Marja Heinonen Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimus 2016
Sisällys Tiivistelmä... 1 Summary... 4 1. Tutkimuksen tavoite... 6 2. Tutkimuksen toteutus ja kohderyhmä... 7 3. Vastaajat... 8 Sukupuoli... 8 Ikärakenne... 8 Vuosikurssi ja suoritetut opintopisteet... 9 Koulutusala... 10 4. Aiempi työkokemus... 13 5. Työssäkäynti opiskelujen aikana... 15 Syyt opintojen aikaiseen työssäkäyntiin... 17 Työssäkäynti koulutuksen tukena... 19 6. Kesätyöt kesällä 2016... 21 Kesätöiden luonne ja kesto... 23 Kesätyöpaikan sijainti... 24 7. Kesätyöpaikan haku... 26 8. Työnantajat kesällä 2016... 28 Työnantajien toimialat... 29 9. Kesätyön työtehtävät ja työaika... 32 Työharjoittelu... 34 10. Kesätyön merkitys opinnoille ja töiden sisällön kehittyminen... 36 Työtehtävien sisällön kehittyminen... 38 11. Palkat kesällä 2016... 40 12. Avoin palaute... 44 Liitteet... 45 1
Tiivistelmä Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimus (TOTT) kartoittaa alan opiskelijoiden kesätöitä ja lukuvuoden aikaista työssäkäyntiä. Tutkimus toteutetaan vuosittain uuden lukuvuoden alussa kyselytutkimuksena. Vuonna 2016 tutkimukseen osallistui 5550 opiskelijaa 28 eri oppilaitoksesta. Lukuvuoden aikaisen työssäkäynnin yleistyminen ja muiden kuin tekniikan alan kesätöiden vähentyminen saattavat olla merkkejä muuttuvasta suhdannetilanteesta. Muuttuvasta tilanteesta kertoo myös parantunut kesätyötilanne sekä se, että niin lukuvuoden aikaiset työt kuin kesätyöt liittyivät nyt enemmän opintoihin kuin edellisvuonna. Tutkinnon tavoiteajan ylittäminen ei tämän tutkimuksen valossa kannata. Esimerkiksi opintojen kannalta merkityksellistä työtä tekevien osuus niin lukuvuoden kuin kesän aikana kääntyy laskuun neljännen vuosikurssin jälkeen. Myös kesätöiden hakeminen ja saaminen hankaloituu. Tavoiteajan ylittäneillä kesätyöt lisäksi liittyvät vähemmän tekniikan alaan kuin neljännellä vuosikurssilla opiskelevilla. Työskentely lukuvuoden aikana Opiskelujen ohessa tapahtuva työssäkäynti näyttää yleistyneen viime vuosien laskun jälkeen. Tekniikan alan opiskelijoista 43 prosenttia työskenteli lukukausien aikana joko jatkuvasti tai satunnaisesti, keskimäärin 15 tuntia viikossa. Naiset työskentelivät lukuvuoden aikana edelleen useammin kuin miehet. Vuosikursseja vertaillessa lukuvuoden aikaisen työssäkäynnin yleisyys ja viikkotyöaika kasvoivat siirryttäessä kolmannelle vuosikurssille. Koulutusalakohtaisessa vertailussa havaitaan, että rakennusalojen opiskelijat työskentelivät lukuvuoden aikana eniten, kun taas tietotekniikan alojen opiskelijat työskentelivät vähiten. Pääkaupunkiseudulla ja suurimpien kaupunkien alueilla työskenneltiin muita alueita enemmän: näillä alueilla töitä on tarjolla eniten, mutta myös elinkustannukset ovat korkeat. Valtaosa lukuvuoden aikana työssäkäyvistä opiskelijoista työskenteli taloudellisten syiden takia. Reilu 40 prosenttia vastaajista ilmoitti työskentelyn syyksi lisätienestien saamisen, kymmenesosalla vastaajista opintotuki ei riittänyt elinkustannusten kattamiseen. Työkokemuksen työssäkäynnin syyksi ilmoitti noin viidesosa vastaajista. Työskentelemättömyyden syyksi mainittiin useimmin halu keskittyä opintoihin, mutta viidesosan syy oli se, ettei työpaikkaa ollut löytynyt. Esiin nousivat myös jaksaminen ja ajanpuute. Lukukauden aikainen työ kerrytti opintoja tukevaa työkokemusta reilun 40 prosentin mielestä, kun taas täysin koulutukseen liittymätöntä työtä ilmoitti tehneensä noin kolmasosa vastaajista. Miehet kokivat naisia useammin työnsä kerryttävän oman alan kokemusta. Koulutusaloista rakennusalan opiskelijat kokivat tekevänsä opintoja hyödyttävää työtä useimmin, tietotekniikan alojen opiskelijat harvimmin. 2
Kesätyöt Kesällä 2016 vastaajista työskenteli 83 prosenttia, mikä on enemmän kuin aiempina vuosina, mutta edelleen vähemmän kuin esimerkiksi vuonna 2008, jolloin jopa 93 prosenttia tekniikan alan opiskelijoista oli töissä. Naiset työskentelivät myös kesällä hieman useammin kuin miehet. Vajaa kymmenen prosenttia vastaajista ei hakemisesta huolimatta saanut töitä kesäksi. Viime vuosien tapaan rakennusalojen opiskelijat työllistyivät parhaiten, kun taas tietotekniikan alojen opiskelijoiden kesätöiden saaminen näyttää hankaloituneen entisestään. Saattaisi olla syytä pohtia, miksi tietotekniikan alojen opiskelijat kokevat työnhaun hankalammaksi kuin muiden alojen opiskelijat ja miksi he myös työllistyvät huonommin. Syyt saattavat löytyä opiskelupaikkakunnasta, tutkintorakenteista tai työnantajien odotuksista. Kesätöiden hakeminen koettiin vuonna 2016 helpommaksi kuin aiemmin. Noin viidesosa kaikista koulutusaloista koki hakemisen selvästi helpommaksi kuin edellisvuonna pois lukien tietotekniikan alat, joilla näin koki vain reilu kymmenesosa. Kesätyöpaikan saaminen helpottui opintojen edetessä aina neljännelle vuosikurssille asti, jolloin se taas kääntyi laskuun. Kesätyöpaikan saamisessa omilla verkostoilla oli suuri merkitys, mutta työnsaanti ilman suhteita ei ollut mahdotonta. Reilu kolmannes tekniikan alan opiskelijoista pääsi kesätöihin suhteilla, mutta viidesosa otti itse yhteyttä työnantajaansa, kun taas 15 prosenttia vastasi näkemäänsä ilmoitukseen. Monet palasivat joko aiemmilta kesiltä tai lukukausilta tuttuun työpaikkaan. Suhteiden merkitys työllistymisessä vähenee opintojen edetessä, mutta vanhojen työpaikkojen merkitys kasvaa. Kesän 2016 aikana 64 prosenttia vastaajista suoritti opintoihin liittyvän harjoittelun, kymmenesosa heistä palkattomana. Kesällä 2016 kokopäivätöissä olleiden mediaanipalkka koko aineistossa oli 1900 euroa, mikä ei ole muuttunut edellisvuodesta. Työnantajana oli useimmin rakennusliike, kun taas teknologiateollisuuden merkitys oli jatkanut laskuaan. Tekniikan alaan kuulumattomien työtehtävien osuus oli laskenut aiemmista vuosista, mutta edelleen neljännes opiskelijoista erityisesti tietotekniikan aloilta teki muita kuin oman alansa töitä. Naiset työskentelivät muissa kuin oman alan tehtävissä ja suunnittelutehtävissä miehiä useammin, kun taas miehet olivat useammin työnjohdon tehtävissä kuin naiset. Reilu enemmistö rakennusalojen opiskelijoista koki kesätyön liittyneen opintoihin vähintään hyvin, mutta tietotekniikan alojen opiskelijoista näin ajatteli vain reilu 40 prosenttia. Enemmistö vastanneista koki työtehtäviensä myös kehittyneen edelliskesästä; kolmannes koki, etteivät tehtävät olleet kehittyneet lainkaan. 3
