SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA I VESISTÖTARKKAILU 2014

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA I VESISTÖTARKKAILU 2014 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10642

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 25.5.2015 Jyrki Salo, FM Sisällysluettelo: 1. YHTEENVETO... 1 1 JOHDANTO... 3 2 VESISTÖALUE... 4 3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 5 4 KUORMITUS... 8 5 TARKKAILUN TOTEUTUS... 9 5.1 INTENSIIVINEN TARKKAILU... 9 5.2 ALUEELLINEN TARKKAILU... 10 5.3 PIILEVÄTARKKAILU... 13 5.4 HABITAATTITARKKAILU... 13 5.5 NÄYTTEENOTON AJOITTUMINEN... 13 6 TARKKAILUN TULOKSET... 14 6.1 VEDENLAATU TARKKAILUKOHTEITTAIN... 14 6.1.1 Lamujoki... 14 6.1.2 Uljuan tekoallas... 20 6.1.3 Siikajoki... 28 6.1.4 Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu... 36 6.1.5 Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu... 37 6.1.6 Muut tarkkaillut vesistöt... 38 7 MINIMIRAVINNETARKASTELU... 39 8 AINEVIRTAAMAT... 42 8.1 SIVUJOKIEN LASKENNALLISET AINEVIRTAAMAT... 44 9 PIILEVÄTARKKAILU... 45 10 HABITAATTITARKKAILU... 46 11 ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT... 47 11.1 TURVETUOTANNON VESISTÖVAIKUTUKSET... 47 11.2 KUNTIEN UIMARANTOJEN VEDENLAADUN TARKKAILU... 48 11.3 LEVÄSEURANTA... 48 11.4 POHJAELÄINTARKKAILU... 48 11.5 KALATALOUSTARKKAILU... 49 VIITTEET... 50

ii Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu LIITTEET Liite 1. Vesistöalue, kuormittajat ja vesistötarkkailupisteet Liite 2. Vuoden 2014 vuosittaisen ja alueellisen tarkkailun tulokset, Pyhäntä Liite 3. Vuoden 2014 vuosittaisen ja alueellisen tarkkailun tulokset, Siikalatva Liite 4. Vuoden 2014 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Uljuan syvänne Liite 5. Vuoden 2014 intensiivisen tarkkailun tulokset Liite 6. Vuoden 2014 vuosittaisen ja alueellisen tarkkailun tulokset, Siikajoki Liite 7. Vuoden 2014 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Ohtuanoja Liite 8. Vuoden 2014 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Siikalatvan keskuspuhdistamo Liite 9. Muut käsitellyt vedenlaatutulokset vuodelta 2014 Liite 10. Vuoden 2014 perifytonin piilevätarkkailun raportti Liite 11. Vuoden 2014 uimavesitarkkailujen tulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96100 ROVANIEMI p. 040-1333 800 Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 02/2015

1 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 1. YHTEENVETO Vuosi 2014 oli Siikajoella ohjelman mukaisesti laajan tarkkailun vuosi, jolloin vedenlaatua tarkkailtiin vuosittaisen tarkkailun näytepisteiden lisäksi myös alueellisen tarkkailun näytepisteillä. Raportoinnissa hyödynnettiin soveltuvin osin myös muuta saatavilla olevaa vedenlaatuaineistoa. Lisäksi toteutettiin biologista tarkkailua piilevätutkimusten ja sähkökalastuskoealojen habitaattitarkkailun muodossa. Vuosi 2014 oli sääoloiltaan ja edelleen jokien virtaamaoloiltaan osin poikkeuksellinen. Vuodenvaihteessa 2013-2014 Siikajoen vesistöalueella muodostui poikkeuksellinen talvitulvatilanne, jolloin virtaamahuiput olivat niin Lamujoella kuin Siikajoellakin kevättulvaa suurempia. Tämä vaikutti osaltaan vedenlaatuun ja mm. ainevirtaamien ajoittumiseen ja todennäköisesti myös kevättulvan aikaisiin veden pitoisuustasoihin. Kesäkauden virtaamat olivat puolestaan hyvin pieniä, millä oli oletettavasti vaikutuksensa mm. biologisten tarkkailujen tuloksiin. Loppuvuoden virtaamahuippu oli alkuvuoden tulvan tapaan jälleen kevättulvaa suurempi. Kuivasta kesästä huolimatta syksyn sateet eivät ilmeisesti aiheuttaneet ainakaan laajempia happamuusongelmia Siikajoen vesistöalueella. Siikajoen valuma-alue on hyvin suoperäistä ja voimakkaasti ojitettua, jonka vuoksi alueen vesistöt ovat hyvin humuspitoisia. Jokivedet olivat vuonna 2014 totuttuun tapaan pääosin hyvin tummia, sekä humuksisia ja runsaasti rautaa ja ravinteita sisältäviä. Kesän alivirtaamakaudella valumat olivat kuitenkin ilmeisesti hyvin vähäisiä ja veden väriarvot painuivatkin paikoittain normaalia pienemmiksi. Lamujoella ravinnepitoisuudet kasvoivat loogisesti alavirran suuntaan. Joen alaosa voitiin luokitella pitoisuuksien perusteella reheväksi, kun taas Kortteisen yläpuolella ja Piippolassa pitoisuudet viittasivat vain lievästi rehevään ja jopa karuun vedenlaatuun. Kortteisen vaikutuksesta alapuolisen Lamujoen vedenlaatuun ei voida tarkkailutulosten perusteella antaa luotettavaa arviota. Lamujoella veden väriarvojen ja rautapitoisuuden kehityssuunta on ollut viime vuosina nouseva. Myös ravinnepitoisuuksien yleinen kehityssuunta on ollut joella nouseva, joskin varsin lievästi. Siikajoen pääuomalla kaikki vuoden 2014 aikana määritetyt veden väriarvot ilmensivät erittäin humuspitoista vedenlaatua ja myös rautapitoisuudet olivat korkeita. Ylimmällä tarkastelluista näytepisteistä (Si155, Pyhäntä) veden ph arvot laskivat keväällä hyvin alas (huhtikuun puolivälissä 3,3) ja arvojen palautuminen normaalille tasolle kesti varsin pitkään (9.6. ph 5,4). Näytepisteen alue sijaitsee melko etäällä jokisuusta ja happamat sulfaattimaat esiintyvät tyypillisesti selvästi lähempänä rannikkoa. Siikajoen pääuomalta määritetyt ravinnepitoisuudet kuvastivat pääosin rehevää vedenlaatua, joskin Pyhännän näytepisteen typpipitoisuudet viittasivat vain lievään rehevyyteen. Myös pääuoman alaosalla veden väriarvot ovat olleet lievässä kasvussa, kuten kokonaistyppipitoisuudetkin. Kokonaisfosforin osalta pitoisuuksien kehityssuunta vaikuttaisi sen sijaan olevan laskeva. Uljuan tarkkailussa on nykyisin ylä- ja alakanavan tarkkailupisteiden lisäksi mukana enää syvännepiste U3. Pisteellä ei havaittu vuoden 2014 tarkkailukierrosten aikaan happiongelmia. Uljuan, sekä sen kanavien vesi oli muiden tarkkailukohteiden tapaan tummaa ja rautapitoista, sekä humusvesille tyypillisen hapanta. Ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin rehevään vedenlaatuun, joskin ajoittain typpipitoisuudet olivat vain lievästi rehevällä tasolla. Laskennallisen Uljuan vaikutusarvioinnin mukaan tekoallas vaikutti alapuoliseen vesistöön pitoisuuksia nostavasti lähinnä vain kokonaistypen osalta. Laskentamalli on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja jättää useita tekijöitä huomioimatta mukaan lukien ajallisen vaihtelun ja virtaamien vaikutukset pitoisuuksiin. Minimiravinnetarkastelun mukaan Kortteisen yläpuolisen Lamujoen perustuotanto ei ole viime vuosina ollut selkeästi kummankaan pääravinteen rajoittamaa. Kortteisella tuotantoa on rajoittanut selvemmin typpi, joskin näytemäärät ovat järveltä vähäisiä. Kortteisen alapuolisen Lamujoen tuotanto on ollut vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteista, joskaan etenkään alimmalla Jylhänrannan

2 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu näytepisteellä ravinteet eivät pääsääntöisesti näyttäisi rajoittavan kasvua. Yleisesti Lamujoen tuotannon rajoittuneisuus on viime vuosina painottunut enemmän typen kuin fosforin suuntaan. Siikajoen pääuomalla viime vuosien vesinäytteiden analyysitulokset ovat viitanneet pääsääntöisesti vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteisiin vesiin ja vesiin, joissa ravinteet eivät rajoita perustuotantoa. Rajoittuneisuus painottui kuitenkin Siikajoella yleisesti hieman enemmän typen kuin fosforin suuntaan. Molemmilla vesistöillä tuotantoa rajoittavat myös veden tumma väri ja virtaus. Siikajoen vuoden 2012 kokonaisvirtaama oli hyvin runsas ja tästä syystä myös kyseisen vuoden arvioidut ainevirtaamat olivat selvästi tavanomaista suurempia. Vuosien 2013 ja 2014 ainevirtaamat olivat jälleen jokseenkin tavanomaisia. Vuoden 2014 osalta arviosta voidaan havaita kevättulvan aikaiset tavanomaista pienemmät ainevirtaamat, jotka voivat johtua osaltaan vuodenvaihteen 2013-2014 tulvasta, jolloin osa normaalisti vasta keväällä huuhtoutuvasta aineksesta kulkeutui alavirtaan jo talvella. Sivu-uomien tuomien ainevirtaamien osuudet koko Siikajoen ainevirtaamista ovat tyypillisesti olleet korkeita, niin myös vuonna 2014. Piilevätarkkailun tulosten mukaan Siikajoen tila oli näytealueilla pääosin hyvä. Jätevesien purkupaikkojen alapuolisissa joen osissa näkyi vain lieviä merkkejä tilan heikkenemisestä. Tulosten vertailua vaikeuttaa näytealustojen erilaisuus kaikilla kolmella näytealueella ja myös näytteenottoajankohtien vaihtelu. Toisaalta menetelmällä pyritään havaitsemaan yksittäisten kuormittajien vaikutuksia. Lisäksi useilla paikoilla Siikajoen pohja on niin pehmeä, että kivien tai keinotekoisten näytealustojen tuominen paikalle ei välttämättä auttaisi asiaa. Sähkökalastuskoealojen habitaattitarkkailun tulosten mukaan pohjasammalten peittävyys on Siikajoen vesistöalueella monin paikoin lisääntynyt. Tämä on osin seurausta kunnostusten jälkeisestä tilanteen vähittäisestä palautumisesta ennalleen. Lamujoen osalta kehitys voi olla seurausta säännöstelykäytäntöjen muuttumisesta siihen suuntaan, että jäät eivät nykyisellään enää puhdista joen pohjaa yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Muiden Siikajoen vesistöalueen erillistarkkailujen tulokset raportoidaan omissa raporteissaan.

3 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 1 JOHDANTO Siikajoen edellinen tarkkailukausi toteutui vuosille 2008-2012 laaditun tarkkailuohjelman (Kippola ym. 2007) pohjalta ja tässä ohjelmassa oli jo huomioitu mm. Siikalatvan keskuspuhdistamon valmistuminen ja käyttöönotto (2007), sekä turvetuottajien siirtyminen omaan, Siikajoen yhteistarkkailusta erilliseen tarkkailuohjelmaan (Vapo Oy ym. 2007). Siikajoen yhteistarkkailun työryhmä sopi tarkkailuohjelman viimeisimmästä päivittämisestä kokouksessaan 18.7.2012. Kokouksessa linjattiin yleiseksi periaatteeksi, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua vastaavasti lisätään siten, että ohjelman toteutuksen kustannustaso pysyisi suunnilleen ennallaan tai laskisi hieman. Tarkkailuvelvollisten toiminnan vaikutus Siikajoen vesistön tilaan on vähentynyt mm. lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen, jätevedenpuhdistuksen tehostumisen ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien kehittymisen myötä. Uusi ohjelma laadittiin tältä pohjalta Pöyry Finland Oy:n toimesta kattamaan vuodet 2013-2018 (Anttila ym. 2012). Vuosi 2014 oli Siikajoen yhteistarkkailussa ns. laajan tarkkailun vuosi, jolloin vesistötarkkailuun kuului vuosittain toistuvan tarkkailun lisäksi myös alueellinen tarkkailu, virtavesien piilevätarkkailu, sekä sähkökoekalastusten yhteydessä tehtävä koskialueiden habitaattitarkkailu. Myös kalataloustarkkailun osalta vuosi 2014 oli laajan tarkkailun vuosi ja lisäksi toteutettiin myös pohjaeläintarkkailua. Näiden tulokset esitetään kuitenkin omissa raporteissaan. Myös vesistöalueen kuormittajien käyttö- ja kuormitustarkkailusta laaditaan erillinen raportti, joskin tässä raportissa referoidaan lyhyesti sen keskeisimmät asiat. Vuoden 2014 vesistötarkkailu piti siis sisällään ns. intensiivisen, vuosittain toistuvan tarkkailun Uljuan ylä- ja alakanavissa, sekä Uljuan syvännepisteellä, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun ja Ohtuanojan (Pohjolan Peruna Oy) tarkkailun. Määrävuosin toteutettava alueellinen tarkkailu kohdentuu Siikajoen pääuomaan ja Lamujoelle, sekä muutamille sivujoille (Mulkuanjoki, Kurranoja ja Iso-Oja) ja järville (Kortteinen ja Pyhännänjärvi). Alueellisen tarkkailun havaintopaikkaluettelo pitää sisällään useita edellisellä tarkkailukaudella (2008-2012) intensiivitarkkailun piirissä olleita havaintopisteitä ja myös aiemmin vuosittaiseen seurantaan kuuluneet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toiminnallisen seurannan VHS-havaintopaikat. Lisäksi alueelliseen tarkkailuun on lisätty pisteitä Siikajoen ja Ruukin jätevedenpuhdistamojen lähialueille ja toisaalta näytepisteitä on karsittu Siikajoen yläosalta, Lamujoesta ja muista sivujoista sekä merialueelta. Raportissa käsitellään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Siikajoen alaosalla 8-tien sillalla sijaitsevan näytteenottopaikan 11600 tulokset. Näytepiste kuuluu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportointivelvoitteen piiriin. Virtavesien piilevätarkkailun tutkimusalueet sijoittuvat Siikalatvan keskuspuhdistamon, sekä Ruukin ja Siikajoen puhdistamojen lähialueille. Sähkökalastuskoealoilla toteutettava habitaattitarkkailu kohdentui vuonna 2014 Siikajoen pääuoman ja Lamujoen koealoille, muiden sivujokien koekalastukset toteutetaan vuonna 2017.

4 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 2 VESISTÖALUE Siikajoki alkaa Pyhännän kunnan alueella useiden pienten latvajokien yhtymäkohdasta ja virtaa Siikalatvan ja Siikajoen kuntien kautta laskien Siikajoen kunnan alueella Perämereen (liite 1). Siikajoen valuma-alueen pinta-ala (F) on 4 318 km 2 ja järvisyys (L) 2,2 %. Suurin sivu-uoma on Lamujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala (F) on 979 km 2 ja järvisyys (L) 3,7 % (Ekholm 1993). Siikajoen vesistöön on rakennettu kaksi tekoallasta: Uljua ja Kortteinen. Kortteisen säännöstely aloitettiin vuonna 1968 ja Uljuan 1970. Uljuaan (A = 28 km 2 ) vesi johdetaan Siikajoen pääuomasta Lämsänkosken yläpuolelta ja lasketaan edelleen Lamujoen alaosalle. Kortteinen (A = 7 km 2 ) sijaitsee Lamujoen keskiosalla. Tekoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala muodostaa 37 % vesistöalueen järvipinta-alasta. Molempien tekoaltaiden rakentaminen on liittynyt vesistötöihin, joiden tavoitteena on ollut ehkäistä tulvia, parantaa kuivatusta ja Uljuan osalta myös edistää voimataloutta. Uljuan altaan säännöstely vaikuttaa alapuolisen Siikajoen virtaamiin ja vedenlaatuun. Siikajoen alaosalla on kaksi voimalaitosta (Pöyry ja Ruukinkoski). Siikajoen valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti koko Siikajokilaakson alueella. Siikajoen vesistöalueen alaosilla on myös happamia sulfaattimaita, jotka ajoittain sadantaolosuhteista riippuen aiheuttavat voimakasta veden ph-arvojen laskua Siikajoen sivu-uomissa ja pääuomassakin. Viljeltyä peltopintaalaa Siikajoen valuma-alueella on yhteensä noin 30 000 ha (Pöyry Finland Oy 2012). Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Vesistöön kohdistuu pistemäistä kuormitusta taajamista, teollisuudesta ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta ja jokivarren asutuksesta. Siikajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös tekoaltaat. Siikajoen vesi on laadultaan erittäin rehevää ja humuspitoista. Siikajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (VHA 4) ja edelleen vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt osa-alueeseen. Vesienhoitoalueen vesienhoito-suunnitelma vuoteen 2015 sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan sekä tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitoalueen toiselle vesienhoitokaudelle päivitettyjen tilaluokitusten mukaan Siikajoen alaosan ja Lamujoen, sekä Uljuan, Kortteisen, Luohuanjoen ja Neittävänjoen ekologinen tila luokitellaan tyydyttäviksi. Siikajoen keski- ja yläosan, sekä Mulkuanjoen, Kärsämänjoen ja Vuolunojan vastaava tilaluokitus on välttävä. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat (myös Siikajoen vanha uoma, Uljua yläkanava ja Lamujoen alaosa välillä Uljua-Siikajoki) on nimetty keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Tästä syystä niiden tilaluokitukset tarkoittavat tilaa suhteessa parhaisiin saavutettavissa oleviin tiloihin. Iso-Lamujärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä. Vuosina 2009-2011 Siikajoen pääuomalla toteutettiin kalataloudellisia kunnostustöitä lukuisilla kohteilla. Vuoden 2009 kunnostukset kohdistuivat Ruukin ja jokisuun väliselle alueelle, sekä Siikajoen vanhalle uomalle Pulkkilassa. Vuoden 2010 kohteet sijaitsivat vastaavasti Rantsilassa välillä Lamujoki-Rantsilan kuntakeskus ja vuoden 2011 kohteet Rantsilan ja Paavolan välisellä jokialueella. Työt oli tarkoitus saattaa päätökseen kesällä 2012, mutta haasteellisesta vesitilanteesta johtuen viimeistelytyöt jouduttiin siirtämään vuodelle 2013. Vuonna 2013 Siikajoen virtaamatilanne oli edelliskesää normaalimpi ja aiemmin valmistuneet kohteet päästiinkin tarkistamaan ja niiden korjaus- ja täydennystarpeet määrittämään. Havaittujen tarpeiden mukaiset viimeistelytyöt toteutettiin aikavälillä 2.-25.9.2013.

5 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. Myös Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään kuluvan vuoden aikana alkavassa hankkeessa. Kortteisella vastaava kehityshanke on jo käynnissä, joskin se on edennyt jonkin verran suunniteltua hitaammin. 3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden 2014 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Lamujoen ja Siikajoen virtaamahavaintoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Siikajoen Revonlahden havaintoaseman (5402) lämpötila- ja sadantatietoihin (kuva 1). Virtaamatietoina on käytetty Lamujoen alaosan Jylhänrannan, sekä Siikajoen Harjunnivan ja Länkelän virtaamamittauspisteiden aineistoa. Lisäksi Uljuan ohijuoksutusten ja juoksutusten aineisto on yhdistetty omaksi virtaama-aineistokseen (Uljua+Siikajoki). Virtaamamittauspaikkojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 2. Siikajoen ja Lamujoen virtaamat olivat tammikuussa ajankohtaan nähden hyvin suuria vuodenvaihteeseen osuneen poikkeuksellisen voimakkaan tulvan jäljiltä. Esimerkiksi Länkelän virtaamamittauspisteellä vuoden ensimmäisen päivän virtaama oli yli kymmenkertainen vuosien 1990-2013 keskimääräiseen virtaamaan nähden. Jokivedet olivat vuoden alkaessa myös pitkälti jäistä vapaina, joskin lämpötilojen nopea lasku tammikuussa aiheutti mm. hyydepatoriskin. Riski myös konkretisoitui Siikajoen alueella mm. Rantsilassa. Tammikuu oli Siikajoen vesistöalueella kuitenkin varsin vähäsateinen, mikä edesauttoi virtaamien nopeaa laskua. (Kuvat 1 ja 2.) Helmi-maaliskuu olivat lauhoja ja sademääriltään tavanomaisia. Huhtikuun keskilämpötila kipusi Revonlahdella yli nollan ja sademäärä jäi pitkän ajan keskiarvosta selvästi. Touko- ja kesäkuu olivat hieman tavanomaista viileämpiä ja kesäkuun sademäärä jäi selvästi normaalista. Varsinaista voimakasta kevättulvaa ei Siikajoella esiintynyt, vaan touko-kesäkuun vaihteen virtaamahuippu jäi melko vähäiseksi ja esim. maaliskuulla havaitun ylivirtaamakauden virtaama-huippuja pienemmäksi. Lamujoen Jylhänrannalla kevättulva ylsi kuitenkin tavanomaiseen suuruusluokkaan. Maaliskuun poikkeavan korkeat virtaamat olivat seurausta lauhoista helmi- ja maaliskuusta, jolloin päiväaikaiset lämpötilat olivat usein plussan puolella. (Kuvat 1 ja 2.) Heinä-, elo- ja syyskuu olivat Revonlahden havaintoasemalla lämpimiä ja etenkin elo- ja syyskuu myös vähäsateisia. Heinäkuun sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta sateet olivat merkittäviltä osin peräisin paikallisista ukkoskuuroista. Niinpä Siikajoen ja Lamujoen virtaamat olivatkin käytännössä koko kesäkauden hyvin pieniä. Vasta lokakuulta eteenpäin sademäärät palasivat tavanomaisiin lukemiin ja osin keskimääräistä runsaammiksikin ja samalla myös virtaamat kääntyivät nousuun. Vuoden ensimmäiset päivät pois lukien havaittiinkin vuoden suurimmat virtaamat vasta marraskuun puolivälin tietämillä. Joulukuulla virtaamat asettuivat kuitenkin jo yleisesti pitkän ajan keskiarvojen tuntumaan. (Kuvat 1 ja 2.)

6 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu sadanta (mm) 140 120 100 80 60 40 20 Siikajoki, Revonlahti 2011 2012 2013 2014 1981-2010 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII lämpötila Siikajoki, Revonlahti (ºC) 2011 25 2012 2013 20 2014 15 1981-2010 10 5 0-5 -10-15 -20 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Kuukauden sadanta ja keskilämpötila Revonlahden havaintoasemalla vuosina 2011 2014 sekä vertailujaksolla 1981 2010. Lähde: Ilmatieteenlaitos.

7 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Lamujoki, Jylhänranta 1990-2010 ka. 1990-2014 2012-2014 Virtaama (m 3 /s) 160 140 2012 2013 2014 120 100 80 60 40 20 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Uljua + Siikajoki 1990-2010 ka. 1990-2014 2012-2014 Virtaama (m 3 /s) 200 180 2012 2013 2014 160 140 120 100 80 60 40 20 0 300 250 200 150 100 50 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Harjunniva 1990-2010 ka. 1990-2014 2012-2014 Virtaama (m 3 /s) 400 350 2012 2013 2014 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Länkelä 1990-2010 ka. 1990-2014 2012-2014 Virtaama (m 3 /s) 500 450 2012 2013 2014 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 2. Virtaamat Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan juoksutukset + Lämsänkosken ohijuoksutukset, virtaamat Siikajoen Harjunnivassa ja Länkelässä vuosina 1990-2014 sekä vuosien 1990-2014 virtaamien päivittäiset keskiarvot.

8 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 4 KUORMITUS Siikajoen vesistöalueen teollisuuden ja taajamien kuormitustarkkailun tulokset vuodelta 2014 raportoidaan erillisessä kuormitustarkkailuraportissa (Vaaramaa-Hiltunen 2015). Myös turvetuotannon kuormitustarkkailujen tulokset raportoidaan erikseen omassa raporttikokonaisuudessaan (Nikula 2015) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä yhteenvedoissaan. Näistä esitetään kuitenkin yhteenvedot myös em. yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa. Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto Siikajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Alueen jätevesien puhdistusta on keskitetty voimakkaasti ja tästä syystä tarkkailussa on mukana enää kolme jätevedenpuhdistamoa. Teollisuuden osalta tarkkailussa on mukana Pohjolan Peruna Oy:n (ent. Profood Oy) Vihannin tehdas. Turvetuotannon osalta taulukossa esitetään nettokuormitus, jonka tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Taulukko 1. Siikajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2014 (Vaaramaa-Hiltunen 2015). Kuormitus, kg/d Kuormittaja BOD 7 Kok.P Kok.N Ruukki jvp 3,2 0,2 19 Siikajoki jvp 0,5 0,04 6,5 Siikalatvan keskusp. 3,2 0,1 19 jvp yhteensä 6,9 0,34 44,5 Pohjolan Peruna Oy, jvp 6,3 0,6 3,2 Pohjolan Peruna Oy, lietekenttä 0,3 0,01 0,04 turvetuotanto - 1,9 59 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen eteläiset vesistöt osa-alueella, johon Siikajokikin kuuluu, on noin 75 % vesistöihin kohdistuvasta kokonaisfosforihuuhtoumasta ihmisperäistä ja loput noin 25 % luonnonhuuhtoumaa ja laskeumaa. Kokonaistypen osalta vastaavat osuudet ovat noin 55 % ja 45 %. Siikajoen vesistön kokonaisfosforikuormitukseksi arvioidaan noin 27,9 t/v, kokonaistyppikuormitukseksi noin 810,9 t/v ja kiintoainekuormitukseksi noin 27 100 t/v. Pääosa ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta, haja-asutuksesta ja metsätaloudesta. Myös typen osalta maatalous on merkittävin kuormittaja, mutta myös pistekuormituksen ja metsätalouden osuudet ovat merkittäviä. Useiden muiden Pohjanlahden rannikon jokien tapaan myös Siikajoen vesistöllä maatalouden kuormitus korostuu verrattuna pohjoisempiin ja toisaalta itäisempiin vesistöihin. Pistekuormituksen keskimääräiset osuudet kokonaiskuormituksista ovat vähäisiä, mutta paikallisia vaikutuksia niilläkin voi kuitenkin olla. (Kuva 3, Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2016-2021.)

9 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kuva 3. Arviot Siikajoen vesistöalueen keskimääräisten kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainekuormitusten jakautumisesta eri kuormituslähteisiin (%). 5 TARKKAILUN TOTEUTUS Vuoden 2014 tarkkailu toteutettiin Siikajoella tarkkailuohjelman mukaisesti laajemman tarkkailun muodossa, mikä sisältää intensiivisen ja alueellisen tarkkailun. Edeltävä laaja tarkkailu suoritettiin vuonna 2011, joskin tarkkailuohjelma uudistettiin tämän jälkeen. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa ja Uljuan syvännepisteellä, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu, sekä Ohtuanojan tarkkailu. Alueellisen tarkkailun myötä vedenlaatuaineistoa saatiin useammalta Siikajoen ja Lamujoen näytepisteeltä, sekä sivujoilta (Mulkuanjoki, Kurranoja ja Iso-Oja) ja järviltä (Kortteinen ja Pyhännänjärvi). Laajan tarkkailun vuosiin kuuluu myös piilevätutkimuksia (vuonna 2014 virtavedet) ja sähkökalastuskoealojen habitaattitarkkailut. Tulosten tarkastelussa hyödynnetään lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen keräämää vedenlaatuaineistoa muutamilta havaintopaikoilta. 5.1 Intensiivinen tarkkailu Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa aineistoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehitystä. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman tiedon avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön veden laatuun ja laajan tarkkailun vuosina myös Lamujoen ja Siikajoen ainevirtaamia ja Uljuan vaikutuksia niihin. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteet on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 3. Vuonna 2014 tarkkailu toteutui muuten ohjelman mukaisesti, mutta Uljuan syvännepisteen huhtikuun näytekierros päästiin jäätilanteesta johtuen toteuttamaan vasta toukokuun puolivälin jälkeen.

10 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 2. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1,3 7127512-457663 57.023 Siikalatva Uljuan alakanava Ua0 0,9 7134972-445450 57.022 Siikalatva Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 2,1 7153974-434954 57.021 Siikalatva Siikajoki Hautala Si71-7155853 - 433794 57.021 Siikalatva Levänoja Alapää Lev0-7155733 - 434454 57.021 Siikalatva Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 6,3 7134712-445850 57.023 Siikalatva Ohtuanojan tarkkailu (Pohjolan Peruna Oy) Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 0,4 7156223-407521 57.092 Vihanti Ohtuanoja Kurikka Oh12 0,6 7165971-410904 57.091 Siikajoki Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 2,0 7174743-406776 57.091 Siikajoki Taulukko 3. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1 1 1 2 1 1 1 1 9 Uljuan alakanava Ua0 1 1 1 2 1 1 1 1 9 Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 1 1 1 3 Siikajoki Hautala Si71 1 1 1 3 Levänoja Alapää Lev0 1 1 1 3 Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 1 1 1 1 1 5 Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 1 1 1 3 Ohtuanoja Kurikka Oh12 1 1 1 3 Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 1 1 1 3 Ohtuanoja laskee etelästä Siikajokeen Ruukin ja Revonlahden välillä. Sen vedenlaatua tarkkaillaan vuosittain kolmelta havaintopaikalta liittyen sen yläosilla sijaitsevan Pohjolan Peruna Oy:n tehtaan jätevedenpuhdistamon ja lietekentän tarkkailuun. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailua toteutetaan nykyisin kolmella havaintopaikalla. Levänojan näytepiste sijaitsee puhdistamon vesienjohtamisreitillä ja loput kaksi Siikajoen pääuomassa. Toinen Siikajoen näytepisteistä (Si73) sijaitsee virtaussuunnassa Levänojan yläpuolella ja toinen (Si71) alapuolella. 5.2 Alueellinen tarkkailu Nykyisellä tarkkailuohjelmakaudella vuosina 2014 ja 2017 toteutettavan alueellisen tarkkailu havaintopaikat on esitetty taulukossa 4 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 6. Vuonna 2014 tarkkailu toteutui pääosin ohjelman mukaisesti. Lämsänkosken toukokuun näyte otettiin kuitenkin erheellisesti 4-tien sillan näytepisteeltä. Lisäksi Lippopaikan näytepisteen maaliskuun näytekerta toteutui vasta huhtikuussa. Pääuoman alimmilta alueellisen tarkkailun näytepisteiltä Si33, Si31, Si6 ja Si3 otettiin myös ylimääräiset näytteet elokuussa muiden pääuoman

11 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu pisteiden tapaan. Lisäksi tarkastelussa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vedenlaatuaineistoa muutamilta näytepisteiltä (taulukot 5 ja 7). Pääosaa alueellisen tarkkailun pisteistä ei voida suoraan liittää yksittäisen kuormittajan tarkkailupisteiksi. Osa pisteistä on biologisen tarkkailun lisäämisen myötä siirretty aiemmasta vuosittaisesta tarkkailusta alueelliseen tarkkailuun. Näitä ovat mm. Lamujoen näytepisteet Lam45 ja Lam6, sekä Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen (VHA4) toiminnallisen seurannan pisteet Si111 ja Si95. Useimmilla muilla pisteillä etäisyys lähimpään pistekuormittajaan kasvaa varsin suureksi. Oikeastaan vain tarkkailupisteet Si31 ja Si3 voidaan kohdentaa Ruukin ja Siikajoen jätevedenpuhdistamoiden tarkkailupisteiksi ja näiden vertailupisteinä voidaan pitää lähimpiä yläpuolisia pisteitä Si33 ja Si6. Turvetuotannon ja suljettujen kaatopaikkojen tarkkailua hoidetaan niiden omien, erillisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Taulukko 4. Alueellisen tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta tarkkailuperuste Siikajoki Siikajoki Haarala Si155 0,4 7111771-477337 57.033 Pyhäntä - Siikajoki Kestilä kk Si120 2,0 7135991-465122 57.031 Siikalatva Kestilän kp Siikajoki Lämsänkoski Si111-7131193 - 459194 57.031 Siikalatva VHA4 Siikajoki 4-tien silta Si95 0,7 7138156-446220 57.027 Siikalatva VHA4 Siikajoki Sipola Si91 1,8 7141069-443870 57.022 Siikalatva Siikaj., Lamuj., Uljua Siikajoki Ruukki vanhas Si33 0,9 7172443-409469 57.013 Siikajoki Ruukki, Ruukin kp Siikajoki Ruukin ap 2,2 km Si31 1,9 7174067-408795 57.012 Siikajoki Ruukin jvp, Ruukki Siikajoki 819-tien silta Si6 1,1 7189824-394120 57.011 Siikajoki Siikajoen kk, jvp Siikajoki Lippopaikka Si3-7192242 - 392944 57.011 Siikajoki Siikajoen jvp Lamujoki Lamujoki Kortteisen yp Lam57 0,9 7111101-458245 57.063 Pyhäntä Vähä-Lamujärvi Lamujoki Piippola kk Lam45-7117019 - 449598 57.062 Siikalatva Piippolan kk. Kortteinen Lamujoki Jylhänranta Lam6 1,2 7134382-444540 57.061 Siikalatva Pulkkila sivujoet Mulkuanjoki Mu Mu3 0,8 7130034-470230 57.051 Siikalatva sivujoet Kurranoja 4-tien silta Ku0 0,6 7142255-443655 57.026 Siikalatva sivujoet, Kurranjärvi Iso-Oja (Mankilankanava) Ma0 0,4 7166269-430106 57.024 Siikalatva sivujoet, Mankilanjärvi järvet Kortteinen Kort 2,3 7116669-454046 57.063 Siikalatva - Pyhännänjärvi silta Pyhä 0,8 7109232-466521 57.039 Pyhäntä - Taulukko 5. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden sijainnit. havaintopaikka koordinaatit vesistö- tarkkailukunta (ETRS-TM35FIN) alue peruste Lamujoki Kortteisen yp 7111101-458245 57.063 Pyhäntä Kortteinen Lamujoki Kortteisen ap 7116619-452747 57.061 Siikalatva Kortteinen Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km 7126895-443850 57.061 Siikalatva turvetuotanto Siikajoki Saarikoski 7167623-423351 57.013 Siikajoki turvetuotanto Siikajoki 86-tien silta 7166539-415841 57.013 Siikajoki turvetuotanto Luohuanjoki Mikkolan s 7159681-416931 57.081 Siikajoki sivujoet, turvetuotanto happamat sulfaattimaat Siikajoki 8-tien s 11600 7178564-402804 57.012 Siikajoki HELCOM

Taulukko 6. Alueellisen tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. 12 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Siikajoki Siikajoki Haarala Si155 1 1 1 1 4 Siikajoki Kestilä kk Si120 1 1 1 3 Siikajoki Lämsänkoski Si111 1 1 1 1 4 Siikajoki 4-tien silta Si95 1 1 1 3 Siikajoki Sipola Si91 1 1 1 1 4 Siikajoki Ruukki vanhas Si33 1 1 1 3 Siikajoki Ruukin ap 2,2 km Si31 1 1 1 3 Siikajoki 819-tien silta Si6 1 1 1 1 4 Siikajoki Lippopaikka Si3 1 1 1 1 4 Lamujoki Lamujoki Kortteisen yp Lam57 1 1 1 3 Lamujoki Piippola kk Lam45 1 1 1 1 4 Lamujoki Jylhänranta Lam6 1 1 1 1 4 sivujoet Mulkuanjoki Mu Mu3 1 1 1 3 Kurranoja 4-tien silta Ku0 1 1 1 3 Iso-Oja (Mankilankanava) Ma0 1 1 1 3 järvet Kortteinen Kort 1 1 1 3 Pyhännänjärvi silta Pyhä 1 1 1 3 Taulukko 7. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden toteutuneet näytteenottoajankohdat. havaintopaikka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lamujoki Kortteisen yp 1 1 1 2 5 Lamujoki Kortteisen ap 1 1 Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km 1 1 1 1 4 Siikajoki Saarikoski 1 1 1 1 4 Siikajoki 86-tien silta 1 1 1 1 4 Luohuanjoki Mikkolan s 1 1 1 3 Siikajoki 8-tien s 11600 1 1 3 3 1 1 1 1 1 1 1 15 Ympäristöhallinnon seurannan analyysivalikoima on velvoitetarkkailun vastaavaa kattavampi, sillä näytteistä on määritetty mm. useita alkuainepitoisuuksia (Al, K, Ca, Mg, Mn, Na) ja muutamia muitakin yhteistarkkailusta puuttuvia vedenlaatuparametrien arvoja (mm. kloridi, orgaaninen kokonaishiili, piidioksidi ja sulfaatti). Osa Ahma ympäristö Oy:n määrittämistä ravinnepitoisuuksista on määritetty ns. sisäisillä menetelmillä, mutta tulosten on osoitettu menetelmävalidoinnissa olevan vertailukelpoisia sekä keskenään, että ympäristöhallinnon käyttämien menetelmien antamien tulosten kanssa. Käytetyt sisäiset menetelmät ovat akkreditoituja. Kiintoainepitoisuuksien määrityksissä on yhteistarkkailunäytteiden osalta käytetty GF/C suodatinta (erotuskyky 1,2 µm), joten tulokset eivät ole tältä osin vertailukelpoisia ympäristöhallinnon tulosten kanssa (käytössä pääosin 0,4 µm:n kalvosuodatin). Turvetuotannon tarkkailutulosten (Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km, Siikajoki Saarikoski, Siikajoki 86-tien silta) kanssa yhteistarkkailutulokset kuitenkin ovat vertailukelpoisia. Suurempi suodattimen huokoskoko johtaa pienempiin kiintoainepitoisuuksiin.

5.3 Piilevätarkkailu 13 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Siikajoen yhteistarkkailun nykyiselle ohjelmakaudelle linjattiin yleistavoitteena, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua taas lisätään. Tähän liittyen otettiin uutena tarkkailumenetelmänä käyttöön piilevätarkkailu. Piileväyhteisön rakenne ilmentää osaltaan vesistön ekologista laatua ja rehevyyttä, sekä vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Tutkimusten avulla saadusta aineistosta lasketaan jokaiselle näytteelle ekologiset jakaumat keskeisille muuttujille (ph, trofia- ja saprobiatasot, hapenkyllästeisyys, typpimetabolia) sekä virtavesinäytteistä myös veden laatua ja rehevyyttä kuvaavat indeksiluvut. Vuoden 2014 piilevätarkkailu kohdennettiin tarkkailuohjelman mukaisesti toiminnassa olevien vesistöalueen jätevedenpuhdistamoiden lähialueille (Siikalatvan keskuspuhdistamo, Ruukin jätevedenpuhdistamo ja Siikajoen jätevedenpuhdistamo). Jokaisen em. kuormittajan vaikutusalueelta otettiin kolme näytettä: yläpuolinen näyte (50-100 m purkupaikan yläpuolelta), ensimmäinen kuormittajan alapuolinen näyte (n. 50 m purkupaikan alapuolelta) ja toinen kuormittajan alapuolinen näyte (n. 200 m purkupaikan alapuolelta). 5.4 Habitaattitarkkailu Siikajoen vesistön koskialueiden sähkökoekalastuskohteilla toteutettiin vuonna 2014 myös habitaattitarkkailua, jolla saadaan tietoa mm. vesistön yleisestä tilasta ja sen mahdollisesta muuttumisesta. Koekalastusten yhteydessä koekalastusaloilta määritettiin koealan mitat, vesisyvyys, virtausolot, pohjan laatu, kasvillisuus ja makrolevät peittävyysarvioin, sekä levä- ja lietekerrostumat. Eri kasvilajien ja makrolevien peittävyys arvioitiin prosenttiosuuksin. Putkilokasvit määritettiin pääsääntöisesti lajitasolle, joskin vesitähtien, vitojen ja palpakoiden osalta määritys tehtiin sukutasolle. Myös yleisimmät vesisammalet määritettiin pääosin sukutasolle. Kasvillisuuden ja pohjalle kertyneen sakkauman määrät arvioitiin seuraavalla luokituksella. 0 = ei kerrostumia 1 = vähän: kerrostuman vahvuus < 1 mm, peittävyys yleensä alle 50 % 2 = kohtalaisesti: kerrostuman vahvuus noin 1 mm, peittävyys yleensä 50 100 % 3 = runsaasti: kerrostuman vahvuus 1 2 mm, peittävyys yleensä 50 100 % 4 = erittäin runsaasti: kerrostuman vahvuus > 2 mm, peittävyys yleensä 50 100 % 5.5 Näytteenoton ajoittuminen Siikajoen Länkelässä näytteitä ei saatu tammikuun alun virtaamahuipun laskun ajalta, mutta maaliskuun toisen virtaamahuippuun näytteenotto osui hyvin. Varsinaisen kevättulvan huippuun näytteenotto ei kuitenkaan osunut ja myös loka-marraskuun virtaamapiikkien huiput jäivät näytteenotolla saavuttamatta, vaikka sekä virtaaman nousun, että laskun aikaan näytteet otettiinkin. Lamujoen Jylhänrannalla ja Siikajoella Uljuan alapuolella virtaamahuiput jäivät niin ikään näytteenottojen ulkopuolelle, joskin Uljuan juoksutukset olivat melko vähäisiä suuren osan vuotta. (Kuva 4.)

