Hyviä vuosia Vanhustenpäivä 6.10.2013 Vanhustenviikko 6.10. 13.10.2013
Sisällys Pääkirjoitus: Toteutuvatko toiveet?...3 Professori Alf Rehn: Miten arvokas vanhuus?...4 Jaakko Tuomi: Itsenäisenä osallistujana ikääntyyneenäkin...5 Professori emeritus Simo Koskinen: Hyvä ikääntyminen...7 Vapaaehtoistoiminnasta hyvää mieltä auttajalle ja autettavalle...10 Eläkeläisiä huolettavat raha ja terveys...12 Eläkeläisillä merkittävästi ostovoimaa...14 Yksi elämä -hankkeet: Hyvää elämää koko matkan varrelle...16 Omahoitovalmennuksesta apua muistisairaille ja heidän omaisilleen...19 Vie vanhus ulos -verkkokampanja...20 Taide auttaa puhumaan tunteista...22 Nuorten ja ikäihmisten kohtaamiseen monia keinoja...24 SeniorSurf...26 Lempeä kosketus -teemapäivä...26 Vanhustenpäivä 6.10.2013 Vanhustyön keskusliitto kiittää sydämellisesti Keskinäistä Eläkevakuutusyhtiö Ilmarista taloudellisesta tuesta julkaisun painattamiseen. Julkaisija: Vanhustyön keskusliitto ISBN: 978-951-806-197-1 978-951-806-188-8 (pdf) Toimitus: Leena Valkonen leena.valkonen@vtkl.fi Taitto: Kansi: Paino: Mainospalvelu Kristasta Oy AD Krista Jännäri Toni Kitti Savion Kirjapaino Oy, Kerava Vanhustenviikko 6. 13.10.2013 2
Hyviä vuosia 2013 Toteutuvatko toiveet? Mitä toivomme ja odotamme eläkevuosilta, vanhuudenajalta? Useimmat varmaankin toivovat suhteellisen hyvää vointia. Taloudellisen toimeentulon turvakin on tärkeää. Ja hyviä suhteita läheisiin, sosiaalista kanssakäymistä. Siinäpä ne tärkeimmät. Mitä todella tapahtuu sitä ei läheskään aina ennakkoon voi tietää. Jos hyvin käy, voi vielä 100-vuotiaana paistaa pullaa omassa keittiössä tai 90-vuotiaana iloita voimassaolevasta ajokortista. Läheisten kanssa tavataan ja autetaan puolin ja toisin. Jos taas käy heikommin, on edessä pitkiä yksinäisiä ja raihnaisia vuosia. Mutta: millaisia ovatkaan hyvät vuodet? Eivät ne nuoremmillakaan ole pelkkää päivänpaistetta ja iloista touhuamista mieluisten asioiden parissa. Hyviä vuosia ovat useimpien ihmisten mielestä olleet työntäyteiset ajat ja kiireiset päivät. Jälkeenpäin ajatellen sellaisetkin, jotka ovat tuntuneet ihan kohtuuttoman raskailta. Voisiko sanoa, että hyvissä vuosissa on ollut täyteläisyyttä ja ainakin silloin tällöin iloa? Hyvät vuodet siis syntyvätkin pitkälti myös meidän omissa mielissämme. Ikääntyessä tulee toivottavasti ymmärrystä siitä, että ihan kaikkea ei enää jaksa samaan tahtiin kuin nuorempana. Samalla voi kuitenkin nauttia omasta olemisesta ja tekemisestä. Eipä ole enää niitä selkäänpuhaltajia, vaan tahdin voi pitkälti määrätä itse. Huonompi juttu on, jos sosiaalinen kanssakäyminen on ennen eläkevuosia jäänyt vähälle yksinäisyys yllättää. Näinä aikoina näyttää olevan jo aika tavanomaista todeta, että eihän se suuri ikäihmisten joukko mikään taakka olekaan. Suurin osa tulee omillaan toimeen, eikä ole varsinainen hoitorasite. Ja hoitotyössäkin on ihan uusia tuulia niin hoitajat kuin hoidettavat voivat kokea arjessa iloa ja tyydytystä. Markkinavoimat ovat myös kuulolla tulossa suuri joukko kuluttajia. Ehkä heitä pitäisi ryhtyä lähestymään oikein palveltavina asiakkaina. Kohtuullista korvausta vastaan tietenkin. Oma lukunsa on ns. uusi teknologia. Millaisia kännyköitä, tietokoneita ja sähköisiä palveluita on jo käytössä ja tulossa? Lyhyesti voisi vastata, että monenlaisia, sekalaisia ja aika usein epäloogisesti toimivia. Missä suhteessa seniorikansalainen on tekniikkaa ajateltaessa erilainen kuin nuorempi? Siinä, että motoriikka on joskus kankeampaa ja näkö kehnompi. Siinä, että ei ole pienestä pitäen tottunut tietotekniikkaan. Eiväthän nämä ole ylitsepääsemättömiä ongelmia, vaan ratkaistavissa olevia haasteita. Myös asenteellisia puolin ja toisin. Eikö parempaan pystytä vai eikö oikein uskalleta tunnustaa, ettei ihan kaikkea osata eikä tiedetä. Lopuksi se kaikkein tärkein asia hyvissä vuosissa: itsemääräämisoikeus, oikeus päättää omista asioistaan, oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ilman tämän toteutumista ei iäkäs henkilö koe olevansa arvostettu ihminen ja yhteiskunnan jäsen. Itsemääräämisoikeus tulee sitä tärkeämmäksi, mitä hauraammasta vanhasta ihmisestä on kyse. Hänelläkin on oikeus hyviin vuosiin: siihen, että vuosissa on elämää! PIRKKO KARJALAINEN toiminnanjohtaja 3
Miten ARVOKAS vanhuus? Kuva: Jukka Lehtinen Kun puhumme vanhuudesta, puhumme usein myös siitä, miten vanhuutta tulisi nähdä arvokkaana ja miten vanhuksia tulisi arvostaa. Aivan näin, mutta saammeko asettaa tälle arvolle ja arvostukselle hinnan? Kysymys voi kuulostaa kauhistuttavalta, ja useimmat meistä reagoi välittömästi toteamalla että ei, ei todellakaan saisi. Vanhuuden arvokkuuden tulisi olla talouden ulkopuolella, moraalisena kategoriana. Näin ainakin teoriassa. Mutta harva meistä asuu teoriassa. Asumme maailmassa, jossa markkinatalous määrittelee paljon siitä, mitä arvostetaan yhteiskunnassa, ja jossa se, jolla on taloudellista arvoa, nähdään tärkeänä. Tästä syystä olenkin halunnut aloittaa keskustelun vanhuustaloudesta merkittävänä kenttänä, ja myös kenttänä, jossa on mahdollista luoda arvoa ja tehdä voittoa. Tämä ärsyttää ihmisiä, koska se kuulostaa siltä, että puhun vanhusten hyväksikäyttämisestä ja ryöstökapitalismista. Se kuulostaa siltä, että haluaisin auttaa yrityksiä hyötymään. Uskomme usein, että tämä tarkoittaa, että joku muu kärsisi. Ehkä ymmärrettävää, mutta ikävä kyllä väärin oletettu. Pidimme siitä tai emme, me elämme markkinataloudessa, ja tällaisessa ryhmät, jotka nähdään kiinnostavana talouskenttänä saavat huomiota ja arvostusta Sellaiset ryhmät, jotka nähdään olevan talouden ulkopuolella, eivät taas saa kumpaakaan. Nykykeskustelussa vanhuus on rajattu tavalla, jossa sen oletetaan elävän kauniista sanoista ja hyveistä, samalla kun muut ikäryhmät saavat talouden huomion. Juuri tästä syystä meidän tulisikin puhua enemmän vanhuuden taloudesta jotta vanhuutta ja iäkkäitä arvostettaisiin enemmän, ei vähemmän. Puhumalla siitä, miten seniorit ovat kiinnostava taloudellinen ryhmä, voimme herättää yhteiskuntaa näkemään heidät jonain muuna kuin ongelmana, ja saada yritykset kiinnostuneeksi siitä, miten tätä ryhmää voidaan tyydyttää ja pitää hyvänä. Ja tällöin voisimme ehkä siirtyä pois nykytilanteesta, jossa arvokkuudesta vain puhutaan, ja nähdä, miten yritykset kohdentaisivat luovuutensa ja innovaatiokykynsä vanhuuteen ja siihen, miten tästä voitaisiin tehdä mahdollisimman hyvä. Ikäihmiset voisivat saada äänensä kuuluviin, ja myös vaikuttaa yritysmaailmaan ehkä jopa niin että heidän työpanostaan arvostettaisi yhä enemmän. Talous on huono isäntä, mutta erinomainen renki. Juuri nyt kohtelemme sitä vanhuuskeskustelussa isäntänä minä haluaisin taas valjastaa sen rengiksi. Taistelijana hyvän vanhuuden puolesta, sen sijaan että se olisi sen este. ALF REHN Professori, Åbo A kademi 4
