Otteita 10-vuotishistoriikista, kirjoittaja tuntematon LIONS CLUB HAMINAN PERUSTAMINEN JA ENSIMMÄINEN TOIMINTAVUOSI Lionismin synty ja leviäminen K ansainvälinen lionsjärjestö nykyisessä muodossaan perustettiin Chicagossa pidetyssä kokouksessa kesäkuun 7 päivänä vuonna 1917. Lokakuun 9-10 päivinä samana vuonna Dallasin kaupungissa Teksasissa pidettyyn järjestön ensimmäiseen vuosikongressiin osallistui 23 klubia. Vuonna 1920 järjestö oli kaksinkertaistanut klubiensa määrän ja muodostunut kansainväliseksi. Sen klubeja oli perustettu Kanadaan. Vuoteen 1927 mennessä järjestö oli jo levittäytynyt maapallon vastakkaiselle puolelle asti, sillä mainittuna vuonna perustettiin ensimmäiset klubit Kiinaan. Vuoden 1927 puolivälissä klubien kokonaismäärä oli 1183. Suomen lionsjärjestö saavutti vuonna 1950 kanadalais-suomalaisen Arne Ritarin perustaessa Helsinki-Helsingfors klubin. Liikkeen leviäminen Suomessa ei aluksi ollut nopeata, sillä vasta kolme vuotta myöhemmin perustettiin toinen klubi Turkuun. Näihin aikoihin liike kuitenkin näyttää saaneen tuulta siipiensä alle. Klubeja alkoi kiihtyvällä vauhdilla syntyä eri puolille maata aluksi pääasiassa Lounais-Suomeen ja läntiselle rannikkoalueelle, mutta kohta myös muualle. Kymenlaakson ensimmäinen klubi perustettiin Karhulaan vuonna 1954 ja kohta perään muutamia kuukausia myöhemmin Kotkaan. Lions Club Hamina Haminaan lionstuulten ensimmäiset vihurit ehtivät kesävieraitten myötä kesällä 1954. Veli Erik Muurman, joka oli näytellyt johtavaa osaa jo perustettaessa Kotkan klubia, toi innostuksensa asiaan mukanaan saapuessaan jokakesäiseen kesänviettopaikkaansa Haminan Vuohisaareen. Täällä hän puhui asiasta ystävälleen ja läheiselle naapurilleen Misha Arhipoville, joka myös vähin erin alkoi lämmetä. He keskustelivat asiasta klubiin soveliaaksi katsottavien miesten kanssa yritellen virittää roihua palamaan. Varsinaisena sytykkeenä lienee kuitenkin ollut piirikuvernööri Paul Hjeltin kesäinen sukulaisvierailu Haminassa. Hänen toimestaan oli tällöin apteekkari Federleyn kotiin kutsuttu eräitä innostuneita mm. Misha Arhipov. Yhdessäolon seurauksena päätettiin pyytää soveliaiksi katsottuja jäsenkandidaatteja seura- 12
klubille keskustelemaan asiasta. Informaatiotilaisuus pidettiin 9. päivänä heinäkuuta ja siinä olivat saapuvilla piirikuvernööri Paul Hjelt Helsingistä, Kotkan klubin ensimmäinen presidentti E.A.Muurman sekä haminalaiset: Mikael Arhipov, Wilhelm Ollas, Risto Bergqvist, Kaarlo Saikkonen, Torsten Johansson, Jaakko Korjus, Erkki Vartiainen, Heikki Lankinen, Tauno Nikkinen, Antti Ojanen, Hannu Siirilä ja Aage Voigt. Mikael "Misha" Arhipov ja lady Kotja V eli Misha oli osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan Venäjän tsaarillisen armeijan upseerina kohoten everstin arvoon. Vallankumouksen puhjettua hän joutui poistumaan maasta. Emigranttina hän sitten harhaili Euroopassa, kunnes ankkuroitui Haminaan, jossa