)alkaväkipataljoonan konekiväärikomppanian organisaatio ja taktillinen käyttö.

)alkaväkipataljoonan konekiväärikomppanian organisaatio ja taktillinen käyttö. Kirj. rna1'uri M. K. Stewen. A. Johdanto. 1. T u 1 i j a Ii i k e. Jalkaväkitaistelu sisältää kaksi perustekijää, tulen ja liikkeen, jotka ovat toisiinsa läheisessä vuorovaikutuksessa. Hyökkäyksessä, joka on jv.taistelun oleellisin taistelulaji, tuli helpottaa tai mahdollistaa liikkeen jatkuvan suorittamisen eteenpäin, kun taasen liike puolestaan luo edullisimmat toimintamahdollisuudet tulelle. Ratkaisun aikaansaa kuitenkin, tavallisesti vasta vihollisen ryhmityksen sisään suoritettu rynnäkkö. Mutta ei vain hyökkäyksessä, vaan myöskin puolustuksessa, sikäli kuin se perustuu vastaiskujen ja -hyökkäysten käyttöön, esiintyvät puheenaolevat jv.taistelun päämomentit. Näin vaikuttaa jv. siis sekä tuli- että iskuvoimallaan. Tulivoimaa edustavat keveät ja raskaat tuliaseet, iskuvoimaa taasen yhdistetyllä keveällä tuli- ja iskuaseella varustetut miehet. Jotta iskuvoima pääsisi suorittamaan päätehtävänsä - iskun - mahdollisimman pienin tappioin, on tulivoiman suojattava iskuvoimaa edustavaa osaa niin kauan kuin mahdollista vihollisen tulivaikutukselta. Käytännössä on siis sekä tulella että liikkeellä kussakin eri tapauksessa oma suhteensa, minkä muodostaa taistelun tarkoitus ja vallitseva tilanne. Mutta tätä suhdetta ei ole jätettävä yksistään taistelun itsensä ratkaistavaksi, vaan on jo etukäteen pyrittävä

määrittelemään todennäköis~n tarpeen vaatimukset ja niiden perusteella on aikaansaatava tåinä suhde tarkoitustaan vastaavimmaksi. Tulokset tästä ilmenevät aseist*~essa sekä ennen kaikkea vastaavassa organisaatiossa. Jv:n 'organisatorinen: kehitys maailmansodan aikana ja sen jälkeen osoittaa yhä jatkuvaa pyrkimystä tulivoiman lisäämiseen. Että!ämä;ainakin osittain pyrkii tapahtumaan iskuvoiman kustannuksella, on ilmeistä. ~utta kuitenkin on yhä edelleen huomioon,otettava, ettei taistelua ratkaista ilman iskuvoimaa, ilman pistintä. Aktue,llisimpia kysymyksiä jv.organisaation alalla onkin nykyään kysymys, missä määrin iskuvoimaa voidaan uhrata tulivoiman hyväksi. Kysymystä pohditaan kaikkialla varsin intensiivisesti ja eri maissa tietenkin eri tavalla, riippuen kussakin maassa omaksutuista periaatteista sekä niissä vallitsevista olosuhteista: Mutta eräästä seikasta alkavat eri maat jo olla yksimielisiä, nim. että jv:ä, jos mieli saada se hyökkäyskelpoiseksi ja kykeneväksi voittamaan ne vastukset, mitkä nykyaikaisessa taistelussa' esiintyvät, on pyrittävä niin paljon kuin suinkin mahdollista kehittämään orgairisaationsa puolesta sellaiseksi, ettei se jokaisessa tilanteessa ole tykistön välittömästä avusta riippuvainen. Se jv:n ase, jolla juuri tässä mielessä varmaan tulee olemaan aivan ensiluokkaisen tärkeä, ehkäpä ratkaisevaa,laatua oleva merkitys, on konekivääri. On siis tärkeätä, että jv:n järjestely nimenomaan kk:ien ja kk.muodostelmien organisaation suhteen saadaan mahdollisimman edulliseksi ja olevia' oloja vastaavaksi, jotta niiden taktillinen käyttö kävisi joustavaksi ja varsinaisell~ iskuvoimalle mahdollisimman suuressa,' mä:ärin avustusta ja tukea antava.ksi. Tämän tutkielman tehtävänä onkin syventyä tarkastelemaan niitä 'vaatiniuksia, jotka ennen kaikkea meikäläinen maasto sekä meikäläisissä olosuhteissa käytävät taistelutoiminnat nimenomaan jv.patl:n puitteissa asettavat pat1:aan kuuluvalle kk.kompp:lle ja sen' perusteella selvittää minkälaisen tulisi kk.kompp:n, organisaation, 'sen taktillisessa käytössä esiintyneisiin vaatimuksiin perustuen, meillä olla. ', Tässä' mielessä on syytä ensiksi tarkastella maastoamme. 81 6 - Tiede la ase.

82 II. Maasto. I. M aastomme yleinen luonne. Suomen maaston luonteenomaisimpana piirteenä on pidettävä sitä sen ominaisuutta, että siinä yleensä ei ole tasankoja eikä suuria vuoria, vaan on se jokseenkin kauttaaltaan epätasaista, pienivuorista ja peitteistä sekä pienissä mittasuhteissa ennen kaikkea äärettömän vaihtelevaa. Tämä huolimatta siitä, että koko rnaaalasta on keskimäärin n. 70 % metsää. Avoimen ja peitetyn maaston suhde meillä on siis aivan päinvastainen kuin Kes~-Euroopassa. Metsät muodostavat meillä yhtenäisen alueen, jossa aukeat esiintyvät vain pieninä saarekkeina, ollen yhtäjaksoiset avoimet harvinaisia, soita ja järviä lukuunottamatta. Järvien, vesireittien ja jokien runsaus antaa maallemme erikoisluonteen, joka on vain perin harvoissa paikoin muualla maapallolla tavattavissa. Asutus on yleensä harva ja kylät useimmiten hajanaisia. Viljelykset ovat kaikkialla ojien leikkaamat ja lukemattomat mitä moninaisimpiin suuntiin rakennetut aidat ovat luonteenomaisia meidän avq.;. maastollemme. Aitojen varsilla tavallisesti kasvava pensaikko rajoittaa muutenkin ahdasta näköalaa varsin huomattavasti, samalla, kun mäennyppylät, kalliot, kummut ja harjut muodostavat runsaasti kuolleita kulmia aikaansaaden suojattuja lähestymis- ja etenemisteitä. Tieverkostomme on harva ja tiet. ovat kapeat sekä rakennettuina yleensä ilman perustaa niiden kestä~ vyys on riippuvainen täydellisesti paikallisen maaperän laa dusta. Erikoisen luonteenomaista meikäläisille olosuhteille on se seikka, ettei maastomme ole läpi vuoden samanlainen. Talvella jäätyvät vesistöt ja suot aihe.uttaen eri toimintojen eroavaisuuden kesäolosuhteisiin nähden. Ilmaston ja osittain myös maaston erittäin nopea vaihtelu talvella ja vuorokauden valoisen ajan lyhyys ovat erikoisen merkittäviä. Vesistöjen ja soitten jäätyessä menettävät ne esteluonteensa suureksi osaksi, kun taasen maas.: ton epätasaisuudet pyöristyvät ja kulkukelpoisuus siten suksimiehelle helpottuu, samalla kun lumen peittämät kuolleet kulmat ja pensaikot rajoittavat ampuma-alaa vähemmän kuin kesällä.

