Aiheesta toiseen Näkökulmia Asperger-nuorten vuorovaikutukseen. ( Jos joku just tajus mitä mä sanoin. ) FT Mari Lehtinen Tutkijatohtori Helsingin yliopisto Nykykielten laitos www.helsinki.fi/yliopisto
Esitelmän rakenne I) Keskustelunanalyysi II) Esimerkki tutkimushankkeesta: Asperger-nuorten vuorovaikutus III) Loppusanat Suomalainen Tiedeakatemia (18.4.2011) www.helsinki.fi/yliopisto 2
Keskustelunanalyysi (KA) Conversation analysis (CA) 3
Keskustelunanalyysin historiaa Perustuu Harvey Sacksin vuosina 1964 1972 Kaliforniassa pitämiin luentoihin (Sacks 1992) Sacks oli etnometodologian perustajan, Harold Garfinkelin, oppilas Etnometodologia: Sosiologian suuntaus (perustettu 1950-luvulla) Pyrkii eksplikoimaan vuorovaikutustilanteiden taustalla olevia strategioita Keskustelunanalyysi eriytyi omaksi alakseen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Poikkitieteellinen menetelmä (Hakulinen 1997a) 4
Keskustelunanalyysin pääperiaatteita Tutkimuskohteena yhteistoiminnallisuuden mekanismit Sosiokulttuuriset normit, jotka säätelevät vuorovaikutusta Keskeinen lähtökohta: vuorovaikutus on yksityiskohtiaan myöten järjestäytynyttä toimintaa Keskusteluntutkijan peruskysymys: Miksi tämä nyt? Merkitys syntyy vastaanottajan päättelyprosessista ilmauksen ja kontekstin yhteisvaikutuksesta (Hakulinen 1997a) 5
Toiminnan merkitys: sana- ja lausemerkitysten lisäksi tutkitaan merkityksellisiä toimintoja Lausumat tekoina (vrt. Austinin ja Searlen puheaktiteoria): miten puhujat kysyvät, käskevät, ehdottavat, ottavat kantaa, jne.? Uusi näkökulma: miten ihmiset luovat identiteettinsä puheellaan? (esim. opettaja, oppilas, lääkäri, potilas, tietävä, tietämätön, jne.) Mitä puheenvuoroilla saadaan aikaiseksi? Miten osoitetaan, että vastaanotettu asia on uutta tai entuudestaan tuttua tietoa tai että puheenaihe on arkaluontoinen, tms.? (Hakulinen 1997a) 6
Esimerkki tulkinnan ja toiminnan suhteesta A: On niin vaikea muuttaa pois Helsingistä B: Ai jaa Vastaanottajan tulkinta: uutta tietoa B: Niin (nousevalla sävelkululla) (Hakulinen 1997a: 15 16) Vastaanottajan tulkinta: jatkoa tulossa (ei vielä uutinen) B: Joo (laskevalla sävelkululla) Vastaanottajan tulkinta: asia kuultu ja ymmärretty; ei odota aiheesta jatkettavan B: Niin on Vastaanottajan tulkinta: itsellä samanlainen kokemus avaus yhteisten kokemusten vaihdolle 7
Vastaanottaja tekee tulkinnallaan vuorosta tietyntyyppistä toimintaa Sacksin mukaan keskustelu on olennaisesti osallistujien toimintojen koordinointia Tavoitteena ei ole yksittäisten puhujien yksittäisten lausumien tai intentioiden tulkitseminen Tavoitellaan kulttuurisesti yleispäteviä havaintoja Analyysit perustuvat KA:n metodisiin ratkaisuihin Ne perustellaan muilla paralleelisilla havainnoilla (Hakulinen 1997a) 8
Esimerkki tutkimushankkeesta: Asperger-nuorten vuorovaikutus 9
Aspergerin oireyhtymä (AS) Autismin kirjoon kuuluva häiriö Aiheuttajana synnynnäiset neurologiset ja keskushermostolliset poikkeavuudet Ilmenee erityisesti molemminpuolisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän laadullisena poikkeavuutena Tyypillisiä myös epätavallisen intensiiviset harrastukset, riippuvuus rutiineista sekä rajoittuneet kiinnostuksen kohteet Yleistä myös mm. aistiyliherkkyydet, muutosten sietämisen vaikeus, univaikeudet, motorinen kömpelyys, kuullunymmärtämisongelmat, jne. (Nieminen-von Wendt 2004; APA 2000; WHO 2007) 10
