SIIKALATVAN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

MINNA ISOLA SIIKALATVAN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Siikalatvan kunta 30.11.2013

SIIKALATVAN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA MAKSINHARJU, SELÄNKANGAS, ISOKANGAS, SORVONKANGAS, LUUKULA, TANINSELKÄ, PALOKANGAS, PASKOKANGAS, VANHAN- TIENKANGAS, TÄPERÄNKANGAS, HYPPYRI- HARJU, PIHLAJAISENKANGAS, SIPOLA, HAARAOJA, MATOVAARA-KANASAARI 30.11.2013 Minna Isola

Siikalatvan Vesihuolto Oy Siikalatvan kunta Taitto, valokuvat, grafiikka ja kartat: Minna Isola Etukannen kuvat vasemmalta oikealle: Karjaa pohjavesialueella, pohjaveden pinnan alle suoritettua maa-ainesten ottoa Taninselän pohjavesialueella, pohjavesialuekyltti Sipolan pohjavesialueella. Takakannen kuvat vasemmalta oikealle: Tupasvillaa ja latomaisemaa Vanhantienkankaan pohjavesialueella. Sivun 3 kuva: Metsämaisemaa Patalankankaan-Ritokankaan pohjavesialueella. Sivun 125 kuva: Näkymä Siikajoelle Selänkankaan pohjavesialueen reunamilla.

3

4 ALKUSANAT Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan Siikalatvan kunnan alueelle sijoittuu useita pohjavesialueita. Siikalatvan kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan on sisällytetty vedenhankintaa varten tärkeistä eli I luokan pohjavesialueista Maksinharjun, Isokankaan, Palokankaan, Paskokankaan, Vanhantienkankaan, Täperänkankaan, Hyppyriharjun, Sipolan, Haaraojan sekä Matovaaran-Kanasaaren pohjavesialueet sekä vedenhankintaan soveltuvista eli II luokan pohjavesialueista Selänkankaan, Sorvonkankaan, Luukulan, Taninselän sekä Pihlajaisenkankaan pohjavesialueet. Palokankaan pohjavesialuetta lukuun ottamatta kaikilla I luokan pohjavesialueilla sijaitsee yksi tai useampi vedenottamo. Niistä muut Hyppyriharjun ja Sipolan pohjavesialueille sijoittuvia vedenottamoita lukuun ottamatta ovat vedenhankintakäytössä. Sipolan ottamo toimii varavedenottamona. Vedenottamoilta pumpattavaa vettä ei juuri käsitellä muuten kuin kalkkikivialkaloinnilla tai lipeäkäsittelyllä veden ph:n nostamiseksi. Pohjavesi Siikalatvan kunnan alueella on paikoin rautapitoista. Siikalatvan kunnan alueella sijaitsevat Järvitalon ja Kärsämänojan pohjavesialueet on sisällytetty aiemmin laadittuun Rantakylän, Linnakankaan, Kärsämänojan ja Järvitalon pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan sekä Hämeenkankaan ja Telinkankaan pohjavesialueet Kärsämäen kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan. Tarkasteltavana olevat pohjavesialueet kuuluvat koko maan poikki Joensuusta Siilinjärven kautta Perämerelle kulkevaan harjujaksoon, joka Vieremän pohjoispuolella jakautuu kahteen haaraan. Niistä eteläisempi kulkee Pyhännän ja Piippolan kautta Raahen seudulle. Tähän harjujaksoon kuuluvat kaakosta päin lukien Vanhantienkankaan, Paskokankaan, Pihlajaisenkankaan sekä Hyppyriharjun pohjavesialueet. Tältä harjujaksolta on myös lyhyt haara Piippolan lähettyviltä Pulkkilan suuntaan. Sille sijoittuu Täperänkankaan pohjavesialue. Harjujakson pohjoisempi haara menee Vieremältä pohjoiseen Kestilään ja jatkaa sieltä kohti Siikajokea. Tälle harjujaksolle sijoittuvat kaakosta lukien Palokankaan, Sorvonkankaan, Isokankaan, Maksinharjun, Luukulan, Matovaara- Kanasaaren sekä Haaraojan pohjavesialueet. Ennen Kestilää jakso haarautuu lyhyenä haarana länteen. Tälle osalle sijoittuu Selänkankaan pohjavesialue. Vieremältä Siikajoelle kulkevan harjujakson koillispuolelle sijoittuu Kestilän kohdalla lyhyt katkeileva harjujakso, jolla Taninselän pohjavesialue sijaitsee. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan sisältyville pohjavesialueille sijoittuu monenlaisia riskitoimintoja- ja kohteita. Onpa niitäkin alueita, jotka ovat lähes luonnontilassa, kuten Palokankaan ja Pihlajaisenkankaan pohjavesialueet. Tarkasteltavina oleville alueille sijoittuvat riskitoiminnot ovat paljolti samoja. Pohjaveden laatua tai määrää mahdollisesti vaarantavia toimintoja ja kohteita ovat asutus sekä siihen liittyvät oheistoiminnot, liikenne ja vaarallisten aineiden kuljetukset, yritystoiminta, maa-ainesten otto, maatalous sekä pilaantuneet maa-alueet. Suojelusuunnitelmaa laatiessa huomio kiinnittyi erityisesti pilaantuneiden tai mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden suureen määrään Siikalatvan kunnan alueella.

5 PIMA-kohteet ovat mm. ampumaratoja, kaatopaikkoja sekä yritystoimintaan liittyviä alueita. Vähäisempää riskiä pohjavedelle aiheutuu muuntamoiden sisältämästä öljystä. Siikalatvan kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman laadinnassa on noudatettu soveltuvin osin Pohjois-Savossa laadittua vastaavanlaista pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa: Paula Remes ja Helena Valta (toim.), 2007. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma; Peltosalmi-Ohenmäki, Honkalampi ja Haminamäki-Humppi. Pohjois- Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 103 s. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman Siikalatvan kunnassa sijaitseville pohjavesialueille on laatinut geologi Minna Isola. Suojelusuunnitelma on laadittu yhteistyössä Siikalatvan kunnan, Siikalatvan Vesihuolto Oy:n, Piippolan Vesi Oy:n ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa ja sen laadinnan ohjauksesta on vastannut ohjausryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: Aimo Lehmikangas kehitys- ja tekninenjohtaja, Siikalatvan kunta Keijo Vähä rakennustarkastaja, Siikalatvan kunta Tapani Koskitalo toimitusjohtaja, Siikalatvan Vesihuolto Oy Petri Siekkinen toimitusjohtaja, Piippolan Vesi Oy Eeva Heiska ympäristösihteeri, Ympäristöpalvelut Helmi Antero Autio ympäristötarkastaja, Ympäristöpalvelut Helmi Kaisa Vähänen vesihuoltopäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Aarne Miettunen tarkastaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Maria Ekholm-Peltonen geologi, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Samuli Kallio esisuunnittelu- ja ympäristövastaava, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kiitokset ohjausryhmän jäsenille ja kaikille niille tahoille, joilta on saatu tietoja suojelusuunnitelman laatimista varten. Oulussa 30.11.2013 Minna Isola