Hyviä vuosia 2013 Itsenäisenä osallistujana ikääntyneenäkin Millainen on ikääntyneen ihmisen asema ja osallistumisen mahdollisuudet lakien ja säädösten valossa. Sitä pohtii kirjoituksessaan sosiaalineuvos, Vanhustyön keskusliiton kunniapuheenjohtaja Jaakko Tuomi Lappeenrannasta. Suomalaiseen ikäkeskusteluun on viime vuosina korostetusti nostettu käsitteitä asiakaslähtöisyys, itsemääräämisoikeus ja osallistuminen. Onpa osallisuudesta saatu valtioneuvostonkin ohjeistusta. Sisäasiainministeriö toteutti valtakunnallisen osallisuushankkeen, jonka raportti julkaistiin syksyllä 2000. Kansalaisten osallisuutta on tuotu merkittävästi esille samoihin aikoihin useissa Euroopan maissa. Tästä Englanti on yksi esimerkki. Englannin White Paper -nimisessä hallinnon kehittämisohjelmassa periaatteena on, että kansalaisia varten tuotetaan tietoa palveluista ymmärrettävällä tavalla. Lähtökohtana on ajatus: kysytään suoraan ihmisiltä, mitä he julkisilta palveluilta haluavat, eikä tehdä oletuksia heidän tarpeistaan tai odotuksistaan. Tulokset ovat olleet hyviä. Muutaman viime vuoden aikana on noussut esille kansalaisten osallisuus ja itsemääräämisoikeus useissa eri yhteyksissä. Säädöstasolla esimerkiksi Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) sanotaan, että asiakkaalla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Myös hallitusohjelmassa kiinnitetään huomiota asiakkaiden osallistumiseen palvelujen arviointiin. Ohi puhumisen aika on siirtymässä historiaan. Vanhuspalvelulaki vahvistaa ikääntyneiden asemaa Tuore, heinäkuun 2013 alussa voimaan tuleva laki ikääntyvän väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli tutummin ns. vanhuspalvelulaki vahvistaa ikääntyneiden asemaa. Lain tarkoituksesta sanotaan: parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa. Palvelutarve määrätään selvitettäväksi yhteistyössä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa tai läheisensä kanssa. Iäkkään ohi puhumisen aikaa ollaan siirtämässä historiaan. Vanhuspalvelulain myötä on merkittäväksi iäkkäiden puolestapuhujaksi nousemassa lakisääteinen vanhusneuvosto. Kunnan on asetettava ikääntyneen väestön osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä alueellaan. Vanhuspalvelulaissa todetaan lisäksi: lain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Tavallisesti ikääntymisen ajatellaan heikentävän ikääntyneen suoriutumista monista toimistaan. Usein on havaittavissa esimerkiksi 4 K:n ongelmia: kaatuminen, kantaminen, kumartuminen tai kurottaminen saattaa tuottaa pulmia. Tukemalla iäkkään jäljellä olevaa toimintakykyä voidaan saada hyviä tuloksia itsenäisen suoriutumisen hyväksi. Samanaikaisesti vanhuspalvelulain voimaan tulon kanssa valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä ikäihmisten palvelujen laatusuositusta. Keväällä 2001 ministeriö yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa antoi ensimmäisen laatusuosituksen, joka päi vi- 5
tettiin vuonna 2008. Nyt jälleen mm. uudistuva lainsäädäntö sekä kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistaminen tuovat mukaan uusia näkökohtia. Uudistettavan suosituksen eräänä tavoitteena varmaankin on myös iäkkäiden kuntalaisten osallistumisen varmistaminen. Useimmat meistä haluavat ikääntyneinäkin tulla kohdelluksi aikuisina ihmisinä. Osallisuus ja itsemääräämisoikeus käytännössä Mitä ikääntyneen osallisuus ja itsemääräämisoikeus sitten käytännössä voisi olla? Aiemmin mainittu sisäasiainministeriön raportti jakoi osallisuuden neljään ryhmään: Tieto-osallisuus kuntalaisen oikeus tiedon saantiin ja tuottamiseen Suunnitteluosallisuus valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta Päätösosallisuus suoraa osallistumista palvelujen tuottamista ja omaa asuinaluetta koskeviin päätöksiin Toimintaosallisuus kuntalaisen omaa toimintaa elinympäristössään tai palveluja toimintayksikössä. Eräs vanha määritelmä toteaa: osallisuus on mukaan ottamista, osallistamista. Tässä hyödynnetään toisaalta ikääntyneen omia voimavaroja (terveyttä, sosiaalista pääomaa, voimaantumista jne) sekä toisaalta yhteisön voimavaroja (palveluita, suunnittelua, toteuttamistapoja jne). Mukaan ottaminen tuo myötävaikuttamisen muassaan. Olen mukana pohtimassa omia tai yhteisiä tarpeita, voin tehdä ehdotuksia, voin kuunnella ja tulla kuulluksi. Toimintakyvyn tukeminen parantaa hyvinvointia Suomen vanhuspalvelut eroavat pohjoismaisista naapureistamme mm. kuntoutusmalleissa. Ruotsissa ja Tanskassa ikääntyneen sairaalajaksoon liittyy automaattisesti kuntoutustoiminta. Olemme mm. Lappeenrannassa jo vuosia toteuttaneet Voimaa lappeenrantalaisvanhuuteen -hankkeessa aktiivista kotiin ulottuvaa kuntoutustukea. Fysioterapeutin ohjauksessa vapaaehtoiset tuutorit toimivat jopa kymmenen viikon jaksoissa kuntoutettavan jumppaparina mainioin tuloksin. Jopa taloudellisesti. Tavallisin suomalaismalli yhä usein suosii vuodelepoa ja sairaalakierrettä. Asiakas- ja potilaslait kehottavat Suomessa asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen kuten myös vanhuspalvelulaki. Tavoitteena yhä selkeämmin on iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuteen, omiin valintoihin ja osallistumiseen perustuva hyvinvointi. Useimmat meistä haluavat ikääntyneinäkin tulla kohdelluiksi aikuisina ihmisinä, joilla on oikeus valita itsenäisesti omassa elämässään ja myös oikeus itsenäiseen osallistumiseen. 6
Hyviä vuosia 2013 Hyvä ikääntyminen? Kuva: Arto Liiti Professori emeritus Simo Koskinen Lapin yliopistosta on tehnyt pitkän uran vanhenemisen tutkimuksen ja sosiaaligerontologian alalla. Kysyimme, mitä tutkimustieto kertoo tämän päivän ikäihmisistä ja heidän voimavaroistaan. 7