Summary The survey of the employment of engineering students focuses on the amount and quality of work of students during terms as well as during summer leave. The survey was conducted at the beginning of the school year in the autumn of 2016 as a questionnaire for the engineering students at the universities of applied sciences in Finland. This year 5550 students from 28 institutions took part in the survey. The decline in the amount of students working during school year that we have seen in the past years seems to be slowing down. On top of this, the amount of summer jobs that were non-technical had decreased from the previous year. These observations might be signs of changing economic fluctuations. Furthermore, the fact that the overall number of students working during summertime and that the tasks students perform are connected to their fields of study, are additional signs of a change in the economic situation. In the light of this survey, studying more than the target of four years does not seem to be a good choice. The amount of student working during term time and in the summer in a position that is relevant to their studies decreases after the fourth year of studying. It also looks like that applying for jobs and getting a summer job becomes harder after the target year has been passed. For those respondents that were studying for the fifth or higher year the amount of work that was not related to their studies was higher than in the lower years. Working during terms In the past few years, working during term time has been decreasing steadily but it seems the downward trend is now slowing down. Out of the engineering students, 43 percent worked during term time either continuously or occasionally, on average for 15 hours a week. Women worked more often than men. Working besides studying became clearly more common when moving from the first year of studying to the third year. The students of construction-related fields worked alongside their studies more often than others while students of fields relating to information technology were working the least. At the Helsinki metropolitan area and around the bigger cities students work more often than elsewhere. This is due to higher living costs but also due to the bigger amount of jobs on offer. Majority of those who worked during term time worked because of financial reasons. Over 40 percent of the respondents stated that they worked to earn some extra income and a tenth declared that the study grant did not cover their living expenses. Around a fifth of the respondents worked to get experience from their field of study. Reason for not working was mainly to focus on studying, but a fifth of those who did not work stated that they had not been able to get a job. For 40 percent of the respondents, working during term time gained them experience that was relevant to their field of study while a third were working in a position that 4
had no relevance whatsoever to their studies. More men than women felt that the work they were doing gave them study-related experience at least to an extent. When looking at the different fields of study, students of construction-related fields were performing tasks related to their field most often and students of IT-related fields most rarely. Summer jobs In the summer of 2016, 83 percent of the respondents worked. Women worked more frequently than men also in the summer. A little less than ten percent of the respondents did not get a job in spite of applying. In line with previous years, students of construction-related fields were employed more often than others while for students of IT-related fields getting a summer job had become harder than before. Applying and achieving summer jobs was easier in 2016 than in the previous years according to the survey. About a fifth of students in all but one of the fields of study felt that getting a job for summer was easier than in the previous year. Among students in IT-related fields, only a little more than tenth of the respondents felt this way. Acquiring a position for the summer becomes easier as the years of studying increase until it again becomes harder after the fourth year of studying. Four years is the target time frame for acquiring an engineering degree at the universities of applied sciences. Getting a summer job depends a great deal on person s own networks, but to be employed without relevant connections is not impossible. Over a third of students of technical fields were employed with the help of their own networks in the summer of 2016, but a fifth was employed by contacting the employer independently while 15 percent of the respondents applied by answering job offers which they found on the Internet etc. Many students returned to their old place of work from previous summers or from term time working. The importance of networks diminishes when the years of studying increase, but the role of old employers rises at the same time. During the summer of 2016, 64 percent of those who worked performed their practical training as a summer job. Tenth of these interns were unpaid. Those who worked full-time had an average pay of 1900 euros per month (median) which has stayed unchanged from last year. Students of technical fields were most frequently employed by construction companies. The role of technology industry as an employer for students has continued its decline. Compared to previous years, the portion of non-technical employers had declined although a fourth of the respondents especially from IT-related fields still worked in jobs unrelated to their studies. A clear majority of students of construction fields felt that their summer job was related well to their studies, but in IT fields only a little over 40 percent felt this way. A majority of the respondents also felt that their tasks had become more demanding and developed from last summer while a third felt that their tasks had not developed at all. 5
