1 KORKEIN OIKEUS Asia Kantelija Asiamies Vaatimus Kantelu Turun hovioikeuden tuomiosta Nro 1047, diaarinumero S 03/1096 takaisinsaanti konkurssipesään annettu 7.9.2004, joka on saanut lainvoiman 27.1.2005 Korkeimman oikeuden hylättyä tuomiota koskevan valituksen.päätöksellä 117 Diaarinro S2004/956. Saunasampo Oy Puusepänkatu 5 13110 Hämeenlinna Saunasampo Oy:n toimitusjohtaja Tapio Yli-Kovero puh. 050 61 331 fax 03-6544 913 tapio.yli-kovero@saunasampo.fi Kantelija vaatii hovioikeuden päätöksen poistamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 :n perusteella. Perustelut: Maksun peräytyminen takaisinsaantilain 10 :n mukaisen takaisinsaantiperusteen nojalla Asiassa on riidatonta, kuten hovioikeuden selostuksesta käy ilmi: Risto Tapio Yli-Kovero on huolehtinut velallisyhtiön hallinnosta, myynnistä, laskutuksesta, kirjanpidosta ja viennistä saamatta palkkaa velallisyhtiöltä. Läheisyhtiö on veloittanut velallisyhtiöltä näistä palveluksista 1.000 euroa kuukaudessa. Risto Tapio Yli-Kovero on lisäksi kesällä 2002 tehnyt kylmäpussin valmistusta velallisyhtiössä tätä työtä tuossa yhtiössä tehneen Kari Yli- Koveron sairausloman aikana. Myöskään tästä työstä velallisyhtiö ei ollut maksaa Risto Tapio Yli-Koverolle vaan 2.078,02 euron korvauksen 4.9.2002 läheisyhtiölle. (Ym. 2.078,02 euroa oli täsmälleen sama summa kuin mitä KELA maksoi yhtiölle sairauspäivärahoina. Kelan korvaus on noin 1/3 kokonaispalkkakustannuksista eli paljon vähemmän kuin Tapio Yli- Kovero olisi saanut, jos hänelle olisi maksettu tuolta ajalta sama palkka kuin sairauslomalla olleelle Kari Yli-Koverolle (kantelijan huomautus).) 1
2 Hovioikeus toteaa maksuista: Selostettuja järjestelyjä ei voida pitää sellaisina, että niissä olisi ollut kyseessä takaisinsaantilain esitöissä tarkoitetuista juoksevista ja toistuvista palkoista tai velallisen työntekijälleen tai edustajalleen maksamasta takaisinsaantilain 7 :ssä tarkoitetusta palkasta. Kysymys on ollut yhtiöiden välisestä maksuvelvoitteista, joihin ei voida soveltaa työstä suoritettavaa palkkaa tai palkkiota koskevia takaisinsaannin oikaisuohjeita Näillä perusteilla hovioikeus päätyy maksujen peräyttämisessä takaisinsaantilain 10 :n nojalla samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden perustelusta ei saa mitään tolkkua. Se ei sisällä mitään perustelua se on pelkkä väittämä. Siitä ei käy ilmi mihin tosiseikkoihin ja mihin oikeudelliseen päättelyyn väittämä perustuu. Hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi s. 52 todetaan: Pykälä koskisi kaikkia työstä maksettuja korvauksia siitä riippumatta onko korvausta nimitetty palkaksi vai ei. Työsuhteesta johtuvien korvausten ohella pykälä koskisi myös esimerkiksi osakeyhtiön hallituksen jäsenille sekä avoimen yhtiön yhtiömiehille maksettuja palkkioita. Säännös soveltuisi myös yritykselle tämän työsuorituksesta maksettuihin vastikkeisiin. Esimerkiksi.. Hallituksen esityksessä ei mainita mitään toistuvista palkoista, vaan siinä sanotaan selvästi ja yksikäsitteisesti, että pykälä koskee kaikkia työstä maksettuja korvauksia. Vaatimus toistuvasta korvauksesta on siinäkin suhteessa käsittämätön, että työstä veloittanut Sauna Site Oy ei ollut aikaisemmin tehnyt mitään työtä Suomen Kylmäpussi Oy:lle. Hovioikeus on sekoittanut Sauna Site Oy:n konkurssiin menneeseen Saunasampo Oy:öön. Näin ollen ei ole voinut ollut olemassa mitään aikaisempaa maksukäytäntöä. Kun maksettu korvaus perustui kuukausikorvaukseen, joka on yritystoiminnassa tavanomaisin korvausperuste tämänkaltaisissa työsuorituksissa, ei korvausten maksamisessa ole mitään epätavanomaista tai poikkeavaa. Hovioikeuden päätöksestä ei käy ilmi, millä perusteella pykälää ei voida soveltaa. Hovioikeuden mukaan kyse ei ole takaisinsaantilain esitöissä tarkoitetuista takaisinsaantilain 7 :ssä mainituista palkoista. Esitöissä sanotaan nimenomaan, että pykälä koskee kaikkia työstä maksettuja korvauksia riippumatta siitä onko korvausta nimitetty palkaksi vai ei. Lisäksi esitöissä sanotaan, että säännös soveltuu yritykselle tämän työsuorituksesta maksettuihin vastikkeisiin. 2