14 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu m 3 /s 250 225 200 175 150 125 100 75 50 25 0 Q, Länkelä näytteenotto Q, Uljua + Siikajoki näytteenotto m 3 /s Q, Jylhänranta näytteenotto 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 4. Näytteenoton ajoittuminen virtaamatilanteeseen vuonna 2014 Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan alapuolella sekä Siikajoen Länkelässä. 6 TARKKAILUN TULOKSET Vuosi 2014 oli Siikajoen yhteistarkkailun osalta ns. laajan tarkkailun vuosi ja ohjelman mukaisesti tuloksia käsitellään ns. suppeaa vuotta laajemmin. Pitkän ajan trendejä ja niihin vaikuttaneita tekijöitä, sekä tarkkailuvelvollisten toiminnan ja toiminnassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia veden laatuun arvioidaan kuitenkin tarkemmin vasta tarkkailukauden jälkimmäisen laajan tarkkailuvuoden raportin yhteydessä keväällä 2018 (vuoden 2017 tarkkailu). Tuolloin esitetään myös suuntaviivat uudeksi tarkkailuohjelmaksi seuraavalle tarkkailukaudelle. Tässä raportissa tulokset käsitellään pääsääntöisesti ylävirrasta alaspäin siirtyen. Toteutuneen tarkkailun analyysitulokset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteinä 2-9. 6.1 Vedenlaatu tarkkailukohteittain 6.1.1 Lamujoki Lamujoen vedenlaatua ei enää uuden tarkkailuohjelman myötä seurata vuosittaisen tarkkailun puitteissa, mutta joelta saadaan kuitenkin vedenlaatutietoja määrävuosin toteutettavan alueellisen tarkkailun myötä (Kortteisen yläpuoli (Lam57), Kortteinen (Kort), Piippolan kk (Lam45), Jylhänranta (Lam6)). Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia pisteeltä Lam57 ja Pulkkilan kuntakeskuksen yläpuoliselta pisteeltä, sekä yksittäisen näytekierroksen osalta myös Kortteisen alapuoliselta pisteeltä. Tarkkailutulokset on esitetty taulukoissa 8 ja 9 ja osin kuvissa 5-8. Happitilanne oli Lamujoella virtavesille tyypillisesti hyvä vuoden 2014 tarkkailukierroksilla. Heikoimmillaan tilanne oli Piippolan kirkonkylän näytepisteellä Lam45 kesän alivirtaamakaudella elokuun alkupuolella, jolloin veden happipitoisuus oli 5,9 mg/l ja kyllästysaste 67 %. Sameusarvoja määritettiin vain ELY-keskuksen seurantapaikoilta ja arvot vaihtelivat välillä 1,5-8,3 FTU. Sameusarvot kasvoivat selvästi alavirran suuntaan ja Pulkkilan näytepisteellä myös kronologisesti kesäkaudella mahdollisesti osin leväsamennuksen seurauksena. Pulkkilassa arvot olivat varsin tyypillisiä lievästi reheville/reheville vesialueille. Aiempien vuosien tavoin Lamujoen veden väriluvut ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot viittasivat pääosin erittäin humuspitoiseen vedenlaatuun. Virtaussuunnassa ylimmällä Kortteisen yläpuolisella näytepisteellä Lam57 väriarvot painuivat kuitenkin heinä-elokuun alivirtaamakaudella alle sataan ja myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat tuolloin pienimmillään. Tämä oli oletettavasti seurausta hyvin vähäisistä valumista. Veden

15 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu humuksisuus kasvaa tyypillisesti vesireitillä alavirtaan siirryttäessä ja tämä oli selvästi havaittavissa myös Lamujoen vuoden 2014 tarkkailutuloksissa. Rauta on pintavesissä usein sitoutuneena humukseen ja rautapitoisuudet käyttäytyivätkin näytepisteillä hyvin samantapaisesti väriarvojen kanssa. Lamujoen näytepisteiden veden ph arvot eivät vuoden 2014 tarkkailukierroksilla laskeneet missään vaiheessa alle kuuteen. Pienimmät ph arvot määritettiin säännöllisesti Piippolan kirkonkylän näytepisteeltä Lam45 ja yleiset happamuustasot olivat pienimmillään maaliskuussa vuoden ensimmäisen näytekierroksen aikaan, jolloin myös virtaamat lähtivät nousuun. Kesän perustuotantokaudella arvot kohosivat selvästi lähemmäs neutraalia. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat osin sadannan ja valumien mukaisesti ja kasvoivat pääsääntöisesti alavirran suuntaan. Ympäristöhallinnon ottamien näytteiden kiintoainepitoisuuksien määrittämisessä käytettiin muita pisteitä pienemmän huokoskoon suodattimia, mikä johtaa jonkin verran suurempiin kiintoainepitoisuuksiin. Lamujoen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat vuonna 2014 pieniä ja sisävesille tyypillisiä. Lamujoen Pulkkilan yläpuolinen näytepiste toimii Siikajoen vesistöalueen turvetuotannon tarkkailupisteenä. (Taulukko 8.) Taulukko 8. Lamujoen näytepisteiden analyysituloksia vuodelta 2014 (*ympäristöhallinnon ottamat näytteet kiintoainepitoisuudet eivät täysin vertailukelpoisia). näytepvm O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph alkali- COD Mn kiinto- Fe piste mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2 /l mg/l µg/l Lam57 3.3. 11 75 120 2,7 6,35 19 <2,0 1 Kort 3.3. 11 78 160 2,9 6,09 18 <1,0 1 Lam45 3.3. 11 75 160 2,9 6,14 18 <2,0 1 Lam6 3.3. 9,9 68 190 4,3 6,36 19 <2,0 2 Lam57* 10.4. 11,9 88 1,6 120 2,4 6,6 16 2,7 1 Lam.Pulk.yp 9.4. 12,3 87 7,3 150 3,5 6,8 18 4,0 2 Lam45 15.5. 11 97 160 2,9 6,38 23 5,0 1 Lam6 15.5. 11 91 180 3,1 6,40 25 15 2 Lam57* 10.6. 8,7 85 2,4 150 2,4 6,6 18 5,7 1 Lam.Pulk.yp 12.6. 8,3 84 4,2 250 3,1 6,4 29 8,5 2 Lam57* 7.7. 8,3 85 2,1 100 2,3 6,7 14 4,5 1 Lam57 8.7. 8,0 92 95 2,3 6,55 16 4,0 1 Kort 8.7. 8,9 98 120 2,3 6,49 20 3,5 1 Lam45 8.7. 7,7 87 150 2,5 6,29 21 3,5 1 Lam.Pulk.yp 10.7. 7,8 84 6,0 220 3,7 6,9 21 8,5 2 Lam6 8.7. 8,0 85 190 4,7 6,67 24 8,0 3 Lam57* 5.8. 7,3 81 1,7 90 2,5 6,7 12 0,5 990 Lam57* 6.8. 7,8 87 1,5 80 2,3 6,6 12 3,4 1 Lam.Kort.ap* 6.8. 7,4 87 3,9 210 2,5 6,7 0,13 21 8,9 2 Lam.Pulk.yp 4.8. 8,0 91 8,3 220 4,2 7,0 21 6,7 3 Lam57 13.8. 8,4 91 89 2,5 6,92 11 <2,0 1 Kort 13.8. 7,4 85 180 2,6 6,68 20 6,0 2 Lam45 12.8. 5,9 67 170 2,9 6,49 19 4,0 3 Lam6 12.8. 7,3 81 230 6,3 6,91 22 8,8 4

16 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu mgpt/l 300 Väriluvut Lam57 Lam45 Lam6 Kort Lam.Pulk.yp 250 200 150 100 50 0 3.3. 9.-10.4. 15.5. 10.-12.6. 8.-10.7. 4.-5.8. 12.-13.8. Kuva 5. Lamujoen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna 2014. ph 7,00 6,90 6,80 6,70 6,60 6,50 6,40 6,30 6,20 6,10 6,00 ph -arvot Lam57 Kort Lam45 Lam.Pulk.yp Lam6 3.3. 9.-10.4. 15.5. 10.-12.6. 8.-10.7. 4.-5.8. 12.-13.8. Kuva 6. Lamujoen tarkkailupisteiden veden ph-arvot vuonna 2014. Lamujoen veden kokonaisravinnepitoisuudet kasvoivat pääsääntöisesti Kortteisen yläpuolelta alavirtaan päin, mikä on virtavesille tyypillistä ja havaittu myös aiemman tarkkailun puitteissa. Alimpien tarkkailupisteiden vesi voitiin vuoden 2014 keskimääräisten pitoisuuksien perusteella luokitella reheväksi, kun taas Kortteisen yläpuolella ja Piippolassa pitoisuudet viittasivat vain lievään rehevyyteen ja ylimmällä pisteellä elokuussa jopa karuun vedenlaatuun. Kortteisen vedenlaatu vaihteli typen osalta lievästi rehevän ja rehevän välillä. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet kasvoivat niin ikään alavirran suuntaan ja niitä oli melko säännöllisesti jonkin verran vapaana etenkin alimmalla näytepisteellä Lam6. Myös fosfaattifosforin pitoisuudet olivat selvästi suurimmat kyseisellä näytepisteellä ja keskimäärin fosfaattifosfori muodosti pisteellä kokonaisfosforista noin 63 % (53-72 %). Klorofyllipitoisuuksia ilmensivät Pulkkilan yläpuolisella pisteellä heinä-elokuussa rehevää rehevyystasoa, kun taas Kortteisen yläpuolella pitoisuudet olivat selvästi pienempiä ja korkeimmillaankin vain lievästi rehevän vedenlaadun tasolla. Kortteisen elokuun klorofyllipitoisuus ilmensi erittäin rehevää vedenlaatua. Enterokokkimäärät olivat elokuulle saakka pieniä ja elokuussa lievästi koholla kaikilla yhteistarkkailun näytepaikoilla. Veden hygieeninen taso oli kuitenkin tuolloinkin määritettyjen bakteerien osalta hyvä. Pistekuormittajien vaikutuksia ei yhteistarkkailun

17 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu puitteissa voida käytännössä havaita, mutta valuma-alueen kuormittajien vaikutukset näkyvät osaltaan tiettyjen vedenlaatuparametrien arvojen kasvussa alavirran suuntaan, joskin niiden vaikutusosuutta on vaikea arvioida. (Taulukko 9, kuvat 7 ja 8.) Taulukko 9. Lamujoen näytepisteiden analyysituloksia vuodelta 2014. näyte- kok.n NO pvm 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Lam57 3.3. 600 69 28 24 10 0 Kort 3.3. 600 110 33 33 16 3 Lam45 3.3. 550 81 39 17 9,8 1 Lam6 3.3. 730 180 59 43 26 12 Lam57 10.4. 480 27 10 16 3 Lam.Pulk.yp 9.4. 560 48 53 69 14 Lam45 15.5. 640 26 11 39 9,8 1 Lam6 15.5. 750 120 23 49 26 8 Lam57 10.6. 440 2,5 17 26 3 3,1 Lam.Pulk.yp 12.6. 720 10 14 42 9 5,7 Lam57 7.7. 460 2,5 14 25 3 4,4 Lam57 8.7. 480 9,1 40 20 8,7 13 Kort 8.7. 490 <5,0 36 240 250 0 Lam45 8.7. 550 <5,0 45 17 7,4 1 Lam.Pulk.yp 10.7. 700 24 8 57 17 20,6 Lam6 8.7. 640 43 84 47 34 8 Lam57 5.8. 470 2,5 16 24 11 1,2 Lam57 6.8. 420 13 9 18 5 Lam.Kort.ap 6.8. 780 2,5 5 54 9 Lam.Pulk.yp 4.8. 770 52 10 70 24 13 Lam57 13.8. 360 <5,0 16 14 4,5 33 Kort 13.8. 660 <5,0 64 30 2,2 43 0 Lam45 12.8. 600 <5,0 61 27 11 36 Lam6 12.8. 650 23 63 67 44 28 µg/l 800 750 700 650 600 550 500 450 400 350 300 Kokonaistyppipitoisuudet Lam57 Kort Lam45 Lam.Pulk.yp Lam6 3.3. 9.-10.4. 15.5. 10.-12.6. 8.-10.7. 4.-5.8. 12.-13.8. Kuva 7. Lamujoen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014.

18 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu µg/l 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kokonaisfosforipitoisuudet 240 Lam57 Kort Lam45 Lam.Pulk.yp Lam6 3.3. 9.-10.4. 15.5. 10.-12.6. 8.-10.7. 4.-5.8. 12.-13.8. Kuva 8. Lamujoen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2014. Kortteisen tekojärvi on tavanomaisista läpivirtausjärvien vaikutuksista poiketen tyypillisesti nostanut Lamujoen pitoisuustasoja mm. fosforin osalta. Tämä johtuu järven säännöstelystä, jonka puitteissa ns. kevätkuopan teon aikaan järven jääkerros pääsee puristamaan pohjasedimentistä mm. kiintoainetta ja ravinteita takaisin kiertoon. Kevätkuopan aikana jää ulottuu pohjaan saakka jopa noin 90 % alueella Kortteisen pinta-alasta. Yhteistarkkailun puitteissa näytteenottoa ei ajoittunut kevään 2014 aikana Kortteisen alenevaan vedenpintaan maaliskuun näytekierroksenkin toteutuessa niukasti tätä ennen. ELY-keskuksen ottamista näytteistäkin vain Kortteisen yläpuolisen näytepisteen Lam57 huhtikuun näytekierros osuu kevätkuopan kanssa samaan aikaan, mutta alapuolisen vertailupisteen puuttuminen rajoittaa tuon näytekerran käyttökelpoisuutta tässä tarkastelussa. Pulkkilan yläpuolella pitoisuustasot olivat kuitenkin tuolloin etenkin kokonaisfosforin osalta selvästi pisteen Lam57 tasoja korkeampia (16 µg/l vs. 69 µg/l). Maaliskuun alussa Piippolan näytepisteen vedenlaatu oli kiintoaineen ja ravinteiden osalta Kortteisen yläpuolisen pisteen vastaavaa parempi ja heinäkuussa pitoisuuskasvua havaittiin vain kokonaistypen osalta (+ 70 µg/l). Elokuussa sekä kiintoaineen, typen, että fosforinkin pitoisuudet olivat alemmalla pisteellä varsin selvästikin korkeampia, mikä ei selittyne pelkästään valuma-alueen koon kasvulla. Erot olivat selvästi havaittavissa myös veden väriarvoissa ja kesäkaudella myös kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa. Kortteisen säännöstelyn kehittämistä suunnitellaan ja kevätkuopan teosta tullaan tulevaisuudessa mahdollisesti luopumaan. Lamujoen veden väriarvot ovat olleet vuosituhannen vaihteen jälkeen jokseenkin selvässä kasvussa käytännössä koko joen alueella, vaikka vaihtelu onkin ollut suurta. Samalla myös veden rautapitoisuuksien kehityssuunta on ollut nouseva. Väriarvot kuvaavat osaltaan veden humuksisuutta ja ovat rautapitoisuuksien tavoin riippuvaisia joen valuma-alueen maaperän ominaisuuksista ja valumaalueelta tulevista valumista. Edelleen näiden vedenlaatuparametrien arvoihin vaikuttavat luonnollisesti valuma-alueella tehdyt maanmuokkaustyöt, kuten metsä- ja maatalouden toimenpiteet, sekä turvetuotanto. Myös vuosittaiset sadannan vaihtelut ja sadannan ajoittuminen vaikuttavat väriarvojen heilahteluihin. Vuoden 2014 osalta Lamujoen näytepisteiden väriluvut olivat muutamiin edellisvuosiin nähden matalia, mutta yksittäisen vuoden tulokset eivät riitä kääntämään tulosten yleistä kehityssuuntaa. (Kuva 9.)

19 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kuva 9. mgpt/l 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 µg/l 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Väriluvut Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Rautapitoisuudet Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Lamujoen vedenlaadun seurantapisteiden veden väriarvot ja rautapitoisuudet vuosina 2000-2014. Lamujoen veden väriarvojen kasvu ei ole, Kortteisen yläpuolinen alue pois lukien, näkynyt veden happamuuden lisääntymisenä, vaan Piippolan ja Jylhänrannan näytepisteillä kehityssuunta on ollut pikemminkin nouseva. Happamien sulfaattimaiden aiheuttamat ongelmat rajoittuvat Siikajoen vesistöalueella lähinnä pääuoman alaosille ja alaosille laskeviin sivujokiin, vaikka Lamujoellakin on ajoittain havaittu 5,5 tuntumaan painuneita ph-arvoja. Voimakkaan perustuotannon ja leväkasvun seurauksena usein selvästikin yli neutraaliin nousevia ph-arvoja ei ole myöskään havaittu. Erot joen ylä- ja alaosien happamuustasojen välillä ovat tulosten mukaan hiljalleen kuroutumassa kiinni. (Kuva 10.) ph 7,30 7,10 6,90 6,70 6,50 6,30 6,10 5,90 5,70 5,50 5,30 ph-arvot Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 10. Lamujoen vedenlaadun seurantapisteiden veden ph -arvot vuosina 2000-2014.

20 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kokonaistyppipitoisuudet ovat vuosituhannen vaihteen jälkeen olleet Lamujoen Piippolan kirkonkylän ja Jylhänrannan näytepisteillä keskimäärin hienoisessa nousussa, vaikka etenkin vuosituhannen alkuvuosina pisteiltä määritettiin ajoittain huomattavan korkeita pitoisuuksia. Kortteisen yläpuolisella pisteellä vastaavaa kehitystä ei ole havaittavissa, vaan pitoisuustaso on kokonaistypen osalta pysytellyt jokseenkin ennallaan. Vuoden 2014 pitoisuudet olivat ainakin näytteenottohetkillä pieniä, mikä osaltaan hieman loiventaa kuvaajiin lisättyjen trendiviivojen nousevaa suuntausta. Myös kokonaisfosforin osalta kehityssuunnat ovat lievästi kasvavia ja nouseva suuntaus koskee myös Kortteisen yläpuolista näytepistettä. Pitoisuuksien kasvu on kuitenkin suhteellisesti typpipitoisuuksia vähäisempää. Fosforipitoisuudet ovat typpipitoisuuksien tapaan vaihdelleet selvästi voimakkaimmin virtaussuunnassa alimmalla Jylhänrannan näytepisteellä. Typpipitoisuuksien osalta Kortteisen vaikutuksella voi olla oma osansa pitoisuuksien kehityssuuntiin etenkin, kun Kortteisen yläpuolisella pisteellä pitoisuustaso on pysytellyt jokseenkin ennallaan. (Kuva 11.) µg/l 3000 2500 2000 1500 1000 500 Kokonaistyppipitoisuudet Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta 0 µg/l 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kokonaisfosforipitoisuudet Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 11. Lamujoen vedenlaadun seurantapisteiden veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2000-2014. 6.1.2 Uljuan tekoallas Uljuan tekoaltaann vedenlaadun tarkastelussa käytetään hyväksi järven ylä- ja alakanavan (Uy1 ja Ua0), sekä allasalueen syvännepisteen (U3) tarkkailutuloksia. Kaikki em. näytepisteet kuuluvat vuosittain toistuvan tarkkailun piiriin. Aiemmassa tarkkailussa mukana olleet allasalueen näytepisteet U4 ja U5 poistettiin tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä. Uljuan syvännepisteeltä määritetään tammikuun ja huhtikuun (v. 2014 jäätilanteesta johtuen vasta toukokuulla) näyte-

21 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu kierroksilla vain lämpötilat ja happipitoisuus, sekä hapen kyllästysaste. Analyysitulokset on koottu taulukoihin 10 ja 11. Uljuan syvännepisteellä vesi oli voimakkaasti lämpötilakerrostunutta käytännössä vain heinäkuun näytekierroksen aikaan, joskin tammikuussa ja vielä toukokuullakin kerrostuneisuus oli heikkoa. Sateinen ja lämmin vuodenvaihde 2013-2014 saattoi osaltaan helpottaa happitilanteita useilla vesistöillä runsaiden virtaamien ja myöhäisen jäätymisen kautta. Uljuan syvänteelläkään ei havaittu vuoden 2014 aikana happiongelmia missään vaiheessa. Heikoimmillaankin syvänteen alusvedessä oli näytekierrosten aikaan happea 6,8 mg/l elokuun alun kierroksella, joskin pintaveden hapen kyllästysaste (58 %) oli heikoin kevättalvella maaliskuussa. Ilmeisesti kevätkuopan teon seurauksena pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne oli tuolloin kuitenkin samalla tasolla pintaveden kanssa vähähappisemman veden lähtiessä pohjan läheisistä vesikerroksista liikkeelle sekoittuen osin muuhun vesimassaan ja purkautuessa edelleen Uljuan juoksutusten kautta alavirtaan. Sisäistä kuormitusta ei analyysitulosten perusteella vuoden 2014 aikana tapahtunut. (Taulukko 10, kuva 12.) 23.1. 6.3. Happipitoisuus, Uljuan syvänne 19.5. 8.7. 4.8. 1 m 3 m 5-6 m 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0 9,0 10,0 11,0 12,0 mg/l Kuva 12. Uljuan syvännepisteen happitilanne vuonna 2014. Uljuaan Lämsänkoskelta johdettava vesi oli vuonna 2014 hyvin humuksista ja humusvesille tyypillisesti rautapitoista ja lievästi hapanta. Kiintoainepitoisuudet olivat yläkanavan pisteillä ajoittain hieman koholla ja korkeimmillaan kevään ylivirtaamakaudella touko-kesäkuulla. Uljuan syvänteen ja alakanavan vedenlaatua voidaan kuvata samalla luokituksella, eli pisteiden vesi oli niin ikään humuksista, rautapitoista ja lievästi hapanta. (Taulukko 10, kuvat 13 ja 14.) Uljuan yläkanavan veden keskimääräinen väriarvo oli vuoden 2014 näytekierroksilla noin 194 mgpt/l kun se vastaavasti Uljuasta juoksutettavan veden osalta oli 180 mgpt/l. Vastaavat kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräiset arvot olivat noin 24,6 mgo 2 /l ja noin 22,3 mgo 2 /l. Uljuan altaan voidaan siten katsoa hieman vähentäneen alapuoliseen vesistöön johtuvan veden humuksisuutta. Alkuvuoden (tammi-maaliskuu) näytekierroksilla arvot olivat kuitenkin alakanavan pisteellä yläkanavan vastaavia suurempia. Yläkanavan veden keskimääräinen ph arvo oli vuoden 2014 näytekierroksilla 6,52 ja alakanavan 6,36, joten Lamujoen alaosan kautta Siikajokeen juoksutettava vesi oli hieman happamampaa kuin Lämsänkosken yläpuolelta Uljuaan johdettava vesi. Myös ph arvojen osalta tuloksista erottuu kevään ylivirtaamakausi, jolloin Uljuasta juoksutettavan veden ph arvot olivat yläkanavan arvoja korkeampia. Sähkönjohtavuuden arvot olivat kaikilla Uljuan alueen näytepisteillä säännönmukaisesti pieniä. (Taulukko 10, kuvat 13 ja 14.)

22 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 10. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 2014. väri- sähk. kiintonäyte- syvyys O pvm 2 O 2 sameus ph COD luku joht. Mn Fe aine piste m mg/l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l Uy1 23.1. 0,1 12 83-180 3,8 6,20 21 2,8 2050 U3 23.1. 1,0 12 80 - - - - - - - U3a 23.1. 3,0 11 77 - - - - - - - U3b 23.1. 5,0 7,2 51 - - - - - - - Ua0 23.1. 0,5 12 80-200 3,6 6,10 26 3,0 1950 Uy1 3.3. 0,8 12 81-130 4,5 6,48 18 4,4 2450 U3 6.3. 1,0 8,5 58 3,6 230 4,1 6,19 28 2,0 2200 U3a 6.3. 2,7 7,7 53 4,6 240 4,1 6,11 29 10 2410 Ua0 3.3. 1,0 7,7 54-190 3,8 5,93 23 2,4 2320 Uy1 2.4. 0,8 13 88-200 4,0 6,43 21 5,5 3060 Ua0 2.4. 1,0 5,9 42-190 3,5 6,07 21 9,8 2760 Uy1 15.5. 0,2 11 91-180 3,1 6,43 25 15 2410 U3 19.5. 1,0 11 100 - - - - - - - U3a 19.5. 3,0 11 96 - - - - - - - U3b 19.5. 5,0 10 91 - - - - - - - Ua0 15.5. 0,3 10 89-160 3,3 6,50 20 10 2740 Uy1 26.5. 0,3 8,8 76-200 3,2 6,24 31 16 2200 Ua0 26.5. 0,4 7,8 70-150 3,8 6,36 21 9,0 2590 Uy1 12.6. 0,2 8,2 80-210 3,5 6,53 30 14 2700 Ua0 12.6. 0,4 9,2 91-160 2,8 6,67 22 7,0 1750 Uy1 8.7. 0,2 9,6 110-180 4,8 6,87 23 8,7 3820 U3 8.7. 1,0 9,1 100 2,9 180 2,9 6,63 24 4,5 1760 U3a 8.7. 3,5 8,2 82 2,7 170 2,9 6,40 23 3,0 1820 U3b 8.7. 6,0 7,6 75 3,4 180 2,9 6,31 23 3,5 1960 Ua0 8.7. 0,5 9,2 93-180 3,1 6,54 24 5,3 2000 U3 4.8. 1,0 7,5 86 2,8 190 3,0 6,58 23 4,3 2180 U3a 4.8. 3,5 7,4 85 2,8 190 3,0 6,59 23 4,0 2230 U3b 4.8. 6,0 6,8 78 3,5 190 3,0 6,48 23 9,0 2440 Uy1 12.8. 0,2 6,8 76-280 5,8 6,84 25 6,0 5250 Ua0 12.8. 0,5 8,2 92-200 3,4 6,56 23 11 3420 Uy1 20.10. 0,2 12 85-190 4,6 6,69 27 8,0 3100 Ua0 20.10. 0,2 12 88-190 3,8 6,51 21 4,7 3190

23 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu mgpt/l Väriluvut Uy1 U3 Ua0 300 250 200 150 100 50 0 23.1. 3.-6.3. 2.4. 15.5. 26.5. 12.6. 8.7. 4.8. 12.8. 20.10. Kuva 13. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna 2014. ph ph -arvot Uy1 U3 Ua0 7 6,8 6,6 6,4 6,2 6 5,8 5,6 5,4 23.1. 3.-6.3. 2.4. 15.5. 26.5. 12.6. 8.7. 4.8. 12.8. 20.10. Kuva 14. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden ph -arvot vuonna 2014. Kaikkien Uljuan alueen näytepisteiden vesi voitiin koko vuoden 2014 keskimääräisten kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella luokitella reheväksi, joskin allasalueen syvännepisteen ja alakanavan kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet olivat keskimäärin vain lievästi rehevällä tasolla. Alkuvuoden (tammi-toukokuu) näytekierroksilla yläkanavan kokonaistyppipitoisuudet olivat maaliskuun kierrosta lukuun ottamatta alakanavan pitoisuuksia pienempiä, mutta kesä-lokakuun kierroksilla tilanne oli päinvastainen ja yläkanavan pitoisuudet siten hieman suurempia. Kokonaisfosforin osalta vaihtelu oli epäsäännöllisempää, mutta ainakin alkuvuoden ylivirtaamakausilla pitoisuudet pääsääntöisesti hieman kasvoivat Uljuan tekoaltaan alueella. Typestä oli näytepisteillä epäorgaanisessa muodossa koko vuoden aikana keskimäärin noin 21-25 % (kesällä 12-15 %) ja fosforista noin 47-61 %. (Taulukko 11, kuvat 15 ja 16.)

24 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 11. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 2011. näyte- syvyys kok.n NO pvm 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Uy1 23.1. 0,1 550 160 53 39 24 - Ua0 23.1. 0,5 790 310 18 49 27 - Uy1 3.3. 0,8 1100 410 160 130 92 - U3 6.3. 1,0 880 290 8,9 39 23 - U3a 6.3. 2,7 880 250 14 55 27 - Ua0 3.3. 1,0 850 270 15 53 31 - Uy1 2.4. 0,8 600 150 66 57 35 - Ua0 2.4. 1,0 910 160 44 57 24 - Uy1 15.5. 0,2 670 120 23 52 27 - Ua0 15.5. 0,3 720 120 42 63 22 - Uy1 26.5. 0,3 700 75 17 65 27 - Ua0 26.5. 0,4 760 110 72 69 30 - Uy1 12.6. 0,2 670 100 17 60 33 - Ua0 12.6. 0,4 540 <20 22 42 12 - Uy1 8.7. 0,2 670 24 97 51 32 - U3 8.7. 1,0 640 <5,0 100 29 13 37 U3a 8.7. 3,5 580 26 30 28 15 - U3b 8.7. 6,0 600 30 42 33 22 - Ua0 8.7. 0,5 600 28 68 33 20 - U3 4.8. 1,0 510 7,2 56 39 15 20 U3a 4.8. 3,5 510 <5,0 47 37 15 - U3b 4.8. 6,0 490 <5,0 32 37 17 - Uy1 12.8. 0,2 670 <5,0 60 54 32 - Ua0 12.8. 0,5 640 7,5 77 56 34 - Uy1 20.10. 0,2 790 160 25 47 38 - Ua0 20.10. 0,2 690 130 13 49 37 - µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Uy1 U3 Ua0 1200 1000 800 600 400 200 0 23.1. 3.-6.3. 2.4. 15.5. 26.5. 12.6. 8.7. 4.8. 12.8. 20.10. Kuva 15. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014.

25 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet Uy1 U3 Ua0 140 120 100 80 60 40 20 0 23.1. 3.-6.3. 2.4. 15.5. 26.5. 12.6. 8.7. 4.8. 12.8. 20.10. Kuva 16. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2014. Pidemmän aikavälin (2000-2014) vedenlaadun tarkastelun mukaan veden väriarvot ovat olleet Uljuan alueen näytepisteillä kasvussa. Kehityssuunta on samankaltainen sekä Uljuan yläkanavan näytepisteellä, syvännepisteellä, että alakanavan pisteellä. Värilukujen kasvusta ei ole kuitenkaan seurannut rautapitoisuuksien kasvua kuin alakanavan näytepisteellä, eli Uljuasta juoksutettavassa vedessä. Sen sijaan yläkanavan ja allasalueen syvännepisteillä rautapitoisuuksien kehityssuunta on ollut lievästi laskeva. Tumminta ja rautapitoisinta vesi on keskimäärin ollut yläkanavalla ja pienimpiä arvot ovat taas olleet syvänne-pisteellä. Uljuasta juoksutettava vesi on siten ollut tummempaa ja rautapitoisempaa kuin allasalueen syvännepisteen vesi, vaikka ei Uljuaan tulevaan veteen verrattuna näiden vedenlaatuparametrien arvoja Siikajoessa nostanutkaan. (Kuva 17.) Väriarvot ovat rautapitoisuuksien tavoin riippuvaisia joen valuma-alueen maaperän ominaisuuksista ja valuma-alueelta tulevista valumista. Edelleen näiden vedenlaatuparametrien arvoihin vaikuttavat luonnollisesti valuma-alueella tehdyt maanmuokkaustyöt, kuten metsä- ja maatalouden toimenpiteet, sekä turvetuotanto. Myös vuosittaiset sadannan vaihtelut ja sadannan ajoittuminen vaikuttavat väriarvojen heilahteluihin. Vuoden 2014 osalta näytepisteiden väriluvut ja rautapitoisuudet olivat muutamiin edellisvuosiin nähden matalia, mutta yksittäisen vuoden tulokset eivät riitä kääntämään tulosten yleistä kehityssuuntaa. (Kuva 17.)

26 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kuva 17. mgpt/l Väriluvut Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Rautapitoisuudet Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 7000 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Uljuan alueen vedenlaadun seurantapisteiden veden väriarvot ja rautapitoisuudet vuosina 2000-2014. Korkeista väriarvoista ja humuksisuudesta huolimatta Uljuan yläkanavan veden ph arvot ovat olleet pääosin hieman korkeampia kuin syvännepisteen ja alakanavan vastaavat arvot. Syvännepisteellä ja alakanavalla arvojen kehityssuunta on kuitenkin ollut nouseva, kun taas yläkanavalla lievästi laskeva mahdollisesti lisääntyneen veden humuksisuuden myötä. Kaikilla näytepisteillä ph arvot ovat kuitenkin olleet keskimäärin humusvesille tyypillisesti lievästi happamia. Yli neutraalin kohonneita arvoja on määritetty varsin harvoin, vaikka ravinnepitoisuudet ovat mahdollistaneet voimakkaankin perustuotannon. Toisaalta veden tumma väri ja ylä- ja alakanavalla myös virtaus rajoittavat tuotantoa. (Kuva 18.) ph ph-arvot Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 7,40 7,20 7,00 6,80 6,60 6,40 6,20 6,00 5,80 5,60 5,40 5,20 5,00 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 18. Uljuan alueen vedenlaadun seurantapisteiden veden ph -arvot vuosina 2000-2014.

27 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavan veden kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin kasvussa ja syvännepisteen pitoisuudet laskussa vuosina 2000-2014 (y-akselin mitta-asteikko vaikeuttaa tarkastelua). Alakanavan pitoisuudet ovat olleet keskimäärin korkeimpia. Kokonaisfosforin osalta pitoisuuksien kehityssuunta on puolestaan ollut kaikilla näytepisteillä laskeva ja pitoisuudet keskimäärin korkeimpia yläkanavan näytepisteellä. Typpi olikin seuraavalla sivulla esitetyn kuormituslaskelman mukaan vuoden 2014 aikana tarkastelluista kuormitteista ainoa, jonka pitoisuuksia Uljuan tekoallas lisäsi verrattaessa Uljuaan Lämsänkoskelta johdettavaan veteen. (Kuva 19.) Kuva 19. µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 2400 2200 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Uljuan alueen vedenlaadun seurantapisteiden veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2000-2014. Uljuan vaikutuksia alapuoliseen vesistöön arvioitiin myös laskennallisesti laskemalla tekoaltaaseen Lämsänkoskelta johdetun veden ainemäärät ja toisaalta Uljuasta juoksutetun veden sisältämät ainemäärät vuoden 2014 ajalta. Tarkastelu on sinänsä teoreettinen, että se ei ota huomioon veden viipymää Uljuassa. Laskennassa on käytetty näytteenottohetkien mukaisia pitoisuuksia ja oletettu vedenlaadun muuttuneen näytteenottojen välillä tasaisesti. Siten mahdolliset pitoisuushuiput ja toisaalta pitoisuuskuopat jäävät huomioimatta. Alkuvuoden ja loppuvuoden pitoisuuksina on käytetty vuoden ensimmäisen ja viimeisen näytekierroksen mukaisia pitoisuuksia. Epävarmuustekijöistä johtuen laskelma on lähinnä suuntaa-antava. Väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta laskelmien tuloksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että ne eivät suoraan kuvaa pitoisuuskasvua vaan odotettua parametrin arvon kasvua. Väriluku perustuu ns. platina-asteikkoon, jossa veden väriä verrataan eri platinapitoisuuksien aiheuttamiin väreihin, eikä väriluvun kasvu siten tarkoita platinapitoisuuden kohoamista vesistössä. Kemiallisen hapenkulutuksen arvo taas kuvaa hapettuneen orgaanisen aineen määrää happena. Laskelmien yhteenveto on esitetty taulukossa 12.

28 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Mikäli Uljuaan vuoden 2014 aikana johdetun ja sieltä edelleen alavirtaan johdetun vesimäärän erot jätetään huomioimatta, näyttäisi Uljua lisänneen kiintoainetta lukuun ottamatta kaikkien tarkasteltujen vedenlaatuparametrien pitoisuuksia (toteutuneet virtaamat). Tarkastelussa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että Uljuasta juoksutettiin vuoden aikana noin puolitoistakertainen määrä vettä kuin mitä sinne johdettiin. Tästä syystä laskelmaan on lisätty vertailu, jossa tilanne on tasattu yksinkertaisesti kertomalla yläkanavan kautta tulleet ainemäärät virtaamien suhteella (tasatut virtaamat). Tämä tarkastelu ei luonnollisestikaan ota huomioon Uljuan oman suoran valumaalueen kautta tulleita valumia, sadantaa eikä toisaalta myöskään haihduntaa. Em. laskentaoletuksilla Uljua näyttäisi kuitenkin lisänneen hieman vain alapuolisen vesistön typpipitoisuutta, muiden tarkasteltujen parametrien osalta vaikutus oli sen sijaan pitoisuuksia laskeva, kiintoaineen osalta jopa hyvin merkittävästikin. (Taulukko 12.) Uljuasta kesäkaudella juoksutetun veden laatu vastasi jokseenkin Lamujoen alaosan vedenlaatua ja oli osin jopa tätä parempaa (esim. kok.p). Uljuan ja Lamujoen yhteisvaikutus oli myös osin nähtävissä Siikajoen pääuoman vedenlaadussa ainakin lähimmillä Lamujoen alapuolisilla pisteillä. Taulukko 12. Uljuan laskennalliset vaikutukset alapuoliseen vesistöön vuonna 2014. (Pitoisuuslisäyksien yksiköt: väri mgpt/l, CODMn mgo2/l, kiintoaine mg/l, rauta ja ravinteet µg/l) TOTEUTUNEET VIRTAAMAT Q (m 3 ) väri (tn) COD Mn (tn) Fe (tn) kiintoaine (tn) kok.n (tn) kok.p (tn) tuleva 3 107 50 803 6 822 756 2 465 196 15,4 lähtevä 4 645 75 722 8 999 1 058 1 957 300 20,3 muutos +1 538 +24 919 +2 177 +302-508 +104 +4,9 arvo-/ pitoisuusmuutos, % +33 +20 +27-11 +35 +21 TASATUT VIRTAAMAT Q (m 3 ) väri (tn) COD Mn (tn) Fe (tn) kiintoaine (tn) kok.n (tn) kok.p (tn) tuleva 4 645 75 951 10 199 1 130 3 685 294 23,0 lähtevä 4 645 75 722 8 999 1 058 1 957 300 20,3 muutos ±0-228 -1200-72 -1728 +7-2,7 arvo-/ pitoisuusmuutos, % -1-12 -6-44 +2-12 6.1.3 Siikajoki Siikajoen pääuoman osalta vedenlaadun tarkasteluun otettiin mukaan alueellisen tarkkailun näytepisteiden lisäksi Siikalatvan keskuspuhdistamon kaksi tarkkailupistettä, sekä muissa seurannoissa (turvetuotanto ja ELY) mukana olleet 86-tien sillan, Saarikosken ja 8-tien sillan näytepisteet. (Liite 1.) Tammikuussa pääuoman vedenlaatua tarkkailtiin vain joen alajuoksulla sijaitsevalla 8-tien sillan havaintopaikalla 11600. Näytepisteen vesi oli tuolloin humuksista ja humusvesille tyypillisen hapanta, sekä rehevää. Näytteenotto ajoittui kuun loppuun, jolloin vuodenvaihteen tulva oli jo ohi ja virtaamat asettuneet lähelle normaalitalven alivirtaamakauden lukemia. (Taulukot 13 ja 14.) Maaliskuussa toteutui laaja näytteenottokierros, jolloin näytteitä otettiin pääuoman ylimmältä näytepisteeltä Si155 aina jokisuun pisteelle Si6 saakka kaikkiaan 11 pisteeltä. Tulosten vertailtavuutta heikentää kuitenkin osaltaan se, että ylimmiltä näytepisteiltä (Si155 Si71) näytteet otettiin heti kuun alussa ja alimmilta tästä reilun viikon päästä. Jälkimmäisten näytteiden ottamisen aikaan Siikajoen virtaamat olivat selvästi koholla (kuva 4). Maaliskuussa veden happitilanne oli kaikilla pääuoman näytepisteillä hyvä. Vesi oli pisteillä hyvin tummaa ja korkeimmat väriarvot määritettiin ylimmältä näytepisteeltä Si155 ja ensimmäisiltä Uljuan alapuolisilta pisteiltä Si91-Si71. Tätä

29 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu alemmilla pisteillä virtaamat olivat kuitenkin ehtineet kohota ennen näytteenottoa vaikuttaen mahdollisesti hieman pienentyneisiin väriarvoihin. Virtaamien vaikutukseen viittaavat myös alimmilla pisteillä jonkin verran koholla olleet veden kiintoainepitoisuudet. 8-tien sillan näytepisteellä kiintoainepitoisuuksien määrityksessä käytettyjen suodattimien huokoskoko oli kuitenkin muita näytepisteitä pienempi, mikä johtaa suurempiin kiintoainepitoisuuksiin. Sähkönjohtavuuden arvot olivat maaliskuussa pieniä ja vesi oli humusvesille tyypillisesti hapanta ja rautapitoista. Ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään ja osin jopa hyvin rehevään vedenlaatuun. Ainoastaan ylimmän Pyhännällä sijaitsevan näytepisteen Si155 kokonaistyppipitoisuus viittasi lievästi rehevään vedenlaatuun. Typpipitoisuudet olivat korkeimmillaan alimmilla näytepisteillä, mutta fosforin osalta korkeilla pitoisuuksilla erottuivat etenkin Kestilän ja Siikajoen vanhan uoman pisteet Si95 Si120. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli maaliskuussa perustuotantokauden ulkopuoliselle ajalle tyypillisesti runsaasti vapaana. Määritetyt enterokokkimäärät olivat vähäisiä. 8-tien sillan näytepisteellä sameusarvo oli maaliskuussa lievästi koholla ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan hyvällä tasolla. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Maaliskuun ylivirtaamajakson ja touko-kesäkuun taitteeseen osuneen kevättulvan välisenä aikana otettiin näytteitä vaihtelevina ajankohtina lähes kaikilta pääuoman näytepisteiltä. Veden happitilanne oli huhti-toukokuussa kaikilla näytepisteillä hyvä. Vesi oli edelleen hyvin tummaa ja humuksista ja etenkin ylimmän näytepisteen Si155 väriarvo ja kemiallisen hapenkulutuksen arvo erottuivat edelleen muita pisteitä korkeampina. Myös veden ph arvo oli näytepisteellä laskenut alas (4,99) ja oli koko vuoden aikana määritetyistä ph arvoista selvästi matalin. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saatujen tietojen mukaan pisteen veden ph arvo kävi huhtikuun puolivälissä vielä selvästi alempana (3,3) ja jo yleisesti vesieliöstölle letaalilla tasolla. Vielä kesäkuun alussakin (9.6.) pisteen veden ph arvo oli vain 5,4. Havaitut ph arvot viittaavat happamien sulfaattimaiden vaikutukseen, vaikka Siikajoen alueella tästä johtuvat happamuusongelmat ovat pääosin rajoittuneet lähemmäs rannikkoa ja kesän kuivien jaksojen jälkeisiin ylivirtaamakausiin. Happamat sulfaattimaat esiintyvät Suomessa pääasiassa muinaisen Litorina-meren peittämillä alueilla, jotka ulottuvat Perämeren rannikolla noin 100 metrin tasoon merenpinnasta. Tämä 100 metrin taso kulkee suunnilleen juuri Pyhännän alueella. Tarkempia sulfaattimaiden kartoituksia ei ole alueella GTK:n karttapalvelun mukaan kuitenkaan tehty. Alempaa 8-tien sillan näytepisteeltä määritettyjen alkaliniteetti-arvojen mukaan veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvällä/erinomaisella tasolla. Korkeasta väriarvosta huolimatta Pyhännän näytepisteen veden rautapitoisuus oli huhtitoukokuun näytteistä pienin. Ravinnepitoisuudet olivat edelleen loppukeväällä rehevyyttä ilmentävällä tasolla. Pisteen Si155 pitoisuudet olivat edelleen muita näytepisteitä pienempiä, mutta kuvastivat kuitenkin rehevää rehevyystasoa. Epäorgaanisten ravinneyhdisteiden pitoisuudet olivat kuitenkin näytepisteellä varsin pieniä, muilla pisteillä mineraalisia ravinteita oli edelleen runsaasti vapaana. Määritetyt enterokokkimäärät olivat vähäisiä. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Kesäkuun alun tulvajaksolla näytteet otettiin Siikajoen pääuomasta vain 86-tien sillan, Saarikosken ja 8-tien sillan näytepisteiltä. Valumien ja kohonneiden virtaamien vaikutukset vedenlaatuun jäivät suhteellisen vähäisiksi mahdollisesti osin vuodenvaihteen talvitulvastakin johtuen. Tuolloin maa oli suurelta osin paljas lumesta, eikä kasvillisuuskaan pystynyt sitomaan valumia tehokkaasti, joten valumat saattoivat osaltaan vähentää kevättulvan aikaisten valumien kuormituspotentiaalia. Pientä humuksisuuden ja kiintoaineen lisäystä huhti-toukokuun näytteisiin nähden oli kuitenkin kesäkuun alussa havaittavissa. Kesäkuussa määritetyt klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevää vedenlaatua, vaikka eivät erityisen korkeita olleetkaan. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Heinäkuussa virtaamat olivat Siikajoen pääuomalla melko tasaisen pieniä, joten näytepisteiden vedenlaadun analyysituloksia voidaan vertailla keskenään vaikka näytteenotto ajoittuikin suhteellisen pitkälle aikavälille (3.-15.7). Happiongelmia ei havaittu heinäkuun aikana yhdelläkään pääuoman näytepisteellä ja muutamilta paikoilta määritetyt sameusarvot olivat suhteellisen pieniä. Vesi oli pisteillä edelleen hyvin tummaa ja rautapitoista, mutta ph arvot olivat pääosin nousseet

30 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu perustuotantokauden myötä lähemmäs neutraalia ja osin hieman sen ylikin. Ylimmällä Pyhännän näytepisteellä Si155 ph arvo oli edelleen selvästi alhaisin, vaikka oli noussut jo hieman yli kuuteen (6,10). Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran ilman selvää kehityssuuntaa, joskin korkeimmat pitoisuudet määritettiin Uljuan yläpuoliselta Siikajoelta. Määritetyt kokonaistyppipitoisuudet viittasivat heinäkuussa edelleen rehevään vedenlaatuun ylintä näytepistettä Si155 lukuun ottamatta (lievästi rehevä). Kokonaisfosforipitoisuudet ilmensivät kokonaisuudessaan rehevää vedenlaatua. Fosfaattifosfori muodosti näytepisteillä keskimäärin yli puolet kokonaisfosforista (ka. 54 %, 30-75 %, maaliskuussa ka. 62 %), mutta epäorgaanisten typpiyhdisteiden keskimääräinen osuus kokonaistypestä oli pudonnut maaliskuun noin 40 %:sta perustuotantokauden käynnistymisen myötä noin 14 %:iin. Tarkempaan minimiravinnetarkasteluun palataan tässä raportissa myöhemmin. Ravinnepitoisuudet pääosin kasvoivat alkuvuoden näytekierrosten tapaan pääuoman yläosilta alavirtaan päin, joskaan kehityssuunta ei ollut täysin suoraviivainen ja esim. Kestilän ja Siikajoen vanhan uoman näytepisteiden pitoisuudet olivat usein Lamujokisuun alapuolisten pisteiden pitoisuuksia korkeampia. Tähän vaikuttanevat osaltaan paitsi Lamujoen kautta tulevan veden alhaisemmat pitoisuustasot, myös Uljuan kesäkaudella ravinteita pidättänyt vaikutus. Saarikosken näytepisteeltä määritetty klorofyllipitoisuus oli suhteellisen pieni (8,4 µg/l) ja 86-tien sillalta määritetty pitoisuus (16,7 µg/l) selvästi suurempi. Molemmat ilmensivät kuitenkin rehevää vedenlaatua. Yhteistarkkailupisteiltä määritetyt enterokokkimäärät olivat osin alkuvuotta suurempia. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Myös elokuussa otettiin näytteet kaikilta Siikajoen pääuoman näytepisteiltä. Virtaamat olivat edelleen pieniä ja tuloksia voidaan siten melko luotettavasti verrata toisiinsa, vaikka näytteenotto jakautuikin reilun viikon aikavälille (4.-13.8.). Vähäisten virtaamien ja osin jopa helteisten säiden seurauksena veden happitilanne oli selvästi aiempia näytekierroksia heikompi valtaosalla näytepisteistä. Heikoimmillaankin veden happipitoisuudet olivat kuitenkin tasolla 5-6 mg/l, joten erityisen ongelmalliselle tasolle pitoisuudet eivät laskeneet. Muutamilta näytepisteiltä määritetyt sameusarvot olivat hieman heinäkuun vastaavia korkeampia, mahdollisesti leväsamennuksesta johtuen. Veden väriarvot, kemiallisen hapenkulutuksen arvot ja rautapitoisuudet viittasivat edelleen hyvin humuspitoiseen vedenlaatuun. Ylimmän näytepisteen Si155 väriarvot eivät enää juurikaan eronneet alemmista pisteistä ilmeisesti vähäisten valumien vuoksi. Veden ph arvot olivat suhteellisen tasaisesti lievästi happamia ja sähkönjohtavuuden arvot sisävesille tyypillisen pieniä. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran pisteiden kesken; korkein pitoisuus (12 mg/l) määritettiin 86- tien sillan näytepisteeltä, jolla myös veden väriarvo (400 mgpt/l) oli selvästi muita pisteitä korkeampi. Syytä yksittäisen näytepisteen kohonneisiin pitoisuuksiin on vaikea arvioida, mutta ne voivat liittyä näytteenottoajankohtaan osuneeseen lievään virtaamien kasvuun. 8-tien sillan näytepistettä lukuun ottamatta muiden pisteiden elokuun näytteet otettiin hieman myöhemmin, jolloin virtaamat olivat jälleen jo laskeneet ja pisteellä 11600 kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös suodattimen huokoskoko. Näytepisteen Si155 kokonaistyppipitoisuus ilmensi edelleen vain lievästi rehevää vedenlaatua, mutta kaikki muut määritetyt kokonaisravinnepitoisuudet olivat elokuussa rehevyyttä ilmentävällä tasolla. Korkeimmat ravinnepitoisuudet määritettiin Saarikosken näytepisteeltä ja siltä alavirtaan, mikä voi myös liittyä näytteenottoajankohtiin, sillä ylemmiltä näytepisteiltä näytteet otettiin vasta seuraavalla viikolla. Fosfaattifosforin osuudet kokonaisfosforista olivat näytepisteillä elokuussa keskimäärin 63 % (30-83 %) ja epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuudet kokonaistypestä keskimäärin 20 % (8-33 %). Alimmilla näytepisteillä nitraatti-nitriittityppeä oli selvästi ylempiä näytepisteitä enemmän vapaana. Määritetyt klorofyllipitoisuudet olivat jokseenkin heinäkuun tasolla, Siikajoella perustuotantoa rajoittavat myös veden hyvin tumma väri ja virtaus. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Loppuvuoden näytteenotot kattoivat vain ympäristöhallinnon seurannan 8-tien sillan näytepisteellä 11600 (1 krt/kk, syys-joulukuu) ja yksittäisen lokakuun näytekierroksen Ruukin alueen näytepisteillä (Si31 ja Si33) ja jokisuulla (Si3 ja Si6). Veden happitilanne oli syksyllä sään viilentymisen myötä

31 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu yleisesti parantunut elokuun tasolta. Sameusarvot määritettiin vain näytepisteeltä 11600 ja veden sameus oli kiintoainepitoisuuden tapaan (suodatin) selvästi runsainta lokakuussa virtaamien lähdettyä nopeaan kasvuun kuivan kesän jälkeen. Veden väriarvot eivät kuitenkaan valumien myötä kasvaneet, vaan jopa laskivat. Vielä syyskuussa ja lokakuun alkupuolella ph arvot olivat neutraalin tuntumassa, mutta putosivat tämän jälkeen 8-tien sillan näytepisteellä 6,2 6,4 tasolle. Samalla veden puskurikyky happamoitumista vastaan putosi hieman kesän erinomaiselta tasolta hyvälle tasolle. Siikajoen pääuoman alaosilla vesi oli syyskaudella ravinteikasta ja perustuotantokauden hiipumisen myötä myös epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet lähtivät kasvuun. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Ruukin ja Siikajoen jätevedenpuhdistamoiden vaikutukset näkyivät ajoittain ravinnepitoisuuksien lievänä kasvuna jätevesien purkupisteiden ylä- (Si33 ja Si6) ja alapuolisten (Si31 ja Si3) näytepisteiden välillä. Ruukin puhdistamolla nitraatti-nitriittitypen pitoisuus kasvoi hieman kolmella neljästä näytekierroksesta (ka. +21 µg/l) ja ammoniumtypen pitoisuus kahdella kierroksella (ka. +22 µg/l). Kokonaistypen tai fosforipitoisuuksien osalta vaikutuksia ei voitu keskimäärin havaita. Siikajoen puhdistamon ylä- ja alapuolisen näytepisteen välillä ammoniumtypen ja edelleen myös kokonaistypen pitoisuudet kasvoivat voimakkaasti heinäkuun alun näytekierroksella (+140 µgnh 4 /l ja +220 µgn/l), mutta muilla näytekierroksilla muutokset olivat vähäisiä. Heinä-elokuussa myös määritetyt enterokokkimäärät kasvoivat molempien puhdistamoiden purkupisteiden ylä- ja alapuolisten pisteiden välillä. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) mgpt/l 350 325 300 275 250 225 200 175 150 125 Väriluvut tammi helmi maalis huhti touko Kuva 20. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden väriluvut vuonna 2014. kesä Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski Si31 ja Si33 11600 ka. Si3 ja Si6 heinä elo syys loka marras joulu 7,20 7,00 6,80 6,60 6,40 6,20 6,00 5,80 5,60 5,40 5,20 5,00 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu ph ph Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 ka. Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski ka. Si31 ja Si33 11600 ka. Si3 ja Si6 Kuva 21. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden ph -arvot vuonna 2014.

