Eläinten hyvinvointia järkevällä eläinsuojelulailla

Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry Eläinten hyvinvointia järkevällä eläinsuojelulailla Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry haluaa Suomeen eläinten hyvinvointia aidosti edistävän eläinsuojelulain, joka kohtelee kaikkia seura- ja harrastuseläimiä yhdenvertaisesti eikä vaikeuta jo eläimen hyvinvoinnin huomioivan omistajan harrastusta kohtuuttomasti. Esitämme tässä yleisen näkemyksemme liittyen eläinsuojelulain uudistamiseen sekä nostamme esiin muutamia tärkeitä kohtia, joiden avulla seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia voitaisiin parantaa, tai jotka ovat muuten nousseet esiin julkisessa keskustelussa. Sisältö: Eläinsuojelulaista yleisesti Eri lajien ja lajiryhmien tasapuolinen kohtelu Omistajan vastuu ja riittävän tarkat asetukset Myyjän vastuun kasvattaminen Lajien ja lajiryhmien mahdollinen kieltäminen Yhdistysten tekemän eläinsuojelutyön edistäminen Myrkylliset eläimet Luonnonsuojelulliset näkökulmat Yhteenveto Tässä dokumentissa käsittelemme asioita lähinnä seura- ja harrastuseläinten, sekä erityisesti liiton edustamien ns. eksoottisina pidettyjen lajien näkökulmasta. Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry (SEEL) kattaa toiminnassaan matelijat ja sammakkoeläimet, akvaariokalat, linnut, fretit sekä siilit ja liiton jäsenyhdistysten piiristä löytyy Suomen paras asiantuntemus näihin lajeihin liittyen. Eläinsuojelulaista yleisesti Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry yhtyy yleiseen mielipiteeseen siitä, että nykyinen eläinsuojelulaki sekä sitä täydentävät asetukset kaipaavat uudistamista, jotta niiden noudattaminen riittää turvaamaan ihmisen parissa pidettävien eläinten hyvinvoinnin. Ns. eksoottisten eläinten kohdalla merkittävimmät ongelmat laissa ja asetuksissa liittyvät pito-olosuhteiden epämääräisiin vaatimuksiin ja määrittelyihin, eikä näiden lajien haasteellisuuteen verrattuna muihin seura- ja harrastuseläimiin. Kaikki eläinlajit vaativat erityishuomioita esimerkiksi ympäristön, tilojen, ruokavalion tai virikkeellistämisen suhteen. Tämä kaikki on mahdollista toteuttaa myös ns. eksoottisille eläimille kotioloissa, kunhan laji on valittu omat resurssit huomioiden. Eläinsuojelulain uudistuksessa tulee pyrkiä tilanteeseen, jossa lain ja asetusten noudattaminen riittää turvaamaan eläimen hyvinvoinnin, kuitenkaan vaikeuttamatta tarpeettomasti vastuuntuntoista harrastusta. SEEL tarjoaakin jäsenyhdistystensä parista löytyvän osaamisen lainvalmistelijoiden käyttöön, jotta harrastajien sekä näiden eksoottisina pidettyjen lajien näkökulmat tulevat huomioitua kattavasti. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa termiä eksoottinen eläin on käytetty erittäin laveasti kattamaan sekä nykyisin yleisesti lemmikkinä sekä harrastuseläiminä pidettävät lajit sekä ns. äärimmäisiä lajeja, joita ei Suomessa pidetä lemmikkeinä, kuten kädelliset sekä isot kissaeläimet. Eksoottisen eläimen määritelmä vaihtelee puhuttaessa biologiasta, eläinlääketieteestä tai käsiteltäessä eläimiä arkisessa keskustelussa. On

