KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 3. joulukuuta 2009 SEC(2009) 1666 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA OHJEET SOPIMATTOMISTA KAUPALLISISTA MENETTELYISTÄ ANNETUN DIREKTIIVIN 2005/29/EY TÄYTÄNTÖÖNPANOA JA SOVELTAMISTA VARTEN FI 1 FI

Joulukuu 2009 Vastuuvapauslauseke Tämä terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston yksiköiden laatima asiakirja ei voi oikeudellisesti sitoa komissiota toimielimenä. On huomattava, ettei tässä asiakirjassa voida esittää yhteisön lainsäädännön virallista tulkintaa jostain yksittäisestä tilanteesta. Siinä ei myöskään anneta oikeudellista neuvontaa kansalliseen lainsäädäntöön liittyvistä kysymyksistä. FI 2 FI

SISÄLLYSLUETTELO 1. Direktiivin soveltamisala... 7 1.1. Kaupallisten menettelyjen määritelmä kattaa myynninjälkeiset menettelyt... 7 1.2. Määritelmä kattaa internetin sosiaalisessa mediassa ja hintavertailusivustoilla esiintyvät kaupalliset menettelyt... 8 1.3. Kattaako kaupallisten menettelyjen käsite tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajat ostavat tuotteita kuluttajilta?... 9 1.4. Myynninedistäminen kuuluu direktiivin soveltamisalaan... 9 1.5. Rahoitusalaan liittyvät kaupalliset menettelyt kuuluvat direktiivin soveltamisalaan 10 1.6. Direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu kaupalliset menettelyt, jotka eivät vahingoita kuluttajien taloudellisia etuja... 13 1.7. Direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu kaupalliset menettelyt, jotka vahingoittavat vain kilpailijoiden taloudellisia etuja tai liittyvät elinkeinonharjoittajien välisiin liiketoimiin... 15 1.8. Elinkeinonharjoittajan käsite... 16 1.9. Direktiivin ja kansallisen lainsäädännön sekä muun EU:n lainsäädännön välinen suhde... 17 1.10. Direktiivin ja itsesääntelyn välinen ero... 20 1.10.1. Direktiivin säännökset... 20 1.10.2. Itsesääntelyn roolia koskevia yleisiä huomioita... 21 2. Direktiivin yleiset säännökset... 23 2.1. Kaupallisen ratkaisun käsite... 23 2.1.1. Määritelmät ja yleiset huomiot... 23 2.1.2. Ostopäätös... 23 2.1.3. Kaupallisen ratkaisun merkitys... 24 2.2. Keskivertokuluttaja... 25 2.2.1. Direktiivin säännökset... 25 2.2.2. Oikeuskäytäntö ja ohjeet... 26 2.3. Haavoittuvat kuluttajat... 30 2.3.1. Direktiivin säännökset... 30 2.3.2. Haavoittuvat kuluttajat arviointiperusteet... 31 2.3.3. Ennakoitavuuden vaatimus... 32 2.4. Harhaanjohtavat toimet... 32 FI 3 FI

2.4.1. Direktiivin säännökset... 32 2.4.2. Yleisiä huomioita... 33 2.4.3. Yleiset harhaanjohtavat tiedot... 35 2.4.4. Sekaannusta aiheuttava markkinointi... 37 2.5. Harhaanjohtavat ympäristöväitteet... 39 2.5.1. Johdanto/määritelmä... 39 2.5.2. Yhteenveto ympäristöväitteitä koskevasta EU:n erityislainsäädännöstä... 40 2.5.3. Direktiivi ja harhaanjohtavat ympäristöväitteet... 43 2.5.4. Liitteessä I kielletään tietyt harhaanjohtavat ympäristöväitteet... 43 2.5.5. Direktiivin yleisten säännösten soveltaminen harhaanjohtaviin ympäristöväitteisiin44 2.5.6. Myös ympäristösitoumuksia sisältävien käytännesääntöjen rikkomista voidaan pitää harhaanjohtavana toimena... 46 2.5.7. Ympäristöväitteitä sisältäviä tuotevertailuja on arvioitava harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetussa direktiivissä esitettyjen perusteiden mukaisesti... 46 2.5.8. Harhaanjohtavien ympäristöväitteiden valvonta ja todistustaakka... 48 2.6. Ostokehotus... 49 2.6.1. Direktiivin säännökset... 49 2.6.2. Määritelmä... 49 2.6.3. Ostokehotus ja harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset... 50 2.6.4. Direktiivin 7 artiklan 4 kohdan mukaisten tiedotusvaatimuksien soveltaminen... 51 2.6.5. Ostokehotus ja olennaiset tiedot muita huomioita... 53 2.6.6. Esimerkkejä ostokehotuksista... 53 3. Musta lista (liitteen I mukaiset menettelyt)... 55 3.1. Yleisiä huomioita mustasta listasta... 55 3.2. Liitteessä I oleva 9 kohta tuotteet, joita ei voida myydä laillisesti... 55 3.2.1. Direktiivin säännökset... 55 3.3. Liitteessä I oleva 17 kohta Tuotteet, joilla parannetaan sairauksia, toimintahäiriöitä tai epämuodostumia... 56 3.3.1. Direktiivin säännökset... 56 3.3.2. Terveysväitteet ja lääkkeisiin liittyvät väitteet... 56 3.3.3. Kauneustuotteet ja -hoidot sekä vastaavat... 57 FI 4 FI

