15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 1 DG H 2B

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 4. marraskuuta 2011 (14.11) (OR. en) 15790/1/11 REV 1 COPEN 281 EUROJUST 163 ENFOPOL 370 EJN 137 GENVAL 110 ENFOCUSTOM 127 SAATE Lähettäjä: Neuvoston pääsihteeristö Vastaanottaja: Valtuuskunnat Ed. asiak. nro: 13598/09 COPEN 178 ENFOPOL 218 EUROJUST 55 EJN 35 Asia: Yhteisten tutkintaryhmien käsikirja Valtuuskunnille toimitetaan liitteessä päivitetty versio yhteisten tutkintaryhmien käsikirjasta, jonka Eurojust ja Europol ovat laatineet yhteisiä tutkintaryhmiä koskevan yhteishankkeen puitteissa. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 1 DG H 2B FI

LIITE YHTEISTEN TUTKINTARYHMIEN KÄSIKIRJA 1. Johdanto Yhteisten tutkintaryhmien käsikirja täydentää Eurojustin ja Europolin laatimaa opasta yhteisiä tutkintaryhmiä koskevasta EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännöstä, ja sen päätavoitteena on antaa alan toimijoille tarvittavat tiedot yhteisen tutkintaryhmän oikeudellisesta perustasta ja perustamisedellytyksistä sekä neuvoa, missä tilanteissa yhteisen tutkintaryhmän perustaminen kannattaa. Muita tavoitteita ovat yhteisiä tutkintaryhmiä koskevien mahdollisten väärinkäsitysten poistaminen, alan toimijoiden kannustaminen tämän uuden välineen käyttöön, joka saattaa olla tutkinnalle eduksi, ja rikosasioissa tehtävän kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä avustaminen yleensä. Käsikirjassa on hyödynnetty yhteisiä käytännön kokemuksia sekä seminaarien ja kokousten aineistoa. Käsikirja on asiakirja, joka elää kaiken aikaa, ja sitä päivitetään säännöllisesti, erityisesti tapausten käsittelystä saatujen käytännön kokemusten pohjalta. Mikä on yhteinen tutkintaryhmä? Yhteinen tutkintaryhmä perustetaan kahden tai useamman jäsenvaltion ja/tai muun osapuolen sopimuksella tiettyä tarkoitusta varten ja kestoltaan rajoitetuksi ajaksi. Yhteisten tutkintaryhmien yleiset edut verrattuna kansainvälisen lainvalvontaviranomaisten yhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön perinteisiin muotoihin, kuten "peili-" ja "rinnakkaiseen" tutkintaan sekä oikeusapupyyntöihin, esitetään lyhyesti jäljempänä. Yhteisessä tutkintaryhmässä työskentelystä on myös monia erityisetuja riippuen kulloisenkin tapauksen erityisolosuhteista. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 2 LIITE DG H 2B FI

Yhteisen tutkintaryhmän käytön edut: Tietoja voidaan vaihtaa suoraan yhteisen tutkintaryhmän jäsenten kesken ilman muodollisia pyyntöjä. Tutkintatoimia voidaan pyytää suoraan tutkintaryhmän jäsenten kesken, eikä oikeusapupyyntöjä tarvita. Tämä pätee myös pakkokeinojen käyttöä koskeviin pyyntöihin. Tutkintaryhmän jäsenet voivat olla läsnä kotietsinnöissä, haastatteluissa jne. kaikilla oikeudenkäyttöalueilla, millä vähennetään kieliongelmia haastattelutilanteissa jne. Toimia voidaan koordinoida paikan päällä ja erikoistietoa voidaan vaihtaa epävirallisesti. Eri oikeudenkäyttöalueilta ja erilaisista työympäristöistä olevien toimijoiden keskinäinen luottamus lujittuu ja sitä voidaan edistää. Yhteinen tutkintaryhmä on paras foorumi sopivimpien tutkinta- ja syytteeseenpanostrategioiden määrittämiseksi. Europol ja Eurojust voivat antaa suoraa tukea ja apua. On mahdollista hakea saatavilla olevaa EU:n, Eurojustin tai Europolin rahoitusta. Yhteiseen tutkintaryhmään osallistuminen lisää hallinnon tietoisuutta ja parantaa kansainvälisten tutkintojen toteuttamista. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 3 LIITE DG H 2B FI

2. Yhteisten tutkintaryhmien toiminta-ajatus EU:n ministerineuvosto teki 29. toukokuuta 2000 yleissopimuksen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa ("vuoden 2000 yleissopimus") 1. Yleissopimuksen tavoitteena on edistää ja ajanmukaistaa oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä Euroopan unionissa sekä Norjassa ja Islannissa täydentämällä olemassa olevien oikeudellisten välineiden säännöksiä ja helpottamalla niiden soveltamista. Ottaen huomioon vuoden 2000 yleissopimuksen ratifioinnin hitauden neuvosto teki 13. kesäkuuta 2002 yhteisiä tutkintaryhmiä koskevan puitepäätöksen, joka jäsenvaltioiden oli pantava täytäntöön 1. tammikuuta 2003 mennessä 2. Jäsenvaltiot katsoivat, että erityisesti yhteiset tutkintaryhmät olisivat erittäin hyödyllisiä lainvalvontaviranomaisille Euroopan unionissa. Yhteisten tutkintaryhmien toiminta-ajatuksen lähtökohtana oli näkemys, että kansainvälisen poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön nykyiset menetelmät olivat sellaisenaan riittämättömiä rajatylittävän järjestäytyneen rikollisuuden käsittelemiseksi. Katsottiin, että kahden tai useamman jäsenvaltion tutkijoista ja oikeusviranomaisista koostuva ryhmä, jolla on selkeä oikeudellinen toimivalta ja varmuus osallistujien oikeuksista, tehtävistä ja velvollisuuksista, parantaisi järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Yhteisiä tutkintaryhmiä koskevat määräykset vuoden 2000 yleissopimuksessa Yleissopimuksen ratifioinnin hitauden vuoksi yhteisiä tutkintaryhmiä koskevista säännöksistä sovittiin jäsenvaltioiden kesken vuonna 2002 tehdyssä puitepäätöksessä täytäntöönpanon nopeuttamiseksi Olemassa olevia menetelmiä pidettiin joissakin tapauksissa riittämättöminä rajatylittävän vakavan rikollisuuden tehokkaan torjunnan kannalta 1 2 Neuvoston säädös, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1). Yhteisistä tutkintaryhmistä tehty puitepäätös 2002/465/YOS (EYVL L 162 20.6.2002). 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 4 LIITE DG H 2B FI

3. Oikeudellinen kehys EU:n jäsenvaltioiden väliset yhteiset tutkintaryhmät ('EU:n' yhteiset tutkintaryhmät) Yhteisten tutkintaryhmien perustamisen oikeudellinen kehys ilmenee vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklasta sekä asianomaisesta puitepäätöksestä. Viimeksi mainittuun on nimittäin otettu vuoden 2000 yleissopimuksen 13, 15 ja 16 artikla lähes sellaisenaan. Puitepäätös on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoin. Jotkin maat ovat antaneet erityisiä lakeja yhteisistä tutkintaryhmistä tai lisänneet niitä koskevia säännöksiä rikosprosessilakiinsa, kun taas toiset ovat tyytyneet oikeusjärjestyksessään viittaamaan siihen, että vuoden 2000 yleissopimusta sovelletaan niiden oikeusjärjestyksessä sellaisenaan. Yleissopimus on tullut voimaan valtaosassa jäsenvaltioita. Puitepäätöstä lakataan noudattamasta, kun vuoden 2000 yleissopimus on tullut voimaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tähän mennessä ainoastaan Italia ei ole vielä pannut täytäntöön puitepäätöstä eikä ratifioinut vuoden 2000 yleissopimusta. Liitteessä 1 viitataan kansallisten lainsäädäntöjen tilanteisiin. Jotkin jäsenvaltiot soveltavat säännöksiä sellaisenaan. Toiset ovat hyväksyneet erityislainsäädäntöä. Tilanne esitetään liitteessä 1. Yksityiskohtainen analyysi esitetään yhteisiä tutkintaryhmiä koskevasta EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännöstä laaditussa oppaassa. EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden väliset yhteiset tutkintaryhmät Yhteisiä tutkintaryhmiä voidaan perustaa Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa ja niiden välillä edellyttäen, että tällaisten yhteisten tutkintaryhmien perustamiselle on olemassa oikeusperusta. Oikeusperusta voi olla muodoltaan: - kansainvälinen oikeudellinen väline, 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 5 LIITE DG H 2B FI