6 SISÄLLYS 1. Suojelusuunnitelman tavoitteet 11 2. Pohjavesien suojeluun liittyvä lainsäädäntö 12 2.1 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädäntö 12 2.2 Vesilaki 12 2.3 Ympäristönsuojelulainsäädäntö 13 2.3.1 Ympäristönsuojelulaki 13 2.3.2 Talousjätevesien puhdistamisvelvollisuus 15 2.3.3 Maatalous ja pohjaveden suojelu 15 2.3.4 Öljysäiliöitä koskevat säädökset 15 2.3.5 Öljyvahinkojen torjuntalaki 16 2.3.6 Jätelaki 16 2.3.7 Maa-aineslaki 16 2.3.8 Maankäyttö- ja rakennuslaki 17 3. Yleistä Siikalatvan vedenhankinnasta 19 4. Suojelusuunnitelma-alueet 22 4.1 Maksinharjun pohjavesialue 22 4.1.1 Geologia ja hydrogeologia 22 4.1.2 Vedenotto 23 4.1.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 24 4.2 Selänkankaan pohjavesialue 25 4.2.1 Geologia ja hydrogeologia 25 4.2.2 Vedenotto 26 4.2.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 26 4.3 Isokankaan pohjavesialue 27 4.3.1 Geologia ja hydrogeologia 27 4.3.2 Vedenotto 29 4.3.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 29 4.4 Sorvonkankaan pohjavesialue 31 4.4.1 Geologia ja hydrogeologia 31 4.4.2 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 32 4.5 Luukulan pohjavesialue 33 4.5.1 Geologia ja hydrogeologia 33 4.6 Taninselän pohjavesialue 34 4.6.1 Geologia ja hydrogeologia 34 4.6.2 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 34 4.7 Palokankaan pohjavesialue 36 4.7.1 Geologia ja hydrogeologia 36

7 4.7.2 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 37 4.8 Paskokankaan pohjavesialue 38 4.8.1 Geologia ja hydrogeologia 38 4.8.2 Vedenotto 39 4.8.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 40 4.9 Vanhantienkankaan pohjavesialue 42 4.9.1 Geologia ja hydrogeologia 42 4.9.2 Vedenotto 43 4.9.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 44 4.10 Täperänkankaan pohjavesialue 45 4.10.1 Geologia ja hydrogeologia 45 4.10.2 Vedenotto 46 4.10.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 47 4.11 Hyppyriharjun pohjavesialue 48 4.11.1 Geologia ja hydrogeologia 48 4.11.2 Vedenotto 49 4.11.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 49 4.12 Pihlajaisenkankaan pohjavesialue 51 4.12.1 Geologia ja hydrogeologia 51 4.12.2 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 51 4.13 Sipolan pohjavesialue 53 4.13.1 Geologia ja hydrogeologia 53 4.13.2 Vedenotto 54 4.13.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 55 4.14 Haaraojan pohjavesialue 56 4.14.1 Geologia ja hydrogeologia 56 4.14.2 Vedenotto 57 4.14.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 58 4.15 Matovaara-Kanasaaren pohjavesialue 59 4.15.1 Geologia ja hydrogeologia 59 4.15.2 Vedenotto 60 4.15.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset 60 5. Pohjavesialueilla sijaitsevat riskitoiminnot ja niiden arviointi 61 5.1 Asutus 61 5.1.1 Viemäriverkosto ja jäteveden pumppaamot 62 5.1.2 Viemäröimättömät kiinteistöt 63 5.1.3 Öljysäiliöt 64 5.1.4 Vapaa-ajan alueet ja muu vapaa-ajan toiminta 65 5.1.5 Hautausmaat 65 5.1.6 Jätteet 67 5.1.7 Asutukseen liittyvien riskien arviointi 68 5.1.8 Toimenpidesuositukset 69

8 5.2 Liikenne ja tienpito 72 5.2.1 Pohjavesialueiden liikenne ja tienpito 72 5.2.2 Tien suolaus ja pohjaveden kloridipitoisuudet 75 5.2.3 Vaarallisten aineiden kuljetukset 76 5.2.4 Liikenteestä ja tienpidosta aiheutuvien riskien arviointi 77 5.2.5 Toimenpidesuositukset 78 5.3 Yritys- ja muu toiminta 79 5.3.1 Maksinharjun pohjavesialue 79 5.3.2 Isokankaan pohjavesialue 80 5.3.3 Vanhantienkankaan pohjavesialue 81 5.3.4 Yritystoiminnan riskien arviointi 82 5.3.5 Toimenpidesuositukset 82 5.4 Maa-ainesten otto 84 5.4.1 Pohjavesialueille sijoittuvat maa-ainesten ottoalueet 84 5.4.2 Maa-ainesten ottamistoiminnan riskien arviointi 87 5.4.3 Toimenpidesuositukset 87 5.5 Muuntamot 90 5.5.1 Muuntamoiden aiheuttamien pohjavesiriskien arviointi 95 5.5.2 Toimenpidesuositukset 96 5.6 Maa- ja metsätalous 98 5.6.1 Pohjavesialueilla sijaitseva maatalous 98 5.6.2 Metsätalous ja ojitukset 99 5.6.3 Maa- ja metsätalouden riskien arviointi 100 5.6.4 Toimenpidesuositukset 101 5.7 PIMA-alueet eli pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet 103 5.7.1 Maksinharjun pohjavesialue 103 5.7.2 Isokankaan pohjavesialue 104 5.7.3 Paskokankaan pohjavesialue 106 5.7.4 Vanhantienkankaan pohjavesialue 108 5.7.5 Täperänkankaan pohjavesialue 109 5.7.6 PIMA-alueiden riskinarviointi 109 5.7.7 Toimenpidesuositukset 110 5.8 Muut tarpeelliset toimenpiteet 111 5.9 Pohjavesialueille sijoittuvat merkittävimmät riskit 112 6. Ennakoiva pohjavesien suojelu 114 6.1 Pohjavesialueiden maankäyttö- ja kaavatilanne 114 6.2 Toimenpidesuositukset maankäytön suunnitteluun 115 6.3 Pohjavesialueen maankäyttöä koskevat rajoitukset ja suositukset 115 6.3.1 Asutus 115 6.3.2 Liikenne 116