tärkeää määritellä käsiteltävät lajit tarkemmin. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön toteuttaman sidosryhmäkyselyn pohjalta ei ole mahdollista päätellä, tarkoittivatko vastaajat yleisempiä lajeja vai äärimmäisiä lajeja, joita Suomessa ei tavata. Voidaan siis sanoa, ettei vastauksista ole mahdollista päätellä, haluaisiko vastaaja kieltää marsun vai tiikerin pitämisen lemmikkinä, sillä molemmat luokitellaan esimerkiksi eläinlääketieteellisestä näkökulmasta eksoottisiksi eläimiksi. Tässä yhteydessä tarkoitamme termillä eksoottinen eläin liiton edustamia ja muita yleisesti lemmikkinä pidettäviä, yleensä harvinaisempia lajeja, joille on mahdollista tarjota riittävät olosuhteet vastuuntuntoisen omistajan kotona. SEEL:n kanta on, että Suomen eläinsuojelulaki kaipaa painotusta, mutta laista ja sitä täydentävistä asetuksista tulee luoda järkevät, jottei tarpeettomasti vaikeutettaisi vastuuntuntoisten eläinten omistajien elämään Eri lajien ja lajiryhmien tasapuolinen kohtelu Julkisuudessa käydyssä keskustelussa on yritetty niputtaa eri lajeja eri kriteerien alle keskusteltaessa niiden sopivuudesta lemmikki- ja harrastuseläimeksi. Joskus on puhuttu eksoottisista eläimistä, joskus taas jakolinjana on ollut lajin oletettu domestikoituneisuuden aste. SEEL on huolissaan, että tällainen keskustelu luo väärän kuvan monien eksoottisina pidettyjen lajien sopivuudesta lemmikiksi. Oli kyseessä domestikoitunut tai domestikoitumaton laji, on kaikilla eläimellä tiettyjä lajinmukaisia käyttäytymistarpeita ja fyysisiä tarpeita. Tämän takia huomio tulisikin keskittää lakia ja asetuksia säädettäessä siihen, että nämä tarpeet saadaan määriteltyä ja hyvinvointi tämän kautta turvattua. Pahimmillaan epämääräiset kriteerit eläinten jaottelussa tarpeettomiin ryhmiin voivat johtaa tilanteeseen, jossa osan lajeista pitäminen lemmikkinä kielletään ilman järkevää syytä. Samalla yleisemmät, vaatimuksiltaan yhtä haastavat lajit saisivat kevyemmän käsittelyn yleisyytensä perusteella. Esimerkiksi Hollannin positiivilistan kohdalla on käynyt näin: kissa ja koira on listattu erikseen kotieläinten ryhmässä, vaikka ne eivät täytä kaikkia listojen luonnissa käytettyjä vaatimuksia. <tarpeeton kappale?> Tilastojen valossa vaikuttaisi siltä, että suurimmat eläinsuojelulliset ongelmat Suomessa kohdistuvat ns. perinteisiin lemmikkilajeihin. Esimerkiksi SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n arvion mukaan Suomessa hylätään tai tapetaan 20 000 kissaa vuodessa (1). Toisaalta Helsingin Eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n hoiviin päätyi vuonna 2013 yhteensä 473 lemmikkieläintä. Tämä sisälsi kaksi lintua, yhden kilpikonnan sekä 415 kissaa (x). <eläinsuojelutilastot 2013 poliisilta ja jotain kennelliitosta>. Näihin tilastoihin nähden ns. eksoottisten eläinten esiin nostetut ongelmat tai niihin liittyvät huolet ovat saaneet suhteettoman paljon huomiota. Ongelmat eläinten hyvinvoinnissa esiintyvät yksilöllisellä tasolla johtuen eläimelle sopimattomista olosuhteista tai hoidon laiminlyönnistä. Ongelmia esiintyy kaikkien lajien kohdalla, mukaan lukien ns. eksoottiset lajit, mutta tilastojen valossa ei ole perusteita vaatia mitään erityistoimenpiteitä näitä lajeja kohtaa. Kaventamalla lemmikki- ja harrastuseläiminä pidettävien lajien määrää kohtuuttomasti ajaudutaan tilanteeseen, jossa henkilö joutuu tyytymään lajiin joka ei sovi hänelle täysin. Yhdelle ihmiselle voi sopia seurallinen ja aktiivinen koira sekä sen käyttäminen lenkillä kolme kertaa vuorokaudessa. Iso papukaija taas vaatii paljon tilaa ja virikkeitä, mutta sen kanssa ei tarvitse lähteä aamulla lenkille räntäsateeseen. Jollekin voi sopia paremmin omaa elämäänsä terraariossa elävä matelija, jolle on tärkeää luoda optimaaliset olosuhteet. Kun henkilö saa valita juuri itselleen ja omaan tilanteeseen sopivan seura- tai harrastuseläimen, jolle on valmis järjestämään riittävät olosuhteet, nousee myös todennäköisyys sitoutua kyseisestä lemmikistä huolehtimiseen merkittävästi.

