Vuosikertomus 2010-2011 Tampereen Rudolf Steiner -koulu
Tampereen Rudolf Steiner -koulu Muotialantie 79 81, 33800 Tampere (03) 3141 6100 (ma-pe klo 8.30-15.00) www.tampereensteinerkoulu.fi info@tampereensteinerkoulu.fi etunimi.sukunimi@tampereensteinerkoulu.fi 1. A -luokka 3 1. B -luokka 4 Uudistunut erityisopetuslaki 6 3. A:n tapahtumien vuosi 8 3. B nikkaroi mökin sinilinnun lapsille 10 Neljännellä luokalla on ollut kivaa 11 Elämää viidennessä luokassa 13 Vastakohtia tutkimassa ja tasapainoa etsimässä 16 Upea saavutus! 17 8. A purjehtimassa 30.8. - 3.9.2010 18 Viulunsoittaja katolla 20 Tasa-arvo Suomessa 22 Voiko nykypäivänä pukeutua juuri niin kuin haluaa? 23 Jonakin päivänä jossain 24 11. Luokan työharjoittelusta 25 Några aprildagar i Stockholm 27 Romeo & Juliet 30 Matka Trieriin 1.- 4.4.2011 31 12. Luokan näytelmä 34 Emännän palsta: Yhteistyön makua 37 12. Luokan päättötyöt 38 Kevään 2011 uudet ylioppilaat 39 1.A -LUOKKA Ensimmäisessä luokassa olemme tutustuneet koulumaailman ihmeisiin satujen ja kertomusten myötä. Prinsessa Amalia ja prinssi Kaspar johdattivat pienet koululaiset kirjainten salaperäiseen maailmaan. Huomasimme, että puheessa kuuluu mitä erilaisimpia ääniä, joilla jokaisella on oma tarinansa ja merkkinsä. Vihkoihin piirsimme tarinoista kuvia ja hienon hienot juhlavaatekirjaimet. Kirjurit ottivat pian innokkaina kirjaimet käyttöönsä ja ryhtyivät kirjoituspuuhiin. Samalla huomasivat osaavansa lukea myös monet niistä, jotka eivät sitä ennestään taitaneet. Laskennonmaassa meitä auttoivat laskutehtäviä ratkomaan neljä kaverusta: Yrjänä Yhdistäjä, Eero Erottaja, Kerttu Kertoja ja Jaakko Jakaja. Kirjurit saivat vähitellen käyttöönsä myös numerot yhdestä kahteenkymmeneen. Laskennonmaassa kuului myös monenmoista rallatusta ja rytmien sointia, kun ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset ja viitoset taputtivat ja tömistivät kertotaulurytmejään. Kerran viikossa vierailimme värien maassa, jossa punainen, sininen ja keltainen seikkailivat. Keväällä värit viettivät syntymäpäiviään ja saivat toisiltaan lahjoja, jolloin maalauksiin ilmestyi myös vihreätä, oranssia ja violettia. Satujen kuvitus oli aina mieluisaa ja muotopiirustusta tehdessämme huomasimme, että suoria ja kaaria voi yhdistää tosi monella tavalla. Käsitöissä näppärät sormet valmistivat syksyllä sormivirkkauksella valjaat. Keväällä neulottiin itse tehdyillä puikoilla hienot huilupussit. Ja vielä valmistui luokassa erivärisiä lankatipuja ja upeita kaarnaveneitä. Monenmoisia leikkejä, lauluja ja runoja on luokassa kouluvuoden aikana opittu. Huilun soitto on ollut erityisen mieluisaa, kuten myös näytteleminen ja piirileikit. Sosiaalisia taitoja on harjoiteltu erilaisia töitä yhdessä tehden, penkeistä ratoja suunnitellen ja erityisesti maanantaisin metsässä touhuten ja majoja rakennellen. Aulikki Silvennoinen Tiedotustoimikunta: Ilkka Kaakkolammi, Maria Kaunisvesi, Veli Kuisma, Sirpa Kvist, Virpi Lehtimäki, Kaisa Ryhänen ja Mirja Räisänen Lehden toimitus: Maria Kaunisvesi Lehden taitto: Kaisa Ryhänen Kansikuva: A. Hatakka, 10.A 2 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 3
Koulupäiviämme on tukenut alusta asti rytmit, runot ja laulut. Huilunsoiton saloihin tutustuminen aloitettiin loppusyksystä. Runot ja laulut ovat vaihdelleet kuukausien vaihtuessa. Erilaiset sadut, kertomukset ja moraalitarinat ovat osa jokapäiväisiä opetushetkiä, ja ovathan ne auttaneet kiperissäkin tilanteissakin. Ensimmäisen luokan kuvataideopetuksessa pääpaino asettuu puhtaisiin väreihin ja selkeisiin muotoihin. Satujen luomista kuvista pulppuava rikkaus tarjoaa ihastuttavia aiheita. Maalausten herkissä väreissä loistivat erilaiset tuntemukset; onhan itsestään selvää, että sininen tuo mukanaan erilaisen tunnelman kuin punainen tai keltainen. Muotopiirustusta teimme ensin kädellä ilmaan, jaloilla hiekkaan sekä liikkuen ulkona ja sisällä. Olemme tampanneet muotoja lumeen jaloin ja luistellen tehneet laineita sekä ystävän kanssa tasapainoharjoituksia käsistä kiinni pitäen piirissä pyörien. Loisteliaaksi lopuksi teimme muodot omiin vihkoihimme. Näitä muotoja ovat mm. suora, kaari, ympyrä, kolmio, neliö, spiraali ja lemniskaatta eli lepäävä kahdeksikko. Muotopiirustuksen kautta on helppo omaksua kirjainmuodot ja numerot. Kirjainten laadut ja tunnelmat tulivat tutuksi prinsessa Ameliinan ja prinssi Kasparin seikkailujen kautta. 1.B -LUOKKA Elokuun 14. päivänä ensimmäisen luokan ovista astui sisään ryhmä lapsia, joiden silmistä ja koko olemuksesta heijastui odotus uudesta, koko tunteiden kirjoa vavisuttavasta, askeleesta. Tämä reipas lapsijoukko aloitti oman taipaleensa steinerkoulussa innostuksen tuike silmissään. Monet lapsista olivat toisilleen tuttuja jo päiväkodista, kuitenkin muutama aivan uusi luokkatoverikin saatiin. Lapset tutustuivat rohkeasti toisiinsa ja hakivat omaa paikkaansa luokkayhteisössämme. Yhteisten sääntöjen ja tapojen noudattamisen myötä olemme oppineet huolehtimaan ja välittämään toisistamme. Penkeillä työskentely tuli tutuksi heti ensimmäisellä viikolla. Penkit on suunniteltu siten, että niitä voi tilanteen mukaan käyttää istuimina taikka työtasoina. Penkeistä on myös helppo rakentaa erilaisia muotoja ja rakennelmia liikuntaleikkien tarpeisiin. Lukuihin tutustuminen onkin ollut hauskaa puuhaa. Matematiikan ensimmäisellä jaksolla mietimme, mitä kaikkea tässä maailmassa voi olla yksi, kaksi, kolme jne. Tiedämme, että maailmassa on yksi aurinko ja yksi kuu. Minulla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Takaa vasemmalta kuuluu: Minullapa on kaksi tätiä, sellaisia tätejä ei ole kenelläkään muulla. Lukusymbolien avulla opimme ymmärtämään luvun luonteen. Rouva Kolmio, herra Neliö, viistähti jne., vain mielikuvitus on rajana. Vanhempien ompelemien pussukoiden sisällä säilytetyt tammenterhot tulivat tutuiksi Paroni Plussan, Markiisin Miinuksen ja Jaarli Jakajan erilaisissa laskutehtävissä. Kreivi Kertojan ei tarvitse laskea ollenkaan, sillä hän osaa kaikki laskunsa, kertolaskut, ulkoa. Käsityötunneilla valmistui hevosvaljaat ja tupsut. Neulomispuikot tehtiin alusta alkaen itse hioen, vahaten ja teroittaen. Itse tehdyillä puikolla neuloimme huilupussit jokaisen oppilaan oman värisuunnitelman mukaisesti. Ehtipä valmistua vielä ennen kesää myös neulottuja pussukoita omaksi iloksi. Vuoden aikana opittiin myös saksaa ja englantia leikkien, runoillen ja laulaen. Ensimmäinen luokka on innokas tarttumaan toimeen ja tekemään lujasti töitä. Tämä into ja halu on seurannut kantavana voimana kaikkeen vihkotyöhön. Anne Maija Pieniniemi 4 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 5
UUDISTUNUT ERITYISOPETUSLAKI Lakimuutos hyväksyttiin 24.6.2010 ja se astui voimaan 1.1.2011. Lakiin on kirjattu: kasvatus ja opetustoiminta tapahtuu yhteistyössä vanhempien kanssa. Oppilashuoltoryhmä ja erityisopettaja tukevat ja seuraavat pääosassa olevien luokan- ja aineenopettajien työtä. tänä kevätlukukaudella jo jossain määrin päästy kokeilemaan. Luonnollisesti tulee uusia opeteltavia sanoja: perusopetuksen yleinen tuki, yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Prosessi etenee portaittain: Erityinen tuki Milloin: Erityinen tuki järjestetään, kun aikaisemmin toteutetut tukitoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Mitä tehdään: Erityinen tuki muodostuu erityisen tuen päätökseen perustuvasta erityisopetuksesta sekä muista perusopetuksen tukimuodista. Erityisen tuen antamisesta tehdään hallintopäätös, joka perustuu pedagogiseen selvitykseen. Tehdään intensiivisesti toisin ja HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Esiopetus siirtyy tiiviimmin koulun oppilashuollon piiriin, koska keskeistä lain hengessä on varhainen havaitseminen ja tuen antaminen. Lisäksi laki huomioi koululaisten iltapäivätoiminnan merkityksen oppilaan kokonaisvaltaista tukea arvioitaessa ja suunniteltaessa. Lähtökohtia koulussamme Opettajakunnan keskuudessa olemme tarkastelleet lakiuudistusta ja todenneet, että lain henki on nyt juuri sen suuntainen kuin mitä steinerkoulun opetussuunnitelma on aina ollut. Olemme nostaneet tietoisuutteemme koulun käytäntöjä ja hiljaista tietoa, joka on rakentunut teorian ja vuosien kokemuksen avulla. Olemme tiedostaneet koulumme opetussuunnitelmassa itsestään selvästi olevat terapeuttiset ja kuntouttavat elementit kuten eurytmia, hoitoeurytmia, koko opetuksen läpäisevä taiteellinen työskentely, näytelmät, lukukauden aikana toteutettavat juhlat ja tapahtumat jne. sekä oppilasarvioinnit, joihin on kirjattu lukuvuoden havainnot. Mitä