eli elämänsä loppuun asti. Voidaan sanoa, että veli Misha henkisesti kuului toiseen aikaan kuin se, mitä me toiset silloin elimme, mutta välittömyydellään ja innostuksellaan hänen onnistui luoda tekemisen ja yrittämisen tahto klubiveljiin. Etenkin juhlien järjestäjänä hän oli rutinoitu ja toi sodan jälkiseurausten rasittamaan harmaaseen arkeen tuulahduksen menneestä romanttisesta ajasta, ajasta, jolloin elämän sisältö oli paljon kevyempi kuin omamme. Hän oli tosi kavaljeeri, joka vielä vanhenevanakin osasi antaa arvon kauniimman sukupuolen viehätysvoimalle. Piirikuvernööri Paul Hjelt kertoili kansainvälisestä lionismista sekä liikkeen leviämisestä Suomeen. Kokous päätti perustaa lionsklubin Haminaan. Klubin presidentiksi pyydettiin Misha Arhipov ja sihteerin tehtäviä saatiin hoitamaan Risto Bergqvist. Toiminta tuntuu aluksi olleen hapuilevaa, kuten ilmenee Risto Bergqvistin 2.9.54. International Representative Hadar Wahrenbylle lähettämästä kirjeestä, jossa hän mm. sanoo: "En vielä ole voinut lähettää minkäänlaisia raportteja toiminnastamme asioiden ollessa keskeneräisinä, sillä meillä on tosin ollut monia hallituksen (väliaikainen) kokouksia, mutta varsinainen yleiskokous on vasta syyskuun 9. päivänä 1954, minkä jälkeen säännöt ja hallituksen kokoonpano sekä muut seikat lopullisesti selvennevät. Tämän jälkeen joko allekirjoittanut tai se henkilö, joka sihteeriksi valitaan voi vasta lähettää mainittuja selvityksiä." Elokuussa on todennäköisesti kuitenkin pidetty jonkinlainen yleinen kokouskin, jossa on keskusteltu klubin järjestäytymisestä ja valittu seitsemän uutta jäsentä klubiin: Boris Aladin, Kiril Aladin, 13
Nils Ekström, Toivo Hannila, Kalervo Heikkonen, Kaarlo Karjalainen ja Ilmari Sinisalo. Päätettiin myös klubikokousten pitämisestä kerran kuukaudessa joka kuukauden toisena torstaina Haminan Seurahuoneella. Päätös vuoroesitelmien pitämisestä on niinikään peräisin jo vuoden 1954 elokuun kokouksesta. Syyskuussa, kuten Bergqvist jo aikaisemmin siteeratussa kirjeessään Wahrenbylle mainitsee, pidettiin sitten klubin ensimmäinen yleinen kuukausikokous. Tässä kokouksessa valittiin hallitus ja klubivirkailijat, asetettiin erilaiset komiteat, keskusteltiin yhteistyöstä paikallisen rotaryklubin kanssa sekä Klubin ensimmäiseksi presidentiksi tuli jo aikaisemmin virkaa väliaikaisena hoitanut Mikael Arhipov lionsmerkin käyttämisestä ja aktiviteeteistä. Klubin jäsenmäärä oli tämän syyskuun kokouksen aikana 19. Klubin ensimmäiseksi presidentiksi tuli jo aikaisemmin virkaa väliaikaisena hoitanut Mikael Arhipov, I varapresidentiksi Kaarlo Karjalainen, II varapresidentiksi Tauno Nikkinen, sihteeriksi Risto Bergqvist ja rahastonhoitajaksi Kaarlo Saikkonen sekä muiksi klubivirkailijoiksi ja hallituksen jäseniksi Torsten Johansson, Jaakko Korjus, Toivo Hannila ja Heikki Lankinen. Komiteoita asetettiin kolme, nimittäin talouskomitea, perustamisjuhlakomitea