SEEL:n kanta on, että eri lajiryhmiä tulee käsitellä lakiuudistuksessa samojen kriteerien pohjalta. Eläimen hyvinvointi ei ole sen lajista kiinni, vaan riippuu sen fyysisten ja käyttäytymistarpeiden täyttymisestä. Omistajan vastuu ja riittävän tarkat asetukset Viime kädessä vain eläimen hoitaja voi vaikuttaa sen hyvinvointiin suoraan. SEEL haluaakin painottaa eläimen omistajan / hoitajan vastuun merkitystä eläimen hyvinvoinnin kannalta. Tämä vaatii myös uskottavan valvonnan ja riittävät sanktiot mahdollisista rikkomuksista. Liitto myös tarjoaa liiton jäsenyhdistyksistä löytyvää osaamista valvontaa tekevien viranomaisten käyttöön tarvittaessa. Viranomaisten vastuuta tai oikeuksia ei kuitenkaan tule myöntää muille osapuolille, vaan kolmannen sektorin asiantuntemusta tulee käyttää viranomaisten tukena, jos tähän nähdään olevan tarve. Jotta omistajan vastuu voi toteutua, tulee lakia täydentävien asetusten sisältää riittävän tarkat minimivaatimukset eri lajien pidolle. Vaikka nykyinen Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta on hyvä lähtökohta varsinkin eläinryhmien luokittelun kannalta, on asetuksen vaatimuksissa liikaa tulkinnanvaraa. Asetusta tuleekin täydentää laajentamalla niitä koskemaan uusia lajeja tai lajiryhmiä ja tarvittaessa tarkentaa jo olemassa olevien lajien asetuksia. Asetusten tulee olla riittävän tarkat, jotta niitä noudattamalla voidaan turvata eläimen hyvinvointi. Nämä vaatimukset tulee tehdä harrastajien ja muiden sidosryhmien kanssa yhteistyössä hyödyntäen olemassa olevaa tieteellistä tutkimusta sekä vuosien ja vuosikymmenten aikana kumuloitunutta harrastajien kokemusta ja parhaita käytäntöjä Suomesta ja maailmalta. Vaatimukset tulee tehdä järkevällä tasolla, oli se sitten taksonomiaan tai muuhun lajitteluun perustuva. Esimerkiksi fretillä lajikohtainen tarkastelu on järkevää, kun taas akvaariokaloilla edes puhtaasti taksonomiaan perustuva jaottelu ei lajien määrän takia ole järkevä lähestymistapa. Jos asetuksissa ei yksilöidä yksittäisen lajin vaatimuksia, on lain ja asetuksen muotoilun sekä oikeuskäytännön pohjalta pystyttävä luomaan tilanne, jossa esiintyviin ongelmiin pystytään silti puuttumaan. Jos seura- tai harrastuseläimenä pidettävälle eläimelle ei ole olemassa omia asetuksia, on viime kädessä omistajan vastuulla pystyä osoittamaan, että lajin luontaiset tarpeet on mahdollista täyttää seura- tai harrastuseläimenä sekä hän pystyy täyttämään nämä tarpeet. Pelkästään asetuksessa määrittelemättömän lajin yksilön omistamisen tai maahantuonnin on voitava toimia perusteena viranomaisen tarkastuskäynnille tai maahantuontiluvan tarkemmalle tarkastelulle. Näin pystyttäisiin estämään seura- ja harrastuseläimeksi sopimattomien lajien tuonti maahan. Tilanteessa, jossa jokin uusi laji, jonka vaatimuksista on riittävästi tietoa, yleistyy Suomessa lemmikkinä, on asetuksia pystyttävä täydentämään joustavasti. <onko toistoa? Ainakin huonoa kieltä> SEEL:n kanta on, että lain ja asetuksien noudattamisen tulee riittää turvaamaan eläimen hyvinvointi ja asetukset tulee tehdä riittävän tarkkana sekä järkevällä tasolla. Asetuksia on myös pystyttävä täydentämään riittävän joustavasti, jos jokin seura- ja harrastuseläimeksi sopiva laji yleistyy Suomessa. Myyjän vastuun kasvattaminen SEEL:n mielestä yksi merkittävä tapa puuttua mahdollisiin ongelmiin on kasvattaa myyjän vastuuta. Tämä vastuun kasvattaminen koskee jokaista eläimen uuteen kotiin luovuttavaa tahoa, oli kyseessä eläinkauppa, maahantuoja, kasvattaja, yksityinen myyjä tai eläimen ilmaiseksi pois antava henkilö. Eläimen myyjältä ei voi vaatia kykyä havaita ostajaehdokkaan valehtelua, mutta tämän tulisi pyrkiä varmistamaan, että ostajalla on olemassa perusosaaminen ja mahdollisuus tarjota eläimelle riittävät olosuhteet. Tällä hetkellä useat vastuulliset

