Imetysohjaus Suomessa asuville iranilaisille äideille

Imetysohjaus Suomessa asuville iranilaisille äideille Suunnitelma kirjallisen oppaan laatimisesta Parastoo Moradi Opinnäytetyö Joulukuu 2013 Hoitotyön koulutusohjelma Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

KUVAILULEHTI Tekijä(t) Moradi, Parastoo Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 42 Työn nimi IMETYSOHJAUS SUOMESSA ASUVILLE IRANILAISILLE ÄIDEILLE Suunnitelma kirjallisen oppaan laatimisesta Koulutusohjelma Hoitotyön koulutusohjelma Päivämäärä 16.12.2013 Julkaisun kieli Suomi Verkkojulkaisulupa myönnetty ( X ) Työn ohjaaja(t) Pohjolainen, Maritta Laanterä, Sari Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena on laatia imetysoppaan suunnitelma Suomessa asuville iranilaisäideille. Opinnäytetyöni sisältämä tieto ja oppaan suunnitelma antavat pohjan oppaan myöhemmälle laatimiselle. Opinnäytetyön tavoitteena on Suomessa asuvien iranilaisäitien ja perheiden imetyksen edistäminen. Opinnäytetyössä käsittelen imetysohjausta neuvolan seitsemän askeleen pohjalta, joiden avulla pyritään imetyksen edistämiseen avoterveydenhuollossa. Imetysohjauksessa huomioidaan iranilaistaustaisten äitien imetyskulttuuri. Opinnäytetyö on avuksi neuvoloissa maahanmuuttajataustaisten kanssa työskenteleville, sillä käsittelen opinnäytetyössäni imetystä uskonnon, kulttuurin ja maahanmuuttajien näkökulmasta. Oppaan suunnittelu sisältää äidin ja vauvan ravitsemuksen, imetyksen terveysvaikutukset, maidonerityksen ylläpidon ja täysimetyksen tukemisen, kiinteän ravinnon aloittamisen ja odottavien perheiden imetysohjauksen. Lisäksi suunnitelmassa käsitellään henkilökunnan koulutusta, imetysmyönteisen ilmapiirin luomista ja imetystuen varmistamista. Avainsanat (asiasanat) Imetys, äidinmaito, imetysohjaus, Iran, maahanmuuttaja Muut tiedot

DESCRIPTION Author(s) Moradi, Parastoo Type of publication Bachelor s Thesis Pages 42 Date 16.12.2013 Language Finnish Permission for web publication ( X ) Title BREASTFEEDING COUNSELING FOR IRANIAN MOTHERS RESIDENT IN FINLAND A plan for producing a written guide Degree Programme Degree programme of nursing Tutor(s) Pohjolainen, Maritta Laanterä, Sari Assigned by Abstract The purpose of this thesis was to draw up the plan for a breastfeeding guide addressed to Iranian mothers living in Finland. Both the knowledge incorporated in this thesis and the plan for the guide give the basis for a future creation of the guide. The thesis aims to promote breastfeeding among Iranian mothers and Iranian families living in Finland. Breastfeeding counseling is addressed in this thesis on the basis of the seven steps of the child welfare clinic, which help in pursuing breastfeeding promotion in outpatient health care. The background and the breastfeeding culture of Iranian mothers are taken into consideration in the breastfeeding counseling. This thesis serves the employees of outpatient health care who interact with immigrants, as it addresses breastfeeding also from the religious, cultural and immigrants' points of view. The planning of the guide included mothers and infants nutrition, the health effects of breastfeeding, lactation maintenance and the support of absolute breastfeeding, solid nutrition initiation and breastfeeding counseling for expecting families. In addition to this, the plan discusses the professional training of the personnel, the creation of a breastfeeding favorable atmosphere and securing breastfeeding support. Keywords Breast feeding, breast milk, breastfeeding, Iran, immigrant Miscellaneous

1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 3 2 IMETYS... 4 2.1 Imetysohjauksen kehittäminen... 5 2.2 Kirjallinen imetyksen toimintasuunnitelma... 6 2.3 Henkilökunnan koulutus ja asiantuntemuksen ylläpito... 7 2.4 Odottavien perheiden imetysohjaus... 8 2.4.1 Imetyksen terveysvaikutukset äidille ja vauvalle 10 2.4.2 Äidin ja vauvan ravitsemus 12 2.5 Maidonerityksen ylläpito ja Imetyksen tukeminen... 15 2.6 Täysimetyksen tukeminen ja kiinteän ravinnon aloittaminen imetyksen suojassa 19 2.7 Imetysmyönteisen ilmapiirin luominen... 20 2.8 Imetystuen varmistaminen... 21 3 IMETYS JA MONIKULTTUURISUUS... 24 3.1 Imetyksen historia... 24 3.2 Maahanmuuttajanaisten imetysohjaus... 26 3.3 Islamin uskonto ja imetys... 27 4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT... 29 5 OPPAAN SISÄLTÖ... 30 5.1 Hyvän oppaan piirteet... 30 5.2 Oppaan runko... 32 6 POHDINTA... 33 Tiedon hankinta ja kirjoittamisen prosessi... 34

2 Eettisyys ja luotettavuus... 35 LÄHTEET... 36 LIITTEET... 41 1.1 Liite 1... 41 1.2 Liite 2... 42

3 1 JOHDANTO Globaalina tavoitteena WHO (World Health Organization, maailman terveysjärjestö) suosittelee täysimetystä kuuteen ikäkuukauteen saakka, jonka jälkeen rintaruokintaa jatkettaisiin vielä muun ravinnon ohella kahteen ikävuoteen asti. Suomessa näitä suosituksia mukaillen täysimetystä suositellaan toteutettavaksi kuusi ensimmäistä elinkuukautta, Osittaista imetystä 12 kuukauden ikään saakka ja äidin halutessa tätä pidempäänkin. (Hasunen & Ryynänen 2005, 38 39.) WHO:n ja Unicefin käynnistämän Vauvamyönteisyys-ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat imetyksen suojeleminen, edistäminen ja tukeminen. Imetyksen yleisyys ja imetyskauden pituus voivat toimia eräinä äitiys- ja perusterveydenhuollon toiminnan arviointiperusteina. (Mts. 38 39.) Opinnäytetyön tarkoituksena on laatia imetysoppaan suunnitelma Suomessa asuville iranilaisäideille. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena on Suomessa asuvien iranilaisäitien ja perheiden imetyksen edistäminen. Opinnäytetyö on avuksi monikulttuurisessa terveydenhuollossa työskenteleville hoitajille, sillä se antaa tietoa uskonnon, kulttuurin ja kielen merkityksestä imetysohjauksessa. Opinnäytetyön on rajattu iranilaisäitien imetysohjaukseen, sillä imetysohjaus on laaja käsite. Opinnäytetyöllä on työelämälähtöinen tarve, koska neuvoloissa tarvitaan tietoa eri kulttuureista tulevista perheistä. Myöskään heidän äidinkielellään kirjoitettua jaettavaa materiaalia ei ole aiheeseen liittyen saatavilla.

Jokaisella terveydenhuollon toimihenkilöllä on velvollisuus huolehtia oman 4 ammattitaitonsa ylläpidosta (L152/1990). Maahanmuuttajat luovat ison osan asiakaskunnasta terveydenhuoltoalalla, joten eri kulttuureista tulleiden kohtaamisessa tarvitaan runsaasti ennakkoluulottomuutta sekä hyviä vuorovaikutus- ja työyhteisövalmiuksia. (Monikulttuurisuus Suomen terveydenhuollossa 2004, 13). Tässä opinnäytetyössä maahanmuuttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on muuttanut Suomen asumaan pysyvästi (Latvala & Tiitto 2008, 6-7). Suomessa asui iranilaisia noin 5000 vuonna 2011(Tilastokeskus 2012). Suomessa asuvien iranilaisäitien imetyksestä ei tiettävästi ole tietoa. 2 IMETYS Imetys on ihmisille, kuten kaikille nisäkkäille ominainen tapa ruokkia jälkeläisiään. Imetys on vaistonvaraista toimintaa, mutta siihen vaikuttaa myös kulttuuri. Eri kulttuureissa vauva-ajan hoiva ja imetyskäytännöt poikkeavat toisistaan paljon. (Koskinen 2008, 9.) Jotta imetys onnistuisi, sitä pitää harjoitella ja olosuhteiden tulee olla sille suotuisat. Kautta aikojen imetystietoutta on siirretty kokeneemmilta ja vanhemmilta naisilta kokemattomille naisille. (Niemelä 2006, 17.) Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että vauva saa ravinnokseen vain rintamaitoa joko imetettynä tai lypsettynä. Osittaisessa imetyksessä vauva saa myös äidinmaidonkorviketta, velliä, kiinteää ruokaa tai imeväiselle tarkoitettua ravintovalmistetta rintamaidon ohella. (THL 2009.)