1. Tutkimuksen tavoite Tämän Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksen (TOTT) tavoitteena on kerätä tietoa alan opiskelijoiden kesätöiden laadusta, palkkauksesta ja työtehtävien kehityksestä sekä selvittää lukuvuoden aikaista työssäkäyntiä ja työn ja opiskelun yhteensovittamista. Tutkimuksen kohteena ovat ammattikorkeakoulujen tekniikan alan opiskelijat, jotka ovat ehtineet opiskella vähintään puoli vuotta. Samanlaista tutkimusta kesätöistä on tuotettu jo yli kolmekymmentä vuotta ja viimeisenä yhdeksänä vuotena tutkimuksen kohteena on ollut myös lukuvuoden aikainen työssäkäynti. Tutkimuksen pitkäikäisyyden vuoksi on mahdollista tutkia pitkän aikavälin muutoksia vuosittaisen havainnoinnin lisäksi. Opiskelijoiden on usein hyödyllistä työskennellä tekniikan alan töissä opintojen edetessä, koska oman alan kokemus tukee vahvasti valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Työtehtävien vaativuuden olisi hyvä nousta asteittain koulutuksen lisääntyessä. Käytännön kokemus oman alan töistä vaikuttaa positiivisesti myös opintoihin: opittujen asioiden hyödyntäminen käytännössä lisää motivaatiota oppia lisää ja helpottaa valinnaiskurssien valitsemista. Käsillä olevan tutkimuksen tuloksia käytetään pohjana asetettaessa Insinööriliiton ja Insinööriopiskelijaliiton tekniikan alan opiskelijoiden kesätöitä käsitteleviä tavoitteita. Tutkimuksen tuloksia käytetään lisäksi apuna määriteltäessä liiton suosituspalkkatasoja kesätöihin ja harjoitteluihin. Palkkasuosituksissa lähtökohtana on opintoja tukeva työ. 6
2. Tutkimuksen toteutus ja kohderyhmä Tutkimuksen aineiston kerääminen suoritettiin Insinööriliiton ja Insinööriopiskelijaliiton yhteistyönä heti lukuvuoden alussa syksyllä 2016. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Vastauksia kerättiin niin paperi- kuin verkkolomakkeella. Liiton opiskelijatoimijat vastasivat kyselylomakkeiden jakamisesta ja paperilomakkeiden keräämisestä yhdessä paikallisyhdistysten aktiivien ja oppilaitosten kanssa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat tekniikan alan ammattikorkeakoulussa opiskelevat henkilöt pois lukien opintonsa syksyllä 2016 aloittaneet opiskelijat. Kyselyyn vastasi yhteensä 5550 opiskelijaa, joista valtaosa eli 84 prosenttia vastasi paperilomakkeella. Sähköisten vastausten osuus laski huomattavasti viime vuodesta, jolloin reilu viidesosa vastasi verkkolomakkeella. Ruotsinkielisiä vastaajia oli viime vuotta vähemmän, vain puolitoista prosenttia vastaajista vastasi ruotsiksi, kun taas englanninkielisten vastaajien määrä kasvoi viime vuoden kolmesta prosentista vajaaseen viiteen prosenttiin. Eri kieliryhmien osuudet on esitelty taulukossa 1. Taulukko 1. Tutkimuksen vastaajat kieliryhmien ja vastausmuodon mukaan. Lukumäärä % vastaajista Paperilomake Verkkolomake Suomenkieliset vastaajat 5208 4421 787 93,8 Ruotsinkieliset vastaajat 81 22 59 1,5 Englanninkieliset vastaajat 261 218 43 4,7 Vastaajia yhteensä 5550 4661 889 100 Tänäkin vuonna eniten vastauksia tuli Metropolia ammattikorkeakoulusta, 769 vastaajaa, joka on noin 14 prosenttia kaikista vastanneista. Viime vuodesta poiketen toiseksi eniten vastauksia tuli tänä vuonna Tampereen ammattikorkeakoulusta (462, 8 %) ja Jyväskylän ammattikorkeakoulusta (460, 8 %). Vastaajamäärissä oli joidenkin oppilaitosten kohdalla suuriakin muutoksia viime vuoteen verrattuna. Liitteessä 1 on kuvattu kunkin oppilaitoksen vastaajamäärät sekä oppilaitoskohtaiset tiedot lukuvuoden ja kesän aikana töissä olleiden osuuksista. 7
3. Vastaajat Sukupuoli Tilastokeskuksen tietojen mukaan kaikista läsnä olevista tekniikan alan opiskelijoista naisia oli vuonna 2015 15 prosenttia, joten tänäkin vuonna naiset olivat aineistossa hieman yliedustettuna. Tässä tutkimuksessa naisia oli noin 18 prosenttia vastaajista, mikä ei eroa aiempien vuosien osuudesta. Ikärakenne Tutkimuksen vastaajien ikä vaihteli 18 ja 58 ikävuoden välillä. Keski-ikä vastaajien keskuudessa oli keskiarvolla mitattuna 24 ja mediaanilla mitattuna 23, mitkä vastaavat aiempien vuosien keski-ikiä. Selkeästi keskimääräistä iäkkäämpiä vastaajia, yli 50-vuotiaita, oli aineistossa 21 kappaletta. Vastaajajoukosta noin 44 prosenttia oli alle 23-vuotiaita, kun taas 23 25-vuotiaita oli noin 33 prosenttia vastaajista. Kummankin nuorimman ikäluokan osuudet vastaajista olivat viime vuoteen verrattuna hieman laskeneet: 23 24-vuotiaiden määrä laski noin kahdella prosenttiyksiköllä. 26 28-vuotiaita ja yli 28-vuotiaita oli lähes yhtä paljon, noin 10 prosenttia vastaajista. Naisia oli edelleen nuorimmassa ikäluokassa suhteellisesti miehiä hieman enemmän, kun taas miehiä oli enemmän 23 25-vuotiaiden ryhmässä. Kummankin sukupuolen keski-ikä mediaanilla tarkasteltuna oli 23 vuotta. Taulukossa 2 on esitelty vastaajien jakautuminen ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan. Taulukko 2. Vastaajien ikäjakauma sukupuolen mukaan (%). Ikä Nainen Mies Kaikki vastaajat Alle 23 vuotta 46,5 43,7 44,2 23 25 vuotta 28,6 34,7 33,4 26 28 vuotta 11,7 9,6 10,0 Yli 28 vuotta 12,5 10,6 10,9 8
Vuosikurssi ja suoritetut opintopisteet Kyselyssä vastaajilta kysyttiin opintojen aloitusaikaa vuoden ja kuukauden tarkkuudella. Tämän kysymyksen perusteella vastaajat jaetiin kyselyhetken vuosikursseihin niin, että ensimmäisen vuosikurssin muodostivat keväällä 2016 opintonsa aloittaneet, toisen vuonna 2015 aloittaneet ja niin edelleen. Tänä vuonna ensimmäisen vuosikurssin osuus vastaajista oli reilu kaksi prosenttia, mikä oli sama kuin edellisvuonna. Toisen (47 %) ja kolmannen (30 %) vuosikurssin osuus vastaajista kasvoi kumpikin hieman viime vuodesta; neljännen vuosikurssin osuus tippui vajaalla 200 henkilöllä (15 %). Vähintään viidennen vuoden opiskelijoita vastaajista oli vajaa viisi prosenttia. Vuosikurssien osuuksissa tapahtuneet muutokset on hyvä muistaa tuloksia tulkitessa ja niitä aiempiin tutkimuksiin vertaillessa. Kuviossa 1 on esitetty eri vuosikurssien vastaajien lukumäärät. 1. vuosikurssi (keväällä 2016 aloittaneet) 127 2. vuosikurssi 2609 3. vuosikurssi 1654 4. vuosikurssi 856 5. tai korkeampi vuosikurssi 274 Ei ilmoitettu 30 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Lkm Kuvio 1. Kyselyyn vastanneiden jakautuminen vuosikursseittain (lkm). Koko aineiston perusteella tekniikan alan opiskelijalla oli opintopisteitä keskiarvolla mitattuna 105 ja mediaanilla mitattuna 90. Keskimääräiset opintopisteet olivat jälleen tippuneet edellisvuodesta: mediaanilla mitattuna 10 opintopisteellä ja keskiarvolla kolmella. Nämä muutokset selittynevät alkupään vuosikurssien vastaajien osuuden kasvulla ja vanhempien opiskelijoiden osuuden pienenemisellä, mikä on ollut trendinä myös aiempina tutkimusvuosina. Opiskeluvuosien kertyessä tulisi myös opintopisteiden määrän kasvaa, mikä näkyykin kuviossa 2, jossa on esitetty kunkin vuosikurssin vastaajien opintopistemäärien keskiarvo ja mediaani. Keskimääräiset opintopistemäärät eri 9