eläinkauppiaat ja kasvattajat toimivatkin näin, kieltäytyen myymästä eläintä, jos ostajaehdokkaan toiminta tai osaaminen vaikuttaa epämääräiseltä. Eläimen myyjän on tiedettävä riittävän tarkasti, mikä laji on kyseessä ja ymmärrettävä lajin vaatimukset. On tämän vastuulla varmistaa, että kyseisen lajin pitämisestä ja riittävien olosuhteiden luomisesta on olemassa tietoa sekä lajille on mahdollista saada tarvittaessa myös riittävää eläinlääkinnällistä hoitoa. Viime kädessä eläimen luovuttajan tai maahantuojan tulee pystyä osoittamaan nämä asiat viranomaiselle pyydettäessä. Lisäksi eläimen luovuttajan vastuulla on tarjota riittävästi asetusten mukaista tietoa eläimen pitämisestä. Tieto voi olla esimerkiksi kirjallisen hoito-ohjeen muodossa tai lista tietoa sisältävistä Internet-sivuista ja kirjoista. Koska joidenkin lajien kohdalla osa ohjeistuksesta voi laajuudeltaan kattaa useita kirjoja (esimerkiksi seuraeläinten koulutus), emme koe realistisena vaatia myyjää tarjoamaan mukaan kaiken kattavia ohjeita näiltä osin. Tällöin jää omistajan vastuulle hankkia riittävästi tietoa esimerkiksi kyseisen eläimen koulutuksesta, jotta sitä pystyy kohtelemaan lain kriteerit täyttäen. <Muotoillaan tätä kappaletta järkevämmin> On täysin mahdollista, että yksittäinen eläinyksilö jää pidemmäksi aikaa myyjän tiloihin, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Eläimen myyjä on vastuussa siitä, että eläimen hyvinvointi on turvattu väliaikaisessakin pidossa. Onkin tärkeää määritellä väliaikaisen ja pysyvän pidon ero. Jos eläimen pito katsotaan pysyväksi, tulee sen pitoa koskea yleiset eläimen pitämistä säätelevät lait ja asetukset, vaikka tarkoitus olisi myydä eläin. SEEL suhtautuu hyvin epäilevästi siihen, että eläinkauppa pystyisi tarjoamaan riittävät olot esimerkiksi ns. isolle papukaijalle, joka on hankittu kaupan tiloihin myyntiin. Tällaisessa tilanteessa eläinkauppa voisi tilata eläimen ostajalle suoraan ja toimia välikätenä, jolloin odotusaika kaupan tiloissa voitaisiin minimoida. <poistettu kohta allekirjoituksista> <kokonaan uusi asia, keskustellaan tästä lisää> Lisäksi eläimen myyjän on tiedettävä, mistä kyseinen eläin on alun perin peräisin. Myös edellä mainitun vastuun eläimen pito-oloista tulee ulottua sen koko toimitusketjuun. SEEL:n kanta on, että myyjän vastuuta järkevästi kasvattamalla voidaan puuttua moniin potentiaalisiin ongelmiin eläimen hyvinvoinnissa. Lajien tai lajiryhmien mahdollinen kieltäminen SEEL:n ensisijainen ehdotus lähestymistavaksi eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi on säätää eri lajien pidosta asetuksissa riittävällä tarkkuudella. On mahdollista, että on olemassa lajeja, jotka eivät sovellu pidettäväksi lemmikki- tai harrastuseläimenä käytännössä mahdottomien vaatimustensa takia. Tällaisten mahdottomien lajien maahantuonnin ja myynnin rajoittamiseksi on käytettävä keinoja, jotka eivät kuitenkaan rajoita niiden eläinten pitämistä seura- tai harrastuseläiminä, joiden hyvinvointi voidaan vastuuntuntoisen hoitajan toimesta turvata. Sopivat keinot ongelmien ratkaisuksi on löydettävissä eri sidosryhmien (virkamiehet, viranomaiset, kauppiaat, maahantuojat sekä harrastajat) rakentavalla keskustelulla ja yhteistyöllä. Positiivilista (sallittujen lajien lista, muiden lajien pitämisen ollessa kiellettyä) ei ole toimiva ratkaisu. Tuhansien eri lajien tasapuolinen arviointi olisi käytännössä mahdotonta ja aikaa vievää, kuormittaen viranomaisia tarpeettomasti ja johtaen lopulta tilanteeseen, joissa listalta puuttuisi todellisuudessa hyvin seura- ja harrastuseläimeksi sopivia lajeja. Esimerkiksi Belgiassa nisäkkäiden positiivilista on johtanut tilanteeseen, jossa listalle on päätynyt mm. punakaulakenguru (tieteellinen nimi), mutta lemmikkinä Euroopassa yleistä afrikkalaista kääpiösiiliä (tieteellinen nimi) ei siitä löydy.

