LUPAPÄÄTÖS Nro 50/05/2 Dnro Psy-2003-y-198 Annettu julkipanon jälkeen 20.9.2005 1 ASIA LUVAN HAKIJA Tenämäjärven kunnostaminen, Puolanka Kainuun ympäristökeskus PL 115 87101 KAJAANI
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Hankkeen taustaa... 4 Hankkeen tarkoitus...5 Suunnitellut työt... 5 Hankkeen kustannukset... 6 Arvio työajasta... 6 TARVITTAVAT KÄYTTÖOIKEUDET... 6 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 6 Yleiskuvaus vesistöstä... 6 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat... 7 Vesistön tila ja käyttökelpoisuus... 8 Kalasto ja kalastus... 8 Vesiliikenne ja sen rakenteet... 8 ALUEEN OMISTUSOLOT... 8 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 8 Vaikutus vedenkorkeuksiin ja virtaamiin... 8 Vaikutus vedenlaatuun... 9 Vaikutus ympäristön luonnon tilaan... 10 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon... 10 Vaikutus vesistön muuhun käyttöön... 10 Arvio vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä... 10 Arvio hankkeen tuottamista vahingoista yleisille ja yksityisille eduille... 11 Arvio veden alle jäävän maa-alueen arvosta ja vettymisvahingosta intressivertailua varten... 11 Arvio pohjapadon alle jäävien maa- ja vesialueiden arvosta... 12 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 12 Lupahakemuksen täydennys... 12 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 13 Muistutukset ja vaatimukset... 13 Hakijan selitys... 15 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen vastaselitys... 18 Tarkastus... 18 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 18 KÄSITTELYRATKAISU... U 18 PÄÄASIARATKAISU... 18 KÄYTTÖOIKEUTTA KOSKEVA RATKAISU... 19 LUPAMÄÄRÄYKSET... 19 Rakenteita koskevat määräykset... 19 Rakentamisaika... 19 Työnaikaisten haittojen minimointi... 19 Viimeistelytyöt... 20 Tarkkailumääräys... 20 Kunnossapito... 20 Aloittamis- ja valmistumisilmoitus... 20 KORVAUSMÄÄRÄYS... 20 OHJAUS... 20 RATKAISUN PERUSTELUT... 21 Käsittelyratkaisun perustelut... 21 Pääasiaratkaisun perustelut... 21 Käyttöoikeuden myöntämisen perustelut... 22 Lupamääräysten perustelut... 23 Korvausten perustelut... 23 LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 24 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 24 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 24
KÄSITTELYMAKSU... 25 U Ratkaisu... 25 Perustelut... 25 Oikeusohje... 25 MUUTOKSENHAKU... 26 3
4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Kainuun ympäristökeskus on 31.12.2003 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Tenämäjärven kunnostamiseen Puolangan kunnan Suolijärven kylässä hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Hakija on lisäksi pyytänyt pysyvää käyttöoikeutta pohjapadon alle jääviin alueisiin. Hakija on 13.8.2004 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä pyytänyt pysyvää käyttöoikeutta myös veden alle jääviin alueisiin. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilaki 1 luku 15, 2 luku 2 1 momentti ja 5 luku 30 3 momentti HANKKEEN KUVAUS Hankkeen taustaa Pohjois-Suomen vesioikeus on Näljängän vesistön uittosäännön kumoamista Näljänkäjoen osalta ja Metsähallituksen velvoittamista kalanhoitotoimenpiteisiin koskevan päätöksensä 12.12.1995 nro 65/95/2 kohdassa A 7 määrännyt Kainuun ympäristökeskuksen selvittämään, oliko mahdollista aiheutuvat vahingot ja haitat huomioon ottaen kohtuullisin kustannuksin rakentaa Tenämäjärven luusuaan pohjapato Tenämäjärven rantatilojen viihtyisyyden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentymisestä ja vesialueen pienentymisestä aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi. Kainuun ympäristökeskus ja Metsähallitus ovat vesioikeuteen 23.9.1998 toimittamassaan hakemuksessa esittäneet, että Näljängän vesistön uittoväylätöistä johtuvasta, Puolangan kunnassa sijaitsevan Tenämäjärven vedenkorkeuden alentumisesta aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi hakemuksen oheen liitetyissä selvityksissä esitetyn mukaisesti ja ettei vahinkojen poistamiseksi määrätä tehtäväksi Tenämäjärven luusuaan pohjapatoa. Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään 28.2.2000 nro 16/00/2 hylännyt korvausten määräämistä koskevan hakemuksen ja velvoittanut Kainuun ympäristökeskuksen hakemaan ympäristölupavirastolta lupaa Tenämäjärven pohjapadon rakentamiseen ja vedenkorkeuden korottamiseen kuuden (6) kuukauden kuluessa päätöksensä lainvoimaiseksi tulemisesta. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 30.11.2000 pysyttänyt vesioikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 2.7.2003 muuttanut hallintooikeuden päätöstä siten, että Kainuun ympäristökeskus velvoitettiin hakemaan Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta lupaa Tenämäjärven vedenkorkeuden korottamiseen uittoa edeltävälle tasolle joko rakentamalla pohjapato, kiveämällä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Hakemus oli tehtävä kuuden (6) kuukauden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.
5 Hankkeen tarkoitus Kunnostushankkeen tavoitteena on poistaa Tenämäjärven luusuassa uittoa varten tehdystä perkauksesta aiheutuneet haitat korottamalla Tenämäjärven vedenkorkeutta. Kainuun ympäristökeskus toimii asiassa korkeimman hallinto-oikeuden velvoittamana, joten hanke on yleisen tarpeen vaatima. Suunnitellut työt Tenämäjärven vedenkorkeutta nostetaan luusuaan rakennettavalla pohjapadolla niin, että alimmat vedenkorkeudet nousevat 0,45 m ja keskivedenkorkeus 0,2 m korkeuteen N 60 + 148,00 m. Suunnitellun pohjapadon keskelle tulee alivirtaama-aukko, jonka kynnyskorkeus on tasolla N 60 + 147,10 m ja leveys 2,5 m. Korkeustasolla N 60 + 147,65 m alivirtaama-aukon leveys on 4,15 m. Padon kynnys jatkuu vasemmalle noin 26 m ollen reunalla korkeustasolla N 60 + 147,75 m ja oikealle noin 19,8 m ollen reunalla korkeustasolla N 60 + 147,70 m. Padon pituus on 50 m ja sen harjan leveys on 3 m. Padon alaluiskan kaltevuus on 1:10 ja yläluiskan kaltevuus 1:2. Padon tukipenger tehdään tiiviistä moreenista tai karkeammasta kiviaineksesta. Padon penkereeseen käytetään myös kiviä tai louhetta. Pato tiivistetään huolellisesti. Padon vedenjohtokyky on laskettu vesihallituksen suunnitteluohjeiden mukaan seuraavaksi: Vedenkorkeus (N 60 + m) Virtaama (m 3 /s) 147,10 0,00 147,20 0,13 147,30 0,40 147,40 0,76 147,50 1,22 147,60 1,78 147,70 2,65 147,80 5,93 147,90 11,20 148,00 17,90 148,10 25,77 148,20 34,75 148,30 40,75 148,40 55,74 148,50 67,69 148,60 80,63 148,70 94,66 148,80 109,87 148,90 126,37 149,00 144,08 149,10 163,16 149,20 183,61 149,30 205,46 149,40 228,79 149,50 253,57
Työnaikainen kulku patopaikalle toteutetaan tilan Kivelä (620-411-9-4) maiden kautta. Hakija on ollut alustavasti yhteydessä tilan asiainhoitajaan ja kulkureiteistä sovitaan tarkemmin ennen töiden aloittamista. Hakija on 19.11.2004 ympäristölupavirastoon toimittamassaan selityksessä täsmentänyt suunnitelmaa seuraavasti: Padon alaluiskan alareunassa joen uoman pohjan korkeus on tasolla N 60 + 147,00 m. Suunnitellun padon alivirtaama-aukko on tasolla N 60 + 147,10 m, joten alivirtaama-aukon ja alapuolisen uoman pohjan tason välinen korkeusero on ainoastaan 0,1 m. Padon harjan ja padon alapuolisen pohjan korkeusero on alivirtaama-aukon vieressä ainoastaan 0,65 m ja padon reunoilla 0,25 m eli suunniteltu pohjapato on erittäin matala. Tämä tarkoittaa sitä, että padon kaltevuus on alivirtaama-aukon kohdalla noin 1 % ja padon muilla osilla korkeintaan 10 %. 6 Hankkeen kustannukset Hankkeen kustannusarvio on 57 000 euroa (alv 0 %), josta padon rakentamiskustannukset ovat 27 000 euroa ja raivauskustannukset 30 000 euroa. Hakija vastaa hankkeen kustannuksista ja jäljempänä esitetyistä korvauksista. Hakija ei vaadi hyödynsaajia osallistumaan kustannuksiin. Arvio työajasta Hakija on esittänyt työajaksi kolme (3) vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Pato on suunniteltu rakennettavan kevättalvella alivirtaamajakson aikana. TARVITTAVAT KÄYTTÖOIKEUDET Hakemussuunnitelman mukaan vedenkorkeuden noston seurauksena veden alle jäisi maa-aluetta yhteensä 4,6 ha, joka on kokonaisuudessaan Suolijärven kylän yhteiseen vesialueeseen (620-876-6-0) kuuluvaa vesijättöaluetta. Pohjapadon alle jäisi 0,09 ha tilan Kivelä (620-411-9-4) ja 0,075 ha tilan Koskenkorva (620-411-7-3) maa-alueita sekä 0,11 ha Suolijärven kylän yhteistä vesialuetta (620-876-6-0). Sopimuksia tai suostumuksia veden alle tai pohjapadon alle jäävistä alueista ei ole, joten hakija on pyytänyt näihin alueisiin myönnettäväksi pysyvän käyttöoikeuden. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Tenämäjärvi sijaitsee noin 40 km Puolangan kirkonkylästä koilliseen Joukokylän ja Kurkitien kylän tien varressa. Tenämäjärvi kuuluu Iijoen vesistöalueen (61) Korpijoen valuma-alueeseen (61.7), tarkemmin Korpijoen keskiosan alueen (61.72) Korpisen alueeseen (61.721).
