YSTÄVÄKIRJE Huhtikuu 2/2014 Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, eläville elämän antoi! Virsi 90 Nele ja Francis Borchardt Hongkong Pääsiäispäivän messu, Tai Po Marketin Immaculate Heart of Mary roomalaiskatolilaisesta kirkosta, 20.4.2014. Tervehdys rakkaat tukijamme, Toivotamme teille iloista pääsiäisen jälkeistä aikaa! Kuluva kevättalvi on ollut meille todella tapahtumarikas, joukkoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin uutisia. Jaksamme kuitenkin yhä luottaa Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon, mutta olemme myös suunnattoman kiitollisia rukoustuestanne ja muistamisistanne. Vaikeina hetkinä tieto siitä, että meillä on laaja tukijajoukko kantaa eteenpäin. Viron Lähetystyön keskuksen työntekijät ovat olleet meihin aktiivisesti yhteydessä. Vuorovaikutus tuntuu mukavalta! Pyydämme teitä suomalaisiakin olemaan meihin yhteydessä. Koemme, että yhteiset kuulumisten jakaamiset tuovat puolin ja toisin työllemme merkitystä. Kovasti haluaisimme kuulla myös tukiseurakuntiemme kuulumisia. Rukoilemme puolestanne! Viimeisessä skypekeskustelussa Länsi-Virossa sijaistevan Lääne-Nigulan seurakunnan lähetysväen sekä kirkkoherra Leevi Reinarun kanssa, saimme kuulla, että Lääne-Nigulan seurakuntaneuvosto on tehnyt päätöksen alkaa tukea työtämme SLS:n kautta. Virolaisena iloitsen tästä päätöksestä tosi paljon, kaunis kiitos! Kun olemme paluujaksollamme (luultavasti kesällä 2015), vierailemme taas kerran kaikissa nimikkoseurakunnissamme. Sophia ja Alexandra lähettävät kaikille terveisiä, 18.4.2014
Lasten kuulumisia Viime kirjeessämme pyysimme esirukouksia Alexandran koulupaikan järjestymisen puolesta. Alexandra sai paikan ja aloittaa koulukäyntinsä elokuun 12. päivä (täytettyä 6. elokuuta 5-v.). Hakijoita oli yhteensä reilu 800, joista 120 pääsi sisään. Kuin ihme kaupalla hänen päiväkotinsa 13:sta muusta samaan kouluun hakeneesta lapsesta 10 pääsi samaan kouluun. Kaikki 120 uutta oppilasta aloittavat ekalla luokalla. Heidät jaetaan muistaakseni kuuteen ryhmään. Toivottovasti joku päiväkodin kavereista pääsee Alexandran kanssa samalle luokalle. Hän on tosi innoissaan uudesta koulustansa ja teki jo haastattelupäivänä tuttavuutta monien lasten kanssa. Olemme todella tyytyväisiä Alexandran päiväkodin kasvatusmetodeihin ja lasten sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Myös näitä samoja arvoja korostaa Alexandran tuleva koulu. Tytöillä on myös kotipihassa runsaasti kavereita, kummallakin on poikaystävätkin, Alexandralla jopa neljä Meitä naurattaa kun myös poikien äidit yrittävät kilpailla Alexandran huomiosta ja lähettävät milloin mitäkin lahjoa. Viime kirjeessämme kerroin, että myös Sophialla on päiväkodin paikka tiedossa, mutta hänen suunnitelmansa menivät uusiksi kun saimme vahvistuksen epäilyllemme, että Sophialla saattaa olla autismi. Kerroin tästä jo maaliskuun alussa Facebookin sivuillamme (Borchardtit Hongkongissa). Tieto diagnoosista oli toisaalta helpotus, toisaalta vaikeata hyväksyä. Lääkäri oli sitä mieltä, että Sophian olisi heti aloitettava ryhmäterapia eli päiväkoti ja osallistuttavaa viikoittain myös neljään yksilöterpaiaan. Laitoimme hänet erityislapsille tarkoitetun päiväkodin jonoon, mutta tällä hetkellä jonot ovat 1-2 vuotta. Yritämme auttaa Sophiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimme eriaisia päiväkodin vaihtoehtoja ja toivomme, että hän saisi syksyksi paikan päiväkodista, jossa käymme kerran viikossa toimintaterapiassa. Tällä hetkellä tämä on ainut terapia, jonka pystymme