunnan kansalaistoiminnan läpileikkaus Päivi Berg, VTT, dos. Nuorisotutkimusverkosto Kati Lehtonen, LitM, LIKES-tutkimuskeskus Nuorisotutkimusverkoston ja Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön yhteishankkeessa (v. 2014 2017, rahoittaja OKM:n liikunnan vastuualue) tarkastelun kohteena on urheiluliikkeen lähihistoria ja nykytila, läpäisten sen rakenteet aina liikkuvista lapsista valtakunnallisten liikuntajärjestöjen johtoon. Lisäksi tarkastellaan laajemmin sitä, kuinka urheiluliikkeen keskeinen oikeutus, kansanterveyden edistäminen, ilmenee eri tasoilla, kuinka terveys ymmärretään ja miten siihen liittyvät tulkinnat eroavat toimijoiden painotuksissa ja kansalaisten liikunnan toteuttamisessa. Esityksessämme avaamme hanketta ja kerromme sen osahankkeina toteutettavista tutkimuksistamme. Ruohonjuuritasolta ylöspäin luotaava etnografinen tutkimus (Berg) kysyy, mitkä ovat lasten ja nuorten ja heidän vanhempiensa motiivit ja toisaalta heidän mahdollisuutensa liikunnan harrastamiselle urheiluseurassa? Kahdella eri paikkakunnalla tuotettavan havainnointi- ja haastatteluaineiston avulla tarkastellaan elettyjä ja toisiaan läpileikkaavia sosiaalisia eroja sekä 7-16-vuotiaiden ja heidän perheidensä suhdetta liikunnan harrastamiseen. Tavoite on selvittää liikunnan harrastamisen yhdenvertaisuuteen liittyviä institutionaalisia rakenteita sekä sosiaalisia ja kulttuurisia käytäntöjä.
Ylärakenteista alaspäin lähtevässä toimijalähtöisessä rakenneanalyysissa (Lehtonen) tarkastelun kohteena ovat liikunnan kansalaistoiminnan arvostukset ja eetos valtakunnallisten liikuntajärjestöjen rakenneuudistusprosessin kautta. Aineisto muodostuu liikuntajärjestöjen johtajien, liikuntahallinnon sekä urheiluseuratoimijoiden haastatteluaineistosta, kyselystä, havaintopäiväkirjasta ja dokumenttiaineistosta. Tavoitteena on selvittää minkälainen liikunnan kansalaistoiminnan eetos on eri toimijaryhmissä, eroavatko ne toisistaan ja onko olemassa yhteistä, kaikki toimijatasot läpäisevää liikunnan kansalaistoiminnan eetosta? Karelia ENPI CBC - Cross-Border Move for Health Katja Kiiski, YTM, projektipäällikkö, Itä-Suomen Liikuntaopisto Vuosina 2013 2014 Itä-Suomen Liikuntaopistolla toteutettiin Euroopan unionin Karelia ENPI CBC ohjelmaan kuuluva Cross-Border Move for Health -hanke, jonka tavoitteena oli edistää kahden Karjalan kansalaisten terveyttä liikunnan avulla. Hankkeen kahdeksan suomalaista ja viisi venäläistä partneria ovat edustaneet laajasti Itä-Suomen ja laajemmin koko Suomen sekä Venäjän Karjalan valtio-, kunta- ja järjestötason liikunta- ja urheiluosaamista. Yhteistyötä liikunnan ja urheilun saralla on Karjalan rajoilla tehty vuosikymmenten ajan. Rajanylittävä hankeyhteistyö on edellyttänyt runsaasti yhteissuunnittelua sekä vallitsevan liikuntakulttuurin tilan selvittämistä molemmin puolin rajaa. Alueiden olosuhteissa ja toimintatavoissa on suuria eroja, kun tulevissa haasteissa on paljon yhtäläisyyksiä. Venäjän Karjalan suurimpia haasteita ovat vaikea taloudellinen tilanne,