Tenämäjärven valuma-alueen pinta-ala on noin 1 320 km 2 ja järvisyys 4 %. Tenämäjärven pinta-ala on noin 118 ha. 7 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Tenämäjärven vedenkorkeuksista tai järven alapuolisen Suolijoen virtaamista ei ole tarkkoja mittaustietoja. Tenämäjärven yläpuolella olevan Suolijärven luusuassa on Kainuun ympäristökeskuksen vedenkorkeusasteikko ja virtaamatiedot vuodesta 1960 lähtien. Tenämäjärven luusuassa on mitattu kesäkuussa 1996 kahtena päivänä vedenkorkeuksia. Vuonna 1999 mittauksia tehtiin säännöllisesti ja syksyllä 2003 kahtena päivänä. Havainnot sekä virtaamat Suolijärven luusuassa on esitetty alla olevassa taulukossa: Pvm Tenämäjärven luusuan vedenkorkeus (N 60 + m) Suolijärven luusuan virtaama (m 3 /s) 4.6.1996 148,56 63 5.6.1996 148,39 57 30.6.1999 147,74-7.7.1999 147,66 9,5 14.7.1999 147,62 8,5 19.7.1999 147,69 10,5 27.7.1999 147,93 20 29.7.1999 147,97 22 3.8.1999 147,90 18,1 5.8.1999 147,83 16,7 10.8.1999 147,71 12,8 11.8.1999 147,69 12 18.8.1999 147,67 11,8 23.8.1999 147,66 8,5 26.8.1999 147,62 7 31.8.1999 147,64 6,5 6.9.1999 147,64 7 14.9.1999 147,62 8,5 16.9.1999 147,64 8,5 23.9.1999 147,65 8 28.9.1999 147,64 7,5 30.9.1999 147,64 8 4.10.1999 147,91 16,7 7.10.1999 148,21 29 13.10.1999 148,26 36 18.10.1999 148,19 26 25.10.1999 147,93 16,7 8.9.2003 147,88 6,5 13.10.2003 148,20 22 Tenämäjärven luusuaa on ruopattu uittoväylän kuntoonpanotöiden aikana 1960-luvulla. Vedenkorkeuden arvioidaan olleen ennen ruoppausta noin 30 cm nykyistä keskivedenkorkeutta (MW) korkeammalla. Alla on esitetty arvio ennen perkausta vallinneista vedenkorkeuksista sekä nykyisistä vedenkorkeuksista.
Arvioidut vedenkorkeudet ennen uittoperkausta (N 60 + m) 8 Arvioidut ja lasketut nykyiset vedenkorkeudet (N 60 + m) Alivesi (NW) 147,7 147,25 Keskialivesi (MNW) 147,83 147,40 Keskivesi (MW) 148,10 147,80 Keskiylivesi (MHW) 148,75 148,55 Ylivesi (HW) 150,00 (*) (*) = arvioitu maastotarkastuksessa tulvamerkkien perusteella Vesistön tila ja käyttökelpoisuus Tenämäjärven vedenlaatua on tarkkailtu neljä kertaa; 12.4.1972, 27.9.1995, 14.6.2001 ja 29.1.2004. Tarkkailutulosten mukaan veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 14 19 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 330 490 µg/l, joten järveä voidaan pitää mesotrofisena, lievästi rehevänä. Vesi on humuspitoista (70 100 mg Pt/l) ja lievästi hapanta (ph 6,4 7,0). Happea kuluttavan orgaanisen aineen määrää kuvaava kemiallinen hapen kulutus (COD Mn ) on ollut suurimmillaan 16,0 mg/l. Järvestä ei ole ilmoitettu havaintoja vedenlaatuongelmista, kuten leväkukinnoista tai kalakuolemista. Tenämäjärven vedenlaatu voidaan luokitella yleisten käyttökelpoisuuskriteereiden perusteella hyväksi. Kalasto ja kalastus Tenämäjärven kalastoon kuuluvat hauki, siika, ahven, muikku, särki, made, lahna, taimen ja harjus. Järvessä on lisäksi rapua. Kalastus on verkoilla, katiskoilla ja erilaisilla koukkupyydyksillä tapahtuvaa kotitarve- ja virkistyskalastusta. Tärkeimmät saaliskalat ovat muikku, hauki ja ahven. Vesiliikenne ja sen rakenteet Tenämäjärvellä vesiliikenne on pääasiassa soutu- ja moottoriveneliikennettä. Vesistössä ei harjoiteta uittoa. Pohjois-Suomen vesioikeus on kumonnut Näljängän vesistön uittosäännön 12.12.1995 päätöksellä nro 65/95/2. ALUEEN OMISTUSOLOT Tenämäjärven vesialueen omistaa Suolijärven osakaskunta. Ympäröivät maa-alueet ovat valtion sekä yksityisten maanomistajien omistuksessa. HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutus vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Rakennettavan kiinteäkynnyksisen patorakenteen avulla saadaan Tenämäjärven vedenkorkeus pysymään keskimäärin korkeustasolla
N 60 + 148,00 m (MW). Tenämäjärven tulevat vedenkorkeudet määritellyillä virtaamilla ovat seuraavat: 9 Virtaama (m 3 /s) Tuleva vedenkorkeus (N 60 + m) HQ (1/20) 263 HW (1/20) 149,50 MHQ 157 MHW 149,10 MQ 17,9 MW 148,00 MNQ 4,2 MNW 147,75 NQ 2,5 NW 147,70 Nykyiseksi keskivedenkorkeudeksi on arvioitu N 60 + 147,80 m. Maastotarkasteluja tehtäessä on puissa havaittu tulvaveden ja jään aiheuttamia merkkejä korkeustasolla N 60 + 150,00 m. Vedenkorkeuden korottamissuunnitelman mukaan keskivedenkorkeus nousisi 0,2 m tasoon N 60 + 148,00 m. Hakija on 19.11.2004 ympäristölupavirastoon toimittamassaan selityksessä ilmoittanut, että keskimääräiset virtausnopeudet suunnitellulla padolla ovat eri virtaustilanteissa seuraavat: Virtaama Vedenkorkeus Virtauspoikkipinta-ala Virtausnopeus m 3 /s N 60 + m m 2 m/s 2,5 NQ 147,7 3,4 0,7 4,2 MNQ 147,8 5,1 0,8 17,9 MQ 148,0 18,8 1,0 Vedenkorkeus keskivirtaamalla padon ylä- ja alapuolella on 0,2 m (N 60 + 148,00 m ja N 60 + 147,80 m) ja alivirtaamalla korkeintaan 0,45 m (N 60 + 147,70 m ja N 60 + 147,25 m). Edellä esitetyt nykyiset vedenkorkeudet perustuvat arvioihin. Hajanaisten vedenkorkeushavaintojen perusteella todelliset muutokset lienevät vielä vähäisempiä, sillä esimerkiksi vuonna 1999 tehdyissä havainnoissa vedenpinta ei alittanut kertaakaan tasoa N 60 + 147,62 m. Vaikutus vedenlaatuun Järven vedenkorkeutta nostetaan yleensä vedenlaadun ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Vedenkorkeuden nosto vaikuttaa järvien happitalouteen tervehdyttävästi vesitilavuuden lisääntymisen myötä. Näin todennäköisesti kävisi myös Tenämäjärvessä, jos keskivedenkorkeutta nostettaisiin hakemussuunnitelmassa esitetysti. Vedenkorkeuden noston seurauksena veden alle jäävä vesijättöalue on 4,6 ha, mikä on vajaat 4 % järven nykyisestä pinta-alasta (118,2 ha). Veden alle jäävät ranta-alueet eivät ole erityisen ravinteikkaita, vaan pääosin metsämaata. Veden alle jääviltä maa-alueilta liukenevien ravinteiden ja happea kuluttavan orgaanisen aineksen määrä jäävät niin vähäisiksi, ettei niillä ole juurikaan vaikutusta Tenämäjärven veden ainepitoisuuksiin tai vaikutukset jäävät lyhytaikaisiksi. Lisäksi Tenämäjärvi on läpivirtausjärvi, jossa vesi vaihtuu suhteellisen nopeasti ja Suolikoski hapettaa tehokkaasti Tenämäjärveen virtaavan veden.