Sophialle kustantamaan, vaikka lääkäri määräsi neljä erilaista terpapiaa. Sophian kaikkein isoin haaste on uusien sosiaalisten tilanteiden ja tilojen pelko. Nämä aiheuttavat hänessä stressiä ja meidän on yhdessä opittava hallitsemaan näitä pelkotiloja. Yhdessä, koska vanhempina mekin opimme joka päivä uusia asioita: miten kommunikoida hänen kanssa, rauhoittaa häntä, leikkiä hänen kanssa jne. On oltava kärsivällinen ja rauhallinen. Vaikka käymme terapiassa vain kerran viikossa, harjoitusten tekeminen jatkuu päivittäin kotona. Toiminnan taustalla kuuntelemme autistilapsille tarkoitettua musiikkia. Monella heistä on sensitiivinen kuulo. Tällaisen musiikin kuunteleminen auttaa heitä keskittymään ja sulkee muun hälyn pois. Sophia onkin edistynyt merkittävällä tavalla. Hän pystyy rakentamaan palikoista korkean tornin ja oikaisee palikoita, mikäli torni meinaa kaatua jne. Uskomatonta, miten viisi viikkoa terapiaan osallistumista on rauhoittanut kesäkuussa 3-vuotta täyttävää prinsessaamme. Sophia keskittyy paremmin, hän on iloisempi, hän uskaltaa koskettaa muita ihmisiä, katsoa silmiin, hymyillä ja hän nukkuu paremmin. Voitte vaan kuvitella kun hän tekee jotain uutta (tavalliselle pienelle lapselle täysin normaalia asiaa), esimerkiksi halaa siskoansa oma-aloitteisesti, niin koko perhe hyppii tasajalkaa, taputtelee ja iloitsee Sophian kanssa hänen uudesta taidostansa. Eilen hän oppi antamaan vitosen (eli lyömään kätensä toisen ihmisen kättä vasten). Kun hän ymmärtää, että iloitsemme hänen puolesta, hän on itsekin kuin neiti auringoinen. Mutta toki vaikeita päiviä ja tilanteita on enemmän. Kun Sophialla on stressi, silloin hän kiljuu. Rauhoitamme häntä harjaamalla tientynlaisella ihoharjalla mahdollisuuksien mukaan aina kahden tunnin välein. Mutta kaikissa tilanteissa harjaaminenkaan ei auta. Minulla nousee aina karvat pystyyn, kun joku perheessämme sairastuu, koska se tarkoittaa yleensä sitä, että pitää mennä lääkäriin. Juuri ennen pääsiäistä tytöt pääsivät eroon kehkoputkitulehduksen lääkkeiden syömisestä (vanhemmalla oli päivittäin otettava 8 ja nuoremmalla 7 lääkettä). Lääkärissä käyn-
nit ovat epämiellyttäviä siitä syystä, että sairaanhoitajat eivät usein tiedä, miksi lapsi pelkää tai käyttäytyy epäasiallisesti, koska heille sana autismi ei kerro mitään. Lapsi leimataan usein huonosti käyttäytyväksi ja vanhemmat välinpitämättömäksi. Pelkotila on niin raju, että lapsen kurkun tarkistamiseen tarvittiin kolme aikuista pitämään lasta kiinni, jotta lääkäri pystyisi suorittamaan toimeenpiteensä. Sophia huusi lääkärin vastaanotolla niin kova, että lääkäri ei kuullut, mitä hänelle yritin kertoa. Meidän oli kommunikoitava kirjoittamalla asiamme paperille Erityisen surulliseksi tulin pitkäperjantain messussa, joka oli kiinaksi, koska kotiapulaisilla ei yleensä ole silloin vapaata ja messu järjestettiin yhteystyössä seurakuntamme kiinankielisten kanssa. Lapset kun eivät ymmärrä mitään, eivätkä voi lukea tekstejä englanniksi ja saarnakin on normaalia pidempi, niin ei ole mikään ihme, että aika käy pitkäksi ja nuorepi ei jaksa istua nätisti kirkon penkissä, vaan lähtisi mieluummin kävelemään. Tästä jotkut pahoittivat mielensä, Sophia ehti protestiksi kirkua kerran ennen kuin ehdin hänen kanssa kirkosta ulos. Kun palaasimme kirkkoon, eräs länsimainen kirkosta poistuva rouva kuittaili Sophialle Kirkuja tyttö!. En sanonut mitään Rukoilemme Herralta voimia kaikille perheenjäsenillemme sekä lastenhoitajallemme Libertylle voimia kulkea Sophian rinnalla ja tukea häntä positiivisen