Suomessa imetyksen edistämisen toimintaohjelman mukaan imetys on 5 selvästi yleistynyt ja parin viime vuosikymmenen aikana kokonaisimetyksen kesto lisääntynyt Suomessa. Toisaalta alueelliset ja paikalliset imetyksen erot ovat Suomessa suuria. (THL 2009, 35 38.) Suomessa imetyksen määrä lisääntyi 1990- luvulla, vaikka Suomessa imetettiin suosituksia lyhyempiä aikoja ja tilastollisesti Suomi oli muihin Pohjoismaihin verrattuna jäljessä imetys- ja täysimetysluvuista. Nykyään kolmannes suomalaisista neljän kuukauden ikäisistä lapsista saa ravinnokseen ainoastaan äidinmaitoa ja kuuden kuukauden ikäisistä lapsista 60 prosenttia imetetään. (Lahti-koski, 2010.) WHO:n mukaan imetystä tulisi jatkaa lapsen toiselle ikävuodelle ja väestöissä, joissa infektioita esiintyy lapsilla runsaasti, ainakin kahteen ikävuoteen (Isolla 2009, 56). 2.1 Imetysohjauksen kehittäminen Vuonna 1989 WHO ja UNICEF julkaisivat Baby Friendly Hospital -ohjelman, jonka tavoitteena oli imetyksen edistäminen, tukeminen ja suojeleminen globaalisti (Järvenpää, 2008, 1147 1148). Vuonna 1991 julkistettiin vauvamyönteisyys-ohjelman arviointiperusteena toimiva kymmenen askeleen ohjelma (liite 1), joka koski kaikkia odottavien, synnyttävien ja lapsen jo saaneiden perheiden kanssa työskenteleviä yksiköitä. Rintaruokintaa ja sitä tukevien toimenpiteiden kehittymistä tarkastellaan WHO:n ja Unicefein toimesta ja tuloksista raportoidaan säännöllisesti. (Hasunen & Ryynänen 2006, 13 14.) Vauvamyönteisyysohjelma on WHO:n ja Unicefin järjestelmällinen ohjelma, joka on kehitetty imetyksen edistämiseksi. Ohjelma on maailmassa eniten käytössä oleva imetyksen edistämisohjelma. (Hannula, Koskinen, Kumpula & Otronen 2005, 1710). Kyseinen ohjelma on laajennettu myöhemmin äitiys- ja lastenneuvoloihin. Ohjelma on nimellä Neuvolan

seitsemän askelta: Imetyksen edistäminen äitiys- ja lastenneuvolassa (liite 2). (Nyman, Rantanen & Virkkala 2010, 3-4.) 6 Seitsemän askelta onnistuneeseen imetykseen on käytännönläheinen ohje imetyksen tukemiseksi ja edistämiseksi. Ohjeen askelten perusta on tutkimuksissa, joissa on käsitelty onnistuneeseen imetykseen liittyviä keskeisiä tekijöitä. Ohje on suunnattu ammattilaisille, jotka toimivat raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden perheiden kanssa. Imetystä voidaan lisätä huomattavasti antamalla tukea ja ohjausta terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. (Rova & Wilskman 2010.) Vuonna 2009 Suomen terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi uuden toimintaohjelman imetyksen edistämiseksi. Ohjelman tavoitteena on parantaa äitien ja perheiden yksilöllisen ja toiveidenmukaisen imetyksen valmiuksia ja mahdollisuuksia. Lisäksi ohjelmalla halutaan kaventaa imetyksen sosioekonomisia eroja ja päästä Pohjoismaiden tasolle imetyksen ja täysimetyksen kestossa. (THL 2009, 26.) 2.2 Kirjallinen imetyksen toimintasuunnitelma Toimintasuunnitelma sisältää WHO:n kansainväliset lainsäädännölliset ohjeet ja äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodit. Niiden mukaan tuttien ja pullojen mainonta sekä äidinmaidonkorvikkeiden myynnin edistäminen on kiellettyä. (Kuusisto & Otronen 2009.) Suomessa eri tahot ovat laatineet suunnitelmia imetyksen edistämiseksi, mutta valtakunnallisesti yhteneviä linjauksia ei neuvoloiden välillä vielä toistaiseksi ole. (Nyman ym. 2010, 3-4). Imetyksen edistämisen askeleet, jotka

ovat sovelletut kansalliseen muotoon perustuvat Norjan ja Iso-Britannian 7 malliin (THL 2009, 51 52). 2.3 Henkilökunnan koulutus ja asiantuntemuksen ylläpito Imetyksen edistämisen toisen askeleen mukaan jokainen uusi työntekijä tulee perehdyttää toimintasuunnitelman sisältöön ensimmäisinä työviikkoinaan. Henkilöstökoulutuksia varten on tehty kirjallinen suunnitelma ja koulutuksiin osallistumista tulee seurata. (Kuusisto & Otronen 2009.) Imetyksen edistämisessä ammattihenkilöstön riittävä koulutus ja ammatillisten taitojen kehittäminen ovat keskeisessä roolissa. Jokaisella äitiyshuollossa ja lastenneuvolassa toimivalla ammattilaisella tulisi olla vähintäänkin imetysohjaajan pätevyys. Imetysohjaajakoulutus sisältyy terveydenhoitajien ja kätilöiden koulutusohjelmiin pakollisena opintokokonaisuutena ja lisäksi työntekijöille on tarjolla myös täydennyskoulutuksen mahdollisuus. (THL 2009, 6.) Äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä synnytysvuodeosastoilla työskentelevillä terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi suositusten mukaisesti olla vähintään 1,5 opintopisteen (noin 40 tuntia) laajuinen imetysohjaajan koulutus (THL 2009, 95). Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksen tutkimuksen mukaan kahdella kolmasosalla oli 40 tunnin laajuinen koulutus tutkimuksen tekohetkellä, mikä on huomattavasti paremmin kuin valtakunnallisen neuvolaselvityksen saama tulos vuonna 2004. Vuonna 2004 imetysohjauskoulutus oli tutkimuksen mukaan ollut vain kolmasosalla neuvolan terveydenhoitajista Suomessa. (Mts. 2009, 95.)

8 2.4 Odottavien perheiden imetysohjaus Imetysohjausta tulee järjestää perhevalmennuksissa ja yksilövastaanotoilla. Ohjattavia asioita ovat synnytyksen jälkeisen ihokontaktin merkitys, imemisote, imemisasento, lapsentahtisuus ja tarpeettoman lisämaidon ja tuttipullojen välttäminen imetyksen alkuvaiheessa. (Kuusisto & Otronen 2009.) Heti syntymän jälkeen aloitettu pulloruokinta saattaa vaikuttaa yksinkertaisimmalta tavalta ruokkia vauvaa. Mikäli perhe toivoo vauvaa täysimetettävän, on isän antama tuki merkittävässä roolissa, kun henkilökunnan kanssa neuvotellaan vauvan ruokintatavasta. Lisäruokaa tulisi antaa ensisijaisesti vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet. Usein äidit ovat liian väsyneitä estämään lisäruuan annon vauvalle, etenkin, jos se kuuluu sairaalan yleisiin käytänteisiin. (Deufel & Montonen 2010, 159 160.) Neuvolatoiminnan uusi asetus (380/2009) velvoittaa perhevalmennuksen järjestämistä ainakin esisynnyttäjille. Sosiaali- ja terveysministeriön suositus on, että neuvolan terveydenhoitaja tekisi kotikäynnin jo raskaudenaikana, jolloin kotiympäristössä olisi mahdollista keskustella imetyksestä luontevasti. Kotiympäristössä myös puolison on helpompi osallistua keskusteluun. Uusi asetus velvoittaa järjestämään kotikäynnin ensisynnyttäjän luokse joko ennen synnytystä tai synnytyksen jälkeen (THL 2009, 56.) Kotikäynnissä isän tai kumppanin läsnäolo on toivottavaa (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2007 2011 2007, 89).