3.4. Liitteessä I oleva 20 kohta sanan ilmainen käyttö... 59 3.4.1. Direktiivin säännökset... 59 3.4.2. Liitteessä I olevan 20 kohdan mukaisen kiellon tavoite ja sitä koskevia alustavia huomioita... 59 3.4.3. Säännöksen rakenne perusperiaatteet ja selkeät rikkomiset (liitteessä I olevan 20 kohdan mukainen käsite ilmainen )... 59 3.4.4. Yhdistettyjä tarjouksia koskevat perusedellytykset... 60 3.4.5. Kylkiäiskampanjat... 60 3.4.6. Määräaikaiset kylkiäiskampanjat... 61 3.4.7. Pakettitarjoukset... 62 3.4.8. Pakettitarjousten tavanomaiset osat... 62 3.4.9. Asennuksen ja laitteiden kertakustannukset... 63 3.4.10. Tutustumistarjoukset uusille asiakkaille... 63 3.4.10.1. Uudet asiakkaat ja olemassa olevat tuotteet... 63 3.4.10.2. Uudet tuotteet... 64 3.5. Liitteessä I oleva 31 kohta palkinnot... 64 3.5.1. Direktiivin säännökset... 64 Liite I vuokaavio direktiivistä... 66 FI 5 FI

JOHDANTO Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, jäljempänä direktiivi, annettiin 11. toukokuuta 2005. Direktiivillä vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjunnalle ja edistetään korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista. Sillä varmistetaan, ettei kuluttajia johdeta harhaan ja etteivät he joudu alttiiksi aggressiiviselle markkinoinnille. Lisäksi varmistetaan, että unionin elinkeinonharjoittajien esittämät väitteet ovat selkeitä, paikkansapitäviä ja oikeiksi osoitettuja, jotta kuluttajat voivat tehdä perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia valintoja. Direktiivillä pyritään myös takaamaan, edistämään ja suojelemaan tervettä kilpailua kaupallisten menettelyjen alalla. Jäsenvaltiot ovat direktiivin antamisen jälkeen hyväksyneet kansallisia täytäntöönpanosäädöksiä. Tämä aiheuttaa monia haasteita etenkin, kun otetaan huomioon täydellisen yhdenmukaistamisen oikeudelliset vaikutukset alalla, jolle ovat ominaisia kansallisten politiikkojen, toimintamallien ja täytäntöönpanomenetelmien väliset erot. On erittäin tärkeää, että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet edistävät direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja johdonmukaista soveltamista. Näin varmistetaan, että niin kuluttajiin kuin elinkeinonharjoittajiinkin sovelletaan samoja sääntöjä kaikkialla Euroopan unionissa. Tässä asiakirjassa annettavat ohjeet koskevat direktiivin ongelmallisina pidettyjä keskeisiä käsitteitä ja säännöksiä. Asiakirjassa esitetään käytännön esimerkkejä direktiivin soveltamisesta. Ohjeilla pyritään edistämään direktiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen edellyttämää keskinäistä yhteisymmärrystä ja käytäntöjen lähentämistä. Asiakirjalta puuttuu kuitenkin muodollinen oikeudellinen asema. Niinpä direktiivin tulkinnasta vastaakin viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuin, jos ilmenee erimielisyyksiä. Ohjeet ovat syntyneet tuloksena yhteistyöstä, jota komissio on tehnyt jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa direktiivin antamista seuranneina vuosina. Epävirallisen työskentelymenettelyn ja monien kuulemisten jälkeen komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto laati tämän yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa käsitellään kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien