KIMMOKE-INDIKAATTORIT Tilastoja kieltenopetuksesta perusopetuksessa ja lukioissa Raportti 2 Kieltenopetuksen monipuolistamis- ja kehittämishanke1996 2000 Opetushallitus Moniste 31/1999
Tekijät ja Opetushallitus Taitto Pirjo Nylund ISBN 952 13 0701 3 ISSN 1237 6590 Edita Oy Helsinki. Joulukuu 1999.
ESIPUHE KIMMOKE-hanke on vuonna 1996 käynnistetty kieltenopetuksen monipuolistamis- ja kehittämishanke, jolle on määritelty sekä määrällisiä että laadullisia tavoitteita. Vuonna 1998 julkaistiin ensimmäinen KIMMOKE-indikaattorit, Tilastoja kieltenopiskelusta peruskouluissa ja lukioissa. Ensimmäisessä raportissa tarkasteltiin kielivalintoja peruskoulussa ja lukiossa valtakunnallisesti lukuvuosina 1994/95 1997/98 ja KIMMOKE-oppilaitoksissa lukuvuonna 1997/98. Lisäksi tarkasteltiin kansainvälistymisen edistämistä ja opettajien täydennyskoulutusta sekä ylioppilastutkinnon tuloksia. Nyt käsillä olevaa raporttia on täydennetty lukuvuoden 1998/99 tilastoilla. Lukioiden osalta Tilastokeskuksen tiedonkeruutapa tosin on muuttunut, joten vertailuja edellisvuosiin ei voi suoraan tehdä. Muutokset edelliseen lukuvuoteen verrattuna eivät ole suuria. Joitakin huomioita voidaan kuitenkin tehdä. Perusopetuksen vuosiluokilla 1 6 lukuvuoteen 1997/98 jatkunut A2-kielen valintojen kasvu näyttää pysähtyneen. Perusopetuksen vuosiluokilla 7 9 se tosin on lisääntynyt, koska alemmilla luokilla sitä opiskelleet ovat siirtyneet perusopetuksen ylemmille luokille. Jo ensimmäisessä raportissa näkynyt suuntaus B2-kielen valintojen vähenemiseen näyttää jatkuvan, mikä lienee seurausta siitä, että valinnaista kieltä on alettu opiskella jo alemmilla luokilla. Mitä tulee yksittäisten kielten eri pituisten oppimäärien valintoihin, niin voidaan todeta, että perusopetuksen vuosiluokilla 7 9 B2-kielenä opiskeltava venäjä on huomattavasti lisääntynyt. KIMMOKE-kouluissa valitaan A1-kieleksi muita kieliä kuin englantia enemmän kuin valtakunnassa keskimäärin; A2- ja B2-kieleksi valitaan ranskaa ja venäjää enemmän kuin maassa keskimäärin. Sekä koko valtakunnassa että KIMMOKEkouluissa opiskelevat tytöt valinnaiskieliä enemmän kuin pojat. Aslak Lindström ylijohtaja
SISÄLTÖ 1 KIELIVALINNAT PERUSOPETUKSESSA JA LUKIOSSA 7 1.1 Kielivalinnat perusopetuksen vuosiluokilla 1 6 7 1.2 Kielivalinnat perusopetuksen vuosiluokilla 7 9 11 1.3 Kielivalinnat päivälukioissa 12 2 VIERAAT KIELET YLIOPPILASTUTKINNOSSA 13 2.1 Ylioppilastutkinnon hajauttamisen vaikutuksia 13 2.2 Ylioppilastutkinnon rakennekokeilu 14 2.3 Menestyminen eri kielikokeissa 15 3 KIMMOKE-OPPILAITOSTEN KANSAINVÄLISET YHTEYDET 17 4 OPETUSHALLITUKSEN RAHOITTAMA TÄYDENNYSKOULUTUS KIMMOKE-HANKKEESSA 20 4.1 Täydennyskoulutuksen määrärahat ja koulutukseen osallistujat 20 4.2 Koulutuksen tehokkuus opettajien arvioimana heti koulutuksen jälkeen 20 4.3 Arviot koulutuksesta työssäolojakson jälkeen 21 LÄHTEET 23 LIITTEET 1 A1- ja A2-kielten valinnat perusopetuksen 1. 6. vuosiluokilla lukuvuosina 1994/95 1998/99 24 2 Kielten valinnat perusopetuksen 7. 9. vuosiluokilla lukuvuosina 1994/95 1998/99 25 3 Lukioiden kielitarjonta 27 4 KIMMOKE-lukion 1.8.1997 31.7.1999 päättäneiden k i e l i v a l i n n a t 28 5 Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin osallistuneiden määrät kokeen laajuuden mukaan vuosina 1997, 1998 ja 1999 (varsinaiset kokelaat) 29 6 Ylioppilastutkinnon kielten kokeiden arvosanajakaumat keväällä 1999 (varsinaiset kokelaat) 30
KUVIO 1 Kansainväliset yhteydet KIMMOKE-hankkeen perusopetuksessa ja lukioissa lukuvuosina 1996/97 1998/99 17 TAULUKOT 1 Varhennettuun kieltenopetukseen osallistuvien määrä lukuvuosina 1994/95 1998/99 8 2 A2-kielen valinnat ja niiden prosentuaalinen osuus ikäluokasta 9 3 Eri A2-kieliä tarjonneiden koulujen määrä ja toteutunut opetus KIMMOKE-oppilaitosten vuosiluokilla 1 6 lukuvuosina 1997/98 ja 1998/99 10 4 A1-kielen valintojen vertailu KIMMOKE-koulujen ja koko maan välillä 10 5 A2-kielen valintojen vertailu KIMMOKE-koulujen ja koko maan välillä 11 6 Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin osallistuminen keväällä 1997, 1998 ja 1999 (varsinaiset kokelaat) 13 7 Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin ilmoittautuneet syksyllä 1996, 1997, 1998 ja 1998 14
1 KIELIVALINNAT PERUSOPETUKSESSA JA LUKIOSSA Perusopetuksen vuosiluokkien 1 6 opetussuunnitelmaan kuuluu kielen opetusta kaikille yhteisenä aineena. Lisäksi kielen opetusta voi olla myös vapaaehtoisena aineena. Perusopetuksen vuosiluokkien 7 9 opetussuunnitelman mukaan opiskellaan yhteisinä aineina kahta kieltä, minkä lisäksi valinnaisiin aineisiin kuuluu myös vieraita kieliä. Lukion kieliohjelmaan voi kuulua myös lukiossa alkavia kieliä. Kieltenopetuksen laajuudet on määritelty seuraavasti: A1 = perusopetuksen vuosiluokilla 1 6 alkava yhteinen kieli A2 = perusopetuksen vuosiluokilla 1 6 alkava vapaaehtoinen kieli B1 = perusopetuksen vuosiluokilla 7 9 alkava yhteinen toinen kotimainen kieli tai englanti; mikäli oppilas kuitenkin jo luokilla 1 6 on aloittanut sekä toisen kotimaisen että englannin kielen opiskelun, hän voi jatkaa niitä molempia A-kielinä vuosiluokilla 7 9 B2 = perusopetuksen vuosiluokilla 7 9 alkava valinnainen kieli B3 = lukiossa alkava valinnainen kieli Lisäksi perusopetuksen vuosiluokkien 7 9 ja lukion opetussuunnitelmaan voi kuulua sellaisia valinnaisia kieliopintoja, jotka eivät yllä B-tasolle asti. Kielivalintojen ongelmana on ollut yksipuolisuus ja epätasainen sukupuolijakauma. Lisäksi tarjonta vaihtelee suuresti alueittain ja oppilaitostyypeittäin. KIM - MOKE-projektin eräänä tavoitteena on monipuolistaa kielten opiskelua peruskoulussa ja lukiossa siten, että puuttumatta englannin ja ruotsin kielen valintoihin venäjän kielen opiskelijamäärä kasvaa nykyisestä kolminkertaiseksi ja myös ranskan, saksan ja espanjan kielen opiskelijamäärät kasvavat 10 20 prosenttia. Perusopetuksen koko maata koskevat tiedot Tilastokeskus kerää kielivalinnoista; tarjonnasta Tilastokeskus ei kerää tietoja. Lukion tietojen keruussa Tilastokeskus on alkanut noudattaa toisenlaista menettelyä; tiedot eivät enää ole koko lukiota koskevia valintatietoja, vaan lukion päästötodistustietoja. Tähän julkaisuun sisällytetyt tiedot perustuvat Tilastokeskuksen lukuvuosittain keräämiin peruskoulujen ainevalintatilastoihin ja lukionsa päättäneistä kerättyihin tietoihin. KIMMO- KE-koulujen tiedot on koottu koulujen Tilastokeskukselle lähettämistä kielivalintatiedoista. KIMMOKE-tilastoihin on tähän saakka tilastoitu ainoastaan suomenkieliset koulut. Tarkastelusta on rajattu pois projektissa mukana olevat kielikoulut (Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Helsingin saksalainen koulu, Suomalais-venäläinen koulu ja Itä-Suomen suomalais-venäläinen koulu), koska niiden osuus pienehkössä oppilasmäärässä vääristäisi ranskan, saksan ja venäjän valintaluvut liian korkeiksi. 1.1 Kielivalinnat perusopetuksen vuosiluokilla 1 6 KIMMOKE-projektin tavoitteena on, että vapaaehtoisen (A2) kielen tarjonta kattaa mahdollisuuksien mukaan kaikki kunnat.