sitten muuttuu? Asioiden näkyväksi tekeminen edellyttää asioiden kirjaamista entistä tarkemmin. Oppilaan tarvitsemien tukimuotojen tehostumista seurataan lomakkeilla, joita on Perusopetuksen yleinen tuki Milloin: Kun havaitaan oppilaan yksilöllisen tuen tarve. Mitä tehdään: Pidetään pedagoginen keskustelu vanhempien ja opettajien (esim. luokanopettaja, aineenopettaja ja/ tai erityisopettaja) kesken, jossa sovitaan toimenpiteistä sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta. Yleinen tuki Milloin: Kun perusopetuksen yleinen tuki ei riitä. Mitä tehdään: Päätetään tietoisemmin kehittää opetusta ja eriyttää. Voidaan tehdä tarvittaessa oppimissuunnitelma, mutta keskeistä on, että tehdään jotakin toisin. Vanhempien kanssa sovitaan toimenpiteistä, joita toteutetaan sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta. Tehostettu tuki Milloin: Kun hyvä perusopetus ja yleinen tuki eivät riitä. Mitä tehdään: Tehdään oppimissuunnitelma, joka tehdään pedagogisen arvion pohjalta. Tehdään enemmän toisin. Vanhempien kanssa sovitaan toimenpiteistä sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta. Koulussamme jo toimivat tukimuodot: tukiopetus alkuopetuksen erityisopetus esiluokat ja 1-2 lk erityisopetus 2 lk. 9 lk. sekä tarvittaessa lukiossa koulunkäyntiavustus hoitoeurytmia Oppilashuolto: kouluterveydenhoitaja koululääkäri koulukuraattori koulupsykologi erityisopettajat hoitoeurytmistit Lisäksi koulussamme vierailee antroposofinen lääkäri 2-3 kertaa lukuvuodessa. Muu toiminta: tukioppilastoiminta luottamusryhmä yksityinen taideterapia, jota tuetaan koulun terapiarahaston kautta Lakiuudistuksen tavoite Perusopetuksessa halutaan lain myötä varmistaa laajapohjainen pedagoginen tietoisuus siitä, missä ja miten lisätukea tarvitseva oppilas milloinkin etenee. Tarpeen mukaan tihenevä yhteistyöverkosto kannattelee oppilasta vuosiluokalta toiselle. Koulun oppilashuollon puolesta Sanna Kaiponen erityisopettaja 6 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 7
3. A:N TAPAHTUMIEN VUOSI Kolmasluokkalaisen kouluvuosi on ollut varsin si. Käsityötunteja varten haettiin elokuussa tapahtumarikas. Ensimmäinen koulupäivä toi kehruukepit metsästä. Villaa on opittu karstaamaan ja langan kehruu sujuu, siitä on todistee- tullessaan jo suuren muutoksen: penkit vaihtuivat pulpeteiksi. Tyylikkäästi ja ihmetellen na upeita paimenpusseja. herrasväki asettui omille paikoilleen uutta kokemusta tunnustelemaan. Syyskuun aluksi tehtiin syysretki; vaellus Helvetinkolulle ja sieltä Haukanhietaan. Kolmannen luokan tarinat ammentuvat pääosin Van- Heti elokuussa sai Rekolassa leikata sirpillä itsekylvämäänsä vehnää ja sitoa sen lyhteik- hasta Testamentista, jonka mukaan saimme myös maalata maailmanluomisen. Siitä syntyi oma hieno maalausvihkonsa. Syyskuun lopulla lähdimme sitten riiheen puimaan viljan. Nyt jokainen tietää, mikä on varsta ja kuinka sitä käytetään. Kun jyvät oli puhdistettu, alkoi käsikivillä jauhoiksi jauhaminen luokassa. Äidinkielessä on opittu vaikka mitä: kaunokirjaimet, sanaluokat, adjektiivien taivutus, verbien persoonamuodot, välimerkkejä, lauseenjäsennystä, kirjaesitelmän tekoa, sulkakynällä kirjoittamista ja haastattelun tekoa. Ennen vanhaan -jaksolla piti nimittäin selvittää, mitä ne isovanhemmat ja muut iäkkäämmät sukulaiset muistavat menneistä ajoista. Monet asiat ovat olleet toisin, sen nyt tiedämme. Käsityöläisten arvostus on herännyt ja omat kädet oppineet monia taitoja. Matematiikassa tutustuimme aikaan ja sen mittaamiseen. Kello ja kellonajat on kolmannen luokan oppialuetta, kuin myös mittaaminen yleensä: tuuma, vaaksa, syli ja sieltä sitten metrien maailmaan, painoa on punnittu ja vetomittoja mittailtu. Allekkain laskeminen on ollut myös uutta ja kivaa. Neljä peruslaskutapaa ovat saaneet näin uusia ulottuvuuksia. Yhä isommat luvut ja haasteellisemmat tehtävät hallitaan. Jakokulmassa laskeminen on kevään viimeinen uusi taito matematiikan maastoissa. Adventtijuhlan spiraalin haimme sahojen ja voimasaksien avulla viisitoista säkillistä havuja, tässä työssä luokka osoittautui todella tehokkaaksi ja taitavaksi, tunnissa oli työ tehty. Onneksi oli mukana isot eväät, ettei heti tarvinnut lähteä bussilla takaisin koululle. Luciakulkueessa kuljimme niin Vapriikissa kuin koulullakin. Tämä oli yksi juhlallisimpia tapahtumia kouluvuodessamme, mutta myöskin maukkaimpia: yli 500 herkullista piparia tuli leivottua ja paistettua auttavien äitien avustuksella, suurkiitos! Timjamin Merja järjesti meille marraskuussa makukoulun, jolloin saimme tutustua mm. neljään perusmakuun, yrtteihin ym. Aistit saivat tehdä töitä ja todella hienosti oppilaat tekivätkin havaintoja. Kiitos vielä Merjalle! Tammikuussa pääsimme katsomaan Tampere-taloon hienoa Tulilintua. Konserttisoittimet, klassinen musiikki, tanssi esittävänä taiteena ja pisteenä iin päällä kirjailija Eppu Nuotion kerronta. Tällaistakin kulttuurikasvatusta on siis lapsille tarjolla Tampereella, kiitokset kaupungillemme ja kiitos Annamaija Koskiselle, joka ajoissa kertoi tapahtumasta, jotta ehdimme ilmoittautua mukaan. Liikunnassa on mm. käyty kuusi kertaa uimahallissa, hiihdetty Suolijärven ympäri ja tietysti luisteltu sekä leikitty. Musiikissa on siirrytty vaahterapuisiin huiluihin ja samalla diatoniseen asteikkoon. Kaanonit ovat tulleet laulaen ja huiluillen tutuiksi. Hieman on tapailtu myös nuotteja, aika-arvoja ja pulssia. Viulutunneilla väki soittaa jo vallan taitavasti ja ensi vuodeksi valmistaudutaan luokkaorkesterin käynnistämiseen. Huhtikuun alussa kävimme Rekolassa leipomassa jauhot leiviksi. Sirkan ja Kalervon avulla (ja auringon, maan ja sateen, kuten Sirkka painotti) koulumme kolmasluokkalaiset ovat jälleen saaneet kokea ihmeellisen matkan kylvöstä leipomiseen. Sydämellinen kiitos tästä! Huhtikuussa oli aika myös aloittaa kevään huipennus: rakennusjakso. Perinteisellä savipölkkymetodilla syntyy tämä pieni mökkimme koulun pihaan. Tarkkaa mittausta, ympyrän tekoa, sahaamista, savimassan sekoitusta ja monta muuta toimea osataan tehdä, kun tämä mökki on valmistunut. Tästä projektista kuuluu ehdoton kiitos Jarmo Keskiselle, joka on idean isä. Hän myös kaivoi rakentamisessa tarvittavan saven mökiltään, piirsi piirustukset ja toimi kaikin puolin primus motorina hankkeen kaikissa vaiheissa. Kiitos myös kaikille vanhemmille, jotka osaltaan olivat auttamassa projektin syntymisessä ja valmistumisessa. Niin, eikä saa unohtaa Papinsaaren Taunoa, joka johdatti oppilaat takomisen maailmaan sepän pajassa Ahotiellä, kiitos kaunis! Eihän tässä tietenkään ole vielä kaikkea kolmannesta luokasta ja puuhistamme, mutta jätetään nyt lehteen hieman tilaa muillekin : ) Mika Kunnasvaara 8 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 9
3.B NIKKAROI MÖKIN SINILINNUN LAPSILLE NELJÄNNELLÄ LUOKALLA ON OLLUT KIVAA Kuluneen vuoden aikana olemme kolmannessa luokassa tutustuneet ihmisen elämälle tärkeisiin asioihin oman tekemisen kautta. Olemme kokeneet, miten paljon erilaista, arvokasta työtä sisältyy ympärillämme oleviin arkisiin perusasioihin. Viime kesän aikana meillä oli Rekolassa viljaa kasvamassa, jonka syksyllä korjasimme ja teimme lyhteiksi. Puimme viljan riihessä ja jauhoimme siitä omassa luokassa jauhoja, joista leivoimme itse leipää. Leivästä tuli todella hyvää, maailman parasta, varsinkin kun sivelimme leivän päälle voita, jonka olimme itse kirnunneet. Talvella piirsimme ja askartelimme luokan seinälle valtavan, monimetrisen Nooan arkin eläimineen. Arkin yllä kohosi sateenkaari, joka ylsi miltei luokan kattoon. Karstasimme myös talven kuluessa villaa, jonka kehräsimme langaksi ja kudoimme siitä paimenpusseja. Lukuvuoden päätteeksi rakensimme mökin. Rakentaminen tapahtui Huringin pihassa. Apuna rakentamisessa ja suunnittelussa olivat mm. luokan vanhemmat, erityisesti Jouni, Mikko ja Stefan sekä kiinteistönhuoltajamme Hannu, vahtimestarimme Tapsa sekä siviilpalvelusmies Ville. Valmis mökki tullaan sijoittamaan Sinilinnun päiväkodin pihaan. Kiitos kuluneesta vuodesta ahkerille, taitaville ja innokkaille oppilaille sekä kaikille projekteissamme auttaneille! Hanna Mettälä Oppilaiden sanomaa... Meidän vuosi alkoi Kalevalalla, ja minä luulin, että se on tylsää, mutta se olikin hauskaa. Varsinkin kun siinä lausuttiin ja runoiltiin kivasti. Kivointa neljännellä luokalla on ollut ihmis- ja eläinoppi. Siinä kuultiin paljon eri eläimistä. Ope kertoi kaikkea eläimistä ja me piirrettiin ja kirjoitettiin niistä. Esitelmät oli vähän jännittäviä. Kun vihdoin työni oli valmis, aloin odottaa esitelmän pitämistä. Se oli ihan kivaa. Eläinopin esitelmiä oli hauska kuunnella ja niistä oppi paljon. Olen oppinut murtolukuja ja paljon äidinkieltä! Meillä on luokassa oma pieni kirjasto. Meillä oli myös kirja, jota me luettiin, ja kirjoitettiin siitä. Kirja oli Salainen puutarha, jossa oli voimattomia lapsia, jotka voimis- Letunpaistoa luontokoulussa Terälahdessa. tuivat ulkoilmasta. Kotiseudun historiassa tutkittiin Tamperetta, millainen se oli entisaikaan. Kotiseudun historiassa on kivaa sen takia, kun saa tietää lisää. Käsitöissä penaalin tekeminen on ollut mukavaa ja haastavaa. Kun sai sen valmiiksi, oli mukava olo. Aion käyttää penaalia vitosella ja muillakin luokilla. Minun penaalissani on tummaa vihreää, vaaleata vihreää ja keltaista. Olemme maalanneet paljon erityisesti keväällä. Tykkään maalata. En aina kyllä onnistu Meillä on orkesteri, joka harjoittelee joka tiistai. Kun soitamme, se kuulostaa hienolta. Orkesteri on ihan kivaa, silloin kun se menee hyvin. Kuorokin on kivaa. Mikael-näytelmässä mua jännitti ihan 10 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 11