esille tuomia kysymyksiä. Ohjeasiakirja on muuttuva asiakirja. Se on saatavilla verkossa 1, ja sitä täydennetään ja päivitetään säännöllisesti sopimattomista kaupallisista menettelyistä saatavien uusien tietojen perusteella. Se ei ole tyhjentävä mutta täydentyy sitä mukaa kun kansallisilta täytäntöönpanoviranomaisilta saadaan tietoja tai kun ilmenee uusia menettelyjä tai uusia kysymyksiä ja EU:n ja kansallinen oikeuskäytäntö kehittyy. Ohjeet tukevat myös direktiivin soveltamista koskevaa kertomusta, jonka komissio aikoo toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kesäkuussa 2011 2. 1 2 http://ec.europa.eu/consumers/index_fi.htm. Ks. direktiivin 18 artiklan 1 kohta. FI 6 FI

1. DIREKTIIVIN SOVELTAMISALA Kaupalliset menettelyt määritellään direktiivin 2 artiklan d alakohdassa: elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä (jäljempänä myös kaupallisilla menettelyillä ) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille. Direktiivin 2 artiklan c alakohdan mukaan tuotteella tarkoitetaan tavaraa tai palvelua, kiinteä omaisuus, oikeudet ja velvoitteet mukaan luettuina. Tämä määritelmä vastaa harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetussa direktiivissä 3 sekä ehdotuksessa direktiiviksi kuluttajan oikeuksista 4 olevaa tuotteen määritelmää. 3 artikla Tätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen. 1.1. Kaupallisten menettelyjen määritelmä kattaa myynninjälkeiset menettelyt Kaupallisten menettelyjen määritelmää olisi tulkittava direktiivin soveltamisalaa koskevan 3 artiklan mukaisesti. Kaupallisia menettelyjä ei esiinny ainoastaan markkinointi- ja myynti- tai toimittamisvaiheessa vaan myös myynnin jälkeen (ks. 3 artiklan 1 kohta). Myös direktiivin johdanto-osan 13 kappaleessa viitataan sekä niihin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, joita esiintyy ilman minkäänlaista elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimussuhdetta, että niihin, joita esiintyy sopimuksen tekemisen jälkeen ja sen täytäntöönpanon aikana. Tätä korostetaan myös komission direktiiviehdotuksen perusteluissa 5 (59 kohdassa): Kuten edellä esitettiin, direktiivissä ei säädetä erillisestä sopimattomuusluokasta, joka koskee myynninjälkeisiä menettelyjä, vaan direktiivin säännöksiä sovelletaan ehdotuksen mukaan sekä myyntiä edeltäviin että myynninjälkeisiin kaupallisiin menettelyihin. Näin elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että myynninjälkeiset kaupalliset menettelyt ovat samojen hyvän kauppatavan vaatimusten mukaisia kuin myyntiä edeltävät kaupalliset menettelyt. Myynninjälkeisten palveluiden puuttumista ei kuitenkaan sinällään pidettäisi sopimattomana, ellei elinkeinonharjoittajan toiminta saa keskivertokuluttajaa odottamaan olennaisesti toisenlaisia myynninjälkeisiä palveluita. Esimerkkejä: 3 4 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (kodifioitu toisinto), EUVL L 376, 27.12.2006. KOM(2008) 614 lopullinen. KOM(2003) 356 lopullinen. FI 7 FI

Saatavien periminen olisi katsottava direktiivin soveltamisalaan kuuluvaksi myynninjälkeisiksi kaupalliseksi menettelyksi. Kun kuluttaja on elinkeinonharjoittajalle velkaa tietyn rahasumman (kuluttajasaatavana), saatavan periminen (elinkeinonharjoittajan itsensä tai kolmannen osapuolen toteuttamana) liittyy suoraan tuotteiden myyntiin tai toimittamiseen. Myynninjälkeisten palvelujen olisi oltava elinkeinonharjoittajan lupausten mukaisia (esimerkiksi, jos myytävään tietokoneeseen kuuluu ilmainen tukipalvelu, elinkeinonharjoittaja ei saa veloittaa sen käytöstä). Vaikeat ja kohtuuttomat vaihtamisen esteet olisi myös katsottava myynninjälkeisiksi menettelyiksi. Esimerkiksi Italian täytäntöönpanoviranomainen on määrännyt teleyhtiölle sakon, koska yhtiö oli estänyt asiakkaitaan vaihtamasta palveluntarjoajaa tai viivyttänyt vaihtamista 6. 