Yleisen luonteensa puolesta Suomen maasto on siis erikojs~ Iaatuinen. On ilmeistä, että taistelutoiminta, tällaisessa maastossa vaatii omalaatuisia ja omalla maaperällä tarkoitustaan vastaaviksi havaittuja menettelytapoja. ;3. Maastamme vaikutus taistelutoimintaan ja jv:n järjestelyyn. Maastomme erikoisluonne vaikuttaa ennen kaikkea joukkojen liikkuvuuteen. Keskieurooppalainen norm!j,alimaasto on vesistöistä sekä metsistä köyhää ja tie v e r k 0 s t 0 on hyvinkin tiheä, jota paitsi maasto teiden ulkopuolella on tavallisesti kaikkialla joukoille,'vieläpä usein tykistölle ja ajoneuvoillekin, kulkukelpoista. Meillä sen sijaan on tieverkosto perin harva ja liikkuminen teiden ulkopuolella varsin vaikeaa. Viimeksimainitusta syystä on teitä meillä kuitenkin pakko käyttää paljon suuremmassa mittakaavassa kuin Keski-Euroopassa. Kun teitä kuitenkaan ei ole riittävästi käytettävänä, kasvaa joukkojen syvyys usein suhteettoman suureksi. Metsiemme turvissa on eteneminen meillä vihollisen maatähystykseltä suojattu, mutta varsin lukuisat v e s i s t ö t ja suo t aikaansaavat harvoilla teillämme sellaisia kapeikkoja, jotka saatta.: vat muodostua erikoisen edullisiksi maaleiksi vihollisen ilmahyökkäyksille ja kauaskantavalle tykistölle., Vesistöt ja suot hei.: pottavat meillä puolustusta, mutta toiselta puolen vaikeuttav,at yhteyden ylläpitämistä sekä pakottavat rikkomaan taktillisia yksikköjä. Ajan pitkään ei vesistö sinänsä voi turvata puolustajaa. Omalle etenemisellemme muodostavat lukuisat vesistömme ja suomme esteitä, joiden ylittäminen vaatii usein paljon aikaa ja laajoja valmisteluja. Me t s ä t suosivat liikkeen salassapysymistä tehden usein sekä ilma-. että maatähystyksen mahdottomaksi, mutta vaikeuttavat samalla omaa liikkumista ja tähystystä. Korkeimmiltakin kukkuloiltamme emme näe yleensä muuta kuin metsää. Tämä vaikeuttaa johtamista ja lisää suuresti yllätysmahdollisuuksia. Metsämme antavat tulta vastaan suojaa, mutta toiselta puolen vaikeuttavat johtamista ja oman tulen käyttöä sekä yhteyden ylläpitoa. Joukkojen sekoittumisen ja hajoamisen vaara on $uuri.' K ukk ula t ja mä e t edistävät tiedustelua ja yhteyden ylläpitoa, helpottavat tähystystä ja yliammuntaa, suojaavat niiden 83'

84' takana olevia joukkoja, mutta' kiinnittävät vihollisen huomion ja tulen puoleensa. Harjanteilla olevat joukot kuvastuvat helposti taustaa vastaan. Kohoumien rinteille muodostuu usein kuolleita kulmia, joiden tulittaminen kohtaa vaikeuksia. N 0 t k 0 t ja 1 a a k s 0 t tarjoavat suojaa maatähystystä ja, tähystettyä tulta vastaan sekä eri aseille joskus hyviä asemi~,m.utta ovat monesti alttiina pitkittäistulelle ja kaasutukselle. Maastomme vaihtelevine pinnanmuodostuksineen ja maastopeitteineen toiselta puolen edistää, toiselta puolen vaikeuttaa taistelutoimintaa. Se vaikuttaa siten huomattavalla, tavalla sekä johtajien että joukkojen toimintaan. Tarkoituksenmukainen maaston hyväksikäyttö on tarpeellinen. Kuitenkaan se ei saa ehkäisevästi vaikuttaa taistelutarkoituksen toteuttamiseen ja aiheuttaa joukkojen toimintaanpanossa viivyt yksiä. Jv:lle ei meikäläinenkäänvaikea maasto saa muodostua esteeksi, Vaan päinvastoin eduksi. Kun meikäläisestä maasto-alasta on n. 70 % metsää, on ilmeistä, että jv:mme pääasiallisesti tulee toimimaan, olipa sitten kysymys hyökkäystaistelusta tai puolustuksesta, peitetyssä maastossa. Vastustajaan nähden, joka ei ole sutiremmassa määrin metsätaisteluihin halukas ja koulutettu, on tämä taktillisessa suhteessa katsottava suureksi eduksi. Tätä etua onkin meidän pyrittävä hyväksemme käyttämään. On luonnollista, että taistelutoiminta peitetyssä maastossa asettaa huomattavia vaatimuksia liikkuvuudelle ja iskuvoimalle. Se veikuttaa siten suoranaisesti organisatioon. Tulivoimalla on vähemmän merkitystä. Jv:n varustaminen monin~sella aseistuksella tulee vain häiritsevästi ja estävästi vaikuttamaan liikkuvuuteen. Joukkojemme tulee sii~ olla keveitä ja joustavia. Mutta samalla tulee niiden omata myös kyky iskeä ja iskeä voimakkaasti Vain näillä edellytyksillä on todennäköisen vihollisemme suuri lukumääräinen ylivoima tasoitettavissa.,. Tälle pohjalle 'siis on jv:mme organisaatio rakennettava, Pääasia siinä' on, että: se takaa meille mahdollisuuden -vuodenajasta ruppumatta ennen kaikkea menestykselliseen liikuntasotaan; ensi kädessä tuleekin orgairlsaatiömme täyttää sen asettamat vaati~ mukset.' '

II 1., ]alkaväkipataljoonan as_eistu.s. : J," 1 ~ t : _ ',.." '. I I l.. I. Suomi. Yksikön aseistus esit~ää tuloksen tulen ja liikkeen välisen suhteen sekä maaston t~rjoariuen mahdollisuuksien arvioimrlsta. Tähän perustuu myös meikäläisen jv.pat1:n aseistus-organisaatio. Täyttääkö se sille asetettavat vaatimukset vai ei" kuuluu tämän tutkielman aihepiiriin vain kk:jä' koskevalta osalta. Otsikossa mainitun aiheemme tarkastelua vaqen on vam syytä todeta, millainen se meillä tällä hetkellä on" sillä onhan patl:n muuila aseistuksella merkitystä kk.kompp:n organisaatiokysymystä, nimenomaan sen kk:hip. nähden, ratkaistaessa. K. o. aseistus on suurin piirtein katsoen seuraa,va: kivääri pistimineen - yleisaseena pistooli... ' :...:. pkampujilla ja apulaisilla. sekä varsin. kk.miehillä pk... - 2 kpl. joukkuetta kohti kr.h.... - '2 1> pat1:aa kohti kk... - 12 1) 1> ' 1> Siis pat1:ssa yhteensä: 24 pk:iä, 12 kk:iä(yht. 36) ja 2 kr.h:ää. 1 2. V enä-i Ii. '. Tämän lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös todennäköisij:nmän vastustajamme vastaava~.aseistukseen. Siitä mainit~koon: ' - jokaisessa kiv.joukkueessa (3) on 1 pk ja 1,ld<; - jokaisessa kiv.kompp:ssa (3) on' 2 kk:iä;, - kkkompp:ssa on, 6~k:iä, - pat1:ssa 1 riili ja 1 jv.k.. : Siis'patl:ssa yhteen~ä: 9 p~:iä,' 21 kk:iä (yht. 30)', 1 mhja 1 jv.k. 1 1 ~ud!!n J. O. I,:n mukaan vo~ kiv.,u'hmäuä., olla,k 0 n e p i s t 0 Q l i. - KJ" h;.i; kuuluvat oj"ga.a.j$es.ti rykm. portaa.see!l;" vähintä.i.n 4 kpl. KiJj. huom.., ' V. 1930. Nyk y U, n on k. o. 'åseistus ~nainen, että jo~kku~essa bti :1 pk:iä., jota paitsi pår'aucaa. koi[~iii8.an joukkueella, johon ~uluu 3 pk:iä. ja 3 kiv. kj"h:llä, Kk. kompp:aan kuulunee 'nyttetrimitl'9 'kldä.: Kirj. huom;