9 Imetysohjauksen toteutuminen tapahtuu yksilöllisesti äidin ja perheen toiveet huomioon ottaen. Ohjauksen tarkoitus on auttaa vanhempia ymmärtämään, mitä merkitystä imetyksellä on ja miten he voivat itse vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja terveyteen. Ohjauksen on oltava mielenkiintoista ja rohkaisevaa (THL 2009, 55 56.) Perhevalmennuksessa keskustellaan perheen kanssa mielikuvista, jotka heräävät imetyksestä ja vauvasta sekä kartoitetaan tekijöitä, jotka vaikuttavat imetykseen. Perheeltä saatava tuki ja tukiverkosto ovat merkityksellisiä. (Mts. 57.) Perhevalmennuksessa olisi erityisen tärkeää tuoda esille valtakunnallisten imetyssuositusten mukaisen imetyksen perusteita myös isille, joiden tuki on tiedettävästi imetykselle tärkeää sekä äidin että imetyksen jatkumisen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan ohjauksen tulisi antaa perheille tietoa imetyksen anatomiasta ja fysiologiasta, imetystekniikasta, rintojen hoidosta, imetysongelmien ennaltaehkäisystä sekä omatoimisesta imetyksen käynnistymisen edesauttamisesta sairaalassa oltaessa (vauvantahtinen imetys, varhainen ensi-imetys, vierihoito imetyksen varhaisvaiheessa). (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2007 2011 2007, 64.) Imetysohjausta annettaessa voidaan tukena käyttää uudistettuja vanhemmille suunnattuja oppaita. Meille tulee vauva -kirjanen, löytyy internetistä ja joillakin paikkakunnilla jaetaan jokaiselle odottavalle perheelle äitiysneuvolassa. Tämän kirjasen sisällön tunteminen on henkilökunnalle tärkeää, jotta siihen sisältyvään tietoon viittaaminen ja vanhempien lukemiseen rohkaisu mahdollistuu. (Mts. 64.)

10 2.4.1 Imetyksen terveysvaikutukset äidille ja vauvalle Jokaiselle odottavalle äidille tulee antaa tarpeeksi ohjausta imetyksen hyödyistä. Imetyksellä on monia psykologisia, ravitsemuksellisia, terveydellisiä, ekologisia ja taloudellisia etuja. Imeväisikäiselle ihanteellisinta Äidinmaito on imeväisikäiselle ihanteellista ravintoa. (Uusitalo, Nyberg, Pelkonen, Sarilo-lähteenkorva & Hakulinen-virtanen 2012, 12.) Imettäminen varmistaa lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta sekä vauvalle on hyvän ravitsemuksen lähde. (Tiitinen 2012.) Terveyden edistämisessä keskeisimpiä tavoitteita ovat hyvän elämän ja elämänlaadun saavuttaminen. Näiden edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja lapsen parhaan mahdollisen ravitsemuksen turvaamiseksi imetys on yksi hyvä keino. Äidin ja lapsen terveyden edistämisessä imetys toimii yhtenä tärkeänä osa-alueena. (Laanterä 2006, 6.) Vauvan ja äidin kiintymissuhde syntyy imetyksen kautta. Vauva tarvitsee imetystä varsinkin ensimmäisen elinvuoden aikana, jolloin imemisen tarve on suuri. Imeminen ei ole pelkästään ravintoa lapselle, vaan se on myös läheisyyttä, huolenpitoa ja välittämistä. Vauva tulee myös mielellään äidin rinnalle hakemaan lohtua ja rauhoittumaan. (Armanto & Koistinen 2007, 194.) Vauvalle tärkeää ravintoa on ensipäivien äidinmaito eli kolostrum, joka sisältää vauvalle tärkeitä ravintoaineita ja rasvaa sekä vasta-aineita, jotka suojaavat vauvaa taudeilta. Äidinmaito on ainutlaatuista, sillä sen koostumus vastaa vauvan tarpeisiin myös vauvan kasvaessa. (Armanto & Koistinen 2007,

194.) Rintamaidossa on monenlaisia tärkeitä immunologisesti aktiivisia 11 aineosia. Näistä suojatekijöistä suurin osa estää taudinaiheuttajien lisääntymistä tai kiinnittymistä limakalvoille vaikuttaen nenänielussa ja suussa sekä suolistossa. (Luukkainen 2010, 37.) Rintamaito siis suojaa vauvaa esimerkiksi sellaisilta hengitystieinfektioilta tai ripulitaudeilta, joita äiti on sairastanut. Imetyksen keston pitkittäminen on pitkään ajateltu ehkäisevän tai siirtävän allergisten sairauksien ilmestymistä. Rintamaidon sisältämät runsaat pitkäketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot ovat tärkeitä keskushermoston kehityksen kannalta. Nämä kertyvät erityisen paljon keskushermostoon sikiöaikana ja ensimmäisinä elinvuosina. (Mts. 38 39.) Imettäminen myös vähentää nuoruusiällä esiintyvää diabetesta, ylipainoa ja Crohnin tautia (Armanto & Koistinen 2007, 194). Monien tutkimuksien mukaan imetetyt lapset olisivat kognitiivisilta taidoiltaan ja älykkyydeltään parempia kuin pulloruokintaa saaneet. Imetetyt lapset näyttävät suojautuvan myös virtsatietulehduksilta. Lisäksi rintamaito voi vahvistaa joidenkin rokotteiden antama immuunivastetta, kuten hemofilus- ja pneumokokkirokotteiden. (THL 2009, 28 29.) Imetyksellä on useita positiivisia vaikutuksia lapsen purennan ja hampaiston kehittymisessä. Vauvan suun alueen lihaksistot, leuka ja purenta kehittyvät imetyksen kautta. Purennan kehityksen kannalta ensimmäinen ikävuosi on tärkeä aika. Esimerkiksi tietyn purentavirheen riski on alle kaksi kuukautta imetetyillä vauvoilla noin nelinkertaisempi kuin niillä vauvoilla, joita on imetetty ainakin yhdeksän kuukautta. (Keskinen 2010, 45.)