vuosikursseilla olivat pysyneet lähes samoina kuin vuoden 2015 tutkimuksessa. Insinööritutkintoon vaadittava opintopistemäärä on 240 ja valtaosa näyttää pysyvän tavoiteajassa keskimääräisten opintopistemäärien kasvaessa noin kuudellakymmenellä vuosittain. 1. vuosikurssi (kevät 2016) (N=117) 30 37 2. vuosikurssi (N=2509) 64 60 3. vuosikurssi (N=1588) 123 120 4. vuosikurssi (N=831) 179 185 5. tai korkeampi vuosikurssi (N=264) 191 200 0 50 100 150 200 Op lkm Mediaani Keskiarvo Kuvio 2. Opintopistelukumäärien keskiarvot ja mediaanit kullakin vuosikurssilla. Koulutusala Tänä vuonna lomakkeella kysytyt tutkinto-ohjelmat jaettiin laajempiin koulutusaloihin eri tavalla kuin aiemmissa liiton opiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksissa. Uusi jako on yhtenäinen Insinööriliiton vastavalmistuneiden sijoittumistutkimuksessa ja työmarkkinatutkimuksessa käytettävän jaon kanssa. Eniten vastauksia vuoden 2016 työssäkäyntitutkimuksessa saatiin rakennusaloilta (29 %). Näihin aloihin kuuluivat maanmittaus-, rakennus- ja talotekniikan opiskelijat, rakennusarkkitehtiopiskelijat ja rakennusalan työnjohdon opiskelijat. Toiseksi suurimpana vastaajaryhmänä olivat konetekniikan alojen opiskelijat (19 %), joihin laskettiin muun muassa auto- ja kuljetustekniikan, energiatekniikan, konetekniikan sekä kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat. Tietotekniikan alojen opiskelijat olivat kolmanneksi suurin vastaajaryhmä (18 %), joihin lukeutuivat esimerkiksi informaatioteknologian, media-, ohjelmisto- ja tietotekniikan sekä tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat. Sähkötekniikan alojen opiskelijat ja prosessi- ja materiaalitekniikan alojen opiskelijat muodostivat yhtä suuret vastaajaryhmät (molemmat 13 %). Sähkötekniikan aloihin 10
kuuluivat sähkötekniikan, automaatiotekniikan, elektroniikan sekä sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijat, kun taas prosessi- materiaalitekniikan aloihin kuuluivat muun muassa bio- ja elintarvike-, kemian-, materiaali- ja pintakäsittely-, sekä prosessi- ja materiaalitekniikan opiskelijat kuin myös ympäristöteknologian, puutekniikan, muovitekniikan ja energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat. Muut opintoalat muodostivat pienimmän ryhmän (7 %) sisältäen esimerkiksi hyvinvointiteknologian, liikennealan, logistiikan, tuotantotalouden ja merenkulun. Kuviossa 3 on esitelty eri koulutusalojen osuudet tutkimuksen aineistossa. 7 Rakennusalat 13 29 Konetekniikan alat Tietotekniikan alat 13 Sähkötekniikan alat 18 19 Prosessi- ja materiaalitekniikan alat Muu opintoala Kuvio 3. Vastaajien jakautuminen eri koulutusaloihin (%). Edellisiin vuosiin verrattuna rakennusalojen ja konetekniikan alojen opiskelijoiden osuus vastaajista oli suurempi kuin aiempina vuosina, mutta tämä saattaa johtua ensisijaisesti uudesta tutkinto-ohjelmien luokittelusta koulutusaloihin. Aiempina vuosina esimerkiksi talotekniikan ja auto- ja kuljetustekniikan opiskelijat ovat olleet oma ryhmänsä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan läsnä olevia tekniikan alan opiskelijoita oli vuonna 2015 eniten tietotekniikan aloilla, rakennusaloilla ja konetekniikan aloilla. Rakennusalojen opiskelijat ovat tässä tutkimuksessa hieman yliedustettuina ja sähkötekniikan alojen opiskelijat aliedustettuina. Muut koulutusalat edustavat todellisuutta melko hyvin. Aineistossa tietyt tutkinto-ohjelmat nousivat esiin verratessa sukupuolten osuuksia. Naiset ovat enemmistönä useissa englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa verrattuna suomenkielisiin ohjelmiin, mutta on huomioitava, että näissä ohjelmissa on 11
lähtökohtaisesti vähemmän opiskelijoita. Naisten osuus englanninkielisten tutkintoohjelmien vastaajamäärästä oli 28 prosenttia. Taulukkoon 3 on kerätty niitä suomenkielisiä tutkinto-ohjelmia, joissa naisten osuus vastanneista oli yli 30 prosenttia. Taulukko 3. Tutkinto-ohjelmat, joissa vastaajista yli 30 % on naisia (%). Tutkinto-ohjelma Naisia Miehiä Bio- ja elintarviketekniikka 61 39 Bio- ja kemiantekniikka 78 22 Energia- ja ympäristöteknologia 32 68 Liikenneala 32 68 Prosessi- ja materiaalitekniikka 35 65 Rakennusarkkitehti 67 33 Ympäristöteknologia 41 59 Kuviossa 4 on esitetty naisten ja miesten jakautuminen laajempiin koulutusaloihin. Naisten osuus on huomattavasti muita aloja korkeampi prosessi- ja materiaalitekniikan aloilla sekä rakennusaloilla ja muilla opintoaloilla. Konetekniikan alat 9 91 Sähkötekniikan alat 7 93 Tietotekniikan alat 13 87 Rakennusalat 21 79 Prosessi- ja materiaalitekniikan alat 40 60 Muut opintoalat 24 76 0 20 40 60 80 100 % Naiset Miehet Kuvio 4. Naisten osuus eri koulutusaloilla (%). Kaiken kaikkiaan tutkimuksen aineisto myötäilee aiempien vuosien aineistoja ainakin sukupuolen, ikärakenteen ja vuosikurssijaon perusteella lukuun ottamatta neljännen vuosikurssin vastaajamäärän vähentymistä. 12
4. Aiempi työkokemus Kaiken kaikkiaan kyselyyn vastanneiden tekniikan alan opiskelijoiden kaiken työkokemuksen määrä oli pysynyt suurin piirtein ennallaan viime vuodesta. Keskimäärin työkokemusta oli nyt 42 kuukautta eli 3,5 vuotta keskiarvolla mitattuna ja mediaanilla mitattuna 2,5 vuotta. Oman alan työkokemuksen määrä oli koko aineistossa noussut viime vuodesta: keskiarvolla mitattuna oman alan työkokemusta oli 2,5 vuotta ja mediaanilla mitattuna 19 kuukautta. Vuoden takaisessa tutkimuksessa vastaavat luvut olivat 1,7 vuotta ja 10 kuukautta. Muutos on positiivinen, koska muun muassa Insinööriliiton aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet opiskelujen aikaisen työkokemuksen olevan merkittävä tekijä myöhemmän työuran kannalta. Aiempiin tutkimuksiin verrattaessa sukupuolten väliset erot oman alan työkokemuksessa olivat tasaantuneet. Mediaanilla mitattuna sekä miehillä että naisilla oli kaikkea työkokemusta keskimäärin 2,5 vuotta. Oman alan työkokemusta naisilla oli miehiä hieman vähemmän: mediaani oli miehillä 20 kuukautta (1v 8kk) ja naisilla 16 kuukautta (1v 4kk). Taulukossa 4 on esitetty sukupuolten työkokemuskuukausien määrät. Ikäluokkien kohdalla oman alan työkokemuksen määrä oli yli 28-vuotiailla säilynyt kolmessa vuodessa, mutta alle 23-vuotiaiden kokemus omalta alalta oli noussut 1,5 vuoteen viime vuoden tutkimuksen seitsemästä kuukaudesta. Taulukossa 4 on sukupuolien keskimääräisen kokemuksen lisäksi esitetty myös ikäluokkien keskimääräiset kokemusmäärät. Taulukko 4. Sukupuolten ja ikäluokkien työkokemusmäärät vuonna 2016. 2016 Kaikki työkokemus (kk) Oman alan työkokemus (kk) Ikä Alle 23 v. 23 25 26 28 Yli 28 v. Alle 23 v. 23 25 26 28 Yli 28 v. Mediaani 20 30 55 116 18 18 26 36 Sukupuoli Nainen Mies Nainen Mies Mediaani 30 30 16 20 Työkokemus omalta alalta vaihteli koulutusaloittain, vaikka kaiken työkokemuksen määrä onkin lähes sama kaikilla aloilla. Tietotekniikan alojen opiskelijoilla oli vähiten oman alan kokemusta ja sähkötekniikan ja prosessi- ja materiaalitekniikan alojen opiskelijoilla kokemusta oli vain hieman enemmän. Eniten oman alan kokemusta 13