tasavallan alueelliset erot sekä liikuntaharrastuksen polarisoituminen. Mahdollisuuksia ovat lisääntyvä urheilun arvostus sekä liikunta- ja urheilupaikkarakentaminen vilkastuminen. Pohjois-Karjalassa liikuntatoimijoita askarruttavat kuntien talouden kiristyminen ja kuntaliitosten vaikutukset kuntien liikuntatoimiin sekä liikunnasta syrjäytyminen ja vapaaehtoistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Tulevaisuuden haasteet ovat kuitenkin samankaltaisia; terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat lapset, nuoret ja ikääntyneet. Liikunnan organisoinnin kehittäminen on ollut yksi hankkeen päätavoitteista. Aihepiiriä on käsitelty useissa koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa. Hankkeen toimijat ovat myös tutustuneet liikunnan organisointiin useissa käytännön tilanteissa. Lisäksi liikunnan organisoinnista on julkaistu opas Liikuntaa organisoimaan opas liikunnan ja urheilun toimijoille. Opas kertoo erilaisista organisoimisen tavoista ja samalla siitä muutoksesta, joka on liikuntakulttuurin pysyvä ilmiö. Ymmärryksen lisääntyminen erilaisista käytännöistä luo edellytyksiä yhteistyölle, joka jatkuu hankeajan jälkeen Pohjois-Karjalan ja Karjalan tasavallan liikunnan ja urheilun yhteistyöryhmässä, jossa on mukana koulutuksen, kunnallisen ja alueellisen hallinnon sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Mikä on vammaisurheilun paikka? Aija Saari, LitT, tutkimuspäällikkö, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Vammaisurheilu sai Suomessa alkunsa 1800-luvun lopulla kuurojen urheiluseuroista ja muiden vammaryhmien osalta pääosin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sotainvalidien kuntoutuksesta käynnistyneet vammaisurheiluliikkeet asemoituivat omiin diagnoosipohjaisiin järjestöihinsä. Vammaisurheilun ja lajiliittojen välisestä yhteistyöstä on puhuttu integraationa, inkluusiona ja kaikille avoimena liikuntana. Valtion hallinnossa ryhdyttiin puhumaan erityisliikunnan integraatiokehityksestä, jota pyritään ohjaamaan ja vahvistamaan seurannan ja arvioinnin avulla (Hallituksen esitys eduskunnalle liikuntalaiksi 2014, 18). Suomalaisen liikunnan kansalaistoiminnan avautuminen käynnistyi 1980 90 -luvuilla, mutta näkyvimmät muutokset tapahtuivat kuitenkin vasta 2000-luvulla. Liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten urheiluliikkeet ja elinsiirtourheilu yhdistyivät Suomen Vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry:ksi vuonna 2009. Kielivähemmistönä kuurojen urheilu jäi erilleen. Esityksessä pohditaan 2000-luvun vammaisurheilun (sisältäen vammaisurheilulajit ja vammaiset urheilijat) muuttuvaa paikkaa osana muutoksessa olevaa liikunnan kansalaistoimintaa sekä eritellään muutokseen vaikuttavia tekijöitä. Esitys perustuu erityisliikuntaa ja vammaisurheilua koskevaan lajiliittoselvitykseen, jonka tavoitteena oli piirtää kuvaa erityisliikunnan ja vammaisurheilun kokonaistilasta valtakunnallisissa lajiliitoissa ja luoda suunnitelma lajiliittojen systemaattiselle seurannalle opetus- ja kulttuuriministeriön tulosperusteisen arvioinnin tueksi. Selvitys on osa laajempaa liikunnan kansalaistoiminnan arvioinnin sateenvarjohanketta (KIHU, LIKES & VAU), jonka pyrkimyksenä on laatia kehittämissuunnitelma liikunnan arvioinnin tietopohjan systematisoinniksi. Vammaisurheilu ja erityisliikunta lajiliitoissa -arviointiraportti (Saari, Aija) julkaistaan Valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa alkuvuodesta 2015.