Vieraan kielen opiskelu aloitetaan A1-kielen opinnoilla yleisimmin 3. vuosiluokalla, joskin sitä opiskelee pieni osa jo 1. ja 2. vuosiluokan oppilaista. A2-kielen opiskelu puolestaan alkaa yleisimmin 5. vuosiluokalla, mutta sitä opiskellaan jossain määrin alemmillakin luokka-asteilla, tällöin yleensä 4. vuosiluokalla. Kieltenopetuksen aloituksen varhentaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta. A1- kielen opiskelun 1. tai 2. vuosiluokalla aloittavia on lukuvuodesta 1994 1995 lähtien ollut seuraavasti: TAULUKKO 1. Varhennettuun kieltenopetukseen osallistuvien määrä lukuvuosina 1994/95 1998/99 Lukuvuosi 1. vuosiluokka 2. vuosiluokka Ikäluokka A1-kielen Osuus ikä- Ikäluokka A1-kielen Osuus ikävalinnat luokasta (%) valinnat luokasta (%) 1994/95 61 004 1 341 2,2 61 839 1 518 2,4 1995/96 64 364 1 915 3,0 60 830 2 959 4,9 1996/97 64 337 2 238 3,5 64 147 3 880 6,0 1997/98 66 543 2 824 4,2 64 155 4 119 6,4 1998/99 66 325 3 156 4,8 66 756 5 570 8,3 Varhennettuna A1-kielenä aloitetaan yleisimmin englanti, yli puolet perusopetuksen 1. ja 2. luokkien valinnoista. Englanti on edelleen ylivoimaisesti suosituin A1-kieli, kattaen noin 87 prosenttia valinnoista. Ruotsin kielen valinnat A1-kielenä ovat vähentyneet sekä edellisestä lukuvuodesta että koko tarkastelujaksona (3,4 2,4 %), mutta A2-kielenä ne sen sijaan ovat huomattavasti lisääntyneet (7,6 17,1 %). Liitteestä 1 ilmenee eri kielten A1- ja A2-oppimäärien valinnat perusopetuksen luokilla 1 6 sekä tyttöjen prosentuaalinen osuus kunkin kielen valinnoista ja kunkin kielen prosentuaalinen osuus kaikista A1 tai A2-oppimäärän valinnoista. Niiden kuntien määrä, joissa ei ole lainkaan A2-kielen opiskelumahdollisuutta, on tasaisesti viime vuosina pienentynyt. Sen sijaan valinnat kasvoivat lukuvuodesta 1994 1995 lukuvuoteen 1997 1998, mutta nyt kokonaiskasvu näyttää pysähtyneen. Eri kielten osuuksissa sen sijaan on nähtävissä joitakin muutoksia. Ruotsi, suomi, ranska ja venäjä ovat hieman kasvattaneet osuuttaan, saksa on vastaavasti vähentynyt edellisestä lukuvuodesta. 8
1 KIELIVALINNAT PERUSOPETUKSESSA JA LUKIOSSA TAULUKKO 2. A2-kielen valinnat ja niiden prosentuaalinen osuus ikäluokasta A2-valinnat Lukuvuosi 5.lk 6.lk Yhteensä (1. 6. lk) Lukumäärä % ikäluokasta 1994/95 11 876 7 701 21 198 1995/96 20 449 11 879 35 273 1996/97 24 000 19 706 47 029 1997/98 25 325 22 511 52 084 1998/99 22 740 23 578 51 141 1994/95 17,6 11,5 5,5 1995/96 30,8 17,6 9,2 1996/97 37,6 29,7 12,3 1997/98 41,0 35,2 13,7 1998/99 36,7 37,5 13,4 Taulukko 2 osoittaa, että 5. vuosiluokan oppilaista 36,7 prosenttia opiskeli lukuvuonna 1998 1999 jotain A2-kieltä (vastaava osuus lukuvuonna 1994 1995 noin 18 prosenttia). Lukuvuonna 1997 1998 vastaava luku oli 41,0 prosenttia, joten vähentymistä on tapahtunut. A2-kielen opintoja keskeytettäneen jossain määrin jo ennen siirtymistä vuosiluokille 7 9. Lukuvuonna 1998 1999 oli A2-kielen valintoja 6. vuosiluokalla 1 721 vähemmän kuin edellisenä vuonna 5. vuosiluokalla. Edellisenä vuonna vastaava luku oli noin 1 500. Valtakunnallisesti ei ole koottu tietoa kielten tarjonnasta, ainoastaan toteutuneista valinnoista. KIMMOKE-hankkeen seurantatutkimuksen 1) yhteydessä pilottikouluilta kysyttiin, mitä A2-kieliä ne olivat lukuvuosina 1997 1998 ja 1998 1999 tarjonneet. Taulukosta 3 käy ilmi kyselyn perusteella saatu tieto eri A2-kieliä tarjonneiden koulujen määrästä sekä Tilastokeskuksen tilastojen perusteella koottu tieto toteutuneesta opetuksesta. 1) Nyman, Tarja. 1999. KIMMOKE: Seuranta- ja arviointitutkimuksen loppuraportti. Kieltenopetuksen monipuolistamis- ja kehittämishanke 1996 2000. Opetushallituksen moniste 28/1999. 9
TAULUKKO 3. Eri A2-kieliä tarjonneiden koulujen määrä ja toteutunut opetus KIMMOKE-oppilaitosten vuosiluokilla 1 6 lukuvuosina 1997/98 ja 1998/99 Kieli 1997/98 1998/99 Tarjottu Opetettu Tarjottu Opetettu Englanti 26 26 22 22 Ruotsi 24 15 20 19 Ranska 31 18 33 16 Saksa 41 40 46 43 Venäjä 20 1 19 2 Espanja 3 1 1 1 Parhaiten näyttävät toteutuneen englannin ja saksan kielen opetus. Sen sijaan venäjän kielen opetusta ei tarjonnasta huolimatta ole pystytty juuri lainkaan toteuttamaan. Kielivalintojen tarkastelu sukupuolen mukaan osoittaa, että tytöt ovat A1-englantia ja suomea lukuun ottamatta enemmistönä kaikissa kielissä. KIMMOKE-kouluissa on valtakunnallista tilannetta useammin valittu A1-kieleksi muu kieli kuin englanti. Lukuvuonna 1998 1999 olivat luvut seuraavat: TAULUKKO 4. A1-kielen valintojen vertailu KIMMOKE-koulujen ja koko maan välillä Kieli Koko maa % KIMMOKE % Englanti 86,8 80,7 Ruotsi 2,4 3,0 Ranska 1,6 7,0 Saksa 3,7 8,3 Venäjä 0,3 1,0 A2-kieleksi valitaan KIMMOKE-kouluissa englantia, ranskaa ja venäjää muuta maata yleisemmin. Lukuvuonna 1998 1999 luvut olivat seuraavat: 10