Imetyksen terveysvaikutukset kohdistuvat myös äitiin. Synnytyksen 12 jälkeisenä päivänä imettäminen nopeuttaa toipumista ja vähentää jälkivuoden määrää. Täysimettämisen ansiosta ovulaatio estyy 96 prosentilla äideistä. Imettävällä äidillä on painonhallinnassa myös etuja, sillä imettävän äidin vuorokauden energian tarve on 600 kcal:ia vähemmän kuin äidillä, joka ei imetä. Äidin paino ei kuitenkaan imettämisellä selkeästi palaudu tasolle, joka oli ennen synnytystä. Imetys pienentää riskiä sairastua verenpainetautiin, hyperlipidemiaan, diabetekseen sekä sydän -ja verisuonitauteihin. Mitä pidemmän aikaa äiti yhteensä elämänsä aikana imettää, sitä enemmän riski pienenee. Tutkimuksen mukaan myös rintasyövän ja munasarjasyövän riski on pienempi imettäneillä äideillä. (THL 2009, 33-34.) 2.4.2 Äidin ja vauvan ravitsemus Ravitsemus on hyvin tärkeää sekä sikiölle että äidille, sillä se luo hyvän pohjan äidin jaksamiselle ja rintaruokinnalle. Jo raskausaikana odottavan perheen pitäisi saada mahdollisimman paljon tietoa ja tukea imeväisikäisen ruokintaa koskien. (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007 2011. 2007, 63. ) Imeväinen on vanhempiensa ruokinnan varassa jo sikiöajasta alkaen, sillä äidin nauttima ruoka siirtyy sikiölle lapsiveden mukana. Vauva saa siis tätä kautta esimakua siitä, minkälainen ruokakulttuuri perheellä on. (Erkkola & Lyytikäinen 2010, 87.) Uusimmat ravitsemussuositukset suomalaisia imeväisikäisiä, leikki-ikäisiä sekä raskaana olevia ja imettäviä äitejä koskien on julkaistu vuonna 2004. Nämä kansalliset ravitsemussuositukset on kuitenkin laadittu väestötasolle

eivätkä ne välttämättä suoraan sovellu yksilön ravitsemukseen, mutta ne ovat kuitenkin hyvä perusta yleisesti ravitsemusneuvonnalle. (Mts. 87.) 13 Ravintoneuvonnan mukaan imetyksen aikana äidin ei tarvitse tehdä paljon muutoksia ruokavalionsa suhteen, jos noudattaa tervettä ja tasapainoista ruokavaliota. Määrällisesti yksittäisiä ohjeita on annettu mm. vihannesten ja hedelmien suhteen, mutta muuten ruokavalionsa voi koostaa monilla eri tavoilla. Eräitä juomia ja ruoka-aineita tulisi silti välttää tai rajoittaa sikiön turvallisuuden vuoksi, näitä tulisi myös välttää imetyksen aikana. (Erkkola & Lyytikäinen 2010, 88 89.) Imetyksen aikana nesteen saanti on tärkeää, sillä kehosta poistuu päivittäin desilitroja maidon muodossa. Janontunne pitää normaalisti huolta, että äiti juo riittävästi, eikä tästä tarvitse erikseen muistuttaa äitiä. Janojuomaksi sopii parhaiten vesi tai jokin muu sokeroimaton juoma. (Koskinen 2008, 43.) Veden tarve kasvaa imetyksen aikana noin 600 700 millilitralla vuorokaudessa maitomäärän mukaan (Erkkola & Lyytikäinen 2010, 88). Rintamaidon määrää ei voi kuitenkaan lisätä juomalla ylimääräistä, sillä elimistö itse säätelee saannin mukaan nestetasapainoa. Äidin kannattaisi juoda runsaasti nestettä, esimerkiksi vesi, vähäsokeriset, laimeat mehut, tee, rasvaton maito ja piimä ovat hyviä vaihtoehtoja. Kahvia voi nauttia kohtuullisesti. Lapsesta saattaa tulla levoton runsaan kahvijuonnin takia. Yöimetyskertojen paras janojuoma on vesi. Syljen puskurivaikutus on yöllä vähäisempi, joten sokeripitoiset juomat saattavat helposti reikiinnyttää hampaat. (Armanto & Koistinen 2007, 68.)

Vitamiinien saanti imetyksen aikana on hyvin tärkeää. Äiti saa tärkeimmät 14 vitamiinit ravintoaineiden mukana, mutta D-vitamiinilisää suositellaan otettavaksi 10 mg vuorokaudessa. Raudan tarve ei yleensä lisäänny imetyksen aikana, mutta matala hemoglobiini synnytyksen jälkeen lisää raudan tarvetta. (Mts. 68.) Pääasiallisesti ravintonsa rintamaidosta saavan vauvan äiti, joka on terve ja nauttii kohtuullisesti ravintoa, tuottaa maitoa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana keskimääräisesti noin 700 750 ml. Kertynyt varastorasva ja rintamaidon määrä vaikuttavat energiatarpeeseen. Varastorasvan ollessa enemmän, äiti tarvitsee vähemmän ylimääräistä energiaa ruuasta. Imetyksen aikana lisätarve energialle on vuorokaudessa n. 480 kcal. Lisäenergiantarve on tarpeellinen kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen äidin energiantarve vähenee, koska vauva saa rintamaidon ohella myös muuta ruokaa ja rintamaidon tarve ja määrä vähenevät. Rasvan hyvästä laadusta on hyvä huolehtia päivittäin, sillä rintamaitoon heijastuu nopeasti äidin ruokavalion kautta saama rasvakoostumus. (Erkkola & Lyytikäinen 2010, 92 93.) Äidin on hyvä käyttää enemmän kasvirasvoja ja välttää kovia eläinrasvoja. Kalassa on hyviä pitkäketjuista rasvahappoja, joita suositellaan syötäväksi muutaman kerran viikossa vaihdellen eri lajeja. (Koskinen 2008, 43.)

15 2.5 Maidonerityksen ylläpito ja Imetyksen tukeminen Imetyksen onnistumisen ja jatkuvuuden kannalta on tärkeää ymmärtää maidoneritykseen vaikuttavia tekijöitä. Rinnat koostuvat rasva- ja sidekudoksesta sekä maitotiehyistä ja -rakkuloista. Tästä johtuu rintojen koon kasvu raskausaikana. Hedelmöittymisen jälkeen maitotiehyet alkavat haarautua ja niiden päihin alkaa kehittyä maitorakkuloita. Maitorauhaskudokset kypsyvät ja kehittyvät kuukautiskiertojen aikana, mutta ne kehittyvät valmiiksi vasta raskauden aikana. Maitotiehyet ja maitorakkulat ovat maidoneritykseen liittyvää kudosta, jotka muodostavat 65 % rinnasta maidonerityksen aikana. Maitorakkuloista lähtee ohuita maitotiehyeitä, jotka muodostavat isompia tiehyeitä. Näistä tiehyeistä neljästä kahdeksaantoista päämaitotiehyttä tulevat nännipihan alle päättyen aukoiksi nännissä. Tiehyeiden koko on lepotilassa halkaisijaltaan noin 2 mm. (Koskinen 2008, 26 27.) Nänniä ympäröivässä nännipihassa sijaitsee montgomeryn rauhasia ja hikirauhasia. Rinnan tuntoherkimpiä alueita ovat nänni ja nännipiha, joiden hermotuksesta vastaa neljäs hermo. Rintahermolla on tärkeä merkitys maidoneritykselle ja maidon herumiselle. Muodostuneelle maidolle ei ole olemassa erikseen varastointitilaa, rintojen täytyy tyhjentyä, jotta maidolle riittää tilaa erittyä. Muodostunut maito siis odottaa tyhjentymistään maitorakkuloissa. (Mts. 27.) Kuusiston ja Otrosen (2009) neuvolan seitsemän askeleen mukaan sairaalasta kotiutumisen jälkeen jokaisen perheen kanssa tulee tehdä syötön arviointi

imetystä seuraamalla. Syötön arviointiin kuuluu arvioida vauvan merkit 16 maidon riittävyydestä, ulosteen ja virtsan laatu ja määrä, vauvan tyytyväisyys, painonnousu ja yleistila. Lisäksi havainnointiin kuuluu äidin fyysisten tuntemusten kartoitus, joita ovat mm. rintojen ja nännien aristamattomuus ja tulehdusmerkit. Äidin mielialaa ja vauvan ja äidin välistä vuorovaikutusta tulee myös kartoittaa. (Kuusisto & Otronen 2009.) Varhainen vuorovaikutus vauvan ja vanhempien väliset vaikuttavat vauvan aivojen kypsymiseen ja kasvun. Varhainen vuorovaikutus on erittäin tärkeä vauvalle, koska se vaikuttaa vauvan tunne-elämän ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen, varhaisen moraalin ja stressinsäätelykyvyn kehittymiselle sekä käyttäytymisen säätelyn ja kiintymissuhteen muodostumiseen. (Puura & Mäntymaa 2010, 24.) Kuusiston ja Otrosen (2009) mukaan vanhempien tulee ymmärtää, mitä tarkoitetaan lapsentahtisella imetyksellä ja miten vauvan imemistarpeen voi tunnistaa. Äidin pitää tietää milloin maitoa tulee riittävästi ja mitä asioita on tehtävissä, jos vauva ei saa tarpeeksi maitoa rinnasta. Vanhempien on hyvä tietää myös se, miten nukkumisjärjestelyt on paras toteuttaa, jotta vauvan yösyötöt rasittaisivat perhettä mahdollisimman vähän. Imetysohjauksen tarkoituksena on pyrkiä tunnistamaan erityistä tukea tarvitsevat perheet. Tukimahdollisuuksia ovat mm. vertais- tai puhelintuki, ylimääräiset neuvolakäynnit ja imetysohjaajan tekemät kotikäynnit. Äitien tulee saada tietoa myös maidonerityksen ylläpitämisestä jos imetykseen tulee katkoja esimerkiksi työn tai sairauden vuoksi. (Kuusisto & Otronen 2009.)