Pohjapadon rakentamisesta aiheutuvaa veden samentumista pyritään rajoittamaan toteuttamalla rakentamistyö minimivirtaamajaksolla ennen kevättulvia. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että Tenämäjärven vedenkorkeuden nostolla on ensisijaisesti vedenlaatua parantava vaikutus ja ei-toivottujen vaikutusten riski on pieni. 10 Vaikutus ympäristön luonnon tilaan Pohjapadon rakentamisen seurauksena muuttuu vesilain 1 luvun 6 :n 1 momentin mukaisesti vesialueeksi nykyistä keskivedenkorkeutta (N 60 + 147,80 m) vastaavan rantaviivan ja korotussuunnitelman mukaista keskivedenkorkeutta (N 60 + 148,00 m) vastaavan rantaviivan välinen maaalue. Vedenkorkeuden nosto selkeyttää nykyistä rantaviivaa. Maisemaan hanke vaikuttaa erityisesti vähäsateisina kesinä, jolloin epämääräinen vesijättövyöhyke kapenee alimpien vedenkorkeuksien noustessa. Tenämäjärvi ei kuulu lintuvesien suojeluohjelmaan, joten vedenpinnan nostamisella ei katsota olevan vaikutuksia linnustolle. Vaikutus kalastukseen ja kalastoon Vedenkorkeuden noston vaikutukset kalatalouteen ovat vähäiset. Hanke saattaa jossakin määrin vahvistaa järven nykyistä haukikantaa. Siika- ja muikkukantoihin järven vesitilavuuden lisääntymisestä saatava hyöty on lähinnä teoreettinen. Pohjapadon rakentamisella nostetaan Tenämäjärven alimpia vedenkorkeuksia, jolloin kaloille saadaan lisää kutualueita ja kalojen elinolosuhteet paranevat. Rakennettava pohjapato vaikeuttaa kalojen vapaata nousemista Tenämäjärveen. Padon harjalle on suunniteltu alivirtaama-aukko, joka mahdollistaa kalojen kulun padon kautta. Vaikutus vesistön muuhun käyttöön Hankkeen myötä veneily- ja uintimahdollisuudet paranevat alimpien vedenkorkeuksien nousun myötä. Rakennettava pohjapato vaikeuttaa kuitenkin veneliikennettä padon kohdalla alivirtaaman aikana, mutta veneliikenne voidaan tällöin hoitaa vetämällä vene patoharjan yli. Hankkeen vaikutusalueella ei ole voimalaitoksia tai muuta sellaista käyttöä, johon padon rakentamisella saattaisi olla vaikutusta. Tenämäjärvellä ei ole sellaisia rakenteita, joille suunnitelluista toimenpiteistä olisi haittaa. Arvio vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä Tenämäjärven virkistyskäytössä olevat rannat ja niillä olevat rakenteet on kartoitettu ja kuvattu kesällä 1998 Kainuun ympäristökeskuksen toimesta. Tenämäjärven voidaan katsoa sopivan hyvin virkistyskäyttöön. Vedenkorkeuden noston seurauksena rantojen virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat erityisesti matalilla ja kivisillä rannoilla kulku- ja käyttökelpoisuuden parantuessa.
Teoreettisesti tarkasteltuna vedenkorkeuden nosto lisää Tenämäjärven rannalla sijaitsevien tonttien arvoa rantojen käytön helpottumisen ja maiseman parantumisen myötä. Tenämäjärvellä on rantaviivaa noin 15 km. Mikäli arvioidaan, että rakennuspaikkoja on keskimäärin 4/ranta-km ja tontin hinta on keskimäärin 13 000 euroa, josta vesistöön perustuvaa virkistyskäyttöarvoa on 50 %, olisi vesistöstä aiheutuva arvo 6 500 euroa/tontti. Tenämäjärvellä vedenkorkeuden noston aiheuttama virkistyskäyttöarvon teoreettinen paraneminen on enintään 10 %, jolloin suuntaa antavaksi virkistyskäyttöhyödyksi saadaan: 60 x 6 500 euroa x 0,1 = 39 000 euroa. Tenämäjärven rannat ovat verraten jyrkät, joten uutta vesialuetta muodostuu noin 1 m (arvio veden alle jäävästä vesijättöalueesta) rantametriä kohden eli vesipinta-ala kasvaa noin 15 000 m x 1 m = 1,5 ha. Kun kalantuotoksi arvioidaan 12 kg/ha/a ja sen arvoksi kotitarve- ja virkistyskalastuksena tapahtuvassa kalastuksessa 2,5 euroa/kg, on hyöty kalantuotannon lisäyksenä pääomitettuna 20 vuodelle 1,5 ha x 2,5 euroa/kg x 12 kg/ha/a x 20 = 900 euroa. Alimpien vedenkorkeuksien nostolla saavutetaan myös sellaisia hyötyjä, joiden euromääräinen arvioiminen ei ole mielekästä. 11 Arvio hankkeen tuottamista vahingoista yleisille ja yksityisille eduille Arvio veden alle jäävän maa-alueen arvosta ja vettymisvahingosta intressivertailua varten Vettyvät alueet ovat metsä-, pelto-, kitu-, jouto- ja tonttimaata. Hakemuksessa esitettyjen vettymiskorvausten perustana on käytetty Maataloustuottajien Keskusliitto ry:n, Kalatalouden Keskusliitto ry:n ja Metsähallituksen välistä sopimusta vahinkojen ja haittojen korvaamisesta Iijoen vesistöalueella. Sopimuksen mukaiset ohjekorvaukset on tarkistettu viimeksi 2.1.1991. Hakemuksessa esitetyt ohjekorvaukset on korotettu elinkustannusindeksin mukaan. Tonttialueet on esitetty korvattavaksi "metsämaa kangas" -luokituksen mukaisesti rakennuspaikan maapohjan mukaan. Laskennan perustana käytetyt kasvupaikkamääritykset on tehnyt Kainuun metsäkeskus. Ohjekorvaukset ovat seuraavat: Tontti: 2 100 mk x (1 577/1 248) x (1 euro/5,94573) = 446,26 euroa/ha Metsämaa, kangas: 2 100 mk x (1 577/1 248) x (1 euro/5,94573 mk) = 446,26 euroa/ha Metsämaa, korpi: 1 500 mk x (1 577/1 248) x (1 euro/5,94573 mk) = 318,83 euroa/ha Metsämaa, räme: 1 050 mk x (1 577/1 248) x (1 euro/5,94573 mk) = 223,18 euroa/ha Peltomaa: 9 100 mk x (1 577/1 248) x (1 euro/5,94573 mk) = 1 933,97 euroa/ha Kitu- ja joutomaa: 200 mk x (1 577/1 248) x (1 euro/5,94573 mk) = 42,48 euroa/ha Hakemuksen liitteiden 15/3 ja 15/4 vettyvien alueiden korvausluetteloissa on ohjekorvauksista poiketen käytetty kitumaan korvaushintana samaa kuin metsämaan/rämeen korvaushintaa eli 223,18 euroa/ha. Hakija on lisäksi 8.8.2005 toimittanut ympäristölupavirastoon lisätietoja Tenämäjärven ja Suolijärven alueen tonttien keskihinnoista, jotka on laskettu vuosina 1993 2005 toteutuneiden kauppojen myyntihintojen perusteella.
