MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 14/2002 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi (GMelintarvikkeet ja -rehut sekä GM-tuotteiden jäljitettävyys ja merkinnät) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 4 päivänä syyskuuta 2002 lähettänyt jatkokirjelmän 1. MMM 17.07.2002 asiassa U 68/2001 vp maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - maatalousneuvos Päivi Mannerkorpi ja erikoistutkija Jussi Tammisola, maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Elintarvikevirasto Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos Kasvintuotannon tarkastuskeskus Elintarviketeollisuusliitto ry Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry Päivittäistavarakauppa ry Rehuteollisuusyhdistys. Viitetiedot Valiokunta on aikaisemmin antanut asiasta lausunnon MmVL 26/2001 vp. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus U 68/2001 vp Jäljitettävyys ja GMO:ien merkinnät Asetusehdotuksessa jäljitettävyydellä tarkoitetaan mahdollisuutta jäljittää GMO:t ja GMO:eista valmistetut elintarvikkeet ja rehut kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Jäljitettävyysjärjestelmän avulla helpotetaan GM-tuotteiden vetämistä pois markkinoilta silloin, jos todetaan niiden aiheuttavan haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi jäljitettävyysjärjestelmä helpottaa ihmisten terveyteen tai ympäristöön mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten kohdennettua seurantaa tarpeen vaatiessa sekä GM-tuotteiden merkinnöissä esitettyjen väittämien valvontaa ja todentamista. Asetusehdotusta sovelletaan GMO:eista koostuviin tai niitä sisältäviin tuotteisiin, GMO:eista valmistettuihin elintarvikkeisiin ja niiden ainesosiin sekä GMO:eista valmistettuihin rehuihin, rehuseoksiin ja rehun lisäaineisiin. GMO:eista valmistetulla tuotteella tarkoitetaan asetusehdotuksessa tuotetta, joka on kokonaan tai osittain johdettu GMO:eista, mutta joka ei sisällä GMO:ja eikä koostu niistä. Versio 2.0
Asetusehdotuksessa asetetaan toimijoille useita vaatimuksia. Toimijoilla on oltava käytössä järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla voidaan selvittää, kenen käyttöön tuotteet saatetaan ja keneltä ne saadaan käyttöön. Toimijoiden on toimitettava tuotteen vastaanottajalle asetuksessa määritellyt tuotteen tunnistetiedot sen sisältämien yksittäisten GMO:ien osalta sekä tieto siitä, onko elintarvike tai rehu valmistettu GMO:eista. Toimijoiden on säilytettävä tiedot viiden vuoden ajan ja annettava ne toimivaltaisten viranomaisten käyttöön pyynnöstä. Koska GMO:ien ja GMO:eista valmistettujen tuotteiden jäljitettävyyden tavoitteet eivät ole samat, niistä vaadittavat tiedot poikkeavat toisistaan. GMO:ien jäljitettävyyden tavoitteena on helpottaa kohdennettua markkinoilta vetämistä ja ympäristöseurantaa. Asetusehdotuksessa edellytetään, että toimijat antavat tuotteen vastaanottavalle toimijalle tiedon siitä, että tuote sisältää GMO:ja tai koostuu GMO:eista sekä tuotteen sisältämiin GMO:eihin liittyvät yksilölliset tunnisteet. Toimijoiden on varmistettava, että nämä tiedot toimitetaan edelleen siitä lähtien kun GMO:t on saatettu markkinoille ensimmäisen kerran siihen asti, kunnes ne lopullisesti käytetään elintarvikkeina, rehuina tai prosesseissa. GMO:eista valmistettujen tuotteiden jäljitettävyys Asetusehdotuksessa esitetään, että