Tutkimushanke: AS-nuorten vuorovaikutus (Kuvan poika ei liity tutkimukseen.) Aineisto: 11 13-vuotiaiden AS-poikien kuntoutuskeskusteluja (kaksi ryhmää) Audiovisuaalista materiaalia Nauhoitettu Lastenlinnassa talvella 2009 2010 Tutkimuskohteina ovat Puheen prosodia Melodia, voimakkuus, nopeus, rytmi, äänenlaatu, jne. Ei-kielellinen viestintä Katseen suunta, ilmeet, eleet ja vartalon asento Ymmärrysongelmatilanteet Korjaukset 11
Korjausjäsennys KA:n mukaan keskustelu on siis jäsentynyttä Keskustelu hahmottuu vuorottelunormien nojalla jaksoiksi eli sekvensseiksi, joihin puhujat ovat orientoituneet Vuorotteluun on samalla sisäänrakennettu korjauksen mahdollisuus (Hakulinen 1997a) 12
Korjausjäsennys on siis yksi vuorovaikutuksen perusprosesseista. Korjaus käsitetään KA:ssa laajemmin kuin arkikielessä: Kaikki ne keinot, joita osallistujilla on käytössään erilaisten ymmärtämis- ja kuulemisongelmien käsittelemistä varten Korjausjakso: tilanne, jossa keskustelun eteneminen pysäytetään ja huomio suunnataan johonkin aiemmin sanottuun Mahdollistaa esimerkiksi tarkennuksen, taustoituksen, tarkistuksen, oikaisun tai varmistuksen pyytämisen johonkin aiemmin sanottuun liittyen (Schegloff, Jefferson & Sacks 1977; Sorjonen 1997) 13
Esimerkki korjausjaksoista 01 NK:((katsoo MK:aa)) ja sithän me oltiin i- (.) kun olimme koululaisia ni meidän mielestä koulu oli kivaa, 02 MK: niin (.) ainakin aina silloin tällöin. hehee[heh] 03 Kalle: [no ] (.) silloin oli varmaan kouluruokakin # parempaa #; 04 Toni: nii; 05 Jaakko: njää, 06 NK: =mikä mikä oli,? 07 Toni: <kouluruoka> 08 NK: (maiskautus) [njaa-a] 09 Jaakko: [#ää no] silloin# silloin perusruoka #sil tasolla oli alhasempi ku nykyään joten# (.) kouluruoka 10 ei tartte # olla ni #.hh (0.4) niin hy- (0.3) hy- oliv- (.) #ei tarttenu olla niin hyvää >koska se on samaa 11 luokkaa kuin ne< (2.0) jos joku just tajus mitä mä sanoin. 12 (2.4) 13 MK: ((katselee ylöspäin)) sama luokkaa kuin; 14 Jaakko:.mth #no kun al- (.) (>kun oltii a jas<) taakseppäin# ruoka oli vähän < alhaisempaa>. (0.9) 15 #silleen (0.5) mh silleen kuing (.) hy- pa- (0.3) <makusta>? (0.3) ja > kouluruoka on< parempaa joten 16 ne on samal linjalla (0.5) johtuen ajastansa. (1.4) 17 NK: hmm-m? 18 Jaakko: <eli sil periaatteella (0.8) silloin oli parempaa.> 19 (2.0) 20 MK: mm 21 NK: (maiskauttaa) jaaha 14
Korjaustyypeistä Tässä esimerkissä esiintyi kaksi suoraa korjausaloitetta Suora korjausaloite: kysymysmuotoinen ilmaus, jolla vastaanottaja ilmaisee korjaustarpeen, mutta ei yritä muotoilla tulkintatarjousta (Leskelä 2011) 1. korjausaloite ( mikä mikä oli? ) muodostettu kysymyssanan avulla yleisin suorien korjausaloitteiden tyyppi tässä aineistossa (50 %) 2. korjausaloitteessa ( sama luokkaa kuin; ) ongelmavuoron osittainen toisto harvinaisempi tyyppi (14 %) (Lehtinen 2011) 15
Ymmärrysongelmien syistä Ymmärrysongelmien syiden kategorisointi ei ole aina täysin yksiselitteistä KA:n periaatteiden mukaisesti kiinnitetty huomiota piirteisiin, jotka osallistujat osoittavat relevanteiksi omalla toiminnallaan Esim. Jaakko: [#ää no] silloin# silloin perusruoka #sil tasolla oli alhasempi ku nykyään joten# (.) kouluruoka ei tartte # olla ni #.hh (0.4) niin hy- (0.3) hy- oliv- (.) #ei tarttenu olla niin hyvää >koska se on samaa luokkaa kuin ne< (2.0) jos joku just tajus mitä mä sanoin. MK: sama luokkaa kuin; Kuntouttaja toistaa osan Jaakon vuorosta, mutta jättää pois toistettua jaksoa seuraavan pronominin ne Syynä epäselvä pronominiviittaus 16