9 6.3.3 Yritystoiminta 116 6.3.4 Maa-ainesten otto 117 6.3.5 Turvetuotanto 117 6.3.6 Muuntamot 117 6.3.7 Maa- ja metsätalous 118 6.4 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa 119 6.4.1 Vesihuollon valmiussuunnitelma 119 6.4.2 Pelastuslaitoksen öljyntorjuntasuunnitelma 119 6.4.3 Tulipalojen sammutukseen käytettävät kemikaalit 119 6.5 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta 120 6.5.1 Toimenpidesuositukset 120 6.6 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman toimeenpanon seuranta 121 LIITTEET 1. Maksinharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 2. Selänkankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 3. Isokankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 4. Sorvonkankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 5. Luukulan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 6. Taninselän pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 7. Palokankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 8. Paskokankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 9. Vanhantienkankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 10. Täperänkankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 11. Hyppyriharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 12. Pihlajaisenkankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 13. Sipolan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma

10 14. Haaraojan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 15. Matovaara-Kanasaaren pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja -toiminnot sekä toimenpideohjelma 16. Siikalatvan pohjavesialueet 17. Maksinharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 18. Selänkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 19. Isokankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 20. Sorvonkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 21. Luukulan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 22. Taninselän pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 23. Palokankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 24. Pihlajaisenkankaan ja Paskokankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 25. Vanhantienkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 26. Täperänkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 27. Hyppyriharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 28. Sipolan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 29. Haaraojan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 30. Matovaara-Kanasaaren pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 31. Riskikohteet ja -toiminnot Maksinharjun pohjavesialueella 32. Riskikohteet ja -toiminnot Selänkankaan pohjavesialueella 33. Riskikohteet ja -toiminnot Isokankaan pohjavesialueella 34. Riskikohteet ja -toiminnot Sorvonkankaan pohjavesialueella 35. Riskikohteet ja -toiminnot Luukulan pohjavesialueella 36. Riskikohteet ja -toiminnot Taninselän pohjavesialueella 37. Riskikohteet ja -toiminnot Palokankaan pohjavesialueella 38. Riskikohteet ja -toiminnot Pihlajaisenkankaan ja Paskokankaan pohjavesialueilla 39. Riskikohteet ja -toiminnot Vanhantienkankaan pohjavesialueella 40. Riskikohteet ja -toiminnot Täperänkankaan pohjavesialueella 41. Riskikohteet ja -toiminnot Hyppyriharjun pohjavesialueella 42. Riskikohteet ja -toiminnot Sipolan pohjavesialueella 43. Riskikohteet ja -toiminnot Haaraojan pohjavesialueella 44. Riskikohteet ja -toiminnot Matovaara-Kanasaaren pohjavesialueella

11 1. Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia. Suojelusuunnitelman avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen hyvälaatuisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä alueella. Pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa esitetään pohjavesialueen hydrogeologiset ominaisuudet, vedenottamo- ja suoja-alueiden määrittely, riskitekijöiden kartoitus ja riskinarviointi sekä toimenpidesuositukset alueella jo oleville ja sinne mahdollisesti tuleville toiminnoille. Tämän työn tarkoituksena on selvittää Siikalatvan kunnan alueella sijaitsevien, suojelusuunnitelmaan sisältyvien pohjavesialueiden pohjaveden laatua tai määrää vaarantavat riskitekijät ja -toiminnot sekä laatia toimenpideohjelma riskitekijöiden poistamiseksi alueelta kokonaan tai niiden vaikutusten minimoimiseksi. Suojelusuunnitelmassa annetaan myös suosituksia ja rajoituksia alueille tulevaisuudessa mahdollisesti sijoittuvia toimintoja varten. Tarkoituksena on turvata jo rakennetuilta pohjavedenottamoilta, samoin kuin tutkituilta vedenottopaikoilta, saatavan veden hyvä laatu jatkossakin.

12 2. Pohjavesien suojeluun liittyvä lainsäädäntö Pohjaveden suojelu perustuu lähinnä vesilakiin sekä ympäristönsuojelulakiin ja asetukseen sekä lakiin vesienhoidon järjestämisestä. Pohjaveden ja maaperän suojeluun liittyviä lakeja ja muita säädöksiä ovat mm. maa-aineslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista sekä valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. 2.1 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädäntö Nykyisin myös Suomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299) on keskeinen keino vesipuitedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa. Pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Suomessa käytössä oleva suojelusuunnitelmamenettely on kansainvälisestikin tarkasteltuna varsin edistyksellinen keino yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen perustuvassa pohjaveden suojelussa ja se vastaa hyvin myös useimpiin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin. (Rintala ym. 2007). 2.2 Vesilaki Uudistettu vesilaki (587/2011) tuli voimaan 1.1.2012. Sen mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista, vaaraa terveydelle, olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä (VL 3:2). Myös ojituksella sekä ojan käyttämisellä ja kunnossapidolla on oltava vesilain mukainen lupaviranomaisen lupa, jos se voi aiheuttaa em. seurauksia, jollei kysymys ole yksinomaan puron yläpuolisella alueella suoritettavan ojituksen aiheuttamasta puron virtaaman muuttumisesta (VL 5:3). Ojitussuunnitelma on laadittava, jos ojitus edellyttää lupaviranomaisen lupaa, ojitustoimituksessa annettua päätöstä tai asian laatu tai laajuus sitä muutoin edellyttää (VL 5:15). Ojitushankkeesta vastaavan on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kirjallisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä (VL 5:6). Veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk edellyttää lupaviranomaisen lupaa (VL 3:3), otettavan pohjaveden määrän ollessa tätä määrää pienempi, mutta kuitenkin

13 yli 100 m 3 /vrk on hankkeesta ilmoitettava valtion valvontaviranomaiselle (VL 2:15). Myös veden imeyttäminen maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi on luvanvarainen toiminto (VL 3:3). Vedenottamon suoja-alue Eräs pohjaveden suojelukeino on vesilain mukaisen suoja-alueen perustaminen pohjavedenottamon ympärille. Lupaviranomainen voi veden ottamista koskevassa päätöksessä tai erikseen määrätä pohjavedenottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi. Se voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. (VL 4:11). Suoja-alueeksi määräämisestä toiselle aiheutuva edunmenetys on vedenottamon omistajan tai haltijan korvattava (VL 4:12). 2.3 Ympäristönsuojelulainsäädäntö 2.3.1 Ympäristönsuojelulaki Pohjaveden pilaamiskielto Ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 :ään sisältyvän pohjaveden pilaamiskiellon mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että aiheutetaan pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai sen laadun muu olennainen huononeminen tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, toisen kiinteistöllä pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai toimenpiteellä vaikutetaan muuten pohjaveden laatuun ja se loukkaa yleistä tai jonkun yksityistä etua. Pohjaveden pilaamiskiellosta poikkeamiseen ei voida myöntää lupaa. Maaperän pilaamista koskeva lainsäädäntö Ympäristönsuojelulain 7 käsittelee maaperän pilaamiskieltoa. Sen mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä, muuta ainetta, organismeja tai mikroorganismeja niin, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Ympäristönsuojelulakiin sisältyy myös pilaantumisen torjuntavelvollisuus (YSL 5 ). Mikäli toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanharjoittaja velvoitetaan viipymättä ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi, jos pilaantumista on jo tapahtunut.

