KANSALLISEN TURVALLISUUDEN AJATUSMYLLY

Sarja B 2010/1 Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta KANSALLISEN TURVALLISUUDEN AJATUSMYLLY

Sarja B 2010/1 Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta KANSALLISEN TURVALLISUUDEN AJATUSMYLLY Helsinki 2010

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta (MATINE) Försvarets vetenskapliga delegation (MATINE) Scientific Advisory Board for Defence Fabianinkatu 2 PL 919, 00131 Helsinki www.mil.fi/matine ISBN 978-951-25-2083-1 (PDF) ISSN 1797-3457 (Verkkojulkaisu) Helsinki 2010

MAANPUOLUSTUKSEN TIETEELLINEN NEUVOTTELUKUNTA KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Kansallisen turvallisuuden ajatusmylly Tekijät Toimittajat: Kati Vuorenvirta, Pekka Appelqvist ja Markku Mesilaakso Julkaisun laji tiivistelmäraportti Julkaisun päivämäärä 25.01.2010 Hankkeen numero Hankkeen raportin päivämäärä Tiivistelmä Tämä kooste käsittää Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) organisaation asiantuntijoilta vuosina 2008-2009 kerättyjä ajatuksia, arvioita, ennusteita, väitteitä, olettamuksia, visioita, mielipiteitä tai näkemyksiä siitä, mitkä asiat vaikuttavat Suomen kansalliseen turvallisuuteen tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana (aikajänne 5-15 vuotta). Kirjoitusten tarkoituksena on ollut hyödyntää uudella tavalla erityisesti MATINEn jaostojen think-tank -roolia. Tämän koosteen tuottaminen on entisestään lisännyt syvällistä substanssikeskustelua MATINEn jaostoissa, joiden jäsenistö edustaa monialaista, kansallisen turvallisuuden näkökulmasta tärkeätä asiantuntemusta tutkimuksen ja sen soveltamisen alueilla. Yksi tämän koosteen tavoitteista onkin herättää ajatuksia ja keskustelua monialaisesta turvallisuuden kentästä laajemmin niin hallinnonalojen kuin tutkijoiden keskuudessa. Yhdistämällä voimavarat yli hallinnonalojen rajojen voidaan parhaiten toteuttaa kansallista turvallisuuttamme kehittäviä tutkimushankkeita myös linjassa mm. Euroopan unionin turvallisuustutkimuksen tavoitteiden kanssa. Erityisen tärkeää on osallistua EU:n sekä Suomen kansallisen turvallisuuden tavoitteiden asettamiseen valtionhallinnon ja päättäjien tasolla. Tutkimuksen ja siihen perustuvan päätöksenteon tulee olla yksi keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki MATINEn organisaatiossa prosessin pohjalta syntyneet kirjoitukset ovat tässä nähtävillänne. Näemme tärkeimmäksi kirjoituksen viestin, sisällön, ei sen muotoa tai pituutta. Kirjoitukset määriteltiin alun pitäen julkisiksi. Ymmärrämme, että on aiheita, joista ei syystä taikka toisesta voida julkisesti keskustella. Arvostamme jokaisen kirjoittajan avoimuutta. Usein tutkimus ja luovuus sekä avoimuus ja luovuus yhdistetään toisiinsa. Toivomme niin olevan tässäkin tapauksessa. Kannustamme tämän julkaisun pohjalta keskusteluun ja toimintaan omissa verkostoissanne. Kiitämme kaikkia kirjoittamiseen osallistuneita. Julkaisun tavoitteena on herättää keskustelua, antaa uusia tutkimusideoita ja aiheita tutkimusprojekteihin sekä kasvattavaa tutkijoiden kiinnostusta kansallista turvallisuutta edistävää tutkimusta kohtaan. Avainsanat (asiasanat) Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, MATINE, tutkimus, turvallisuus Sarjan nimi MATINEn raporttisarja B ISSN (Painettu) 0357-7546 Kokonaissivumäärä 44 ISSN (Verkkojulkaisu) 1797-3457 Painopaikka Sarjan numero B ISBN (Painettu) Kustantaja MATINE Julkaisun numero 2010/1 ISBN (PDF) 978-951-25-2083-1

SISÄLLYSLUETTELO 1 ESIPUHE 5 2 NEUVOTTELUKUNTA JA PAIKALLISJAOSTOT 7 2.1 Uhkien ja muiden turvallisuustekijöiden kompleksisuus 7 2.2 Puolustusvälineteollisuus 7 2.3 Elinkaariajattelusta ja yhteiskunnan tuesta 8 2.4 Ruokahuollon varmistamisesta 8 3 ALUEVALVONTA 10 3.1 Merialueiden valvonta 10 3.2 Suomen merialueiden valvonta ja suojaaminen 10 3.3 Itämeren kaasuputki 12 3.4 Tietoturvallisuudesta ja -tekniikasta 12 3.5 Kommunikaatioteknologiat 13 4 CBRN-SUOJELU JA -LÄÄKINTÄ 15 4.1 Kemiallinen ase ja yleinen käyttötarkoituksen mukainen kriteeri 15 4.2 Nälästä, janosta ja mikrobiologisista tekijöistä 17 4.3 Syrjäytymisestä 18 4.4 Säteilyyn liittyvät uhkakuvat 19 5 ELEKTRONIIKKA 21 5.1 Ajatuksia tulevaisuuden uhkakuvista -tekniikan näkökulma 21 5.2 Radiotaajuisen sensoritekniikan ja signaalinkäsittelyn tuki 22 5.3 Maapalloistuminen 23 6 HALLINTO- JA TALOUSTIEDE 24 6.1 Julkisen hallinnon uudistukset - mahdollisuus ja uhka 24 6.2 Johtamisjärjestelmistä 24 6.3 Kustannustehokkuudesta ja ulkoistamisesta 25 6.4 Reagoiko politiikka turvallisuusympäristön muutoksiin? 25 6.5 Sodankäynnin muutoksesta ja pysyvyydestä 26 6.6 Hallinnonalojen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta 27 6.7 Kansallisen turvallisuuden johtaminen ja koordinointi 28 7 KAUKOKARTOITUS JA GEOINFORMAATIO 29 7.1 Dual-use satelliittimissioista 29 7.2 Kartoituksesta 29 7.3 Kuvausjärjestelmistä 30 7.4 Paikkatietotekniikan menetelmistä 30

8 KENTTÄLÄÄKINTÄ 32 8.1 Naisten kouluttaminen sairaaloiden ja kirurgian johtajina 32 8.2 Varusmiesten koulutuskelpoisuuden parantaminen 32 9 KULJETUSTEKNIIKKA 33 9.1 Ammattitaitoisen työvoiman saaminen alalle vrs. tarpeet 33 9.2 Kuorma-autoista 33 9.3 Koneellistumisen ongelmista 34 9.4 Liikenne- ja kuljetusjärjestelmän toimivuus 35 10 MATERIAALI- JA RAKENNETEKNOLOGIA 36 10.1 Tuottavuusohjelma tuottaa keskinkertaista suorituskykyä 36 10.2 Yllätyksistä, ballistiikasta ja suojaimista 36 10.3 Suojarakenteista 38 10.4 Koulutuksesta 38 10.5 Metallurgiasta 39 11 SYSTEEMIANALYYSI 40 11.1 Tietojärjestelmiin suunnatuista hyökkäyksistä 40 11.2 Taistelun ohjausjärjestelmistä 40 11.3 Rahoitussektorin kriisistä 41 11.4 Venäjän vaikutuksesta 41 12 TERVEYS- JA KÄYTTÄYTYMISTIEDE 43 12.1 Kansainvälisyydestä ja maanpuolustustahdosta 43 13 TIETOTEKNIIKKA 44 13.1 Tiedonsiirrosta sähkökatkon aikana 44 13.2 Tietoliikenteen, sensoriverkkojen ja valvonnan hallinnasta 44 13.3 Nestemäisten polttoaineiden saatavuus 45 13.4 Virtuaaliyhteisöistä ja normien globalisoitumisesta 45 14 TEKSTIILI- JA VAATETUS 47 14.1 Älyvaatteiden kehitystyön turvaamisesta 47 14.2 Kansainvälisen turvallisuuden arvio ja ennuste 47 15 YHTEISKUNNALLINEN KRIISIVALMIUS 48 15.1 Tieto- ja tiedonsiirtotekniikan haavoittuvuudesta 48 LYHENTEITÄ JA SANOJEN SELITYKSIÄ 50

