EUROOPPAOIKEUS 28.1.2004 Kirjoita jokainen vastaus erilliselle arkille. Käytäthän kokonaisia konseptiarkkeja, ellei vastaustilaa ole rajoitettu! Muista kirjoittaa jokaiseen vastauspaperiin nimesi ja henkilötunnuksesi tai opiskelijanumerosi. Yhden eurooppaoikeuden luentosarjan hyväksytysti suorittaneet voivat jättää vastaamatta kysymykseen 2. Kahden luentosarjan hyväksytty suorittaminen oikeuttaa jättämään vastaamatta kysymyksiin 2 ja 4. Professori Ojasen ja dosentti Letto-Vanamon luentosarjan syksyllä 2003 hyväksytysti suorittaneet oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat voivat jättää vastaamatta kysymyksiin 2 ja 4. Luennoilla on mahdollista korvata enintään kaksi kysymystä. Luentokuulustelu- ja muut mahdolliset hyvityspisteet on aina ilmoitettava kyseisessä vastauspaperissa. Vastaustilaa ei ole rajoitettu muiden kuin kysymysten 3 ja 4 kohdalla. Muista kuitenkin, että hyvä vastaus on tiivis, usein noin sivun mittainen selkeä esitys kysytystä asiasta. Koska myös tehtävien tarkastajalla on käytössään eurooppaoikeuden lakikirja, ei vastauksiin tarvitse kopioida kokonaisten artiklojen tekstiä sellaisenaan. Tulokset annetaan viimeistään 18.2.2004.
1. X:llä on Suomessa yli kaksikymmentä tavanomaista voimalaitosta ja ydinvoimalaitosta sekä huippuja suurjänniteverkko sähkönjakeluun. X toimittaa tämän verkon kautta sähköä alueellisille sähkönjakeluyrityksille, suurehkoille kunnallisille sähkölaitoksille ja teollisuusyrityksille. Y on taas alueellinen sähkönjakeluyritys, joka hankkii Etelä-Suomessa olevia asiakkaitaan varten sähkön lähes yksinomaan X:ltä. X myös omistaa 65,3 prosenttia Y:n osakkeista, kun taas tietyt Etelä- Suomen kaupungit ja kunnat tai niiden yhteenliittymät omistavat jäljelle jäävät 34,7 prosenttia. Sähkömarkkinalain 20 :n mukaan Y:n on ostettava sähköä, joka on tuotettu sen jakelualueella uusiutuvista energialähteistä, kuten tuulienergiasta. Tuulienergiasta tuotetun sähkön osuus Y:n sähköalan liikevaihdosta on jatkuvasti kasvanut. Tänä vuonna sen pitäisi jo nousta noin 20 prosenttiin, mikä rahassa tarkoittaa, että ostovelvoitteen vuoksi Y:tä rasittavien lisäkustannusten pitäisi tänä vuonna nousta jo 90 miljoonaan euroon. Tosin ainoastaan noin 30 miljoonaa euroa jää lopullisesti Y:n vastattavaksi, kun otetaan huomioon sähkömarkkinalain 25 :n 1 momentin mukainen hyvitysjärjestelmä. Tämän vuoden toukokuun lopulla Y:n uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön hankinnat olivat jo kasvaneet 15 prosenttiin koko edellisen vuoden aikana myydyn sähkön määrästä. Y vaatikin X:ltä sähkömarkkinalain mukaisesti uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön ostamisesta aiheutuneiden lisäkustannusten maksamista ja se vaati tältä ensivaiheessa 5 miljoonan euron suuruisten kuukausittaisten maksujen suorittamista. X taas suoritti vaaditun maksun, mutta se myös varasi itselleen oikeuden vaatia milloin tahansa sen takaisinmaksamista. Samalla se saattoi tuomioistuimen käsiteltäväksi vaatimuksen sellaisen määrän takaisinmaksamisesta, joka vastaa sitä osaa Y:lle maksetusta määrästä, joka on hyvitys Y:lle tuulienergiasta tuotetun sähkön ostamisesta aiheutuneista lisäkustannuksista. Ennen muuta X myös väittää tuomioistuimessa, että vaadittu määrä oli maksettu Y:lle ilman pätevää oikeudellista perustetta ja että se olisi palautettava. X:n mukaan tämän maksun perusteena ollut sähkömarkkinalain säännös on EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten vastainen. X korostaa, että vihersähkön lakisääteinen ostovelvoite hyödyttää taloudellisesti tällaisen sähkön tuottajia, koska se takaa niille ilman minkäänlaista riskiä suuremmat tulot kuin mitä ne