14 Vahingonaiheuttajan on välittömästi ilmoitettava valvontaviranomaiselle, mikäli maahan tai pohjaveteen on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista (YSL 76 ). Ympäristönsuojelulaki sisältää myös maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuuden. Laissa velvoitetaan toiminnallaan maaperän tai pohjaveden pilaantumista aiheuttaneen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle (YSL 75 ). Alueen haltija on velvollinen hoitamaan alueen maaperän puhdistamisen, jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta tai häntä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan sekä myös siinä tapauksessa, että pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai hän on ollut aluetta hankkiessaan tietoinen, tai ainakin olisi pitänyt olla tietoinen, alueen kunnosta. Alueen haltija on puhdistamisvelvollinen siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, mikäli pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Kunnan tehtäväksi jää selvittää maaperän puhdistamistarve ja puhdistuttaa maaperä siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää. Maa-alueen luovuttajalla tai vuokraajalla on selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta (YSL 104 ). Hänen on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Yleinen ympäristölupavelvollisuus Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan tulee olla ympäristölupa (YSL 28 ). Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :ssä (169/2000) on lueteltu ne toiminnot, joille ympäristölupa tarvitaan. Tällaisia toimintoja ovat mm. monet teollisuuslaitokset, puunkyllästämö, sahalaitos, nestemäisten polttoaineiden jakeluasema, kaivostoiminta, turvetuotanto, asfalttiasema, teurastamo, vähintään 30 lypsylehmän eläinsuoja, tietyt kriteerit täyttävä kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, kaatopaikka sekä ulkona sijaitseva ampumarata. Edellä mainittuja pienemmillekin toiminnoille tulee olla ympäristölupa siinä tapauksessa, että toiminto sijoitetaan I tai II luokan pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulain 19 :n mukaan kunnanvaltuustolla on mahdollisuus antaa paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka eivät voi kuitenkaan koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä tiettyjä määriteltyjä toimintoja. Määräyksiä voidaan antaa mm. toimista, rajoituksista ja rakennelmista, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. Kuntakohtaisesti voidaan myös rajoittaa lannan ja lannoitteiden ym. maataloudessa käytettävien, ympäristölle haitallisten, aineiden käyttöä ja kieltää jätevesien johtaminen maahan tai vesistöön ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi.

15 Siikalatvan kunnan alueelle ei ole annettu ympäristönsuojelumääräyksiä, mutta ne ovat valmisteilla. 2.3.2 Talousjätevesien puhdistamisvelvollisuus Talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla on säädetty valtioneuvoston antamalla, vuonna 2011 voimaan tulleella, asetuksella (209/2011), jolla pyritään vähentämään talousjätevesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista ottaen huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Asetuksen 3 :n mukaan talousjätevesien ympäristöön aiheuttamaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta vähintään 80 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 70 % ja kokonaistypen osalta vähintään 30 % verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Kiinteistöllä tulee olla sellainen jätevesijärjestelmä, joka täyttää nämä vaatimukset. Vanhoille kiinteistöille on varattu siirtymäaika kiinteistön jätevesijärjestelmän saattamiseen vaatimuksia vastaavaksi. Jätevesien käsittelystä pohjavesialueella voidaan antaa erillismääräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. 2.3.3 Maatalous ja pohjaveden suojelu Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö, 2010) mukaan pohjavesialueille ei tulisi sijoittaa uusia eläinsuojia tai lantaloita, eikä pohjavesialueilla tulisi tehdä merkittäviä eläinsuojien tai lantaloiden laajennuksia. Pohjavesialueilla sijaitseville pelloille ei tulisi levittää lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, käsiteltyjä jätevesiä, käsiteltyjä puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta. Nitraattiasetuksen (931/2000) mukaan lantapatteria ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. 2.3.4 Öljysäiliöitä koskevat säädökset Vedenhankintaa varten tärkeille pohjavesialueille sijoittuvien maanalaisten polttoja dieselöljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista on säädetty kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983). Sen mukaan määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja, josta on toimitettava jäljennös kunnan palopäällikölle. Säiliö on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa säiliön käyttöönotosta. A-luokan metallisäiliö tulee tarkastaa uudelleen viiden vuoden väliajoin, materiaaliltaan muu A-luokan säiliö 10 vuoden väliajoin. B-luokan säiliön tarkastusväli on kaksi vuotta. Mikäli säiliö todetaan tarkastuksessa sijoittuvaksi luokkaan C, se tulee poistaa käytöstä kuuden kuukauden kuluessa tarkastuksesta ja D-luokan säiliö välittömästi. Öljylämmityslaitteistoja koskevan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen (1211/1995) mukaan maanalaisen öljysäiliön tai maanalaiseen kammioon sijoitetun öljysäiliön asentamisesta tärkeälle pohjavesialueelle on ilmoitettava paloviranomaiselle, jolle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen sen peittämistä.