32 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 13. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 2014. näytepvm O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph alkali- COD Mn kiinto- Fe piste mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2/l mg/l µg/l 11600 27.1. 11,8 81 5,4 200 4,2 6,2 0,146 25 7,5 2 500 Si155 3.3. 13 88-250 2,7 6,06-23 <2,0 2 220 Si120 3.3. 12 82-140 4,7 6,52-19 2,4 2 890 Si111 3.3. 13 87-130 4,5 6,38-19 3,2 2 390 Si95 3.3. 11 78-130 4,8 6,44-17 2,4 2 690 Si91 3.3. 9,0 63-230 3,9 6,07-23 2,4 2 200 Si73 6.3. 11 76-230 4,4 6,13-25 4,8 2 490 Si71 6.3. 11 76-230 4,5 6,19-26 4,8 2 490 Si33 11.3. 10 70-170 5,5 6,21-21 12 2 760 Si31 11.3. 12 81-170 5,6 6,23-24 9,5 2 850 11600 13.3. 11,4 78 12 160 5,3 6,2 0,161 26 9,8 3 100 Si6 11.3. 12 84-170 6,0 6,39-21 14 2 840 Saarikoski 8.4. 10,8 77 11 200 4,3 6,5-23 8,5 3 200 86-tien silta 8.4. 10,8 78 11 200 4,5 6,5-23 8,0 3 200 11600 9.4. 11,8 85 12 200 6,2 6,6 0,194 24 9,5 3 600 11600 15.4. 11,2 83 19 220 8,6 6,5 0,221 23 25 4 600 11600 24.4. 11,4 89 18 200 6,1 6,5 0,157 24 7,6 3 400 Si3 24.4. 11 90-160 5,9 6,62-23 14 3 270 11600 8.5. 11,5 94 13 240 6,7 6,7 0,207 22 8,8 3 500 Si155 15.5. 12 91-300 2,2 4,99-35 6,7 1 600 Si95 15.5. 11 90-190 4,0 6,52-28 15 2 460 Si91 15.5. 11 91-190 4,3 6,60-26 13 2 700 11600 12.5. 10,7 89 13 200 7,4 6,8 0,225 23 13 3 500 Si6 15.5. 11 98-180 7,0 6,91-23 10 3 490 Si3 15.5. 11 96-170 7,0 6,92-23 10 3 300 11600 26.5. 7,7 77 7,8 240 5,9 6,7 0,201 30 8,5 2 800 Saarikoski 9.6. - - 7,0 225 4,0 6,6-28 13 2 700 86-tien silta 9.6. 7,6 78 7,2 240 4,0 6,6-28 13 2 500 11600 10.6. 8,3 86 8,7 220 4,5 6,5 0,165 30 13 3 000 Si155 8.7. 8,7 86-250 2,8 6,10-33 8,7 2 750 Si120 8.7. 8,1 84-190 4,2 6,54-25 9,5 3 890 Si111 8.7. 10 110-190 4,7 6,80-24 13 3 770 Si95 3.7. 8,3 83-180 4,0 6,70-25 7,5 3 320 Si91 3.7. 8,8 89-200 4,0 6,76-24 7,0 3 010 Si73 15.7. 7,3 84-220 5,1 6,92-24 5,3 3 380 Si71 15.7. 7,4 87-220 4,7 6,93-24 6,0 3 420 Saarikoski 10.7. 8,6 97 6,0 220 4,9 7,0-24 4,5 3 300 86-tien silta 10.7. 7,6 87 8,0 240 5,1 7,0-23 8,2 3 500 Si33 3.7. 7,6 76-220 5,4 6,80-27 5,3 3 320 Si31 3.7. 8,0 80-220 5,4 6,83-25 6,0 3 300 11600 15.7. 7,0 82 5,2 220 5,5 6,9 0,271 24 6,9 3 800 Si6 3.7. 8,9 89-230 5,6 7,15-27 3,3 3 130 Si3 3.7. 9,0 90-220 5,7 7,04-26 6,0 3 150 Si155 13.8. 7,5 82-280 4,4 6,62-20 <3,3 4 570 Si120 13.8. 5,3 60-270 5,8 6,79-25 6,3 5 890 Si111 12.8. 6,7 78-270 5,6 6,91-24 4,8 5 360 Si95 12.8. 6,6 75-270 5,5 6,79-24 2,8 5 010 Si91 12.8. 6,7 75-240 5,7 6,84-21 3,2 4 560 Si73 12.8. 6,2 70-240 6,2 6,84-24 4,3 5 120 Si71 12.8. 6,2 71-240 6,2 6,89-24 7,3 4 970 Saarikoski 7.8. 6,8 81 8,8 260 6,2 6,9-26 6,5 4 800 86-tien silta 4.8. 7,5 88 9,7 400 6,6 6,9-30 12 4 400 Si33 7.8. 5,7 68-280 7,4 6,57-33 6,0 4 550 Si31 7.8. 5,9 70-280 7,5 6,55-31 6,4 4 360 11600 4.8. 6,5 73 11 270 9,0 6,5 0,205 28 11 4 700 Si6 7.8. 7,2 86-260 8,4 6,88-29 4,8 3 750 Si3 7.8. 8,0 95-260 8,6 6,83-29 4,0 3 950 11600 4.9. 8,8 86 10 300 7,6 6,9 0,300 28 4,4 5 200 Si33 9.10. 9,4 74-230 7,2 6,91-20 6,0 3 670 Si31 9.10. 10 80-230 7,2 6,96-20 4,3 3 520 Si6 9.10. 11 85-240 7,7 7,21-19 2,5 3 550 Si3 9.10. 12 90-210 8,0 7,16-19 3,5 3 700 11600 29.10. 12,2 90 23 200 7,1 6,4 0,146 13 29 3 800 11600 19.11. 13,3 93 6,9 180 4,6 6,2 0,108 28 7,2 2 500 11600 2.12. 13,2 91 7,8 180 5,9 6,4 0,143 24 23 2 700

33 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 14. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 2014. näyte- kok.n NO pvm 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml 11600 27.1. 1 000 280 28 44 28 - - Si155 3.3. 530 37 27 42 29-1 Si120 3.3. 930 390 130 89 62-17 Si111 3.3. 940 410 170 110 78-11 Si95 3.3. 820 340 96 79 56-12 Si91 3.3. 820 270 22 50 29-3 Si73 6.3. 880 270 24 47 27-5 Si71 6.3. 890 270 31 49 27-6 Si33 11.3. 1 100 380 110 66 40-19 Si31 11.3. 1 100 400 110 72 40-19 11600 13.3. 1 100 370 85 62 35 - - Si6 11.3. 1 100 420 <3,0 71 42-17 Saarikoski 8.4. 780 100 63 57 21 - - 86-tien silta 8.4. 770 110 65 62 20 - - 11600 9.4. 840 210 83 55 29 - - 11600 15.4. 1 100 280 160 75 48 - - 11600 24.4. 1 000 260 98 56 31 - - Si3 24.4. 1 000 270 93 69 34-1 11600 8.5. 810 210 34 57 32 - - Si155 15.5. 660 <20 5,2 34 10-6 Si95 15.5. 770 120 16 46 27-5 Si91 15.5. 810 130 13 52 28-7 11600 12.5. 870 210 40 58 34 - - Si6 15.5. 800 190 26 63 32-4 Si3 15.5. 830 190 22 61 33-4 11600 26.5. 870 120 15 55 25 - - Saarikoski 9.6. 750 74 17 58 33 13,0-86-tien silta 9.6. 760 73 16 60 25 14,0-11600 10.6. - 82 6 55 24 - - Si155 8.7. 510 6,4 8,4 37 23-12 Si120 8.7. 700 74 56 53 39-6 Si111 8.7. 810 21 190 52 33-3 Si95 3.7. 600 13 71 50 29-56 Si91 3.7. 620 19 67 51 26-13 Si73 15.7. 670 28 45 41 27-23 Si71 15.7. 660 14 110 32 24-16 Saarikoski 10.7. 750 2,5 2,5 58 18 8,4-86-tien silta 10.7. 760 8 2,5 63 19 16,7 - Si33 3.7. 810 71 85 59 33-10 Si31 3.7. 810 94 77 58 31-26 11600 15.7. 720 33 7 62 24 - - Si6 3.7. 740 82 43 50 24-25 Si3 3.7. 960 68 180 54 27-99 Si155 13.8. 590 73 47 66 55-44 Si120 13.8. 740 27 84 74 51-26 Si111 12.8. 670 <5,0 82 63 37-1 Si95 12.8. 730 93 35 77 53-26 Si91 12.8. 670 67 35 64 43-52 Si73 12.8. 780 92 49 69 47-180 Si71 12.8. 810 78 120 71 44-160 Saarikoski 7.8. 1 000 92 23 82 32 11,9-86-tien silta 4.8. 1100 75 13 99 30 16,1 - Si33 7.8. 1 000 170 57 73 50-22 Si31 7.8. 930 190 73 59 42-70 11600 4.8. 1 300 290 85 83 46 - - Si6 7.8. 990 300 27 50 38-9 Si3 7.8. 990 250 32 59 36-56 11600 4.9. 940 220 15 81 55 - - Si33 9.10. 700 120 29 63 43-2 Si31 9.10. 740 120 57 64 46-16 Si6 9.10. 690 150 5,7 57 40-1 Si3 9.10. 680 150 11 56 40-7 11600 29.10. 1 300 480 78 92 45 - - 11600 19.11. 990 300 42 47 27 - - 11600 2.12. 1 000 340 6 50 27 - -

34 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu µg/l Kokonaistyppipitoisuudet 1 400 1 300 1 200 1 100 1 000 900 800 700 600 500 400 tammi helmi maalis huhti touko Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 ka. Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski ka. Si31 ja Si33 11600 ka. Si3 ja Si6 kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 22. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014. Kokonaisfosforipitoisuudet 100 Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 ka. Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski ka. Si31 ja Si33 11600 ka. Si3 ja Si6 90 80 70 60 50 40 30 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 23. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2014. Pidemmän aikavälin (2000-2014) tarkasteluun valittiin kolme näytepistettä, joista Si155 sijaitsee Pyhännällä Siikajoen yläosilla, Si73 Rantsilassa joen keskivaiheilla ja 11600 alaosilla 8-tien sillalla. Näytepisteet valittiin näytemäärien perusteella. Tulosten mukaan veden väriarvot ja rautapitoisuus ovat olleet joen keski- ja alaosilla kasvussa, kun taas joen yläosilla väriarvojen hyvin lievästä kasvusta huolimatta rautapitoisuudet ovat laskeneet. Ylimmän näytepisteen Si155 osalta näytemäärät ovat kuitenkin olleet selvästi kahta muuta pistettä vähäisempiä ja lisäksi sekä väriarvojen että rautapitoisuuksien osalta hajonta on ollut varsin voimakasta. Väriluvut kertovat osaltaan veden humuksisuudesta ja niiden suunta on siis ollut Uljuan alapuolisilla pisteillä lievästi nouseva huolimatta Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppumisesta. Jos tarkastellaan vain lyhytaikaissäännöstelyn päättymisen jälkeistä aikaa (2006-), on sekä värilukujen että rautapitoisuuksien kehityssuunta ollut pisteellä Si73 laskeva. Säännöstelykäytäntöjen ja väriarvojen välinen yhteys on kuitenkin todennäköisesti vähäinen ja viime vuosien kehityssuuntaan vaikuttavat myös muut tekijät. Alempana, 8-tien sillan näytepisteellä, tarkastelukauden lyhentäminen ei vaikuta aineistosta laskettujen trendiviivojen suuntaan. (Kuva 24.)

35 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu mgpt/l Väriluvut Si155 Si73 11600 600 500 400 300 200 100 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Rautapitoisuudet Si155 Si73 11600 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 24. Siikajoen vedenlaadun seurantapisteiden veden väriarvot ja rautapitoisuudet vuosina 2000-2014. Veden ph arvojen kehityssuunta näyttäytyy Pyhännän näytepisteellä Si155 voimakkaan laskevana johtuen käytännössä vuoden 2014 hyvin pienistä arvoista. Ilman vuoden 2014 tuloksiakin suuntaus on laskeva, mutta ei läheskään yhtä voimakkaasti ja lisäksi vähäiset näytemäärät vaikuttavat kehityssuunnan havaitsemisen luotettavuuteen. Alemmilla näytepisteillä ph arvot ovat pysytelleet keskimäärin jokseenkin samalla tasolla, joskin tarkasteltaessa vain vuosia 2006-2014, on arvojen kehityssuunta ollut pisteillä lievästi nouseva. (Kuva 25.) ph ph-arvot Si155 Si73 11600 7,50 7,00 6,50 6,00 5,50 5,00 4,50 4,00 3,50 3,00 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 25. Siikajoen vedenlaadun seurantapisteiden veden ph arvot vuosina 2000-2014.

36 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Siikajoen veden kokonaisravinnepitoisuudet ovat käyttäytyneet tarkasteltujen pisteiden osalta varsin loogisesti, eli pitoisuudet ovat olleet keskimäärin pienimpiä joen yläosilla kasvaen alavirran suuntaan. Typpipitoisuuksien osalta kehityssuunta on vuosina 2000-2014 ollut kaikilla näytepisteillä kasvava ja fosforipitoisuuksien osalta laskeva. Vuodesta 2006 lähtien kuitenkin typpipitoisuuksien kehityssuunta on Uljuan alapuolisilla pisteillä ollut hyvin lievästi laskeva. Vastaavan tarkastelun mukaan kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysytelleet joen alaosilla jokseenkin ennallaan tai jopa hieman nousseet. (Kuva 26.) µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Si155 Si73 11600 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet Si155 Si73 11600 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 26. Siikajoen vedenlaadun seurantapisteiden veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2000-2014. 6.1.4 Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu Ohtuanojan vedenlaatua tarkkaillaan pääosin Pohjolan Peruna Oy:n jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormituksiin perustuen. Näytepisteitä on kolme: joen latvaosilla kuormituksen alapuolella (Oh 28), joen keskivaiheilla (Oh 12) ja alaosilla Vuolunojaan yhtymisen jälkeen ennen laskua Siikajokeen (Oh 2). Tarkkailua toteutettiin vuonna 2014 kolmeen kertaan ja tarkkailutulokset on esitetty taulukossa 15. Veden happitilanne oli näytepisteillä pääsääntöisesti hyvä, mutta elokuun näytekierroksella Ohtuanojan keskivaiheilla sijaitsevan näytepisteen Oh12 vesi oli käytännössä hapetonta. Kahdella muulla näytepisteellä ei havaittu vastaavana ajankohtana happiongelmia, joten tilanteesta ei voi vetää suoraa yhteyttä jätevesikuormitukseen. Veden väriluvut olivat säännöllisesti pienimpiä ylimmällä näytepisteellä Oh28 ja selkeimmillään ero oli nähtävissä kesällä heinä-elokuun näyte-

37 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu kierroksilla. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot käyttäytyivät pääpiirteittäin samoin, joskin heinäkuussa joen keskiosan näytepisteen Oh12 arvo oli muihin tarkkailutuloksiin nähden poikkeavan pieni. Pääosin em. vedenlaatuparametrien arvot viittasivat kuitenkin tummaan ja humuspitoiseen vedenlaatuun. Veden kiintoainepitoisuudet olivat monille alueen vesistöille tyypilliseen tapaan kohtalaisen korkeita ja etenkin maaliskuussa ylimmän näytepisteen pitoisuus (17 mg/l) voitiin katsoa korkeaksi. Vielä maaliskuussa vesi oli kaikilla näytepisteillä humusvesille tyypillisen hapanta, mutta kesän voimakkaan perustuotantokauden myötä ph arvot kohosivat neutraalin tuntumaan ja sen ylikin. Sähkönjohtavuuden arvot viittasivat kesäkaudella melko selkeästi jätevesien vaikutukseen arvojen pienetessä tasaisesti alavirran suuntaan. Ravinnepitoisuudet ilmensivät kokonaisuudessaan rehevää/erittäin rehevää vedenlaatua ja myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli jatkuvasti runsaasti perustuotannon käytettävissä. Ravinnepitoisuudet eivät kuitenkaan olleet säännöllisesti korkeimpia ylimmällä ja kuormituslähdettä lähimmällä näytepisteellä, joten tulokset eivät tältä osin viitanneet yksiselitteisesti kuormituksen vaikutuksiin. Ainoastaan elokuun näytekierroksella typpipitoisuudet pienenivät tasaisesti alavirran suuntaan. (Taulukko 15.) Taulukko 15. Ohtuanojan havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta 2014. väri- sähk. kiintonäyte- O pvm 2 O 2 ph COD luku joht. Mn kok.n NO aine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 piste mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Oh 28 11.3. 11 76 120 7,9 6,46 16 17 1 300 400 310 73 66 Oh 12 11.3. 12 82 180 7,2 6,42 26 9,0 1 300 400 160 91 55 Oh 2 11.3. 12 83 150 8,8 6,34 21 8,5 1 300 470 150 85 50 Oh 28 8.7. 8,6 83 96 23 7,41 12 8,7 880 300 15 120 100 Oh 12 8.7. 8,8 87 250 17 7,24 4,9 9,7 1 300 350 28 120 100 Oh 2 8.7. 6,7 67 200 11 6,86 23 8,0 930 150 83 86 66 Oh 28 21.8. 9,1 85 96 18 7,19 12 8,5 2 000 1 100 30 73 56 Oh 12 21.8. 0,32 3,0 210 15 7,33 23 5,7 1 700 740 16 140 110 Oh 2 21.8. 7,7 74 200 9,6 7,06 22 8,7 900 240 75 86 65 6.1.5 Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun näytepisteet sijaitsevat Siikajoen pääuomassa puhdistamon puhdistettujen jätevesien purkukohdan ylä- ja alapuolella, sekä purkureitillä Levänojassa ennen ojan laskua Siikajokeen. Levänojan yläpuolinen Siikajoen piste Si73 toimii siten vertailupisteenä ja alapuolinen piste Si71 jätevedenpuhdistamolta tulevien ja pisteen Lev0 kautta johdettavien vesien vaikutuspisteenä. Pääuoman pisteiden vedenlaatua on käsitelty jo aiemmin kappaleessa 6.1.3. Levänojan näytepisteen vedessä oli selvästi havaittavissa jätevesien vaikutuksia mm. sähkönjohtavuuden arvoissa ja ravinnepitoisuuksissa. Levänojan veden ph arvot ja rautapitoisuudet olivat myös pääuoman veden vastaavia korkeampia, kuten kesäkaudella myös väriluvut ja kiintoainepitoisuudet. Enterokokkimäärät olivat koholla käytännössä vain elokuun näytekierroksella. Useimmissa tapauksissa Levänojan korkeat pitoisuudet nostivat hieman pitoisuuksia Siikajoessa, mutta vaikutukset olivat vähäisiä. Siikajoen virtaamat olivat kuivanakin kesänä moninkertaisia Levänojan virtaamiin nähden, eikä ojan kautta tuleva vesi riittänyt korkeista nostamaan merkittävästi pääuoman pitoisuustasoja. Alapuolinen piste sijaitsee noin puoli kilometriä Levänojan suulta alavirtaan, joten lähempänä ojansuuta vaikutukset saattavat näkyä selvemmin ennen Levänojan veden kunnollista sekoittumista Siikajoen vesimassaan. (Taulukko 16.)

38 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 16. Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta 2014. väri- sähk. kiinto- enteronäyte- O pvm 2 O 2 ph COD luku joht. Mn Fe kok.n NO aine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 kokit piste mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Si73 6.3. 11 76 230 4,4 6,13 25 4,8 2 490 880 270 24 47 27 5 Lev0 6.3. 11 76 180 16 6,66 27 6,0 5 500 3 800 190 2600 58 39 2 Si71 6.3. 11 76 230 4,5 6,19 26 4,8 2 490 890 270 31 49 27 6 Si73 15.7. 7,3 84 220 5,1 6,92 24 5,3 3 380 670 28 45 41 27 23 Lev0 15.7. 7,1 72 410 14 7,06 39 13 11 000 1 200 210 83 98 77 32 Si71 15.7. 7,4 87 220 4,7 6,93 24 6,0 3 420 660 14 110 32 24 16 Si73 12.8. 6,2 70 240 6,2 6,84 24 4,3 5 120 780 92 49 69 47 180 Lev0 12.8. 7,4 76 390 21 7,04 40 15 9 390 2 000 510 480 110 77 490 Si71 12.8. 6,2 71 240 6,2 6,89 24 7,3 4 970 810 78 120 71 44 160 6.1.6 Muut tarkkaillut vesistöt Yhteistarkkailun puitteissa otettiin jo edellä käsiteltyjen vesistöjen lisäksi näytteitä Pyhännänjärven sillalta (Pyhä), Iso-Ojalta (Mankilankanava Ma0), Kurranojalta (Ku0) sekä Mulkuanjoelta (Mu3). Lisäksi tarkastellaan Luohuanjoen ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saatuja vesinäytetuloksia yhdeltä näytepisteeltä (Mikkolan silta). Em. pisteiden osalta kiintoainepitoisuudet eivät ole täysin vertailukelpoisia yhteistarkkailutuloksiin nähden, johtuen määrityksissä käytettyjen suodattimien eroista. Tulokset on esitetty taulukossa 17. Pyhännänjärven siltapisteen vesi oli kaikilla näytekierroksilla hapekasta ja humuksista. Humusvesille tyypillisesti vesi oli hapanta ja maaliskuussa ph arvo oli painunut 5,6 tuntumaan. Myös rautapitoisuudet olivat humusvesille tavanomaisen korkeita. Sähkönjohtavuuden arvot olivat Pyhännänjärvellä sisävesille normaalin pieniä eivätkä kiintoainepitoisuudetkaan nousseet poikkeavan korkeiksi. Maaliskuussa Pyhännänjärven vesi voitiin luokitella kokonaisravinteiden osalta reheväksi, mutta kesäkaudella heinä-elokuussa pitoisuudet viittasivat vain lievään rehevyyteen. Myös epäorgaanisten ravinneyhdisteiden pitoisuudet olivat kesäaikaan pieniä. Määritetyt enterokokkimäärät olivat hyvin vähäisiä. (Taulukko 17.) Iso-Oja laskee Mankilanjärvestä Siikajokeen Rantsilan kuntakeskuksen alapuolella. Tämän ns. Mankilankanavan veden happitilanne oli elokuussa jonkin verran heikentynyt. Vesi oli kaikilla näytekierroksilla hyvin tummaa, humuksista ja rautapitoista. Maaliskuussa veden ph arvo oli painunut alle kuuteen (5,84), mutta kohosi kesän perustuotantokaudella tasolle 6,35-6,55. Kiintoainepitoisuudet olivat kesäkaudella lievästi koholla, mutta alueelle tyypillisiä. Iso-Ojan ravinnepitoisuudet viittasivat kaikilla näytekierroksilla rehevään vedenlaatuun, joskaan pitoisuudet eivät olleet erityisen korkeita. Enterokokkimäärät kohosivat hieman kesäkaudella maaliskuun lukemista. (Taulukko 17.) Kurranojan näytepiste sijaitsee Kurranjärvestä Siikajokeen Uljuan alapuolelle Sipolassa laskevan ojan alaosilla 4-tien sillan kohdalla. Näytekierrosten aikaan ojan vesi oli hapekasta, tummavetistä, humuksista ja rautapitoista. Rautapitoisuus nousi elokuussa jo hyvinkin korkeaksi (>8 000 µg/l). Vesi oli myös humusvesille tyypillisen hapanta, joskaan alle kuuden painuneita arvoja ei Kurranojalta määritetty. Sähkönjohtavuuden arvot olivat tavanomaisen pieniä. Kiintoainepitoisuudet olivat kesäkaudella ja etenkin heinäkuun näytekierroksella koholla. Ravinnepitoisuuksien mukaan Kurranojan vesi oli rehevää etenkin fosforin osalta kesäkaudella jopa erittäin rehevää. Myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli runsaasti perustuotannon käytettävissä. Enterokokkimäärät nousivat tarkkailukauden edetessä, joskaan erityisen korkeiksi ne eivät nousseet. (Taulukko 17.)

39 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Mulkuanjoki laskee Mulkuanjärven yläpuolisilta suoalueilta Mulkuanjärven kautta Siikajokeen sen Uljuan yläpuoliselle osalle. Näytepiste sijaitsee Rasinperällä hieman ennen joen laskua Siikajokeen. Veden happitilanne oli näytepisteellä hieman heikentynyt kesän alivirtaamakaudella elokuussa. Joen vesi oli muiden tarkasteltujen sivu-uomien tapaan hyvin tummaa, humuksista ja rautapitoista. Elokuussa Mulkuanjoenkin veden rautapitoisuus oli kohonnut yli 8 000 µg/l:aan. Vesi oli melko hapanta, vaikka alle kuuden ph arvoja ei kolmella toteutuneella näytekierroksella määritetty. Kiintoainepitoisuudet olivat heinä-elokuussa selvästi koholla (14-16 mg/l). Mulkuanjoen vesi oli kaikilla näytekierroksilla rehevää ja epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli jatkuvasti perustuotannon käytettävissä. Enterokokkimäärät kohosivat hieman tarkkailukauden edetessä jääden silti elokuussakin kohtalaisen pieniksi. (Taulukko 17.) Luohuanjoki laskee Siikajokeen Paavolan kohdilla Siikajoen Uljuan alapuolisen osan keskivaiheilla. Veden happitilanne oli Mikkolan sillan näytepisteellä kesän ja syksyn näytekierrosten aikaan hyvä. Vesi oli hyvin tummaa ja rautapitoista. Syyskuussa veden sähkönjohtavuuden arvo oli jonkin verran koholla, mikä voisi viitata jonkinasteiseen jätevesikuormitukseen alueella. Syyskuussa myös veden ph -arvo oli neutraalin tuntumassa, kun se muilla näytekierroksilla oli humusvesille tyypillisesti lievästi happaman puolella. Tämä voi vielä osaltaan olla seurausta kesän perustuotantokauden ja levätuotannon mahdollisesti nostamista veden ph arvoista. Kiintoainepitoisuudet olivat kesä- ja syyskuussa kohtalaisen korkeita, mutta marraskuulla pitoisuus oli jo laskenut alle10 mg/l:aan. Luohuanjoen ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. (Taulukko 17.) Taulukko 17. Pyhännänjärven, Iso-Ojan, Kurranojan, Mulkuanjoen ja Luohuanjoen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 2014. väri- sähk. kiinto- enteronäyte- O pvm 2 O 2 ph COD luku joht. Mn Fe kok.n NO aine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 kokit piste mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Pyhä 3.3. 9,6 67 200 3,5 5,61 35 <2,0 2 030 690 180 34 30 17 0 Pyhä 8.7. 9,1 99 150 3,2 6,54 18 6,0 1 960 500 <5,0 22 19 5,7 0 Pyhä 13.8. 7,3 81 150 3,6 6,74 15 4,0 2 890 450 <5,0-21 5,1 2 Ma0 3.3. 7,6 53 210 3,7 5,84 21 <2,0 2 490 660 140 67 31 16 1 Ma0 3.7. 7,3 75 170 3,2 6,35 22 9,0 3 300 650 <5,0 74 44 15 13 Ma0 12.8. 5,1 57 190 3,7 6,55 20 7,2 4 070 700 <5,0 93 34 9,3 16 Ku0 3.3. 12 80 290 3,9 6,35 30 2,4 3 590 880 200 110 61 39 2 Ku0 3.7. 9,1 87 280 4,2 6,74 33 13 5 870 890 56 94 200 65 41 Ku0 12.8. 8,0 84 340 5,1 6,83 29 9,3 8 240 1 000 260 29 140 100 71 Mu3 3.3. 12 80 210 4,1 6,23 23 4,8 6 410 740 81 83 51 35 1 Mu3 8.7. 7,4 79 270 2,6 6,16 31 14 5 790 710 18 40 37 23 20 Mu3 13.8. 5,5 62 290 4,4 6,47 25 16 8 090 800 17 97 80 54 53 Mikkolan s 10.6. 8,6 80 360 6,6 6,4-16 5 500 1 200 140 32 73 45 - Mikkolan s 25.9. 10,5 81 300 14,6 7,0 19 13 6 100 1 000 200 160 77 52 - Mikkolan s 19.11. 12,9 91 220 8,3 6,4-7,6 3 300 1 200 330 150 46 31-7 MINIMIRAVINNETARKASTELU Perustuottajien kasvua rajoittavaa minimiravinnetta voidaan tarkastella ravinnesuhteiden avulla. Mineraaliravinnesuhde kuvaa leville välittömästi käyttökelpoisten ravinteiden määrää ja on siten kokonaisravinteita luotettavampi ravinteiden rajoittavuuden kuvaaja. Forsbergin ym. (1978) mukaan kun mineraaliravinteiden N/P -suhde on suurempi kuin 12 voidaan rajoittavana ravinteena katsoa olevan fosforin. Kun N/P -suhde on pienempi kuin 5 on rajoittava ravinne typpi. Näiden arvojen välillä (N/P -suhde 5-12) rajoittavana ravinteena on joko P tai N.

40 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Pelkkiä ravinnesuhteita paremmin ravinnerajoittavuuden voimakkuutta kuvaa seitsenluokkainen vesistöjen minimiravinneluokitus, joka huomioi myös ravinnepitoisuudet ja niiden vaihtelut (kuva 27, Pietiläinen ja Räike 1999). Minimiravinneluokitus on seuraavanlainen: 1. luokan vesistöt ovat voimakkaasti fosforirajoitteisia 2. luokan vesistöt melko voimakkaasti fosforirajoitteisia 3. luokan vesistöt lähinnä fosforirajoitteisia, ajoittain typpirajoitteisia 4. luokan vesistöt samanaikaisesti fosfori- ja typpirajoitteisia 5. luokan vesistöt typpirajoitteisia ja 6. luokan vesistöt vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteisia 7. luokan vesistöissä ravinteet eivät rajoita leväkasvua Vuosien 2012-2014 kasvukausien aikaisten vesinäytteiden mukaan Kortteisen yläpuolisen Lamujoen (Lam57) perustuotanto ei ole ollut selkeästi kummankaan pääravinteen rajoittamaa, joskin ajoittain rajoittuneisuus on painottunut hieman typen suuntaan. Epäorgaanisten ravinneyhdisteiden pitoisuudet ovat olleet näytepisteellä pieniä ja pääsääntöisesti tuotantoa ovat rajoittaneet sekä fosfori, että typpi. Kortteisen tuotantoa on rajoittanut huomattavasti selvemmin typpi, joskin näytemäärä on vähäinen. Kortteisen alapuolisen Lamujoen tuotanto on ollut vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteista, joskaan etenkään alimmalla Jylhänrannan näytepisteellä ravinteet eivät pääsääntöisesti näyttäisi rajoittavan kasvua. Vaihteleva fosfori- ja typpirajoitteisuus viittaa yleensä voimakkaasti piste- ja/tai hajakuormitettuun vesistöön. Yleisesti Lamujoen tuotannon rajoittuneisuus painottui enemmän typen kuin fosforin suuntaan. (Kuvat 27 ja 28.) Uljuan ylä- ja alakanavien veden perustuotantoa rajoittivat vuosien 2012-2014 kasvukausilla vesinäytteiden analyysitulosten perusteella vaihtelevasti sekä fosfori, että typpi. Ajoittain rajoittavana tekijänä ei toiminut kumpikaan pääravinteista, vaan molempia oli runsaasti saatavilla. Kanavien vesi on hyvin tummaa, joten myös veden väri ja virtaus rajoittanevat osaltaan tuotantoa. Uljuan syvännepisteellä perustuotantoa rajoitti ajoittain voimakkaastikin typpi. Kasvukaudella otettujen näytteiden määrät ovat kuitenkin kaikilla Uljuan näytepisteillä suhteellisen vähäisiä, ja muutamalla näytekierroksella syvännepisteelläkin tuotantoa rajoittivat molemmat pääravinteet. (Kuvat 27 ja 28.) Siikajoen pääuomalla vuosien 2012-2014 vesinäytteiden analyysitulokset viittasivat pääsääntöisesti luokkiin 6 ja 7, eli vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteisiin vesiin ja vesiin, joissa ravinteet eivät rajoita perustuotantoa ja leväkasvua. Rajoittuneisuus painottui kuitenkin yleisesti hieman enemmän typen kuin fosforin suuntaan ja ylimmällä Pyhännän näytepisteellä (Si155) ja joen keskivaiheiden pisteillä tuotanto oli heinäkuussa 2014 jopa voimakkaasti typpirajoitteista. Tuotannon rajoittuneisuuden voidaan katsoa jokseenkin vähentyneen alavirran suuntaan, eli alimmilla pisteillä epäorgaanisten fosfori- ja typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat suhteellisesti suurimpia. Siikajoen pääuomallakin tuotantoa rajoittavat myös veden tumma väri ja virtaus. (Kuvat 27 ja 29.)

41 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu NO 2+3 +NH 4 ( µ g/l) 350 300 1 250 P rajoittaa 3 P ja N rajoittavat 200 150 N rajoittaa 100 2 50 0 7 6 0 4 10 20 30 40 50 5 PO ( µ 4 g/l) Kuva 27. Suomen sisävesien jakautuminen seitsemään ravinnerajoitteisuusluokkaan epäorgaanisten ravinnesuhteiden ja pitoisuuksien perusteella Pietiläisen ja Räiken (1999) mukaan. NO 23 +NH 4 (µg/l) 350 Lam57 Lam45 Lam6 Kort Lam. Pulk. yp. NO 23 +NH 4 (µg/l) 350 Uy1 U3 Ua0 300 P rajoittaa 300 P rajoittaa 250 250 P ja N rajoittavat 200 P ja N rajoittavat 200 150 150 100 N rajoittaa 100 N rajoittaa 50 50 0 0 10 20 30 40 50 PO 4 (µg/l) 0 0 10 20 30 40 50 PO 4 (µg/l) Kuva 28. Kasvukauden aikaiset typpi-fosfori -suhteet ja pitoisuudet Iso-Lamujärven, Lamujoen keskiosan, Lamujoen alaosan, Uljuan yläkanavan, Uljuan altaan, Uljuan alakanavan ja Siikajoen Länkelän pintavedessä vuosina 2012-2014.

42 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Si155 Si111&Si120 Si91&Si95 NO 23 +NH 4 (µg/l) 500 Si71&Si73 86-tien s & Saarikoski Si31 & Si33 11600 Si3 & Si6 450 P rajoittaa 400 350 300 P ja N rajoittavat 250 200 150 N rajoittaa 100 50 0 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 PO 4 (µg/l) Kuva 29. Kasvukauden aikaiset typpi- ja fosfori -suhteet ja pitoisuudet osalla alueellisen tarkkailun näytepisteistä 2014. 8 AINEVIRTAAMAT Siikajoen valuma-alueella ainevirtaamia on laskettu Lamujoen alaosalla (Jylhänranta), Uljuan alapuolella mukaan lukien Lämsänkosken ohijuoksutukset sekä Siikajoen alaosalla (Revonlahti- Länkelä). Ainevirtaaman arvioinnissa käytettiin integrointimenetelmää, jossa vuorokautiset ainevirtaamat laskettiin vuorokauden keskivirtaamien ja kutakin ajankohtaa lähimpänä olleen pitoisuushavainnon perusteella. Siikajoen alaosan ainevirtaama on laskettu Länkelässä mitatun virtaaman ja havaintopaikalla 11600 (2014: n=15) mitatun vedenlaadun perusteella. Vastaavasti Lämsänkosken ohijuoksutuksen ainevirtaama on laskettu Lämsänkosken virtaaman ja Uljuaan tulevan vedenlaadun (n=9) perusteella, Uljuan altaan alapuolinen ainevirtaama Uljuan virtaaman ja alakanavan (Ua0) veden laadun (n=9) perusteella sekä Lamujoen ainevirtaama Jylhänrannan (Lam6) virtaama- ja vedenlaatumittausten (n=4) perusteella. Havaintopaikalla 11600 näytemäärät ovat selvästi suurimpia ja arviot siten luotettavimpia kun taas Lamujoen arviot perustuvat vain neljään näytekierrokseen. Kun huomioidaan vielä näytteenoton ajoittuminen eri virtaamatilanteisiin (kuva 4), voidaan etenkin Lamujoen ainevirtaama-arvioita pitää korkeintaan hyvin karkeina arvioina. Siikajoen vuoden 2012 kokonaisvirtaama oli hyvin runsas kahden voimakkaan tulvahuipun myötä ja samalla etenkin kiintoaineen, mutta myös typen ja fosforin ainevirtaamat nousivat selvästi muuta tarkastelujaksoa (2002-2014) suuremmiksi. Kiintoaineen osalta ainevirtaama oli yli kolminkertainen vuosien 2002-2011, 2013 ja 2014 keskimääräiseen ainevirtaamaan nähden ja ravinteidenkin osalta kaksinkertainen. Vuosien 2013 ja 2014 virtaamat ja ainevirtaamat olivat jokseenkin tavanomaisia mm. vuodenvaihteen 2013-2014 poikkeavasta talvitulvasta huolimatta. Vuoden 2014 osalta kevään tulvahuippu jäi talvitulvan jälkeen kuitenkin vähäiseksi ja myös huhti-toukokuun ainevirtaamat olivat poikkeuksellisen pieniä ja mm. selvästi loppusyksyn ainevirtaamia pienempiä. (Taulukko 18, kuvat 30 ja 31.)

