Seikkailukasvatus järjestö- ja nuorisotyössä (2/2) Harjoitteluraportti Aino Matilainen Humanistinen ammattikorkeakoulu Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma (210 op) 25.5.2015
Suoritin harjoittelun Järvi-Suomen Partiolaiset ry:ssä, Tikkamäen Tikkapartio - lippukunnassa. Tikkamäen Tikkapartio ry perustettiin noin vuosi sitten, joten toiminta on hyvin uutta. Olen toiminut partiossa ohjaajana kohta kaksi vuotta, ennen nykyistä lippukuntaa toimin Karjalan Korvenkävijät ry:ssä. Näiden kahden vuoden aikana olen saanut hyvin monipuolista ohjauskokemusta lapsien ja nuorien sekä heidän vanhempiensa parissa. Järvi-Suomen partiolaiset ry on osa Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry -järjestöä, joka on Suomessa tapahtuvan partiotoiminnan kattojärjestö. Partiolaiset jakautuvat tasaisesti eri puolille maata, ensin on Suomen Partiolaiset ry, jonka alla on kaiken kaikkiaan kymmenen partiopiiriä. Partiopiireissä taas on lippukuntia, kuten Tikkamäen Tikkapartio ry. Tässä raportissa Tikkamäen Tikkapartio ry:stä voidaan käyttää virallista lyhennystä TiTiPa. Partiotoiminta on kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille avointa toimintaa. Toiminnan perusperiaatteena on opettaa sosiaalisia taitoja, käytännön taitoja aina ruuanlaitosta erätaitoihin, johtamistaitoja ja kaikenlaisia arjen taitoja ensiavusta ympäristöystävällisyyteen. Partiotoiminta sopii kaikenikäisille sillä sen toiminta lippukunnissa jakaantuu eri ikäluokkiin. Nuorin partioryhmän eli vartion ikäluokka on Sudenpennut, 7-9 vuotiaat lapset ja sen jälkeen tulee Seikkailijat, 10-12 vuotiaat lapset. Näissä ikäryhmissä tärkeää on vartionjohtajan ohjaus ja tukeminen kaikessa toiminnassa. Tästä vanhempia ryhmiä pyritään itsenäistämään toimintaa muun muassa antamalla enemmän vastuuta ja esimerkiksi antamalla vartiolaisen toimia apuohjaajana partiokerroilla. Seikkailijoiden jälkeen seuraava ikäryhmä on Tarpojat, 12-15 vuotiaat nuoret, tämän jälkeen Samoajat eli 15-17 vuotiaat nuoret ja viimeisimpänä Vaeltajat, 18-22 vuotiaat nuoret. Näiden jälkeen voidaan puhua Aikuisista. Aikuisilla ei ole tiettyä partio-ohjelmaa ja he voivat toimia vaikkapa vapaaehtoisina ohjaajina vartioissa tai lippukunnan hallituksessa. Partiotoiminta keskittyy pääosin vapaaehtoistoiminnalla pyörivään viikko-, leiri- ja tapahtumatoimintaan. Partiossa on myös palkattuja työntekijöitä mutta suurin osa toiminnasta on vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoiseksi voi tulla kuka vain, sillä ohjaajat saavat tarvittaessa koulutuksia ohjaamisen tueksi. Vartioissa toimivat johtajat saavat koulutuksen joka kohdentuu juuri tietylle ikäryhmälle suunnattuun toimintaan. Minä
olen toiminut seikkailijavartio Villit Sudet -ryhmän toisena johtajana viikkotoiminnassa, minkä lisäksi toimin tällä hetkellä Tikkamäen Tikkapartio ry:n sihteerinä. Lisäksi olen aiemmassakin lippukunnassa ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa leirejä ja retkiä. Partiotoimintaa ohjaavat partion arvot, niin kutsutut partioihanteet. Partioihanteet näkyvät koko toiminnassa ja partioon liityttäessä annetaan partiolupaus, jossa sitoudutaan näihin arvoihin. Partioihanteiden käytännön näkyminen vaihtelee ikäkausittain, Sudenpennuilla on vähiten partioihanteita täytettävänä kun taas Vaeltajille on ominaista ottaa kaikki partioihanteet huomioon toiminnassa. Partioihanteita ovat kunnioittaa toista ihmistä, rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä, olla luotettava, rakentaa ystävyyttä