17 Kotikäynti on osa äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa. Kotikäynnillä on paljon myönteisiä vaikutuksia ja se parantaa lasten ja äitien terveyttä, psykososiaalista tilannetta, masennuksen tunnistamista ja hoitamista, imetyksen edistämistä, lievittää lapsen hankalaa käyttäytymistä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille 2004, 121.) Synnytyksen jälkeen vauvaperheen luo tehtävä kotikäynti koetaan usein tärkeäksi etenkin vanhempien näkökulmasta. Kotikäynnillä on myös imetystä tukeva vaikutus: terveydenhoitajalla on mahdollisuus havainnoida imetystä ja tarvittaessa ohjata äitiä tämän omassa ympäristössä. Terveydenhoitaja voi auttaa äitiä korjaamaan imetyksessä ilmenevät ongelmat ja lisäksi kannustaa muita perheenjäseniä toimimaan imetyksen tukihenkilöinä. (Hannula 2003, 25.) Kotikäynnin tarkoituksena on se, että työntekijä tutustuu kotiväkeen ja sen arkipäivän ympäristöön. Käynnin tarkoituksena on myös keskustella muuttuvan perhetilanteen herättämistä toiveista ja huolista kummankin vanhemman kannalta. Jos perheessä on vanhempia lapsia, kannattaa huomioida heidän mielipiteensä ja toiveensa. Käynnin jälkeen yhteistoiminta sujuu paremmin perheiden kanssa. Kotikäynti perheeseen tutustumisen lisäksi auttaa tunnistamaan vahaisessa vaiheessa eritystukea tarvitsevia perheitä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille 2004, 122.) Imetys voi joskus olla haasteellista ja äiti saattaa tarvita tukea, apua ja kannustusta imetykseensä. Vauvan imuotteen arviointi on ensisijaisen tärkeää, sillä valtaosa imetysongelmista johtuu vauvan huonosta imuotteesta. Äideille, joilla on imetyksensä kanssa ongelmia, tulee antaa yksilöllistä ja

konkreettista ohjausta ja lisäksi äitiä voidaan kannustaa hakeutumaan 18 imetyksen vertaistukiryhmiin. Joskus perhe voi tarvita myös tukea ja kannustusta vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen löytämisessä. Molempien vanhempien mielialan havainnointi on tärkeää, sillä parisuhteessa eletään lapsen syntymän jälkeen aivan uudenlaista elämänvaihetta. Onko todellisuus vastannut pariskunnan odotuksia? Millaiseksi vanhemmat kokevat tilanteensa ja tulevaisuutensa tällä hetkellä? Missä suhteessa isä ja äiti kokevat onnistuneensa erityisen hyvin perheen uudessa tilanteessa? (Mts. 124.) Hyvä itseluottamus ja usko omaan kykyyn tuottaa riittävästi maitoa vaikuttavat merkittävästi äidin imetyspäätöksiin. Huoli maidon riittävyydestä ja pelko fyysisistä ongelmista maidontuotannossa ovat tavallisimmat syyt imetyksen varhaiseen lopettamiseen vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana. (Hannula 2003, 20.) Sairaalan ja neuvolan välinen yhteistyö sekä yhtenevät linjat ohjauksessa ovat tärkeitä tekijöitä täysimetyksen onnistumisen turvaamiseksi. Terveydenhoitajalta vaaditaan erityistä empatiakykyä sekä taitoa kuunnella äitiä ja perhettä. (Armanto & Koistinen 2007, 195.) Lämmin, empaattinen ja kannustava vuorovaikutussuhde hoitajan ja äidin välillä vahvistaa ja motivoi äitiä imetykseen. Äidin lisäksi myös muiden perheenjäsenten informointi voi tukea äitiä tämän imetyksessä. Jos tiedot imetyksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä ovat puutteelliset, voi perhe kokea imetyksen kokonaisuudessaan liian vaikeaksi. Täten olisikin tärkeää lisätä ihmisten tietoisuutta siitä, että imetyksen toteutumiseen voidaan vaikuttaa, ja että imetyksen onnistumiseksi on olemassa paljon apukeinoja. (THL 2009, 61.)

2.6 Täysimetyksen tukeminen ja kiinteän ravinnon 19 aloittaminen imetyksen suojassa THL:n viidennen askeleen mukaan imettäviä äitejä tulee rohkaista täysimetykseen. On tärkeää tiedostaa, että täysimetetyn ja pulloruokitun lapsen kasvussa on eroa. Näin voidaan välttää turhan huolen syntymistä ja esimerkiksi ennenaikaisen lisäruoan tarjoamista imetetylle lapselle. Terveydenhuollon työntekijöiden on osattava arvioida lapsia yksilöllisesti ja ohjattava kiinteän ruuan aloittamiseen oikea-aikaisesti. Lisäruokana aloitetaan ensisijaisesti soseet. Lisäksi on tärkeää perustella imetyksen jatkuminen kiinteän ruuan ohella. (Kuusisto & Otronen 2009.) Terveillä ja hyvin ravituilla lapsilla paino ylittää kahden viikon ikään mennessä syntymäpainon. Painonlisäys on keskimäärin 20 30 g päivässä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 123 124.) Tärkeää on se, että syömistaidot kehittyvät ikää vastaavasti ja lapsen ruokavalio on monipuolista. (Armanto & Koistinen 2007, 194). Täysimetetty vauva saa päättää ensimmäisen kuuden kuukauden aikana milloin hän syö rintaa ja kuinka paljon. Puoli vuoden ikäisen vauvan äiti tarvitsee tietoa siitä miten imetys ja lisäruoat yhdessä toteutetaan. Kiinteät ruuat eivät korvaa maitoateriaa alle 1-vuotiaalle vauvalle, siksi äitiä aina ohjataan imettämään tämän ikäistä lasta. 6-12 kuukauden ikäiset tutustuvat kiinteiden ruokien maailmaan. Kiinteän ruoan liian tiheä antaminen voi vaikuttaa ennenaikaiseen vieroitukseen rinnasta. (Jukarainen, Otronen, Deufel & Montonen 2010, 455.)