mainituista koulutusaloista oli rakennusalan opiskelijoilla, mikä on havaittu aiemmissakin tutkimuksissa. Rakennusalojen opiskelijoiden oman alan työkokemusta tarkasteltaessa on muistettava, että esimerkiksi rakennusalan työnjohdon tutkimukseen vastanneista opiskelijoista 12 prosenttia oli monimuotoopiskelijoita, jotka opiskelevat työn ohessa. Kaiken kaikkiaan työkokemus omalta alalta vaikuttaa lähes poikkeuksetta lisääntyneen kaikilla koulutusaloilla verrattuna viime vuoden tuloksiin. Kuviossa 5 on esitetty kaiken aiemmin työkokemuksen ja oman alan kokemuksen mediaanit koulutusaloittain. Konetekniikan alat 20 30 Sähkötekniikan alat 18 27 Tietotekniikan alat 15 30 Rakennusalat 22 30 Prosessi- ja materiaalitekniikan alat 18 29 Muut opintoalat 30 30 0 5 10 15 20 25 30 Kaikki työkokemus (kk) Oman alan työkokemus (kk) Kuvio 5. Kaiken ja oman alan työkokemuksen määrä koulutusaloittain (mediaani). Alueellisesti työkokemuksen määrä vaihteli jonkin verran. Pääkaupunkiseudulla asuvilla kaikkea työkokemusta oli mediaanilla mitattuna lähes poikkeuksetta yli 10 kuukautta enemmän kuin muilla alueilla, mikä johtunee alueen korkeammasta hintatasosta ja tästä johtuvasta työssäkäynnin yleisyydestä. Pääkaupunkiseudun erottuvaa kokemusmäärää selittää myös parempi työpaikkatarjonta. Oman alan työkokemusta pääkaupunkiseudulla työskentely ei vaikuttanut kuitenkaan takaavan, vaan oman alan kokemusta oli mediaanilla mitattuna eniten Vaasan alueella (2v 3kk) ja Kaakkois-Suomessa (2v 1kk). Vähiten oman alan kokemusta oli aineiston mukaan Hämeen, Lounais-Suomen ja Itä-Suomen alueilla työskentelevillä (mediaani 1,5v kussakin). 14
5. Työssäkäynti opiskelujen aikana Lukuvuoden aikaisen työskentely oli vähentynyt myös vuonna 2016, mutta ei yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Kyselyyn vastanneista tekniikan alan opiskelijoista 43 prosenttia oli ollut töissä jatkuvasti tai satunnaisesti kuluneen lukuvuoden aikana. Tämä luku ei sisällä monimuoto-opiskelijoita, jotka opiskelevat työn ohessa. Jatkuvasti työssäkäyvien osuus oli viime vuodesta laskenut 14 prosenttiin, kun taas satunnaisesti työssäkäyvien osuus pysyi 30 prosentin tuntumassa. Viime vuosina jatkunut opiskelujen aikaisen työssäkäynnin väheneminen näyttää kuitenkin hidastuneen, mikä voi olla merkki muuttuvasta suhdannetilanteesta. Naiset työskentelivät edelleen hieman useammin kuin miehet. Kyselyyn vastanneista naisista 48 prosenttia työskenteli lukukausien aikana joko jatkuvasti tai satunnaisesti. Miesten vastaava luku oli 43 prosenttia. Kuviossa 6 on esitetty työssäkäyvien osuudet eri vuosikursseilla. Työskentelyn yleisyys kasvaa opintojen edetessä: jatkuvasti ja satunnaisesti työskentelevien osuus kasvaa selkeästi kolmannen vuosikurssin jälkeen. 1. vuosikurssi (keväällä 2016 aloittaneet) 7 23 65 5 2. vuosikurssi 13 28 57 2 3. vuosikurssi 12 27 58 2 4.vuosikurssi 19 35 44 2 5. tai korkeampi vuosikurssi 31 33 33 3 Koko aineisto 14 29 55 2 0 20 40 60 80 100 % Työskentelee jatkuvasti Työskentelee satunnaisesti Ei työskentele Monimuoto-opiskelija, opinnot työn ohessa Kuvio 6. Eri vuosikurssien työskentely opintojen aikana (%). Lukukausien aikaisessa työskentelyssä oli jonkin verran koulutusalakohtaisia eroja, kuten kuviossa 7 esitetyistä luvuista huomataan. Rakennusaloilla työskenneltiin eniten erityisesti satunnaisesti, kun taas tietotekniikan aloilla vähiten. Myös prosessi- 15
ja materiaalitekniikan alojen työssäkäynti opintojen ohella oli vähäistä. Muilla aloilla opintojenaikainen työssäkäynti oli melko tasaista. Konetekniikan alat Sähkötekniikan alat Tietotekniikan alat Rakennusalat Prosessi- ja materiaalitekniikan alat Muut opintoalat Koko aineisto 13 12 16 15 13 17 14 32 31 21 34 25 31 29 0 10 20 30 40 50 60 70 % Työskentelee jatkuvasti Työskentee satunnaisesti Kuvio 7. Työskentely opintojen aikana koulutusaloittain (%). Alueelliset erot lukukausien aikaisen työssäkäynnin yleisyydessä olivat odotetusti suuret. Pääkaupunkiseudulla töitä on tarjolla enemmän, mutta myös asumiskustannukset ovat muita alueita korkeammat, mitkä lisäävät työssäkäynnin yleisyyttä. Selkeästi yli puolet pääkaupunkiseudun opiskelijoista työskenteli opintojen aikana, 29 prosenttia työskenteli jatkuvasti ja 33 prosenttia työskenteli satunnaisesti. Myös Lounais-Suomen ja Hämeen alueella työskentely oli yleistä: Lounais-Suomessa 20 ja Hämeessä 19 prosenttia vastaajista työskenteli jatkuvasti ja satunnaisesti työskenteli Lounais-Suomessa 34 ja Hämeessä 38 prosenttia. Vähiten työssäkäyviä opiskelijoita oli Kaakkois-Suomessa, jossa seitsemän prosenttia vastaajista kävi jatkuvasti töissä ja 27 prosenttia työskenteli satunnaisesti. Kaakkois- Suomen alueella on toisaalta myös vähemmän suuria kaupunkeja, joissa työskentely opintojen ohessa on yleisempää. Suurin osa lukukausien aikana työskentelevistä opiskelijoista työskenteli vain yhden työnantajan palveluksessa. Kahden tai useamman työnantajan palveluksessa toimi 18 prosenttia työssäkäyvistä opiskelijoista. Vuokratyöfirman kautta työskenteli noin joka kymmenes. Näissä luvuissa ei ollut tapahtunut muutosta viime vuoden tutkimukseen verrattaessa. Opiskelijat työskentelivät keskimäärin 15 tuntia viikossa (mediaani). Viime vuoden tuloksista poiketen miehet työskentelivät keskimäärin enemmän kuin naiset eli 16 tuntia viikossa, naisten työaika oli keskimäärin 15 tuntia 16