1 KIELIVALINNAT PERUSOPETUKSESSA JA LUKIOSSA TAULUKKO 5. A2-kielen valintojen vertailu KIMMOKE-koulujen ja koko maan välillä Kieli Koko maa % KIMMOKE % Englanti 27,9 31,2 Ruotsi 17,1 17,9 Ranska 8,0 10,5 Saksa 42,3 38,2 Venäjä 1,0 2,1 1.2 Kielivalinnat perusopetuksen vuosiluokilla 7 9 Vuosiluokilla 7 9 KIMMOKE-hankkeen keskeisenä tavoitteena on, että 50 prosenttia yläasteen oppilaista opiskelee jotain valinnaista kieltä eikä sukupuolten välillä ole merkittäviä eroja. Tavoitteena on myös monipuolistaa kielten opiskelua siten, että puuttu - matta englannin ja ruotsin kielen valintoihin venäjän kielen opiskelijamäärä kasvaa ny - kyisestä (1996) kolminkertaiseksi sekä myös ranskan ja saksan kielen opiskelijamäärät kas - vavat 10 20 prosenttia. Käytössä olevasta tilastoaineistosta ei voi päätellä, kuinka suuri osuus vuosiluokkien 7 9 oppilaista tosiasiallisesti opiskelee valinnaista kieltä, koska sama oppilas voi opiskella sekä A2- että B2-kieltä. Lisäksi Tilastokeskus on vuoden 1996 jälkeen tilastoinut vuosiluokkien 7 9 ja lukion A1- ja A2-kielten valinnat yhteen. Kun valinnaiskieltä (A2) on alettu opiskella jo vuosiluokilla 1 6, on siitä seurannut, että vuosiluokilla 7 9 alkavan valinnaisen kielen (B2) valinnat kääntyivät laskuun lukuvuonna 1997 1998 ja tämä suuntaus näyttää jatkuvan. Lähes kaikki vuosiluokkien 7 9 oppilaat opiskelevat englantia sekä ruotsia tai suomea jonkin oppimäärän laajuisena. Kuten lukuvuonna 1997 1998, opiskeli myös lukuvuonna 1998 1999 saksaa noin joka viides oppilas. Saksan kieltä A1/A2-kielenä opiskelevien osuus on lisääntynyt tarkastelukautena vajaasta 2 prosentista 8 prosenttiin vuosiluokkien 7 9 oppilaista. Koska sitä valitaan A2-kielenä, on sen osuus B2-kielenä puolestaan vähentynyt. Ranskan valinnat sekä A2- että erityisesti B2-kielenä ovat lisääntyneet siten, että lukuvuonna 1998 1999 jotain ranskan oppimäärää opiskeli 8,4 prosenttia vuosiluokkien 7 9 oppilaista. A1/A2-kielenä opiskeltavan venäjän valinnoissa ei ole tapahtunut juurikaan vaihtelua, mutta B2-kielenä opiskeltavan venäjän valinnat ovat lukuvuodesta 1994 1995 lukuvuoteen 1998 1999 lisääntyneet 2,3 prosentista 5,6 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan lukuvuonna 1998 1999 oli venäjän jonkin laajuisen oppimäärän opiskelijoita 1,4 prosenttia, edellisenä lukuvuonna 1,2 prosenttia. Tytöt opiskelevat valinnaiskieliä enemmän kuin pojat. Perusopetuksen 7 9 luokkien kielivalinnat esitetään yksityiskohtaisemmin liitteessä 2. KIMMOKE-kouluissa opiskeltiin B2-kielenä ranskaa ja venäjää enemmän kuin valtakunnassa keskimäärin, saksaa sen sijaan ei. Myös KIMMOKE-kouluissa tytöt opiskelevat valinnaiskieliä enemmän kuin pojat. Ranska on erityisesti tyttöjen suosiossa, venäjässä erot ovat pienemmät. 11
1.3 Kielivalinnat päivälukioissa KIMMOKE-projektin tavoitteena on, että lukiossa 90 prosenttia oppilaista opiskelee va - linnaista kieltä eikä merkittäviä sukupuolten välisiä eroja ole havaittavissa. Tavoittee - na on myös monipuolistaa kielten opiskelua siten, että puuttumatta englannin ja ruotsin kielen valintoihin venäjän kielen opiskelijamäärä kasvaa nykyisestä kolminkertaiseksi ja myös ranskan, saksan ja espanjan kielen opiskelijamäärät kasvavat 10 20 prosenttia. Tilastokeskus on vuodesta 1998 lähtien kerännyt tietoja lukiolaisten kielenopiskelusta päästötodistusten perusteella. Valtakunnallisia vertailuja ei voi tehdä, koska aiemmat ainevalintatilastot perustuvat lukion koko oppilasmäärään. Kevään 1999 tiedot eivät KIMMOKE-lukioita lukuun ottamatta ole vielä saatavilla. Keväällä 1998 päästötodistuksen saaneista on B2/B3-saksaa opiskellut noin puolet, B2/B3-ranskaa noin viidesosa, venäjää 3,8 prosenttia, espanjaa 2,5 prosenttia ja italiaa 1,3 prosenttia. Eri kielten prosenttiosuudet kielten B2/B3-oppimääriä opiskelleista olivat seuraavat: Saksa 60,9 % Ranska 26,9 % Venäjä 4,6 % Espanja 3,5 % Italia 1,6 %. Lääneittäin (lukuun ottamatta Ahvenanmaata) sijoittuvat prosentuaalisesti eniten ja vähiten opiskellut B2/B3-kielet seuraavasti: Kieli Eniten Vähiten Ranska Etelä-Suomi Lappi Saksa Oulu Etelä-Suomi Venäjä Itä-Suomi Oulu Espanja Lappi Oulu Italia Itä-Suomi Lappi. Liitteeseen 3 on koottu tietoa kielitarjonnasta päivälukioiden kevään 2000 yhteisvalinnassa ja aikuisten lukiokoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa syksyllä 1999. KIMMOKE-lukioiden kohdalla voi vertailuja tehdä keväällä 1998 ja keväällä 1999 päästötodistusten jo saaneiden kielivalinnoista (liite 4). A1-kielessä ei ole yleisesti ottaen tapahtunut suuria muutoksia; ruotsi on vähentynyt 6,1 prosentista 5,3 prosenttiin. B2-kielenä englanti on vähentynyt, saksa ja venäjä puolestaan lisääntyneet, jälkimmäinen 0,1 prosentista 1,5 prosenttiin. B3-kielenä saksa on vähentynyt 47,1 prosentista 42,2 prosenttiin; venäjä on noussut kaksi prosenttiyksikköä (7,2 9,2 %); espanjan kohdalla nousu on ollut huomattava: 8,3 prosentista 12,6 prosenttiin. 12