palautteen avulla. Koen, että olemme todella siunattua, koska Alexandra todella rakastaa pikkusiskoonsa. Nämä kaksi tulevat hyvin toimeen ja Alex pitää aina siskonsa puolia myös leikkikentillä, tosin Sophikin on monien lasten ja hoitajien lempilapsi, vaikkei hän itse aina välittäisikään (lue: näe) muista ihmisistä. Muiden ihmisten huomioiminen ja tunteiden käsittelemisen taito lisääntyy kuitenkin päivä päivältä enemmän. Tänään Sophia halasi Alexandran luokkakaveria. Kuva: Tytöt 18.4.2014 kotipihallamme. Nelen kielikoulun päätös ja seurakuntatyöhön siirtyminen Minulla oli antoisa, mutta raskas viimeinen kantonin kielen lukukausi yliopistolla. Jälleen kerran luokkakaverini vaihtuivat. Toisaalta oli onni opiskella samassa ryhmässä kantonia vapaasti puhuvien kanssa, mutta toisaalta myös hyvin haastava, koska jälleen kerran sain jatkuvasti kokea olevani hitaampi puhuja kuin muut, myös sanavarani ei ole samaa luokkaa kuin muiden, sillä vanhempani eivät ole paikallisia, edes puoliksikaan enkä puhu kantonia kotona. Mutta yliopistolla mennään luokan yleisen tason mukaan. Joudun siis pinnistelemään ja taas kerran opiskelemaan myös viikonloppuisinkin sekä öisin kun muu perhe nukkui. Syy, miksi nämä puhekielessä niin hyvin pärjäävät laitetaan samoille kursseille on siinä, että vuosien saatossa kantoninkiinan opiskelijoita on yhä vähemmän ja toiseksi vaikka he osaavat puhua, he eivät osaa kirjoittaa ja lukea, ja heidän kielioppi-osaamisensa on heikkoa. Näin testeissä kävikin sitten toisin päin, pärjäsin heitä paremmin. Itse ajattelen, että numerot ovat numeroita ja niillä ei todellakaan ole väliä, vaan sillä uskaltaako käyttää kieltä jokaipäiväisessä elämässä ja miten tulee ymmärretyksi. Olen todella kiitollinen mahdollisuudesta opiskella kieltä kunnolla melkein kaksi vuotta, koska ilman kunnollista kielikurssia ei pystyisi jatkamaan tästä itsenäisesti eteenpäin. Kiinan opiskelu ei koskaan tule valmiiksi, eteenkin kantonin opiskelu, koska se on paljon monimutkaisempi kieli kun mandarinkiina.
Heti pääisiäisen jälkeen sain tiedon seurakunnastani, jossa aloitan 1.5. työni pappina. Ensimmäinen yhteydenottoni tulevaan työpaikkaani oli paljon lupaava, positiivinen kokemus. Tämä seurakunta sijaitsee melko lähellä kotiamme, Shatinissa. Seurakunnan nimi on Anointed Grace Lutheran Church ( Vuodatetun Armon luterilainen kirkko). Maaliskuussa tämä seurakunta juhli 28-vuotispäiväänsä. Tämän vuoden toukokuussa Hongkongin luterilainen kirkko juhlii 60-vuotispäiväänsä. Tuleva seurakuntani on siis melkein puolet sen ikäinen, mitä luterilainen kirkko Hongkongissa. Seurakunnan synttärijuhlan kuvassa näyy olevan kaiken ikäisiä ihmisiä. Toivon, että kysessä on seurakunnata, jossa toivotettaisiin englannin kielinen maahanmuuttajatyö tervetulleeksi. Olen aiemmin kertonut, että mahdollinen yhteistyö saattaisi jatkua seurakunnassa, jonka työssä vuosia sitten oli lähettimme Håkan Granberg. Håkanin siirryttyä muihin tehtäviin, SLS jatkoi kysyeisen luterilaisen kirkon (ainoan englannin kielisen seurakunnan) tukemista. Vastuu englannin kielisestä työstä siirtyi Norjan missiolle ja saman seurakunnan kiinalaiselle papille. Tällä hetkellä tilanne on näin, että jo reilu kuukauden ko. seurakunnassa ei ole ollut edes englannin kielisiä raamattupiirejä, jumalanpalvelukset lopetettiin vuosi sitten toukokuun lopussa. Kiinalainen pappi pyysi englannin kielisen seurakunnan jäseniä (filipiiniläisiä kotiapulaisia) siirtymään kauas Yuen Longin kirkkoon, jossa maaliskuun alussa aloitettiin pitämään laulua ja