Täysimetyksen onnistumiseksi äidiltä edellytetään motivoitumisen lisäksi 20 tietoa imetyksestä sekä halua vastata vauvan yksilöllisiin tarpeisiin. Ajoittain täysimetys vaatii äideiltä paljonkin sitkeyttä ja tällöin läheisiltä saatu tuki on erityisen tärkeässä roolissa: emotionaalinen tuki motivoi äitiä ja toimii kannustimena imetyksen jatkamisessa. Jos ympärillä olevat ihmiset puolestaan epäilevät äidinmaidon riittävyyttä tai he kyseenalaistavat täysimetyksen hyödyllisyyden, voi äidin motivaatio imetyksen suhteen laskea. Vähitellen vanhemmat oppivat tulkitsemaan ja erittelemään vauvan antamia viestejä ja näin ollen myös vastaamaan niihin. Tämä lisää vanhempien luottamusta omiin vaistoihinsa oman lapsensa parhaana asiantuntijana. (Armanto & Koistinen 2007, 195.) 2.7 Imetysmyönteisen ilmapiirin luominen Äitejä on hyvä rohkaista myös kodin ulkopuolella tapahtuvaan imetykseen, jottei imetyskausi jäisi lyhyeksi. Terveydenhuollon asiakastiloissa imetysmyönteisyyttä voidaan ilmaista esimerkiksi kylteillä. Perhevalmennuksissa tai neuvolakäyntien yhteydessä on suotavaa keskustella imetystä helpottavista vaatevalinnoista. Ammattihenkilöiden on huolehdittava, että terveydenhuollon tiloissa ei pidetä esillä materiaalia, jossa on teollisten vauvanruokien ja -juomien käyttöä edistävää mainontaa. (Kuusisto & Otronen 2009.) Äidillä tulisi olla oikeus osallistua työelämään siten, ettei hänen tarvitse lopettaa imetystä, ellei hän sitä itse halua. Tämä tukee omalta osaltaan imetysmyönteistä ilmapiiriä. Suomalaisen yhteiskunnan tarjoamat pitkät perhevapaat antavat äidille mahdollisuuden olla kotona lähes koko täysimetyksenajan. Imetyksen jatkumisen täytyy olla mahdollista silloinkin

kun äiti palaa takaisin työelämään. Töihin palaava tai jo työssäkäyvä äiti 21 tarvitsee erityistä tukea, jotta imetyksen jatkuminen onnistuu. Ihanteellisinta olisi, jos työpaikoilla imetystä tai rintamaidon lypsämistä ja kylmäsäilömistä varten olisi varattuna erillinen tila. (THL 2009, 78 79.) 2.8 Imetystuen varmistaminen Jokaisen yksilön ihmisarvo on ainutkertainen, niin suomalaisen kuin maahanmuuttajankin. Terveydenhuollon kohtaamisissa on tärkeää kunnioittaa asiakasta ja hänen läheisiään ja kohdata heidän omista lähtökohdistaan. Täten myös asiakkaan kulttuuriset arvot ja uskonto on huomioitava hoitotyötä tehdessä. Yksilön itsemääräämisoikeuden ja vaikutusmahdollisuuksien edistämisen kunnioittaminen ovat tärkeitä osia terveydenhoitotyössä. (Monikulttuurisuus Suomen terveydenhuollossa 2004, 11 12.) Tutkimuksen mukaan yhteiskunnassa vallitsevat kulttuuriset asenteet sekä ympäristöstä saatu tuki vaikuttavat imetyksen aloittamiseen ja jatkamiseen. (Hannula 2003, 14). Kuusiston ja Otrosen (2009) mukaan imetyksen hoitoketjun luomisesta, roolien, tehtävien ja vastuunjaon määrittelemisestä on paikallisesti sovittava. Sovituista asioista on annettava kirjallinen selvitys ja perustelut. Jokaiselle perheelle tulee antaa imetysohjausta tarjoava taho, johon voi olla yhteydessä virka-ajan ulkopuolellakin. Kaikille perheille tulee myös antaa tietoa erilaisista tarjolla olevista ammatillisista ja vertaistuellisista tukimuodoista. Kullakin paikkakunnalla olisi hyvä olla toisiaan täydentäviä tukimuotoja. Näitä tukimuotoja ovat mm. imetyskonsultti, neuvolan puhelinpäivystys ja imetystukiryhmät.

Äidin ja vauvan kotiuduttua sairaalasta on tärkeää varmistua vauvan 22 ravitsemuksesta eli imetyksen jatkumisesta. Keskeisin rooli tässä tehtävässä on lastenneuvoloilla. Perheiden tulee saada yksilöllistä ja riittävän nopeaa imetysohjausta vastaanotolla, kotikäynnin yhteydessä tai puhelimitse. Vertaistuen merkitystä imetyksen täydentävänä tukimuotona ei tule unohtaa. (THL 2009, 53 54.) Terveydenhoitajan tulisi ensisijaisesti tukea äitejä omaan päätöksentekoon, eikä vain kertoa kuinka heidän tulisi toimia. Monille vanhemmille kädestä pitäen annettu opastus on tehokkainta. On tärkeää kertoa oikeanlaisesta imetystekniikasta ja seurata kuinka imetys äideiltä käytännössä sujuu. (Hannula 2003, 25.) Tuella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia imetykseen. Tuenantajiin kuuluvat puoliso, läheiset, terveydenhuollon ammattilaiset ja terveydenhuolto-organisaatio. Nämä sosiaaliset tuet läheisiltä ja hoitoalan ammattilaisilta sekä yhteiskunnalta vaikuttavat äidin imetykseen ja selviytymiseen lapsenhoidossa. Ystävillä ja perheellä on tärkeä rooli päätöksenteossa ja itseluottamuksen tukemisessa. (Mts. 23.) On tärkeää, että perinteiset vertaistukiryhmät muodostuvat edelleen ja niiden toimintaa pidetään elävänä. Yhteisöllisyyden kokeminen ja äitiyden tunteiden monipuolinen prosessointi mahdollistuu vertaisryhmissä. (THL 2009, 77.) Imetyksen vertaistukea on kansainvälisesti toteutettu monenlaisella tavalla ja tulokset ovat olleet vaihtelevia. Vertaistuella on usein positiivisia vaikutuksia äitien jaksamiseen ja imetykseen. Hyvin toteutettu vertaistuki vaikuttaa imetyksen lisääntymiseen. Toisaalta välttämättä vertaistuki ei ole vaikuttavaa, jos terveydenhuollossa ja sairaalassa ei ole hoitokäytäntöjä, jotka tukisivat imetystä. Myös koulutuksella, jonka vertaistukijat saavat, on merkitystä.

Heidän antama tukensa on tehokasta, kun he saavat siihen asianmukaisen 23 koulutuksen. (Mts. 77.) Kunnat voivat omalta osaltaan tukea ja arvostaa alueensa imetystukiryhmiä konkreettisesti tarjoamalla heille kokoontumistilaa. Tilat voivat esimerkiksi olla terveys- ja sosiaalitoimen tiloja, kuten päiväkotien, alueellisten asukaspuistojen tai neuvolan tiloja. Imetystukiryhmiä ovat jotkut kunnat avustaneet rahallisesti, jolla imetystukiryhmät voivat maksaa kuluja toiminnan tiedottamiseen tai vapaaehtoisten virkistäytymiseen liittyen. Imetystukiryhmiä voi kutsua kunnassa toimiviin vapaaehtoistyön neuvottelukuntiin tai vastaaviin organisaatioihin, jos tällaisia toimii kunnassa. Näin vapaaehtoiset saavat hyötyä verkostoitumisesta ja voivat saada työnohjausta, koulutusta ja tiedotusapua. Imetystukiryhmiä kannattaa muodostaa useamman kunnan yhteistyönä, jos kunnissa on pienet synnyttäjien määrät. (THL 2009, 77.)

