KEMIÖNSAAREN KUNTA TUULIVOIMAHANKKEI- DEN YHTEISVAIKUTUS- SELVITYS

Vastaanottaja Kemiönsaaren kunta Asiakirjatyyppi Selvitysraportti Päivämäärä helmikuu 2013 Työnumero 1510002348 KEMIÖNSAAREN KUNTA TUULIVOIMAHANKKEI- DEN YHTEISVAIKUTUS- SELVITYS

KEMIÖNSAAREN KUNTA TUULIVOIMAHANKKEIDEN YHTEISVAIKUTUSSELVITYS Päivämäärä 18.2.2013 Laatija Tarkastaja Kuvaus Dennis Söderholm, Hannu Tikkanen, Matti Häkkilä, Heli Lehvola, Sonja Semeri, Janne Ristolainen, Arttu Ruhanen, Veli-Pekka Alkula Raino Kukkonen Kemiönsaaren kunnassa olevien tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusten arvio Viite 1510002348 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi www.ramboll-analytics.fi

SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Arvioitavat hankkeet 2 2.1 Yleistä hankkeista 2 2.2 Högsåra 2 2.3 Nordanå Lövböle 2 2.4 Gräsböle 2 2.5 Misskärr 2 2.6 Stusnäs 3 2.7 Kasnäs 3 2.8 Olofsgård 3 2.9 Påvalsby 3 3. Linnustovaikutukset 5 3.1 Vaikutusmekanismit 5 3.2 Aineisto ja menetelmät 6 3.3 Lintumuuton kuvaus Kemiönsaarilla 6 3.4 Vaikutukset 12 3.4.1 Törmäykset 12 3.4.2 Muut mahdolliset vaikutukset (mm. muuttoreittien siirtyminen, ruokailulentojen siirtyminen) 17 3.5 Lähteet 18 4. vaikutukset lepakoihin 19 4.1 Vaikutusmekanismit 19 4.2 Menetelmät 19 4.3 Hankealueiden erillisselvityksissä havaitut lepakkolajit 20 4.4 Muut hankealueilla mahdollisesti esiintyvät lepakkolajit 21 4.5 Lähteet 21 5. Maisemavaikutukset 22 5.1 Vaikutusmekanismit 22

5.2 Menetelmät 22 5.3 Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytila 23 5.3.1 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet sekä - kohteet 26 5.4 Vaikutusarvio 28 5.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 28 5.4.2 Toiminnan aikaiset vaikutukset lähimaisemaan, etäisyys voimaloista alle 6 km 28 5.4.3 Toiminnan aikaiset vaikutukset kaukomaisemaan, etäisyys voimaloista yli 6 km 40 5.4.4 Toiminnan aikaiset vaikutukset arvokkaisiin maisema- ja kulttuuriympäristöalueisiin sekä -kohteisiin 42 5.5 Yhteisvaikutusten vähentäminen 44 5.6 Epävarmuustekijät 44 5.7 Lähteet 44 6. Meluvaikutukset 46 6.1 Vaikutusmekanismit 46 6.2 Menetelmät 46 6.3 Ohjearvot 47 6.4 Epävarmuustekijät 48 6.5 Vaikutusarvio 49 6.5.1 Päiväaika 49 6.5.2 Yöaika 49 6.6 Yhteisvaikutusten vähentäminen 50 6.7 Lähteet 50 7. Varjostusvaikutukset 51 7.1 Vaikutusmekanismit 51 7.2 Menetelmät 51 7.3 Suunnitteluohjearvot 52 7.4 Epävarmuustekijät 52 7.5 Vaikutusarvio 53 7.6 Yhteisvaikutusten vähentäminen 53 7.7 Lähteet 53 8. Sähköverkon välityskapasiteetti 55 8.1 Tausta 55 8.2 Menetelmät 55 8.3 Kemiönsaaren sähköverkon nykytilanne ja kapasiteetti 55

8.3.1 Fingridin sähköasema 55 8.3.2 Fortumin suurjännitteinen jakeluverkko 55 8.3.3 Fingridin kantaverkko 56 8.4 Tuulivoimahankkeiden aiheuttamat investoinnit sähköverkkoon 56 8.4.1 Sähköverkkoon liittyminen Kemiönsaarella 57 8.5 Hankekohtainen tarkastelu 57 8.5.1 Gräsböle 57 8.5.2 Nordanå Lövböle 58 8.5.3 Olofsgård 58 8.5.4 Misskärr 58 8.5.5 Stusnäs 58 8.5.6 Påvalsby 58 8.5.7 Kasnäs 58 8.6 Lähteet 59 9. Johtopäätökset 60 9.1 Linnustovaikutukset 60 9.2 Vaikutukset lepakoihin 61 9.3 Maisemavaikutukset 61 9.4 Melu- ja välkevaikutukset 61 9.5 Sähköverkon välityskapasiteetti 63

LIITTEET Liite 1 Maisemavaikutusalueet tuulivoimaloiden lähialueilla Liite 2 Maisemavaikutussektorit Liite 3 Maisemavaikutustaulukko Liite 4 Meluvaikutukset päivällä Liite 5 Meluvaikutukset yöllä Liite 6 Varjostusvaikutukset KARTTAMATERIAALI Maastotietokanta ja rasteritaustakartat Maanmittauslaitos

1 1. JOHDANTO Kemiönsaaren kunnan tekninen lautakunta on päättänyt teettää yhteisvaikutusselvityksen kunnassa olevista tuulivoimahankkeista. Lautakunta päätti asiasta kokouksessaan 23.10.2012 ja kokouspöytäkirjan perusteluissa todetaan, että: "Kemiönsaarella löytyy paljon kiinnostusta tuulivoimaa kohtaan. Kunnassa on tällä hetkellä aktiivisessa vaiheessa neljä tuulivoiman osayleiskaavaa sekä osa asemakaavaa, johon suunnitellaan tuulivoimaa. Lisäksi julkisuudessa on ollut puhetta vielä kahdesta muusta tuulivoimapuistosta. Jokaisessa kaavaprosessissa tutkitaan tuulivoiman vaikutuksia. Kaikkien kaavojen kohdalla tehdään ainakin seuraavat perusselvitykset: liito-oravaselvitys, muinaisjäännösinventointi, muuttolintuselvitys, selvitys pesivistä lintukannoista, kasvillisuusselvitys, lepakkoselvitys, maisemaselvitys ja havainnekuvat. Lisäksi kaavaselostuksessa selvitetään myös vaikutuksia moneen muuhun asiaan, kuten meluun, välkkeeseen, eläimistöön, virkistykseen sekä ihmisten elinoloihin ja terveyteen. Kunkin kaavan kohdalla selvitykset antavat kuvan tuulivoiman vaikutuksista kaavaalueelle ja lähiympäristöön. Koska käynnissä on näin monta tuulivoimakaavaa, ja lisää on mahdollisesti tulossa, tulee myös ajankohtaiseksi selvittää tuulivoimapuistojen, ja täten eri kaavojen, yhteisvaikutukset. Vaikkakin kunkin kaava-alueen tuulipuistojen vaikutukset on selvitetty perusteellisesti, eivät vaikutukset laajemmassa perspektiivissä välttämättä kuitenkaan ole kaikenkattavat. Tilanteen varmistamiseksi näiden yhteisvaikutuksista täytyy tehdä selvitys." Yhteisvaikutusselvitykseen on otettu mukaan kuusi osa-aluetta: vaikutukset linnustoon ja erityisesti muuttolinnustoon, vaikutukset lepakoihin, vaikutukset maisemaan, meluvaikutukset, välkevaikutukset ja vaikutukset sähkönsiirtokapasiteettiin. Nämä ovat sellaisia osa-alueita, joihin vaikuttaa useamman tuulivoimapuiston olemassaolo. Esimerkiksi vaikutukset kasvillisuuteen tai liito-oraviin ovat enemmän hankekohtaisia eikä näihin kohdistuvat vaikutukset ole yhteisiä muiden hankkeiden kanssa. Myös melu- ja välkevaikutukset ovat melko paikallisia, mutta kun osa hankkeista sijaitsee lähellä toisiaan, yhteisvaikutukset näiden kesken on tarkasteltu myös melun ja välkkeen osalta. Tässä yhteisvaikutusselvityksessä on käytetty lähtöaineistona tuulivoimahankkeista laadittuja erillisselvityksiä, maakuntaliiton selvityksiä sekä muilta toimijoilta saatua tietoa. Yhteisvaikutusselvityksen on toteuttanut Ramboll Finland Oy ja siihen ovat osallistuneet FM suunnittelumaantieteilijä Dennis Söderholm (projektipäällikkö, paikkatiedot), FM biologi Hannu Tikkanen ja FM biologi Matti Häkkilä (linnustovaikutukset), FM biologi Heli Lehvola (lepakkovaikutukset), maisemaarkkitehti Sonja Semeri (maisemavaikutukset), insinööri (amk) Arttu Ruhanen ja insinööri (amk) Janne Ristolainen (melu- ja välkevaikutukset) sekä diplomi-insinööri Veli-Pekka Alkula (vaikutukset sähkönsiirron kapasiteettiin). Käännöksen ruotsiksi on tehnyt Marita Storsjö. Yhteisvaikutusselvitys perustuu niihin tietoihin tuulivoimahankkeista, jotka olivat saatavilla tammikuun 2013 loppuun mennessä. Selvityksestä on järjestetty viranomaispalaveri 13.2.2013 Turussa. Tätä selvitystä on mahdollista päivittää, mikäli hankkeista ilmenee uutta tietoa tai uusia hankkeita käynnistyy.

