KL-team Talotekniikka Oy, ohjaajana Antti Kangas

Sähkötekniikan koulutusohjelma Talotekniikka Tutkintotyö VANHUSTENHOIDON TEKNISET VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄT Työn valvoja Työn teettäjä Tampere 2006 DI Veijo Piikkilä KL-team Talotekniikka Oy, ohjaajana Antti Kangas

Sähkötekniikan koulutusohjelma Talotekniikka Salokanto, Marko Vanhustenhoidon tekniset valvonta- ja hälytysjärjestelmät Tutkintotyö 49 sivua + 5 liitesivua Työn valvoja DI Veijo Piikkilä Työn teettäjä Huhtikuu 2006 Hakusanat KL-team Talotekniikka Oy, ohjaajana Antti Kangas valvontajärjestelmä, hälytysjärjestelmä, turvapuhelin, hyvinvointiranneke, vanhustenhoito TIIVISTELMÄ Työn tarkoituksena oli kartoittaa markkinoilla olevia vanhustenhoidon valvonta- ja hälytysjärjestelmiä sekä tuottaa opasmateriaalia valvonta- ja hälytysjärjestelmien hankinnasta vastuussa oleville. Lisäksi työhön kuuluu palvelutaloon tehty valvonta- ja hälytysjärjestelmäsuunnitelma. Markkinoilla olevien valvonta- ja hälytysjärjestelmien kartoituksen pääasiallisena tiedonlähteenä on ollut Internet, jonne vanhusten teknologiaa tuottavat yritykset suuntaavat mainontansa. Työssä järjestelmien ominaisuuksia ja kustannuksia on vertailtu objektiivisesti. Opasmateriaali on koottu vanhustenhoitoon ja teknologiaan liittyvästä kirjallisuudesta ja alan lehdistä. Materiaalissa mietitään mm. vanhusten suhdetta teknologiaan ja sitä, millainen hyvä tekninen apuväline voisi olla. Lisäksi pohditaan vanhustenhoitoon liittyviä eettisiä kysymyksiä. Palvelutaloon tehdyssä valvonta- ja hälytysjärjestelmäsuunnitelmassa on kohteen osalta vertailtu erilaisia järjestelmiä, niiden kustannuksia ja teknisiä toimintaperiaatteita. Työ sisältää myös kohteeseen valitun järjestelmän periaatekuvia ja muita suunnitelmapiirustuksia. Työ tehtiin tamperelaisen KL-team Talotekniikka Oy:n tarpeisiin. KL-team on vastannut monien palvelutalojen taloteknisistä suunnitelmista. Kasvava valvonta- ja hälytysjärjestelmien tarve palvelutaloissa antoi aiheen perehtyä alaan.

TAMPERE POLYTECHNIC Electrical Engineering Building Services Engineering Salokanto, Marko Engineering Thesis Thesis Supervisor Commissioning Company April 2006 Keywords Control and alarm systems in geriatric care 49 pages, 5 appendices Veijo Piikkilä (MSc) KL-team Talotekniikka Oy. Supervisor: Antti Kangas control system, alarm system, safephone, wristcare, geriatric caring ABSTRACT The main aim of the research study was to chart the control and alarm systems in geriatric care and produce a handbook for those responsible for purchasing these systems. In this document, there is also included a control and alarm system layout for a sheltered home. As the source of information for the survey of the control and alarm system has mainly been the Internet, on which the geriatric technology companies focus their advertising. In the document systems properties and costs have been compared with an open mind. The handbook material is taken from geriatric care and technology books and magazines. The handbook considers among other things how old people feel about the geriatric technology, what a good geriatric aid is like as well as the related ethical questions. The sheltered home layout includes comparison of control and alarm system costs and special technical principles. The document also includes basic circuit arrangement and other drawings of the sheltered home. The document was made for KL-team Talotekniikka Oy. KL-team has been responsible for many building service layouts of sheltered home. The growing need for these systems gave grounds for paying more attention on this subject.

ALKUSANAT 4(49) Kiitokset työni onnistumisesta haluan osoittaa KL-team Oy:lle ja yrityksen toimitusjohtaja Antti Kankaalle sekä kaikille, jotka ovat osaltaan edistäneet työn valmistumista. Tampereella 27. huhtikuuta 2006

SISÄLLYSLUETTELO 5(49) TIIVISTELMÄ... 2 ABSTRACT... 3 ALKUSANAT... 4 1 JOHDANTO... 7 2 IKÄÄNTYMISEN YHTEISKUNNALLE TUOMAT HAASTEET... 8 2.1 Ikääntyminen ja väestön rakenne... 8 2.2 Yhteiskunnan vastauksia ikääntymisen tuomiin haasteisiin... 8 2.3 Dementian oireet... 10 2.4 Tapaturmat... 11 3 HYVÄN TEKNISEN APUVÄLINEEN VALINTA... 12 3.1 Millainen on hyvä tekninen apuväline?... 12 3.2 Millainen on hyvä tekninen apuväline dementoituneelle?... 14 4 VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMIEN EETTISET KYSYMYKSET... 15 5 VANHUKSET JA TEKNOLOGIA... 17 5.1 Geronteknologia... 17 5.2 Teknologian mahdollisuudet vanhustenhoidossa... 17 5.3 Erilaiset tekniset apuvälineet vanhustenhoidossa... 19 6 VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELUN VAIHEET... 20 6.1 Kartoitus... 21 6.1.1 Perinteinen turvapuhelin... 22 6.1.1.1 Miratel-hoivapuhelinjärjestelmä... 25 6.1.1.2 Best-hoitakutsujärjestelmä... 27 6.1.1.3 Domino-hoitajakutsujärjestelmä... 28 6.1.2 IST-Palvelutalojärjestelmä... 29 6.2 Suunnittelu... 31 6.3 Järjestelmän valinta... 33 7 VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMIEN KUSTANNUKSET... 33 8 KOKEMUKSIA TEKNISISTÄ VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMISTÄ... 37 8.1 Perinteinen turvapuhelin... 37 8.2 Hyvinvointiranneke... 37

6(49) 9 MÄYRÄNKOTI PALVELUTALON VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄ... 39 9.1 Valittu järjestelmä... 39 9.2 Suunnitelmien piirtäminen valitun järjestelmän perusteella... 39 9.2.1 Tasopiirustus... 40 9.2.2 Kerrosjakamon periaatekuva... 42 9.2.3 Kerroskuva... 43 10 TEKNOLOGIAN TULEVAISUUS VANHUSTENHOIDOSSA... 43 10.1 Älyvaatteet... 44 10.2 Erilaiset anturisirut... 45 11 LOPPUPOHDINTA... 46 LÄHDELUETTELO... 48 LIITTEET

1 JOHDANTO 7(49) Erityisen haastavaksi teknologian suunnittelun dementoituneille tekevät käyttäjäryhmän erityistarpeet. Teknologisia järjestelmiä suunniteltaessa tai valittaessa on tärkeää ottaa huomioon olosuhteet, joissa vanhukset elävät ja analysoida heidän tarpeensa. Iäkkäät ihmiset kokevat usein teknologian vieraaksi, joten järjestelmiä suunniteltaessa on hyvin tärkeää ottaa huomioon tulevan asiakkaan vaatimukset ja mieltymykset. Niiden pohjalta on turvallista lähteä suunnittelemaan ja valitsemaan toimivia ratkaisuja vanhustenhoidon parantamiseksi. Vanhusten valvonta- ja hälytysjärjestelmien markkinointi on keskittynyt valtaosin Internetiin ja se on vähäistä. Suomessa on markkinoilla kuusi valvonta- ja hälytysjärjestelmien kokonaisratkaisuja tarjoavaa yritystä, joiden toimittamat järjestelmät ovat suurelta osin samanlaiset. Perinteisten valvonta- ja hälytysjärjestelmien keskinäisten vertailujen lisäksi on työhön otettu mukaan järjestelmä, jonka avulla saadaan entistä tarkempaa tietoa vanhuksen liikkeistä ja kehon toiminnoista. Hienot teknologiset ratkaisut saattavat kuitenkin johtaa teknologiseen ylivarusteluun. Päätöksiä tehtäessä on tärkeää olla selvillä, minkä tasoista järjestelmää todella tarvitaan, minkälainen järjestelmä on kohteessa toimiva ja ovatko kustannukset sopivat. Yksi vanhusten hyvinvointiteknologian ongelma onkin tietämättömyys. Usein asiakkaat ja hoitohenkilökunta ovat tietämättömiä uusista teknologian mahdollisuuksista ja niiden kustannuksista vanhustenhoitoon liittyvinä. Usein vanhusten teknologiaan ja apuvälineisiin erikoistuneet yritykset myyvät vain yhtä tuotetta, eikä yritysten välillä ole suurta kilpailua, joten järjestelmien kustannukset pysyvät korkeina. Järjestelmien ominaisuudet ja toimintaperiaatteet ovat usein heikon mainosinformaation pohjalla, eikä ostajalla ole selkeää kuvaa laitteiden todellisesta toiminnasta. Jotta todellinen toiminnallisuus voitaisiin taata, on hyvä selvittää toteutuneiden järjestelmien käyttöönotossa ilmenneitä ongelmia.