sikana ja sen varmaan huomas, koska ne röyhelöt tärisi kauheesti. Puurojuhla oli tähän mennessä kaikkein paras juttu koulussa, koska kaikki tekivät parhaansa ja siellä oli hyviä ohjelmanumeroita. Luontokoulu jäi tosi hyvin mieleen, koska se oli hauska. Lumikengillä oli hauska kävellä. Siellä tehtiin kartta metsästä, missä olimme. Kun me lähdimme, olisin halunnut jäädä yöksi. Kiitos luontokoulu! Tämä vuosi on ollut kiva vuosi. Olemme tehneet kaikkea hauskaa. Ja minä olen oppinut paljon kaikkea uutta. Opin kirjoittamaan paljon pienempää käsialaa. Opimme koko ajan lisää ja lisää. Alle kuukauden kuluttua tulevat ensiluokkalaiset tutustumaan meihin ( he siis ovat meidän tulevat kummilapset). Yllättävän äkkiä tää aika on menny. Mutta kivaa on ollu! Edellä 4. A -luokan oppilaiden tunnelmia kouluvuoden lopulla. Yhtä innostuneina jatkamme mukavan loman jälkeen. Iloista kesää kaikille! Tarja Havumetsä ja tuleva 5. A -luokka Lumikengät. Oppilaiden tekemiä solmuja. Käsityötunneilla valmistui penaaleja ja ryijyjä. ELÄMÄÄ VIIDENNESSÄ LUOKASSA Viides lukuvuosi on ollut yhteisen matkan Meidän viidennen luokan metsäpolkumme on ollut täynnä elämää: ponnistelua, tekemistä ja monien uusien asioiden oppimista. hampaiden kiristelyä, oppimista, iloa ja riemua. Maisemat ovat olleet hyvin vaihtelevat. Mitä oppiminen oikeastaan on? Se on kuin kulkemista metsäpolulla. Joskus polku on helppo kulkea, toisinaan polussa on Historian tunneilla olemme tutustuneet jyrkänteitä ja kapeita kohtia, joista kulkeminen on hyvin vaivalloista ja on kuljettava muinaisiin kulttuureihin, antiikin Kreikan jumaliin ja sankareihin. hitaasti, välillä leväten. Kun reitille tulee Joulukuussa esitimme Grimmin satuun, este, se raivataan pois tai kiivetään sen yli. Paholaisen kolme kultaista hiusta, pohjautuneen näytelmän. Näytelmän tekemi- Kun este on voitettu, rohkeus kulkea omaa polkua on jälleen vahvistunut. Vaikeat kohdat polulla ovat meille kaikkein tärkeimpiä, harjoittelua, ja luokkana työskentelimme nen oli mitä parhainta yhteistyötaitojen sillä niiden kohdalla opimme sen, miten hienosti yhdessä, mikä oli hyvin aistittavissa myös esityksissä. Tyytyväinen, jatkaa eteenpäin esteistä huolimatta. iloinen 12 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 13
ilmapiiri jäi luokkaan näytelmän jälkeen. Äidinkielessä tutustuimme aktiiviin ja passiiviin sekä suoraan, epäsuoraan esitykseen ja nominien sijamuotoihin. Harjoittelimme vihkotekstien ja toistamiskirjoitusten tekemistä, ja hyvin se alkoikin sujua. Teimme aamuisin suullisia harjoituksia, puheharjoituksia ja lausuntaa. Matematiikassa tehtiin paljon työtä desimaali- ja murtolukujen parissa. Geometriassa harjoiteltiin perusmuotojen piirtämistä niin vapaalla kädellä kuin harpin ja viivoittimen kanssa. Kasviopissa opimme sienistä, levistä, sammalista ja jäkälistä. Jakson päätteeksi tehtiin metsäretki, jossa tunnistettiin luonnon oloissa eri sammalia ja jäkäliä. Maantiedossa tutustuimme Suomen pinnanmuotoihin, jokiin ja kaupunkeihin. Maalaustunneilla maalattiin aiheita, jotka liittyvät historian, kasviopin ja maantiedon jaksoihin. Maalaustunneilla oli keskittynyt rauha, jokainen työskenteli värien parissa parhaansa tehden. Käsityötunneilla neulottiin sukat. Sukan tekeminen oli monelle se ponnistus, jonka äärellä sai harjoitella sitkeätä yrittämistä, ja vaikeuksien voittamista. Se oli monelle metsäpolkumme kapea kohta. Kevään aikana koulussamme pyrittiin kiinnittämään huomiota ympäristön siisteyteen, ja 5. luokka sai koulun (A-puolen) Koulun siisteimmäksi luokaksi valittu 5.A järjesti voiton kunniaksi juhlat. siisteimmän luokan kunniamaininnan. Tätä juhlimme peli- ja herkuttelupäivän merkeissä. Tunnelma juhlapäivänä oli mukava. Kulunut vuosi on ollut yhteisen puurtamisen ja reippaan tekemisen vuosi, ilo ja riemu ovat olleet läsnä päivänä jos toisenakin. Nyt kesän korvalla, kun viidennen luokan metsäpolku on takanapäin, aukeaa maisemassa lepopaikka on loman aika! Virpi Lehtimäki Viereisellä sivulla 5.A-luokan oppilaiden kertomuksia saksantuntien koiravieraista. 14 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 15
VASTAKOHTIA TUTKIMASSA JA TASAPAINOA ETSIMÄSSÄ Seitsemännen luokan arki on täynnä elämää kolmenkymmenen murrosikäisen tehdessä irtiottoa lapsuudesta kohti aikuisuutta. Keskellä koulupäivien iloja ja vastoinkäymisiä opettaja ehtii kuitenkin ihastellen ihmetellä opetussuunnitelman hienoutta. Opiskeltavat asiat avaavat nuorille monenlaisia uusia näkymiä. Ihmisopissa tulevat tutuiksi tärkeimmät elintoimintomme ja pohdimme ihmisen samankaltaisuutta ja erityisyyttä suhteessa muuhun luomakuntaan. Ihminen asettuu omalle tärkeälle paikalleen, osana niin mineraalista kuin elollistakin maailmaa. Tähtioppi kääntää katseemme puolestaan kauas avaruuteen ja taas asettuu ihminen paikalleen, joka tällä kertaa vaikuttaa niin kovin pikkuruiselta maailmankaikkeuden mittakaavassa. Omat katastrofaalisilta vaikuttavat ongelmatkin saattavat tässä yhteydessä asettua oikeisiin mittasuhteisiinsa ja ikäkaudelle tyypillinen subjektiivisuus ehkä samalla hieman antaa myöten. Historiassa matka vie löytöretkeilijöiden purjelaivoissa uusille, tuntemattomille vesille. Matkanteko on rohkeaa ja sankarillista, toisaalta raadollisen kovaa työtä todellisine vaaroineen. Tällaiseen nuorten on helppo samaistua. Uudet maailmat aukeavat myös matematiikassa, kun otamme käyttöön negatiiviset luvut. Toisaalta matematiikassa haemme abstraktion tasolla tasapainoa opiskellessamme yhtälöitä, kun samaa teemme fysiikan jaksolla käytännössä tutkiessamme vipuvarsia. Kemiassa tutustumme elämän mahdollistavan palamisen ilmiön lisäksi emästen ja happojen vastakohtiin. Opetussuunnitelman otteet pähkinänkuoressakin jo kertovat, miten monin tavoin kouluvuosi luotsaa renessanssiaan elävää nuorta uuden ajan alussa. Vastakohtien tunnistaminen ja tunnusteleminen sekä niiden neutraloiminen ja tasapainottaminen käytännössä ja ajatusten tasolla antaa eväitä sisäiseenkin punnintaan. Nuori on valmiimpi astumaan maailmaan omana ainutkertaisena yksilöllisyytenään. Vastakohtien tunnelmat ja tasapainon merkitys tulivat ilmeisiksi ja hyvin konkreettisiksi myös retkellämme Norjan vuoristossa. Rähmälläänkin saimme olla monta kertaa... Tavallinen koulupäiväkin näyttäytyy välillä melkoisena tasapainotteluna, joka vaatii opettajan kaiken kärsivällisyyden. Pelastavana elementtinä on usein huumori. Sitä oli myös runsaasti talvella toteutetussa luokkalehdessämme, josta seuraava loppukaneetiksi lainattu sarjakuvakin on peräisin. Sarjakuvan piirtäjä on Eero Lehtinen, 7.B. Seitsemännen luokan tunnelmia kirjasi 7. B:n opettaja Anu Kalliokoski UPEA SAAVUTUS! Kahden opettajan käytäväkeskustelusta lähti idea kysyä oppilaiden osallistumishalukkuutta vauvan nuttujen ja sukkien neulomistalkoisiin. Tämän lukuvuoden aikana Käsityölehdessä oli suomalaisen sairaanhoitajan vetoomus suomalaisille neuloa ja lähettää etiopialaiseen sairaalaan nuttuja siellä syntyville vauvoille. Muutamat yläasteikäiset innostuivat heti, ja yhtäkkiä ilman sen kummempaa ilmoittelua neuleita alkoi virrata opettajanhuoneeseen. Ajatus levisi koteihin. Tietojeni mukaan tekijöissä oli iso-isovanhempia, isovanhempia, vanhempia, entisiä ja nykyisiä oppilaita ystävineen sekä opettajia tuttavineen. Vanhin osallistuja oli 88-vuotias. 8. luokan oppilaat ompelivat oman työn valmistuttua työharjoittelijan ja opettajan tuella lisäksi vauvanpaitoja. Iso joukko meitä sai aikaiseksi todella PALJON. Neulottuja nuttuja valmistui 26, sukkia 24 ja paitoja ommeltiin kymmenkunta. Suuret ja lämpimät kiitokset kaikille osallistujille! Käsityön opettaja 16 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 17