yli rajojen, tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen, kehittää itseään ihmisenä sekä viimeisenä etsiä elämän totuutta. Ominaista on siis hyväksyä kaikki sellaisena kuin he ovat, auttaa lähimmäisiä ja pyrkiä oppimaan ja kehittymään. Lait jotka ohjaavat partiotoimintaa ovat samat kuin nuorisotoiminnassa yleensäkin. Perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä (Suomen perustuslaki 6 ). Tämän lisäksi toimintaan vaikuttaa suuresti Nuorisolaki, joka määrittelee muun muassa tasa-arvoa, nuoren tukemista, nuoren määrittelyä ja nuorisotyötä yleisestikin (Nuorisolaki 1, 2 ). Yhdenvertaisuuslaki tukee perustuslain ideaa tasa-arvosta, sen käytännön toteutuksesta ja kaikista siihen liittyvistä tarkennuksista (Yhdenvertaisuuslaki 1, 5, 8 ). Lisäksi esimerkiksi Lailla kotoutumisen edistämisestä voidaan ajatella olevan vaikutusta lippukuntien toimintaan monikulttuurisuuden ja yksilöiden kotouttamisen kannalta. Lastensuojelulaki on myös tärkeä osa toimintaa koska lasten ja nuorten kanssa toimittaessa on kohdattava myös vanhempia ja tilanteen niin vaatiessa pystyttävä tekemään jopa lastensuojeluilmoitus, kuten muussakin lasten ja nuorten kanssa tehtävässä toiminnassa (Lastensuojelulaki 1, 2, 25 ). Tässä harjoittelussa työni oli suunnitella ja toteuttaa uuden lippukunnan, Tikkamäen Tikkapartio ry:n ja Pielisensuun Samoojat ry:n ensimmäinen yhteinen retkiviikonloppu.
Suunnittelu ja toteutus tapahtui yhdessä toisen Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan kanssa. Raportin liitteinä on turvallisuussuunnitelma, leirin päiväohjelma, leirikirje sekä harjoittelun ohjaajan antama palaute. Seikkailukasvatus partiotoiminnassa on hyvin monimuotoista ja se tapahtuu ryhmässä. Kaikki toiminnat ovat ryhmälähtöisiä ja perustuvat yhdessäoppimiseen aina sosiaalisista taidoista käytännön osaamiseen. Vaikka taitoja opeteltaessa toiminta voi olla yksilökeskeistä, ryhmä on aina mukana kannustamassa ja kaikki ryhmäläiset pyrkivät oppimaan saman taidon keskenään. Yhdessä opitut taidot siirtyvät yksilön elämään. Lisäksi partiotoiminnassa on hienoa se, että ryhmässä yksilöt ottavat erilaisia rooleja ja voivat esimerkiksi kokeilla johtamista jo hyvin nuorina. Yhteisö kasvattaa elämyksellisesti kun ryhmälle annetaan vastuuta. (Suoranta, 1999, 112-118) Retken suunnitteluun kuuluivat muun muassa päiväohjelman suunnittelu, turvallisuussuunnitelman tekeminen, budjetointi ja hankintojen teko, retken ohjaajien pestaaminen, leirin johtajana toimiminen, ohjaajien ohjaaminen sekä retkeläisten ohjaaminen. Suunnittelu tapahtui pääosin toisen ohjaajan kanssa yhteistyössä, mutta jaoimme joitain tehtäviä aikataulun vuoksi. Haasteiksi osoittautuivat se, että lippukunta on uusi ja toiminta vasta käynnistynyt. Lisäksi lippukunnalla ei ole ollut paljon yhteistä toimintaa Pielisensuun Samoojien kanssa. Retkipaikka oli TiTiPa:lle uusi ja vieras, mikä vaikeutti ohjelman ja retkitoiminnan sekä turvallisuussuunnitelman tekoa. Näiden lisäksi koska lippukunta on uusi, retkelle tuli hankkia hyvin paljon enemmän tarvikkeita kuin retkille yleensä, joka hankaloitti budjetointia. Yksi suuri haaste retken suunnittelussa ja retkellä oli myös se, että retkeläisissä oli hyvin eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Nuorimmat olivat juuri aloittaneet Sudenpennuissa mutta osa oli jo Tarpojia. Retkelle ohjaajiksi valittiin TiTiPa:n ja Pielisensuun Samoojien ohjaajia joilla on ohjauskokemusta. Yhteydenpito tapahtui tapaamisissa, minkä lisäksi viestimme puhelimitse, sähköpostitse ja facebook -yhteisöpalvelimen kautta. Retkelle osallistujat