Mitä tutkimustiedon valossa on hyvä ikääntyminen? Simo Koskinen, millainen on tämän päivän vanhus tutkimustiedon valossa? On olemassa erilaisia kuvia vanhenemisesta ja vanhuudesta riippuen vanhenemisen tutkimuksen alueesta. Tiede ei määrittele vanhusta vain yhdellä tavalla. Tutkimus tarkastelee ikääntyvää väestöä kokonaisuutena, arkipäivän keskustelu esimerkiksi mediassa keskittyy usein vain kaikkein huonokuntoisimpien hoivakysymyksiin. Selvä suuntaus tutkimuksessa on ollut viimeisen parin vuosikymmenen aikana se, että vanheneminen nähdään myönteisempänä kuin aikaisemmin. Puhutaankin kulttuurisesta käänteestä vanhenemisen ymmärtämisessä. Tähän liittyy näkemys voimavaroista. Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti on noussut tärkeäksi vanhuuden tulkinnoissa ja biolääketieteellinen vanhuskäsitys on saanut haastajansa. Sosiokulttuurinen vanhuskäsitys korostaa mm. elämänkulun kokonaisuutta. Viimeaikainen ikääntymispoliittinen tutkimus korostaa sitä, että ikäihmiset ovat pääosin osallistuvia, aktiivisia, valintoja tekeviä ja vastuullisia kansalaisia. Tutkimuksessa ei mielellään puhuta vanhuksista alle 80 tai 85 ikävuoden. Elämäntyytyväisyyteen liittyy Elämänhalu Periksiantamattomuus Rohkeus Halu ottaa vastuu omasta elämästään Tunne siitä, että on saavuttanut elämänsä tavoitteet Itsearvostus Optimistisuus Toiveikas suhtautuminen tulevaisuuteen Kun tutkimuksessa puhutaan ikäihmisten voimavaroista, niin mitä ne ovat? Tutkimuksessa on nostettu esiin monia voimavaraluokituksia. Yhteistä niille on, että ne ovat sellaisia ikäihmisen ominaisuuksia, jotka me tunnemme ja joita me voimme hyödyntää. Voimavarat eli vahvuudet voivat olla konkreettisia asioita arkipäivän kannalta (esim. taloudellinen toimeentulo, terveys, asunto) tai erilaisia toimintamahdollisuuksia (omaishoito, työvoimareservi, vapaaehtoistyö). Sosiaaliset voimavarat käsittävät esimerkiksi perheen, sosiaaliset verkostot, asuinympäristön ja luontosuhteen. Psyykkiset voimavarat ovat subjektiivisia kokemuksia mm. elämän tarkoituksellisuudesta. Lisäksi ovat sosiokulttuuriset voimavarat, jotka liittyvät itse ikääntymiseen ja pitkään elämänkokemukseen. Tiedostavatko ikäihmiset itse omat voimavaransa ja miten niitä hyödynnetään? Osa tiedostaa, osa ei. Aktiiviset eläkeläiset saattavat hyvin kuvata omia potentiaalejaan. Usein kanssaihmiset ja ammattityöntekijät osoittavat näitä voimavaroja. Tärkeää on, että ikäihminen tulisi tietoiseksi omista voimavaroistaan ja mahdollisuuksistaan. Usein on kysymys myös siitä, miten jokin olosuhde muutetaan voimavaraksi, esimerkiksi perhe, koulutus tai kaunis luonto. Vanhuksen voimavaroja voidaan hyödyntää hänen itsensä, perheen, suvun, yhteisön, yrityksen ja koko kansakunnan tasolla. Miten yhteiskunnan asenteet vaikuttavat ikäihmisten voimavarojen käyttöön? Kaikkina aikoina on esiintynyt ikääntyneitten arvostamista ja samaan aikaan kielteistä suhtautumista yhteiskunnassa. Esimerkiksi ikääntynyttä työntekijää arvostetaan, kun halutaan työuria pidentää ja lievittää uhkaava työvoimapulaa. Samanaikaisesti esiintyy ikääntyneitten työntekijöitten syrjintää. Arvomyönteisyys ja arvokielteisyys tulee ilmi per- 8
Hyviä vuosia 2013 heen, paikkakunnan ja koko valtakunnan tasolla. Myös vanhuspalveluyksiköiden piirissä arvoilmasto vaihtelee. Nykyisin vallitsevaan suuntaukseen vanhusten voimavaranäkemys soveltuu hyvin, kun halutaan siirtää vastuuta yhä enemmän vanhuksille itselleen ja heidän perheelleen. WHO: Aktiivisen ikääntymisen peruspilarit: terveys, osallistuminen, turvallisuus ja elämänlaatu. Mitä on tutkimuksen valossa hyvä ikääntyminen, mitä piirteitä siihen sisältyy? Vanhusten hyvän elämän edellytyksiä on runsaasti tutkittu viime vuosina. Käsitteet hieman vaihtelevat eri tutkimuksissa. Seuraavat seikat nousevat kuitenkin yleisimmin esille. Sairauksien ja toimintakyvyn alenemisen estäminen ravitsemuksella, elintavoilla ja liikunnalla on tärkeä edellytys. Tärkeää on myös että kognition tilaa ja fyysisiä toimintoja pidetään jatkuvasti yllä. Vanhuksen omat subjektiiviset kokemukset hyvinvoinnista ja elämänlaadusta ovat ratkaisevia. Parhaiten ikäännytään, jos osallistutaan aktiivisesti ympäristön ja yhteisön toimintaan. Myös hyvä esteetön ympäristö edistää hyvää vanhenemista. Kohtuullinen taloudellinen toimeentulo on hyvän ikääntymisen yksi edellytys. Puhutaan myös rohkeasta ikääntymisestä. Puuttuuko meiltä rohkeutta hyväksyä vanheneminen? Rohkean ikääntymisen käsite viittaa siihen, miten ikääntynyt ihmisen suhtautuu tulevaisuuteensa. Onko hän siihen valmentautunut jotenkin. Haluaako hän ottaa riskejä tulevaisuuden suhteen ja tehdä jopa suuriakin elämänmuutoksia esimerkiksi muuttaa aurinkorannoille. Rohkeasti vanhenevalla on selvä visio tulevaisuudesta ja hän pyrkii saavuttamaan asettamiaan unelmia. Rohkea ikääntyminen on yksi onnistuneen vanhenemisen edellytys. Leena Valkonen Kuva: Teuvo Jännäri 9
VAPAAEHTOISTOIMINNASTA hyvää mieltä auttajalle ja autettavalle Keravalaiset Marja-Leena ja Jorma Kaatrasalo tietävät tarkkaan, mitä elämä on pitkäaikaisosastolla, jossa suurin osa potilaista on vuoteeseen hoidettavia. He ovat sairaalavapaaehtoisia, joille saattohoitokaan ei ole vierasta. Vapaaehtoistyö eri muodoissaan on ollut heille jo vuosikymmenet tärkeä elämänsisältö. Kuvat: Toni Kitti Näyttelijä ja teatteritekijä Jorma Kaatrasalo muistelee aloittaneensa vapaaehtoistoiminnassa jo 1980-luvulla tarjoutumalla itse Keravalla paikalliseen vanhustentaloon lukemaan lehtiä ja kirjoja. Sittemmin Keravalle perustettiin Vapaaehtoisen hyvinvointityön keskus, jonka kautta lähdettiin organisoimaan ystäväkursseja ja sairaalavapaaehtoistoimintaa. Keravan terveyskeskuksessa sairaalavapaaehtoistoiminnalla on pitkät perinteet, se on ollut vakiintunutta vuodesta 1992 alkaen. Markkinointialalla työskennellyt Marja- Leena Kaatrasalo tuli tiiviimmin mukaan vapaaehtoistoimintaan jätettyään työelämän. Vuodeosastolla käynnit tuntuivat luontevilta ja niin hänestä tuli sairaalavapaaehtoinen. Käyn osastolla kaksi-kolme kertaa viikossa. Vapaaehtoiset juttelevat potilaiden kanssa, voimme lukea heille lehtiä ja kirjoja, osallistumme syöttämiseen, mutta emme hoidollisiin toimiin. Joskus olemme vain läsnä sängyn vierellä, pidämme kädestä ja kuulostelemme haluaako potilas, että laulamme, puhumme tai olemme hiljaa. Joidenkin potilaiden kanssa yhteistä taivalta on kertynyt jopa vuosia, heistä on tullut omanlaisiaan ystäviä. Kun kuolema koskettaa, jää jäljelle luonnollisesti suru. Mutta surun käänteinen puoli on se, että on voinut läsnäolollaan auttaa ja tuoda lohtua. Virkistystoimintaa ja asiointiapua Sairaalavapaaehtoiset järjestävät virkistystoimintaa kuten juhlia ja retkiä. Kevät- ja joulujuhlat ovat vuodeosastoilla tärkeä ja odotettu tapahtuma, kertovat Kaatrasalot. Jouluna kootaan kaikki osaston potilaat yhteiseen tilaan sänkyineen. Taidepäiväkodin tai musiikkiopiston lapsia käy esiintymässä, on yhteislaulua ja yhteinen kahvihetki, jossa henkilökunta on mukana. Joulupukki käy erikseen tervehtimässä jokaista potilasta ja antaa hänelle lahjan. Lahjat on kerätty ja pakattu vapaaehtoisvoimin ja ne ovat kaupunkilaisten tai yritysten lahjoittamia. Liikutuksen kyyneleitä on hankala pidättää, sillä niin hartaasti vuodeosastojen potilaat suhtautuvat joulujuhlaan. Silmistä näkyy aito ilo, siitä saa hyvän mielen itsekin, Jorma Kaatrasalo sanoo. Keväisin on tehty retkiä autokyydeillä kaupungille kahvilaan tai torille tai kauppaan. Tavallisen arkielämän näkeminen vuodeosastopotilaalle on merkittävä asia. Kaupasta tai torilta on voinut ostaa jotain sellaista, mitä muuten ei olisi voinut saada, Marja-Leena Kaatrasalo kertoo. 10