viikossa (mediaanit). Opintojen aikainen viikkotyöaika kasvaa opiskelujen edetessä: ensimmäisinä vuosina työskenneltiin koko aineiston keskiarvon mukaisesti, mutta yli viisi vuotta opiskelleiden työmäärä oli jo 25 tuntia viikossa (mediaani). Syyt opintojen aikaiseen työssäkäyntiin Valtaosa lukukausien aikana työssäkäyvistä opiskelijoista työskenteli taloudellisten syiden takia. Työssäkäyvistä opiskelijoista 74 prosenttia ilmoitti työssäkäynnin tärkeimmäksi syyksi taloudelliset syyt; työkokemuksen saamisen tärkeimmäksi syyksi ilmoitti 19 prosenttia vastaajista. Tärkeimmät työssäkäynnin syyt on esitetty kuviossa 8. Suurin osa vastanneista opiskelijoista mainitsi työssäkäynnin syyksi lisätienestien saamisen ja yli kymmenesosa valitsi tärkeimmäksi syyksi opintotuen riittämättömyyden. Avoimessa Jokin muu syy -vaihtoehdossa korostuivat myös taloudelliset syyt, esimerkiksi lainahaluttomuus. Lisäksi syinä mainittiin muun muassa yrittäjyys, halu pysyä aktiivisena, kesätyöpaikan varmistelu, vakituinen työsuhde, harjoittelun suorittaminen ja työnantajan tarpeet. 7 2 Halusin tienata ylimääräistä 19 44 Opintotuki ei olisi riittänyt elämiseen Halusin saada työkokemusta Jokin muu syy 28 En saa enää opintotukea Kuvio 8. Tärkein syy opintojen aikaiselle työssäkäynnille (%). Syyt työssäkäynnille muuttuivat hieman opintojen edetessä. Ensimmäisillä vuosikursseilla taloudelliset syyt olivat useimmiten tärkeimmät syyt työskentelyyn, mutta kolmannelle vuosikurssille tultaessa jo joka viides vastanneista mainitsi työkokemuksen saamisen tärkeimmäksi motivaatiokseen. Koulutusalakohtaisessa vertailussa rakennusaloilla kokemus mainittiin työskentelyn syyksi useammin kuin muilla aloilla. 17
Alueelliset erot työssäkäynnin syihin tulevat esiin kuviossa 9 esitetyssä oppilaitosvertailussa, johon on koottu työskentelyn tärkeimmät syyt niistä oppilaitoksista, joissa jatkuvasti työskenteleviä opiskelijoita oli noin 10 prosenttia vastaajista. Opintotuen riittämättömyys elämiseen nousi tärkeimmäksi syyksi erityisesti Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijoilla. Tämän lisäksi opintotuki koettiin liian pieneksi erityisesti Lahden ja Turun ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden keskuudessa. Työkokemuksen saaminen korostui Tampereen ammattikorkeakoulun vastauksissa. Hämeen amk, yhteensä (N=123) 20 51 3 19 7 Jyväksylän amk (N=166) 17 52 3 19 8 Lahden amk (N=53) 11 47 2 36 4 Metropolia amk (N=465) 19 34 2 36 9 Oulun amk (N=159) 20 48 4 23 5 Satakunnan amk, yhteensä (N=114) 17 45 3 29 6 Savonia amk, yhteensä (N=180) 19 46 2 28 5 Seinäjoen amk (N=156) 13 50 3 28 6 Tampereen amk (N=239) 23 39 2 30 6 Turun amk (N=215) 14 43 3 35 4 Vaasan amk (N=95) 13 59 24 4 0 20 40 60 80 100 % Halusin saada työkokemusta Halusin tienata ylimääräistä En saa enää opintotukea Jokin muu syy Opintotuki ei olisi riittänyt elämiseen Kuvio 9. Opintojen aikaisen työskentelyn syyt niissä oppilaitoksissa, joissa jatkuvasti työskenteleviä oli noin 10 prosenttia vastaajista (%). Huom. N on ne vastaajat, jotka vastasivat kysymykseen. Prosenttiosuudet kuvaavat siis syiden jakaantumista tässä joukossa, ei oppilaitoksen kokonaisvastaajamäärässä. Vuonna 2016 reilu puolet vastaajista ei työskennellyt lukukausien aikana. Syyksi työskentelemättömyyteen mainitaan useimmiten halu keskittyä opintoihin (68 %). Vain 19 prosenttia vastaajista ilmoitti työskentelemättömyyden syyksi sen, että ei ollut saanut työpaikkaa. Halu keskittyä opintoihin oli syynä erityisesti ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoiden keskuudessa. Noin 13 prosenttia vastaajista ilmoitti työskentelemättömyyden syyksi jonkin muun syyn: avoimissa vastauksissa 18
korostuivat ajanpuute, jaksaminen, työnteon kannattamattomuus liittyen erilaisten tukien rajoituksiin sekä harrastukset. Koulutusaloittain verrattuna keskittyminen opintoihin oli selkeästi yleisin syy työskentelemättömyydelle kaikilla aloilla, mutta muita aloja enemmän sähkötekniikan ja tietotekniikan aloilla mainittiin syyksi myös se, että työpaikkaa ei ollut löytynyt. Työssäkäynti koulutuksen tukena Opintojen yhteydessä tehty työ kerrytti koulutusta tukevaa työkokemusta aineiston perusteella enemmän kuin aiempina vuosina. Niistä vastaajista, jotka kävivät töissä opintojen aikana, 44 prosenttia koki työn kerryttäneen koulutusta tukevaa kokemusta paljon tai melko paljon. Täysin opintoihin liittymätöntä työtä koki tehneensä 27 prosenttia työskennelleistä. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana opiskelujen aikainen työ on liittynyt joka vuosi vähemmän opintoihin, mutta tämä trendi vaikuttaa nyt kääntyneen. Tämäkin tulos saattaa viitata muuttuvaan suhdannetilanteeseen. Kuviossa 10 on esitetty vastaajien näkemykset lukukausien aikaisen työn yhteydestä koulutukseen. 27 14 21 23 Paljon Melko paljon Melko vähän Vähän Ei lainkaan 15 Kuvio 10. Lukuvuoden aikainen työ kerrytti koulutusta tukevaa työkokemusta (%). Naiset työskentelivät lukukausien aikana miehiä useammin, mutta selkeästi suurempi osa heistä ei kokenut työnsä kerryttävän koulutusta tukevaa työkokemusta. Lähes puolet miehistä koki työn kerryttävän opintoja tukevaa kokemusta ainakin melko paljon, kun naisista näin koki vain hieman reilu 30 prosenttia vastaajista, kuten kuviossa 11 on esitetty. Tämä tulos on samansuuntainen viime vuoden tuloksen kanssa. Sukupuolten väliset erot täysin koulutusta vastaamattomissa töissä olevien osuuksissa olivat kasvaneet entisestään: Naiset olivat yhä useammin tehtävissä, jotka 19
eivät lainkaan kerryttäneet opintoja tukevaa kokemusta. Miesten osuus tässä ryhmässä oli 20 prosenttiyksikköä naisia pienempi. Naiset (N=498) 31 26 43 Miehet (N=2004) 48 30 22 1. vuosikurssi (kevät 2016) (N=42) 36 28 36 2. vuosikurssi (N=1102) 35 33 32 3. vuosikurssi (N=725) 45 29 26 4. vuosikurssi (N=472) 59 25 16 5. tai korkeampi vuosikurssi (N=172) 57 24 19 Kuvio 11. Lukuvuoden aikainen työ kerrytti koulutusta tukevaa työkokemusta sukupuolittain ja vuosikursseittain (%). Opintoja tukevan työn osuus kaikesta lukukausien aikana tehdystä työstä kasvoi huomattavasti siirryttäessä alemmilta vuosikursseilta kolmannelle vuosikurssille. Neljännellä vuosikurssilla jo reilusti yli puolet koki työnsä kerryttävän koulutusta tukevaa kokemusta. Viidennen vuosikurssin alkaessa työn hyödyllisyys opintojen suhteen näytti kääntyvän jälleen pienoiseen laskuun. Koulutusalakohtainen vertailu osoittaa, että erityisesti rakennusalojen opiskelijat (55 %) ja sähkötekniikan alojen opiskelijat (47 %) kokevat lukukausien aikaisen työn kerryttävän opintoja tukevaa kokemusta paljon tai melko paljon. Toisessa päässä useimmin prosessi- ja materiaalitekniikan alojen opiskelijat (37 %) ja tietotekniikan alojen opiskelijat (42 %) eivät kokeneet lukukausien aikaisen työn kerryttävän koulutuksen liittyvää kokemusta lainkaan. 0 20 40 60 80 100 Paljon Vähän Ei lainkaan % 20