saisivat ilman tällaista sääntelyä. X perustelee myös väitettään EY:n oikeuden vastaisuudesta EY:n tuomioistuimen ratkaisulla tapauksessa Dassonville, jossa EY:n tuomioistuin piti perustamissopimuksen 28 (silloin 30) artiklassa kiellettyinä jäsenvaltioiden välisinä määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säädöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti (ks. asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok. 1994, s. 837, 5 kohta). Y taas edellyttää, että X:n vaatimukset hylätään. Y tosin myöntää, että asian arvioinnissa voi tulla sinänsä merkitykselliseksi perustamissopimuksen 28 artikla. Silti ostovelvoite ei olisi Y:n mielestä EY:n oikeuden vastainen, koska ympäristönsuojelun oikeudellinen merkitys ja painoarvo on merkittävästi noussut EY:n oikeudessa etenkin Maastrichtin sopimuksen voimaantulosta lähtien. Y:n korostaa, että ympäristönsuojelu on ilman muuta sellainen asia, joka tekee kertaheitolla lakisääteisen ostovelvoitteen täysin ongelmattomaksi ja hyväksyttäväksi tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten kannalta. Suomalainen tuomioistuin taas katsoo, että velvoite ostaa uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ehdoilla, joita ei olisi ollut mahdollista soveltaa vapailla markkinoilla, voi aiheuttaa muissa jäsenvaltioissa tuotetun sähkön kysynnän vähenemistä. Niinpä tuomioistuimen mukaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseessä on perustamissopimuksen 28 artiklassa kielletty jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoitus. Tästä syystä tuomioistuin katsookin, että on välttämätöntä käsiteltävänään olevan asian ratkaisemiseksi esittää EY:n tuomioistuimelle seuraava ennakkoratkaisukysymys: Onko EY:n perustamissopimuksen 28 artiklaa tulkittava siten, että kyse on siinä tarkoitetusta jäsenvaltioiden välisestä tuonnin määrällisestä rajoituksesta tai vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä silloin, kun yritykset velvoitetaan kansallisilla säännöksillä ostamaan uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähköä vähimmäishinnoilla ja tämän lisäksi verkko-operaattorit velvoitetaan toiminnan rahoittamiseksi maksamaan maksuja ilman vastasuoritusta?
Laadi ytimekkään lyhyt, mutta oikeudellisesti perusteltu ennakkoratkaisu suomalaiselle tuomioistuimelle. Keskity ennakkoratkaisun laadinnassa seuraaviin kysymyksiin: a) Selvitä ennakkoratkaisun alussa niitä EY:n oikeuden yleisiä lähtökohtia, jotka liittyvät sellaiseen pääasian vastaajan esittämän väitteen yhteisön oikeudelliseen arviointiin, että pääasian riita ei ole todellinen vaan keinotekoinen ja että esitetty kysymys ei siten ole pääasian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen. Mitä sääntöjä ja periaatteita EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö sisältää suhteessa tällaisiin väitteisiin? b) Voidaanko edellä kuvattua lakisääteistä ostovelvoitetta pitää sellaisena 28 artiklassa kiellettynä jäsenvaltioiden välisiä määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä, joka voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti? c) Riippumatta kysymyksen b vastauksesta, arvioi lopuksi, voiko - ja jos voi, niin millä perusteilla - ostovelvoite kuitenkin olla perustamissopimuksen 28 tai jonkin muun - artiklan mukainen, kun otat huomioon ostovelvoitteen taustalla olevan, ympäristönsuojeluun ja varsinkin ilmastonsuojeluun liittyvän tavoitteen? Huom! Edellä mainitut sähkömarkkinalain pykälät ovat kuvitteellisia! Onnea ja menestystä! (0-20 p.) 2. Tarkastele Ey:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisen locus standin pääpiirteitä Jo Shawn tenttikirjassa esitetyn mukaan. (0-10 p.)