16 Määräaikaistarkastuksessa öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi havaittu säiliö on korjattava tai poistettava käytöstä. Säiliö, joka aiheuttaa välitöntä vaaraa, on heti poistettava käytöstä. Säiliön omistajan velvollisuus on huolehtia määräaikaistarkastusten suorittamisesta. 2.3.5 Öljyvahinkojen torjuntalaki Vuoden 2010 alusta tuli voimaan uusi öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009). Sitä sovelletaan maa-alueella tapahtuvien öljyvahinkojen sekä Suomen vesialueella aluksista aiheutuvien öljy- sekä kemikaalivahinkojen torjuntaan ja torjuntaan varautumiseen sekä vahinkojen seurausten korjaamiseen. Lailla on kumottu aiempi maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjuntalaki. Alueellisen pelastustoimen on huolehdittava öljyvahinkojen torjunnasta alueellaan ja se on velvollinen antamaan öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisille virka-apua. Alueella on oltava öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma sekä nimetty viranomainen, joka on vastuussa torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta. Torjunnan aloittamisesta ensisijainen vastuu on aina paikallisella pelastusviranomaisella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyntorjunnan järjestämistä sekä antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on oltava tiedot öljyvahinkojen torjunnan eri viranomaisista ja niiden tehtävistä, selvitys torjuntavalmiuden tasosta ja torjunnan järjestämisestä sekä tiedot öljyvahinkojen torjuntakalustosta. Kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. Koska uusi laki on lisännyt kuntien vastuuta, kuntien tulee päivittää jälkitorjuntaan osallistuvien kunnan viranomaisten ja laitosten yhteystiedot. 2.3.6 Jätelaki Jätelain (646/2011) 91 :n mukaan kunta voi antaa jätelain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista oloista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka voivat koskea kunnan järjestämää jätehuoltoa ja toimia roskaantumisen ehkäisemiseksi. 2.3.7 Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säädellään maa-aineslailla (555/1981) ja se koskee kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamista. Laki ei kuitenkaan koske kaivoslakiin perustuvaa ainesten ottamista, eikä rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun siihen on viranomaisen lupa. Laki ei myöskään koske sellaista ainesten ottamista vesialueella, johon vesilain mukaan vaaditaan aluehallintoviraston lupa. Maa-ainesten ottoon täytyy saada lupa, ellei kyse ole maa-ainesten ottamisesta kotitarvekäyttöön asumiseen tai maa- ja metsätalouteen ja käyttö liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten

17 ottolupaa haettaessa tulee luvan hakijan laatia ottamissuunnitelma. Lupaviranomainen voi määrätä luvanhakijan maksamaan vakuuden ennen ottotoiminnan aloittamista siltä varalta, että ottoalueen jälkihoitotoimet jäisivät tekemättä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta on pyydettävä lausunto silloin, kun maaainesten ottolupa sijoittuu pohjavesialueelle. Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, ellei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. 2.3.8 Maankäyttö- ja rakennuslaki Kaavoitus Vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) on säädetty kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvistä asioista. Sen tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle ympäristölle, sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä suunnitelman sekä tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset. Maakuntakaavassa esitetään yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella, mutta kylläkin ohjeena yleiskaavaa ja asemakaavaa laadittaessa sekä muutettaessa. Asema- ja yleiskaavoilla ohjataan ja järjestetään kunnan alueiden käyttöä. Yleiskaava voi olla laadittu myös useamman kunnan yhteiseksi kaavaksi. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet. Siinä voidaan antaa määräyksiä myös mm. maankäytön ja rakentamisen erityiseen ohjaukseen tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Asemakaava laaditaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten. Kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa uudistaa niitä. Myös asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä mm. haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Asemakaava-alueella yleiskaava ei ole voimassa, mutta sitä käytetään ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa. Rakennusjärjestys Siikalatvan kunnan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennusjärjestys on tullut voimaan 7.7.2009. Sen mukaan jätevesien käsittelyssä ensisijainen vaihtoehto on aina liittyminen yleiseen viemäriin. Tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla jätevesien maahan imeyttäminen on kielletty. Jätevedet on ensisijaisesti johdettava asianmukaiseen käsittelyyn pohjavesialueen ulkopuolelle. Mikäli tämä ei käytännössä ole mahdollista, voidaan olemassa olevan

18 asutuksen jätevedet käsitellä pohjaveden puhtautta vaarantamattomalla tavalla paikalla ja johtaa tämän jälkeen pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevesien kokoaminen tiiviiseen jätevesisäiliöön (umpisäiliö) tulee kysymykseen vain erityistapauksissa, esimerkiksi, kun alueelle lähiaikana rakennetaan viemäriverkosto. Vesistöjen rantavyöhykkeellä puhdistettujakaan jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön. Tärkeillä ja muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla öljy- ja polttoainesäiliöt sekä muiden pohjaveden puhtautta vaarantavien aineiden säiliöt ja varastot tulee sijoittaa maan päälle ja varustaa katollisella suoja-altaalla. Em. pohjavesialueilla ei sallita sellaista uutta teollista tai muuta siihen verrattavaa toimintaa, joka valmistaa, varastoi tai käyttää toiminnassaan pohjavettä vaarantavia kemikaaleja tai muita aineita.

19 3. Yleistä Siikalatvan vedenhankinnasta Siikalatvan kunnassa sijaitsee joko kokonaan tai osittain 36 pohjavesialuetta. Niistä 15 on I luokkaan kuuluvia eli vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita ja yhdeksän II luokkaan kuuluvia eli vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Loput 12 pohjavesialuetta ovat III luokan alueita. III luokan pohjavesialueen hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Tässä pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa on tarkastelun kohteeksi otettu vain I luokkaan kuuluvat pohjavesialueet (lukuunottamatta Hämeenkankaan, Telinkankaan, Kärsämänojan ja Järvitalon pohjavesialueita) sekä II luokan pohjavesialueista Selänkankaan, Sorvonkankaan, Luukulan, Taninselän ja Pihlajaisenkankaan pohjavesialueet (liite 16). Siikalatvan kunnassa vesihuollosta vastaavat Siikalatvan Vesihuolto Oy ja Piippolan Vesi Oy. Siikalatvan Vesihuolto Oy on perustettu vuonna 2010 yhdistämällä Kestilän, Pulkkilan ja Rantsilan vesihuoltolaitokset. Siikalatvan Vesihuolto Oy hoitaa talousveden toimituksen Kestilässä, Pulkkilassa sekä Rantsilassa ja Piippolan Vesi Oy Piippolassa. Piippolan Vesi Oy on perustettu vuonna 1962. Vuonna 2011 Siikalatvan Vesihuolto Oy toimitti talousvettä 2 320 taloudelle. Noin 98 % kuntalaisista on liittynyt Siikalatvan Vesihuolto Oy:n verkostoon. Siikalatvan Vesihuollon toimialueella vettä kulutetaan vuodessa n. 405 000 m 3 eli n. 230 litraa asukasta kohden vuorokaudessa. Suurimmat vedenkuluttajat verkostoalueella ovat Kylmänen Food Oy sekä muutama maatila. Siikalatvan Vesihuolto Oy:llä on yhteensä 12 pohjavedenottamoa, joista neljä sijaitsee Kestilässä, kolme Pulkkilassa ja viisi Rantsilassa (taulukot 1 ja 2). Vedenkäsittelylaitoksia on neljä; Maksinharjun, Isokankaan, Täperänkankaan sekä Sipolan pohjavesialueilla. Vesijohtoverkostoon johdettava talousvesi käsitellään näillä laitoksilla. Muutamalta vedenottamolta pumpattavat vesimäärät ovat niin pieniä, ettei ottamoille ole haettu vesioikeuden lupaa. Siikalatvan Vesihuollon toimittama talousvesi tulee pääosin vesihuoltolaitoksen omilta pohjavedenottamoilta. Siikalatvan Vesihuollolla ja Haapaveden kaupungilla on Haapavedellä, Karhukankaan pohjavesialueella kaksi yhteistä vedenottokaivoa, joilta pumpattu vesi jaetaan puoliksi vesihuoltolaitosten kesken. Omilta laitoksilta saatavan veden lisäksi 20 % ostetaan muilta vesihuoltolaitoksilta; Haapaveden kaupungilta n. 70 000 m 3 /vuosi, Limingan Vesihuolto Oy:ltä n. 3 000 m 3 /vuosi, Paavolan Vesi Oy:ltä n. 600 m 3 /vuosi sekä Pyhännän Vesi Oy:ltä n. 800 m 3 /vuosi. Siikalatvan Vesihuolto Oy:n verkostosta on rakennettu yhdysvesijohto näiden vesihuoltolaitosten verkostoihin. Piippolan Vesi Oy toimittaa talousvettä noin 550 taloudelle. Noin 97 % Piippolan asukkaista on liittynyt Piippolan Vesi Oy:n vesijohtoverkoston piiriin. Asukkaat kuluttavat vettä n. 100 000 m 3 vuodessa eli 190 litraa vuorokaudessa asukasta kohden. Suurimmat vedenkuluttajat ovat Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä ja kunta.