Ymmärtämisessä kyse ennen kaikkea sekventiaalisesta, yhtä vuoroa laajemmalle ulottuvasta, ilmiöstä (Drew 1997) Ymmärrysongelmat johtuvat useimmiten osallistujien vaikeudesta hahmottaa, miten sanottu liittyy käsiteltävään topiikkiin tai meneillään olevaan toimintaan (Drew 1997) Topikaaliset hyppäykset hyvin tyypillisiä AS-aineistossa! Topikaaliset hyppäykset Esim. NK: ja sithän me oltiin i- (.) kun olimme koululaisia ni meidän mielestä koulu oli kivaa, MK: niin (.) ainakin aina silloin tällöin. hehee[heh] Kalle: [no ] (.) silloin oli varmaan kouluruokakin # parempaa #; NK: =mikä mikä oli,? Toni: <kouluruoka> NK: (maiskautus) [njaa-a] Kouluruoka liittyy aiheeseen mutta ilmestyy keskusteluun hieman yllättäen topikaalinen hyppäys (Lehtinen 2011) 17
Vielä topikaalisista hyppäyksistä AS-nuoret tuottavat usein kommentteja ja kysymyksiä, joita on vaikea ymmärtää, koska niiden yhteys aiemmin sanottuun ei ole lainkaan ilmeinen Kommentti voi olla aiheen kannalta relevantti, mutta sen tulkintaan ei löydy riittävästi vihjeitä ympäröivästä keskustelukontekstista Esim. näkökulman vaihdos, jota ei ole eksplisiittisesti ilmaistu eikä riittävästi taustoitettu Joskus myös täydellinen hyppäys aiheen ulkopuolelle ilman minkäänlaista metakielellistä johdantoa tai topikaalista siirtymävaihetta taustoituksen riittämättömyys Taustalla lienee vaikeus nähdä tilanne vastaanottajan näkökulmasta AS-henkilöiden vaikeus asettua toisen asemaan (Lehtinen 2011) 18
Sanotun kirjaimellinen ymmärtäminen Kielikuvien ja sanontojen kirjaimellinen ymmärtäminen on AS-henkilöille tavallista (Nieminen-von Wendt et al. 2007a, 2007b) Kaikkein yleisin ymmärrysongelmien aiheuttaja tutkitussa aineistossa onkin taipumus sanotun kirjaimelliseen ymmärtämiseen Käytännössä: Abstraktissa merkityksessä käytetyn sanan konkreettinen tulkinta Vaikeus havaita implisiittisiä vihjeitä Usein henkilö vastaa vain siihen, mitä häneltä on kirjaimellisesti kysytty ei ymmärrä esimerkiksi puhekumppanin implisiittistä kehotusta jatkaa kertomista (Lehtinen 2011) 19
Usein sanotaan, että tapa, jolla puhumme, välittää yhtä paljon merkityksiä kuin sanat, joita käytämme (Couper-Kuhlen 2000) Puheen prosodia muodostaa suuren osan tästä tavasta Prosodian parametrit fonetiikassa: painotus, kesto, sävelkulku (F0), kuuluvuus, puhenopeus ja puherytmi (Crystal 1969, 1980; Iivonen & Aulanko 2001) Ilmiöt koskevat vähintään tavun laajuisia yksiköitä puheessa Puheen prosodiasta 20
Tässä yhteydessä termi prosodia käsitetään laajassa merkityksessä: Myös tauot, tavujen venytykset sekä äänenkäytön paralingvistiset piirteet (hengitykset, nariseva ääni, nasaalinen ääni ja kuiskaukset) luetaan prosodian parametreiksi (Couper-Kuhlen 2000) Näkemys pohjautuu KA:n piirissä kehittyneeseen vuorovaikutukselliseen prosodiantutkimukseen (Couper- Kuhlen 1998, 2000; Couper-Kuhlen & Selting 1996, 2001; jne.) 21
Ongelmavuorojen prosodia AS-aineistossa PIIRRE: ESIINTYMISPROSENTTI: 1. Nariseva ääni 35,3 % 2. Hiljaista puhetta 31,4 % 3. Suuria sävelkorkeuden vaihteluita 23,5 % 4. Tavunvenytyksiä 17,6 % 5.Katkonainen puherytmi 15,7 % 6. Poukkoileva melodia 11,8 % 7. Nopeaa puhetta 11,8 % (Lehtinen, tulossa) 22