3 Kohtuullisia tavanomaisia maksuja kuten työstä maksettuja korvauksia ei voida lain ja sen esitöiden mukaan voida peräyttää. Tämä on kategorinen säädös, josta voidaan poiketa vain lain 7 :ssä mainituin edellytyksin. Kantaja ei ole kiistänyt, että kyseessä oli työstä maksettu korvaus. Kantaja ei ole väittänyt, että maksu olisi ollut ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden on pidettävänä kohtuullisena. Myöskään hovioikeus ei ole kyseenalaistanut työsuorituksia tai niistä maksetun korvauksen kohtuullisuutta. Hovioikeuden ratkaisusta ei käy ilmi mihin tosiasioihin tai oikeudelliseen päättelyyn perustuu se, että kyseisiä työsuorituksia ei voisi pitää sellaisina, ettei niihin voisi soveltaa tavanomaisia juoksevia menoja koskevia säännöksiä. Mitä tulee siihen ovatko maksut pesän varoihin nähden huomattavia, niin hovioikeus vertaa asioita, jotka eivät ole yhteismitallisia. Takaisinsaantilain 10 :n säädöksiä sovelletaan omaisuuteen kohdistuviin oikeustoimiin. Tässä on kyse tulorahoituksella maksetuista yrityksen juoksevista maksuista, joiden maksamiseksi ei ole myyty omaisuutta tai otettu velkaa. Tulorahoituksen käyttöä ei voi mielekkäällä tavalla verrata omaisuuteen, joka voi olla yksi tai miljoona euroa ilman että sillä on merkitystä tulorahoituksen käyttöön ja sen kohtuullisuuden tai asiallisuuden arvostelemiseen.. Tulorahoituksen käyttöä voidaan arvioida vain suhteutettuna vastaavan ajan liikevaihtoon. Vastaavan ajanjakson liikevaihtoon suhteutettuna maksut olivat varsin vähäisiä, joten tältäkään osin hovioikeuden perustelut eivät ole ymmärrettäviä. Edellä olevan perusteella hovioikeuden tuomio on kumottava. Maksun peräytyminen takaisinsaantilain 5 :n mukaisen perusteen takaisinsaantiperusteen nojalla Hovioikeus yhtyy käräjäoikeuden siihen, että vahinkoedellytys ei täyty. Käräjäoikeuden perustelut tälle ovat niin puutteelliset ja epäselvät ettei niiden perusteella käy selville, mihin tosiasioihin ja oikeudelliseen päättelyyn tuomio perustuu. Käräjäoikeuden tekemän yhteenvedon mukaan kanteessa väitetään vahinkoedellytys täyttyneen, koska -oikeustoimella on siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta. -suoritukset on maksettu läheisyhtiölle 3
4 -yhtiö oli ylivelkainen ja maksukyvytön -molempien yhtiöiden toimitusjohtaja Tapio Yli-Kovero oli tietoinen ylivelkaisuudesta ja maksukyvyttömyydestä. Yksikään alkuperäisessä kanteessa esitetyistä perusteluista ei koske vahinkoedellytyksen täyttymistä, vaan kaikki ovat laissa lueteltuja edellytyksiä sille, että takaisinsaanti ylipäänsä on mahdollista. Käräjäoikeuden perusteluissa sanotaan vahinkoedellytyksen täyttyneen, koska konkurssipesällä oli 7 velkojaa. Tämä ei ole mikään perustelu vahinkoedellytykselle. Konkurssia ei voi olla ilman velkojia, mikä on itsestäänselvyys. Käräjäoikeuden mukaan velkojien määrä osoittaa vahinkoedellytyksen täyttyneen. Laissa ja sen esitöissä ei tällaista sanota. Herää kysymys, mikä on velkojien lukumäärä, joka riittää vahinkoedellytyksen täyttymisen osoittamiseksi. Käräjäoikeuden mukaan 7 on riittävä