3. Vastaa seuraaviin kysymyksiin tehtävän lopussa olevaan taulukkoon. Kuhunkin kysymykseen on vain yksi oikea vastaus. Arvostelu: oikea vastaus = 1 piste, väärä = -1 piste ja tyhjä = 0 pistettä. (0-10 p.) 1. Ennakkoratkaisupyynnön ajoittaminen kansallisessa prosessissa a) ratkeaa EY:n tuomioistuimen menettelyyn luomien suuntaviivojen avulla b) tulisi tehdä vasta muutoksenhakuvaiheessa c) on EY:n tuomioistuimen mukaan tehtävä vasta sen jälkeen kun jutun kontekstikuvaus on selvillä. d) on kansallisen tuomioistuimen harkinnassa. 2. EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaisen määräävän markkina-aseman a) väärinkäytöstä ei voi olla kyse, jos väärinkäytön vaikutukset ilmenevät rinnakkaisilla markkinoilla b) mukaan itse määräävän aseman tulee mahdollistaa väärinkäyttö. c) mukainen toimenpide ei voi samanaikaisesti olla sallittu ryhmäpoikkeusasetuksessa d) mukaan on mahdollista, että yrityksen toiminta ja sen vaikutukset ilmenevät liitännäisillä markkinoilla, joilla yritys ei ole määräävässä asemassa. 3. Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus olla soveltamatta EU-lainsäädännön kanssa ristiriitaista lakia vahvistettiin asiassa a) Marshall II (C-271/91) b) Simmenthal II (106/77) c) Costa v. ENEL (6/64) d) Factortame I (C-213/89) 4. EY:n perustamissopimuksen 31 artikla a) ei kiellä monopolien olemassaoloa b) sallii kaikki monopolit, jos yhteismarkkinoiden toiminta ei häiriinny c) ei salli vähittäismyyntimonopoleja d) ei kiellä tuontimonopoleja, jos kilpaileva tuonti on sallittu. 5. Kansallinen tuomioistuin voi pyytää EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaista ennakkoratkaisua a) vain jos jutun osapuolet ovat asiasta yhtä mieltä b) vaikka joku osapuolista pyyntöä vastustaisi c) paitsi silloin, kun osapuolet ovat yhdessä luopuneet vaatimasta sen esittämistä d) vaikka sillä ei Acte clair opin mukaan olisi siihen velvollisuutta, jos esille tullut kysymys ratkeaa EY:n tuomioistuimen aikaisemman ratkaisukäytännön perusteella. 6. Foto-Frost tapauksen (asia 314/85) mukaan a) kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla on merkitystä yhteisön oikeuden perus- ja ihmisoikeuksien yhteydessä b) kansallinen tuomioistuin voi jättää tekemättä ennakkoratkaisupyynnön, vaikka sillä muutoin olisi siihen velvollisuus c) direktiiviä on tulkittava ensisijaisesti sen sanamuodon mukaisesti d) vain EY:n tuomioistuin voi todeta EY-normin pätemättömäksi. 7. Eurooppaneuvosto a) ei voi käsitellä yhteisöön (EY) liittyviä asioita b) on keskittynyt erityisesti ns. III pilarin asioiden käsittelyyn c) käsittelee pääasiassa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita d) on keskittänyt toimintansa tasapuolisesti sekä II että III pilarin asioiden käsittelyyn.
8. Asiassa Van Gend en Loos oli kyse a) EY:n perustamissopimuksen b) tietyn kemikaalien tuontitulleja koskevan asetuksen c) maahantuotavien kemikaalien verokantaa säätelevän direktiivin d) EHTY:n perustamissopimuksen määräysten välittömistä oikeusvaikutuksista. 9. EY:n perustamissopimuksen 28 artiklan sisäisiin soveltamisrajoituksiin lukeutuviin ns. pakottaviin vaatimuksiin voidaan vedota a) jos toimenpide erottelee tuontituotteet ja kotimaiset tuotteet b) jos ko. alue on jo yhdenmukaistettu yhteisölainsäädännöllä c) jos toimenpide soveltuu erotuksetta kotimaisiin ja tuontituotteisiin d) siitä riippumatta erotteleeko toimenpide tuontituotteet ja kotimaiset tuotteet vai soveltuuko se niihin erotuksetta. 10. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Tämä ns. ordre public peruste a) perustuu asiaa sääntelevään direktiiviin 64/221/ETY b) määrittyy EY-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan c) perustuu lähtökohtaisesti kunkin jäsenvaltion kansallisiin säännöksiin d) on jäsenvaltioiden sisäisesti ratkaistava asia, josta niiden kuitenkin täytyy informoida komissiota. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 A B C D Nimi:
4. Vastaa seuraaviin kysymyksiin niille annettuun tilaan. Nimi: a) Mitä tarkoitetaan ns. de minimis säännöllä? b) Mikä on ns. mukavuuskirje? c) Mitä seikkoja voit nähdä ns. Keck-ratkaisun taustalla? d) Missä tapauksissa yhteisön norminannossa käytetään asetuksia direktiivien sijaan? e) Amsterdamin sopimuksella tehtiin kaksi unionin rakenteeseen vaikuttavaa uudistusta, mitkä ne olivat III pilarin osalta?