komissio perustaa järjestelmän koodien kehittämiseksi GMO:eille. Järjestelmässä määrättäisiin automaattisesti GMO:eille osoitettavat yksilölliset koodit niiden tietojen perusteella, jotka esitetään muunnostapahtumaa koskevassa ilmoituksessa. Järjestelmää kehitettäisiin komitologiamenettelyssä. Jäsenvaltioiden tarkastus- ja valvontatoiminnan yhdenmukaistamiseksi komissio laatii näytteenottoa ja testausta koskevat ohjeet. Asetusehdotuksessa edellytetään, että GMO:eista koostuvat ja niitä sisältävät pakatut tuotteet varustetaan merkinnällä "Tuote sisältää geneettisesti muunnettuja organismeja". Myös pakkaamattomien tuotteiden osalta on varmistettava, että tieto toimitetaan tuotteen vastaanottajalle. Asetusehdotuksessa velvoitetaan toimijat antamaan tuotteen vastaanottavalle toimijalle tiedot GMO:eista valmistettujen elintarvikkeiden ainesosista, lisäaineista ja aromeista sekä GMO:eista valmistetuista rehuaineista ja rehun lisäaineista. Jos elintarvikkeessa tai rehussa ei ole ainesosaluetteloa, tulee mainita siitä, että tuote on valmistettu GMO:eista. Sen sijaan GMO:eille osoitettuja yksilöllisiä koodeja ei tarvitse ilmoittaa GMO:eista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen mukana. Asetusehdotuksessa lähdetään siitä, että kattavien merkintöjen tekeminen ei edellytä yksittäisten GMO:ien yksityiskohtaisen historian ja alkuperän määrittämistä jäljitysjärjestelmässä. Suomen kanta pääpiirteissään Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti näihin asetusehdotuksiin, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön elintarviketurvallisuutta käsittelevän valkoisen kirjan toimenpideohjelmassa mainittuja geenitekniikan käyttöön liittyviä lainsäädäntöhankkeita. Valtioneuvosto on esittänyt, että näitä kahta asetusehdotusta käsiteltäisiin yhteisessä työryhmäkokouksessa. Tanska on ilmoittanutkin, että sen tarkoituksena on puheenjohtajakautensa alussa järjestää yhteiskokous asetusehdotusten käsittelyä varten. Valtioneuvosto on myös valmis tukemaan ehdotusta, jonka mukaan kaikki GM-organismeista valmistettuja elintarvikkeita ja rehuja koskevat vaatimukset (ml. jäljitettävyys) siirrettäisiin GM-elintarvikkeita ja rehuja koskevaan asetukseen. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti GMtuotteiden jäljitettävyyttä ja merkintöjä koskevaan asetusehdotukseen, jonka tavoitteena on varmistaa GM-organismien jäljitettävyys ja merkinnät sekä GM-organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyys kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Valtioneuvosto hyväksyy komission ehdotuksen mukaisen asetuksen soveltamisalan. 2
Valtioneuvosto vastustaa asetuksen soveltamisalan (art. 2) laajentamista siten, että se kattaisi myös GM-rehuilla ruokituista eläimistä saadut elintarvikkeet. Jäljitettävyys- ja merkintäjärjestelmä olisi tältä osin mahdoton toteuttaa ja valvoa. Valtioneuvosto on valmis tutkimaan ehdotusta asetuksen soveltamisalan rajaamisesta siten, että GM-elintarvikkeiden ja -rehujen jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset siirrettäisiin GM-elintarvikkeita ja -rehuja koskevaan asetusehdotukseen. GM-tuotteiden jäljitettävyyden varmistamiseksi on tarpeen, että tuotteen mukana toimitetaan tieto siitä, että tuote sisältää GM-organismeja sekä tuotteen sisältämien GM-organismien yksilölliset tunnisteet. Suoraan elintarvikkeeksi, rehuksi