24 3 IMETYS JA MONIKULTTUURISUUS 3.1 Imetyksen historia Monikulttuurisuuspolitiikka on syntynyt Kanadassa, josta se vähitellen levisi maailmaan. Suomessa monikulttuurisuutta on käsitelty 1990- luvulta lähtien ja EU:n kautta Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi. Tämä näkyy normaaleissa arkielämän tilanteissa ja katukuvassa. Kaikki kulttuurit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja muuttavat muotoaan ajan saatossa. Monikulttuurisuus tarkoittaa erilaisuutta, mikä on hyväksyttävä. Voidaan sanoa, että kaikki maailman kulttuurit ovat monikulttuurisia ja täten itselle vierasta kulttuuria tulee arvostaa ja kunnioittaa. Suomalainen yhteiskunta on muuttumassa nopeasti monikulttuurisemmaksi kasvavan maahanmuutto- määrän myötä. (Latvala & Tiitto 2008, 4.) Muslimipotilaita ja heidän toiveitaan pyritään kunnioittamaan ja ottamaan huomioon hoidossa. (Abdel-Ghani 2010, 12). Vuosisatojen aikana imetys on sopeutunut ihmisen elämäntapoihin ja elinympäristön muutoksiin. Se on myös toiminut vaikuttajana sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Euroopassa on kuvattu alueita, joissa ei imetetty lainkaan ja kyseisillä alueilla muun muassa imeväiskuolleisuus oli huomattavasti suurempi verrattuna imetysmyönteisiin alueisiin. 1600-luvun lopulla ja 1700- luvulla imetys nousi filosofian kautta yleiseen keskusteluun ja esimerkiksi Englannissa imetystä alettiin jopa ihannoida kuningatar Victorian imetyksen myötä. 1800- luvun lopulle tultaessa imetystä alettiin kuitenkin jälleen pitää sopimattomana käytöksenä sivistyneistön keskuudessa ja lapsille tarjottiin

lisäravintona lehmänmaitoa. 1900- luvun alkupuolella alettiin 25 terveydenhuollon toimesta antaa yleisiä suosituksia imetyksestä ja vauvojen ruokinnasta. (Deufel & Montonen 2010, 490 491.) Teollistumisen ja muuttoliikkeiden myötä imetyksen käytännöt muuttivat muotoaan: maaseudulla äidit jatkoivat imettämistä perinteiseen tapaan, mutta kaupungissa asuvat hyväosaisemmat äidit alkoivat tarjota vauvoille imettämisen sijaan korvikeseoksia tai kiinteää ruokaa imetyksen rinnalla aiempaa varhaisemmin. (Mts. 490 491.) Omatekoiset korvikeseokset olivat käytössä suomalaisissa kotitalouksissa vielä 1960-luvulle saakka vaikka ensimmäinen teollinen äidinmaidonkorvike tulikin markkinoille vuonna 1956. Teollistuminen ja suuri muuttoliike kaupunkeihin aiheutti sen, että 1960 1970-luvuille äidit menivät töihin enenevissä määrin. Äitiyslomat kestivät tällöin lyhyimmillään kolme kuukautta. 1970-luvun edetessä imetys alkoi kuitenkin jälleen yleistyä sosiaalipoliittisten ratkaisujen, kuten äitiyslomien pidennyksen myötä. 1980- luvun Suomessa imetyssuositukset vastasivat pitkälti nykyisiä suosituksia: kuuden kuukauden täysimetykseen kannustettiin ja pitkää imetystä suositeltiin muun muassa allergioiden ehkäisemiseksi. 1990-luvulla eriävät tutkimustulokset ja havainnot mahdollisista ympäristöjäämistä kuitenkin jälleen lyhensivät imetyksen kestoa. Nykyiset imetyssuositukset perustuvat laajoihin tieteelliseen näyttöön ja kansainvälisiin kannanottoihin. (Deufel & Montonen 2010, 490 491.) Imetyksen kokonaiskestossa ilmenee suuria vaihteluita eri kulttuurien välillä. Alkukantaisten kulttuurien keskuudessa lasta imetetään usein jopa neljä

vuotta, kun taas länsimaisessa kulttuurissa lasta ei välttämättä imetetä 26 lainkaan. (Koskinen 2008, 10.) 3.2 Maahanmuuttajanaisten imetysohjaus Maahanmuuttajat ovat erityisryhmä, jonka imetysohjaukseen on erityisesti kiinnitettävä huomiota, sillä suhtautuminen imetykseen vaihtelee eri kulttuureiden välillä. (Kolanen & Koskinen n.d). Maahanmuuttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on muuttanut Suomen asuman pysyvästi. (Latvala & Tiitto 2008, 6-7). Tuki ja ohjaus tulee toteuttaa asiakkaan yksilöllisen kulttuuritaustan perusteella. Päätökseen imetyksestä maahanmuuttajaäideillä voivat vaikuttaa käsitykset oman kulttuurin synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja imetyksestä. Myös uuteen kulttuuriin sopeutuminen luo haasteita. Terveydenhuollon lisäksi tietoa imetyksestä saadaan niin lähtömaan kulttuurista kuin maahanmuuttajaäitiä sillä hetkellä ympäröivästä kulttuurista. Luottamuksellisen suhteen muodostamiseksi on tärkeää olla avoimin mielin ja osoittaa mielenkiintoa asiakkaan kulttuuritaustaa kohtaan. Imetyksen tukijoukot kuten esimerkiksi puoliso, sukulaiset sekä synnyttäjän oma äiti ovat myös tärkeässä osassa. Näin ollen olisi hyvä ottaa oleellisia ihmisiä mukaan imetysohjaukseen, jotta imetys toteutuisi onnistuneesti. (Kolanen & Koskinen n.d.) Toiseen maahan muuttaminen sekä vieraassa maassa asumien ja oleminen tuovat suuria muutoksia elämän eri osa-alueilla. Heidän asemansa yhteiskunnassa on hyvin erilainen kuin valtaväestön. (Latvala & Tiitto, 2008, 6-7.) Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin etenee aina prosessinomaisesti. Sopeutumisprosessia voidaan kuvata maahanmuuttajien kannalta nelivaiheisena teoriana kulttuurishokista. Ensimmäinen vaihe on ns. ihastus,

jonka aikana suuri osa uudesta ympäristöstä koetaan positiiviseksi. 27 Ensimmäisen vaiheen jälkeen tulee ns. arkeen heräämisen vaihe, joka voi aiheuttaa kriisin. Kriisin aikana uudesta ympäristöstä aletaan nähdä myös huonoja puolia. Kriisivaiheen jälkeen alkaa sopeutumisvaihe, joka on tasaisempaa aikaa. Sopeutumisen jälkeen palataan takaisin normaaliin tilaan, jolloin ihminen on hyväksynyt itsensä osana uutta ympäristöä. (Ketonen 2010, 11.) Raskauden systemaattista seurantaa ei ole järjestetty Iranissa, mutta lääkäri tekee sen tarvittaessa. Pääasiallisesti naiset synnyttävät sairaaloissa, joissa hoitajat ja lääkärit avustavat. Synnytyksessä isä ei osallistu aktiivisesti tukemiseen vaan suvun naiset tukevat ja auttavat myös myöhemmin kotitöissä ja lastenhoidossa. Synnytyksestä palautumisen ajan äiti määrittelee itse. Synnytys koetaan rasituksena, josta nainen kuntoutuu, kun lepää hyvin, suojautuu kylmältä ja syö sopivaa ruokaa. Naisen tehtävänä synnytyksen jälkeen on lapsensa imettäminen. Muusta kotityöstä ja vastasyntyneen hoidosta huolehtivat suvun naiset. Vastasyntynyttä pidetään jatkuvasti äidin vierellä. Äiti aloittaa imettämisen heti synnytyksen jälkeen ja imettää yhteen ikävuoteen saakka. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1999, 343.) 3.3 Islamin uskonto ja imetys Islamilaisessa kulttuurissa Koraanin mukaan kahden vuoden imetys on suositeltu vaihtoehto. Vaikka Suomessa kovin moni muslimiäiti ei tätä perinnettä vaali, tulee tavoitetta silti kunnioittaa. Myös miehellä on imetyksen edistämisen kannalta erityinen rooli joissakin kulttuureissa ja uskonnoissa. Islamilaisen perinteen mukaan imetyksen onnistumisen puolesta voidaan rukoilla oman aviomiehen tai suvussa arvostetun vanhan mies henkilön