Hyviä vuosia 2013 Koska täysin sängyssä olevia potilaita ei ole voinut viedä retkille, on heidät viety muutaman viime vuoden aikana terveyskeskuksen sisäpihalle vuoteineen alppiruusujen ja omenapuiden kukkimisaikaan. Pihalla on järjestetty ohjelmaa ja tarjottu kakkukahvit. Potilaiden olemuksesta näkee, miten he nauttivat tapahtumasta ja luonnossa olosta. Hetki on selvästi heille hyvän mielen hetki, Marja-Leena Kaatrasalo kuvailee. Sairaalavapaaehtoiset tuovat tukea potilaiden arkeen myös saattamalla heitä muihin sairaaloihin tutkimuksiin tai asioimalla heidän kanssaan kaupungilla. Mitä vuodeosastolla ajatellaan hyvästä elämästä? Sairaalavapaaehtoiset ovat vaitiolovelvollisia, he ovat sitoutuneet siihen kirjallisesti. Kysyn kuitenkin Kaatrasaloilta, mitä ajatuksia vuodeosastopotilailla on hyvästä elämästä. Onko vuodeosastolla koettavissa hyvää elämää? Vuodeosastolla elämä on jo kaventunut ja suurin osa potilaista hyväksyy sen. Hyvän mielen kokemuksia saadaan esimerkiksi ruuasta. Jos päästään vielä pöytään syömään ja saa itselle tuttuja tai hyviä makuja. Marja-Leena Kaatrasalo kertoo tapahtuman, jossa hän oli kesällä terveyskeskuksen parvekkeella kahvilla kahden potilaan kanssa. Toinen huokaisi, että saisipa jäätelön. Lähellä ollut laitosapulainen kuuli toiveen ja toi pian jäätelöpurkin. Toinen potilaista haaveili sillivoileivästä. Laitosapulainen kuuli tämänkin ja hetken kuluttua toi muhkean voileivän, jossa oli kananmunaa ja tuhdit silliviipaleet. Aurinko paistoi, elämä tuntui ainakin hetken hyvältä. Kosketus on vuodepotilaille tärkeää. Kipujen keskelläkin lempeä sively, käsien tai jalkojen hieronta auttaa. Monet pitävät laulusta ja hyräilystä. Jos on kysymys saattohoidosta, tärkeää on henkilön omien tuntojen kuunteleminen, kulkeminen hänen rinnallaan. Sairaalavapaaehtoisilla on käytössään vuodeosastolla erilaista materiaalia, jota voi lukea tai josta voi etsiä lohdun sanoja. Sairaalavapaaehtoisen työ tai vapaaehtoistyö ei vaadi Kaatrasalojen mukaan tekijältään mitään ihmeellisyyksiä, on vain ihminen ihmiselle. Sitoutuminen on tärkeää, sillä potilaat odottavat kovasti, että heidän luonaan käydään säännöllisesti. Miksi Kaatrasalot tekevät vapaaehtoistyötä näin intensiivisesti? Itsekkäistä syistä, virnistää Jorma Kaatrasalo. Se on tuonut tullessaan hyviä vuosia! Leena Valkonen Vapaaehtoistyö ei vaadi tekijältään mitään ihmeellisyyksiä. On vain ihminen ihmiselle. 11
Kuva: Herttakaisa Kettunen Eläkeläisiä huolettavat RAHA JA TERVEYS Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläkkeelle jäävät suomalaiset kokevat ansainneensa eläkkeensä ja suhtautuvat eläkkeelle jäämiseen positiivisesti. Rahan riittävyys sekä oma terveydentila kuitenkin huolestuttavat. Kolmas ikä sinun odotuksesi -kyselytutkimuksessa Ilmarinen kartoitti tuoreiden eläkeläisten odotuksia ja huolenaiheita tulevien eläkepäiviensä suhteen. Lähes puolet vastaajista oli huolissaan rahan riittävyydestä eläkkeelle siirryttyä. Rahaasiat huolestuttivat erityisesti pienituloisia, mutta myös monia hyvin toimeentulevia. Vaikka Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvä, noin 60 prosentin eläkkeen taso, toki eläkkeelle siirtyminen vaatii toimeentulon sopeuttamista. Eläke on kuitenkin aina palkkaa pienempi, muistuttaa Ilmarisen eläkejohtaja Anne Koivula. Myös sosiaalisen kanssakäymisen vähentymisestä ja omasta terveydestä oltiin eläkkeen kynnyksellä huolissaan. Toisaalta joka neljäs ei ollut huolissaan mistään. Naiset olivat miehiä huolettomampia eläkkeelle siirtyessään. Kun juuri eläkkeelle jääneiltä kysyttiin, millaisena he näkevät elämänsä 15 vuoden kuluttua, huolenaiheita oli jo melkein jokaisella. Eniten huolta kannettiin omasta kunnosta ja jaksamisesta. Kaksi kolmesta oli huolissaan terveyspalveluiden riittävyydestä ja reilu puolet murehti hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyttä. Sen sijaan sopivan asumismuodon löytyminen huolestutti vain 14 % vastaajista. Huolenaiheissa oli eroja vastaajaryhmien välillä. Esimerkiksi hyvin toimeentulevat eivät 12
Hyviä vuosia 2013 olleet yhtä huolissaan omasta kunnostaan ja jaksamisestaan kuin alempiin tuloluokkiin kuuluvat. Eläkkeelle jäädään hyvillä mielin Eläkeläisten tuntemukset eläkkeelle jäädessä olivat tutkimuksen mukaan valtaosin myönteisiä. Kaksi kolmasosaa vastaajista tunsi eläkkeelle jäämisen olevan ansaittu. Toiseksi eniten mainittu tunne oli vapaa, jonka mainitsi 39 % vastaajista. Vain 15 prosenttia kuvaili tuntemuksiaan osittain tai täysin kielteisiksi. Mainituimmat kielteiset tuntemukset olivat epävarma, väsynyt ja huolestunut. Lähes kaikilla (97 %) vastaajilla oli positiivisia odotuksia tulevaisuudelleen. Eniten eläkkeelle jäävät odottivat aikaa nauttia elämästä. Muita merkittäviä myönteisiä odotuksen aiheita olivat mm. aikaa perheelle ja aikaa terveydestä huolehtimiseen. Vastauksissa oli eroja sukupuolten välillä. Siinä missä miehet odottivat naisia useammin eläkepäiviltään harrastuksia, naisten odotukset liittyivät hieman miehiä useammin terveydestä huolehtimiseen, lepoon ja elämänlaatuun. Eläkkeelle jäävät ovat hyväkuntoisia ja saaneet työelämältä paljon Eläkkeelle jäävät kokivat työkykynsä pääosin hyväksi. 65 % vastaajista koki, että jaksaisi fyysisen kuntonsa puolesta hyvin tehdä ansiotyötä, ja 73 % jaksaisi töissä henkisten voimavarojensa puolesta. 