20 Piippolan Vesi Oy:llä on kolme vedenottamoa, jotka sijaitsevat Piippolassa (taulukko 3). Niiltä pumpattavan veden lisäksi vettä ostetaan Pyhännän Vesi Oy:ltä n. 10 000 m 3 vuodessa. Piippolan Vesi Oy:n verkostosta on rakennettu yhdysvesijohto Siikalatvan Vesihuolto Oy:n verkostoon. Vesihuoltolaitosten lisäksi Siikalatvalla toimii Pulkkilassa Kaskenperän vesiosuuskunta, jonka toiminnan piirissä on seitsemän taloutta. Laakkolan pohjavesialueella on vesiosuuskunnan omistuksessa oleva kaivo. Rantsilassa puolestaan toimii Savalojan vesiosuuskunta ja Kestilässä Pihkalan Vesi. Taulukko 1. Siikalatvan Vesihuolto Oy:n vedenhankintakäytössä olevat pohjavedenottamot. Paskokangas I ja II ovat yhteisomistuksessa Piippolan Vesi Oy:n kanssa. Lupa myönnetty Lupa (m 3 /d) Otettu vesimäärä v. 2012 (m 3 /d) Maksinharju Maksinmäki 1972 300 1972 56,1 Isokangas Isokangas I 1981 400 1979 - Isokangas II 1991 400 1984 311,0 Isokangas III 1992 400 1992 48,6 Paskokangas Paskokangas I 1987 600 1987 257,0 Paskokangas II 1986 500 1987 - Täperänkangas Täperä 1972 700 1965 70,3 Haaraoja Haaraoja 8/1 2000 250 2001 46,1 Haaraoja 10/4 250 2001 155,3 Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Käyttöönottovuosi Matovaara- Kanasaari Matovaara - - 2005 98,6 Taulukko 2. Siikalatvan Vesihuolto Oy:n omistuksessa oleva varavedenottamo (Sipola) ja pohjavedenottamo, joka ei ole käytössä (Laakkola I). Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Lupa (m 3 /d) Lupa myönnetty Käytöönottovuosi Ongelmat Sipola Sipola - - 1986/1992 2001 Levä Ollut viimeksi käytössä vuonna Hyppyriharju Laakkola I - - 1979 1997 Fe

21 Taulukko 3. Piippolan Vesi Oy:n vedenhankintakäytössä olevat pohjavedenottamot. Lupa myönnetty Lupa (m 3 /d) Otettu vesimäärä v. 2012 (m 3 /d) Paskokangas Rytikorpi 1971 250 1965 41,1 Paskokangas I 1987 600 1987 351,5 Paskokangas II 1986 500 1987 0 Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Käyttöönottovuosi Vanhantienkangas Vanhantienkangas 1969 yli 250 2005 147,1

22 Kuva 1. Maksinharju kohoaa voimakkaasti ympäristöään korkeammaksi harjanteeksi järven kohdalla. 4. Suojelusuunnitelma-alueet 4.1 Maksinharjun pohjavesialue 4.1.1 Geologia ja hydrogeologia Kestilän keskustan tuntumaan ja sen luoteispuolelle sijoittuva Maksinharjun pohjavesialue (11 247 001) (liite 16, kuva 1) on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka kokonaispinta-ala on 3,81 km 2. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 1,49 km 2. Pohjavettä alueella muodostuu arviolta 1 000 m 3 /d. Vesienhoidon suunnittelussa alueen määrällinen tila on arvioitu hyväksi, alueen kemiallista tilaa ei ole määritetty. Maksinharjun pohjavesialue on luokiteltu selvityskohteeksi, jollaiseksi nimitetään ne pohjavesialueet, joilta ei ole riittävästi alueen riskejä kuvaavia pohjaveden laatu- tai korkeustietoja. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa näille alueille esitetään tarpeellisten lisätietojen hankkimista (Jaako, M. ja Hentilä, H., 2012). Kallioperä koko Maksinharjun pohjavesialueella muodostuu pegmatiittigraniitista. (Geologian tutkimuskeskus, 2011). Alue muodostuu suhteellisen kapeasta harjuselänteestä, jonka aines on soravaltainen. Ydinosa sisältää pääasiassa kivistä

23 Kuva 2. Maksinmäen vedenottamon kaivo. soraa ja karkeaa hiekkaa. Lievealueen vallitsevana aineksena on hiekka, jonka lisäksi esiintyy myös silttiä ja lustosavea. Lukuun ottamatta Kangasjärven länsi- ja luoteispuolisia alueita, luonnontilaiset pohjavesiolot ovat pääasiassa antikliiniset eli harjumuodostuma on vettä ympäristöönsä purkava pohjaveden purkautuessa ympäröiville soille. Harjun ydinosan vedenläpäisevyys on kohtalaisen hyvä ja hydraulisesti se lienee yhtenäinen. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakkoon gradientin ollessa alueen pohjoisosassa noin 0,0023 ja eteläosassa 0,0064. Pohjaveden laatu on suhteellisen hyvää, joskin hiukan hapanta. Rauta- ja mangaanipitoisuus on melko alhainen. 4.1.2 Vedenotto Maksinharjun pohjavesialueella sijaitsee yksi pohjavedenottamo, Maksinmäen vedenottamo (liite 17, kuva 2). Se on rakennettu entiselle maa-ainesten ottoalueelle aivan seututien 800 läheisyyteen pohjavesialueen kaakkoisosaan. Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1972. Vesi otetaan kuilukaivosta ja alkaloidaan lipeällä ennen verkostoon johtamista. Ottamolle on myönnetty vedenottolupa vuonna 1972. Otettu vesimäärä saa olla enintään 300 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna, mutta paikallisista oloista johtuen Maksinmäeltä ei saada vettä enempää kuin 200 m 3 /d. Vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä Pohjois-Suomen vesioikeus on määrännyt vedenottamon ympärille 3,4 ha:n kokoisen suoja-alueen. Vedenottamoiden tarkkailuohjelma Kaikkien Siikalatvan Vesihuolto Oy:n omistamien vedenottamoiden tarkkailuohjelmia päivitetään parhaillaan. Uusi yhteistarkkailuohjelma korvaa aiemmat Isokankaalle, Paskokankaalle, Täperänkankaalle ja Haaraojalle laaditut tarkkailuoh-