tai prosessoitavaksi tarkoitettujen GM-organismien jäljitettävyyden kannalta on tarpeen, että näiden tuotteiden mukana on tieto kaikkien niiden GM-organismien yksilöllisistä tunnisteista, joita esimerkiksi bulkkitavarana toimitettu tuote mahdollisesti sisältää. Valtioneuvosto kannattaa periaatteessa GMorganismien ja niistä valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen kattavaa merkintäjärjestelmää. Merkintäjärjestelmien uskottavuuden varmistaminen edellyttää kuitenkin, että järjestelmät ovat käytännössä mahdollisia toteuttaa ja valvoa. Tahattoman kontaminaation välttäminen esimerkiksi kuljetuksissa on teknisesti mahdotonta. Tästä syystä valtioneuvosto pitää komission ehdottamia poikkeusmahdollisuuksia mm. merkintävelvoitteesta tarpeellisina GM-organismeille, jotka on tarkoitettu suoraan käytettäväksi elintarvikkeiksi, rehuksi taikka prosessoitavaksi ja jotka sisältävät enintään yhden prosentin GM-organismeja. Jäljitettävyys- ja merkintäjärjestelmien uskottavuuden varmistaminen edellyttää, että järjestelmät ovat käytännössä mahdollisia toteuttaa ja valvoa. Asetusehdotuksen mukaisen merkintäjärjestelmän valvonta perustuisi pääasiallisesti asiakirjavalvontaan. Valvonta, joka perustuu asiakirjoihin ilman, että on mahdollista analyyttisin menetelmin varmentaa DNA:n tai proteiinin esiintymistä, voi olla riittämätöntä erityisesti kolmansista maista tulevien tuotteiden osalta. Valvonnan toimivuuden varmistamiseksi ja eri osapuolten luottamuksen säilyttämiseksi olisi tarkoituksenmukaista luoda komitologiamenettelyssä yhteiset kriteerit dokumentaatiolle. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta on aikaisemmassa lausunnossaan (MmVL 26/2001 vp) ottanut kantaa valtioneuvoston kirjelmässä kosketeltuihin asetusehdotuksiin. Nyt valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että valiokunnan tuolloin lausunnossaan esille nostamat kysymykset ovat asetusehdotusten jatkovalmistelussa edenneet valiokunnan esittämien kannanottojen suuntaisesti. Valiokunta painottaa merkintöjen jäljitettävyyden ja valvonnan merkitystä. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotusten mukaan merkintäpakko ulotettaisiin koskemaan myös GMO-raaka-aineesta valmistettuja elintarvikkeita ja rehuja sekä niiden ainesosia riippumatta siitä, voidaanko muunnettua DNA:ta tai proteiinia analysoida ao. raakaaineesta tai myytävästä tuotteesta. Tällaisia jatkojalosteita olisivat esimerkiksi puhdistettu öljy, sokeri, tärkkelys, tärkkelysmakeuttajat ja niistä tehdyt johdannaiset kuten mm. alkoholi ja askorbiinihappo, jotka tulisivat merkintäpakon piiriin. Ehdotusten mukainen merkintäperiaate perustuisikin asiakirjavalvontaan. Kun asetusten valvonta ei perustuisi todellisiin analyysitietoihin, annettavat säännökset voivat antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille sekä yhteisön sisällä että erityisesti sen ulkopuolelta tapahtuvassa raaka-aineiden ja valmiiden rehujen sekä elintarvikkeiden tuonnissa. Erityisesti kolmansista maista tapahtuvan tuonnin valvonta kirjanpitoon perustuvana voi olla vaikeaa. Asiakirjavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi ja eri osa- 3