1 ESIPUHE Tämä on Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) organisaation asiantuntijoiden näkemyksen pohjalta toimitettu kooste signaaleista, jotka koetaan tärkeiksi kansallisen turvallisuuden lähtökohdista. Kirjoitusten tarkoituksena on ollut hyödyntää uudella tavalla erityisesti MATINEn jaostojen think-tank -roolia. Tämän koosteen tuottaminen on entisestään lisännyt syvällistä substanssikeskustelua MATINEn jaostoissa, joiden jäsenistö edustaa monialaista, kansallisen turvallisuuden näkökulmasta tärkeää asiantuntemusta tutkimuksen ja sen soveltamisen alueilla. Yksi tämän tuotoksen tavoitteista on herättää ajatuksia ja keskustelua monialaisesta turvallisuuden kentästä laajemmin niin hallinnonalojen kuin tutkijoiden keskuudessa. Yhdistämällä voimavarat yli hallinnonalojen rajojen voidaan parhaiten toteuttaa kansallista turvallisuuttamme kehittäviä tutkimushankkeita myös linjassa mm. Euroopan unionin turvallisuustutkimuksen tavoitteiden kanssa. Erityisen tärkeää on osallistua EU:n sekä Suomen kansallisen turvallisuuden tavoitteiden asettamiseen valtionhallinnon ja päättäjien tasolla. Tutkimuksen ja siihen perustuvan päätöksenteon tulee olla yksi keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansallisen turvallisuuden arvion ja ennusteen kirjoittamista ohjasi MATINEn tutkimuksen ja toiminnan strategiassa 2013 -julkaistu kansallisen turvallisuuden tutkimuksen (turvallisuustutkimus) määritelmä ja painotus jaostojen aivoriihiroolista: Kansallisen turvallisuuden tutkimuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilas- ja siviilialojen tutkimustoimia, joiden tuloksilla pyritään turvaamaan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä väestön elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Tutkimuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtioneuvoston, valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin alalla teettämän tai tekemän tutkimuksen yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi kaikissa tilanteissa. Tavoitetilassa 2013 jaostot ovat toimialansa aivoriihiä ( think tank ). Jaostot arvioivat tutkimushanke-esitykset ja tutkimushankkeiden tulokset sekä edistävät tutkimustulosten hyödyntämistä. Suomelle tärkeä kansallisen turvallisuuden tutkimus pystytään säilyttämään. Jaostoissa toimivat ovat verkottuneet sidosryhmiin ja hyödyntävät tieteellistä ja hallinnon alan osaamistaan. Toiminnasta saadaan hyötyä myös omille taustaorganisaatioille. Toiminta jaostoissa on mielenkiintoista ja antoisaa. Kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä jaostojen ja sidosryhmien välillä on lisätty, sisäistä ja poikkitieteellistä vuorovaikutusta on edistetty sekä jaostojen keskinäistä yhteistyötä on kehitetty. Tutkimustulosten käyttäjät (hallinto, loppukäyttäjät), tutkimushankkeiden edustajat ja MATINEn asiantuntijaorganisaatio edistävät tutkimustulosten hyödyntämistä. Kirjoituksen sisältö: arvio, ennuste, väite, olettamus, visio, mielipide tai näkemys pyydettiin mahdollisuuksien mukaan myös perustelemaan. Asiantuntijan haluttiin tuovan esille mm. kuinka hänen oma osaamisalansa voisi tukea kansallisen turvallisuutemme kehittämistä 5 15 vuoden aikajänteellä. Hän voi esittää näkemyksensä osaamisalansa kehittymisestä ja sen mahdollisuuksista sekä osaamisalallaan mahdollisesti piilevästä kansallista turvallisuutta vaarantavasta nykytilasta ja kehityksestä (onnettomuus, häiriköinti, rikollisuus, terrorismi, sota) Suomessa sekä muualla EU:ssa ja sen lähialueilla. Asiantuntija voi myös kokemukseensa perustuen esittää muita mielipiteitä ja näkemyksiä. Kirjoitukset koottiin neuvottelukunnan ja paikallisjaostojen kirjoituksiin ja jaostoittain aakkosjärjestyksessä. Tästä syystä sisällysluettelo ei noudata temaattista linjaa, vaan samaan teemaan liittyviä kirjoituksia voi löytää useamman jaoston näkökulmasta tarkasteltuna. Kaikki organisaatiossa prosessin pohjalta syntyneet kirjoitukset ovat nyt nähtävillänne. Näemme tärkeimmäksi kirjoituksen viestin, sisällön, ei sen muotoa tai pituutta. Kirjoituk- 5

set määriteltiin alun pitäen julkisiksi. Ymmärrämme, että on aiheita, joista ei syystä taikka toisesta voida julkisesti keskustella. Arvostamme jokaista kirjoittajaa hänen avoimuudestaan. Usein tutkimus ja luovuus sekä avoimuus ja luovuus yhdistetään toisiinsa. Niin toivomme olevan tässäkin tapauksessa. Toivomme tämän julkaisun kannustavan keskusteluun ja toimintaan omissa verkostoissanne. Kiitämme kaikkia kirjoittamiseen osallistuneita. Kirjoittamiseen osallistuneet on mainittu aakkosjärjestyksessä kappalekohtaisesti. Osaston johtaja, PVTT Pääsihteeri, MATINE Prof. Markku Mesilaakso Prof. Pekka Appelqvist 6

2 NEUVOTTELUKUNTA JA PAIKALLISJAOSTOT Kirjoittajat: Ilmo Aronen (Turku), Paavo Kiljunen (Tampere), Timo Koponen (Oulu) ja Veikko Peltonen (Neuvottelukunta) 2.1 Uhkien ja muiden turvallisuustekijöiden kompleksisuus Sisäisen turvallisuuden ohjelma sisältää pelastustoimen, poliisin ja sisäisen turvallisuuden muiden toimijoiden kannalta varsin kattavan arvion turvallisuustilanteesta ja sen kehitysnäkymistä (http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf). Uhkien arviointi ja riskien hallinta ovat yhä melko sektorikohtaisia. Eri asiantuntijatahot arvioivat oman erityisalueensa uhkia ja suunnittelevat niiden hallintakeinoja. Globalisaatio ja siihen liittyvät ilmiöt, varsinkin tekninen kehitys, ovat tehneet tällaisen lähestymistavan vanhanaikaiseksi. Luontevaa jakoa sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen ei myöskään voi tehdä. Etäälläkin sattuva sinänsä vähäiseltä näyttävä tapahtuma esim. luonnononnettomuus, paikallinen konflikti tai terroriteko voi olla alkuna laajoille ja monimutkaisille tapahtumasarjoille, jotka vaikuttavat myös suomalaisten elämään ja turvallisuuteen. Tarvitaan laajasti poikkitieteellistä ja poikkihallinnollista tutkimusta. Ehkä skenaariotyyppinen ote voisi olla sopiva lähtökohta. Maahanmuutto ja yhteiskunnan muuttuminen nykyistä monikulttuurisemmaksi esitetään yleensä myönteisenä ilmiönä. Siihen liittyy kuitenkin myös turvallisuusriskejä, kuten mm. monissa Euroopan maissakin esiintyneet rotumellakat ja maahanmuuttajien asuinalueiden slummiutuminen osoittavat. Suomen olisi tarpeen hyödyntää muista maista saatavia kokemuksia. Viralliset turvallisuutta koskevat analyysit ovat yleensä varsin konservatiivisia ja optimistisia eikä suurten nopeiden muutosten mahdollisuutta juuri oteta huomioon. Tuomiopäivän skenaarioiden tyyppisiä ilmiöitä olisi myös hyvä ottaa huomioon. Mitä voisivat aiheuttaa esim. valtava luonnonkatastrofi, aikaisemmin tuntemattoman taudin leviäminen pandemiana tai Neuvostoliiton hajoamiseen verrattava tapahtuma. 2.2 Puolustusvälineteollisuus Ilman omaa kansainvälisesti kilpailukykyistä puolustusvälineteollisuutta Suomessa oltaisiin pelkästään pienen ostajan tai parhaimmillaan rutiininomaiseen alihankintatyöhön kykenevän osapuolen asemassa, mikä heikkous korostuu myös järjestelmien elinkaarien ylläpitovaiheessa. Koska yrityksillämme ei ole kauppa- eikä sotilaspoliittisia mahdollisuuksia kilpailla kovinkaan monella alalla, on keskityttävä sotilaspoliittisen turvallisuuden kannalta valittuihin avainprojekteihin ja oman teknologiaosaamisen pohjalta syntyneisiin keihäänkärkituotteisiin. Viime vuosina on puolustusvoimien, teollisuuden sekä tutkimuslaitosten pitkäjänteinen yhteistyö kehittynyt niin, että on pystytty määrittelemään teknologisia painopistealueita ja valmistelemaan niihin liittyviä hankkeita. Meillä on olemassa ja synnytettävissä siinä määrin kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista, että asianmukaisella tutkimus- ja kehityspanostuksella voidaan saada aikaan tuotteita, joilla on kysyntää myös maailmanmarkkinoilla, ml. suuret maat ja suuret ulkomaiset teolliset kumppanit. Tällaisessa asetelmassa pienikin yritys tai maa voi olla antavana ja tasa-arvoisena osapuolena, jonka kanssa halutaan tehdä muutakin yhteistyötä kuin pelkän ostajan ja myyjän välillä. Samalla kehittyy asema ainakin jossain määrin elintärkeänä, jopa strategisena kumppanina kansainvälisessä yhteistyöverkostossa. 7