- kahdenvälinen sopimus, - monenvälinen sopimus, - kansallinen lainsäädäntö (esim. rikosprosessilain artikla(t)). Seuraavat kansainväliset oikeudelliset välineet ovat jo saatavilla ja voisivat olla sopiva oikeusperusta jonkin EU:n jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliselle yhteiselle tutkintaryhmälle: - keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen toinen lisäpöytäkirja (20 artikla) - kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, 15. marraskuuta 2000 (19 artikla) - tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehty yleissopimus (Napoli II), 18. joulukuuta 1997 (24 artikla) - Kaakkois-Euroopan poliisiyhteistyösopimus (PCC SEE), 5. toukokuuta 2006, (27 artikla) - Sopimus keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä, (5 artikla ja sen kansallinen täytäntöönpano) 4. Yhteisen tutkintaryhmän edellytykset Vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan ja yhteisistä tutkintaryhmistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn puitepäätöksen 1 artiklan mukaan yhteisten tutkintaryhmien toiminta-ajatuksen lähtökohtana ei niinkään ole rikoksen vakavuus kuin sen kansainvälinen ja rajatylittävä ulottuvuus. Vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan 3 mukaan yhteinen tutkintaryhmä voidaan perustaa erityisesti jos jäsenvaltion on rikoksen selvittämiseksi suoritettava vaikeaa ja vaativaa tutkintaa, jolla on yhteyksiä toiseen jäsenvaltioon. 3 Tämän jälkeen yhteisistä tutkintaryhmistä hyväksytyn puitepäätöksen asiaan kuuluvia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 6 LIITE DG H 2B FI

jos useat jäsenvaltiot suorittavat rikoksen selvittämiseksi tutkintaa, joka tapauksen luonteen vuoksi edellyttää koordinoitua ja yhteistä toimintaa tutkintaan osallistuvissa jäsenvaltioissa. Yhteisiä tutkintaryhmiä harkitaan yleensä vain vakavampia rikollisuuden muotoja tutkittaessa. Harkittaessa yhteisen tutkintaryhmän perustamista olisi kuitenkin tarkistettava kansallinen lainsäädäntö ja operatiiviset suuntaviivat sen toteamiseksi, onko tutkintaryhmän perustamiselle olemassa "vakavuuskynnystä" tai muita vaatimuksia. Tämän lisäksi yhteiset tutkintaryhmät voivat myös osoittautua hyödyllisiksi pienempien rajatylittävien tapausten tutkinnassa. Yhteinen tutkintaryhmä voi nimittäin tapauksittain helpottaa yhteistyötä ja myös pohjustaa myöhempien tutkintaryhmien työtä lujittamalla keskinäistä luottamusta ja antamalla kokemusta rajatylittävästä yhteistyöstä. Yhteisen tutkintaryhmän perustamista koskeva pyyntö tulee usein jäsenvaltiosta, mutta voisi usein tulla myös Europolista tai Eurojustista. Joissakin jäsenvaltioissa tämä perustamispyyntö on esitettävä oikeusapupyyntönä. On suositeltavaa, että yhteisen tutkintaryhmän perustamista harkitsevat jäsenvaltioiden tutkijat, syyttäjät ja/tai tuomarit sekä Eurojustin ja Europolin edustajat kokoontuvat keskustelemaan asiasta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen virallisen ehdotuksen ja sopimuksen tekemistä. Koska jotkin maat ovat ottaneet käyttöön kansallisia hallinnollisia sääntöjä, joissa esimerkiksi määrätään, että asiasta on ilmoitettava toimivaltaisille ministeriöille valmisteluvaiheessa, on äärimmäisen tärkeää, että kaikki toimivaltaiset henkilöt ovat jo varhain mukana, jotta prosessi ei vaarannu tai viivästy. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 7 LIITE DG H 2B FI

Yhteisen tutkintaryhmän soveltuvuus jossakin tietyssä tapauksessa riippuu kulloisistakin olosuhteista, mutta tutkintaryhmiä voidaan harkita sekä pienemmissä että suuremmissa tapauksissa. Eurojust ja Europol olisi pyydettävä mukaan mahdollisimman varhain keskustelemaan yhteisen tutkintaryhmän perustamisen mahdollisesta hyödyllisyydestä ja ryhmän muodostamisen käytännön näkökohdista. Yhteiset tutkintaryhmät voivat pohjustaa myöhempää yhteistyötä lujittamalla keskinäistä luottamusta ja helpottamalla yhteydenpitoa. Yhteisen tutkintaryhmän perustamista voivat esittää sekä jäsenvaltiot että Eurojust ja Europol. Yhteinen tutkintaryhmä on joustava tutkintaväline, jota on tarkoitus käyttää tutkijan hyödyksi. 5. Yhteisen tutkintaryhmän rakenne ja toiminta 5.1. Ryhmä Yhteinen tutkintaryhmä perustetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tutkinta oletettavasti valtaosaltaan suoritetaan. Vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklan sanamuodon mukaan ryhmä kahden tai useamman jäsenvaltion tutkijoita ja muuta henkilöstöä voisi kokoontua yhteen tutkimaan tapausta. Tämä merkitsee sitä, että jotkut heistä työskentelisivät tilapäisesti oman jäsenvaltionsa ulkopuolella, sillä useissa tapauksissa se voisi olla ihannejärjestely. Yhteisen tutkintaryhmän jäsentä ei kuitenkaan vaadita työskentelemään kotimaansa ulkopuolella, vaikka tutkintaryhmä toimisikin vakituisesti toisessa maassa. Kahden tai useamman jäsenvaltion yhteinen tutkintaryhmä voidaan siis aivan hyvin muodostaa ilman että kukaan sen jäsenistä työskentelee oman jäsenvaltionsa ulkopuolella. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 8 LIITE DG H 2B FI