Puhekatkelma Praat-puheanalyysiohjelmassa 23
Äänen aaltomuoto ja perustaajuuskäyrä (F0-käyrä) 0.2032 0-0.3773 0 4.642 Time (s) Pitch (Hz) 400 185.8 0 0 4.642 Time (s) eka oli luistelulla mä kaaduin ja mun polve- ja polvi 0 4.642 Time (s) 24
Ei-kielellisestä viestinnästä KA:ssa voidaan ottaa huomioon myös eikielellisen viestinnän piirteitä Katseen suunta, ilmeet, eleet, vartalon asennot (Gumperz 1992) AS-henkilöiden vuorovaikutuksessa kiinnitetty huomiota erityisesti katseen suuntaan AS-henkilöt välttelevät katsekontaktia (Szatmari et al. 1989; Tantam et al. 1993; jne.) Katsekontakti voi olla epätyypillinen: joko välttelevä tai tuijottava (Nieminen-von Wendt 2004; jne.) Katsekontaktin poikkeavuus ei kuitenkaan ole välttämätön diagnostinen kriteeri (Nieminen-von Wendt et al. 2007a) 25
Katseen suunta ja ongelmavuorot Aineistoni AS-nuoret välttelevät suoraa katsekontaktia erityisesti spontaania puhetta tuottaessaan Kuunnellessa katsekontaktin pitäminen vaikuttaa helpommalta Ongelmavuoroja tuotettaessa katsekontakti puuttuu valtaosassa tapauksista (84,1 %) (Kuvan poika ei liity tutkimukseen.) (Lehtinen 2010, tulossa) 26
KA on poikkitieteellinen menetelmä, joka mahdollistaa hyvin monenlaisten ilmiöiden tutkimisen Mahdollistaa mm. prosodian tutkimisen aidoissa vuorovaikutustilanteissa Apuna käytettävä kuitenkin fonetiikan keinoja Soveltuu myös audiovisuaalisiin aineistoihin ei-kielellisten piirteiden tutkiminen mahdollista Lopuksi Kasvokkaiskeskustelussa ihminen saa 60 80 % informaatiosta silmien välityksellä (Mustajoki 2011) 27
Paljon arvokasta perustutkimusta Lisäksi käytännön sovellusmahdollisuuksia yhteiskunnan eri aloilla Opetus (mm. vieraiden kielten opetus) Erityisryhmien kuntoutus (kehitysvammaiset, autistiset henkilöt, afaatikot, muistisairaat, jne.) Kakkoskieliset keskustelut (vuorovaikutus syntyperäisten ja ei-syntyperäisten puhujien välillä esim. asiointitilanteissa, päiväkodeissa, kouluissa, jne.) Institutionaalinen vuorovaikutus (lääkärin ja potilaan väliset keskustelut, jne.) 28
29
Lähteet American Psychiatric Association (APA) (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. 4 th edition, Text Revision, DSM-IV-TR. American Psychiatric Association, Arlington. Austin, J. L. (1962): How to Do Things with Words. Cambridge, MA: Harvard University Press. Couper-Kuhlen, E. (1998): Prosody in Interactional Discourse. SKY Yearbook 1998, T. Haukioja, M.-L. Helasvuo & M. Miestamo (toim.). Helsinki: Helsingin yliopisto, 7 40. Couper-Kuhlen, E. (2000): Prosody. Handbook of Pragmatics 2000, J. Verschueren, J.-O. Östman, J. Blommaert & C. Bulcaen (toim.). Amsterdam / Philadelphia: John Benjamins, 1 19. Couper-Kuhlen, E. ja Selting, M. (1996): Towards an Interactional Perspective. Prosody in Conversation. Interactional Studies, E. Couper-Kuhlen & M. Selting (toim.). Cambridge: Cambridge Univeristy Press. Couper-Kuhlen, E. & Selting, M. (2001): Introducing Interactional Linguistics. Studies in Interactional Linguistics. Studies in Discourse and Grammar. E. Couper-Kuhlen & M. Selting (toim.). Amsterdam / Philadelphia: John Benjamins, 1 22. Crystal, D. (1969): Prosodic Systems and Intonation in English. Cambridge: Cambridge University Press. Crystal, D. (1980): A First Dictionary of Linguistics and Phonetics. London: Deutsch. Drew, P. (1997): Open class repair initiators in response