B. Kk.kompp:n tehtävät ja käyttö taistelussa. I. Ampum amenetelmä t. Kaikkien maidenohjesäännöt ovat yksimielisiä siitä, että kk:ien käytön päämääränä tulee kaikissa taistelutoiminnoissa olla pyrkimys oman jv:n tukemiseen tulella. Tämän tukemisen tulee alituisesti olla mahdollinen, sitä vaille ei jv. saa koskaan jäädä. Tämä vaatii kk:eilta ampumateknillisessä suhteessa useam.manlaatuisia menetelmiä. Näistä menetelmistä ja niiden käyttömahdollisuuksista on kk.kompp:n taktillinen käyttö oleellisesti riippuvainen. On siis syytä lähemmin tarkastella niitä... Kk:ien eri ampumamenetelmät ovat seuraavat: a) Suo r a-a m mun t a; taisteluvaatimuksista johtuen joko jv:n kanssa samalta korkeudelta suoraan eteenpäin tai sivustasta tai taempaa jv:n välisten aukkojen läpi tai jv:n yli. b) E P ä suo r a-a m mun ta, tykistöllisin ampumamenetelmin tai kartan avulla suoritettu ammunta. Saadaksemme k.o. menetelmien myöhemmälle tarkastelulle omissa olosuhteissamme pohjan on syytä luoda katsaus k.o. menetelmien käyttöön muualla. Siinä mielessä kiinnostavat erittäinkill keski-eurooppalaiset määräykset ja mielipiteet epäsuorasta ammunnasta sekä yliammunnasta ja ammunnasta jv:n välisistä aukoista. Mitä ensiksikin suoralla suuntauksella tapahtuviin ammuntoihin verrattuna epäsuoraan ammuntaan tulee, on Keski-Euroopan maissa pyritty viime aikoina omaksumaan sellainen käsitys, että epäsuora ammunta on se ammlintalaji, jota kk:ien käyttö oikeastaan ensi kädessä edellyttää. Jo maailmansodan aikana, kev.kk:ien tultua käytäntöön, kk:t vapautuivat monesta siihenastisesta tehtävästään ja niille pyrittiin antamaan enimmäkseen kaukotehtäviä, joissa tulen suurta tiheyttä alettiin käyttää tykistöllisessä mielessä. Maailmansodan jälkeen on ollut havaittavissa kk:ien kehityksessä jatkuvaa pyrkimystä kehittää se nimenomaan tykistölliseksi aseeksi. Tämä on ilmennyt m. m. siinä, että kk.~munnoissa on otettu käytäntöön tykistölie kuuluvia suuntausvälineitä, on omaksuttu sen ampumamenetelmiä ja siten alettu ottaa tyk:lle kuuluvia tehtäviä suoritettavaksi. Kaiken tämän on katsottu johtuneen siitä, että

maailmansodan kokemusten perusteella on toiselta puolen todettu mikä valtava merkitys kk.tulella on, ja kun toiselta puolen kk:t on suojattava, jos mieli saada niistä täysi hyöty, vihollisen vaikutukselta, ennen kaikkea jv.tykkien ja tykistön tulelta, on asemat valittava taempaa suojatuissa paikoin ja siis turvauduttava epäsuoraan ammuntaan. Lisäksi väitetään, että ammunta etulinjasta tulee perin harvoin kysymykseen, samaten tuottaa yliammunta,usein maastosuht~iden takia vaikeuksia', ammunta jv:n väl~sten aukkojen läpi on niinikään vaikeata ja vaarallista, ja vaikka kaikki edelläsanotut menetelmät onnistuisivatkin, ei tavallinen suora tähtäys ole ylipäänsä mahdollinen kauemmaksi kuin 1,500 metriä. Edellämainituissa ammunnoissa on siis, ainakin pitemmillä kuin 1,500m:nmatkoilla,käytettävä vainepäsuoraaampumamenetelmää. Epäsuoran ammunnan etuina esiintuodaan m. m.:,1. Asemiin asettuminen ja ammunnan valmistelut voidaan suorittaa rauhassa; työskentely on rauhallista ja varmaa; tulen avaus voi tapahtua yllättävästi. 2. Asemapaikka, joka on kauempana etulinjasta, pysyy salassa eikä joudu vihollisen tulen alle; on mahdollisuus ampua kauemmin samasta asemasta; tulivalmius on suuri. 3. Voidaan toimia pimeässä, sumussa, tomussa, savussa, sillä tulenanto on mekaanista. 4. Tuli on tarkempaa kuin suoralla suuntauksella ammuttaessa, koska mekaanisten välineiden ja menetelmien käyttö poistaa virheet, mitkä esiintyvät taistelun tuoksinassa' ammunnan aikana suoralla suuntauksella. 5. Epäsuoraa ammuntaa käyttäen voidaan käyttää hyväksi kk:n kantomatkaa kaikessa laajuudessaan aina 3,500 m:iin, mahdollisesti 4,000 m saakka. Näin pystyy kk.tuli siis ainakin jossakin määrin korvaam'aan ja täydentämään tykistön tulta. Epäsuor~n ammunnan variopuolina taasen eslintuodaan: 1. Ammunnan tähystäminen on vähemmän mahdollinen kuin suoralla suunta~sella ammuttaessa, koska varsinkiri pitemmillä etäisyyksillä suihku on vaikeasti havaittavissa maalissa. Etulinjan tilanteen seuraaminen on vaikeata; voi helposti sattua erehdyksiä ja vaaraa omille joukoille. 2. Lentoradan laakuuden takia ei epäsuorasti voida ampua 1,000 m lähemmäksi. 87

88 3. 'Käytössä välttämättömät välineet ovat arkoja vioittumaan, jolloin' ammunta käy hyvinkin epätarkaksi. 4. Epäsuora ammunta'kuluttaa runsaasti a.tarvikkeita. 5. Siirtyminen epäsuorasta ammunnasta suoraan, esim. jonkin lähimaalin ammuntaan, on USeinkin vaikea ja aikaavievä. 6. Maasto voi ratkaisevasti' vaikeuttaa epäsuoran ammunnan järjestelyä (suuret korkeuserot" metsät). - 7. Järjestely vie paj.jon. aikaa; jo aseman.valinta on yleensä vaikeampi kuin tyk:lle ja vaatii monivuotisen koulutuksen totuttaman silmän. 8. Vaikeudet järjestelyssä, ja tähystämisessä aiheuttavat, että sattumatodennäköisyys on pieni. 9. Alussa ehkä saavutettu huomattava, yllättävä ja moraalinen vaikutus menettää nopeasti -tehonsa, kun maali siirtyy. Mitä sitten suoralla suuntauksella suoritettaviin ammuntoihin tulee, voidaan keskieurooppalaisten ohjesääntöjen ja asiantuntijoiden lausuntojen summana esiintuoda seuraavaa: Suoralla suuntauksella tapahtuva yli a mm u n t a voi maaston yleisen tasaisuuden takia tulla vain poikkeust:apaukses5a kysymykseen. Tämän johdosta suosittelevat saksalaiset ja ranskalaiset ennen kaikkea a m mun t a a j v:n v ä 1 i s i 5 t ä a u koi 5 t a ja sisältää heidän ohjesääntönsäkin sen suhteen vastaavia määräyksiä. Sivustasta tapahtuvan ammunnan suorittamista varten k,atsotaanniinikään aukkojen jättämistä välttämättömäksi. Kuitenkin. väitetään sotilaskirjallisuudessa, että on yleensä olemassa verraten pienet mahdollisuudet 'amppa jv:n välisistä aukoista etenevän hyökkäyksen aikana. Joskin siis toiselta puolen esiintuodaan, että ammuntaan joko vakinaisesti sitä varten, jätettävien tai tilapäisesti syntyneiden aukkojen läpi on pyrittävä,' esitetään toiselta puolen siitä aiheutuvien vaikeuksien suuruutta. Näistä vaikeuksista mainittakoon m.m.: I. Tilapäiset, taistelun aikana syntyvät aukot ovat riittämättömiä, jotta kk:t voisivat tehokkaasti osallistua hyökkäykseen. Se vaatisi vakinaisten aukkojen jättämistä. Mutta nämä taasen v~ivat helposti sulkeutua taistelun tuoksinassa, jotapaitsi jv. ei voisi etenemisen aikana käyttää täysin hyväkseen maaston tarjoamia mahdollisuuksia; hyökkäystoiminta 'muodostuisi jäykäksi. 2. Ei voida ainakaan liikuntasodassa myöskään ajatella jv:n