Maailmalta löytyy paljon seura- ja harrastuseläinlajeja, joiden pitämisestä on riittävästi tietoa. Suomessakin harrastajilla on hyvin hoidettuna harvinaisempien lajien yksilöitä, joista ei julkisuudessa ole mitään tietoa. Kohtuuttoman tiukan kieltolistan riskinä olisi kieltää lukuisilta ihmisiltä heille tärkeät ja hyvin hoidetut lemmikit. On myös tärkeää huomioida, että jos ihmiset eivät pidä lakia legitiiminä, koetaan sen noudattamatta jättäminen ennemmin kansalaistottelemattomuutena, kuin rikollisena toimintana. Jos seura- ja harrastuseläimiksi soveltuvia lajeja puuttuisi laadittavalta positiivilistalta, näiden salakuljetus ja pitäminen salaa tulisivat lisääntymään. Tällöin menetettäisiin kaikki kontrolli mm. lajeihin liittyvään maahantuontiin ja CITES-valvontaan. Esimerkiksi Norjassa, jossa on ollut matelijoiden pitokielto ollut laissa jo 70-luvulta, on yksityishenkilöillä arveltu olevan jopa 100 000 matelijaa ja maassa lopetetaan säännöllisesti suuria määriä hyvin hoidettuja, luonnossa uhanalaisia eläimiä (2). Ne lajit, joiden vaatimusten täyttäminen yksityishenkilön hoidossa on mahdotonta, voitaisiin kieltää paremmin negatiivilistalla (lista kielletyistä lajeista). Tällaistakin listaa luotaessa on huomioitava, että lajin haastavuus ei ole syy kieltää lajin pitämistä seura- tai harrastuseläimenä. Muutenkin on tärkeää keskustella niistä kriteereistä, joiden pohjalta laji mahdollisesti negatiivilistalle määrättäisiin. Monet perinteisetkin seura- ja harrastuseläimet ovat haastavia: huonosti koulutettu koira voi olla vaaraksi omistajalleen ja ympäristölleen, sekä toisaalta hevosen kokoinen eläin vaatii paljon tilaa ja hoitoa. Hevosen hoitaminen on myös merkittävästi kalliimpaa, kuin useimpien eksoottisen seura- ja harrastuseläimen, luoden riskin eläimen hyvinvoinnille, jos omistajan tulot laskevat syystä tai toisesta. Lajien kohdalla, jotka eivät olisi mahdollisella negatiivilistalla, mutta joiden pitämisestä ei ole asetusta, tulisi ensisijaisesti siirtää vastuu maahantuojalle, myyjälle ja omistajalle. Jos tämä taho ei pysty esittämään eläimen hyvinvoinnin turvaavia hoito-ohjeita ja eläimelle tarjotut olosuhteet eivät ole riittävät, olisi viranomaisella tällöin mahdollisuus puuttua asiaan sekä viimeisenä keinona ottaa kyseinen eläin huostaan. Lain valvonnan kannalta jo pelkästään tällaisen lajin edustajan omistamisen tai myymisen pitäisi riittää syyksi eläinsuojeluviranomaisen tarkastuskäynnille. Vaihtoehtoisesti SEEL on valmis keskustelemaan tällaisten lajien luvanvaraisuudesta. Tämä vaihtoehto kuitenkin lisäisi byrokratiaa ja kustannuksia, jotka pitäisi kattaa luvan maksullisuuden kautta. Mielestämme laajojen täyskieltojen ja tiukan säätelyn ei kuitenkaan tulisi koskaan olla ensisijainen vaihtoehto, jolloin lupamenettely olisi tästä näkökulmasta tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi ratkaisu. Jos lakia täydentävät asetukset liittyen seura- ja harrastuseläimiin on tehty järkevällä tasolla ja riittävän kattavasti, on realistista olettaa, ettei tällaisia lupia haettaisi usein. Jo pelkästään luvan maksullisuus saisi ihmisen harkitsemaan asiaa huolella ja ottamaan asioista selvää. Jos tämän kaltainen lupamenettely otettaisiin käyttöön, olisi