Yhteenvetona on korostettava oman ja valituilta osin myös omaan teknologiaosaamiseen perustuvan kansainvälisesti kilpailukykyisen puolustusvälineteollisuuden merkitystä. Sen olemassaolosta ja kehityksestä tulee huolehtia kaikkien asiaan liittyvien organisaatioiden yhteistyöllä sekä varaamalla riittävästi myös aineellisia resursseja kotimaahan kohdistettavaksi. 2.3 Elinkaariajattelusta ja yhteiskunnan tuesta Puolustusmateriaali ja erilaiset järjestelmät tulevat jatkossa olemaan vielä entistäkin monimutkaisempia. Kalliin hankintahinnan lisäksi järjestelmien ylläpidon kustannukset nousevat nopeasti. Tämä korostaa koko elinjakson ja sen kustannusten hallintaa sekä kustannusten tiedostamista jo kaluston hankintaa suunniteltaessa. Suunnittelussa tuleekin materiaalin osalta suunnitella tarvittavia suorituskykyjä ja määritellä niille koko järjestelmän elinjakson kattavat kustannukset. Erityisesti sodan ajan toimintaa varten tarvitaan realistiset käytettävyysvaatimukset, joiden pohjalta tarvittavat ylläpitojärjestelyt kustannuksineen voidaan suunnitella. Maassamme on perinteisesti totuttu siihen, että sotilaallisella maanpuolustuksella on yhteiskunnan varaukseton tuki. Nykyisen tasoinen tuki ei ole jatkossa itsestään selvää. Yleisen asevelvollisuuden tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistetaan. Kertausharjoitusten pakollisuutta ei ymmärretä. Erilaisiin ympäristövaatimuksiin perustuen puolustusvoimien toiminta ajetaan paikoin ahtaalle. Tämä koskee muun muassa ampumaratoja, harjoitusalueita sekä räjähteiden elinjaksoon liittyvä varastointi-, kuljetus- ja hävitystoimintoja. 2.4 Ruokahuollon varmistamisesta Maailman ruokahuolto on jo nyt kriisissä. Kriisi tulee entisestään kärjistymään, sillä luotettavien ennusteiden mukaan globaali ruoan tarve vähintään kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Syinä tähän ovat maailman väkiluvun kasvu ja elintason nousu kehittyvissä talouksissa. Jotta ruokaa voitaisiin tuottaa edes teoriassa riittävästi, tarvitaan lisää tuotantopanoksia: peltoa 20 % nykyistä enemmän, torjunta-aineita lähes kolme kertaa enemmän kuin nyt, typpeä nelinkertainen määrä ja fosforia yli kaksinkertainen määrä, lisäksi satojen pitäisi kaksinkertaistua. Näiden lukujen perusteella on selvää, että jokaisella kansakunnalla on oikeus ja velvollisuus tuottaa omilla pelloillaan, navetoissaan ja elintarviketeollisuudessaan kansalaistensa tarvitsema perusruoka. Edellä kuvattua tilannetta pahentaa vielä fossiilisten polttoaineiden rajallisuus ja siitä johtuva raju hinnannousu. Ilmastonmuutoksen tuoma uhka on edellä kuvattujen kehitystrendien ulkopuolella eli se tuo vielä yhden, kokonaan arvaamattoman lisän uhkaskenaarioon. Suomen elintarvikehuolto on yhä enemmän sidoksissa globaaliin kehitykseen. Esimerkiksi kotieläintuotannon tarvitsemasta lisävalkuaisesta vain noin 15 % saadaan kotimaasta, kun taas suurin osa eläinten tarvitsemista valkuaisrehuista (=soijasta) tulee Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Ruokahuollon varmistamiseksi tulisi tutkimuspanoksia suunnata yhä enemmän kansallisen ruokahuollon varmistamiseen. Tähän liittyviä tutkimuskohteita on runsaasti. Tärkeimpiä ovat metsistä ja pelloilta saatavien energialähteiden tutkimus ja ravintoaineiden tehokkaampaan hyväksikäyttöön liittyvä tutkimus. Jälkimmäisellä on suora yhteys myös ympäristötutkimukseen. 8

Yksittäisistä tutkimusaiheista voidaan mainita palkokasvien hyväksikäyttö, lannan ravinteiden tehokkaampi hyväksikäyttö energian- ja lannoitetuotannossa sekä öljykasvien viljelyn tehostaminen. Ilmastonmuutokseen liittyen kasvinjalostus on avainasemassa. Kasvinjalostuksen alalla syysmuotoisten lajikkeiden kehittäminen ja nykyistä paremmin kevätkuivuutta kestävien lajikkeiden kehittäminen on tärkeää. 9