etenemisen järjestämistä, kk:ien mukaan.' Hyökkäävän jv:n efeenrynnistyshän olisi,silloin pysäytettävä vähän"väliä; jotapaitsi se.edellyttäisi, yksityiskohtaista hyökkäysmaaston ja vihollisen sijoituksen tuntemista, ' "J' '3. Ei,voida myöskään 'ajatella,,ettäkategorisestipidetään pääasiana aukkojen jättämistä 'ja ylläpitäinistä,;,ja että, jv.' saisi työskenp.ellä, eteenpäin kapeissa muodoissa siellä, mihin jäisi tilaa. 4.,Aukkojen läpi ammuttaessa'jäisivätne osat vih.~emista, jotka eivät satu kk:ien tulikaistalle, tulittamatta,' lmn sensijaan omat sivustat jäisivät alttiiksi vihollisen vastatoirninnalle.' Kun' näinollen,suoralla suuntauksella taempaa suoritettu ammimta tuottaa suuria vaikeuksia, ammuttiinpa jv:n yli tai sen 'välisistä aukoistå, ja kun epäsuoraanammuntaan ei,katsota: voitavan,kokonaan siirtyä, eikö olisikeskieurooppalaisissakin, olosuhteissa edullisinta sijoittaa kk:t eteen, ensilinjan mukaan, jolloin ne voisivat~ paremmin tukea jv:eä tarvitsematta niin paljon turvautua yli- tai aujclwjen läpi a~untaan?. Yleensä näyttää sotilaskirjallisuus tässä: suhteessa olevan, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, Verraten yksimielinen siinä, ettei tämä menetelmä ole keskieuroöppålaises~ 'avomaastossa käyttökelpoinen. Katsotaan selviöksi jo maailmansodan kokemusten perusteella, että etulinjassa' oleva kk. tarjoaa viholliselle siksi suuren ja edullisen maalin,. että tappiot tulevat suuriksi. Sen lisäksi' huomautetaan a-tarviketäyde1lilyksen' vaikeudesta sekä vaikeasta.tulen johtamisesta. -' Kuteri sanottu, yliammuntaa- ja ammuntaa'aukkojen läpi suositellaan' ja ohjesäämipissäkinpainostetaansuoran' ammunnan,menetelmiä.:' _,', On ollut tarpeellista viivähtää edelläolevissa kysymyksissä, koska meikäläiset kokemukset p. o. suhteessa ovat vielä hyvinkin vähäiset. AmpumameneteImien' käyttömahdollisuuksista" meill~ tulee lähemmin puhetta a.o. taistelu1ajien yhteydessä. II.. ' :.. ~ r., r,'. :.,'. i' '..',.' Hyö~,kä yst aist,el u. f ~ ',,'_. ;. I. Kk.kompp:n tehtävät. '. '...., I..,:. ~. '. r. ;'.. ',' ; Lähestymit}en iako$ke~uk.sffnqtto yoiaaan., ~~ik_äläisessä ylinäkymättömässä maastossa suorittaa yleensä, verraten, suojatusti

00 sekä vihollisen maa- että ilmatoimintaa silmälläpitäen: Keskieurooppalaisissa olosuhteissa on asia kokonaan toinen. Senpä vuoksi ovatkin sikäläiset ohjesäännöt yksimielisiä siitä, että m. m. kk:ien tulee jo kaukaa pystyä aloittamaan tulitoimintansa, antaakseen tukea etenevälle jv:lle. Meikäläiset ohjesäännöt (KKHO ~I ja KO II) eivät kk:ien tulituesta lähestyrnisen aikana mainitse mitään erikoista. 1 Ja sikäli kun varsinaisesta päävoimien lähestyrnisestä on kysymys, on tämä luonnollista. Etujoukon turvaaltlana etenee meikäläinen jv.lähestymisryhrnityks.essä yleensä peitteisiä maastokohtia hyväkseenkäyttäen, joten kk:ien tulituki käy mahdollista ilmatorjuntaa lukuunottamatta tarpeettomaksi. Etujoukon lähestyminen sensijaan voinee verraten useinkin vaatia kk:ien tulitukea avoimia sekä maasto- ja liikennekapeikkoja ylitettäessä. Näinollen voimme sanoa, että lähestyrnisen aikana olisi kk.kompp:n päätehtävänä, lähestyrnisen ollessa suojaamattoman, antaa tarpeen vaatiessa tulitukea pataljoonansa jv:lle aukeiden ja kapeikkojen yli edettäessä. Pat1:n lähestyrniskaistan leveytenä ja syvyytenä voimme pitää 1-1 1 / 2 km. Tällä kaistalla tapahtuu patl:n lähestyminen, joko pienempinä rivistöinä, teitä ja polkuja hyväksikäyttäen, tai yhtenäisenä, alaosastoille määrättyine etäisyyksineen, välimatkoineen ja syvyyksineen. Edellinen. tapa tulee meillä useimmiten kysymykseen. Tilanteesta riippuen ryhmittää pat1:n komentaja joko 1 tai 2 kompp:aa etulinjaan. Etujoukkona ollen on patl:n mahdollisimman nopeasti ja pysäyttämättä takana tulevien joukkojen lähestyrnismarssia, saatava kosketus vihollisen paavounun. Jotta etulinja saisi tarpeellisen tulituen, avoimien ja kapeikkojen yli edettäessä, on etulinjan kompp:ille alistettava kk:jä, jolloin eteneminen tapahtuu nopeammin ja joustavammin kuin jos kk.kompp. säilytetään kokonaisena ja taempaa vasta tarpeen vaatiessa annetaan kk:jä etulinjan kompp:ille. Tämä on edullista sekä kesä- että talviolosuhteissa. Talvella joutuvat etujoukon osat, jos vihollinen on liikkumattomampi, kauemmas eteen, jajos vihollinen on taasen liikkuvampi, leveälle rintamalle, joten ne joka tapauksessa, pystyäkseen verraten itsenäiseen toimintaan, tar- 1 Tämän tutkielman kirjoittamisen jälkeen ilmestynyt J. o. II a sisältää määräyksiä KK:ien käytöstä lähestymisvaiheen aikana. (Vrt. J. O. II 2 :t 917. 918, 968, 969, 1,024. 1.233). Kirj. buom.

vitsevat kk:jä. Niiden kuljetus tapahtuu senjälkeen, kun ajoneuvoista on luovuttava, ahkioissa. Perustan kk:ien käytölle varsinaisessa hyökkäyksessä luo etukäteen suoritettu tiedustelu, joka antaa sitä parempia tuloksia mitä enemmän aikaa on käytettävissä.k 0 h t a a m i s h y ö k käy k s e s s ä, jossa aikaa on niukalti, ei yleensä tiedustelua ehditä suorittaa, vaan on kk.kompp:lle määrättävä tehtävät pääasiassa. kartan ja johtajan aikomuksen perusteella. Vaadittaes~a nopeaa ja. päättäväistä toimintaa saavat alaosastot itsenäisiä ja omaaloitteista toimintaa edellyttäviä tehtäviä. Tykistön apua ei useinkaan ehditä odottaa; raskailla aseilla, rumenomaan kk:eillä on siis suuri merkitys. Niitä on useimmissa tapauksissa alistettava jv.kompp:ille, sikäli kuin maasto näyttää vähänkin ~uosivan niiden käyttöä, sillä ovathan kk:t yleensä ainoat raskaista aseista, jotka' voivat välittömästi ja nopeasti avustaa jv:n hyökkäystä. Hyökkäys puolustukseen järjestynyttä vi h 0 11 i s ta v a s t aan eroaa kohtaamishyökkäyksestä ennen kaikkea siinä, että hyökkäys tapahtuu etukäteen suoritettujen valmistelujen jälkeen. On siis olemassa mahdollisuus etukäteen valmistaa yksityiskohtainen suunnitelma myös kk.kompp:n käyttöön nähden. Kun siis tiedustelun avulla on saatu tietoja vihollisen asemista, suotuisista maaleista, maastosta, kk:ien sijoitusmahdollisuuksista, tulittamismahdollisuuksista, tähystysmahdollisuuksista, jälkikuljetus- ja yhteyden ylläpitomahdollisuuksista j. n. e., kun jv:n käyttö on selvitetty, ratkaisee pat1:n komentaja, eri näkökohtia ja mahdollisuuksia punnittuaan, kk.kompp:n käyttötavan ja sen tai yksityisten joukkueiden tehtävät. Mitä tehtäviä siis kk.kompp:lle tulee kysymykseen hyökkäyksen toisiaan seuraavina jaksoina? Mitä ensiksikin tulivalmisteluun tulee, osallistuvat kk:t siihen (mikäli hyökkäystä ei suoriteta kokonaan ilman tulivalmistelua, yllättäen) yhdessä tykistön j a muiden raskaiden aseiden kanssa. Näiden puutteessa korvaa kk. tuli ne. Se on suunnattava kaikkia sellaisia tiedustelun ja tähystyksen avulla selvitettyjä vihollismaaleja vastaan, jotka tulevat olemaan etenevälle jv:lle vaarallisia. Jotta tulella olisi tarkoitettu hyöty, tulee se avata yllättävästi sekä suorittaa keskitetysti. Mutta ei riitä, että kk.tuli pyrkii t uho a maa n määrättyjä vihollisen ryhmityksen et.umaisia elimiä. Sen tulee tämän 91