2 VIERAAT KIELET YLIOPPILASTUTKINNOSSA 2.1 Ylioppilastutkinnon hajauttamisen vaikutuksia Ylioppilastutkintoasetus 1000/21.11.1994 muutti tutkintoa vuodesta 1996 lähtien. Tärkeimpiä muutoksia oli, että kokelas saa ajallisesti hajauttaa tutkintonsa enintään kolmeen peräkkäiseen tutkintokertaan. Tutkinnon hajautus tuli suosituksi heti sen mahdollistuttua niin, että suuri enemmistö kokelaista jo nyt hajauttaa tutkintonsa. Kolmessa vuodessa hajauttajien määrä on kevään tutkinnoissa noussut 2 800:sta 23 000:een eli lähes kymmenkertaiseksi, kun taas yhdellä kerralla tutkinnon suorittavien määrä on pudonnut kolmessa vuodessa 34 000:sta 16 000:een. Kevään tutkintoon ilmoittautuneiden kokonaismäärä on viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana pysynyt lähes samana, mutta kielikokeiden suorittajien määrässä on havaittavissa laskua. Eri laajuisia kielten kokeita suoritettiin vuosina 1997 1999 keväällä seuraavasti: TAULUKKO 6. Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin osallistuminen keväällä 1997, 1998 ja 1999 (varsinaiset kokelaat) Kokeen laajuus 1997 1998 1999 Pitkä 34 687 32 123 28 806 Keskipitkä 29 376 25 474 22 810 Lyhyt 14 889 13 577 11 879 Kielten koesuorituksia yhteensä 78 952 71 174 63 495 Yo-kirjoituksiin ilmoittautuneita 43 316 44 030 43 958 Syksyn tutkinnon asema on hajautuksen myötä muuttunut paljon. Kun ennen vuotta 1996 syksyn tutkintoon osallistuivat lähinnä vain hylättyjen kokeiden uusijat tai jo hyväksyttyjen arvosanojen korottamista yrittävät, niin nyt osallistujat ovat valtaosin tutkintoa hajautetusti suorittavia. Vuonna 1995 syksyn tutkintoon ilmoittautui 10 700 kokelasta, mutta syksyllä 1999 jo lähes 33 000 kokelasta. Syksyn tutkinnossa hajauttajien määrä on noussut kolmessa vuodessa 7 000:sta 23 500:aan. Määrä on kolmessa vuodessa siis kolminkertaistunut. Tänä aikana kokelasjoukko on myös muuttunut niin, että se yhä enemmän muistuttaa kevään kokelasjoukkoa. Suosituimmat hajautetusti suoritetut tutkintoaineet ovat olleet englanti ja toisena kotimaisen kielenä opiskeltava ruotsi, kuten seuraavan sivun taulukosta 7 ilmenee. 13
TAULUKKO 7. Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin ilmoittautuneet syksyllä 1996, 1997, 1998 ja 1998 Kieli ja kokeen laajuus 1996 1997 1998 1999 Ruotsi, pitkä 703 998 1 168 1 239 Ruotsi, keskipitkä 3 376 6 185 8 644 11 321 Englanti, pitkä 6 645 9 450 12 024 13 932 Saksa, pitkä 152 162 179 191 Ranska, pitkä 72 89 87 92 Venäjä, pitkä 53 88 103 106 Englanti, lyhyt 159 210 369 372 Saksa, lyhyt 1 494 1 748 1 839 1 838 Ranska, lyhyt 414 519 602 701 Venäjä, lyhyt 51 90 106 119 Espanja, lyhyt 159 157 149 194 Italia, lyhyt 44 63 64 90 Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin osallistuneiden varsinaisten kokelaiden määrät vuosina 1997, 1998 ja 1999 esitetään liitteessä 5. Verrattaessa poikien ja tyttöjen osallistumismääriä lyhyiden kielten kokeisiin voidaan todeta niiden edelleen olevan tyttöjen suosiossa. Keväällä 1999 lyhyiden kielten kokeisiin osallistuneesta 11 879 varsinaisesta kokelaasta poikia oli 3 025. Tutkinnon hajauttamisen vuoksi eri tutkintojen vertaaminen on vaikeutunut. 2.2 Ylioppilastutkinnon rakennekokeilu Ylioppilastutkintouudistuksen yhteydessä vuonna 1995 käynnistettiin niin sanottu rakennekokeilu, jossa tutkintoon sisältyy kaikille pakollisena äidinkielen koe sekä kokelaan valinnan mukaan lisäksi kolme pakollista ainetta seuraavista: toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka ja reaalikoe. Kokeilun ensimmäinen vaihe käsitti vuodet 1995 1998. Kokeilua päätettiin kuitenkin jatkaa vuoteen 2003. Kokeiluun on osallistunut kaikkiaan kolmisenkymmentä lukiota eri puolilla maata. Kokeilun tulokset eivät osoita hälyttäviä merkkejä minkään oppiaineen poisjättämisestä tutkinnossa, kun valintoja verrataan muissa lukioissa tehtyihin valintoihin. Julkisuudessa keskeiseksi kysymykseksi näyttää nousseen kysymys, jättävätkö kokelaat toisen kotimaisen kielen tutkinnostaan pois. Toista kotimaista kieltä on jätetty jonkin verran valitsematta, mutta valtaosa on sen kokeilussa kuitenkin valinnut tutkinto-ohjelmaansa. 14
2 VIERAAT KIELET YLIOPPILASTUTKINNOSSA 2.3 Menestyminen eri kielikokeissa Koesuoritusten arviointi perustuu lautakunnan eri tutkintoaineissa antamiin ohjeisiin. Suoritukset arvioidaan aineittain yhdenmukaisilla kriteereillä. Ylioppilastutkintotodistuksessa kunkin aineen arvioinnin tulos näkyy arvosanana. Eri oppiaineiden arvosanojen antamisessa noudatetaan suhteellisen arvostelun periaatetta, joka on ollut käytössä jo kauan, yli 30 vuotta. Tämä periaate on perusteltavissa, koska kokelasmäärät ovat suuria. Lähtökohtana on, että kokelaiden tietojen, taitojen ja kypsyyden jakauma on eri tutkintokerroilla samanlainen. Vapaa tasovalinta kokeissa on merkinnyt sitä, että parhaat B1-englannin opiskelijat ovat keskipitkän oppimäärän kokeen poistuttua tutkinnosta tutkinnossa suorittaneet pitkän oppimäärän kokeen ja heikommin koulussa menestyneet ovat siirtyneet kirjoittamaan lyhyen kielen kokeen. Näitä kokelaita oli keväällä 1999 yhteensä 474, kun kokeeseen osallistuneiden määrä oli 30 980. Osa pitkän oppimäärän opiskelleista, lähinnä poikia, ovat kirjoittaneet lyhyen englannin kokeen. Puolet lyhyen englannin kirjoittajista on pitkän englannin opiskelleita, 950 kokelaasta heitä oli 465. Koearvosanojen keskiarvo oli lyhyessä englannissa 3,65, kun se pitkän oppimäärän kokeessa oli 4,13. Lyhyen englannin kokeessa menestyminen on ollut vaatimattomampaa kuin muissa lyhyissä kielissä. Vastaavanlainen