ENIEC -verkoston vuositapaaminen Istanbulissa, 15. 17.4.2015 Meeting point of eastern and western cultures
Huhtikuun 15. 17. päivinä kokoontui 75 ENIEC jäsentä vuositapaamiselle Istanbuliin. ENIEC - verkoston tavoite tukea vieraskielisiä ja vähemmistöön kuuluvia ikäihmisiä omissa maissa. ENIEC lyhenne tule nimestä European Network on Intercultural Elderly Care ja se tarkoittaa kulttuurisensittiivisen vanhusten hoidon Euroopan verkostoa. Lisätieto ENIEC -verkostosta: http://www.eniec.eu/ Verkosto perustettiin vuonna 2007 Kööpenhaminassa ja nykyään se yhdistää 130 ihmistä 12 eri maasta. Kokoontumisia on järjestetty Frankfurtissa, Kööpenhaminassa, Haagissa, Helsingissä, Göteborgissa, Amsterdamissa, Brysselissa, Oslossa ja tänä vuonna Istanbulissa. Suomesta verkostoon kuuluu ikämaahanmuuttajien kanssa työskenteleviä henkilöitä sekä kunnalliselta että järjestösektorilta ja ammattikorkeakoulusta, yhteensä 12 henkilöä. Istanbulin tapaamisen järjestämisvastuun otti ENIEC-verkoston turkkilainen jäsen Sema Oglak (University of İstanbul Gelisim)Valmistelutyöryhmään kuului muutama vapaaehtoista, mukaan lukien 10 vuotta Turkissa asunnut entinen englantilainen upseeri.. Konferenssin järjestäminen toi ENIEC verkostoon kuusi uutta turkkilaistaustaista jäsentä, joista osaa asuu Hollannissa. ENIEC -verkoston jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, joka halua edistää vieraskielisten ikäihmisten arjen hyvinvointia. Jäsenet ovat henkilöjäseniä jotka joko työnsä puolesta tai henkilökohtaisesta kiinnostuksesta haluavat vaikuttaa ikääntyneiden maahanmuuttajien hyvinvointiin omissa maissa. Verkoston vuosikokoontumisilla on tavoite tutustua kokoontumiskaupungin ja maan monikulttuuristen ikäihmisten tilanteeseen ja työhön jota heidän hyvinvoinnin eteen tehdään. Kokoontumisen järjestämisellä halutaan jättää jälkeen vahvempi paikallisten aktiivien verkosto jotta järjestäjäkaupungissa saataisiin huomiota tälle syrjäytymisvaarassa olevalle ryhmälle. Kokemusten vaihto osallistujien kesken rikastuttaa ja innostaa eri maista tulevien jäseniä jatkamaan monikulttuurista vanhustyötä omissa kotimaissa. Kuva ENIEC tapaamisen avajaisista
Turkin ikäihmisten hoito Istanbulissa asuu noin 17 miljoona ihmistä, 7,7 % on yli 65 vuotiaita. Keski-ikä Turkissa on 30,4 v. ja yli puolet väestöstä on alle 30 vuotiaita. Turkki on kuitenkin maailman toiseksi nopeiden vanheneva yhteiskunta. Vuonna 2023 yli 65 vuotiaita on jo 10,2 %. Vanha elämäntapa on muuttumassa. Maaseudulla asuu vielä isoja perheitä yhdessä, kaupungissa on perheet pienemmät. Miesten terveystila on parempi mutta naiset elävät pidempää. Miehiä on väestössä 60 % ja näin iäkkäitä miehiä on enemmän. Vuonna 2013 n 2,7 % väestöstä havaittiin kuolinsyyksi muistisairauksia. Iäkkäiden hoito on Turkissa melko uusi asia. 2011 perustettiin perhe- ja sosiaalipolitiikan ministeriö. 2012 valtakunnallinen toimintasuunnitelma iäkkäiden palveluasumisesta. EU komission kanssa käydään keskustelua iäkkäiden palveluiden järjestämisestä. Palveluita iäkkäille on vielä vähään. Paikallisilla hallituksilla on velvollisuus laatia kotihoidon toimintasuunnitelma. Istanbulissa on tehty ikäpoliittinen ohjelma. - ikäystävällinen kaupunki (asuminen, julkinen liikenne) - aktiivinen ikääntyminen - tarjota hyvää laitoshoitoa - fyysisen kunnon ohjelma - teknologian kehittäminen Kotihoitoa on aloitettu kehittämään viimeisen 2-3 vuoden aikana. Apua etsitään myös niille jotka ovat palaneet EU:sta. Yksin kotona olevat on uusi alue. Etnistaustaisten