8.a:n purjehdusretkitukholman saaristossa 30.8 3.9.2010 Kun olimme saapuneet Tukholmaan, kävelimme Viking Lineltä tavaroidemme kanssa purjelaivan saapumispaikalle. Vaikka matka oli lyhyt, se oli raskas, sillä viikon tavarat painoivat yllättävän paljon. Jouduimme odottamaan laivaa aika kauan, joten lähdimme tutkimaan vanhaa kaupunkia. Tulimme takaisin satamaan katselemaa kauniita, suuria purjelaivoja, joiden takaa paljastui meidän pieni paattimme, Ellen... Puimme pelastusliivit yllemme, lastasimme laivan ja tapasimme miehistön. Kapteeni jakoi meidät kolmeen ryhmään: kansiryhmä, navigaatioryhmä ja keittiöryhmä. Ryhmät vaihtelivat ja jokainen pääsi kokemaan minkälaista laivaelämä on kaikin puolin. Kun näimme sänkymme, järkytyimme, sillä meillä oli todella pieni tila, jossa piti elää viikko! Toinen järkytyksemme oli se, kun näimme vessat: ne olivat niin pienet, ettei siellä mahtunut seisomaan kunnolla ja niiden vetäminen tapahtui itse pumppaamalla. Aikataulu oli todella tiukka, eikä ollut aikaa levätä. Itsetehty ruoka pelotti aluksi, mutta kun tuuliselta ja märältä kannelta pääsi alas, olisi ollut valmis syömään vaikka kiviä. Matka parani loppua kohden, sillä ensin ei ollut tottunut sellaiseen elämään. Joka ilta rantauduimme kallion vierelle ja joskus myös grillasimme illalla. Paistomme makkaraa ja lettuja. Koimme myös kauhean myrskyn, jonka aikana pöydätkin lähtivät liikkeelle ja aallot vyöryivät venettä päin. Vettä roiskui kannelle vuoron loputtua ja kaikilla kannella olleilla oli vaatteet aivan märät. Peseytyminen tapahtui hyisessä meressä uimalla, jota vain rohkeimmat tekivät. Jotkut jopa hyppivät nelipurjeiden maston päästä. Matkan aikana aika monelta pääsi itku, sillä koti-ikävä oli kova. Kun olimme takaisin Tukholman satamassa, pääsimme ostoksille. Matkan loputtua moni osasi arvostaa kotiolojaan enemmän. Vaikka laiva oli aluksi vaikuttanut kauhealta, joillekin siitä tuli kuin toinen koti. Terveisin, Kasi aan tytöt 18 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 19
yhteistyö toimi koko ajan loistavasti ja sai aikaan uskomattomat ja unohtumattomat esitykset. - Io Urpo - Esityksen jälkeen riemuitsimme, saimme kukkia ja halailimme toisiamme, mutta kuitenkin olin hieman surullinen, sillä projekti oli ohitse. Tuntui mahdottomalta ajatella, että maanantaina palaisimme taas tuttuun arkeen ja siivoaisimme näytelmän jäljet. Neljä viikkoa olin joka aamu tullut innoissani kouluun tekemään näytelmää ja nyt se olisi ohi. - Judith Frischknecht - Näytelmänteon aikana lähennyimme ja joistakin kavereista paljastui aivan uusia puolia. Joku muuten hiljainen ja ujo saattoi heittäytyä roolin vietäväksi ja antaa palaa! Luokan yhteishenki kasvoi ja pidimme hauskaa yhdessä - Laura Ståhle - VIULUNSOITTAJA KATOLLA Maalis-huhtikuun vaihteessa 8. B-luokka hurmasi yleisöä esittämällä musikaalin Viulunsoittaja katolla. Seuraavassa näyttelijöiden tunnelmia esitysten jälkeen. Projektia aloittaessamme toivoin meille isoja ja hienoja lavasteita. Nyt minusta tuntuu, että meillä oli juuri oikea määrä käsittämättömän hienoja lavasteita, jotka olivat kuin piste i:n päälle. Näin oli myös puvustuksessa, joka onnistui mielestäni erinomaisesti. Unohtamatta koulumme Aurorajuhlasalia, joka antoi meille tilaisuuden näytellä isolle yleisölle. - Loviisa Mäenpää - Kaksoismiehitys toimi hyvin ja oli todella hyvä. Luokan yhteistyö toimi ihan sairaan hyvin ja kaikki auttoivat toisiaan. Esiintymisiin valmistautuminen tuotti hieman paineita, mutta kaikki rauhoittuivat kun pääsivät lavalle. -Olli Jalonen - Kun kolme viikkoa oli kulunut, tuntui siltä, että emme millään ehdi tehdä kaikkea ja aikaa on liian vähän. Etenimme kuitenkin nopeasti. Kun esityspäivä koitti minua ei, ihme kyllä, jännittänyt paljon yhtään. Jännitys puhkesi vasta verhoissa, mutta esiintyminen sujui silti ihan hyvin. Neljä peräkkäistä esitystä oli aika rankkaa, mutta meni silti nopeasti ohi. Nyt sitä jää vain kaipaamaan. Luokan Aloimme lukea käsikirjoitusta ja saimme roolit. Roolini oli minusta sopivan haastava ja se sopi minulle hyvin. Luin vuorosanoja paljon useana iltana...yhteislaulut eivät tuottaneet minulle vaikeuksia ja olin tyytyväinen ettei minulle tullut soololauluja...draamaharjoitukset olivat hyödyllisiä ja auttoivat näyttelemiseen. Teimme myös äänenavauksia jotka avasivat äänen hyvin ja laulaminen onnistui luontevasti. Toisessa miehityksessä olin valoissa ja meitä tuli opettamaan 9.B luokan Juho ja Lauri. Opetus sujui heiltä hyvin ja opimme valojen käytön nopeasti. - Sampo Kalliokoski - Esityksen jälkeen oli tosi hyvä olo. Roolini onnistui täydellisesti, muistin kaikki vuorosanani ja muistin eläytyä. Se oli täydellistä! Jälkeenpäin musikaalista tuli hyvä olo, koska tykkään laulaa ja etenkin vielä musikaalissa. Musikaali antoi minulle paljon rohkeutta ja otti paljon aikaa ja yöunia. Nyt harmittaa kun se on ohi. - Arttu Uusi-Rajasalo - Projekti antoi hieman lisää itsevarmuutta, esiintymiskokemusta ja muutenkin mahtavan kokemuksen, jollaista en tule saamaan uudelleen - ainakaan kaikkien näiden rakkaiden ihmisten kanssa! - Josefiina Lehto - Iltaesityksessä kaikki meni nappiin. Ja oli hauska laulaa Sunnyn kanssa kun kaikki meni putkeen ja onnitteluja tuli. Näytöksen jälkeen oli kapakassa niin hauskaa, että parta meinasi pudota. Kaikki sujui vaikka itketti, nauratti... Näytelmä yhdisti tätä luokkaa. Kiitos Tampereen Rudolf Steiner -koulun 8. B ja Viulunsoittaja katolla. - Antti Visuri - Katariina Niinistö, 8. B:n luokanopettaja 20 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 21
Tasa-arvo Suomessa Voiko nykypäivänä pukeutua juuri niin kuin haluaa? Thomas Kvam, 8. A Onko joku joskus sanonut, että Suomi on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden maa... Tämän on sanonut Suomen laki! Mutta ovatko asiat oikeasti näin? Suomen lain mukaan, ihmistä ei saa syrjiä: eri uskonnon, rodun, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, värin, iän, tai muun poikkeavuuden takia! Asiat eivät aina ole näin! On ihmisiä, jotka hyväksyvät erilaisuuden, ja ihmisiä, jotka eivät! Entä Suomen valtio, joka karkotti egyptiläis-isoäidin Eveline Fadayelin pois Suomesta rodun, varattomuuden ja kansalaisuuden takia! Onko tämä tasa-arvoa? EI! Entä työelämä? Saavatko tummaihoiset helpommin töitä kuin valkoihoiset? Eivät! Syynä tähän on suomalaisen työnantajan epävarmuus palkata huono työntekijä. Jos tummaihoinen on tullut lapsena Suomeen pakolaisena, on hän joutunut oppivelvollisuuden alaiseksi jaa suorittanut peruskoulun. Miksi hän ei olisi pätevä työntekijä? Entä suomalaisten suhtautuminen erilaisuutta kohtaan? Kehitysvammaiset, invalidit, alkoholistit, maahanmuuttajat, homot ja muut ulkoisesti, tai käytöksellään erilaiset ihmiset? Suomalaisista osa hyväksyy erilaisuuden, osa ei! Näistä asioista pitäisi puhua enemmän kouluissa, työpaikoilla ja eduskunnassa! Onneksi kaikki suomalaiset ei ole näin idiootteja, koska on myös niitä, jotka näkevät enemmän kuin ulkonäön, nimittäin ihmisen luonteen. Eli kumpi TEISTÄ suomalaiset on tärkeämpi? Ulkonäkö ja poikkeava erilaisuus ihmisessä, vai luonne, joka kertoo oikeasti, millainen ihminen on! Entä koulu- ja työpaikkakiusaus? Puututaanko tähän liian vähän vai liian tehottomasti? Vaikka kiusaajalle tulisi hyvin rankat seuraamukset kiusaamisesta, tehoaako se aina? Ei tehoa! Olen ollut itse koulukiusattu ala-asteella, ja minulle on jäänyt jonkinlaiset arvet siitä, huono itsetunto. Tasa-arvosta ja syrjimisestä on keskusteltava enemmän mediassa ja parhaan mukaan vähentää sitä ja viedä asiat parempaan suuntaan! Onneksi Suomessa on myös sivistynyttä väkeä, joka hyväksyy erilaisuuden ja noudattaa tasa-arvoa! Omistan tämän kolumnin kaikille koulu- ja työpaikkakiusatuille ja kaikille muille syrjityille! Aleksandra Uusitalo, 8.B Pukeutumissääntöjä on kaikkialla. Koulussa pukeudutaan siveellisesti, kirkossa mahdollisimman vähän paljastaviin asuihin, kaveripiirissä kuten piirin pää sanoo jne. Miksi näin? Kenenkään ei pitäisi vaikuttaa muiden ihmisten pukeutumiseen. Kirpputorivaatteet on myös oma lukunsa, niitä kun ostaa, säästyy rahaa. Kirpputoreja on ihana kiertää. Sieltä löytyy joskus ihania löytöjä, paljon halvemmalla kuin kaupasta olisi ostanut. Löysin kirpputorilta joku aika sitten kirpputorilta ihanat ja sopivat farkut kolmella eurolla. Ja