ja jäsenkomitea. Talouskomiteaan tulivat, puheenjohtajaksi Kaarlo Saikkonen ja jäseniksi Heikki Lankinen ja Antti Ojanen. Perustamisjuhlakomiteaan valittiin puheenjohtajaksi Torsten Johansson sekä jäseniksi Toivo Hannila, Jaakko Korjus, Tauno Nikkinen, Aage Voigt ja Ilmari Sinisalo. Jäsenkomiteaan kuuluivat puheenjohtajana Tauno Nikkinen ja jäseninä Jaakko Korjus ja Aage Voigt. On huomionarvoista, että klubin perustamisen aikoihin sillä oli hyvä suhde ja kiinteä kosketus jo aikaisemmin paikkakunnalle perustettuun rotaryklubiin. Mitään arvovaltakysymyksiä tai kademieltä ei esiintynyt, vaan rotaryt näyttävät ilomielin ottaneen vastaan paikkakunnalle syntyneen kansainvälisen palvelujärjestön edustajan. Syksyllä 1954 he mm. ehdottivat yhteistoimintaa, jotta saataisiin paikkakunnalle palkatuksi englantilaissyntyinen englanninkielen opettaja. Lionsit puolestaan päättivät syyskuun kokouksessaan työskennellä yhdessä rotareiden kanssa "hyvien asioiden edistämiseksi Haminassa". Syyskuun kokuksessa 1954 määrättiin myös klubimerkin käyttö pakolliseksi klubin kokouksissa sekä muissakin klubin tilaisuuksissa. Puuttuvasta lionsmerkistä joutui maksamaan sakkoa. Tärkeimpänä aktiviteettina mainitaan veren luovutus paikalliselle sairaalalle, missä siitä oli suuri puute. Lokakuun kokouksessa klubiin valittiin entisten lisäksi kolme uutta jäsentä: Vilho Torvinen, Kauko Korjus ja Hemmo Alastalo, joten klubin jäsen- 14
määrä nousi 22:een. Uutena komiteana näki päivänvalon yhteiskuntapalvelukomitea, johon valittiin: Kalervo Heikkonen, Kaarlo Saikkonen ja Hannu Siirilä. Lokakuun kokoukseen mennessä myös arvoisat lionsladyt olivat tulleet kuvaan mukaan. He olivat tarjoutuneet avustamaan kokousten järjestelyssä ja muussa toiminnassa, minkä tarjouksen klubin hallitus oli käsitellyt ja kiitollisuudella hyväksynyt. On selvää, että koko toimintaa yhä hallitsevammin alkoi varjostaa lähestyvä... lion, joka esiintyy merkki ylösalaisin ennen klo 23 illalla maksaa sakkoa 200:- Charter-Fest. Juhlan järjestelyistä oli lokakuun kokouksessa pitkä keskustelu, jossa eräänä tärkeänä kysymyksenä oli esillä pukukysymys. Asiasta jopa äänestettiin ja päätökseksi tuli, että "tumma puku on sallittu, mutta juhlapuku toivottava". Mainitsen tämän vain siitä syystä, että tämä sama pukukysymys on myöhemminkin kummitellut useita kertoja erilaisia klubin tilaisuuksia järjestettäessä. Tässä "meetingissä" veli Kaarlo Karjalainen piti ensimmäisenä vuoroesitelmän käsitellen esityksessään Haminan vesikysymystä, joka jo pitkään oli ollut, ja on yhä edelleen ongelmallinen Marraskuun kokouksessa 11.11.54. hyväksyttiin sakkojen maksamista varten määräykset, joissa mm. sanottiin: * Lion, joka tulee klubin tilaisuuteen ilman lionsmerkkiä maksaa sakkoa 100:- * Lion, joka esiintyy merkki ylösalaisin ennen klo 23 illalla maksaa sakkoa 200:- * Lion, joka käyttää veljestä arvonimeä maksaa sakkoa 100:- ja * Lion, joka