myös asetusten täydentämisen joustavuus tärkeää, jos jonkin lajin kysyntä Suomessa yleistyisi. SEEL:n kanta on, ettei positiivilistalla saavutettaisi järkevää ja oikeudenmukaista ratkaisua julkisuudessa esitettyihin eksoottisia eläimiä koskeviin marginaalisiin ongelmiin. Ongelmallisimpiin tilanteisiin voitaisiin puuttua ennen kaikkea riittävän valvonnan sekä mahdollisen negatiivilistan avulla. Yhdistysten tekemän eläinsuojelutyön edistäminen Käytännössä lähes kaikki eksoottisiin eläimiin liittyvä valistustyö Suomessa on lajiyhdistysten tekemää vapaaehtoista työtä. Tällainen toiminta on äärimmäisen kustannustehokasta, mutta ei välttämättä aina tavoita kaikkia näitä lajeja pitäviä ihmisiä. SEEL ehdottaakin, että yhdistysten tekemää valistus- ja eläinsuojelutyötä tulisi pyrkiä edistämään yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Tärkeintä olisi pyrkiä saamaan tietoa henkilöille, jotka vasta harkitsevat jonkin lajin hankkimista, jotta heillä olisi realistinen kuva harkittavan lajin vaatimuksista sekä käyttäytymisestä. Tämä vähentäisi pikaisesti uutta kotia etsivien eläinten määrää, jos odotukset eläimen käyttäytymisestä tai sen vaatimuksista ovat olleet epärealistisia. Käytännössä SEEL:n esitys tarkoittaisi tiedon välittämistä useita eri kanavia pitkin, jotta se tavoittaisi mahdollisimman laajan yleisön mahdollisimman tehokkaasti. <poistettu ehdotus suosituksista> SEEL:n kanta on, että yksi tehokkaimmista tavoista edistää eläinten hyvinvointia on pykiä edistämään niiden hyvinvoinnin eteen tehtävää vapaaehtoista työtä. Eläinten kasvatus ja jalostaminen <tähän pitää ottaa kantaa, muotoillaan myöhemmin> Myrkylliset eläimet Osa seura- tai harrastuseläiminä pidettävistä eläimistä on ihmiselle myrkyllisiä. On kuitenkin tärkeää huomioida näiden aiheuttama todellinen vaara. Tilastojen mukaan vuosina 1998 2012 esimerkiksi koirat aiheuttivat 16 ihmisen kuoleman. Tänä aikana matelijoiden tai muiden vastaavien kategorioiden aiheuttamia kuolemantapauksia ei tilastoitu ensimmäistäkään. (3) On kuitenkin selvää, että ihmiselle vaarallisen myrkyllisen eläimen omistaminen vaatii omistajalta varotoimia. Näistä varotoimista voitaisiin säätää erikseen asetuksissa, jos tarpeelliseksi koetaan. Tarvittaessa myös myyjän vastuuta myrkyllisten eläinten myyntitilanteessa voisi kasvattaa ja ostajan ikärajaksi säätää 18 vuotta. Myrkyllisten eläinten ensisijaiset riskit eivät kuitenkaan ole varsinaisesti eläinsuojelullisia. SEEL:n kanta on, että myrkyllisten eläinten riskin tilastojen valossa ovat pienet. Myrkyllisten eläinten pitäjien vastuun voisi määritellä asetuksissa selvästi, sekä myyjän vastuusta korostaa entisestään. Luonnonsuojelulliset näkökulmat Ns. eksoottisiin eläimiin liittyvän harrastuksen voidaan nähdä aiheuttavan potentiaalisia luonnonsuojelullisia haasteita kahdella tapaa: Ensinnäkin lajien luonnosta pyytäminen voi pienentää lajin luonnonvaraista kantaa merkittävästi. Lisäksi jotkin lajit voivat muodostaa Suomessa vieraslajiuhan. Vaikka näiden uhkakuvien huomioiminen onkin tärkeää, ei niistä tule säätää eläinsuojelulaissa, vaan luonnonsuojelulaissa. Muuten päätöksentekoon luotaisiin uusia muuttujia (erityisesti puhuttaessa kriteereistä joidenkin lajien