iäkkäiden tilanteesta ei paljon tiedetä, asia tarvitsee selvittämistä ja tutkimuksia aiheesta. Etnistaustaisille ei ole erikseen ikäihmisten palveluita mutta niitä on vähävaraisille. Vasta nyt on ministeriöt aloittanut yhteistyötä mutta käytännössä on vieläkin ongelmia kuten: koordinointi - kuka tekee mitä väestö on nuori ja poliitikot eivät ole kiinnostuneita aiheesta Kunnat tarjoavat iäkkäille ihmisille palveluja. Huoltokodeista ja erilaisista palveluista maksetaan eri projekteista ja ohjelmista valtio ei maksaa. Turkissa on noin 250 huoltokotia. Kotihoito on toiminut vuodesta 1990. Muistisairaille keskuksia ja palveluja ei ole paljon. Iäkkäiden hoidossa aktivoidaan työelämään 65+ ihmisiä, heillä on paljon kokemuksia. Hoitajista 80 % ovat perheenjäsenet ja naiset - ketkä tarvitsee asiantuntijoiden apua. Muut hoitajat ovat enimmäkseen maahanmuuttajat, heidän keskimmäinen palkka on n 1000 turkin liiraa/kk Käytettään paljon ihmisiä, ketkä eivät ole ammattilaisia. Jos joku haluaa saada omaishoitajaksi, niin sitä koulutetaan ja hän saa siitä palkkaa. Muuten ei riittää työvoimaa. Turkki sijaitse hyvällä alueella, (hyvä sää, luonto) ja maakunnissa asuu paljon nuoria ja vanhoja yhdessä. Se on edistävä ja on hyvää yhteiskunnalle. Naapurimaiden ja EU:n iäkkäille on kehitetty terveysturismia.
Turkissa ei ole puhujan mukaan paljon maahanmuuttajia, mutta samalla ei ole myös tiedossa heidän määrää. Maassa on kuitenkin paljon pakolaisia ja omia kielivähemmistöjä kuten armenialaisia. Turkissa ikääntyminen ja iäkkäiden huolto on uusi ja tuntematon alue. Kaikki tutkinnot ovat puolivälissä - iäkkäiden käytäntö, perhe, taloudellinen tilanne, pahoinpitely jne. Kotihoidon palvelut: Vuonna 2014 on tapahtunut muutoksia. Iäkkään tilanne ja avuntarve kartoitetaan, sen pohjalta tehän päätöksiä minkälaista apua iäkäs tarvitsee. Sosiaalityöntekijä käy tapamassa henkilökohtaisesti. Jos on tarvetta, niin viedään iäkäs sairaalaan tai huoltokotiin. psykologin palveluja tarjotaan iäkkään lisäksi myös perheenjäsenille, silloin kun siihen on tarvetta, mutta sitä käytettään vähäsen - tabu henkilökohtainen hygienia henkilökohtainen avustaja - enemmän seurallinen Istanbulissa kotihoito toimii 3 yksikössä ja asiakkaat on jaettu kahteen - miehet ja naiset. Palveluista maksaa kaupunki. Kaikki iäkkäiden hoito/ palvelut muuttuu käytännössä terveyden hoidoksi/ ongelmaksi, kun ei ole tähän saakka ollut tarvetta. Elderly care health care. 2. Tutustumiskohteet 2.1. Darülaceze Nursing home and Residential Care Home Yuko Kametani Istanbulin kaupunki (Istanbul Metropolitan Municipality) perusti tämän vanhustentalon vuonna 1998. Vanhusten hoito on edelleen uusi asia Turkissa (vasta vuonna 2011 Turkki perusti Ministry of Family and Social Policiesin). Eli yleensä perhe ja sukulaiset hoitavat omia vanhempia. Tämä talo on yksi malliesimerkki Turkissa, eli noin 4 000 vierasta kävi ulkomailta viime vuonna. Tässä talossa asuu ikääntyviä, joilla ei ole yhtään omia omaisia (periaatteessa heillä ei ole ketään, joka hoitaa/tukee heitä). Meille sanottiin, että tämä on köyhien vanhustenkoti, mutta minä en tunnistanut niin päin. Alue on todella iso, 151 000 neliömetriä, joista 46 000 neliömetriä on katettu. Tämä on suurin vanhusten hoitokoti Turkissa. Tähän mahtuu 1 000 asukasta. Istanbulin kaupunki maksaa palvelumaksut, eli asukkaille palvelu/asuminen on ilmaista. Ikäraja on miehille +60-v ja naisille +55-v. Alueella on erilaisia pieniä kerrostaloja sekä yksi iso sairaalan näköinen rakennus, jossa on lääkärit ja terveyshoitajat. Tässä isossa rakennuksessa oli huonokuntoisia ikääntyviä (osa oli vain