8(49) Kaikkia edellä mainittuja asioita on tarkoitus käsitellä työn edetessä. Toimivan teknologian tukena ovat usein hyvin suunnitellut esteettömät asumisratkaisut, jotka eivät kuitenkaan kuulu suoranaisesti aihealueeseen ja näin ollen ne on jätetty työn ulkopuolelle. 2 IKÄÄNTYMISEN YHTEISKUNNALLE TUOMAT HAASTEET 2.1 Ikääntyminen ja väestön rakenne Väestön ikääntyminen on Suomessa ja muualla Länsi-Euroopassa nopeaa. Suomi on nykyisin Euroopan neljänneksi nuorin kansakunta, mutta vuoteen 2030 mennessä Euroopan kolmanneksi vanhin /14, s.8/. Viimeisimmät tilastotiedot väestön rakenteesta kertovat, että 65 vuotta täyttäneitä on noin 16 % väestöstä. Väestöennusteen mukaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua suomalaisia ikäihmisiä on noin 1,3 miljoonaa, mikä on puoli miljoonaa enemmän kuin nyt. Suhteellisesti suurin määrän kasvu on odotettavissa yli 85-vuotiailla, tämän ikäisen väestön osuus lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. /26./ Vanhusten määrän kasvaessa myös dementoituneiden ihmisten määrä lisääntyy. Keskivaikeasti tai vaikeasti dementoituneita arvioidaan vuonna 2030 olevan 128 000 henkilöä. /14, s.8./ 2.2 Yhteiskunnan vastauksia ikääntymisen tuomiin haasteisiin Voimakas väestön ikääntyminen lisää vanhuksille tarvittavien palveluiden määrää. Vanhusten määrän voimakas kasvu asettaa suuria haasteita yhteiskunnalle myös taloudellisesti. Palveluiden järjestämisessä painopiste on siirtymässä laitoshoidosta kustannuksiltaan edullisempaan avohoitoon. Avohoito on edullisuutensa lisäksi myös useimmiten ikääntyneiden omaa tahtoa vastaava hoitomuoto, sillä selvä enemmistö ikääntyneistä asuu mieluiten omassa kodissaan. /5./ Tämän tutkimustuloksen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö asetti 1990-luvun alkupuolella tavoitteeksi ikääntyneiden

9(49) palvelujen rakennemuutoksen vuoteen 2000 mennessä. Muutoksella pyrittiin vähentämään laitoshoitoa ja lisäämään kotiin annettavia palveluja, tehostamaan voimavarojen käyttöä ja alentamaan kustannuksia. Erilaiset teknologiset apuvälineet, kuten valvonta- ja hälytysjärjestelmät ovat voimavarojen tehostamisen ja entistä parempien palveluiden sekä kustannustehokkuuden olennaisena osana. Palvelurakenteen muutoksella haettiin laitoshoitopaikkojen vähentämistä siten, että 90 prosenttia yli 75-vuotiaista voisi asua omassa kodissaan. /14, s.8./ 1990-luvulla ikääntyneiden palvelujen rakennemuutoksen tavoitteena oli vähentää laitoshoidon käyttöä ja siirtää laitoksista vapautuvaa henkilöstöä avohoidon palvelujen lisäämiseen ja kehittämiseen. Samanaikainen valtionosuusuudistus ja talouslama merkitsivät sitä, että avohoidon henkilöstöä vähennettiin samassa määrin kuin muualtakin palvelujärjestelmästä, minkä vuoksi rakennemuutoksen tavoitteet jäivät monin osin saavuttamatta. /3./ Kehittämistyön jatkamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö laati yhdessä Kuntaliiton kanssa vuonna 2001 ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen. /25./ Viimeisin sosiaali- ja terveysministeriön vanhuspalveluiden kehittämiseen suunnattu hanke oli nimeltään ITSE-hanke (2001-2004). Tähän ohjattiin valtioneuvoston ns. tuvallisuuspakettimäärärahoista 2,2 miljoonaa euroa. /15, s.3./ Hankkeen tarkoituksena oli edistää vanhusten ja vammaisten henkilöiden itsenäistä suoriutumista. Tähän pyrittiin parantamalla sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön sekä palvelujen käyttäjien ja heidän omaistensa tietoja ja osaamista teknologian ja tietotekniikan hyvistä ratkaisuista, mm. itsenäisen asumisen ja kommunikaation helpottamiseksi. /15, s.3./ Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakenteen muutoksella pyrittiin suosimaan avohoitoa, jolloin nykyteknologialla on suuret mahdollisuudet olla mukana kehittämässä toimivia apuvälineitä tehokkaaseen voimavarojen käyttöön /16, s.14/. Kun palveluja kohdennetaan kalliista laitoshoidosta avohoitoon, tulevat kotona selviytymistä tukevat apuvälineet ja asunnon varusteet olemaan kasvava menoerä

10(49) kuntataloudessa. /16, s.14./ Uusin teknologia luo sekä mahdollisuuksia että esteitä ikäihmisen itsenäiselle elämälle ja osallistumiselle. Teknologian soveltuvuus ikäihmisten käyttöön asettaa meille kuitenkin edelleen haasteita. Tarvitaan uusia innovaatioita ikäihmisten asumisen, kommunikaation ja liikkuvuuden parantamiseksi. /15, s.9./ 2.3 Dementian oireet Ikääntymisen myötä riski sairastua dementoitumista aiheuttaviin sairauksiin lisääntyy. Riski on suurimmillaan 80 ikävuoden jälkeen. /11, s.10./ Dementia on yksi keskeisiä vanhustenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Dementoituneen henkilön hoitoon tarkoitettuja laitteita suunniteltaessa tai niitä valittaessa on otettava huomioon monia arkeen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi tilanteet, joissa henkilö tarvitsee apua. Dementoivaa sairautta sairastava tarvitsee apua hyvin yksinkertaisiin päivittäisiin toimintoihin, kuten pukeutumiseen, syömiseen, peseytymiseen, tuoliin istumiseen ja siitä nousemiseen sekä sänkyyn menemiseen ja siitä nousemiseen. Hieman monimutkaisempia arkielämän toimintoja, joissa useat dementoivaa sairautta sairastavat tarvitsevat apua, ovat päivittäisten päätösten tekeminen, tutussa ympäristössä suunnistaminen, ruoan valmistus, puhelimen käyttö, lääkkeiden ottaminen, raha-asioiden hoitaminen, ostoksien teko, talouden hoito, pyykinpesu, matkustaminen ja pankissa asioiminen. /11, s.13-14./ Edellä mainitut asiat kattavat suuren osan ihmisen päivittäisistä toiminnoista. Muita keskeisiä tarpeita ovat muun muassa elämästä nauttiminen, sosiaalinen osallistuminen ja läheisyyden tarve, tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kyvykkyyden tunne, identiteetin säilyttäminen, oma rauha ja viihtyminen. Hyvinvoinnin tarve ja tarve tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja arvokkaasti säilyvät ihmisellä dementian asteesta riippumatta. /11, s.14./

