KIRJALLINEN KYSYMYS 86/2008 vp Ylioppilastutkintomaksu Eduskunnan puhemiehelle Suomalainen ylioppilastutkintojärjestelmä on kansainvälisesti vertailtuna hyvin toimiva ja luotettava oppimisen mittari. Lukiolain (629/1998) 28 :ssä todetaan, että lukion opetus on opiskelijalle maksutonta, mutta 20 :n 3 momentissa tarkoitetulta opiskelijalta sekä 18 :ssä tarkoitetusta ylioppilastutkinnosta ja 12 :n 2 momentissa tarkoitetuista kokeista voidaan kuitenkin periä maksuja. Ylioppilastutkinnosta perittävät maksut määräytyvät Ylioppilastutkintolautakunnan säädösten mukaan ainemäärän ja tutkinnon hajautuksen perusteella. Ennen vuotta 2003 kiinteä kokelaskohtainen perusmaksu ja koekohtainen osallistumismaksu olivat molemmat 18,5 euroa. Tutkintomaksuja on vähitellen korotettu. Vuonna 2003 molempia maksuja korotettiin niin, että kiinteä perusmaksu oli 20 euroa ja koekohtainen osallistumismaksu 21 euroa. Tänä keväänä kokelas maksaa yhdestä kirjoitettavasta aineesta jo 25 euron maksun ja koekohtaisesta osallistumisesta eli kirjoituskerrasta 23 euron maksun. Tutkintomaksujen korotus on kokonaisuudessaan huomattava erityisesti tutkintoa hajautettaessa, jolloin tutkintomaksu nousee noin 200 euroon. Ylioppilaskokeiden maksullisuus ei edistä koulutuksen tasa-arvoisuutta, sillä maksuttoman lukion tutkintomaksusta on tulossa rasite pienituloisille perheille. Korkean tutkintomaksun vuoksi jotkut opiskelijat joutuvat karsimaan suorittamiensa aineiden lukumäärää ja luopumaan hajautusmahdollisuudesta, joka nostaisi tutkintomaksua. Tämä puolestaan heikentää heidän mahdollisuuksiaan hyviin arvosanoihin. Tutkintomaksut ovat myös suuria suhteessa opintotukeen, jota lukiolainen voi saada. Ylioppilastutkintomaksun lisäksi lukion kirjoihin menee paljon rahaa. Suomen lukiolaisten liitto on laskenut lukion suorittamiseen tarvittavan kirjapinon hinnaksi noin 1 300 euroa, jonka päälle tulevat lisäksi muut oppimateriaalit. Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijan mukaan jo nyt lukion kustannukset ylittävät joidenkin pienituloisten perheiden maksukyvyn ja rajaavat peruskoulun päättävän oppilaan lukio-opintojen ulkopuolelle. Ylioppilastutkintoa on kehitettävä nykymallin pohjalta jatkossa siten, että tutkintomaksuja alennetaan tai ne poistetaan kokonaan. Lukioopetuksen maksuttomuudesta on edelleen pidettävä kiinni ja huolehdittava siitä, etteivät lukion suorittamisen kannalta pakolliset tutkintomaksut estä pienituloisen perheen lapsen lukio-opintoja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo varmistaa sen, että lukio-opetus säilyy myös pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutena tulevaisuudessa? Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2008 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 86/2008 vp: Miten hallitus aikoo varmistaa sen, että lukio-opetus säilyy myös pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutena tulevaisuudessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lukiolain (629/1998) 28 :n mukaisesti lukioopetus on opiskelijalle maksutonta. Maksuttomuus ei koske opiskelijan henkilökohtaisia opiskelumateriaaleja kuten esimerkiksi oppikirjoja ja vihkoja. Lainsäädäntö on tältä osin yhtenäinen koko toisella asteella. Sen lisäksi on säädetty, että aineopiskelijalta ja erillisissä kokeissa lukion oppimäärää tai sen osia suorittavilta opiskelijoilta sekä ylioppilastutkinnosta voidaan periä maksuja. Ylioppilastutkintolautakunta on luonteeltaan riippumaton toimielin, jonka tehtäväksi on säädetty ylioppilastutkinnon järjestäminen lukiolain ja ylioppilastutkinnon järjestämistä koskevan lain (672/2005) mukaisesti. Tutkinnosta perittävien maksujen suuruudesta päätetään opetusministeriön asetuksella. Opetusministeriön toimivalta maksuista päättämiseen on säädetty maksuperustelain (150/1992) 8 :ssä, sellaisena kuin se annettu lailla 16.5.1994/348. Opetusministeriö korotti maksuja 29. lokakuuta 2007 asetuksella (966/2007). Sen mukaisesti ylioppilastutkintolautakunta perii 23 euron kiinteän kokelaskohtaisen perusmaksun osallistumisesta ylioppilastutkintoon ja 25 euron suuruisen kiinteän koekohtaisen osallistumismaksun. Tutkintolautakunnan toimintamenot on valtion talousarviossa nettobudjetoitu momentille 29.10.02. Tutkinnon järjestämisestä aiheutuvat kulut peitetään kokelasmaksuista kertyvillä tuloilla. Vuoden 2008 talousarviossa tutkintolautakunnan bruttomenot on arvioitu 7 526 000 euroksi, bruttotulot 7 520 000 euroksi ja nettomenot 6 000 euroksi. Valtiontalouden kehyksissä hallituskaudelle ei ole varauduttu ylioppilastutkinnon aiheuttamiin menolisäyksiin eikä myöskään opiskelijan henkilökohtaisen oppimateriaalin kustantamiseen toisella asteella. Opetusministeriö on erillisrahoittanut tutkintolautakuntaa sellaisten uudistusten osalta, joita ei ole katsottu perustelluiksi kattaa pelkästään varsinaisella toimintarahoituksella, kuten 2000- luvun alussa toteutettu tietojärjestelmän uudistus. Ylioppilastutkintomaksujen korotukset ovat johtuneet indeksitarkistuksista ja kokeiden kehittymisestä entistä enemmän lukio-opintoja ja kokelaan kypsyyttä mittaaviksi, minkä seurauksena koesuoritusten arviointi on tullut entistä vaativammaksi laadullisesti ja määrällisesti. Ylioppilastutkinnon hajauttaminen on yleistynyt, mikä on ollut yhteydessä lukio-opintojen pitkittymiseen. Selvityksen mukaan parhaat tulokset tutkinnossa saavuttavat kuitenkin ne kokelaat, jotka suorittavat koko tutkinnon yhdellä kertaa. Se on myös opiskelijan kannalta taloudellisinta. Toiminnan perustuminen tutkintomaksuihin on pakottanut korostamaan kustannustehokkaita ratkaisuja myös tutkinnon kehittämisessä. Tutkintomaksuilla on ollut siten tehokkuuteen ja taloudellisuuteen kannustava vaikutus sekä yk- 2