2 2. ARVIOITAVAT HANKKEET 2.1 Yleistä hankkeista Tuulivoimapuisto koostuu varsinaisten voimaloiden lisäksi sähköasemasta sekä sähkönsiirto- ja huoltotieverkostoista. Yhtä tuulivoimalaa varten tarvittavan rakennuspaikan koko on noin 60 x 80 metriä. Voimalan perustus on kooltaan 10 x 10 tai 20 x 20 metriä perustustavasta riippuen. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan yleensä 20 kv maakaapeleilla. Maakaapelit kaivetaan noin 0,7 metrin syvyyteen ja sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan teiden yhteyteen. Kaapelikaivannon leveys on noin 0,4 metriä. Niiltä osin kun kaapeli kulkee ohuen maanpeiton alueella, kaapelit sijoitetaan betonikaukaloon. Tuulivoimaloille johtavat tiet ovat leveydeltään 4 6 metriä. Tiet pohjustetaan murskeella ja päällystetään hiekalla ja soralla. Tiestössä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevat metsäautotiet, joita parannetaan. 2.2 Högsåra Kemiönsaaressa on 3 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa Högsårassa. Via Wind Oy omistaa saarella kolme 2 MW:n tehoista tuulivoimalaa, jotka on otettu käyttöön vuonna 2007. Tuulivoimaloiden tornin korkeus on 65 metriä ja roottorin halkaisija 72 metriä. Vuonna 2010 jokainen voimala tuotti keskimäärin noin 3 500 MWh/a. 2.3 Nordanå Lövböle Nordanå Lövbölessä vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 31 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Varsinais-Suomen Energia Oy. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 135,4 141 metriä, roottorien halkaisija 101 117 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400 500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 2,3 4 MW. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan maakaapeleilla. Hankealueelle sijoitettavan sähköaseman sijainnille on kaksi vaihtoehtoa. Sähköasema liitetään alueelliseen sähköverkkoon uudella noin 4,5 kilometriä pitkällä 110 kv:n ilmajohdolla tai maakaapelilla. Ilmajohdolle on kaksi reittivaihtoehtoa. Viimeisimmät vaiheet hankkeessa oli ympäristövaikutusten arviointi ja osayleiskaavaluonnos, jotka esiteltiin marraskuussa 2012. 2.4 Gräsböle Gräsbölessä vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 5 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Lounaisvoima Oy. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 135,4 141 metriä, roottorien halkaisija 101 117 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400 500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 2,3 4 MW. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan 20 kv maakaapeleilla. Sähköasema rakennetaan nykyisen 110 kv ilmajohdon viereen. Hankesuunnitelman mukaan rakennetaan 20 kv ilmajohto voimaloiden 1 ja 3 välillä, joko kokonaan tai osittain. Viimeisin vaihe hankkeessa oli osayleiskaavaluonnoksen nähtävilläolo kesällä 2012. Hankkeen selvityksiä on täydennetty talvella 2012/2013. 2.5 Misskärr Misskärrissä vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 9 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Taaleritehtaan Tuulipuisto I Ky. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 120 metriä, roottorien halkaisija 117 metriä ja voi-

3 maloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400 500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on 2,4 MW. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan maakaapeleilla. Sähköasema rakennetaan nykyiselle Taalintehdas Kemiö 110 kv -voimalinjan viereen noin 4 km hankealueesta. Maakaapelireitille on eteläinen ja pohjoinen vaihtoehto. Viimeisin vaihe hankkeessa oli osayleiskaavaluonnoksen nähtävilläolo marraskuussa 2012. 2.6 Stusnäs Stusnäsissa vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 5 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Saba Wind Oy Ab. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan 94 tai korkeintaan 124 metriä, roottorien halkaisija korkeintaan 113 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400 500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 2,3 3 MW. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan 20 kv maakaapeleilla. Sähköaseman sijainnista ei ole vielä tarkempaa suunnitelmaa. Hankkeesta on julkaistu osallistumis- ja arviointisuunnitelma, mutta kaavaluonnosta ei ole vielä esitetty. 2.7 Kasnäs Kasnäsissa vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 3 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Saba Wind Oy Ab. Voimaloiden napakorkeus ja roottorien halkaisija ei ole vielä tarkemmin suunniteltu. Tässä selvityksessä on oletettu, että voimaloiden napakorkeus in 120 metriä. Voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400 500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähkötehosta ei ole tarkempaa tietoa. Sähkönsiirto on oletettu tapahtuvan uudella merikaapelilla Kasnäsista Taalintehtaalle, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole tehty. Hankkeesta on tehty kaavoituspäätös, mutta muuten hanke on alkuvaiheessa. 2.8 Olofsgård Olofsgårdin hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle noin 15 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Föreningen Konstsamfundet r.f. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 140 metriä, roottorien halkaisija 120 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400 500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 3 MW. Hanke sijoittuu Taalintehdas Kemiö-voimalinjan molemmin puolin, jonka viereen rakennetaan uusi sähköasema. Hankkeesta tehdään ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiohjelmaa on tarkoitus julkaista keväällä 2013. Kaavoituspäätöstä ei ole tehty. 2.9 Påvalsby Påvalsbyhyn suunnitellaan osuuskuntamuotoinen tuulivoimaprojekti Ahvenanmaan esikuvien mukaisesti. Kemiönsaaren kunta toimii hankkeen koordinoijana. Hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 15 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto kahdessa vaiheessa (6+9 kpl). Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 100 120 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 500 700 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 3 3,6 MW. Hankkeesta ei ole vielä tehty kaavoituspäätöstä.