jää pois kuukausikokouksesta maksaa sakkoa 200:-. Marraskuun kokoukseen mennessa oli ensimmäinen klubista eroaminen merkitty aikakirjoihin. Veli Erkki Vartiainen oli siirtynyt asumaan Karhulaan ja erosi Haminan klubista. Charter Night lähestyi. Se lähestyi toivottuna ja odotettuna, mutta myös hiukan pelättynä. Juhlan onnistumiseksi puuhasi koko klubi. Yhdeksi ohjelmanumeroksi oli valittu vanhojen tanssien esitys. Niitä harjoitettiin veli Mishan ja hänen Katjarouvansa komennossa. Harjoituspaikaksi oli veli Kiril Aladin luovuttanut asuntonsa juhlavan salin, joka jo miljööllään suggeroi kaikki yrittämään parastaan "keisarien katseitten alla". Haminan Lions-klubin perustamisjuhla oli 27.11.1954. Se vietettiin Seurahuoneella. Juhlakokous, jossa perustamiskirja allekirjoitettiin pidettiin Marskinsalissa, muu juhla Seurahuoneen alasalissa. Juhla onnistui kaikin puolin hyvin. Juhlan keskeisenä henkilönä ja näkyvimpänä hahmona oli klubin presidentti Arhipov. Perustamiskirjan luovutti piirikuvernööri Paul Hjelt. Vieraita perustamisjuhlassa oli ainakin Kotkasta ja Imatralta, jonne myös kesän aikana oli perustettu klubi. Näin oli klubin toiminnan ensimmäinen jakso, perustamisjakso, päättynyt. Juhlavalot sammuivat ja ensimmäinen vuosirengas klubin elämänpuussa kasvoi umpeen. 15
16
Lionit perustamisjuhlassa: Tauno Nikkinen, Wilhelm Ollas, Kaarlo Saikkonen, Boris Aladin, Toivo Hannila, Aage Voigt, Heikki Lankinen, Risto Bergqvist, Mikael Arhipov, Nils Ekström, Antti G. Ojanen, Torsten Johansson, Kiril Aladin, Ilmari Sinisalo, Vilho Torvinen, Hemmo Alastalo, Hannu Siirilä, Kauko Korjus. Perustamiskokous pidettiin Seurahuoneen Marskinsalissa...... ja iltajuhla Seurahuoneen pääsalissa 17
Noita vuosirenkaita on nyt kertynyt päällekkäin jo kymmenen kappaletta, toiset lihavia aurinkoisen, suotuisan vuoden kasvattamia, toiset laihoja epäedullisten säiden aiheuttamia. Puu jatkaa kasvamistaan. Vuosirengas liittyy vuosirenkaaseen ja kello pätkii aikaa. Se mikä eilen oli tulevaisuutta, on tänään nykyisyyttä ja huomenna se jo kuuluu menneisyyteen. Ajan virta vierii pysähtymättä eteenpäin. Juhlakokouksen puheenjohtaja Misha Arhipov Aika vuoden 1955 alusta eteenpäin Edellä on tapahtumia käsitelty kronologisessa järjestyksessä, mutta tästä eteenpäin on tyydyttävä esittämään vain pääpiirteet ja yleiset suuntaviivat. Klubin jäsenmäärä oli perustamisjuhlan aikoihin 22, kuten aikaisemmin jo on tullut mainituksi. Kohta tämän jälkeen joutui useita jäseniä eroamaan toiselle paikkakunnalle siirtymisen vuoksi tai muista syistä, mutta aina valittiin uusia jäseniä, joten jäsenmäärä ei päässyt laskemaan. Se päinvastoin nousi hiljalleen ja oli vuoden 1964 eli alkaneen toimintakauden syyskuussa 33. Tätä nykyisin saavutettua jäsenmäärää voidaan meidän oloissamme pitää optimina, sillä kovin suurta jäsenmäärää oi ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi. Suuri osa jäsenistöä on