ilmiö kuin englannin kokeissa on havaittavissa tutkinnon pitkän oppimäärän ruotsin kielen kokeessa, johon osallistuu varsin huomattava määrä B1-ruotsia opiskelleita: 1 985 kokelaasta keväällä 1999 heitä oli 805. Keväällä 1999 pitkän oppimäärän ruotsin kokeen keskiarvo oli 4,25 ja keskipitkän kokeen 3,98. Tytöt menestyvät kielikokeissa poikia paremmin. Ero on erityisen selvä keskipitkässä ruotsissa tyttöjen eduksi, kun taas pitkässä englannissa se on poikien eduksi. Oheisesta arvosanojen keskiarvotaulukosta ilmenevät varsinaisten kokelaiden keskiarvot: kevät 1997 kevät 1998 kevät 1999 tytöt pojat tytöt pojat tytöt pojat englanti, pitkä 4,08 4,19 4,11 4,17 4,04 4,22 ruotsi, keskipitkä 4,42 3,72 4,47 3,71 4,27 3,58. Myös kielten lyhyen oppimäärän mukaisessa kokeessa ero tyttöjen eduksi on varsin huomattava, kuten raportin liitteenä 6 olevasta taulukosta näkyy. Pitkän oppimäärän mukaisessa englannin kokeessa ruotsinkieliset kokelaat menestyvät suomenkielisiä paremmin: kevät 1997 kevät 1998 kevät 1999 ka/suomenkieliset kokelaat 4,08 4,09 4,08 ka/ruotsinkieliset kokelaat 4,97 4,94 4,91. Pitkän englannin kokeen laudatur-arvosanojen prosenttiosuudet kokeen arvosanoista olivat kieliryhmittäin tarkasteltuna seuraavat: kevät 1997 kevät 1998 kevät 1999 L suomenkieliset (%) 4,71 5,14 4,84 L ruotsinkieliset (%) 8,92 9,64 7,42. 15
Syytä ruotsinkielisten kokelaiden kevään 1999 prosenttiluvun muutokseen olisi mielenkiintoista tutkia. Yksi syy lienee se, että kun ruotsinkielisissä kouluissa englantia kirjoitetaan paljon hajautettuna jo syksyn tutkinnossa ja menestytään, niin kokeeseen ei enää osallistuta keväällä yhtä suuressa määrin kuin aikaisempina vuosina. Lyhyen oppimäärän mukaisen saksan kokeessa suomenkielisten ja ruotsinkielisten arvosanojen keskiarvot ja laudatur-arvosanojen osuudet ovat puolestaan olleet seuraavat: kevät 1997 kevät 1998 kevät 1999 ka/suomenkieliset 4,36 4,40 4,42 ka/ruotsinkieliset 4,64 4,71 4,79 L suomenkieliset (%) 4,90 5,34 5,42 L ruotsinkieliset (%) 5,29 5,42 5,02. Laudaturarvosanojen osuus on ruotsinkielisillä kokelailla ollut suurempi kuin suomenkielisillä lukuun ottamatta kevään 1999 koetta. Läänikohtaiset arvosanajakaumat kertovat edellisten vuosien tapaan, että Itä- ja Pohjois-Suomessa menestyminen kielikokeissa on muuta maata vaatimattomampaa. Indikaattorijulkaisun painoon mennessä ei ollut käytettävissä syksyn 1999 lukuja, mutta kahden edellisen syksyn tutkintotulosten perusteella voidaan tehdä joitakin johtopäätöksiä. Pitkän englannin kokeessa hylättyjen osuus on vuodesta 1997 vuoteen 1998 laskenut jonkin verran, 3,16 prosentista 2,30 prosenttiin. Kokeen keskiarvo on kummallakin kerralla ollut lähes sama eli 4,46 ja 4,42. Ruotsin kielen keskipitkän oppimäärän kokeessa hylättyjen osuudessa on havaittavissa selvä muutos: syksyllä 1997 hylättiin 4,22 prosenttia kokeeseen osallistuneista, mutta vuotta myöhemmin 5,76 prosenttia kokeen keskiarvojen ollessa ko. vuosina 4,27 ja 4,14. Vertailu vastaaviin englannin kokeen lukuihin osoittaa, että englannin kokeessa menestytään paremmin. 16
3 KIMMOKE-OPPILAITOSTEN KANSAINVÄLISET YHTEYDET KIMMOKKEEN perus- ja lukio-opetusta antavilta oppilaitoksilta on vuosittain tiedusteltu, missä määrin ja minkälaiseen kansainväliseen yhteistyöhön ne ovat osallistuneet. Yhteenveto lukuvuosien 1996/97 1998/99 yhteistyön laajuudesta ja muodoista esitetään kuviossa 1. 17
Lukuvuoden 1998 1999 tilannetta koskevan kyselyn vastausprosentti on erittäin korkea eli 99 prosenttia. Kaikkiaan 153 oppilaitoksesta 151 vastasi kyselyyn. Muutamassa tapauksessa vastaus on usean ala-asteen yhteinen tai ala-asteen ja yläasteen tai yläasteen ja lukion yhteinen. Oppilaitokset ovat vastanneet eri kohtiin paikoitellen samoja asioita, mikä saattaa vääristää hieman kokonaiskuvaa. Opiskelijavaihto suomalaisista oppilaitoksista oppilaita ulkomaille Vastanneista oppilaitoksista 36 prosentista (54 koulua) oli lähtenyt oppilaita ulkomaille, näistä osa vaihto-oppilaita. Tässä kohdassa on ilmoitettu oppilasvaihtoa, opiskelija- ja ystävyyskouluvierailuja ja myös leirikoulumatkoja. Painotus on vaihto-opiskelijoiden vuoksi lukioissa. Enintään kuukauden mittaiseen vaihtoon ja vierailuihin osallistuneiden tarkka lukumäärä ei ilmene tiedoista. Määrä lienee noin 600 opiskelijaa. Yli kuukaudeksi pääasiassa vaihto-opiskelijoiksi lähti kaikkiaan 162 opiskelijaa (keskimäärin kolme opiskelijaa/ lähettävä koulu). Vaihto-opiskelijat ovat valtaosaltaan lukiolaisia. Suosituimmat kohdemaat olivat Yhdysvallat, Australia, Kanada, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti. Suomalaisten lukiolaisten vaihto-oppilastoiminta Saksaan on vilkasta. Vuonna 1999 stipendiaatteja Saksaan lähti noin 300. Tämä toiminta kattaa myös muut kuin KIMMOKE-oppilaitokset. ulkomaisia oppilaita suomalaisissa oppilaitoksissa Oppilaitoksista 29 prosenttia (43 koulua) otti vastaan ulkomaisia opiskelijoita. Mukana on oppilasvaihtoa, opiskelijavierailuja ja ystävyyskouluvierailuja. Enintään kuukauden viipyneiden määrä on samoin kuin edellisessä kohdassa arvio ja kaikkiaan noin 600 opiskelijaa. Yli kuukauden (yleensä vaihto-opiskelijoina) viipyi kaikkiaan 94 opiskelijaa (keskimäärin kaksi opiskelijaa/vastaanottava koulu). Toiminta on painottunut lukioon. Useimmiten opiskelijat tulivat Yhdysvalloista, Australiasta, Japanista, Kanadasta, Unkarista ja Brasiliasta. Opettajavaihto suomalaisia opettajia ulkomailla Oppilaitoksista 64 prosentista (97 koulua) oli opettajia tutustumassa tai opettamassa ulkomailla. Opettajat ovat tutustuneet ulkomaisiin oppilaitoksiin, suunnitelleet yhteistyöprojekteja, osallistuneet opettajavaihtoon ja kursseille sekä toteuttaneet ystävyyskouluvierailuja. Useimmin kohdemaat ovat olleet Iso-Britannia, Ruotsi, Ranska, Saksa, Venäjä ja Viro. 18