Kuva 2-1. Kartta Kemiönsaaren tuulivoimahankkeista. 4

5 3. LINNUSTOVAIKUTUKSET 3.1 Vaikutusmekanismit Tuulivoimahankkeilla on erilaisia vaikutuksia linnustoon. Näistä tärkeimpiä ovat törmäykset tuulivoimaloihin, elinympäristön muuttuminen rakentamistoimenpiteiden seurauksena ja muuttoreittien siirtyminen lintujen välttäessä tuulivoimapuistojen läheisyydessä lentämistä. Lintujen muutto ohjautuu usein selville maastosta erottuville johtolinjoille. Monet lajit pyrkivät välttämään suurten avoimien alueiden, kuten järven- ja merenselkien ylitystä. Petolinnut käyttävät muuttaessaan hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, joita ei vesistöjen ylle synny. Niinpä niiden muuttoreitit seuraavat usein vesistöreittejä ja rannikoita. Kun vielä osa lajeista käyttää muutolla suunnistaessaan selkeitä maamerkkejä, kuten jokia, järviä, harjujaksoja tai suuria peltoaukeita, voi lintujen muuttoliikenne sopivilla paikoilla olla hyvinkin runsasta. Suomessa tärkeimmät lintujen muuton johtolinjat sijaitsevat yleensä rannikolla. Meren äärellä, jossa tuuli on yleensä sisämaata voimakkaampaa, ovat edellytykset tuulivoiman hyödyntämiselle parhaat. Niinpä rannikkoalueille rakennettavien tuulivoimalaitosten linnustovaikutuksia tulee arvioida huolellisesti. Tuulivoiman eri lintulajeille aiheuttama haitta ja häiriö vaihtelee suuresti lajiryhmän mukaan. Esimerkiksi kurkien on todettu muuttaessaan halukkaasti väistävän tuulipuistoalueita, ja ne saattavat kiertää kauaksi erottuvat tuulivoimala-alueet jopa kilometrien etäisyydeltä. Toisaalta monet suuret petolinnut, kuten esimerkiksi merikotka, vaikuttaisivat olevan välinpitämättömiä tuulivoimalaitoksia kohtaan, ja mm. norjalaisissa tutkimuksissa tuulivoima-alueen läpi lentävän merikotkan riski törmätä tuulivoimalaitoksen roottoreihin on arvioitu korkeaksi (Bevanger ym. 2010). Osaltaan riski voi johtua siitä, että petolinnut käyttävät lentäessään hyväksi nousevia ilmavirtauksia, ja ne eivät kaarrellessaan ole erityisen ketteriä lentäjiä, mutta myös petolintujen saalistustaktiikkaa on esitetty korkean riskin osasyyksi. Saalistaessaan kotkat kaartelevat korkealla ja tarkkailevat alhaalla näkyvää liikettä. Tällöin edessä näkyvät tuulivoimalaitokset saattavat jäädä linnuilta ajoissa huomaamatta. Tuulivoimahankkeilla voi hankekohtaisten linnustovaikutusten ohella olla myös yhteisvaikutuksia, mikäli useita tuulivoimapuistoja sijoitetaan lähelle toisiaan tai samojen lintujen käyttämien muuttoreittien läheisyyteen. Mahdollisia vaikutusmekanismeja muuttolintujen osalta ovat tuulivoimapuistojen aiheuttamat kumulatiiviset törmäysriskit sekä tuulivoimala-alueiden vaikutukset lintujen muuton ohjautumiseen ja muuttoreitteihin. Mikäli lintu joutuu lentämään usean tuulivoimaalueen läpi, kertautuu myös törmäysriski. Suomessa lintujen pääasiallinen muuttosuunta on keväällä lounaasta koilliseen ja syksyllä päinvastoin. Tämän johdosta muutto pakkautuu etenkin syksyisin länsi- ja lounaisrannikolle ja siellä erityisesti lounaaseen suuntautuviin niemenkärkiin. Keväisin mereltä saapuvien lintujen muuttoputki on leveämpi, mutta esimerkiksi merenlahdet toimivat tärkeinä sisämaahan suuntautuvina johtolinjoina. Erityisesti varhain keväällä, jolloin maastossa on vielä lunta myös suuret peltoaukeat, joilta lumi yleensä sulaa ensimmäiseksi, houkuttelevat suuria lintumääriä ja ohjaavat myös niitten muuttoa. Muuttolintujen on esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa havaittu pyrkivän sovittamaan lentoreittinsä siten, etteivät ne joudu turhaan lentämään tuulivoimaloiden lapojen välittömässä läheisyydessä (Desholm & Kahlert 2005, Petersen ym. 2006). Tästä syystä tuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksena voidaan havaita lintujen muuttoreittien siirtymistä lintujen väistäessä niiden lentoreitille osuvia tuulivoimalaitoksia. Muuttoreitti siirtyy luonnollisesti sitä enemmän, mitä suurempaa tuulipuistoa linnut joutuvat väistämään. Mikäli useita tuulipuistoja sijaitsee lähekkäin, joutuvat niitä väistävät linnut entistä kauemmaksi muuttoreitiltään. Vaikutukset voivat tällöin olla merkittäviä. Linnun harhautuessa normaalireitiltään voi sillä olla tavanomaista vähemmän lepäily- ja ruokailualueita, mikä saattaa vaikuttaa linnun kuntoon ja selviytymiseen. Toisaalta esimerkiksi petolintujen joutuessa väistämään hyville kaartelupaikoille rakennettuja tuulivoimalaitoksia, ne saattavat joutua lentämään aktiivisesti uutta kaartelupaikkaa etsien, mikä on linnuille normaalia kaarteluun ja liitoon perustuvaa muuttolentoa merkittävästi

6 rasittavampaa. Toisaalta väistöliikkeet pienentävät myös mahdollisten törmäysten todennäköisyyttä, minkä takia hankkeiden aiheuttama kumulatiivinenkin törmäyskuolleisuus voi jäädä ennakoitua pienemmäksi. Myös sähkösiirtoverkolla voi olla linnustovaikutuksia. Sähkölinjojen raivaus muuttaa elinympäristöjä, ja etenkin ilmajohtojen osalta vaikutus on pitkäaikainen. Ilmajohdot muodostavat myös merkittävän törmäysriskin linnuille. Etenkin kanalinnut ovat usein alttiimpia törmäämään ilmajohtoihin etenkin, jos ne sijaitsevat metsäisen ympäristön keskellä. Maajohtojen osalta vaikutukset aiheutuvat pääosin linjan perustamisen aikaisiin häiriöihin ja elinympäristömuutoksiin. 3.2 Aineisto ja menetelmät Tämän yhteisvaikutusarvion aineistona on käytetty sekä erillishankkeiden yhteydessä tehtyjä selvityksiä, että lintuharrastajien Kemiönsaarella vuosina 2008 2012 tekemiä havaintoja. Havainnot saatiin Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry:ltä, ja yhteyshenkilönä toimi yhdistyksen aluevastaava Kalle Rainio. Kemiönsaari on tunnettu suurista lintumääristään varsinkin syysmuuton aikaan. Nykyisin kymmenet lintuharrastajat vierailevat alueella erityisesti petolintumuuttoa havainnoidakseen. Kemiönsaarella on havaittu myös lukuisia lintuharvinaisuuksia, mikä kertoo osaltaan alueen kautta muuttavien lintujen määrästä ja erityisesti havainnointiaktiivisuudesta. Alueen linnustollista arvoa arvioitaessa käytettiin myös Varsinais-Suomen Liiton teettämää yhteenvetoa: Varsinais-Suomen tärkeät lintualueet. Faunatica 2012. Selvityksessä käytetyt erillishankkeiden yhteydessä tehdyt linnustoselvitykset: Gräsböle ja Nordanå-Lövböle Kemiönsaaren Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen tuulipuistohankkeiden ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011. Suomen Luontotieto 2011. Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen Lintujen syysmuuton selvitys 2011. Suomen Luontotieto 2011. Kemiönsaaren Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen tuulipuistojen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton selvitys 2012. Luomen Luontotieto 2012. Misskärr Misskärrin tuulipuiston pesimälinnustoselvitys. Ramboll Oy 2012. Kemiönsaaren Misskärrin tuulipuistoalueen ympäristöselvitykset. Selvitys alueen merkityksestä lintujen muuttoreittinä. Suomen Luontotieto 2012. Kasnäs Kasnäsin tuulivoimapuiston linnusto- ja kasvillisuusselvitys. Ramboll Oy 2012. Stusnäs Stusnäsin tuulivoimapuiston linnusto- ja kasvillisuusselvitys. Ramboll Oy 2012. 3.3 Lintumuuton kuvaus Kemiönsaarilla Kemiönsaaren kautta kulkee merkittävä muuttoreitti, ja monien lajien määrät ovat vähintäänkin alueellisesti merkittävällä tasolla (TLY kirjall.). Erityisesti kurkia nähdään syksyisin runsaasti ja myös petolintujen muuttajamäärät ovat huomattavia. Merikotkia esiintyy alueella ympäri vuoden, ja parhaina päivinä saattaa yhdeltä havaintopaikalta nähdä yli 20 yksilöä. Kemiönsaaren merkitys lintujen muuttoreittinä perustuu useimpien lintujen taipumukseen välttää meren ylitystä ja lentää viimeiseen asti maa-alueiden yllä. Siten niiden muuttovirta pakkautuu niemenkärkiin ja vesistöreittien varrella. Tämä niin sanottu suppilovaikutus näkyy Kemiönsaarella erityisesti syksyllä, jolloin lounaaseen muuttavat linnut pakkautuvat mantereen jatkeena sijaitsevalle Kemiönsaarelle jatkaakseen joko meren yli Viroon tai saaristoa seuraillen kohti Ahvenan-