Vahingonarviossa vettyvän alueen ylärajana eli kuivavarana pelloilla ja tonttimaalla on käytetty 1,2 metriä ja muilla alueilla 0,9 metriä. Vettyvien pelto- ja tonttialueiden vahinkokertoimena on käytetty nykyisten vettyvien alueiden lisävettymisen osalta arvoa 0,17 ja uuden vettyvän alueen osalta arvoa 0,08. Muiden alueiden vahinkokertoimena on käytetty nykyisten vettyvien alueiden lisävettymisen osalta arvoa 0,22 ja uuden vettyvän alueen osalta arvoa 0,11. Vahinkokerroin on laskettu maan suhteellisen arvon muutoksena, kun maan suhteelliseksi arvoksi nykyisessä ja tulevassa keskivedenkorkeuden mukaisessa tilanteessa on arvioitu 0 % ja nykyisen ja tulevan vettymisvyöhykkeen ylärajalla 100 %. Pysyvästi veden alle jäävää Suolijärven osakaskunnan omistamaa vesijättöaluetta on 4,6 ha. Vesijättöalue on rakennuskelvotonta ja se on esitetty korvattavaksi "kitu- ja joutomaa" -luokituksen mukaisesti. Pysyvästi veden alle jäävän alueen osalta laskennallinen vahinko on 32,24 euroa. Vettyvää muiden omistamaa metsämaata on 30,6 ha, kitumaata 2,6 ha, joutomaata 1,43 ha, peltoa 2,77 ha sekä tonttimaata 3,81 ha. Näiden osalta hakijan esittämä laskennallinen vahinko on yhteensä 3 119,22 euroa. Intressivertailussa veden alle jäävän maa-alueen korvauksissa on käytetty vesilain mukaista vahinkokerrointa 1,5. 12 Arvio pohjapadon alle jäävien maa- ja vesialueiden arvosta Rakennettavan pohjapadon alle jää 0,09 ha tilan Kivelä (620-411-9-4) maapohjaa (metsämaa, räme) ja 4,5 m 3 puustoa (metsämaa, räme), 0,075 ha tilan Koskenkorva (620-411-7-3) maapohjaa (metsämaa, räme) ja 5,3 m 3 puustoa (metsämaa, räme) sekä 0,11 ha Suolijärven kylän yhteistä vesialuetta (620-876-6-0). Maapohjan arvona on käytetty yllä esitettyä ohjekorvausten mukaista luokitusta, puuston arvona 12 euroa/m 3 sekä vesialueen arvona 1 600 euroa/ha. Laskennallinen vahinko on tilan Kivelä osalta 84 euroa, tilan Koskenkorva osalta 90 euroa ja Suolijärven kylän yhteisen vesialueen osalta 264 euroa. Intressivertailussa maapohjan ja vesialueen korvauksissa on käytetty vesilain mukaista vahinkokerrointa 1,5. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennys Hakija on 13.8.2004 täydentänyt hakemustaan kiinteistökohtaisella selvityksellä veden alle jäävistä alueista ja korvausesityksellä näiden alueiden osalta sekä toimittanut Tenämäjärven vedenlaatutietoja ja arvion hankkeen vesistövaikutuksista. Hakija on lisäksi pyytänyt myönnettäväksi pysyvän käyttöoikeuden pysyvästi veden alle jääviin alueisiin. Hakija on 8.8.2005 toimittanut selvitystä hankealueiden tonttimaahinnoista.
13 Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Puolangan kunnassa 3.9. 4.10.2004 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt lausunnon Puolangan kunnan kaavoitusviranomaiselta. Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ympäristökeskus / ympäristönsuojeluosasto Ympäristökeskus on todennut, että Tenämäjärven vedenpinta on laskenut arvioiden mukaan noin 30 cm uittoväylän kuntoonpanotöiden vuoksi 1960- luvulla. Hakemussuunnitelman arvioiden ja laskelmien mukaan nykyinen alivedenkorkeus (NW) nousee noin 45 cm ja keskivedenkorkeus noin 20 cm. Paikallisten asukkaiden näkemykset hankkeesta vaihtelevat jossain määrin, sillä pohjapato vaikeuttaa veneillä liikkumista. Ympäristökeskus on katsonut, että Tenämäjärven vedenkorkeuden nostaminen lähelle arvioitua uittoväylän kuntoonpanotöitä edeltävää tasoa on perusteltua, vaikka siitä aiheutuu alivirtaamilla haittaa veneilylle alapuolisen vesistön ja Tenämäjärven välillä. Suunnitelluilla rakenteilla haitta jää vähäiseksi. Tenämäjärven vedenkorkeuden nousemisella on virkistyskäyttöä ja veden tilaa parantavia vaikutuksia. Pohjapadon rakentamisesta ei ole odotettavissa merkittäviä samentumishaittoja. 2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus 3. AA ja BB Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että vedenkorkeuden nostamisella on myönteinen vaikutus Tenämäjärven kalataloudelliseen tilaan. Järvessä ei tosin ole havaittu erityisiä kalataloudellisia tai vedenlaatuun liittyviä ongelmia eikä hanke yleisen kalatalousedun näkökulmasta ole välttämätön. Kainuun ympäristökeskus on kuitenkin vesioikeuden päätöksellä sellaisena, kuin se on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna voimassa, velvoitettu hakemaan lupaa Tenämäjärven vedenkorkeuden nostamiseen joko rakentamalla pohjapato, kiveämällä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että vesistörakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei kalojen ja muiden vesieliöiden kulku vesistössä esty. Hankealueella on erityisesti varmistuttava siitä, että vaelluskalojen liikkumismahdollisuus lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä säilyy. Lisäksi suunnittelussa on otettava huomioon maisemalliset näkökohdat ja pyrittävä toteuttamaan rakenteet mahdollisimman luonnonmukaisina kaavamaisia ratkaisuja välttäen. Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että suunnitelman mukainen rakenne ei täytä vesieliöiden kulun turvaamisen eikä maisemaan sopeuttamisen vaatimusta. Padon alaluiskan kaltevuus on liian suuri eikä siihen ole suunniteltu virtausnopeutta hidastavia rakenteita. Muistuttajat ovat Puolangan kunnan Suolijärven kylässä sijaitsevan tilan Koskenkorva RN:o 7:3 omistajina katsoneet, ettei Tenämäjärven vedenkorkeuden nostaminen ole tarpeen vesistön virkistyskäytön kannalta. Hanke huonontaa Tenämänkosken ja ennen kaikkea luusuaan välittömästi rajoittuvien kiinteistöjen rantojen tilaa ja niiden käyttöä.