Esimerkiksi Ruotsi ja Suomi voivat sopia Helsingissä toimivasta yhteisestä tutkintaryhmästä, jonka ruotsalainen jäsen suorittaa tutkintaa Tukholmassa käymättä koskaan Suomessa. Samoin yhteen "päämajamaahan" perustettuun ryhmään voisi kuulua kaikkia osallistuvia maita edustava jäsen muiden jäsenten toimiessa kotimaissaan. Useat eri vaihtoehdot ovat mahdollisia, ja yhteisen tutkintaryhmän organisointiin liittyvät kysymykset on ratkaistava tapauskohtaisesti ottaen huomioon esimerkiksi kustannukset, henkilöstön saatavuus, tutkimusten pituus, tutkinnan luonne, oikeusviranomainen jne. Maantieteellinen alue on otettava huomioon ja joustavuutta vaaditaan, jos tutkinnassa ilmenee erilainen operaatioalue. Ei "velvollisuutta" lähettää jäseniä ulkomaille. Ryhmän jäsenten kielitaito olisi otettava huomioon viestinnän helpottamiseksi. 5.2. Tutkintaryhmän johtaja Jokaisella yhteisellä tutkintaryhmällä on oltava yksi tai useampi ryhmän johtaja. Vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artikla tarjoaa useita mahdollisuuksia jättäen tilaa myös kansallisille tulkinnoille. Artiklassa ei määritellä, olisiko ryhmän johtajan oltava yleinen syyttäjä, tuomari vai vanhempi poliisi- tai tulliviranomainen. Koska kysymys riippuu hyvin paljon kansallisesta lainsäädännöstä, tässä ei tehdä ehdotuksia. Koska yhteistä tutkintaryhmää pidetään joissakin jäsenvaltioissa kuitenkin keskinäisen oikeusavun erityismuotona, on suositeltavaa, että oikeuslaitoksen edustaja toimisi ryhmän johtajana niissä tapauksissa, joissa tutkintatuomarit tai syyttäjät johtavat toimintaa. Muilla oikeudenkäyttöalueilla ja riippuen kansallisesta säädöskehyksestä olisi ehkä aiheellista, että tutkintaryhmän johtajana toimii lainvalvontaviranomainen. Vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklan mukaan "... tutkintaryhmän johtaja on rikostutkintaan osallistuvan toimivaltaisen viranomaisen edustaja siitä jäsenvaltiosta, jossa tutkintaryhmä toimii ". Yksi tulkinta tästä on se, että yhteisellä tutkintaryhmällä on yksi pysyvä johto, joka toimii tutkintaryhmän päätoimipaikassa. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 9 LIITE DG H 2B FI

Toisen tulkinnan mukaan ryhmän johtajan tulisi olla siitä jäsenvaltiosta, jossa ryhmä sattuu kulloinkin olemaan operaatiota suorittaessaan. Tätä tulkintaa tukee jonkin verran mallisopimus (ks. 7 jakso ja liite 2), jossa todetaan, että johtaja "on toimivaltaisten viranomaisten edustaja siinä jäsenvaltiossa (niissä jäsenvaltioissa), jossa (joissa) tutkintaryhmä toimii ( ), ja jonka johdolla ryhmän jäsenten on suoritettava tehtävänsä siinä jäsenvaltiossa, johon hän kuuluu". Tähänastiset kokemukset osoittavat, että jäsenvaltiot pitävät parempana vaihtoehtoa, jossa ryhmän johtajia on enemmän kuin yksi, kuin vaihtoehtoa, jossa on yksi ryhmän johtaja ja hänellä kokonaisvastuu. Selkeä johtorakenne on tärkeä yhteisen tutkintaryhmän jäsenten kannalta. Operaation maantieteelliseen alueeseen perustuva "vaihteleva" johtorakenne on sallittu, kunhan johtorakenne pysyy selkeänä. Viestintä on ratkaisevan tärkeää yhteisen tutkintaryhmän hallinnoinnin onnistumiseksi. 5.3. Toiminta Ryhmän jäsenet suorittavat tehtävänsä ryhmän johtajan johdolla ottaen huomioon ehdot, jotka heidän omat viranomaisensa ovat asettaneet yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta tehdyssä sopimuksessa. Tätä kysymystä on pohdittava huolellisesti yhteisiä tutkintaryhmiä koskevaa sopimusta laadittaessa, jotta ryhmän jäsenet, erityisesti toisesta jäsenvaltiosta lähetetyt jäsenet, ovat täysin tietoisia siitä, minkälainen linjajohtorakenne (-rakenteet) on käytössä. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 10 LIITE DG H 2B FI

13 artiklan 4 kohdassa erotetaan toisistaan yhteisen tutkintaryhmän 'jäsenet' ja 'lähetetyt jäsenet'. Tutkintaryhmän lähetetyt jäsenet ovat muista jäsenvaltioista kuin siitä jäsenvaltiosta, jossa ryhmä toimii. Heidän voidaan toimintajäsenvaltion lainsäädännön ja yhteisestä tutkintaryhmästä tehdyn sopimuksen mukaisesti sallia olevan läsnä suoritettaessa operatiivisia toimia, kuten kotietsintää. Tällaiseen operatiivisten toimien tukemiseen voi kuulua joidenkin tutkintatoimien toteuttaminen, jos sen jäsenvaltion, jossa ryhmä toimii, ja lähettävän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet asian. Tutkintaryhmän johtajalla on oikeus poiketa tästä yleisestä säännöstä. Läsnäolon ja/tai tutkintatoimien toteuttamisen hyväksyminen olisi muodollisessa sopimuksessa myös otettava huomioon. Vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklan innovatiivisimmat ja mahdollisesti käyttökelpoisimmat elementit sisältyvät 7 ja 9 kohtaan. Jos yhteisen tutkintaryhmän työ edellyttää tutkintatoimien toteuttamista jossakin jäsenvaltioista, tutkintaryhmään lähetetyt jäsenet voivat pyytää omia toimivaltaisia viranomaisiaan toteuttamaan nämä toimet. Pyyntöä olisi käsiteltävä kansallisessa tutkinnassa sovellettavien edellytysten mukaisesti. Tämän määräyksen tarkoituksena on välttää oikeusapupyyntöjen tarve silloinkin, kun tutkintatoimi edellyttää pakkokeinon käyttöä, kuten kotietsintäluvan täytäntöönpanoa. Tämä on yhteisen tutkintaryhmän tärkeimpiä ansioita. Esimerkiksi hollantilainen poliisi, joka on lähetetty Saksassa toimivaan yhteiseen tutkintaryhmään, voisi pyytää alankomaalaisia poliisikollegojaan panemaan täytäntöön yhteisen tutkintaryhmän puolesta Alankomaissa etsintäluvan, joka on myönnetty Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti. On kuitenkin muistettava, että vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artikla ei ole kansallisen lainsäädännön yläpuolella. Esimerkiksi hollantilainen poliisi voi pyytää brittiläistä virkaveljeään pyytämään puhelinkuuntelun suorittamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän tiedon mahdollinen käyttäminen oikeudenkäynnissä riippuu kuitenkin aina kyseessä olevien kahden maan kansallisista lainsäädännöistä ja vaatii sen vuoksi huolellista tarkastelua. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 11 LIITE DG H 2B FI

Kansallisen lainsäädännön huomioon ottaminen on tarpeen myös 9 ja 10 kohtien osalta, vaikka näissä määräyksissä tutkijoille annetaankin toinen merkittävä etu: yhteisen tutkintaryhmän jäsenet voivat, jälleen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, antaa ryhmälle tietoja, jotka ovat saatavilla heidän omassa maassaan. Ryhmän jäsen voi esimerkiksi antaa tilaajatietoja, autojen rekisterinumeroita ja rikosrekistereitä koskevia tietoja kotimaastaan suoraan yhteiselle tutkintaryhmälle kanavoimatta tietoja toimivaltaisten kansallisten keskuselinten kautta. Tietojen todistekelpoisuus olisi kuitenkin otettava huomioon, jos annettuja tietoja on määrä käyttää todistusaineistona rikosoikeudellisessa menettelyssä. Yhteisen tutkintaryhmän jäseniä voivat olla vain Euroopan unionin jäsenvaltioiden asianmukaiset viranomaiset, mutta kolmannet osapuolet, olivatpa ne EU:sta tai eivät, voivat osallistua tutkintaryhmän toimintaan. Esimerkiksi Amerikan yhdysvalloista tuleva FBI:n tutkija voisi osallistua Belgian ja Alankomaiden väliseen yhteiseen tutkintaryhmään, mutta hän ei voi olla ryhmän jäsenenä tai lähetettynä jäsenenä. Yhteisen tutkintaryhmän jäsenten 13 artiklan mukaiset oikeudet (esimerkiksi oikeus olla läsnä tutkintatoimia toteutettaessa) eivät koske näitä henkilöitä, ellei sopimuksessa nimenomaan toisin määrätä. Yleensä yhteiset tutkintaryhmät ja niitä koskevat sopimukset eivät voi olla, eivätkä ole, kansallisten lakien ja velvoitteiden yläpuolella. Osallistujille on annettava selkeät tiedot ja ohjeet erityisesti seuraavista: o Erot tiettyjen pakkokeinojen käytön edellytyksissä o Kelpoisuus todistusaineistoksi mahdollisessa oikeudenkäyntimenettelyssä o Minkälaista todistusaineistoa voi käyttää myöhemmissä tuomioistuinkäsittelyissä o Sisäiset linjajohtorakenteet Kolmannet osapuolet voivat olla "EU:n" yhteisissä tutkintaryhmissä "osallistujina" mutta eivät "jäseninä": o Osallistujien tehtävät, tarkoitus ja velvollisuudet, erityisesti vastuukysymykset, on esitettävä selkeästi yhteistä tutkintaryhmää koskevassa sopimuksessa. o Osallistujat voivat olla paitsi EU:n elimistä/virastoista (esim. Europol, Eurojust, OLAF jne.) myös kolmansista valtioista ja niiden virastoista, esimerkiksi FBI:stä. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 12 LIITE DG H 2B FI