60 % koki työkykynsä hyväksi sekä fyysisen että henkisen kuntonsa puolesta. Avoimissa vastauksissa moni mainitsikin, että olisi valmis tekemään kevyttä ansiotyötä. Eläköityneissä näyttäisi olevan paljon työvoimapotentiaalia. Jos nykyistä useampi eläkeläinen tekisi eläkkeen rinnalla ansiotyötä, sillä olisi omalta osaltaan positiivinen vaikutus työurien pituuteen. Lisäksi hyötyä koituisi myös yksilölle, Koivula korostaa. Tutkimuksessa tiedusteltiin myös, mitä työelämältä oli saatu. Yli puolet tutkimukseen Eläkkeelle jäävät kokivat työkykynsä pääosin hyväksi. Eläköityneissä näyttäisikin olevan paljon työvoimapotentiaalia. osallistuneista kertoi saaneensa sosiaalisia suhteita ja 42 % mainitsi aineellisen hyvän. Yli kolmannes oli kokenut saaneensa työelämältä henkistä mielihyvää Yhteiskunnan odotetaan huolehtivan hyvinvoinnista Vastauksista kävi ilmi, että eläkkeelle jäävillä on isoja odotuksia hyvinvointiyhteiskunnalta. Yli puolet oli sitä mieltä, että suurin vastuu eläkeläisten hyvinvoinnista on valtiolla ja kunnilla. Kolmannes oli sitä mieltä, että yksilö itse vastaa hyvinvoinnistaan. 11 %:n mielestä poliitikot kantavat suurimman vastuun. Vain 2 % antaisi hyvinvoinnistaan huolehtimisen omaisten ja läheisten vastuulle. Vastauksista näkyy, että nyt eläkkeelle siirtyvät ovat hyvinvointiyhteiskunnan kasvatteja. On ymmärrettävää, että myös eläkkeellä yhteiskunnalta odotetaan huolenpitoa, sanoo Anne Koivula. Kyselyyn vastasi 312 henkilöä, jotka saivat Ilmarisesta vanhuus- tai osa-aikaeläkepäätöksen loka marraskuussa 2012. Vastaajat olivat iältään 60 68-vuotiaita. Tutkimustulokset julkistettiin helmikuussa Ilmarisen ja Vanhustyön keskusliiton järjestämässä iareena-seminaarissa Helsingissä. Seminaarin materiaalit ja tutkimus luettavissa verkossa: www.vtkl.fi > Ajankohtaista > tiedote 8.2.2013. Leena Valkonen 13
Eläkeläisillä merkittävästi OSTOVOIMAA Tilastokeskuksen tilastot osoittavat, että eläkeläisten ostovoima on suurimmillaan kuin koskaan ennen. Työpaikalta ei siirrytä suoraan vanhainkotiin vaan välissä eletään monta aktiivista vuotta. Nykypäivän eläkeläiset ovatkin yhä parempikuntoisempia, varakkaampia ja koulutetumpia. Nykyään eläkeläisillä on tuloja ja varallisuutta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Työssäoloaikana kerättyjä varoja aletaan käyttää eläkeaikana ja varallisuutta lisäävät myös saadut perinnöt. Suurimman osan ikääntyneiden varallisuudesta muodostaa oma asunto, kulkuvälineet, talletukset ja arvopaperit. Suuri osa ikäihmisistä asuu kotona ja he käyttävät samoja palveluja kuin muutkin kansalaiset. Myöhemmällä iällä tuloja käytetään kotihoitoon ja ateriapalveluihin. Ennen tätä varoja käytetään ulkona syömiseen, liikuntaan, harrastuksiin sekä hemmottelupalveluihin tai siivousapuun, kuten nuoremmatkin ihmiset. Erikoistutkija Helena Tuorila Kuluttajatutkimuskeskuksesta on tutkinut esim. ikääntyvien sähköisten palvelujen käyttöä ja asumista. Hän toteaa, että ikääntyvä haluavat käyttää rahaa kulutukseen, eivätkä laittaa sitä säästöön. Ikääntyneiden kulutusvalinnat riippuvat esim. terveydestä ja asuinpaikasta. Tuorila sanoo, että maaseudulla ikääntyvien kulutus muistuttaa ehkä eniten stereotyyppistä mielikuvaa eläkeläisten ostoista: hankitaan hoivaa, siivousta ja asumista. Mutta kulutustavat muuttuvat koko ajan. Rahoja käytetään asioihin, jotka nostavat elämänlaatua. Esimerkiksi kylpylä ja hemmottelulomat kiinnostavat yhä enemmän. Vaikka varallisuus on yleensä huipussaan ennen eläkeikää, normaalisti noin 60 vuoden iässä kulutusmenot ja myös tulot kääntyvät laskuun, kun palkkatuloja ei enää ole. Tulot laskevat usein nopeammin kuin kulutusmenot. Suurin osa eläkeläisten tuloista menee elintarvikkeisiin, asumismenoihin, terveydenhoitopalveluihin ja vapaa-ajan viettoon. Tulevaisuudessa eläkkeet kuitenkin nousevat koulutusten ansiosta ja eläkeläisistä tulee ostovoimaltaan entistä merkittävämpi kuluttajaryhmä. Heikoimmin tulevat toimeen pelkällä kansaneläkkeellä elävät vanhukset. Tällöin eläke turvaa vain perustoimeentulon. Eläkeläisen on mahdollista saada myös asumistukea, lapsikorotusta alle 16-vuotiaista huollettavista sekä eläkettä saavan hoitotukea ja rintamalisiä. Herttakaisa Kettunen 14
Hyviä vuosia 2013 Yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä, % 1950 2060 ennuste Lähde: Tilastokeskus 22,6 17,5 15,0 13,5 12,1 9,3 7,4 6,6 25,6 26,2 26,9 28,2 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 2060 Eri ikäryhmien varallisuuden kasvu, % Muutos vuodesta 1994 vuoteen 2009 Lähde: Tilastokeskus 59 62 113 92 100 118 61 70-vuotiaiden varallisuuden kehitys Lähde: Tilastokeskus Alle 25 v. 25 34 35 44 45 54 55 64 65 15
Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton Yksi elämä -hankkeet turvaamassa Hyvää elämää koko matkan varrelle Jos elinpäiviä riittää, tapasi mummo aina lisätä jokaisen aikeensa perään. Sananparsi asettui mummon puheisiin noin 60-vuotiaana, kun elettiin 1970-lukua. Jäljellä olevien elinpäivien määrästä ja laadusta ei liene kellään varmuutta, eikä takuita anneta. Aika paljon voi kuitenkin itsekin tehdä. Yksin asunut mummoni raastoi porkkanaa ja kaalia joka päivä ateriansa höysteeksi ja tempaisi hymyssä suin kämmenet lattiaan suorin jaloin. Tarjoukset juostiin puolihölkkää monesta eri kaupasta. Perässä ei ollut pysyä. Nykyäänkin on pieniä eläkkeitä tai muuten halua tarkkaan taloudenpitoon, joten tarjousten perässä voi edelleen juosta oman terveytensä ja ajankäyttönsä sallimissa puitteissa. Näin tunnustellaan pulssia. Lisäksi nykymummot ja -papat voivat huolehtia voinnistaan tarkistamalla ainakin kaksi tärkeää asiaa: Onko piilevä tyypin 2 diabetes päässyt kehittymään ja jäytämään elimistöä ilman asianmukaista hoitoa? Toinen on kysymys siitä, lyökö sydän säännöllisesti. Molempien asioiden esiselvittely käy kotona. Tunnetko tämän tyypin? Tyypin 2 diabetes Eräs parhaita menetelmiä on testata sairastumisriski riskitestillä. Siinä katsotaan sukuhistoriaa ja selvitetään elintapoja. Suuren pistemäärän, eli 15 pistettä tai enemmän, perusteella on syytä käynnistää välittömät ehkäisytoimet, sanoo diabeteslääkäri Timo Saaristo Tampereelta. Diabetesliitto on jakanut tyypin 2 diabeteksen riskitestejä jo yli kymmenen vuotta. Tänä aikana on tehty toista miljoonaa testiä. Suuri pistemäärä on aina syy hakeutua verikokeisiin. Vaivihkaa kehittynyt tyypin 2 diabetes voi tuntua väsymyksenä, oireilla epämääräisesti tai olla täysin oireeton. Siksi lääkäriltä saatu diagnoosi tulee usein yllätyksenä. Yksi hoitamaton sairaus johtaa helposti toiseen. Siksi testin korkeita pisteitä ei kannata ohittaa olankohautuksella, vaan on syytä tilata aika hoitajalle tai lääkärille. Hoitamaton tyypin 2 diabetes altistaa myös aivoja sydäninfarkteille. 16