1.2. Määritelmä kattaa internetin sosiaalisessa mediassa ja hintavertailusivustoilla esiintyvät kaupalliset menettelyt Sosiaalisesta mediasta, johon kuuluvat blogit ja verkkoyhteisösivustot, on tullut tärkeitä väyliä kaupallisille ja erityisesti salaisille kaupallisille menettelyille. Elinkeinonharjoittajat käyttävät näitä väyliä toisinaan tuotteidensa myynnin edistämiseen ja mainostamiseen. Useat jäsenvaltiot ovat kertoneet esimerkiksi, että kosmetiikkayhtiöt ovat maksaneet bloginpitäjille palkkaa tuotteidensa myynnin edistämisestä ja mainostamisesta teini-ikäisille suunnatussa blogissa muiden käyttäjien tietämättä. Viranomaiset ovat näissä tilanteissa katsoneet, että kyseiset bloginpitäjät ovat harjoittaneet kaupallisten menettelyjen salaamista. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä voi esiintyä myös hintavertailusivustoilla. Niihin kuuluu kiistattomasti elinkeinonharjoittajan oma tai häneen sidoksissa oleva verkossa toimiva hintavertailupalvelu, jossa mainostetaan elinkeinonharjoittajan tuotteita. Esimerkiksi Ranskassa tuomioistuimet ovat katsoneet, että erään suuren ranskalaisen supermarketyhtiön perustama ruokakauppojen hintavertailupalvelusivusto quiestlemoinscher.com (sanatarkasti käännettynä kukaonhalvin.com ), on elinkeinonharjoittajan verkkosivusto ja vertailevan mainonnan väline 7. Ammattimaisia mutta riippumattomia hintavertailusivustoja varten elinkeinonharjoittaja ottaa selville vähittäismyyjien hintoja ja välittää näitä tietoja kuluttajille. Myös tällaiset palveluntarjoajat olisi sen vuoksi katsottava elinkeinonharjoittajiksi, joita direktiivin säännökset sitovat. Näissä tapauksissa palveluntarjoajien käyttämät kriteerit ja menetelmät sekä mahdolliset sopimussuhteet tiettyihin elinkeinonharjoittajiin olisi ilmoitettava sivustojen käyttäjille. Jos taas yksityishenkilöt tarjoavat hintavertailutietoja muuten kuin ammattimaisesti, heidän ei katsota harjoittavan kaupallisia menettelyjä. Tässäkin tapauksessa kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on arvioitava tapauskohtaisesti, kuuluvatko sivustot direktiivin soveltamisalaan. 6 7 PS1268 - TELE2-ostruzionismo migrazione, Provv. n. 20266 del 03/09/2009 - Pubblicazione Bollettino n. 36/2009 PS1700 - TISCALI-ostruzionismo passaggio a TELECOM, Provv. n. 20349 del 01/10/2009 - Pubblicazione Bollettino n. 40/2009. Tribunal de commerce de Paris 29.3.2007 Carrefour c/galaec (la coopérative groupement d'achat des centres Leclerc). FI 8 FI

1.3. Kattaako kaupallisten menettelyjen käsite tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajat ostavat tuotteita kuluttajilta? Tietyt elinkeinonharjoittajat saattavat ammattitoimintansa puitteissa hankkia tuotteita kuluttajilta. Näin tekevät esimerkiksi auto- ja antiikkikauppiaat sekä käytettyjen tavaroiden kauppiaat. Direktiivissä esitetyn määritelmän mukaan kaupallisiin menettelyihin kuuluvat vain menettelyt, jotka liittyvät välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille. Päinvastainen tilanne, jossa elinkeinonharjoittajat hankkivat tuotteita kuluttajilta, ei kuulu direktiivin soveltamisalaan. On kuitenkin tapauksia, joissa elinkeinonharjoittajan kuluttajalta hankkima tuote on kytköksissä jonkin (muun) tuotteen myynnin edistämiseen, myyntiin tai toimittamiseen kuluttajalle. Esimerkiksi moottoriajoneuvojen kaupan alalla on yleistä, että kuluttajat tekevät vaihtosopimuksia, joiden mukaan elinkeinonharjoittaja ostaa käytetyn ajoneuvon kuluttajalta, joka puolestaan ostaa ajoneuvon elinkeinonharjoittajalta. Tällaisissa tapauksissa kaupallinen menettely on kaksivaiheinen: elinkeinonharjoittaja ei ostaisi ajoneuvoa, jollei hän myisi