6. Eurojustin ja Europolin osallistuminen Koska sekä Eurojust että Europol on perustettu jäsenvaltioiden tueksi järjestäytyneen vakavan rajatylittävän rikollisuuden torjuntaan, niiden toimivaltuuksista ja tehtävistä seuraa, että kumpikin elin on tärkeässä osassa yhteisissä tutkintaryhmissä. Puitepäätöksen 1 artiklan 12 kohdan sekä vuoden 2000 yleissopimuksen määräysten mukaisesti Eurojust ja Europol voivat osallistua yhteisiin tutkintaryhmiin, sekä erikseen että yhdessä. Lisäksi Europolin ja Eurojustin yhteistyösopimuksen 6 artiklan mukaan molemmat osapuolet voivat yhdessä, yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä, osallistua yhteisten tutkintaryhmien perustamiseen ja olla kansallisten oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten tukena tutkintaryhmien perustamista koskevissa alustavissa keskusteluissa. Kumpikin organisaatio on siis tiiviisti yhteistyötä tehden pyytävien jäsenvaltioiden käytettävissä näiden harkitessa tutkintaryhmän perustamista. Erityisesti valmistelevassa arviointi- ja neuvotteluvaiheessa kumpikin voi tukea jäsenvaltioita antamalla oikeudellisia neuvoja sekä asiantuntijatietoja aiemmasta osallistumisesta tutkintaryhmään. Jäsenvaltioiden käytettävissä on myös kokous- ja tulkkauslaitteistoa. Lisäksi tietojenvaihtoon ja keskinäisen oikeusavun koordinointiin liittyvän roolinsa vuoksi Europol ja Eurojust saattavat havaita yhteiselle tutkintaryhmälle soveltuvia tapauksia, jolloin ne voivat pyytää jäsenvaltioita toimimaan tällaisen pyynnön perusteella. Vaikka Eurojustia ja Europolia ei ole pakollista ottaa mukaan yhteisen tutkintaryhmän perustamiseen ja toimintaan, niillä voi olla ratkaiseva merkitys tutkintaryhmän tehokkuuden ja toimintakyvyn sekä tutkinnan yleisen onnistumisen varmistamisessa. Kumpikin järjestö voikin avustaa tutkintaryhmän hallinnollisessa johtamisessa sekä avustaa ja antaa neuvoja rahoituksen hankkimisessa. Eurojustin yhteisiä tutkintaryhmiä koskevan rahoitushankkeen puitteissa voi saada rahoitustukea matka- ja majoituskustannuksiin sekä tulkkaus- ja käännöskustannuksiin ja logistiikkatukea (varusteiden lainaus) (lisätietoja osoitteessa http://www.eurojust.europa.eu/jit_funding.htm). Operatiivisia kokouksia voidaan lisäksi rahoittaa Europolin kautta ja koordinointikokouksia Eurojustin kautta (ks. Europolin ja Eurojustin verkkosivustot). 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 13 LIITE DG H 2B FI

Eurojustin kansalliset jäsenet, heidän varajäsenensä ja avustajansa voivat olla yhteisen tutkintaryhmän jäseniä, jos heidän jäsenvaltionsa on määritellyt Eurojustista tehdyn tarkistetun päätöksen 4 9 f artiklan edellyttämällä tavalla, että he osallistuvat yhteiseen tutkintaryhmään "toimivaltaisina kansallisina viranomaisina". Europolin ja OLAFin virkamiehet sekä Eurojustin kansalliset jäsenet ja heidän varajäsenensä tai avustajansa, jotka eivät toimi toimivaltaisina kansallisina jäseninä, voivat osallistua tutkintaryhmän toimintaan, mutta eivät voi olla sen johtajia tai jäseniä. Europolista tehdyn neuvoston päätöksen 5 6 artiklan mukaisesti Europolin virkamiehet voivat osallistua yhteiseen tutkintaryhmään "tukihenkilönä", mutta he eivät saa osallistua pakkokeinojen toteuttamiseen. Etukäteisneuvontaa siitä, soveltuuko tapaus yhteiselle tutkintaryhmälle perinteisten keinojen sijaan (koordinointikokoukset, rinnakkaistutkinta jne.). Käytännön ja oikeudellista etukäteisneuvontaa yhteistä tutkintaryhmää koskevan sopimuksen osalta ja siihen otettavista määräyksistä. Kokoustilojen, mukaan lukien käännökset ja suojattu ympäristö, tarjoaminen sopimusneuvotteluja ja koordinointikokouksia varten. Yhteisistä tutkintaryhmistä saatujen kokemusten välittäminen ja sellaiset keskeiset tehtävät kuin koordinointi ja tuki rajatylittävässä tutkinnassa. Analysointituen antaminen Tiedonvaihdon helpottaminen ja kansainvälisen keskinäisen oikeusavun toteuttaminen muiden ei-osallistuvien maiden kanssa. Ajankohtaisia rahoitus- ja varusteiden lainausmahdollisuuksia, -ehtoja ja menettelyjä koskeva neuvonta/tuki. 4 5 Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi 28 päivänä helmikuuta 2002 tehty neuvoston päätös 2002/187/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2003/659/YOS ja Eurojustin vahvistamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/426/YOS. Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 tehty neuvoston päätös (EUVL L 121, 15.5.2009, ks. erityisesti 5 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 6 artikla. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 14 LIITE DG H 2B FI