nukkumassa sängyssä). Suurimmalla osalla on muistisairaus. Pikkukerrostaloissa asuu erilaisia ihmisiä. Miehet olivat nauttimassa tupakkaa pihalla. Kävin katsomassa myös käsityökerhoa ja kehitysvammaisten savityökerhoa. Alueella on erilaisia kerhohuoneita, kampaamo (miehille ja naisille), moskeija, piha/puisto, puutarha, kuntosali ja eläintarha. Ehkä oli yksi kauppa, mutta se oli remontissa. Näin, että naisten osastolla oli vain naistyöntekijöitä (en päässyt katsomaan miesten osastoa) ja työntekijöiden määrä on paljon suurempi kuin Suomessa. Monilla oli huivi päässä työskennellessä. Suomessakin voisi miettiä työasua eri aloilla, jotta muslimitaustaiset naiset pääsevät työelämään entistä paremmin. 2.2. Artigiana Residential Home (NGO) Hanna Rantala, Alina Ahtamo Artigiana on Turkin vanhin palvelutalo ja se on perustettu vuonna 1838. Artigiana perustettiin alun perin Istanbulin kristityille vähemmistöille, erityisesti italialaisille katolilaisille. Nyt palvelutalon asiakkaaksi pääsee jokainen hyväkuntoinen, johonkin kulttuuriseen tai etniseen vähemmistöön kuuluvat yli 65-vuotiaat. Palvelutaloa ylläpitää Artigiana yhdistys, jonka hallitus toimii vapaaehtoispohjalta. Yhdistys ei saa valtiolta rahallista tukea, joskin valtio kontrolloi yhdistyksen laatua. Yhdistyksen tulot saadaan palveluasunnoista sekä yhdistyksen omistamasta vuokraasunnosta. Yhdistys on taloudellisesti vaikeassa tilanteessa ja tulevaisuus on epävarma. Tästä huolimatta yhdistys ei halua vastaanottaa valtion apua.
Alkuvaiheessa Artegianassa oli 42 puutaloja, jotka sijaitsivat vuorella. Vuonna 1957 tapahtui uudistus ja rakennettiin erilaiset talot. Vuonna 1967 oli perustettu yhdistys ja sitä lähtien talo palveli köyhiä ihmisiä. Nykyinen puheenjohtaja eläkeläinen Fortunato Marksia, joka oli meidän oppaana vierailun aikana, on ollut puheenjohtajana vuodesta 1996. Artigianassa asuu yhteensä 51 ikäihmistä. Nykyiset talon asukkaita ovat 65 103 -vuotiaita, keskiikä on 85v. Kaksi pariskunta ja kaksi asukasta ovat yli 100 vuotiaita. He identifioivat itsensä italialaisiksi, sefardi-juutalaisiksi, armenialaisiksi, kroatialaisiksi, ranskalaisiksi, venäläisiksi ja kreikkalaisiksi turkkilaisiksi. Moni on kolmannen sukupolven maahanmuuttaja, ja kaikki asukkaat puhuvat turkkia. Monet asukkaita kuitenkin puhuivat ranskaa, joka oli pitkään Turkin kristittyjen kieli. Lisäksi yhdistys tarjoaa ruokaa vaikeassa elämäntilanteessa eläville turkkilaisille. Ruoka-apua vastaanottaa päivittäin 5-33 henkilöä. Asukkaat maksavat palveluista kykyjensä mukaan 150 700 /kk. Hintaan kuuluu vuokra, hoito, ruokailu ja virkistystoiminta. Huonekalut ja vaatteet ovat omat. Palvelut ovat hinnasta riippumatta kaikille samat. Artigianassa on oma keittiö, lääkäri ja hoitajat. Parturikampaamo on avoinna kaksi kerta viikossa, parturi on vapaaehtoinen. Yhteistä virkistystoimintaa on vähän, sillä hallituksen edustajien mukaan Artigianan asukkaat haluavat elää mahdollisimman itsenäistä elämää. He voivat vapaasti lähteä talosta ja liikkua kaupungissa tai olla pidempi aikaa poissa esim. lomalla. Periaate on se, että heidän pitää ilmoittaa henkilökunnalle menoista. Matkaansa mukaan he saavat rintanimilaput ja palvelutalon yhteydet. Paluu takaisin taloon on klo 20. Mikäli yksilö ei pysty asioimaan tai lähtemään yksin (pyörätuoliasiakas), hän saa hoitajan mukaan. Sekin kuuluu palvelutalon hintaan eikä tarvitse maksaa erikseen.