11(49) Kotona asuva, dementoivaa sairautta sairastava saa apua omaishoitajalta, joka asuu hänen kanssaan tai käy hänen luonaan säännöllisesti. Omaishoitajina toimivat usein omaiset, naapurit ja/tai ystävät, jolloin jokainen kantaa erilaisen vastuun hoidosta. /11, s.16./ Omaishoitoa tuetaan usein henkisesti ja palveluiden tai erilaisten taloudellisten korvausten avulla. Vaikka kotihoito ei ole halvin vaihtoehto, se voi olla hoidettavalle mieluisin ja se saattaa siirtää kauemmaksi sairaalahoitoa, joka on kaikkein kallein vaihtoehto. /11, s.16./ Jossakin vaiheessa kotihoito kuitenkin usein käy liian raskaaksi ja joudutaan siirtymään laitoshoitoon, jossa laitoshoitajan rooli on hyvin tärkeä. Sitä enemmän ihminen tarvitsee apua, mitä pidemmälle dementoiva sairaus etenee. Ympärivuorokautinen avun tarve, jossa teknologia voi olla suureksi avuksi, on tavallista jo keskivaikeassa dementiavaiheessa ja välttämätöntä, kun dementia-aste on vaikea. /11, s.15-16./ 2.4 Tapaturmat Suunniteltaessa tai hankittaessa vanhuksille teknologisia apuvälineitä on hyvä tiedostaa, että ikääntyminen tuo mukanaan elintoimintojen muutoksia, jotka usein tekevät vanhuksista alttiita vaaroille ja tapaturmille. Esimerkiksi kaatumis- ja putoamistapaturmat ovat yleisiä. /8, s.129./ Inhimillisten kärsimysten lisäksi tapaturmilla on suuri taloudellinen merkitys. Tapaturmien ehkäisyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä yksi lonkkamurtuma aiheuttaa keskimäärin 20000 :n kustannukset jo ensimmäisenä hoitovuonna. UKK-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa ennustetaan myös, että lonkkamurtumien määrä olisi vuonna 2030 nykyiseen verrattuna kolminkertainen. /14, s.28-29./ Yleensä kaatumiset johtuvat kodin tai ympäristön vaaratekijöistä, joita voivat olla portaat, liukkaat lattiat, kompastuminen mattoon tai kynnykseen, huono valaistus, huonot jalkineet tai pihan liukkaus. Kaatumisien syitä voivat olla myös alentunut lihasvoima, huono tasapaino, huimaus, liikkumisvaikeudet, alentunut kuulo, heikentynyt näkö tai lääkkeet. /14, s.28./ Vaikka kaatumiset ja putoamiset eivät aina

12(49) aiheuta hoitoa tarvitsevia vammoja, niiden psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset voivat olla vanhuksille huomattavia. Kaatumisen pelko saattaa rajoittaa vanhusten toiminnallisuutta. /8, s.129./ Myös palvelutaloissa sattuu tapaturmia. Erityisen paljon tapaturmia sattuu henkilökunnan työvuorojen vaihtuessa. Jos palvelutalon henkilökunta on riittämätön eikä kykene vastaamaan vanhusten tarpeisiin, tapaturmien riski kasvaa, kun taas henkilökunnan vankka sitoutuminen ja myönteinen suhtautuminen työhön vähentävät tapaturmienriskiä. Hoitolaitoksissa, joissa vanhusten tarpeet on ennakoitu ja niihin on vastattu, sattuu tapaturmia harvemmin kuin muualla. /8, s.132./ Eniten tapaturmia sattuu potilashuoneessa tai kylpyhuoneessa, kun vanhukset yrittävät itsenäisesti nousta sängystä tai käydä WC:ssä. /8, s.131-132./ Lisäksi tapaturmia sattuu aikaisin aamulla vanhuksille, jotka ovat nauttineet nukahtamislääkkeitä. Nykyaikaisilla teknologisilla apuvälineillä sekä valvonta- ja turvajärjestelmillä vanhuksen hoitoa ja turvallisuutta voidaan tehostaa, tapaturmia ehkäistä ja tapaturman sattuessa saada apua nopeasti. Lisäksi tapaturmia voidaan ehkäistä opettamalla vanhuksia toimimaan turvallisesti. /8, s.132./ 3 HYVÄN TEKNISEN APUVÄLINEEN VALINTA 3.1 Millainen on hyvä tekninen apuväline? Apuvälineiden valitsemisen lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Tarpeen arvioinnin tulisi perustua henkilön kokonaistilanteeseen niin, että huomioidaan esimerkiksi henkilön toimintakyky, elämäntilanne, apuvälineen käytön turvallisuus ja käyttöympäristö. /16, s.18./

13(49) Hyvä tekninen apuväline vanhustenhoidossa on yksilöllinen ja tuntuu juuri vanhukselle suunnitellulta. Hyvä tekninen tuote antaa tunteen omatoimisuudesta ja riippumattomuudesta. Vanhuksen tulee tuntea hallitsevansa ympäristöä eikä olevansa sen armoilla. Hienotunteinen laite on sellainen, että sen ei muistuta vammoista tai puutteista vaan suuntaa huomion niihin kykyihin, joita on tallella. Laitteen visuaalinen ilme ja viimeistely ovat huolellisia. Laitteet, joiden tehtävänä on huolehtia automaattisesta hälytyksestä, ovat huomaamattomia ja häiritsevät mahdollisimman vähän arkielämää. Laitteen on hyvä muistuttaa ulkonäöltään jotain vanhaa tuttua laitetta, jolloin sen käyttö tuntuu helpommalta. Laitteen käytön on hyvä edellyttää mahdollisimman vähän muistamista ja olla yksinkertainen käyttää. /11, s.37-38./ Ihmisellä on taipumus käyttäytyä niiden odotusten suuntaisesti, joita häneen kohdistetaan. Siksi hyvä tuote ei kohtele käyttäjää alamittaisena ja vajaakykyisenä. Jos tuote vaikuttaa aikuiselle suunnitellulta, se tukee käyttäjän aikuista minäkuvaa. Jos tuotteesta voi heti nähdä, että se on suunniteltu dementoituneelle, se tukee käyttäjässä dementoituneen minäkuvaa. /11, s.37./ Kun teknologian avulla halutaan parantaa hyvinvointia, on yhdessä tulevien käyttäjien ja heidän omaistensa sekä heidän hoitoonsa osallistuvien kanssa mietittävä: Missä käyttäjä asuu? Minkälaista asioista hän kykenee päättämään? Mitä tiedetään hänen henkilöhistoriastaan, mieltymyksistään ja asenteistaan yksityisyyttä ja teknologiaa kohtaan? Mitä hyötyä teknologialta odotetaan? Minkälaisia teknologian aiheuttamia haittoja näiden hyötyjen saamiseksi ollaan valmiita hyväksymään? Mikä on aiotun teknologian tungettelevuuden taso? Jos tungettelevuuden taso on korkea, onko selvitetty kaikki samaan tarkoitukseen soveltuvat vaihtoehdot, jotka eivät olisi niin tungettelevia. /11, s.31./

3.2 Millainen on hyvä tekninen apuväline dementoituneelle? 14(49) Valittaessa hyvää teknistä apuvälinettä dementoituneen hoitoon huomio suuntautuu ensimmäiseksi dementoituneen henkilön kykyihin. Osaako hän itse käyttää laitetta vai käyttääkö sitä pääasiallisesti hoitohenkilökunta? On myös mietittävä, millaista hyötyä apuvälineeltä odotetaan ja onko siitä dementiaoireiselle todellista hyötyä tai iloa. /11, s.42./ Teknologian sopivuuden dementoituneen hoitoon ratkaisee se, onko teknologian suunnittelussa, käyttöönotossa ja käytössä otettu huomioon dementoituneiden tarpeet /11, s.39/. Dementoituneelle suunniteltu hyvä tekninen apuväline ottaa huomioon sairauden oireista aiheutuvat vaatimukset, käyttäjien yleensä melko korkean iän sekä kuulo- ja näköaistin heikkenemisen. Kaikkien apuvälineen käyttöä ohjaavien tekstien, kuten käyttöohjeiden, tulee olla helposti luettavissa ja kirjainten pistekoon on oltava riittävä. Ne toiminnot, joiden seuraaminen on tarkoitettu vain hoitajille, voivat olla laitteen takana tai jonkinlaisen kannen alla. Laitteiden suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon myös, että niitä saattavat käyttää eri-ikäiset omaiset ja ystävät, kiireiset hoitajat, sosiaali- ja terveydenhuollon sijaiset tai esimerkiksi paikalle hälytetyt viranomaiset. /11, s.33./ Dementoituneen hoitoon tarkoitettu apuväline ei saa edellyttää käyttäjältä vaativia älyllisiä suorituksia. Apuvälineen kyljessä on hyvä olla sen nimi tai käyttötarkoitus, eikä siinä saa olla mitään ylimääräistä, joka veisi käyttäjän huomion itse asiasta. Apuvälineen pitää pystyä toimimaan riittävän nopeasti, koska dementoituneet saattavat olla lyhytjänteisiä tai ärtyneitä. Kaikkien painonappien on oltava riittävän isoja ja tarpeeksi etäällä toisistaan. Laitteen on hyvä olla hengeltään positiivinen, mielialaa nostava tai ilahduttava, koska dementoituneella on lukemattomia epäonnistumisen kokemuksia päivittäisessä elämässään. Turvallisuuden parantamiseksi käyttöön otetun tekniikan tulee vahvistaa tunnetta, tämän avulla minä selviän itse ja saan apua kun tarvitsen. /11, s.35./