92 vaiheen aikana samalla kyetä myös h ä i r i t s e m is t u 1 eli a pitämään alhaalla vihollisen tähystystä, vaikeuttamaan sen 'liikuntaa ja kaikkia' puolustustoimenpiteitä sekä ottamaan tulensa alaiseksi vihollisen puolustuselimiä, 'usein epäsuoraa suuntausta käyttäen, sellaisissa paikoin, missä niitä otaksutaan' olevan, ja nimenomaan silloin, kun tyk:n ja. muiden jv;rask.aseiden 'avustus puuttuu. Tällaisen tulivalmistelun aikana tai heti sen jälkeen alkaa jv. hyökkäys, jolloin valmistelu muuttuu varsinaiseksi tukemiseksi. Tämä on kk:ien päätehtävä! Valaiskaamme tätä muutamilla otteilla eri maiden ohjesäännöistä. Puna-armeiian, T.O. mainitsee :ssä 69 seuraavaa: I>Rask.kk:t sijoittuvat sellaisille tulipisteille, joista on mahdollisuus pitemmän aikaa avustaa jv:n etenemistä, vaikeuttamatta sen manövreerausta. Tätä tarkoitusta varten siirretään osa rask.kk:eistä jv:n etumaisten joukkojen suojaamanao heti taistelun alussa mahdollisimman kauas eteen. Kk:t avustavat edelleen hyökkäystä ampuen: a) etenevien joukkojen välistä b) sivusta-asemista c) korkeilta pisteiltä omien joukkojen yli. Jos kk:eillä ei ole mahdollisuutta jatkaa tehtäväänsä mainituin keinoin, siirretään ne jv:netumaisten joukkojen mukaan.). F,u.G., 282: &Aufgabe.der Inf.batterien ist es von Beginn des Gefechts,anim VereinmitdeniibrigenschwerenWaffen det Infanterie beim Brechen örtlichen Widerstandes zu helfen und einzelne feindliche M.G., M.G.Gruppen, Mienenwerfer und Geschiitze niederzukämpfen. 288: In uniibersichtlichetn Gelände oder bei Atiflösung des Gefechts in Kämpfe kleiner Gruppen, ist es meist zweckmässig einzelne schwere M.G. oder Ziige den Fiihrern der Inf. Komp. vordeter Linie zu unterstellen. Diese Unterstellu:ilg. ist geboten spätestens vor dem beabsichtigten Einbruch sowie zur weiteren Durchfiihrung des. Angrlffs.. Die vorspringenden Gruppen 'diirfen nie derfeuerunterstiitzung ent behrert; andererseits ist diese, wo sie sich bietet.

auszunutzen. Währ~ndeine Gruppe vorstiirmt, halten die Nachbargruppen, ferner die schweren M.G.,,Minenwerler. und nötigenfalis. die Geschiitze diefeinlichen Widerstandsnester nieder.& " 1 nstruction sur l' empzoi tactique des mitr.aiueuses mainitsee kk:ien tehtävistä hyökkäystaistelussa m. m: seuraavaa: I. Kk:t antavat hyökkäävälle joukolle hyökkäyksen.' lähtöhetkellä. sekä hyökkäyksen' aikana mahdollisimman voimakkaan tulituen elävän voiman säästämiseksi.. 2... Suojaavat hyökkäysjoukon sivustoj a.. 3. Ampuvat hyökkäävien joukkojen aukkojen läpi. 4. Näitä tehtäviä voidaan täyttää ohjesäännön mukaan vain porrastamalla kk:t syvyyteen.. ~,5. ~stitulen, j~.:. sivustatulen merkityst~ korostetaan, samoin kk.kompp:n -päällikön oma-aloitteisuutta, käyttämällä hyväksi jv:n väliin syntyneitä tilapäisiäkin aukkoja.. Exercisreglemente!ör inf. IV osa I89:'. &För emäende av god'eldverkan bör fullt verksamt skotthåll eftersträvas.. Allt efter som anfallet fortskridet, intager plutonen vid behov nya eldställningar, under ställningsväxling bör möjligheten tili eldunderstöd bibehållas. Det är av: särskildt vikt, au kraftigt eldunderstöd kan lämnas frän den tidpunkt, då gevärsinfanteriet nätt i närheten av artilierigränsen.1> " KO II I64:". l)-- - -...:... - - Raskaat aseet seuraavat siirtyen vuorottaisesti asemasta toiseen' siten, että ne jatkuvasti pitävät vih:n tulensa alaisena.&!. Kuten ylläolevista otteista käy selville, ovat eri maiden,ohjesäännöt sopusoinnussa keskenään. käsitellessään tulitaistelua hyökkäyksessä ja ovat ne samalla samaa mieltä kk:ien tuliavustuksen tärkeydestä ja niiden sijoituksesta tulitaistelun aikana. Samaten voidaan sanoa, että eri maiden ohjesäännöt 'ovat niinikääri. samaa mieltä tehokkaan kk. tulen aikaansaamisesta välittömästi ennen rynnäkköhetkeä ja vieläpä itserynnäkönkin aikana. Rynnäkön 1 Uuteen J. O. II.:een on otettu tarkempia 'mlll1räyksiä kk:ien tulituesta. (Vrt. J. O. II s :t 976 ia 977.) Kirj. huom.".. 93

aikana tulee kaikkien käytettävissä olevien taisteluun osaaottavien kk:ien avustaa tulellaan hyökkäävää jv:eä ja on kk:ien tehokas tuli hyökkäyksen onnistumisen ehto. Niinikään ovat ohjesäännöt yksimielisiä siitä, että raskaiden aseiden ja siis etupäässä kk:ien on oltava saapuvilla sisäänmurtokohdassa. miltei såmanaikaisesti jv:n kanssa, sillä juuri silloin ovat puolustajan ensimmäiset vastaiskut odotettavissa, jotapaitsi, tykistöavun puuttuessa, jv:n on juuri omien raskaiden aseiden avulla murrettava vihollisen vastus. Kk.asemien vaihdon tulee siis tapahtua nopeasti sinä aikana, jolloin vihollisen aseman tulittaminen ei ole oman jv:n edettyä lähelle vihollista mahdollinen. 2. Miten kk.kompp. suorittaa tehtävänsä patl:n hyökkäystaistelussa? Ensi kädessä vaikuttaa kysymyksen ratkaisuun, millaisia mahdollisuuksia maastomme tarjoaa eri ampumamenetelmien käytölle. Mitä ensinnäkin epäsuoraan ammuntaan tulee, voidaan sen käyttö hyökkäystaistelussa ryhmitellä seuraavasti: a) ennen hyökkäystä häiritsemistulen antamiseen sekä keskityksinä jonkun alueen neutralisoimiseksi; b) varsinaisen hyökkäyksen aikana sulkutulena turvattaessa va1lattuaaluetta tai,kuten edellä, jonkin alueen neutralisoimiseksi. Edellä on jo ollut puhetta siitä,että epäsuoran ammunnan valmistelut ovat aikaa vieviä sekä vaativat ammunnan onnistumista silmälläpitäen tarkkoja järjestelyjä. Näihin kuuluu: a) Kartalla valitun tuliaseman paikan tarkka määrääminen maastossa tai jos tuliasema on ensin valittu maastossa, sen paikan määritteleminem kartalla. b).' Määriteltävä ja viitoitettava linja suuntakivääristä maalin keskustaan. c) Peruskiväärm. asettaminen yhdensuuntaiseksi edellämaini:' tun linjan kanssa ja muut kiv:t yhdensuuntaisiksi peruskiväårin kanssa. d) Mitattava matka peruskiv:stä maaliin ja senjälkeen suoritettava laskelmat, joissa on huomioonotettava: - tuliaseman ja maalin korkeuksien ero;