Hyvinvointia ylläpidetään tuella ja itsenäisyyden tukemisella: asukkaat saavat päivittäin aamiaisen ja ruokatarvikkeet, josta he valmistavat itse lounaan ja illallisen. Virkistystoimintaan kuuluu 3 retkeä/vuosi, 12 yhteistä lounasta/kuukausi, 4 grillauspäivää/kesä, sekä kaikkien kristittyjen, muslimien ja juutalaisten juhlapäivien ja asukkaiden syntymäpäivien vietto yhdessä. Pihalla on myös kappeli, jossa kristityt asukkaat voivat osallistua messuun joka lauantai (messu yhteinen katolisille, ortodokseille ja protestanteille). Asukkailla on oma yksiö sekä käytettävinään talon käytävät, suuri puutarha, lounastila, oleskelutila, kampaamo sekä hoitajan vastaanotto. Hoitohenkilökunta tukee asukkaita liikkumisessa ja hoidossa. Yhdistys tarjoaa ympärivuorokautista hoitoa. Henkilökuntaa on yhteensä 22. Puheenjohtajan mukaan vierailun aikana oli yksi vapaaehtoinen eläkkeellä oleva nainen. Hän on ollut 7 vuotta yhdistyksen toiminnassa mukana, ammatilta on opettaja. Molemmat oppaat puhuvat englantia, ranskaa, italia ja turkkia. Kommunikointi asukkaiden kanssa sujuu turkin kielellä, suurin osaa asukkaita puhuu ranskaa. Ruokalassa juotiin perinteinen omenateetä turkkilaismakeisin. Artigiana sijaitsee vanhassa kiinteistössä. Kiinteistö on suojeltu, mikä on ollut yhdistykselle haaste: tilat eivät ole täysin esteettömät ja käynti kadulle on vaikeaa. Haasteita tuo myös Turkin voimakas talouskasvu, ja yhdistys on joutunut luovuttamaan osan pinta-alaansa rakennuttajille. Aistittavissa oli myös epätietoisuutta tulevaisuudesta: kotiapulaisten määrä on kasvanut mikä on lisännyt kilpailua asukkaista. Hallituksen puheenjohtaja kertoi valtion kontrolleiden määrän kasvaneen paljon viime aikoina. Kontrolleja tehdään säännöllisesti, vaikka yhdistys ei saa taloudellista tukea. Toisaalta eliniän odote palvelutalossa on korkea ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Kaiken kaikkiaan hallituksen jäsenet olivat kuitenkin tyytyväisiä Turkin kehitykseen ikääntyneiden palveluiden kehittämisessä. He sanoivat, että parannusta on tapahtunut viimeisten 15 vuoden aikana. Turkinkieliset kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.artigiana.org/
2.3 Darulaceze Care Home (Public-state) Sari Heikkinen Darulaceze hoivakoti on perustettu sodan 1877 1879, jolloin noin 400 000 ihmistä tuli Istanbuliin. Kodittomien, orpojen ja kerjäläisten lukumäärä lisääntyi merkittävästi tuolloin. Darulaceze otti tuolloin ja ottaa edelleenkin suojiinsa lapsia, ikääntyneitä, kodittomia ja vammaisia huolimatta siitä, mihin uskontokuntaan he kuuluvat, mitä kieltä he käyttävät, mihin sosiaaliluokkaan he kuuluvat, mikä on heidän etninen taustansa tai sukupuolensa. Tämä on ollut hoivakodin periaate sen perustamisesta lähtien. Perustaja oli Sulttaani Abdulhamid II vuonna 1895. kaikki asukkaiden tarpeet mukaan lukien vaatteet, ruoka, terveyspalvelut, huolenpito otetaan huomioon Darulacezen hoivakodissa. Hoivakodissa on aivan sen perustamisesta lähtien ollut periaate, että kaikki uskontokunnat ovat tervetulleita. Ympäristössä on moskeija ja kirkkoja. Lapsille alueella on oma erityinen rakennus, jossa he saavat hoivapalveluja ja heistä huolehtivat niin sanotut caregive mothers. Hoivakodin henkilöstöön kuuluu fysioterapeutti, sosiaalityöntekijöitä, ravitsemusterapeutti ja psykologeja. Kulut hoivakoti kattaa eri järjestöiltä ja yksityishenkilöiltä saamillaan avustuksilla. Turkin valtio ei osallistu kuluihin. Hoivakoti on samaan aikaan julkinen organisaatio, säätiö ja kansalaisjärjestö. Darulaceze ei halua olla millään tavalla taakkana Turkin valtiolle. Jopa hoivakodissa työskentelevien henkilöiden palkat maksetaan itse. Darulacezeen pääsee asukkaaksi jos on asunut vähintään viisi vuotta Istanbulissa. Lisäksi asukkaaksi hakevan tulee todistaa, ettei hänellä ole ketään omaista, joka voisi huolehtia hänestä. Asukkaiksi ei oteta alkoholisteja eikä huumeidenkäyttäjiä, myöskään mielenterveyspotilaita ei oteta asukkaiksi. Asukkaat itse eivät maksa asumisestaan mitään. Vaatimuksena on kuitenkin, että jos he omistavat oman asunnon heidän tulee laittaa se vuokralle ja vuokrarahat tulevat hoitokodin käyttöön, samoin mahdolliset eläkkeet, palkat tai muut henkilökohtaiset maksut tulevat 30 prosenttisesti hoivakodin käyttöön. 