15(49) Dementoituneelle suunniteltu apuväline on huono, jos se on ulkonäöltään pelottava tai hallitseva. Apuvälineen olisi hyvä olla langaton, eikä siinä saisi olla vilkkuvia valoja tai oudolta kuulostavia ääniviestejä. Vanhusta voi pieni merkkivalokin pelottaa, sillä hän saattaa mieltää sen tuleksi. /11, s.38./ 4 VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMIEN EETTISET KYSYMYKSET Kun teknologiaa sovelletaan dementoituneiden hoitoon, ovat suurimmat haasteet vanhusten rajoittunut toimintakyky ja eettiset kysymykset. Eettisten kysymysten osalta on mietittävä, missä määrin erilaiset valvonta- ja hälytyslaitteet loukkaavat vanhusten yksityisyyttä. Kun suunnitellaan teknologiaa tai ollaan vastuussa sen valitsemisesta, eettiset kysymykset on tärkeää ottaa huomioon. Selkeiden eettisten suuntaviivojen puuttuminen vanhusten hyvinvointiteknologiasta voi koitua ongelmaksi tai olla jopa este teknologian kehitykselle. /11./ Teknologian käytön mahdollisia seurauksia dementoituneen näkökulmasta voivat olla sosiaalisten kontaktien, arvokkuuden ja riippumattomuuden lisääntyminen tai vähentyminen. Lisäksi teknologia voi vaikuttaa vanhuksen itsetuntoon, elämänlaatuun ja turvallisuuden paranemiseen tai huononemiseen. /11, s.32./ Teknologisia sovellutuksia hyödynnettäessä on muistettava, että niillä ei voida korvata sosiaalista vuorovaikutusta /14/. Teknologisilla ratkaisuilla voidaan poistaa ihmisten välisiä yhteydenpito-ongelmia, mutta ei yksinäisyyttä. /4, s.12./ Parhaimmillaan järjestelmät mahdollistavat laadukkaiden hoitokontaktien syntymisen ja hoitohenkilökunnan toimenkuvan kehittämisen. Kuusi sanoo kirjassaan hyvin: Erityisesti dementoituneiden hoidettavien kohdalla inhimillisen hoitotyön korvaaminen valvontalaitteella ei tule kysymykseen. Dementoituvan kokemaa ahdistuneisuutta ei voi lievittää muun kuin inhimillinen läsnäolo ja hoiva. /7, s.82./ Myös Nyholm kirjoittaa Mikäli tekniikan soveltaminen kotihoitoon vähentää ikääntyneen sosiaalista vuorovaikutusta, ei sitä kannata hyödyntää. /12./

16(49) On hyvä miettiä, missä määrin erilaiset valvonta- ja hälytysjärjestelmät loukkaavat vanhuksen yksityisyyttä. Lisäksi on punnittava mitä mahdollisia seurauksia intervention tekemisellä tai tekemättä jättämisellä voi olla. Onko parempi tietää laitteen käytön seurauksena hoidettavan toimista liikaa vai ottaa riski, että hän esimerkiksi eksyy talvella? Asettuisivatko tällaisessa tilanteessa mahdollisen vahingon ja kärsimyksen välttäminen yksityisyyden kunnioittamisen edelle? /11, s.31./ Teknologian soveltuvuutta dementoituneen kotona asumisen tueksi on selvitetty DEME-tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa selvisi, että dementoituneet kokivat valvonta- ja hälytysjärjestelmät jonkin verran yksityisyyttä loukkaaviksi, usein liian kylmiksi ja persoonattomiksi. Tutkimuksen kuluessa kuitenkin vakuututtiin siitä, että hyödyt dementoituneen hoidolle olivat ilmenneitä haittoja suuremmat. /7, s.77./ Uudenlaisia eettisiä kysymyksiä tulee esiin, kun teknologiaan yhdistetään mahdollisuus lääketieteellisten tietojen tallentamiseen. Hyvinvointiranneke on ensimmäinen ratkaisu, jossa tämä on mahdollista. Terveydentilan seuranta ja rekisteröinti rannekkeen avulla tulisi olla erittäin hyvin perusteltua. Tulisi voida osoittaa, että hyöty rannekkeen käyttäjälle on riittävän suuri, jotta pitkälle viety teknologian hyödyntäminen olisi eettisesti oikein. /7, s.78./ Seuranta ja rekisteröinti hyvin heikoin perustein vain varmuuden vuoksi aiheuttaa sekä käyttäjälle että hoitojärjestelmälle tarpeettomia kustannuksia, lisätyötä ja yksityisyyden menetystä. /7, s.78./ Järjestelmän käyttöönotossa, niin kuin dementiaa sairastavan henkilön hoitopäätöksessäkin, tulee vastaan kysymys, kuinka pitkälle dementiaa sairastavalta on mahdollista saada aito suostumus? Käytännössä ratkaisun tekee usein lähiomainen. /7, s.78./

5 VANHUKSET JA TEKNOLOGIA 17(49) 5.1 Geronteknologia Teknologiasta vanhustenhoidossa käytetään yleisesti termiä geronteknologia. Käsite geronteknologia tulee kahdesta sanasta, gerontologiasta ja teknologiasta. /13, s.4./ Lääketieteen sanakirja suomentaa geronteknologian vanhuusopiksi. Sivistyssanakirja selittää sen olevan vanhenemisilmiöihin kohdistuvaa tutkimusta. Geronteknologialla on vahvat kytkennät lääketieteeseen ja teknilliseen tutkimukseen. Laajasti katsottuna geronteknologia tutkii miten erilaiset teknologiset tuotteet ja rakenteet ovat vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. /13, s.4./ 5.2 Teknologian mahdollisuudet vanhustenhoidossa Vanhusten määrän lisääntyessä valtio on 1990-luvulla pyrkinyt säästämään vanhustenhuollon kuluja, mm. painottamalla kotihoitoa ja apuvälineiden käyttöä. Tämä yleiseurooppalainen kehitys on lisännyt laitevalmistajien kiinnostusta vanhuksille suunnattuun teknologiaan. Samaan aikaan vanhustenhuollossa on jouduttu uudenlaiseen tilanteeseen, jossa tekniikkaa arvioidaan mahdollisuutena selvitä hoitopalveluiden tuottamisesta yhä niukkenevilla resursseilla. /10, s.62./ Teknologian tarkoitus vanhustenhoidossa on mahdollistaa erilaisien apuvälineiden ja järjestelmien avulla vanhuksille turvallinen ja oikein valvottu asuin ja elinympäristö. Oikein suunniteltu teknologia huomioi vanhukselle tärkeät arvot, kuten oman kodin, itsemääräämisoikeiden ja vapauden. Ongelmia voi kuitenkin syntyä itsemääräämisoikeuden ja huolenpidon yhteensovittamisen välille. Miten löytää sopiva toimintamuoto, joka pitää huolen vanhuksesta, mutta ei loukkaa vanhuksen itsemääräämisoikeutta? Tähän kysymykseen hyvällä teknologialla on mahdollisuus vastata. Teknologia voi tarjota ratkaisuja, joilla voitaisiin helpottaa omaisten huolta läheisestään ja säilyttää vanhukselle tärkeä itsemääräämisoikeus. /4, s.13./