Muistuttajat ovat vaatineet, että mikäli lupa myönnetään, on luvan saajan kunnostettava kustannuksellaan kaikki vedenkorkeuden nostosta ja virtaaman muutoksesta maa-alueelle ja rakennuksille aiheutuvat haitat ja muutokset. Rantasaunan mahdollinen siirtäminen on myös tehtävä luvan saajan kustannuksella. Lisäksi muistuttajat ovat vaatineet täysimääräisiä korvauksia: rakennettavan pohjapadon alle jäävistä alueista, rakentamisesta aiheutuvista haitoista, pysyvästi veden alle jäävistä maa-alueista ja puustosta, vedenkorkeuden nostosta aiheutuvista vettymishaitoista ja vettymisestä aiheutuvasta kiinteistön kokonaisarvon alentumisesta. Muistuttajat ovat ilmoittaneet täydentävänsä muistutusta ja korvausvaatimuksia saatuansa tarkat selvitykset pohjapadon rakentamisesta ja vedenkorkeuden noston vaikutuksesta kiinteistöllensä. 14 4. CC 5. DD:n kuolinpesä / EE 6. FF ja GG 7. HH Muistuttaja on Puolangan kunnan Suolijärven kylässä sijaitsevan tilan Puistola RN:o 3:20 omistajana vaatinut 1 000 euron suuruista korvausta uittokanavasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta. Muistuttaja on Puolangan kunnan Suolijärven kylässä sijaitsevan tilan Hyttilä RN:o 8:11 omistajana huomauttanut, että miksi pohjapato on suunniteltu rakennettavaksi noin 800 metriä Tenämäjärven luusuan alapuolelle Tenämänkosken niskaan eikä varsinaiseen luusuaan, jolloin vedenkorkeuden nostosta jokialueen rannoille aiheutuvilta haitoilta ja koskialueen turmeltumiselta vältyttäisiin. Muistuttaja on vaatinut mahdollisten korvausten hakemista varten tarkkoja tietoja vedenkorkeuden ylärajan sijoittumisesta. Muistuttaja on vaatinut uuden rannan rakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista, mikäli vedenkorkeuden nousu aiheuttaa tilan rannan vettymisen. Muistuttaja on lisäksi edellyttänyt tilan peltojen ja rannan vettymisestä aiheutuvien haittojen korvaamista täysimääräisesti. Muistuttajat ovat Puolangan kunnan Suolijärven kylässä sijaitsevien tilojen Marttila RN:o 7:57 ja Rentukka-aho RN:o 7:40 omistajina ilmoittaneet hakijan käyneen merkitsemässä korkeustason + 148,00 m tilan Marttila rantaan. Muistuttajat ovat ilmoittaneet, etteivät he hyväksy niin suurta vedenkorkeuden nostoa. Rantapenkka jäisi veden alle jo keskivedenkorkeudella, mikä ei ole tarkoituksenmukaista eikä kenenkään etu. Muistuttajat ovat vaatineet keskivedenkorkeuden alentamista tasoon + 147,80 m luonnollisen rantaviivan yläreunaan. Mikäli korkeustasoa ei muuteta, tuhoutuu rantapuusto ja rannan koko kasvisto. Siinä tapauksessa muistuttajat tulevat vaatimaan huomattavasti suurempia korvauksia kuin hakemuksessa on esitetty maksettavan. Muistuttaja on Puolangan kunnan Suolijärven kylässä sijaitsevan tilan Sortola RN:o 2:8 omistajana vaatinut ensisijaisesti vedenkorkeuden nostosta
aiheutuvien vettymishaittojen estämistä ja mikäli vettymishaittoja ei voida teknisin keinoin estää, on haitat korvattava täysimääräisesti. Muistuttaja on huomauttanut, että hakijan esittämä korvaustaso ei ole asianmukainen. Muistuttaja on vaatinut, että hänen tilansa peltojen lisävettyminen (0,05 ha) ja uusi vettyvä ala (0,54 ha) korvataan täysimääräisesti käyttäen hakemuksessa määriteltyä vuoden 2003 elinkustannusindeksin mukaisesti laskettua pellon hintaa 1 933,97 euroa/ha. Näin ollen korvaus olisi 0,59 ha x 1 933 euroa/ha = 1 141,04 euroa, mikä tulee muuttaa maksuajankohdan elinkustannusindeksin mukaiseksi. Lisäksi muistuttaja on vaatinut pellon ojituksen muutoksista aiheutuvien kulujen korvaamista kaivinkonetyön osalta 16 työtunnin mukaan à 40 euroa = 640 euroa ja neljän uuden rumpuputken osalta à 120 euroa = 480 euroa, eli yhteensä 1 120 euroa. 15 Hakijan selitys Hakija on 19.11.2004 ympäristölupavirastoon toimittamassaan selityksessä lausunut muistutuksista ja vaatimuksista seuraavaa: 1. Kainuun ympäristökeskus / ympäristönsuojeluosasto Hakijalla ei ole ollut huomautettavaa lausunnon johdosta. 2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus Hakija on todennut kalaviranomaisen kiinnittäneen muistutuksessaan huomiota keskeisiin seikkoihin. Asiat olivat esillä myös hankkeen suunnitteluvaiheessa, mutta esitettyyn rakenteeseen päädyttiin padon pienen paine- ja rakennekorkeuden vuoksi. Kuten hakemussuunnitelman liitteenä 7 olevasta asemapiirroksesta voi havaita, madaltuu uoma padon harjan kohdalta alavirtaan päin mentäessä. Padon alaluiskan alareunassa pohjan korkeus on tasolla N 60 + 147,00 m. Suunnitellun padon alivirtaama-aukko on tasolla N 60 + 147,10 m, joten alivirtaama-aukon ja alapuolisen uoman pohjan tason välinen korkeusero on ainoastaan 0,1 m. Edelleen asemapiirroksesta on havaittavissa, että padon harjan ja padon alapuolisen pohjan korkeusero on alivirtaama-aukon vieressä ainoastaan 0,65 m ja padon reunoilla 0,25 m eli suunniteltu pohjapato on erittäin matala. Tämä tarkoittaa sitä, että padon kaltevuus on alivirtaama-aukon kohdalla noin 1 % ja padon muilla osilla korkeintaan 10 %. Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Luonnonmukainen vesirakentaminen - uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun (Suomen ympäristö nro 631)" esitetään pohjapadon alaluiskan maksimikaltevuudeksi 5 10 %. Keskimääräiset virtausnopeudet suunnitellulla padolla ovat eri virtaustilanteissa seuraavat: Virtaama Vedenkorkeus Virtauspoikkipinta-ala Virtausnopeus m 3 /s N 60 + m m 2 m/s 2,5 NQ 147,7 3,4 0,7 4,2 MNQ 147,8 5,1 0,8 17,9 MQ 148,0 18,8 1,0
Hakija on todennut, että lasketut keskimääräiset virtausnopeudet ovat teoreettisia, sillä käytännössä virtausnopeus vaihtelee padon eri osilla, mutta keskivirtaamalla ja sitä pienemmillä virtaamilla keskimääräiset virtausnopeudet osoittavat, että pato ei estä kalankulkua. Esimerkiksi kalatierakenteissa hyväksytään virtausnopeus 2,0 m/s (Suomen ympäristökeskus Kalateiden suunnittelu- ja mitoitusohjeet, ympäristöopas nro 62). Keskivirtaamaa suuremmilla virtaamilla muutos nykyiseen tilanteeseen on niin vähäinen, että niiden tarkastelu erikseen ei ole tarpeen. Tulevien ja nykyisten vedenkorkeuksien erotus keskivirtaamalla padon yläja alapuolella on 0,2 m (N 60 + 148,00 m ja N 60 + 147,80 m) ja alivirtaamalla korkeintaan 0,45 m (N 60 + 147,70 m ja N 60 + 147,25 m). Edellä esitetyt nykyiset vedenkorkeudet perustuvat arvioihin. Hajanaisten vedenkorkeushavaintojen perusteella todelliset muutokset lienevät vielä vähäisempiä, sillä esimerkiksi vuonna 1999 tehdyissä havainnoissa vedenkorkeus ei alittanut kertaakaan tasoa N 60 + 147,62 m. Padon maisemoinnin osalta hakija on katsonut, ettei kivien sijoittaminen padon yläpuolelle ole tarpeen. Patopaikka sijaitsee välittömästi kivisen koskijakson yläpuolella. Suunniteltu pato maisemoituu nykyiseen olosuhteisiin nähden varsin luonnonmukaisesti muodostaen hieman aikaisempaa korkeamman koskenniskan. Pato on mitoitettu siten, että koko padon harja on vedenpinnan alapuolella keskialivirtaamatilassa (MNW = N 60 + 147,75 m). Hakemussuunnitelmassa esitetty padon tyyppipoikkileikkauskuva antaa jossain määrin virheellisen käsityksen padosta, sillä padon verhousmateriaalina ei ole tarkoitus käyttää halkaisijaltaan saman kokoista kiveä. Käytännössä raekoko vaihtelee, jolloin padon alapuolisessa luiskassa on keskivirtaamaa pienemmissä virtaamatilanteissa vedenpinnan yläpuolelle yltäviä kiviä ja lohkareita. Lohkareiden sijoittamisen tavoitteena on tehdä rakenteesta luonnonmukaisemman näköinen ja samalla muodostaa kaloille hidasvirtauksisia alueita. 