kukaan ei tiennyt, että kirpputorilta ne oli ostettu. Nykypäivänä osa ihmisistä vain kammoksuu nimeä kirpputori. Eikö kuitenkin aika moni vie vanhat vaatteensa pois nurkista pyörimästä kirpputorille, miksei niitä sieltä sitten voisi ostaa? Sydämessään jokainen tietää miten haluaa pukeutua, toteuttakaa sitä! Näyttäkää, kuinka luovia olette. Sitä tuppaa kaverin uusinta muotia olevan paidan nähdessään ajattelemaan Minulle tuollainen myös, kiitos. Kävelee kotiin pitkän päivän jälkeen, katsahtaa vaatekaappiinsa, yrittää suunnitella seuraavan päivän asun. Hetken kuluttua kuitenkin luovutan. Kaapistani ei löydy kerrassaan mitään kivaa laitettavaa. Taas sitä mennään kouluun aamulla kiireessä päälle vetäistyissä vaatteissa, ja katsotaan jälleen kerran, kuinka muut näyttävät kauniilta upeissa vaatteissaan. Lompakossakin katse käväisee, tyhjältä näyttää. Miten tässä sitten voi hyvältä näyttää, kun matti on kukkarossa, ja vain liisa vaatekaapissa? Käveleekö liisa ulos vaatekaapista, tippuuko matti kukkarosta, se on kiinni sinusta. Katso peilistä itseäsi, etsi hyviä asioita, ole rehellinen, älä mieti, mitä muut voisivat sinusta ajatella. Käytä oma lyhyt elämäsi juuri niin kuin itse haluat. Kaikilla on omat ongelmansa, he vain kätkevät ne hyvin. Aina löytyy jotain hyvää itsestä, sisäistä tai ulkoista. Ne, jotka pukeutuvat muiden pillin mukaan, eivät omista hyvää itsetuntoa. Pukeutumissäännöistä tärkein on se, missä vaatteissa tunnet itsesi mukavaksi ja kauniiksi. Onko sinulle tärkeämpää, mitä muut ajattelevat sinusta, vai mitä itse ajattelet itsestäsi? 22 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 23
10. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden proosajakson hedelmiä Jonakin päivänä, jossain 11. LUOKAN TYÖHARJOITTELUSTA Esirippu nousee. Valot häikäisevät kirkkaina eri väreissä. Kapellimestari nostaa kätensä, antaa merkin ja orkesteri alkaa soittaa. Bernstein on loistava musikaalisäveltäjä. Ajattelen niin joka kerta, kun kuulen West Side Storyn ensisävelet. Musiikki koskettaa minua aina uudella tavalla. Luulisi, että lukemattomien toistojen jälkeen kyllästyisi samoihin melodioihin, mutta minä löydän niistä joka kerta jonkun uuden sävyn. Istun lämpiössä näyttämön takana. Ilmassa leijailee jännitys ja hiuslakan haju. Huone on pieni ja näyttelijöitä kolmisenkymmentä, tunnelma on tiivis. On tunkkaista, nousen äkkiä paikaltani. Tarvitsen vielä juotavaa ennen kuin menen lavalle. Katsahdan takahuoneen peiliin. Tummat silmät katsovat minua jännityksestä säteillen, näen peilistä Marian. Hymyilen kevyesti peilikuvalleni. Nämä ovat ensimmäiset tanssiaiseni. Katselen uteliaasti ympärilleni, kaikkialla näkyy iloisia kasvoja. Vetävä musiikki kutsuu tanssilattialle. Jokaisella pojalla on oma suosikkityttönsä, jota he tanssittavat. Kengän korot kopsahtelevat parkettia vasten. Amerikkalaiset, ajattelen, he tanssivatkin eri lailla. Haluaisin kovasti olla tuon iloisen joukon keskellä, mutta olen tarkasti veljeni valvovan silmän alla. Vaikka hän tanssittaakin Anitaansa aitoon puertoricolaiseen tyyliin, hän kumma kyllä ehtii katsoa perääni. Emme ole vielä sopeutuneet täkäläiseen elämänmenoon. Nytkin meitä katsotaan uteliaasti, pelokkaasti, jopa vihamielisesti. Yhtäkkiä näen kasvot. Kaikki muu katoaa silmistäni kuin sumuun, näen vain kauniit pojan kasvot. Hänkin katsoo minuun. Voisin kuvitella, että hänkin näkee vain minut, kaikki muu on peittynyt utuun. Mielessäni välähtää, onko tämä nyt sitä rakkautta ensisilmäyksellä. Lähestymme toisiamme. Puhumme toisillemme hitaasti, varovasti, aivan kuin pelkäisimme toisen katoavan sumuun yhdestäkin väärästä sanasta tai eleestä. Yöllinen kohtaus parvekkeella, juuri niin kuin Shakespeare kirjoitti. Mutta nyt minä olen Julia ja Romeon osaa näyttelee Tony. Hän toistelee nimeäni: Maria, Maria, Maria... Yö tekee hetkestä sadunomaisen ihanan. Katsomme toisiamme syvälle silmiin. Te adoro, Anton. Te adoro, Maria. Väliaika. Takahuoneessa hälistään, kaikki juoksevat sinne tänne. WC:t ovat jatkuvasti varattuja. Kuuluu naurua ja vitsailua, näyttelijät purkavat paineitaan. Naureskelen Tonyn kanssa, kuinka hän kompastui omiin jalkoihinsa parvekekohtauksessa ja oli vähällä pudota tikapuilta alas. Ohi kulkee tuttu viulisti, joka heittää keskusteluumme välikommentin. Vihdoin puheensorina hiljenee, siitä tietää, että esitys jatkuu pian. Tony! Hän kääntyy katsomaan minua, juoksemme kädet ojennettuina toisiamme kohti. Voi Tony, pian saan taas tuntea hänen kätensä ympärilläni. Sitten aivan odottamatta kuuluu laukaus. Pelästyn sitä joka kerta. Tony kaatuu syliini. Kyyneleet valuvat poskilleni. Laulamme yhdessä, katkonaisesti nyyhkytysten lomasta. Jonakin päivänä, jossain, tapaamme vielä. Tunnen, kuinka hän loittonee kauemmas, vaikka hänen ruumiinsa on vielä sylissäni. Te adoro, Anton. Te adoro, Anton, kuiskaan itsekseni. Osaan ulkoa jokaisen laulun, kaikki vuorosanat. Olen kuvitellut mielessäni, minkälainen minun Tonyni tulee olemaan. Olen suunnitellut valmiiksi jokaisen ilmeeni ja eleeni, jotta sitten lavalla osaisin kaiken. Jonakin päivänä, jossain, minun unelmani toteutuu. Jenny Hernberg, 10. A Lukion toisen luokan opetussuunnitelma sisältää kahden viikon sosiaalityön harjoittelujakson. Moni luokaltani työskenteli päiväkodissa, vanhustenkodissa, sairaalassa, koulussa jne. Itse olin Saksassa päiväkodissa rinnakkaisluokkalaisen Laura Parviaisen kanssa. Herää kysymys: Miksi Saksaan? No idea lähti siitä, että itse olen ollut jo Suomessa töissä päiväkodissa ja vanhustenkodissa, joten halusin jotain uutta ja erilaista. Asuin pienenä Saksassa 2 vuotta perheeni kanssa, joten saksan kielestä on tullut minulle tärkeä ja haluan oppia sitä lisää, joten mikä olisi parempi tapa kuin harjoitella sitä kieltä itse maassa? Lauran kanssa eräänä päivänä lenkillä ollessamme saimme ajatuksen lähteä yhdessä, joten siitä se sitten alkoi. Asuimme ystäväperheeni luona Peitingissa. Heidän perheeseensä kuuluu isä, äiti ja neljä aikuista lasta. Matka kesti 11.3-25.3. Tunnelmat lähtöaamuna olivat melko sekavat. Emme tienneet, pitäisikö itkeä vai nauraa. Lentokoneessa istuessani mietin: Okei...enää ei voi perääntyä. Se on menoa nyt. Lensimme Müncheniin ja sieltä perheen isä tuli hakemaan meidät. Auto matka kesti n. 1.5 h, joka tuntui todella paljon pidemmältä, koska jännitimme ja vieraan kielen käyttö yhtäkkiä ei ollutkaan niin helppoa. Ensimmäinen työpäivä oli maanantaina 14.3. Matka työpaikalle oli kävellen n. 10 min, mikä oli todella hyvä aamu-ulkoilu. Työpäivämme kestivät n. 4 6 tuntia. Ensimmäinen työpäivä meni tutustuessa ja katsellessa miten asiat tapahtuvat ja miten pitää toimia. Lapsien kanssa oli todella helppoa olla jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Heidän kanssa oli helppo puhua, vaikka tietenkin tuli tilanteita milloin en ymmärtänyt yhtään mitään. Sinnikkäästi päiväkodin lapset ja työntekijät kuitenkin selittivät asiat uudelleen ja uudelleen. Työtehtäviimme kuului normaalia päiväkotityötä, kuten lasten kanssa oloa, pukemista, askartelua, ruuanlaittoa ja leikkimistä. Opetimme heille myös hieman 24 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 25
suomen kieltä. Suunnittelimme myös leikkituokion, jossa rakensimme heille temppuradan, leikimme erilaisia leikkejä, lauloimme suomalaisia lauluja ja tanssimme. Saimme myös olla mukana kahdessa erilaisessa tukiopetustilanteessa, mikä oli todella mielenkiintoista. Lapset kyselivät hirveästi asioita, esimerkiksi: ihanat läksiäislahjat. Kotiinlähtö oli haikeaa, mutta onneksi Saksaan pääsee myös melko helposti takaisin. Matka meni kaikin puolin todella hyvin. Matka oli osittain todella raskas henkisesti ja fyysisesti, johtuen vieraasta kielestä. Koko ajan piti kuunnella tarkasti ja miettiä samalla, miten saat sanottua ja ilmaistua juuri sen asian mitä haluat. NÅGRA APRILDAGAR I STOCKHOLM Elever från Ellen Key skolan. Miks ootte täällä? Missä Suomi on? Missä asutte? Onks sulla siskoo tai veljee? Mutta ei sovi unohtaa vapaa- aikaa. Teimme myös kaikkea muutakin kuin vain olimme töissä. Kävimme Capoera-, Kali Sikara- ja Acropatia-harjoituksissa. Tutustuimme Münchenin shoppailumaailmaan. Monen vanha oot? Monen vanha sun äiti on? Onks sulla poikaystävää? Onks sulla autoo? Osaatko uida? Tykkäätkö eläimistä? Onko sun äiti ja isä täällä mukana? Miks sulla on noin pitkät hiukset? Onks sulla lapsia? Oottekste siskoksia? Mitä harrastat? Mitä jalkapallo joukkuetta kannatat?...ja monia muita kysymyksiä... se oli kivaa. Kaksi viikkoa kului todella nopeasti. Viimeisenä päivänä oli tippa