70 % jää henkilölle itselle. Asukkaat tulevat usein viranomaisten kuten, poliisin, sosiaalityöntekijän tai lääkärin kautta. Jotkut anovat paikkaa itsenäisesti. Jos henkilö sairastuu esimerkiksi Alzheimerin tautiin asuessaan hoivakodissa hän saa elää siellä elämänsä loppuun saakka. Hoivakodissa ei ole järjestyshäiriöitä, kaikkien tulee sitoutua yli sata vuotta vanhoihin sääntöihin ja kaikkien tulee kunnioittaa toisiaan. Asukkaat nukkuvat 3-6 hengen huoneissa, henkilökohtaisia tavaroita ei huoneissa juuri näy. WC-tilat ja pesutilat sijaitsevat käytävillä. Hoivakodin rakennukset ovat arvokkaan näköisiä, korkeakattoisia kivilattiaisia huoneita. Lattialämmitystä ei ole ja talvisin voi olla melko viileää. Rakennuksia ympäröi vehreä puutarha puineen ja kukkineen. Ympäristö on kuin pieni kylä. Asukkaat nauttivat aurinkoisesta päivästä istumalla penkeillä juomassa teetä ja keskustelemassa. Kaikki rakennusten ovet ovat avoinna ja kukin voi kulkea mielensä mukaan alueella. Vain aluetta ympäröivä portti on lukittu, jotta kukaan lapsi tai muistisairas ei pääse kadulle. Tapaamme käytävällä iäkkään rouvan, joka pyytelee englanniksi anteeksi: excuse me hän sanoo. Kysyn puhuuko rouva englantia ja hän kertoo olevansa entinen lääkäri. Samalla hän kertoo, että ei ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia ja näin ollen tämä hoivakoti on hänen kohtalonsa. This is my destiny. Darulaceze on erityinen konsepti koko Euroopassa. Se on suvaitsevaisuudestaan tunnettu ja ylläpitää arvoja, jotka kunnioittavat kenen tahansa asukkaan arvomaailmaa. Työntekijät tutustuvat
asukkaisiin, kun he tulevat Darulacezeen. Menneisyys ei ole tärkeää, kenenkään menneisyyttä ei lähdetä kaivelemaan ja selvittelemään, tärkeintä on katsoa tätä hetkeä ja tulevaisuutta. 2.4 Florya. Private home care and residential care Siiri Jaakson Hoitokoti on perheen omistama. Turkissa on 75+ henkilöitä 320 000 ja yhteensä 140 000 ketkä tarvitsee ympärivuorokautista apua kaikessa. Kotihoito: Terveysministeriö tarjoaa lääkereiden kotikäyntejä ym. Yksityinen tarjoaa palveluja 12 24h Huoltokoti: Yhteensä on 98 huoltokotia, 7702 vuodepaikka. Niiden toimimiseen on 1 lisenssi. Huoltokoteja on eri tasoja, myös erihintaisia 150 180, tai 700 1000 eur/kk. Huoltokodissa he pitävät tärkeänä aktiviteettia. Tekee yhteistyötä korkeakoulujen kanssa esim. taiteesta kiinnostuneita iäkkäitä ja nuoret ylioppilaat keskustelee, käy museoissa ym. Liikunnan järjestäminen iäkkäiden asiakkaiden kanssa ei ole onnistunut - heitä ei kiinnosta, ja myös liikunta ja urheileminen eivät ole heidän nuoruudessa ollut tärkeä. Liikunnan osan hoitaa vain fysioterapeutti ja sitäkään enimmäkseen vuodepotilaille. 99 % huoltokodin maksusta maksaa perheenjäsenet. Maahanmuuttajia siellä ei ole. 2.5 Balikli Greek Care home Siiri Jaakson, Eva Rönkkö Huoltokoti on perustettu vuonna 1946 etnistaustaisille ottaen huomioon uskonnon ja kulttuurin. Koko keskus oli rakennettu jo vuonna 1911. Nykyaikana on tarkoitettu kreikkalaisille, siellä 100 vuodepaikkaa. Että pääsisi huoltokotiin asumaan, pitää täyttää seuraavat kriteerit ikää pitää olla 65+ on yksin, ei ole perhettä, kuka hoitaisi Huoltokodin lisäksi on terveysaseman alueella tarjolla kaikenlaisia palveluja, kuten geriatri, psykologi, sairaala.