16 3. AA ja BB Hakija on todennut, että vettymiskorvaukset on laskettu keskivedenkorkeuden muutosten perusteella vesilain mukaisesti. Vettyvän alueen kasvupaikkatyypin on arvioinut Kainuun metsäkeskuksen metsätalousasiantuntijat. Vettyvän alueen pinta-alamääritykset perustuvat senttimetritarkalla RTKGPS -laitteella tehtyihin mittauksiin ja yksikköhinnat perustuvat hakemussuunnitelmassa esitetysti Maataloustuottajien keskusliitto ry:n, Kalatalouden keskusliitto ry:n ja Metsähallituksen väliseen sopimukseen vahinkojen ja haittojen korvaamisesta Iijoen vesistöalueella. Kyseinen sopimus on ollut pohjana myös useissa muissa Iijoen vesistöalueella tehdyissä vastaavissa vesistöhankkeissa. Pohjapadon alle jäävästä alueesta ja tarvittavasta työalueesta esitetty pysyvän käyttöoikeuden korvausesitys on laskettu kasvupaikkatyypin perusteella määritetyn maapohjan arvon ja arvioidun puuston arvon perusteella. Maapohja on esitetty korvattavaksi vesilain mukaisesti 1,5 -kertaisena. Hakija on todennut, että hankkeessa on lähdetty siitä, että uiton perkauksen aiheuttama keskivedenkorkeuden lasku ei ole aiheuttanut tilojen rajojen muutoksia, vaan rantakiinteistöjen ja yhteisen vesialueen raja kulkee ennen perkausta vallinneen keskivedenkorkeuden mukaisen rantaviivan kohdalla. Koska Tenämäjärven keskivedenkorkeuden on arvioitu laskeneen perkauksien seurauksena 0,3 m ja nyt keskivedenkorkeutta nostetaan 0,2 m, ei rantakiinteistöjen omistajien maa-alueita jää pysyvästi veden
alle, eikä siten myöskään muodostu korvattavia edunmenetyksiä näiltä osin. Puuston odotusarvon väheneminen on otettu huomioon vettymisvahinkokorvausesityksessä. Hanke ei nosta ylimpiä tulvavedenkorkeuksia, joten rantasaunan siirtämiseen ei ole tarvetta. Hakijan näkemyksen mukaan toimenpide ei myöskään heikennä kiinteistön kokonaisarvoa. Hankkeesta ei hakijan käsityksen mukaan aiheudu rantakiinteistölle esitetyn vettymishaitan lisäksi muita korvattavia haittoja. Mikäli ennakoimattomia haittoja ilmenee, on hakija niistä vesilain mukaisesti vastuussa. 17 4. CC Hakija on katsonut, että muistuttajan esittämä vaatimus ei liity Tenämäjärven vedenkorkeuden nostoon. 5. DD:n kuolinpesä / EE Hakija on katsonut, että Tenämäjärven vedenkorkeuden määräävä poikkileikkaus on sijainnut ennen perkauksia koskenniskassa hakemuksen mukaisessa patopaikassa. Joissakin virtaamatilanteissa myös Martinvirta vaikuttaa vedenkorkeuteen muutamia senttimetrejä. Nykyiseen patopaikkaan päädyttiin muun muassa sen vuoksi, että Martinvirrassa pato vaikeuttaisi vesiliikennettä oleellisesti. Korvauksiin liittyvien vaatimusten osalta hakija on viitannut edellä 3. AA:n ja BB:n vaatimuksista vastattuun. Hakija on katsonut, ettei pohjapadon rakentaminen turmele koskea tai vaikuta sen matkailulliseen merkitykseen. Järven alapuolinen koskiosuus on kunnostettu Kainuun ympäristökeskuksen toimesta aiemmin. 6. FF ja GG Hakija on todennut, että muistuttajien ilmoittama keskivedenkorkeustaso + 147,80 m on sama kuin arvioitu nykyinen keskivedenkorkeus. Korvausvaatimuksen osalta hakija on viitannut edellä 3. AA:n ja BB:n vaatimuksista vastattuun. 7. HH Hakija on todennut, että vettymisastetta on tarkasteltu siten, että vettymishaitan on ajateltu olevan lineaarinen korkeusaseman suhteen. Tämän perusteella on tarkasteltu eri alueiden suhteellista vettymisen lisäystä. Kyseinen tapa on yleisesti käytössä oleva. Uusien vettyvien alueiden ja lisävettyvien alueiden arvon korvaamista 100 %:lla ei voida pitää perusteltuna. Hakija on katsonut, että 0,2 metrin keskivedenkorkeuden noston vuoksi ei rumpujen siirto ole tarpeen. Mikäli ennakoimattomia haittoja muodostuu, on hakija kuitenkin niistä vastuussa.
18 Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen vastaselitys Ympäristölupavirasto on 24.11.2004 varannut Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle tilaisuuden antaa vastaselityksensä hakijan selityksen johdosta. Työvoima- ja elinkeinokeskus on 23.12.2004 ympäristölupavirastoon toimittamassaan vastaselityksessä todennut hakijan antaneen selityksessään hankkeen kalataloudellisten vaikutusten arvioimisen kannalta olennaisia lisätietoja. Padon ylä- ja alapuolisen vedenpinnan korkeusero jää vähäiseksi eivätkä virtausnopeudet padolla nouse haitallisen suuriksi ja rakenteessa on tarkoitus käyttää myös isompia kiviä/lohkareita. Työvoima- ja elinkeinokeskus on edelleen katsonut, että keinotekoisen kosken rakentaminen on maisemallisesti paras ratkaisu, mikä ei kuitenkaan ole yleisen kalatalousedun näkökulmasta keskeinen arviointiperuste. Suunnitellun pohjapadon harja on lisäksi enimmäkseen vedenpinnan alapuolella, mikä vähentää maisemahaittaa. Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut esitettyjen lisäselvitysten perusteella, että lupa pohjapadon rakentamiseen voidaan myöntää. Padon alaluiskaan on sijoitettava virtausnopeutta hidastavia kiviä kalojen nousumahdollisuuden varmistamiseksi. Tarkastus Ympäristölupavirasto on 28.6.2005 toimittanut asiassa tarkastuksen, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin. Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U KÄSITTELYRATKAISU 4. CC:n uittokanavaa koskeva korvausvaatimus jätetään tutkimatta. PÄÄASIARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Kainuun ympäristökeskukselle luvan Tenämäjärven kunnostamiseen ja Tenämäjärven keskivedenkorkeuden korottamiseen suunnilleen korkeuteen N 60 + 148,00 m rakentamalla ympäristölupavirastoon toimitetun suunnitelman mukainen pohjapato Tenämäjärven luusuasta noin 800 metrin päähän Tenämänkoskeen Puolangan kunnassa. Vedenkorkeuden nostamisesta aiheutuvista vettymisvahingoista ympäristölupavirasto määrää luvan saajan suorittamaan päätöksen liitteestä 2 ilmenevät korvaukset. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan jäljempää ilmenevä ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempää ilmeneviä lupamääräyksiä.