7 maata ja Ruotsia. Keväällä lintujen saapuessa leveänä rintamana meren yli, ei suppilovaikutusta ole niin selvästi havaittavissa, ja useimpien lajien muuttajamäärät ovat Kemiönsaarella selvästi pienempiä. Kuitenkin pitkälle sisämaahan ulottuvat merenlahdet ohjaavat jonkin verran muuttoa, ja esimerkiksi Varsinais-Suomen Liiton teettämän selvityksen mukaan (Faunatica 2012) Paimionja Halikonlahti ohjaavat ja keräävät muuttoa melko voimakkaasti. Havainnointipaikat Tiira-lintutietopalvelun havaintojen tallennusjärjestelmässä on runsaasti tietoja Kemiönsaarelta. Suosituin havainnointipaikka on Björkbodan suurehko peltoaukea Kemiönsaaren länsiosassa, Dragsfjärdin taajaman koillispuolella. Alueen keskellä on kukkula, josta on lähes esteetön näkyvyys joka suuntaan, joten paikka on muutontarkkailijoiden suosiossa. Björkbodassa on havainnoitu muuttoa kattavasti, etenkin syksyisin (vuosina 2008 2012 syyskuussa keskimäärin 21 havaintopäivää, TLY kirjall.), mutta myös keväisin ja jonkin verran kesäisin. Laajan näkyvyyden ansiosta Björkbodasta käsin saadaan melko hyvä kuva myös laajemman alueen muuttovirroista ja muuton kulusta. Björkbodan alue on todettu maakunnallisesti erittäin tärkeäksi muuttoalueeksi ja muuton solmukohdaksi erityisesti syksyisin (TLY kirjall.). Lintujen muuttovirta kulkee tarkkailukukkulan molemmin puolin ja myös päältä. Siten muuttajamäärien suuruusluokka ja lajisto ovat hyvin tiedossa, ja syksyn summat antavat melko hyvän käsityksen myös todellisesta alueen kautta kulkevasta muutosta etenkin isokokoisten lajien osalta. Syysmuuton pääväylä kulkee Björkbodasta kohti Kasnäsin kärkeä, josta suuri osa linnuista jatkaa etelään tai kaakkoon kohti Viron rannikkoa. Toisaalta esimerkiksi suuri osa varpus- ja hiirihaukoista poistuvat Suomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, ja niiden päävirta kulkee usein Björkbodan kohdalla lounaaseen tai jopa länteen. Lövön kallio sijaitsee Kemiönsaaren eteläosassa, noin 6 kilometriä Kasnäsin pohjoispuolella. Alueelta on hyvä näkyvyys joka suuntaan, joten myös tämä paikka soveltuu muuton seurantaan. Etenkin petolintumuuttoa on paikalla seurattu jonkin verran, mutta havaintopäiviä on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Björkbodassa. Alueen kautta kulkee kuitenkin merkittävä muuttoväylä, sillä monien lajien muuttovirta sumppuuntuu Kasnäsin kärkeen. Kuitenkin mm. hiirihaukan muuttovirta suuntautuu Lövön kohdalla enimmäkseen länteen. Seuraavassa on esitetty tarkemmin merkittävimpien lajien muuttoa Kemiönsaarella ja alueen merkitystä niiden muuton kannalta.

8 Kuva 3-1. Havainnointipaikat joiden tietoihin linnustoselvitys pääosin perustuu. Kurki Kurki on runsastunut Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, ja myös kurjen muuttajamäärät ovat selvässä kasvussa. Kun vielä 1990-luvulla suurimmat päiväsummat olivat enintään 5000 lintua, voi nykyisin sopivana muuttopäivänä nähdä selvästi yli 10 000 muuttavaa kurkea. Kurkimuuton painopiste on aina ollut läntisessä Suomessa, sillä tärkeimmät lepäilyalueet sijaitsevat Pohjanmaalla, ja kurkien pääasiallinen muuttosuunta on suoraan etelään. Koska kurki suurikokoisena lajina käyttää hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, välttää se yleensä viimeiseen asti lentämistä meren yllä, jossa nousevia ilmavirtauksia ei juuri synny. Niinpä muutto, joka sisämaassa saattaa kulkea laajalla rintamalla, keskittyy lounaisella rannikolla niemenkärkiin ja suurille saarille ennen pakollista meren ylitystä. Kemiönsaarella kurkimuuttoa on seurattu enimmäkseen Björkbodan peltoaukealla. Kurkien syksyinen muuttoreitti vaihtelee jonkin verran vallitsevien tuuliolosuhteiden mukaan siten, että kovalla lännenpuoleisella tuulella linnut painuvat kauemmaksi itää kun taas itätuuli painaa linnut länteen. Vuosittaiset muuttomäärät vaihtelevat siksi suuresti. Syksyjen 2006 2012 muuttosummat vaihtelevat 5.332 ja 16.336 kurjen välillä. Parhaina muuttopäivinä on yhdeltä paikalta nähty tuhansia lintuja: 24.9.2012 7.776 yksilöä, 16.9.2011 4.660, 22.9.2010 5.570, 14.9.2009 8.890 ja 9.10.2006 7.745. Yli tuhannen linnun muuttopäiviä on ollut 13. Kurjen kevätmuutto jakaantuu usein useammille muuttopäiville kuin syksyllä, joten päiväsummat ovat yleensä syksyä pienempiä. Myös muuttoreitti on leveämpi, ja yleensä pääjoukot saapuvat Suomeen Turun ja Helsingin välisellä rannikkokaistaleella, yleensä kuitenkin Hangon itäpuolelta. Myös Kemiönsaaren kautta muuttaa joinain keväinä runsaasti kurkia. Björkbodassa kevätmuutto ei ole yhtä näyttävää kuin syysmuutto, mutta muilla Kemiönsaaren suosituilla muutontarkkailupaikoilla, Lövössä ja Galtarbynlahdella on havaittu hyviä muuttopäiviä myös keväisin, parhaana Lövön 1.099 muuttavaa 19.4.2012 ja Galtarbyn 630 muuttavaa 20.4.2012. Kurjen osalta on huomattava, että laji on suurikokoinen ja erityisesti suuret parvet on sopivalta havaintopaikalta mahdollista nähdä hyvin kaukaa. Siten kaikki havaitut linnut eivät ole välttämättä muuttaneet havaintopaikan yli. Muuton pääväylä kulkee kuitenkin syksyisin Björkbodan peltojen yli kohti Kasnäsiä, josta kurjet jatkavat etelään kaakkoon kohti Viroa.

9 Merikotka Merikotka on Kemiönsaaren alueella nykyisin suhteellisen tavallinen näky. Laji pesii erityisesti pienillä, metsäisillä saarilla, mutta myös Kemiönsaaren pääsaarella on ainakin kaksi lajin reviiriä (Varsinais-Suomen ELY-keskus). Kaikkiaan Kemiönsaaren ympäristöstä (20 km:n säteellä tuulivoima-alueista) tunnetaan 21 asuttua merikotkareviiriä. Paikallisten, pesivien lintujen lisäksi alueella tavataan runsaasti kierteleviä, pesimättömiä lintuja, jotka liikkuvat laajalti eri puolella saarta, myös saaren sisäosissa. Esimerkiksi Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen mukaan vuosina 2008 2012 alueella havaittiin huhti lokakuun aikana yli 10 linnun päiväsummia 63 päivänä. Merikotkan runsautta alueella kuvaa se, että jopa yli 20 linnun päiväsummia on laskettu useina päivinä saaren eri kolkissa. Suurimpia päiväsummia ovat esimerkiksi Björkbodassa 9.10.2011 nähty 28 lintua ja Lövössä 25.9.2011 laskettu 25 kiertelevää merikotkaa. Lisäksi talviaikaan Saaristomerellä talvehtii merkittävä määrä pohjoisen Venäjän merikotkakannasta, mutta etenkin kovina jäätalvina linnut keskittyvät liikkumaan enimmäkseen jäänreunan tuntumassa. Kuva 3-2. Merikotkien pesät (siniset pallot) tuulivoima-alueiden (vihreät neliöt) läheisyydessä.