Jos jollekin huoltokodin asukkaasta tapahtuu jotain, tai he tarvitsevat jotain palveluja, niin he saavat niitä vierestä ja hoitoon jälkeen palaa huoltokodin. Huoltokodissa on töissä yöllä 2 ja päivällä 3 hoitaja. Talossa on hoitajien lisäksi 1 lääkäri. Vieraat saa käydä, milloin vaan. Huoltokodissa on erikseen rukoushuone. Lisäksi on runsaasti tilaa vapa ajan viettoon, kirjasto, ruokasali. Tiloissa näkyi kreikkalaiseen kulttuuriin liittyviä kuvia ja pääsiäiskoristeluja. Käytävillä miehet pelasivat lautapelejä ja joivat teetä. Hoitokodin tiloissa sai vapaasti tupakoida. Kirjasto ja rukoushuone
3. Verkostointi ENIEC:n jäsenten lisäksi turkkilaiset paikalliset työntekijät/tutkijat osallistuivat joukkoomme. Isoin ryhmä oli Hollanti. Suomesta oli 11 osallistujaa. Lisäksi oli mukana Norja, Saksa, Belgia, Espanja, Ruotsi, Unkari, Tanska ja Turkki. Eli 10 eri Euroopan maista osallistui tähän kokoukseen. Suurin osa oli kenttätyöntekijät, jotka ovat työssä esim. vanhustenkodissa tai/ja maahanmuuttajien kanssa. Suomessa voisi sanoa vielä maahanmuuttajaksi, mutta muissa Euroopan maissa on toinen tai kolmas sukupolvi, eli monet käyttivät migrant - siirtolainen sanaa keskenään. Tuntui niin, että pohjoismaalaiset tekevät työtä uusien tulijoiden kanssa. Tässä on lyhyesti osallistujista, joiden kanssa vaihdoimme yhteistietoja: Hollanti Suurin osa hollantilaisista puhui tapaamisessa turkkilaisesta ja marokkolaisesta maahanmuuttajasta, mutta he ovat jo toista tai kolmatta sukupolvea. Periaatteessa he ovat jo hollantilaisia, vaikkapa ensimmäiset sukupolvet. Suurin osa heistä osaa hollantia, mutta ikääntyvien kanssa tarvitaan omakieliset työntekijät. Osallistujana oli ihana kiinalaishollantilainen pariskunta, jotka ovat itsekin ikääntyviä. Hollantilaiset eivät kertoneet suoraan vertaisryhmätoiminnasta, mutta he järjestävät vastaavanlaisia keskusteluryhmiä eri kansalaisten ja taustaisten kanssa. Mr. Deniz Özkanli, Beweging 3.0, Woonzorgcentrum De Liendert, deniz.oezkanli@beweging.nl Amersfoort, the Netherland http://www.beweging3.nl/nl/home/1474/ http://www.beweging3.nl/nl/amersfoort:-de-liendert/1562/ Hän työskentelee vanhustenkodissa/palvelutalossa ikääntyvien turkkilais- ja marokkolaistaustaisten kanssa. He järjestävät myös ryhmätöitä. Denizin jompikumpi vanhempi on turkkilainen, eli hän osaa tulkata. Ms. Annemarieke Blom, Anders blom, annemarieke@andersblom.com Utrecht, the Netherland http://www.andersblom.com/ Hänellä on oma yritys, jossa hän tekee sosiaalialan/yhteiskunnallisen projektin suunnittelua ja arviointia. Hän tiesi ryhmätoiminnasta eri maahanmuuttajien ja ikäisten kanssa. Hän ei vedä itse ryhmää, mutta kohderyhmän äidinkieltä puhuvat vetävät ryhmää. Mr. Mehmet Uygun, Stichting gezondheid, Allochtonen Nederland (Health Foundation Maahanmuuttajat Alankomaat-SGAN), m.uygun@sgan.nil Amsterdam, the Netherland http://www.sgan.nl/ Organisaatio antaa tukea ja neuvontaa maahanmuuttajille terveydenhuollosta. He antavat tietoa maahanmuutosta ja eri kulttuureista myös terveysalan työntekijöille. Minä en tajunnut, ovatko he/neuvojat/työntekijät kaikki vapaaehtoisia vai palkkatyössä Mehmet on itse turkinkurditaustainen hollantilainen. Ms. Jessica (Osallistuja Jennifferin sisko, joka työskentelee maahanmuuttajien kanssa järjestössä) igeorge@vluchtelingenwerk.nl Amsterdam, the Netherlands