Ministerin vastaus KK 86/2008 vp Päivi Räsänen /kd sittäisen kokelaan että tutkintojärjestelmän näkökulmasta. Valtioneuvoston hyväksymän kehittämissuunnitelman vuosille 2007 2012 mukaisesti hallituskaudella tullaan selvittämään ylioppilastutkinnon kehittämistarpeita sekä valmistelemaan toimenpiteet lukiokoulutuksen kehittämiseksi. Tässä yhteydessä tullaan tarkastelemaan myös kysymyksiä opiskelijan henkilökohtaisen oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon maksuttomuudesta. Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2008 Opetusministeri Sari Sarkomaa 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 86/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Hur avser regeringen säkerställa att också barn i familjer med små inkomster skall ha möjlighet till gymnasieundervisning i framtiden? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 28 i gymnasielagen (629/1998) är gymnasieundervisningen avgiftsfri för studerandena. Avgiftsfriheten gäller inte personliga studiematerial, såsom läroböcker och häften. Lagstiftningen är i detta avseende enhetlig för hela utbildningen på andra stadiet. Dessutom föreskrivs att avgifter kan tas ut av ämnesstuderande och av studerande som slutför gymnasiets lärokurs eller delar av den i separata prov samt för studentexamen. Studentexamensnämnden är till sin natur ett oavhängigt organ, vars uppgift enligt bestämmelserna är att ordna studentexamen i enlighet med gymnasielagen och lagen om anordnande av studentexamen (672/2005). Beslut om storleken på avgifter som tas ut för examen fattas genom förordning av undervisningsministeriet. Om undervisningsministeriets befogenhet att fatta beslut om avgifterna föreskrivs i 8 i lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992), sådan den lyder i lagen av den 16 maj 1994 (348/1994). Undervisningsministeriet höjde avgifterna den 29 oktober 2007 genom en förordning (966/2007). Enligt den uppbär studentexamensnämnden en fast grundavgift på 23 euro per examinand för deltagande i studentexamen och en fast deltagaravgift på 25 euro för varje prov. Examensnämndens omkostnader har i statsbudgeten nettobudgeterats under moment 29.10.02. Kostnaderna för ordnandet av examen täcks med intäkter genom avgifter som tas ut av examinanderna. I budgeten för 2008 har examensnämndens bruttoutgifter uppskattats till 7 526 000 euro, bruttointäkterna till 7 520 000 euro och nettoutgifterna till 6 000 euro. I ramarna för statsfinanserna för regeringsperioden har man inte berett sig för ökade utgifter på grund av studentexamen, inte heller att bekosta de studerandes personliga studiematerial på andra stadiet. Undervisningsministeriet har beviljat examensnämnden separat finansiering för sådana reformer för vilka det inte ansetts befogat med enbart ordinarie verksamhetsfinansiering, såsom reformen av datasystemet i början av 2000-talet. Höjningen av avgifterna för studentexamen har berott på indexjusteringar och på att proven utvecklats så att de i allt högre grad utgör ett mått på gymnasiestudierna och examinandens mognad. Till följd av detta har bedömningen av provprestationerna blivit mer krävande både kvalitativt och kvantitativt. Det har blivit allt vanligare att ta studentexamen under flera examenstillfällen, vilket har haft samband med att gymnasiestudierna förlängts. Enligt en utredning uppnås de bästa resultaten i examen dock av de examinander som avlägger hela examen på en gång. Det är också det mest ekonomiska för den studerande. Då verksamheten bygger på examensavgifter har man varit tvungen att lägga vikt vid kostnadseffektiva lösningar också vid utvecklingen av examen. Examensavgifterna har således sporrat till effektivi- 4
Ministerns svar KK 86/2008 vp Päivi Räsänen /kd tet och ekonomiskt tänkande både ur den enskilda examinandens och ur examenssystemets synvinkel. I enlighet med den av statsrådet godkända utvecklingsplanen för åren 2007 2012 kommer man under regeringsperioden att utreda behoven av att utveckla studentexamen samt att bereda åtgärder för att utveckla gymnasieutbildningen. I det sammanhanget kommer man också att granska frågan om avgiftsfrihet för de studerandes personliga läromedel och för studentexamen. Helsingfors den 17 mars 2008 Undervisningsminister Sari Sarkomaa 5