1 Seminaarityön ulkoasu Tee työllesi kansilehti, josta löytyvät seuraavat tiedot: Työn otsikko Seminaarityö Kevät 2008 Oma nimesi Opiskelijanumero Opponentti Seminaarityön fonttina voi käyttää esim. Times New Roman 12 pt -fonttia tai vastaavaa yleisesti käytettyä ja selkeälukuista fonttia. Sopiva riviväli on 1,5. Teksti tulee tasata. Työn pituus tulee olla 5000-7000 sanaa. Seminaarityössä on hyvä esittää sisällysluettelo, lyhenneluettelo ja lähteet. Lyhenneluettelon voi rakentaa esim. seuraavalla tavalla: ETA Euroopan talousalue TekL Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404 IPS individuellt pensionssparande (Ruotsi) Tutkielman otsikointi Otsikoiden tulee olla informatiivisia, mielenkiintoisia ja täsmällisiä. Hyvät otsikot ovat myös usein lyhyitä. Otsikko kuvaa aina seminaarityön sisältöä. Pääotsikko voi olla myös kaksiosainen, ts. sitä voidaan tarkentaa. Otsikko kannattaa aina tarkastaa työn loppuvaiheessa, voi olla, että sitä on vielä tällöin muuttaa. Alaotsikoiden tulee aina kuulua pääotsikon alle ja niiden tulee olla keskenään samantasoisia. Samoja sanoja otsikoissa ei ole syytä toistaa. Seminaarityössä sopiva otsikkotasojen määrä on maksimissaan kolme. Työ on hyvin jäsennelty, jos luvut ovat keskenään tasapainossa, ts. kaikissa luvuissa on käytetty samantasoisia otsikoita (myös suunnilleen yhtä paljon) ja luvut ovat suunnilleen yhtä pitkiä. 1. Luku 1.1. Toinen taso 1.1.1. Kolmas taso 1.1.2. Kolmas taso 1.1.3. Kolmas taso 1.2. Toinen taso 1.2.1. Kolmas taso 1.2.2. Kolmas taso
2 1.2.3. Kolmas taso 2. Luku 2.1. jne Lähdeviitteet Seminaarityössä tulee pystyä osoittamaan, mikä osa tekstistä on omaa panosta ja mikä muualta lainattua tietoa. Karkea lähtökohta on, että kaikki tieto, mitä ei itse ole tuottanut olemassa olevan tiedon pohjalta, vaatii lähteen. Seminaarityössä usein tulkitaan, sovelletaan ja kritisoidaan jo olemassa olevaa tietoa. Muistathan, että myös lakeihin ja haastatteluihin tulee tehdä viitteet. Lukijan on lisäksi pystyttävä aina löytämään alkuperäinen lähde viitteen perusteella ja kyettävä siten tarkastamaan esitetyt tiedot. Tärkeää on, että oikea henkilö saa kiitokset esittämistään mielipiteistä. Seminaarityössä käytetään alaviitteitä (onnistuu automaattisesti useimmissa tekstinkäsittelyohjelmissa). Lakiviitteet. Lakiviittaukset tehdään kuitenkin tekstiviittauksina. Viitattaessa lakiin ensimmäistä kertaa on syytä esittää myös ko. lain säädöskokoelman numero sekä lyhenne. Tämän jälkeen, kun viitataan lain pykäliin, käytetään yleensä lain lyhennettä, ja kun kirjoitetaan laista ilman pykäliä, lain nimi kirjoitetaan auki. Vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin maksettujen maksujen vähennyskelpoisuudesta säädetään tuloverolaissa (TVL, 1535/1992). Maksut, jotka on suoritettu tuloverolain vapaaehtoisen eläkevakuutuksen määritelmän (TVL 34a.3 ) täyttäviin järjestelyihin, ovat verotuksessa vähennyskelpoisia TVL 54d.1 :ssa säädettyihin enimmäismääriin saakka. Vähennysoikeus koskee tuloverolain määritelmän mukaan vakuutusta, jonka on ottanut verovelvollinen tai tämän puoliso ja jossa verovelvollinen on vakuutettuna (TVL 54d.1 ). (Kun tekstiviite viittaa yhteen lauseeseen, se merkitään sulkuihin ennen pistettä. Kun se