linssissä koko ajan. Vietimme yhteisen hetken, jolloin lauloimme ja leikimme. He olivat jokainen piirtäneet meille piirustuksia ja saimme Kävimme hienoissa kylpylöissä. Tutustuimme lähellä oleviin kaupunkeihin ja maistoimme ensimmäistä kertaa sushia, joka oli itse asiassa yllättävän hyvää. Tämä sosiaalityöharjoittelujakso oli luokalleni pakollinen ja toivottavasti se on sitä jatkossakin. Vaikka suhtautuminen olisi aluksi negatiivista, uskon työharjoittelun olevan kuitenkin vain positiivinen kokemus. Hienon kokemuksen lisäksi jakso auttaa ehkä hieman hahmottamaan omia tulevaisuuden suunnitelmia. Suosittelen ulkomaille lähtöä kaikille. Kahden viikon ajanjakso on sopivan mittainen. Itse myös pidin matkaa senkin suhteen tärkeänä, että näkee miten pärjää yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Huomatessani pärjääväni hyvin se toi myös lisää itseluottamusta. Rebekka Mikkolainen, 11. B En vacker torsdag startade en grupp på 15 förväntansfulla elever ur bildkonstgruppen (RUB8) och 2 lärare till Stockholm. Bussen var liten, det rymdes endast 17 personer i den men stämningen var i topp ändå! Meningen med resan var förutom att utöva våra svenskakunskaper så skulle vi få njuta av nordisk konst. Resan började från årets kulturhuvudstad Åbo, där vi besökte konstmuseet. Utställningen hette Crème de la Crème. Utställningen presenterar de yppersta verken från den finländska konstens guldålder (ca 1880 1910), mästerverk ur Åbo konstmuseums samling. Där fanns målningar av Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Victor Westerholm, Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson, Fanny Churberg, Elin Danielson-Gambogi, Pekka Halonen, Eero Järnefelt och Hugo Simberg. Nu har vi alltså sett sådana nationalskatter som gumma med katt och Sampos försvarare. Museibyggnaden hade renoverats nyligen så det var ett mästerverk i sig. Guidningen var överraskande på svenska. Olyckligt nog talade guiden så tyst att man knappt hörde något men tavlorna talade sitt eget språk. Efter museet strövade vi runt lite i stan och därefter åt vi middag på stans välkända restaurang Dennis. Mätta och belåtna fortsatte vi vår kos vid Aura å till Viking terminalen och färjan Isabella. Resan gick snabbt i våra fina A-klasshytter, som vi hade lyckats få av en slump. På morgonen var vi uppe med tuppen. Morgonen var frisk och vacker när vi styrde våra steg mot Slussen. Där skaffade vi oss SL-kort som vi kunde resa runt stan med. Det första vi gjorde var att ta vårt baggage till hotel Oden som var väl beläget vid tunnelbanestationen Odenplan. Där åt vi en stadig frukost och gestaltade oss med kartan en stund innan vi fortsatte med ett besök till waldorfskolan, Ellen Key skolan. Gymnastikläraren Lisa Häggfeldt visade oss runt skolan. (För några läsare som kanske minns, var hon lärarpraktikant på vår skola för många år sedan.) Vi träffade några av gymnasieeleverna och lärarna som berättade om det svenska waldorfgymnasiet. 26 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 27
De tog väl hand om oss. Vi blev bjudna på en lätt lunch, tro det eller ej, men vi fick hamburgare till lunch på en steinerskola! Det smakade faktiskt gott! Därefter tog vi del av påskfesten där eleverna uppträdde med olika nummer från första till sista klassen. Festen var trevlig. Den hölls ute på skolgården i vackert, men soligt och blåsigt väder. Efter en dryg halvtimme var vi frusna och jättetrötta men nöjda. Det hade varit kul att träffa några livslevande svenskar. Efter besöket åkte vi med pendeltåg till hotellet för att ta en liten tupplur. Några elever tog chansen för att shoppa för första gången, på egen hand i storstadens vimmel. Det visade sig vara överraskande lätt och praktiskt att ta sig fram med tunnelbanan. På kvällen var det dags för ett besök på Dramaten, Stockholms finaste teater. Eleverna hade spelat upp Shakespeares Romeo och Julia ett par månander tidigare och nu kunde de se en helt annan version av samma pjäs, men på svenska så klart. För regin svarade John Caird. Som pricken på i-et framförde huvudrollsinnehavarna Christoffer Svensson och Sofia Pekkari samt Stina Ekblad ett par av Shakespeares sonetter på engelska. Sofia Pekkari sjöng helt underbart Shall I compare Thee to a Summer s Day? (För melodin svarade Bo Bergman. ) Själva skådespelet väckte glatt babbel och glädjetårar efteråt. Nöjda och helt slut, med ömma fötter, strövade vi hem till hotellet. Följande morgon var det dags för en rundtur i Gamla Stan. Efter en kort beskrivning av stadens historia gav vi oss av. Vi strövade längs den smala Mårten Trotzigs gränd (bara 90 cm brett), längs Prästgatan och Västerlånggatan. Stortorgets dystra historia blev också känt. På denna plats blev alltså 100 adelsmän halshuggna i Stockholms blodbad 1520. Efter de rysliga känslorna fortsatte vi in med trevligare tankar. Vi gick drömmande in i kronprinsessan Victorias och Prins Daniels vigselkyrka Storkyrkan. Alla minns vi den otroligt romantiska sommardagen den 19 juni 2010. Här hade de alltså gått! I Gamla Stan, Stockholm. kyrkan finns mycket sevärt bl.a. den välbevarade trästatyn St Göran och draken från 1489. På Kungliga slottets borggård fick många sig ett gott skratt när vakterna ur det kungliga gardet allvarligt bar på lådor med videor och X-Box-spel in i en bil. Turen fortsatte via Stallbron genom Riksdagshuset på Helgeandsholmen till Stadshuset. Utsikten från tornet får eleverna uppleva någon annan dag eftersom det var stängt just då. Men jag rekommenderar den varmt! Stadshuset med sina gyllene tre kronor och otroligt intressanta interiör (bl a blå hallen och gyllene salen) är en värdig symbol för Stockholm och hela Sverige. Den förträffliga guiden på Stadsmuseet tackade våra unga för att ha lyssnat intresserat och för ett fint uppförande. Det var som musik för lärarnas öron. Stadshuset Gyllene salen Sedan var det dags för den efterlängtade egna tiden. Många varuhus, affärer och butiker blev lite rikare igen. Programmet fortsatte på eftermiddagen på Nationalmuseet. Meningen var att bekanta oss med nordiska konstnärers mästerverk, men många verk hade fått ge vika för utställningen lust och last som väckte rodnande kinder och fnitter bland besökarna. Men nog fanns det några mästerverk av de kända konstnärerna Carl Larsson och Anders Zorn. Härtill måste tilläggas att vi får en Carl Larsson utställning i Åbo konstmuseum i höst. Dit ska vi säkert göra en tur på hösten så länge intresserade deltagare finns. Resan utspelade sig i varmt och vackert väder. Våren hade kommit så pass långt att trädens (ovan) C.Larsson: Blomsterfönsret A. Zorn: Sommarnöje knoppar hade brustit. Klimatet återspeglade stämningen på resan. Allt som allt var det en fin och lyckad resa med underbart trevliga ungdomar som sällskap. Det var ett nöje för oss lärare att få ha just er på vår resa. Hoppas ni har lärt er något nytt och har fått en positiv inblick i det svenska samhället som motvikt till det negativa språkklimatet i Finland. Eija Heikkala och Heli Arminen (Bilderna från Wikipedia och Jenni Keipilä 11. B) 28 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 29
Romeo & Juliet Olin todella yllättynyt, kun Lasse Tuores kertoi, että meidän Shakespeare-näytelmämme olisi Romeo & Juliet. En ollut osannut toivoa oikein mitään tiettyä näytelmää, mutta olin tosi iloinen, että saimme tehdä juuri sen. Ennen kun saimme tietää, minkä näytelmän teemme, ajattelin, että haluaisin jonkun kivan, aika ison roolin. Olin tosi yllättynyt, kun sain olla Juliet, koska en ollut yhtään odottanut, että saisin sen roolin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rooliini, koska sain juuri sen minkä halusinkin. Olin myös iloinen muiden puolesta, koska tosi moni sai juuri sellaisen roolin minkä oli halunnutkin. Vuorosanat piti osata joululoman jälkeen. Niiden opettelu ei tuottanut ongelmia, mutta lausuminen oli aluksi vaikeaa. Kuitenkin kun niitä oli lukenut vähän aikaa niin se rupesi sujumaan. Oli tosi mukavaa aloittaa harjoitukset joulun jälkeen. Aluksi menimme kaikki yhdessä jotain leikkejä ruokalassa, ja se oli kivaa. Harjoittelimme myös kohtauksia aluksi ruokalassa pari viikkoa, ennen kuin siirryimme juhlasaliin harjoittelemaan. Jotkut kohtaukset tuottivat vähän tuskaa, koska niistä ei meinannut saada mitään otetta, eikä keksiä mitä tekisi. Lopulta kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja kaikki kohtaukset onnistui hienosti. Harjoituksia oli joka päivä, ja joskus meni tosi myöhäänkin harjoitellessa, mutta se ei haitannut, koska