3 ALUEVALVONTA Kirjoittajat: Seppo Aatola, Asta Kärkkäinen, Seppo Madekivi, Pekka Mertsalmi ja Jukka Sarvas 3.1 Merialueiden valvonta Aluevalvontajaoston näkökulma kansallisen turvallisuuden arvioinnissa on merialueiden valvonta, pintavalvonta sekä vedenalainen valvonta. Kenties lähitulevaisuuden suurin uhkamalli kansallisen turvallisuuden kannalta on terrorismi-iskun uhka tai mahdollisesti raskaan luokan rikollisuuden lisääntyminen, esimerkiksi huumausainerikollisuus ja siihen liittyvät rikollisoperaatiot, varsinkin salakuljetus. Merialueiden valvontaan liittyen kehitetään erityisesti asymmetristen uhkien torjuntaan tarkoitettuja satamien valvontajärjestelmiä tai muunlaisia, alueellisesti hyvin rajoitettujen kohdealueiden valvontajärjestelmiä. Tällaisia järjestelmiä kehitetään Suomessa lähinnä puolustusvoimien (merivoimien) toimesta, mutta järjestelmiä olisi mahdollista lainata muidenkin viranomaisten, lähinnä poliisin ja rajavartiolaitoksen, käyttöön. Integroidussa satamavalvontajärjestelmässä täytyy olla pinnanpäällisiä valvontalaitteita, kuten kameroita (näkyvä valo ja infrapuna) ja tutkia sekä niihin linkitettyinä taktiset karttapohjat ja vedenalaiset, toiminta-alueeltaan rajoitetut valvontalaitteet kuten aktiivinen sukeltajanetsintäsonari, magneettinen ylikulkuilmaisin, alusten pohjaan kiinnitettävien pienten kohteiden (miinat jne.) etsintäsonarit ja mahdollisesti passiivisia, kuuntelevia sonarlaitteita. Tyypillisiä etsittäviä kohteita ovat kommandosukeltajat, sukeltajien kulkuneuvot, pienoissukellusveneet ja miehittämättömät sukelluslaitteet (UUV -laitteet). Valvontajärjestelmien sensoriosioita kehitetään jo nykyisin kaupallisesti, mutta integroidut, operatiiviset järjestelmät ovat vasta tulollaan ja testausvaiheessa. Voidaan kuitenkin arvioida, että niitä hankitaan laivastojen ja muiden viranomaisten käyttöön jo ensi vuosikymmenellä. Perinteiset uhkamallit, esimerkiksi alueelliset kriisit Suomen lähialueilla, eivät ole todennäköisiä 5-15 vuoden perspektiivillä, mutta puolustusvoimien päätoimintoihin lukeutuva aluevalvonta pitää sisällään hankintoja ja operatiivisia toimintoja, jotka palvelevat myös merivalvonnan osalta lähialueitten ja erityisesti aluevesien valvontaa. 3.2 Suomen merialueiden valvonta ja suojaaminen Näkökohta vedenalaisen valvonnan strategiaan Kansallisesti hyväksytyn strategian mukaan viranomaisten tulee valvoa merialueita ja turvata niiden alueellinen koskemattomuus. Ympärysvaltojen vedenalainen toiminta rannikkosukellusveneillä ja minisukellusveneillä Suomen rannikkovesillä on kuitenkin aika-ajoin aiheuttanut yllätyksiä ja ongelmia koskemattomuuden turvaamiselle. Tämä on johtunut ensisijaisesti Suomenlahden hankalista ympäristöolosuhteista, jotka vaikeuttavat huomattavasti vedenalaista valvontaa, mutta myös vedenalaisten valvontajärjestelmien vähäisestä määrästä alueellisen sekä ajallisen kattavuuden suhteen. Olosuhteet eri vuodenaikoina huomioiden, voidaankin arvioida, että täysin kattavaan, koko merialueen huomioivaan vedenalaiseen valvontaan ei tulla pääsemään kohtuullisella taloudellisella panostuksella. On keskityttävä elintärkeiden kohteiden lähialueiden ja strategisten alueiden valvontaan sekä hyväksyttävä vedenalaisen valvonnan ajallinen rajoitus siten, että valvonta aktivoidaan täyteen valmiuteen vasta sotilaallisen kriisin puhjetessa. 10

Vedenalaisen valvonnan tulisi erityisesti kriisiaikana kattaa kaikki talouden ja turvallisuuden kannalta tärkeiksi luokiteltujen kohteiden rannikkomerialueella sijaitsevat lähialueet. Käytettäessä hyvin rajallista määrää valvontajärjestelmiä eri valvontakohteiden valvontaan, ainoa mahdollisuus on priorisoida kohteet ajallisesti ja paikallisesti ja hankkia järjestelmiä, joiden siirrettävyystehokkuus mahdollistaa kohteiden vuoroittaisvalvonnan strategisen tai operatiivisen painotuksen mukaan. Vedenalaisten valvontajärjestelmien vaatimukset Millaisia vedenalaisten valvontajärjestelmien tulisi olla ja miten niitä tulisi käyttää, jotta kriisiajan valvontatarpeet tulee täytettyä ja samalla saavutetaan riittävä tiedustelu- ja ennakkovaroituskyky vihollisen vedenalaisesta toiminnasta oman sotilaallisen voiman kohdentamiseksi? Mitä yleisiä vaatimuksia järjestelmille tulisi asettaa? Yleisiä vaatimuksia vedenalaiselle valvonnalle ovat: Suomen merialueella liikkuvien vedenalaisten kohteiden ilmaisu (sukeltajan kokoluokkaa ja sitä suuremmat) varautuminen vedenalaiseen valvontaan kansainvälisillä vesillä esim. Naton kumppanuusohjelman puitteissa valvonta eri vuoden aikoina (erilaisilla lämpötilaprofiileilla ja sääolosuhteissa) valvonta erilaisissa pohjaolosuhteissa avoimilla sekä rikkonaisilla merialueilla valvonnan suoritus erilaisissa merenkäyntiolosuhteissa liikkuvien sekä liikkumattomien kohteiden ilmaisu sensorikentän asennus ja valvonnan suoritus ilmauhan sekä vedenalaisen uhan vallitessa sensorikentän asennus sekä siirto paikasta toiseen nopeasti. valvonnan salattavuus tarvittaessa valvonnan soveltuvuus epäsymmetrisiin uhkiin ja (-sodankäyntiin). Yleisten vaatimusten vaikutus valvontajärjestelmien ominaisuuksiin ja toteutukseen tulevaisuuden valvontaverkoissa Uusia valvontamenetelmiä valvontaverkkojen yhteyteen on kehitettävä ja hankittava siten, että erityisesti käytettävyyteen liittyvät riskit minimoituvat järjestelmien on sovelluttava kriisiajan käyttöön. Järjestelmien tulisi olla kevyitä ja helposti siirrettävissä ja integroitavissa esim. Jurmo-, Uisko- ja Syöksy-luokan aluksiin, joilla suoritettaisiin sensoriverkon asennus ja valinnaisesti myös käyttö valvonta-alueella. Tulevaisuudessa aluskohtaisten järjestelmien tulisi olla pikaveneasennuksia, joka mahdollistaisi pitkät siirrot Suomenlahdella myös mantereen kautta; tarvittaessa sensorien lasku pitäisi olla tehtävissä myös helikopterilla. Järjestelmäintegraation tulee tulevaisuudessa mahdollistaa erilaisten sensorien/sensoriverkkojen integrointi valvonnan yhteyteen valvontatarpeen (kohteet, aikakesto, salattavuus) mukaan: akustiset sensorit kuitudatasiirrolla akustiset sensorit radiodatasiirrolla akustiset sensorit akustisella komento-/datasiirtoyhteydellä magneettiset sensorit UEP (Under water electric potential) -sensorit aktiivisten sekä passiivisten toimintojen rinnakkais-/samanaikaiskäyttö AUV (Autonomous Underwater Vehicle) asenteiset sensorit ja lähettimet. Tulevaisuuden verkkosensoreihin tulee myös lisätä prosessointiälyä siten, että eri datasiirtovaihtoehdot mahdollistuvat, jolloin operatiivinen käyttö monipuolistuu. Signaaliprosessoinnin painopiste on siirrettävä maatukilaitteistolta sensoreihin itseensä, jolloin tarve raskaisiin maatukilaitteistoihin vähenee. On pyrittävä siihen, että tukilaitteis- 11