rukousta sisältäviä ylistyskokouksia. Alkamisajankohta klo 9 aamulla, joka tarkoittaa sitä, että osa kauempana asuvia koti-apulaisia joutuu ainoana vapaapäivänä herämään jo klo 5, ehtiäkseen kirkkoon. Meidän Libertyllä on lyhyempi matka, hän herää klo 6. Ongelmana on myös se, että kun ylistyskokous on ohi, heillä ei ole tilaa, missä jatkaa raamattupiiriä. Nyt kun ei ole vielä niin kuuma, he ovat menneet läheiseen puistoon. Tosin kun sataa, he menevät takaisin koteihin tai ostoskeskuksiin. Pitkän matkan takia osa vähäisistäkin jäljelle jääneistä ovat menneet anglikaaniseen, osa katolilaiseen kirkkoon, koska eivät haluaa tai pysty matkustamaan näin kauas. Toissa sunnuntaina ylistyskokousta toimitti yksi evankelista, kaksi seurakunnan jäsentä toimi musiikin avustajana ja kolme seurakuntalaista osallistui toimitukseen. Katsomme kuitenkin luottavastisesti tulevaisuuteen ja toivomme, ett Yuen Longin seurakunta voisi kasvaa ja että Shatinissakin voisi aloittaa työnsä englannin kielinen seurakuta, johon löytäisi paljon kodittomia maahanmuuttajia ja kiinaa taitamattomia kristittyjä. Toivon myös, että saisin jollain tapaa olla mukana myös kantonin kielisessä seurakuntatyössä, vaikka kristillistä sanastoa minulla ei vielä olekaan. Olen kuitenkin hyvin halukas oppimaan lisää ja pitämään kielitaitoani yllä. Minulla on oppimista myös englannin kielisen uskonnollisen sanastonkin kanssa, sillä koulussa luin saksaa ja englantia en ole varsinaisesti lukenut. Kielitaitoni on kartunut vain seurusteluni kautta. Monia haasteita on siis edessä ja tulevaisuus näyttää, millaiseksi työkuvioni muodostuvat. (Kuvien selitykset seuraavalla sivulla)
SLS:n 44-vuotisen huumeiden vieroitustyön kohokohtaa juhlistettiin 29.3.2014, jolloin Hongkongin luterilaisen kirkon piispa Jenny Chan ja SLS:n virallinen edustaja, silloinen kehitysyhteystyöpäällikko, Maria Immonen allekirjoittivat Tan Ka Wan ja Ling Oi keskuksien työn siirtämispaperit kirkolle. Tilaisuudessa kukitettiin myös SLS:n huumevieroitustyön perustajajäsen ja sen parissa elämäntyönsä tehnyt SLS:n entinen lähetti Ethel Witting-Chow (kuvassa alue-edustajamme Jan-Eerik Leppäsen kanssa). Toukokuun ensimmäisenä päivänä osallistun luterilaisen kirkon vuosikokoukseen, jossa toimitetaan myös piispan vaali. Nykyinen piispa Jenny Chan on toiminut piispana kolme vuotta. Käsitykseni mukaan, piispa saisi jatkaa myös toisen kauden, mutta minulla ei ole tietoa, asettuuko nykyinen piispamme toistamiseen ehdolle. Vuosikokouksessa esitetään myös kirkon viime vuoden tilipäätös yms. viralliset raportit. Odotan kokousta innolla, sillä en tiedä luterilaisen kirkon tilasta paljon. Sen tiedän, että Hongkongin 7 miljoonasta asukasta kristittyjä on 10%, joista reilu puolet ovat roomalaiskatolilaisia. Francisin ja Luterilaisen seminaarin kuulumisia Kesäkuun 3. päivä luterilaisesta seminaarista valmistuu taas joukko ylemman ja alemman asteen teologeja, teologian tohtoreita, diakoneja, kirjaston hoitajia jne. Valmistuvien joukossa on myös kaksi SLS:n tukemaa oppilasta myanmarilaiset Val Do Thang ja Cer Thlia. Val Do on saanut lisäkoulutusta kristillisen kirjaston hoitajana ja Cer Thlia on opiskellut diakoniaa. Molemmat ovat pohjakoulutukseltaan teologian maistereita. Kotimaassansa Cer Thlia toimii pappina ja Val Do on töissä erään seminaarin kirjastossa. Näiden opiskelijoiden kirjeitä voitte halutessaan tilata joko Lähetysseurasta tai suoraan minulta (Nele). Keväästä lähtien toimin seminaarin stipendiaattiooppilaiden yhteyshenkilönä. Oppilaita on mahdollista tukea