ulkomaisia opettajia suomalaisissa oppilaitoksissa Oppilaitoksista 78 prosentissa (118 koulua) oli ulkomaisia opettajia tutustumassa tai opettamassa. Vierailut ovat usein yhteistyökouluvierailuja. Enenevässä määrin on voitu Opetushallituksen myöntämän kansainvälistämismäärärahan turvin kutsua syntyperäisiä apuopettajia ja kerhonohjaajia erityisesti suullisen kielitaidon kohentamiseksi. Ulkomaisia opettajia oli useimmin saapunut Ranskasta, Iso-Britanniasta, Saksasta, Ruotsista, Venäjältä ja Yhdysvalloista. Kyseisenä lukuvuonna Opetushallitus on tukenut ranskan apuopettajien vierailuja KIMMOKE-oppilaitoksissa. EU-projektit Oppilaitoksista 53 prosenttia (80 koulua) oli mukana erilaisissa EU-projekteissa. Suosituimmat projektit ovat olleet Comenius/Sokrates ja Lingua. Ystävyyskoulutoiminta Oppilaitoksista 86 prosentilla (130 koulua) oli ystävyyskoulutoimintaa tai yhteistyötä ulkomaisen oppilaitoksen kanssa. Toiminta on varsin monipuolista ja laaja-alaista: kirjeenvaihtoa, sähköpostiyhteyksiä, yhteisiä projekteja ja materiaalin vaihtoa, oppilas- ja opettajavaihtoa, leirikouluvierailuja ystävyyskouluihin ja -kuntiin, kuoro-, orkesteri- ja näytelmäryhmävierailuja, urheiluleirejä, -kilpailuja ja -tapahtumia sekä kummiluokkatoimintaa. Pääsy kansainvälisiin tietoverkkoihin Oppilaitoksista peräti 97 prosentissa (146 koulua) opettajilla ja oppilailla oli pääsy kansainvälisiin tietoverkkoihin (sähköposti, Internet). Tämä motivoi ja kannustaa lisääntyvään kansainväliseen yhteydenpitoon ja tietojen vaihtoon. Muut kansainväliset projektit 3 KIMMOKE-OPPILAITOSTEN KANSAINVÄLISET YHTEYDET LUKUVUONNA 1998 1999 Oppilaitoksista 30 prosenttia (45 koulua) ilmoittaa olleensa mukana muissa kansainvälisissä kuin EU-projekteissa. Oppilaitoksista 27 prosentilla (41 koulua) oli ollut tässä mainittuja muita kansainvälisiä yhteyksiä. Projektit ovat varsin laajalta alalta kattaen miltei kaikki oppiaineet. Samoin kansainväliset yhteydet ovat moninaiset ja saattavat ulottua ympäri maapallon. 19
4 OPETUSHALLITUKSEN RAHOITTAMA TÄYDENNYSKOULUTUS KIMMOKE-HANKKEESSA 4.1 Täydennyskoulutuksen määrärahat ja koulutukseen osallistujat Opetushallitus on vuodesta 1996 lähtien rahoittanut kieltenopetuksen pitkäkestoista täydennyskoulutusta, koska se mainitusta vuodesta lähtien on ollut koulutuspoliittisesti merkittävä alue. Kielten täydennyskoulutuksen painopistealueita ovat olleet kieliopinnot, kieltenopetuksen didaktiikka ja kansainvälistyminen. Kieltenopetuksen ja vieraskielisen opetuksen täydennyskoulutusta on rahoitettu vuodesta 1996 lähtien valtion tulo- ja menoarviossa seuraavasti: Vuosi Markkaa 1996 2 000 000 1997 5 000 000 1998 5 000 000 1999 4 200 000. Kielten 15 20 opintoviikon koulutukseen on osallistunut vuosina 1996 1998 opettajia seuraavasti: 1996 1997 1998 99* yhteensä saksa 17 34 101 197 ranska 34 12 46 espanja 15 10 25 italia 15 15 10 40 venäjä 31 20 51 suomi/ruotsi 20 40 60 yhteensä 52 169 153 298. * Sopimusten mukaan Alle 10, pääsääntöisesti 3 5 opintoviikon kestoiseen koulutukseen on osallistuttu seuraavasti: vuosina 1996 97 804 opettajaa vuosina 1998 99 1 290 opettajaa 4.2 Koulutuksen tehokkuus opettajien arvioimana heti koulutuksen jälkeen Selvittääkseen rahoittamansa koulutuksen merkitystä Opetushallitus on arvioinut pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen tehokkuutta koulutustarjonnan, koulutuksen ajankohtaisuuden ja pedagogisten järjestelyjen onnistumisen kannalta. Arvioinnin painopiste oli vaikuttavuudessa. Seuraavaan on poimittu joitakin opettajien esittämiä arviointeja saamansa täydennyskoulutuksen hyödynnettävyydestä. Vaikka opettajien arvioista ei voi suoraan päätellä koulutuksen vaiku- 20