43 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 18. Siikajoen Länkelän ainevirtaamat vuosien 2012-2014 huhti-toukokuussa, kesäheinäkuussa ja loka-marraskuussa. kiintoaine kok. P kok. N t/d kg/d kg/d huhti-touko 2012 410 1 182 23 895 2013 209 659 10 035 2014 34 173 2 706 kesä-heinä 2012 65 298 4 511 2013 29 188 2 441 2014 24 123 1 824 loka-marras 2012 89 463 9 168 2013 51 264 4 474 2014 115 428 7 098 Lamujoen ainevirtaamien osuudet Länkelän kokonaisainevirtaamista ovat jääneet viime vuosina keskimäärin Lamujoen valuma-alueosuutta pienemmiksi. Vuonna 2013 Jylhänrannan näytepisteeltä ei otettu näytteitä, mistä syystä myöskään Lamujoen ainevirtaamia ei kyseiselle vuodella laskettu. Uljuan ja Lämsänkosken ainevirtaamien osuus Länkelän vastaavista ainevirtaamista oli vuosina 2012-2014 fosforin osalta keskimäärin noin 30 %, typen osalta noin 22 % ja kiintoaineen osalta noin 14 %. (Kuvat 29 ja 30.) m 3 /s 80 Virtaama Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä t/d 160 Kiintoaine Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä 70 140 60 120 50 100 40 80 30 60 20 40 10 20 0 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 kg/d 600 500 400 300 200 100 0 Fosfori Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä kg/d 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Typpi Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 30. Vuoden keskimääräiset virtaamat ja ainevirtaamat Lamujoen alaosalla, Uljuan ja Lämsänkosken juoksutuksissa sekä Siikajoen alaosalla vuosina 2002-2014.

44 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kiintoainevirtaama tn/d Siikajoki, Länkelä Uljua + Lämsänkoski Lamujoki, Jylhänranta 1800 2012 2013 2014 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 1.1.2012 1.3.2012 1.5.2012 1.7.2012 1.9.2012 1.11.2012 1.1.2013 1.3.2013 1.5.2013 Kokonaistypen ainevirtaama kg/d Siikajoki, Länkelä Uljua + Lämsänkoski Lamujoki, Jylhänranta 100000 2012 2013 2014 90000 80000 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0 1.1.2012 1.3.2012 1.5.2012 1.7.2012 1.9.2012 1.11.2012 1.1.2013 1.3.2013 1.5.2013 Kokonaisfosforin ainevirtaama kg/d Siikajoki, Länkelä Uljua + Lämsänkoski Lamujoki, Jylhänranta 5000 4500 2012 2013 2014 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 1.1.2012 1.3.2012 1.5.2012 1.7.2012 1.9.2012 1.11.2012 1.1.2013 1.3.2013 1.5.2013 1.7.2013 1.7.2013 1.7.2013 1.9.2013 1.9.2013 1.9.2013 1.11.2013 1.11.2013 1.11.2013 1.1.2014 1.1.2014 1.1.2014 1.3.2014 1.3.2014 1.3.2014 1.5.2014 1.5.2014 1.5.2014 1.7.2014 1.7.2014 1.7.2014 1.9.2014 1.9.2014 1.9.2014 1.11.2014 1.11.2014 1.11.2014 Kuva 31. Ravinne- ja kiintoainevirtaamat Lamujoen alaosalla, Uljuan alapuolella mukaan lukien Lämsänkosken ohijuoksutukset sekä Siikajoen alaosalla vuosina 2012-2014. 8.1 Sivujokien laskennalliset ainevirtaamat Siikajoen pääuoman ja Lamujoen suurimpien sivujokien ainevirtaamat laskettiin kesäajalle 2014 (kesä-syyskuu) ko. ajankohdan keskimääräisen vedenlaadun sekä valuma-alueiden kokosuhteiden perusteella johdettujen keskivirtaamien pohjalta. Lamujoen sivu-uomalta, Viitaojalta ei otettu vuoden 2014 aikana vesinäytteitä, joten myöskään sen ainevirtaamia ei voitu laskea. Siikajoen keski-

45 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu ja alaosien sivu-uomille virtaamat arvioitiin Siikajoen Harjunnivan ja Uljuan välisen alueen virtaaman perusteella. Kesä-syyskuun valuma alueella vaihteli välillä 3,5-8,2 l/s/km 2. Laskennalliset ainevirtaamat sivujokien suilla on esitetty taulukossa 19. Sivujoista suurimmat kesäaikaiset ainevirtaamat olivat Luohuanjoessa, Ohtuanojassa ja Savalojassa. Pyhännänjoelta ei Viitaojan tapaan ollut käytettävissä ajantasaista vedenlaatuaineistoa. Taulukko 19. Siikajoen ja Lamujoen sivujokien kesän 2014 keskimääräiset ravinnepitoisuudet ja ainevirtaamat. valuma- ainevirtaama sivu- virtaama pitoisuus alue kg/d uoma km 2 MQ l/s ka mg/l kok.n µg/l kok.p µg/l ka kok.n kok.p Mulkuanjoki 216 754 15 755 59 978 49 4 Kurranoja 122 1 004 11 945 170 967 82 15 Leuanoja 144 1 179 14 1 057 121 1 426 108 12 Leväoja 8 65 14 1 600 104 79 9 1 Savaloja 180 1 474 13 1 300 113 1 655 166 14 Iso-oja 22 180 8,1 675 39 126 11 1 Luohuanjoki 351 2 874 10 1 333 90 2 532 331 22 Ohtuanoja 264 2 161 8,7 1 340 128 1 628 250 24 Sivu-uomien yhteenlasketut osuudet Länkelän kesäaikaisista ainevirtaamasta olivat suuria, joskin laskelmat perustuvat vain muutamiin näytekierroksiin ja epävarmoihin virtaama-arvioihin. Kiintoaineen osalta sivu-uomien tuoma ainemäärä vastasi noin 62 % Länkelän kiintoainevirtaamasta, typen osalta noin 71 % ja fosforin osalta peräti 94 %. Kesäaikaiset virtaamat olivat vuonna 2014 suurelta osin hyvin pieniä, jolloin sivu-uomien karkeiden ainevirtaama-arvioiden merkitys helposti ylikorostuu. Sivu-uomien ainevirtaamaosuudet ovat kuitenkin myös aiempien arvioiden mukaan olleet suuria. 9 PIILEVÄTARKKAILU Vuoden 2014 perifytonin piilevätarkkailun raportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 10. Piilevätutkimukset tehtiin Rantsilan, Ruukin ja Siikajoen jätevedenpuhdistamojen vaikutusalueilla (n. 50 m ja 200 m alavirtaan vesien purkupaikoilta), sekä vertailupaikoilla jätevesien purkupaikkojen yläpuolilta. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN 14407 (2005) sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Piilevänäytteet otettiin 17.7. (Rantsila ja Ruukki) ja 8.10. (Siikajoki). Siikajoen näytteiden haku venyi syksyyn jätevedenpuhdistamon jätevesien purkupaikan tarkan sijainnin määrittämisen viivästymisen myötä. Havaintoalueiden olosuhteista johtuen vain Siikajoen jvp:n vaikutusalueen näytteet voitiin ottaa ohjeiden mukaisesti kiviltä, kun taas Ruukin näytteet otettiin ulpukan lehtiruodeilta ja Rantsilan näytteet pintasedimenttiä pipetoimalla. Siikajoen tila oli näytealueilla piileväanalyysien tulosten perusteella pääosin hyvä. Jätevesien purkupaikkojen alapuolisissa joen osissa näkyi vain lieviä merkkejä tilan heikkenemisestä, Siikajoella joen loppuosassa heikoin tulos saatiin ns. yläpuolisesta vertailunäytteestä, mikä saattaa johtua paikallisista virtausoloista. Tulosten vertailua joen eri osien välillä vaikeuttaa merkittävästi se, että osa näytteistä otettiin keskikesällä ja osa loppusyksystä. Lisäksi kaikilla kolmella alueella näytealusta oli erilainen (kivet, kasvit, sedimentti).

46 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 10 HABITAATTITARKKAILU Lamujoen ja Siikajoen sähkökalastuskoealoilla toteutettiin 21.-31.7.2014 kalastusten yhteydessä habitaattitarkkailua, jolla pyritään saamaan tietoa mm. vesistön yleisestä tilasta ja sen mahdollisista muutoksista. Vastaavat tarkkailut on toteutettu pääosin samoilla koealoilla myös vuosina 2005, 2009 ja 2011. Tarkkailukohteet on jaettu taulukossa 20 osa-alueittain (Lamujoki, Siikajoen vanha uoma, Pöyryn yläpuolinen Siikajoen pääuoma ja Pöyryn alapuolinen Siikajoen pääuoma) ja niiden tarkemmat sijainnit valokuvineen ilmenevät vuoden 2014 kalataloustarkkailuraportista. Koealat valokuvattiin ja niiltä määritettiin mm. alan mitat, vesisyvyydet, virtausolot, pohjan laadut ja kasvillisuudet peittävyysarvioin. Pohjan laatua määritettiin arvioimalla pohjamateriaalin osuudet karkeuksittain. Lisäksi putkilokasvit ja vesisammalet määritettiin pääosin lajitasolle. Makrolevien ja sakkaumien määrää arvioitiin seuraavalla luokituksella. 0 = ei kerrostumia 1 = vähän: kerrostuman vahvuus < 1 mm, peittävyys yleensä alle 50 % 2 = kohtalaisesti: kerrostuman vahvuus noin 1 mm, peittävyys yleensä 50 100 % 3 = runsaasti: kerrostuman vahvuus 1 2 mm, peittävyys yleensä 50 100 % 4 = erittäin runsaasti: kerrostuman vahvuus > 2 mm, peittävyys yleensä 50 100 % Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat sähkökalastusten aikaan vähäisiä ja olivat olleet sitä jo pitkään kesäkuun lopulta lähtien. Tämä vaikutti hyvin todennäköisesti myös sakkaumien pysymiseen ja havaitsemiseen, sekä loi yhdessä lämpimien säiden kanssa otolliset olosuhteet leväkasvulle. Koealojen vesikasvillisuus muodostui aiempien tarkkailuvuosien tapaan edelleen pääasiassa vesisammalista, joista virtanäkinsammal (Fontinalis dalecarlica) oli useimmilla koealoilla valtalajina. Satunnaisemmin koealoilta tavattiin myös isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica) ja purosammalia (Hygrihypnum sp.). Putkilokasveista yleisimpiä olivat jokivesistöillä yleiset palpakot (Sparganium sp.), järvikorte (Equisetum fluviatile), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), järvisätkin (Ranunculus peltatus) ja sarat (Carex sp.). Paikoin koealojen lajistoon saattoi tulla putkilokasvien osalta luettua myös koealojen rantakaistoilla esiintyviä lajeja, koska osa koealoista oli kalastusten aikaan jopa poikkeavan vähävetisiä. Putkilokasvien osalta ehkä merkittävimpänä muutoksena voidaan viime vuosina havaita ärviöiden väheneminen, joskin vaihtelevat virtausolosuhteet ja maastotyöryhmän muuttuminen vuosien välillä voivat myös vaikuttaa tuloksiin. Lamujoen koealoilla on voitu havaita varsin selvästi pohjasammalten peittävyyden tasainen lisääntyminen vuosien välillä. Vielä vuonna 2005 keskimäärin vain noin viidesosa koealojen pohjasta oli sammalpeitteisiä, kun vastaava osuus vuonna 2014 oli jo lähes kaksi kolmasosaa. Useammat paikalliset henkilöt ovatkin ilmoittaneet, etteivät jäät enää nykyisellään puhdista Lamujoen pohjaa yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Sakkaumien ja makrolevien esiintyminen ja määrät ovat Lamujoella vaihdelleet lähinnä virtaamatilanteiden mukaan. (Taulukko 20.) Siikajoen vanhalla uomalla Vornassa sijaitsevan koealan alueella on tehty kunnostustöitä ja koeala oli vuoden 2014 kalastusten aikaan hyvin vähävetinen. Vähävetisyydestä ja lämpimästä kesästä johtuen koealalla oli kohtalaisen runsaasti sakkaumia ja myös leväkasvustoja. Koealan pohja on vielä ilmeisesti osin kunnostustöidenkin jäljiltä varsin paljas. (Taulukko 20.) Siikajoen pääuomalla voidaan etenkin Pöyryn alapuolisten koealojen osalta havaita pohjasammalten peittävyyden lisääntyneen. Myös näiden koealojen alueilla on tehty kunnostustöitä ja tulosten valossa näyttäisi siltä, että pohjasammalten tila alkaa töiden jälkeen taas hiljalleen palautumaan

47 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu ennalleen. Myös Pöyryn yläpuolisella Siikajoella pohjasammalisto on lisääntynyt, etenkin, jos jätetään uutena koealana vuonna 2014 mukaan otettu Saarikoski huomioimatta. Siikajoella esiintyi etenkin Pöyryn yläpuolisella jokialueella selvästi enemmän leväkasvustoja kuin Lamujoella. Merkittäviä sakkaumia esiintyy Siikajoen vesistöalueen koealoilla ilmeisesti edelleen vain satunnaisesti, sillä yhdelläkään koealalla ei havaittu sammalkasvustojen vähentyneen sakkaumien johdosta. Lisäksi olosuhteet olivat lämpimän kesän ja pienten virtaamien johdosta erittäin otolliset runsaisiinkin leväesiintymiin ja sakkaumien kertymisiin, mutta tästä huolimatta niitä ei enemmälti havaittu. (Taulukko 20.) Taulukko 20. Vesisammalten peittävyydet, sakkaumaluokitukset ja makrolevien runsausluokittelut koealoittain ja osa-alueittain vuosina 2005, 2009, 2011 ja 2014 Siikajoen yhteistarkkailualueella. osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 Nro Lamujoki 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 1 Lamujoki 10 20 30 90 0 0 0 1 0 1 0 0 2 Lamujoki 3 5 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 3 Lamujoki 30 90 90 85 0 2 1 2 0 0 0 1 4 Lamujoki 40 60 75 80 1 3 0 1 1 3 0 1 5 Lamujoki 10 70 70 70 2 2 0 2 1 2 0 1 ka. 19 49 53 65 0,6 1,4 0,2 1,4 0,4 1,2 0,0 0,6 Nro osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 6 Siikaj. vanhan uoma - 10 40 10-2 2 2-3 3 2 osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 Nro Siikajoki, Pöyryn yläp. 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 7 Hyttikoski 20 20 50 90 1 1 2 1 0 0 3 2 8 Nivankoski - 50 50 80-2 2 2-0 3 1 9 Kalliokoski 60 60 30-1 2 3-1 1 3-10 Saarikoski - - - 5 - - - 1 - - - 1 11 Kirkkokoski 65 30 50 70 2 1 2 1 1 0 2 1 12 1 km Pöyryn yp. 75 40 70 80 3 1 1 2 1 0 1 2 ka. 55 40 50 65 1,8 1,4 2,0 1,4 0,8 0,2 2,4 1,4 osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 Nro Siikajoki, Pöyryn alap. 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 2005 2009 2011 2014 13 Killinkoski 10 5 25 80 1 1 1 2 0 0 1 1 14 Finninkoski 20 40 30 70 2 4 2 1 0 4 2 1 15 Kaijankoski 5 5 50 15* 2 1 2 1 1 2 2 1 16 Piispanvirta 5 5 20 40 3 2 2 1 1 2 3 1 ka. 10 14 31 51 2,0 2,0 1,8 1,3 0,5 2,0 2,0 1,0 * paikkaa hieman siirretty vuodesta 2011 11 ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT 11.1 Turvetuotannon vesistövaikutukset Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailua toteutetaan omana, erillisenä tarkkailunaan, eikä tuon tarkkailun raporttiluonnosta ole vielä tätä kirjoitettaessa käytettävissä.

11.2 Kuntien uimarantojen vedenlaadun tarkkailu 48 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Siikajoen vesistöalueen kuntien terveysvalvonnan suorittamassa uimavesitarkkailussa uimarantojen vedenlaatu oli kesällä 2014 pääsääntöisesti hyvä ja laatukriteerit täyttävä (Liite 11). Ainoana poikkeuksena Luohuan uimarannalta 11.8. otetun näytteen bakteerimäärät olivat selvästi koholla, joskin jo 13.8. otetun näytteen mukaiset bakteerimäärät täyttivät EU-rantojen vesille asetetut rajaarvovaatimukset. 11.3 Leväseuranta Valtakunnallinen ja alueellinen leväseuranta tapahtuu Järvi & MeriWiki -verkkopalvelun kautta. Valtakunnallinen leväseuranta alkoi vuonna 2014 kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja jatkui syyskuun lopulle saakka. Havainnoitsijoista valtaosa on vapaaehtoisia aktiivisia ranta-asukkaita ja kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisia. Havainnoitsijat arvioivat viikoittain silmämääräisesti sinilevän määrää asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen lajinmääritystä varten. Näyte voidaan ottaa myös, jos vesi haisee voimakkaasti tai näyttää muuten epätavalliselta. Havainnot levien runsaudesta tallennetaan SYKE:n Järviwikipalveluun. Järviwiki- palveluun ei ollut ilmoitettu levähavaintoja vuoden 2014 kesällä vesistöalueelta 57. 11.4 Pohjaeläintarkkailu Siikajoen yhteistarkkailun pohjaeläintarkkailun puitteissa otettiin vuonna 2014 pohjaeläinnäytteitä kaikkiaan 12 virtavesikohteelta ja lisäksi Iso-Lamujärven litoraalialueelta. Virtavesikohteet olivat pääosin samoja kuin aiemman tarkkailun aikanakin, joskin joitakin muutoksia oli tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä tehty. Tulosten vertailtavuuden vuoksi näytteiden määritystuloksia käsiteltiin osin samalla tapaa kuin aiempina tarkkailuvuosina, minkä lisäksi käytettiin nykyisin ekologisen tilan luokittelussa apuna käytettäviä pohjaeläinmittareita. Vuoden 2014 näytteenotto ajoittui tavanomaista myöhempään syksyyn ja jopa alkutalveen Siikajoen vesistöalueen kohonneiden virtaamien vuoksi. Tällä oli oletettavasti oma vaikutuksensa myös selvitysten tuloksiin. Niin sanotun biologisen vedenlaatupisteindeksin eli likaantumisindeksin (BMWP) arvot olivat korkeimpia Lamujoen, sekä Siikajoen Hyttikosken näytealueilla. Keskimääräisen vedenlaatuindeksin (ASPT) arvot olivat sen sijaan korkeimpia Neittävänjoen ja Siikajoen vanhan uoman Vornan näytealueilla. Indeksiarvo kuvaa ympäristöolosuhteiden muutoksilla herkkien lajien suhteellista osuutta koko lajistosta, kun taas BMWP indeksiarvoon vaikuttavat myös luokiteltujen taksonien määrät. Lamujoen Pappilankosken ja Siikajoen Hyttikosken näytealueilla pohjaeläintaksonimäärät olivat korkeita (> 50). Päivänkorentojen, koskikorentojen ja vesiperhosten muodostaman ns. EPT ryhmän osuudet kuvaavat myös osaltaan pohjaeläimistön tilaa. Ryhmän osuudet kokonaisyksilömääristä ylsivät vähintään 50 %:iin Lamujoen alemmalla näytealueella, Siikajoen vanhalla uomalla Vornassa, Savalojan yläosalla, Luohuanjoella, Neittävänjoella ja Kurranojalla. Siikajoen pääuomalla oletettavasti runsaat virtaamat vaikuttivat tuloksiin jonkin verran. Tämä oli nähtävissä myös näytteiden yksilömäärissä, jotka jäivät Hyttikosken, Nivankosken ja Kirkkokosken näytealueilla vähäisiksi (n. 40-60 yks./näyte). Taksonien ravinnonkäyttöryhmien vaihettuminen pilkkojista ja kerääjistä suodattajien kautta petoihin ja kaapijoihin alavirran suuntaan siirryttäessä oli osin nähtävissä tuloksista. Uusien ekologisen tilan mittareiden perusteella tarkkailtavien virtavesikohteiden pohjaeläimistön tila vuonna 2014 oli pääsääntöisesti hyvä tai erinomainen.

49 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Aiempiin tarkkailuvuosiin verrattaessa tuloksista ei voida luotettavasti havaita selkeitä kehityssuuntia, joskin vuoden 2008 tuloksista laskettujen varsin heikkojen indeksiarvojen jälkeen suuntaus on ollut pääosin nouseva. Todennäköisesti vuosien väliset heilahtelut johtuvat kuitenkin suurelta osin mm. olosuhde-eroista (virtaamat) ja näytteenoton ajoittumisesta (2014). Iso-Lamujärven ranta-alueen näytteenotto ajoittui joulukuun alkuun, mikä todennäköisesti saattoi vaikuttaa tuloksiin. Lisäksi näytteenottoalueilta ei löydetty kunnollisia rantakivikoita ja vaikka alueilla joitakin kiviä olikin, sijoittuivat tarkemmat näytteenottokohteet todennäköisesti ympäristöhallinnon vuoden 2012 näytteenottoa pehmeämmille pohjille. Näytteiden varsin vähäinen lajisto koostui pääosin harvasukasmadoista ja surviaissääskistä ja oletettavasti em. seurauksena myös kivikkorannoille suunniteltujen pohjaeläinmittareiden tulokset viittasivat vain välttävään/huonoon tilaluokkaan. Iso-Lamujärven selvityksen osalta uusintanäytteenottoa esim. vuonna 2015 voitaisiin harkita. Kokonaisuudessaan Siikajoen yhteistarkkailun pohjaeläintarkkailun vuoden 2014 tulokset (pois lukien Iso-Lamujärvi) olivat kuitenkin varsin positiivisia. Lamujoen osalta pohjakasvillisuuden on havaittu mm. sähkökoekalastusten yhteydessä monin paikoin lisääntyneen, mikä voi vaikuttaa myös pohjaeläinlajiston rakenteeseen. Siikajoen pääuomalla tulokset olivat osin haasteellisista näytteenotto-olosuhteista huolimatta vertailukelpoisia aiempien vuosien tuloksiin ja myös pienemmillä sivuuomilla tulokset olivat varsin positiivisia. 11.5 Kalataloustarkkailu Iso-Lamujärvellä muikku oli edelleen kirjanpitokalastuksen tärkein saalislaji ja lajin saaliit olivat edelleen kohtuullisia, vaikka eivät aivan muutamien vuosien takaiselle tasolle yltäneetkään. Järvellä on jatkettu hoitokalastuksia jo varsin pitkään, mitä voidaankin pitää edellytyksenä pysyvien tulosten aikaansaamiselle. Pyhännänjärvelle saatiin rekrytoitua vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja parin välivuoden jälkeen. Kalastajan pyynti painottui kuhan verkko- ja vapakalastukseen, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien kirjanpitokalastajien harjoittamaan keväiseen kutupyyntiin. Kalastajan kuhasaaliit olivat varsin hyviä ja häneltä saatavat kirjanpitotiedot täydentävät hyvin muuta saatavilla olevaa tietoa järven kalastuksesta ja kalakannoista. Kortteisen ainoan kirjanpitokalastajan kalastus ajoittui pääosin kevään kutuaikaan ja hänen ilmoittamiensa tietojen pohjalta lasketut pyydysyksikkösaaliit ovatkin heilahdelleet merkittävästi mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta (tarkan ajoittumisen onnistuminen, jää- ja vesitilanne) riippuen. Hauki ja ahven ovat Kortteisen pääsaalislajit. Uljuan kirjanpitokalastuksen verkkopyynnin yksikkösaaliit kääntyivät vuonna 2014 nousuun. Tulokset perustuvat kuitenkin vain yksittäisen kalastajan suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin ja saaliisiin, mikä vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Jokisuun nahkiaissaaliit ovat voimakkaasti riippuvaisia loppukesän ja syksyn pyyntiajan virtaamatilanteesta, joka oli vuonna 2014 pitkään varsin heikko. Myös kahden kirjanpitokalastajan yksikkösaaliit jäivät varsin vähäisiksi, vaikka hieman edellisvuodesta paranivatkin. Nahkiaistoukkatutkimusten mukaiset toukkatiheydet ovat niin ikään muutaman vuoden viiveellä riippuvaisia kudulle nousseiden nahkiaisten määristä ja osalla alueista toukkatiheydet paranivatkin merkittävästi aiempiin tutkimusvuosiin nähden. Toukkien kokojakauma painottui suhteellisen iäkkäisiin (suurikokoisiin) toukkiin, jotka ovat arviolta peräisin hieman paremmista nousuvuosista 2008-2012. Toisaalta osalta toukkatutkimuslinjoista ei löydetty lainkaan toukkia. Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat vähäisiä ja vedet lämpimiä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa ainakin koskikutuisten kalalajien viihtymiseen koealoilla.

50 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Lamujoen viiden koealan kalastuksissa havaittiin kaikkiaan viisi harjusta (4 kpl 0+ -ikäisiä) ja yksittäinen vanhempi taimen. Pyhännän ja Piippolan koealoilta saatiin lisäksi rapuhavaintoja, joten rapurutto ei ole ainakaan vielä edennyt niiden tasolle saakka. Ns. jokikalaindeksiarvojen perusteella Lamujoen koealat ovat yleistäen tyydyttävässä laatuluokassa. Siikajoen pääuoman sähkökoekalastusten yhteydessä saatiin harjuksia Hyttikoskelta, sekä Pöyryn voimalaitoksen yläpuoliselta koealalta ja kolmelta tämän alapuoliselta koealalta. Istutuksista peräisin olevia lohia saatiin Hyttikoskelta ja Nivankoskelta. Harjusten osalta tilanne oli aiempiin vertailuvuosiin nähden kohtalainen. Jokikalaindeksiarvojen perusteella Hyttikoski on Siikajoella hieman alempia koealoja paremmassa kunnossa (tyydyttävä). Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. VIITTEET Anttila, E-L., Hilli, T. & Leskelä, A. 2012. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013-2018. Osa I: käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu. Pöyry Finland Oy. Oulu. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja- sarja A 126. Vesi- ja ympäristöhallitus. 166 s. Eloranta, P., Karjalainen, S-M. & Vuori, K-M. 2007. Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu. Forsberg, C., Ryding, S. -O., Claesson, A. & Forsberg, Å. 1978. Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Internat. Verain. Limnol. 21: 352-363. Kippola, P., Eskola, M., Hilli, T. & Taskila, E. 2007. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma v. 2008-2012. Osa I: käyttö- päästö- ja vesistötarkkailuohjelma, Osa II: kalataloustarkkailu-ohjelma, Osa III: pohjaeläintarkkailuohjelma. Pöyry Environment Oy. Oulu. Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K. 2008. Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11 2008. Helsinki. 107 s. Nikula, A. 2015. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 2014. Luonnos. Pöyry Finland Oy. Moniste. 77 s. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2016-2021. Yhteistyöllä vesien hyvään tilaan. Osa I Toimenpiteiden suunnittelun taustatiedot. 151 s. Pietiläinen O. P., Räike, A. 1999. Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ympäristö 313. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 64 s. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 2009. Oulujoen Iijoen vesienhoito-alueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. 215 s. Pöyry Finland Oy 2012. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013-2018. Osa I: Käyttö-, päästöja vesistötarkkailu. 18 s + liitteet.

51 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015. Siikajoen yhteistarkkailu 2014. Osa I: Käyttö- ja päästötarkkailu. Luonnos. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 52 s + liitteet. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy. 2007. Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina 2008-2011.

LIITE 1

LIITE 2 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Siikajoen yt 2013-2018, alueellinen tarkkailu; Pyhäntä Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Siikajoki Haarala Si155 7114750 3477500 57.033 Lamujoki Kortteisen yplam57 7114080 3458400 57.063 Pyhännänjärvi silta Pyhä 7112210 3466680 57.039 Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Klorofylli-a *Kiintoaine (GF/C) SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO 11905-1 muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä (SFS-EN ISO 7899-2:2000) Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 *Enterokokit *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Si155 03.03.2014 x14_2321 0,6 0,8 250 13 88 6,06 2,7 < 2,0 23 530 27 42 29 1 < 5,0 37 37 2220 Lam57 03.03.2014 x14_2321 0,3 0,5 120 11 75 6,35 2,7 < 2,0 19 600 28 24 10 0 < 5,0 67 69 1040 Pyhä 03.03.2014 x14_2321 1,0 1,0 200 9,6 67 5,61 3,5 < 2,0 35 690 34 30 17 0 5,2 180 180 2030 Si155 15.05.2014 x14_6700 3,7 0,4 300 12 91 4,99 2,2 6,7 35 660 5,2 34 10 6 < 5,0 14 < 20 1600 Si155 08.07.2014 x14_10314 15,0 0,5 250 8,7 86 6,10 2,8 8,7 33 510 12 23 37 6,4 8,4 2750 Lam57 08.07.2014 x14_10314 21,9 0,2 95 8,0 92 6,55 2,3 4,0 16 480 13 8,7 20 9,1 40 1180 Pyhä 08.07.2014 x14_10314 19,8 1,0 150 9,1 99 6,54 3,2 6,0 18 500 0 5,7 19 < 5,0 22 1960 Si155 13.08.2014 x14_12444 19,6 0,1 280 7,5 82 6,62 4,4 < 3,3 20 590 47 44 55 66 73 4570 Lam57 13.08.2014 x14_12444 18,9 0,2 89 8,4 91 6,92 2,5 < 2,0 11 360 16 33 4,5 14 < 5,0 1050 Pyhä 13.08.2014 x14_12444 20,6 0,8 150 7,3 81 6,74 3,6 22 4,0 15 450 2 5,1 21 < 5,0 2890 SFS-EN ISO 10304:2007 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304:2007 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

LIITE 3 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Siikajoen yt 2013-2018, alueellinen tarkkailu; Siikalatva Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Iso-Oja (Mankilankanava)Ma0 7169270 3430250 57.024 Kurranoja 4-tien silta Ku0 7145246 3443805 57.026 Siikajoki Sipola Si91 7144060 3444020 57.022 Siikajoki 4-tien silta Si95 7141146 3446371 57.022 Lamujoki Jylhänranta Lam6 7137370 3444690 57.061 Lamujoki Piippola kk Lam45 7120000 3449750 57.062 Kortteinen Kort Korta7119650 3454200 57.063 Siikajoki Kestilä kk Si120 7138980 3465280 57.031 Siikajoki Lämsänkoski Si111 7134180 3459350 57.031 Mulkuanjoki Mu3 7133020 3470390 57.051 Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph *Sähkönjohtavuus *Klorofylli-a *Kiintoaine (GF/C) *Enterokokit *Fosfaattifosfori *Kokonais- fosfori *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraatti-nitriittitypen summa *Ammonium- typpi *Nitriittityppi *Nitraattityppi SFS 3021:1979 26 SFS-EN 27888:1994 Sisäinen menetelmä, Sisäinen menetelmä, Sisäinen menetelmä, Sisäinen menetelmä, SFS-EN ISO SFS SFS muunneltu muunneltu SFS-EN ISO 11905-1 Sisäinen Sisäinen (SFS-EN ISO CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO Ahma ympäristö Menetelmä SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS 3032 CFA-tekniikka, perustuu CFA-tekniikka, perustuu CFA-tekniikka, perustuu 7887 3040 3040 automaattinen automaattinen muunneltu menetelmä menetelmä 7899-2:2000) SFS-EN ISO 10304:2007 10304:2007 10304:2007 Oy Oulu, ICP-M SFS-EN ISO 15681-2:2005 SFS-EN ISO 13395:1997 SFS-EN ISO 11732:2005 menetelmä menetelmä 15681-2:2005 Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 25% (<10µg/l) 14% 14% 4% 30% (5-30mgPt/l) 14% (1,0-2,0 ms/m) (3,0-33µg/l) (2,0-24µg/l) (2,0-26µg/l) 20%(5-35µg/l) 23%(10-80µg/l) 23%(20-120µg/l) 26% (<25mg/l) 28% 16% 19% Mittausepävarmuus 18% 12% 18% 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% 15% (10-25 µg/l) 13% (>30mgPt/l) 4% (>2,0 ms/m) 13% (>25mg/l) 7% (>33µg/l) 8% (>24µg/l) 5% (>26µg/l) 15%(>35µg/l) 12%(>80µg/l) 15%(>120µg/l) 10% (>25 µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Ma0 03.03.2014 x14_2324 1,0 0,8 210 7,6 53 5,84 3,7 < 2,0 21 660 67 31 16 1 < 5,0 140 140 2490 Ku0 03.03.2014 x14_2324 0,6 0,4 290 12 80 6,35 3,9 2,4 30 880 110 61 39 2 5,2 200 200 3590 Si91 03.03.2014 x14_2324 0,8 1,0 230 9,0 63 6,07 3,9 2,4 23 820 22 50 29 3 < 5,0 270 270 2200 Si95 03.03.2014 x14_2324 0,2 0,8 130 11 78 6,44 4,8 2,4 17 820 96 79 56 12 < 5,0 340 340 2690 Lam6 03.03.2014 x14_2324 0,3 1,0 190 9,9 68 6,36 4,3 < 2,0 19 730 59 43 26 12 < 5,0 180 180 2270 Lam45 03.03.2014 x14_2324 0,9 1,0 160 11 75 6,14 2,9 < 2,0 18 550 39 17 9,8 1 < 5,0 81 81 1730 Kort 03.03.2014 x14_2324 0,7 1,0 160 11 78 6,09 2,9 < 1,0 18 600 33 33 16 3 5,5 110 110 1620 Si120 03.03.2014 x14_2324 0,4 1,0 140 12 82 6,52 4,7 2,4 19 930 130 89 62 17 5,2 380 390 2890 Si111 03.03.2014 x14_2324 0,4 1,0 130 13 87 6,38 4,5 3,2 19 940 170 110 78 11 < 5,0 410 410 2390 Mu3 03.03.2014 x14_2324 0,4 0,8 210 12 80 6,23 4,1 4,8 23 740 83 51 35 1 < 5,0 81 81 6410 Si91 15.05.2014 x14_6694 7,5 1,0 190 11 91 6,60 4,3 13 26 810 13 52 28 7 < 5,0 130 130 2700 Si95 15.05.2014 x14_6694 6,6 1,0 190 11 90 6,52 4,0 15 28 770 16 46 27 5 < 5,0 120 120 2460 Lam6 15.05.2014 x14_6694 7,7 0,2 180 11 91 6,40 3,1 15 25 750 23 49 26 8 < 5,0 120 120 2450 Lam45 15.05.2014 x14_6694 9,7 0,2 160 11 97 6,38 2,9 5,0 23 640 11 39 9,8 1 < 5,0 26 1760 Ma0 03.07.2014 x14_9988 16,8 0,4 170 7,3 75 6,35 3,2 9,0 22 650 13 15 44 < 5,0 74 3300 Ku0 03.07.2014 x14_9988 13,0 0,5 280 9,1 87 6,74 4,2 13 33 890 41 65 200 56 94 5870 Si91 03.07.2014 x14_9988 15,9 1,0 200 8,8 89 6,76 4,0 7,0 24 620 13 26 51 19 67 3010 Si95 03.07.2014 x14_9988 15,7 0,5 180 8,3 83 6,70 4,0 7,5 25 600 56 29 50 13 71 3320 Lam6 08.07.2014 x14_10304 18,6 1,0 190 8,0 85 6,67 4,7 8,0 24 640 8 34 47 43 84 3360 Lam45 08.07.2014 x14_10304 21,7 0,2 150 7,7 87 6,29 2,5 3,5 21 550 1 7,4 17 < 5,0 45 1830 Kort 08.07.2014 x14_10304 19,9 1,0 120 8,9 98 6,49 2,3 3,5 20 490 0 C 250 240 < 5,0 36 1580 Korta 08.07.2014 x14_10304 16,4 2,0 140 6,9 70 6,04 2,4 2,3 20 490 0 15 31 < 5,0 22 1840 Si120 08.07.2014 x14_10304 17,0 1,0 190 8,1 84 6,54 4,2 9,5 25 700 6 39 53 74 56 3890 Si111 08.07.2014 x14_10304 18,6 1,0 190 10 110 6,80 4,7 13 24 810 3 33 52 21 190 3770 Mu3 08.07.2014 x14_10304 18,4 1,0 270 7,4 79 6,16 2,6 14 31 710 20 23 37 18 40 5790 Ma0 12.08.2014 x14_12289 21,2 0,1 190 5,1 57 6,55 3,7 7,2 20 700 93 16 9,3 34 < 5,0 4070 Ku0 12.08.2014 x14_12289 17,7 0,3 340 8,0 84 6,83 5,1 9,3 29 1000 29 71 100 140 260 8240 Si91 12.08.2014 x14_12289 20,8 1,0 240 6,7 75 6,84 5,7 3,2 21 670 35 52 43 64 67 4560 Si95 12.08.2014 x14_12289 21,5 0,3 270 6,6 75 6,79 5,5 2,8 24 730 35 26 53 77 93 5010 Lam6 12.08.2014 x14_12289 20,7 1,0 230 7,3 81 6,91 6,3 8,8 22 650 63 28 44 67 23 4860 Lam45 12.08.2014 x14_12289 21,3 0,1 170 5,9 67 6,49 2,9 4,0 19 600 61 36 11 27 < 5,0 3050 Si111 12.08.2014 x14_12289 22,5 1,0 270 6,7 78 6,91 5,6 4,8 24 670 82 1 37 63 < 5,0 5360 Kort 13.08.2014 x14_12440 22,4 1,0 180 7,4 85 6,68 2,6 C 43 6,0 20 660 64 0 2,2 30 < 5,0 2810 Korta 13.08.2014 x14_12440 22,3 2,0 180 7,3 84 6,67 2,6 6,7 19 590 61 9,3 30 13 2730 Si120 13.08.2014 x14_12440 21,4 1,0 270 5,3 60 6,79 5,8 6,3 25 740 84 26 51 74 27 5890 Mu3 13.08.2014 x14_12440 20,9 0,3 290 5,5 62 6,47 4,4 16 25 800 97 53 54 80 17 8090 *Nitraatti - nitriittitypen summa *Rauta, Fe Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

LIITE 4 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Siikajoen yt 2013-2018, Uljuan tarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Uljuan syvänne U3 U3a U3b7137700 3446000 57.023 Määritykset Lämpötila Syvyys *Sameus *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7027 SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Klorofylli-a *Kiintoaine (GF/C) SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO 11905-1 muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 *Fosfaattifosfori *Kokonaisfosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 0,15 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 13% 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m FTU mgpt/l mgo2/l % ms/m µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l U3 23.01.2014 x14_674 < 0,1 1,0 12 80 U3a 23.01.2014 x14_674 1,7 5,0 7,2 51 U3b 23.01.2014 x14_674 0,4 3,0 11 77 U3 06.03.2014 x14_2585 0,2 1,0 3,6 230 8,5 58 6,19 4,1 2,0 28 880 8,9 39 23 < 5,0 290 290 2200 U3a 06.03.2014 x14_2585 0,4 2,7 4,6 240 7,7 53 6,11 4,1 10 29 880 14 55 27 < 5,0 250 250 2410 U3 19.05.2014 x14_6782 11,8 1,0 11 100 U3a 19.05.2014 x14_6782 9,3 3,0 11 96 U3b 19.05.2014 x14_6782 9,2 5,0 10 91 U3 08.07.2014 x14_10301 22,5 1,0 2,9 180 9,1 100 6,63 2,9 C 37 4,5 24 640 13 29 < 5,0 100 1760 U3a 08.07.2014 x14_10301 15,6 3,5 2,7 170 8,2 82 6,40 2,9 3,0 23 580 15 28 26 30 1820 U3b 08.07.2014 x14_10301 15,0 6,0 3,4 180 7,6 75 6,31 2,9 3,5 23 600 22 33 30 42 1960 U3 04.08.2014 x14_11649 22,4 1,0 2,8 190 7,5 86 6,58 3,0 20 4,3 23 510 15 39 7,2 56 2180 U3a 04.08.2014 x14_11649 22,2 3,5 2,8 190 7,4 85 6,59 3,0 4,0 23 510 15 37 < 5,0 47 2230 U3b 04.08.2014 x14_11649 21,9 6,0 3,5 190 6,8 78 6,48 3,0 9,0 23 490 17 37 < 5,0 32 2440 SFS-EN ISO 10304:2007 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304:2007 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Y hteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

LIITE 5 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Siikajoen yt 2013-2018, intensiivinen tarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Uljuan yläkanava Uy1 7130497 3457818 57.023 Uljuan alakanava Ua0 7137960 3445600 57.022 Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO 11905-1 muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 *Fosfaattifosfori *Kokonaisfosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Uy1 23.01.2014 x14_672 < 0,1 0,1 180 12 83 6,20 3,8 2,8 21 550 53 39 24 < 5,0 160 160 2050 Ua0 23.01.2014 x14_672 < 0,1 0,5 200 12 80 6,10 3,6 3,0 26 790 18 49 27 < 5,0 310 310 1950 Uy1 03.03.2014 x14_2319 0,3 0,8 130 12 81 6,48 4,5 4,4 18 1100 160 130 92 < 5,0 410 410 2450 Ua0 03.03.2014 x14_2319 0,8 1,0 190 7,7 54 5,93 3,8 2,4 23 850 15 53 31 < 5,0 270 270 2320 Uy1 02.04.2014 x14_4375 0,6 0,8 200 13 88 6,43 4,0 5,5 21 600 66 57 35 < 5,0 150 150 3060 Ua0 02.04.2014 x14_4375 2,0 1,0 190 5,9 42 6,07 3,5 9,8 21 910 44 57 24 < 5,0 160 160 2760 Uy1 15.05.2014 x14_6698 7,3 0,2 180 11 91 6,43 3,1 15 25 670 23 52 27 < 5,0 120 120 2410 Ua0 15.05.2014 x14_6698 8,3 0,3 160 10 89 6,50 3,3 10 20 720 42 63 22 < 5,0 120 120 2740 Uy1 26.05.2014 x14_7339 8,7 0,3 200 8,8 76 6,24 3,2 16 31 700 17 65 27 < 5,0 75 75 2200 Ua0 26.05.2014 x14_7339 10,9 0,4 150 7,8 70 6,36 3,8 9,0 21 760 72 69 30 < 5,0 110 110 2590 Uy1 12.06.2014 x14_8621 14,0 0,2 210 8,2 80 6,53 3,5 14 30 670 17 60 33 < 5,0 100 100 2700 Ua0 12.06.2014 x14_8621 15,0 0,4 160 9,2 91 6,67 2,8 7,0 22 540 22 42 12 < 5,0 12 < 20 1750 Uy1 08.07.2014 x14_10299 19,7 0,2 180 9,6 110 6,87 4,8 8,7 23 670 32 51 24 97 3820 Ua0 08.07.2014 x14_10299 Uy1 12.08.2014 x14_12296 Ua0 12.08.2014 x14_12296 SFS-EN ISO 10304:2007 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304:2007 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) 15,9 0,5 180 9,2 93 6,54 3,1 5,3 24 600 20 33 28 68 2000 20,9 0,2 280 6,8 76 6,84 5,8 6,0 25 670 60 32 54 < 5,0 5250 20,7 0,5 200 8,2 92 6,56 3,4 11 23 640 77 34 56 7,5 3420 Uy1 20.10.2014 x14_17208 1,7 0,2 190 12 85 6,69 4,6 8,0 27 790 25 38 47 160 3100 Ua0 20.10.2014 x14_17208 3,7 0,2 190 12 88 6,51 3,8 4,7 21 690 13 37 49 130 3190 *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