Hyviä vuosia 2013 Tunne pulssisi, estä aivo- ja sydäninfarkti Näinkin voi tunnustella! Aivoliiton ja Sydänliiton Tunne pulssisi -kampanja antaa neuvoja oman pulssin tunnusteluun. Eteisvärinän tunnistaa epäsäännöllisestä sykkeestä. Joka kymmenennellä yli 75-vuotiaalla on eteisvärinä. Kaikkien yli 60-vuotiaiden kannattaa tunnustella pulssiaan päivittäin esimerkiksi ranteesta tai kaulavaltimon kohdalta. Jos sydän tuntuu lyövän epäsäännöllisesti, pulssi on hyvä tarkistaa uudestaan puolen tunnin päästä. Jos syke on edelleen epäsäännöllinen, on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen tykyttelyn lisäksi väsymystä, jaksamattomuutta ja huonovointisuutta. Tyypin 2 diabeteksen tapaan se voi kuitenkin olla myös täysin oireeton. Eteisvärinässä veri ei liiku sydämen eteisissä k uten pitää, joten eteisiin voi muodostua verihyytymiä. Sydämestä liikkeelle lähteneet verihyytymät voivat aiheuttaa aivoihin päästyään verisuonien tukkeuman ja vaikean aivoinfarktin, Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne kuvailee. Eteisvärinään on saatavissa hyvää hoitoa. Eteisvärinän hoito on tärkeää, sillä se voi ehkäistä sydämen vajaatoiminnan ja aivoinfarktin, joka voi aiheuttaa halvaantumisen tai muistihäiriön. Lisäksi hoito parantaa jaksamista ja elämän laatua. Pienin päätöksin päivässä Ruokaremontti, liikunta ja riittävästä unesta huolehtiminen kuuluvat asiaan, kun terveyttä vaalitaan. Monia sairastumisriskejä vähentää myös tupakoinnin lopettaminen ja alkoholinkäytön vähentäminen. Lisäksi kaikkea tervehtymistä ja hyvinvointia edistää yhteydenpito muihin läheisiin ja ystäviin, kaupankassojen ja ystävällisten vastaantulevien koirienkaan jututtamista unohtamatta. Yksi elämä -hankkeiden Pieni päätös päivässä -nettisivusto antaa armollisen ohjeen elintapojen kohentamiseen. Muutoksen voi tehdä vähitellen, ja olennaista on katsella itseään hyväksyvin silmin. Noin kahdeksankymppisenä mummoni alkoi arpoa, pitäisikö vielä uusia tekohampaat vai ei. Jos sitä kohta kuitenkin kuolee, mummo empi ja suostui lopulta vain pohjustamaan niitä harvakseltaan. Purukalusto olisi kannattanut hoitaa parempaan kuntoon, sillä ikää mummokullalle kertyi hienot 98 vuotta. Enna Bierganns Diabetesliiton Yksi elämä -hankkeet Yksi elämä -hankkeet lyhyesti Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton Yksi elämä -hankkeet edistävät valtimoterveyttä Rahoitus Raha-automaattiyhdistykseltä Useita osahankkeita, muun muassa: Tunnetko tämän tyypin? Me tunnemme! www.diabetes.fi /tyyppi2 Tunne pulssisi www.tunnepulssisi.fi Pieni päätös päivässä www.pienipaatospaivassa.fi 17
(Virallisessa testissä painoindeksi, tässä yksinkertaistettu itsearvio) Normaali paino (0 p.) Lievästi lihava (ylipaino) (1 p.) Lihava (3 p.) * ** 18 * Varaa aika hoitajalta ** Hakeudu ensi tilassa hoitajalle ja verensokerin mittaukseen
Hyviä vuosia 2013 Omahoitovalmennuksesta apua muistisairaille ja heidän omaisilleen Iloisesti hymyilevä pariskunta tulee ulos Helsingin Kinaporin palvelukeskuksen juhlasalista, jossa he ovat olleet kuuntelemassa luentoa muistista ja muistisairauksista. Muistisairaudesta on tullut osa heidän arkeaan miehen Alzheimer-diagnoosin myötä. Omahoitoryhmävalmennuksen avulla pariskunta on saanut uusia voimia ja uskoo selviänsä sairauden kanssa. Eino Tuomelan lähimuisti oli alkanut takerrella, mm. nimiä oli vaikea muistaa. Tuomelan kumpikin vanhempi veli oli sairastunut ja menehtynyt Alzheimerin tautiin. Muistisairauden mahdollisuutta alettiin epäillä perhepiirissä. Käytyään omalla terveysasemalla 2,5 vuotta sitten Tuomela sai lähetteen Laakson sairaalaan ja sittemmin kutsun tutkimuksiin. Aivojen kuvauksessa ilmeni pieniä veritulppien jälkiä ja samalla diagnosoitiin Alzheimerin tauti. Se oli pysäyttävä hetki, joskin asiaa oli aavisteltu. Ajokortin menettäminen tuntui hankalimmalta, olemme viettäneet säännöllisesti kesät mökillä. Onneksi vaimolla on ajokortti ja hän ajaa nyt mökkimatkat, Eino Tuomela kertoo. Laakson sairaalassa Anneli ja Eino Tuomelalle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan muistisairaan ja hänen puolisonsa omahoitovalmennusta selvittävään tutkimukseen. Tuomelat tarttuivat tilaisuuteen ja toteavat valmennuksen läpi käytyään, että se oli heille lottovoitto. Saimme paljon käytännön tietoa sairaudesta ja hyviä ohjeita mm. liikunnasta ja ravitsemuksesta. Molemmilla oli omat ryhmät, jotka kokoontuivat samanaikaisesti. Ryhmissä keskustelu antoi toivottua vertaistukea ja runsaasti tietoa. Anneli Tuomela pitää erityisen hyvänä kansiota, johon koottiin materiaalia valmennuksen aikana. Sitä on selattu usein yhdessä kotona. Paperilla saadut ohjeet ja tiedot ovat tärkei- 19
tä, kaikilla ei ole tietokoneita tai jos onkin, ei ole voimia lähteä sieltä tietoja kaivamaan. Anneli Tuomela sanoo, että ensimmäinen vuosi diagnoosin saamisen jälkeen oli raskas. Tavallisesti pariskunta oli käynyt talvisin muutaman viikon lomamatkalla ulkomailla, mutta ensimmäisenä talvena diagnoosin jälkeen matka jäi tekemättä. Tuli jonkinlaista masennusta. On mahdollista, että olisimme jääneet kotiin neljän seinän sisään ilman omahoitovalmennusta. Vertaistoiminta jatkuu Tuomelat sanovat, että ennen sairausdiagnoosia he eivät olleet käyneet missään vanhusten palvelukeskuksissa tai toiminnoissa. Valmennusjaksolla he saivat tietoa Helsingin palvelukeskuksista ja nyt he ovat tuttuja vieraita varsinkin Kinaporissa. Valmennuksen jälkeen meistä muotoutui neljän pariskunnan ryhmä ja tapaamme joka viikko Kinaporissa oman ohjaajan johdolla. Jatkotapaamiset ovat tärkeitä, voidaan vaihtaa kuulumisia ja syntyy yhteistä tekemistä. Ja käymme täällä muutenkin tapahtumissa. Palvelutalon kuntosalikin on tullut tutuksi, kun Helsingin kaupunki on alkanut järjestää ryhmäliikuntaa muistisairaille. Yksin ei tulisi lähdettyä liikkumaan eikä tehtyä, Eino Tuomela sanoo. Muistisairauden kanssa voi elää ja toimia. Neljän seinän sisälle ei kannata jäädä, Tuomelat kannustavat kaikkia muistisairausdiagnoosin saaneita liikkeelle. Ja sairauden alkuvaiheessa omahoitovalmennus on elintärkeä asia, sen tulisi kuulua kaikille. Mitä omahoitovalmennus on? Omahoitovalmennus on Vanhustyön keskusliiton koordinoima tutkimus- ja kehittämishanke (2011 2014), jossa selvitetään ryhmävalmennuksen vaikutuksia muistisairaiden ja heidän puolisoidensa ja elämänlaatuun. Tutkimukseen on osallistunut pääkaupunkiseudulta 136 pariskuntaa. Heistä toinen oli saanut tutkimusta