viittaa useampaan lauseeseen, viite merkitään sulkuihin pisteen jälkeen. Kieliopillisesti on oikein merkitä tällöin piste sulkujen sisään.) Vähennysoikeus koskee TVL 54d.1 :n mukaan vakuutusta, jonka on ottanut verovelvollinen tai tämän puoliso ja jossa verovelvollinen on vakuutettuna. Kirjoitusteknisenä ohjeena voidaan mainita, että taivutuspääte tulee pykälämerkin jälkeen. TekL 7 :ssä todetaan, että Viitattaessa momenttiin pykälämerkin jälkeinen pääte taipuu kuitenkin momentti-sanan mukaan. TekL 7.2 :ssa todetaan, että Kun viitataan lakiin, joka jakautuu osakeyhtiölain tai rikoslain tavoin lukuihin (jotka alkavat aina 1 :stä), viittaustapa on eri. Tällöin ei merkitä lainkaan pykälämerkkiä, vaan luvun ja pykälän väliin tulee kaksoispiste ja pykälän ja momentin väliin piste. OYL 8:1.1:ssa todetaan, että (Viittaus kohdistuu siis osakeyhtiölain 8. luvun 1 pykälän 1 momenttiin)
3 OYL 8:1:ssä todetaan (Viittaus kohdistuu osakeyhtiölain 8. luvun 1 pykälään.) Jos haluat korostaa lainkohdan merkitystä, voit esittää sen myös sisennettynä tekstissä. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen määritelmä on sisällytetty TVL 34a.3 :iin. TVL 34a.3. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksena pidetään sellaista vanhuuseläkevakuutusta ja perhe-eläkevakuutusta sekä tällaiseen vakuutukseen liittyvää työkyvyttömyyseläkevakuutusta ja työttömyyseläkevakuutusta, johon perustuva eläke on tarkoitettu. Myös esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden tapaukset voidaan esittää vastaavalla tavalla sisennettynä. Koska seminaarityö on pituudeltaan lyhyt, tätä tyyliä kannattaa käyttää hyvin harkiten. Oikeustapausten lyhennelmiä voi esittää myös esim. alaviitteessä. Itse alaviitteeseen ei merkitä koskaan pelkästään kyseisen oikeustapauksen numeroa esim. KHO 2007/1, vaan tämä tieto merkitään lakiviittauksen tavoin tekstiin. Käsiteltäessä EY-tuomioistuimen tuomiota on tapana yksilöidä tapaus seuraavalla tavalla: Uudistuksen taustalla on EY-tuomioistuimen antama tuomio asiassa C-150/04, komissio vs. Tanska. Asiassa C-136/00, Danner, Suomen ja Tanskan hallitukset esittivät Muut lähdeviitteet. Muut lähdeviitteet kuin lakiviitteet esitetään alaviitteinä. Itse alaviitteessä tulee esittää tekijän sukunimi, kirjan tms. ilmestymisvuosi ja sivunumerot. Tiedot voidaan esittää myös tätä yksityiskohtaisemmin, mutta nämä tiedot ovat riittävät. Tärkeää kuitenkin on aina käyttää valittua tapaa johdonmukaisesti läpi koko työn. Jos sivunumeroa ei ole mahdollista ilmoittaa, ilmoitetaan esim. kohta, josta tieto löytyy. Ks. Määttänen 2006, s. 18 22. Jos halutaan viitata pitempään pätkään sivulta 18 eteenpäin eikä tarkka loppu ole tiedossa, voidaan merkitä vain s. 18. Sen sijaan merkintätapa s. 18 ss on vanhentunut. Ks. HE 76/1995, kohta 4.3. Tavoitteet ja keskeiset ehdotukset. (Vanhat hallituksen esitykset eivät ole saatavilla pdf-muodossa, joten niihin ei voida tehdä sivuviittauksia.) Jatkuvatäydenteisiin teoksiin, jotka ovat saatavilla Internetissä, ei luonnollisestikaan voida viitata sivunumerolla. On kuitenkin tärkeää, että tällöinkin löytyy tarkka kohta, jossa alkuperäinen tieto on esitetty. Erityisen tärkeää on myös esittää päivä, jolloin ko. tieto on palvelusta löytynyt. Ks. Niskakangas, www.wsoypro.fi / Yritysonline / Henkilöverotus / 3. Tuloverotuksen perusteet / Verotuksen tavoitteet / Neutraali vai ohjaava verotus, 17.1.2007. Jos tekijöitä on kaksi, alaviitteessä ilmoitetaan molempien nimet ajatusviivalla erotettuna. Vrt. Banks Rohwedder 2003, s. 307. Jos tekijöitä on useampia kuin kaksi, alaviitteeseen merkitään ensimmäisen tekijän lisäksi et al. Ks. Deloddere et al. 2006, s. 225. Jos kirjoittajia on useita, mutta yksi esitetään kirjan toimittajaksi, merkitään tämä lähdeviitteeseen.
4 Ks. Kesti (toim.) 2006, s. 100. Jos kyse on esimerkiksi valtiovarainministeriön työryhmämuistiosta, tapana on ilmoittaa muistion numero. Ks. VM 12/2002, s. 10. Jos samalta kirjailijalta on monta kirjaa/artikkelia samalta vuodelta, lähteet tulee erottaa lähdeluettelossa kirjaimilla (ks. jäljempänä). Nämä kirjaimet tulee tällöin ilmoittaa myös alaviitteessä. Ks. Niskakangas 2004a, s. 10. Muistathan, että lähteiden on hyvä antaa myös keskustella toistensa kanssa. Ks. Niskakangas 2004a, s. 10. Vrt. Tikka 2000, s. 10, jossa todetaan, että Internet-lähteisiin viitattaessa on myös tarkka lähde ilmoitettava. Jos kyse on Internet-sivuilla julkaistusta artikkelista, voidaan kyseiseen lähteeseen viitata kuten painetussa muodossa julkaistuihin artikkeleihin. Tällöin on kuitenkin tärkeää, että lähdeluettelossa ilmoitetaan kyseisen artikkelin löytyvän Internetistä. Jos kyse on joillain kotisivuilla esitetystä kirjoituksesta, jolle ei ole esitetty kirjoittajaa, voidaan alaviitteessä (ja luonnollisesti myös lähdeluettelossa) ilmoittaa tuon kirjoituksen tarkka osoite. Yksi toimiva tapa on esittää se polku, jota klikkailemalla kyseinen kirjoitus löytyy. Tällöin on muistettava ilmoittaa myös se päivä, jolloin juttu on joko julkaistu tai se on käyty lukemassa Internetissä. Ks. www.pensionikeskus.ee / Supplementary Funded Pensions / Payments / Contributions, 7.2.2007. Alaviitteessä voidaan esittää myös tarkennuksia, joita ei haluta tuoda esiin varsinaisessa tekstissä. Jos kyseessä on tällöin toisen kirjoittajan esittämä tarkennus, lähdeviite merkitään alaviitteeseen seuraavasti. Joillakin yhtiöillä kuolemantapausturvan taso voi olla eläkkeen alkamiseen asti 99 % vakuutussäästöistä ja toisilla 101 % rahasto-osuuksien ostoarvosta (Kuluttajien vakuutustoimisto 2006, s. 7). Jos viitattuja lauseita on tällöin useampia, tekstiviite laitetaan pisteen jälkeen. rahasto-osuuksien ostoarvosta. (Kuluttajien vakuutustoimisto 2006, s. 7.) Alaviitteen paikka. Kun alaviitteellä halutaan tarkentaa yhtä tai parin sanan muodostamaa kokonaisuutta, se merkitään suoraan ko. sanan jälkeen. Vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen 1 perustuvat etuudet on maksettava joko vakuutetun tai edunsaajan jäljellä olevan eliniän tai vähintään kahden vuoden ajan. Oikeustieteellisessä kirjoituksessa alaviitettä ei tulisi koskaan merkitä ennen pistettä (ellei sitten haluta viitata juuri pistettä edeltäneeseen yhteen sanaa). Alaviite merkitään siis aina pisteen jälkeen. Verotuilla pyritään ohjaamaan ja tukemaan määrättyä taloudellista toimintaa. 2 1 Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään TVL 34a.3 :n mukaan 2 Ks. verotuista tarkemmin Wikström 1999, s. 67.
5 Jos viite kohdistuu useampaan kuin yhteen lauseeseen, pisteen ja alaviitteen väliin tulisi jättää välilyönti. Käytännössä tällaisia alaviitemerkintöjä näkee lähinnä vain esim. väitöskirjoissa, useimmiten alaviite merkitään suoraan pisteen jälkeen riippumatta siitä, montako virkettä on lainattu. Ensimmäinen virke. Toinen virke. 3 Usein alaviitettä näkee käytettävän myös juuri ennen pistettä, vaikka sillä on tarkoitus viitata vain ko. virkkeeseen, ja pisteen jälkeen, jolloin pyritään viittaamaan useaan virkkeeseen. Tämä tapa on kopioitu suoraan tekstiviitteistä. Se on hyvin yleinen ja siis myös mahdollinen: asia tulee ymmärretyksi, jos tapaa käytetään johdonmukaisesti läpi koko työn. Verotuilla pyritään ohjaamaan ja tukemaan määrättyä taloudellista toimintaa 4. Lähdeluettelo Lähdeluettelosta tulee löytyä kaikki teoksessa käytetyt lähteet. Lähdeluettelon voi rakentaa eri tavoin. Tärkeintä on, että luettelossa esitetyn tiedon perusteella ko. lähde on ongelmitta löydettävissä ja että valittua tapaa käytetään loogisesti koko luettelossa. Lähdeluettelon otsikoksi käy yksinkertaisesti Lähteet. Luettelon voi jakaa kirjallisuuteen, virallislähteisiin, Internet-lähteisiin tms., mutta seminaaritutkielmassa on riittävää esittää se yhtenä kokonaisuutena. Lähdeluetteloon ei merkitä lakeja, tuomioistuimen päätöksiä yms, mutta siihen on laitettava esim. hallituksen esitykset ja ministeriöiden työryhmämuistiot. Nykyisin on riittävää, kun lähdeluettelossa ilmoitetaan kirjailijan nimi, teoksen nimi, julkaisija ja vuosi. Ei ole järkevää ilmoittaa kirjan painopaikkaa tai kotimaisen kustantamon toimipaikkaa, se ei tuo mitään lisäinformaatiota eikä auta ko. teoksen löytämisessä. Sen enempää Juva kuin Saarijärvikään eivät ole suomalaisen kulttuurin kehtoja, vaikka niissä kustantamojen painot sijaitsevatkin. Äimä, Kristiina: EY-oikeuden vaikutukset välittömään verotukseen. Talentum 2003. 3 Alaviite. 4 Ks. verotuista tarkemmin Wikström 1999, s. 67.
6 Jos samalta tekijältä on ilmestynyt samana vuonna teoksia, teokset tulee erottaa toisistaan kirjaimin. Äimä, Kristiina: EY-oikeuden vaikutukset välittömään verotukseen. Talentum 2003. (Äimä 2003.) Äimä, Kristiina: Toinen vuonna 2003 ilmestynyt teos. Julkaisija 2003. (Äimä 2003a.) Kun kirjoittajia on useita, kaikkien nimet on esitettävä kirjassa ilmoitetussa järjestyksessä. Järvenoja, Markku Saarinen, Mauri: Vapaaehtoinen eläkevakuutus. Edita 2001. Kun kyse on artikkelista, on ilmoitettava myös julkaisun nimi sekä ko. artikkelin sivunumerot. Äimä, Kristiina: EY-oikeudellisista periaatteista ja tulkinnasta erityisesti vero-oikeuden alalla. Verotus 5/1999, s. 494 504. Kun kyse on artikkelista, joka on julkaistu kokoomateoksessa, jonka toimittajat ovat tiedossa: Kari, Seppo: Yritys- ja pääomatulojen verotus. Teoksessa Hjerppe, Reino Kari, Seppo Kiander, Jaakko Poutvaara, Panu (toim.): Verokilpailu ja Suomen verojärjestelmä. WSOY 2003, s. 67 88. Tällaisessa tapauksessa virallisesti oikein olisi esittää lähdeluettelossa omana teoksena myös ko. teos Verokilpailu ja Suomen verojärjestelmä. Seminaaritutkielmassa se ei ole välttämätöntä. Kun kyse on esim. artikkelista/luvusta, joka on kirjoitettu osaksi kokoomateosta, jolle ei ole ilmoitettu toimittajaa, on esitettävä kaikkien kirjailijoiden nimet. Kun kyse on esim. Kauppalehden, Taloussanomien tai Helsingin Sanomien artikkelista, myös päivämäärä on ilmoitettava. Vänskä, Harri: Vapaaehtoinen eläkevakuutus pidentää vuosilla työuraa. Kauppalehti 11.10.2005, s. 14 Ajantasateokset lähdeluettelossa. Niskakangas, Heikki: Henkilöverotus (jatkuvatäydenteinen). Saatavilla www.wsoypro.fi / Yritysonline. Ministeriöiden työryhmämuistiot ja verohallinnon julkaisut: VM 12/2002. Kilpailukykyiseen verotukseen. Tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön vero-osasto. Edita Oyj 2002. Verohallituksen julkaisu 1.1.2006. Ulkomaille muuttava eläkkeensaaja. Verohallituksen julkaisu 270.06, 1.1.2006. Internet-lähteet lähdeluettelossa - Internetissä julkaistut kirjat, artikkelit, tutkimusraportit yms. Aaltonen, Jarmo: Yksityisaloilta halutaan eläkkeelle selvästi muita aloja aiemmin. Saatavilla www.helsinginsanomat.fi / Talous, 24.11.2004.
7 Caine, Naomi: How safe is your alternatively secured pension? Saatavilla www.moneyweek.com / Personal Finance / Pensions / Pensions Article Listing, 28.7.2006. Clark, Tom Emmersson, Carl: The Tax and Benefit System and the Decision to Invest in a Stakeholder Pension. Briefing Note No. 28. The Institute for Fiscal Studies 2002. Saatavilla www.ifs.org.uk / Publications. GCAE 2004: Defined Contribution Arrangements in Europe. Groupe Consultatif Actuariel Europeen, 18 th February 2004. Saatavilla www.gcactuaries.org / Publications / Surveys and Presentations / Benefit Provision. - Muut Internet-lähteet www.bankforeningen.se / Publicerat / Banklagsnytt / Skattefrågor / Privat pensionssparande, 12.4.2006. www.stm.fi / Vastuualueet / Yksityisvakuutus / Tiedotteita yksityisvakuutuksesta / Lisäeläkedirektiivi eduskunnan käsittelyyn, 9.2.2006. Sähköpostiviestit ja haastattelut Salo, Marjut, vero-oikeuden assistentti, Helsingin kauppakorkeakoulu: Asian nimi. Sähköpostiviesti tekijälle 7.9.2007. Salo, Marjut, vero-oikeuden assistentti, Helsingin kauppakorkeakoulu. Haastattelu 7.9.2007. (Alaviitteeseen voidaan merkitä esim. Salo 2007).