6. Kesätyöt kesällä 2016 Kaikista kyselyyn vastanneista tekniikan alan opiskelijoista kesällä 2016 työskenteli 83 prosenttia, mikä on hieman enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vajaa kymmenen prosenttia vastaajista ei saanut töitä kesäksi 2016, mikä on hieman reilun prosenttiyksikön vähemmän kuin viime vuonna. Neljä prosenttia vastaajista ei halunnut töitä kesäksi, kun taas vajaa kolme prosenttia opiskeli kesän ajan. Kuviossa 12 on esitetty tekniikan alan opiskelijoiden työpaikkatiedot kesän 2016 osalta. Sukupuolten välinen ero kesätöiden osalta hieman kasvoi viime vuodesta: naisista töissä kesällä 2016 oli 84 prosenttia ja miehistä 81 prosenttia. 4 2,8 0,5 9,8 83 Olin töissä kesällä 2016 En saanut työpaikkaa En halunnut töihin kesäksi Opiskelin Olin vaihto-opiskelijana Kuvio 12. Työpaikkatiedot kesällä 2016 (%). Kesätöissä olleiden tekniikan alan opiskelijoiden osuus oli hieman kasvanut viime vuodesta, mutta on edelleen matalampi kuin vuosina 2007 ja 2008, jolloin jopa 93 prosenttia opiskelijoista oli kesätöissä. Kesän 2009 kovan notkahduksen jälkeen kesätöissä olleiden tekniikan alan opiskelijoiden määrä nousi vuonna 2010, jonka jälkeen trendi on ollut laskusuuntainen, kuten kuviosta 13 selviää. Suhdannevaihtelut näyttävät vaikuttavan opiskelujen ohessa tapahtuvan työskentelyn lisäksi kesätöihin. Kesätyötilanne oli pitkän laskun jälkeen vuonna 2016 jo hieman parempi kuin kesällä 2009, jota on pidetty aiemmin työllistymisen kannalta hankalimpana kesänä (82,5 % työllistyi kesällä 2009). 21
1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 % 100 90 83 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kuvio 13. Kesätöissä olleiden insinööriopiskelijoiden osuus 1988 2016 (%). Koulutusalalla on merkitystä kesätöiden saamisen kannalta, kuten kuviosta 14 huomataan. Rakennusaloilla opiskelevat pääsivät kesätöihin parhaiten, kun taas tietotekniikan alojen opiskelijat työllistyivät heikoiten. Tämä sama ilmiö on ollut nähtävissä jo useampana aikaisempanakin vuonna ja tietotekniikan alojen opiskelijoiden kesätöiden saaminen näyttää hankaloituneen entisestään. Konetekniikan alat Sähkötekniikan alat 87 86 7 10 Tietotekniikan alat 57 22 Rakennusalat 91 5 Prosessi- ja materiaalitekniikan alat Muut opintoalat 82 84 9 6 0 20 40 60 80 100 % Olin töissä kesällä 2016 En saanut työpaikkaa Kuvio 14. Työllistyminen kesällä 2016 eri koulutusaloilla (%). Kesätyöpaikan saaminen helpottui opintojen edetessä, mutta toisaalta työpaikan saanti vaikeutui jälleen siirryttäessä viidennelle tai sitä korkeammalle vuosikurssille. 22
Syksyllä 2016 toisella vuosikurssilla olleista opiskelijoista 80 prosenttia oli töissä kesällä 2016, kuten kuviosta 15 nähdään. Neljännellä vuosikurssilla kesätöissä oli jo 88 prosenttia vastaajista. Ensimmäisellä ja viidennellä tai korkeammalla vuosikurssilla oli eniten niitä, jotka hakemisesta huolimatta ei kesätyöpaikkaa saanut. 1. vuosikurssi (keväällä 2016 aloittaneet) 69 13 2. vuosikurssi 3. vuosikurssi 80 82 10 10 4. vuosikurssi 88 6 5. tai korkeampi vuosikurssi 78 12 0 20 40 60 80 100 % Olin töissä kesällä 2016 En saanut työpaikkaa Kuvio 15. Työllistyminen kesällä 2016 vuosikursseittain (%). Kesätöiden luonne ja kesto Valtaosa kesällä 2016 työskennelleistä tekniikan alan opiskelijoista työskenteli yhdellä työnantajalla. Vain joka kymmenes työskenteli kahden työnantajan palveluksessa. Tätä useammalla työnantajalla työskenteli vajaa kaksi prosenttia vastaajista. Useimmiten kesätyö oli kokopäivätyö: noin 70 prosenttia vastaajista työskenteli säännöllisessä päivätyössä ja noin 21 prosenttia vuorotyössä. Osapäivätöissä ja keikkatöissä tai vastaavissa oli vain harva opiskelija. Nämä luvut ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Erilaisten työmallien osuudet on koottu kuvioon 16. Koulutusalojen vertailu tuottaa samanlaisia tuloksia kuin aiempina vuosina. Rakennusalojen opiskelijoilla säännöllinen päivätyö oli yleisin (89 %), muut työmuodot olivat harvinaisempia. Prosessi- ja materiaalitekniikan alojen opiskelijoilla säännöllinen päivätyö ja vuorotyö muodostivat lähes yhtä suuret osuudet (46 % ja 44 %). Tietotekniikan alojen opiskelijat työskentelivät huomattavasti muiden alojen opiskelijoita useammin osapäivätöissä. 23
5 3 21 Kokopäivätyö; säännöllinen päivätyö Kokopäivätyö; vuorotyö (kaksi- ta kolmivuorotyö) Osapäivätyö 71 Muu järjestely Kuvio 16. Kokopäivätyön, osapäivätyön ja vuorotyön osuudet tekniikan alan opiskelijoiden kesätöistä kesällä 2016 (%). Keskimääräinen kesätyöaika kesällä 2016 oli 14 viikkoa (mediaani) eli 3,5 kuukautta. Tämä luku ei ole muuttunut vuoden takaisesta. Suurin osa vastanneista sijoittui kahden ja viiden kuukauden työjaksojen välimaastoon, hieman vajaa viidesosa vastanneista työskenteli neljä kuukautta. Osapäivätöissä olevat työskentelivät keskimäärin 20 tuntia viikossa mediaanilla tarkasteltuna. Kesätyöpaikan sijainti Tekniikan alan opiskelijoista omalla koti- tai opiskelupaikkakunnallaan työskenteli suurin osa vastaajista. Jollakin muulla kuin omalla koti- tai opiskelupaikkakunnallaan työskenteli kesällä 2016 28 prosenttia vastaajista. Kuviossa 17 esitetyt luvut kesätyöpaikan sijainnista ovat lähes identtiset viime vuoden tutkimuksessa esiintyneisiin lukuihin verrattaessa. 23 10 2 Sama kuin koti- ja opiskelupaikkakunta 37 Jokin muu kuin koti- tai opiskelupaikkakunta Sama kuin kotipaikkakunta 28 Sama kuin opiskelupaikkakunta Ulkomaat Kuvio 17. Kesätyöpaikan sijainti kesällä 2016 (%). 24
Vuoden 2016 kesätöiden kannalta suurimmat työssäkäyntialueet olivat Häme, pääkaupunkiseutu, Lounais-Suomi ja Pohjois-Suomi, kuten kuviossa 18 on esitetty. Viime vuoden tutkimukseen verrattuna Lounais-Suomen osuus tippui selkeästi Hämeen ja Vaasan alueen kasvattaessa osuuksiaan. Nämä vaihtelut saattavat kuitenkin johtua vuodesta toiseen vaihtelevista oppilaitoskohtaisista vastaajamääristä: esimerkiksi vuonna 2015 Turun ammattikorkeakoulusta tuli aiempaa enemmän vastauksia. Kaiken kaikkiaan tekniikan alan opiskelijoiden kesätyöt jakautuvat melko tasaisesti ympäri Suomea. % 20 15 10 16 16 14 14 12 12 5 7 6 0 Häme Pääkaupunkiseutu Lounais-Suomi Pohjois-Suomi Vaasan alue Itä-Suomi Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Muu Uusimaa Kuvio 18. Työskentelyalue kesällä 2016 (%). 3 25