peräsisin klubin ensimmäisiltä toimintavuosilta, mutta paljon on ollut myös veren vaihtoa. Olemme löytäneet uusia jäseniä sekä omalta paikkakunnalta että saaneet siirtojäseniä toisten lionsklubien paikkakunnalle muuttaneista jäsenistä. Lionit tunnetaan ja arvostetaan kaikkialla maailmassa heidän suorittamiensa aktiviteettien perusteella. Vaikka ei olekaan asiallista ruveta leventelemään kaikella sillä, mitä vuosien saatossa olemme aikaan saaneet, lienee kuitenkin muutama yleinen maininta paikallaan. Varojenkeräysaktiviteetit Palvelu- ja avustustoimintamme rahoittamiseen olemme keränneet varoja järjestämällä erilaisia tilaisuuksia. Toiminnan alkuvuosina saimme pääosan tuloista yleisöjuhlien järjestämisestä. DG Paul Hjelt luovuttaa perustamiskirjan 18
LC Haminan perustamiskirja 19
Vuoden 1955 huhtikuussa järjestettiin mm. musiikki- ja baletti-ilta Haminan Keskuskansakoululla, missä oli esiintymässä mm. oopperan baletin eräs kuuluisimmista jäsenistä, Margaretha von Bahr. Samoin järjestettiin maaliskuussa seuraavana vuonna yleisöjuhla RUK:n maneesissa. Tästä juhlasta toivottiin paljon, olihan esiintyjien joukossa tuohon aikaan kassamagneettina tunnettu Tapio Rautavaara, mutta juhlan järjestämisen aikoihin maassa puhjennut yleislakko ja sen aiheuttamat liikennevaikeudet kuitenkin aiheuttivat sen, että juhlan tuotto ei muodostunut odotetun suuruiseksi. Maksaneita katselijoita oli vain 400. Eri vuosina on Seurahuoneella järjestetty Vapun vastaanottajaisia, joiden tuotto on muodostunut hyväksi. Vuoden 1961 kevättalvella ja keväällä kerättiin sekä klubin jäsenten keskuudesta että liikkeistä ja yksityisiltä henkilöiltä joko lahjoituksina tai pientä maksua vastaan tavaroita myytäväksi huutokaupalla. Sekä klubiveljet että klubin ulkopuoliset suhtautuivat asiaan myötämielisesti joskus jopa liikuttavalla auliudella ja tavaraa kertyi paljon. Itse huutokauppatilaisuudet, joita pidettiin parikin, eivät tuottaneet aivan laskettua tulosta. Vuoden 1962 lokakuun markkinoilla myytiin ensimmäisen kerran grillattuja herkkubroilereita ja tästä kaupasta saatu tulos ylitti odotukset. Broilereiden myyntiä on sittemmin jatkettu sekä vuonna 1963 että tämän vuoden syysmarkkinoilla ja tuotto on vuosi vuodelta vain parantunut. Voidaanpa melkein sanoa että valkoisiin takkeihin pukeutuneet lionsveljet paistejaan kääntämässä kuuluvat jo nykyisin oleellisena osana Haminan markkinakuvaan. Mainittujen tilaisuuksien lisäksi on ollut naamiaisia, yleisöjuhlia, konsertteja, teatteri-iltoja, huutokauppoja jne. Olemme myös panneet toimeen useita kirja- ja vaatekeräyksiä, niinikään on kerätty paperia, jalkineita, aikakauslehtiä ja urheiluvälineitä. Ensimmäisen toimintavuoden kirjakeräyksen tuotto, 230 teosta, luovutettiin kokonaisuudessaan Haminan sairaalalle Palvelu- ja avustustoimintamme rahoittamiseen olemme keränneet varoja järjestämällä erilaisia tilaisuuksia. ja seuraavana vuonna