7. Sopimus yhteisestä tutkintaryhmästä Vuoden 2000 yleissopimuksen mukaan yhteisen tutkintaryhmät perustetaan kirjallisen sopimuksen perusteella. Kuten edellä todettiin, yhteisen tutkintaryhmän perustamista ja toimintaa koskeva oikeudellinen kehys antaa laajalti harkintavaltaa, ja sen vuoksi sopimus on ratkaisevan tärkeä kaikkien osapuolten kannalta. Tähänastinen kokemus osoittaa, että on parempi jo heti alussa sopia yksityiskohtaisista järjestelyistä, jotta vältytään aikaavieviltä keskusteluilta yhteisen tutkintaryhmän toiminnan aikana. Toisaalta on muistettava, että tutkintatoimet ja todisteiden kerääminen on usein aloitettava nopeasti, niin että pitkällisiltä sopimusneuvotteluilta vältytään. Koska vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artiklan mukaan sopimusta voidaan koska tahansa muuttaa, sopimus olisi mieluummin tehtävä joutuisasti sen sijaan, että käydään pitkiä keskusteluja joka yksityiskohdasta. Tämän huomioon ottaen yksi tämän käsikirjan tarkoituksista on se, että toimivaltaisilla viranomaisilla ja alan toimijoilla olisi mahdollisuus ottaa kirjallisessa sopimuksessa huomioon kaikki lainsäädännölliset näkökohdat ja samalla pikaisesti aloittaa tutkinta. Euroopan unionin neuvosto antoi ensin 8. toukokuuta 2003 suosituksen 6 yhteisen tutkintaryhmän perustamista koskevaksi mallisopimukseksi ja sen jälkeen 26. helmikuuta 2010 päätöslauselman 7. Nyt sovelletaan jälkimmäistä, ja sen lisäykseen I sisältyy uusi suositus tutkintaryhmään osallistujia koskevista ehdoista ja myös erityissäännökset Europolin osallistumisesta. Sen lisäksi jotkin jäsenvaltiot ovat jo keskenään sopineet yhteistä tutkintaryhmää koskevista malliluonnoksista sopimusmenettelyn nopeuttamiseksi. 6 7 Neuvoston suositus, annettu 8. toukokuuta 2003, yhteisen tutkintaryhmän perustamista koskevaksi mallisopimukseksi (EUVL C 121, 23.5.2003, s.1). Neuvoston päätöslauselma, annettu 26. helmikuuta 2010, yhteisen tutkintaryhmän perustamista koskevasta mallisopimuksesta (EUVL C 70, 19.3.2010). 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 15 LIITE DG H 2B FI

Lisäksi useissa maissa sovellettavan käytännön mukaisesti uudessa mallisopimuksessa viitataan operatiiviseen toimintasuunnitelmaan (mallisopimuksen lisäyksessä IV on ehdotus toimintasuunnitelman tarkistuslistaksi), joka on yhteistä tutkintaryhmää koskevasta sopimuksesta erillinen asiakirja, jonka tarkoituksena on määrätä operatiivisista yksityiskohdista, strategiasta ja suunnittelusta. Tämä mahdollistaa joustavuuden, jos on tarpeen tehdä muutoksia, ja sen tarkoituksena oli myös saada aikaan taustalla olevaa yhteistä tutkintaryhmää koskevaa sopimusta pienempi ja vähemmän yksityiskohtainen asiakirja. Mallisopimus on tämän käsikirjan liitteessä 2. Korostettakoon, että Eurojust ja Europol ovat koska tahansa valmis avustamaan jäsenvaltioita sopimuksen laatimisessa. Yhteistä tutkintaryhmää koskevan sopimuksen tietoja voidaan käsitellä paljastamista koskevissa oikeudenkäynneissä tietyissä tuomioistuimissa. Sen vuoksi on kiinnitettävä huomiota seuraavaan: o tutkintaryhmän tarkoituksen määrittely, jotta vältetään yksityiskohtien paljastaminen yhä tutkinnan kohteena olevista muista mahdollisista epäillyistä o ryhmän jäsenten henkilöllisyys; tiedot heistä voidaan liittää mukaan tai lähettää erikseen, jolloin mahdollisesti vältetään esim. peitetoimintaa suorittavien poliisien, asiantuntijoiden jne. henkilöllisyyden paljastuminen. Sopimuksen tulisi sisältää keskeiset määräykset sekä jäsenten ja osallistujien tehtävien selkeä määrittely. Sopimusneuvottelujen aikana olisi pidettävä mielessä yhteisen tutkintaryhmän keskeinen tavoite sekä erot oikeudellisissa menettelyissä, todisteita koskevat säännöt ja tiettyjen pakkokeinojen osalta edellytetty viranomainen. Koska jokainen yhteinen tutkintaryhmä on erilainen, tutkintaryhmää koskeva mallisopimus ei ehkä sovellu joka tilanteeseen. Se on kuitenkin hyödyllinen opas, josta selviää, mitä tietoja jokaisen sopimuksen tulisi sisältää. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 16 LIITE DG H 2B FI

8. Yhteenveto Yhteiset tutkintaryhmät on suunniteltu joustavaksi välineeksi tukemaan rajatylittävää rikollisuutta koskevaa tutkintaa sekä lujittamaan keskinäistä luottamusta. Päätavoitteen lisäksi, joka on jäsenvaltioiden tehokkuuden parantaminen kansainvälisen vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa, yhteiseen tutkintaryhmään osallistuvat saavat myös monia muita selkeitä etuja. Yhteiseen tutkintaryhmään osallistuneet maat ovat usein hyväksyneet toiminta-ajatuksen ja olleet entistä halukkaampia käyttämään yhteistä tutkintaryhmää rajatylittävän rikollisuuden tutkinnassa ja siitä syyttämisessä. Yhteinen tutkintaryhmä ei ehkä aina ole kaikkeen rajatylittävään rikostutkintaan sopivin väline, mutta alan toimijoiden olisi syytä olla tietoisia tutkintaryhmän tarjoamista huomattavista eduista ja kyetä tekemään asiantuntevia päätöksiä niiden käytöstä. Lisätietoja varten pyydetään ottamaan yhteyttä omaan kansalliseen Eurojustin tai Europolin jäseneen tai käymään yhteisten tutkintaryhmien verkkosivustolla Europolin linkin (www.europol.europa.eu) tai Eurojustin linkin (www.eurojust.europa.eu) kautta. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 17 LIITE DG H 2B FI

LIITE I Yhteisiä tutkintaryhmiä koskeva kansallinen lainsäädäntö Itävalta Liittovaltion laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (Bundesgesetz über die justizielle Zusammenarbeit in Strafsachen mit den Mitgliedstaaten der Europäischen Union, EU-JZG), 60, 61 ja 62 sekä 76 ja 77 artikla. Belgia Laki keskinäisestä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa ja rikosprosessilain 90 artiklan muuttamisesta (9.12.2004), 8, 9 ja 10 artikla. Bulgaria Rikosprosessilain 476 artiklan 3 kohta ja vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artikla. Kypros Vuoden 2004 laki yhteisestä tukinnasta, laki nro 224 (I)/2004. Tšekin tasavalta Rikosprosessilain 442 ja 443 pykälä (laki nro 141/1961 Coll. sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 539/2004 Coll.). Tanska Erityisiä täytäntöönpanosäännöksiä ei katsottu tarpeellisiksi. Täytäntöönpano on tapahtunut keskinäisestä oikeusavusta tehdyn vuoden 2000 yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan ehdotuksen perustelujen puitteissa. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 18 LIITE I DG H 2B FI

Viro Rikosprosessilain 3 osaston (keskinäinen oikeusapu rikosasioissa) 471 pykälä. Suomi Laki nro 1313/2002, 8 pykälä. Ranska 9.3.2004 annetun lain 17 artikla, jossa rikosprosessilakiin lisätään kaksi uutta artiklaa eli 695 2 ja 695 3 artikla, artikla D15-1-4. Saksa Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (Gesetz über die internationale Rechtshilfe in Strafsachen, IRG), 93 artikla, ja vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artikla. Kreikka Kreikka ei ole vielä ratifioinut vuoden 2000 yleissopimusta. Puitepäätös yhteisistä tutkintaryhmistä on pantu täytäntöön lailla 3663/2008, 13 24 artikla. Unkari Vuoden 2003 laki N:o CXXX Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä rikosasioissa, 55 59 ja 36 49 artikla. Vuoden 2002 laki N:o LIV lainvalvontaviranomaisten kansainvälisestä yhteistyöstä, 20 24 artikla. Irlanti Vuoden 2004 rikoslaki. Lailla muutetaan vuoden 1989 Garda Síochána -lain 3 ja 4 pykälää. Se kumoaa vuoden 1997 Europol-lain 5 pykälän. Italia Italia ei ole vielä pannut täytäntöön yhteisistä tutkintaryhmistä tehtyä puitepäätöstä N:o 465/2002 eikä ratifioinut vuoden 2000 yleissopimusta. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 19 LIITE I DG H 2B FI