http://www.vluchtelingenwerk.nl/ Tämä tieto on ekstraa Yritin etsiä samanlaista toimintaa kuin Kasvokkain, ja Jenniffer antoi hänen siskonsa tiedot, koska hän tekee samanlaista toimintaa Hollannissa. Drs. Wendela Gronthoud, Director, www.caboamsterdam.nl Vuonna 2014/15 on valmistunut tutkimus, missä ohjataan muistitestien tekemiseen ja muistiongelmien ratkaisemiseen, kirjatäittömille maahanmuuttajille (En löytänyt vielä itse tutkintaa) Hän neuvoi, että googlesta symbol studies löytyy ohjeet. Y.(Yvonne) Schikhof M.A, Senior Lecturer, Research Centre Innovations in Care www.rotterdamuniversity.com School of Health Care Studies Hän on aloittanut yliopistossa uuden tutkinnon - toisen sukupolven maahanmuuttajista, miehet 55+ Ruotsi Ruotsalaiset työskentelevät laajasti. Paikalla ei ollut vain ikääntyvien kanssa työskenteleviä. Kahden kaverin kanssa juttelin nopeasti ja ymmärsin, että he ovat ehkä maahanmuuttoyksikön tai vastaavan toimiston työntekijöitä Göteborgissa heiltä. Yksi oli arkkitehti, joka on ollut mukana vanhustentalon suunnittelussa. Ms. Sari Scheinberg, Stifielsen IMIT, sari@chalmers.se Göteborg, Sweden Hän on tutkija, joka tekee tutkimusta eri maahanmuuttajien hyvinvoinnista. Hän haastattelee maahanmuuttajia ja tekee yhteistyötä paikallisten maahanmuuttajataustaisten järjestöjen kanssa esim. somalien. Sari on NY:sta Yhdysvalloista kotoisin. Rozita Torkpoor, Migrationsskolan http://goo.gl/uf2c3q http://www.skane.se/sv/webbplatser/skanes-universitetssjukhus/organisation-a- O/kunskapscentrum-for-demenssjukdomar/Migrationsskola/Webbutbildning/ Migrationsskolan työskentelee/ tutkii etnistaustaisten muistisairaiden kanssa. Välittä tietoja dementiasta eri kielillä. Elenor Antelius, Lecturer, Department of Social and Welfare Studies (ISV) http://www.liu.se/forskning/forskningsomraden/beteende/aldreochaldrande?l=en http://www.isv.liu.se/ceder?l=en Tekee yhteistyötä Helsingin Yliopiston, Camilla Lindholm kanssa etnistaustaisten muisti Norja Norjasta oli tapaamisessa NAKMI organisaatiosta (työ etnistaustaisten muistisairaiden kanssa) Maria Alte, joka on 3 vuotisen muistihankkeen johtaja. Hankkeen yksi työntekijä, Vinei Barituka (nigeriasta )on hankkeen uusi työntekijä. He ovat tehneet infopalvelua somalialaisille sekä esitettä muistisairaudesta eri kielillä. Häneltä voisi saada idean, minkälainen materiaali toimii ikääntyvien kanssa. Maria Indiana Alte Ruud, Project Manager, National Center for Minority Health Research
Mr. Barituka Vinei, barituka@nakmi.no Adviser, National Center for Minority Health Research (NAKMI) http://www.nakmino.no/employee.asp?name=barituka+vinei&eid=26 Saksalaiset: Frederic Lauscher, Ute Buchuwski ja Meltem Baskaia (turkkilaistaustainen) ovat työssä isossa vanhustenkodi konsernissa Frankfurtissa. Aikaisemmin heidän hoitotaloissa ei ollut niin paljon maahanmuuttajataustaisia, mutta nyt on 1 2 osastoa vain maahanmuuttajataustaisille. Suurin osa on turkkilaisia tai marokkolaisia. Hoitajat tulevat eri maista. Työntekijät ovat aika kansainvälisiä, jotka ovat käyneet ammatillisessa koulutuksessa