- tuulen suunta ja nopeus; - lämpötila; - ilmanpaine; joiden perusteella on määrättävä kullekin kiväärille lopullinen' sivusuunta ja lähtökulma. Enellämainittujen laskelmien tarkoituksena on, että suihkusaadaan osumaan maaliin ilman edelläkäypää hakuammuntaa, sillä on otettava huomioon, että epäsuoraila ammunnalla on pyrittävä yllätykseen, joten hakuammuntaa on vältettävä. Sitäpaitsi ovat suihkun tähystysmahdollisuudet meillä usein huonot. K.o. valmistelumenetelmiä on useammanlaatuisia. Tuliaseman paikan määrittelemisessä lienee yksinkertaisin mittapöydän ja tähtäysviivoittimen avulla suoritettava tähtäys 3:een pisteeseen, jotka selvästi näkyvät kartalla ja maastossa, jossa menetelmässä sivusuunta annetaan siis kartan avulla. Toinen menetelmä on sivusuunnan antaminen suuntakehän avulla tulenjohtopaikasta, mihin sekä maali että tuliasema näkyvät. Viimeksimainittua on tietenkin käytettävä, ellei käytettävissä ole luotettavia karttoja, joskin se on hitaampi ja tekee ammunnan riippuvaiseksi monesta tekijästä, kuten erikoisvälmeistä (kiertokaukoputket, haarakaukoputki) ja ennen kaikkea sopivista tulenjohtopaikoista, mikä nimenomaan meillä voi useinkin tuottaa vaikeuksia. Mielestäni meillä, ottaen huomioon tarkat ilmakuvakartat, joihin on mahdollisuus aikaan~ saada myös korkeussuhteet, voisi kartta-ammunta tulla hyvinkin kysymykseen: Mitä sitten epäsuoran ammuiman mahdollisuuksiin meillä tulee, on siinä suhteessa maa,stollamme tietenkin erikoisen tärkeä merkitys. On huomioonotettava, että maastomme on yleensä kapeikkomaastoa ja että joukot ovat liikkuniisvaikeuksien takia maastossa riippuvaisia teistä. Usein on joukon käytettävänä vain yksi kapeikosta toiseen johtava tie. On näinollen luonnollista, että harvalukuisen tykistömme sekä lentäjiemme lisäksi juuri epäsuoralla ttilella pitkiltä etäisyyksiltä 'ampuvat kk:t voivat tehokkaasti häiritä vihollista kapeikoissa, lukuisilla vesistöjen ylirnenopaikoilla, teidenristeyksissä j. n. e. Maastomme on hyvinkirt epätasaista, kumpuista ja kukkulaista, mutta on huomioonotettava, että kukkulat ovat yleensä matalia sekä että ne, eivät kohoa niitä ympäröivästä maastosta kuin muutamia kymmeniä

metrejä korkeammalle. Esim. Sal}lausselkä. on vain 20-70 m ympäristöään korkeampi, eteläisellä rantamaalla sekä Karjalan Kannaksella ovat kukkulat vieläkin matalampia, yksityisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Myöskään ei epäsuoran ammunnan mahdollisuuksiin meillä vaikuta se, että kukkulat ovat metsäisiä. Huomioon on nimittäin otettava, että kk:n lentoradan lakipiste on l,soom:nmatkallan. 25m, 2,ooom matkalla n.65-7om ja 3,000 matkalla yli 150 m ampumatason yläpuolella. Maastomme ei suinkaan kukkuloittensa vuoksi estä epäsuoran ampumamenetelmän käyttämistä. Metsät tietenkm vaikeuttavat m. m. maalin keksimistä, sen paikan tarkkaa määrittelemistä, suihkun tähystämistä j. n. e., mutta itse ammuntaa ei metsä tee kokonaan mahdottomaksi. Toiselta puolen on myönnettävä, etteivät mahdollisuutemme epäsuoraan ammuntaan nähden ole mitenkään verrattavissa esim. keskieurooppalaisiin olosuhteisiin. Joskin meillä on maastomme yleisen luonteen puole~ta mahdollisuus käyttää epäsuoraa ammun., taa, tulee se sittenkin itse käytännössä kohtaamaan erinäisiä vaikeuksia m. m. asemiensaantimahdollisuuksiinnähden, huomioonottaen siinä nimenomaan usein esiintyvän kukkuioittemme rinteiden jyrkkyyden. Joka tapauksessa voimme päätyä siihen tulokseen, että meillä on mahdollisuudet epäsuoran ammunnan käyttöön ja että sen käytöstä useissakin tapauksissa voi olla suurta hyötyä. Mitä suoralla suuntauksella suoritettaviin ammuntoihin tulee, niin näyttäisi meikäläisissä olosuhteissa yliammunta tulevan kysymykseen useammin kuin Keski-Euroopassa. Siellähän ovat maastolle ominaisia suuret aukeat ja loivarinteiset kukkulat. Meillä sensij aan ovat aukeamat pienet, mutta niitä ympäröivät useassa tapauksessa verraten jyrkkärinteiset, joskin suhteellisen matalat kukkulat. Rinteiden jyrkkyys sallii meillä sijoittaa kk:t siksi korkealle, että oman jv:n eteneminen voi suihkun alla olla mahdollinen. Ja kun monessa tapauksessa vih. asemat, nimenomaan sen konetuliaseet, ovat aukean vastakkaisella puolella, usein. myös rinteellä, jää hyökkäävän jv:n yläpuolelle mielestäni hyvinkin useassa tapauksessa 5 m:n varmuusalue, minkä ohjesääntömme vaatii. (KKHO 1 135.)1.. 1 Uusi J. O. 1I a määrää. ~inoastaån. että. k. o. varmuus3.iueen tulee olla.rlittävät (J. O. II a : 897). Kirj. huom.

Mikäli yliammunta meillä tulee suoraa suuntausta käyttäen kysymykseen, edellyttää se, että kk:t ovat verraten edessä. Vaihteleva murtomaastonune ei. salli, että yliammunta (paitsi tietenkin epäsuoraa suuntausta käyttäen) tapahtuu kauempaa takaa, jolloin maaston ylinäkymättömyys estää välttämättömän ja jatkuvan tulen sekä omien joukkojen liikkeiden seuraamisen.. Mutta ei vain meillä usein esiintyvä kukkuloiden ympäröimä aukea maasto ole edullinen yliammunnalle, myöskin lukuisat vesistömme edistävät sitä. Useimmat jokemme ja puromme fuikertelevat hyvinkin monessa tapauksessa kallioiden ja kukkuloiden välisissä uomissaan, jotka ovat yleensä siksi syvällä, että yliammunta kukkulalta toiselle, vesiestettä ylittävän jv:n yli, käy mahdolliseksi. Ja mikäli tässä, samoin kuin ylempänä esitetyissä tapauksissa, yliammunta suoraan ei olisikaan mahdollinen, niin on maastossamme usein tähän sopivia tuliasemia sivustalla, joten yliammunta sivustaammuntana hyvinkin monessa tapauksessa voidaan järjestää, ja tämähän on varsinaista suoraa yliammuntaa edullisempi. Jos keskieurooppalaisissa olosuhteissa painostetaån erikoisesti jv:n välisten aukkojen läpi ampumista, on meillä tilanne siinä suhteessa mielestäni kokonaan toinen. Meikäläinen peitetty ja y~näkymätön maasto, jos mikään, vaikeuttaa juuri aukkojen läpi ampumista. Yleinen periaatehan meillä painostaa erikoisesti maaston hyväksikäyttöä kaikissa taistelutoiminnoissa. Jv:n on saatava itselleen mahdollisimman edulliset etenemis- ja suojautumismahdollisuudet; sen on saatava käyttää hyväkseen kaistallaan oieva maasto kokonaisuudessaan. Pääasia on, että se pääsee eteenpäin. On tietenkin totta, että tuli luo sille edulliset etenemismahdollisuudet, mutta meikäläisissä olosuhteissa, meikäläisessä metsä- ja murtomaastossa liike sittenkin pääsee vähemmälläkin tuliavustuksella eteenpäin eikä tätä liikettä saa missään tapauksessa säännöstellä tulivoiman toiminnan paremmaksi mahdollistuttamiseksi. Tulivoimanon sensijaan puolestaan pyrittävä tekemään kaikkensa avustaakseen liikettä, sen on toimittava liikettä varten, eikä päinvastoin. Mielestäni on tarpeetonta tässä luetella niitä.epäkohtia, jotka jv:n välisten aukkojen läpi taempaa suoritettu kk.ammunta aiheuttaisi meillä. Ne vaikeudet, jotka on mainittu aikaisemmin, soveltuvat mielestäni eqkpisen Jlyvin juuri meikäläisiin 010- suhteisiin.. 7 - Tiede ja ase. 97