LIITE 6 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Siikajoen yt 2013-2018, alueellinen tarkkailu; Siikajoki Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Siikajoki Ruukki vanhas Si33 7175447 3409605 57.013 Siikajoki Ruukin ap 2,2 kmsi31 7177071 3408931 57.012 Siikajoki 819-tien silta Si6 7192835 3394250 57.011 Siikajoki Lippopaikka Si3 7195254 3393073 57.011 Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO 11905-1 muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä (SFS-EN ISO 7899-2:2000) Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 *Enterokokit *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Si33 11.03.2014 x14_2833 0,4 1,0 170 10 70 6,21 5,5 12 21 1100 110 66 40 19 5,5 380 380 2760 Si31 11.03.2014 x14_2833 0,4 0,3 170 12 81 6,23 5,6 9,5 24 1100 110 72 40 19 7,9 390 400 2850 Si6 11.03.2014 x14_2833 0,5 1,0 170 12 84 6,39 6,0 14 21 1100 < 3,0 71 42 17 < 5,0 420 420 2840 Si3 24.04.2014 x14_5641 6,7 0,3 160 11 90 6,62 5,9 14 23 1000 93 69 34 1 < 5,0 270 270 3270 Si6 15.05.2014 x14_6692 9,6 0,3 180 11 98 6,91 7,0 10 23 800 26 63 32 4 < 5,0 190 190 3490 Si3 15.05.2014 x14_6692 10,0 0,3 170 11 96 6,92 7,0 10 23 830 22 61 33 4 < 5,0 190 190 3300 Si33 03.07.2014 x14_10003 15,7 0,8 220 7,6 76 6,80 5,4 5,3 27 810 10 33 59 71 85 3320 Si31 03.07.2014 x14_10003 15,7 0,2 220 8,0 80 6,83 5,4 6,0 25 810 26 31 58 94 77 3300 Si6 03.07.2014 x14_10003 15,3 0,8 230 8,9 89 7,15 5,6 3,3 27 740 25 24 50 82 43 3130 Si3 03.07.2014 x14_10003 15,2 1,0 220 9,0 90 7,04 5,7 6,0 26 960 99 27 54 68 180 3150 Si33 07.08.2014 x14_12033 23,6 0,6 280 5,7 68 6,57 7,4 6,0 33 1000 22 50 73 170 57 4550 Si31 07.08.2014 x14_12033 23,8 0,2 280 5,9 70 6,55 7,5 6,4 31 930 70 42 59 190 73 4360 Si6 07.08.2014 x14_12033 23,8 0,4 260 7,2 86 6,88 8,4 4,8 29 990 9 38 50 300 27 3750 Si3 07.08.2014 x14_12033 24,0 0,2 260 8,0 95 6,83 8,6 4,0 29 990 56 36 59 250 32 3950 Si33 09.10.2014 x14_16544 5,1 1,0 230 9,4 74 6,91 7,2 6,0 20 700 29 2 43 63 120 3670 Si31 09.10.2014 x14_16544 5,0 0,3 230 10 80 6,96 7,2 4,3 20 740 57 16 46 64 120 3520 Si6 09.10.2014 x14_16544 4,8 1,0 240 11 85 7,21 7,7 2,5 19 690 5,7 1 40 57 150 3550 Si3 09.10.2014 x14_16544 4,8 0,3 210 12 90 7,16 8,0 3,5 19 680 11 7 40 56 150 3700 SFS-EN ISO 10304:2007 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304:2007 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

LIITE 7 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Siikajoen yt 2013-2018, Ohtuanojan tarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Ohtuanoja RukkisenperäOh28 7159220 3407656 57.092 Ohtuanoja Kurikka Oh12 7168972 3411041 57.091 Vuolunoja 812 -tien s Oh2 7177748 3406911 57.091 812 -tien silta Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO 11905-1 muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 *Fosfaattifosfori *Kokonaisfosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l Oh28 11.03.2014 x14_2830 0,6 0,3 120 11 76 6,46 7,9 17 16 1300 310 73 66 < 5,0 400 400 Oh12 11.03.2014 x14_2830 1,2 0,4 180 12 82 6,42 7,2 9,0 26 1300 160 91 55 6,4 400 400 Oh2 11.03.2014 x14_2830 0,5 0,4 150 12 83 6,34 8,8 8,5 21 1300 150 85 50 < 5,0 470 470 Oh28 08.07.2014 x14_10224 14,0 0,2 96 8,6 83 7,41 C 23 8,7 12 880 100 120 300 15 Oh12 08.07.2014 x14_10224 14,8 0,2 250 8,8 87 7,24 17 9,7 4,9 1300 100 120 350 28 Oh2 08.07.2014 x14_10224 14,8 0,7 200 6,7 67 6,86 11 8,0 23 930 66 86 150 83 Oh28 21.08.2014 x14_13127 11,9 0,2 96 9,1 85 7,19 18 8,5 12 2000 30 56 73 1100 Oh12 21.08.2014 x14_13127 12,3 0,2 210 0,32 3,0 7,33 15 5,7 23 1700 16 110 140 740 Oh2 21.08.2014 x14_13127 13,3 0,7 200 7,7 74 7,06 9,6 8,7 22 900 75 65 86 240 SFS-EN ISO 10304:2007 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304:2007 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

LIITE 8 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Siikalatvan Keskuspuhdistamo Oy PL 96 96101 Rovaniemi Pertti Häikiö PL 30 puh. 040-1333 800 92501 RANTSILA Siikajoki yt 2013-2018, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Siikajoki Rantsila Si73 Si73 7156970 3435100 57.021 n. 1,8 km jvp:n laskuojan yläpuolella Levänoja Alapää Lev0Lev0 7158730 3434600 57.021 (=Kärähtämänoja) jvp:n laskuojan alapuolella Siikajoki Hautala Si71 Si71 7158850 3433940 57.021 n. 500 m jvp:n laskuojan alapuolella Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO 11905-1 muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä (SFS-EN ISO 7899-2:2000) Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 15681-2:2005 *Enterokokit *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Si73 06.03.2014 x14_2579 0,3 1,0 230 11 76 6,13 4,4 4,8 25 880 24 47 27 5 6,7 260 270 2490 Lev0 06.03.2014 x14_2579 0,1 0,8 180 11 76 6,66 16 6,0 27 3800 C 2600 58 39 2 < 5,0 190 190 5500 Si71 06.03.2014 x14_2579 0,6 1,0 230 11 76 6,19 4,5 4,8 26 890 31 49 27 6 8,2 260 270 2490 Si73 15.07.2014 x14_10658 22,6 1,0 220 7,3 84 6,92 5,1 5,3 24 670 23 27 41 28 45 3380 Lev0 15.07.2014 x14_10658 16,3 0,1 410 7,1 72 7,06 14 13 39 1200 32 77 98 210 83 C 11000 Si71 15.07.2014 x14_10658 22,9 0,5 220 7,4 87 6,93 4,7 6,0 24 660 16 24 32 14 110 3420 Si73 12.08.2014 x14_12286 21,5 1,0 240 6,2 70 6,84 6,2 4,3 24 780 49 180 47 69 92 5120 Lev0 12.08.2014 x14_12286 16,4 0,1 390 7,4 76 7,04 C 21 15 40 2000 480 490 77 110 510 9390 Si71 12.08.2014 x14_12286 22,0 0,5 240 6,2 71 6,89 6,2 7,3 24 810 120 160 44 71 78 4970 SFS-EN ISO 10304:2007 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304:2007 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 02.03.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com Jakelu: Siikalatvan kunta Rantsilan toimisto, Siikalatvan Keskuspuhdistamo Oy Pertti Häikiö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Siikajoen kunta ympäristövalvonta

pvm. lämpö O 2 O 2 sameus väri sähk.joht. ph alkalit. COD Mn kiintoaine Fe kok.n NO 2+3 NH 4 kok.p PO 4 chl a Paikka ⁰C mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Siikajoki 86 tien silta 8.4. 2,1 10,8 78,3 11 200 4,5 6,5 23 8 3200 770 110 65 62 20 Siikajoki 86 tien silta 9.6. 17 7,6 78,1 7,2 240 4 6,6 28 13 2500 760 73 16 60 25 14 Siikajoki 86 tien silta 10.7. 22,4 7,6 87 8 240 5,1 7 23 8,2 3500 760 8 2,5 63 19 16,7 Siikajoki 86 tien silta 4.8. 23,2 7,5 88 9,7 400 6,6 6,9 30 12 4400 1100 75 13 99 30 16,1 Siikajoki Saarikoski 8.4. 1,3 10,8 76,6 11 200 4,3 6,5 23 8,5 3200 780 100 63 57 21 Siikajoki Saarikoski 9.6. 17 7 225 4 6,6 28 13 2700 750 74 17 58 33 13 Siikajoki Saarikoski 10.7. 21,5 8,6 97 6 220 4,9 7 24 4,5 3300 750 2,5 2,5 58 18 8,4 Siikajoki Saarikoski 7.8. 24,3 6,8 81 8,8 260 6,2 6,9 26 6,5 4800 1000 92 23 82 32 11,9 Siikajoki 8 tien s 11600 27.1. 0,2 11,8 81 5,4 200 4,2 6,2 0,146 25 7,5 2500 1000 280 28 44 28 Siikajoki 8 tien s 11600 13.3. 0,3 11,4 78 12 160 5,3 6,2 0,161 26 9,8 3100 1100 370 85 62 35 Siikajoki 8 tien s 11600 9.4. 1,8 11,8 85 12 200 6,2 6,6 0,194 24 9,5 3600 840 210 83 55 29 Siikajoki 8 tien s 11600 15.4. 3 11,2 83 19 220 8,6 6,5 0,221 23 25 4600 1100 280 160 75 48 Siikajoki 8 tien s 11600 24.4. 4,8 11,4 89 18 200 6,1 6,5 0,157 24 7,6 3400 1000 260 98 56 31 Siikajoki 8 tien s 11600 8.5. 6,6 11,5 94 13 240 6,7 6,7 0,207 22 8,8 3500 810 210 34 57 32 Siikajoki 8 tien s 11600 12.5. 7,3 10,7 89 13 200 7,4 6,8 0,225 23 13 3500 870 210 40 58 34 Siikajoki 8 tien s 11600 26.5. 15,5 7,7 77 7,8 240 5,9 6,7 0,201 30 8,5 2800 870 120 15 55 25 Siikajoki 8 tien s 11600 10.6. 16,7 8,3 86 8,7 220 4,5 6,5 0,165 30 13 3000 82 6 55 24 Siikajoki 8 tien s 11600 15.7. 23,2 7 82 5,2 220 5,5 6,9 0,271 24 6,9 3800 720 33 7 62 24 Siikajoki 8 tien s 11600 4.8. 21,1 6,5 73 11 270 9 6,5 0,205 28 11 4700 1300 290 85 83 46 Siikajoki 8 tien s 11600 4.9. 14,1 8,8 86 10 300 7,6 6,9 0,3 28 4,4 5200 940 220 15 81 55 Siikajoki 8 tien s 11600 29.10. 2,7 12,2 90 23 200 7,1 6,4 0,146 13 29 3800 1300 480 78 92 45 Siikajoki 8 tien s 11600 19.11. 0,9 13,3 93 6,9 180 4,6 6,2 0,108 28 7,2 2500 990 300 42 47 27 Siikajoki 8 tien s 11600 2.12. 0,4 13,2 91 7,8 180 5,9 6,4 0,143 24 23 2700 1000 340 6 50 27 Lamujoki Pulkk yp 1,5 km 9.4. 1 12,3 86,5 7,3 150 3,5 6,8 18 4 2000 560 48 53 69 14 Lamujoki Pulkk yp 1,5 km 12.6. 16 8,3 84,1 4,2 250 3,1 6,4 29 8,5 2000 720 10 14 42 9 5,7 Lamujoki Pulkk yp 1,5 km 10.7. 19,3 7,8 84 6 220 3,7 6,9 21 8,5 2700 700 24 8 57 17 20,6 Lamujoki Pulkk yp 1,5 km 4.8. 22,2 8 91 8,3 220 4,2 7 21 6,7 3900 770 52 10 70 24 13 Lamujoki Kortteisen ap 6.8. 23,6 7,4 87 3,9 210 2,5 6,7 0,13 21 8,9 2800 780 2,5 5 54 9 Luohuanjoki Mikkolan s 10.6. 12,1 8,6 80 13 360 6,6 6,4 0,225 16 5500 1200 140 32 73 45 Luohuanjoki Mikkolan s 25.9. 4 10,5 81 22 300 14,6 7 0,484 19 13 6100 1000 200 160 77 52 Luohuanjoki Mikkolan s 19.11. 0,8 12,9 91 10 220 8,3 6,4 0,182 7,6 3300 1200 330 150 46 31 Lamujoki Kortteisen yp 10.4. 2,7 11,9 87,7 1,6 120 2,4 6,6 16 2,7 1000 480 27 10 16 3 Lamujoki Kortteisen yp 10.6. 14,4 8,7 85 2,4 150 2,4 6,6 18 5,7 1200 440 2,5 17 26 3 3,1 Lamujoki Kortteisen yp 7.7. 16,7 8,3 85,2 2,1 100 2,32 6,7 14 4,5 1100 460 2,5 14 25 3 4,4 Lamujoki Kortteisen yp 5.8. 20,8 7,3 81 1,7 90 2,5 6,7 12 0,5 990 470 2,5 16 24 11 1,2 Lamujoki Kortteisen yp 6.8. 20,8 7,8 87 1,5 80 2,3 6,6 0,119 12 3,4 1100 420 13 9 18 5 LIITE 9

LIITE 10 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Perifytontarkkailun tutkimusten tulokset Selvityksessä tutkittiin näkyykö alueen kuormittajien vesien vaikutus Siikajoen veden laadussa piileväanalyysien perusteella. Havaintopaikat Kesän 2014 perifytontarkkailun näytteet kerättiin luonnonalustoilta Ruukista ja Rantsilasta 17.7.2014 ja Siikajoelta 8.10.2014 kuormittajien vaikutusalueilta siten, että kullakin alueella ensimmäinen näyte otettiin sopivilta paikoilta jätevesien purkupaikan yläpuolelta ja seuraavat näytteet noin 50 m ja noin 200 m jätevesien purkupaikan alapuolelta (taulukko 1, kuva 1). Havaintopaikat olivat samoja aikaisempien tarkkailujen kanssa. Huomattava, että Rantsilan ja Ruukin näytteet kerättiin keskikesällä heinäkuussa ja Siikajoen seurantanäytteet vasta lokakuun alussa syksyllä. Kuva 1. Havaintoalueiden sijainti. Taulukko 1. Näytteenottopaikat (ks. myös kuva 1), niiden koordinaatit (Rantsila ja Ruukki ETRS-järjestelmä, Siikajoki YKJ-järjestelmä), näytteenottopäivämäärät sekä näytealustan ja pohjan laatu. Alue P-k. I-k. Pvm Näytealusta Pohja Rantsila jvp yläpuoli 7155540 434340 17.7.2014 sedimentti Rantsila jvp alap. 50 m 7155604 434226 17.7.2014 sedimentti Rantsila jvp alap. 200 m 7155682 434074 17.7.2014 sedimentti Ruukki jvp yläpuoli 7173228 409377 17.7.2014 lumme

Ruukki jvp alap. 50 m 7173399 409144 17.7.2014 lumme Ruukki jvp alap. 200 m 7173494 409015 17.7.2014 lumme Siikajoki jvp yläpuoli 7193645 3393721 8.10.2014 kivet Siikajoki jvp alap. 50 m 7193861 3393580 8.10.2014 kivet Siikajoki jvp alap. 200 m 7193940 3393471 8.10.2014 kivet Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN 13946 sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Havaintoalueiden olosuhteista johtuen vain Siikajoen jvp:n vaikutusalueen näytteet voitiin ottaa ohjeiden mukaan kiviltä, kun taas Ruukin näytteet otettiin ulpukan lehtiruodeilta ja Rantsilan näytteet pintasedimenttiä pipetoimalla. Näytteet käsiteltiin vetyperoksidilla lämpimässä vesihauteessa, kunnes orgaaninen aine oli hävinnyt. Lopuksi näyte säilöttiin väkevään etanoliin. Leväsuspensiosta valmistettiin kestopreparaatit käyttäen Naphrax-petaushartsia. Näytteet tutkittiin mikroskoopilla käyttäen 1500x suurennusta ja vaihevastakohtaoptiikkaa. Kustakin näytteestä laskettiin satunnaisesti 300 400 piileväkuorta ja tulokset syötettiin päivitettyyn Omnidia 5.2-tietokantaohjelmaan, joka tulostaa useita eri vedenlaatuindeksejä. Veden ekologista tilaa kuvaamaan on käytetty yleisimmin kaikkiin lajeihin perustuvaa IPS-indeksiä sekä sukujen määräsuhteisiin perustuvaa sukuindeksiä (GDI). Indeksien maksimiarvo on 20. Veden laatu luokitellaan erinomaiseksi indeksiarvojen ollessa 17 20, hyväksi arvoilla 15 17 ja tyydyttäväksi arvoilla 12 15, välttäväksi arvolla 9 12 ja huonoksi, jos IPS-arvo on < 9. Ravinteisuusindeksin (TDI/100) arvot <32 kuvastavat oligotrofiaa, arvot 32 47 oligo-mesotrofiaa ja 47 63 mesotrofiaa, 63 79 meso-eutrofiaa ja arvot > 79 eutrofiaa. Ravinteisuusindeksin ohella on esitetty myös %PT-arvot, jotka kertovat onko ravinteisuuden yhteydessä myös runsas orgaanisen aineksen kuormitus. Orgaanisen aineksen kuormituksen vaikutusta on jonkin verran, jos %PT-arvo on 21 40 %, orgaaninen likaantuminen vaikuttaa rehevyyteen merkittävästi arvolla 41 60 ja orgaaninen likaantuminen on voimakas arvolla > 60 %. Tulokset Piileviin perustuvat laatuindeksien tulokset Näytteissä yhteisöjen lajien määrä ja siten monimuotoisuus oli varsin vaihteleva, mikä johtui pääasiassa eri havaintoalueiden näytealustojen eroista sekä myös näytteenoton ajankohdan eroista. Lajisto indikoi joen ylemmissä osissa lievästi happamia ja Siikajoella joen alapäässä neutraaleja vesiä veden kuvatusta runsashumuksisuudesta huolimatta. IPS-laatuindeksien arvot vaihtelivat suuresti kuvastaen veden laatua

tyydyttävästä hyvään. Rantsilassa ja Ruukissa laatuindeksi arvo laski hieman jätevesien purkupaikan alapuolella, mutta pysyi vielä hyvässä luokassa. Siikajoella laatuluokka oli sekä purkuputken ylä- että alapuolella tyydyttävä, mutta nousi hieman etäämmällä hyvään luokkaan (taulukko 2, kuva 2). Taulukko 2. Siikajoen yhteistarkkailun piilevätulokset v. 2014 (Divers. = diversiteetti, Tasais. = tasaisuusindeksi, IPS = lajeihin perustuva veden laatuindeksi, GDI = piileväsukuihin perustuva laatuindeksi, TDI/100 = trofiaindeksi, %PT = runsasravinteisuutta kuvaavien lajien suhteellinen määrä). N Lajeja Divers. Tasais. IPS GDI TDI/ 100 %PT Lask. ph Rantsila jvp yläp 249 105 6,12 0,91 16,4 15,0 29,9 4,4 6,42 Rantsila jvp alap 50 m 413 81 4,54 0,72 16,1 15,0 27,5 3,4 6,38 Rantsila jvp alap 200 m 414 95 4,73 0,72 15,9 14,7 34,8 3,9 6,29 Ruukki jvp yläp 345 49 3,69 0,66 16,7 15,7 29,2 3,8 6,05 Ruukki jvp alap 50 m 302 57 4,56 0,78 16,4 15,6 25,4 5,3 6,41 Ruukki jvp alap 200 m 224 43 4,08 0,75 15,2 15,3 28,2 4,0 6,38 Siikajoki jvp yläp 401 40 3,65 0,69 12,4 13,1 51,7 14,0 7,09 Siikajoki jva alap 50 m 336 35 3,60 0,70 13,8 13,0 48,0 10,4 7,10 Siikajoki jvp alap 200 m 448 57 4,45 0,76 15,9 13,8 49,4 5,8 7,10 Kuva 2. Siikajoen yhteistarkkailun piileväindeksien tulokset v. 2014. IPS = piilevälajien suhteellisiin osuuksiin perustuva laatuindeksi. Veden erinomaisen (E) laadun indeksiarvon alaraja on 17, hyvän (H) laadun raja-arvo on 15 17 ja tyydyttävän (T) laadun raja-arvot 12 15, välttävän (V) raja-arvot 9 12. Rantsilan näytteet oli otettu sedimentiltä alueelta, joka oli suvantoa, joten jätevesien purkautumista ja vaikutusta alavirtaan ei voitu arvioida. Toisaalta sedimentiltä otetuissa näytteissä on aina mukana myös vanhoja piileväkuoria, jopa jääkauden

jälkeisiltä merivaiheiden ajoilta asti. Vertailututkimuksissa sedimentin pinnalta otetut näytteet antoivat keskimääräistä huonomman kuvan kuin kasveilta tai kiviltä otetut näytteet. Jätevesikuormitus ei näytä Rantsilassa kuitenkaan vaikuttavan merkittävästi veden laatuun. Ruukissa jätevesien vaikutus näkyy hieman alempana, mutta ei ole kovin voimakas. Näytelomakkeessa havaintopaikkojen sanotaan olleen suvantoa, mutta ilmakuvan perusteella alue on selvää jokiuomaa kaikkien näytepaikkojen kohdalla. Täällä näytteet oli otettu lumpeen lehtiruotien pinnalta. Vertailututkimuksissa on todettu, että vesikasveilta otettujen näytteiden arvot ovat tavallisesti kiviltä otettujen näytteiden arvoja korkeampia, joten Ruukista saatu tulos on jonkunverran todellista tilannetta parempi. Siikajoella joen alapäässä näytteet on otettu kiviltä. Jätevesien purkupaikka on jokiuoman laajennuksessa koskijaksojen välissä. Purkupaikan yläpuolisen näytteen huonompaan arvoon voi olla selityksenä jätevesien kierto akanvirrassa ylävirtaan päin eli vertailualueelle (kuva 3). Alempana näytepaikat ovat koskijaksossa ja koskivesissä indeksiarvot kohoavat parempien happiolojenkin ansiosta. Alimman näytteen indeksiarvo kuvastaa jo hyvää veden laatua. Kuva 3. Siikajoen alaosan näytepaikat. Piilevien ekologisten ryhmien antamat tulokset Piileväyhteisöjen lajit ilmaisevat runsaudellaan ja esiintymisellään useita ekologisia tekijöitä, joista myös voidaan päätellä mm. kuormituksiin liittyviä seikkoja. Lajit voidaan luokitella mm. rehevyyttä kuvaaviin trofia-luokkiin, orgaanista kuormitusta ja samalla hajotustoiminnan aktiivisuutta kuvaaviin saprobia-luokkiin sekä vedessä olevien typen muotojen hyväksikäyttöä ja sietoja koskeviin luokkiin. Osa lajeista käyttää pelkästään epäorgaanisia typen yhdisteitä N-ravinteenaan (N-autotrofit), jotkut käyttävät edellisen ryhmän tavoin epäorgaanisia typen yhdisteitä, mutta sietävät mm. jätevesissä tulevia orgaanisen typen muotoja (N-autorofit, tolerantit). Kolmas ryhmä voi käyttää vaihtoehtoisesti epäorgaanisia ja orgaanisia N-yhdisteitä tarjonnasta riippuen (fakultatiiviset N-autotrofit/ N-heterotrofit) ja neljäs ryhmä puolestaan käyttää vain valmiita orgaanisia N-yhdisteitä ja ilmaisevat täten vahvaa orgaanista jätevesikuormitusta runsaina esiintyessään.

Taulukko 3. Tutkittujen piileväyhteisöjen jakautuminen veden happamuutta, typen sidontaa, trofiaa ja saprobiaa kuvastaviin luokkiin (Van Dam 1994) vuonna 2014. Typen sidontaryhmät N- autotrofit kph-luokat asidobiontibiontit alkali- asidofiilit neutrofiilit alkalifiilit Rantsila jvp yläp 2,4 25,3 35,3 25,3 1,6 Rantsila jvp alap 50 m 3,6 18,6 54,2 19,6 0,5 Rantsila jvp alap 200 m 1,0 18,1 54,3 23,2 0,2 Ruukki jvp yläp 0,9 12,2 68,1 10,7 0,0 Ruukki jvp alap 50 m 0,7 23,2 54,3 18,5 0,0 Ruukki jvp alap 200 m 2,2 14,7 66,1 12,9 0,0 Siikajoki jvp yläp 0,5 1,0 32,4 62,8 0,2 Siikajoki jva alap 50 m 0,0 1,5 33,3 61,0 0,6 Siikajoki jvp alap 200 m 0,7 3,8 33,9 52,9 0,2 N-auttolerantit Rantsila jvp yläp 38,6 32,1 0,4 0,0 38,6 Rantsila jvp alap 50 m 26,4 64,4 0,2 0,2 26,4 Rantsila jvp alap 200 m 33,8 54,3 0,7 0,0 33,8 Ruukki jvp yläp 15,7 65,5 3,2 1,7 15,7 Ruukki jvp alap 50 m 25,5 54,0 4,0 0,3 25,5 Ruukki jvp alap 200 m 18,8 58,0 2,2 0,9 18,8 Siikajoki jvp yläp 11,7 62,1 14,7 0,2 11,7 Siikajoki jva alap 50 m 17,9 57,1 11,0 0,6 17,9 Siikajoki jvp alap 200 m 21,2 45,8 13,2 0,4 21,2 Trofiaryhmät oligotrofit fak.n-aut /N-heterotrofit obl.nheterotrofit ol-mesotrofit+ mesotr. mesoeutrofit+ eutrofit hypertrofit Rantsila jvp yläp 19,3 22,4 27,4 0,0 12,9 Rantsila jvp alap 50 m 13,6 17,9 51,6 0,2 10,7 Rantsila jvp alap 200 m 8,9 22,4 52,9 0,0 8,5 Ruukki jvp yläp 3,5 12,5 32,2 1,7 37,7 Ruukki jvp alap 50 m 9,9 12,6 38,1 0,3 23,8 Ruukki jvp alap 200 m 6,6 12,1 58,5 0,9 11,6 Siikajoki jvp yläp 8,0 7,4 74,6 0,2 5,7 Siikajoki jva alap 50 m 11,6 7,7 68,5 0,6 6,5 Siikajoki jvp alap 200 m 12,5 8,7 58,0 0,2 14,7 oligoeutrofit oligosaprobit β- mesosaprobit α- mesosaprobit α-mesopolysaprobit polysapro bit Saprobiaryhmät Rantsila jvp yläp 36,5 39,8 10,4 0,8 0,0 Rantsila jvp alap 50 m 22,3 65,6 5,8 0,2 0,2 Rantsila jvp alap 200 m 22,9 64,0 4,8 1,0 0,0 Ruukki jvp yläp 13,6 67,8 4,1 2,6 1,7 Ruukki jvp alap 50 m 21,2 54,6 7,3 4,0 0,3 Ruukki jvp alap 200 m 14,7 52,7 10,3 1,8 0,9 Siikajoki jvp yläp 9,7 39,9 32,7 14,0 0,2 Siikajoki jva alap 50 m 14,0 48,5 23,2 9,5 0,6 Siikajoki jvp alap 200 m 20,3 46,4 21,4 3,3 0,2 Rantsilassa jätevesien vaikutus näkyi oligotrofiaa kuvastavien lajien osuuden vähenemisenä samalla kun meso-eutrofiaa ja eutrofiaa kuvastavien lajien osuus

kasvoi (kuva 4). Samoin kuormitus ilmeni orgaanisen aineen hajotusta kuvaavien saprobialajien määrän kasvamisena samalla kun oligosaprobien lajien osuus väheni. Samaa ilmiötä kuvastaa myös puhtaasti typpiautorofien lajien osuuden aleneminen jätevesien purkupaikan alapuolella. Kuva 4. Siikajoen yhteistarkkailun havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri rehevyysasteita kuvaaviin trofialuokkiin (oligotr = oligotrofia, ol-me = oligo-mesotrofia, meso = mesotrofia, me-eutr = meso-eutrofia, eutr = eutrofia, hyper = hypertrofia ja oligo-eutr. = trofiavaatimukseltaan/-siedoltaan laaja-alaiset lajit), eri orgaanista kuormitusta kuvaaviin saprobialuokkiin, eri typenkäyttöryhmiin (N-autotrofit = N-autotrofit, N-autotr-toler. = N-autotrofit, mutta orgaanisia yhdisteitä sietävät, N-heterotr fak = fakultatiivisesti N-autotrofit/ N-heterotrofit ja N-heterotrofit = lajit, jotka käyttävät vain orgaanisia N-yhdisteitä) ja eri ph-luokkiin (acb = asidobiontit, acf = asidofiilit, neutr = neutrofiilit, alkf = alkalifiilit, alkb = alkalibiontit, indif = indifferentit). Rantsilassa ja Ruukissa neutrofiilit lajit ovat valta-asemassa, kun taas Siikajoen loppuosassa alkalifiilit lajit ovat vallitsevia ja asidofiilit lajit puuttuvat lähes täysin. Myös Ruukissa rehevyyttä kuvaavien lajien osuus kasvoi jätevesien purkupaikan alapuolella, mutta muissa ekologisten tekijöiden jakautumissa ei Ruukin havaintopaikoissa ollut suuria eroja, mikä johtuu erityisesti näytteiden alustasta. Siikajoella näkyi havaintopaikkojen takaperoinen laatujärjestys myös ekologisissa jakautumissa.

Yhteenveto Siikajoen tilan on piileväanalyysien tulosten perusteella pääosin hyvä. Jätevesien purkupaikkojen alapuolisissa joen osissa näkyy vain lieviä muutoksia tilan heikkenemisestä, Siikajoella joen loppuosassa heikoin tulos saatiin ns. yläpuolisesta vertailunäytteestä, mikä saattaa johtua paikallisista virtausoloista. Tulosten vertailua joen eri osien välillä vaikeuttaa merkittävästi se, että osa näytteistä on otettu keskikesällä ja osa loppusyksystä. Toisaalta kakilla kolmella alueella näytealusta on ollut erilainen (kivet, kasvit, sedimentti). Liitteet: OMNIDIA-tulostaulukot (.prn-tiedosto on lähetetty tiedoksi myös SYKEen Ouluun, minne on toimitettu myös luettelo käytetystä määrityskirjallisuudesta). Jyväskylässä 10.3.2015 Pertti Eloranta, prof. emeritus p.0400-550771 s-posti: pertti.eloranta@elisanet.fi

LIITE 11 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 2.6. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 11 3 17 _ hyvää 16.6. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 12 70 160 _ hyvää 14.7. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 14 0 1 hyvää 11.8. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 20 <1 7 hyvää 2.6. Tauvo EU-ranta Siikajoki 10,3 4 5 hyvää 16.6. Tauvo EU-ranta Siikajoki 12,3 7 19 hyvää 14.7. Tauvo EU-ranta Siikajoki 12,4 1 0 hyvää 11.8. Tauvo EU-ranta Siikajoki 20,2 1 6 hyvää 2.6. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 13,2 0 0 hyvää 16.6. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 12 2 hyvää 14.7. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 21 12 1 hyvää 11.8. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 22,5 <1 4 hyvää 2.6. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 10,1 8 8 hyvää 16.6. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 13,2 6 4 hyvää 14.7. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 19,4 0 2 hyvää 11.8. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 21,5 17 7 hyvää 16.6. Pitkäjärven uimar. Kalajoki 15 60 46 hyvää 14.7. Pitkäjärven uimar. Kalajoki 22 38 36 hyvää 11.8. Pitkäjärven uimar. Kalajoki 23 2 6 hyvää

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 16.6. Lapinmäen uimar. Kalajoki 14 0 1 hyvää 14.7. Lapinmäen uimar. Kalajoki 20 15 1 hyvää 11.8. Lapinmäen uimar. Kalajoki 23 4 1 hyvää 16.6. Esalankangas uimar. Kalajoki 1 1 hyvää 14.7. Esalankangas uimar. Kalajoki 21 20 8 hyvää 11.8. Esalankangas uimar. Kalajoki 23 <1 2 hyvää 16.6. Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki 24 120 hyvää 14.7. Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki 17 57 80 hyvää 11.8. Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki 21 15 220 hyvää 16.6. Sautinkari merenranta. Kalajoki 56 130 hyvää 14.7. Sautinkari merenranta. Kalajoki 14 92 76 hyvää 11.8. Sautinkari merenranta. Kalajoki 20 80 120 hyvää 14.7. Kiviranta Kalajoki 16 190 1400 ei täytä 16.6. Ruonan leirik.uimar. Kalajoki 600 2000 ei täytä ruskea tuulen vuoksi vesi sekaisin 19.6. Ruonan leirik.uimar. Kalajoki uusinta 26 48 hyvää ruskea rannassa viimevuotista vesikasv 14.7. Ruonan leirik.uimar. Kalajoki 14 16 16 hyvää 11.8. Ruonan leirik.uimar. Kalajoki 20 2 4 hyvää 14.7. Holma Kalajoki 21 150 490 hyvää

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 16.6. Mikonkarin uimar. Raahe 12,9 42 170 hyvää 14.7. Mikonkarin uimar. Raahe 21,3 0 0 hyvää 11.8. Mikonkarin uimar. Raahe 20,7 7 51 hyvää 16.6. Olkijokisuu Raahe 12,1 29 48 hyvää 14.7. Olkijokisuu Raahe 14,4 1 26 hyvää 11.8. Olkijokisuu Raahe 20,7 2 66 hyvää 16.6. Kylmäniemenlahti Raahe 13,1 25 23 hyvää 14.7. Kylmäniemenlahti Raahe 18,9 1 0 hyvää 11.8. Kylmäniemenlahti Raahe 21,1 1 4 hyvää 24.6. Siniluodon uimar. Raahe 12,4 30 6 hyvää 14.7. Siniluodon uimar. Raahe 11,6 0 3 hyvää 11.8. Siniluodon uimar. Raahe 20,5 2 5 hyvää 16.6. Romuperän uimar. Raahe 12,5 5 23 hyvää 14.7. Romuperän uimar. Raahe 20,3 33 0 hyvää 11.8. Romuperän uimar. Raahe 19,4 11 160 hyvää 24.6. Oravajärven uimar. Raahe 15,5 9 15 hyvää 21.7. Oravajärven uimar. Raahe 23,6 0 25 hyvää 11.8. Oravajärven uimar. Raahe 20,5 9 11 hyvää

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 16.6. Varvin uimar. Raahe 12,6 20 54 hyvää 14.7. Varvin uimar. Raahe 19,6 0 16 hyvää 11.8. Varvin uimar. Raahe 21,6 7 3 hyvää 16.6. Mäntylammen uimar. Vihanti 10 0 0 hyvää 14.7. Mäntylammen uimar. Vihanti 21,3 7 1 hyvää 11.8. Mäntylammen uimar. Vihanti 22,2 1 3 hyvää 16.6. Lampinsaaren uimar. Vihanti 14,5 0 1 hyvää 14.7. Lampinsaaren uimar. Vihanti 24,3 20 0 hyvää 11.8. Lampinsaaren uimar. Vihanti 22,5 <1 1 hyvää 16.6. Kirkkojärven uimar. Vihanti 11 1 1 hyvää 14.7. Kirkkojärven uimar. Vihanti 22,8 32 13 hyvää 11.8. Kirkkojärven uimar. Vihanti 22,2 3 15 hyvää 21.7. Korvenkylän uimar. Vihanti 17,7 43 140 hyvää 11.8. Korvenkylän uimar. Vihanti 21,2 4 33 hyvää 16.6. Lumijärven uimar. Vihanti 13 1 2 hyvää 14.7. Lumijärven uimar. Vihanti 23,8 4 130 hyvää 11.8. Lumijärven uimar. Vihanti 22,6 5 22 hyvää 24.6. Pyhäluodon uimar. Pyhäjoki 12,7 18 25 hyvää 14.7. Pyhäluodon uimar. Pyhäjoki 9,5 0 1 hyvää

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 11.8. Pyhäluodon uimar. Pyhäjoki 20,3 13 68 hyvää 21.7. Kielosaaren uimaranta Pyhäjoki 21,7 42 11 hyvää 16.6. Luohuan uimar. Siikajoki 54 73 hyvää 14.7. Luohuan uimar. Siikajoki 17,5 76 65 hyvää 11.8. Luohuan uimar. Siikajoki 15,9 510 1600 Ei täytä 13.8. Luohuan uimar. Siikajoki 240 260 hyvää 16.6. Varessäikän uimar. Siikajoki 11,9 39 45 hyvää 14.7. Varessäikän uimar. Siikajoki 19,8 7 44 hyvää 11.8. Varessäikän uimar. Siikajoki 20,7 3 1 hyvää 16.6. Valkeisjärven uimar. Siikajoki 9,5 0 0 hyvää 14.7. Valkeisjärven uimar. Siikajoki 21,5 0 0 hyvää 11.8. Valkeisjärven uimar. Siikajoki 21,4 <1 2 hyvää 14.7. Kärkiniemi Siikajoki 20 31 13 hyvää 24.6. Lahdenlammen uimar. Merijärvi 16,1 4 4 hyvää 14.7. Lahdenlammen uimar. Merijärvi 23,8 20 1 hyvää 11.8. Lahdenlammen uimar. Merijärvi 23 8 33 hyvää 24.6. Pyhänkosken louhos Merijärvi 14,3 3 4 hyvää 14.7. Pyhänkosken louhos Merijärvi 20,7 7 1 hyvää

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 11.8. Pyhänkosken louhos Merijärvi 21,8 3 2 hyvää 24.6. Kalaputaan uimar. Merijärvi 14,3 18 12 hyvää 14.7. Kalaputaan uimar. Merijärvi 23,7 19 19 hyvää 11.8. Kalaputaan uimar. Merijärvi 22,4 30 32 hyvää

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II KALATALOUSTARKKAILU 2014 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10577

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2014 OSA II: KALATALOUSTARKKAILU 25.5.2015 Jyrki Salo, FM Sisällysluettelo: YHTEENVETO... 1 1. JOHDANTO... 2 2. TARKKAILUVELVOLLISET... 3 3. VESISTÖALUEEN KUVAUS... 4 4. TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET... 7 4.1 KIRJANPITOKALASTUS... 7 4.1.1 Iso-Lamujärvi... 7 4.1.2 Pyhännänjärvi... 9 4.1.3 Kortteinen... 10 4.1.4 Uljua... 11 4.1.5 Nahkiaisen pyynti... 13 4.2 SÄHKÖKOEKALASTUKSET... 14 4.2.1 Lamujoki... 15 4.2.2 Siikajoen pääuoma... 23 4.3 NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET... 28 VIITTEET... 32 LIITTEET Liite 1. Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit 1998-2014. Liite 2. Sähkökalastuskoealojen kohdekuvaukset 2014. Liite 3. Sähkökoekalastusten perustulokset 2014. Liite 4. Nahkiaistoukkatutkimusten perustulokset 2014. Copyright Ahma ympäristö Oy Sammonkatu 8 90570 OULU p. 044-7008 505 Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 01/2015 Kuvat: Ahma ympäristö Oy

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu YHTEENVETO Iso-Lamujärvellä muikku oli edelleen kirjanpitokalastuksen tärkein saalislaji ja lajin saaliit olivat edelleen kohtuullisia, vaikka eivät aivan muutamien vuosien takaiselle tasolle yltäneetkään. Järvellä on jatkettu hoitokalastuksia jo varsin pitkään, mitä voidaankin pitää edellytyksenä pysyvien tulosten aikaansaamiselle. Pyhännänjärvelle saatiin rekrytoitua vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja parin välivuoden jälkeen. Kalastajan pyynti painottui kuhan verkko- ja vapakalastukseen, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien kirjanpitokalastajien harjoittamaan keväiseen kutupyyntiin. Kalastajan kuhasaaliit olivat varsin hyviä ja häneltä saatavat kirjanpitotiedot täydentävät hyvin muuta saatavilla olevaa tietoa järven kalastuksesta ja kalakannoista. Kortteisen ainoan kirjanpitokalastajan kalastus ajoittui pääosin kevään kutuaikaan ja hänen ilmoittamiensa tietojen pohjalta lasketut pyydysyksikkösaaliit ovatkin heilahdelleet merkittävästi mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta (tarkan ajoittumisen onnistuminen, jää- ja vesitilanne) riippuen. Hauki ja ahven ovat Kortteisen pääsaalislajit. Uljuan kirjanpitokalastuksen verkkopyynnin yksikkösaaliit kääntyivät vuonna 2014 nousuun. Tulokset perustuvat kuitenkin vain yksittäisen kalastajan suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin ja saaliisiin, mikä vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Jokisuun nahkiaissaaliit ovat voimakkaasti riippuvaisia loppukesän ja syksyn pyyntiajan virtaamatilanteesta, joka oli vuonna 2014 pitkään varsin heikko. Myös kahden kirjanpitokalastajan yksikkösaaliit jäivät varsin vähäisiksi, vaikka hieman edellisvuodesta paranivatkin. Nahkiaistoukkatutkimusten mukaiset toukkatiheydet paranivat osalla alueista merkittävästi aiempiin tutkimusvuosiin nähden. Toukkamäärät riippuvat merkittävästi seurantapaikkojen pohjanlaadusta ja sijainnista suhteessa nahkiaisten kutualueisiin ja osaltaan muutaman vuoden viiveellä myös kudulle nousevan nahkiaiskannan koosta ja edelleen mm. kutunousun aikaisista virtaamista. Toukkien kokojakauma painottui suhteellisen iäkkäisiin (suurikokoisiin) toukkiin, jotka ovat arviolta peräisin hieman paremmista nousuvuosista 2008-2012. Toisaalta osalta toukkatutkimuslinjoista ei löydetty lainkaan toukkia. Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat vähäisiä ja vedet lämpimiä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa ainakin koskikutuisten kalalajien viihtymiseen koealoilla. Lamujoen viiden koealan kalastuksissa havaittiin kaikkiaan viisi harjusta (4 kpl 0+ -ikäisiä) ja yksittäinen vanhempi taimen. Pyhännän ja Piippolan koealoilta saatiin lisäksi rapuhavaintoja, joten rapurutto ei ole ainakaan vielä edennyt niiden tasolle saakka. Ns. jokikalaindeksiarvojen perusteella Lamujoen koealat ovat yleistäen tyydyttävässä laatuluokassa. Siikajoen pääuoman sähkökoekalastusten yhteydessä saatiin harjuksia Hyttikoskelta, sekä Pöyryn voimalaitoksen yläpuoliselta koealalta ja kolmelta tämän alapuoliselta koealalta. Istutuksista peräisin olevia lohia saatiin Hyttikoskelta ja Nivankoskelta. Harjusten osalta tilanne oli aiempiin vertailuvuosiin nähden kohtalainen. Jokikalaindeksiarvojen perusteella Hyttikoski on Siikajoella hieman alempia koealoja paremmassa kunnossa (tyydyttävä). Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. 1

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 1. JOHDANTO Siikajoen vesistön kalataloustarkkailun toteutusta varten laadittiin ohjelmakaudelle 2013-2018 uusi tarkkailuohjelma (Taskila 2012). Tarkkailua jatketaan uusitun ohjelman puitteissa pääosin jo pitkään käytössä olleen metodiikan mukaisesti. Kirjanpitokalastuksen osalta ohjelmasta on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kirjanpitokalastajan toteuttamaa pyyntiä. Menetelmän avulla jokialueelta saatu aineisto on ollut vähäistä ja tarkkailun kannalta vähämerkityksellistä, ja sattuman merkitys aineistossa on ollut suuri. Kuluvan tarkkailukauden tarkkailuohjelmasta on poistettu myös ammattikalastajien ja nahkiaisten pyytäjien henkilökohtaiset haastattelut, koska säännöstelystä aiheutuvat ammattikalastajakorvaukset on sovittu kertakaikkisina. Enää ei tehdä myöskään sähkökoekalastuksia pienten ja kalataloudellisesti vähämerkityksellisten sivu-uomien (Kurranoja, Leuvanoja, Savaloja) yläosilla, joilta aiemmin saadut tiedot eivät olleet kovinkaan käyttökelpoisia. Myös Ristisenojan sähkökalastuskoeala on jätetty päivitetystä ohjelmasta pois, koska Haapaveden kaupungin lietteenläjitysalue Piipsannevalla on sittemmin viemäröity. Siikajoen yläosalle (Pyhäntä) ja Iso-Lamujärveen laskevaan Huhmarpuroon esitettiin sen sijaan uudet sähkökalastuskohteet. Revonlahden Kalliokosken sijaan kalastetaan uusi koeala ylempänä sijaitsevalta kunnostetulta Saarikoskelta. Rapurutto tuhosi Lamujoen alaosan rapukannan v. 2010 ja rutto on tämän jälkeen edelleen edennyt jokea ylävirtaan. Tästä syystä aiemmin toteutettua vuosittaista suppeaa ravustustiedustelua ei enää tehdä. Edellisen tarkkailukauden tarkkailuohjelman mukaisista nahkiaistoukkatutkimuskohteista osa oli kivikkoisuutensa vuoksi huonosti seurantaan soveltuvia. Tästä syystä toukkatutkimukset on uuden ohjelman myötä keskitetty kohteille, joilta edustavien näytteiden saanti on paremmin mahdollista. Tarkkailujaksolla 2013-2018 kalataloustarkkailuun kuuluvat määrävuosina tehtävät selvitykset ajoitetaan vuosille 2014 ja 2017, jolloin veden laadun alueellisesta tarkkailusta ja biologisesta tarkkailusta saadaan kalataloustarkkailua palvelevaa tausta-aineistoa. Vuoden 2014 osalta tämä tarkoitti normaalin kalastuskirjanpidon lisäksi nahkiaistoukkatutkimusten ja sähkökoekalastusten toteutusta, sähkökalastusten osalta tosin vain Lamujoen ja Siikajoen pääuoman koskikohteilla. Vuonna 2017 koekalastetaan 2014 kalastettujen kohteiden lisäksi myös pienempien sivu-uomien koealat. Tarkkailujakson ainoa kalastustiedustelu toteutetaan alkuvuodesta 2017 koskien vuoden 2016 kalastusta. Siikajoen vesistön kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkoituksena on seurata mm. jätevesien, säännöstelyjen ja vesistöjärjestelyjen, sekä turvetuotannon vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Yhteistarkkailulla pyritään saamaan kokonaiskuva Siikajoen vesistön kalatalouteen vaikuttavista tekijöistä. (Taskila 2012.) 2