lukumäärä. Ilmeisesti kyseessä oleva luku on 2-6 velkojaa, koska se ei voi olla yksi, koska silloin kaikissa konkursseissa täyttyisi vahinkoedellytys, ja jos näin olisi, niin koko vahinkoedellytyspykälä olisi tarpeeton. Käräjäoikeus toteaa, että kanteen kiistäminen sillä perusteella, että ilman tällaista järjestelyä ei kukaan velkoja olisi saanut mitään, ei ole takaisinsaantilain hyväksymä kiistämisperuste. Takaisinsaantilaissa, sen esitöissä eikä edes oikeuskirjallisuudessa kuten Tatu Leppäsen lisensiaattityössä Vahinkoedellytys takaisinsaannissa 1992 ei ole esitetty mitään luetteloa hyväksytyistä kiistämisperusteista. Käräjäoikeuden tuomiosta ei käy ilmi mihin oikeudelliseen päättelyyn kyseinen väite perustuu. KKO:n ratkaisun 1986:133 mukaan takaisinsaantivaatimuksen kohteena olevia oikeustoimia oli niiden asiallisen yhteenkuuluvaisuuden takia tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena. Tämä on johtava periaate muussakin oikeudenkäytössä. Vastaaja on osoittanut, kuten hovioikeuskin oikeaksi todennut, että kyseisillä oikeustoimilla sen lisäksi, että maksettiin juoksevat menot ja työntekijöiden palkat lopputileineen, saatiin maksettua erääntyneitä velkoja 29.851,39 euroa Tästä summasta 20.100 euroa saatiin omaisuuden raealisointituloilla, joista suurin yksittäinen erä oli liiketoiminnan myynnistä saatu korvaus. Loppuosa 9.751,39 euroa saatiin kyseisenä ajanjaksona kertyneestä juoksevat menot ylittäneestä tulorahoituksesta. Kun ym. 9.751,39 velkalyhennysten lisäksi tulorahoituksella maksettiin kaikki työntekijöiden palkat ja lopputilit sekä kaikki yrityksen maksut, voidaan kokonaisarvosteluna todeta kyseessä ollen voitollisen toiminnan, joka oli velkojien kannalta edullista. 4
5 Arvostelussa pitää lisäksi ottaa huomioon se, että ilman kyseisiä toimenpiteitä yrityksen toiminta olisi loppunut jo keväällä välittömästi Saunasampo Oy:n konkurssin jälkeen ja yrityksen omaisuus olisi tullut liiketoiminnan loppuessa käytännössä arvottomaksi. Lisäksi velkojen lyhentäminen oli välttämätöntä, koska velkojat olisivat ilman lyhennyksiä hakeneet yhtiön konkurssiin jo keväällä. Hovioikeuden tuomion loppupäätelmä vahinkoedellytyksen täyttymisestä kuuluu: Se, mihin hovioikeus on edellä päätynyt siinä kysymyksessä, ovatko maksut työstä suoritettuja kohtuullisia korvauksia, joita ei voi peräyttää, koskee myös nyt käsiteltävää 5 :n mukaista takaisinsaantia: Aiemmin on jo todettu, ettei työstä maksettua korvausta koskevasta hovioikeuden perustelusta saa mitään tolkkua, joten se ei voi olla mikään perustelu vahinkoedellytyksen täyttymisen tarkastelulle. Lisäksi toisin kuin hovioikeuden sanamuodosta ilmenee, se ei ole suorittanut minkäänlaista tutkimusta siitä, olivatko suoritukset työstä maksettuja kohtuullisia korvauksia. Koska hovioikeus vetoaa sellaiseen tarkasteluun, jota ei ole tehty, ei hovioikeuden päätöksen perusteella voida päätellä mihin todisteluun ja oikeudelliseen päättelyyn hovioikeuden tuomio perustui. Takaisinsaantilaissa ja sen esitöissä ei mainita eikä myöskään oikeuskirjallisuudessa esitetä mitään senkaltaisia säädöksiä tai oikeustapauksia, joissa kokonaisuutena arvostellen velallisten kannalta edullisia oikeustoimia pidettäisiin sopimattomina. Edellä esitettyyn viitaten toteamme, että hovioikeuden tuomiosta ja sen perusteluista ei käy ilmi, mihin tosiasioihin ja minkälaiseen oikeudelliseen harkintaan se perustuu, joten vaadimme hovioikeuden päätöksen poistamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 :n perusteella. Hämeenlinnassa 22.3.2005 Saunasampo Oy Tapio Yli-Kovero toimitusjohtaja 5