98 Kuitenka~n ei kk.tulen suuntaaminen jv:n välisistä aukoista ole meillä kokonaan mahdollisuuksien ulkopuolella. Kun meillä yleiset konetuliaseiden tulittamisetäisyydet samoinkuin hyökkäysetäisyydet tavoitteisiinsa nähden. ovat maaston kumpuisuudesta ja ylinäkymättömyydestä johtuen lyhyet, voidaan aukkojenkin välistä ammuntaa eräissä tapauksissa käyttää. Ainakin on tämä mahdollinen silloin, kun etäisyys vihollisen asemiineihyökkäyslähtölinjalta ole 400-5 0 m pitempi, ja kun jv:n eteneminen käy edulliseksi lähempänä kaistan molempia rajoja kuin keskustaa. Voitaisiin silloin ajatella, että hyökkäävän patl:n kk:eille varattaisiin kaistan keskustaan, sikäli kuin maasto on avointa, yksi n. ISO m:n levyinen aukko. l Koko tulivalmisteluajan, siihen asti kunnes hyökkäys lähtee liikkeelle, voivat kk:ttoimia vihollisen koko puolustusrintamaa vastaan. Kun jv. lähtee liikkeelle, ei tapahdu keskeytystä tulenannossa, vaan aukon kohdalla olevat kk:t jatkavat sitä ja voivat jatkaa sitä aina rynnäkköön asti huomioonottaen, että tulitettava vih.rintaman osa pienenee sitä mukaa kuin hyökkäävä jv. lähestyy viholli$en linjoja. Tämä voidaan määritellä teoreettisesti seuraavasti: Etäisyys etum. jv.osastoista vihojlisen linjoihin Kk:t voivat tulittaa vihollis. puol. rintamasta 400 m 550 m 300 & 350» 200» 250» 100» 150» (Deutsche Wehr S. 6. 29.) Edelläselostetuista eri ampumameneteimien käytöstä meillä, hyökkäystaistelua silmälläpitäen, havaitsemme: I. että epäsuoraa ammuntaa on meillä mahdollisuus käyttää, mutta ei sen käyttö meillä voi maastomme takia tulla niin laajaksi, että voitaisiin puhua keskieurooppalaisessa mielessä, että kk:ien pääammuntalaji olisi epäsuora ammunta; 2. että yliammuntaan on meillä maaston puolesta useassa tapauksessa hyviäkin mahdollisuuksia olemassa, mutta suoraa suuntausta käyttäen yleensä vain verraten rajoitetuin etäisyyksin; 1 J. O. 1J2:ssa on k. o. aukkojen leveydeksi määrätty n. 100--200 m ( 976). Kirj. huom.

3. että ammuntaa etenevän jv:n välisistä aukoista voidaan suorittaa vain poikkeustapauksissa. Miten olisi näinollen kk.kompp:n käyttö hyökkäystaistelussa edullisimmin järjestettävissä? Mitä nyt ensiksikin kk.kompp:n y h t e n ä i s e e n. käyttöön tul~e, olisi sillä pyrittävä: - niin kauan kuin mahdollista ampumaan edessä olevan jv.portaan yli taikka sen välisistä"aukoista;. - neutralisoimaan. edeltäpäin ne osat hyökkäysmaastosta, jotka epäillään vih:n miehlttämiksi;. - tulittamaan ensisijassa kohtia, joita ei ole annettu tykistömaaleiksi, ja jotka välittöjllästi estävät jv.portaan etenemistä ja sen liikkuvaa taistelutoimintaa. Tällä menettely tavalla,. joskin sillä on ennenkaikkea yhtenäisen j9hdon ja tuliylivoiman saantimahdollisuuden suuret edut, on monta epäkohtaa. Näistä mainittakoon:.. 1. Tällaisen I)tulibaasiksem~ tehokkuus vähenee nopeasti mitä kauemmaksi hyökkäys siitä etenee, mikä aiheuttaa sille tiheitä siirtoja. 2. Nämä siirr-ot vaativat paljon aikaa, jolloin täyttä tulitukea ei voida antaa. 3. Tämä taasen johtaa pakollisten välitavoitteiden määräämiseen etenevälle jv:lle ja Sen etenemisen riippuvaisuuteen tulituesta. Tämä on epäkohta liiktintasodassa, jossa hyökkäyksen nopeus ei saa jättää viholliselle aikaa ryhtyä vasta toimenpiteisiin. Vain vih:n vastatoimenpiteet, ei mtkä,än muu, saavat estää hyökkäyksen jatkumisen! 4. Epäkohdista yliammuntojen suhteen ja ammunnoissa jv:n välisistä aukoista, nimenomaan juuri pitemmillä etäisyyksillä meillä, on vast'ikään edellä mainit~u: Näin ollen sek.ä. lisäksi huomioonottli;ert pitkän pimeän ajan, jolloin päivä on IYl1yt sekä näkyväisyys usein keskipäivälläkin rajoitettu sekä talviolosuhteissa välttämättömän hyökkäyksen järjestämisen kukkuloiden välisiä tasaisempia, joskin kapeita maastoalueita (joki- ja purolaaksoja, suopaikkoja j.n. e.) kulkevaksi, jolloin jatkuva tulituki nimenomaan liyökkäyssuuntia usein 1 J. o. IIt:n vahvistama nimitys on tuli kant a ( l6). Kirj: huom. MaanpuoJustuskorkeakoulu KurssikiIjasto

100 molemmin puolin rajoittavien kukkuloiden neutralisoimiseksi on ehdottoman välttämätön, päädymme siihen johtopäätökseen, että meikäläisissä olosuhteissa useimmissa tapauksissa kk:ien tuloksellisin käyttö hyökkäystaistelussa on taattu vain siinä tapauksessa, että ne seuraavat verraten lähellä ja verraten pian hyökkäyksen lähdettyä liikkeelle, portaittain etulinjaa. Meikäläinen maasto tarjoaa kumpuineen, kukkuloineen ja tiheine alakasvullisuuksineen sangen eteenkin sijoitetuille kk:eille verraten hyvän suojan, kokonaan toisenlaisen kuin Keski-Euroopassa, j"a joskin tälläkin järjestelmällä on omat epäkohtansa, kuten tulen teknillisen johdon vaikeutuminen, kk:ien näkyväisyys, niiden raskau~en aiheuttama miehistön väsymys j. n. e., takaa se joka tapauksessa välittömän yhteyden tuettavaan jv:een, tulitoiminta yksinkertaistuu ja kk:ien osanotto taisteluun, ei vain itse hyökkäyksen kestäessä, vaan myöskin jv:n rynnättyä vihollisen päävastarinta-aseman sisään, käy ilman viivytyksiä mahdolliseksi,! Tällä ei tietenkään tahdota väittä.ä, että tämä menetelmä olisi aina käyttökelpoinen. Pääasia on, että käyttö tapahtuu joustavasti kulloinkin ratkaistavan tilanteen sekä maaston mukaan. Ja mitä erikoisesti maastoon tulee, niin sehän sentään viimekädessä ratkaisee kk.kompp:n taktillisen käytön.. Paljonko kk:jä olisi patl:n etulinjacl~ sijoitettava tulee myöhemmin orgaanisation lähempien perustelujen yhteydessä harkittavaksi. Milloin kk:t on etulinjan kompp:ille annettava, riippuu ennenkaikkea maastosta. ja vihollisen vastustuksen laadtista. Voidaan ajatella, että nämä; kk:t,jö alunperin jaetaan etumaisen portaan komppanioille tai, että kk.kompp. pidetään koottuna ensi linjan takana ja osia annetaan kompp:ille käytettäväksi sitä mukaa, kun toiminta edistyy ja sinne! missä tilanteen kehittyminen sitä vaatii. Missä kk:ien käyttö näyttää jo alunperin tarpeen vaatimalta ja maaston puolesta mahdolliselta, sinne on kk:jä jo alusta alkaen asetettava' toimintaan. Muussa tapauksessa tulee kysymykseen edellämainittu toinen menettelytapa: jv. etenee omien keveiden tuliaseidensa tukem;;..na niin lähelle vihollista kuin se omin voimin pääsee, kk.kompp. seuraa ensilinjan takana (niin pitkälle kuin mahdollista ajoneuvoilla) ja käytetään etulinjassa vasta, kun sen 1 Vrl. J. O. 11 1 180, viimeinen lause ja J. O. II 2 977. Kirj. huom.