Latvia Rikosprosessilaki, 830-838 artikla. Liettua Rikosprosessilain 171 artiklan 3 kohta ja Liettuan tasavallan yleisen syyttäjän hyväksymät yhteisten kansainvälisten tutkintaryhmien perustamista ja toimintaa koskevat suositukset, 21.12.2004 (julkaisunumero 186-6963). Luxemburg 21.3.2006 annettu laki yhteisistä tutkintaryhmistä (Memorial A n O 57, 31.3.2006). Malta Maltan rikoslain 435E artiklan 5 kohta (lisäys IX.2003.128 ja muutos III.2004.477); lisäksi rikoslain 682A ja 628B kohta viittaavat keskinäiseen oikeusapuun rikosasioissa (lisäys IX.2003.128). Alankomaat Rikosprosessilaki, 552qa 552qe artikla. Norja Norjassa ei ole erillistä lakia yhteisiin tutkintaryhmiin osallistumisesta. Norja panee täytäntöön vuoden 2000 yleissopimuksen ja näin ollen myös 13 artiklan. Täytäntöönpano/ratifioiminen saatetaan todennäköisesti päätökseen vuonna 2012 tai 2013. Periaatteessa Norjan lainsäädäntö ei kuitenkaan sisällä muodollisia esteitä Norjan osallistumiselle yhteiseen tutkintaryhmiin. Puola Puolan rikosprosessilain 589b 589f artikla. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 20 LIITE I DG H 2B FI

Portugali Laki 48/2003 (keskinäinen oikeusapu rikosasioissa). Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva luku (I luku) on osa lakia kansainvälisestä oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa (laki N:o 144/1999). Laissa N:o 48/2003 lisätään uusia artikloja tähän lukuun (145 A ja B artikla). Lisäksi lain nro 148/2003 145 artiklassa viitataan yhteisiin tutkintaryhmiin. Romania Laki N:o 302/2004 kansainvälisestä oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa, muutettuna lailla N:o 224/2006, 169 artikla; laki N:o 368/2004, jolla ratifioitiin oikeusavusta rikosasioissa tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen toinen lisäpöytäkirja, liite, 20 artikla. Slovakia Rikosprosessilain (laki N:o 301/2005) 10 pykälän 9 kohta, rikoslain (laki N:o 300/2005) 128 pykälän 1 kohta. Rikosprosessilain (laki N:o 301/2005) 10 pykälän 9 kohdassa kuvataan yhteisiin tutkintaryhmiin liittyvät säännöt (ryhmien jäsenillä poliisin asema, kuka johtaa ryhmää, syy ryhmän perustamiseen jne.). Rikoslain (laki nro 300/2005) 128 pykälän 1 kohdassa määritellään mikä on julkinen elin (muun muassa myös yhteisten tutkintaryhmien jäsenet, koska heidät katsotaan poliiseiksi). Slovenia Rikosprosessilain 160.b artikla. Espanja 21. toukokuuta annettu laki 11/2003 yhteisistä tukintaryhmistä Euroopan unionin puitteissa ja 21. toukokuuta annettu orgaaninen laki 3/2003 Espanjassa toimivien yhteisten tutkintaryhmien jäsenten rikosoikeudellisen vastuun järjestelmästä. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 21 LIITE I DG H 2B FI

Ruotsi Laki tietyistä kansainvälisen yhteistyön muodoista rikostutkinnassa, 1 pykälä, 2 9 pykälä sekä asetus tietyistä kansainvälisen yhteistyön muodoista rikostutkinnassa. Yhdistynyt kuningaskunta Neuvoston puitepäätös ja/tai vuoden 2000 yleissopimuksen 13 artikla, myös vuoden 2002 laki poliisiuudistuksesta, 103 ja 104 pykälä sekä vuoden 2003 rikoslaki (kansainvälinen yhteistyö), 16 pykälä. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 22 LIITE I DG H 2B FI

LIITE II MALLISOPIMUS YHTEISEN TUTKINTARYHMÄN PERUSTAMISESTA Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen 8, jäljempänä 'yleissopimus', 13 artiklan ja yhteisistä tutkintaryhmistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 9, jäljempänä 'puitepäätös', mukaisesti 1. Sopimuksen osapuolet Seuraavat osapuolet ovat tehneet sopimuksen yhteisen tutkintaryhmän, jäljempänä 'ryhmän', perustamisesta: 1. (Sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion ensimmäisen toimivaltaisen viranomaisen/hallinnon nimi) ja 2. (Sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion toisen toimivaltaisen viranomaisen/hallinnon nimi) 8 9 EYVL C 197, 12.7.2000, s. 3. EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 23 LIITE II DG H 2B FI

3. (Sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion viimeisen toimivaltaisen viranomaisen/hallinnon nimi) Sopimuksen osapuolet voivat päättää yhteisellä sopimuksella pyytää muiden jäsenvaltioiden viranomaisia/hallintoja liittymään tämän sopimuksen osapuoliksi. Mahdollisten järjestelyjen osalta, jotka koskevat yhteisen tutkintaryhmän toimintaan osallistuvia kolmansia maita, perussopimusten puitteissa annettujen määräysten nojalla toimivaltaisia elimiä ja kansainvälisiä elimiä, ks. lisäys I. 2. Ryhmän tarkoitus Sopimus koskee ryhmän perustamista seuraavaa tarkoitusta varten: Ryhmän erityistarkoituksen kuvaus. Tässä olisi mainittava tutkinnan kohteena olevan (olevien) rikoksen (rikosten) olosuhteet (päivämäärä, paikka ja luonne). Osapuolet voivat yhteisellä sopimuksella määritellä uudelleen ryhmän erityistarkoituksen. 3. Lähestymistapa Sopimuksen osapuolet voivat päättää operatiivisesta toimintasuunnitelmasta, jossa esitetään toimintalinjat, joiden mukaisesti ryhmän tarkoitus on määrä saavuttaa 10. 10 Asiaakoskevan kansallisen lainsäädännön ja sen julkistamisvaatimusten mukaisesti operatiivinen toimintasuunnitelma voitaisiin sisällyttää ryhmän perustamissopimukseen tai lisäyksenä sopimukseen tai käsitellä erillisenä luottamuksellisena asiakirjana. Kaikissa tapauksissa sopimuksen allekirjoittavien viranomaisten tulee olla tietoisia operatiivisen toimintasuunnitelman sisällöstä. Operatiivisen toimintasuunnitelman on oltava joustava asiakirja, joka sisältää yhteistä strategiaa sekä 2 artiklassa esitettyä ryhmän tarkoituksen saavuttamista koskevat käytännön toimintatavat sekä käytännön järjestelyt, jotka eivät muutoin kuulu tähän sopimukseen. Tämän mallisopimuksen lisäyksessä IV on luettelo kohdista, jotka koskevat operatiivisen toimintasuunnitelman mahdollista sisältöä. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 24 LIITE II DG H 2B FI