toimesta. Neuvolahenkilökunnan tietämys maahanmuuttajaäidin 28 taustakulttuuriin liittyvistä miesten perinteistä ja osuuksista imetyksen edistämisessä voi olla hyödyksi. Terveydenhoitaja voi yrittää ottaa kulttuurista selvää, kun hän pyrkii löytämään tapoja, joilla asiakkaan lähiympäristön imetysmyönteisyyttä voisi edistää. (THL 2009, 74 75.) Lapsista, jotka imevät maitoa saman naisen rinnoista käytetään islaminuskoisissa maissa termiä maitosukulainen. Perinne on tuttu myös monessa ei-islamilaisessa Aasian maassa. Näitä lapsia kohdellaan kuin he olisivat sisarukset. Perinteen avulla rakennetaan suhteita eri sukupiirien kesken ja myöhemmin aikuisiässä se on este avioliitolle. Synnytyssairaaloissa on syytä ottaa asia huomioon lisämaidon tarpeen tullen ja kun harkitaan toiselta luovutetun äidinmaidon antamista. On varmistuttava aina siitä, että äiti suostuu toisen äidin rintamaidon antamiseen lapselle. (Mts. 74 75.) Maahanmuuton yhteydessä sukujen eri jäsenet hajaantuvat ja sukujen piirissä perinteisesti soviteltujen asioiden on vaikeampaa. Neuvoa perheongelmiin voidaan kuitenkin joskus hakea moskeijan imaamilta. Ammattiauttajan puoleen kääntyminen tuen tai avun tarpeessa voi tuntua vieraalta ajatukselta länsimaiseen tapaan tottumattomalle. (Alitolppa-Niitamo, Södering & Fågel 2005, 99 101.) Jumala on Islamin opin mukaan luonut naiselle ja miehelle erilaiset roolit. Mies toimii Islamilaisessa kulttuurissa perheen johtohahmona ja hän vastaa taloudellisesti vaimon ja lapsien hyvinvoinnista. Musliminainen tulkitaan miehen omaisuudeksi. Musliminaisella on tästä huolimatta kuitenkin omistusoikeus omaan henkilökohtaiseen omaisuuteensa. Joidenkin muslimien kulttuurissa mies toimii ikään kuin perheensä edustajana ja ulkopuolisten

asioiden hoitajana. Perheessä miehen suuri päätösvalta on vaikuttaa 29 esimerkiksi muslimivaimon liikkumiseen kodin ulkopuolella ja asuinpaikan valintaan. Muslimivaimon tehtävänä on poikalapsien synnyttäminen, kotitöistä ja myös lasten kasvatuksesta huolehtiminen. Perinteinen roolijako miehen ja naisen välillä on kuitenkin loiventumassa. (Avikainen, Huttunen & Virta 2012, 20 21.) Paasto on yksi islamin viidestä peruspilarista, jota pidetään Ramadanin aikana. Paastoaikaan kuuluu, että syödään ennen auringon nousua ja syödään vasta auringon laskettua. Näiden välisenä aikana pitää siis olla juomatta, syömättä ja tupakoimatta. Myös parfyymin käyttöä ja lääkkeiden ottoa vältetään, mutta ne ovat kuitenkin kohtuudella sallittuja. Koraanin mukaan imettävät äidit ja raskaana olevat ovat vapaita paastosta. Myös lapset, sairaat ja matkalla olevat ovat vapautettuja. Paasto on kiellettyä kuukautisten aikana. (Partanen 2002, 16.) 4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT Opinnäytetyön tarkoituksena on laatia imetysoppaan suunnitelma Suomessa asuville iranilaisäideille. Opinnäytetyön tavoitteena on Suomessa asuvien iranilaisäitien ja perheiden imetyksen edistäminen. Opinnäytetyö voi olla myös avuksi monikulttuurisessa terveydenhuollossa työskenteleville hoitajille, sillä opinnäytetyössä on tietoa uskonnon, kulttuurin ja kielen merkityksestä imetysohjauksessa. Koska imetystutkimuksia on tehty paljon, opinnäytetyön tekijä kokee hyödylliseksi tuoda imetysohjausta iranilaisnaisten tietoisuuteen käytännön kautta. Suunnitteleman tarkoituksena on muodostaa runko oppaalle. Opas tehdään sekä suomen että persian

30 kielellä ja voidaan tarvittaessa kääntää myös muille kielille. Oppaalla voidaan helpottaa tiedon välittämistä eteenpäin, sillä ohjeiden saaminen kirjallisena omalla kielellä helpottaa myös ohjaajien työtä asiakkaan ohjauksessa. Oppaan avulla iranilaiset naiset saavat tietoja imetyksestä ja imetyskäytänteistä Suomessa. 5 OPPAAN SISÄLTÖ Imetysohjaamiseen kuuluu sekä kirjallisen että suullisen ohjeen antaminen. Kielitaidottomille äideille suullinen ohjaus toteutuu useimmiten vieraan tulkin välityksellä, joka ei välttämättä käy kaikille äideille, jos esimerkiksi tulkki sattuu olemaan mies. Myöskään hoito-ohjeiden antaminen kirjallisena omalla äidinkielellä ei hyödytä, jos potilas on luku- ja kirjoitustaidoton. (Abdelhamid, Koskinen & Juntunen 2009, 150.) 5.1 Hyvän oppaan piirteet Hyvän oppaan lähtökohtana on lukija ja hänen tarpeensa. Oppaan pitäisi vastata lukijan kysymyksiin. Oppaassa käytetyt ohjeet ja neuvot kuuluisi olla suoraan kohdistettu asiakkaalle. (Hyvärinen 2005; Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, 11 16, 35,42 46.) Asiakkaita kiinnostaa yhä enemmän omasta hoidostaan huolehtiminen ja osaavat hakea itse aktiivisesti tietoa. Oppaan sisältämät tiedot auttavat asiakasta tutustumaan etukäteen tuleviin tilanteisiin ja opas otetaan myös mielellään kotiin luettavaksi. Siksi oppaan toivotaan olevan käytännönläheisempi ja tilannekohtaisempi. Merkityksen tekstille tuottaa

lukija itse ja tämä on tärkeää muistaa opasta tehdessä. Asiallisuus ja selkeä 31 kirjoitustyyli on myös tärkeää oppaassa, jossa tulee myös käydä ilmi tarpeelliset ja hyödylliset neuvot oppaan sisältämien asioiden kannalta. (Torkkola ym. 2002, 11 13, 16 19, 24, 25, 32.) Jos opas on tarkoitettu vain asiakkaiden käyttöön, on hyvä tehdä oppaasta hyvin huoliteltu kielellisesti, yleisilmeeltään selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Ymmärrettävä kieli kertoo hyvästä suomenkielestä. On hyvä välttää liian vaikeaa sanastoa, jotta lukija ei etäänny oppaasta. Loogisesti etenevää opasta on helpompi seurata ja lukea. Oppaassa annettuja neuvoja ja ohjeita pitää perustella sovittujen hoitokäytäntöjen mukaisesti. Hyvin perusteltu ohje auttaa potilasta tukemaan hänen omaa itsemääräämisoikeuttaan ja päätöksiään. (Hyvärinen 2005; Torkkola ym. 2002, 12 22, 35, 42 46, 53.) Oppaan ulkoasu kertoo hyvin paljon oppaasta ja on siksi tärkeää. Hyvin tehty ulkoasu ja opas houkuttelevat lukijaa siksi opasta kannattaa suunnitella hyvin. Otsikoilla voidaan herättää mielenkiintoa ja ohjata tekstiin, mutta otsikoita ei kannata käyttää liikaa. Otsikon alla oleva teksti on yhtä tärkeää, kuin otsikko ja sen on kuljettava käsi kädessä otsikon kanssa, jotta ei synny sekavuuksia. Kappaleiden pitää olla sopivan pituisia, ei liian lyhyitä eikä pitkiä. Oikeinkirjoitus ja hyvin kirjoitettu teksti tekee lukemisesta miellyttävän. Yhdessä virkkeessä on hyvä esitellä vain yhtä asiaa lukemisen helpottamiseksi eikä virikkeistä saa tehdä liian pitkiä tai lyhyitä. Toistuvasti liian lyhyitä virikkeitä kannattaa kuitenkin välttää, jotta teksti ei rasitu. Jos oppaan tekstiä haluaa täydentää kuvilla, niitä on hyvä miettiä etukäteen huolella. Kuvien esittäminen loogisesti ja hyvin perustellusti täydentävät kokonaisuutta. (Hyvärinen 2005, Torkkola ym. 2002, 39 53.)