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 2. TARKKAILUVELVOLLISET Siikajoen vesistöalueella on kalataloudellinen tarkkailuvelvoite seuraavilla tahoilla (luvanhaltija ja päätös): Jätevedenpuhdistamot Siikalatvan keskuspuhdistamo, Rantsila PSAVI/7/04.08/2010, 26.5.2010 Paavolan Vesi Oy, Ruukki PPO-2008-Y-421-111, 14.12.2009 Paavolan Vesi Oy, Siikajoki PPO-2006-Y-423-111, 18.10.2007 Teollisuus Profood Oy, Vihanti PPO-2003-Y-301-111, 26.8.2004 PPO-2005-Y-61-11, 10.1.2007, hakemus vireillä Vesistön säännöstely Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus PSVEO 16/90/2, 1.2.1990 PSVEO 54/90/2, 15.5.1990 PSY 2/07/2, 2.1.2007 PSAVI 62/11/2, 2011 Turvetuotantoalueet Paavolan Turve Ky Isoneva PSY 100/09/2, 18.12.2009 Piipsan Turve Oy Mankisenneva PSY 87/09/2, 26.11.2009 VHO 10/0719/3 KHO 216/1/11, 230/1/11, 233/11/1, 239/1/11, 255/1/11, 256/1/11, 10.1.2012 Turveruukki Oy Hangasneva (Siikajoki) PSAVI 3/2013/1, VHO 13/0329/1 Hevoskorpi PSAVI 82/11/1 Honkaneva PSAVI 121/12/1 Hourunneva PSY 39/04/2, hakemus vireillä Huhanneva PSY 41/04/2, hakemus vireillä Huhtineva PSY 10/04/2, VHO 05/0383/3, hakemus vireillä Hukanneva PSAVI 125/11/1 Iso-Manninen PSY 73/09/2 Jylenneva PSAVI 52/11/1 Järvineva PSY 98/09/2, VHO 10/0754/3 Karjoneva PSAVI 26/12/1 Kupukkaneva PSY 61/09/2 Lahnasneva PSY 42/08/2 Paloneva PSAVI 124/11/1 Peuraneva PSY 7/08/2, VHO 08/0555/3 Pikarineva PSAVI 102/10/1, VHO 12/0011/1 Savaloneva PSY 40/04/2, hakemus vireillä Tahkoneva PSY 326/04/2, hakemus vireillä Tervasneva PSY 61/08/2 Vesiläisenneva PSY 9/04/2 Vapo Oy Hangasneva (Pyhäntä) PSAVI 99/10/1, VHO 11/0361/1 KHO 7.5.2012 taltio 163 Jousineva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1, hakemus vireillä Joutenneva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1 tuotanto lopetettu (-2012) 3

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Jyletneva PSAVI 33/12/1, VHO 13/0340/1 Kivineva PSY 4/04/2, hakemus vireillä Korteneva PSAVI 39/11/1, VHO 11/0361/1 Kureluijanneva PSAVI 32/12/1, VHO 13/0342/1 tuotanto lopetettu (-2014) Kärjenrimpi-Puroräme PSY 11/08/2, VHO 08/0723/3 Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3, KHO 10.1.2012 taltio 12 Navettarimpi PSY 6/04/2, PSY 68/06/2, VHO 04/0339/3 hakemus vireillä Parkkisenrimpi PSY 7/04/2 Paskoneva PSY 16/09/2 Piipsanneva PSY 64/03/2 Saarineva PSY 104/08/2 Sauvasuo PSY 83/09/2 Varisneva PSY 90/06/2, PSAVI 56/2013/1 tuotanto lopetettu (-2010), alue jälkikäytössä 4 3. VESISTÖALUEEN KUVAUS Siikajoen vesistön keskeisimmät vesivarastot ovat Uljuan tekoallas, johon kootaan Siikajoen latvaosien ja Neittävänjoen vedet, sekä Lamujoen vesistön Iso-Lamujärvi, Kortteinen ja Vähä-Lamujärvi. Uljuan tekoaltaan vedet lasketaan Lamujokeen noin 5 km ennen sen yhtymistä Siikajokeen. Uljuan altaan yläpuolisen vesistöalueen pinta-ala on noin 1 471 km 2, Lamujoen 979 km 2 ja koko Siikajoen vesistöalueen 4 318 km 2. Vesistöalueen yli 150 järven kokonaisala on 59 km 2. Suurimmat järvet ovat Iso-Lamujärvi 24,1 km 2 ja Pyhännänjärvi 3,7 km 2. Uljuan (28,0 km 2 ), Kortteisen (5,9 km 2 ) ja Vähä-Lamujärven (3,5 km 2 ) osuus järvien ja altaiden yhteispinta-alasta on n. 40 %. Lupien mukaiset säännöstelyvälit ovat vuositasolla Uljualla 7,0 m, Kortteisella 2,0 m, Iso-Lamujärvellä 1,3 m ja Vähä- Lamujärvellä 0,4 m. Vesistön säännöstelyaste on vuositasolla noin 16 %. Vuoden 2014 aikana valmistui Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelma hankkeen puitteissa aineistoa, jonka avulla pyritään tulvariskien hallinnan ohessa mm. kehittämään Uljuan tekoaltaan säännöstelyä edelleen. Yleiskuva Siikajoen vesistöalueesta on esitetty liitteessä 2. Siikajoen alaosalla on voimalaitos Ruukinkoskessa ja Pöyryssä. Pöyryyn v. 1921 rakennetun voimalaitoksen pato katkaisee merestä tulevan kalan ja nahkiaisen nousun noin 16 km jokisuulta. Pöyryyn rakennettu kalaporras valmistui v. 1988 ja v. 1989 myös Ruukin pohjapatoon tehtiin kalatie. Pöyryn pohjoisrannalle rakennettu uusi kalatie valmistui lopullisesti v. 2000. Muita Siikajoen vesistön nousuesteitä ovat Lämsänkoski Siikajoen vanhan, Uljuan ohittavan, uoman yläpäässä, sekä Kortteisen ja Iso-Lamujärven säännöstelypadot Lamujoessa. Siikajoen valuma-alueen suovaltaisuudesta johtuen vesistöalueen jokien vesi on varsin humuksista ja väriltään tummaa. Myös ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja kuvastavat pääosin rehevää vedenlaatua. Veden laatu on Siikajoen pääuomassa ja Lamujoessa pääosin parempi kuin pienemmissä sivujoissa. Lamujoen vedenlaatu on Kortteisen yläpuolisella joen osalla selvästi parempi kuin sen alapuolella. Iso-Lamujärven ja Pyhännänjärven vesien laatu on selvästi parempaa kuin jokien veden laatu. Siikajoen edustan merialueella aivan rannikon tuntumassa jokivesien vaikutus on huomattava, mikä näkyy mm. kohonneina ravinteiden ja humuksen määrinä. Siikajoen kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin vuoden 2009 heinäkuussa silloisen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen laatiman kunnostussuunnitelman saatua ympäristöluvan (25/09/2,

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 26.3.2009). Kunnostustöitä hidastivat vuosina 2011 ja 2012 ajoittain kovat virtaamat. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuoden 2013 aikana. Kunnostustöillä on pyritty parantamaan lohikalojen elinympäristöä mm. kutu- ja poikasalueita rakentamalla ja koskia kiveämällä. Kaloja ja rapuja varten on tehty asento- ja suojapaikkoja, sekä talvehtimissyvänteitä, kuivia uomia on vesitetty ja uittorännejä kivetty. Rantsilan alapuolella on poistettu uomasta matalille nivoille kasautunutta hienoainesta. Koko joen alueella (Lämsänkoskimeri) on kunnostettu noin 113 hehtaaria virtavesialueita. Kunnostuksen toteuttajana toimi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus. Rahoittajina toimivat Kainuun ELY-keskuksen kalatalouden toimintayksikkö, Siikalatvan ja Siikajoen kunnat, Vattenfall Sähköntuotanto Oy sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Iso-Lamujärvellä lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 1,3 m. Vuodenvaihteen 2013-2014 talviaikaisten ennätystulvien jäljiltä vedenkorkeudet olivat alkuvuodesta 2014 huomattavan korkeita ja ylittivät säännöstelyluvan ylärajan (N43 + 137,0 m) parillakymmenellä sentillä. Alimmillaan vedenpinta oli Iso-Lamujärvellä normaaliin tapaan ns. kevätkuopan teon aikaan, jonka jälkeen pintaa nostettiin kesäkuun alkupäiviin saakka. Heinäkuusta aina lokakuun lopulle saakka vettä juoksutettiin vain vähän, kunnes runsaat sateet nostivat järven vedenpinnan korkealle marraskuun aikana ja juoksutuksia jouduttiin jälleen tehostamaan. Vedenpinnan vaihteluväli vuonna 2014 oli 75 cm ja juoksutus enimmillään 6,80 m 3 /s. Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään vuoden 2015 aikana alkavan hankkeen myötä. (Kuva 1, Martinmäki ym. 2008.) 5 W (N43+m) 137,3 137,2 137,1 137,0 136,9 136,8 136,7 136,6 136,5 Iso-Lamujärven vedenkorkeus ja juoksutus v. 2014 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Q (m 3 /s) 136,4 0,0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 1. Iso-Lamujärven vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2014. Kortteisen lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 2,0 m. Myös Kortteisella vedenkorkeudet olivat vuodenvaihteessa 2013-2014 korkeita ja ylittivät säännöstelyluvan mukaisen ylärajan (N43 + 104,0 m) tammikuun alussa 35 cm. Alimmillaan vedenpinta kävi huhtikuun alussa lukemissa N43 + 102-49 m kevätkuopan teon yhteydessä. Heinäkuun alusta lokakuun jälkipuoliskolle saakka juoksutukset olivat vähäisiä Iso-Lamujärven tapaan. Kortteisella on käynnissä säännöstelyn kehittämishanke. (Kuva 2 Martinmäki ym. 2008.)

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 6 W (N43+m) 104,4 104,2 104,0 103,8 103,6 103,4 103,2 103,0 102,8 102,6 102,4 1.1. Kortteisen vedenkorkeus ja juoksutus v. 2014 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. 20,0 18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Q (m 3 /s) Kuva 2. Kortteisen vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2014. Uljuan vedenpintaa laskettiin alkuvuodesta 2014 kohti kevään tulvajaksoa, jolloin vesipinta nousi nopeasti tasolle N43 + 78 m. Tämän jälkeen Uljuan vesipinta pysyi varsin tasaisena aina lokakuun lopulle saakka, jolloin se kääntyi runsaiden sateiden myötä nousuun. Korkeimmillaan vedenpinnan taso oli marraskuun puolivälin tietämillä, jolloin se oli noin metrin kesäaikaista pinnantasoa korkeammalla, mutta säännöstelyluvan ylärajaa (N43 + 79 m) ei kuitenkaan ylitetty. Runsailla juoksutuksilla vedenpinta saatiin kuitenkin laskuun varsin nopeasti marraskuun lopulla. Vuoden 2014 aikana Uljuan vedenpinnan vaihteluväli oli enimmillään 5,52 metriä (N43 + 73,47 78,99 m). Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. (Kuva 3, Martinmäki ym. 2008.) 79,0 Uljuan vedenkorkeus ja juoksutus v. 2014 60,0 78,0 50,0 W (N43+m) 77,0 76,0 75,0 40,0 30,0 20,0 Q (m 3 /s) 74,0 10,0 73,0 0,0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 3. Uljuan vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2014.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 4. TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET 4.1 KIRJANPITOKALASTUS Kalastuskirjanpito on jatkunut Siikajoen vesistöalueella vuodesta 1977 lähtien. Tarkkailujakson 2013-2018 ohjelmassa kirjanpitoalueista on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kalastajan toteuttamaa pyyntiä. Kalastuskirjanpitoa jatketaan Iso-Lamujärvellä, Pyhännänjärvellä, Kortteisella, Uljualla ja Siikajokisuulla ohjelman mukaan yhteensä 10 kalastajan laajuisena. Vuonna 2014 tiedot saatiin kahdeksalta kalastajalta. Iso-Lamujärvelle värvättiin alkuvuodesta 2013 yksi uusi kirjanpitokalastaja ja kirjanpitokalastustiedot saatiin kaikilta kolmelta kalastajalta. Uljualta ja Kortteiselta kalastustiedot saatiin molemmilta yhdeltä kalastajalta. Molemmilla järvillä on vielä yhden kirjanpitokalastajan vajaus, eikä uusia kalastajia ole yrityksistä huolimatta saatu rekrytoitua. Pyhännänjärven pitkäaikainen kirjanpitokalastaja lopetti vuoden 2012 alussa ja vuodet 2012 ja 2013 mentiin rekrytointivaikeuksien takia ilman kirjanpitoa. Vuodeksi 2014 järvelle saatiin kuitenkin värvättyä uusi kalastaja, joka kalasti myös verkoilla. Siikajokisuulla toimii kaksi nahkiaispyytäjää, joista toinen Pöyryn alapuolella pyytävä on uusi, vuonna 2013 kirjanpitopyynnin aloittanut henkilö. Toinen nahkiaisen pyytäjä toimii alempana Siikajoen taajaman kohdalla. Kalastajien pyynti- ja saalistiedoista laskettiin alueittaiset kokonaissaaliit sekä pyydysyksikkösaaliit (g/pyydyskokukerta). Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit vuodesta 1998 on esitetty liitteessä 1. 7 4.1.1 Iso-Lamujärvi Iso-Lamujärvellä kalasti vuonna 2014 kolme kirjanpitokalastajaa, jotka harjoittivat lähinnä nuotta- ja verkkopyyntiä. Osakaskunta harjoitti edelleen vähempiarvoisen kalaston poistopyyntiä hoitorysällä. Pääosa kokonaissaaliista oli lähinnä nuotalla saatua muikkua, joskin myös muikkuverkkojen muikkusaalis oli merkittävä. Muikku muodostikin järven kirjanpitokalastajien kokonaissaaliista noin 70 %. Särki oli kilomääräisesti toiseksi merkittävin saalislaji ja sitä saatiin lähinnä hoitokalastuksen yhteydessä rysällä ja myös muikun nuottapyynnin sivusaaliina. Muita merkittävimpiä saalislajeja olivat hauki ja ahven. Myös kiiskeä saatiin nuottapyynnin sivusaaliina. Madesaaliit olivat vähäisiä. Istutusperäisiä kirjolohia saatiin yksittäisiä kappaleita verkkopyynnillä, sekä hoitorysäpyynnillä. Siika esiintyi kirjanpitokalastajien saaliissa nyt ensi kertaa vuoden 2009 jälkeen, joskaan vuosina 2010-2013 kirjanpitokalastajat eivät käyttäneet siianpyyntiin soveltuvia verkkoja lainkaan. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Iso-Lamujärvellä sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) vuonna 2014. Pyydystä Pyynti- Kirjo- Ahven Särki Hauki Muikku Siika Made Kiiski käyttäneet ponnistus lohi Yht. PYYDYS lkm pkk kg kg kg kg kg kg kg kg kg hoitorysä 1 24 68 496 45 125 - - 25 9,5 769 katiska 1 37 46 1,4 8,5 - - 3,5 - - 59 muikkuverkot 2 223 7,3 - - 483,5 - - 6-497 nuotta 2 21 63 129 97 3 006 - - 146-3 441 verkot 2 282 122 4 257-1,3 12-3 399 Yhteensä (kg) 306 630 407 3 615 1 16 177 12 5 164 Osuus (%) 6 12 8 70 0 0 3 0 100

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Muikkuverkkojen osalta vuodesta 2004 alkanut jokseenkin tasainen saaliiden kasvu taittui vuonna 2011, minkä jälkeen yksikkösaalis on ollut 2,0 2,5 kg tasolla pyydyskokukertaa kohden. Vuoden 2014 nuottapyynnin yksikkösaalis oli muikun osalta noin 143 kg/vetokerta ja saaliit ovat olleet tällä tasolla jo muutaman vuoden ajan. Parhaimmat saalisvuodet ovat muikun nuottapyynnissä ajoittuneet vuosiin 2007-2008. Heilahteluihin ovat vaikuttaneet pyynnissä tapahtuneet muutokset, mutta myös muikkukantojen luontaiset heilahtelut, vahvojen muikkuvuosien on perinteisesti ajateltu toistuvan muutamien vuosien välein. Nuottaukseen on ajoittain vaikuttanut myös mm. muikun pieni koko ja osin tästä johtuvat menekkivaikeudet. Pääosassa Oulun alueen muikkukannan seurantajärvistä vuosiluokka 2012 oli vahva ja myös tätä edeltävät vuosiluokat olivat monin paikoin vahvoja. Alueen järvien kutukannat olivat tämän seurauksena pääasiassa hyviä tai keskinkertaisia ja vahvojen vuosiluokkien voitiin olettaa näkyvän myös vuoden 2014 muikkusaaliissa. Vuosiluokka 2013 oli sen sijaan keskimäärin heikko, minkä seurauksena tulevan vuoden tai parin saaliskehitys saattaa kääntyä laskuun. Hoitokalastukseen käytetyn rysän muikkusaaliit ovat vaihdelleet voimakkaasti, mikä on luonnollista, koska pyynnillä tavoitellaan ensisijaisesti vähempiarvoisia kalalajeja. Iso-Lamujärven muikkukannan tila näyttäisi kirjanpitokalastusaineiston mukaan pysytelleen melko vakaana viimeisten 3-4 vuoden aikana, joskin saaliit ovat olleet noin kymmenen vuoden tarkasteluhistoriaan nähden suhteellisen alhaisella tasolla. Kanta on kuitenkin edelleen pyyntikelpoisella tasolla (Kuva 4.) Hoitokalastukseen käytetyn rysän yksikkösaalis vähempiarvoisen kalalajiston osalta oli vuonna 2014 noin 27 kg/kokukerta, eli lähes 10 kg vähemmän kuin edellisvuonna. Rysäpyynnin saaliit ovat tältä osin pudonneet melko tasaisesti vuosien 2007-2009 tasolta, mahdollisesti ainakin osin pyynnin jatkuvuuden takia. Iso-Lamun hoitokalastustoimintaa voidaankin pitää siinä mielessä erittäin arvostettavana, että se on jatkunut riittävän pitkään todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Usein hoitokalastusta jatketaan aloittamisen jälkeen vain vuosi tai pari, vaikka menetelmä vaatii tulosten aikaansaamiseksi yleensä selvästi pidemmän kalastusjakson. (Kuva 4.) Yksittäinen kalastaja harjoitti Iso-Lamujärvellä vuoden 2014 aikana katiskapyyntiä ja kokukertakohtaista noin 1,2 kg:n ahvensaalista voidaan pitää kohtuullisena ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävänä. Tavanomaisen verkkokalastuksen osalta hauen yksikkösaalis oli noin 900 g/ kokukerta ja ahvensaalis noin 430 grammaa. Näiden muikkuverkkoja harvempien verkkojen osalta yksikkösaaliit olivat suhteellisen pieniä. Iso-Lamujärvi on vesistöalueen latvajärviä eikä sen tilaan vaikuta enää juurikaan pistekuormitusta. Järvellä on toteutettu vuonna 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toimesta koekalastuksia Nordic-yleiskatsausverkoilla ja näistä kalastuksista on laadittu erillinen raportti joulukuussa 2008 (Sairanen 2008). Raportin mukaan Iso-Lamujärven kalayhteisön rakenne oli niukkaravinteisille tai lievästi reheville järville tyypillisesti ahvenkalavaltainen. Järven rehevöitymistä kuvaavien pienikokoisten (5-10 cm) särkikalojen osuus oli erittäin vähäinen ja myös petokalojen osuus melko pieni. Kalastoon perustuvan järven ekologisen tilan arvioinnin mukaan Iso- Lamujärven ekologinen tila oli tuolloin erinomainen johtuen niukoista kokonaisyksikkösaaliista sekä alusveden hyvää tilaa, pohjan laatua ja hyvää happipitoisuutta indikoivan muikun esiintymisestä järvessä. Kun otetaan huomioon myös veden laatu ja kolme muuta luokitteluun vaikuttavaa biologista tekijää on Iso-Lamujärvi luokiteltu ekologisen tilan ensimmäisellä luokittelukierroksella tilaltaan hyväksi. Kalaston nykytila ja tulevaisuuskin näyttävät Iso-Lamujärven osalta edelleen varsin valoisilta. 8

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 9 g, muikkuverkot ja rysä 14000 12000 Pyydysyksikkösaaliit, muikku muikkuverkot rysä nuotta g, nuotta 350000 300000 g 100000 90000 80000 Pyydysyksikkösaaliit ilman muikkua nuotta rysä 10000 250000 70000 8000 6000 200000 150000 60000 50000 40000 4000 100000 30000 2000 50000 20000 10000 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi 0 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi Kuva 4. Muikun pyydysyksikkösaaliit (kg/pyydyskokukerta) (ylempi kuva) ja muiden (kuin muikun) lajien pyydysyksikkösaaliit (kg/pkk) Iso-Lamujärven kirjanpitokalastuksessa eri pyyntimenetelmillä. 4.1.2 Pyhännänjärvi Pyhännänjärvelle saatiin värvättyä vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja ja järveltä saatiin siten kirjanpitoaineistoa parin vuoden tauon jälkeen. Koska kyseessä on uusi kalastaja, eivät hänen ilmoittamiensa pyynti- ja saalismäärien pohjalta lasketut tulokset ole täysin vertailukelpoisia aiempaan aineistoon. Kalastajan kalastus oli pääosin pienimuotoista talviverkkojen pitoa ja kesäistä vetouistelua. Kalastus keskittyi voimakkaasti kuhanpyyntiin ja tässä mielessä aineisto onkin jatkossa erityisen hyödyllistä juuri Pyhännänjärven kuhakannan muutosten arvioinnissa. Tähän asti järven kuhakannan tilasta on saatu tarkkailumenetelmien avulla varsin vähän tietoja. Kalastajan noin 75 kg:n kokonaissaaliista kuha muodosti pääosan, lähes 85 %. Sivusaaliina saatiin lisäksi vähäisiä määriä haukea, ahventa, madetta ja lahnaa. Näiden lajien kannoista tai saaliskehityksestä ei kuitenkaan voida käytännössä tehdä johtopäätöksiä, koska kalastus painottui niin voimakkaasti kuhan tavoittamiseen ja oli siten hyvin valikoivaa. Kuhan osalta sen sijaan voidaan tarkastella myös yksikkösaaliita niin verkkokalastuksen kuin vetouistelunkin osalta. Verkkokalastuksen keskimääräinen kuhasaalis oli lähes 900 grammaa yhden verkon kokukertaa kohden ja vetouistelun vastaavasti hieman yli kilon vetouistelukertaa kohden. Saaliita voidaan pitää kohtalaisina, mistä kertoo osaltaan myös kalastajan aktiivisuus ja pyynnin kohdentaminen käytännössä vain kuhaan. Vetouistelun kohdalla on huomionarvoista myös se, että jokainen suhteellisen vähäisistä kalastuskerroista tuotti kalastajalle kuhasaaliin. Saatujen kuhien keskikoko oli noin 1,4 kg:n luokkaa suurimman yksilön ollessa yli 3,5 kg:n painoinen. Taulukko 2. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistukset ja saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Pyhännänjärvellä vuonna 2014. Pyydystä Pyynti- PYYDYS käyttäneet ponnistus Ahven Made Hauki Kuha Lahna Yht. lkm pkk kg kg kg kg kg kg verkot # 55 mm 1 62 1,6 2 8 55 1 67 vetouistelu 1 8 - - - 8,3-8 Yhteensä (kg) 2 2 8 63 1 75 Osuus (%) 2 2 10 84 1 100

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Aiemmin kirjanpitokalastuksen verkkopyynti on Pyhännänjärvellä ajoittunut lähes kokonaisuudessaan kevätkutuisten kalojen kutuaikaan pääosin toukokuulle. Tuolloin on tavoiteltu saaliiksi lähinnä haukea, mutta harvemmilla verkoilla myös lahnaa. Nykyinen kirjanpitokalastaja ei juurikaan kalastanut keväällä tai alkukesällä, joten myöskään yksikkösaaliiden vertailu ei ole järkevää tai edes mahdollista. Lisäksi saaliit ovat aiemminkin vaihdelleet huomattavasti mm. sen mukaan, miten kutuaikaisen pyynnin ajoittaminen on onnistunut suhteessa kalojen kutuaikaan. Myös katiskapyynti keskittyi aiemmin keväälle ja saaliit vaihtelivat voimakkaasti verkkosaaliiden tapaan. Myös Pyhännänjärvellä on toteutettu aiempina vuosina hoitokalastuksia nuottaamalla ja runsaat saaliit ovat olleet pääosin särkeä ja lahnaa. Joukossa on ollut jonkin verran myös haukea ja pientä ahventa. Myös edelliset, noin kymmenen vuoden takaa peräisin olevat, kirjanpitokalastuksella saadut tiedot vähäisistä kuhasaaliista olivat peräisin hoitokalastuksista. Siikalatvan keskuspuhdistamon aloitettua toimintansa on Pyhännän keskustaajaman jätevedet johdettu Rantsilan uudelle puhdistamolle. Pyhännän kaatopaikat on suljettu jo aiemmin eikä alueella asutuksen, maatalouden ja metsätalouden ohella ole enää juurikaan järven tilaan vaikuttavia pistekuormittajia. Latvajärvenä Pyhännänjärven veden vaihtuvuus on suhteellisen hidasta ja valumaalueen ominaisuudet huomioiden järven vedenlaatu on luontaisestikin humuksista ja ravinteikasta. Järveltä on kuitenkin harvakseltaan saatu tietoja mm. muikun kuulumisesta sen kalalajistoon, joskin kanta on ilmeisesti hyvin harva. Järvellä on toteutettu myös jonkinasteisia kunnostustoimia ja jatkamalla myös runsaita saaliita antaneita hoitokalastuksia, voitaisiin järven tilaan ja kalastoon vaikuttaa edelleen positiivisesti. Näin etenkin kuormituksen viime vuosina vähennyttyä mm. siirtoviemärihankkeen johdosta. 10 4.1.3 Kortteinen Kortteiselta on vuodesta 2010 lähtien ollut käytettävissä vain yhden kalastajan ilmoittamat kirjanpitokalastustiedot. Kalastajan pyynti oli vuonna 2014 talvista verkkokalastusta tammi-helmikuussa ja keväistä (huhti-toukokuu) hauen ja ahvenen katiskapyyntiä. Verkkoja kalastajalla oli pyynnissä vain yksi, mikä osaltaan lisää saaliiden vaihtelua ja vaikeuttaa vertailua aiempiin vuosiin. Keväinen katiskapyynti toteutui pääosin kolmella tai neljällä katiskalla. Kalastajan saaliit ovat olleet pääosin haukea ja ahventa, ja aiempina vuosina ajoittain myös madetta. Vuonna 2014 kalastaja sai lisäksi talviverkoilla yksittäisen kirjolohen. Pääosa kokonaissaaliista tuli tällä kertaa kuitenkin katiskoilla kevään kutupyynnistä. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Kortteisella vuonna 2014. Pyydystä Pyynti- Kirjo- Ahven Hauki PYYDYS käyttäneitä ponnistus lohi Yht. (lkm) (pkk) kg kg kg kg verkot 1 12-14 0,8 15 katiska 1 41 36 58-94 Yhteensä 36 72 1 109 Osuus % 33 66 1 100 Hauen verkkokalastuksen yksikkösaaliit ovat olleet Kortteisella melko hyviä. Heilahtelu on ollut kuitenkin melko voimakasta mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta riippuen. Vuonna 2014 verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat hauenkin osalta pieniä, koska kalastus ajoittui yksinomaan sydäntalveen eikä kutuaikaista pyyntiä harjoitettu kirjanpitokalastuksen puitteissa lainkaan.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Keväinen verkkokalastus on aiempina vuosina osoittautunut usein virtaamien voimistumisen ja verkkojen likaantumisen myötä vaikeaksi. Samoista syistä myöskään kesäaikaista verkkopyyntiä ei ole Kortteisella juurikaan harjoitettu. (Kuva 5.) Myös katiskapyynnin yksikkösaaliita voidaan pitää kohtuullisina, vaikka pyynti onkin keskittynyt kevään kutuaikaan ja kesäiset saaliit olisivat mahdollisesti pienempiä. Hauen osalta katiskasaaliit ovat viimeisen kolmen vuoden ajan pysytelleet varsin tasaisina ja ahvenen osalta jopa jonkin verran parantuneet. Myös katiskasaaliisiin vaikuttaa voimakkaasti pyynnin kulloinenkin ajoittuminen ja kutupyynnin onnistuminen mm. jääolosuhteet huomioiden. Saaliit ovat kuitenkin kokonaisuudessaan virkistys- ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävällä tasolla. (Kuva 5.) 11 g, hauki 3500 Pyydysyksikkösaaliit, verkkokalastus hauki made g, made 250 g 1800 Pyydysyksikkösaaliit, katiskapyynti hauki ahven 3000 2500 2000 200 150 1600 1400 1200 1000 1500 1000 500 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 vuosi 2010 2011 2012 2013 2014 100 50 0 800 600 400 200 0 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi Kuva 5. Kortteisen kirjanpitokalastajien pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) verkko- ja katiskakalastuksen ja tärkeimpien saalislajien osalta 2004-2014. Vuoden 2011 Nordic verkkokoekalastusten mukaan pienikokoinen särki oli Kortteisen runsain saalislaji. Kirjanpitokalastaja ei kuitenkaan ilmoittanut särkisaalista lainkaan, mikä johtunee osaltaan hänen käyttämiensä verkkopyydysten harvuudesta ja osaltaan siitä, että särki ei kuulu kalastajan kohdelajeihin ja esim. vapautetaan katiskoista ilman punnitusta. Verkkokoekalastukset Nordic verkoilla myös usein aliarvioivat hauen osuutta, mikä näkyy myös osaltaan tuloksia vertailtaessa. (Wennman & Aronsuu 2011.) Kortteisen nykyisen säännöstelykäytännön on arvioitu suosivan kevätkutuisia kalalajeja, mihin voivat osaltaan viitata myös yhteistarkkailun puitteissa havaitut varsin kohtuulliset hauki- ja ahvensaaliit. Syyskutuisten lajien kannalta tilanne on ongelmallisempi, joskin myös vedenlaatu ja muut tekijät kuten lisääntymisalueiden puute vaikuttavat näiden lajien menestymiseen. Kortteisen turvepohjaisilta rannoilta puristuu todennäköisesti jääpeitteen alta runsasravinteista vettä, joka vaikuttaa edelleen alapuolisen Lamujoen veden ravinnetasoihin. (Martinmäki ym. 2008.) 4.1.4 Uljua Uljuan tekojärveltä saatiin vuoteen 2011 asti kirjanpitotiedot kahdelta kalastajalta. Toinen kalastajista kuitenkin lopetti ikäännyttyään ja järvellä toimii edelleen vain yksi kalastaja. Hänen kalastuksensa oli vuonna 2014 talviaikaista (tammi-helmikuu) verkkopyyntiä ja avovesikauden katiskakalastusta. Verkkosaalis oli pääasiassa haukea, madetta ja ahventa ja katiskasaalis kokonaisuudessaan haukea ja ahventa. Reilut kolme neljäsosaa kalastajan kokonaissaaliista tuli tällä kertaa verkoilla. (Taulukko 4)

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 4. Kirjanpitokalastajan saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Uljuan tekoaltaalla vuonna 2014. Pyydystä Pyynti- PYYDYS käyttäneitä ponnistus Ahven Särki Hauki Made Lahna Yht. lkm pkk kg kg kg kg kg kg verkot 1 30 15 1 44 27 1 87 katiska 1 45 11-14 - - 25 Yhteensä 25 1 58 27 1 112 Osuus % 23 1 51 24 1 100 12 Kalastajan verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat tärkeimpien saalislajien osalta aiempaan tarkasteluhistoriaan nähden varsin hyviä. Hauen yksikkösaalis kolminkertaistui edellisvuoteen nähden ja oli nyt jo lähes 1,5 kg pyydyskokukertaa kohden. Mateen ja ahvenen verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat 11 viime vuoden tarkastelukauden parhaita. Saaliit perustuvat yksittäisen kalastajan ilmoittamiin tuloksiin ja suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin, mikä osaltaan lisää yksikkösaaliiden vaihtelua ja vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Uljuan vedenkorkeus oli vuodenvaihteessa 2013-2014 poikkeuksellisen korkea ja ns. kevätkuoppaa alettiin tekemään heti vuodenvaihteen jälkeen pahimman tulvahuipun taituttua. Kalastajan verkkosaaliit ajoittuivat Uljuan voimakkaasti laskussa olleeseen vedenpintaan. Verkkokalastuksen lahnasaaliit ovat olleet viime vuosina pieniä, johtuen oletettavasti lähinnä kalastuksen kohdentumisesta muihin saalislajeihin. Verkkokalastuksen yksikkösaaliista poiketen ahvenen katiskapyynnin yksikkösaalis laski viime vuonna 250 gramman tuntumaan yhden katiskan kokukertaa kohden. Kalastaja pyysi katiskoilla käytännössä läpi koko kesän ja heikot saaliit saattoivat osin johtua helteisistä säistä, korkeiksi nousseista veden lämpötiloista ja edelleen mahdollisesti ahventen hakeutumisesta muualle tavanomaisilta kesäaikaisilta elinalueiltaan. (Kuva 6) g 1750 Pyydysyksikkösaaliit, verkot hauki, verkot made, verkot ahven, verkot lahna, verkot ahven, katiska 1500 1250 1000 750 500 250 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi Kuva 6. Uljuan kirjanpitokalastajien pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) kalalajeittain ja pyydyksittäin 2004-2014. Uljuaan ei suoraan vaikuta merkittäviä pistekuormittajia, vaan järveen kohdistuva kuormitus muodostuu jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta, sekä haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Järven tilaan ja kalastukseen vaikuttaa

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu voimakkaasti myös säännöstely. Uljuan lyhytaikaissäännöstely loppui helmikuussa 2005, mikä vaikuttaa osaltaan lähinnä alapuolisen vesireitin tilaan. Uljuan saaliit ovat tarkastelujaksolla olleet kohtalaisen tasaisia eikä järven kalastossa ole tapahtunut reilun 20 vuoden tarkastelujaksolla suuria muutoksia. Järvellä on havaittu säännöllisesti kerrostuneisuuskausien lopuilla happiongelmia, mistä syystä sisäinen kuormitus voi ylläpitää järven ravinnetasoja vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi. 13 4.1.5 Nahkiaisen pyynti Nahkiaisen pyynnistä on vuodesta 2004 saakka saatu tietoja yhdeltä kalastajalta, jonka pyyntialuetta on Piispanvirran alue Siikajoen kirkonkylän kohdalla. Vuonna 2008 alueelle värvättiin toinen nahkiaisenpyytäjä, mutta hän toimi kirjanpitäjänä vain vuoden. Vuoden 2013 alussa Siikajoelle värvättiin yksi pyytäjä lisää Pöyryn alapuolelle. Siikajoen taajaman seutuvilla toimiva nahkiaisenpyytäjä on tyypillisesti aloittanut pyynnin heti rauhoitusajan loputtua elokuun puolessa välissä ja jatkanut sitä lokakuun lopulle. Vuonna 2014 hänellä oli pyynnissä samanaikaisesti enimmillään 43 mertaa, kun sallittu enimmäismäärä on 45 mertaa. Keskimäärin nyt oli käytössä noin 40 mertaa ja pyytäjän mertamäärä onkin selvästi kasvanut viime vuosina. Pöyryn alapuolella toimivan nahkiaisenpyytäjän pyynti oli vuonna 2014 edellisvuoden tapaan vähäistä. Kalastaja aloitti pyynnin elokuun puolivälissä ja jatkoi sitä hieman reilun kuukauden syyskuun loppupuolelle. Käytössään hänellä oli vain kolme mertaa, jotka olivat kaikki jatkuvasti pyynnissä. Pyydysyksikkösaalis, eli keskimääräinen nahkiaismäärä koettua mertaa kohden oli nyt 1,28 nahkiaista, eli hieman edellisvuotta parempi, mutta silti edelleen selvästi esim. vuosia 2008-2012 heikompi 1980-luvusta puhumattakaan (kuva 7). Nahkiaisten nousuun ja pyynnin onnistumiseen vaikuttavat ratkaisevasti joen virtaamat ja mm. veden lämpötila. Vuoden 2014 virtaamat Siikajoessa olivat pääosan nahkiaispyyntiajasta pieniä ja nousivat merkittävästi vasta aivan pyynnin lopulla lokakuun lopussa. Pyytäjät eivät tällä kertaa kommentoineet pyynnin onnistumista yksityiskohtaisemmin. 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Nahkiaisen mertapyynnin yksikkösaalis jokisuulla (kpl/pkk) 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 Kuva 7. Nahkiaisen pyydyskokukertakohtainen saalis (kpl/pkk) vuosina 1979-2014 (pylväät) ja kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (pallot) Siikajoen kirjanpitokalastuksessa.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Siikajoen tärkein pyyntialue on pituudeltaan noin kolmisen kilometriä jokisuulla. Alueella on kaikkiaan noin parisenkymmentä pyytäjää ja heidän saaliinsa kattaa arviolta noin 90 % joen kokonaissaaliista. Saalismäärä oli vuonna 2010 noin 60 000 nahkiaista kun esim. vielä vuonna 1990 saalis oli noin 210 000 kpl. Nahkiaissaaliiden vähentyminen vuosikymmenten saatossa johtuu paitsi pyynnin vähenemisestä myös todellisista nahkiaiskantojen muutoksista. Yleistäen jokiin nouseviin nahkiaiskantoihin vaikuttavat samat tekijät kuin vaelluskalakantoihin. Pitkällä aikavälillä jokien patoamiset ja muut vesistöjärjestelyt kuten perkaukset ja säännöstely ovat vaikuttaneet voimakkaasti jokien nahkiaistuotantomääriin. Nahkiainen ei ole samalla tavoin kotijokiuskollinen kuin vaikkapa lohi, eli ne voivat valikoida lisääntymisjokensa esim. virtaamatilanteen mukaan riippumatta siitä, missä ovat itse toukkavaiheensa viettäneet. Siten myös Siikajokeen kudulle nousevien nahkiaisten määrä ja nahkiaissaaliit riippuvat yleisemmästä nahkiaiskantojen tilasta. Vuosi 2010 oli virtaamatilanteen osalta nahkiaisten nousun aikaan Siikajoella usean heikomman vuoden jälkeen varsin hyvä, mikä näkyi välittömästi myös saalismäärissä. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppuminen voi vaikuttaa positiivisesti myös nahkiaistuotantoon, sillä lyhytaikaissäännöstelyn on todettu heikentävän toukkien elinalueiden laatua. Voimakkaiden virtaamavaihteluiden on ajateltu huuhtovan nahkiaisen mädin ja pienet toukat mennessään. Lisäksi tasaisemmat virtaamat myös houkuttelevat nahkiaisia nousemaan. Toisaalta nahkiaisten merkittävää nousua Pöyryn voimalaitoksen yläpuolelle ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu; ainakaan vanhan kalatien osalta tätä ei ole havaittu. Säännöstelykäytännön muutos mahdollisti joka tapauksessa kalataloudellisten kunnostusten aloittamisen, mikä osaltaan palvelee myös nahkiaisen etuja. Laji kutee koski- ja niva-alueiden sorapohjille ja toukat laskeutuvat pehmeäpohjaisille suvantoalueille vasta myöhemmin kuoritumisensa jälkeen. Siten soraikkoja peittävä mätimunien hapensaantia heikentävä pohjalle laskeutuva aines vaikuttaa myös nahkiaisen mätimunien selviytymiseen samalla tavoin kuin esim. taimenen ja harjuksenkin kohdalla. Siikajoella vesi on humuksista ja alueella on runsaasti mm. turvetuotantoa, jonka merkittävimpiä kuormitteita on juuri kiintoaine. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) Nahkiaistoukat ovat herkkiä mm. veden ph:n muutoksille. Matalien ph-arvojen, etenkin yhdistettynä korkeisiin rautapitoisuuksiin, on havaittu olevan haitallisia näille ns. likomadoille. Siikajoen vedessä on humusvesille tyypillisesti runsaasti myös rautaa. Lisäksi alueella on havaittu melko säännöllisesti ns. alunailmiötä, eli runsaasti sulfidia sisältävien alunamaiden kuivattamisesta johtuvaa veden voimakasta happamoitumista. Mm. vuodet 2002-2004 ja 2006 olivat tältä osin ongelmallisia ja veden laadun tarkkailun mukaan myös Siikajoen pääuoman ph-arvot ovat ajoittain laskeneet alas (jopa alle 5,5) myös em. vuosien jälkeen. Tämän tekijän pidemmän aikavälin merkitystä nahkiaissaaliisiin on vaikea arvioida, etenkään kun laji ei ole kutujokiuskollinen. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) 14 4.2 SÄHKÖKOEKALASTUKSET Vuoden 2014 sähkökoekalastukset suoritettiin 21.-31.7. välisenä aikana, jolloin virtaamat olivat niin Lamu-, kuin Siikajoenkin koealoilla tavanomaista pienempiä ja vesi lämmintä, paikoin jopa yli 25 ºC. Pienempien sivu-uomien sähkökalastukset toteutetaan nykyisellä ohjelmakaudella vain kerran, vuonna 2017. Lamujoen kalastukset toteutettiin edellisten koekalastuskertojen tapaan akkukäyttöisellä Hans Grassl IG200/2 laitteistolla. Laitteistoa käytettiin pääosin 650-800 voltin jännitteellä ja noin 40 Hz taajuudella. Teho oli maksimissaan 10 kw/pulssi. Siikajoen pääuoman koealoilla päädyttiin vesistön kokoluokka huomioiden käyttämään myös aggregaattilaitteistoa, jonka säädöt pyrittiin pitämään vertailukelpoisina Lamujoella käytetyn laitteiston säätöjen kanssa. Kukin koeala kalastettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kahteen kertaan.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Koekalastukset toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti hyödyntäen mm. Bohlinin ym. (1989) ja Olinin ym. (2014) esittämiä menettelytapoja. Koealat kalastettiin alhaalta ylöspäin edeten ja kalastuskertojen välillä pidettiin vähintään 15 minuutin tauot. Saaliin keräilyyn käytetyn haavin havaksen solmuväli oli 5 mm. Kalastusten yhteydessä ei vakiintuneen käytännön mukaisesti käytetty sulkuverkkoja. Anodirengas oli molemmissa käytetyissä laitteistoissa varustettu jäykällä hyttysverkolla 0-vuotiaiden ja muiden pienikokoisten kalojen keräilyn helpottamiseksi. Mittausten jälkeen kalat kerättiin saaviin, josta ne kalastusten jälkeen palautettiin koealalle. Kalastusten yhteydessä koealat mitattiin ja valokuvattiin ja lisäksi arvioitiin erilaisia koealaa kuvaavia ominaisuuksia, kuten veden sameutta ja korkeutta, virrannopeutta, syvyyttä, ranta-alueen tyyppiä ja varjostusta, pohjakasvillisuutta ja materiaalia, sekä kerrostumia. Koealojen kohdekuvaukset valokuvineen on esitetty liitteessä 2, ja kalastusten tulokset liitteessä 3. Kalastukset saaliineen on kirjattu ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin, jota kautta on tulostettu myös koealakohtaiset tulokset. Tulokset esitetään tarkkailuohjelman mukaisesti ilman laskennallisia korjauskertoimia (pyydystettävyysarvoja). Vuonna 2014 kalastettuja koealoja oli ohjelman mukaisesti yhteensä 15, joista viisi sijaitsi Lamujoella (S1-S5) ja kymmenen Siikajoen pääuomalla (S6-S15). Pääuomien koealat on pidetty jo useampina tarkkailukausina pääosin samoina. Siika- ja Lamujoella on tehty sähkökoekalastuksia aiemmin mm. vuosina 1978, 1983, 1988, 1993, 2000, 2002, 2005, 2009 ja 2011 (PSV 1979, 1984, 1989, 1991 ja 1994, Taskila 2001a ja 2003, Salo 2006, Salo & Paksuniemi 2010, Salo 2012). Vuoden 1978 kalastukset tehtiin akkukäyttöisellä laitteella eivätkä tulokset ole täysin vertailukelpoisia tämän jälkeisiin tuloksiin. Vuodesta 2009 lähtien käytössä ovat jälleen olleet uudenaikaisemmat akkukäyttöiset kalastusvälineet, joskin vuonna 2014 kalastettiin sekä akkukäyttöisillä että aggregaattivälineillä. Tarkkailua toteuttava konsultti vaihtui vuonna 2005 ja sen myötä myös kalastukset toteuttanut työryhmä on muuttunut. Vuosien 2000 2009 tulokset ovat kahden kalastuskerran laskennallisesti korjaamattomia tuloksia ja aiemmat ovat kolmen kalastuskerran lajikohtaisilla pyydystettävyysarvoilla korjattuja tuloksia. Vuonna 2011 Siikajoen pääuoman ja osa Lamujoen koealoista kalastettiin kolmeen kertaan ja tulokset esitettiin laskennallisesti korjaamattomina. Vuonna 2014 kaikki Lamujoen ja Siikajoen pääuoman koealat kalastettiin vain kahteen kertaan ja tulokset esitetään tässä raportissa edelleen laskennallisesti korjaamattomina. Vuosien 2000-2009 kalastuskertojen tuloksien mukaiset tiheydet ovat kalastuskertojen määrästä ja laskentatapojen eroista johtuen oletettavasti jonkin verran todellista pienempiä. Tämä ilmenee etenkin pohjakalojen eli kivennuoliaisen, kivisimpun ja mateen, sekä myös mudun kohdalla. Muiden lajien osalta erot kahden tai kolmen kalastuskerran tuloksissa ovat keskimäärin selvästi pienempiä. 15 4.2.1 Lamujoki Kesän 2014 sähkökoekalastuksia värittivät niin Lamu- kuin Siikajoellakin pienet virtaamat ja lämpimät vedet. Näillä oli oletettavasti omat vaikutuksensa myös koekalastussaaliisiin; paikoin harjukset ja taimenet olivat saattaneet siirtyä syvempiin suvantopaikkoihin kun taas pienet virtaamat mahdollistivat särkikalojen, ahventen ja muiden vähemmän vuolailla koskialueilla viihtyvien lajien liikkumisen koealoilla. Lamujoen koekalastukset ajoittuivat heinäkuun 21. ja 22. päivälle, jolloin Jylhänrannan virtaamamittauspisteen mukaiset virtaamat olivat vain 1,2 m 3 /s luokkaa. Virtaamat olivat paikalla alhaisia lähes koko kesän ja alle 5 m 3 /s tasolla aina kesäkuun lopulta (20.6.) lokakuun alkupuolelle (10.10.) saakka. Kahdelta virtaussuunnassa ylimmältä Lamujoen koealalta (Pyhäntä ja Käärmeojan alapuoli) ei tehty vuoden 2014 koekalastusten yhteydessä havaintoja harjuksista tai taimenista. Piippolan koealalta saatiin yksittäinen 0+ -ikäluokan harjus ja vanhempi taimen (n. 24 cm), Leskelän Myllykoskelta niin ikään yksittäinen 0+ -harjus ja Pulkkilan Pappilankoskelta kolme harjusta, joista kaksi edusti