meillä oli aina niin hauskaa. Välillä minua ärsytti suunnattomasti, kun täytyi lähteä toisiin näytelmäharjoituksiin kesken shakeharjoitusten. Harjoitusviikot menivät ihan älyttömän nopeasti ja esitysviikko oli käsillä aivan liian pian. Oli vähän pelottavaa, kun melkein kaikki olivat vuorotellen kipeänä esitysviikkoa edeltävillä viikoilla, mutta esityksissä ainakin melkein kaikki olivat kunnossa. Viimeiset harjoitukset sujuivat hyvin ja niiden jälkeen oli sellainen olo, että kyllä tästä vielä näytelmä saadaan. Kenraalit sujuivat tosi hyvin ja meillä oli tosi hauskaa. Kaikista kivointa oli kuitenkin esityksissä. Tunnelma oli tosi jännittynyt, mutta kaikki tsemppasivat toisiaan ja se oli ihan mahtavaa. Esitykset menivät ihan mahtavasti ja saimme paljon hyvää palautetta, mikä tuntui hyvältä, koska olimme tehneet niin ison työn projektin kanssa. Vaikeinta kurssissa oli varmaan siitä luopuminen, koska harjoittelimme kuitenkin niin pitkään ja tiiviisti, että näytelmästä tuli tärkeä osa elämää. Onneksi siitä jäi kuitenkin hyvät muistot ja paljon kuvia ja videoita. Mielestäni Shakespeare on tosi mahtava juttu ja ehdottomasti yksi parhaista mitä kouluaikana olen kokenut. Se oli todella opettavaista ja kaiken lisäksi aivan älyttömän hauskaa. Juuri tällaisten juttujen takia olen erittäin iloinen siitä, että olen Steinerissa. Laura Parviainen, 11. A MATKA TRIERIIN 1.-4.4.2011 matkapäiväkirja Pe 1.4.11 Kokoonnuimme klo 16.30 Pirkkalan lentokentälle pienen 12. luokan saksanlukijaryhmämme (Tiia-Maria, Tuulia, Milja, Linnea ja Siru) ja mukaan tulevien opettajien (Hannele Müller, Maria Kaunisvesi ja Ilmarin Mothes) kanssa. Olimme suunnitelleet matkaa jo viime keväästä asti ja viimein pääsimme lähtemään useiden päivämäärien eteenpäin siirtämisien jälkeen. Päämäärämme oli Saksan vanhimpana kaupunkina tunnettu Trier, jonka kuuluisimmat nähtävyydet koko yönä, mutta se ei suuremmin haitannut ovat Römerbrücke-silta ja Porta Nigra (roomalaisajan portti). Suunnitelmissamme oli myös käydä päivääni. Tämä päivä oli tarkoitettu mahdollisille ostoksille ja olimme sopineet lähtevämme heti vain 45 minuutin ajomatkan päässä olevassa herättyämme katsomaan Trierin kaupunkia. Aamulla tosin meinasi sattua pieni onnettomuus, Luxemburgissa ja ehkä jopa Ranskassakin. Lensimme parin tunnin lennon Frankfurt Hahniin, josta lähdimme ajamaan yön pimeydessä liimata purkkansa paluumatkan lentolippunsa kun Müller huomasi, että hän oli saattanut eilen vuokra-autolla noin 60 kilometriä Trieriin. Ilmarinin kuljettama minibussimme ajoi mäkisten ettei se ollutkaan ollut lentolippu, vaan joku väliin. Onneksi tarkistimme asian ja totesimme, maisemateiden, kaupunkien ja nopeusrajattoman moottoritien läpi ja hieman myöhässä pää- toista. tavallinen paperi. Matkalla voi sattua yhtä ja simme majoittautumaan hotelli Constantiniin, Ulkona lämpeni koko ajan ja lämpöä oli pian + 27 joka sijaitsi maisemapaikalla Mosel-joen varrella. astetta. Kauppojen ovet olivat avoinna kadulle ja Jätimme matkatavaramme huoneisiimme, jotka joka puolella oli erilaisia torikahviloita. Ostimme olivat ihan tasokkaat. Illalla kävelimme vielä yölliseen Trierin kaupunkiin ja osa porukasta teki lo- eräästä kahvilasta välipalaksi leivonnaisia ja kiertelimme vaate- ja kenkäkauppoja. ton pienessä kioskissa, sillä pääpalkintona oli 24 miljoonaa euroa. Sen jälkeen kävimme yhdessä Olimme oppilaiden kesken olleet ostoksilla, kun syömässä kiinalaisessa ravintolassa. opettajat olivat menneet lähellä Porta Nigraa olevalle torikahvilalle, jossa meidän oli myöhemmin tarkoitus tavata. Mutta paikan löytäminen ei La 2.4.11 En saanut jostain syystä nukuttua tuntiakaan ollutkaan niin helppoa ja yritimme saada Mülle- 30 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 31
riltä jonkinlaisia suuntaohjeita. Aloimme päästä jäljille vasta kun saimme tämän ohjeen: seuratkaa varjojanne! Se oli aivan loistava ohje. Niinpä me kävelimme edessä kulkevien varjojemme perässä ja tulimme suoraan oikeaan paikkaan saksalaisen musiikin soidessa ympärillämme. Sen jälkeen jatkoimme ostoksilla oloa ja kiertelimme vielä muutamassa kaupassa, kunnes kaikkien oli aikomus kokoontua eräälle suihkulähteelle. Viimein pääsimme kaikki yhdessä ruokailemaan torille raatihuoneen eteen. Ruokakartasta (die Speisekarte) eli ruokalistasta sai valita mm. sian lantiota (Schweinelende), leikattua heinää eli ruohosipulia (Schnittlauch) ja perunankulmia (Kartoffelecken). Ja Saksassa kun kerran oltiin, niin saksaksi myös tilattiin. Jopa Kaunisvesi tilasi saksankielellä, vaikkei hän sitä koskaan ollut lukenutkaan ja koska hän halusi perunankulmia, hän luki nimen ruokalistasta tavuttaen sen näin: kartoffe lecken. Ja tämähän on suomeksi nuolla perunaa. Kyllä se tarjoilija vähän ihmetteli. Su 3.4.11 Tänään lähdimme ajamaan kohti Luxemburgia. Trierin katedraali. Oli sateista, joten istuimme koko ajan vain autossa katselemassa maisemia. Lisäksi kaikki paikat olivat kiinni, koska oli sunnuntai. Luxemburgissa ajattelimme, että olisi ollut kiva poiketa päivälliselle Ranskaan, joten lähdimme ajamaan lähellä olevaa Ranskan rajaa. Emme löytäneet mihinkään kaupunkiin, joten päädyimme jollekin omituiselle omakotitaloalueelle, josta emme löytäneet minkäänlaista ruokapaikkaa. Näimme vain lehmän ja vasikan laitumella, ja se vähän lohdutti. Nälkäisinä ajoimme takaisin Trieriin ja menimme erään mäen päällä olevalle hotellille kahville. Söimme siellä kakkua, kunnes yllättäen paikalle kaahasi bussilastillinen meluavia hollantilaismummoja ja -pappoja. Niitä tuli ovesta niin paljon, kuin ne eivät olisi loppuneet ollenkaan ja mikä meteli niistä lähti! Ja jotkut mummot kehtaavat vielä väittää, että nuoret muka möykkäisivät. Juoksimme niitä karkuun ja menimme katselemaan mäen päälle Trierin näköaloja. Illalla söimme ruokaa Trierin kalastajakorttelissa (Fischerviertel) eräällä pihaterassilla. Vettä satoi aika paljon, mutta onneksi katto oli tiheä, ettemme kastuneet pahemmin. Opimme myös Ilmarinilta hienon taidon, miten pompautella ready for me?!! (inside-juttu). Sitten palautimme paperista juoma-alustaa pöydänreunaa vasten ja automme ja hieman kiireellä pääsimme lentokoneeseen. Matkalaukkuni oli paria grammaa vaille ottaa se ilmasta kiinni. Teimme sitä sitten kaikki yhdessä ja kun Müller kertoi vielä käytännön 10 kiloa, ja kun vielä laitoin rahapussini sinne, se esimerkillä, miten paperialusta pystyi olemaan taisi painaa grammalleen sen 10 kiloa. sekä juomalasin alusta, että myös kansi, oli Lentokoneessa ajattelin, että Suomi on kyllä vieressä istuvan saksalaispariskunnan pakko jäyhä paikka Saksaan verrattuna. Tunnelmat ovat nauraa meille. Hullut suomalaiset! niin erilaiset. Kun lentokoneemme laskeutui pilven läpi Pirkkalan lentokentälle, näkyi joka Ma 4.4.11 puolella taas kinoksittain lunta. Huomasin, että Viimeinen päivä! Ennen kotiinpaluuta kävimme halusin takaisin lämpimään Saksaan. Olihan minua välillä väsyttänyt melkoisesti ja muutenkin vielä tavaratalossa, josta yritin viimeinkin löytää joitakin tuliaisia. Koska laukkuni oli ollut jo tulomatkallakin niin painava, en voinut ostaa mitään hirveä ikävä matkaamme. Pääsisimmepä sinne jännittänyt, mutta kun pääsin kotiin, minulla oli painavaa, sillä en halunnut maksaa 35 euron vielä joskus uudestaan! lisämaksua lentokoneessa. Toiset olivat sen sijaan löytäneet aika paljon ostettavaa, erityisesti ********************************* kenkiä, jotka olivat Saksassa todella halpoja. Tämä oli opetussuunnitelman ulkopuolella tehty retki, josta haluan kiittää kaikkia mukana olleita. Ajoimme takaisin Frankfurt Hahniin ja kuuntelimme autossamme saksalaista cd-levyä, Opiskellaan kaikki paljon saksaa se kannattaa! josta muistamme varmasti aina tämän: Are you Tiia-Maria Tuominen 12. lk Taustalla näkyvä Porta Nigra on Trierissä sijaitseva roomalaisaikainen kaupunginportti. 32 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 33