varuskuntasairaalalle. Aikakauslehtiä on viety Haminan sataman lukusaliin. Kelkat, sukset, luistimet ja muut urheiluvälineet on annettu Haminan lastenkotiin. Klubillamme ei ole ennen vuotta 1963 ollut varsinaista katastrofirahastoa, kuten useilla muilla klubeilla, mutta kuitenkin olemme onnettomuustapauksissa ja vastaavissa pikaista apua kaipaavissa tilanteissa pyrkineet tukemaan tukalaan asemaan joutuneita. Ladylionit Tässä yhteydessä on sopiva tilaisuus muistaa ladylioneita ja välittää heille lämmin ja sydämestä lähtevä kiitos kai- 20
kesta siitä, mitä he ovat klubimme tukemiseksi tehneet. He tulivat toimintaan mukaan jo aivan alkuvaiheissa ja ovat sen jälkeen kulkeneet varjona rinnallamme kuten kelpo elämäntovereiden tuleekin. He ovat enimmäkseen työskennelleet hiljaisuudessa ja sitten vain luovuttaneet työnsä tulokset klubin käytettäväksi. Tällä tavoin on saatu ehkä tuhansiin markkoihin nouseva summa avustustarkoituksiin käytettäväksi. Tämä summa on kuitenkin vain kahvirahoja, jotka he ovat keränneet täysin meidän tietämättämme ja...kiitos kaikesta siitä, mitä he ovat klubimme tukemiseksi tehneet. omassa keskuudessaan, eikä tähän sisälly heidän suurin, tosin lionsveljien tuella järjestetty yrityksensä, loppiaisaaton tilaisuudet Seurahuoneella. Ne ovat olleet tapaus Haminan historiassa. Näitä tilaisuuksia on pidetty vuodesta 1960 lähtien. Ensimmäinen "Kivikaudesta Nykyaikaan" pukuesittely pidettiin poikkeuksellisesti 12.3.1960, mutta myöhemmät tilaisuudet ovat kaikki olleet loppiaisaattona 5.1. Näiden tilaisuuksien tuotto on ollut poikkeuksetta hyvä ja tuottanut tuhansia markkoja klubin kassaan. Klubimme viimeisimpään suurtempaukseen, broilereiden myyntiin, ladymme ovat osallistuneet myyjättärien vaativassa osassa ja uskallanpa väittää, että suuri osa menestyksestä on laskettava heidän naisellisen viehätysvoimansa tiliin. Tämän kaiken he ovat tehneet kiitostam- me odottamatta, mutta syyllistyisimme anteeksiantamattomaan laiminlyöntiin ellemme edes pyrkisi osoittamaan kiitollisuuttamme siitä, että he ovat arvostaneet työtämme ja halunneet meidän kauttamme itse näkymättöminä pysyen tyydyttää auttamishaluaan. Vuoroesitelmät Klubissamme tehtiin jo perustamisvuoden elokuussa päätös vuoroesitelmien pidosta. Kaarlo Karjalaisen lokakuun kokouksessa pidettyä esitelmän, on niitä senjälkeen kukin vuorollaan pitänyt. Tosin jonkinlaista pinnaushalua on esiintynyt silloin tällöin joidenkin veljien kohdalla, mutta toiset sensijaan ovat nöyrästi täyttäneet velvollisuutensa ja muutamat ovat jo ehtineet kolmeenkin vuoroesitykseen. Aiheet ovat olleet vaihtelevia ja pääasiassa kukin on pyrkinyt valottamaan omaa arkipäiväammattiaan lähellä olevaa asiaa. Myös matkakertomuksia on esiintynyt vuoroesitelminä. Matkakertomuksia on sen lisäksi saatu ylimääräisinä esityksinä miltei aina, kun joku veljistä on ollut tilaisuudessa jonkun merkittävän matkan tekemään. Esitelmien johdosta on keskusteltu. Tulkoon tässä myös mainituksi 50-luvun loppuvuosina suoritettu kokeilu lyhyillä ajankohtaisilla puheenvuoroilla. Nämä olivat korkeintaan 2-3 minuuttia kestäviä esityksiä päivän puheenaiheista, joita joku veljistä piti ja joista sitten yleisesti keskusteltiin. Ajatus oli hyvä ja innostusta riitti, mutta sitten asia kuitenkin unohtui eikä tällaisia puheenvuoroja ole enää viime vuosina esitetty. Yleisesti 21