7. Kesätyöpaikan haku Koko aineiston perusteella kesätöiden hakeminen koettiin vuonna 2016 helpommaksi kuin edellisvuonna. Selvästi helpompana kesätyönhakua pitävien määrä nousi kaksi prosenttiyksikköä viime vuodesta ja selvästi hankalammaksi hakemisen kokevien määrä tippui noin neljällä prosenttiyksiköllä. Reilu puolet vastaajista piti kesätyöpaikan hankintaa yhtä helppona tai hankalana kuin edellisvuonnakin. Kokemukset kesätyöpaikan haun hankaluudesta verrattuna edellisvuosiin on esitetty kuviossa 19. % 70 60 50 54 40 30 20 10 0 20 15 11 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Selvästi helpompaa Selvästi hankalampaa Ei muutosta edellisvuoteen En ollut töissä tänä kesänä tai edelliskesänä Kuvio 19. Kokemus kesätyöpaikan hankinnan vaikeudesta vuosina 2007 2016 (%). Naiset kokivat työnhaun selvästi hankalammaksi useammin kuin miehet (18 % vs. 13 %). Miehet enemmistöltään kokivat työnhaun samanlaiseksi kuin edellisvuonna; naisten vastaava luku oli 45 prosenttia. Koulutusaloittain vertailtaessa noin viidesosa kaikilta aloilta koki työnhaun selvästi helpommaksi kuin edellisvuonna pois lukien tietotekniikan alojen opiskelijat, joista selvästi helpommaksi työnhaun vuonna 2016 koki vain 14 prosenttia vastaajista. Alueellisessa vertailussa lähes viidesosa Kaakkois-Suomessa ja Vaasan alueella työskentelevistä koki työnhaun selvästi hankalammaksi kuin edellisvuonna, kun taas noin 60 prosenttia Itä-Suomen ja Keski-Suomen alueen vastaajista ei kokenut hakemisen muuttuneen viime vuodesta. Työpaikan saaminen usein helpottuu opiskelujen edetessä. Kuviossa 20 on esitetty vuosikursseittain vastaajien kokemus kesätyöpaikan hausta. Opiskelijat kokevat 26
työnhaun helpommaksi toisesta vuosikurssista eteenpäin, mutta tultaessa viidennelle ja sitä korkeammille vuosikursseille, haku jälleen koetaan vaikeammaksi. Tavoiteajan ylittäneet opiskelijat jäivät myös useammin ilman kesätyöpaikkaa, kuten aiemmin todettiin. 1. vuosikurssi (keväällä 2016 aloittaneet) 17 12 57 14 2. vuosikurssi 16 16 54 14 3. vuosikurssi 22 14 55 9 4. vuosikurssi 29 13 51 7 5. tai korkeampi vuosikurssi 21 13 54 12 Selvästi helpompaa Ei muutosta edellisvuoteen 0 20 40 60 80 100 % Selvästi hankalampaa En ollut töissä tänä kesänä tai edelliskesänä Kuvio 20. Kesätyöpaikan hankinnan vaikeus kesällä 2016 vuosikursseittain (%). Vajaa kymmenen prosenttia tekniikan alan opiskelijoista jäi ilman kesätyöpaikkaa, vaikka olisivat halunneetkin työskennellä. Kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat aktiivisesti hakeneet töitä: kesätyöpaikan saaneet vastaajat hakivat mediaanilla tarkasteltuna keskimäärin neljää työpaikkaa, kun taas kesätöitä vaille jääneet hakivat keskimäärin seitsemää työpaikkaa. Lähtökohtaisesti siis ne, jotka jäivät vaille työpaikkaa, hakivat useampia tehtäviä. Haettujen työpaikkojen määrä pysyi melko vakiona eri tarkasteluryhmissä niiden osalta, jotka kesätyöpaikan lopulta saivat. Eroavuuksia ryhmien välillä oli ilman työpaikkaa jääneiden keskimääräisissä hakemusmäärissä. Ilman työpaikkaa jääneet naiset hakivat keskimäärin yhdeksää työpaikkaa, miesten vastaava luku oli kuusi. Muulla Uudellamaalla kuin pääkaupunkiseudulla työtä vaille jääneet hakivat keskimäärin 15 työpaikkaa, Hämeen ja Lounais-Suomen alueilla luku oli 10. Vähiten paikkoja hakivat Itä-Suomessa ilman kesätöitä jääneet vastaajat, joiden keskimääräinen haettujen paikkojen määrä oli viisi. 27
8. Työnantajat kesällä 2016 Omilla verkostoilla oli tärkeä rooli kesätyöpaikan saamisessa myös tekniikan alan opiskelijoilla, kuten kuviosta 21 nähdään. Suurin osa vastaajista palasi aiempaan työpaikkaansa, jonka olivat aikoinaan saaneet suhteilla ja noin kymmenesosa sai uuden työpaikan suhteiden avulla. Monet opiskelijat luottivat aiempaan työpaikkaansa myös kesätöissä: puolet vastaajista palasi joko aiempaan kesätyöpaikkaansa tai samaan työpaikkaan, jossa olivat työskennelleet lukukausienkin aikana. Toisaalta pelkkiin verkostoihinkaan ei tarvitse luottaa, vaan oma-aloitteisuuskin toimii työnhaussa. Viidesosa vastaajista otti itse yhteyttä uuteen työnantajaansa ja sai tätä kautta töitä, kun taas noin 15 prosenttia vastaajista vastasi näkemäänsä ilmoitukseen ja työllistyi sitä kautta. Suhteiden merkitys työpaikan saamisessa vaikutti vähenevän ikävuosien kertyessä. Alle 23-vuotiaista vastaajista 32 prosenttia työllistyi suhteiden kautta, kun yli 28- vuotiaista näin teki vain 14 prosenttia. Suhteiden merkitys vähenee näin ollen myös vuosikurssien lisääntyessä, mutta vanhojen työpaikkojen merkitys työllistäjänä kasvaa mitä pidemmälle opinnoissa etenee. Neljännen ja sitä korkeamman vuosikurssin opiskelijoista 44 prosenttia työllistyi kesällä 2016 vanhaan työpaikkaansa. Alueellisesti tarkasteltuna suhteilla oli työllistymisen kannalta eniten merkitystä Lounais-Suomessa, muulla Uudellamaalla kuin pääkaupunkiseudulla ja Kaakkois-Suomessa. Vanhalle työpaikalleen palasi opiskelijoista yli puolet Lounais- Suomessa, Keski-Suomessa, Hämeessä, Vaasan alueella ja Kaakkois-Suomessa. Koulutusalavertailussa suhteilla työllistyneitä ja myös vanhaan työpaikkaansa palaavia oli eniten sähkötekniikan aloilla, kun taas tietotekniikan aloilla kummallakin tavalla työllistyi koulutusaloista vähiten opiskelijoita: vain viidesosa tietotekniikan alan opiskelijoista työllistyi suhteilla kesällä 2016. Yksityisen sektorin työnantajilla suhteilla ja aiemmalla kokemuksella työnantajasta on enemmän merkitystä, kuin julkisella sektorilla. Yksityiselle sektorille työllistyneistä lähes puolet vastanneista palasi vanhaan työpaikkaansa. 28
Olen ollut samassa paikassa aiemminkin, sain paikan aikanaan suhteilla 9 6 3 3 25 Otin itse yhteyttä uuteen työnantajaan Olen ollut samassa paikassa aiemminkin, en saanut aikanaan paikkaa suhteilla Vastasin lehdessä/ Internetissä olleeseen työpaikkailmoitukseen (uusi työpaikka) 15 Suhteilla (uusi työpaikka) 21 Työskentelin samassa paikassa lukukauden aikana 18 Muulla tavoin Oppilaitoksen harjoitteluvälityksen kautta Kuvio 21. Työpaikan saantitapa kesällä 2016 (%). Työnantajien toimialat Suurin osa tekniikan alan opiskelijoista työskenteli kesällä 2016 rakennusliikkeessä. Viime vuoteen verrattuna rakennusliikkeessä työskentelevien osuus oli noussut muutaman prosenttiyksikön; teknologiateollisuuden merkitys opiskelijoiden työllistäjänä oli jatkanut laskuaan. Kuviossa 22 on esitetty eri työnantajien toimialojen osuus opiskelijoiden työllistäjistä. Vain vajaa viisi prosenttia vastaajista toimi vuokratyöyrityksessä. Muissa yksityisissä yrityksissä korostuivat kuljetusalan ja logistiikan tehtävät sekä kiinteistöhuolto. 29