4. Sopimuksen kattama ajanjakso Yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan sekä puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti ryhmä perustetaan rajoitetuksi ajanjaksoksi. Tämä ryhmä voi toimia tämän sopimuksen mukaisesti seuraavan jakson ajan: alkamispäivämäärä [lisätään päivämäärä] päättymispäivämäärä [lisätään päivämäärä] Tässä sopimuksessa mainittua päättymispäivämäärää voidaan siirtää eteenpäin osapuolten keskinäisellä suostumuksella tämän mallisopimuksen lisäyksen II määräysten mukaisesti. 5. Jäsenvaltio(t), jo(i)ssa ryhmän on tarkoitus toimia Ryhmä toimii seuraava(i)ssa jäsenvaltio(i)ssa: [Nimetään jäsenvaltio tai -valtiot, joissa ryhmän on tarkoitus toimia] Yleissopimuksen 13 artiklan 3 kohdan b alakohdan sekä puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti ryhmä noudattaa toiminnassaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa se kulloinkin toimii. Jos ryhmä muuttaa toimintapisteen toiseen jäsenvaltioon, sovelletaan silloin tämän jäsenvaltion lainsäädäntöä. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 25 LIITE II DG H 2B FI

6. Ryhmän johtaja(t) 11 Osapuolet ovat nimenneet ryhmän johtajaksi seuraavan henkilön, joka on toimivaltaisten viranomaisten edustaja siinä jäsenvaltiossa (niissä jäsenvaltioissa), jossa (joissa) tutkintaryhmä toimii, ja jonka johdolla ryhmän jäsenten on suoritettava tehtävänsä siinä jäsenvaltiossa, johon hän kuuluu: Jäsenvaltio lähetetty (viranomaisen nimi):n toimesta Nimi Asema ja viranomainen (oikeus-, poliisi- tai muu toimivaltainen viranomainen) - - - - - - - - Jos joku edellä mainituista henkilöistä on estynyt velvollisuuksiensa suorittamisesta, tämän sopimuksen lisäyksessä nimetään viipymättä hänen sijaisensa osapuolten keskinäisellä sopimuksella. Kiireellisissä tapauksissa riittää, että ryhmän osapuolet ilmoittavat sijaisesta kirjeitse. Ilmoitus on tämän jälkeen vahvistettava sopimukseen tehtävässä lisäyksessä. 11 Sovelletaan puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan a alakohtaa: ryhmän johtaja on rikostutkintaan osallistuvan toimivaltaisen viranomaisen edustaja siitä jäsenvaltiosta, jossa ryhmä toimii. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 26 LIITE II DG H 2B FI

7. Ryhmän jäsenet Seuraavat henkilöt 12 ovat ryhmän jäseniä 6 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi: Jäsenvaltio Lähetetty Nimi/tunnistenumero Asema ja Tehtävä (viranomaisen nimi):n toimesta (1) viranomainen (oikeus-, poliisi- tai muu toimivaltainen viranomainen) - - - - - - - - - - (1) Jos on perusteltua suojata ryhmän yhden tai useamman jäsenen henkilöllisyys, esimerkiksi jos on kyse mahdollisimman korkeaa turvallisuustasoa edellyttävästä peitetutkinnasta tai terrorismista, kyseisille henkilöille annetaan tunnistenumerot, jos se on sopusoinnussa sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön kanssa. Annetut numerot on lisättävä luottamukselliseen liiteasiakirjaan. Ellei tunnistenumeron antaminen ole mahdollista, voidaan sopia, että jäsenten henkilöllisyys esitetään luottamuksellisessa asiakirjassa, joka liitetään tähän sopimukseen ja asetetaan sen kaikkien osapuolten saataville. 12 Ryhmään voi kuulua oikeus-, poliisi- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia, jotka hoitavat tutkintatehtäviä. Tässä otsakkeessa siihen voi kuulua myös Eurojustin jäseniä, jos he toimivat Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/187/YOS 9 f artiklassa tarkoitettuina toimivaltaisina kansallisina viranomaisina. Näitä ovat Eurojustin kansalliset jäsenet, heidän varajäsenensä ja avustajansa sekä muut henkilöt, jotka ovat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti myös kansallisen viraston jäseniä, eli kansalliset asiantuntijat. Poliisiviranomaisiin voi kuulua myös Europolin kansallisten yksiköiden jäseniä. Nämä kansalliset yksiköt toimivat jäsenvaltioissa ja ovat kansallisia poliisiviranomaisia. Europolissa toimivilla jäsenvaltioiden yhteyshenkilöillä on myös valtuudet toimia kansallisina poliisiviranomaisina. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 27 LIITE II DG H 2B FI

Jos joku edellä mainituista henkilöistä on estynyt velvollisuuksiensa suorittamisesta, hänen sijaisensa nimetään viipymättä tämän sopimuksen lisäyksessä tai ryhmän toimivaltaisen johtajan lähettämällä kirjallisella ilmoituksella. 8. Ryhmän osallistujat Ryhmän osallistujia koskevia määräyksiä 13 käsitellään tämän sopimuksen asiaankuuluvassa lisäyksessä. 9. Todisteet Osapuolet antavat ryhmän johtajan tai jäsenen (jäsenten) tehtäväksi antaa ohjeita todisteiden hankkimisesta. Hänen tehtäväänsä kuuluu ohjeiden antaminen ryhmän jäsenille todisteiden hankkimisessa huomioon otettavista näkökohdista ja menettelyistä. Tästä tehtävästä vastaava henkilö (vastaavat henkilöt) ilmoitetaan tässä. Operatiivisen toimintasuunnitelman yhteydessä osapuolet voivat tiedottaa toisilleen ryhmän jäsenten antamista todistajanlausunnoista. 10. Sopimuksen yleiset ehdot Yleisesti sovelletaan yleissopimuksen 13 artiklan ja puitepäätöksen ehtoja kunkin jäsenvaltion, jossa ryhmä toimii, toteuttamina. 11. Sopimuksen muuttaminen Tätä sopimusta koskevat muutokset, mukaan lukien muun muassa seuraavat: a) ryhmän uusien jäsenten sisällyttäminen sopimukseen, 13 Yhteisen tutkintaryhmän toimintaan osallistuvat kolmannet maat, Eurojust, Europol, komissio (OLAF), perussopimusten puitteissa annettujen määräysten nojalla toimivaltaiset elimet ja kansainväliset järjestöt nimeävät ryhmän osallistujat tämän mallisopimuksen lisäyksessä I tarkoitetun sopimuksen osapuoliksi. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 28 LIITE II DG H 2B FI

b) muutokset tämän sopimuksen 2 artiklan mukaiseen tarkoitukseen, c) nykyisiin artikloihin tehtävät lisäykset tai muutokset, on tehtävä tämän mallisopimuksen lisäyksen III muodossa, osapuolten allekirjoittamina ja alkuperäiseen versioon liitettyinä. 12. Sisäinen arviointi Ryhmän johtajat arvioivat vähintään puolen vuoden välein ryhmän yleisen tarkoituksen osalta saavutettua edistymistä sekä määrittävät ja käsittelevät näin havaittuja ongelmia. Ryhmän toiminnan päätyttyä osapuolet voivat tarvittaessa järjestää kokouksen, jossa arvioidaan ryhmän suoriutumista tehtävästään. Ryhmä voi laatia toimintaraportin, jossa voidaan osoittaa, miten operatiivinen toimintasuunnitelma pantiin täytäntöön ja mitkä tulokset saavutettiin. 13. Sopimuksen erityisjärjestelyt (jotta sopimuksesta ei tulisi liian raskas, jotkin 13.1 13.11 alakohdassa esitetyistä tiedoista tai kaikki niistä voidaan sisällyttää operatiiviseen toimintasuunnitelmaan). Tässä sopimuksessa voidaan soveltaa seuraavia erityisjärjestelyjä (on huomattava, että useita näistä seikoista säännellään myös yleissopimuksessa sekä puitepäätöksessä): (Lisätään tarvittaessa. Seuraavissa alakohdissa tuodaan esille mahdolliset alueet, jotka edellyttävät erityistä kuvausta). 13.1. Ehdot, joiden mukaan ryhmän lähetetyt jäsenet voidaan sulkea pois toiminnasta, kun tutkintatoimia toteutetaan 13.2. Erityisehdot, joiden mukaan lähetetyt jäsenet voivat suorittaa tutkintaa toiminnan kohteena olevassa jäsenvaltiossa 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 29 LIITE II DG H 2B FI