voidaan sanoa, että esitykset olkootpa mitä laatua tahansa, ovat vaikuttaneet hedelmällisesti klubielämään. Paitsi sitä, että ne ovat kehittäneet itse esitelmöitsijää, ne ovat avartaneet myöskin kuulijoiden eri ammattien ja elämänalojen tuntemusta sekä siten kasvattaneet heitä ihmisinä ja kansalaisina ja opettaneet heitä tuntemaan ja arvostamaan kanssaihmisiään. Samaan suuntaan ovat vaikuttaneet klubin puitteissa tehdyt tutustumiskäynnit laitoksiin ja tehtaisiin. Näistä muistuu mieleen vuoden 1958 helmikuussa tehty matka Helsinkiin, jossa vierailtiin maamme molempien suurimpien liikepankkien pääkonttoreissa sekä Sinebrychoffin tehdaslaitoksissa. Tähän matkaan osallistui lähes parikymmentä veljeä. Veljien keskeinen yhteydenpito ei ole rajoittunut pelkästään virallisiin kokouksiin, vaan niiden lisäksi meillä on ollut epävirallinen kokous joka kuukauden neljäs torstai, jolloin on kokoonnuttu Haminan seuraklubille syömään yhteinen lounas ja keskustelemaan päivän tapahtumista. Päätös näiden kokousten pitämisestä tehtiin marraskuun kokouksessa 1957. Kesällä 1956 veljet perheineen tekivät yhteisen saarimatkan Tammioon ja Kukioon sekä kesällä 1957 yhteisen saunamatkan silloisen presidentin, Heikki Lankisen kesäasunnolle Vilniemelle. Lukuisia muitakin yhteisiä retkiä ja tilaisuuksia on ollut varsinkin kesäaikana. Oman lukunsa muodostavat rapukestit, joita on vietetty kaiketikin vuodesta 1956 lähtien. Ne on pidetty täydenkuun aikana elokuussa. Tapahtumapaikkana oli aluksi pursiseuran maja, mutta vuodesta 1959 lähtien veli Kullervo Laurell ja hänen Elli-rouvansa ovat luovuttaneet Tavastsaaren kesäasuntonsa veljien käyttöön. Tilaisuudet ovat aina olleet ratkiriemullisia, vaikka seuraava päivä ei sitä kaikkien kohdalla ehkä ole ollutkaan. Lionsklubin menestyksellisen toiminnan ehdoton edellytys on, että klubissa vallitsee oikea henki. Se on kaiken pohja ja perustus, joka ei saa pettää. Jos keskinäinen luottamus puuttuu ja klubi on epäyhtenäinen, emme voi odottaa toiminnastamme tuloksia. Meidän ei välttämättä tarvitse ajatella kaikista asioista samalla tavalla, mutta meidän on mielipide-eroista huolimatta kyettävä näkemään toiminnan päämäärä kirkkaana. Lionsjärjestö on palvelujärjestö, joka yhteisen päämäärän saavuttamiseksi yhdistää veljespiiriksi hyvinkin erilaisen elämänkatsomuksen omaavia ihmisiä, joiden tavoitteet voivat olla jopa vastakkaisia tai ainakin eri suuntiin meneviä, mutta siitä huolimatta meidän on pystyttävä kunnioittamaan ja antamaan