18(49) Töytärin (2001) tekemässä kartoituksessa tuli esille, ettei uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia itsenäisen selviytymisen tukena ole osattu tai pystytty täysin hyödyntämään suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kävi ilmi myös, ettei henkilökunnalla ollut riittävästi tietoa apuvälineiden olemassaolosta, hyödyistä, käyttömahdollisuuksista, eikä etenkään kustannuksista. /15, s.13./ Erikoisteknologian kustannukset ovat usein korkeat, mutta pidemmällä aikavälillä ne maksavat itsensä takaisin /4, s.17/. Yksi suurimmista haasteista valvonta- ja hälytysjärjestelmille on ollut hoitolaitoksissa vaeltelemaan pyrkivien henkilöiden turvallisuuden parantaminen. Ennen valvonta- ja hälytysjärjestelmien kehitystä vaihtoehtoina olivat vain ovien lukitseminen tai dementoituneen passivoiminen lääkityksellä. Kumpikaan näistä ei ole eettisesi hyväksyttävä ratkaisu. Yksi ratkaisu hoivakodeissa voisi olla videovalvonta, mutta sen ei toivottuna seurauksena voi olla työntekijöiden siirtyminen monitorien ääreen ja henkilökohtaisen huolenpidon ja vuorovaikutuksen vähentyminen. /11, s.31./ Videovalvonta tuo myös mukanaan paljon eettisiä kysymyksiä. Yksityisyyden suoja estää videovalvonnan henkilökohtaisissa huonetiloissa tai WC:ssä. Videovalvonta ei ole myöskään henkilökuntaresursseilta kannattavaa, eikä valvonta ole kovinkaan tehokasta. Nykyaikaiset teknologiset järjestelmät ja apuvälineet mahdollistavat tarkan paikantamisen laitoksissa ilman videovalvontaa. Omaishoidossa ja hoitolaitoksissa käytettävät teknologiset apuvälineet olisi otettava käyttöön silloin, kun vanhus jaksaa vielä opetella niiden käyttöä. Tällöin vanhus on omaksunut tiettyjen laitteiden olemassaolon ja käytön, kun apua tuovaa teknologiaa todella tarvitaan. Teknologian tarpeen ollessa erittäin suuri, vanhuksella voi olla jo vaikeaa omaksua uusien laitteiden ja turvajärjestelmien käyttöä. /12, s.73./ Erilaisissa tutkimuksissa ja kirjallisuudessa on tuotu esille, että ikääntyneistä teknologian käyttäjinä tiedetään vähän /7, s.69/. Apuvälinetekniikkaa tuottavien yritysten olisikin tärkeätä panostaa ikääntyneiden tutkimiseen teknologian käyttäjinä.

19(49) Yritysten näkökulmasta ikääntyneiden määrän lisääntyminen merkitsee uusia haasteita markkinoinnin ja tuotekehityksen alueilla. /4./ Senior Watch-tutkimuksessa 64 %:lla yli 50-vuotiasta oli vaikeuksia käyttää laitteita heikentyneen näön, kuulon tai käsien toiminnan vuoksi /14, s.29/. Tuotteiden ja palvelujen sekä määrällinen että laadullinen kehittäminen, tiedottaminen ja koulutus ovat haasteita sekä hyvinvointiteknologiayrittäjille että hoivayrittäjille. Tarvitaan tuotteiden kehittämis- ja testauslaitoksia sekä paikkoja, joissa kouluttaa ja opastaa niin asiakkaita kuin hoitajiakin teknologian hyväksikäytössä. /4, s.17./ 5.3 Erilaiset tekniset apuvälineet vanhustenhoidossa Sosiaali- ja terveydenhuollon teknologiaan kuuluviksi apuvälineiksi luetaan kaikki ne välineet ja laitteet, joiden tarkoituksena on helpottaa ikääntyneen selviytymistä päivittäisissä elämän tilanteissa. Nämä ovat apuvälineitä, joilla edistetään itsenäistä liikkumista, tietojen saantia, kommunikointia, lähiympäristössä toimimista ja päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. /11, s.39./ Palvelutalojen sähköisessä suunnittelussa pienilläkin teknisillä asioilla voi tehdä vanhusten voinnista parempaa. Huomioitavia asioita voi olla mm. valaistus, valaistuksen säädöt ja ohjaus sekä pistorasioiden oikea sijainti ja ajastusmahdollisuus. Myös sähkölaitteiden turvallisuudella voidaan riskejä vähentää. Erilaisten teknisten apuvälineiden kirjo vanhusten hoidossa on suuri. Yksi ikääntyneiden ongelma on kuulon heikentyminen. Yleisin ja tärkein heikentyneen kuulon apuvälineistä on kuulokoje. Kuulokojeen lisäksi vanhuksen huomiota hätätilanteessa voidaan herättää valvonta- ja hälytysjärjestelmiin asennettavilla ääni-, tärinä- tai valohälyttimillä. Näitä voidaan asentaa esimerkiksi ovikelloon, puhelimeen, herätyskelloon tai palovaroittimeen. Valvonta- ja hälytysjärjestelmiin on myös mahdollista kytkeä erilaisia muistuttajia huonomuistisia varten, jolloin hälytinkeskus ohjaa niiden muodostamaa kokonaisuutta. Muistiapu voi muistuttaa lääkkeen ottamisesta. Lisäksi käytössä voi olla lääkeannostelija, joka annostelee lääkkeen

20(49) automaattisesti. Lääkeannostelijaan voidaan laittaa ilmoitusliitäntä, joka ilmoittaa hälytinkeskukselle, ellei lääkettä ole otettu. /11, s.44./ Lieden turvalaitteita on useita. Liesivahti koostuu lämpövartijasta ja virrankatkaisija-ajastimesta. Lämpövartija on infrapunatunnistin, joka mittaa lämpötilaa lieden levyjen yläpuolella ja sammuttaa lieden virran välittömästi lämpötilan kohottua liian korkeaksi sekä ilmoittaa ylikuumenemisen äänimerkillä. Hellapoliisi on liesiin kiinteästi asennettava virrankatkaisulaite, jossa säädetään lieden käyttöaika halutulle ajalle esimerkiksi 30 minuutiksi. Lieden käytön rajoittaminen vain avaimella toimivaksi on hieman ongelmallista. Tällöin kodinhoitaja voi laittaa ruokaa, mutta asukas itse ei. /11, s.46./ Valvonta- ja hälytysjärjestelmien kohdalla vanhustenhoidossa on otettu suuria kehitysaskeleita. Yleisin vanhusten hoidossa käytettävä hälytysjärjestelmä on turvapuhelin. Turvapuhelimen avulla vanhus voi apua tarvitessaan tehdä hälytyksen. Turvapuhelimeen voidaan nykyään yhdistää myös dementoituneiden vanhusten kulunvalvontajärjestelmä. Nykyaikaisen kehityksen huippua edustaa tällä hetkellä suomalainen Vivago-hyvinvointiranneke. Rannekkeella voidaan seurata vanhusten liikeaktiivisuutta, sykettä ja muita kehontoimintoja. Normaalista poikkeavasta aktiivisuustasosta tai vaikka kaatumisesta laite hälyttää automaattisesti omaisille tai hoitohenkilökunnalle. 6 VALVONTA- JA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELUN VAIHEET Tämän työn aikaisemmissa luvuissa on pyritty selvittämään, millainen on hyvä tekninen apuväline juuri vanhustenhoitoon. Tässä luvussa käsitellään valvonta- ja hälytysjärjestelmä kokonaisuuksia, niiden suunnittelua ja hankinnan vaiheita Mäyränkoti-nimiseen palvelutaloon. Palvelutalo on uudisrakennus ja sinne halutaan viimeisintä teknologiaa oleva valvonta- ja hälytysjärjestelmä. Järjestelmien suunnittelu koostuu kolmesta osasta, joita ovat: kartoitus, suunnittelu ja järjestelmän hankinta /17/. Kartoituksen ja suunnittelun tarkoitus on löytää parhaiten