autoa kuluttajalle. Näin ollen koko menettely kuuluu direktiivin soveltamisalaan. Tapauksissa, joissa edellä kuvattua kytköstä ei voida todeta, jäsenvaltiot voivat joka tapauksessa ulottaa kansallisen lainsäädännön tai oikeuskäytännön kautta direktiivin soveltamisalan käsittämään myynnin kuluttajalta liikeyritykselle, mikäli se on EU:n lainsäädännön mukaista. Yhdistyneen kuningaskunnan ohjeissa, jotka koskevat direktiivin täytäntöönpanoon käytettäviä asetuksia 8, annetaan seuraava esimerkki: elinkeinonharjoittajana toimiva kiinalaisen keramiikan asiantuntija kertoo kuluttajalle, että tämän kauppaama Ming-maljakko on väärennös. Jos se ei ole väärennös, toteamuksessa on todennäköisesti kyse harhaanjohtavasta toimesta. 1.4. Myynninedistäminen kuuluu direktiivin soveltamisalaan Kaupalliset menettelyt, kuten yhdistetyt tarjoukset ja kytkykauppatarjoukset, alennukset, hinnanalennukset, alennusmyynnit, kaupalliset arvontapelit, kilpailut ja etusetelit kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, joten niihin sovelletaan direktiivin säännöksiä. Kaupallisten menettelyjen määritelmässä viitataan selvästi myynninedistämiseen, kun ne määritellään menettelyiksi, jotka liittyvät välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille. Direktiivissä on useita myynninedistämiskäytäntöjä koskevia säännöksiä (muun muassa erityiseen hintaetuun liittyviä harhaanjohtavia toimia koskeva 6 artiklan d alakohta; liitteessä I oleva 5 kohta (täkymainonta) 7 kohta (erikoistarjoukset), 19 ja 31 kohta (palkinnot, kilpailut) ja 20 kohta (ilmaistarjoukset)). 8 Consumer protection from unfair trading ohjeet Yhdistyneen kuningaskunnan asetuksista (toukokuu 2008), joilla pannaan täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi Office of Fair Trading/ Department for Business Enterprise and Regulatory Reform. FI 9 FI

Näitä kysymyksiä on selvitetty unionin tuomioistuimen asiassa Total Belgium antamassa tuomiossa 9. [ ]yhdistetyt tarjoukset ovat kaupallisia toimia, jotka kuuluvat selvästi joidenkin toimijoiden kaupalliseen strategiaan ja joilla pyritään välittömästi edistämään niiden myyntiä ja menekkiä. Tästä seuraa, että ne hyvinkin ovat direktiivin 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuja kaupallisia menettelyjä ja että ne näin ollen kuuluvat sen soveltamisalaan. (50 kohta). Julkisasiamiehen tässä asiassa esittämän ratkaisuehdotuksen 69 kohdan mukaan yhdistetyt tarjoukset perustuvat vähintään kahden erilaisen tavaraa tai palvelua koskevan tarjouksen kytkemiseen yhdeksi myyntiyksiköksi... liiketaloudelliselta kannalta tarkasteltuna yhdistetyt tarjoukset edustavat hinta- ja viestintäpoliittisia toimenpiteitä, kahta markkinoinnin tärkeimmistä politiikoista. Unionin tuomioistuin tulee täsmentämään direktiivin soveltamisalaa tuomioissa, jotka se antaa seuraavissa asioissa: C-304/08 Plus Warenhandelsgesellschaft (ennakkoratkaisu Saksa). Tässä asiassa on kyse kansallisesta kiellosta, joka koskee tavaran tai palvelun hankinnan asettamista palkintokilpailuun tai arvontapeliin osallistumisen edellytykseksi. Julkisasiamies totesi esittämässään ratkaisuehdotuksessa, että tällaiset yhdistetyt tarjoukset ovat kaupallisia menettelyjä ja kuuluvat direktiivin soveltamisalaan 10. C-540/08 Mediaprint Zeitungs (ennakkoratkaisu Itävalta). Asia koskee kansallista säännöstöä, jossa kielletään sanomalehtien. aikakausjulkaisujen tai muiden tavaroiden ja palvelujen ostoon liittyvä ilmaisten palkintojen tarjoaminen. C-522/08 Telekomunikacja Polska (ennakkoratkaisu Puola). Asia koskee televiestintäalan kansallista lainsäädäntöä, jossa kielletään muiden palvelujen tai laitteen hankkimisen asettaminen telepalvelujen myymisen ehdoksi. 1.5. Rahoitusalaan liittyvät kaupalliset menettelyt kuuluvat direktiivin soveltamisalaan 3 artiklan 9 kohta Direktiivissä 2002/65/EY määriteltyjen rahoituspalvelujen sekä kiinteän omaisuuden osalta jäsenvaltiot voivat asettaa vaatimuksia, jotka ovat ohjailevampia tai rajoittavampia kuin tämä direktiivi alalla, jota se lähentää. 9 10 Yhdistetyt asiat C-261/07, VTB-VAB NV v. Total Belgium NV ja C-299/07, Galatea BVBA v. Sanoma Magazines Belgium NV, tuomio 23.4.2009. Julkisasiamiehen 3.9.2009 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-304/08. FI 10 FI