edeltävästi muistisairausdiagnoosin. Omahoitovalmennustutkimuksessa muistisairaille sekä heidän puolisoilleen järjestettiin samanaikaisesti teemallisia ryhmätapaamisia, jotka toimivat psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen ja omahoitoa tukevin periaattein. Ryhmätoiminnan ohjauksessa käytettiin Ystäväpiiri-metodia, jossa korostuu ryhmien tavoitteellisuus ja osallistujien myönteinen kannustaminen ja aktivointi. Ryhmät kokoontuivat kahdeksan kertaa 4 tunnin ajan kerran viikossa. Kutakin ryhmää ohjasi kaksi koulutettua ohjaajaa. Ryhmissä hyödynnettiin vertaistukea ja ryhmien sisällöt luotiin osallistujien toiveiden VIE VANHUS ULOS -verkkokampanja starttaa jo kolmatta kertaa 9.9.2013 ja jatkuu joulukuulle 12.12.2013 asti. Kampanjan avulla halutaan edistää toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten säännöllistä ja turvallista ulkoilua läpi vuoden. Syys- ja talvikautena moni vanhus jää tahtomattaan talviunille sisätiloihin, ellei ulkoiluapua ole tarjolla. Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelma haastaa kaikki palvelutalot, vanhainkodit, seurakunnat, kunnat, järjestöt, yritykset, oppilaitokset, erilaiset yhteisöt sekä yksityishenkilöt mukaan kolmen kuukauden kampanjaan sekä Valtakunnalliseen iäkkäiden ulkoilupäivään, jota vietetään vanhustenviikon torstaina 10.10. Osallistu kampanjaan yksityishenkilönä tai yhteisönä ja haasta kaikki tuttusi mukaan. Lisätietoja www.vievanhusulos.fi www.voimaavanhuuteen.fi 20
Hyviä vuosia 2013 ja tarpeiden mukaisesti. Ryhmissä on erityisesti mietitty keinoja, miten voi huolehtia itsestä ja miten sairauteen voi vaikuttaa. Alustavat tutkimustulokset kertovat, että omahoitovalmennusryhmiin osallistuneet kokivat ryhmätoiminnan erittäin hyödyllisenä itselleen. He sitoutuivat ryhmiin erittäin hyvin. Hanke osoittaa, että omahoitovalmennus paransi muistipotilaiden muistitoimintoja ja koettua terveydentilaa verrattuna kontrolliryhmää n. Lisäksi ryhmätoiminta paransi heidän puolisoidensa elämänlaatua. Vuonna 2014 selvitetään kaikkien tutkimukseen osallistuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö ja selvitetään myös kuntoutuksen kustannusvaikuttavuus. Tutkimuksen omahoito-valmennus toteutettiin vuosina 2011 2012. Vanhustyön keskusliiton ohella tutkimukseen osallistuvat Helsingin yliopisto, HUS, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto ja Oulunkylän kuntoutussairaala. Tutkimustyötä vetävät LT, geriatrian erikoislääkäri Marja- Liisa Laakkonen Laakson geriatrian muistipoliklinikalta ja professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta. Omahoitovalmennus tuotti uuden kuntoutusmallin. Sitä voidaan toteuttaa muistisairauden diagnosointivaiheessa, jolloin potilaan ja hänen omaisensa hätä tulevaisuudesta on suurin, tutkijat sanovat. Leena Valkonen Professori Raimo Sulkava: Miten voi nauttia elämästä muistisairaudesta huolimatta? Muistisairauden diagnoosi ei ole välttämättä hyvän elämän loppu. Nykyisin diagnoosi saadaan aiempaa varhemmin ja edessä voi olla runsaasti hyviä vuosia. Uuden oppiminen ja lähimuisti heikentyvät yleensä vahvasti erityisesti Alzheimerin taudissa. Kalenteri toimii tällöin varamuistina, jos tottuu käyttämään sitä arkisissakin asioissa. Muistisairas ihminen on usein sosiaalisesti säilynyt hyvin, ja muutenkin toimintakyky on muistia lukuun ottamatta hyvä. Hoitamalla muistisairaita hyvin ja aktiivisesti, voidaan hyvän toimintakyvyn aikaa pidentää. Hoitoon kuuluvat oireita hidastavat ja aktivoivat lääkkeet Alzheimerin taudissa ja Lewyn kappale -taudissa. Säännöllinen liikunta parantaa fyysisen kunnon lisäksi myös kognitiivisia kykyjä. Tällöin oireiden eteneminen hidastuu. Energia- ja proteiinimäärältään riittävä ruokavalio estää varsinkin Alzheimerin tautiin liittyvää laihtumista. Kun muistisairaus on diagnosoitu, on aktivoitumisen aika. Kulttuuritilaisuuksissa kannattaa käydä säännöllisesti. Kyky nauttia esimerkiksi musiikista tai soittaa instrumenttia säilyy muistisairaudesta huolimatta. Puolison tai muiden omaisten tai ystävien kanssa voi tehdä pitkiäkin matkoja ja nauttia elämyksistä. Ystäviä voi pyytää käymään kylässä ja itsekin kyläillä. Puolison pitää olla sairastuneelle ensisijaisesti aviovaimo tai aviomies, ei omaishoitaja. Terveen puolison pitää kuitenkin tietää mahdollisimman paljon sairaudesta, jotta pystyy normaaliin arkeen. Yksin asuvaa muistisairasta pitää käydä katsomassa ja soitella hänelle usein. Alzheimer-lääkitys ja aktiivinen elämä antavat monia hyviä normaaleja vuosia elämään. Usein viisi vuotta sujuu hienosti, toisinaan kymmenen ja enemmänkin. Muistisairaus ei juurikaan lyhennä yli 80-vuotiaiden potilaiden elinaikaa. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuu vain kolmannes heistä, joilla on diagnosoitu muistisairaus. Hyvät vuodet muistisairaudesta huolimatta ovat mahdollisia, usein jopa todennäköisiä. Muistisairaan ja hänen läheistensä aktiivinen elämänote tuo lisää elämää vuosiin. Professori Raimo Sulkava on yksi suomalaisista johtavista muistitutkimuksen asiantuntijoista. Hän työskentelee Kuopion yliopistossa. 21
TAIDE auttaa puhumaan tunteista Helsingin Seniorisäätiön Pakilakodissa haettiin ilmaisua tunteille rakkaudesta kertovan tanssiesityksen kautta. Helsingin kaupunginteatterin yhteisötyön avulla toteutettu tanssiesitys liikutti tunteita monella tasolla. Helsingin Seniorisäätiön pitkäaikainen vapaaehtoistyön suunnittelija, keväällä eläkkeelle jäänyt Kirsti Holmberg on kokenut monet kerrat työssään, miten vaikeaa ikäihmisten ja myös heidän läheistensä on puhua tunteistaan, varsinkin osoittaa toiselle kiintymystä ja rakkautta. Sanaton tarve ilmaista tunteitaan on kuitenkin ilmassa. Säätiö sai kumppanikseen Helsingin kaupunginteatterin yhteisötyön kautta tanssiryhmän, joka halusi tuottaa esityksen ja myös haastatella vanhuksia heidän rakkauden kokemuksistaan. Kaupunginteatterin yhteisötyön vastaava Mirja Neuvonen sanoo, että projekti oli kaikin puolin antoisa. Kaikki osapuolet nauttivat esityksen jälkeisistä keskusteluista ja tanssiesityksessä mukana olleet nuoret saivat uusia ajatuksia ja inspiraatiota tuleville töilleen. Tanssin katsominenkin antaa jo paljon, vaikkei itse pystyisi liikkumaankaan. Ajatukset voivat liikkua toisen tanssia seuratessa ja sytyttää tunnetilan. Kehon kieli jättää vapauden ajatuksille ja siten tunteiden kokemiselle, Neuvonen sanoo. Taide-esitykset tuovat vaihtelua arkeen Kirsti Holmberg