4 OPETUSHALLITUKSEN RAHOITTAMA TÄYDENNYSKOULUTUS KIMMOKE-HANKKEESSA tusta opetukseen, voidaan arvioinnin tuloksista välillisesti päätellä, että koulutuksella on ollut myönteisiä vaikutuksia opettajien työhön. Arviointia koskevat tarkemmat tiedot ovat Esko Korkeakosken toimittamassa arviointiraportissa Opettajien täydennyskoulutuksen tuloksellisuus, Arviointi 3/1999, Opetushallitus 1999. Heti koulutusohjelman päätyttyä tehdyn kyselytutkimuksen mukaan opettajat olivat verrattain tyytyväisiä saamaansa koulutukseen: runsaat 63 prosenttia vastanneista piti saamaansa koulutusta hyödyllisenä (5) tai erittäin hyödyllisenä (6) arviointiasteikolla 1 6. Verrattaessa koulutukseen osallistuneiden arvioita saamastaan koulutuksesta olivat kielten täydennyskoulutusohjelmiin osallistuneet muita tyytyväisempiä lähes kaikilla vaikuttavuuden ulottuvuuksilla, joskin erot olivat pieniä. 4.3 Arviot koulutuksesta työssäolojakson jälkeen Täydennyskoulutuksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta arvioitiin myös kyselytutkimuksella työssäolojakson jälkeen opettajilta ja toisaalta niiden koulujen rehtoreilta, joista oli opettaja mukana otoksessa. Kieltenopettajien otokseen vastasi 93 opettajaa. Opettajilta kysyttiin mm. koulutusta heikentäneitä syitä. Kieltenopettajien mainitsemat syyt liittyivät yleisimmin opetusjärjestelyihin, henkilökohtaisiin tai työnantajasta johtuviin syihin Kieltenopettajista 40 prosenttia ei maininnut mitään koulutusantia heikentäviä tekijöitä. Opettajat arvioivat saamansa täydennyskoulutuksen antia pedagogisten tietojen ja taitojen kannalta. Kieltenopettajien vastaukset väittämittäin keskiarvoina (asteikko 1/ei vaikuttavuutta juuri lainkaan 6/vaikuttavuus erittäin suuri) olivat seuraavanlaiset: Oman opetuksen arviointitaidot 4,6 Sisältöjen syventyminen 4,4 Valmiudet uusiin opetuksellisiin ratkaisuihin 4,4 Opetuksen ja oppimisen tutkiminen 4,3 Oppimisen ohjausvalmiudet 4,1 Valmius luoda yhteistyöverkostoja 3,6 Koulun ja yhteiskunnan vuorovaikutus 3,2. Opettajia pyydettiin myös arvioimaan saamansa koulutuksen hyödynnettävyyttä. Seuraavassa esitetään luettelo niistä koulutussisällöistä, joista kieltenopettajien mielestä on ollut eniten hyötyä. Koulutussisältö N Opetusmenetelmät, yhteistoiminnallisuus, elaborointi 73 Jokin aineenhallintaan liittyvä aihe 64 Suullisen kielitaidon harjoittaminen/opettaminen 39 Kulttuurien välinen kohtaaminen 38 Yhteistyö muiden kurssilaisten kanssa 37 Arviointi ja itsearviointi 34 21
Tietotekniikka kielten opetuksessa 23 Oppimisstrategiat 19 Jokin muu, esim. kielen erityispiirteet 49 Koulutuksella ei lainkaan sisällöllisiä vaikutuksia 131. Niiden määrä, jotka katsoivat, ettei koulutuksella ollut sisällöllisiä vaikutuksia lainkaan, vaihteli 1 103. Edellä mainittu vaihtelu johtuu siitä, että koulutuksen vaikutukset omaan opetukseen olivat luonnollisesti suuremmat kuin vaikutukset koulun ulkopuolisessa vuorovaikutuksessa. Edellä mainitussa luettelossa nämä maininnat on laskettu yhteen. Sisältöjen määrää opettajat arvioivat asteikolla 1 6. Riippuen siitä, oliko kyseessä tärkein sisältö omassa opetuksessa vai toiseksi tärkein sisältö koulun ulkopuolisen yhteistyön kannalta, asteikon arvojen 4 6 saamat osuudet vaihtelivat 64 93 prosenttiin. Tätä tulosta on pidettävä melko hyvänä (Korkeakoski 1999, 88 89). Opettajia pyydettiin ilmoittamaan kaksi eniten koulutuksen myötä lisääntynyttä opetusmenetelmällistä ratkaisua. Vastausten mukaan kieltenopetuksessa olivat eniten lisääntyneet: Opetusmenetelmällinen ratkaisu N Yhteistoiminnallinen oppiminen 24 Oppilaskeskeiset menetelmät ja strategiat 21 Suullistaminen, suullinen harjoittelu 18 Arviointi ja itsearviointi 13 Elaborointi 8 Internetin hyödyntäminen 3 Jokin muu (esim. Pedagoginen draama) 39 Ei määrällistä muutosta menetelmissä 22. Opettajat, jotka ilmoittivat, ettei koulutuksella ollut menetelmällisiä vaikutuksia lainkaan oli 7 (eniten lisääntynyt ratkaisu) ja 15 (toiseksi eniten lisääntynyt ratkaisu). Edellisiin sisältöihin liittyi myös ilmoitus siitä, miten paljon opetusmenetelmällinen ratkaisu on lisääntynyt opettajan työssä asteikolla 1 6. Näistä arvojen 4 6 osuus oli 86 prosenttia (eniten lisääntynyt ratkaisu) ja 51 prosenttia (toiseksi eniten lisääntynyt ratkaisu), eli saadun koulutuksen menetelmällinen vaikuttavuus oli kohtalaisen hyvä. Tulos tukee osaltaan KIMMOKE-hankkeen tavoitetta parantaa opettajien kykyä hyödyntää vallitsevan oppimiskäsityksen mukaisia opetusmenetelmiä. Kielten täydennyskoulutuksen kesto ei näyttänyt aiheuttavan tilastollisesti merkittäviä eroja arvioitaessa koulutuksen vaikuttavuutta. Ikäryhmittäin tarkasteltuna koulutusta pitivät hyödyllisimpänä 35 54-vuotiaat, joskaan erot eivät olleet merkitseviä. Rehtorien arvioinnit korreloivat positiivisesti opettajien itsearviointien kanssa. Rehtorien mielestä täydennyskoulutus näkyi työyhteisössä eniten oman opetuksen kehittämisessä sekä myös muuhun täydennyskoulutukseen motivoitumisena. 22
L Ä H T E E T Anon. 1999. Aikuiskoulutusopas 1999. Opetushallitus. Anon. 1999. Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 2000. Opetushallitus. Korkeakoski Esko. 1999. Opettajien täydennyskoulutuksen tuloksellisuus. Arviointi 3/1999. Opetushallitus 1999. Nyman Tarja. 1999. KIMMOKE: Seuranta- ja arviointitutkimuksen loppuraportti. Kieltenopetuksen monipuolistamis- ja kehittämishanke 1996 2000. Opetushallituksen moniste 28/1999. 23