21(49) asiakkaan tarpeisiin soveltuva järjestelmä. Sähkösuunnittelijalla on suuri vastuu järjestelmän valinnassa. Valvonta- ja hälytysjärjestelmä tulee valita palvelutaloa suunniteltaessa, jotta järjestelmä voidaan liittää osaksi sähköurakkaa muiden sähköjärjestelmien yhteyteen. Sähkösuunnittelijan tulee olla perillä järjestelmien rakenteesta, toiminnasta ja kustannuksista, jotta voidaan löytää parhaiten asiakkaan tarpeisiin soveltuva järjestelmä. Sähkösuunnittelijan tehtävä palvelutalon suunnitteluvaiheessa on määritellä järjestelmältä odotettavat vaatimukset ja antaa järjestelmästä periaatteellinen kuvaus. Tehdyn kuvauksen pohjalta voidaan kartoittaa markkinoilla olevia järjestelmiä. Kartoituksessa löytyneistä järjestelmistä valitaan ominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan kohteeseen parhaiten soveltuva järjestelmä. Työssä on haluttu ensisijaisesti panostaa laitteiden kartoitukseen ja järjestelmän suunnitteluun, mutta myös hankintavaiheen kustannukset on haluttu huomioida. Kustannusvertailu on tehty kartoituksessa mukana olleiden järjestelmien välillä. 6.1 Kartoitus Ennen varsinaista järjestelmän suunnittelua tulee kartoittaa kaikki markkinoilla olevat laitteet ja järjestelmät, niiden ominaisuudet ja yksityiskohdat. Järjestelmien kartoitus tehtiin yksinomaan Internetin avulla, jonne valvonta- ja hälytysjärjestelmien markkinointi on pääosin suuntautunut. Valmiita järjestelmäkokonaisuuksia toimittavia yrityksiä löytyi kuusi. Näistä viisi (Avsek Communication Oy, Miratel Oy, Domino Systems Oy, Pikosystems Oy ja Camillo Oy) toimitti ominaisuuksiltaan hyvin samanlaista järjestelmää. Tässä työssä on Miratel Oy:n, Avsek Communication Oy:n ja Domino Systems Oy:n järjestelmiä esitelty tarkemmin. Järjestelmiä kutsutaan työn kuluessa perinteisiksi turvapuhelimiksi. Perinteisestä turvapuhelimesta poikkeavia ominaisuuksia löytyi IST Oy:n Vivago-hyvinvointirannekkeesta, jonka ominaisuuksia käsitellään perinteisten turvapuhelimen jälkeen.

6.1.1 Perinteinen turvapuhelin 22(49) Perinteisen turvapuhelimen tarkoitus on luoda turvallisuutta ja estää vanhusten ennenaikaista laitoshoitoa takaamalla avun saanti vaaratilanteissa ja sairauskohtauksissa /10, s.62/. Laitoshoidossa turvapuhelin antaa vanhukselle lisäturvaa, auttaa hoitohenkilökuntaa toimimaan entistä tehokkaammin ja jaksamaan työssä paremmin. Perinteisen turvapuhelimen käyttö perustuu palveluverkkoon, joka koostuu ensisijaisesti loppukäyttäjästä, hälytysten vastaanottajista ja avun toimittajasta. Toissijaisesti verkkoon laitteistojen myyjät, asentajat ja korjaajat, joilla on keskeinen asema laitteen toimintakunnon säilyttämisessä ja käytön opettamisessa. /10, s.63./ Perinteinen turvapuhelin mahdollistaa nykyään kolme erilaista järjestelmää: henkilökunnan turvajärjestelmän, hoitajakutsun ja muistihäiriöisten kulunvalvonnan. Henkilöturvajärjestelmän avulla voidaan toteuttaa langaton, paikantava päällekarkausjärjestelmä, jonka avulla henkilökunta voi tarvittaessa kutsua apua. Hoitajakutsujärjestelmän tarkoitus on mahdollistaa avun saanti vanhukselle vaarantilanteessa tai sairauskohtauksessa. Järjestelmää voidaan käyttää kotona avohoidossa tai palvelutaloissa. Hoitajakutsujärjestelmä on palvelutalon tärkein ja kaskeisin järjestelmä. Hälytys tehdään yksinkertaisesti ranteessa olevasta rannekojeen napista, joka välittää hälytystiedon huonekojeelle, josta se jatkaa matkaansa keskittimelle. Huonekojeeseen voidaan liittää rannekevastaanottimen lisäksi ovihälytin, lattiahälytin tai vuodehälytin, joiden toimintaperiaatetta on selvitetty myöhemmin. Hoitohenkilökunta voi lukea tehdyn hälytyksen kannettavasta puhelimesta tai kulunvalvontajärjestelmän tietokoneohjelmistosta, johon kaikki hälytykset kirjautuvat. Hälytys voidaan tehdä myös kiinteistössä olevista kiinteistä kutsunapeista. Keskittimelle voidaan ohjata hälytyksiä myös ilman huonekojetta. Tällaisia voivat olla muun muassa erillinen dementoituneiden valvontajärjestelmä, porttipuhelimet ja yleisten tilojen palovaroittimet.

23(49) Muistihäiriöisten kulunvalvonnan tarkoitus on valvoa vanhuksen liikkeitä palvelutalossa. Järjestelmän avulla hoitohenkilökunta saa hälytystiedon nopeasti ja varmasti vanhuksen poistuttua valvottavasta ovesta /15/. Kulunvalvontajärjestelmä sallii asukkaan liikkua valvotusti hoivakodissa ja sen lähiympäristössä. Asukkaalle voidaan määritellä erilaiset liikkumisalueet ja estää tietyille aluille pääsy. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ulko-ovet, hissit, parvekkeet tai keittiö. Henkilökunta ja poistumisvalvonnan piiriin kuulumattomat käyttäjät pääsevät kulkemaan valvotuissa tiloissa vapaasti. /20./ Muistihäiriöisten kulunvalvonta toteutetaan asentamalla valvottaville oville paikannuslähettimet, jotka tunnistavat muistihäiriöisen, vaatteessa, ranteessa tai kaulassa pidettävän hälyttimen ansiosta /24/. Paikannuslähettimet lähettävät jatkuvasti paikkakoodia, jonka rannekehälytin lukee. Paikkakoodi tallentuu rannekehälyttimen muistiin. Vanhuksen eksyessä kielletylle alueelle paikannuslähettimet välittävät tiedon järjestelmälle, joka toimii siihen ohjelmoidulla tavalla esimerkiksi sulkien oven. Mahdollisessa hälytysinformaatiossa lähetetään muistipaikassa olevan paikkakoodin tiedot. Liikkumisen tunnistamiseen käytettäviä laitteita voidaan käyttää ei toivotun liikkumisen paikantamiseen, mutta myös päinvastaiseen tarkoitukseen eli liikkumattomuuden paljastamiseen. Tällöin laitetta kutsutaan passiivihälyttimeksi. Siitä on hyötyä silloin, kun halutaan saada selville, muistaako hoidettava käydä jääkaapilla tai onko asunnossa säännöllistä liikehdintää. /11, s.47./ Yöaikana kulunvalvonta voidaan toteuttaa vuode- tai lattiaturvan avulla, jolloin vanhuksen ei tarvitse pitää ranneketta kädessä. Lattiaturva on havaittu erittäin hyväksi apuvälineeksi hoitokodeissa. Lattiaturvan avulla hoitaja voi jatkuvan kierron sijasta keskittyä apua tarvitseviin ja välttää turhia herätyksiä. Lattiaturva perustuu ohueen kalvoon, elektromekaaniseen filmiin (kuva 1), joka voidaan asentaa minkä tahansa lattiapäällysteen alle /11, s.47/. Lattiaturva on valmistettu kahdessa suunnassa venytetystä polymeerikalvosta. Lattiaturvan kalvoon syntyy pieniä litteitä kuplia