Direktiivin 2002/65/EY 11 mukaan rahoituspalveluilla tarkoitetaan pankki-, luotto-, vakuutus-, yksilöllisiä eläkejärjestely-, sijoitus- tai maksupalveluja. Esimerkkejä sopimattomista kaupallisista menettelyistä rahoitusalalla Rahoituspalvelut kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, ja niihin sovelletaan direktiivin säännöksiä, kuten liitettä I ( musta lista ). Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa mainitaan, direktiivillä tarjotaan kuluttajille suojaa, kun erityistä alakohtaista yhteisön lainsäädäntöä ei ole olemassa, ja kielletään elinkeinonharjoittajia luomasta vääriä vaikutelmia tuotteiden luonteesta. Tämä on erityisen tärkeää, kun kyseessä ovat monimutkaiset tuotteet, joihin liittyy kuluttajan kannalta suuri riski, kuten tietyt rahoituspalvelutuotteet.. Kansalliset viranomaiset ovat jo soveltaneet direktiivin säännöksiä tällä alalla. Kreikan 12 ja Belgian viranomaiset ovat jo ryhtyneet oikeustoimiin niitä pankkeja vastaan, jotka olivat antaneet harhaanjohtavia tietoja tietyille rahoitustuotteille ja etenkin Lehman Brothersin joukkovelkakirjoille ominaisista riskeistä. Päättäessään, olivatko edellä mainitut menettelyt olleet harhaanjohtavia, Kreikan viranomaiset ottivat huomioon, että pankit olivat kohdistaneet näiden joukkovelkakirjojen myynnin tämäntyyppisiin rahoitustuotteisiin perehtyneiden ammattimaisten sijoittajien sijasta kuluttajiin jotka olivat tavallisia käyttötilin haltijoita. Vähittäisrahoituspalveluista 22. syyskuuta 2009 annetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 13 määriteltiin muita rahoitusalalla esiintyviä ongelmallisia kaupallisia menettelyjä, joista esimerkkinä ovat pankkimaksujen epäselvyys, jonka vuoksi kuluttajien on melkein mahdotonta vertailla kaikkea markkinoilla olevaa tarjontaa järjestelmällisesti 14 ennen sopimuksen tekemistä annettujen tietojen riittämättömyys ja vaikeaselkoisuus (monimutkainen kieli, tärkeitä tietoja pienellä kirjasinkoolla, sivukaupalla tietoja annetaan vasta vähän ennen sopimuksen allekirjoittamista). Tästä seuraa, että kuluttajat eivät saa riittävästi tietoa rahoitustuotteen ominaisuuksista (esimerkiksi koroista, odotetusta tuotosta ja kustannuksista) mahdolliset esteet käyttötilien vaihtamisessa toiseen pankkiin. Nämä menettelyt voidaan direktiivin mukaisesti katsoa harhaanjohtaviksi: kuluttajille annettavat tiedot eivät saa olla vääriä eivätkä harhaanjohtavia etenkään rahoitustuotteeseen tai -palveluun sisältyvien etujen, odotettujen tulosten ja riskien osalta. Maksut (esimerkiksi tilinylitysmaksut) olisi esitettävä ja laskettava selkeällä tavalla. Tosiasiallisesti virheetöntä tietoa ei direktiivin mukaisesti saa esittää harhaanjohtavalla tavalla. Direktiivissä määritellään lisäksi perusteet, joita käytetään arvioitaessa aggressiivisia menettelyjä, kuten vaikeiden ja 11 12 13 14 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta, EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. Kehitysministeriön kuluttajaosasto ja kuluttajansuojaosasto määräsivät 27. maaliskuuta 2009 Ateenassa toimivalle Citibank PLC -yhtiölle 1 000 000 euron sakon. http://ec.europa.eu/consumers/rights/fin_serv_en.htm. Ks. perusteellinen selvitys pankkimaksuista osoitteessa http://ec.europa.eu/consumers/strategy/facts_en.htm#retail. FI 11 FI