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 0+ -ikäluokkaa ja yksi oli tätä vanhempi (n. 18 cm). Pyhännän koealalta ei ole tavattu kumpaakaan lajia vuoden 2009 jälkeen eikä Käärmeojan alapuoliselta koealalta vuoden 2002 jälkeen. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Pyhännän osalta kahden viimeisimmän kalastuskerran olosuhteet ovat poikenneet normaalitilanteesta, tosin vastakkaisista syistä. Vuonna 2011 virtaamat olivat selvästi tavanomaista voimakkaampia ja vuonna 2014 kohdealue oli poikkeuksellisen vähävetinen. Molemmissa tapauksissa harjukset ja taimenet ja etenkin näiden pienpoikaset olivat saattaneet hakeutua suvantoalueille. Vuonna 2014 havaittiin lisäksi pohjakasvillisuuden selvästi lisääntyneen koealalla eikä paljasta pohjaa ollut enää juurikaan nähtävissä. Koealalla on suurempia kiviä hyvin harvassa, minkä vuoksi lisääntynyt pohjakasvillisuus vaikutti silmämääräisesti vähentäneen merkittävästi pienemmille kaloille soveltuvia suojapaikkoja peittäessään pitkillä kasvustoillaan pienempien kivien taakse muodostuvat pienialaiset, pyörteiset suojapaikat. Jäiden lähtö ei ole ilmeisesti viime vuosina puhdistanut jokea aiempaan tapaan. Käärmeojan alapuolinen koeala on pohjanlaadultaan varsin monotoninen ja rännimäisenä uomankohtana erityisen altis vesitilanteen vaihteluille. Vedenkorkeuden ero vuoden 2011 koekalastusten aikana vallinneeseen tilanteeseen oli vuonna 2014 karkeasti noin puoli metriä. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Piippolan koealan harjustiheys oli vuosina 2000-2009 varsin hyvä (7,0-11,0 yks./100 m 2 ), mutta tämän jälkeisillä kahdella kalastuskerralla tiheydet ovat jääneet yksittäisten saaliskalojen pohjalta arvioiden vähäisiksi. Vuosina 2002 ja 2014 on lisäksi saatu yksittäiset taimenet ja vuonna 2009 kaikkiaan kahdeksan taimenta, jotka olivat kaikki 0+ -ikäluokkaa. Vuonna 2011 koeala päästiin Pyhännän koealasta poiketen kalastamaan suhteellisen normaalissa virtaamatilanteessa, vuonna 2014 virtaamat olivat Piippolassakin koekalastusten aikaan vähäiset. Kalastusten perusteella etenkin harjuskanta on ainakin kohdekosken alueella viime vuosina taantunut, vaikka täysin luotettavasti tätä ei voida mm. virtaamatilanteet huomioiden sanoa. Koeala on pohjanlaadultaan Pyhännän koealaa monipuolisempi, joten runsas pohjakasvillisuus ei samalla tavoin peitä koskikalojen suojapaikkoja. Sekä harjusta, että taimenta esiintyy edelleen alueella, mikä voi suotuisissa olosuhteissa johtaa myös tiheyksien nopeaan kasvuun. Sekä Pyhännän, että Piippolan koealoilta saatiin sähkökalastusten yhteydessä muutamia rapuja, joten rapurutto ei ole vielä tuhonnut koko Lamujoen rapukantaa. Vuoden 2011 kalastuksissa rapuja saatiin runsaasti vielä Leskelän koealaltakin. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Leskelän Myllykosken koealalta ei vuoden 2011 kovien virtaamien aikaan tehtyjen koekalastusten yhteydessä tavattu lainkaan harjuksia tai taimenia. Muina koekalastusvuosina koealalta on saatu yksittäisiä harjuksia ja vuosina 2005 ja 2009 myös muutamia taimenia. Taimenta esiintyy edelleen alueella, mutta vuosien 2011 ja 2014 poikkeavilla virtaamatilanteilla voi olla oma vaikutuksensa lajien puuttumisessa koekalastussaaliista. Paikallisten mukaan rapurutto oli kesällä 2014 etenemässä Leskelän kohdilla, eikä Myllykoskelta tai virtaussuunnassa tämän alapuolilta koealoilta enää tavattukaan rapuja. Pulkkilan Pappilankosken koealan harjustiheydet ovat säilyneet varsin tasaisen pieninä aina 1980-1990 lukujen taitteesta lähtien ja lisäksi on ajoittain saatu yksittäisiä taimenia. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Lamujoen koekalastusten taimensaaliit ovat tarkkailuhistorian aikana korreloineet varsin hyvin istutusmäärien kanssa, eikä lajin luonnonpoikastuotannosta voida koekalastustulosten perusteella tehdä suoria, luotettavia johtopäätöksiä. Harjus- ja taimenkannat ovat Lamujoella kuitenkin selvästi heikentyneet 1980 luvun alkuvuosien jälkeen, joskin molempia lajeja edelleen joella tavataan ja paikoin niillä on myös virkistyskalastuksellista arvoa. Metsä- ja maatalouden toimista, sekä turvetuotannosta huolimatta harjus ja mahdollisesti taimenkin edelleen myös lisääntyvät luontaisesti ainakin paikoin pääuoman alueella. Lamujoki on yläosiaan lukuun ottamatta etenkin fosforin osalta rehevä jokivesistö, joka on myös säännöstelyn alaisena. Nämä seikat huomioiden joen nykyistä kalakantaa ja häviämässä olevaa rapukantaakin voidaan pitää alueellisesti kohtalaisina, joskin niillä 16

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu on lähinnä virkistyksellistä arvoa. Siikajoella toteutetut kalataloudelliset kunnostukset voivat osaltaan vaikuttaa myös Lamujoen kalastoon ainakin sen alaosilla. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Vuoden 2014 kalastusten mukaiset kivisimpputiheydet olivat kaikilla Lamujoen koealoilla kohtalaisia, joskaan aiempina vuosina käytännössä kaikilla koealoilla ajoittain havaittuihin erittäin korkeisiin tiheyksiin ei tällä kertaa päästy. Kivisimppu on etenkin veden happipitoisuuden suhteen varsin vaativa laji, joten matalat vedenkorkeudet ja pienet virtaamat, sekä korkeat veden lämpötilat saattoivat vaikuttaa lajin tiheyksiin. Kivisimppu on myös ns. paikkalaji, joka on varsin tarkka oman reviirinsä suhteen. Matalat vedenkorkeudet saattoivat osaltaan lisätä lajinsisäistä kilpailua ja ajaa kivisimppuyksilöitä myös siirtymään poikkeuksellisesti muualle jokialueelle. Aiempien vuosien (esim. 2009 ja 2011) hyvinkin korkeiden kivisimpputiheyksien vaikutuksilla havaittuihin taimen- ja harjustiheyksiin voidaan myös spekuloida. Kivisimpun tiedetään olevan varsin aggressiivinen oman elinpaikkansa puolustaja ja toisaalta kilpailevan samoista ravintovaroista ja suojapaikoista ainakin lohen ja taimenen pienpoikasten kanssa. Laji käyttää myös muiden kalalajien mätiä ravinnokseen, vaikka toimii toisaalta myös taimenen ja harjuksenkin ravintolajina. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Kivisimppu- ja lohikalatiheyksien yhteyttä voidaan tarkastella alla esitettyjen kuvaajien pohjalta. Pyhännän, Piippolan ja Leskelän koealoilla kivisimpputiheyksien voimakasta kasvua noin vuoden 2005 tietämillä näyttäisi seuranneen harjus- ja taimentiheyksien lasku. Myös simpputiheydet näyttäisivät kuitenkin kääntyneen vuoden 2009 jälkeen laskuun. Parin viimeisimmän koekalastuskerran tuloksiin ovat kuitenkin vaikuttaneet voimakkaasti myös normaalitilanteesta poikenneet virtaamat, eivätkä tulokset muutenkaan, esim. työryhmissä ja käytetyissä sähkökalastusvälineissä tapahtuneiden muutosten vuoksi, ole täysin vertailtavissa. Kivisimpputiheyksiin vaikuttavat kuitenkin samat ympäristöolosuhteissa tapahtuvat muutokset kuin muidenkin lajien tiheyksiin, jolloin koekalastusten mukaisia saaliita ja lajisuhteita tulee tarkastella kokonaisuuksina. Yksittäisen lajin kantojen ja tiheyksien kehitys voi paljastaa syitä myös muiden lajien kantojen tilojen taustoista. (Kuva 8.) 17 yks./100 m 2, kivisimppu 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Pyhäntä kivisimppu harjus & taimen 1978 1983 1988 1993 2000 2002 2005 2009 2011 2014 14 12 10 8 6 4 2 0 yks./100 m 2, harjus & taimen yks./100 m 2, kivisimppu 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Piippola kivisimppu harjus & taimen 1978 1983 1988 1993 2000 2002 2005 2009 2011 2014 30 27 24 21 18 15 12 9 6 3 0 yks./100 m 2, harjus & taimen yks./100 m 2, kivisimppu 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Leskelä kivisimppu harjus & taimen 2000 2002 2005 2009 2011 2014 8 7 6 5 4 3 2 1 0 yks./100 m 2, harjus & taimen yks./100 m 2, kivisimppu 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Pulkkila kivisimppu harjus & taimen 1983 1988 1993 2000 2002 2005 2009 2011 2014 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 yks./100 m 2, harjus & taimen Kuva 8. Kivisimpun, sekä harjuksen ja taimenen sähkökoekalastuksien mukaisten tiheyksien kehitys Lamujoen Pyhännän, Piippolan, Leskelän ja Pulkkilan koealoilla. (tummempi kuvaaja kivisimppu, vaaleampi yhdistetty harjus ja taimen)

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Kivisimpun lisäksi Lamujoen koealoilta tavattiin pohjakaloista kivennuoliaista ja madetta, joiden molempien tiheydet olivat melko maltillisia. Pyhännän koealalta kivennuoliaiset puuttuivat vuosina 1993-2009, mutta laji näyttäisi palautuneen alueelle tämän jälkeen. Ahven, salakka ja etenkin särki olivat todennäköisesti vallinneen virtaamatilanteen vuoksi yleisiä saaliita. Särki ei tyypillisesti kuulu koskilajistoon, mutta koekalastusten aikaan virtaamat olivat selvästi tavanomaista pienempiä mahdollistaen em. lajien liikkumisen myös koealoilla. Käärmeojan alapuoliselta koealalta saatiin myös seipeiksi määritettyjä särkikaloja, joskaan näiden 0+ -ikäluokan kalojen määritys ei ole 100 % varma. Lamujoelta ei ole aiempien sähkökalastusten yhteydessä tavattu seipejä, mutta toisaalta kalat eivät varmuudella olleet myöskään särkiä eivätkä salakoita, joita joelta on aiemminkin saatu. Myös yksittäisiä haukia saatiin useammilta koealoilta ja vallinneet virtaamatilanteet vaikuttivat varmasti osaltaan myös tähän. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Mutuja ja pikkunahkiaisia saatiin vuonna 2014 vain kahdelta ylimmältä Lamujoen koealalta Pyhännältä ja Käärmeojan alapuolelta. Molemmat lajit ovat elinolosuhteidensa suhteen melko vaativia, joten niiden esiintyminen etenkin latvavesillä on tavallisempaa kuin vesireiteillä alempana. Mudun elinympäristövaatimukset ovat osin samankaltaiset kuin harjuksella, joten on mahdollista, että mutu on näillä koealoilla vallannut harjukselta vapautunutta elintilaa. Kummaltakaan koealalta ei saatu ainoatakaan harjusta. Pikkunahkiaisen esiintyminen on riippuvaista soveltuvan pohjamateriaalin olemassaolosta ja molemmilla ylimmistä kahdesta koealasta löytyy lajille soveliasta hiekkapohjaa. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3, Koli 1998, Huusko ym. 2003.) Taulukko 5. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Lamujoella v. 2014. Pyhäntä Käärmeojan alap. Piippola Leskelä Pulkkila ka. harjus 0,00 0,00 0,43 0,45 1,25 0,43 taimen 0,00 0,00 0,43 0,00 0,00 0,09 särki 2,18 3,89 53,88 7,59 12,92 16,09 kivisimppu 14,55 7,35 12,93 4,91 6,25 9,20 ahven 0,00 6,03 0,00 6,70 17,08 5,96 mutu 10,18 7,35 0,00 0,00 0,00 3,51 kivennuoliainen 0,73 0,00 3,88 2,62 0,42 1,54 pikkunahkiainen 2,18 1,73 0,00 0,00 0,00 0,78 made 0,00 0,87 1,72 0,00 0,00 0,52 seipi 0,00 1,30 0,00 0,00 0,00 0,26 hauki 0,36 0,43 0,00 0,00 0,42 0,24 salakka 0,00 0,43 0,00 0,00 0,00 0,09 18

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 6. Sähkökalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Lamujoella vuosina 1978 2014. Tulokset vuosina 1978 1993 pyydystettävyysarvojen (p) mukaan korjattuja ja vuosina 2000 2014 laskennallisesti korjaamattomia tuloksia. Pyhäntä Käärmeojan alap. -78-83 -88-93 -00-02 -05-09 -11-14 -00-02 -05-09 -11-14 harjus * 7,4 0,6 2,3 0,7 2,0 2,5 1,6 0 0 3,2 1,2 0 0 0 0 taimen 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1,2 0 0 0 0 ahven 0 0 1,8 0,4 1,3 4,4 0 0 0 0 0 0 1,5 22,1 0 3,0 hauki 0 1,0 0 0 0 0 0 0 0,2 0,4 0 1,8 0 1,4 0 0,4 kiiski 0 0 0 0,3 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 kivenn. 0 21,7 2,0 0 0 0 0 0 0,2 0,7 0,8 0,6 0 1,4 0 0 kivis. 0 7,2 2,5 5,5 2,0 13,1 13,1 41,7 36,3 14,6 0,8 3,7 2,2 25,0 4,1 7,4 made 0 1,0 0 0,4 0 1,0 0,7 0 0,2 0 3,2 2,5 0,7 1,4 0,8 0,9 mutu 0 0 0 0 0 0 0 1,6 12,3 10,2 0 0,6 0 1,4 0 7,4 pikkunahk. 0 0 0 0 0 0 0 0 0,5 2,2 0 0 0 0 0 1,7 salakka 0 0 0 0,4 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0,4 seipi 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1,3 särki 0 14,9 5,6 7,2 3,0 0,3 1,5 0,3 0 2,2 0,8 1,2 2,9 3,6 0 3,9 * useita kymmeniä/aari, kvalitatiivinen pyynti Piippola Leskelä -78-83 -88-93 -00-02 -05-09 -11-14 -00-02 -05-09 -11-14 harjus 22,6 0,8 0 3,3 7,9 7,0 9,7 11,0 0,5 0,4 0,8 1,2 1,0 1,1 0 0,5 taimen 0 0 0 0 0 0,5 0 3,8 0 0,4 0 0 2,3 0,7 0 0 ahven 0 0 0,5 0 0 0 0 0 2,0 0 4,1 3,6 10,5 7,9 3,3 6,7 hauki 0 0 0 0 0 0 0 0,5 0 0 0 0 0,3 0 0 0 kivenn. 93,5 51,0 9,6 2,9 3,6 3,8 4,1 3,4 10,5 3,9 2,1 1,6 6,6 2,5 0,8 2,7 kivis. 44,0 25,7 8,9 24,8 10,8 27,6 64,8 116,8 86,7 12,9 5,7 7,2 25,3 70,6 50,8 4,9 made 9,5 13,4 9,4 6,1 0 1,1 0 1,0 0 1,7 0 0 0 0,4 0 0 mutu 1,6 2,2 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 pikkunahk. 0 0 0 0 0 0 0 0 1,0 0 0 0 0 0 0 0 salakka 0 0 0 0 0 0 1,6 0 0 0 1,2 0 0 0 0 0 särki 15,6 60,6 79,3 12,7 26,4 3,2 53,9 16,8 2,0 53,9 17,6 13,6 11,5 1,8 0 7,6 Pulkkila -83-88 -93-00 -02-05 -09-11 -14 harjus 8,4 0,5 0,9 0,4 0,7 0,8 0,5 0 1,3 taimen 0 0 0 0,2 0,5 * 0 0,5 0 ahven 11,4 8,3 3,6 19,1 9,1 5,6 3,7 2,3 17,1 hauki 0 0 0,3 0 0 0,3 0 0 0,4 kivenn. 50,5 6,6 2,2 2,1 3,4 2,4 0,3 0 0,4 kivis. 50,8 21,5 54,8 11,7 12,1 21,7 2,2 28,6 6,3 made 5,3 1,0 0,4 0 0,3 0 0 0 0 mutu 16,9 0 0 0 0 0 0 0 0 salakka * 1,5 0 0 0 0,5 0 0 0 särki 98,8 68,1 28,5 17,8 25,2 8,5 0,3 0 12,9 * koealan ulkopuolelta 19

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Suomessa esiintyvät kalalajit ovat suhteellisen pitkäikäisiä ja ne soveltuvat siksi hyvin pitkäkestoisen kuormituksen indikaattoreiksi. Kalat ovat pääsääntöisesti ravintoketjun yläpäässä, jolloin muutokset lajistossa ja lajien välisissä suhteissa antavat informaatiota myös muista vesistön laatutekijöistä ja niiden muutoksista. Kalaston tilan arviointi on yhtensä osatekijänä mukana pintavesien ekologisen tilan arvioinnissa. Kalaston tilan arviointi perustuu tässä yhteydessä viiden kalastomuuttujan perusteella laskettavaan jokikalaindeksiin (FiFI). Nämä muuttujat ovat lajilukumäärä, herkkien kalalajien osuus, kestävien kalalajien osuus, särkikalaryhmän tiheys sekä lohen ja taimenen 0+ - ikäisten poikasten tiheys. Kullekin edellä mainituista kalamuuttujista lasketaan oma arvonsa, joiden keskiarvo varsinainen kalaindeksi on. Kalaindeksiarvo voidaan edelleen skaalata ekologisessa tilaluokituksessa käytettäväksi ELS-arvoksi. Tarkemmat laskentaperusteet löytyvät mm. Vehasen ym. 2006 julkaisusta. Alla taulukossa 7 on koeluontoisesti esitetty vuosien 1978-2014 Lamujoen koealojen koekalastusten tuloksista lasketut jokikalaindeksiarvot ja niistä skaalatut ELS-arvot. (Aroviita ym. 2012, Vehanen ym. 2006.) Indeksiarvot ovat lähinnä suuntaa antavia, koska eri vuosien välillä on eroja mm. kalastuskertojen määrissä, tulosten laskennassa (laskennallisesti korjatut ja korjaamattomat tiheydet), sekä sähkökalastustyöryhmissä ja laitteistoissa. Vanhempien tulosten osalta ei myöskään voida eritellä lohen ja taimenen 0+ -ikäluokan kaloja tätä vanhemmista yksilöistä. Tästä syystä myös tuoreempien vuosien laskennassa on käytetty lajien kokonaissaalismääriä. 20

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 7. Lamujoen vuosien 1978-2014 koekalastustuloksista lasketut kalamuuttujien arvot ja niistä edelleen johdetut jokikalaindeksiarvot ja ELS-arvot. Pyhäntä särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 1978 0,95 0,87 1,00 0,11 0,66 0,72 0,77 1983 0,21 0,49 0,33 0,11 0,76 0,38 0,41 1988 0,78 0,07 0,40 0,11 0,89 0,45 0,49 1993 0,67 0,05 0,29 0,11 0,61 0,35 0,38 2000 0,88 0,03 0,50 0,11 0,98 0,50 0,54 2002 0,94 0,07 0,40 0,11 0,89 0,48 0,52 2005 0,92 0,27 0,50 0,11 0,98 0,56 0,60 2009 0,91 0,27 0,50 0,11 0,98 0,56 0,60 2011 0,35 0,87 0,33 0,11 0,76 0,49 0,52 2014 0,35 0,49 0,33 0,11 0,76 0,41 0,44 Käärme- särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu ojan alap. tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 2000 0,93 0,40 0,40 0,11 0,89 0,55 0,59 2002 0,91 0,61 0,38 0,21 0,47 0,52 0,55 2005 0,89 0,03 0,25 0,11 0,98 0,45 0,49 2009 0,81 0,20 0,14 0,11 0,61 0,38 0,41 2011 0,95 0,87 0,50 0,11 0,91 0,67 0,71 2014 0,31 0,13 0,22 0,11 0,35 0,23 0,25 Piippola särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 1978 0,13 0,49 0,33 0,11 0,76 0,37 0,40 1983 0,01 0,49 0,33 0,11 0,76 0,34 0,37 1988 0,01 0,07 0,20 0,11 0,89 0,26 0,28 1993 0,33 0,40 0,40 0,11 0,89 0,43 0,46 2000 0,02 0,27 0,50 0,11 0,98 0,38 0,41 2002 0,88 0,49 0,50 0,15 0,76 0,56 0,60 2005 0,01 0,07 0,40 0,11 0,89 0,30 0,32 2009 0,14 0,56 0,43 0,55 0,61 0,46 0,49 2011 0,91 0,13 0,50 0,11 0,76 0,48 0,52 2014 0,01 0,49 0,50 0,14 0,76 0,38 0,41 Leskelä särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 2000 0,09 0,03 0,33 0,11 0,76 0,27 0,29 2002 0,28 0,07 0,40 0,11 0,89 0,35 0,38 2005 0,41 0,20 0,43 0,33 0,61 0,40 0,43 2009 0,91 0,20 0,43 0,16 0,61 0,46 0,50 2011 0,95 0,13 0,33 0,11 1,00 0,51 0,54 2014 0,67 0,07 0,40 0,11 0,89 0,43 0,46 Pulkkila särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 1983 0,01 0,20 0,29 0,11 0,61 0,25 0,27 1988 0,01 0,05 0,29 0,11 0,61 0,22 0,24 1993 0,02 0,20 0,29 0,11 0,61 0,25 0,27 2000 0,11 0,13 0,50 0,13 0,76 0,33 0,35 2002 0,03 0,20 0,43 0,15 0,61 0,28 0,31 2005 0,58 0,05 0,29 0,11 0,61 0,33 0,36 2009 0,94 0,07 0,40 0,11 0,89 0,48 0,52 2011 0,95 0,13 0,67 0,15 1,00 0,58 0,62 2014 0,32 0,13 0,33 0,11 0,76 0,33 0,36 21

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Kalaindeksin käyttö koealojen vertailussa on siinä mielessä perusteltua, että se perustuu useampaan eri muuttujaan vähentäen siten koealojen fysikaalisten erojen vaikutuksia tuloksiin. Esim. lohen ja/tai taimenen esiintymättömyys koealalla voi johtua useammasta muustakin seikasta kuin koealan tai vesistön soveltumattomuudesta lajeille, jolloin indeksin muodostumiseen vaikuttavat myös muut kalastollisesti positiiviset seikat. Indeksi on erityisen käyttökelpoinen, jos käytettävissä on useiden vuosien tuloksia samoilta koealoilta. Indeksin avulla on pystytty havaitsemaan selvästi mm. jonkin pistekuormittajan poistumisen (esim. siirtoviemärihankkeet) positiivisia vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon. Lamujoki kuuluu pintavesityypiltään keskisuuriin turvemaiden jokiin (Kt), jolloin jokikalaindeksin mukainen hyvän laatuluokan raja-arvo on 0,56. Lamujoen koealoista Pyhännän, Käärmeojan alapuolisen ja Pulkkilan koealat ovat kertaluontoisesti ylittäneet tämän raja-arvon. Pääsääntöisesti kaikkien koealojen laskennalliset indeksiarvot ovat kuitenkin viitanneet tyydyttävään laatuluokkaan ja ajoittain myös välttävään luokkaan. Myös koealojen keskimääräiset kaikkien tarkkailuvuosien indeksiarvot viittaavat tyydyttävään tilaan. Indeksiarvot ovat heilahdelleet kalastusvuosien välillä huomattavasti etenkin yksittäisten kalamuuttuja-arvojen muutoksista johtuen. Joinakin vuosina esim. särkikalaparven osuminen koealalle nostaa särkikalatiheyden niin korkeaksi, että vastaavan kalamuuttujan arvo pienenee jopa nollan tuntumaan. Kalastuskertojen määrä taas voi vaikuttaa esim. saalislajien kokonaismäärään ja edelleen kestävien ja herkkien lajien määräsuhteisiin. Näistä syistä päätelmiä koekalastuskohteiden tilamuutoksista ei voida erityisen luotettavasti tehdä indeksiarvojenkaan pohjalta. Pyhännän koealan tila näyttäisi kuitenkin indeksiarvojen valossa pysyneen jokseenkin ennallaan ja Käärmeojan alapuolisen koealan tila heikentyneen. Lamujoen kolmen alimman koealan indeksiarvot ovat olleet puolestaan kasvusuunnassa. Yhteenvetona voidaan siten todeta, että Lamujoen yläosan kalaston tila on tyydyttävällä tasolla ja pysytellyt jokseenkin ennallaan, kun taas joen alaosien kalaston tila on paranemaan päin ja kehittynyt välttävältä tasolta tyydyttävälle tasolle. Yläosien koealojen keskimääräiset indeksiarvot ovat jonkin verran alaosien koealojen vastaavia arvoja parempia, mikä on virtavesistöille tyypillistä. (Taulukko 7, kuva 9.) 0,80 0,70 Lamujoen jokikalaindeksiarvot Pyhäntä Käärmeojan alapuoli Piippola Leskelä Pulkkila 22 FiFI-indeksiarvo 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 1975 1985 1995 2005 2015 Kuva 9. Lamujoen sähkökalastuskoealojen jokikalaindeksiarvot vuosina 1978-2014 (pallot), sekä indeksiarvojen koealakohtaiset trendiviivat (palloja vastaavat värit).

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 4.2.2 Siikajoen pääuoma Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan myös Siikajoen pääuoman virtaamat olivat pieniä ja vesi lämmintä. Lamujoen tapaan näillä tekijöillä oli todennäköisesti vaikutusta myös koekalastussaaliisiin ja eri kalalajien ja kalalajiryhmien viihtymiseen koealoilla. Siikajoen koekalastukset toteutettiin Lamujoen kalastusten jälkeen aikavälillä 22.-31.7., jolloin Harjunnivan virtaamamittauspisteen virtaamat olivat keskimäärin noin 5 m 3 /s ja Länkelän mittauspisteen virtaamat noin 7 m 3 /s tasolla. Lamujoen tapaan Siikajoen virtaamat olivat pieniä kesäkuun lopulta aina lokakuun alkupuolelle asti. Siikajoen koealoilla ja/tai niiden läheisyydessä on toteutettu viime vuosina kalataloudellisia kunnostustöitä. Vornassa ja alaosan koealoilla Kaijankoskea lukuun ottamatta työt on toteutettu 2009, Hyttikoskella 2010 ja Nivankoskella 2011. Näillä on ollut väistämättä vaikutuksensa myös viimeisimpien koekalastuskertojen saaliisiin. Hyttikoski on ollut perinteisesti Siikajoen pääuoman sähkökalastuskoealoista harjus- ja taimentiheyksienkin suhteen paras. Koski on suosittu virkistyskalastuskohde ja em. lajien tiheydet ovatkin olleet suurelta osin istutusperäisiä. Ainakin harjus ilmeisesti kuitenkin edelleen lisääntyy jossain määrin myös luontaisesti alueella (mm. Tertsunen & Tuohino 2011). Vuoden 2014 koekalastussaaliin kuudesta harjuksesta neljä oli 0+ -ikäluokan kaloja ja kaksi muuta tätä vanhempia (14 cm ja 16,5 cm). Taimenia ei vuoden 2014 kalastuksissa tavattu yhdeltäkään Siikajoen koealalta, mutta istutusperäisiä lohia saatiin sen sijaan Hyttikoskelta yhdeksän ja Nivankoskelta yksittäinen yksilö. Lohien koko vaihteli noin 11-19 cm välillä, joten saman kesän poikasista ei ollut kyse. Istutusrekisteritietoja ei tätä kirjoitettaessa ollut saatavilla, joten varmaa tietoa kalojen istutusvuosista ei ole käytettävissä. Alueelle tehdyt istutukset on kuitenkin yleisesti mm. happamuusongelmista johtuen toteutettu vanhemmilla poikasilla. Vuoden 2011 koekalastussaaliissa esiintyneet 0+ -ikäisiksi taimeniksi määritetyt kalat saattoivat niin ikään olla myös lohia. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Pöyryn voimalaitoksen yläpuolisista koealoista yksittäinen harjus saatiin lisäksi koealalta S11, joka sijaitsee noin kilometrin voimalaitokselta ylävirtaan. Kyseinen kala oli oletettavasti ikäluokkaa 1+. Pöyryn alapuolisilta koealoilta S12-S14 (Killinkoski, Finninkoski ja Kaijankoski) saatiin kultakin kolmesta seitsemään harjusta ja kaikkiaan 11 saaduista 14 harjuksesta kuului 0+ -ikäluokkaan. Kaikki tätä vanhemmat harjukset (20-21 cm) saatiin ylimmältä Killinkosken koealalta. Harjuksen osalta vuoden 2014 saaliit olivat parempia kuin vuosiin ja onkin mahdollista, että toteutettujen kalataloudellisten kunnostusten vaikutukset alkavat nyt näkyä myös koekalastussaaliissa. Kunnostusten jälkeen vie yleensä muutaman vuoden, että olosuhteet kunnostetuilla alueilla jälleen vakiintuvat ja mm. vesikasvillisuus palautuu alueille. Kunnostustöiden lopputuloksena koskialueiden ominaispiirteet kuitenkin paranevat harjuksen ja taimenen habitaattivaatimusten suhteen. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Siikajoen vanhalla uomalla Vornassa on kalastettu yksittäinen koeala nyt kolmeen kertaan. Vuoden 2014 kalastusten aikaan koeala oli hyvin vähävetinen yleisesti vallinneen virtaamatilanteen lisäksi ilmeisesti myös koealan kohdalla sijaitsevan saaren eteläpuoleisen uoman suulla sijaitsevan vanhan myllyn patorakennelmien murtumisen vuoksi. Koealan saalislajisto koostui kivennuoliaisista ja kivisimpuista, sekä särkikaloista, ahvenista ja yksittäisestä hauesta. Lohen sukuisia lajeja ei ole koealalta tavattu. Kivennuoliainen oli tällä kertaa koealan runsain saalislaji kivisimpputiheyden selvästi pudottua. Vähävetisyyden ja lämpimän veden vuoksi hapen suhteen vaateliaat kivisimput olivat mahdollisesti joutuneet hakeutumaan pois koealan alueelta. Vähäiset virtaamat toisaalta mahdollistivat särkikalojen (särki ja salakka), sekä ahventen esiintymisen koskialueella. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Hyttikoskelta tavattiin harjusten ja lohien lisäksi runsaammin kivisimppua, sekä muutamia ahvenia, salakoita, särkiä, kivennuoliaisia ja yksittäinen hauki. Kivisimpputiheydet putosivat Hyttikoskellakin Lamujoen ja Vornan koealojen tapaan selvästi edellisen tarkkailukerran tasolta ja oletettavasti osin samoista syistä johtuen. Koeala ei kuitenkaan ilmeisesti ole happitilanteen suhteen yhtä herkkä 23

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu virtaamien heikkenemiselle kuin moni yläpuolisista koealoista, joten kivisimpun tiheysvaihteluihin liittynevät merkittävästi muutkin tekijät kuin kesällä 2014 vallinneet hetkelliset ympäristöolosuhteet. Lienee myös mahdollista, että aiempaan tarkkailuhistoriaankin nähden paikoin poikkeuksellisen tiheiksi kasvaneet simppukannat ovat heikentyneet luonnonympäristöissä varsin normaalin kantojen vaihtelun myötä. Siikajoen pääuoman osalta myös em. kalataloudellisten kunnostusten vaikutus voi olla merkittävä. Kunnostettujen alueiden kehitys voi tietyllä aikavälillä suosia jotakin yksittäistä lajia, mutta kehityksen edelleen jatkuessa, muuttuvat olosuhteet kyseisen lajin kannalta jälleen epäsuotuisammiksi. Hyttikoskelta on ajoittain saatu varsin runsaastikin ahvenia, mutta nyt niiden määrä saalisaineistossa jäi suhteellisen vähäiseksi. Hyttikoskella vuoden 2014 kaltaiset vähäiset virtaamatkaan eivät ilmeisesti riitä tekemään koskialueesta erityisen sopivaa särkikalojen elinympäristöksi. Nivankosken vuoden 2014 sähkökalastussaalis koostui yksittäisen lohen lisäksi muutamista salakoista, ahvenista, kivisimpuista ja kivennuoliaisista. Myös tällä koealalla kivisimpputiheydet olivat selvästi pudonneet vuodesta 2011 ja saalis oli muutenkin kokonaisuudessaan vähäinen. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Koealoja Saarikoski, Kirkkokoski ja n. 1 km Pöyryn yläp. voidaan käsitellä osin yhtenä kokonaisuutena suhteellisen läheisten sijaintiensa vuoksi, vaikka Saarikoski sijaitseekin selvästi aiemmin kalastetulta Kalliokoskelta ylävirtaan. Nämä koealat voidaan luokitella Pöyryn yläpuolisten koealojen kokonaisuudeksi. Ennen vuotta 2014 oli kyseisiltä koealoilta tavattu harjusta tai taimenta yli 20 vuotta aiemmin (1993) ja istutusperäistä lohtakin viimeksi vuonna 2002. Vuoden 2014 koekalastussaaliiseen lukeutui kuitenkin yksittäinen, arviolta 1+ -ikäinen, harjus noin kilometrin Pöyryn yläpuolella sijaitsevalta koealalta. Koealojen muu lajisto koostui kivennuoliaisista, särjistä, salakoista, kivisimpuista, ahvenista ja yksittäisestä mateesta. Näiden koealojen, kuten myös Pöyryn alapuolisten koealojen, kivisimpputiheydet ovat olleet pieniä jo parilla edelliselläkin koekalastuskerralla eivätkä ne nytkään kääntyneet kasvuun. Saarikosken muuten vähäisessä saaliissa kivisimppuja esiintyi kohtalaisen runsaasti ja nämä vastasivat käytännössä lähes kokonaan em. koealojen yhdistetyn saaliin mukaisesta aarikohtaisesta tiheydestä. Osansa kivisimpputiheyksien vaihtelussa voi olla myös Siikajoen alueelle tyypillisillä happamuusongelmilla. Kivennuoliaistiheydet näyttäisivät sen sijaan kehittyneen lajin kannalta selvästi positiivisempaan suuntaan kuin ylemmillä Siikajoen tai Lamujoen koealoilla. Molempien pohjakalojen tiheyksien laskun syynä saattavat olla toteutetut kunnostustyöt, mutta kivennuoliaistiheydet näyttäisivät nyt palautuneen vuoden 2005 tasolle. Tämä voi olla seurausta esim. pohjakasvillisuuden ja edelleen lajille soveltuvan pohjaeläinravinnon palautumisesta kunnostetuille alueille. Ahven- ja särkikalatiheydet eivät myöskään Pöyryn yläpuolisten koealojen kokonaisuuteen lukeutuvilla koealoilla eronneet merkittävästi aiemmin havaituista tiheyksistä. Joen kokoluokka on ilmeisesti alueella jo niin suuri, että virtaamien lasku ei riitä tekemään koskialueista näille lajeille soveltuvia habitaatteja edes väliaikaisesti. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Siikajoen alimmat neljä koealaa (Killinkoski, Finninkoski, Kaijankoski ja Piispanvirta) on luettu Pöyryn alapuolisten koealojen kokonaisuudeksi. Näiltä koskilta on melko säännöllisesti tavattu ainakin yksittäisiä harjuksen, taimenen ja lohen poikasia, joskin taimen- ja lohitiheydet ovat olleet voimakkaasti riippuvaisia toteutetuista istutuksista. Vuoden 2014 kalastuksissa koealojen keskimääräinen harjustiheys oli noin 1,8 yks./100 m 2, mikä on suurin tiheys sitten vuoden 2002. Positiivinen kehitys saattaa olla seurausta toteutetuista kalataloudellisista kunnostuksista. Koealojen muu lajisto koostui kivennuoliaisista, muduista, ahvenista, salakoista, mateista, särjistä, kivisimpuista ja yksittäisestä hauesta. Pohjakaloista kivennuoliaisen tiheydet olivat edellisiä koekalastuskertoja parempia, kuten jo edellä todettiin. Kivisimppuja ei sen sijaan saatu kuin kaksi yksilöä alimmalta Piispanvirran koealalta. Tämä oli kuitenkin enemmän kuin vuosina 2009 ja 2011, jolloin lajia ei tavattu alueelta lainkaan. Mudun esiintyminen kielii yleensä vähintään kohtalaisesta vedenlaadusta, sillä sietää huonosti rehevöitymistä tai liiallista happamuutta. Ahvenen, hauen ja särkikalojen saaliit vaihtelevat alueella suhteellisen epäsäännöllisesti sattuman ja kalastushetkellä 24

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu vallinneiden virtaamatilanteiden mukaan. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3, Koli 1998, Huusko ym. 2003.) Taulukko 8. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Siikajoella v. 2014. Siikajoki Vorna Hytti- Nivan- Saari- Kirkko- Pöyryn Killin- Finnin- Kaijan- Piispankoski koski koski koski yläp. koski koski koski virta ka. harjus 0,00 2,67 0,00 0,00 0,00 0,39 2,00 1,95 4,00 0,00 1,10 lohi 0,00 4,00 0,40 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,44 kivennuoliainen 6,46 1,33 0,81 0,00 22,50 13,95 5,50 5,19 25,14 14,38 9,53 kivisimppu 0,99 23,56 2,02 18,63 1,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,85 4,71 mutu 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 2,50 0,65 30,86 5,92 3,99 särki 3,98 1,78 0,00 0,00 11,50 15,89 1,50 0,65 0,00 0,00 3,53 salakka 2,49 3,11 3,63 0,00 9,50 1,94 0,00 2,60 0,57 2,11 2,60 ahven 0,99 4,00 2,02 1,96 6,00 2,71 3,00 0,65 1,71 0,42 2,35 made 0,00 0,00 0,00 0,00 0,50 0,00 0,50 1,95 0,00 0,85 0,38 hauki 0,50 0,44 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,42 0,14 25 Vuosina 2009 ja 2011 Siikajoen pääuoman koekalastuskohteilla saaliisiin ovat vaikuttaneet edeltäneet happamuusongelmat ja mahdollisesti myös tehdyt koskikunnostukset. Happamuusongelmat (mm. 2006) olivat ilmeisesti osaltaan vaikuttamassa etenkin joen alaosan koealoilla pohjakalojen (kivisimppu ja kivennuoliainen) tiheyksien radikaaleihin putoamisiin. Jatkossa kunnostukset yhdessä kotiutusistutusten kanssa parantanevat edelleen koskikutuisten lajien elinmahdollisuuksia ja kantoja alueella. Taimenen luontaista lisääntymistä ei ole Siikajoella varmuudella todettu, sillä vuosina 1988 ja 1990 saadut 1 kesäiset poikaset saattoivat olla peräisin kylvetystä mädistä (PSV 1991) ja vuonna 1993 saadut keväällä vastakuoriutuneena istutettuja (PSV 1994). Hyttikoskelta vuonna 2002 saadut yksikesäiset poikaset olivat ilmeisesti peräisin keväällä vastakuoriutuneina istutetuista poikasista ja vuonna 2011 saadut taimenet niin ikään säännöllisistä istutuksista. Lohen osalta Siikajoki voi toimia lähinnä poikasten jatkokasvatuspaikkana, sillä poikaset voivat myös talvehtia joessa. (Taulukko 9, Tertsunen & Tuohino 2011.)