12. LUOKAN NÄYTELMÄ Näytelmän ohjaajan ajatuksia Daniel Katzin käsikirjoittama näytelmä Elävän tarkoitus (1998) kietoi minut tarinaansa. Yhteiskunnallinen kritiikki vanhustenhuollosta, maaseudun tilasta ja ihmisten käyttäytymisestä olivat tapahtumien takana, aina kurkkimassa jostain, lavasteen takaa tai dialogin lomasta. Ne oli kuin jätetty katsojalle huomattaviksi, kuin pienet muistilaput, jonka kuitenkin näkee, koska ne loistavat neonvärisenä ilmoitustaulun nurkassa. Myöskään kukaan näytelmässä ei ollut paha tai hyvä. Sekin viehätti minua, koska näytelmän kuvaama miljöö oli hyvin realistinen, jättäen mustavalkoisen ajattelun ulkopuolelleen. Henkilöt olivat erinomaisesti kirjoitettuja tyyppiihmisiä, jotka saattoivat tuntua maaseudun ihmisiä tuntemattomasta hyvinkin kärjistetyiltä, mutta eivät sitten loppujen lopuksi olleetkaan. Kokonaisuus oli suorastaan hykerryttävä ja tarina itsessään jotain aivan muuta kuin olin tottunut lukemaan ja näkemään. Huumoria on oltava, se on yksi elinehto minulle. Jos huumoria ei olisi, olisin jo aikoja sitten vaipunut tylsämielisyyteen. Mitä ikinä tapahtuukin, väännän aina aiheesta huumoria, vaikka se olisi sopimatonta. Huumori on minulle paitsi keino naurattaa muita ja itseäni, myös tapa rauhoittua ja rentouttaa itseäni ja samalla muita. Huumori voi myös olla purevaa, ottaa kantaa ja herättää ajatuksia. Juuri tämä sisältyi oivallisesti näytelmään. Jotkut hauskat kohdat saivat miettimään, miksi ne olivat niin hauskoja ja toiset, onko asialle sopivaa nauraa. Onko oikein nauraa pyörätuolivanhukselle, jota kuskataan ties kuinka monetta kertaa lääkäriin, vaikka hän haluaisi vain olla rauhassa ja juoda yhden oluen? Näytelmässä mielestäni tärkeää on kantaaottavuus, ja tässä tapauksessa ehto täyttyi hyvin, huumorin avulla. Vanhusten huono kohtelu ja heihin suhtautuminen, maaseudun naimattomuusongelmat ja työttömyys, työn kasaantuminen ja perheen sisäiset ristiriidat tuotiin kaikki esille huumorin keinoin. Aluksi tunsin suunnatonta turhautumista siitä, etten itse saanut näytellä ollenkaan. Siihenkin kyllä sitten tottui ajan myötä. Ohjaajan rooli oli niin suuri, että se tuli minulle hieman yllätyksenä, vaikka olinkin olettanut, että omia luokkatovereita olisi vaikea ruveta yhtäkkiä johtamaan. No, olihan minullakin siis oikeastaan roolini näyteltävänä, nimittäin ohjaajan rooli, yksi tärkeimmistä näytelmän tekemisessä, sanoisin. Sen roolin kanssa oli kyllä itse kullakin oma vääntelehtimisensä, ennen kuin siihen totuttiin. Itsellänikin oli vaikeuksia pomon roolin ottamisessa, ja tietysti myös luokkalaisilleni oli vaikeaa hyväksyä kaverin käskyjä. Pidin näyttelijöiden mielestä niin kovaa kuria, että he antoivat minulle projektin aikana uuden lempinimen Mao. Onneksi minulle sanottiin myös, että kurinpitoa olisi voinut olla vieläkin enemmän. Taisin selvitä kunnialla siitäkin osa-alueesta! Näytökset riemastuttivat minua suunnattomasti: yleisö tajusi vitsit ja muun komiikan ja osoitti sen nauramalla. Istuin eturivissä hymy korvissa ja iloitsin siitä, että näytelmääni pidettiin oikeasti hauskana! Torstain iltanäytöksessä eräs tuttuni tuli sanomaan, ettei ollut vuosiin nauranut niin makeasti. Myös perjantai-illan näytöksessä nauru raikui ja taas ohjaajana istuin onnellisena penkissäni, reissussa rähjääntynyt käsikirjoitus käsissäni. Kun näyttelijät näytelmän lopussa ryntäsivät takaisin lavalle esittämään itse kehittelemämme pikku tanssinpätkän ja kun kumarrukset alkoivat loppumusiikin säestämänä, taputin liikutuksen kyyneleet silmissä näyttelijöilleni. Hienon näytelmän saimme aikaiseksi, vaikka itse sanonkin! 34 VUOSIKERTOMUS 2010-2011
Emännän palsta YHTEISTYÖN MAKUA Taas on takana yksi, työntäyteinen lukuvuosi. Yhteiseen vuoteemme on mahtunut mm. joulu- ja pääsiäisateriaa, lempiruokatoivomuksia, biojätteen vähentämiskampanjaa jne. On ilo suunnitella ja toteuttaa erilaisia ruokaan / ruokailuun liittyviä asioita yhdessä koko koulun väen kanssa. 3. A:n Makukoulu Niin loppui näytelmä. Niinhän sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, ja varmaan niin, mutta näytelmäjakso jäi mieleeni yhtenä elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Käteen jäi paksu nippu ruttuisia papereita ja tukkukaupalla ikimuistoisia tapahtumia. En nyt sano onnellisia tai iloisia tapahtumia, koska vaikka ne aina ensimmäisenä muistetaan, on myös muita muistoja. Epätoivon ja muiden negatiivisia tunteita sisältävien muistojen lisäksi ovat myös täysin neutraalit tapahtumat ja ne, jotka olivat niin hervottoman hulluja, ettei enää tiennyt oliko hauskaa vai ei. Joskus on hauskaa, joskus ei, sekin on yksi niistä asioista, joita olen elämäni aikana oppinut. Oppimisesta puheen ollen, sanoisin, että näytelmän ohella koko viime vuosi oli yksi opettavaisimmista ja kasvattavimmista vuosista elämässäni. Näytelmä opetti minulle muun muassa organisointia, loogisuutta, asioiden ja ihmisten huomioon ottamista ja tietysti hermojen hallintaa. Tai eihän näytelmä oikeastaan minulle mitään opettanut, vaan ohjattavani ja ohjaajani! Olin tottunut tekemään asioita hieman hatusta vetämällä ja myönnän tekeväni niin vieläkin, mutta opin myös, ettei aina voi tehdä niin. Kun on monta ihmistä ja yhteinen projekti, on kaikilla oltava yhteinen mielikuva siitä, miten, missä ja mitä ollaan tekemässä. Yksin toimiminen on aivan eri asia, eikä sitä voi soveltaa ryhmässä toimimiseen ja vielä kaiken lisäksi ryhmän ohjaamiseen. Joten siinä oli kasvun paikka numero yksi. Niin kuin näytelmät aina, on tämä teksti nyt lopussa ja kuten näytelmässäkin, lopussa ovat jäljellä vain kiitokset. Tällä kertaa näyttelijät eivät enää kumarra, vaan minä kumarran. Kiitos Näyttelijät, rakkaat alaiseni Maria Kaunisvesi, rakas ohjaajani Vanhemmat, sekä omani että muiden Daniel Katz, vaikkei hän tätä kiitosta varmaankaan näe Katsojat TTT:n pukuvuokraamo Tampereen Rudolf Steiner -koulu Tuulia Wallenius kiittää ja kuittaa 3. A -luokan kanssa teimme loppuvuodesta Makukoulun. Materiaali oli varsin laaja, ja suunnittelimme yhdessä Mika Kunnasvaaran kanssa aiheesta kolmen oppitunnin kokonaisuuden. Aluksi tutustuimme eri aisteihin ja haistelimme valko- ja keltasipulia sekä tunnustelimme porkkanan ja näkkileivän eroja niin kädessä kuin suussakin. Pohdimme myös, mitä ääniä ja tuoksuja Timjamissa on lounasaikaan. Seuraavalla tunnilla tutustuimme perusmakuihin: makea, suolainen, hapan ja karvas. Voi niitä ilmeitä, joita epämieluisat maut saivat aikaan! Lisäksi Makukouluun kuului mm. yrtteihin tutustumista sekä ruokien värien ja rakenteen pohtimista. Oppilaat olivat innolla mukana, ja taisimme mekin Mikan kanssa saada uusia ajatuksia ja kokemuksia. Pippuri-työryhmä Viime syksynä perustettiin Pippuri-työryhmä, joka käsittelee Timjamin päivittäiseen toimintaan liittyviä asioita. Niihin kuuluvat mm. Timjamin toiminnan kehittäminen, tiedottaminen ajankoh- taisista asioista ja palautteiden käsittely. Pippuri on avoin foorumi koulun väelle, vanhemmille, oppilaille ja keittiöhenkilökunnalle. Kokousajat löydät koulun nettisivuilta. Luomuviikko lokakuussa 2011 Ensi syksynä, 3 7.10. on valtakunnallinen Luomuviikko. Ehkäpä yhdistämme silloin voimamme koko kouluyhteisössä ja järjestämme teemapäivän luomuun liittyen. Ruuan lisäksi näen ja kuulen haaveissani oppilastöitä, somistuksia, musiikkia, tanssia tai näytelmää vain mielikuvitus on rajana. Timjamin luomuprosentti tasaisessa kasvussa Timjamin luomuprosentti jatkaa hidasta, mutta tasaista kasvuaan. Olemme jo päässeet lähelle 70%:n keskiarvoa, ja joinain päivinä luku on vielä suurempi. Tästä kehityksestä olen erityisen iloinen, ja luomun saatavuus suurtalouspakkauksissa näyttää lisääntyvän edelleen. Toivotan kaikille aurinkoista ja herkullista kesää! Merja Jokiniemi 36 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 37
12. LUOKAN PÄÄTTÖTYÖT LUKUVUONNA 2010 2011 Noora Laine: Omaa musiikkia ja äänitteen valmistaminen. Magdalena Marciniak: Valokuvakokoelma Puolasta. Laura Lehtimäki: Tutkielma/tutkimus lapsen ensimmäisestä elinvuodesta. Joonatan Haavisto: Kellarin ulkoportaikon katoksen rakentaminen. Lauri Savilahti: Vanhan toimistotuolin entisöiminen. KEVÄÄN 2011 UUDET YLIOPPILAAT Ahola Johannes, Egholm Aurel, Heino Pietari, Hytönen Pyry, Hyvärinen Eelis, Härmä Tomas, Kiiskilä Henri, Koivisto Toni, Korkka Joose, Koskela Ilona, Leisti Sasu, Mikkolainen Tuomas, Mäenpää Pietu, Niemi Ville, Petäjäniemi Vili, Piipponen Oskari, Piipponen Sini, Posti Ella, Rankka Markus, Ripatti Ida-Maija, Ristilä Raul, Saxman Emma, Valtonen Visa, Westlund Onni Isania Häkkinen: Oma vaatemallisto. Siru Sillanpää: Japaninkielinen puhe, osallistuminen puhekilpailuun Japanissa sekä siitä kirjasen laatiminen. Tuulia Wallenius: 12. luokan näytelmän ohjaustyö. Pirita Salonen: Tanssiesitys (suunnittelu, ohjaus ja esitys). Merri Heikkilä: Mustavalkopiirustuksia, tutkielma. Milja Halinen: Huoneen sisustus (pinnat ja tekstiilit). Tiia Maria Tuominen: Romaani. Tessa Särkilahti: Kokoelma omista taidetöistä. Milja Tomi: Tutkielma surrealismista. Jemina Salonen: Hääpuku. Linnea Äärelä: Vanhan mopon entisöiminen. Koulurauhan julistus syksyllä 2010. 38 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 VUOSIKERTOMUS 2010-2011 39