LIITE 1 A1- ja A2-kielten valinnat perusopetuksen 1. 6. vuosiluokilla lukuvuosina 1994/95 1998/99 Kieli Luku- Oppilas- A1-kieliä opiskelleiden määrät A2-kieliä opiskelleiden määrät A1/A2-valinnat vuosi määrä yht. Yhteensä Näistä tyttöjä Valin- Valinnat Näistä tyttöjä % A2-kieltä yht. % 1.-6. lk. (N) (N) % noista %yht. (N) (N) % opiskelevista oppilaista Englanti 1994/95 233430 112812 48,3 87,0 13790 7281 52,8 65,1 247220 63,8 1995/96 229542 111383 48,5 86,7 14426 7643 53,0 40,9 243968 63,5 1996/97 223924 108359 48,4 86,3 14669 7769 53,0 31,2 238593 62,6 1997/98 222888 108535 48,7 86,3 14642 7917 54,1 28,1 237530 62,3 1998/99 225964 109376 48,4 86,8 14297 7684 53,7 51,8 27,9 240261 62,8 Ruotsi 1994/95 9031 4899 54,2 3,4 1601 820 51,2 7,6 10632 2,7 1995/96 8459 4576 54,1 3,2 5039 2616 51,9 14,3 13498 3,5 1996/97 7939 4242 53,4 3,1 7454 3935 52,8 15,8 15393 4,0 1997/98 7058 3752 53,2 2,7 8455 4399 52,0 16,2 15513 4,1 1998/99 6130 3250 53,0 2,4 8763 4537 51,8 53,7 17,1 14893 3,9 Suomi 1994/95 12331 5967 48,4 4,6 1401 723 51,6 6,6 13732 3,5 1995/96 12747 6198 48,6 4,8 1199 626 52,2 3,4 13946 3,6 1996/97 12972 6279 48,4 5,0 1357 705 52,0 2,9 14329 3,8 1997/98 13040 6351 48,7 5,0 1483 743 50,1 2,8 14523 3,8 1998/99 13125 6377 48,6 5,0 1537 783 50,9 3,0 14662 3,8 Ranska 1994/95 2945 1792 60,8 1,1 706 465 65,9 3,3 3651 0,9 1995/96 3180 1952 61,4 1,2 2147 1388 64,6 6,1 5327 1,4 1996/97 3732 2225 59,6 1,4 3290 2112 64,2 7,0 7022 1,8 1997/98 3633 2262 62,3 1,4 3886 2406 61,9 7,5 7519 2,0 1998/99 4200 2510 59,8 1,6 4102 2485 60,6 8,0 8302 2,2 Saksa 1994/95 9828 5300 53,9 3,7 3377 1824 54,0 15,9 13205 3,4 1995/96 10112 5454 53,9 3,8 11924 6652 55,8 33,8 22036 5,7 1996/97 10093 5505 54,5 3,9 19595 10899 55,6 41,7 29688 7,8 1997/98 10134 5510 54,4 3,9 22910 12724 55,5 44,0 33044 8,7 1998/99 9621 5236 54,4 3,7 21662 12179 56,2 42,3 31283 8,2 Venäjä 1994/95 649 349 53,8 0,2 69 35 50,7 0,0 718 0,2 1995/96 605 329 54,4 0,2 187 121 64,7 0,5 792 0,2 1996/97 615 337 54,8 0,2 291 172 59,1 0,6 906 0,2 1997/98 738 371 50,3 0,3 322 171 53,1 0,6 1060 0,3 1998/99 880 478 54,3 0,3 505 259 51,3 1,0 1385 0,4 Saame 1994/95 2 * * 0,0 202 * - 1,0 204 0,1 1995/96 2 * * 0,0 274 136 49,6 0,8 276 0,1 1996/97 2 0 0,0 0,0 237 117 49,4 0,5 239 0,1 1997/98 2 0 0,0 0,0 267 167 62,5 0,5 269 0,1 1998/99 9 1 11,1 0,0 259 151 58,3 0,5 268 0,1 Muu 1994/95 83 31 37,3 0,0 52 34 65,4 0,2 135 0,0 1995/96 105 43 40,9 0,0 77 43 55,8 0,2 182 0,0 1996/97 104 46 44,2 0,0 136 77 56,6 0,3 240 0,1 1997/98 144 69 47,9 0,1 179 119 50,4 0,3 323 0,1 1998/99 441 238 54,0 0,2 62 34 54,8 0,1 503 0,1 Yhteensä 1994/95 387306 268299 131150 48,8 100,0 21198 11282 53,2 100,0 289497 74,7 1995/96 384369 264766 129941 49,1 100,0 35273 19225 54,5 100,0 300039 78,1 1996/97 380932 259381 126993 49,0 100,0 47029 25786 54,8 100,0 306410 80,4 1997/98 381078 258305 127156 49,2 100,0 52084 28587 54,9 100,0 310389 81,5 1998/99 382746 260370 127466 49,0 100,0 51188 28112 54,9 100,0 311558 81,4 24
LIITE 2 Kielten valinnat perusopetuksen 7. 9. vuosiluokilla lukuvuosina 1994/95 1998/99 LIITE 2 Kielten valinnat perusopetuksen 7. 9. vuosiluokilla lukuvuosina 1 9 9 4 / 9 5 1 9 9 8 / 9 9 25
26
Lukioiden kielitarjonta LIITE 3 1. Päivälukioiden kielitarjonta syksyllä 2000 (408 lukiota) Kieli Oppimäärää tarjoavia päivälukioita (N) A1 A2 B1 B2 B3 MUU Englanti 407 31 31 24 5 0 Ruotsi 114 24 412 4 0 1 Venäjä 40 7 3 168 274 18 Saksa 121 54 0 408 394 2 Ranska 53 22 0 346 368 6 Espanja 0 1 0 1 78 27 Italia 0 0 0 2 44 33 Latina 0 0 0 10 55 39 Suomi 0 1 1 0 0 1 Kreikka 0 0 0 0 0 4 Portugali 0 0 0 0 0 0 Viro 0 0 0 0 2 7 Unkari 0 0 0 0 1 2 Kiina 0 0 0 0 0 2 Japani 0 0 0 0 1 5 Saame 0 1 0 4 4 0 Lähde: Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 2000. Opetushallitus 2. Aikuislukioiden kielitarjonta lukuvuonna 1999 2000 (54 lukiota) Kieli Oppimäärää tarjoavia aikuislukioita (N) A1 B1 B2 B3 Englanti 54 5 10 33 Ruotsi 13 41 1 0 Venäjä 8 0 15 47 Saksa 37 0 16 51 Ranska 6 0 17 50 Espanja 0 0 9 27 Italia 0 0 6 24 Latina 0 0 2 5 Suomi 0 0 0 2 Kreikka 0 0 0 0 Portugali 0 0 1 1 Viro 0 0 0 0 Unkari 0 0 0 0 Kiina 0 0 0 0 Japani 0 0 0 0 Saame 0 0 0 0 Lähde: Aikuiskoulutusopas 1999. Opetushallitus 27
LIITE 4 KIMMOKE-lukion 1.8.1997 31.7.1999 päättäneiden kielivalinnat 28
LIITE 5 Ylioppilastutkinnon kielten kokeisiin osallistuneiden määrät kokeen laajuuden mukaan vuosina 1997, 1998 ja 1999 (varsinaiset kokelaat) Kieli/ Kokeeseen osallistuneita (N) Kokeen laajuus Kevät 1997 Syksy 1997 Kevät 1998 Syksy 1998 Kevät 1999 Syksy 1999 Pitkä Ruotsi 2733 560 2535 704 1985 816 Suomi 1358 495 1069 779 819 829 Englanti 29960 5247 27881 7747 25301 9527 Saksa 288 105 320 97 369 131 Ranska 207 42 202 45 213 56 Venäjä 141 55 126 73 119 71 Keskipitkä Englanti 1474 198 0 0 0 0 Ruotsi 27576 3884 25126 6390 22498 8635 Suomi 326 31 348 65 312 105 Lyhyt Englanti 581 129 1037 241 791 248 Saksa 9886 1333 8137 1440 7001 1508 Ranska 3427 338 3402 420 3037 488 Venäjä 467 36 518 63 530 69 Saame 10 2 13 5 5 4 Portugali 6 9 6 9 9 11 Latina 1 68 25 61 26 56 29 Latina 7 6 16 7 12 6 36 Suomi 7 0 0 0 0 0 Espanja 316 105 280 94 376 133 Italia 115 20 116 37 118 46 Latina 1 = lukion ensimmäiseltä luokalta alkanut kieli Latina 7 = yläasteen seitsemänneltä luokalta alkanut kieli Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta LIITE 6 29
Ylioppilastutkinnon kielten kokeiden arvosanajakaumat keväällä 1999 (varsinaiset kokelaat) 30
31
32