to sequential sources of troubles in conversation. Journal of Pragmatics 28, 69 101. Gumperz, J. J. (1992): Contextualization Revisited. The Contextualization of Language, P. Auer & A. Di Luzio (toim.). Amsterdam / Philadelphia: John Benjamins, 39 53. Hakulinen, A. (1997a): Johdanto. Keskustelunanalyysin perusteet, L. Tainio (toim.). Tampere: Vastapaino, 13 17. Hakulinen, A. (1997b): Vuorottelujäsennys. Keskustelunanalyysin perusteet, L. Tainio (toim.). Tampere: Vastapaino, 32 55. Lehtinen, M. (2010): Features of Nonverbal Communication of Youngsters Afflicted with Asperger Syndrome. ICA 2010: Matters of Communication, Singapore, 22. 26,6,2010. [Suullinen esitelmä. Artikkeli parhaillaan arvioinnissa] Lehtinen, M. (2011): Ymmärrysongelmatilanteita Asperger-nuorten kuntoutuskeskusteluissa. Haavoittuva keskustelu, L. Leskelä & C. Lindholm (toim.). Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimuksia. (Ilmestyy syksyllä 2011.) Lehtinen, M. (tulossa): Interactional Challenges in Conversations with Youngsters Afflicted with Asperger Syndrome: the Role of Prosody and Nonverbal Communication in Other-Initiated Repairs. Communication @ the Center 2011 Conference of the International Communication Association, Boston (USA), 26. 30.5.2011. [Suullinen esitelmä.] 30
Leskelä, L. (2011): Selkokielinen vuorovaikutus kehitysvammaisen keskustelijan tukena. Haavoittuva keskustelu, L. Leskelä & C. Lindholm (toim.). Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimuksia. (Ilmestyy syksyllä 2011.) Mustajoki, A. (2011): Väärinymmärrysten anatomiaa. Tieteessä tapahtuu 2/2011, 3 10. Nieminen-von Wendt, T. (2004): On the origins and diagnosis of Asperger syndrome. A clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. [Verkkoversio: https://oa.doria.fi/handle/10024/2280]. Nieminen-von Wendt, T., von Wendt, L., Avellan, A. & Tani, P. (2007a): Aspergerin oireyhtymä. Kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus (osa 1). Yleislääkäri 2007:3, 15 19. Nieminen-von Wendt, T., von Wendt, L., Avellan, A. & Tani, P. (2007b): Aspergerin oireyhtymä. Kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus (osa 2). Yleislääkäri 2007:4, 10 14. Sacks, H. (1992): Lectures on conversation, vol. 1 2. G. Jefferson (toim.). Oxford: Blackwell. Sacks, H., Schegloff, E. & Jefferson, G. (1974): A simplest systematics for the organization of turn-taking for conversation. Language 50 (4), 696 735. Schegloff, E., Jefferson, G. & Sacks, H. (1977): The preference for self-correction in the organization of repair in conversation. Language 53 (2), 361 382. Searle, J. R. (1969): Speech acts: an essay in the philosophy of language. Cambridge : Cambridge University Press. Sorjonen, M.-L. (1997): Korjausjäsennys. Keskustelunanalyysin perusteet, L. Tainio (toim.). Tampere: Vastapaino, 111 137. Szatmari, P., Brenner, R. & Nagy, J. (1989): Asperger Syndrome: A Review of Clinical Features. Canadian Journal of Psychiatry 34, 554 560. Tantam, D., Holmes, D. & Cordess, C. (1993): Nonverbal Expression in Autism of Asperger Type. Journal of Autism and Developmental Disorders 23(1), 111 133. World Health Organization (WHO) (2007): International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. 10 th Revision (ICD-10). Version for 2007. [Verkkoversio: http://apps.who.int/classifications/apps/icd/icd10online/]. 31