24 jelmat. Uuden ohjelman mukaista tarkkailua tullaan toteuttamaan myös Maksinharjun sekä Matovaara-Kanasaaren pohjavesialueille sijoittuvilla vedenottamoilla. Tarkkailuohjelman mukaan tulee seurata otettavan pohjaveden määrää, pohjaveden korkeutta vedenottamoiden kaivoista sekä pohjavesialueille sijoitetuista pohjaveden havaintoputkista ja pohjavesialueen pohjaveden laatua (kartoitetaan luonnontilaisen pohjaveden laatua ja sen muutoksia) Maksinharjun, Isokankaan, Paskokankaan, Täperänkankaan, Haaraojan sekä Matovaara-Kanasaaren pohjavesialueilla. Vedenottamoiden raakavedestä tulee määrittää seuraavat vedenlaatuparametrit; haju, maku, ulkonäkö, ph, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, ammoniumtyppi, Escherichia coli, koliformiset bakteerit, enterokokit, heterotrofinen pesäkeluku 22 C, nitraattityppi, nitriittityppi, kloridi, sulfaatti, hiilidioksidi, kovuus, CODMn, fosfaatti, happi sekä sameus. Raskasmetallipitoisuuksia määritetään verkostovedestä, mutta harvemmin. 4.1.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset Maksinharjun pohjavesialueen kaakkoisosassa sijaitsee kaksi tutkittua vedenottopaikkaa, joista molemmat ovat entisellä maa-ainesten ottoalueella. Tutkimuspisteistä lähemmäksi Maksinmäen vedenottamoa sijoittuva on tutkittu talvella 1978 1979. Tutkitun vedenottopaikan antoisuudeksi on arvioitu 350 m 3 /d. Vesi on lievästi hapanta, mutta muuten hyvälaatuista. Tutkimuksessa todettiin myös, että pohjaveden pumppaus tästä kohteesta saattaa vähentää Maksinmäen vedenottamolta saatavaa vesimäärää. Pohjavesialueeseen liittyen on suoritettu seuraavat tutkimukset: Kestilän Vesihuolto Oy, 1971. Vedenottamon koepumppaus, Kestilä. Oulun vesipiirin vesitoimisto, 1980. Kestilän ja ympäristökuntien pohjavesitutkimus, Maksinharju, Tutkimuspiste 1, Kestilä.

25 Kuva 3. Selänkankaan pohjavesialueella risteilee paljon hiekkateitä. 4.2 Selänkankaan pohjavesialue 4.2.1 Geologia ja hydrogeologia Selänkankaan pohjavesialue (11 247 002) sijaitsee Kestilän keskustaajamasta lounaaseeen (liite 16, kuva 3) ja on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Sen kokonaispinta-ala on 2,66 km 2 pohjaveden muodostumisalueen pinta-alan ollessa 1,07 km 2. Pohjavettä Selänkankaalla on arvioitu muodostuvan noin 700 m 3 /d. Vesienhoidon suunnittelussa alueen määrällinen ja kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Suurin osa Selänkankaan pohjavesialueen kallioperästä koostuu pegmatiittigraniitista. Vain alueen itäosaan ja keskiosaan ulottuvat kiillegneissialueet. Pohjavesialueen länsiosaan rakennettu vesiosuuskunnan kaivo sijaitsee myös pegmatiittigraniittialueella. (Geologian tutkimuskeskus, 2011). Alue muodostuu harjusta, jonka selännemäinen ydinosa sisältää kivistä soraa ja hiekkaa. Ydinosan aineksesta merkittävä osa on käytetty. Lievealueet sisältävät pääasiassa hiekkaa. Alueen keskiosan pohjoisreunalla ympäristön vesiä imeytynee jonkin verran harjuun ja eteläreunalla pohjavesiä purkaantuu siellä oleville soille. Pohjaveden päävirtaussuunta itäosassa on itään samoin kuin mahdollisesti myös keskiosassa. Harjun pituussuuntaisesta vedenläpäisevyydestä samoin kuin hydraulisesta yhtenäisyydestä suurimmassa osassa aluetta ei ole selvää kuvaa. Tutkitussa pisteessä pohjaveden laatu on hyvää vaikkakin hiukan hapanta.

26 Kuva 4. Selänkankaan pohjavesialueelle sijoittuva vesiosuuskunnan kaivo. 4.2.2 Vedenotto Selänkankaan pohjavesialueen luoteisosassa on paikallisen vesiosuuskunnan, Pihkalan Veden, omistama kuilukaivo, josta talousvetensä saa noin kuusi taloutta (liite 18, kuva 4). Kaivosta otetaan pohjavettä keskimäärin 5 10 m 3 /d, vesi alkaloidaan kalkkikivellä. Kaivo on otettu käyttöön vuonna 1970. 4.2.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset Selänkankaan pohjavesialueen itäosaan, entiselle maa-ainesten ottoalueelle, sijoittuu vuonna 1979 tutkittu vedenottopaikka, jonka antoisuudeksi on arvioitu noin 200 m 3 /d. Vesi on laadultaan hyvää, mutta hieman hapanta. Pohjavesialueeseen liittyen on suoritettu seuraavat tutkimukset: Oulun vesipiirin vesitoimisto, 1980. Kestilän ja ympäristökuntien pohjavesitutkimus, Pakolanselkä, tutkimuspiste 70, Kestilä.