10 Maakotka Maakotkan tärkein muuttoreitti Suomessa kulkee etelärannikkoa pitkin itään, Kaakkois-Suomen kautta Venäjän puolelle ja edelleen kaakkoon. Toinen tärkeä reitti kulkee Turun saariston ja Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Kemiönsaarella, kuten usein muuallakin, merikotkamäärät ovat selvästi suurempia kuin maakotkan. Kuitenkin parhaina syksyinä esimerkiksi Björkbodassa on laskettu merkittäviä määriä maakotkia, josta esimerkkinä syksyn 2008 26 muuttavaa. Maakotkan muuttajamäärät vaihtelevat kuitenkin vuosittain, ja esimerkiksi syksyllä 2012 havaittiin vain yksi maakotka. Lövössä määrät ovat olleet hieman pienempiä, mikä saattaa osin johtua vähäisemmästä havainnoinnista, mutta silti parhaana syksynä on havaittu 19 maakotkaa. Esimerkiksi vuonna 2012 todettiin Suomessa 245 asuttua maakotkareviiriä, joilta tavattiin 180 rengastusikäistä poikasta. Kun maakotkien vanhat linnut pysyttelevät ympäri vuoden reviirillään ja muuttomatkalle lähtevät vain nuoret ja suuri osa esiaikuisista linnuista, voidaan todeta Kemiönsaaren kautta muuttavan merkittävän osan maamme maakotkista (poikastuotannosta). Hiirihaukka Hiirihaukan tärkeimmät muuttoreitit Suomessa ovat syksyisin etelärannikko, jossa päämuuttosuunta on itä, ja lounaissaaristo, josta hiirihaukat lentävät Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Keväisin muutto jakaantuu yleensä useammalle päivälle kuin syksyllä, ja päiväkohtaiset summat ovat pienempiä. Lounaissaariston kautta muuttaa kuitenkin keväisinkin suuria määriä hiirihaukkoja. Hiirihaukan syysmuutto on vilkasta Björkbodassa, josta linnut suuntaavat yleensä lounaaseen tai länteen. Suurimmat määrät on havaittu syksyllä 2011, jolloin syksyn summa oli 911 hiirihaukkaa. Parhaina muuttopäivinä, 2.10.2011, nähtiin 198 hiirihaukkaa ja 9.10.2011 143 hiirihaukkaa. Myös Lövön kallio on vilkkaan petoreitin varrella, ja paikalta laskettiin 9.10.2011 peräti 239 länteen muuttanutta hiirihaukkaa ja lisäksi 39 lajilleen määrittämätöntä Buteo-suvun haukkaa. Sinisuohaukka Muiden petolintujen tavoin myös sinisuohaukkoja nähdään Kemiönsaarella syksyisin selvästi kevättä enemmän. Viime vuosien parhaan syksyn, 2011, summa on Björkbodan osalta 188 muuttavaa sinisuohaukkaa, kun paras kevätsumma on Lövön 4 muuttavaa keväältä 2012. Parhaat päiväsummat ovat edellä mainituilla alueilla samaa suuruusluokkaa, sillä Björkbodan paras muutto on 26.9.2012 laskettu 31 muuttavaa ja Lövön 26.9.2012 laskettu 23 muuttavaa sinisuohaukkaa. Varpushaukka Varpushaukka on petolinnuistamme yksi selvimmin lounaaseen muuttavista lajeista. Etelärannikolla varpushaukkoja nähdään yleensä eniten Hankoniemellä, mutta myös lounaissaariston kautta muuttaa merkittäviä määriä varpushaukkoja. Erityisesti syysmuutto on alueella ajoittain vilkasta. Yli sadan linnun muuttopäiviä on mm. Björkbodassa viimeisen viiden vuoden aikana laskettu 16. Parhaat Kemiönsaarella havaitut muutot ovat 4.9.2011 Björkbodan 308 muuttavaa ja 26.9.2010 Lövön 191 muuttavaa. Syksyn kokonaismäärät kohoavat usein yli tuhanteen varpushaukkaan, ja 2011 havaittiin kaikkiaan 1.700 muuttavaa lintua. Keväisin määrät ovat yleensä pienempiä, ja esimerkiksi Björkbodan paras kevätsumma on vuoden 2010 48 muuttavaa. Viimeisen viiden kevään paras päiväsumma on Galtarbynlahden 25 muuttavaa 5.4.2010. Todennäköisesti varpushaukkoja kuitenkin muuttaa alueen kautta enemmän myös keväisin. Muutto on kuitenkin ajoittunut pidemmälle jaksolle, ja toisaalta havainnointi ei ole keväisin yhtä kattavaa kuin syksyllä. Joutsenet Kemiönsaarella ei ole havaittu erityisen merkittäviä joutsenmuuttoja. Osaltaan syynä voi olla laulujoutsenen syysmuuttokauden kesto, sillä viime vuosina päämuutto on voinut tapahtua vasta joulukuussa, joskus jopa tammikuun alussa. Toisaalta kevätmuutto voi alkaa jo maaliskuun alussa. Siten muuttokausi ajoittuu suurelta osin aikoihin, jolloin kattavaa muutonseurantaa ei alueella

11 yleensä ole. Suurin joutsenmuutto on havaittu Lövön kalliolta 6.11.2010, jolloin havaittiin 44 muuttavaa laulujoutsenta. Laulujoutsenia kuitenkin lepäilee Kemiönsaaren pelloilla kohtalaisen suuria määriä. Saaristossa yleisesti pesivät kyhmyjoutsenet ovat yleensä sidoksissa mereen, eivätkä ne juuri liiku saaren sisäosissa. Myöskään sisämaassa niitä ei juuri pesi, joten havainnot alueen kautta muuttavista joutsenista koskenevat kaikki laulujoutsenia. Havaintojen perusteella Kemiönsaaren kautta ei muuta merkittäviä määriä laulujoutsenia. Hanhet Kemiönsaari ei sijoitu metsähanhien päämuuttoreitille, sillä keväisin suurin osa hanhista saapuu Suomeen Selkämeren yli Satakuntaan ja Pohjanmaalle, minkä kautta muuttaa 10.000 20.000 hanhea. Syksyisin hanhien muuttoreitti kulkee selvästi leveämmällä rintamalla, ja myös Kemiönsaarella nähdään ajoittain kohtalaista metsähanhimuuttoa. Parhaana muuttopäivänä, 26.9.2010, Björkbodassa nähtiin 604 muuttavaa metsähanhea ja samalta syksyltä on myös suurin syyssumma, 631 muuttavaa. Viime vuosien toiseksi paras muutto on selvästi pienempi, 235 muuttavaa 6.10.2012, eivätkä syyssummatkaan ole merkittäviä. Voidaankin todeta, että Kemiönsaari ei ole metsähanhen päämuuttoreitillä. Varsinaista merihanhimuuttoa ei useinkaan Suomessa nähdä, ja Kemiönsaaren merkitys merihanhille painottuu voimakkaasti merenlahdilla lepäilijöihin ja pelloilla ruokaileviin lintuihin. Koska merihanhien liikehdintä yöpymis- ja lepäilypaikkojen ja ruokailupeltojen välillä on päivittäistä, ja koska Sjölaxissa saattaa loppukesällä lepäillä tuhansia merihanhia, nähdään lajia yleisesti eri puolilla saarta etenkin loppukesän ja syksyn aikana. Suurimmat peltokerääntymät on laskettu Björkbodassa, jossa 18.9.2010 ruokaili 820 ja 22.9.2012 660 merihanhea. Muualla Kemiönsaarella kerääntymät ovat yleensä pienempiä, mutta niistä mainittakoon keväinen 32 kiertelevää lintua 5.5.2012 Galtarbynlahdella. Valkoposkihanhen levinneisyys on kahtiajakautunut. Siperiassa pesivien, arktisten valkoposkihanhien lisäksi Itämeren piirissä pesii nykyisin runsastuva valkoposkihanhipopulaatio. Näitä Saaristomerellä pesiviä valkoposkihanhia nähdään Kemiönsaarellakin enenevässä määrin etenkin syksyisin. Kuitenkin merkittävimmät muuttohavainnot Kemiönsaarella on tehty arktisten hanhien syksyisen päämuuton aikana, joka joinain syksyinä yltää myös Varsinais-Suomeen. Björkbodan paras muutto, 2.300 muuttavaa valkoposkihanhea, laskettiin 26.9.2010, ja ilmeisesti pääosin samat linnut nähtiin myös Lövössä, sillä siellä summa oli 2.330 muuttavaa. Pelloilla arktiset hanhet lepäilevät suhteellisen harvoin, mutta syksyn 2012 aikana Suomessa havaittiin monin paikoin ennätysrunsaita peltokerääntymiä, joista Kemiönsaarikin sai osansa. 29.9.2012 Björkbodassa lepäili 920 valkoposkihanhea ja vielä 7.10. paikalla oli 900 paikallista lintua. Kovin merkittävässä roolissa Kemiönsaaren pellot eivät kuitenkaan valkoposkihanhen kannalta ole, ja päämuuttoreittikin kulkee yleensä selvästi idempänä. Valkoposkihanhien kevätmuutto on yleensä painottunut syysmuuttoa selvemmin Suomenlahdelle, ja vaikka esimerkiksi Paimionlahdella nähdään joinain loppukeväinä kohtalaista arktisten kuikkalintujen muuttoa, ei valkoposkihanhien massamuuttoa yleensä Varsinais-Suomessa keväisin nähdä. Kerääntymisalueet ja ruokailulennot Kemiönsaarella on useita lintujen kerääntymäalueita. Sjölax on matala merenlahti saaren itäosissa. Se kuuluu Natura 2000 -suojeluohjelmaan (FI0200043) ja Natura tietolomakkeen mukaan Sjölax on Suomen todennäköisesti merkittävin merihanhien kerääntymisalue, jolla saattaa loppukesästä lepäillä jopa yli 5.000 merihanhea, joskin viimeisen viiden vuoden suurin laskettu määrä on 2.400 yksilöä vuodelta 2012 (TLY kirjall.). Hanhet tekevät päivittäin ruokailulentoja eri puolille saarta, pääosin kuitenkin suurille peltoaukeille, joista tärkeimpänä nousee esiin Björkbodan peltoalue, jossa on enimmillään laskettu 820 merihanhea 18.9.2010. Myös Dalkarbyträsketillä ja Trotbyssä on laskettu yli 500 linnun paikalliskerääntymiä. Merihanhia lentää siis suurin joukoin eri puolilla Kemiönsaarta sopivia ruokailupaikkoja etsien. Björkbodan pelloilla havaitaan myös merkittäviä määriä lepäileviä ja ruokailevia muuttolintuja. Edellä mainittujen merihanhien lisäksi alueella on viime vuosina kerääntynyt kohtalaisia määriä valkoposkihanhia, josta esimerkkinä 29.9.2012 havaitut 920 paikallista valkoposkihanhea. Myös