tolla suoritetaan vain sensorifuusio ja informaation muunnos TVJ- formaattiin (tiedusteluvalvonta-johtaminen). Sensoreihin tulee lisätä myös mahdollisuus lämpötilaprofiilin mukaiseen syvyytyksen säätöön käytön aikana. Lisäksi sensoritoteutuksissa tulee pyrkiä kohti kevyitä, autonomisia laitteita, jotka ottavat energiansa ympäristöstä ja jotka kommunikoivat monipuolisesti tukiasemaan päin, kuitenkin minimoiden siirrettävän datamäärän. Järjestelmien käytettävyyttä on parannettava automaatiolla ja olosuhderiippuvalla operaattoriavusteisella keinoälyllä (ilmaisu, seuranta, luokittelu, tunnistus). Järjestelmäkehityksessä tulee huomioida taloudellis-teknologiset näkökohdat: pohjoismaiden yhteistyön hyödyntäminen ja erikoistuminen vientikelpoiset ratkaisut (ei kehitetä pelkästään Suomen olosuhteisiin) elinkaarikustannusten minimointi. Modernin vedenalaisvalvonnan toimintamalli Puolustusvoimienkin kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa on jatkuvasti optimoitava vedenalaiseen valvontaan liittyviä toteutusratkaisuja. Suomen olosuhteiltaan hankalan merialueen käyttökelpoisin toimintamalli käsittänee seuraavat asiat: keskittyminen ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuun vedenalaiseen valvontaan valvontakohteiden valvonnan strateginen suunnittelu etukäteen valvontajärjestelmien strategisen ja operatiivisen käytön jatkuva optimointi keveiden, nopeasti siirrettävien valvontajärjestelmien suosiminen (kiinteitä järjestelmiä vain strategisiin paikkoihin jatkuvaan pitkäaikaisvalvontaan) itsenäisesti toimivien valvontayksiköiden toteuttaminen TVJ-järjestelmän täysimääräinen tukeminen valvonnan suorituskyvyn arviointi ja vaatimustason asettaminen olosuhteiden mukaan suorituskyvyn teknologisen parantamisen aikataulutus jatkuva tutkimus ja kehitys valvontajärjestelmien parantamiseksi ja valvonnan suorituskyvyn lisäämiseksi (mm. MerivTL, MATINE). 3.3 Itämeren kaasuputki Itämeren kaasuputken avulla lienee mahdollista generoida veden alle ääntä, joka peittää sukellusveneen aiheuttaman äänen ja siten vaikeuttaa tai kokonaan estää sukellusveneiden havainnoinnin akustisin kuuntelumenetelmin. 3.4 Tietoturvallisuudesta ja -tekniikasta Merkittävimpinä turvallisuusuhkina voi ennakoida seuraavia: massiivinen häirintähyökkäys käyttämiimme tietoverkkoihin, teollisuusvakoilu ja atk-laitteiston huoltovarmuus. Mm. tutkimuksessa ja tutkimustulosten soveltamisessa tietokoneiden ja tietoverkkojen käyttö ovat keskeisellä sijalla. Käytännössä nykyään suurin osa sekä kotimaista että kansainvälistä tutkijoiden yhteistoimintaa tapahtuu internetin kautta kulkevien dokumenttien muodossa (email-kirjeenvaihto, tutkimusraporttien vaihtaminen, ohjelmistojen lähettäminen, bench mark -tulosten vertailu, opinnäytetöiden arviointi jne.) Toinen tärkeä ja lähes välttämätön tutkimusta ja opetusta tukeva toiminta on internetin kautta, pääasiassa kirjastopalveluina, tapahtuva julkaisujen hakeminen ja lukeminen sähköisessä muodossa. Hakuun tarvittavan tiedon löytämisessä puolestaan internetin hakupalvelut, tärkeimpänä Google, ovat erittäin hyödyllisiä. Siten internetin ja sisäisen tietoverkon toimivuus ovat elintärkeitä tukitoimintoja. Suurimpana uhkana arkitoiminalle on massiivinen häirintähyökkäys tarvitsemiimme tieto- 12

verkkoihin. Niillä voitaisiin verraten helposti täysin tukkia verkkojen toiminta ja siten estää lyhyellä tähtäyksellä tukitoimintojen käyttö. Hyökkäystä voitaisiin valmistella kaikessa hiljaisuudessa esim. varastamalla sopiva määrä jonkun yrityksen verkon käyttäjätunnuksia, jota on jo tapahtunut, ja sijoittamalla niiden avulla häirintäohjelmia suureen määrään yksittäisiä tietokoneita. Nämä ohjelmat sitten käynnistettäisiin halutulla hetkellä ja seurauksena voisi olla palvelimien tukkeutuminen ylikuormitukseen ja mahdollisesti yksittäisten koneiden lamautuminen haittaohjelmien takia. Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimustoiminnasta huomattava osa tapahtuu yhteistyössä teollisuuden kanssa yhteisten tutkimusprojektien kautta (rahoittajina TEKES, teollisuus, EU, Suomen Akatemia jne.). Nämä tutkimukset usein liittyvät teollisuuden tuotekehittelyn strategisiin alueisiin tai suppeammin yksittäisiin tuotteisiin. Siten tutkimusaiheet, niiden ympärille viritetty tutkimustoiminta ja oheismateriaali sekä tutkimustulokset ovat potentiaalisen teollisuusvakoilun mielenkiinnon kohteita. Koska tällaista vakoilutoimintaa, kun se on ammattimaista ja riittävin resurssein toteutettua, on vaikea torjua tai saati edes huomata, muodostaa teollisuusvakoilu vakavan turvallisuusuhkan tutkimustoiminnassamme. Kolmas yleisempi turvallisuusuhka liittyy paljon laajempaan, koko nykyistä tietokoneisiin ja mikroprosessoreihin tukeutuvaa tekniikkaa, tuotantoa ja hallintoa koskevaan uhkaan. Tämä uhka on atk-laitteiden huoltoturvallisuus pitkäaikaisen kriisin tai sotatilan aikana. Atk-laitteemme toimivat yleensä ilman huoltoa vain pari kolme vuotta vikaantumatta. Nykyinen huolto suoritetaan pääasiassa komponentteja vaihtamalla, joten laitteiston häiriintymätön ylläpito vaatii laajaa ja jatkuvaa komponenttien ja useimmiten uusien laitteiden saatavuutta. Tällaista kotimaista varaosa- ja varakonesaatavuutta ei tällä hetkellä maassamme ole ja sen käytännön toteutuskin on vaikeaa, koska useat elektroniset komponentit säilyvät vain rajoitetun ajan toimintakuntoisina varastoissa, jos niitä ei käytetä. 3.5 Kommunikaatioteknologiat Muodonmuutos kommunikoinnissa ja tiedonvälityksessä: ihmisten välillä ihmisen ja palvelimen välillä ihmisen ja lähiympäristön välillä (ympäristön ominaisuuksia aistivia antureita laitteisiin) ihmisen ja erilaisten laitteiden välillä (RFID jne.). Laitteiden välillä: Tällä hetkellä matkapuhelimia on 3.5 miljardia. Monissa niissä on jo paikannuksen mahdollistava gps, ja tulevaisuudessa mahdollisesti muitakin kontekstin huomioivia osasia. Kaikki nämä laitteet voivat muodostaa hajautetun sensorijärjestelmän. Miten kaikki tämä käytetään hyväksi? Miten toimitaan suurten datamäärien kanssa? Yksityisyys? Tietoturva? Nanotegnologian ohjaamana: Mukana kulkeva, puettava, pieni, älykäs, tehokas, huomaamaton laite. Nanotekniikan menetelmät mahdollistavat materiaaliominaisuuksien muokkaamisen avulla laitteen toimintojen optimoinnin lisäksi täysin uudenlaisia ominaisuuksia, esim. metamateriaalien avulla voidaan rakentaa läpinäkyviä pintoja tällä hetkellä punaisessa valossa tai superlinssin, jonka avulla voidaan kehittää nanotekniikkaa edelleen. Tehokkaammat energiavarastot, jotka pystyvät ottamaan talteen pieniä määriä energiaa (nanotekniikan mahdollistamat suuret pinnat ja superkondensaattorit) 13

Uudet energian talteenottomenetelmät (esim. halvat aurinkokennot nanotekniikan avulla) Energiaa säästävät ratkaisut Aina puhdas, kestävä laite (nanorakenteet, jotka aikaansaavat vettähylkivän pinnan) Signaalin käsittely, tietokoneteho? Mooren laki näyttäisi nykyisen CMOS tekniikan puolelta olevan tien päässä noin kymmenen vuoden kuluttua, mutta sitä jo venytetään nanotekniikan avulla (kvanttitietokone ja muut vastaavat ratkaisut, kvanttikryptografia) Printattava elektroniikka mahdollistaa halvat laitteet. robotit, ihmisen aistien parannus ja virheiden korjaus Luopuminen paperista vihdoinkin. Näytöt muuttuvat kymmenen vuoden kuluessa. Samoin laitteiden muihin aisteihin liittyvät ominaisuudet muuttuvat luonnollisemmiksi ja vähemmän koneenomaisiksi. Vuorovaikutus ihmisen ja laitteen välillä muuttuu hiljalleen vaivattomammaksi: ei enää valtavia ohjekirjapinoja toivottavasti. augmented reality mukanakulkeva näyttö, joka mahdollistaa todellisen ympäristön ja virtuaaliympäristön sekoituksen. Ihmisten välinen vuorovaikutus virtuaalimaailmassa avattaren avulla. Ajan kuluessa on huomattava edellä mainittujen kommunikaatiossa tapahtuvien muutosten ohella myös: Tekniikan vaikutus kulttuuriin Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan, ihmiseen, kulttuuriin jne. Globalisaatio Puhtaan veden ja ruoan mahdollinen puute, edellisestä mahdollisesti aiheutuvat kansainvaellukset. mm. Uskonnot ja kulttuurierot. 14