Saksassa. Belgialaisten kanssa (Olivia Vanmelhen, Els Nolf, Saloa Berdai, David Tallone) juttelin aika pitkälle vapaalla ajalla, mutta en pystynyt selvittämään, mitä he ovat tekemässä! Ainakin Belgian maan tilanne (flaamien ja ranskankielisten välinen konflikti) ja sosiaalipalvelujärjestelmän ero näiden kahden ryhmän välillä oli mielenkiintoinen. Belgia onkin kiristämässä kunnan ja valtion budjettia. Unkarilaiset olivat yliopiston tutkijat, Istvan Zilas, professori ja Zoltan Kats farmaseutti. Keskustelu romaneista oli mielenkiintoinen. Suomessakin on romaneita. He eivät ole maahanmuuttajia, mutta jatkossa tässä verkostossa olisi enemmän keskustelua vähemmistöistäkin (romaneista) kuin maahanmuuttajista tai siirtolaisista. Espanjalainen Lola Casal-Sanchez työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä. Turkkilainen Sema, joka järjesti tämän kokouksen/seminaarin Istanbulissa, on ainoa ENIEC:n jäsen Turkissa. Hän työskentelee yliopistossa (professorina valtiotieteiden tiedekunnassa?). Hänen lisäksi oli Istanbulin yliopiston tohtoriopiskelija (nuori nainen), joka aikoo tehdä tutkimusta ikääntyvien turkkilaisten tilanteesta Hollannissa, Saksassa ja ehkä Ranskassa. 4. Yhteenveto Yuko Kametani, Suomen Pakolaisapu, Kasvokkain-toiminta Istanbul on todella iso kaupunki, ja liikkuminen paikasta toiseen vei hirveästi aikaa. Seminaarin ohjelma oli todella upea ja mahtava, mutta aikataulu ei ollut ajan tasalla liikenneruuhkien takia. Siitä huolimatta seminaari onnistui hyvin. Ohjelmassa ei ollut kovin paljon vapaata aikaa, joten en pystynyt juttelemaan syvällisesti kaikkien osallistujien kanssa. Toisaalta keskustelin pitkään osan ihmisten kanssa, koska bussimatka kesti kauan! Liikenneruuhkasta oli myös hyötyä! Euroopassa tehdään jo pitkälle maahanmuuttajatyötä. Muut maat ovat todellakin edellä Suomea. Lisäksi Euroopassa on monia eritaustaisia maahanmuuttajia/ulkomaalaisia. Voisimme oppia heiltä, miten tuetaan maahanmuuttajia, erityisesti ikääntyviä, koska Suomessa ei ole vielä kovin paljon ikääntyviä maahanmuuttajia. Meillä on ikääntyviä venäläisiä ja ehkä vietnamilaisia ja kiinalaisia. Voisi ottaa muiden Euroopan maiden kokemukset ja mallit meille. Istanbulin kadulla näkyi paljon kerjäläisiä, he ovat syyrialaisia eikä romaania. Turkin valtio ei vielä löytänyt sille ilmiölle sopivaa ratkaisua. Myös vähemmistön edustajien tilanne selkeytyi siten, että 77 mln. Turkin väistöstä 99 % :lla on turkin kansalaisuus, loput ovat muiden maiden kansalaisia (juutalaisia - 25.000, armenialaisia - 55.000, kreikkalaisia - 3.000.) Mielenkiintoista, että Turkissa
vähemmistönä syntyneillä kansalaisuus säilyy monien sukupolvien yli. Kyseinen ilmiö kuuluu Istanbulin ja Turkin kosmopoliittiseen historiaan. ENIEC vuositapaaminen oli todella hyvä verkostointipaikka! Ei välttämättä kaikki ole työssä ikääntyvien kanssa ja sain hyvän kontaktin, joiden kanssa voisi vaihtaa tietoa ja taitoa ryhmätoiminnan kehittämisessä ja maahanmuuttajien kotoutumisasioissa. Hollanti kuulosti mielenkiintoiselta. Haluaisin oppia lisää heiltä. Kuvassa Suomen ryhmä, puuttuva Hamdia korvasi belgialainen David
Osa Suomen tiimistä, täydennettynä norjalaisella, sopeutui idän kulttuuriin melko syvällisesti