12 vähäisempiä määriä laulujoutsenia ruokailee pelloilla etenkin keväisin. Björkbodan pellot ovat tärkeä ruokailu- ja levähdyspaikka myös monille varpuslinnuille, kuten peipoille, kiuruille ja kirvisille. joita nähdään keväin syksyin satapäisiä parvia. Galtarbyviken on kapea merenlahti Kemiönsaaren lounaisosassa. Karurantaisen lahden pohjukka on ruovikkorantainen ja reheväkasvuinen. Pesimälajistoa ei tunneta erityisen hyvin, mutta alueella pesii monipuolinen vesilintulajisto. Merihanhia nähdään alueella erityisesti syksyisin. Alueella on harrastettu jonkin verran muutonseurantaa, mutta ei niin kattavasti kuin esimerkiksi Björkbodassa, ja ainakin osin tästä johtuen muuttajamäärät ovat selvästi pienempiä. Kemiönsaaren merkitys lintujen muuttoreittinä, vertailu maakunnan muuhun tilanteeseen Kemiönsaaren sijainti lähellä manteretta ja sen ulottuminen ikään kuin mantereen jatkeena pitkälle lounaaseen vaikuttavat merkittävästi sen merkitykseen muuttolintujen muuttoreittinä erityisesti syksyisin. Keväällä Kemiönsaaren suuret peltoaukeat ovat ensimmäinen huomionarvoinen ruokailualue mereltä tuleville muuttolinnuille. Lisäksi kauas sisämaahan ulottuvat kapeat merenlahdet, Paimionlahti ja Halikonlahti, ohjaavat muuttoa erityisesti keväisin. Karttatarkastelussa Kemiönsaari sijoittuu näiden kahden johtolinjan väliin, mutta ne sijaitsevat niin lähellä, että käytännössä myös Kemiönsaaren yli kulkee vilkas muuttoreitti, jossa muuttaa monipuolista lajistoa painottuen kuitenkin erityisesti petolintuihin ja kurkiin sekä varpuslintuihin. Björkboda on havaintojen perusteella keskeisimpiä alueita lintujen muuton kannalta erityisesti syksyisin, sillä alueen kautta muuttavat sekä etelään ja lounaaseen suuntaava muuttovirta, että länteen suuntaava muuttovirta. Lisäksi alueella ruokailee runsaasti lintuja. Suppilovaikutuksen takia eteläisissä niemenkärjissä lintuja liikkuu muuttovirrassa nähden enemmän ja pienemmällä alueella kuin pohjoisempana, jossa muutto on hajanaisempaa. Kemiönsaarella muuttovirta kasaantuu erityisesti Björkbodaan ja siitä etelään kohti Kasnäsiä ulottuvalle alueelle. 3.4 Vaikutukset 3.4.1 Törmäykset Arvio voimala-alueiden läpi lentävien lintujen määristä Eri voimala-alueiden läpi lentäneiden lintujen määrien arvioimiseksi laskettiin olemassa olevan tiedon pohjalta linnustotiheydet (yks./km) havaintopaikoilta. Luku kertoo suuruusluokan siitä kuinka paljon lintuja muuttaa keskimäärin kilometrin levyisen alueen läpi. Tarpeeksi kattavat aineistot tiheyden arvioimiseksi on saatavilla vain Nordanå Lövbölen hankkeesta sekä lintuharrastajien tiedoista Björkbodan havainnointipaikalta. Molemmat alueet sijaitsevat Kemiönsaaren kuntakeskuksen länsipuolella, joten lintumäärät kuvastavat lähinnä saaren länsiosan muuttovirtojen määriä. Nordanå Lövböle hankealueen tiheystieto on saatu jakamalla YVA-selostuksessa mainittu, alueen kautta muuttavien lintujen määrä alueen leveydellä. Björkbodan tietolähteenä on Turun lintutieteellisen yhdistyksen havaintoaineistot viideltä viime vuodelta. Havaittu määrä -sarakkeeseen on summattu lajeittain viiden viime vuoden aikana kirjatut kevään ja syksyn suurimmat kokonaismäärät. Linnustotiheydet on saatu arvioimalla lajikohtainen havaittavuus-% sekä havaittavuussäde. Havaittavuus-% kuvaa sitä kuinka suuri osa alueen ohi lentävistä linnuista on nähty tehdyillä havainnointiotannoilla. Havaittavuus vaihtelee lajeittain riippuen lähinnä muuttoajan pituudesta. Merikotkalla ja laulujoutsenella havaittavuus-% on pieni johtuen siitä että lajit muuttavat hyvin pitkällä aikavälillä, runsaasti myös havainnointipäivien ulkopuolella. Kurjen muuttoaika on vastaavasti lyhyt painottuen hyvin havainnoituihin massamuuttopäiviin. Teoreettinen muuttomäärä havainnointipaikalla kuvaa sitä kuinka paljon lintuja olisi voinut nähdä, mikäli havainnointi olisi ollut aukotonta. Havaittavuussäde kuvaa sen alueen laajuutta kuinka kaukaa laji voidaan havainnoida ja yksilömäärät on kirjattu ylös. Linnustotiheys on laskettu jakamalla teoreettinen muuttomäärä havaittavuussäteellä. Todellisuudessa hyvällä optiikalla lajit voidaan tunnistaa ja kirjata huomattavasti