olivat viikkotoimintaan sitoutuneita lapsia ja nuoria. Pääosin suunnittelutyöt menivät hyvin ja ilman ongelmia. Yksi ongelma ilmeni retkeä edeltävällä viikolla kun retken osallistujat eivät olleet saaneet postitse lähetettyjä retkikirjeitä. Ongelma saatiin hoidettua nopeasti ottamalla yhteyttä retkeläisten vanhempiin tekstiviestitse ja lähettämällä kaikille retkikirje sähköpostitse. Retkelle päätettiin valita jokin teema, jonka mukaan eri ohjelmat muokattaisiin. Pohdinnan päätteeksi retken nimeksi tuli Jetin Jalanjäljillä. Teema esiintyi retkellä paitsi talvisena ohjelmana, myös iltaohjelmassa, jossa esiintyi Jeti, eli lumimies. Rastiohjelman aikana retkeläiset keräsivät ohjelmista jääkiteitä muistuttavia helmiä, joista saattoi tehdä talvisen avaimenperän. Lisäksi leirimerkki tuki teemaa, leirimerkkiin ommeltiin Jetin jalanjälki sellaisenaan kuin sen oletti olevan. Retkiohjelmaan suunniteltiin monenlaista partiotoimintaa tukevaa ohjelmaa. Pääohjelma oli rastihommeli, joka sisälsi muun muassa leirimerkin tekemistä, majanrakennusta, leikkimistä ja heikkojen jäiden vaarojen tunnistamisen opettelua sekä naskaleiden tekoa. Retkellä yövyttiin puolijoukkueteltoissa, jo retken alussa retkeläiset otettiin mukaan toimintaan ja opetettiin samalla puolijoukkueteltan kasaamista ja retken päätteeksi leirin purkua. Retken aikana myös opetettiin lapsia ja nuoria käyttämään puukkoa, sahaa ja kirvestä turvallisesti. Yöpymisen lisäksi käsiteltiin kamiinan käsittelyä sekä kipinävuorojen pitämistä, sillä retkeläiset osallistuivat joka yö myös kipinävuoroihin vanhemman ohjaajan valvonnassa. Lisäksi retken alussa retkeläisille kerrottiin uudesta alueesta, kerrattiin retken säännöt ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Turvallisuussuunnitelma tuli myös oikeasti käyttöön kun yksi lapsi kaatui leikin temmellyksessä ja kasteli kaikki vaatteensa jäisessä vesiojassa. Asia hoitui kuitenkin hyvin ja lapselle saatiin kuivia vaatteita ja hänet vietiin lämmittelemään retkipaikalla sijaitsevaan mökkiin. Turvallisuudesta on tärkeä huolehtia paitsi etukäteen juuri hyvällä turvallisuussuunnitelmalla ja varasuunnitelmilla. Lisäksi on huomioitava myös turvallisuuden vaarantuessa asioiden jälkeinen puhuminen ja lasten kanssa
keskustelu. Onneksi tällä retkellä ei käynyt mitään suuria vahinkoja, mutta myös asioiden purkamisiin oli varauduttu. Lisäksi retkellä huomioitiin turvallisuus siten, että kaikista tehtävistä sai kieltäytyä lapsen näin halutessa, ohjaajan pyrkimys oli saada lapsi kokeilemaan uutta asiaa mutta mitään ei ollut pakko tehdä tai jatkaa. Esimerkiksi kaminan vahtimisen aikana kipinävuoroissa puiden lisääminen ohjeistettiin mutta kuuman kaminan lähelle ei ollut pakko mennä tai lisätä puita. Samoin puiden hakkaaminen oli joillekin jännittävää kun kirveen käsittely ei ollut tuttua entuudestaan. (Kokljuschkin, 1999, 54-55) Lapsille on tärkeää päästä kokemaan asioita itse ja he ovat nopeita oppimaan käytännön kautta. Vaikka useista asioista oltiin puhuttu myös viikkotoiminnan tapaamiskerroilla, käytännön toiminta kiinnosti heitä kovasti. Lisäksi kertaus auttoi muistamaan myös esimerkiksi varotoimenpiteet. Päätavoitteena oli antaa lasten tehdä itse niin paljon kuin he voivat, turvallisuuden rajoissa tietysti. Ohjaajat keskeyttivät toiminnan vaaratilanteessa ja kertasivat turvallisuusohjeistuksia, jonka jälkeen yritettiin uudelleen. Lapset innostuivat