käyttöön on olemassa suotuisat edellytykset ja kun tarve vaatii. Voidaan ajatella, että vielä senkin jälkeen, kun jv:komppanian päällikkö on saanut käytettäväkseen kk:jä, hän käyttää niitä aluksi tulireservin luontoisesti. Komentosuhteiden iäriestely liittyy läheisesti edelläesitettyihin kysymyksiin. Edellä on tultu siihen tulokseen, että meillä m. m. pimeän, sumun ja ennenkaikkea maastomme takia useimmissa tapauksissa joudutaan 'asettamaan kk:jä toimintaan jv:n etulinjaan. On niinollen ilmeistä, ~ttä ne joutuvat siksi paljon eteen, ettei kk.kompp:n päällikkö voi tarkoin tuntea tilannetta siellä, eikä johtaa näitten verraten laajalla alalla olevien osiensa toimintaa. Ne on tietenkin menestyksellisen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi jv:n ja kk:ien välillä edullisinta ali s t a a niiden jv.komppanioiden päälliköiden alaisuuteen, joitten kaistoilla ne toimivat. Sensijaan se osa kk.komppaniaa, joka on taempana, jää kk.kompp:n päällikön johdon alaiseksi ja tukee jv:n hyökkäystä taisteluryhmityksen syvyydestä pat1:n komentajan suunnitelman mukaan ja tulen painopisteen muodostamista silmälläpitäen. Loppujen lopuksi tulemme,' siis siihen lopputulokseen, että kk.kompp. ratkaisee pat1:nsa hyökkäystaistelussa esiintyvät tehtävät meillä useimmissa tapauksissa jaettuna kahteen pääosaan: -:- Osa, johon kuuluvat ne kk:t, jotka alistetaan, I.portaan kompp. päälliköiden alaiseksi; Osa, joka on kk.kompp:n päällikön alaisena ja pat1:n kom:n välittöniässä käytössä, muodostaen patl:n komentajan tulireservin.', II 1. P u 0 1 u s t ~ s f a i s te] u. Puolustustaistelussa, voidaan käyttää täysin määrin hyväksi kk:ien kaikkia huomattaviå etuja: kantavuutta, osumistarkkuutta, tulinopeutta, tulen liikkuvuutta ja suihkun taipuisuutta. Niinpä ovatkin kk:t jv:n tärkein puolus~usase ja muodostavat koko jv:n puolustussuunnitelman rungon. Jos luomme silmäyksen eri maiden ohjesääntöihin, havaitsemme, että kk:ien tehtävät puolustustaistelussa ovat yleensä suurin piirtein katsoen samat kaikkialla. Puuttumattareferoimaan ohjesääntöjen vastaavia pykäliä esitämme jonkinlaisena yhteenvetona niistä seuraavaa: 101

J02 1. Puolustuksen tehon määrää taktillisesti ja teknillisesti mahdollisimman tehokkaasti suoritettu tulitaistelu. Puolustukselle on siis oleellisinta tulitoiminnan suunnittelu ja järjestely. Tämä tulen järjestely ilmenee yleisenä tulisuunnitelmana. Siitä muodostaa oleellisen osan jv:n tulisuunnitelma, ja sen pohjana on yleensä patl:n tulisuunnitelma. Tulisuunnitelman tulee taata pääpuolustuslinjan eteen yhtenäinen ja läpipääsemätön tuliverkko; sen selkärangan muodostaa kk.:ien sivusta- ja ristituli. 2) Kk.asemien tulee sijaita niin, että niihin sijoitetut kk.:t pystyvät ennen kaikkea ampumaan sivustatulta toistensa eteen, jolloin aseman eteen muodostuu täydellinen ristituliverkko. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla yhtenäinen samalla tasalla; pääasia on, että tuli yhtyy määrätyllä alueella. Mutta syrjätuleen -ei saa yksin luottaa, riittävä rintamatuli on myös varattava ja siihen on ensikädessä pk:t käytettävä. Kk:t on siis sijoitettava pääasiassa sivustatulimahdollisuuksia silmälläpitäen. Mutta ei riitä, että kk:jä tätä silmälläpitäen sijoitetaan ainoastaan yhteen linjaan, niitä on pyrittävä aina, mikäli maasto suinkin sallii, sijoittamaan puolustusaseman syvyyteen useampaan linjaan. Tärkeätä on, että niiden tuli sieltäkin niin paljon kuin mahdollista saadaan vaikuttamaan pääpuolustuslinjan eteen järjestettyyn yhteiseen tuliverkkoon tai korvaamaan edessä t~ottujen kk:ien tulta. _ 3. Kaikkiin kk.asemiin nähden on vaatimuksena, että kk:t eivät saa joutua kärsimään vihollisen tykistön ja raskaiden aseiden tulesta niin, ettei niiden käyttö viivytyksettä olisi mahdollinen. 4. Paitsi, ettäkk. tuli on saatava tehokkaasti pyyhkäisevänä sivusta- ja ristitulena pääpuolustuslinjan eteen, on kk.tulella pyrittävä vaikuttamaan vihollisen ryhmittymis- ja lähtöasemiin, sekä vihollisen matalalla lentäviin lentäjiin. 5. Tulen yllättävään avaamiseen on aina pyrittävä' ja valmistelut sitä varten suoritettava, myös pimeä vuorokauden aika, savu ja sumu huomioonottaen. Näinollen olisivat kk..kompp:n päätehtävät puolustuksessa seuraavat: a) häiritä ja lamaannuttaa vihollisen hyökkäysvalmisteluja sen ryhmittymis- ja lähtöasemissa; b) pääpuolustuslinjan edessä pyy~äisevällä, esteisiin liittyvällä sivusta- ja ristitulella yhdessä muitten tuliaseiden

kanssa tuhota hyökkäävä vihollinen pääpuolustuslinjan eteen; c) tukea taistelua päävastarinta-aseman sisällä;. d) ilmatorjunta matalalla lentäviä lentäjiä vastaan. Siirtyessämme tarkastelemaan lähemmin omia olosuhteitamme on meidän syytä ensiksikin tarkastella millaisessa maastossa patl. meillä useimmissa t~pauksissa tulee puolustustaistelua käymään. Puolustustaistelun yleinen luonne vaatii puolustusaseman rungon muodostaville konetuliaseille mahdollisimman edullisia ampumaaloja. Tästä johtuen näyttäisi olevan syytä pyrkiä sijoittamaan patl:n pääpuolustuslinja metsän reunaan, ei vain silloin, kun aikaa puolustuksen järjestelyyn on vähän käytettävjssä, vaan kun sitä on enemmänkin. Tällä menetelmällä olisi l;1uomattavat etunsa: ampuma-ala, tähystysmahdollisuudet,.asemi~n näkymättömyys,. suojattu yhteys asemien takana j. n. e. Toiselta puolen on kuitenkin huomioonotettava, että meikäläisissä olosuhteissa metsänreuna-asema tarjoaa usein tyydyttävän ampuma-alan vain aivan metsänreunassa, vieläpä vasta sen ulkopuolella. Me näemme metsän reunasta usein vain edessä olevan aukeaman ja sen takana metsän peittämiä kukkuloita, itse maastosta aukeaman toisella puolella emme useinkaan näe mitään. Pääpuolustuslinjamme, joka kulkee pitkin metsäirreunaa, ilmaisee viholliselle asemiemme sijoituksen ja siten help~ttaa hyökkäyksen suunnittelua, valmisteluja ja suoritusta. Mitä erittäi~ tulielimien, nimenomaan kk:ien sijoittamiseen metsänreuna-asemaan tulee, ei niitä ainakaan kesällä usei~kaan voida sijoittaa muutamaa kymmentä metriä syvemmälle metsän sisään, jos mieli voida ampua tehokkaasti aukeamalle. Vaikka ne olisivatkin n. 40-50 m metsänreunasta, olisivat ne sittenkin varsin tehokkaan tykistönsirpalevaikutuksen alaisina. Jos taasen kk:t sijoitetaan meillä metsänreuna-asemissa niin usein esiintyviin metsäsaarekkeisiin ja -niemekkeisiin, joista tavallisesti kylläkin on olemassa erinomaiset tulittamismahdollisuudet, joutuvat ne niissä hyvinkin nopeasti vihollisen tykistön ja jv.tykkien tuhottaviksi. Näin ollen näyttäisi siltä, että milloin aikaa on puolustuksen järjestelyyn käytettävissä, pääpuolustuslinja olisi vedettävä metsän sisään. Tällä menetelmällä aiheutettaisiin hyökkääjälle m. m. seuraavat vaikeudet: 103