arvoa toisillemme. Meidän on pystyttävä unohtamaan itsemme ja asettamaan yhteinen hyvä oman edun edelle toimiessamme Lions-järjestön jäseninä. Kun ajattelemme aikaa taaksepäin ja koetamme verrata toisiinsa sitä, mitä olemme lioneina antaneet ja mitä olemme saaneet, toteamme hämmästyen, että tulopuoli on suurempi kuin menopuoli, me olemme saaneet enemmän kuin olemme antaneet. Vai, olisitko, veljeni, valmis vaihtamaan pois ne kokemukset, tyydytyksen tunteet ja ilon, jotka Sinulla lionina ovat olleet sitä pientä vaivannäköä vastaan, mitä Sinulta on vaadittu klubin piirissä toimiessasi? 22
Soi, laulu Leijonain Suomen Lions-liiton virallinen marssi (Sanat: Toivo Lyy) S oi laulu Leijonain, soi raikuen, taa merten, mannerten vie kaikkialle veljesviesti! Maan mahti voimakkain on yhteistyö, maan onni varma vain, kun miehet, kansat veljenkättä lyö. Nyt työhön Leijonat, jok ainut mies! Niin riennä Lions-ties ja kaikkialla auta, nosta! Lie esteet ankarat, lie raskaat tiet. Kun uskot, uskallat, niin ihmisyyttä eespäin mittas viet. Klubikokoukset aloitetaan Leijonamarssilla. Aluksi se laulettiin Ankkurit ylös sävelmin mutta 1974 jälkeen PDG Antti G. Ojasen aloitteesta Heikki Aaltoilan sävellyksenä. 23
Vuosijuhlissa on pidetty perinteinen puhe naiselle. Ohessa arkistolöytö, kirjoittaja ja vuosiluku tuntemattomia. Puhe Naiselle M itä olisikaan elämä ilman sinua, nainen? Vai olisiko sitä ollenkaan? Tuskinpa vain. Naiselle pidettyjen puheiden määrä on suuri ja niiden muodot moninaiset, aivan kuten Sinunkin Nainen. On puhdasmuotoisia, linjakkaita ja suoraviivaisia puheita, aivan niin kuin naistakin. On puheita, joita pidetään - ja kuunnellaan hymyhuulin, mutta muista Nainen: Kun sinä hymyilet miehellesi, teet hänet onnelliseksi, mutta jos hymyilet etupäässä muille miehille, teet omastasi filosofin tai sitten jotain muuta. Joka tapauksessa teet hänestä jotakin. Vanha vertaus sanoo että nainen on kuin kukka. Ensin viaton kuin valkea Maarianlilja (Lilium Candidum), sitten tiikerililja (Lilium Tigrinum). Joskus tuoksuva kuin hajuherne, kts nätkelmä (Lathyrus Odoratus). Toisinaan kiinni tarttuva kuin takiainen (Arctium Tomentosum), ja kun yrität päästä vapaaksi, huutaa kuin sireeni (Syringa Vulgaris). Joku on ohut kuin elämänlanka (Ipomoea Purpurea), ja jonkun näkee kapakassa rentona kuin humalavieras (Cucuta Europaea). Jos nyt unohtaisimme sen että naiset ja kukat tulevat miehille joskus kovin kalliiksi, on heille yhtäläistä vielä se, että molemmat rupeavat aikanaan nuokkumaan, ja lakastuvat lopuksi kokonaan. Niin käy muuten miehellekin. Kaikesta tästä huolimatta uskon että veljet ovat kanssani samaa mieltä siitä. että nainen tosiaan on kuin kukka, kuin ruusu. Metsäruusu (Rosa Majalis), tai valkea Juhannusruusu (Rosa Pimpinellifolia), jonka piikit joskus pistävät, mutta jota ilman elämä ei olisi elämisen arvoista. Siis veljet: Kohottakaamme ruusuisten Ladyjemme malja. 24