13.3. Erityisehdot, joiden mukaan ryhmän lähetetty jäsen voi pyytää kansallisia viranomaisiaan toteuttamaan ryhmän pyytämiä toimia esittämättä kirjallista pyyntöä 13.4. Ehdot, joiden mukaan lähetetyt jäsenet voivat jakaa lähettäviltä viranomaisilta peräisin olevia tietoja 13.5. Tiedotusvälineitä koskevat määräykset, erityisesti kuuleminen ennen lehdistötiedotteiden esittämistä ja virallisten tiedotustilaisuuksien järjestämistä 13.6. Tämän sopimuksen luottamuksellisuutta koskevat määräykset 13.7. Viestinnässä käytettävä kieli on määriteltävä 13.8. Kustannuksia koskevat erityismääräykset 13.8.1. Ryhmään lähetettyjen jäsenten vakuutuksia koskevat määräykset 13.8.2. Määräykset käännöksiä, tulkkausta, puhelinkuuntelua jne. koskevista kustannuksista 13.8.3. Määräykset esimerkiksi saatujen asiakirjojen kääntämisestä ryhmän muiden jäsenten kielelle sekä viralliselle viestintäkielelle (jos eri kieli), koska tämä voi aiheuttaa huomattavia (tarpeettomia) kustannuksia 13.8.4. Määräykset takavarikoidusta omaisuudesta johtuvista kustannuksista tai tuloista 13.9. Ehdot, joiden mukaan voidaan antaa yleissopimuksen ja muiden järjestelyjen mukaisesti haettavaa apua 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 30 LIITE II DG H 2B FI

13.10. Erityiset tietosuojaa koskevat säännöt 13.10. a Jo olemassa olevien ja/tai ryhmän toiminnan aikana hankittujen tietojen luottamuksellisuus ja käyttö 13.11. Ehdot, joiden mukaan ryhmään lähetetyt jäsenet voivat kantaa tai käyttää asetta Tehty (allekirjoituspaikka), (päivämäärä) (kaikkien osapuolten allekirjoitus) 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 31 LIITE II DG H 2B FI

Lisäys I YHTEISEN TUTKINTARYHMÄN PERUSTAMISTA KOSKEVAAN MALLISOPIMUKSEEN Ryhmän osallistujat Järjestely Europolin/Eurojustin/komission (OLAFin), perussopimusten puitteissa annettujen määräysten nojalla toimivaltaisten elinten, muiden kansainvälisten elinten tai kolmansien maiden kanssa 1. Järjestelyn osapuolet Sopimuksen ensimmäisen sellaisen osapuolen nimi, joka ei ole jäsenvaltio Sopimuksen viimeisen sellaisen osapuolen nimi, joka ei ole jäsenvaltio (jos useampi kuin yksi). sekä Sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion ensimmäisen toimivaltaisen viranomaisen/hallinnon nimi 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 32 LIITE II DG H 2B FI

sekä Sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion toisen toimivaltaisen viranomaisen/hallinnon nimi ( ja ) ovat päättäneet, että seuraavat henkilöt (sopimuksen sellaisten osapuolten nimet, jotka eivät ole jäsenvaltioita) osallistuvat yhteiseen tutkintaryhmään, joka on perustettu (sen sopimuksen päivämäärä ja paikka, johon tämä lisäys on liitetty) tehdyllä sopimuksella. 2. Ryhmän osallistujat Seuraavat henkilöt osallistuvat ryhmään: Valtio / Lähetetty Nimi Asema ja Tehtävä järjestö (viranomaisen/ elimen nimi):n toimesta viranomainen - - - - - - - - - - Jäsenvaltio... on päättänyt, että sen kansalliset jäsenet Eurojustissa osallistuvat yhteiseen tutkintaryhmään toimivaltaisena kansallisena viranomaisena 14. 14 Tämä kohta on poistettava, jos se on tarpeeton. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 33 LIITE II DG H 2B FI

Jos joku edellä mainituista henkilöistä on estynyt velvollisuuksiensa suorittamisesta, tämän sopimuksen lisäyksessä nimetään hänen sijaisensa. Kiireellisissä tapauksissa riittää, että osapuoli ilmoittaa sijaisesta kirjeitse. Ilmoitus on tämän jälkeen vahvistettava sopimukseen tehtävässä lisäyksessä. 3. Erityisjärjestelyt Edellä mainittujen henkilöiden osallistuminen tapahtuu seuraavin edellytyksin ja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin: 3.1. Sopimuksen ensimmäinen osapuoli, joka ei ole jäsenvaltio 3.1.1. Osallistumisen tarkoitus 3.1.2. Siirretyt oikeudet (jos on) 3.1.3. Kustannuksia koskevat määräykset 3.1.4. Osallistumisen tarkoituksen saavuttamista koskevat tai sen mahdollistavat erityismääräykset 3.1.5. Muut erityismääräykset tai -edellytykset 15 3.1.6. Erityiset tietosuojaa koskevat säännöt 15 Esimerkiksi viittaukset perustana olevaan tai sovellettavaan lainsäädäntöön jne. 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 34 LIITE II DG H 2B FI

3.2. Sopimuksen toinen osapuoli, joka ei ole jäsenvaltio (tarvittaessa) 3.2.1. 4. Europolin osallistumiseen liittyvät erityisjärjestelyt 16 4.1. Osallistumisperiaatteet 4.1.1. Ryhmään osallistuva Europolin henkilöstö avustaa ryhmän jäseniä Europol-päätöksen mukaisesti ja sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa ryhmä toimii. 4.1.2. Ryhmään osallistuva Europolin henkilöstö työskentelee [ ] kohdassa määritellyn (määriteltyjen) ryhmän johtajan (johtajien) johdolla ja antaa tarpeellista apua ryhmän johtajan (johtajien) määrittämien ryhmän tavoitteiden ja tarkoituksen saavuttamiseksi. 4.1.3. Europolin henkilöstöllä on oikeus olla suorittamatta tehtäviä, joiden ne katsovat rikkovan Europol-päätöksen mukaisia velvoitteitaan. Tällöin Europolin henkilöstön jäsenen on ilmoitettava asiasta johtajalle tai tämän edustajalle. Europol neuvottelee ryhmän johtajan (johtajien) kanssa molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. 4.1.4. Ryhmään osallistuva Europolin henkilöstö ei saa osallistua pakkokeinojen käyttämiseen. Osallistuva Europolin henkilöstö voi ryhmän johtajan (johtajien) johdolla olla läsnä ryhmän operatiivisissa toimissa antaakseen neuvoja ja apua paikan päällä pakkokeinoja toteuttaville ryhmän jäsenille edellyttäen, ettei jäsenvaltiossa, jossa ryhmä toimii, ole tälle oikeudellisia rajoituksia. 16 Sisällytetään ainoastaan jos Europol osallistuu ryhmään. Europolin hallintoneuvosto hyväksyi 9 päivänä heinäkuuta 2009 kyseiset säännöt (asiakirja nro 3710-426r6) ja 18 päivänä marraskuuta 2009 yhteistä tutkintaryhmää koskevan mallijärjestelyn (asiakirja nro 2610-74r2) Europol-päätöksen 6 artiklan 2 kohdan edellytysten mukaisesti. Päivitetyt tiedot Europolin verkkosivuilla: http://www.europol.europa.eu 15790/1/11 REV 1 vp,msu/sj,msu/or 35 LIITE II DG H 2B FI