kieltämiseksi), tehden päätöksenteosta monimutkaisempaa ja täten vähemmän läpinäkyvää sekä epädemokraattisempaa. SEEL painottaa, ettei seura- ja harrastuseläinten pitäminen saa muodostaa uhkaa eläinten kannoille luonnossa. Joidenkin lajiryhmien kohdalla on perusteltua kieltää luonnosta pyydettyjen yksilöiden tuominen maahan kokonaan (kuten linnut), kun taas joidenkin kohdalla on ensiarvoisen tärkeää varmistua yksilöiden lähtökohdista (esimerkiksi joidenkin kalalajien kohdalla kestävä pyytäminen lemmikkikauppaa varten on ainoa syy, miksi tietyt suistoalueet ovat säilyneet luonnonvaraisessa tilassa). Uhanalaisten lajien kohdalla ensisijaisen ratkaisun tulisi olla CITES-säädösten tarkempi valvonta, jos valvontaa ei koeta tällä hetkellä riittäväksi. Salakuljetus ei kuitenkaan vaikuta olevan Suomessa merkittävä ongelma. <löytyykö tullin lausunto?> Vieraslajiuhan mahdollisuutta tulisi arvioida maahantuontitilanteissa tapauskohtaisesti, kuitenkin niin, että kun jollekin lajille on annettu kertaalleen lupa, tulisi vastaavaa linjaa noudattaa jatkossakin.

SEEL:n kanta on, että luonnonsuojelullisista näkökulmista tulisi määrätä ensisijaisesti luonnonsuojelulaissa, ei eläinsuojelulaissa. Yhteenveto Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n mielestä uusittavasta eläinsuojelulaista sekä sitä täydentävistä asetuksista tulisi tehdä riittävän tarkat, jotta niiden noudattaminen riittäisi turvaamaan eläimen hyvinvoinnin. Lakiuudistus ei kuitenkaan saa haitata vastuuntuntoisen harrastajan elämää kohtuuttomasti sekä sen on kohdeltava kaikkia lajiryhmiä ja harrastajia tasa-arvoisesti. SEEL:n mielestä seuraavat neljä asiaa edistäisivät seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia Suomessa merkittävästi. Nämä eivät kuitenkaan rajaa muita ehdotuksia pois, ja olemme halukkaita keskustelemaan muistakin järkevistä keinoista näiden lajien hyvinvoinnin turvaamiseksi. 1. Riittävän tarkat ja kattavat vaatimukset eläinten pidolle 2. Myyjän vastuun kasvattaminen 3. Aidosti mahdottomien lajien kohdalla mahdollinen negatiivilista 4. Yhdistysten tekemän eläinsuojelutyön edistäminen Lisäksi pidämme tärkeänä, että oikeista asioista päätetään oikeissa laeissa. Mielestämme esimerkiksi luonnonsuojelulliset näkökulmat kuuluvat ensisijaisesti luonnonsuojelulakiin, eikä niitä tulisi käyttää keppihevosena lajien kieltämiseksi muista syistä. Lähteet: 1. Tiedote: SEYn kissateemainen Eläinten viikko käynnistyy Suomessa hylätään tai lopetetaan ihmisten piittaamattoman toiminnan seurauksena jopa 20 000 kissaa vuodessa (http://sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/361-tiedote-seyn-kissateemainen-elainten-viikko-kaynnistyy- suomessa-hylataan-tai-lopetetaan-ihmisten-piittaamattoman-toiminnan-seurauksena-jopa-20-000- kissaa-vuodessa, viitattu 13.9.2014) 2. <tämä viite pitää vielä selvittää> 3. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.9.2014]. Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/tlu.html x: Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n tiedote: HESYn hoiviin lähes 500 eläintä vuonna 2013 (http://www.hesy.fi/hesyn-hoiviin-lahes-500-elainta-vuonna-2013/, 21.2.2014, viitattu 12.9.2014). y: Tullin lähde sekä mahdollinen Kennelliiton kanta