toteaa, että taide-esitykset tuovat tervetullutta vaihtelua palvelutalojen arkeen. Hän on työuransa aikana etsinyt kontakteja mm. esiintyviin taiteilijoihin, oppilaitoksiin ja muihin yhteisöihin tuottaakseen mieltä piristäviä tapahtumia ja toimintaa Seniorisäätiön palvelutaloihin. Esityksiin tulee mielellään mukaan niin henkilökuntaa kuin omaisiakin. Teema rakkaudesta oli uusi aihealue. Jotta voi puhua tunteista, pitää olla luottamuksellinen ilmapiiri. Tanssijoiden ja vanhusten kohtaamisessa tuli selvästi ilmi, että vanhemman ikäpolven on vaikeaa puhua rakkaudesta ja rakastamisesta. Se ei ole kuulunut heidän elämäänsä, koska arki on ollut kovaa ja sen ovat täyttäneet aivan muut asiat kuin tunteista puhuminen. Keskusteluissa nousivat lopulta esiin monet muistot kuten ensi-ihastumiset tai puolison kohtaaminen. Kerrottiin kiintymyksestä omiin lapsiin tai vanhempiin. Esiin nousi myös negatiivisia kokemuksia. Eräskin rouva totesi, että hänellä vasta kolmas avioliitto on ollut onnellinen. Omien tunteiden jakaminen koettiin kuitenkin hyvin tärkeänä, Holmberg jatkaa. Kirsti Holmberg on sitä mieltä, että tunteista, kiintymyksestä ja rakkaudesta tulisi puhua ikäihmisten kanssa nykyistä enemmän. Helsingin kaupunginteatterin yleisötyö Helsingin kaupunginteatteri tekee yleisötyötä eri-ikäisten ihmisten ja erilaisten ryhmien kanssa. Yleisötyö tarjoaa välineitä esityksen katsomiseen ja omiin tulkintoihin sekä perehdyttää esityksen taustoihin ja aihepiiriin. Se voi myös antaa mahdollisuuden kokea itse taiteen tekemistä tai kurkistaa kulissien taakse teatterin kiehtovaan maailmaan. Lue lisää: www.hkt.fi /yleisotyo 22
Kuva: Helsingin Seniorisäätiö Hyviä vuosia 2013 Helsingin kaupunginteatterin tanssijoiden esitys siivitti puhumaan rakkaudesta Pakilakodissa. Aloin itsekin miettiä, koska olen puhunut vanhusten kanssa töissä tunteista tai rakkaudesta ja huomasin, että varsin harvoin. Rakkaus on monimuotoinen asia, se ei ole pelkkää seksuaalisuutta. Mutta seksuaalisuuskin pysyy osana ihmistä niin kauan kun hän elää. Se ilmenee mm. läheisyyden haluna ja kaipuuna. Tätä tarvetta ei aina kuitenkaan nähdä tai sitä ei kaiken muun kiireen keskellä haluta nähdä. Tunteista puhumista tulisi opetella Tunteista puhumista ei opeteta suoraan missään hoito- tai hoiva-alan oppikirjassa. Siksi rakkaus, kiintymys ja tunteet ovat edelleen varsin vaiettu puheenaihe vanhusten hoivaympäristöissä, Kirsti Holmberg pohtii. Kulttuurisilla työmenetelmillä on saavutettu kuitenkin hyviä tuloksia tunteiden esiintuomisessa. Esimerkiksi vanhusten pienryhmissä on leikattu lehdistä kuvia ja liimattu niitä paperille. Sitten kukin on voinut kertoa kuvien kautta omista kiintymyksistään ja tunteistaan. Luottamuksellinen ilmapiiri ryhmässä on tärkeä. Musiikki avaa myös mielikuvia. Omat kokemukset palaavat mieleen tuttujen sävelmien kautta. Voi muistella nuoruuden tyttötai poikaystäviä tai iloisia hullutuksia, joita on tullut tehtyä. Vanhat suomalaiset elokuvat ovat kovaa kamaa, niiden roolihahmoihin voi samaistua ja herätellä omia muistojaan, Holmberg listaa keinoja, miten tunteita voi ottaa puheeksi ikäihmisten kanssa. Ja mikä sen voimaannuttavampaa, jos silloin tällöin pääsee katsomaan elävää teatteria tai tanssiesitystä. Rakkaus ei katso ikää Kun nuori polvi puhuu rakkaudesta, niin se halutaan nähdä tietynlaisessa muotissa, joka ei kuulu ikäihmisille. Nuorten mielestä vanhuus ja seksuaalisuus ei kuulu yhteen, siinä on heidän mielestään jotain epämiellyttävää. Tässä asenteessa olisi korjaamista. Osa heistä tulee kuitenkin alalle työntekijöiksi, Kirsti Holmberg painottaa. Rakkaus muuttuu ja se koetaan erilaisena eri ikäkausina. Hoitoyhteisöt toimivat varsin hierarkisesti ja toivon paljon koulutusta ja rohkaisua hoitajille ikäihmisten tunne-elämän kohtaamiseen. Vanhanakin haluaa asioita, joista voi nauttia. Vaikka vain pitää vanhuksen kädestä kiinni ja silittää poskea, se on jo paljon. Siinä voi käydä läpi valtava tunnevirta. Kaikki eivät pidä koskettelusta, mutta heillä on kuitenkin läheisyyden kaipuu. Toiveiden kuunteleminen ja niiden vakavasti ottaminen ja toteuttaminen voi olla pyytäjälleen todella tärkeää. Leena Valkonen 23
Nuorten ja ikäihmisten kohtaamiseen monia keinoja Ikäihmisten ja nuorten välinen yhteistoiminta voi olla hyvin hedelmällistä, kun vain löydetään oikeat keinot. Valtakunnallisessa Innolukio-kilpailussa palkittiin alkuvuodesta useita vanhustyöhön liittyviä innovaatioita. Samoin Vanhustyön keskusliiton viime vuoden Neljän polven treffi t -kampanja lisäsi kiinnostusta ikäpolvitoimintaan. Joukko Siilinjärven lukion oppilaita vietti viime syksynä monia mieleen painuvia hetkiä Palvelutalo Akuliinassa seurustellen ja katsellen vanhoja valokuvia talon asukkaiden kanssa. Lukiolaiset osallistuivat Innolukio-kilpailuun vastaamalla Vanhustyön keskusliiton antamaan tehtävään: Miten lisätä nuorten ja ikäihmisten kohtaamista, yhdessäoloa ja yhteistä toimintaa. Historian lehtori Aira Roivainen Siilinjärven lukiosta tarttui oppilaineen Innolukio- haasteeseen ja tulos oli molemmin puolin palkitseva. Nuoret kävivät ensin tutustumassa palvelutaloon. Tapaamisessa toiminnanjohtaja Leena Korhosen ja asukkaiden kanssa syntyi toiminta-ajatus asukkaiden vanhojen valokuvien digitoinnista. Nuoret jakaantuivat pienryhmiin ja kävivät palvelutalossa omalla ajallaan. He seurustelivat asukkaiden kanssa, katselivat valokuvia ja auttoivat heitä skannaamaan kuvia ja tekemään niistä albumeja ja kertomuksia. Eri asioista jutellessa nuorille välittyi tietoa historiasta ja aiemmista elämäntavoista. Ikäihmiset puolestaan saivat tietoa nykytekniikasta. Talon asukkaat odottivat aina innokkaasti nuorten tapaamista. He silmin nähden virkistyivät ja monia muistoja heräsi, joista haluttiin puhua. Lukiolaisia odotettiin hyvissä ajoin valokuvien, kuvakirjojen ja muun materiaalin kanssa, Leena Korhonen kertoo. Palautekeskustelussa vanhukset toivat esille kokemuksiaan tapaamisista ja sanoivat muun muassa: Parasta oli, kun nuoret tulivat. Pojat kuuntelivat mielenkiinnolla tarinoita sota-ajoilta, olen hyvilläni, että sain kertoa, karjalaisten ja sodasta palanneiden rintamamiesten asuttamisesta olisin halunnut kertoa enemmän. Menneiden aikojen tiedon siirtäminen on tärkeää, minulla oli sellainen tunne, että nuoret saivat sellaista tietoa mitä eivät olisi muualta saaneet. Lapsuudenkodin raunioilla, Silja Sutisen albumista. Perhekuva, Silja Sutisen albumista. 24