19 KÄYTTÖOIKEUTTA KOSKEVA RATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää pysyvän käyttöoikeuden niihin pohjapadon alle jääviin alueisiin, joihin luvan saajalla ei ole oikeutta. Käyttöoikeus kohdistuu Suolijärven osakaskunnan omistamaan 0,11 ha:n suuruiseen osaan yhteisestä vesialueesta RN:o 876:6:0 sekä 0,09 ha:n suuruiseen maaalueeseen tilasta Kivelä RN:o 9:4 ja 0,075 ha:n suuruiseen maa-alueeseen tilasta Koskenkorva RN:o 7:3 Puolangan kunnan Suolijärven kylässä. Luvan saajalle myönnetään lisäksi pysyvä käyttöoikeus hanketta varten tarvittavaan vedenkorkeuden nostamisen seurauksena pysyvästi veden alle jäävään yhteensä 4,6 ha:n suuruiseen Suolijärven osakaskunnalle kuuluvaan vesijättöalueeseen RN:o 876:6:0. Käyttöoikeuden myöntämisestä määrätään tämän päätöksen liitteestä 2 ilmenevät korvaukset. Käyttöoikeuden myöntämisestä ympäristölupavirasto tekee ilmoituksen Kainuun-Koillismaan maanmittaustoimistolle tämän päätöksen saatua lainvoiman. LUPAMÄÄRÄYKSET Rakenteita koskevat määräykset 1. Pohjapato on rakennettava hakemuksen liitteenä 5 olevan sijaintikartan "Tenämäjärven pohjapato, Puolanka" MK 1:10 000 osoittamaan paikkaan liitteenä 7 olevan piirustuksen "Tenämäjärven pohjapato, Puolanka, asemapiirros" MK 1:500, liitteenä 8 olevan piirustuksen "Tenämäjärven pohjapato, Puolanka, pohjapadon pituusleikkaus" MK 1:100 ja liitteenä 9 olevan piirustuksen "Tenämäjärven pohjapato, Puolanka, pohjapadon poikkileikkaus" MK 1:50 mukaisesti sekä hakemuksesta muutoin ilmenevällä tavalla. 2. Pohjapadon keskellä olevan alivirtaama-aukon leveys on 2,5 m ja korkeus N 60 + 147,10 m. Aukon reunoilla pohjapadon harjan korkeus on N 60 + 147,65 m. Pohjapadon yläluiskan kaltevuus on 1:2 ja alaluiskan kaltevuus 1:10. Padon alaluiskaan on sijoitettava virtausnopeutta hidastavia kiviä kalojen nousumahdollisuuden varmistamiseksi. 3. Kaikki korkeudet on sidottava N 60 -korkeusjärjestelmään. Rakentamisaika 4. Rakennustyöt on tehtävä kolmen (3) vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Työnaikaisten haittojen minimointi 5. Rakennustyöt on suoritettava niin ja sellaisena aikana, ettei siitä aiheudu sellaista vahingollista seurausta, joka kohtuullisin kustannuksin on vältettävissä. Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei työn aikana vesistön käyttöä vaikeuteta enempää, kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Luvan saajan on töitä suorittaessaan huolehdittava siitä,
ettei työalueella olevia toisten omistamia rakenteita tai laitteita vahingoiteta. Työstä aiheutuvat välittömästi ilmenevät vahingot on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle. 20 Viimeistelytyöt 6. Luvan saajan on poistettava vesistöstä ja sen rannoilta rakennusjätteet ja huolehdittava työn muidenkin jälkien siistimisestä. Veden alle jäävältä alueelta on raivattava puut ja pensaat. Tarkkailumääräys 7. Vedenkorkeuden tarkkailua varten on pohjapadon yläpuolelle helposti luettavaan paikkaan asetettava senttimetrijaotuksella varustettu vedenkorkeusasteikko, johon on selvästi merkittävä korkeus N 60 + 148,00 m. Kunnossapito 8. Luvan saajan on pidettävä pohjapato ja vedenkorkeusasteikko lupapäätöksen edellyttämässä kunnossa. Aloittamis- ja valmistumisilmoitus 9. Luvan saajan on ennakolta ilmoitettava työn aloittamisesta Kainuun ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluosastolle ja Puolangan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 10. Työn valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle ja Kainuun ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluosastolle kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa työn päättymisestä lukien. KORVAUSMÄÄRÄYS Ympäristölupavirasto määrää kertakaikkiset korvaukset oikeudesta ottaa pysyvään käyttöön padon rakentamista varten tarvittavat alueet. Ympäristölupavirasto velvoittaa lisäksi luvan saajan maksamaan kertakaikkiset korvaukset hankkeen seurauksena veden alle jäävistä ja vettyvistä maa-alueista. Korvausmääräykset ovat päätöksen liitteenä 2. OHJAUS Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä aiheutuu sellainen vahinko, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole ennakoitu ja josta luvan saaja on vesilain säännösten nojalla vastuussa, voidaan korvausta tämän päätöksen lainvoiman estämättä vaatia ympäristölupavirastoon toimitettavalla hakemuksella.
21 RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisun perustelut CC:n vaatimus ei kuulu tähän asiaan, minkä vuoksi se on jätetty tutkimatta. Edelleen ympäristölupavirasto toteaa, että vesioikeuden päätöksellä 4.3.1987 nro 2/87/III sellaisena, kuin se on vesiylioikeuden 30.11.1990 antamalla päätöksellä muutettuna voimassa, on CC:n Suolikosken oikaisuuomaa koskevat vaatimukset lainvoimaisesti ratkaistu, eikä niitä tämänkään vuoksi voida uudestaan tutkia. Pääasiaratkaisun perustelut Kainuun ympäristökeskus on vesioikeuden 28.2.2000 antamalla päätöksellä nro 16/00/2 sellaisena, kuin se on korkeimman hallinto-oikeuden 2.7.2003 antamalla päätöksellä muutettuna voimassa, velvoitettu hakemaan Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta lupaa Tenämäjärven vedenkorkeuden korottamiseen uittoa edeltävällä tasolle joko rakentamalla pohjapato, kiveämällä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Velvoite on annettu vesilain 5 luvun 30 :n 3 momentin perusteella ja korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei mainitun pykälän mukainen velvollisuus riipu vesilain 11 luvun säännöksistä. Tenämäjärven kunnostaminen nostamalla sen vedenkorkeutta ei vaaranna yleistä terveydentilaa tai aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka huononna suuresti paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Palauttamalla olosuhteet suunnilleen entiselleen hankkeella poistetaan Näljängän vesistön uittoväylätöistä johtuvasta Tenämäjärven vedenkorkeuden alentumisesta aiheutuneet vahingot ja haitat ja parannetaan Tenämäjärven virkistyskäyttömahdollisuuksia. Hanke on näin ollen yleisen tarpeen vaatima. Ympäristölupavirasto katsoo, että hakemuksen mukainen pohjapatopaikka on maasto- ja karttatarkastuksen perusteella ollut Tenämäjärven vedenkorkeutta säätelevä kohta. Martinvirralla on ollut myös järven vedenkorkeuteen vaikuttava merkitys, mutta vain tulva-aikana. Tämän vuoksi lupa pohjapadon rakentamiseen myönnetään hakemuksen mukaiseen paikkaan. Pohjapadon rakentamisesta aiheutuu siitä huolimatta, että se suoritetaan vesilain 2 luvun 3 :n määräyksiä noudattaen, vesilain 2 luvun 6 :n 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Näin ollen luvan myöntämisen edellytyksiä on arvioitava vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentin perusteella. Tällä päätöksellä hakijalle myönnetään lupa nostaa Tenämäjärven keskivedenkorkeutta 0,20 metrillä tasoon N 60 + 148,00 m. Vedenkorkeuden korottamisesta koituu hyötyä järven rantaan ulottuville kiinteistöille vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääntymisenä ja rannan käytön helpottumisena sekä vesialueelle kalataloudellisena hyötynä. Hyödyn arvoksi arvioidaan noin 39 900 euroa. Edelleen hankkeesta koituu yleiseksi hyödyksi katsottavaa maisemallista hyötyä, jolle ei ole arvioitavissa rahallista arvoa. Padon rakentamisesta saattaa aiheutua paikallista veden samentumista, mutta haitta on kuitenkin vähäinen ja lyhytaikainen. Patoon rakennetaan alivirtaama-aukko kalojen kulun parantamiseksi. Näin ollen ympäristölupa-