13 kauempaankin, mikä nostaa tiheysarvoa. Toisaalta osa lähelläkin lentäneistä linnuista jää havaitsematta, mikä vastaavasti pienentää tiheysarvoa. Jäljempänä esitettävässä törmäysmallinnuksessa on käytetty em. eri aineistoista saatua, suurempaa tiheyslukua (lihavoituna taulukossa). Taulukko 3-1. Muuttajien määrät ja linnustotiheys Björkbodassa sekä linnustotiheys Nordanån ja Lövbölen alueella. Laji Havaittu määrä Arvioitu havaittavuus % Teoreettinen muuttomäärä havaintopaikalla Havaittavuussäde km Björkbodan linnustotiheys/km Linnustotiheys Nordanå ja Lövböle YVA laulujoutsen 224 30 747 8 47 125 metsähanhi 684 50 1368 8 86 63 merihanhi 2126 50 4252 8 266 500 valkoposkihanhi 2656 75 3541 8 221 mehiläishaukka 204 30 680 4 85 5 merikotka 216 10 2160 8 135 548 sinisuohaukka 190 30 633 4 79 8 varpushaukka 1748 30 5827 4 728 8 hiirihaukka 936 30 3120 4 390 5 piekana 124 50 248 4 31 maakotka 26 50 52 8 3 kurki 18852 75 25136 8 1571 250 Seuraavassa vaiheessa on linnustotiheyden perusteella arvioitu kaikkien tarkasteltujen tuulivoima-alueiden yli lentäneiden lintujen määrät käyttäen tutkimusikkunan leveytenä eri alueiden päämuuttosuuntaa vasten olevien leveyksien summaa (yht. 23 km) (Taulukko 3-2). Arviointiin liittyy useita epätarkkuuksia ja virhelähteitä, mistä johtuen tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina. Merkittävä epätarkkuus on mm. se, että alueiden läpi lentävien määrät on laskettu samalla tiheysluvulla kaikilla alueilla. Todellisuudessa muuttomäärät saattavat vaihdella lajista riippuen huomattavastikin eri puolella saarta. Tästä syystä törmäysmääräarvioita ei esitetä aluekohtaisesti. Kokonaisarviomenetelmän katsottiin sopivan, koska voimala-alueita sijoittuu eri puolille saarta, mikä tasoittaa virheen määrää. Joillekin alueille luvut voivat olla liian matalia ja joillekin vastaavasti liian suuria. Kolmannessa vaiheessa on laskettu em. matemaattisella mallilla lintujen törmäysmäärät (Taulukko 3-2). Törmäysmallinnus Yleistä Törmäysvaikutusten arvioinnin tueksi on viime vuosien aikana lisäksi kehitetty useitakin erilaisia matemaattisia malleja, jotka mahdollistavat karkealla tasolla eri tuulipuistoalueiden aiheuttaman lintukuolleisuuden arvioinnin ja vertailun. Lintujen törmäysriskiä arvioitiin laskentamenetelmällä, jonka teoreettinen mallinnus on peräisin Lucas ym. (2007) teoksesta Birds and windfarms kappaleessa 15 esitetyn teorian mukaan (Band ym. 2007a). Arviointi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan maastohavaintojen ja todennäköisyyslaskelmien perusteella todennäköisyys, jolla tutkittava lintulaji kohtaa pyörivän tuulivoimalan. Laskelmassa huomioidaan tuulivoimala-alueen läpi riskikorkeudella lentävien lintujen määrät ja roottorien oletettu yhteispinta-ala. Toisessa vaiheessa lasketaan tuulivoimalan pyörivien lapojen läpi lentävän linnun todennäköisyys osua lapoihin. Osumatodennäköisyyteen vaikuttavat linnun nopeus, linnun koko, lentotapa, roottorin pyörimisnopeus, roottorin lavan pituus ja leveys, lapakulma ja lapojen lukumäärä.

14 Törmäysmallinnusten väistökertoimena on yleisesti käytetty 0,95 0,97, mikä tarkoittaa että 95 97 % linnuista väistää tielleen osuvat tuulivoimalat ja vain 3 5 % linnuista lentää tuulivoimapuistoalueen läpi. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että todellisuudessa jopa 98 99 % linnuista väistää roottoreita (mm. Desholm & Kahlert 2006, Scottish Natural Heritage 2010). Väistö perustuu suurimmilta osin siihen, että hyvissä sääolosuhteissa kookkaat tuulivoimalat näkyvät (mm. valkoinen väri ja lapojen vilkkuminen) varsin kauas ja linnuilla on siksi hyvät mahdollisuudet kiertää tuulivoimapuisto ja välttää törmäykset (Koistinen 2004, Scottish Naturel Heritage 2010). Taulukossa 3-2 on esitetty arvio törmäysmääristä, mikäli suunnittelualueelle sijoittuisi hankesuunnitelmien mukainen määrä voimaloita (90 kpl). Arvio on tehty havainnoinnin perusteella riskialttiimmille lajeille, jotka kokonsa ja lentokorkeutensa perustella todennäköisimmin joutuisivat kohtaamaan voimalat. Voimala-alueiden kautta lentävien määrän suuruusluokat laskettiin havaintoaineistoista arvioitujen keskimääräisten muuttolintutiheyksien avulla. Oletuksena laskennoissa on ollut, että voimalat sijoittuvat 50 %:sti toistensa suojaan (eivät lisää kohtaamispinta-alaa) ja voimalat toimivat 75 % käyttöasteella. Voimaloiden roottoreiden pituutena on käytetty 62,5 metriä. Taulukko 3-2. Arviot kaikkien alueiden läpi lentävien yhteismäärästä sekä voimaloiden törmäävien lintujen määristä. Laji Alueiden läpi lentävien määrä Riskikorkeudella lentäviä % Kohtaamisia ilman väistöä Väistö % Törmäyksiä Laulujoutsen 2875 60 39,62 97 0,89 Metsähanhi 1967 60 21,33 97 0,48 Merihanhi 11500 60 144,7 97 2,8 Merikotka 12604 60 162,88 95 6,11 Varpushaukka 16752 25 55,13 95 2,07 Hiirihaukka 8970 25 36,32 95 1,36 Piekana 713 25 2,89 95 0,11 Kurki 36133 25 188,1 97 4,23 Sinisuohaukka 1821 40 7 95 0,26 Mehiläishaukka 1955 25 7,92 95 0,3 Valkoposkihanhi 5091 60 20,68 97 0,47 Populaatiovaikutuksista Taulukossa 3-3 on tarkasteltu lintupopulaatioihin kohdistuvaa riskiä. Tieto on vaikutusarvioinnin kannalta tärkeämpi kuin pelkkä kuolleisuusarvio. Tässä käytettiin Koistisen (2004) esittämää tapaa, jolla saadaan ennuste kuolleisuuden aiheuttamasta populaatiomuutoksesta. Pk = P(1 - r)k Missä P = alkuperäinen populaatio