kovasti uusien asioiden onnistuessa ja esimerkiksi retkellä halkoja hakattiin mieluusti myös vapaa-aikana ohjaajan valvonnassa. (Hirvonen, 2003, 18-19) Retkeen kuuluivat hauskat iltaohjelmat, näissä oli lauluja, leikkejä sekä iltapalan laittoa sekä kädentaitoja. Iltaohjelmat oli annettu suunniteltavaksi pestatuille ohjaajille. Pestissä toimivat ohjaajat olivat mukana koko retken toiminnassa aina ruuanlaitosta rastihommelin tehtävien pitoon. Annoimme vapauksia ohjelmiin mutta vaadimme myös turvallisuuden huomiointia, yhtenäisyyttä muun retken kanssa ja eri-ikäisten retkeläisten huomiointia. Koen että suoritin tehtäväni harjoittelussa hyvin, harjoitteluun kuului erittäin paljon suunnittelua, minkä koen onnistuneen. Suunnittelu vaati paitsi omia villejä ideoita sekä kompromissien ja yhteistyön onnistumista myös harjoittelupaikan omia arvojen huomiointia kaikessa toiminnassa. Sosiaaliset kyvyt harjoittelun aikana olivat hyvät, paitsi olisin voinut olla enemmän yhteydessä harjoitteluohjaajaan, joskin leiri
toteutettiin melko itsenäisenä projektina. Olisin voinut kysyä enemmän esimerkiksi mielipiteitä aktiviteeteista. Teknistaidolliset kyvyt ovat minulla hyvät tässä harjoittelussa. Minulla on paitsi vahva teoreettinen osaaminen koulusta ja aiemmista harjoitteluista, myös partiossa karttunutta osaamista ja johtajuutta. Lisäksi osaan paljon taitoja joita pystyin hyödyntämään retken aikana ohjauksessa ja aiemmin suunnittelussa. Arviointikyvyt ovat hyvät ja koen että osasin arvioida harjoittelussa toteutettua toimintaa jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi harjoittelun aikana olin varautunut mahdollisiin tuleviin ongelmiin ja osasin siksi toimia äkkitilanteissa. Harjoitteluun sovitut tehtävät hoituivat yleisesti hyvin ja retki onnistui. Koen että olen oppinut tässä harjoittelussa paljon uutta, vaikka minulla on ollut jo tietoa ja taitoa monissa esimerkiksi retken järjestämiseen liittyvissä asioissa. Opin käytännöntaitoja aina turvallisuussuunnitelman kirjoittamisesta, vastuunotosta ja työelämäyhteistyöstä kun toimin vastuullisena retkellä.
Lähteet: Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry. 2015. Luettu 15.4.2015. http://www.partio.fi/tietoa-meista/partiopiirit Finlex. Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325. Luettu 15.4.2015. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325?search%5btype%5d=pika& search%5bpika%5d=yhdenvertaisuuslaki Finlex. Nuorisolaki 27.1.2006/72. Luettu 15.4.2015. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072?search%5btype%5d=pika& search%5bpika%5d=nuorisolaki Finlex. Laki kotoutumisen edistämisestä 30.12.2010/1386 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101386?search%5btype%5d=pika& search%5bpika%5d=laki%20kotoutumisen%20edist%c3%a4misest%c3%a Finlex. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Luettu 15.4.2015. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search%5btype%5d=pika& search%5bpika%5d=suomen%20perustuslaki Finlex. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Luettu 15.2.2015. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417?search%5btype%5d=pika& search%5bpika%5d=lastensuojelulaki#l5p25 Kokljuschkin, M. 1999. Seikkailuun! Varhaiskasvatuksen seikkailukirja. Tammer-Paino Oy. Tampere. Hirvonen, M. (toim.) 2003. Matkalla metsään Käsikirja 7-12-vuotiaisen retkeilyyn. Edita Prima Oy. Helsinki. Suoranta, J. (toim.) 1999. Nuorisotyöstä seikkailukasvatukseen. Tampereen Yliopistopaino Oy. Tampere.
Liitteet: