KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI ( )

Samankaltaiset tiedostot
KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI

KESKI-SUOMEN 2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA

SORA- JA HIEKKA-ALUEET

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) Pirkanmaalla

KIVIAINESKULUTUSENNUSTE

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) Pirkanmaalla

KESKI-SUOMEN KIVIAINESKULUTUSENNUSTE. Hanna Kunttu. Keski-Suomen liitto 2008

Geotieto kaavoituksen apuna ja luonnonvarojen saatavuus Jyvässeudulla Jari Hyvärinen

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) Pirkanmaalla

Kiviaineshuolto kaavoituksessa

Pohjois-Savon ja Kuopion seudun sora- ja pohjavesivarannot

Tuusniemen kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Keiteleen kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Aluetunnus Alueen nimi Kunta Merkintä/Aluekuvaus Kaavamääräykset

Satakunnan maakuntakaava Satakunnan maakuntakaava Satakunnan maakuntakaava ja maa-ainesten kestävä käyttö. Seutukaavasta maakuntakaavaksi

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 79 Mikkelin seutu

MENOT JA RAHOITUS Yhteensä %-osuus. Henkilöstömenot, joista Projektiin palkattava henkilöstö Työpanoksen siirto

2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA

KESKI-SUOMEN 2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA KAAVASELOSTUS. Ympäristöministeriön vahvistama Maakuntavaltuuston

KESKI-SUOMEN LIITTO MAA- JA KALLIOKIVIAINESTUTKIMUKSET KESKI-SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA VUONNA 2009

Ympäristölautakunta Kaupunginhallitus, julkinen Lausunto Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta

Pohjois-Pohjanmaan POSKI 1 & 2 Loppuseminaari

KAAVASELOSTUS (LUONNOS )

KAAVASELOSTUS (LUONNOS )

17/ /2016 Lausunto maa-ainesten ottolupahakemuksesta; Pieksämäki; Syvänsi; Sorala II,

Maaningan kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Varpaisjärven kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

esittely / Tapio Väänänen (GTK)

KAAVASELOSTUS (ALUSTAVA LUONNOS )

KESKI-SUOMEN 2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA (2. VMK) OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA

Kuulutus koskien pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta Uudenkaupungin alueella

KESKI-SUOMEN LIITTO MAA- JA KALLIOKIVIAINESTUTKIMUKSET KESKI-SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA VUONNA 2009

Maa-ainesten kestävä käyttö oppaan päivitys

KIVIAINESHUOLLON KEHITYSKUVAT UUDELLAMAALLA. Johtaja Riitta Murto-Laitinen

9 Keski-Suomi. 9.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti

Rauman kaupungin alueella sijaitsevien pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutokset

Kuulutus koskien pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta Siikaisten kunnan alueella

Nähtävänä pito ja mielipiteiden esittäminen

Rautalammin kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 3 Savonlinnan seutu

Yhteenveto kuntien arvioiduista menoista

KIIHTELYSVAARAN RANTAOSAYLEISKAAVA

Naantalin kaupungin alueella sijaitsevien pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutokset

Pirkanmaan maakuntakaava Maakuntakaavaluonnos Energia ja luonnonvarat

SATAKUNNAN MAAKUNTAKAAVA VALMISTELUVAIHEEN AINEISTO. TEEMAKARTAN Maa-ainesvarat ja pohjavesialueet SELOSTUS (kartta omana liitteenä)

Keski-Suomen kaupallinen palveluverkko Kaupan keskukset ja kehitysmahdollisuudet. Liite 3. Kuntakartat (verkkoliite)

Sauvon pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutokset

Merkinnällä osoitetaan sekoittuneen vakituisen asumisen, vapaa-ajan asumisen sekä matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhyke.

KESKI-SUOMEN 2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA (2. VMK) OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA

Kuulutus koskien Aikolan ja Kosken pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutoksia

Uusittu ottamisopas kestävä käyttö

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) Pirkanmaalla

KESKI-SUOMEN HARJUKOHTEET - Harjukohteiden luonto- ja maisema-arvot. Keski-Suomen POSKI-projekti Reima Välivaara 2009 LUONNOS

Itä-Suomen Yksikkö Maankäyttö ja ympäristö Kuopio. Tutkimusraportti 11/2009 KESKI-SUOMEN LIITTO

Karttulan kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Pyhärannan kunnan alueella sijaitsevien pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutokset

OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA (OAS)

KESKI SUOMEN 2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA (2. VMK) OSALLISTUMIS JA ARVIOINTISUUNNITELMA

Luontainen arseeni ja kiviainestuotanto Pirkanmaalla ja Hämeessä

Alue-/kohdevaraukset Rajausten ja varausten perusteet Määräykset

Marjaniemi-Hiidenniemi/Hailuoto; aluetunnus 101.

HIRVENSALMEN KUNTA KIRKONKYLÄN SEUDUN JA VILKONHARJU-LIUKONNIEMEN OSAYLEISKAAVAN MUUTOS Kaavaselostus luonnos

MAA-AINESTEN OTTAMISSUUNNITELMA

Suonenjoen kaupungin alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Vantaanjoki-neuvottelukunnan VESI KAAVASSA SEMINAARI MAAKUNTAKAAVOITUKSEN KEINOT. ympäristösuunnittelija Lasse Rekola Uudenmaan liitto

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 1 (14) 20.ll.20l Z01Z. ~~~03\3 /'5\ /~oo'1. ~L~_ ftw_lj' i f\ kf>;.fi/\

Ottoalue, kaavoitus ja ympäristö

Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen 19 Savonlinnan seutu

Hämeenlinnan pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutokset

Vesannon kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Hanhikankaan rakennetutkimus ja virtausmallinnus

ENO-TUUPOVAARA RANTAOSAYLEISKAAVA

Juankosken kaupungin alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

Keski-Suomen Aikajana 2/2018

Ekologiset yhteydet, MRL ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Nunu Pesu ympäristöministeriö

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK)

HAITTA-AINENÄYTE VUONNA 2014

Euran pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutokset

1 Vaikutusalueen herkkyys yhdyskuntarakenteen kannalta

Hausjärven Kurun pohjavesiselvitykset. Timo Kinnunen, hydrogeologi Uudenmaan ympäristökeskus

Lemminkäinen Infra Oy SELVITYS SUUNNITELLUN MAA-AINESTENOTON VAIKUTUSALUEEN LÄHTEISTÄ

Kuulutus koskien pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta Paimion kaupungin alueella

PUOLUSTUSVOIMAT KIRJE 1 (3) Keski-Suomen aluetoimisto KESKI-SUOMEN ALUETOIMISTON JÄRJESTÄMÄT MAANPUOLUSTUSTAPAHTUMAT

Ottoalue, kaavoitus ja ympäristö

Pelkosenniemen pohjavesialueiden luokitusmuutokset

POHJOIS-KARJALAN KALLIOKIVIAINESTEN KULUTUSENNUSTE Akseli Torppa. Geologian tutkimuskeskus

Kuulutus koskien Herakkaan ja Viuvalan pohjavesialueiden luokka- ja rajausmuutoksia

Kiviainesten oton yhteensovittaminen luonnon- ja kulttuuriympäristöihin Kainuussa - hankkeen loppuraportti

Kuulutus koskien pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta Turun kaupungin alueella

Toimenpidesuunnitelma Vatulanharju-Ulvaanharju Natura 2000 alueella (FI ) tilalla Kotiranta 4:193

Maatalous Keski-Suomessa. Juha Lappalainen MTK Keski-Suomi

:06. KESKI-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI Talousosasto

:36. KESKI-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI Talousosasto

:50. KESKI-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI Talousosasto

MAAKUNNAN TILA JA LÄHIAJAN HAASTEET

Tervon kunnan alueella sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve

SATAKUNNAN MAAKUNTAKAAVA VALMISTELUVAIHEEN AINEISTO VESI- JA MAA-AINESVAROJEN KESTÄVÄ KÄYTTÖ / ARVOKKAAT MOREENI- MUODOSTUMAT

Pohjavesialueiden tarkistus ja uudelleen luokittelu, Kaakkois-Suomi

Raaka-aineesta rakennetuksi ympäristöksi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjavesi -yksikkö Kuopio GTK/83/ /2018. Maatutkaluotaukset Kankaalassa Vuokatin pohjavesialueella

Transkriptio:

KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI (3.2.2010) JOHDANTO 3 LÄHTÖKOHDAT 5 MAA-AINESLUPATILANNE 5 KIVIAINESKULUTUSENNUSTE 9 YHTEENVETO 10 POHJAVEDEN KULUTUSENNUSTE 12 TUTKIMUSKOHTEET 14 SORA- JA HIEKKA-ALUEET 14 NYKYTILANNE 14 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 16 KALLIOKIVIAINES- JA RAKENNUSKIVIAINESALUEET 22 NYKYTILANNE 22 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 23 POHJAVESIALUEET 23 NYKYTILANNE 23 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 24 LUONTOARVOT JA MAISEMA 25 NYKYTILANNE 25 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 36 MOREENIMUODOSTUMAT 42 NYKYTILA 42 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 42 KORVAAVAT MATERIAALIT 44 RAKENNUSKIVILOUHOSTEN SIVUKIVET 44 MALMIPOTENTIAALISET ALUEET 46 TUHKAT JA KUITUSAVET 48 MAA-AINESTERMINAALIT 50 YHTEENSOVITUS 53 SORA- JA HIEKKAMUODOSTUMAT 53 KALLIOMUODOSTUMAT 54 MOREENIMUODOSTUMAT 54 KORVAAVAT MATERIAALIT 54 RAKENNUSKIVILOUHOSTEN SIVUKIVET 54 MALMIPOTENTIAALISET ALUEET 55 TUHKAT JA KUITUSAVET 55 MAA-AINESTERMINAALIT 55 KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI JA MAA-AINESLAKI 55 1

KIRJALLISUUS 56 LIITTEET 59 LIITE I. ENSISIJAISET TUTKIMUSKOHTEET 59 LIITE II. MAAKUNTAKAAVAN MAA-AINESTEN (EO/1), KALLIOKIVIAINESTEN (EO/2) JA RAKENNUSKIVIAINESTEN (EO/3) OTTOVYÖHYKKEET 61 LIITE III. KESKI-SUOMEN POHJAVESIALUEET 64 LIITE IV. KESKI-SUOMEN ARVOKKAAT KALLIOALUEET 72 LIITE V. KESKI-SUOMEN VALTAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT 75 LIITE VI. KESKI-SUOMEN MAAKUNNAN LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA MERKITTÄVÄT HARJUKOHTEET 77 LIITE VII. KESKI-SUOMEN MURSKAUSKELPOISET MOREENIALUEET 81 LIITE VIII. KESKI-SUOMEN RAKENNUSKIVILOUHIMOIDEN SIVUKIVIALUEET 85 LIITE IX. YHTEENSOVITUS 86 LIITEKARTAT 89 YHTEENSOVITUSKARTTA 89 2

JOHDANTO Poski-projektin tavoite on turvata Keski-Suomen maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskunta- ym. rakentamiseen sekä hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vesihuoltoon sekä turvata suojelullisesti arvokkaiden harju- ja kallio- ja moreenialueiden suojelulliset arvot. Poski-projektissa kiviainesvaroilla tarkoitetaan kivi-, sora- ja hiekkavaroja. Kiviainesvarat kuuluvat uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Kestävä käyttö edellyttää niiden säästeliästä ja tehokasta käyttöä sekä ainesten ottamistoiminnan yhteensovittamista alueiden luonto- ja maisema-arvojen sekä pohjavesien suojelutavoitteiden kanssa. Vesivarat jaetaan yleensä pohja- ja pintavesiin. Ne ovat uusiutuvia, mutta samalla herkästi pilaantuvia luonnonvaroja. Pohjavesivarojen kestävä käyttö edellyttää, että estetään niiden pilaantuminen ja mitoitetaan niiden hyödyntäminen esiintymien luontaisen uudistumiskyvyn mukaiseksi niin, että niiden saatavuus voidaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti turvata myös tuleville sukupolville. Sekä pohjavesi- että maa-ainesvarojen kestävä käyttö liittyvät läheisesti maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Projektin tuloksena syntyneet alue-ehdotukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Varsinainen alueiden käytön yhteensovittaminen tehdään maakuntakaavoituksessa ja kuntien yleiskaavoituksessa sekä maa-aineslain mukaisessa lupaharkinnassa. Poski-projektin käynnisti Keski-Suomen liiton maakuntahallitus 24.1.2007. Projektille asetettiin selvitysryhmä. Selvitysryhmä ei ole kunnallinen toimielin vaan asiantuntijaryhmä. Selvitysryhmän jäsenet ovat: Kaavoituspäällikkö Heikki Ala-Tauriala (varalla rakennustarkastaja Tapio Kainu) Hydrogeologi Ritva Britschgi Toiminnanjohtaja Ari Huhtala Kiinteistöpäällikkö Markku Karvonen Yli-insinööri Minna Koskinen (varalla ympäristögeologi Pekka Pulkkinen) Kauppakamarin hallituksen jäsen Hannu Liimatainen (varalla Infra Keski-Suomi ry:n hallituksen pj. Ari Rikama) MHY Metso:n hallituksen jäsen Pirjo Luotola (varalla aluejohtaja Pauli Rintala) Suomi Ympäristögeologi Maria Nikkarinen (varalla hankepäällikkö Jari Hyvärinen) Piirisihteeri Juhani Paavola Järjestöagronomi Pertti Ruuska (varalla toiminnanjohtaja Juha Lappalainen) Ympäristösihteeri Kari Saari Maakuntahallituksen edustajat: Laukaa Suomen ympäristökeskus Infra Keski-Suomi ry Keski-Suomen tiepiiri Keski-Suomen ympäristökeskus Keski-Suomen kauppakamari Infra Keski-Suomi ry Metsänhoitoyhdistys Metso Metsänomistajien liitto Järvi- Geologian tutkimuskeskus SLL Keski-Suomen piiri MTK Keski-Suomi Muurame 3

Sirpa Pekkarinen (24.6.2009 saakka) (varalla Pauli Partanen) Seppo Suominen (24.6.2009 saakka) (varalla Jorma Viitanen) Rolf Nyholm (24.6.2009- (varalla Tuija Mäkinen) Pekka Lankia (24.6.2009- (varalla Mari Kyllönen) Selvitysryhmän puheenjohtajana toimi Martti Ahokas ja sihteerinä Hanna Kunttu/Katriina Peltonen. Selvitysryhmä kokoontui xx kertaa. Maakunnan yhteistyöryhmän asettama ympäristö- ja tasaarvovaikutusten ryhmä arvioi projektia koko sen keston ajan. Väliraportti julkaistiin 15.4.2007. Keski-Suomen liitto laatii selvityksen pohjalta 2. vaihemaakuntakaavan, joka koostuu maaainesalueista (sora- ja hiekka, moreeni) ja arvokkaista kallio- ja moreenimuodostumista. Kaavan laadinnan yhteydessä tarkistetaan myös kokonaismaakuntakaavan harju- ja pohjavesialueita sekä kalliokiviaines- ja rakennuskiviainesten ottovyöhykkeitä. Keski-Suomen Poski-projektin kustannuksiin osallistuivat Keski-Suomen liitto, Keski-Suomen Tiepiiri, Ympäristöministeriö, Jyvässeudun Sora Oy, Keski-Suomen Kuljetus Oy, Lemminkäinen Infra Oy, Lohja Rudus Oy AB, Morenia Oy, Vilppulan Kivijaloste Oy ja Äänekosken KAK. Lisäksi Keski-Suomen liitto ja Keski-Suomen ympäristökeskus laittoivat projektiin omaa työpanosta. Projektilla oli tietojen välittämistä varten oma extranet-järjestelmä, jonka kautta rahoittajat saivat ajan tasalla olevaa tietoa mm. tutkimustuloksista. Projektiin liittyvät sora- ja hiekkavaroja käsittelevät tutkimusraportit tulevat julkisiksi 2. vaihemaakuntakaavan luonnosvaiheen kuulemisen yhteydessä. Projektin loppuraportista ovat vastanneet Katja Hänninen Keski-Suomen ympäristökeskuksesta sekä Hanna Kunttu, Olli Ristaniemi ja Reima Välivaara Keski-Suomen liitosta. 4

LÄHTÖKOHDAT MAA-AINESLUPATILANNE Maa-aineslain mukaisella ilmoitusmenettelyllä saadaan kattavat tiedot maa-aineslain mukaisilta ottoalueilta otetuista maa-aineksista. Yhteen sovittamalla nämä ympäristöhallinnon ns. mottorekisterin tiedot Infra ry:n tilastoihin on päädytty siihen, että kiviainesten kokonaiskäyttö oli vuonna 2003 arviolta 100 milj. tonnia, josta kalliomurskeen osuus oli noin 45 %. Erityiseksi ongelmaksi koetaan maa-ainesluvista tehtävät valitukset. Valittajia ovat pääasiassa ottamisalueen naapurit. Tämä pitkittää lupaprosessia useimmiten useita vuosia. Poski-projektin selvitysryhmä näkee ratkaisuksi suuret yhtenäiset alueet, joille ottotoiminta voidaan keskittää. Tällöin myös ainekset saadaan tehokkaammin käyttöön, muut alueet säästyvät ja ympäristövaatimukset tulevat paremmin huomioiduksi. Keski-Suomessa soranotto 1) on selvästi kasvanut 2000-luvun alussa kalliokiviaineksen oton pysyessä kutakuinkin ennallaan. Käänne soranoton vähenemiseen saattaa olla tapahtunut vuosikymmenen puolivälissä. Soranoton kasvu kuvastaa rakennustoiminnan vilkkautta ja sitä, että maakunnassa on vielä soravaroja. Toisaalta soranoton kasvu 2000-luvun alussa on ollut ympäristön kannalta epätoivottava kehityssuunta. 1) tilastoinnissa soranottoon luetaan mukaan myös hiekka Soran ja kalliokiviaineksen ottomäärien kehitys Keski-Suomessa (Alueelliset ympäristöindikaattorit 2006, Motto-rekisteri) 5

Alla olevassa taulukossa on esitetty Keski-Suomen kuntakohtainen soran- ja kallionottamislupatilanne 31.12.2005 sekä vuonna 2005 otetut sora- ja kalliokiviainesmäärät ja vastaavat toiminnassa olleet ottamislupa-alueet. Keski-Suomen kuntakohtainen soran- ja kallionottamislupatilanne 31.12.2005 sekä vuonna 2005 otetut sora- ja kalliokiviainesmäärät ja vastaavat toiminnassa olleet ottamislupa-alueet (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2007) Vuoden 2005 lopussa maakunnassa oli 101 voimassa olevaa kallioaineksen ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli 591 434 k-m 3 (kiintokuutiometri). Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 15 356 543 k-m 3. Vuoden 2005 lopussa maakunnassa oli 379 voimassa olevaa soran 1 ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli 2 066 305 k-m 3. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 47 634 980 k-m 3. Ottomäärä vaikuttaa huomattavalta mutta on huomattava, että soraa ja hiekkaa viedään maakunnan rajojen ulkopuolelle mm. betonijalosteiden muodossa. 1 sora ja hiekka ovat ilmoitettu yhteismääränä 6

Motto-rekisterin tietojen mukaan kiviainesten otto Keski-Suomessa jakaantuu harju- ja kalliokiviainesten kesken karkeasti suhteessa 75 % - 25 %. Seutukunnittain tarkasteltuna ottomäärät vuonna 2005 olivat suurimmat Jyväskylän seutukunnassa sekä kalliokivi- että harjuaineksissa. Harjukiviaineksia otettiin kunnista eniten Laukaasta, Jämsästä sekä Jyväskylän maalaiskunnasta. Kallioainesten ottomäärät taas olivat suurimmat Jyväskylän maalaiskunnassa, Jämsässä sekä Keuruulla. Valtakunnallisesti tarkasteltuna kallioaineksen merkitys rakentamisessa on lisääntynyt viime vuosina. Kallion ottamislupien määrä on kasvanut yli 20 % vuodesta 1995 vuoteen 2005. Samanaikaisesti soran ottamisluvat ovat vähentyneet lähes 40 %. Kallioaineksen lisääntyneeseen käyttöön ovat vaikuttaneet hyödynnettävissä olevien soravarojen paikallinen väheneminen sekä tehostuneet kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaustekniikat. Tulevaisuudessa kalliokiviaineksen käytön oletetaan vielä lisääntyvän luonnonsoraa korvaavana materiaalina. Kiviainesten ottomäärät seutukunnittain Keski-Suomessa vuonna 2005 Valtakunnassa valmistui vuonna 2008 kiviainestilinpitojärjestelmän perusrakenne. Kiviainestilinpitojärjestelmällä tarkoitetaan internetissä toimivaa koko maan kattavaa maa-aineslain mukaisten ottolupa- ja ottoilmoitustietojen tiedon hallinnan ja keskeisiltä kiviainesten toimitusalueilta käyttöön saatavien ainesvarantojen tiedonhallinnan kokonaisuutta. Keskeiset tahot järjestelmän kehittämisessä ovat Ympäristöminiteriö, Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Jyväs- 7

kylän kaupunkiseutu kuuluu kiviainesten keskeisiin toimitusalueisiin. Tilinpitojärjestelmä on vielä keskeneräinen Keski-Suomen sora- ja hiekkamuodostumien osalta. Geologian tutkimuskeskuksen maa-ainesrekisterin mukaiset keskeiset kiviainesten toimitusalueet 8

KIVIAINESKULUTUSENNUSTE Keski-Suomen maakunnan alueella on kahteen otteeseen selvitetty sora- ja hiekkavarojen käyttöä ja kulutusennusteita. Ensimmäinen oli 1979 Geotek Oy:n tekemä maakunnan kiviainesten käyttöä koskeva kulutusennuste. Ympäristöministeriön toimeksiannosta Keski-Suomen liitto selvitti 1990- luvun alussa sora- ja hiekkavarojen käyttöä laajalla kyselyllä. Nämä tulokset ovat julkaisematta. Osana Poski-projektia laadittiin kiviaineksen kulutusennuste Keski-Suomen liiton omana työnä. Kiviaines jaoteltiin selvitystyössä laadullisesti hiekka-, sora- ja kallioainekseksi. Kiviaineksen kulutusmäärät selvitettiin kulutussektoreittain. Mukaan laskettiin seuraavat kulutussektorit: - yleiset tiet - yksityiset tiet - metsäautotiet - rautatiet - kunnat - talonrakennus - kiinteistöjen hoito - salaojitus - kasvualustat - suuret erillisprojektit Kulutusennusteen tekemistä varten lähetettiin syksyllä 2007 sähköpostikysely kulutussektoreiden kiviaineshankinnoista vastaaville henkilöille. Lisäksi lähtökohtatietona käytettiin Keski-Suomen ympäristökeskuksen maa-aineksenottorekisteristä (MOTTO) saatuja ottomäärätietoja vuosilta 2005 ja 2006. Kulutusennusteen osalta tavoitevuosi oli 2030. Tarkasteluajanjaksoina olivat vuodet 2008 2010, 2011 2020 sekä 2021 2030. Ennusteet kuvaavat kunkin ajanjakson keskimääräistä vuosikulutusta. Kulutusmäärät laskettiin sekä tilavuuksina (kiintokuutiometri, k-m 3 ) että painoina (tonni, tn). Oletuspainoina käytettiin hiekalle ja soralle 2,0 tn/k-m³ ja kalliokiviainekselle 2,8 tn/k-m³. Kiviaineskulutusennusteen mukaan Keski-Suomessa tullaan käyttämään kiviaineksia ajanjaksolla 2008 2010 arviolta 5,5 milj. k-m 3. Tästä on kalliokiviaineksen osuus 2,2 milj. k-m 3, soran osuus on 2,0 milj. k-m 3 ja hiekan osuus 1,3 milj. k-m 3. Ajanjaksolla 2011 2020 kiviainesten kokonaiskulutus tulee olemaan 18,7 milj. k-m 3, josta kalliokiviaineksen osuus on 8,0 milj. k-m 3, soran osuus 6,0 milj. k-m 3 ja hiekan osuus 4,7 milj. k-m 3. Ajanjaksolla 2021 2030 vastaavat luvut ovat 20,6 milj. k-m 3, 8,8 milj. k-m 3, 7,5 milj. k-m 3 ja 4,3 milj. k- m 3. Keski-Suomen arvioitu kiviaineskulutus on 44,8 milj. k-m 3 vuosina 2008 2030. Tämä jakaantuu eri lajikkeiden osalta seuraavasti: kalliokiviainesta 19,0 milj. k-m 3, soraa 15,5 milj. k-m 3 ja hiekkaa 10,3 milj. k-m 3. Kulutus asukasta kohden näyttäisi lisääntyvän ajanjakson loppua kohden. Soran ja hie- 9

kan suhde kalliokiviainekseen näyttää ennusteen mukaan olevan suhteessa 61 % -39 % ajanjaksolla 2008 2010 ja suhteessa 57 % -43 % ajanjaksoilla 2011 2020 ja 2021 2030. Koska erillisprojektien tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, se aiheuttanee muutoksia ajanjaksojen kulutusmääriin. Lisäksi on huomioitava tiepiirin arvio maakuntakaavassa esitettyjen tieliikennehankkeiden kiviainestarpeesta, joka on kokonaismäärältään noin 6,9 milj. k-m³ vuoteen 2030 mennessä. Siten kokonaiskulutus olisi 51,7 milj. k-m 3 vuosina 2008 2030. Yhteenveto Yhteenveto kiviaineskulutuksesta v. 2008 2030 (kulutus keskimäärin vuodessa k-m 3, ei sisällä maakuntakaavassa esitettyjen tieliikennehankkeiden kiviainestarvetta) AJANJAKSO 2008 2010 AJANJAKSO 2011 2020 AJANJAKSO 2021 2030 SEKTORI HIEKKA SORA MURS- KATTU MATE- RIAALI HIEKKA SORA MURS- KATTU MATE- RIAALI HIEKKA SORA MURS- KATTU MATE- RIAALI Yleiset tiet 28250 141250 395500 28250 84750 452000 28250 28250 508500 Yksityiset tiet 1) 60000 60000 48000 72000 36000 84000 Metsäautotiet 40000 40000 40000 Rautatiet 1500 4500 2000 4500 900 700 Kunnat 162000 72000 126000 161250 71250 128000 161000 71000 130000 Talonrakennus 114500 281500 34000 114500 281500 34000 114500 281500 34000 Kiinteistöt 96500 70000 58000 105350 75950 63700 105350 75950 63700 Salaojitus 6300 6300 6300 Kasvualustat 11000 16000 22000 Erillisprojektit 45500 19500 45500 25700 6800 250000 22000 YHTEENSÄ 457750 652050 718000 470850 595450 801000 431100 749900 882900 (k-m³) KAIKKI YHT. 1 827 800 1 867 300 2 063 900 (k-m³) K-M³ / ASUKAS 2) 6.8 (17 tn) 6.8 (17 tn) 7.5 (19 tn) 1) valtionavustuskelpoiset, 2) väestöennuste huomioitu 10

Keski-Suomen kiviainesten tarve 2008 2030 11

POHJAVEDEN KULUTUSENNUSTE Pohjaveden kulutusennuste perustuu tilastokeskuksen väestöennusteeseen ja ominaiskulutukseen 150 l/as/d. Kulutus tulee kasvamaan nykyisestä noin 40 600 m 3 /d:stä vuoteen 2030 mennessä noin 43 000 m 3 /d:in. Pohjavesitarve m 3 /d ominaiskulutuksella 150 l/as/d Kunta 2008 2010 2020 2030 Hankasalmi 826 827 829 837 Joutsa 777 768 771 779 Jyväskylä 18 982 19 502 20 799 21 563 Jämsä 3 510 3 511 3 469 3 461 Kannonkoski 242 247 248 251 Karstula 704 687 652 628 Keuruu 1 638 1 584 1 494 14 492 Kinnula 280 267 238 226 Kivijärvi 210 204 186 180 Konnevesi 454 444 424 415 Kuhmoinen 405 390 365 354 Kyyjärvi 236 225 200 186 Laukaa 2 641 2 718 2 952 3 096 Luhanka 128 119 107 102 Multia 294 289 270 261 Muurame 1 349 1 404 1 549 1 633 Petäjävesi 579 557 555 560 Pihtipudas 718 710 680 660 Saarijärvi 1 620 1 585 1 512 1 477 Toivakka 352 358 378 390 Uurainen 490 480 503 510 Viitasaari 1 111 1 095 1 055 1 035 Äänekoski 3 061 3 023 2 992 2 966 Yhteensä 40 605 40 993 42 226 43 020 12

Pohjaveden muodostumismäärät ja kulutusennuste vuodelle 2030 13

TUTKIMUSKOHTEET SORA- JA HIEKKA-ALUEET Nykytilanne Kuva maakunnan harjuista (sora- ja hiekkavaroista) on säilynyt jokseenkin samana kuin 1970- luvulla. Mäkelän (2006) tutkimuksessa on esitetty joukko uusia muodostumia. Myös Kuoreveden ja Längelmäen kuntaliitokset Jämsään ovat kasvattaneet muodostumien määrää. Maakunnan harjupinta-ala on 52 144 ha. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden harjualueiden pinta-ala on 1 224 ha. Myös kansallispuistoihin ja Natura 2000-verkostoon kuuluu pieni määrä harjualueita. Keski-Suomen maakunnan alueella on kaksi kertaa selvitetty sora- ja hiekkavaroja. Ensimmäinen oli 1970-luvulla Geologian tutkimuskeskuksen tekemä TVL:n Keski-Suomen piirin soravarojen inventointi. Toinen selvitys tehtiin seutukaavaliitossa 1980-luvulla ja siinä tarkasteltiin pitkäaikaiseen ja laaja-alaiseen maa-ainesten ottoon soveltuvia harjualueita. Tämä selvitys oli perusaineistoa seutukaavan 3. vaiheen maa-ainesten ottoalueille. 1970-luvulla Geologian tutkimuskeskuksen ja TVL:n Keski-Suomen piirin tekemään soravarojen inventoinnin mukaan maakunnan sora- ja hiekkamuodostumien massamäärä on noin 1 850 milj. m 3. Tästä määrästä murskauskelpoista materiaalia on noin 20 milj. m 3, soravaltaista materiaalia noin 300 milj. m 3 ja hiekkavaltaista materiaalia noin 1 530 milj. m 3. Eniten ainesta on Jämsän- Sumiaisten välisellä Sisä-Suomen reunamuodostumavyöhykkeellä. Suurin puutealue on Kannonkosken ja Pihtiputaan harjujaksojen välinen alue. Keskimääräinen pohjavedenpinnan yläpuolinen kerrospaksuus on 5,4 metriä Geologian tutkimuslaitoksen (1971, 1978) inventoinnin perusteella. Keski-Suomen maakuntakaavassa on 23 maa-ainesten ottovyöhykettä (liite II). Vyöhykkeet perustuvat maakuntakaavaa varten vuonna 2007 tehtyyn sora- ja hiekka-aluemuistioon. Kaavassa maaainesten ottoon esitettävien muodostumien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 1 800 ha ja arvioitu massamäärä noin 96 milj. k-m 3 (kiintokuutiometriä). Maakuntakaavamerkinnällä osoitetaan maaja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä sora- ja hiekkahuollossa. Suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen maaainesvarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Maa-ainesten oton on tarkoitus perustua yleissuunnitelmiin, joissa sovitetaan yhteen pohjaveden suojelu ja maa-ainesten otto. 14

Keski-Suomen sora- ja hiekkavarat (Geologian tutkimuslaitos 1971, 1978) 15

Tyypillisessä keskisuomalaisessa harjussa käyttökelpoisin, sora- ja murskauskelpoinen aines, sijaitsee yleensä syvällä harjun ytimessä pohjavedenpinnan alapuolella (kuva alla). Pohjavedenpinta on harjuissa keskimäärin 5,4 metrin syvyydellä. Tyypillinen keskisuomalaisen kohomuotoisen selänneharjun poikkileikkaus. 1. Kallio, 2. Pohjamoreeni, 3. Harjuaines (sora ja hiekka), 4. Savi ja siltti, 5. Rantakerrostuma (hiekka), sininen viiva kuvaa pohjavedenpintaa (kuva: H. Kuvonen & J-P. Palmu 2008, Ristaniemi 2009) Täydentävät tutkimukset Tämän selvityksen sora- ja hiekka-alueiden tutkimuksen lähtökohtana ovat olleet Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen maaperä- ja hydrogeologien muodostumia koskeva pitkäaikainen tuntemus ja aikaisemmat selvitykset. Lähtökohdaksi laadittiin kartta Keski-Suomen harjualueista, maa-ainesten otto- ja pohjavesialueista sekä vedenottamoista (liitekartta I). Selvitysryhmän päätöksen mukaisesti tutkimukset päätettiin keskittää isoihin kokonaisuuksiin, jotka ovat pääsääntöisesti II- ja III-luokan pohjavesialueita. Liitteessä I on em. asiantuntijoiden laatima lista tutkimuksia vaativista muodostumista. Geologian tutkimuskeskus suoritti tutkimuksia vuosien 2007-2009 aikana em. liitteen I muodostumilla. Tutkimukset on raportoitu seutukunnittain. kesän 2009 tutkimukset olivat vedenhankintapainotteisia (liite I). Tutkimusmenetelmät olivat aikaisempien tutkimustulosten läpikäynti, maastokartoitus, maatutkaluotaus ja kairaus. Raportissa esitetään päämaa-ainesluokat seuraavasti: 16

A = murskattava aines (raekoko 60 600 mm) B = soravaltainen aines (raekoko 2-60 mm) C = hiekkavaltainen aines (raekoko 0,2-2 mm) Koko muodostuman massamäärä on tehtyihin tutkimuksiin perustuva arvio. Pohjavedenpinnan yläpuoliset maa-ainesmäärät on laskettu 3D-WIN ohjelmalla eli tilavuusmallinnuksella. Massamäärät on laskettu 0, 2 ja 4 metrin suojakerrospaksuudella pohjaveden suhteen. Maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden (massalaskenta-alue) massamäärät on myös laskettu edellä mainitulla ohjelmalla. Laskuissa on huomioitu tiestö, asutus, vesistöt ja niiden suojaetäisyydet sekä muodostumien reuna-alueet. Reuna-alueet jäävät hyvin usein varsinaisen maa-ainesten ottotoiminnan ulkopuolelle liian hienojakoisen aineksen tai maisemasyiden vuoksi. Laskennassa on pyritty huomioimaan myös nykyisten ottoalueiden aiheuttamat vähennykset ainesmääriin. Seutukuntakohtaisissa raporteissa on suosituksia myös pohjavedenpinnan alapuolisesta maa-ainesten otosta. Raporteissa on niin ikään tietoja muodostumien pohjavesiolosuhteista. Joutsan seutukunta Joutsan seutukunnan alueella tutkittiin 8 muodostumaa. Muodostumien kokonaismassamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 12,2 milj. kiinto-m 3 ja maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden osalta 1,7 milj. kiinto-m 3. Joutsan Säynätjärvenkankaalla on mahdollisuus pohjavedenpinnan alapuoliseen ottoon. Pirttikankaan pohjoisosan hyödyntämistä rajoittavat maisemalliset seikat, Vallaspellossa lisäksi asutus ja tiestö. Etu-Ikolan muodostumassa on runsaimmat soravarat. Säynätharjun maa-ainekset on jo käytännössä kokonaan otettu tai niitä ei maisemallisista syistä voida hyödyntää. Lempään muodostuman maa-ainesten ottoon suositeltavalta alueelta on saatavissa materiaalia 0,88 milj. kiinto-m 3. Soravaltaista ja jopa murskauskelpoista ainesta löytyy muodostuman pohjoisosasta. Lempään muodostuman on maakuntakaavassa. Säynätjärvenkankaan ja Lempään muodostumilla on mahdollisuus myös pohjavedenpinnan alapuoliseen ottoon. Joutsan seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M Joutsan seutukunta Pirttikangas 1 700 500 280 140 110 80 10/40/50 - Vallaspelto 1 200 700 380 75 40 0 -/20/80 - Säynätjärvenkangas 4 900 2 200 680 120 70 30 -/20/80 X Säynätharju 500 200 70 140 70 30 -/30/70 - Etu-Ikola 500 200 70 140 70 30 -/40/60 - Lähdesuonharju 410 80 15 0 0 0 -/10/90 - Sydänmaa 390 170 80 270 160 80 -/40/60 - Lempää 2 600 1 800 1 200 880 530 420 30/40/30 X Yhteensä 12 200 5 850 2 775 1 765 1 050 670 MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) 17

Jyväskylän seutukunta Jyväskykän seutukunnassa tutkittiin 15 muodostumaa. Niiden massamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 58,2 milj. kiinto-m 3. Maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden massamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 19,5 milj. kiinto-m 3. Osa alueista on maisemoitu. Tiestö, asutus ja rautatie rajoittavat paikoin muodostumien hyödyntämistä. Laukaan kunnan alueella tutkittiin kolme kohdetta, Vuontee, Vatia ja Valkola, jotka eivät alkujaan kuuluneet ensisijaisten tutkimuskohteiden joukkoon (taulukko II). Alueet otettiin mukaan tutkimuksiin, koska valtaosa Jyväskylän seutukunnan sora- ja hiekkavaroista on sidottu muihin maankäyttömuotoihin, alueella on voimakasta soraa ja hiekkaa tarvitsevaa rakennustoimintaa ja kaikilla kolmella muodostumalla tapahtuu jo nyt laaja-alaista maa-ainesten ottotoimintaa. Uuraisten Kangashäkki ei myöskään kuulunut mukaan alkuperäiseen tutkimusohjelmaan (taulukko II). Syy oli sama kuin Laukaan muodostumien osalta. Paksu muodostuman pinnalla oleva moreenikerros haittaa paikoin maa-ainesten ottoa. Muuramen kunnan Lähteelänperän muodostumaa peittää osin 0.5-1 metriä paksu moreenikerros. Riskoperän muodostuma on lähes kokonaan moreenipeitteinen, Nätkelmän osittain. Hankasalmen Lintusyrjän muodostumassa on mahdollisuus pohjavedenpinnan alapuoliseen ottoon samoin kuin Laukaan Vatian ja Valkolan muodostumissa. Jyväskylän seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M Jyväskylän seutukunta Lintusyrjä 2 000 1 400 880 780 560 410 -/5/95 X Korhola 1 300 580 170 190 60 0 -/20/80 - Hiidenjärvi 1 500 800 400 0 0 0 -/10/90 - Viipurinkanava 800 100 0 200 50 0 -/-/100 - Halkomäki 4 200 2 800 1 700 2 400 1 700 1 000 -/-/100 - Vuontee 12 000 9 400 7 400 3 900 3 300 2 600 -/20/80 - Vatia 15 000 12 000 10 000 3 300 3 000 2 700 -/10/90 X Valkola 6 000 4 400 3 000 2 700 2 100 1 500 -/10/90 X Lähteelänperä 2 500 1 900 1 300 1 800 1 200 600 -/-/100 - Riskoperä 200 60 0 0 0 0 -/-/100 - Nätkelmä 2 700 2 300 1 900 1 500 1 200 1 000 -/15/85 - Kauniikkilampi 630 150 0 0 0 0 -/-/100 - Hepoharju 260 70 0 50 20 0 -/-/- - Kangashäkki 6 000 4 400 3 000 2 700 2 100 1 500 -/20/80 - Ruotokassi 3 100 2 600 1 700 0 0 0 -/25/75 - Yhteensä 58 190 42 960 31 450 19 520 15 290 11 310 MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) 18

Jämsän seutukunta Jämsän seutukunnan alueella tehtiin maa-ainespainotteista tutkimusta 8 muodostumalla. Muodostumien arvioitu kokonaismassamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 8,7 milj. kiinto-m 3 ja maaainesten ottoon suositeltavien alueiden osalta 3,3 milj. kiinto-m 3. Tutkimustulosten mukaan muodostumista kolmella on merkitystä maa-aineshuollon kannalta. Näitä ovat Kuhmoisten Harjunkorkii ja Harjunmäki sekä Jämsän Kankaanmäki. Kuoppa-ahon, Kyöpelinmäen, Pirttipohjan ja Halkokankaan maa-ainekset ovat käytännössä jo kokonaan hyödynnetty ja parhaiten ne soveltuvat kotitarveottoon. Jämsän seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M Jämsän seutukunta Harjunkorkii 2 400 1 900 1 400 1 600 1 300 1 000 5/25/70 - Kuoppa-aho - - - - - - - - Kyöpelinmäki - - - - - - - - Harjunmäki 3 800 2 400 1 500 1 200 930 700 -/20/80 - Kankaanmäki 2 000 1 500 1 100 330 290 250 -/-/100 - Pirttipohja - - - - - - - - Valkealuomi 530 200 0 130 50 0 -/-/100 - Halkokangas - - - - - - - - Yhteensä 8 730 6 000 4 000 3 260 2 570 1 950 MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Keuruun seutukunta Keuruun kunnassa tutkimukset kohdistuivat 7 muodostumalla. Muodostumien arvioitu kokonaismassamäärä on 18,0 milj. kiinto-m 3. Tutkimuksen perusteella kolmella muodostumalla on merkitystä maa-ainesten oton kannalta. Nämä ovat Multian Kangasjärvenkangas ja Köpinkangas sekä osittain Lopakankangas. Jälkimmäisen osalta on todettava, että sen pintaosissa on monin paikoin hiekkamoreenia, jonka alueen laajuus ja kerrospaksuus tulisi saada tarkemmin selville (esim. kaivinkonekuopat). Kaikki em. muodostumat ovat hiekkavaltaisia. Lapinperän muodostumalla ei ole juurikaan merkitystä maa-aineshuollon kannalta aineksen hienojakoisuuden, asutuksen ja virkistyksen vuoksi. Keuruun seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) 19

Keuruun seutukunta Lapinperä 610 400 190 0 0 0 -/-/100 - Sikosuonkangas 1 400 600 140 490 230 60 -/10/90 - Sysmänkangas 2 600 1 300 540 1 200 690 270 -/-/100 - Kupanjärvi 1 000 550 210 240 130 40 -/20/80 - Lopankangas 5 400 4 000 2 900 1 800 1 500 1 200 5/15/80 - Kangasjärvenkangas 5 400 3 700 2 300 3 000 2 300 1 600 -/15/85 - Köpinkangas 1 600 840 340 0 0 0 -/10/90 - Yhteensä 18 010 11 390 6 620 6 730 4 850 3 170 Saarijärven-Viitasaaren seutukunta Saarijärvi - Viitasaaren -seutukunnan alueella tehtiin maa-ainespainotteista tutkimusta 8 pohjavesialueella. Saatujen tulosten mukaan tutkimuksen kohteina olleista pohjavesialueista neljällä on merkitystä maa-ainesten oton kannalta. Näitä ovat Pylkönmäen Koiraharju ja Viitasaaren Pirttikangas, Lahnaskangas sekä Toulat. Edellä mainittujen muodostumien materiaali on pääosin hiekkavaltaista. Koiraharjun ja Lahnaskankaan alueella hiekan ohella harjuaineksessa esiintyy jonkin verran soraa. Koiraharjun muodostumalla on mahdollisuuksia pohjavedenpinnan alapuoliseen maa-ainesten ottoon. Saarijärven Porttilankankaalla on merkitystä vain kotitarveottoon. Töyrinmäen käyttöä maa-aineshuoltoon rajoittaa moottoriurheilukeskus. Saarijärven-Viitasaaren seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M Saarijärven- Viitasaaren seutukunta Myllymäki 210 150 90 - - - 50/50/- - Porttilankangas - - - - - - - - Koiraharju 2 600 1 300 540 1 200 690 270 -/25/75 X Töyrinmäki 450 230 100 230 70 0 -/15/85 - Pirttikangas 11 000 8 400 5 700 6 000 5 000 4 100 5/20/75 - Kakkiskangas 3 500 2 000 1 000 540 440 340 -/20/80 - Lahnaskangas 7 800 5 200 3 500 5 700 4 400 3 200 -/20/80 - Toulat 11 000 10 000 8 000 3 900 3 500 3 000 -/10/90 - Yhteensä 36 560 27 280 18 930 16 370 14 100 10 910 MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Äänekosken seutukunta Äänekosken seutukunnan alueella tehtiin maa-ainespainotteista tutkimusta kolmella pohjavesialueella. Saatujen tulosten mukaan tutkimuksen kohteina olleista pohjavesialueista Konneveden Tankolammen alue on suurimmaksi osaksi hyödynnetty (monttualuetta), mutta alueella on jäljellä jonkin verran hiekkaa ja soraa kohteen lähialueiden tarpeisiin. Sillä voi olla mahdollista pohjavedenpinnan alapuolinen maa-ainesten otto. Sirkkakankaan alue Äänekoskella on ottamaton, mutta 20

suojelusta vapaan harjun läntinen selänne on kapea ja matalahko. Sen kerrospaksuus pohjavedenpinnan yläpuolella on keskimäärin 10-12 metriä. Äänekosken Porraspohjan alue on käytännössä hyödynnetty eli sillä ei ole maa-ainesarvoa. Äänekosken seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M Äänekosken seutukunta Tankolampi 800 520 400 650 520 400 5/25/75 X Sirkkaharju 2 500 1 600 900 1 000 740 480 -/30/70 - Porraspohja - - - - - - - - Yhteensä 3 300 2 120 1 300 1 650 1 260 880 MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Yhteenveto sora- ja hiekkavaratutkimuksista Maa-ainesten ottoon suositellaan Geologian tutkimuskeskuksen tutkimusten perusteella 42 muodostumaa. Näistä 19 on sellaista, joissa soravaltaisen ja murskauskelpoisen materiaalin osuus on > 20 %. Pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten otto voisi olla mahdollista 7 muodostumalla. Näiden osalta tulisi kuitenkin tehdä vielä tarkentavia tutkimuksia. Yhteenveto seutukunnittain SEUTUKUNTA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) PV-TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALAPUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA JOUTSAN SK 12 200 5 850 2 775 1 765 1 050 670 Säynätjärvenkangas Lempää JYVÄSKYLÄN SK 58 190 42 960 31 450 19 520 15 290 11 310 Lintusyrjä Vatia Valkola JÄMSÄN SK 8 730 6 000 4 000 3 260 2 570 1 950 KEURUUN SK 18 010 11 390 6 620 6 730 4 850 3 170 SAARIJÄRVEN- 36 560 27 280 18 930 16 370 14 100 10 910 Koiraharju VIITASAAREN SK ÄÄNEKOSKEN SK 3 300 2 120 1 300 1 650 1 260 880 Tankolampi YHTEENSÄ 136 990 95 600 65 075 49 295 39 120 28 890 7 muodostumaa Alla olevassa taulukossa maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden soran ja hiekan kokonaisvaroja ja poski-projektin suosituksia on verrattu kiviaineskulutusennusteeseen. Koska käytännössä kaikki poski-projektissa maa-ainesten ottoon suositeltavat alueet ovat jonkin luokan pohjavesialu- 21

eita, massamäärien laskentaperusteeksi on taulukossa otettu pohjavedenpinnan yläpuolinen suojakerrospaksuus. Tänä päivänä suojakerrospaksuus on varovaisuusperiaatetta noudattaen kaukosuojavyöhykkeellä ja suoja-alueiden ulkopuolella vähintään 4 m. Lähisuojavyöhykkeelle ei myönnetä enää uusia ottamisalueita. Maakunnan selkein puutealue on Äänekosken seutukunta. Soran ja hiekan tarpeen suhde maaainesten ottoon suositeltavien alueiden massamäärään on 2,2/1,6 milj. kiinto-m 3. Pohjavedenpinnantason suojakerrospaksuudet (+2 m ja +4 m) lisäävät epätasapainoa. Jyväskylän ja Jämsän seutukuntien massamäärät eivät tule riittämään +4 m suojakerrospaksuudella tulevaan tarpeeseen, Joutsan seutukunta on tältä osin tasapainossa. Keuruun ja Saarijärven-Viitasaaren seutukuntien maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden massamäärät tulevat riittämään tulevaan tarpeeseen jopa +4 m suojakerrospaksuudella. Kun mukaan otetaan kalliokiviaines, poski-varat riittäisivät hyvin vain Saarijärven-Viitasaaren seutukunnassa. Maakunnan sora- ja hiekkavarojen ja poski-varojen riittävyys kulutusennusteeseen nähden SEUTUKUNTA KOKONAISVARAT PV-TASO+4M (GTK -71, -79) (1000 x kiinto-m 3 ) POSKI-VARAT PV-TASO+4M (1000 x kiinto-m 3 ) JOUTSAN SK 33,8 0,7 0,6 / 1,6 JYVÄSKYLÄN SK 180,4 11,3 12,7 / 20,1 JÄMSÄN SK 62,5 2,0 2,3 / 4,3 KEURUUN SK 46,0 3,2 1,4 / 2,9 SAARIJÄRVEN-VIITASAAREN SK 125,4 10,9 3,0 / 6,9 ÄÄNEKOSKEN SK 30,7 0,9 2,3 / 3,8 KULUTUSENNUSTE 2008-2030 HIEKKA+SORA/ HIEKKA+SORA+KALLIO (1000 x kiinto-m 3 ) KALLIOKIVIAINES- JA RAKENNUSKIVIAINESALUEET Nykytilanne Kalliokiviaines ja rakennuskiviaines ovat periaatteessa rajaton luonnonvara. Niiden laatu vaihtelee kuitenkin alueellisesti ja paikallisesti huomattavastikin. Kiviaineksen käyttöön soran korvikkeena ovat omat laatuvaatimuksensa mm. tierakentamisessa. Rakennuskiven laatuvaatimukset liittyvät ennen kaikkea kiven ulkonäköön ja eheyteen. Keski-Suomen maakuntakaavassa esitetään 56 kalliokiviainesten ottovyöhykettä (eo/2) (liite II). Maakuntakaavassa on rakennuskiviainesten ottovyöhykkeitä 42 kappaletta (liite II). Maakuntakaavan ottovyöhykkeet perustuvat Geologian tutkimuskeskuksen kolmeen tutkimukseen. Kalliokiviainesten ottovyöhykkeiden maakuntakaavamerkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä kiviaineshuollossa. Suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen kiviainesvarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Rakennuskiviainesten ottovyöhykkeiden merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä rakennuskiviteollisuudelle. Suunnittelumäärä- 22

yksen mukaan alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen rakennuskivivarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Keski-Suomessa ovat Kiviteollisuusliiton jäsenyrityksiä Polar Granit Oy Korpilahdella, Suomen Kivivalmiste Oy Korpilahdella ja Salon Kiviteollisuus Oy Korpilahdella. Rakennuskivien louhinta keskittyy Korpilahden ja Pihtiputaan-Viitasaaren alueille. Aikaisemmin myös Jyväskylän seudulla oli merkittävää rakennuskivien louhintaa, mutta nämä paikat ovat jo valtaosaltaan maisemoitu ja otettu taajamatoimintojen käyttöön. Täydentävät tutkimukset Kalliokiviainesten osalta on katsottu, että täydentäviä kalliokiviainesten laatuun liittyviä tutkimuksia ei tarvinnut tehdä, koska alueet selvitettiin maakuntakaavaa varten (liite II). Näissä tutkimuksissa on huomioitu suojelualueet, asutus ja vesistöt, maisema, kuljetus ja tieverkko, kalliokohteiden topografia sekä kallioiden laatu ja osassa kohteista myös kiviaineksen testaus. Kalliokiviainesalueiden tutkimustulokset on esitetty kootusti myös Poski-projektin seutukuntakohtaisissa raporteissa. POHJAVESIALUEET Nykytilanne Maakunnan pohjavesivarat sijoittuvat pääasiassa harjuihin ja reunamuodostumiin. Myös moreenimuodostumissa ja rikkoutuneessa kallioperässä voi olla käyttökelpoisia pohjavesivaroja. Keski-Suomessa on yhteensä 322 pohjavesialuetta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä eli luokkaan I kuuluvia on 171 kappaletta. II-luokkaan eli vedenhankintaan soveltuviin kuuluu 67 ja luokkaan III, muihin pohjavesialueisiin 84 aluetta (liite III). Pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä 558 km 2. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on 228 095 m 3 /d (kuutiometriä vuorokaudessa). Tästä on käytössä vuonna 2008 40 605 m 3 /d eli 17,8 %. Vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden antoisuudesta on käytössä 27,3 %. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on laadittu 55 kpl. Maakuntakaavassa on esitetty kaikki I-luokan pohjavesialueet, jotka perustuvat ympäristöviranomaisten 1990-luvun puolivälissä tekemiin kuntakohtaisiin pohjavesialueiden kartoituksiin sekä sen jälkeen tehtyihin tarkennuksiin ja täydennyksiin. Lisäksi kaavaan on merkitty sellaisia vedenhankintaan soveltuvia (II-luokan) pohjavesialueita, jotka sijaitsevat ylikunnallisten vesirunkolinjojen läheisyydessä tai jotka ovat maakunnallisesti tai ylikunnallisesti merkittäviä vedenhankintaalueita ja sijaitsevat vedenkulutuksen kasvuarvioiden kannalta keskeisesti. Yhteensä pohjavesialueita on kaavaehdotuksessa 195 kpl ja niiden kokonaispinta-ala on noin 36 300 ha. Maakuntakaavassa pohjavesialuemerkinnällä osoitetaan yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue. Suunnittelumääräyksen mukaan pohjavesialueille ei tule sijoittaa pohjaveden pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavia laitoksia ja toimintoja. Maa-ainesten oton tulee perustua yleissuunnitelmiin, joissa sovitetaan yhteen pohjaveden suojelu ja maa-ainesten otto. 23

Täydentävät tutkimukset Täydentäviä vedenhankintapainotteisia tutkimuksia tehtiin 16 muodostumalla. Tutkimuskohteet olivat, samoin kuin sora- ja hiekka-alueita koskevat täydentävät tutkimukset, valittu Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen maaperä- ja hydrogeologien muodostumia koskevan pitkäaikaisen asiantuntemuksen ja aikaisempien selvitysten perusteella. Tutkimuskohteet ovat liitteessä I merkinnällä V (=vedenhankintapainotteinen tutkimus) tai merkinnällä m/v (= kevyehkö vedenhankintapainotteinen tutkimus). Keski-Suomen Poski-projektin pohjavesitutkimukset käynnistyivät keväällä 2009. Tutkimuksen kohteena olevien pohjavesialueiden sisältämät hiekka- ja soramuodostumat poimittiin GTK:n maaainestietokannasta. Lisäksi ympäristöhallinnon ylläpitämästä tietokannasta (HERTTA) saatiin tiedot pohjavesiputkien ja kaivojen sijainneista ja pohjavedenpinnan asematiedoista tutkimuskohteittain. Maastotutkimuksissa kohteiden sisäistä rakennetta ja pohjavedenpinnan asemaa selviteltiin käyttäen kairauskalustoja ( raskas GM200 ja kevyt GM50) sekä geofysiikan laitteita ja menetelmiä (maatutkaluotaus ja vasaraseisminen luotaus). Tutkimusten perusteella tehtiin pohjavesialueista arvio, jossa ne luokiteltiin saatujen tutkimustulosten perusteella vedenhankinnan kannalta tarkasteltuna kolmeen luokkaan eli kohteisiin, joilla on 1) alueellinen, 2) lähialueellinen tai 3) paikallinen merkitys (pohjavesialueen osa-alue). Täydentävät vedenhankintapainotteiset ja kevyehköt vedenhankintapainotteiset tutkimukset NRO NIMI LUOKKA PÄÄSIJAINTIKUNTA A B C VEDENHANKINNALLINEN MERKITYS 907708 Korhola III Hankasalmi 1,1 0,68 250 Paikallinen 917203 Säynätjärvenkangas II Joutsa 2,32 1,26 600 Paikallinen 922603 Heinäjoki II Karstula 2,52 1,39 700 Lähialueellinen/alueellinen 924912 Kaakkokangas II Keuruu 4,19 2,55 1300 Lähialueellinen 924913 Valkeinen II Keuruu 2,16 1,04 500 Paikallinen 924951 Multharju II Keuruu 2,57 1,33 650 Paikallinen 929103 Mäyrävuori II Kuhmoinen 2,29 1,27 600 Paikallinen 929104 Unnasjärvi II Kuhmoinen 2,89 1,33 600 Paikallinen 941003 Lankaharju II Laukaa 4,52 2,92 1500 Lähialueellinen 949502 Lintankangas II Multia 2,06 0,87 500 Paikallinen 949508 Valkeiskangas III Multia 1 0,4 200 Lähialueellinen 950006 Lähteelänperä II Muurame 1,1 0,81 400 Paikallinen 972951 Pyhänkangas II Saarijärvi 5,18 4,09 2000 Lähialueellinen 993112 Pirttikangas II Viitasaari 1,94 1,52 750 Lähialueellinen/alueellinen 999203 Hietama II Äänekoski 1,82 1,24 500 Lähialueellinen 977451 Sirkkaharju II Äänekoski 3,64 2,04 1000 Lähialueellinen/alueellinen A = kokonaispinta-ala km 2 B = muodostumisalueen pinta-ala km 2 C = arvio muodostuvan pohjaveden määrästä m 3 /d 24

LUONTOARVOT JA MAISEMA Nykytilanne Harjuluonto Keski-Suomen harjuluonnosta tehtiin tutkimus vuosina 1974 1980 (Anon. 1981). Tutkimus oli osa valtakunnallista harjujen moninaiskäyttötutkimusta, jonka tavoitteena oli selvittää luonnontilaisen tai lähes luonnontilaisen harjumaiseman määrä, jakautuminen ja luonne sekä sopivuus suojeluun ja moninaiskäyttöön. Harjujen moninaiskäyttötutkimuksen perusteella maakunnassa on 104 suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävää harjualuetta, joiden yhteispinta-ala on runsaat 5 300 ha, mikä vastaa 0.3 % Keski-Suomen maapinta-alasta. Pääosa kohteista sijoittuu suurille ja geologisesti merkittäville harju- ja reunamuodostumajaksoille. Kohteista viisi arvioitiin valtakunnallisesti, 41 alueellisesti ja 58 paikallisesti arvokkaaksi. Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluu viisi keskisuomalaista harjukohdetta, yhteensä 1 070 ha: NIMI KUNTA PINTA-ALA (HA) Joutsniemi-Harjunkangas Joutsa 275 Oitinmäki Laukaa 125 Hietasyrjänkangas Laukaa 275 Muuratharju Muurame 195 Kiviharju-Kulhanvuori Saarijärvi/Multia 200 YHTEENSÄ 1 070 Harjujen moninaiskäyttötutkimuksessa valtakunnallisiksi arvioidut kohteet sisältyvät rajausmuutoksilla harjujensuojeluohjelmaan. Lisäksi tutkimuksen kolme Leivonmäellä sijaitsevaa alueellisesti arvokasta kohdetta on sisällytetty Joutsniemen-Harjunkankaan harjujensuojeluohjelma-alueeseen. Kaikki harjujensuojeluohjelman kohteet sekä 25 muuta moninaiskäyttötutkimuksen kohdetta kuuluvat Natura 2000 verkostoon. Harjujensuojeluohjelman kohteet on merkitty Keski-Suomen maakuntakaavassa arvokkaiksi harjualueiksi (ge/2), paitsi pääosa Joutsniemi-Harjunkankaasta, joka on Leivonmäen kansallispuistoon kuuluvaa luonnonsuojelualuetta (SL-merkintä). Lisäksi seuraavat seitsemän moninaiskäyttötutkimuksen kohdetta sisältyvät maakuntakaavaan tai yleiskaavoihin SL-merkinnällä: NIMI KUNTA PINTA-ALA (HA) Kuolemankuopat Jyväskylä 4,4 Ketveleen kannas Keuruu 3 25

Hakinharju Kuhmoinen 2 Hiukeenniemi Kuhmoinen 16 Hitonhaudan harjumaasto Laukaa/Äänekoski 27 Solikkosaari Petäjävesi 1,7 Haikanniemi Saarijärvi 5 YHTEENSÄ 59,1 Lisäksi maakuntakaavassa on ge/2 merkinnällä 10 maakunnallisesti arvokasta harjukohdetta, jotka sisältyvät moninaiskäyttötutkimuksen alueellisesti arvokkaisiin kohteisiin: NIMI KUNTA PINTA-ALA (HA) Haarajärven harjualue Kannonkoski/Saarijärvi 75 Karametsän dyynialue Karstula 28 Lintusyrjänharju Keuruu 42 Sarvaharju ja aarnihauta Kuhmoinen 14 Muorinmäki Laukaa 38 Pyhänkangas Saarijärvi 55 Lanneveden kirkkoharju Saarijärvi 30 Syrjäharju Saarijärvi 77 Syrjänkangas Uurainen 81 Mäntykangas Viitasaari 42 YHTEENSÄ 482 Maakuntakaavan ge/2 merkinnän suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytön suunnittelussa on ottava huomioon alueen luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja esiintymien säilyminen. Harjuluonnon suojelemiseksi Keski-Suomessa on tehty myös kuntakohtaisia maisema- ja maa-ainesselvityksiä, joiden tavoitteena on ohjata ottamistoimintaa maa-aineslain mukaisten rajoitusten edellyttämällä tavalla. Keskisuomalaisten harjujen kasvillisuus on pääosin kuivahkoa puolukkatyypin (VT) tai kuivaa kanervatyypin (CT) kangasta. Harjualueisiin liittyviä biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä ovat paisterinteet, harjulehdot, lähteet, purot ja ravinteiset soistumat. Näissä elinympäristöissä esiintyy usein lajistoa, jotka eivät tule toimeen muunlaisissa ympäristöissä. Omaleimaisinta harjuluonto on valoisilla ja ainakin osittain paljaina pysyvillä paisterinteillä, joita esiintyy tavallisesti jyrkähköillä etelään tai lounaaseen viettävillä harjannerinteillä tai suppien rinteillä (Ryttäri 2004). Keski-Suomen paisterinteiden määrästä ja nykytilasta ei ole tarkkoja tietoja, mutta oletettavasti paisterinteet ovat huomattavasti harvinaistuneet metsäpalojen tehokkaan torjunnan ja metsien umpeenkasvun takia. Keski-Suomessa esiintyviä uhanalaisia, lämpöä suosivia harjukasveja ovat kangasvuokko, kangasajuruoho, harjumasmalo, keltamaite, ja tunturikurjenherne. Valtakunnallisesti vaarantunutta kangasvuokkoa kasvaa Keski-Suomessa vain Joutsan Puttolan harjualueella. Keski-Suomen maakunta on lehtojen esiintymisen kannalta melko epäedullista aluetta. Lehtojen esiintyminen keskittyy maakunnan eteläosiin Päijänteen ympäristöön. Maakunnan merkittävimmät harjulehdot sijaitsevat Kuhmoisten Hakinharjulla ja Rannanharjulla (Anon. 1982). Usein harju- 26

jen pohjavesialueisiin liittyvät lähteet ja lähdepurot ovat monien vaateliaiden lähde-, lehto-, lettoja korpilajien kasvupaikkoja. Luonnonsuojelullisesti merkittäviä keskisuomalaisia harjuihin liittyviä lähteikköjä ovat mm. Jämsänkosken Ryönit, Äänekosken Kylmäpuro ja Saarijärven Isojoen lähdenotko. Keski-Suomen harjuilla tavattavista linnuista merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmälläpidettävät kehrääjä ja kangaskiuru. Kehrääjä viihtyy harvapuisilla kankailla, mutta kangaskiuru on mieltynyt puoliavointen männiköiden lisäksi harjujen soranottoalueisiin. Viime vuosien aikana molemmilla lajeilla on ollut useampia reviirejä Jämsän Haaralan- ja Kollinkankaalla. Kehrääjän kannalta myös Leivonmäen harjujensuojeluohjelman alue on merkittävä. Harju- ja paahdealueiden hyönteisistä ei ole tehty systemaattista ja kattavaa selvitystä maakunnan alueelta. Yksittäisten havaintojen sekä inventointi- ja elinympäristötietojen perusteella hyönteisten kannalta arvokkaita harjualueita ovat mm. Äänekosken Sirkkaharju, Saarijärvi-Karstula harjualue, Muuratharju ja Jämsän harjualueet (Teemu Rintalan suullinen tiedonanto). Luontaisten paisterinteiden vähyyden takia harjualueilla olevien teiden pientareet ja luiskat voivat olla hyönteisten kannalta merkittäviä paikkoja. Myös vanhat sorakuopat voivat olla merkittäviä elinympäristöjä. Dyynit Keski-Suomessa on 14 selkeää dyynimuodostumaa tai dyynikenttää. Dyyneistä 9 on ns. paraabelidyynejä ja 5 epämääräisen muotoisia dyyniselänteitä. Valtaosa dyyneistä esiintyy Karstulan, Kyyjärven ja Saarijärven kunnissa (Nevalainen 2008). Dyynit on arvotettu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiksi. Arvotuksen ovat suorittaneet Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat. Valtakunnallisesti arvokkaiksi dyyneiksi ovat arvioitu Kyyjärven Palaneenkankaannevan ja Multia Heiluvan paraabelidyynit. Seitsemän dyyniä on maakunnallisesti arvokkaita. Keski-Suomen merkittävimmät dyynit DYYNIN NIMI KUNTA CL ARVO- LUOKKA 1. Tikkakoski Jyväskylä 1 P 2. Vesala Karstula 0 P 3. Mätäslammen dyyni Karstula 1 M (Kiminki) 4. Rahkaneva (Karametsä) Karstula 0 M 5. Heinäjoki (Silmäsuo- Karstula 0 M Kettuneva) 6. Hyytiäisenkankaan dyynialue Kyyjärvi 0 V (Palaneenkankaan- neva) 7. Huumarkangas Kyyjärvi 0 M 8. Pikku-Huumar Kyyjärvi 1 P 9. Heiluva Multia 0 V 10. Lopalankangas Multia 1 M 11. Kangasjärvi Saarijärvi 0 M 27

12. Aulikki Saarijärvi 0 P 13. Pyhä-Häkki-Multapakat Saarijärvi 0 M 14. Kiimavuori Viitasaari 1 P CL = dyyniluokittelu, 0 = paraabelidyyni, 1 = muut dyynit V = valtakunnallinen, M = maakunnallinen, P = paikallinen 28

Keski-Suomen merkittävimmät dyynit Muinaisjäännökset 29

Vesistöjen varsilla olevien harjujaksojen yhteydessä sijaitsee valtaosa muinaisjäännösten kasaumista ja tihentymistä. Muinaismuistolain perusteella maa-ainesten ottotoiminnan on huomioitava kiinteät muinaisjäännökset. Muinaisjäännösten avulla on voitu hahmottaa Keski-Suomen asuttamista viimeisen jäätiköitymisvaiheen jälkeen (< 10 000 v). Ihmisen vaikutus Keski-Suomen harjumaisemaan alkoi varsinaisesti 1500-luvulla, jolloin pysyvä asutus levisi harjumuodostumien liepeille. Mutta vasta 1700 1800 luvuilla alkanut liikenneverkon rakentaminen, voimistunut kaskikulttuuri ja tervanpoltto sekä sahateollisuus aiheuttivat pitempiaikaisia ja osittain pysyviä muutoksia maisemaan (Anon. 1981). Suurimmat ja pysyvimmät harjumaiseman muutokset on aiheuttanut viime vuosikymmenien aikana kiihtynyt rakennustoiminta, joka on lisännyt kiviaineskulutusta. Soravarojen hyödyntämisen takia harjumaisema on tuhoutunut varsinkin suurempien asutuskeskuksien ympäristöstä varsin laajoilta alueilta. 30

Keski-Suomen muinaisjäännöskeskittymät 31

Kallioalueet Keski-Suomen kallioalueet inventoitiin kesinä 1995 1996 osana luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaiden kallioalueiden valtakunnallista selvitystyötä (Husa ja Kontula 1997). Inventoinnin tavoitteena oli luetteloida luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä omaavat kallioalueet. Selvitys on lähtökohta maa-aineslain mukaiselle lupakäsittelylle. Selvityksen perustana olivat luonnontieteelliset kriteerit, joiden mukaan arvotettiin alueiden (1) geologisgeomorfologiset, (2) biologis-ekologiset, (3) maisemalliset ja (4) muut arvot. Jokainen neljästä osatekijästä arvotettiin asteikolla 1 (erittäin merkittävä) 4 (vähemmän merkittävä). Näiden osatekijöiden arvotuksien yhdistelmästä määräytyi kallioalueiden arvoluokka, joka sai arvoja 1 (ainutlaatuinen kallioalue) 7 (maisema- ja luontoarvot vähäiset). Luokkiin 1-4 sijoittuneet alueet ovat valtakunnallisesti arvokkaita. Suomen ympäristökeskus tarkisti em. inventoinnin vuonna 2008 (liite IV). Tarkistuksen mukaan Keski-Suomessa on 95 valtakunnallisesti arvokasta kallioaluetta. Alueet on rajattu geologisina ja maisemallisina kokonaisuuksina, joihin sisältyy usein myös biologisesti arvokkaita alueita. Alueiden yhteispinta-ala on noin 15 200 ha, joka vastaa noin 8 % kalliopinta-alasta. Kalliomaan osuus on suurimmillaan maakunnan eteläosassa Kuhmoisista Jyväskylään ulottuvalla alueella, johon sijoittuu myös suurin osa arvokkaista kallioalueista. 32

Keski-Suomen arvokkaat kallioalueet (liite IV) 33

Kallioilla tavataan eliölajeja, jotka eivät menesty muunlaisissa elinympäristöissä. Kallioiden merkitys kasvi- ja eläinlajistolle riippuu kalliopinnan ilmansuunnasta, kivilajien ominaisuuksista ja geomorfologiasta. Erityisesti sammalet ja jäkälät ovat sopeutuneet kasvamaan erilaisilla kalliopinnoilla (Anon. 1986). Uhanalaisimpia Keski-Suomen kalliolla kasvavia itiökasveja ovat mm. valtakunnallisesti uhanalainen purolaakasammal sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävät kalliokeuhkojäkälä, munasammal ja pohjanvaskisammal. Putkilokasveista merkittävimpiä lajeja ovat pahtarikko, vuorimunkki ja liuskaraunioinen. Maakunnan merkittävin kallioalue on Korpilahden Vaarunvuoret, joka on luokiteltu luokkaan 1, ainutlaatuinen kallioalue. Vaarunvuoret on biologisesti poikkeuksellisen arvokas ja sen kallioilla esiintyy monia uhanalaisia ja harvinaisia eliölajeja. Kalliosta louhimalla ja murskaamalla saatavan kiviaineksen lisääntynyt käyttö aiheuttaa ristiriitoja maisemallisten, geologisten ja biologisten arvojen suojelemisen kanssa. Osa valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden merkittävimmistä osa-alueista (jyrkänteistä ja rotkolaaksoista) kuuluu Natura 2000 verkostoon tai sisältyy Keski-Suomen maakuntakaavan luonnonsuojelualueisiin (SL). Moreenimuodostumat Reunamuodostumavyöhykkeistä Sisä-Suomen reunamuodostuma kulkee Jämsästä Jyväskylän kautta Laukaaseen. Drumliinikenttiä ovat Karstulan-Keuruun kenttä, Keiteleen kenttä, joka ulottuu pohjoisen Keski-Suomen alueelle sekä Keski-Suomen itäosissa oleva Pieksämäen drumliinikenttä. Kumpumoreenialueita on Kivijärvellä, Pihtiputaalla, Toivakassa ja läntisessä Keski-Suomessa. Keski-Suomen valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat julkaistiin kesällä 2007. Inventoinnissa on luetteloitu valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, joita Keski-Suomessa ovat reunamuodostumavyöhykkeet, drumliinikentät ja kumpumoreenialueet. Selvitys on lähtökohta maa-aineslain mukaiselle lupamenettelylle. Moreenimuodostumien arvotus perustuu maaaineslain mukaisiin lupaharkinnan kriteereihin, joita ovat pääasiassa geologiset tekijät sekä osin maisemalliset ja biologiset tekijät. Myös virkistyskäyttö, kulttuurihistoria, pohjavesi, luonnontilaisuus ja lähiympäristö ovat joissakin tapauksissa vaikuttaneet kohteen arvoon. Keski-Suomessa on kaikkiaan 41 valtakunnallisesti arvokasta moreenimuodostumaa. Alueiden yhteispinta-ala on noin 3 250 ha. Lukumääräisesti eniten arvokkaita moreenimuodostumia on Laukaan, Pihtiputaan ja Hankasalmen kunnissa (liite V). Edustavimpia muodostumia ovat Laukaan Kaakkovuoren reunamoreeni ja Lankavuoren drumliini (molemmat arvoluokassa 1). 34

Keski-Suomen valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat (liite V) 35

Täydentävät tutkimukset Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden harjualueiden tarkastelu pohjautuu edellä mainittuun moninaiskäyttötutkimukseen, Keski-Suomen harjuluonto (Anon. 1981). Poski-projektin yhteydessä vuosina 2007 2009 tehtiin täydentäviä maastotutkimuksia ja aineistojen päivityksiä. Kallio- ja moreenialueselvitykset, joiden inventointi- ja arvioimismenetelmät ovat valtakunnallisia, todettiin maakunnallisesti kattavaksi ja tutkimusmenetelmiltään tasokkaaksi. Molemmat valmistuivat nykymuotoonsa Poski-projektin kuluessa, joten selvitysten tiedot katsottiin ajantasaisiksi eikä projektin yhteydessä tehty kallio- ja moreenialueisiin lisäselvityksiä. Myös harjuluontoselvityksen tiedot ovat pääosin käyttökelpoisia ja kattavia, mutta alueiden nykyistä maankäyttöä koskevat tiedot vaativat päivittämistä. Selvityksen puutteena pidettiin myös biologisten arvojen tarkastelua, minkä takia 62 kohdetta tarkastettiin maastossa. Geologisgeomorfologisten arvojen osalta selvitys katsottiin lähtökohtaisesti riittäväksi. Pohjavesialueilta (56 kohdetta), joiden soveltuvuutta maa-ainesten ottamisalueiksi tutkittiin Poskiprojektissa (liitteen I M ja m/v kohteet), selvitettiin luonto- ja maisema-arvot. Osa harjuluontoselvityksen kohteista sisältyi pohjavesialueisiin. Täydentävien tutkimusten esivalmistelut ja maastotöiden ohjelmointi aloitettiin kevättalvella 2007. Valmisteluja jatkettiin ensimmäisen maastokauden jälkeen talvella 2007 2008. Olemassa olevien tietojen keräämisen jälkeen kohteet sijoitettiin kartalle, jonka perusteella suunniteltiin päivittäiset maastoreitit ja -kohteet. Maastotyöt tehtiin vuosina 2007 2009. Kohteet käveltiin läpi sillä tarkkuudella, että kohteista saatiin hyvä yleiskuva ja mahdolliset kohteiden luonnontilassa ja maankäytössä tapahtuneet muutokset voitiin havaita. Karttatarkastelun perusteella valitut tai maastossa havaitut merkittävät elinympäristöt, kuten lehdot, purot, lähteet, ravinteiset suot ja paisterinteet, inventoitiin tarkemmin. Maankäyttötilanteen ja merkittävien elinympäristöjen lisäksi kirjattiin ylös harvinaiset ja uhanalaiset lajit sekä maisema- ja muut arvot. Rauhoitetut kohteet sekä Natura 2000 ohjelmaan ja valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat kohteet jätettiin pääsääntöisesti tarkastamatta maastossa. Maisemallisen arvon arvioinnissa sovellettiin valtakunnallisessa kallioalueselvityksessä käytettyjä kriteerejä ja arvo jaettiin neljään osatekijään: (1) kohteen suhteellinen korkeus, (2) kohteen hahmottuminen ympäristöstään (mm. rajautuminen vesistöön tai muuhun rajapintaan), (3) kohteelta avautuvat näköalat ja (4) kohteen sisäinen maisemakuva (mm. topografian vaihtelevuus, luontotyyppien monipuolisuus). Biologinen arvo määräytyi elinympäristöjen ja kasvillisuustyyppien sekä lajiston harvinaisuuden, monipuolisuuden ja edustavuuden mukaan. Lajien valtakunnallinen uhanalaisuusluokka perustuu teokseen Rassi ym. (2001) ja maakunnallinen luokka teokseen Uusitalo (2007). Alueellinen uhanalisuus perustuu metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin pohjautuvaan aluejakoon, jossa pääosa Keski- Suomen maakunnasta kuuluu Järvi-Suomeen, luoteisosa Pohjanmaahan ja pieni osa Kuhmoisista Lounaismaahan (ks. www.ymparisto.fi). Tässä projektissa esitettävät geologiset arvot ja kuvaukset perustuvat pääosin harjuluontoalueselvitykseen. Muissa arvoissa otettiin lisätekijöinä huomioon mm. luonnontilaisuus, kulttuurihistoria, monikäyttö ja lähiympäristön arvot. 36

Edellä mainitut suojelumerkityksen arvioinnissa käytetyt osatekijät arvotettiin asteikolla 1-4 (1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 vähemmän/jokseenkin merkittävä), minkä mukaan määräytyi yhteensovitusluokittelussa käytetty kohteen tai sen osan luonto- ja maisematekijöiden kokonaisarvo. Maastossa tarkastetuista harjualueesta esitetään seutukuntakohtainen yhteenveto. Maastokohteiden lisäksi yhteenvedossa mainitaan kaikki seutukunnan luonnon- tai maisemansuojelullisesti arvokkaat harjukohteet. Täydentävien tutkimusten sekä aikaisempien selvitys- ja tutkimustietojen perusteella kohteet luokiteltiin valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kaikki Keski-Suomen maakunnan suojelullisesti merkittävät harjukohteet on esitetty liitteessä VI. Maastossa tarkastetuista harjualueista on erillinen Poski-projektin taustamuistio (Välivaara 2009), jossa kohteista on kerrottu lyhyen yleiskuvauksen lisäksi suojelullisesti merkittävimmät arvot. Joutsan seutukunta Maastossa tarkastettiin Kirkkokankaan (Joutsa), Säynätjärvenkankaan (Joutsa), Pirttikankaan (Joutsa), Vallaspellon (Joutsa), Harjunmäki-Kaakkomäen (Joutsa), Ruosteniemi-Ruusulanlammen (Joutsa), Säynätharjun (Joutsa), Lähdesuonharjun (Joutsa), Etu-Ikolan (Joutsa), Lempään (Luhanka) ja Sydänmaan (Luhanka) harjualueet. Harjumäki-Kaakkomäkeä lukuun ottamatta maastokohteet ovat harjujensuojelullisesti melko vaatimattomia. Harjumäki-Kaakkomäki -muodostuman eteläosan VT-kankailla on valtakunnallisesti uhanalaisen kangasvuokon Keski-Suomen ainoa esiintymä, mutta alueella on myös soranottoa ja ajoharjoittelurata. Säynätjärvenkankaan pohjoisosassa Tampinmyllyn alueella, joka on muodostuman geologisesti arvokkain osa, kasvaa maakunnallisesti uhanalaista kangasajuruohoa. Myös Pirttikankaan pohjavesialueella kasvaa kangasajuruohoa. Lempään harjualueen laajojen soranottoalueiden reunalla kasvaa maakunnallisesti uhanalaista hietaorvokkia. Säynätharju on pieni, polveileva harjuselänne, jonka rinteen alla virtaa lähdevaikutteinen ja suorantainen puro. Puron ja ravinteisen rantasuon kasvistoon kuuluu monia maakunnallisesti merkittäviä lajeja, mm. vilukko, keltaängelmä, äimäsara, jokileinikki, keltasara ja purtojuuri. Myös Pirttikankaan ja Sydänmaan muodostamiin liittyy suojelullisesti huomioon otettavia vesi- ja metsälakikohteita, kuten lähteitä, korpia ja lehtolaikkuja. Lisäksi muodostumilla, esim. Kirkkokankaalla ja Ruosteniemi-Ruusulanlammella, on maisemansuojelullisia arvoja, mutta arvot voidaan ottaa huomioon muodostumien yhteen sovittavassa maankäytönsuunnittelussa. Etu-Ikolan muodostuma rajoittuu Natura 2000 alueeseen. Seutukunnan harjukohteista harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Joutsniemi-Harjunkangas on valtakunnallisesti merkittävä. Kohde liittyy Rutajärven ja Leivonmäen kansallispuiston monipuoliseen vesi- ja suomaisemaan. Harjunmäki-Kaakkomäki -muodostuma on maakunnallisesti merkittävä geologista arvoa ja maisema-arvoa alentaneesta maankäytöstä huolimatta. Paikallisia harjukohteita ovat Kirkkokangas, Tampinmylly, Säynätharju sekä Ruosteniemi-Ruusulanlampi. 37

Jyväskylän seutukunta Maastossa tarkastettiin Lintusyrjän (Hankasalmi), Korholan (Hankasalmi), Oravisaaren koillisosan (Jyväskylä), Hiidenjärven (Jyväskylä), Halkomäen (Jyväskylä), Mäyränkukkuloiden (Jyväskylä), Vihtakankaan (Jyväskylä), Iso-Kuukkasen (Jyväskylä/Laukaa), Kiikkumäen (Laukaa), Peurunkajärven Riikolanniemen (Laukaa), Syömäsijanmäen (Laukaa), Valkolan (Laukaa), Vehmasmäki ja Siikakankaan (Laukaa), Pedonmäen (Laukaa), Vehkaharju-Siilokankaan (Laukaa), Lankamaan (Laukaa), Viipurinkanavan (Muurame), Lähteelänperän (Muurame), Riskonperän (Muurame), Nätkelmän (Muurame), Kaunikkilammen (Petäjävesi), Syrjäharjun (Petäjävesi/Keuruu), Papanahonkankaan (Toivakka), Tervakankaan (Toivakka), Hepoharjun (Toivakka), Viisarimäen (Toivakkka), Höytiän Uuraisenkankaan (Uurainen), Isonniemenkankaan (Uurainen), Ruotokassin (Uurainen) ja Kangashäkin (Uurainen) harjualueet. Monet seutukunnan harjualueet ovat kärsineet soranotosta. Varsinkin Lintusyrjässä, Hiidenjärvellä, Iso-Kuukkasella, Mäyränkukkuloilla, Vehmasmäki ja Siikakankaalla, Pedonmäessä, Vehkaharju- Siilokankaalla, Tervakankaalla ja Kangashäkissä laaja-alainen soranotto on laskenut harjujensuojelullista arvoa. Tervakankaan soranottoalueella pesi törmäpääskyjä noin 50 kolon yhdyskunnassa. Maastokohteista geologisilta arvoiltaan merkittävimpiä olivat Kiikkumäki ja Papanahonkangas sekä Natura 2000 verkostoon kuuluvat Lankamaa ja Syrjäharju. Kiikkumäki muodostaa läheisen Muorinmäen kanssa yhtenäisen geologisesti ja maisemallisesti merkittävän harjualueen, joka on säilynyt soranottoalueiden välissä hyvin luonnontilaisena. Papanahonkankaan luoteisosa on kärsinyt soranotosta, mutta muuten kohde on säilynyt monipuolisena ja maisemallisesti varsin edustavana. Lankamaalla ja Syrjäharjulla on geologisten ja maisemallisten arvojen lisäksi huomattavia biologisia arvoja: uhanalaisia lajeja, lähteitä, ravinteinen suo ja vanhan metsän alue. Maisemallisesti merkittäviä kohteita ovat myös Oravisaari, Riikolanniemi, Syömäsijanmäki, Valkolan Harinen, Viisarimäki ja Isonniemenkangas sekä luonnontilassa säilyneiltä osiltaan myös Iso-Kuukkanen. Halkomäki on harjukohteena melko vaatimaton, mutta harjualueeseen liittyvät osittain jopa kanjonimaiset purouomat ovat biologisesti hyvin merkittäviä. Kaakkoisreunan kanjonissa virtaavan puron varrella on rehevä lähdepintainen lehto, jossa kasvaa monia vaateliaita ja uhanalaisia lajeja. Alueellisesti tai maakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat korpinurmikka, pussikämmekkä, korpisorsimo ja lähdetähtimö. Myös alueen halki virtaavan kankaanojan varrella on lähteistä puronvarsilehtoa, jossa kasvaa arvokasta lajistoa. Biologisesti merkittäviä pienkohteita, kuten metsälakikohteita, sisältyy lisäksi Viipurinkanavan, Vihtakankaan, Valkolan, Nätkelmän, Papanahonkankaan, Hepoharjun, Ruotokassin ja Siikakankaan muodostumiin. Nätkemän, Papanahonkankaan ja Hepoharjun puronvarsilla kasvaa mm. maakunnallisesti uhanalaista korpisorsimoa. Alueellisesti uhanalaista ruskopiirtoheinää löytyi Siikakankaan Matolammen ravinteiselta nevalta. Soranotolta hyvin säästyneen Ruotokassin korpi- ja luhtarantaisella Heinälamminpurolla kasvaa mm. runsaasti harvinaista jokileinikkiä. Lähteelänperän ja Riskoperän harjumuodostumat ulottuvat osittain Kuusimäen Natura-alueelle. Lisäksi Viipurinkanavan alue sijaitsee Tikkamäen Natura-alueen lähellä ja Korholan muodostuman läheinen vesistö kuuluu Vanginveden Natura-alueeseen. Useimmat Keski-Suomen maakunnan valtakunnallisesti merkittävistä harjukohteista sijaitsevat Jyväskylän seutukunnalla. Oitinmäki (Laukaa), Hietasyrjänkangas (Laukaa) ja Muuuratharju (Muu- 38

rame) kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja sisältyvät Natura 2000 -verkostoon. Myös Lankamaan Naturaan kuuluvalla harjukokonaisuudella on valtakunnallista merkitystä. Harjujensuojelullisesti maakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat Syrjäharju, Kirkkoniemi ja Aumamäki (Laukaa), Luijanharju-Kapeenharju (Laukaa/Äänekoski), Hitonhaudan harjumaasto (Laukaa/Äänekoski), Solikkosaari ja Kelvejärven kannas (Petäjävesi), Kiikkumäki-Muorinmäki, Papanahonkangas, Ruotokassi ja Kyynämöisen Syrjänkangas (Uurainen). Kohteista neljä ensimmäistä kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Solikkosaari ja Kelvejärven kannas on rauhoitettu luonnonsuojelualueena ja Syrjänkangas on maakuntakaavan ge/2 -kohteita. Seutukunnan paikallisia harjukohteita ovat Kuolemankuopat (Jyväskylä), Tikkakosken dyyni (Jyväskylä), Iso-Kuukkasen harjumaasto, Oravisaaren koillisosa, Vihtakangas, Harisen harjumaasto, Peurunkajärven Riikolanniemi, Savion Onkiniemi, Syömäsijanmäki, Vehmasmäki ja Siikakangas, Viisarimäki, Uuraisenkangas ja Isonniemenkangas. Jämsän seutukunta Maastossa tarkastettiin Kankaanmäen (Jämsä), Kelaharjun (Jämsä), Holisevan (Jämsä), Ruotsinharjun (Jämsä), Tietäjälammi-Varpusenlinnan (Jämsä), Valkealuomin (Jämsä), Pirttipohjan (Jämsä), Halkokankaan (Jämsä), Saloisten Likolammin (Jämsä), Rasuanniemen (Jämsä), Syrjäjärvien (Jämsä/Jyväskylä), Harjunsalmen Neulasharjun (Kuhmoinen), Harjunmäen (Kuhmoinen), Poikkijärven Pälsilänharjun (Kuhmoinen), Ruolahden Harjunkorkiin (Kuhmoinen), Sappeen Anttilanharjun (Kuhmoinen), Tanhuanniemen ja Säikänkärjen (Kuhmoinen), Mäyrävuoren (Kuhmoinen), Hakinharjun (Kuhmoinen), Kalholanniemen (Kuhmoinen) ja Kyöpelinmäen (Kuhmoinen) harjualueet. Syrjäjärvien kapeahko, loivasti polveileva harjuselänne on pieni, mutta vesi- ja tienvarsimaisemassa merkittävä, ehyenä säilynyt harjukohde. Myös Harjunmäki ja Säikänkärki ovat maisemallisesti merkittäviä kohteita. Holiseva, Ruotsinharju, Kelalamminharju ja Paloharju ovat osa Holisevan harjukokonaisuutta, jonka geologista kokonaisarvoa on alentanut laajamittainen soranotto. Holisevan maa-ainesten ottotoiminnalta säästyneet osa-alueet ovat kuitenkin geologisesti, biologisesti ja maisemallisesti merkittäviä. Harjumuodostuma on mm. maakunnallisesti uhanalaisen kangasajuruohon alkuperäinen kasvupaikka. Kasvillisuudeltaan merkittäviä harjukohteita ovat Karklammen Hakinharju ja Ruolahden Mäyrävuoren alueeseen liittyvä Rannanharju. Molempien kohteiden maakunnallisesti ainutlaatuiset harjulehdot kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja maakuntakaavan SL-kohteisiin. Rannanharjussa kasvaa mm. maakunnallisesti uhanalaista pähkinäpensasta ja hentokiurunkannusta. Myös Sappeen Anttilanharjun rinteellä on kuivaa lehtoa, mutta kasvillisuus on edellisiä kohteita huomattavasti vaatimattomampaa. Metsälain mukaisia pienkohteita löytyy ainakin Pirttipohjasta (puro), Neulasharjulta (lehtolaikku) ja Harjunkorkiin Roninvuorelta (kalliot). Roninvuoren kallioilla kasvaa mm. maakunnallisesti uhanalaista kalliohatikkaa. Kyöpelinmäki rajautuu Kärppäjärven Natura 2000 -alueeseen. Seutukunnalla ei ole valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvia kohteita, mutta Natura 2000 verkostoon kuuluvalla, maisemallisesti hyvin arvokkaalla Rasuanniemellä on valtakunnallista merkitystä. Harjukohteina maakunnallisia ovat Syrjäjärvien harju, Hakinharju, Rannanharju, Sarvaharju (Kuhmoinen, maakuntakaavan ge/2 kohde), Hiukeenniemi (Kuhmoinen, maakuntakaavan SL-kohde) sekä Naturaan sisältyvä Ruolahden Kuoppa-aho (Kuhmoinen). Paikallisesti merkittäviä 39

kohteita ovat Tietäjälammi-Varpusenlinna, Saloisten Likolampi, Neulasharju, Kalholanniemi, Harjunmäki, Pälsilänharju, Harjunkorkii, Anttilan harju sekä Tanhuanniemi ja Säikänkärki. Myös Holisevan harjukokonaisuuden ottotoiminnalta säästyneet osa-alueet ovat vähintään paikallisesti merkittäviä harjukohteita. Keuruun seutukunta Maastossa tarkastettiin Jukojärven Heikinniemen (Keuruu), Käännetynniemen (Keuruu), Lintusyrjän (Keuruu), Multaharjun (Keuruu), Lapinperän (Keuruu), Sikosuonkankaan (Keuruu), Kupanjärven (Keuruuu), Sysmänkankaan (Keuruu), Kaakkokankaan (Keuruu), Valkeisen (Keuruu), Valkeisperän Valkeiskankaan (Multia), Lopakankankaan (Multia), Kangasjärvenkankaan (Multia), Köpinkankaan (Multia), Lintankankaan (Multia) ja Multianjärvien (Multia) harjualueet. Maastossa tarkastetut kohteet olivat melko pienialaisia ja useimpien geologista arvoa oli laskenut soranotto. Esim. Lintusyrjän harjun geologista arvoa on laskenut laajamittainen soranotto, mutta kohde on yhä varsinkin maisemallisesti hieno. Lopakankangas on yksi parhaiten säilyneitä kohteita ja maisemallisesti merkittävä muodostuma, johon sisältyy myös dyynejä. Muita maisemallisesti merkittäviä harjumuodostumia ovat Käännetynniemi, Valkeiskangas, Multianjärvet ja Heikinniemi. Kohteiden biologiset arvot koostuvat lähinnä vesi- ja metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä, joita esiintyy ainakin Sikosuonkankaalla (lammet, puro) ja Kangasjärvenkankaalla (puro) sekä Multaharjulla (lähdepinnat), jossa osa lähteistä on menettänyt luonnontilansa vedenoton takia. Kaakkokankaan läpi virtaavan Myllypuron varrella on iso, luonnontilainen lähteikköalue, jonka kasvillisuus on suojelullisesti merkittävää. Myös Kupanjärven ja Sysmänkankaan alueiden kautta virtaavalla, virtavesikunnostetulla Kupanjoelle sekä Lintankankaan Kurjenkoskella on maisemallisten arvojen lisäksi biologista merkitystä. Seutukunnan harjumuodostumista Multialla sijaitseva Heiluvan-Housukosken harju- ja dyynialue on valtakunnallisesti arvokas. Harjualue muodostaa merkittävän osan Housukosken Naturaalueesta, jonka biologiset arvot perustuvat luonnontilaisiin jokilaaksoihin ja metsiin sekä lähteisiin ja pienialaisiin puustoisiin soihin. Lintusyrjän harju, Käännetynniemi, Lopakankangas ja Valkeiskangas ovat maakunnallisesti merkittäviä muodostumia. Housukosken alueeseen sisältyy mm. vanhojen metsien suojelualue. Paikallisesti merkittäviä harjukohteita ovat Ketveleen harjukannas, Jukojärven Heikinniemi, Kangasjärvenkangas, Kaakkokangas ja Multianjärvet. Saarijärven-Viitasaaren seutukunta Maastossa tarkastettiin Töyrimäen (Kannonkoski), Mätäslammen (Karstula), Karametsän (Karstula), Silmäsuo-Kettunevan (Karstula), Autionharjun (Kivijärvi), Pikku-Huumarin (Kyyjärvi), Oikarinharjun (Kyyjärvi), Kopanniemen ja Paskomäen (Saarijärvi), Porttilankankaan (Saarijärvi), Pirunvuori-Pyhämäen (Saarijärvi), Ahvenlammen (Saarijärvi), Pyhänkankaan (Saarijärvi), Koiraharjun (Saarijärvi), Pilkkamäen (Pihtipudas), Kattilaniemen (Viitasaari), Pirttikankaan (Viitasaari), Kakkiskankaan (Viitasaari), Lahnaskankaan (Viitasaari) ja Toulatin (Viitasaari) harjualueet. Pikku-Huumarin sekä varsinkin Mätäslammen ja Karametsän kohteet ovat geologialtaan keskisuomalaisittain harvinaisia ja edustavia dyynialueita. Kohteet ovat kärsineet tierakentamisesta ja soranotosta, mutta muodostumien dyyniryhmät ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Myös Silmäsuo- 40

Kettunevan alueella on säilynyt dyynimuodostumia. Dyynikohteiden lisäksi maisemallisesti merkittäviä harjuja ovat Ahvenlammen, Pilkkamäen ja Kattilaniemen harjualueet. Oikarinharjun, Pirunvuoren-Pyhämäen, Pirttikankaan sekä Kopanniemen ja Paskomäen muodostumien geologista kokonaisarvoa on alentanut soranotto. Kopanniemen kärjellä on yhä maisemallista merkitystä ja Paskomäen osa rajautuu Lanneveden Kirkkoharjun maakuntakaavan ge/2 alueeseen, mutta varsinaisena harjukohteena Kopanniemi ja Paskomäki on menettänyt arvonsa. Maastokohteista biologisia arvoja liittyy Pirunvuoren-Pyhämäen, Töyrimäen, Koiraharjun ja Lahnaskankaan alueisiin. Luontoarvoiltaan merkittävimpiä kohteita ovat Pirunvuoren-Pyhämäen Myllymäen koillisrinteen lähteikkö ja puronvarsilehto. Lahnaskankaan osittain luonnontilaisen kaltaisena säilyneet Turpeisen puron varrella kasvaa mm. Keski-Suomessa harvinaista kaislasaraa. Seutukunnan merkittävin harjukohde on Saarijärven ja Multien rajalla sijaitseva Kiviharju- Kulhanvuori, joka sisältyy sekä harjujensuojeluohjelmaan että Natura 2000 -verkostoon. Valtakunnallisesti arvokkaalla Kiviharju-Kulhanvuorella on myös metsiensuojelullista arvoa ja suurin osa alueesta kuuluu vanhojen metsien suojelualueeseen. Kyyjärven Hyytiäisenkangas, joka kuuluu Pohjoisnevan laajaan, monimuotoista suoluontoa sisältävään Natura-alueeseen, on valtakunnallisesti arvokas dyynimuodostuma. Seuraavia 19 kohdetta voidaan pitää harjujensuojelullisesti maakunnallisesti merkittävinä: Haarajärvi (Kannonkoski, Saarijärvi), Mätäslampi, Karametsä, Silmäsuo- Kettuneva, Uitusharju (Karstula), Salamaperän harjualue (Kivijärvi), Huumarkankaan dyynialue (Kyyjärvi), Lylysaari (Pihtipudas), Pilkkamäki, Varisvuori (Pihtipudas), Tervaniemi ja Koukkumäki (Saarijärvi), Ahvenlampi, Pyhä-Häkin harjualue (Saarijärvi), Lanneveden Kirkkoharju (Saarijärvi), Pyhäkankaan eteläosa, Summassaaren Haikanniemi (Saarijärvi), Syrjäharju (Saarijärvi), Kangasjärven dyynialue (Saarijärvi), Mäntykangas (Viitasaari) ja Rakajansaari. Mätäslampea, Silmäsuo- Kettunevaa ja Pilkkamäkeä lukuun ottamatta maakunnalliset kohteet sisältyvät Naturaan ja/tai maakuntakaavan harjukohteisiin. Paikallisia harjukohteita ovat Pikku-Huumar, Autionharju, Vesalan dyyni (Karstula), Kammolankangas (Pihtipudas), Niemenharju (Pihtipudas), Pirunvuori-Pyhämäki, Lemmenpolku (Saarijärvi), Aulikin dyynialue (Saarijärvi), Kiimavuoren dyynialue (Viitasaari), Pirttikangas ja Kattilaniemi. Äänekosken seutukunta Maastossa tarkastettiin Porraspohjan (Äänekoski), Sirkkakankaan (Äänekoski/Saarijärvi), Hietaman (Äänekoski), Sirkkaharjun (Äänekoski), Kulopalokankaan (Äänekoski) ja Tankolammin (Konnevesi) harjualueet. Sirkkaharjua lukuun ottamatta maastossa tarkastetut harjumuodostumat ovat geologisilta arvoiltaan melko vähäisiä. Sirkkaharjun harjukuoppaisen selänteen keskeiset osat kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Soranotosta kärsinyt Sirkkaharju on maakunnallisesti uhanalaisen kangasajuruohon alkuperäinen kasvupaikka. Saarijärven rajalla sijaitseva Sirkkakangas on geologisilta arvoiltaan vähäisempi, mutta kohde on biologisesti merkittävä. Sirkkakankaan luonnonsuojelualueeseen sisältyvät lehmuslehto, ravinteikas rantasuo, tervaleppäkorpi ja harjumetsikkö. Lisäksi suojelualueen ulkopuolelta, harjurinteen alta löytyi lehmusta kasvava lehtolaikku sekä ravinteinen neva-alue, jossa kasvoi alueellisesti ja maakunnallisesti uhanalaista lajistoa (ruskopiirtoheinä, rimpivihvilä ja suovalkku). Hietaman, Tankolammin ja harjumaisemaltaan moni-ilmeisen Kulopalokankaan muodostumien harjuarvoa on laskenut soranotto. Tankolammin alue sijaitsee Ylä-Tankosen Naturaalueen lähellä. 41

Seutukunnalla ei ole valtakunnallisesti merkittäviä harjumuodostumia. Sirkkakangas sekä Naturaan kuuluvat Sirkkaharju ja Jurvonharju (Äänekoksi) ovat harjujensuojelullisesti maakunnallisesti merkittäviä. Paikallisia harjukohteita ovat Kulopalokangas ja Kovalanniemi (Äänekoski). MOREENIMUODOSTUMAT Nykytila Moreeni on Keski-Suomen yleisin maalaji. Se peittää yli puolet maapinta-alasta ohuehkona kallioperää verhoavana peitteenä ja erityyppisinä moreenimuodostumina. Näitä ovat drumliini- ja kumpumoreenikentät sekä reunamuodostumavyöhykkeet. Noin 10 % moreenista esiintyy kumpumoreenimuodostumina, jotka ovat pääasiallisin murskauskelpoisen moreeniaineksen lähde. Kumpumoreenimuodostumien aineksesta vain melko pieni osa on hyvää, lähes sellaisenaan sorateillä käytettäväksi kelpaavaa karkearakeista moreenia. Muodostumien aineksesta on kuitenkin usein mahdollista valmistaa erilaisia tienpitoon ja maanrakennukseen soveltuvia massoja seulomalla, murskaamalla, suhteuttamalla sekä hienoainesta poistamalla tai lisäämällä. Aineksen laatu ja määrä voi vaihdella huomattavasti jo yhden pienen moreenimuodostuman eri osissa, eikä muodostuman pintalohkareisuuden tai ylimpien kerrosten aineksen perusteella voi päätellä muodostuman sisäosien rakenteita ja maalajisuhteita. Lisäksi muodoiltaan samantyyppiset muodostumat eivät välttämättä ole ainekseltaan ja rakenteeltaan samanlaisia. Kelvollista ainesta on täysin mahdollista löytää (ainakin pieniä määriä) muodostumista, jotka eivät päällisin puolin kartalla tarkasteltuna herätä juuri lainkaan huomiota, ja toisinaan hyvin lupaavilta vaikuttavat muodostumat voivat olla ainekseltaan käyttökelvottomia. Yleisimmät moreeniaineksen käyttökelpoisuuteen liittyvät ongelmat ovat sopivan aineksen vähäisyys muodostumissa, aineksen liian vähäinen kivisyys tai kiviaineksen heikot lujuusominaisuudet. Kivisyyttä ja aineksen määrää on kuitenkin toisinaan mahdollista kasvattaa lisäämällä moreeniainekseen läheisistä kallioista saatavaa louhetta. Huomattavan suuri lohkareisuus muodostuman pinnalla ja aineksessa voi vähentää moreenin käyttökelpoisuutta, ja liian suuri hienoaineksen määrä puolestaan lisää moreenin routivuutta. Täydentävät tutkimukset Geologian tutkimuskeskus selvitti mahdollisesti murskauskelpoisia moreenialueita ja muita maaperämuodostumia, joiden sisältämää moreeniaineista voitaisiin käyttää sorateiden kunnossapitoon ja perusparantamiseen. Alueet jakautuvat kahteen ryhmään: TVL:n Keski-Suomen piirin 80- luvulla inventoimiin alueisiin ja uusiin, pääasiassa karttatulkintaan perustuviin alueisiin. Tiepiirin inventoimat alueet on ryhmitelty murskauskelpoisuuden perusteella kolmeen luokkaan: a) kelvollisiin, b) mahdollisesti kelvollisiin ja c) ei kelvollisiin. Selvityksessä on mukana karttatulkinnan ja erilaisten geologisten aineistojen avulla myös uusia murskaukseen ja sorateiden kunnossapitoon mahdollisesti soveltuvia alueita. Uusien alueiden etsinnässä on hyödynnetty mm. GTK:n maaperäkartta-aineistoja, kivi- ja maa-ainestutkimuksia ja moreenimuodostumien inventointiraportteja sekä tiepiirin tutkimusraportteja, joista on saatu lisävihjeitä eri muodostumatyyppien ra- 42

kenteesta ja aineksesta. Myös lupaavimmat tiepiirin inventoimat kohteet (luokat a ja b) on valittu mukaan uusiin alueisiin (liite VII). Geologian tutkimuskeskuksen ja tiepiirin inventoimat moreenialueet (liite VII) 43

Selvityksessä on 338 moreenialuetta. Alueiden koko vaihtelee muutamasta hehtaarista kymmeniin hehtaareihin. Yhdeltä alueelta saadaan moreeniainesta arviolta keskimäärin 0,03 milj. m 3. Siten moreeniainesta on saatavissa selvityksen 338 alueelta arviolta noin 10 milj. m 3. Osalla muodostumia on ollut/on ottotoimintaa. Vaikka potentiaalisia käyttökelpoisia moreenimuodostumia pystytäänkin melko hyvin hahmottamaan geologisten aineistojen ja muodostumien ulkoasuun ja syntyprosesseihin perustuvan karttatulkinnan avulla, vaatii aineksen lopullisen käyttökelpoisuuden varmistaminen aina tarkempia koekuoppa- ja luotaustutkimuksia. KORVAAVAT MATERIAALIT Rakennuskivilouhosten sivukivet Keski-Suomi on perinteistä rakennuskivien louhinta- ja käyttöaluetta. Käytetyt kivilajit ovat olleet erityyppisiä graniitteja, granodioriitteja ja luiskeita. Määräävinä tekijöinä kiven käytölle ovat olleet esiintymän sijainti, kiven ulkonäkö, kiven eheys ja sen lohkeavuus. Tunnetuimmat Keski-Suomen kivilouhokset ovat ns. mustakivilouhoksia, joista on irrotettu kiveä pääasiassa hautakivituotantoon. Nämä louhokset ovat sijainneet/sijaitsevat Jyväskylän-Korpilahden ja Viitasaaren Pihtiputaan alueilla. Rakennuskivilouhimoilla louhitaan useiden tonnien painoisia kiviplokkeja ja liuskeita. Louhinnan sivutuotteena syntyy sivukiveä, jonka osuus voi olla jopa 90 % louhinnan määrästä. Sivukiven raekoko voi olla aina metreistä hienorakeiseen (< 1 mm) kiviainekseen asti. Sivukivet on perinteisesti varastoitu louhosalueelle. Rakennuskivilouhimoiden sivukivi on puhdasta luonnonmateriaalia. Merkittävimmät sivukiven käyttökohteet ovat maa- ja vesirakentaminen sekä erilaiset ympäristörakentamiseen liittyvät kivituotteet. Maa-ainesten kestävän käytön periaatteen mukaisesti myös rakennuskiviteollisuuden sivukivet tulee hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkillisesti tässä asiassa toimii Suomen Kivivalmiste Oy Punamäen alueella Jyväskylän ja Muuramen rajalla: Rakennuskivet, jotka eivät sovellu tuotantoon läjitetään murskausta varten louhekasaksi, jonka murskeyrittäjä murskaa hyötykäyttöön. Sivukiven hyötykäyttöön liittyvää problematiikkaa on pohdittu laajasti Kaakkois-Suomen sivukiviprojektissa (Räisänen, M. 2007) sekä Keski-Suomen luonnonkivilouhimoiden sivukivet raportissa. Keski-Suomen merkittävimpiä rakennuskivilouhimoiden sivukivialueet sijaitsevat Pihtiputaan, Viitasaaren, Äänekosken ja Jyväskylän seuduilla. Osa näistä alueista on Keski-Suomen maakuntakaavassa rakennuskiviainesten ottovyöhykkeinä (liitteet II ja VIII). Sivukivialueilta saatava massamäärä on arviolta 0,85 milj. kiinto-m 3. 44

Rakennuskivilouhosten sivukivialueet (liite VIII) 45

Malmipotentiaaliset alueet Keski-Suomessa on 8 kaivoslain mukaista valtausta. Valtaukset eivät liity malmikriittisiin vyöhykkeisiin. Valtausalueet ovat potentiaalisia korvaavan maa-ainesmateriaalin lähteitä, mikäli alueille avataan kaivoksia. Kaivostoiminnassa syntyy käyttökelpoista sivukiveä. Keski-Suomen kaivosvaltaukset VALTAUKSEN NIMI KUNTA MINERAALI PINTA-ALA (HA) 1. Vatsa Jyväskylä/Luhanka kulta, sinkki 100 2. Längelmäki Jämsä kulta, kupari 92 3. Lepola Luhanka kulta 98 4. Sydänmaa Luhanka kulta 82 5. Tammijärvi Luhanka kulta 100 6. Mäntymäki Pihtipudas kvartsi, maasälpä 89 7. Soidinkangas Pihtipudas maasälpä, kvartsi 24 8. Viitasaari Viitasaari kupari, molybdeeni 18 YHTEENSÄ 603 46

Keski-Suomen malmipotentiaaliset alueet 47

Tuhkat ja kuitusavet Merkittävimmät tuhkien ja kuitusaven tuottajia ovat teollisuuden ja yhdyskuntien voimalaitokset. Näitä ovat UPM-Kymmene Oyj Kaipolan tehdas, UPM-Kymmene Oyj Jämsänkosken tehdas, Äänevoima Oy Äänekoski ja Kumpuniemen Voima Oy Suolahti, Jyväskylän Energiantuotanto Oy Rauhalahden ja Savelan voimalaitokset sekä Fortum Power and Heat Oy Säynätsalon kattilalaitos. Keljonlahden voimalaitos tulee olemaan vuodesta 2011 lähtien merkittävä tuhkan tuottaja. Keski-Suomen teollisuudessa muodostuvien tuhkien määrä on kasvanut vuoteen 2000 asti, minkä jälkeen vuosittain muodostuvan tuhkan kokonaismäärä on ollut noin 45 000 tonnia. Tuhkan hyötykäyttöaste on vaihdellut vuoteen 2001 asti 15 35 % välillä riippuen maarakennuskäytön kohteista. Viime vuosina tuhkan hyötykäyttöaste on kasvanut ja vakiintunut reiluun 40 %:iin. Tuhkaa on hyödynnetty kaatopaikka-, tie- ja liikuntapaikkarakentamisessa sekä maanrakennuskohteissa (Tielaitoksen tierakenteet, kaatopaikan rakenteet, Himoksen alue, Rauhalahden voimalaitoksen viereinen alue). Tuhkaa on hyödynnetty maanparannusaineena vuosittain (Metsä-mannut) noin 10 % (vajaa 4000 tonnia) kokonaismäärästä. Kaatopaikalle vuosittain sijoitettavan tuhkan määrä on noin 25 000-30 000 tonnia. Teollisuuden tuottamat tuhkamäärät (t) ja hyödyntämisasteet vuosina 1997 2007 (Yli-Kauppila, H. ym. 2009) 48

Keski-Suomessa muodostuneet teollisuuden tuhkien ja yhdyskuntien energiahuollon tuhkan ja muiden jätteiden määrät sekä tuhkan hyötykäyttöprosentit vuosina 2001 2007 (Yli-Kauppila, H. ym. 2009) Suurimmat kuitusavimäärät muodostuvat massa- ja paperiteollisuudesta. Teollisuuden kuitusavien kokonaismäärä on ollut noin 250 000 tonnia (märkäpaino). Kuitusavien hyödyntäminen erilaisissa maarakentamiskohteissa on alkanut vuosituhannen vaihteessa. Viime vuosina lietteitä on hyödynnetty mm. kaatopaikkojen (mm. Vierelä, Mustankorkea, Äänekosken tehtaiden kaatopaikka) ja liikuntapaikkojen (Himos) rakentamisessa. Maarakentamisessa hyödyntämisen osuus on viime vuosina ollut noin 30 40 %. Teollisuuden kuitusavien energiana hyödyntäminen on lievästi laskenut, ollen viime vuosina noin 60 70 %. Energiana hyödyntämisen vähentymiseen vaikuttanee osaltaan hyödyntäminen maarakentamisessa. Kuitusavien loppusijoittaminen kaatopaikoille on vähentynyt 20 %:sta lähes kokonaan. 49

Teollisuuden tuottamat lietemäärät (kuitusavi) ja niiden käsittely (t, märkäpaino) sekä hyödyntämisasteet vuosina 1997 2007 (Yli-Kauppila, H. ym. 2009) Kaatopaikkarakentamiseen Keski-Suomessa on hyödynnetty kuitusavea viime vuosina useita kymmeniä tuhansia tonneja. Rauhalahden voimalaitoksen tuhkaa on hyödynnetty Lievestuoreen Laajalahden kunnostamisessa muodostuvien massojen stabilointiin lähivuosina. Tuhkia on hyödynnetty eniten maarakennuksessa ja jonkin verran myös maanparannusaineena. Vuonna 2007 Keski-Suomen alueella hyödynnettiin maarakennuksessa 40 500 tonnia tuhkaa ja maanparannusaineena 5 500 tonnia. Kaatopaikoille Keski-Suomessa muodostunutta tuhkaa loppusijoitettiin yhteensä 30 700 tonnia. Tuhkan hyödyntämisen maanparannusaineena sekä tuhkan ja kuitusaven hyödyntämisen maanrakentamisessa ennakoidaan jatkuvan Keski-Suomessa nykyisentasoisena. Maa-ainesterminaalit Maa-ainesterminaalilla käsitetään Poski-projektissa maa-ainesten keskitettyä varastointialuetta myöhemmin hyödynnettäville maa- ja kiviaineksille. Alueella ei välttämättä tarvitse olla fyysisiä terminaalipuitteita. Terminaalissa maa-aineksille tehtäviä toimintoja voivat olla varastointi, lajittelu, jalostus ja kauppa. Keski-Suomessa toimii seitsemän alueellisen ympäristökeskuksen luvittamaa virallista maankaatopaikkaa (tilanne 7.11.2007). Paikkoja käytetään pääsääntöisesti puhtaiden ylijäämä- ja kaivumaiden loppusijoituspaikkana sekä välivarastona myöhemmin rakennuskohteissa hyödynnettäville maa-aineksille (mm. siltit, hiekat, moreenit, kivet ja louheet). Nämä paikat ovat Joutsan lentokentän viereinen alue, Jyväskylän Nenäinniemen ja Mustalammen alueet, Laukaan Rantasen alue, Muuramen Haapalahden ja Lamminmäen alueet sekä Viitasaaren Vaarinvuoren alue. Luvitettujen maankaatopaikkojen massojen laadusta tai määristä ei ole tietoa. Maa-ainesterminaaleina esitetään myös 14 rakennuskivilouhimoaluetta (liite VIII). 50