4 CBRN-SUOJELU JA -LÄÄKINTÄ Kirjoittajat: Helvi Heinonen-Tanski, Markus Heiskanen, Markku Mesilaakso, Sisko Salomaa ja Harri Toivonen 4.1 Kemiallinen ase ja yleinen käyttötarkoituksen mukainen kriteeri Melkein kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet kemiallisten aseiden kieltosopimuksen, joka astui voimaan 29.4.1997 (ks. www.opcw.org). Sopimuksen ja sen jäsenvaltioiden tärkeimpänä tavoitteena on kemiallisten aseiden ja niiden valmistuslaitosten hävittäminen. Kemiallisten aseiden hävittäminen on vaikeaa, monimutkaista, kallista ja periaatteessa kunkin niitä omistavan valtion kansallinen asia. Kansainvälinen kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) valvoo hävitystoimintaa. Sopimuksen mukainen kemiallisten aseiden lopullisen hävittämisen määräaika oli 29.4.2007. Hävittäminen ei toteutunut määräaikaan mennessä. Sopimuksen mukaisesti jatkoaika on mahdollinen ja seuraava, ehdoton takaraja on 29.4.2012. Venäjä ja USA, joilla on eniten kemiallisia aseita jäljellä, eivät todennäköisesti saa niitä hävitetyksi takarajaan mennessä. Noin kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista on ilmoittanut OPCW:lle mellakantorjuntaaineistaan, jotka ovat pääasiassa kyynelkaasuja. Pieni joukko sopimusvaltioista on ilmoittanut omistavansa kyynelkaasuja, mutta eivät ole toimittaneet tietoa, minkä tyyppisiä aineet ovat. Jokainen sopimusvaltio on sitoutunut olemaan käyttämättä mellakantorjunta-aineita sodassa. Varautuminen Joskus tulevaisuudessa kaikki tavanomaiset kemialliset aseet on hävitetty lopullisesti. On mahdollista, että tämä tapahtuu seuraavan kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Vaikka emme ehkä pidä tavanomaisten kemiallisten aseiden käyttöä sodassa todennäköisenä, valmistaudumme ja varaudumme emme vain me vaan nähtävästi myös muut sopimusvaltiot voimavarojensa mukaan havaitsemaan (detection) ja tunnistamaan (identification) kemiallisia aseita (aineita) sekä suojautumaan (protection) niiden vaikutuksilta ja puhdistamaan (decontamination) kohteet niiden mahdollisen käytön jälkeen. Millaisen vaaran tai uhkan tavanomaiset, kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa luetellut kemialliset aseet muodostavat? Voidaanko erilaisia mellakantorjunta-aineita käyttää aiheuttamaan vaaraa? Mitä muita kemiallisia aineita tai niitä sisältäviä materiaaleja voidaan pitää vaarallisina? Onko mahdollinen vaarallisen kemiallisen aineen tahallisen käytön kohde valtio, jokin sen elintärkeä toiminto, infrastruktuuri vai yksilö? Mitä vaikutuksia vaarallisilla kemikaaleilla voi olla infrastruktuuriin, yhteiskunnan toimivuuteen tai ympäristölle? Millainen toimija kykenee toteuttamaan vaaratilanteen, tahallisen onnettomuuden tai hyökkäyksen kemikaaleilla? Millä tavalla ja kuinka nopeasti voidaan kemikaalien vaikutuksilta suojautua ja niistä puhdistautua? Millä tavalla ja kuinka nopeasti yhteiskunta, yksilö, infrastruktuuri tai ympäristö voi vaarallisen kemikaalin käytön jälkeen palata normaaliin tilaansa? Mitä nanoteknologia kehittyessään tuo tullessaan uhkaa vai suojaa? Mikä tai millainen on kemiallinen ase? Kemiallinen ase Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen artiklassa II luetellaan kolme tekijää, jotka yhdessä tai erikseen muodostavat kemiallisen aseen: Kemialliset aseet tarkoittaa seuraavia, 15

joko yhdessä tai erikseen a) myrkyllisiä kemikaaleja ja niiden lähtöaineita, paitsi silloin kun niitä käytetään tarkoituksiin, joita ei kielletä tässä yleissopimuksessa, edellyttäen, että ne ovat laadultaan ja määrältään kyseisten tarkoitusten mukaisia, b) ammuksia ja laitteita, jotka on nimenomaisesti suunniteltu aiheuttamaan kuolemaa tai muuta vahinkoa a-kohdassa yksilöityjen myrkkykemikaalien myrkyllisillä ominaisuuksilla, jotka vapautuisivat tällaisten ammuksien ja laitteiden käyttämisen seurauksena, c) välineistöä, joka on nimenomaisesti suunniteltu suoraan käytettäväksi yhdessä b-kohdassa yksilöityjen ammusten ja laitteiden kanssa. Termi myrkyllinen kemikaali määritellään artiklassa II seuraavasti: Myrkyllinen kemikaali tarkoittaa kemikaalia, jonka kemiallinen vaikutus elintoimintoihin voi aiheuttaa kuoleman, tilapäisen toimintakyvyttömyyden tai pysyvää vahinkoa ihmisille tai eläimille. Määritelmään sisältyvät kaikki kemikaalit riippumatta kemikaalin alkuperästä ja tuotantomenetelmästä tai siitä, tuotetaanko ne laitoksissa, ammuksissa vai muualla. Edellä sanotun perusteella ymmärretään, puhuttaessa esimerkiksi yksittäisestä kemikaalista kemiallisena aseena, että määritelmässä ei ensisijaisesti viitata kemikaalin (myrkyllisiin) ominaisuuksiin, vaan käyttötarkoitukseen, johon kemikaali on asetettu. Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen mukaan kysymys on ns. yleisestä kriteeristä käyttötarkoituksen mukaan (engl. general purpose criterion). Käyttötarkoitukset, joita sopimuksessa ei kielletä, ovat siten sallittuja. Siten kemiallinen ase (myrkyllinen kemikaali, lähtöaine, ammus, laite, välineistö) on kieltosopimuksen perusteella paljon laajempi käsite kuin perinteisesti ymmärrämme. Käyttötarkoitukseen perustuvan määrittelyn vuoksi kemiallisten aseiden kieltosopimus tulee säilymään ajankohtaisena tulevaisuuden teknologisesta kehityksestä huolimatta senkin jälkeen kun kaikki nykyiset kemiallisten aseiden varastot ja ammukset on hävitetty. Myrkyllisiä kemikaaleja tulee aina olemaan ja niitä saa myös käyttää laillisiin tarkoituksiin, mutta käyttö on kielletty sodassa. Uudet uhkat Mitä nuo yleisen käyttötarkoituksen kriteerin kattamat muut kemialliset aseet voisivat olla? Ne voivat olla kemiallisia aineita, joiden molekyylipainot ovat muutamista kymmenistä satoihin tuhansiin (daltonia). Niiden vaikutus voi olla kuolettava tai ei-kuolettava (non-lethal). Jälkimmäisessä tapauksessa kohde vahingoittuu pysyvästi toimintakyvyttömäksi, mutta jää henkiin tai kohde vahingoittuu vähäksi aikaa toimintakyvyttömäksi, mutta palautuu täysin. Yleinen ihmisen fysiologian yhä perusteellisempi tuntemus avaa tämän tiedon väärinkäytön kautta mahdollisuuksia kehittää mm. lukko avain -toimintaperiaatteen mukaisia avainmolekyylejä, joilla saadaan aikaan haluttu vaikutus lukkona toimivassa elimistön reseptorissa. Tällaisena avainmolekyylinä voi toimia esimerkiksi tunnettu taisteluaine Sariini, joka sopii samaan lukkoon kuin elimistön hermoimpulssien välityksessä tärkeä avain asetyylikoliini. Tietokoneiden aikakaudella ihmiskehon reseptorien mallinnus ja reseptoreihin sopivien kemikaalien tietokonesuunnittelu tekevät mahdollisen väärinkäytön toteutuksesta täsmällisempää, nopeampaa ja tehokkaampaa. Käyttötarkoituskriteerin vuoksi kemiallisen aseen käsite on siis laaja, mistä johtuen kemiallisen aseen uhkakin voi olla erilainen kuin meidän perinteisen varautumisemme mukainen. Onko siis kemiallista aineista johtuvaa uhkan kuvaa syytä päivittää? Kyllä. Asiasta on syytä keskustella ja asiaa olisi tutkittava hakien siihen laajempaa perspektiiviä varautumisen ja ennakoimisen perusteeksi. Verkostoituminen ja yhteistyö tärkeätä Laboratorioiden suorituskyvystä puhuttaessa ei millään yhdellä tutkimuslaboratoriolla maassamme ole kykyä esimerkiksi kemiallisten aineiden tunnistamisessa kaikkien edellä tarkoitettujen kemikaalien tapauksessa. Suorituskyvyn luomiseen tarvitaan osaamisen kehittämistä, tutkimusta ja ylläpitävää harjoittelua. Tarvitsemme jollakin periaatteella 16