24(49) venytyksen aikana. Valmistusvaiheessa kalvon sisään johdetaan pysyvä sähkövaraus ja lopuksi muovikalvon molemmille puolille höyrystetään tai laminoidaan metallikalvo. Jännite syntyy, kun kalvoon kohdistuu muuttuva mekaaninen tai akustinen voima. /2, s.6./ Mekaanisen tai akustisen voiman synnyttämä sähköinen signaali vahvistetaan ja suodatetaan esivahvistimessa. Tästä signaali jatkaa matkaa järjestelmän keskuslaitteistoon, josta se voidaan ohjata hoitajan hakulaitteeseen. Anturi on erittäin tarkka, se havaitsee jopa ikkunoiden avaamisesta johtuvat paineenvaihtelut. Lattialla seisovan henkilön sydämenlyönnit pystytään mittaamaan kalvon avulla. /2, s.5./ Lattiaturvasta on olemassa myös esimerkiksi maton alle asennettava siirrettävä malli, joka soveltuu myös kotikäyttöön ilman lattiaremonttia. /11, s.47./ Kotihoidossa omaishoitajat voivat nukkua rauhallisesti pelkäämättä sitä, että omainen lähtee liikkeelle ilman apua. Lattiaturva herättää omaishoitajan äänimerkillä, kun henkilö on aikeissa nousta vuoteesta /11/. Kuva 1 Elektromekaanisen kalvon rakenne /2, s.6./ Vuodeturva koostuu vuoteeseen patjan alle sijoitetusta vuodetunnistimesta ja kutsulaitteesta. Vuodeturvan toiminta perustuu henkilön hengityksen ja sydämenlyöntien valvontaan. Vuodeturva hälyttää, jos henkilö lähtee vuoteesta tai jos henkilö ei ole palannut vuoteeseen säädetyn viiveajan jälkeen. Vuodeturva hälyttää

25(49) äänimerkillä tai hoitajakutsujärjestelmän avulla. Vuodeturvan on todettu vähentävän kaatumistapaturmia, yöhoitajien työtaakkaa ja parantavan yöajan turvallisuustasoa. /11./ 6.1.1.1 Miratel-hoivapuhelinjärjestelmä /24/ Kuva 2 Miratel palvelutalojärjestelmän rakenne /24/ Järjestelmä mahdollistaa normaaleiden turvapuhelinominaisuuksien lisäksi lukuisia muita toimintoja (kuva 2). Näitä ovat: asukaskohtaiset ulkopuhelut, niiden laskutus, pikapuhelintoiminnot, viihdeohjelmien kuuntelu ja kuulutukset asukaskojeelta. Hälytyskutsuja voidaan tehdä asukaskojeelta, erilliseltä kutsukalusteelta, ovipuhelimelta, järjestelmään liitetyiltä langattomilta hälytysrannekkeilta tai ulkoisista järjestelmistä. Järjestelmän keskus siirtää kutsut automaattisesti haluttuihin vastaanottopaikkoihin. Järjestelmään voidaan liittää myös videovalvontaa, jonka avulla esimerkiksi muistihäiriöisten kulunvalvontajärjestelmän hälytyksestä saadaan reaaliaikaista videokuvaa. Liitäntäyksiköiden avulla järjestelmään voidaan liittää

26(49) kosketintieto esimerkiksi palo- tai murtohälytyksistä. Järjestelmästä ne ohjataan tarpeen mukaan eri vastaanottajille. Hoivapuhelinjärjestelmän muistihäiriöisten kulunvalvonta on toteutettu erillisten ovivalvontasilmukoiden tai ferriittiantennien avulla. Lähestyessään ovivalvontasilmukkaa ranneke aktivoituu, lähettää tiedon haluttuihin vastauspaikkoihin ja tarvittaessa sulkee oven sähköisesti. Muistihäiriöisten kulunvalvontahälytys voidaan tehdä aina kun tietty ovi avataan, aina kun ranneke on tietyn oven läheisyydessä ja ovi avataan, tai kun ovi on auki ja tietty ranneke on oven läheisyydessä. Toteutustavan mukaan järjestelmään tarvitaan paikannussilmukka, silmukkalähetin ja ovikytkinrele tai ferriittiantenni, paikkalähetin ja ovikytkinrele. Paikannussilmukka (kuva 3) asennetaan oven ympärille. Asennettaessa silmukka metallioveen silmukan ja oven välisen etäisyyden tulee olla vähintään 50 cm. Ferriittiantenni (kuva 4) asennetaan pystyasentoon oven saranapuolelle siten, että antennin keskikohta on noin 1 metrin korkeudella lattiasta. Ferriittiantennin kantama on noin 1,5 metriä. Ferriittiantennin teho ei ole säädettävissä, kuten paikannussilmukan. Kuva 3 Paikannussilmukka /24/ Kuva 4 Ferriittiantenni /24/

6.1.1.2 Best-hoitakutsujärjestelmä /19/ 27(49) Best-hoitajakutsujärjestelmä koostuu langattomista kutsupainikkeista, erilaisista huonepaneeleista sekä numero- ja tekstinäytöstä, josta hälytykset voidaan lukea (kuva 5). Hälytykset voidaan vastaanottaa myös langattomiin puhelimiin tai henkilöhakuvastaanottimiin. Best-hoitajakutsujärjestelmä on ainoa ultraäänellä varustettu langaton hoitajakutsujärjestelmä. Kutsunappia painettaessa ultraäänilähettimet lähettävät hälytyssignaalia 11 sekunnin ajan 40 khz taajuudella. Vastaanotin välittää tiedon kolmena peräkkäisenä signaalina varmistaakseen avun saannin. Best-hoitajakutsujärjestelmä mahdollistaa myös dementoituneiden kulunvalvonnan. Kulunvalvontalähetin lähettää signaalin vastaanottimeen, kun se saavuttaa tietyn etäisyyden vastaanottimesta. Vastaanotin lähettää signaalin eteenpäin hälytinkeskukselle. Vastaanottimesta on mahdollista saada myös kosketintieto, joten hälytys pystytään liittämään myös muihin valvontajärjestelmiin. Kuva 5 Best-Hoitajakutsujärjestelmä /19/

6.1.1.3 Domino-hoitajakutsujärjestelmä /21/ 28(49) Domino-hoitajakutsujärjestelmä koostuu langattomista ranneke- ja ovihälyttimistä, hoitajien kannattavasta näyttölaitteesta ja tietokoneohjelmistosta (kuva 6). Asukas voi kutsua apua ranteessa pidettävällä hälytyspainikkeella tai vetohälyttimellä, joka voidaan sijoittaa esimerkiksi vuoteen viereen tai pesutiloihin. Hälytyspainike voi toimia myös hoitajan apuvälineenä, jolla voi tarvittaessa kutsua lisäapua. Hälytykset ohjautuvat tietokoneen kautta hoitajan hälytyslaitteeseen tai vaihtoehtoisesti kannettavaan puhelimeen tai matkapuhelimeen tekstiviestillä. Kaikki hälytystiedot ja niihin liittyvät toimenpiteet tallentuvat tietokoneelle. Domino-hoitajakutsujärjestelmä on langaton, joten se ei vaadi erillistä kaapelointia. Kuva 6 Domino-hoitajakutsujärjestelmä /21/

6.1.2 IST-Palvelutalojärjestelmä 29(49) Vivago-hyvinvointiranneke (kuva 7) on IST International Security Technology OY:n päätuote. Hyvinvointiranneke on suomalainen keksintö ja sitä on kehitetty lähes kymmenen vuotta /10, s.62/. Kehitystyössä ovat olleet mukana mm. VTT ja Tampereen yliopiston terveystieteen laitos /1, s.13/. Vivago-hyvinvointiranneke sisältää kaikki perinteisen turvapuhelimen ominaisuudet, kuten dementoituneen kulunvalvonnan ja henkilökunnan turvajärjestelmän. Lisäksi sillä voidaan toteuttaa Kuva 7 Hyvinvointiranneke /23/ automaattisia hälytyksiä ja seurata asiakkaan vireystilaa. Hyvinvointiranneke on maailman ensimmäinen turvalaite, joka seuraa automaattisesti ihmisen hyvinvointia ympäri käyttövuorokauden aikana mittaamalla mikro- ja makrotason liikettä, sykettä, ihon sähkönjohtavuutta ja lämpötilaa. Ranneke lähettää minuutin välein mittaustulokset huoneistossa olevalle tukiasemalle. Jos ranneke havaitsee aktiivisuustasosta poikkeavaa liikettä, se ilmoittaa siitä automaattisesti tukiasemalle, joka välittää hälytyksen valvomoon, josta se voidaan ohjata eteenpäin omaiselle tai hoitohenkilökunnalle. Normaalista poikkeavaa liikettä voivat olla pitkittynyt passiivisuus, normaalista poikkeava vireystila, kaatuminen tai tajuttomuus. Passiivisuushälytys voidaan tehdä esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhus on ollut liikkumaton 30 min päivällä tai noin 60 min yöllä normaalia pidempään. Automaattinen hälytys tapahtuu myös, jos ranneke otetaan pois ranteesta, rannekkeen paristo on vähissä tai jos henkilö poistuu tukiasemien kantama-alueelta./18, s.9./ Hälytys voidaan tehdä myös rannekkeen nappia painamalla. Mikäli rannekkeen käyttäjä havaitsee lähettäneensä turhan hälytyksen, se voidaan kuitata painamalla tukiaseman stop-painiketta /18, s.10/. Palvelutaloympäristössä viestit ja hälytykset ohjautuvat verkon kautta tietokoneelle, josta tiedot ovat henkilökunnan luettavissa. Hälytykset ohjautuvat myös henkilökunnan langattomiin puhelimiin tietokoneen