virasto katsoo, ettei padon rakentamisesta aiheudu sanottavaa haittaa kalastolle. Hankkeesta aiheutuu haittaa ranta-alueille, koska vedenkorkeuden pysyvän korottamisen seurauksena alueita jää veden alle ja vettyy. Näin ollen luvan myöntämisen edellytyksiä vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentin mukaan harkittaessa otetaan muun ohella huomioon hakemuksessa arvioiduista vettymisvahingoista sekä käyttöoikeuksista suoritettavat korvaukset. Pohjapadon rakentamisen johdosta maa-alueita jää padon alle yhteensä 0,165 ha ja vesialueita 0,11 ha. Näiden alueiden käyttöoikeudesta määrätty vesilain 11 luvun 6 :n 1 momentin mukainen puolitoistakertainen korvaus on 468 euroa. Vedenkorkeuden noston johdosta maa-alueita jää veden alle yhteensä 4,6 ha. Näiden alueiden käyttöoikeudesta määrätty vesilain 11 luvun 6 :n 1 momentin mukainen puolitoistakertainen korvaus on 32,24 euroa. Luvan saajalle on myönnetty pysyvä käyttöoikeus pohjapadon rakenteen alle sekä veden alle jääviin alueisiin ja määrätty tämän päätöksen liitteen 2 mukaiset käyttöoikeuskorvaukset. Vedenkorkeuden nostamisen jälkeen vettymisvahinkoja aiheutuu yhteensä 41,21 ha:n suuruisella alueella. Vahinkojen määrä on yhteensä 8 210,91 euroa. Yhteensä käyttöoikeuksista ja vettymisvahingoista intressivertailussa huomioon otettavia korvauksia on siten 8 711,15 euroa. Hankkeesta saatava hyöty on siten siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentin edellytys luvan myöntämiseksi täyttyy. 22 Käyttöoikeuden myöntämisen perustelut Hakemussuunnitelman liitteenä 12 olevassa piirustuksessa MK 1:500 on esitetty pohjapatorakenteen alle jäävät maa- ja vesialueet. Hakemuksen täydennyksessä 13.8.2004 ja 16.8.2004 esitetyillä mittauksilla on määritelty hakemussuunnitelmassa esitetyn keskivedenkorkeuden mukaisen rantaviivan sijainti ja rantatilojen rajat 1:2 500 mittakaavassa oleville kartoille. Veden alle jäävät maa-alueet on mitattu syksyllä 2003 ja kesällä 2004 senttimetritarkan RTKGPS- ja takymetrilaitteiston avulla. Rantakiinteistöjen ja yhteisen vesialueen välistä rajaa ei ole koskaan mitattu. Raja on muodostettu isojaossa. Hakemuksessa on lähdetty siitä, että rantatilojen ja yhteisen vesialueen raja sijaitsee vesilain 1 luvun 6 :n mukaisesti korkeustasolla N 60 + 148,10 m, mikä on sama kuin suunnitelman lähtökohtana käytetty ennen uittoperkauksia vallinnut vedenkorkeus. Pysyvästi veden alle jäävä alue on kokonaisuudessaan Suolijärven osakaskunnalle kuuluvaa nykyistä vesijättöaluetta. Sanotut selvitykset ovat riittävän yksityiskohtaiset, jotta käyttöoikeuden myöntäminen voidaan ratkaista vesilain 2 luvun 7 :n 1 momentin mukaisesti, määrätä korvaukset pohjapatorakenteen sekä veden alle jäävien alueiden omistajille ja vesilain 21 luvun 8 :n 1 momentissa mainittujen ehtojen täyttyessä ilmoittaa hankkeen seurauksena veden alle jäävät toiselle kuuluvat alueet asianomaiselle kiinteistörekisterin pitäjälle merkinnän tekemiseksi kiinteistörekisteriin.
Vesilain 2 luvun 7 :n 1 momentissa tarkoitettuja alueita rakentamista varten ja alueita, jotka pysyvästi rakentamisen johdosta veden alle saatettuna tulevat vesialueiksi, on yhteensä 4,875 hehtaaria. Hanketta varten tarvittavista alueista hakija ei omista mitään, joten tarvittaviin muille kuuluviin maa-alueisiin ei voida myöntää käyttöoikeutta vesilain 2 luvun 7 :n 1 momentin nojalla. Näin ollen käyttöoikeus voidaan myöntää ainoastaan vesilain 2 luvun 8 :n perusteella, mikäli mainitun pykälän edellytykset täyttyvät. Koska pohjapadon rakentaminen ja Tenämäjärven vedenkorkeuden palauttaminen lähelle uittoa edeltänyttä tasoa on edellä pääasiaratkaisun perustelujen mukaan yleisen tarpeen vaatima, käyttöoikeus patorakenteen alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä pysyvästi veden alle jäävään maaalueeseen voidaan myöntää vesilain 2 luvun 8 :n nojalla. 23 Lupamääräysten perustelut Luvassa on annettu tavanomaiset määräykset rakentamisajasta, työaikaisten haittojen minimoinnista, viimeistelytöistä, kunnossapidosta sekä töiden aloittamis- ja valmistumisilmoituksesta. Vedenkorkeusasteikon asentaminen on tarpeen vedenkorkeuksien tarkkailemiseksi. Asteikkoon on tarpeen merkitä tavoitteellinen keskivedenkorkeus pohjapadon rakentamisen jälkeisten vedenkorkeuksien tarkkailemiseksi. Korvausten perustelut Luvan saaja on tehnyt korvausesityksen pohjapadon rakenteen ja pysyvästi veden alle jäävien alueiden osalta sekä vettymishaitoista. Ympäristölupavirasto hyväksyy Maataloustuottajien Keskusliitto ry:n, Kalatalouden Keskusliitto ry:n ja Metsähallituksen välisen Iijoen vesistöalueen vahinkojen ja haittojen korvaamista koskevan sopimuksen mukaiset ohjekorvaukset vahinkoarvion pohjaksi lukuun ottamatta tonttimaan yksikköhintaa, joksi ympäristölupavirasto katsoo 10 000 euroa/ha. Korvauksia määrättäessä kankaan arvona on käytetty arvoa 446,26 euroa/ha, korven arvona 318,83 euroa/ha, rämeen arvona 223,18 euroa/ha, peltomaan arvona 1 933,97 euroa/ha, kitumaan arvona 223,18 euroa/ha ja joutomaan arvona 42,48 euroa/ha. Pohjapatorakenteen sekä veden alle jäävien alueiden osalta korvaus määrätään vesilain 11 luvun 6 :n 1 momentin mukaisesti puolitoistakertaisesti korotettuna. Ympäristölupavirasto on hakemuksen liitteenä 17 olevan kuviokartan ja liitteenä 18 olevan kuvioluettelon perustella katsonut, että pohjapadon alle jäävä tilan Kivelä RN:o 9:4 alue on luokkaan metsämaa/kangas kuuluvaa ja korottanut korvausmäärän vastaamaan alueen laatua. Mikäli tilakohtainen korvaus on alle 10 euroa, korvaukseksi on määrätty 10 euroa. Metsä- ja joutomaiden kohdalla vettyvän alueen on katsottu ulottuvan tasolle tuleva keskivedenkorkeus + 0,9 m sekä pelto- ja tonttimaiden kohdalla tasolle tuleva vedenkorkeus + 1,2 m. Vahinkokerroin on laskettu maan suhteellisen arvon muutoksena, kun maan suhteelliseksi arvoksi nykyisessä ja tulevassa keskivedenkorkeuden mukaisessa tilanteessa oletetaan 0 % ja nykyisen ja tulevan vettymisvyöhykkeen ylärajalla 100 % maan täydestä arvosta.