koordinoidusti toimivan laboratorioiden verkoston, joka kykenee vastaamaan mihin tahansa haasteeseen kemiallisesta havaitsemisesta ja tunnistamisesta melkeinpä millaisesta tahansa näytteestä niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Verkosto tulee luoda kotimaahan, mutta sen yhteyksien tulee ulottua myös rajojemme ulkopuolelle Eurooppaan. 4.2 Nälästä, janosta ja mikrobiologisista tekijöistä Suomen kansallinen turvallisuus oli äärimmäisen uhattu vielä 1870-luvulla heti suurien nälkävuosien jälkeen. Uhka ei ollut silloin sotilaallinen, vaan turvallisuusuhka tuli omasta surkeasta tilanteestamme. Maataloutemme tuotti niin vähän, että nälkäkuolema uhkasi suurta osaa väestöstä. Huonon ravitsemustilanteen, äärimmäisen köyhyyden ja tietämättömyyden tähden ennenaikainen kuolema kohtasi rikkaitakin - köyhistä nyt puhumattakaan - tautien muodossa. Suomi onnistui kuitenkin vähitellen ja itse asiassa hämmästyttävän nopeasti ottamaan opiksi suurien nälkävuosien aiheuttamista vastoinkäymisistä. Maataloutemme suuntaa käännettiin ja uusia tietoja levitettiin laajalti. Myös teollista ja taloudellista toimeliaisuutta ja kulkuyhteyksiä parannettiin. Tässä kaikessa keskeisenä on ollut koulutuksen parantaminen ja tutkimustyö, jotta voitiin seurata yleistä tieteen kehitystä ja vaikuttaa itsekin tieteen tekoon. Meillä halu voittaa takapajuisuus johti yleiseen kansakouluun, ammatilliseen koulutukseen sekä laajenevaan toisen asteen koulutukseen ja yliopisto-opetuksen modernisointiin sekä monien eri tutkimuslaitosten perustamiseen. Huolimatta 1900-luvun kahdesta sodasta ja niiden seurauksista maataloutemme tuottavuus on ollut niin hyvä, että nälkäongelma on muuttunut ylipaino-ongelmaksi ja teollisuutemme tuottaa monia tuotteita. Koulutustasomme on korkea. Hyvinvointia kuvaa vaikka se että alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on eräs maailman pienimmistä ja eliniän odotus on pitkä. Elämmekö siis turvallisesti? Onko turvallisuutemme uhattuna? Kolme perusturvallisuutta uhkaavaa tekijää ovat globaalisella tasolla nälkä sekä jano ja mikrobiologiset tekijät, sillä usein koko ihmiskunta on tautimikrobeille yksi ja sama ekologinen lokero. Kolmas tekijä tulee globaalisesta nälästä, janosta ja muusta luonnonvarojen jaosta, sillä nälkäisistä ihmisistä voidaan saada arvaamaton poliittinen tekijä, mikä historiassa on näkynyt Ranskan ja Venäjän vallankumouksina, jotka molemmat olivat myös nälkäkapinoita. Ilmastomuutoksen tähden maapallon sateisuus tulee muuttumaan ja on suuri vaara, että se tulee alentamaan satoja laajoilla alueilla. Ravintokasvien tuotanto tulee olemaan uhattuna - vaikka Suomessa satotaso voi jopa nousta. Jos ravintokasvien tuotantoon soveltuvia peltoja käytetään vielä samaan aikaan enenevässä määrin ei-syötävien kasvien (biopolttoaineet, kuitukasvit, huumekasvit yms. tuotantoon) on pakko huomioida ruuan puute erääksi tulevaisuuden haasteeksi. Tällä voi olla vaikutuksensa meidänkin kansalliseen turvallisuuteemme. Tämä voi johtaa meilläkin ympäristöpakolaisten tuloon maahamme. Jotta he ja sotien pakolaiset ja muut maahanmuuttajat sopeutuvat paremmin Suomen lastentarhoihin, oppilaitoksiin, armeijaan ja työpaikkoihin, meillä on oltava tietoa heidän tavoistaan. Joudumme miettimään, mistä tulokkaiden tavoista voimme iloita (mm. vanhempien kunnioitus ja aito ystävällisyys), mitä voimme katsella neutraalisti (mm. erilainen pukeutumistapa tai ruokakulttuuri) ja mitä emme voi suvaita (mm. naisten alistaminen). Tässä on aika paljon tekemistä, jotta meille Suomeen ei syntyisi rotusyrjintää eikä yhteiskunnasta pudonneita maahanmuuttajia, jotka monissa muissa maissa ovat tehneet epätoivoisia tekoja. Tässä meidän on oltava aidosti tasa-arvoisia kuvittelematta olevamme herrakansaa. Mikrobiologisista ongelmista osa on samoja, joita 1800-luvun lopulla syntyneet ihmiset kärsivät. Myös jo voitetuiksi luullut taudit voivat levitä uudestaan. Osa mikrobitaudeista on täysin uusia. Globalisoituminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin toisissa kulttuureissa eläviä ihmisiä, mutta se levittää myös ihan uusia tauteja tehokkaasti ihmisestä toiseen. Monien trooppisten suurkaupunkien slummit ovat Helsinki-Vantaan lentokentästä alle puolen vuorokauden etäisyydellä ja monet slummien asukkaat työskentelevät lentoasemilla. Ihmisten lisäksi slummeissa elävät ihmiset, siipikarja, siat, rotat yms. asuvat 17