30(49) kautta. Järjestelmään voidaan lisätä myös savuhälytys, jota varten järjestelmään liitetään erilliset huonelaitteet. /22./ Laite seuraa tarvittaessa vireystilaa ja sitä voidaan tarkkailla graafisesti tietokoneelta (kuva 8). Kuvassa valvottavan vanhuksen aktiviteetti on päivällä vaihdellut epätavallisen runsaasti. Hän on nukahtanut noin klo. 22 ja herännyt yöllä kahdesti. Järjestelmällä saadaankin hyödyllistä tietoa henkilön ja hänen yöunensa kestosta ja laadusta. Aktiviteettikäyrän avulla voidaan tarkkailla lääkityksen ja kuntoutuksen vaikutusta asiakkaan aktiivisuuteen. /22./ Kuva 8 Aktiviteettikäyrä /23/ Järjestelmään voidaan liittää lisäpainikkeita, lääkeannostelijoita, palohälyttimiä tai sänkyvahteja. Järjestelmän asennuksessa ei tarvita erillisiä huonekohtaisia hälytyslaitteita, koska käytävälle asennettavat tukiasemat hoitavat kerralla monen huoneiston tarpeen. Järjestelmällä on mahdollista suorittaa myös monia älykkään kodin toimintoja, kuten ilmastointijärjestelmän ohjausta, joka säätyy sen mukaan, kuinka paljon henkilö hikoilee tai palelee. Ovet voidaan ohjelmoida aukeamaan automaattisesti tai sähkölaitteet, kuten televisio, sammuttaa henkilön nukahdettua. /11, s.49./ Vivago-hyvinvointirannekejärjestelmässä katetaan koko rakennus yhteistukiasemilla, jolloin hälytykset toimivat joka puolella ja vanhuksella on vapaa liikkuvuus kiinteistössä. Hyvinvointirannekkeet lähettävät tietoa yhteistukiasemille keskimäärin

31(49) kerran minuutissa käyttäjän aktiviteetin mukaan. Yhteistukiasemista tieto välittyy Vista-ohjelmistolle, mikä analysoi ja käsittelee tiedot ja hälytykset, minkä jälkeen ne siirretään eteenpäin sisäänrakennettujen siirtojärjestelmien avulla. Vista PC voidaan liittää mihin tahansa puhelinvaihteeseen, jossa on analoginen puhelinliitäntä, jolloin hälytykset ja tiedoksiannot voidaan siirtää eteenpäin. Hälytys voidaan antaa analogisesi puheviestinä, langattomasti henkilökunnan puhelimiin tai tekstiviestinä hakulaitejärjestelmään. Henkilökunnan työasemiin ei tarvitse asentaa Vistaohjelmistoa, vaan järjestelmää voidaan käyttää pelkän Internet-selaimen avulla. Muistihäiriöisten kulunvalvonta ja henkilökunnan turvajärjestelmä liitetään samaan järjestelmään ja kaapelointiin. Muistihäiriöisten kulunvalvontajärjestelmän tukiasemat varustetaan magneettikytkimellä, jolloin tukiasema tietää, koska ovi on kiinni. Tarvittaessa tukiasemasta saadaan ohjaustieto ulkoiselle releelle, jos ovi halutaan ohjata lukkoon, kun vanhus lähestyy valvottavaa ovea. /23./ 6.2 Suunnittelu Valvonta- ja hälytysjärjestelmien suunnittelijalla on hyvä olla yhteyshenkilönään joku palvelutalon henkilökunnasta tai hankkeesta vastuussa oleva henkilö. Yhteyshenkilön yksi tehtävä suunnitteluvaiheessa on koota järjestelmältä odotettavat vaatimukset ja mielipiteet toteutustavasta. Asioita, joita yhteyshenkilön kanssa kannattaa miettiä voivat olla: Paljonko henkilökuntaa laitoksessa on eri vuorokaudenaikoina? Mitkä ovat henkilökunnan työtilat ja työskentelyalue eri aikoina? Miten henkilökunta toivoo vastaanottavansa hälytykset eri aikoina? /17./ Vaatimuslistauksen jälkeen suunnittelija laatii ehdotuksen kohteeseen hankittavasta järjestelmästä. Suunnittelijan täytyy tietää markkinoilla olevien järjestelmien ominaisuudet ja soveltuvuus suunniteltavaan kohteeseen. Ehdotuksen tekemisessä onkin hyvä käyttää järjestelmiä toimittavien yritysten tietoa eri laitteistoista ja niiden ominaisuuksista. Järjestelmästä tehty ehdotelma tulee käydä toimintoineen yksityiskohtaisesti läpi asiakkaan kanssa, jotta vaatimukset ja toteutus olisivat

32(49) kohdallaan. Suunnittelijan tulee myös huomioida järjestelmän mahdolliset laajennus- ja ominaisuusvaraukset. Seuraavassa on määritelty Mäyränkoti-palvelutalon järjestelmältä odotetut vaatimukset. Järjestelmän ominaisuuksia määriteltäessä tärkeänä valintakriteerinä pidettiin kustannuksia. Järjestelmästä yritettiin saada mahdollisimman kustannustehokas, toteuttaen kuitenkin kaikki järjestelmältä odotettavat vaatimukset. Mäyränkoti-palvelutalon valvonta- ja hälytysjärjestelmävaatimukset Järjestelmän tulee mahdollistaa hoitajakutsu ja henkilökunnan turvahälytykset asukkaiden huoneista ja yleisistä tiloista. Hälytys tehdään asukkaiden ranteessa olevasta hälytyspainikkeesta, joita järjestelmässä on yhteensä 18 kpl. Henkilökunnalla tulee olla mahdollisuus helposti määritellä tai poistaa järjestelmän ranneke asukaskohtaisesti. Henkilökunta vastaanottaa hälytykset langattomiin Dect-puhelimiin tai tekstiviestinä matkapuhelimeen. Henkilökunnan työtilat ovat huoneistossa H106, jonne tulee asentaa järjestelmän hallintaa liittyvät laitteistot. Muistihäiriöisten kulunvalvonnan tarkoitus on estää muistihäiriöisten vanhusten kulku ulkotiloihin sijoittamalla uloskäynneille kulunvalvontalaitteisto. Pohjakerroksen tiloista on kolme uloskäyntiä, jotka suojataan tarvittavalla laitteistolla. Kulunvalvontajärjestelmän tehtävä on antaa hälytys, kun muistihäiriöinen on oven lähistöllä ja ovi avataan. Tarvittaessa järjestelmään tulee olla mahdollista lisätä ulko-oven automaattinen lukkiutuminen muistihäiriöisen lähestyessä tunnistinta. Ulkoiluttamistilanteita varten tulee valvontalaitteisto varustaa ajastettavilla ohituspainikkeilla. Kulunvalvonnan rannekelähettimiä järjestelmässä on 4 kpl. Yöaikaiseen tehostettuun dementoituneiden valvontaan järjestelmässä on siirrettävät lattiaturvat, jotka tunnistavat liikkeelle lähtevän vanhuksen. Lattiaturvia järjestelmässä on 4 kpl.