27 Kuva 5. Näkymä Isokankaan pohjavesialueelta. 4.3 Isokankaan pohjavesialue 4.3.1 Geologia ja hydrogeologia Isokankaan (11 247 003) vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue sijaitsee Kestilän keskustaajaman tuntumassa ja sen lounais- sekä eteläpuolella (liite 16, kuva 5). Alueen kokonaispinta-ala on 5,07 km 2 pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pinta-alan ollessa 2,65 km 2. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 1 700 m 3 /d. Vesienhoidon suunnittelussa alueen määrällinen ja kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Pohjavesialue on luokiteltu riskialueeksi. Arviointi perustuu tietoihin alueiden maankäytöstä, ihmistoiminnasta ja pohjaveden laadusta. Tärkeänä tekijänä arvioinnissa on ollut myös alueen merkittävyys vedenhankintaan. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus, 2009). Alue voidaan nimetä riskialueeksi, mikäli sille sijoittuu useita merkittäviä riskitoimintoja tai, jos mm. pohjavesimuodostuman veden laadussa todetaan ympäristönlaatunormien ylityksiä yhdessä tai useammassa havaintopisteessä. Suurin osa Isokankaan pohjavesialueen kallioperästä muodostuu kiillegneissistä. Pohjavesialueen keskiosaan, kiillegneissialueelle, ulottuu kapeahko granaattisillimaniittikiilleliuskevyöhyke. Alueen luoteiskulma on pegmatiittigraniittia, jolle Isokangas III vedenottamo sijoittuu. Isokangas I sijaitsee kiillegneissialueella ja Isokangas II kiillegneissin ja granaatti-sillimaniittikiilleliuskevyöhykkeen rajalla. (Geologian tutkimuskeskus, 2011). Pääosa alueesta muodostuu pinnaltaan melko tasaisesta harjusta. Harju on hiekkavaltainen lukuun ottamatta kapeaa, karkeaa ainesta sisältävää ydinosaa. Etenkin alueen länsiosassa hiekkaa on levinnyt laajalle alueelle esiintyen osittain soiden

28 turvekerrosten alla. Luoteisosassa aluetta harju on hyvin kapea ja paikoitellen siinä esiintyy vajaan metrin vahvuudelta lustosavea hiekka- ja sorakerrosten välissä. Pohjavesiolosuhteiltaan alue on antikliininen pohjaveden purkautuessa ympäröiville soille ja Siikajokeen. Pohjaveden luonnollinen päävirtaussuunta on luoteeseen lukuun ottamatta alueen kaakkoisosaa, missä virtaus on päinvastainen. Laadultaan vesi on hyvää pohjavettä. Kuva 6. Isokangas I vedenottamo. Kuva 7. Isokangas II vedenottamo.

29 Kuva 8. Isokangas III vedenottamo. 4.3.2 Vedenotto Isokankaan pohjavesialueella on kolme pohjavedenottamoa; Isokangas I, II ja III. Pohjavesialueen keskiosassa, teollisuusalueen lähettyvillä sijaitseva Isokangas I on otettu käyttöön vuonna 1979 (liite 19, kuva 6). Vesi otetaan kuilukaivosta. Pohjois-Suomen vesioikeus on myöntänyt vedenottoluvan vuonna 1981 ja sen mukaan pohjavettä saadaan pumpata enintään 400 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Isokangas I ottamolta ei tällä hetkellä johdeta vettä vesijohtoverkostoon. Isokangas I:sta etelään sijaitseva toinen vedenottamo, Isokangas II, on otettu käyttöön vuonna 1984 (kuva 7). Kaivo on kuilukaivo. Pohjois-Suomen vesioikeuden vuonna 1991 myöntämän luvan mukaan kaivosta saa ottaa vettä enintään 400 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Otettu pohjavesi johdetaan Isokangas III:lle käsiteltäväksi ennen verkostoon johtamista. Isokangas II kaivon vedentuotto on vähentynyt. Pohjavesialueelle rakennettu kolmas vedenottamo, Isokangas III, sijoittuu Isokangas I:stä pohjoiseen seututien 822 läheisyyteen (kuva 8). Siitä on Pohjois-Suomen vesioikeuden vuonna 1992 myöntämän luvan mukaan mahdollisuus ottaa talousvettä enintään 400 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Vettä otetaan siiviläputkikaivosta ja se alkaloidaan lipeällä ennen verkostoon johtamista. Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1992. 4.3.3 Pohjavesialueeseen liittyvät hankkeet ja tutkimukset Isokankaan pohjavesialueen keskiosaan on vuonna 2003 tutkittu vedenottopaikka, jonka antoisuudeksi on arvioitu noin 300 m 3 /d.

30 Pohjavesialueeseen liittyen on suoritettu seuraavat tutkimukset: Insinööritoimisto PSV Oy, 1983. Isokankaan pohjavesitutkimus. Oulun vesipiirin vesitoimisto, 1980. Kestilän ja ympäristökuntien pohjavesitutkimus, Isokangas, Kestilä. Oulun vesi- ja ympäristöpiiri, 1991. Pohjavesiselvitys, Kestilän kunta, Isokangas III p. 1/3 koepumppaus.

31 Kuva 9. Yleisnäkymää Sorvonkankaan pohjavesialueelta. 4.4 Sorvonkankaan pohjavesialue 4.4.1 Geologia ja hydrogeologia Kestilän keskustan kaakkoispuolelle sijoittuva Sorvonkankaan pohjavesialue (11 247 004) (liite 16, kuva 9) on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, jonka kokonaispinta-ala on 3,06 km 2. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 1,69 km 2. Pohjavettä alueella muodostuu arviolta 1 200 m 3 /d. Vesienhoidon suunnittelussa alueen määrällinen ja kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Suurin osa pohjavesialueen kallioperästä muodostuu graniitista, jota tavataan pohjavesialueen keskiosissa, jossa myös tutkittu vedenottopaikka sijaitsee. Alueen kaakkois- ja luoteisosa on kiillegneissiä. (Geologian tutkimuskeskus, 2011). Alue muodostuu kahdesta laakeapiirteisestä, hiekkavaltaisesta harjulaajentumasta ja luode-kaakko-suunnassa kulkevasta, soraa ja karkeaa hiekkaa sisältävästä harjuytimestä. Harju on matalimmilta osiltaan ja kaakkoispuoliskoltaan osittain moreenipeitteinen. Myös savea ja silttiä esiintyy välikerroksena harjun reunaosissa. Hienoainespitoiset kerrokset heikentävät vertikaalista vedenläpäisevyyttä, mutta ydinvyöhykkeen horisontaalinen vedenläpäisevyys ja hydraulinen yhtenäisyys lienevät kohtalaiset. Pohjavesiolot alueella ovat antikliiniset pohjaveden purkautuessa ympäröiville soille sekä Siikajokeen ja Mulkuanjokeen. Pohjaveden päävirtaussuunta on ainakin muodostuman luoteispuolella luoteeseen (liite 20). Pohjavesi on alueella yleensä hyvää pohjavettä joskin paikoin hieman rautapitoista.