ahtaasti lähellä toisiaan ja jätevesihuolto perustuu vain avokanaviin, joissa malariaa ja denguekuumetta ym. levittävät moskiitot viihtyvät. Luonnosta voi aina tulla uusia tautimikrobeja ihmisiin. Tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa, jolla voisimme torjua näitä mikrobeja parantamalla sanitaatiota, jätehuoltoa, vesi- ja ruokahuoltoa tässä järjestyksessä. Jos poliittisten päätösten jälkeen suomalaiset joutuvat erilaisissa sotilaallisissa ja katastrofien jälkihoitotehtävissä vieraisiin oloihin, ekologisessa sanitaatiossa, jätehuollossa, vesija ruokahuollossa on edelleen kehitystarvetta. Terroristiset järjestöt voivat myös pyrkiä tekemään bioaseita, joissa valikoimaa on ja joiden teko ei välttämättä ole kovin vaikeaa. Mikrobiologisia tauteja torjuttaessa diagnostiikka, rokotukset ja muut lääketieteen hoitokeinot on pidettävä myös mukana ja mm. MATINEn rahoituksella on tehty näillä aloilla suhteellisen paljon tutkimustyötä. Tätä tutkimusta tarvitaan edelleenkin. Koska jo kerran 1800-luvun lopulla kansakoulujen, kansanopistojen, oppikoulujen ja yliopistojen antama koulutus on ollut äärimmäisen tärkeää, samaa keinoa kannattaa hyödyntää uudestaan. Vaikka Suomen koululaitos on saanut Pisa-tutkimuksessa kärkisijoja, uusien ylioppilaiden matematiikan ja luonnontieteiden tiedoissa on suuria puutteita. Suomalaiseen koulutukseen tarvitaan uutta ajattelutapaa ja asennetta. Arkipäivän matematiikan pitäisi tulla tutuksi jo ala-asteella. Tytöt ja pojat ihon väriin katsomatta voivat oppia matematiikkaa, biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa ihan yhtä hyvin ala-asteelta aina yliopistotasolle asti. Koulutus on väärä paikka säästää ja ryhmäkokojen on oltava niin pieniä, että aito oppiminen voi tapahtua. Vain hyvä ja monipuolinen koulutus takaa, että oma yhteiskuntamme säilyy tulevaisuudessakin turvallisena. Hyvä koulutus on edellytys hyvälle tutkimustyölle ja vain sen avulla voimme ratkaista miten luonnonvaroja käytetään säästeliäästi ja kohtuullisesti ja miten terveyteen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista. Rauhallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan ei tarvitse panostaa puolustukseen kovin paljoa, mutta sitä ja pelastustoimintaa tarvitaan, sillä myös luonto aiheuttaa katastrofeja, joiden seurauksia joudutaan hoitamaan. Niitä tarvitaan myös, koska suomalaisia on vain alle 1 ihmisistä. Täten kykymme vaikuttaa muiden maiden politiikkaan on pieni. Joudumme olemaan siksikin varuillamme. 4.3 Syrjäytymisestä Merkittävä uhkakuva yleisellä tasolla on syrjäytyminen eri muodoissaan. Kasvava eriarvoisuus, tuloerot, työttömyys, perheyhteisöjen murentuminen, arvotyhjyys, kulttuurien yhteentörmäys lisääntyvän maahanmuuton myötä, erilaisten päihteiden lisääntynyt käyttö sekä mielenterveysongelmat luovat maaperää syrjäytymiselle. Syrjäytyminen voidaan käsittää monella tavalla. Yksi määritelmä on, että yksilö ei tunne kuuluvansa tai olevansa hyväksytty yhteisöön. Tämä on pohja yhteiskunnan ulkopuolelle asettumiselle, negatiivisille aatteille ja sitä kautta erilaisiin kielteisiin ilmiöihin. Syrjäytyminen voi näkyä rikollisena tai itsetuhoisena käytöksenä eri muodoissaan, ääritilanteissä jopa vakavana väkivaltana. Pahin muoto syrjäytymisessä on, että yksilö tai joukko eristäytyy ympäröivästä yhteisöstä. Tästä on esimerkkejä terrorismissa yksilö- ja ryhmätasolla sekä yksittäisten henkilöiden tekemisissä vakavissa väkivaltarikoksissa. Meillä on jo nyt olemassa toisen sukupolven syrjäytyneitä ja tämä kehitys pitäisi pystyä pysäyttämään kaikin keinoin. Yleinen käsitys on, että vakaviin rikollisiin tekoihin syyllistynyt henkilö on mieleltään sairas. Välttämättä tämä ei pidä paikkansa, vaan kyseessä voi olla rikosoikeudellisesti täydessä ymmärryksessä toimiva henkilö. Järjestäytyneen rikollisuuden kasvu on tästä yksi esimerkki. 18

Monet maahanmuuttajat tulevat oloista, joissa he ja heidän läheisensä ovat joutuneet kärsimään monenasteista epäoikeudenmukaisuutta ja äärimmillään julmaa kohtelua. Sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan ei ole helppoa kielimuurin, kulttuurierojen ja työttömyyden takia. Maahanmuuttajilla on valtaväestöön verrattuna enemmän mm. mielenterveysongelmia em. syiden johdosta. Arvomaailman rakentaminen vieraassa kulttuurissa on todellinen haaste mm. lasten kasvattamisessa. Toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat ovat riskiryhmässä syrjäytyä ulkomaisten kokemusten pohjalta. Tämä on näkynyt mm. ääriaineksien kasvuna. Ennaltaehkäisy Kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen on kaikkien viranomaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden asia. Tärkeätä on suunnata resursseja entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan eri muodoissa. Sosiaalinen turvaverkko, työllisyys, lastensuojelun kehittäminen, mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja hoito, maahanmuuttajien tehokas integrointi yhteiskuntaan ym. toimet ovat niitä asioita joilla yhteiskuntarauhaa rakennetaan pitkällä jänteellä. Toisaalta kaikkia turvallisuusuhkia ei voida torjua ennaltaehkäisyllä ja yhteiskuntapolitiikalla. Viranomaisten tulee varautua erilaisiin ja muuttuviin uhkakuviin. Keskeinen asia turvallisuusuhkiin varautumisessa on viranomaisyhteistyön kehittäminen eri muodoissaan ja verkottuminen. Tutkimuksella ja teknologian kehityksellä on keskeinen osa ennaltaehkäisevässä toimissa, uhkakuviin varautumisessa ja viranomaistoiminnan kehittämisessä. 4.4 Säteilyyn liittyvät uhkakuvat Säteilyyn liittyvät uhkakuvat liittyvät joko onnettomuuksiin (safety) tai lainvastaisiin tekoihin (security). Laaja-alainen säteilyvaaratilanne voisi syntyä lähinnä ydinvoimalaitosonnettomuudessa. Onnettomuus ydinkäyttöisellä aluksella, ydinkäyttöisen satelliitin maahansyöksy tai onnettomuus ydinjätteen tai säteilylähteen kuljetuksessa voisi myös johtaa paikalliseen säteilyvaaratilanteeseen. Toisaalta säteilyä voidaan käyttää rikollisen toiminnan välineenä, ääritapauksena terrorismi, kuten radioaktiivisen aineen levittäminen ympäristöön (likainen pommi). Säteilymurhakin on mahdollista, kuten Litvinenkon tapaus osoitti. Vakavin RN-uhka (ydinsäteily uhka) liittyy ydinaseen käyttöön. Uusia ydinasevaltioita on tullut ja luultavasti tulee edelleen lisää. Kasvavan energiantarpeen ja kasvihuoneilmiön torjumisen johdosta uusia ydinvoimalaitoksia tullaan rakentamaan globaalisti lisää, myös uusiin maihin. Tämä lisää maailmalla kulkevien ydinmateriaalien määrää, ja samalla potentiaalista riskiä siitä, että ydinmateriaaleja voisi joutua vääriin käsiin ja myös terroristien haltuun. Tällaisten uhkien havaitsemiseen ja torjuntaan tarvitaan uusia, kehittyneitä mittaustekniikoita suoraan turvallisuusviranomaisten käyttöön. Onnettomuuksiin ja säteilyvaaratilanteisiin varautuminen Suuronnettomuuteen varautuminen, tapahtuipa se kotimaassa tai ulkomailla, edellyttää hyvin toimivaa valtakunnallista säteilyvalvontaa, jonka avulla saadaan tuotettua tilannekuva oikeaan aikaan. Valtakunnallisen säteilyvalvontaverkon antureilla tulisi olla radioaktiivisten aineiden tunnistusominaisuus. Viranomaisten yhteistoimintakykyä tulee edelleen kehittää. Suurten tietomäärien hallinta ja paikkatietojärjestelmien kehitys mahdollistavat nykyistä parempien ja visuaalisesti havainnollisempien tilannekuvajärjestelmien kehittämisen. Erityisesti tarvitaan tietomalleja ja standardirajapintoja tietojärjestelmien välille. Viranomaisten välistä viestintää ja viestintää suoraan kansalaisille voidaan kehittää ja nopeuttaa mobiilitekniikoiden avulla. 19