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 9. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Siikajoella vuosina 1978 2014. Tulokset vuosina 1978 1993 pyydystettävyysarvojen (p) mukaan korjattuja ja vuosina 2000 2014 laskennallisesti korjaamattomia tuloksia. (* koealan ulkopuolelta) Hyttikoski Pöyryn yläpuoli (S9-S11) -00-02 -05-09 -11-14 -83-88 -93-00 -02-05 -09-11 -14 harjus 1,4 3,6 0,5 0,3 0,5 2,7 * 0,2 0,7 0 0 0 0 0 0,2 lohi 0 0 0 3,0 0 4,0 0 0,1 0 0 1,0 0 0 0 0 taimen 0 3,2 0 0 8,9 0 0 0,3 0 0 0 0 0 0 0 ahven 8,6 5,4 22,0 4,3 15,6 4,0 16,4 4,6 1,1 2,0 4,1 5,8 4,7 2,0 3,7 hauki 0 0 0 0 0 0,4 0 0 0,1 0,2 0 0,8 0,1 0,2 0 kivennuol. 0,5 0,9 0,9 0,3 0 1,3 45,9 11,7 7,9 7,5 6,2 15,4 0,1 4,6 14,5 kivisimppu 19,0 7,2 22,0 29,8 68,2 23,6 29,0 10,3 6,4 6,6 7,6 18,6 0 1,5 3,8 made 0 0,5 0 0 0,5 0 1,7 0 0,4 0,4 0 0 0,4 0,2 0,2 mutu 0 0 0 0 0 0 18,0 22,1 0 1,8 4,7 0 0 0 0 nahkiainen 0 0 0 0 0,5 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 salakka 0 0 5,1 0 0,5 3,1 0,6 7,9 2,8 0,7 0 0,4 0 0 4,3 särki 5,0 4,1 12,4 3,3 0 1,8 46,3 29,5 1,8 12,1 17,3 4,1 26,8 1,5 11,4 Pöyryn alapuoli (S12-S15) -78-83 -88-93 -00-02 -05-09 -11-14 harjus 0 3,3 0,4 2,9 1,6 2,2 0,5 0,1 0,1 1,8 lohi 0 0 1,0 0 2,7 2,2 0 0 0,4 0 taimen 2,2 0,2 0,9 0,2 0,2 0,2 0 0 0,1 0 ahven 0,2 * 0,2 0,7 1,3 1,5 0,4 1,6 0,9 1,4 hauki 0 0 0,1 0,2 0,2 0,4 0,2 0,2 0,3 0,1 kiiski 0 0 0,4 0 0,2 0,1 0,1 0 0 0 kivenn. 11,8 20,8 56,1 14,9 10,0 7,6 11,1 0,2 3,5 12,7 kivis. 15,5 17,2 28,0 12,3 15,6 9,7 10,6 0 0 0,3 kolmip. 0 1,4 0,4 0 0 0 0 0 0 0 made 0 0,4 0,7 1,2 0,8 0,5 0,4 0,6 0,7 0,8 mutu 29,0 49,0 129,9 26,7 22,5 47,5 132,7 1,6 4,6 9,7 nahkiainen 0 0 0 0 0 0 0 0 0,1 0 salakka 0 0,5 0,6 0 6,3 10,1 14,1 0,2 0,3 1,3 seipi 0 0,2 0 0 0 0 0 0 0 0 särki 0 0,7 * 0,2 0,8 0,9 0 1,4 2,7 0,5 26 Myös Siikajoen pääuoman osalta laskettiin viiteen kalastomuuttujaan perustuvat jokikalaindeksiarvot, joskin Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen osalta aineistojen yhdistäminen tekee tarkastelusta tai ainakin tilaluokituksista epäluotettavia. Tulosten yhdistäminen lisää havaittua lajilukumäärää ja vaikuttaa lajisuhteisiin. Lamujoen koealoille laskettujen indeksiarvojen tapaan myös Siikajoen arvojen vertailtavuuteen vaikuttavat lisäksi erot kalastuskertojen määrissä, tulosten laskennassa (laskennallisesti korjatut ja korjaamattomat tiheydet), sekä kalastustyöryhmissä ja laitteistoissa. Myös lohen ja taimenen 0+ -ikäluokan yksilöiden erottaminen vanhemmista kaloista on jätetty laskelmissa Lamujoen tapaan tekemättä, mikä nostaa indeksiarvoja osaltaan todellista suuremmiksi. (Taulukko 10, Aroviita ym. 2012, Vehanen ym. 2006.)

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 10. Siikajoen vuosien 1978-2014 koekalastustuloksista lasketut kalamuuttujien arvot ja niistä edelleen johdetut jokikalaindeksiarvot ja ELS-arvot. Hyttikoski särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 2000 0,81 0,07 0,40 0,11 0,89 0,46 0,49 2002 0,85 0,20 0,43 0,46 0,61 0,51 0,55 2005 0,12 0,03 0,33 0,11 0,76 0,27 0,30 2009 0,87 0,13 0,50 0,43 0,76 0,54 0,58 2011 0,94 0,20 0,57 0,95 0,61 0,66 0,84 2014 0,82 0,09 0,38 0,57 0,47 0,47 0,50 Pöyryn särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu yläpuoli tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 1983 0,01 0,05 0,14 0,11 0,61 0,19 0,21 1988 0,01 0,13 0,44 0,14 0,35 0,22 0,24 1993 0,83 0,09 0,25 0,11 0,47 0,35 0,38 2000 0,22 0,09 0,13 0,11 0,47 0,20 0,23 2002 0,04 0,13 0,33 0,19 0,76 0,29 0,32 2005 0,83 0,03 0,17 0,11 0,76 0,38 0,41 2009 0,02 0,07 0,00 0,11 0,89 0,22 0,24 2011 0,92 0,13 0,17 0,11 0,76 0,42 0,45 2014 0,18 0,05 0,29 0,11 0,61 0,25 0,27 Pöyryn särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu alapuoli tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS 1978 0,02 0,40 0,40 0,32 0,89 0,41 0,44 1983 0,01 0,18 0,30 0,13 0,25 0,17 0,19 1988 0,01 0,27 0,33 0,28 0,12 0,20 0,23 1993 0,02 0,34 0,33 0,13 0,35 0,23 0,26 2000 0,02 0,27 0,33 0,42 0,12 0,23 0,25 2002 0,01 0,27 0,33 0,35 0,12 0,22 0,24 2005 0,01 0,34 0,22 0,11 0,35 0,21 0,23 2009 0,88 0,09 0,13 0,11 0,47 0,34 0,36 2011 0,67 0,23 0,36 0,15 0,17 0,32 0,34 2014 0,41 0,13 0,22 0,11 0,35 0,24 0,27 27 Siikajoki kuuluu pintavesityypiltään suuriin turvemaiden jokiin (St), jolloin jokikalaindeksin mukainen erinomaisen laatuluokan raja-arvo on 0,65 ja hyvän luokan raja-arvo 0,49. Hyttikosken koealan indeksiarvo oli vuonna 2011 erinomaiseen laatuluokkaan oikeuttavalla tasolla, joskin käytännössä istutusperäisten lohi-/taimentiheyksien seurauksena. Vuosina 2002 ja 2009 arvot viittasivat hyvään laatuluokkaan ja muina tarkasteluvuosina tyydyttävään/välttävään luokkaan. Istutusten vaikutukset ja vuosien keskimääräinen indeksiarvo (0,48) huomioiden voidaan Hyttikosken koeala luokitella jokikalaindeksin mukaisesti tyydyttävään laatuluokkaan. Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet koealojen kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. Keskimääräiset arvot ovat kuitenkin varsin tukevasti välttävän laatuluokan puolella. Tässä tarkastelussa tulee kuitenkin huomioida jo aiemminkin mainittu saaliiden yhdistämisen vaikutus mm. kokonaislajimäärään ja edelleen ns. toleranttien ja herkkien lajien määräsuhteisiin. Hyttikosken ja Pöyryn yläpuolisten koealojen yhdistetyn aineiston mukaisten indeksiarvojen perusteella koskialueiden kalaston tilan kehityssuunta näyttäisi olevan positiivinen, kun taas Pöyryn alapuolisilla koskialueilla tila on pysynyt jokseenkin ennallaan. Myös näiden alimpien koskien indeksiarvoihin sovitettu trendiviiva olisi nouseva ilman ensimmäisen tarkasteluvuoden 1978 korkeaa arvoa. Hyttikosken laskennalliset indeksiarvot ovat varsin säännöllisesti olleet alempien koealojen

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu vastaavia arvoja korkeampia, joskin aineistoerot tekevät vertailusta jokseenkin turhaa. (Taulukko 10, kuva 10.) FiFI-indeksiarvo 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 Siikajoen jokikalaindeksiarvot Hyttikoski Pöyryn yläp. Pöyryn alap. 0 1975 1985 1995 2005 2015 28 Kuva 10. Siikajoen sähkökalastuskoealojen jokikalaindeksiarvot vuosina 1978-2014 (pallot), sekä indeksiarvojen koealakohtaiset trendiviivat (palloja vastaavat värit). 4.3 NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET Nahkiaisen toukkien (likomatojen) esiintymistä ja runsautta on selvitetty Siikajoen kalataloustarkkailun puitteissa vuosina 1983, 1988, 1993, 1999, 2002, 2005, 2009, 2011 ja kesällä 2014. Nykyiseen tarkkailuohjelmaan kartoituskohteiden määrää supistettiin karsimalla aiemmista tarkkailukohteista kivikkoisia ja muuten sopimattomia paikkoja pois, sekä lisäämällä uusi tarkkailukohde Siikajoen kirkonkylän alapuolelle Rialankosken niskalle. Nykyiset kahdeksan kohdetta olivat aiempien tarkkailukertojen perusteella pohjanlaadultaan ja muilta olosuhteiltaan parhaiten nahkiaistoukille soveltuvia. Näytteet on selvitysvuosina otettu toukkien pääasiallisesta elinympäristöstä rantavyöhykkeestä kaivamalla pohjaan painetun lieriön (A = 450 cm 2 ) sisältä pohjaaines siivilällä (# 1,2 1,8 mm) näytteeksi. Näytteet on otettu 10 40 cm:n syvyydestä. Vuonna 2014 näytteet otettiin 23.-24.7. Kultakin kohteelta otettiin kuusi rinnakkaisnäytettä. Nykyisellä tarkkailukaudella käytössä olevat nahkiaistoukkatutkimuskohteet sijaitsevat pareittain Pöyryn voimalaitoksen alapuolisella jokialueella. Ylimmät kaksi kohdetta ovat n. 2-3 km voimalaitokselta alavirtaan, seuraavat kaksi n. 5 km alempana ja seuraavat edelleen viitisen kilometriä alempana. Alimmat kaksi kohdetta sijaitsevat reilut 2 km jokisuulta Siikajoen kirkonkylän alapuolella. Pöyryn yläpuolisilta kohteilta ei ole otettu näytteitä enää vuoden 2002 jälkeen. Tutkimuskohteiden pohjanlaatu oli pääosin orgaanista ainesta ja enemmän tai vähemmän siltin/saven sekaista mutaa. Paikoin kohteilla oli myös hiekkaa ja/tai soraa. Näytekohteiden vähennetystä määrästä huolimatta voidaan tulosten perusteella arvioida karkeasti eri jokijaksojen merkitystä toukkatuotantoalueina. (Kuva 11, liite 4.) Koska vain yli 20 mm:n pituiset toukat yleensä pysyvät näytteenottosiivilässä, ei sitä pienempiä eli 1 kesäisiä satunnaisesti näytteisiin tulleita toukkia ole otettu mukaan tuloskäsittelyyn. Vuoden 2014 nahkiaistoukkanäytteiden perustulokset on esitetty liitteessä 4. Aiemmat tutkimustulokset on yksityiskohtaisesti esitetty kunkin tarkkailuvuoden yhteistarkkailuraporteissa ja yhteenvedonomaisesti taulukoissa 11 ja 12.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 29 Kuva 11. Nahkiaistoukkatutkimusten näytteenottokohteet Pöyryn alapuolisella Siikajoella. Pöyryn alapuolisen Siikajoen rantavyöhykkeen näytepaikkojen keskimääräinen nahkiaistoukkatiheys vuonna 2014 oli noin 7,1 yksilöä/m 2. Ylimmältä (paikat 1 ja 2) ja alimmalta (paikat 7 ja 8) näytealueelta ei löydetty ainoatakaan nahkiaistoukkaa, mikä laskee selvästi keskimääräistä toukkatiheyttä. Paikkojen 3-6 keskimääräinen toukkatiheys oli noin 14,2 yks./m 2. Vuosien välisen vertailtavuuden säilyttämiseksi, on seuraavassa tarkastelussa käytetty aiempien tutkimusvuosien osalta vain niiden kohteiden tuloksia jotka olivat mukana myös vuoden 2014 selvityksissä. Koska tutkimusalue 5 on uusi, on vertailussa Siikajoen kirkonkylän yläpuolisen alueen osalta käytetty aiemmilta vuosilta vain kohdetta 6 vastaavan alueen tuloksia. Vielä 1980-luvulla näytteenottoon soveltuvien tutkimuskohteiden keskimääräiset toukkatiheydet olivat korkeita ja parhaimmillaan yli 20 yks./m 2. Nykyisen ja sitä edeltäneen tarkkailukauden aikana korkeimmat yksilötiheydet määritettiin vuonna 2005, jolloin nyt käytössä olevien kohteiden keskimääräinen tiheys oli lähes 13 yks./m 2. Vuoden 2009 kartoituksissa löydettiin hyvin vähän toukkia ja keskimääräinen tiheys putosi vain noin neljäsosaan vuoden 2005 tasolta. Vuonna 2011 tiheydet olivat jo parempia ja vuoden 2014 kartoitusten mukaiset tiheydet säilyivät tällä samalla noin

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 7-8 yks./m 2 tasolla. Viimeisten neljän tarkkailukerran tulosten valossa nykyisiä kohteita 3 ja 4 edustava jokijakso on ollut säännöllisesti parhaiten nahkiaistoukkia tuottava alue. Jokisuun läheiset näytealueet ja toisaalta lähimmät Pöyryn voimalaitoksen alapuoliset alueet ovat olleet vähämerkityksellisempiä ja karkeasti arvioiden parhaat poikastuotantoalueet sijoittuvatkin näiden väliin. Tulosten tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös kartoitusten tekijöiden vaihtuminen useampaan otteeseen vuosien varrella. Menetelmä on tarkkojen näytepaikkojen valinnan suhteen varsin subjektiivinen ja tuloksiin vaikuttavat myös mm. kulloisetkin virtaamatilanteet ja muut ympäristöolosuhteet. Esim. vuoden 2009 pieniin toukkatiheyksiin voi vaikuttaa selvitysaikaiset vähäiset virtaamat, joiden vuoksi sopivat rantasedimentit olivat paikoin kuivilla ja näytteet oli pakotettu ottamaan kauempaa normaalista rantaviivasta ja kivikkoisemmilta pohjilta. Tuolloin pohjasedimentti vaikutti myös useilla näytteenottopaikoilla hajun perusteella hapettomilta. (Taulukot 11 ja 12.) Kirjanpitokalastuksen mukaan vuodet 2008-2011 (etenkin 2010) ovat olleet nahkiaisten jokeen nousun suhteen varsin hyviä vuosia. Näitä puolestaan edelsi ainakin saaliiden osalta heikompia vuosia, mikä on osaltaan voinut näkyä myös viime vuosien likomatotiheyksissä. Hyvien nousuvuosien, eli runsaan kudulle nousevan ns. kutukannan, voitaisiin olettaa näkyvän nahkiaistoukkatiheyksissä muutaman vuoden viiveellä, mutta todennäköisesti toukkatiheyksiin vaikuttavat vähintään yhtä voimakkaasti myös muut tekijät. Näitä ovat esim. kutualueiden sijainnit ja tila, sekä toukkaselvitysalueiden pohjanlaatu ja sen kehitys, sekä sijainti lisääntymisalueisiin nähden. Vuonna 2014 muutamien alueiden toukkamäärät olivat vuoden 2009 alhon jälkeen rohkaisevia, joskin osalla alueista tilanne näyttää myös heikenneen. Taulukko 11. Nahkiaistoukkatiheys (yks./m 2 ) Pöyryn alapuolisella Siikajoella vuosina 1983 2014. 1983 1988 1993 1999 2002 2005 2009 2011 2014 Kohteet, joista näyte saatu 21,4 15,9 9,9 7,2 10,9 7,4 2,1 4,0 7,1 Kaikki kohteet, myös kivikot 17,6 14,7 9,0 6,4 9,7 6,6 1,9 3,1-30 Taulukko 12. Keskimääräiset nahkiaistoukkatiheydet vuosina 2005, 2009, 2011 ja 2014 Siikajoen nykyisin käytössä olevilla tarkkailukohteilla (vuosina 2005-2011 kohteista 5-6 käytössä vain kohde 6). Pisteet yks./m 2 2005 2009 2011 2014 1 2 13,0 1,9 7,4 0,0 3 4 25,9 5,6 16,7 21,7 5 6 0,9 0,0 0,9 6,7 7-8 3,7 3,7 1,9 0,0 kaikki 12,7 3,2 7,9 7,1 Nahkiaistoukkien kohdalla sekä saman ikäryhmän että eri ikäryhmien toukkien kasvu voi vaihdella huomattavasti mm. sääoloista ja toukkien ravinnonsaannin suhteen vaihtelevista elinpaikoista johtuen. Sen vuoksi etenkin 1 2 vuotta vanhempien toukkaikäryhmien pituusjakaumat levittäytyvät päällekkäisiksi, joten pituusluokkajakaumasta pääteltävät ikämääritykset eivät ole luotettavia varsinkaan pienessä aineistossa. Siikajoen toukka-aineisto vuosilta 2005, 2009, 2011 ja 2014 (46 + 13 + 22 + 17 yksilöä), ei anna riittävän luotettavaa kuvaa toukkien koko- / ikärakenteesta. Myös seurantapaikkojen sijainti suhteessa lisääntymisalueisiin vaikuttaa oletettavasti siihen, minkä kokoisia toukkia kultakin alueelta löydetään. Aineiston voidaan kuitenkin ajatella osaltaan tukevan oletusta kirjanpitokalastuksen mukaisten saaliiden ja nahkiaistoukkatiheyksien yhteydestä. Vuoden 2005 aineistossa alle 50 mm:iä,

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu eli ilmeisesti 1-2 vuotiaita, toukkia oli vain viidennes. Tuolloin edeltäneiden vuosien nahkiaissaaliit olivat myös vuosien 2008-2011 vastaavia pienempiä. Vuoden 2005 toukka-aineistossa runsaimpana esiintynyt 50-80 mm:n kokoluokka oli vuoden 2009 aineistossa hävinnyt, mikä voisi viitata kyseisen ikäluokan lähteneen merivaellukselleen. Vuoden 2008 saalistietojen perusteella arvioitu runsas toukkatuotanto ei näy vielä vuoden 2009 näytteissä, koska toukat ovat liian pienikokoisia ja samasta syystä myöskään vuonna 2010 jokeen nousseiden nahkiaisten lisääntyminen ei näkynyt vielä 2011 toukka-aineistossa. Pienempikokoisten likomatojen osuus on vuosina 2009 ja 2011 jo kuitenkin suhteellisesti suurempi kuin vuonna 2005. Vuonna 2014 toukkalinjojen määrä oli selvästi vähäisempi kuin edellisinä selvitysvuosina, mikä selittää vähäisempiä yksilömääriä ja vaikuttaa myös kokojakaumaan paikkojen valikoitumisen myötä. Tuloksista on kuitenkin nähtävissä jakauman painottuminen edelleen suurempiin yksilöihin. Valtaosa toukista oli yli 50 mm:n mittaisia ja oletettavasti peräisin vuosien 2008-2011 jonkin verran paremmista nahkiaisen nousuvuosista. (Kuva 12.) 31 kpl 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Nahkiaistoukkamäärät pituusluokittain 2005 2009 2011 2014 <20 20-35 36-50 51-65 66-80 81-95 96-110 >110 mm Kuva 12. Nahkiaistoukkien määrät pituusluokittain Siikajoella Pöyryn alapuolella vuosina 2005, 2009, 2011 ja 2014.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu VIITTEET Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, M.S., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Bohlin, T., Hamrin, S., Heggberget, T.G., Rasmussen, G. & Saltveit, S.J. 1989. Electrofishing Theory and practise with special emphasis on salmonids. Hydrobiologia 173: 9-43. Huusko, A., Kreivi, P., Mäki-Petäys, A., Nykänen, M. & Vehanen, T. 2003. Virtavesikalojen elinympäristövaatimukset Perustietoa elinympäristömallisovelluksiin. Kala- ja riistaraportteja nro 284. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Paltamo. 42 s. Kaski, O. & Oikarinen, J. 2011. Nykytilaselvitys 2011 Nahkiainen Perämeri Tornio-Kokkola alue. Nahkiainen ennen, nyt ja tulevaisuudessa hanke. Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat. 26 s. + 2 liites. 32 Koli, L. 1998. Suomen kalat. WSOY. Porvoo. 357 s. Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K. 2008. Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11 2008. Helsinki. 107 s. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. & Sairanen, S. 2014. Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/2014. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 14 s + 8 liites. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto (PSV) 1979-1997. Siikajoen vesistön kalataloustarkkailuraportit v. 1978-1996. Monisteita. Salo, J. 2006. Siikajoen yhteistarkkailu. Osa III. Kalataloustarkkailu 2005. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 67 s. + 21 liites. Salo, J. 2012. Siikajoen yhteistarkkailu. Osa II. Kalataloustarkkailu 2011. Lapin Vesitutkimus Oy. Oulu. 43 s. + 35 liites. Salo, J. & Paksuniemi, S. 2010. Siikajoen yhteistarkkailu 2009. Osa II: Kalataloustarkkailu. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 34 s. + 21 liites. Taskila, E. 2001. Siikajoen vesistön kalataloustarkkailu v. 2000. PSV Maa ja Vesi. Oulu. 53 s + 70 liites. Taskila, E. 2003. Siikajoen vesistön kalataloustarkkailu v. 2002. PSV Maa ja Vesi. Oulu. 40 s +59 liites. Taskila, E. 2012. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013-2018 Osa II: kalataloustarkkailu. Pöyry Environment Oy. Oulu. 6 s + 2 liites. Tertsunen, J. & Tuohino, J. 2011. Istutussuunnitelma Siikajoen kotiutusistutukset. Pohjois- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. 22 s. Vehanen, T., Sutela, T. & Korhonen, H. 2006. Kalayhteisöt jokien ekologisen tilan seurannassa ja arvioinnissa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja nro 398: 1-36.

Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Wennman, K. & Aronsuu, K. 2011. Kortteisen tekojärven koekalastus 2011 Kortteisen tekojärven kalastoselvitys ennen säännöstelykäytännön muuttamista. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. 8 s. 33

LIITE 1 Kirjanpitokalastuksen yksikkösaaliit vuosina 1998-2014 ISO-LAMUJÄRVI v. 1998-2014. Muikkuverkot # 10-16 mm (g/pkk) Vuosi Muikku Ahven Särki Kiiski 1998 1159 11 13 22 1999 2479 - - 4 2000 2243 - - - 2001 2568 - - 57 2002 2594 - - 31 2003 3333-63 42 2004 1614 19 15 127 2005 1845 - - 63 2006 2605 9-93 2007 2207 10 - - 2008 3143 18 - - 2009 4234 - - - 2010 5350 - - - 2011 3020 - - 60 2012 2484 - - 165 2013 2353 70 61 111 2014 2168 33-27 Verkot # 35-55 mm (g/pkk) Vuosi Siika Hauki Made Ahven Särki Kirjolohi 1998 5 374 44 96 - - 1999 15 754 112 26 - - 2000 5 1425 113 23 - - 2001 15 997 215 110 38-2002 12 1228 40 230 81-2003 20 804 43 159 6-2004 44 548 108 148 8-2005 21 790 44 184 4-2006 9 975 53 317 - - 2007 1 1263 34 206 3-2008 - 342 125 433 - - 2009 50 1661 61 407 - - 2010 Ei käytetty - 2011 Ei käytetty - 2012 Ei käytetty - 2013* - 788 32 200 96 8 2014* 5 910 43 432 14 9 *uusi kirjanpitokalastaja

ISO-LAMUJÄRVI v. 1998-2014. Nuotta (g/pkk) Vuosi Muikku Siika Hauki Ahven Särki Kiiski 2004 133100 125 3900 2650 10125 4650 2005 202222-6444 2222 4333 4222 2006 155083-6667 1167 5333 1375 2007 307294-3588 412 4647 1706 2008 221429 24 3524 524 5714 2762 2009 170478-4935 0 2826 391 2010 151824-6647 294 4000 2471 2011 117211-5263 632 3632 3316 2012 155227-7136 - 4182-2013 146609-5565 304 3478 3348 2014 143143-4619 3000 6143 6952 Isorysät (kg/pkk) Vuosi Muikku Ahven Särki 1999 18,33 3,66 12,00 2000 18,72 0,11 0,22 2004 8,29-21,43 2005 8,90 2,05 14,11 2006 7,31 3,17 46,57 2007 12,25 11,25 80,00 2008 2,25 6,13 70,13 2009 10,25 8,67 77,75 2010 3,67 2,70 66,18 2011 1,12 4,89 48,19 2012 0,36 12,79 43,96 2013 1,48 7,68 27,32 2014 5,21 2,83 20,67 Katiskat (g/pkk) Vuosi Ahven Hauki Made Särki 1999 1005 26 27 4 2000 502 30-60 2001 1072 95 101 440 2002 1421 124 81 243 2003 911 38 31 288 2004 1065 220 - - 2005 ei käytetty 2006 ei käytetty 2007 ei käytetty 2008 ei käytetty 2009 ei käytetty 2010 ei käytetty 2011 5933 200 333 667 2012 1293 146 244-2013 938 250 406 188 2014 1243 230 95 38

PYHÄNNÄNJÄRVI v. 1998-2014 Verkot # 35-90 mm (g/pkk) Vetouistelu (g/kalastuskerta) Vuosi Hauki Ahven Lahna Kuha Vuosi Kuha 2004 317 53 129-2014 1038 2005 363 124 326-2006 729-397 - 2007 396-685 - 2008 257 3 360-2009 723-357 - 2010 39 22 270-2011 81-97 - 2012 ei kalastajaa v. 2012 2013 ei kalastajaa v. 2013 2014 121 26 18 887 Muikkuverkot # 12-17 mm (g/pkk) Vuosi Muikku Siika Hauki Särki 1998 200 16 28 32 2000 433-65 207 2002 200 - - 133 2004 - - - 200 2005 100 - - 400 2006 165-43 70 2007 900-575 1625 2008 100-42 642 2009 - - - - 2010 - - - 2100 2011 25 - - 3500 2012 ei kalastajaa v. 2012 2013 ei kalastajaa v. 2013 2014 ei käytetty Katiskat (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Särki 1998 63 453 8-1999 159 668 37 4 2000 144 140-38 2001 428 39-3 2002 108 1095-12 2003 273 400 10 1 2004* 152 290 1 835 2005 582 79-7 2006 273 1203-5 2007 156 579-14 2008 190 134-3 2009 120 168-2 2010 130 273 2 4 2011 117 143 - - 2012 ei kalastajaa v. 2012 2013 ei kalastajaa v. 2013 2014 ei käytetty *sisältää myös Weke-katiskoiden saaliin

KORTTEISEN TEKOALLAS v. 1998-2014 Verkot # 35-80 mm (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Kirjolohi Taimen Särki 1998 3411 45 296 79 6 3 1999 1129 45 142 32 23 28 2000 1670 2 36 4 7-2001 1337 28 116-22 - 2002 1324 26 119 10 16 5 2003 2027 57 63-5 - 2004 1618 34 36 - - - 2005 1686 112 23 - - - 2006 3223 150 20 - - 7 2007 1469 82 37 - - - 2008 1207 81 45-2009 1637 83 37 10 2010 2029-196 - 2011 1933 689 44 - - - 2012 925 216 - - - - 2013 2350 680 47 - - - 2014 1200 - - 67 - - Haukirysät (g/pkk) Maderysät (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Särki Vuosi Made Hauki Ahven 1998 8200 - - 1999 1778 - - 1999 5000 - - 2000 900 - - 2000 2064 236 55 2001 2030 - - 2001 13333 - - 2002 4350 63-2003 2900 200-2003 11433-44 2004 - - - 2004 978 - - 2005 Ei käytetty 2005 Ei käytetty 2006 Ei käytetty 2006 Ei käytetty 2007 Ei käytetty 2007 86 2008 Ei käytetty 2008 Ei käytetty 2009 Ei käytetty 2009 Ei käytetty 2010 Ei käytetty 2010 Ei käytetty 2011 Ei käytetty 2011 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2014 Ei käytetty 2014 Ei käytetty

KORTTEISEN TEKOALLAS v. 1998-2014 Heittovapasaalis (g/pkk) Vuosi Taimen Kirjolohi Hauki Ahven 1997 236 727 1045 127 1998 394 1269 800 94 1999 500 400 188 313 2000 178 844 1583 406 2001-176 614 748 2002 250 725 975 700 2003-667 1933 1000 2004 - - 1481 406 2005 - - 2365 700 2006 - - 1561 586 2007 - - 2186 603 2008-56 1353 247 2009 - - 1100 821 2010 Ei käytetty 2011 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2014 Ei käytetty Katiskat (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made 2010 1180 1620-2011 592 683-2012 1365 538-2013 1365 731 31 2014 1415 878 - ULJUAN TEKOALLAS v. 1998-2014 Verkot # 45-85 mm (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Kirjolohi Särki 1998 1616 102 312 252-29 1999 1222 65 235 182-14 2000 1470 75 207 262-23 2001 1678 77 433 416-7 2002 1940 138 271 198-5 2003 3647 107 113 400 2 1 2004 1361 155 309 66 2-2005 1204 156 327 218 - - 2006 1278 244 343 403-1 2007 1194 428 444 113-3 2008 872 266 451 239 10-2009 1552 169 313 657 - - 2010 1062 244 235 253 - - 2011 1300 167 233 33 - - 2012 477 250 241 45 - - 2013 649 41 365 27 - - 2014 1450 493 900 43-27

ULJUAN TEKOALLAS v. 1998-2014 Katiskat (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Särki 1998 351 680 10 38 19 1999 416 336-118 18 2000 184 574 - - - 2001 640 430 10 140 20 2002 476 606 22 56 17 2003 356 1013-63 - 2004 320 520-13 13 2005 267 320 - - - 2006 455 127-15 45 2007 200 886 - - - 2008 179 494-117 - 2009 130 462-7 68 2010 359 554-12 12 2011 214 571 82 10 20 2012 365 800 - - 9 2013 305 647 - - - 2014 311 233 - - - Rysät (kg/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Särki Kirjolohi 1998 11,26 0,53 0,07 5,42 0,20 0,01 1999 7,94 0,30-7,11 0,17 0,01 2000 4,67 0,13 0,05 3,69 0,12 0,01 2001 4,99 0,07 0,04 3,06 0,08 0,03 2002 5,26 0,06-4,97 - - 2003 6,04 0,17-2,10 0,03 0,02 2004 5,82 0,27-3,15 - - 2005 7,21 0,20-1,85 - - 2006 14,3 0,04-0,39 - - 2007 8,60 0,53-1,59 - - 2008 6,12 0,96-3,49 - - 2009 5,60 2,10-3,60 - - 2010 10,00 3,17-6,00 - - 2011 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2014 Ei käytetty

NAHKIAISEN MERTAPYYNTI v. 1998-2014 Siikajokisuun nahkiaisen pyynti Vuosi Kalastajia Mertoja Pyydys- Nahkiainen kpl kokuk. kpl kpl/pkk 1998 1 15-74 4239 8636 2,04 1999 1 20-60 4860 3876 0,80 2000 2 20-68 4054 6799 1,68 2001 2 14-75 4127 4013 0,97 2002 2 35-74 3370 2632 0,78 2003 1 30-60 2730 2071 0,76 2004 1 15-60 2649 3297 1,24 2005 1 45-60 3825 2277 0,60 2006 1 11-30 941 597 0,63 2007 1 25-60 3295 1888 0,57 2008 2 20-45 2173 5637 2,59 2009 1 10-45 2306 4478 1,94 2010 1 10-45 1475 7773 5,27 2011 1 19-34 1737 3270 1,88 2012 1 10-30 1430 3746 2,62 2013 2 1-38 2047 2291 1,12 2014 2 3-43 2192 2816 1,28

LIITE 2 S1 Lamujoki, Maaralan ranta ETRS-TM35FIN: 7107313-462313 Sanallinen kuvaus (21.7.2014) Pinta-ala 275 m 2 Vesisyvyys 20 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,0 C Vesikasv.peitto 90 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla helppo Toinen ranta metsää, toinen pihaa. Rantakasveina n. 40 % < 60 cm:n ruohostoa, loput puita ja pensaita. Vesisammalten peittävyys jopa 90 % ja yhdessä ärviän ja järvisätkimen kanssa pohja lähes täysin peitteistä. Vesikasvien peittävyys selvästi runsaampi kuin 2011. Pohjamateriaali melko tasan jakautunut pienikokoisten kivien ja hienompijakeisen soran ja hiekan kesken. Joukossa muutamia suurempia kiviä ja lohkareita. Vesi hyvin kirkasta. Sammalet pölisivät hieman kävellessä, joten sakkaumia jonkin verran (luokka 1). Kalastusten alla pitkä hellejakso, vesi vähänä ja lämmintä. Esim. harjukset siirtyneet mahdollisesti suvantomaisempiin paikkoihin. Saaliina muutamia (4 kpl) rapuja. S2 Lamujoki, Käärmeojan alap., sillan alap. ETRS-TM35FIN: 7111131-458275 Sanallinen kuvaus (21.7.2014) Pinta-ala 231 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 19,3 C Vesikasv.peitto 0 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla helppo Kapea ja rännimäinen koeala, jolla vesitilanteen vaihtelut näkyvät voimakkaasti. Korkealla vedellä koeala on ollut ajoittain lähes mahdoton kalastettava, nyt vesi oli vähänä ja kalastettavuus helppo. Vesi edelleen hyvin kirkasta ja sakkaumat vähäisiä (luokka 1). Näkösyvyys syvemmissäkin paikoissa helposti pohjaan saakka (> 1 m). Toinen ranta metsää, toinen pakettipeltoa. Runsas rantapensaikko ja jonkin verran myös korkeaa ruohostoa. Pohjamateriaali pääosin hienoa hiekkaa ja soraa (n. 75 %), ja loput vaihtelevankokoista kivimateriaali. Pohja käytännössä kokonaan paljas.

S3 Lamujoki, Piippolan kk, Hyvärisen ranta ETRS-TM35FIN: 7117029-449098 Sanallinen kuvaus (22.7.2014) Pinta-ala 232 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,2 C Vesikasv.peitto 85 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Toinen ranta peltoa, toinen ranta metsäinen. Rantakasveina pääosin puita ja pensaita. Vesisammalten peittävyys noin 80-90 %. Pohjamateriaali vaihteleva sorasta aina isoihin lohkareisiin. Sakkaumia selvästi enemmän kuin kahdella ylemmällä koealalla, arvion mukaan luokkaa 2. Vesi vähänä ja lämmintä, mikä saattoi vaikuttaa koskikutuisten lajien viihtymiseen koealalla, vaikka yksittäiset harjus ja taimen saatiinkin. Ylimmän koealan tapaan myös Piippolan koealalta saatiin rapuja (3 kpl). S4 Lamujoki, Leskelä, Myllykoski ETRS-TM35FIN: 7117738-440662 Sanallinen kuvaus (22.7.2014) Pinta-ala 224 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,1 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla helppo Mökkipihan kohdalla, rantakasvillisuus puita, pensaita ja matalaa ruohostoa. Vesi vähänä ja lämmintä. Vesisammalten peittävyys noin 80 %. Sammalet pölisivät hieman kävellessä ja sakkaumien luokka-arvio 1. Pohjamateriaali pääosin suurehkoa kiveä ja hiekkaa. Vesi kirkasta. Paikallisen asukkaan mukaan rapurutto oli etenemässä suunnilleen tällä alueella, eikä ravuista tehtykään enää havaintoja tällä tai virtaussuunnassa alemmilla koealoilla.

Myllykoskea 1900-luvun alusta (1910). S5 Lamujoki, Pulkkilan kk, Pappilankoski ETRS-TM35FIN: 7127345-444340 Sanallinen kuvaus (22.7.2014) Pinta-ala 240 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,5 C Vesikasv.peitto 70 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Rantakasvusto puita ja matalaa ruohostoa. Sammalen peittävyys koealan pohjasta n. 70 %. Pohjamateriaali kohtalaisen kokoista kiveä, sekä hiekkaa ja soraa. Joukossa myös suurempia lohkareita. Vettä vähän ja lämmintä, veden sameus selvästi voimakkaampaa kuin ylemmillä koealoilla. Sakkaumia myös runsaammin (luokka 2). Koealalla muutamia harjuksia, mutta ei rapuja. Rapurutto edennyt ainakin Leskelään saakka.

S6 Siikajoki, Vorna, vähävetinen uoma ETRS-TM35FIN: 7135301-449608 Sanallinen kuvaus (22.7.2014) Pinta-ala 201 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 24,2 C Vesikasv.peitto 10 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Koeala pohjapadon alapuolella, koskikunnostus tehty 2009. Runsaasti pintakiviä, mikä korostui entisestään vallinneella virtaamatilanteella. Lisäksi paikallisen asukkaan mukaan kosken yläosan ohittavan saaren eteläpuoleisen uoman yläosilla olevan vanhan myllyn patorakenteet murtuneet, mikä lisännyt veden virtausta tuon ohitusuoman kautta. Koeala pihan kohdalla, toinen ranta metsäinen. Sammalen peittävyys vain noin 10 % luokkaa. Pohjamateriaali kunnostustenkin jäljiltä vaihtelevaa, joskin hiekan ja soran osuus vähäinen. Sakkaumia kohtalaisesti (luokka 2). Kunnostusten jäljet tulisi tarkistaa. S7 Siikajoki, Sipola, Hyttikoski ETRS-TM35FIN: 7145067-441451 Sanallinen kuvaus (31.7.2014) Pinta-ala 225 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 21,7 C Vesikasv.peitto 90 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla normaali Saarekkeinen koski, joka Siikajoen suosituimpia viehekalastuskohteita. Saarekkeet ruohostoisia, jokirannat metsäisempiä. Vettä tavanomaista vähemmän. Istutukset näkyivät voimakkaasti koekalastus-saaliissa (lohen poikasia). Sammalta hyvin runsaasti, peittävyysarvio noin 90 %. Pohjamateriaali vaihtelevankokoista kiveä, paikoin myös hieman soraa. Vesi sameaa. Koskessa ei juurikaan liettymiä, rantamatalan soraikotkin melko puhtaita. Rannemmassa kuitenkin levärihmoja. Sakkaumat luokkaa 1.

S8 Siikajoki, Nivankoski ETRS-TM35FIN: 7156213-433404 Sanallinen kuvaus (23.7.2014) Pinta-ala 248 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,7 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla vaikea Viljelysmaiden keskellä sijaitseva koski, jonka rantakasveina peltojen suojavyöhykkeiden puut, pensaat ja vaihtelevankorkuiset ruohovartiset kasvit. Pohjasammalia runsaasti, peittävyysarvio 80 %. Sammalten osuus kasvanut kun aikaa kunnostuksista on kulunut. Pohjamateriaali vaihtelevankokoista kiviainesta, jonka joukossa paikoin hieman soraa. Pintakiviä vallinneesta vesitilanteestakin johtuen runsaasti. Kalastettu pääosin kovempaa virtaa, mutta myös pieni alue suvantomaisemmalta kohdalta. Sakkaumat luokkaa 2. S9 Siikajoki, Saarikoski ETRS-TM35FIN: 7167649-423373 Sanallinen kuvaus (31.7.2014) Pinta-ala 102 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 40 cm/s Veden lämpötila 22,9 C Vesikasv.peitto 0 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla helppo Uusi koeala kalastettiin nyt ensimmäistä kertaa. Paikalla kuitenkin sähkökalastukseen soveltuvaa pinta-alaa melko vähän, joten koealaa voi olla vielä tarpeen tulevaisuudessa siirtää, mikäli sopivampi paikka löytyy. Alueella on kuitenkin nykyisen tarkkailuohjelman ulkopuolisia varsinaisia koskialueita hyvin vähän. Koealan pohja melko tasakokoista kivikkoa, paikoin myös vähän soraa. Pohjasammalia ei juurikaan. Sakkaumia varsin vähän (luokka 1).

S10 Siikajoki, Kirkkokoski, eteläranta ETRS-TM35FIN: 7178624-402787 Sanallinen kuvaus (29.7.2014) Pinta-ala 200 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 24,3 C Vesikasv.peitto 70 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla vaikea Koskea kunnostettu 2009. Metsärantainen kohde, jonka rantakasvusto pääosin matalaa ruohostoa ja puita. Vesisammalten peittävyys koealan pohjasta noin 70 % ja jonkin verran enemmän kuin edellisten koekalastusten aikaan 2011. Pohjamateriaali pääosin erikokoista kiviainesta, soraa tai hiekkaa ei juurikaan löydetty. Liettymiä ja sakkaumia vähän (luokka 1) lähinnä seisovan veden alueilla. S11 Siikajoki, n. 1 km Pöyryn yläp. pohjoisranta ETRS-TM35FIN: 7181863-402017 Sanallinen kuvaus (29.7.2014) Pinta-ala 258 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 40 cm/s Veden lämpötila 25,3 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Pensaikkorantainen, vallinneella vesitilanteella matala kivikkokoski, jossa pintakivien osuus huomattava. Sammalten peittävyys koealan pohjasta noin 80 %. Pohjamateriaali pääosin suurikokoista kiviainesta, hiekkaa tai soraa ei juurikaan löydetty. Veden lämpötila yli 25 ºC. Sakkaumien paksuus noin 1-2 mm (luokka 2), sakkaa myös sammalen seassa, josta irtoaa kävellessä. Seisovassa vedessä sakkaa enemmänkin.

S12 Siikajoki, Killinkoski, n. 500 m Pöyryn alap. ETRS-TM35FIN: 7182989-400673 Sanallinen kuvaus (29.7.2014) Pinta-ala 200 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 23,0 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Metsärantainen koeala (puita ja matalaa ruohostoa). Sammalten peittävyys noin 80 %. Pohjamateriaali pääosin melko suurikokoista kiveä, jonka joukossa myös pienempää kivimateriaalia. Soraa tai hiekkaa ei kuitenkaan löydetty. Sakkaumia virrassa < 1 mm, mutta rantavedessä enemmän (luokka 2). S13 Siikajoki, Finninkoski, n. 1,3 km Pöyryn alap. ETRS-TM35FIN: 7183272-400268 Sanallinen kuvaus (29.7.2014) Pinta-ala 154 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 23,4 C Vesikasv.peitto 70 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla vaikea Matalan veden takia kalastettava alue jäi tavanomaista pienemmäksi. Paikoin syviä monttuja. Ranta-alue peltoa ja kasvillisuus pääosin matalaa, alle 60 cm ruohostoa. Sammalten peittävyys koealan pohjasta noin 70 %. Pohjamateriaali pääosin suurikokoista kiveä, hiekkaa tai soraa ei havaittu. Kunnostusten jäljiltä sammalen osuus kasvanut, mutta soraikot ilmeisesti huuhtoutuneet vähitellen alavirtaan. Vesi humuksista, vähäisiä sakkaumia käytännössä vain rantavedessä (luokka 1).

S14 Siikajoki, Kaijankoski, Vikiön ranta ETRS-TM35FIN: 7186511-396669 Sanallinen kuvaus (28.7.2014) Pinta-ala 175 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 40 cm/s Veden lämpötila 25,0 C Vesikasv.peitto 15 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla helppo Koeala jouduttiin kalastamaan hieman tavanomaista alempaa, koska vakioitu koeala vallinneen vesitilanteen takia liian vähävetinen. Vesisammalten peittävyysarvio koealan pohjasta vain noin 15 %, ylemmällä paikalla vastaava arvio vuonna 201 oli noin 50 %. Pohjamateriaali pääosin vaihtelevankokoista kiveä, jonka joukossa myös vähäisiä soraikkoja. Vesi hyvin lämmintä. Kerrostumia ja liettymiä vain hieman rannan seisovassa vedessä (luokka 1). Rantavedessä myös hieman levärihmoja. S15 Siikajoki, Piispanvirta, pappilan ranta ETRS-TM35FIN: 7191809-393280 Sanallinen kuvaus (28.7.2014) Pinta-ala 237 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 25,5 C Vesikasv.peitto 40 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla helppo Pajukko- ja ruohostorantainen koeala Siikajoen alaosalla. Veden lämpötila yli 25 ºC. Pohjasammalten peittävyys noin 40 %. Pohjamateriaali vaihtelevan kokoista kiveä ja joukossa paikoin myös soraa. Liettymiä tai sakkaumia ei juurikaan.