puolten luottamuksen säilyttämiseksi valiokunta pitääkin ehdottoman tärkeänä, että komitologiamenettelyssä luodaan yhteiset kriteerit dokumentaatiolle. Kun tahattoman kontaminaation välttäminen esimerkiksi kuljetuksissa on teknisesti mahdotonta, valiokunta pitää mahdollisuutta poiketa mm. merkintävelvoitteesta tarpeellisena GM-organismeille, jotka on tarkoitettu suoraan käytettäväksi elintarvikkeiksi, rehuksi taikka prosessoitavaksi ja jotka sisältävät vain vähäisen määrän GM-organismeja. Komissio on esittänyt tältä osin yhden prosentin kynnysarvoa. Euroopan parlamentti on kuitenkin lausunnossaan kannattanut 0,5 prosentin kynnysarvoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puheenjohtajavaltio Tanska on erilaisten näkemysten vuoksi laatinut GMO-merkintä- ja jäljitettävyysasetuksen osalta kompromissiehdotuksen, jonka mukaisesti kynnysarvolla asetettaisiin yläraja (x %), mutta kullekin GM-organismille voitaisiin asettaa kynnysarvo erikseen komitologiamenettelyssä. Mikäli kynnysarvoa ei erikseen asetettaisi, sovellettaisiin nollatoleranssia. Useat jäsenmaat pitävät kuitenkin ehdotusta mahdottomana toteuttaa, ja myös komissio vastustaa ehdotusta. Puheenjohtajavaltion GM-elintarvike ja -rehuasetusehdotusta koskevassa kompromissiehdotuksessa tahaton kontaminaatio sallittaisiin vain GM-organismeille, jotka on EY:ssä (31.12.2002) mennessä arvioitu turvallisiksi. Kynnysarvolla olisi yläraja (x %), mutta kullekin tuotteelle asetettaisiin kynnysarvo erikseen komitologiamenettelyssä. Tahattoman kontaminaation kynnysarvoa sovellettaisiin (2) vuotta asetuksen voimaan tulosta. Ehdotuksen määräaikaisuutta on arvosteltu, sillä itse tarkasteltava ongelma ei ole määräaikainen etenkään kolmansista maista (ml. kehitysmaat) tapahtuvassa tuonnissa. Valiokunnalle toimitetuissa asiantuntijalausunnoissa on tuettu kiinteän, vähintään yhden prosentin kynnysarvon asettamista tahattomalle kontaminaatiolle. Samalla on korostettu tuotantoon, kuljetuksiin ja varastointiin liittyviä teknisiä ongelmia ja huomattavia kustannusvaikutuksia, jos kynnysarvo asetetaan alemmaksi. Mikäli kynnysarvo asetetaan liian alas, se johtaa erillisten tuotanto-, varastointi- ja jakeluketjujärjestelmien rakentamiseen tavallisille (mahdollisesti myös GM-alkuperää sisältäville) ja GM-lajikkeita sisältäville raaka-aine-erille. Valiokunta tuo tässä yhteydessä myös esiin sen, että entistä suurempi osa elintarvikkeista nautitaan kotitalouksien ulkopuolella. Merkintäjärjestelmällä ei ole mahdollista informoida kuluttajia suurtalouksissa tarjottavien ruokien mahdollisesti sisältämistä GMO-komponenteista. Näin ollen laaja merkintävelvoite koskisi käytännössä vain vähittäiskaupan kautta nautittavaksi tulevia elintarvikkeita. Valiokunta pitää sinänsä hyvänä GM-elintarvikkeiden ja -rehujen keskitettyä hyväksymismenettelyä EU:ssa. Toisaalta jäsenvaltioiden kansallisille asiantuntijoille tulee kuitenkin antaa mahdollisuus vaikuttaa ympäristöriskien arviointiin. Puheenjohtajavaltio onkin valmistellut kompromissia, jossa EU:n elintarviketurvallisuusviranomaisen on konsultoitava ympäristönriskinarvioinnissa geenitekniikkadirektiivissä 2001/18/EY tarkoitettuja kansallisia viranomaisia eli Suomessa geenitekniikan lautakuntaa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viljelijöitä ei tule asettaa vastuuseen GM-lajikkeiden mahdollisista ympäristö- tai terveysriskeistä. Valiokunta onkin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota riittävän vakuutussuojan rakentamiseen. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on lisäksi nyt tuotu esiin, että perusedellytyksenä kasvilajikkeiden hyväksynnälle on se, että ne on yhteisön geenitekniikkadirektiivin (2001/18/EY) mukaan hyväksytty ja todettu ympäristö- ja terveysriskinarvioinnin perusteella turvallisiksi. Suomessa siemenkauppalaki (728/2000) säätää toimijan ankarasta vastuusta. Kylvösiemenen kunnostajan ja pakkaajan ja sen, joka on tuonut siemenen Suomeen, on korvattava siemenen käyttäjälle vahinko, joka aiheutuu siitä, että kylvösiemen ei ole ollut annettujen tietojen mukaista tai siinä on muu virhe. Lisäksi yhteisössä on valmisteilla GM-organismeihin liittyviä vahinkoja koskevia säännöksiä yleisen 4
ympäristövahinkoja koskevan direktiivin yhteyteen. Edelleen yhteisön yleisen elintarvikeasetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä) mukaan kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivilla elintarvike- ja rehualan toimijoilla on vastuu tuotteittensa turvallisuudesta. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen edellä kosketeltuja näkökohtia. Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2002 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. jäs. Timo Kalli /kesk Hannu Aho /kesk Nils-Anders Granvik /r Pertti Hemmilä /kok Matti Kangas /vas Tapio Karjalainen /sd Marja-Leena Kemppainen /kd Katri Komi /kesk Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Eero Lämsä /kesk Pertti Mäki-Hakola /kok Olli Nepponen /kok Erkki Pulliainen /vihr Unto Valpas /vas Lasse Virén /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 5
ERIÄVÄ MIELIPIDE Valiokunnan enemmistön kanta tahattoman kontaminaation sallitun raja-arvon määritykseen ei ota huomioon sitä tilannetta, jossa nyt ollaan. Euroopan parlamentti on päätynyt 0,5 prosentin kannalle, kun taas komissiossa ja neuvoston piirissä näyttää olevan kannatusta 1,0 prosentin raja-arvolla. Jos Suomen hallituksen kanta 1,0 prosentin raja-arvosta tulee myös neuvoston lopulliseksi kannaksi, joudutaan sovitteluun. Tanska on jo esittänyt sovittelumallia, joka ei liene hyväksymiskelpoinen juuri miltään taholta. Ehdotimme valiokunnan lausuntoon sisällytettäväksi sovittelumallia, joka ottaa huomioon valtioneuvoston ajaman joustavuusvaatimuksen käytännön tasolla. Näillä perusteilla lausunnossa olisi tullut olla seuraava kappale: Mitä ilmeisimmin tahattoman kontaminaation raja-arvon määrittämisessä joudutaan sovitteluun Euroopan parlamentin ja komission/neuvoston kesken. Toimiva kompromissi olisi sellainen, jossa 0,5 olisi yleinen raja-arvo ja enintään 1,0 prosenttiin saakka voitaisiin lajikekohtaisesti päättää tahattoman kontaminaation tätä korkeammasta raja-arvosta, kun erityisiä päteviä perusteita on olemassa. Näin suoraan taulukosta voitaisiin katsoa, mitä raja-arvoa ko. GMelintarvike-erän osalta noudatetaan. Näin vältyttäisiin hankalalta ja aikaa vievältä komitologiamenettelyltä. Valiokunta kiinnittää lisäksi luomutuotannon osalta huomiota siihen, että sertifioidulla siemenellä tulee säilyä ns. nollatoleranssi. Toisaalta luomurehujen osalta nollatoleranssi aiheuttaa todennäköisesti sen, että niiden valmistus rehutehtailla loppuu, koska kontaminaatioriskin vuoksi luomusektorille on rakennettava uudet erilliset tuotantolinjat. Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2002 Marja-Leena Kemppainen /kd Katri Komi /kesk Esa Lahtela /sd Erkki Pulliainen /vihr 6