kohtuuttomien sopimuksen ulkopuolisten esteiden käyttämistä silloin, kun kuluttaja haluaa päättää sopimuksen tai vaihtaa elinkeinonharjoittajaa. Elinkeinonharjoittajan vaihtamiseen liittyvät esteet voidaan siksi katsoa aggressiivisiksi menettelyiksi 15. Kuluttajia suojataan tietojen vaikeaselkoisuudelta myös maksupalveludirektiivissä 16, kun on kyse maksupalveluista, joita ovat määritelmän mukaisesti palvelut käteisen tallettamiseksi maksutilille sekä kaikki maksutilin hoitamisen edellyttämät operaatiot. Kyseisessä direktiivissä säädetään, että tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä (41 artikla). Komission yksiköt tekevät yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa direktiivin täytäntöönpanemiseksi rahoitusalalla ja voivat täydentää ohjeita sitä mukaa, kun ilmenee uusia tapauksia ja saadaan uusia esimerkkejä. Yhdenmukaistamista koskeva vähimmäislauseke Direktiivin 3 artiklan 9 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat säännellä tällä alalla esiintyviä sopimattomia kaupallisia menettelyjä direktiiviä ohjailevammin, mikä tarkoittaa, että direktiivillä ei kokonaan yhdenmukaisteta rahoituspalvelujen alan sopimattomien kaupallisten menettelyjen sääntelyyn sovellettavia kansallisia sääntöjä. Johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan lisäksi, että rahoituspalvelut ja kiinteä omaisuus edellyttävät monimutkaisuutensa ja niihin sisältyvien suurten riskien vuoksi yksityiskohtaisia vaatimuksia, elinkeinonharjoittajille asetettavat positiiviset velvoitteet mukaan luettuina. Tämän vuoksi tällä direktiivillä ei rahoituspalvelujen ja kiinteän omaisuuden alalla rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta antaa tätä direktiiviä tiukempia säännöksiä kuluttajien taloudellisten etujen suojelemiseksi.. Esimerkkejä: Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa kansalliset säännökset, joissa kielletään rahoituspalvelujen yhdistetyt tarjoukset 17, jos nämä säännökset ovat muuten EU:n lainsäädännön mukaisia. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa vaatimuksia, jotka koskevat rahoitustuotteista annettavia yksityiskohtaisia tietoja tai vakiolomakkeita. Suhde erityisdirektiiveihin Direktiivillä täydennetään niitä olemassa olevia muita direktiivejä, joissa annetaan yksityiskohtaisempia säännöksiä rahoitusalan kaupallisista menettelyistä. 15 16 17 Euroopan pankkialan komitea on hyväksynyt pankkitilin siirtämistä koskevat yhteiset periaatteet, jotka oli määrä ottaa käyttöön 1. marraskuuta 2009. Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/finservicesretail/docs/baeg/switching_principles_en.pdf. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta, EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1 36. Yhdistettyjä tarjouksia koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei sovelleta rahoitusalaan 3 artiklan 9 kohdan nojalla. FI 12 FI

Esimerkiksi kulutusluottoja koskevassa direktiivissä 18 on erityisiä säännöksiä luottosopimuksia koskevasta mainonnasta (mainonnassa on ilmoitettava esimerkiksi lainakorko, luoton kokonaismäärä, todellinen vuosikorko ja tapauksen mukaan luottosopimuksen kesto) samoin kuin luettelo vakiotiedoista, jotka on annettava kuluttajille ennen sopimusta, jotta nämä voivat erityisesti vertailla eri tarjouksia keskenään. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevalla direktiivillä täydennetään näitä erityisvaatimuksia. Sitä sovelletaan esimerkiksi tapauksiin, joissa mainonnassa esitetään tietoja harhaanjohtavasti tai palveluntarjoaja käyttää aggressiivisia kaupallisia menettelyjä. Maksupalveludirektiivissä (direktiivissä 2007/64/EY) on vaatimuksia, jotka koskevat kuluttajille tarjottavien maksupalvelujen alalla ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja (37 39 ja 42 artikla) sekä näiden tietojen esittämistapaa (36 ja 41 artikla). Direktiivi ja maksupalveludirektiivi ovat soveltamisalaltaan päällekkäisiä vain pieneltä osin, sillä maksupalveludirektiiviä sovelletaan vain maksupalveluihin (kun direktiiviä sovelletaan suurempaan joukkoon yritysten ja kuluttajien välisiä (business-to-consumers, B2C) rahoituspalveluja). Tällä suppealla alueella maksupalveludirektiivissä on erityissäännöksiä tiedoista, jotka on annettava kuluttajille ennen sopimuksen tekemistä esitettäessä ostokehotusta, sekä ennen sopimusta annettavien tietojen toimittamistavasta, joten se on lex specialis -säädös suhteessa direktiiviin. Direktiiviä sovelletaan edelleen tämän alueen ulkopuolella, ja se täydentää näin ollen maksupalveludirektiiviä (ks. maksupalveludirektiivin johdanto-osan 22 kappale). Direktiiviä sovelletaan esimerkiksi maksupalvelujen mainostamiseen ja aggressiiviseen myyntiin. 1.6. Direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu kaupalliset menettelyt, jotka eivät vahingoita kuluttajien taloudellisia etuja 1 artikla Tämän direktiivin tarkoituksena on tukea sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja lähentämällä jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Direktiivin 1 artiklassa säädetään nimenomaisesti kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia menettelyjä koskevan lainsäädännön lähentämisestä. Kansalliset säännöt, joilla pyritään suojelemaan muita kuin taloudellisia etuja, eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Direktiivillä ei siis rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuuksia asettaa lisäsääntöjä ja rajoittavampia sääntöjä, joilla säännellään kaupallisia menettelyjä kuluttajien terveyden ja turvallisuuden (ks. direktiivin 3 artiklan 3 kohta) tai ympäristön suojelemiseksi. Direktiivin soveltamisalaan eivät myöskään kuulu makuasioihin ja säädyllisyyskysymyksiin liittyvät kansalliset säännöt, jotka koskevat kaupallisia menettelyjä, myös markkinointia ja mainontaa. Johdanto-osan 7 kappaleen mukaan [tässä direktiivissä] ei puututa makuasioihin ja säädyllisyyskysymyksiin liittyviin oikeudellisiin vaatimuksiin, jotka poikkeavat suuresti toisistaan eri jäsenvaltioissa. Kadulla tapahtuvan kaupallisen yhteydenoton kaltaisia 18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta, EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66. FI 13 FI

kaupallisia menettelyjä voidaan pitää epätoivottavina jäsenvaltioissa kulttuurisista syistä. Jäsenvaltioiden pitäisi sen vuoksi jatkossakin voida yhteisön lainsäädäntöä noudattaen kieltää alueellaan kaupallisia menettelyjä makuasioihin ja säädyllisyyskysymyksiin liittyvistä syistä, vaikka kyseisillä menettelyillä ei rajoitettaisikaan kuluttajan valinnanvapautta. Tätä direktiiviä ja erityisesti siihen sisältyviä yleislausekkeita sovellettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota yksittäisen tapauksen olosuhteisiin. Direktiivin soveltamisalaan eivät siis kuulu kansalliset säännöt, joilla säännellään ihmisarvon suojaamista, sukupuoleen, rotuun ja uskontoon perustuvan syrjinnän torjumista tai alastomuuden, väkivallan tai epäsosiaalisen käyttäytymisen kuvaamista ja jotka koskevat kaupallisia menettelyjä, myös markkinointia ja mainontaa. Seuraavassa on kaksi esimerkkiä säännöistä, jotka edellä esitetyn perusteella eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan: kansalliset kiellot tai direktiiviä tiukemmat säännöt, joilla säännellään verkossa pelattavien väkivaltaisten videopelien markkinointia kansalliset säännöt, joilla kielletään lapsille tarkoitettujen sotalelujen mainonta. FI 14 FI