15 Pk = populaatio k vuoden jälkeen k = aikajakson pituus vuosina r = vuosittainen kuolleiden osuus populaatiosta Populaatiokokona tässä on käytetty viimeisimmän lintuatlaksen arvioita koko Suomen pesivästä parimäärästä. Populaatiokoko on saatu kertomalla parimäärän minimiarvio kolmella. Oletuksena on siis että populaation yksilömäärä, mihin törmäyskuolleisuus kohdistuu muodostuu pesivistä pariskunnista ja yhdestä poikasesta. Populaatiotarkastelu on hyvin pelkistetty ja siihen liittyy merkittäviä oletuksia ja epävarmuuksia, joten tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Merkittävin huomio tässä tarkastelussa on se, että populaatiotasolla selvästi suurimmat riskit näyttäisivät kohdistuvat merikotkaan, johtuen niiden runsaasta esiintymisestä seudulla ja Suomen kannan pienestä koosta. Laskelman mukaan tuulivoiman aiheuttama vuosittainen lisäkuolleisuus merikotkalle olisi noin 0,6 %, mikä pienentäisi lajin kantoja Suomessa noin 6 % kymmenessä vuodessa, mikäli kannan koko muutoin pysyisi ennallaan. Kaikilla muilla lajeilla vaikutus on hyvin vähäinen ollen alle 0,2 %. Taulukko 3-3. Arviot törmäysten populaatiovaikutuksista. Laji Pareja Suomessa Törmäyksiä/v Populaatiokoko (yks.) r (vuosittain kuolleiden osuus) Populaatiokoko 10 v kuluttua P 10 (Muutos yks/ 10v) P 10 (Muutos %/ 10v) Laulujoutsen 0,89 5000 15000 0,000 14991-9 -0,06 Metsähanhi 0,48 1700 5100 0,000094 5095-5 -0,09 Merihanhi 2,8 5000 15000 0,000187 14972-28 -0,19 Merikotka 6,11 320 960 0,006 901-59 -6,19 Varpushaukka 2,07 6000 18000 0,0001 17979-21 -0,11 Hiirihaukka 1,36 3500 10500 0,0001 10486-14 -0,13 Piekana 0,11 500 1500 0,0001 1499-1 -0,07 Kurki 4,23 30000 90000 0,0000 89958-42 -0,05 Sinisuohaukka 0,26 2500 7500 0,0000 7497-3 -0,03 Mehiläishaukka 0,3 2200 6600 0,0000 6597-3 -0,05 Valkoposkihanhi 0,47 3000 9000 0,0001 8995-5 -0,05 Merikotka on monissa tutkimuksissa (esim. Rydell ym. 2011) arvioitu yhdeksi tuulivoimavaikutuksille herkimmistä lajeista. Laji on suurikokoisena suhteellisen hidas lentäjä ja käyttää lentäessään hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, ja on erityisesti kaarrellessaan altis törmäämään tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin. Ilmeisesti merikotka ei kykene erottamaan pyörivää roottoria tai ei pidä sitä vaarallisena. Merikotkaa ja sen käyttäytymistä tuulivoimapuistojen läheisyydessä on tutkittu erityisesti Norjassa, jossa Smølan saaren tuulipuiston ympäristössä pesiviä merikotkia on seurattu mm. satelliittilähettimien avulla vuosina 2007 2010 (Bevanger ym. 2010). Tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan soveltaa Suomen merikotkiin, sillä todennäköisesti lintujen käyttäytyminen Suomen metsäisessä sisäsaaristossa on erilaista kuin Norjan länsirannikolla. Norjassa lintujen tiheyskin on huomattavasti suurempi kuin Suomessa, sillä 217 km 2 :n Smølassa ja sen lähiympäristössä on 55 60 asuttua merikotkareviiriä, kun Kemiönsaarella, jonka maapinta-ala on noin 687 km 2, ja sen lähiympäristössä tunnetaan 21 merikotkareviiriä. Lisäksi Smølan saarella on vain yksi suurehko, 68:n myllyn tuulivoimapuisto, kun taas tässä raportissa pyritään arvioimaan useiden tuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksia. Kuitenkin tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vähintään suuntaa antavina.

16 Norjassa tehdyn tutkimuksen päätulos oli, että merikotkat eivät muuttaneet käyttäytymistä tuulipuistojen alueella. Ne eivät siten osanneet myöskään väistää tuulimyllyjen pyörivää roottoria, ja törmäyskuolemia todettiin neljän vuoden aikana kaikkiaan 39. Merikotkatörmäyksiä todettiin seurantajakson aikana 7,8 yks./vuosi, eli 0,11 yks/voimala/vuosi. Valtaosa törmäyksistä sattui vanhoille linnuille keväällä, eli aikana, jolloin ne lentävät aktiivisimmin kantaen pesässä oleville poikasille ruokaa. Siten tuulivoimapuiston vaikutukset olivat merkittäviä, ja vuosittainen kuolleisuus lisääntyi peräti 10 %. Vanhojen, lisääntyvien lintujen kuolleisuus vaikuttaa populaatiotasolla merkittävästi, etenkin kun niiden menehtyminen aiheuttaa välillisesti myös pesässä olevan poikasen kuoleman. Merikotka käyttää lentäessään hyväksi nousevia ilmavirtauksia, joita muodostuu esimerkiksi avoimien kallioiden yläpuolelle. Norjalaistutkimuksessa havaittiin kotkien käyttävän hyväksi myös tuulivoimayksikön viereen muodostuvaa turbulenssia, jolloin ne kaartelivat hyvin usein aivan tuulimyllyn vieressä, mikä tietysti lisää törmäysriskiä. Merikotkan reviiri on suuri, ja yleensä kahden asutun pesän välimatka on Suomessa vähintään viisi kilometriä. Linnut voivat siis liikkua pesimäaikaankin hyvin laajalla alueella. Norjalaistutkimuksessa merikotkien todettiin satelliittipaikannuksiin perustuen lintujen liikkuvan keskimäärin 15 kertaa päivässä, ja on todennäköistä, että mikäli saalista on niukasti tarjolla, joutuvat linnut etenkin pesimäaikana liikkumaan enemmän. On myös esitetty, että kotkat saalistaessaan kiinnittäisivät tarkkaavaisuutensa alas maahan, missä saalista on saatavilla, eivätkä erityisen aktiivisesti katselisi eteenpäin, ja siten ne voisivat ajautuessaan tuulivoimayksikön läheisyyteen huomaamattaan törmätä pyöriviin lapoihin. Nuoret linnut puolestaan liikkuvat ensimmäisien elinkuukausiensa aikana pääosin pesän lähistöllä, mutta saattavat myöhemmin, muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana, kierrellä hyvinkin laajalla alueella, jopa satojen kilometrien etäisyydellä. Siten hyvinkin laajan alueen tuulivoimapuistoilla voi olla yhteisvaikutuksia merikotkille. Merikotka on muuttolintu, joskin yleensä ainoastaan nuoret linnut muuttavat etelämmäksi ja pesivä pari viihtyy reviirillään ympäri vuoden, joskin saattaa laajentaa saalistusaluettaan etenkin kovina jäätalvina. Pohjois-Venäjällä, Vienanmeren ympäristössä pesivistä merikotkista myös vanhat linnut muuttavat pääsääntöisesti etelämmäksi, ja näitä Venäjän pesimäkannan lintuja talvehtii esimerkiksi Saaristomerellä. Siten Kemiönsaaren tuulivoimapuistojen vaikutukset voivat ulottua myös Suomen ulkopuolella pesiviin merikotkapopulaatioihin. Todellisuudessa kantojen muutokset eivät ole näin yksioikoisia kuin taulukko 3-3 osoittaa. Populaation elinvoimaisuuteen ja kokoon vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Merikotkan pesimäkanta on vahvistunut Itämerellä etenkin 1990-luvulta lähtien. Pesimäkannan kehitys noudattaa Itämeren eri osissa hyvin samanlaista kaavaa (Herrman ym. 2011). Itämeren rantavaltioiden parimääräksi arvioitiin noin 2.100 vuonna 2007, minkä jälkeen pesimäparien määrä on jatkanut kasvuaan. Suomessa todettiin vuonna 2010 lähes 370 pesimäreviiriä, kun kolme vuotta aiemmin jäätiin alle 300 reviirin (Stjernberg ym. 2011). Tärkeimmät pesimäalueet sijoittuvat Suomen länsirannikolle, sillä suurin osa reviireistä sijoittuu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Merenkurkun alueelle. Suomessa laji luetaan uhanalaisten lajien arvioinnissa edelleen vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010), kun kansainvälisessä arviossa merikotka on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Itämeren rantavaltioista eniten pesimäreviirejä on Puolassa (700 800, vuonna 2007) ja Ruotsissa (455) sekä Saksassa (295). Suomi on merikotkalle kuitenkin varsin merkittävä pesimäalue, sillä Itämeren rantavaltioiden pesimäreviireistä noin 13 prosenttia sijoittuu pääosin Suomen länsirannikolle (Nousiainen ja Tikkanen 2013). Skandinavian tärkein pesimäalue sijoittuu kuitenkin Atlantin rannoille, sillä Norjassa parimäärä on parintuhannen luokkaa. Mikäli merikotkan kanta kasvaisi samaa tahtia kuin viime vuosikymmeninä kuuden yksilön vuotuinen lisäkuolleisuus vain hieman hidastaisi kannan kasvua (Taulukko 3-4). Merikotkakannan voimakas runsastuminen tekee lajista populaatiotasolla kohtalaisen sietokykyisen lisäkuolleisuudelle. Suomen mittakaavassa kotkia pitäisi todennäköisesti menehtyä voimaloihin vuosittain useita kymmeniä ennen kuin kanta kääntyisi laskuun.