Urheilun ja liikunnan muuttuvat paikalliset tilat Hannu Itkonen, YTT, professori, liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Liikunnan kansalaistoimintoja organisoidaan korostuneesti paikallistasolla. Olemassa olevat olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaista toimintaa voidaan organisoida. Suomalaisen lakiinkin kirjatun liikuntakulttuurin käytännöissä julkisella sektorilla on merkittävä vastuu urheilu- ja liikuntapaikkojen rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Urheilu- ja liikuntapaikat ovat keskeinen resurssi, johon tukeutuen toimintoja voidaan suunnitella ja organisoida. Myös monet muut tekijät kuten väestö-, kulttuuri- ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, millaisiksi paikalliset seuratoiminnat muotoutuvat. Esityksessäni tarkastelen niitä murroksia, joita paikallistasolla on toteutunut seuratoiminnan resurssien muuttuessa. Tutkimusaineistona hyödynnän kolmessa historiallisen sosiologian hankkeessa kertynyttä materiaalia. Valaisen Varkauden Tarmon, Mutalan Riennon ja Matovaaran Mahdin toimintojen murroskausia. Tarkastelussani kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten urheilu- ja liikuntaseurojen johtotehtävissä toimivat joutuvat suuntaamaan ja sopeuttamaan tekemisiään kulloisiakin olosuhteita vastaaviksi. Kolmen seuran tarkastelujen kautta on mahdollista yleisemminkin ymmärtää suomalaisen urheilun ja liikunnan kansalaistoimintojen muutoksia ja jatkuvia uudelleen paikantumisia. Kansalaistoimijoiden liikkumisympäristöt Anna-Katriina Salmikangas, LitT, yliopistotutkija, liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Suomalaisten liikunnan kansalaistoimijoiden liikkumisympäristöt ovat muuttuneet sadan vuoden aikana. Tarkastelen tätä muutosta kahdessa metsätyö-pienviljelijäkylässä, yhdessä teollisuusyhdyskunnassa sekä yhdessä ruukin ympärille syntyneessä kaupungissa. Hyödynnän tarkastelussa Doreen Masseyn (2008, 39 41, 56 60) tulkintaa sosiaalisten tilojen tilallisesta rakentuneisuudesta, jolloin sosiaalisilla ilmiöillä, toiminnoilla ja suhteilla, kuten liikkumisella, on aina tilallinen sijaintinsa. Tilat ovat sosiaalisia konstruktioita sekä samalla poliittisten ja valtasuhteiden tuotoksia, mikä näkyy myös liikkumisympäristöissä. Kansalaistoimijoiden liikkumisympäristöt ovat kulloisenkin historiallis-yhteiskunnallisen vaiheen tuotoksia. Valaisen myös sitä, miten liikunnan ja urheilun toimijat ovat vaikuttaneet liikkumisympäristöjen ja tilojen muodostumiseen Hannu Itkosen (2000, 18 24) konstruoimien liikunnan kansalaistoiminnan kausien kautta. Niiden avulla voidaan hahmottaa myös tilojen ajallista muuttumista. Järjestökulttuurin kaudella liikuntaympäristöt olivat pääasiassa kansalaistoimijoiden tekemiä. Erityisesti kansalaissodan jälkeen urheilun ja liikunnan liikkumisympäristöt olivat poliittisesti jakautuneet samalla tapaa kuin liikuntakulttuurikin. Kilpailullisella kaudella kasvoivat vaateet liikkumisympäristöjä kohtaan, jolloin kansalaistoimijat eivät kyenneet niitä itse rakentamaan. Kunnallisen liikuntahallinnon kehittymisen myötä kansalaistoimijoista tuli urheilu- ja liikuntatoimikuntien tai lautakuntien päättäjinä liikuntaympäristöjen rakentamisen suuntaajia.
Eriytyneen toiminnan kaudella ensimmäisen liikuntalaki (984/28.12.1979) määritteli julkisen liikuntahallinnon tehtäväksi liikunnan edellytyksistä vastaamisen. Nykyisin noin 75 prosenttia liikuntapaikoista on julkisen sektorin omistuksessa. Kuntien heikko taloudellinen tilanne on pakottanut liikuntatoimia etsimään uusia ratkaisuja liikkumisympäristöjen rakentamiseen ja ylläpitoon, jolloin kansalaistoimijat on toivotettu tervetulleiksi liikkumisympäristöjen ylläpitäjiksi ja rakentajiksi.