SLS:n kautta myös taloudellisesti. SLS:n kolmas stipendioppilas, laosilainen Chinda Souksapeuth jatkaa teologian kanditaatin opiskelujansa seminaarilla vielä vuoden. Chinda kertoi, että tänä kesänä hän ei palakaan takaisin kotimaahansa, joten ehdimme varmaan tavata useamminkin. Kesällä Chindan on keskityttävä pro gradu tutkielman kirjoittamiseen. Kevään aikana Francis on opettanut kaksi heprean kurssia, hellenistisen juutalaisuuden kurssin sekä ohjannut tohtoriseminaaria, jossa on kolme VT:n opiskelijaa. Viimeiset luennot ovat toukokuun puolivälissä, jonka jälkeen on luettava ja arvioitava opiskelijoiden oppimispäiväkirjat, esseet ja tentit. Francisilla on myös työn alla liuta esitelmiä ja artikkeleita. Koulun dekaani prof. Tai pyysi, että Francis pitäisi syksyllä varhaiskristillisyydestä ison esitelmäsarjan. Seminaari järjestää näitä yhteistyössä muiden teologisten oppilaitosten kanssa pari kertaa vuodessa. Tänä keväänä vastaavan piti Amerikasta vierailulle kutsuttu VT:n professori John J. Collins. Prof. Collins oli toinen Francisin väitöskirjansa tarkastajista. Itse väitöskirjan tarkastelussa prof. Collins ei ollut mukana, mutta täällä Hongkongissa heidän avautui lopulta mahdollisuus tavata kasvotustenkin. Prof. Collinsin luennoille osallistuivat SLS:n tukemana myös Francisin tohtori-opiskelijansa. Koska tieteellisen kirjoittamisen taidoissa on täällä paljon opiskelemisen varaa, tällaiset tasokkaat tilaisuudet ovat oppilaille tärkeitä.
Kesäkuun alussa Francis lähtee yhdessä muiden opettajien kanssa viikoksi Indonesiaan, jossa käydään seminaarin yhteistyökoululla sekä mainostetaan Hongkongin seminaaria ja sen kurssitarjontaa indonesialaisille opiskelijoille. Opettajat osallistuvat tällaiselle matkalle kerran vuodessa, lukuvuoden päättymisen jälkeen. RUKOUSAIHEITA: Kiitämme tukijoistamme Suomessa ja Virossa! Nelen mahdollisuudesta osallistua 2-vuotiselle kielikurssille. Kiitämme yhteistyöseurakunnan löytymisestä. Pyydämme, että voisimme aloittaa englanninkielisen maahanmuuttajatyön hyvässä yhteystyössä. Kiitämme Hongkongin Teologisen seminaarin kuluvasta lukuvuodesta ja toivomme, että kaikki pian valmistuvat opiskelijat löytäisivät paikkansa kotikirkkojensa työkentillä. Kesäksi Hongkongiin jääville opiskelijoille opiskelijoille pyydämme intoa itsenäiseen opiskeluun sekä kesäkursseille osallistumiseen. Pyydämme Francisille johdatusta lukuisien esitelmien ja syksyn kurssien suunnittelussa. Olemme kiitollisia Alexandran koulupaikasta ja Sophian terapian nopeista tuloksista. Pyydämme johdatusta ja viisita ratkaisuja auttaa Sophiaa hänen kehityksessään parhaalla mahdollisella tavalla. Toivomme, että Sophia saisi syyskuulle paikan erityislapsille tarkoitetusta päiväkodista! Taivaan Isän varjelusta ja huolenpidoa toivottaen, Nele, Francis, Alexandra ja Sophia Kuva: Lankalauantain viettomme ainoassa tietämässämme pehmeän nurmikon puistossa (Penfold Park), Fo taanissa. Posti-osoite: 21 SC, Tower 2, Phase 1, Festival City, 1 Mei Tin Road, Shatin, N.T. 999077 Hong Kong, SAR S-posti: nele.borchardt@felm.org francis.borchardt@felm.org Skype: Nele Borchardt (aikaero talvella +6h/kesällä +5h) Facebooksissa: Borchardtit Hongkongissa Nelen blogi: nelenblogi.blogspot.com Ystäväkirjeemme voi tilata täältä: Suomen Lähetysseura puh. 020 7127 355 nimikkokirjeet@suomenlahetysseura.fi Liittymislomakkeen voit täyttää myös verkossa: www.suomenlahetysseura.fi/ystavarengas Tukiseurakuntamme Suomessa: Saarijärvi, Ylöjärvi, Kotka, Vantaankoski, Kälviä ja Kannus. Virossa: Lääne-Nigula.