Teksti Kaija Vestervik Helmikuu 2000 Sosiaali- ja terveysalan sekä kuntoutusalan lakisääteiset palvelut Palvelut kansanterveyslain perusteella Kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvaa elinympäristöönsä kohdistuvaa terveydenhoitoa ja yksilön sairaanhoitoa sekä niihin liittyvää toimintaa, jonka tarkoituksena on väestön terveydentilan ylläpitäminen ja edistäminen. Kansanterveystyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Kansanterveystyötä läänin alueella valvoo ja ohjaa lääninhallitus. Kansanterveystyön asiantuntijavirastona toimii sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Kansanterveyden laaja-alaista kehittämistä varten toimii asianomaisen ministeriön yhteydessä kansanterveyden neuvottelukunta. Kansanterveystyöhön kuuluvina kunnan tehtävinä on: ylläpitää terveysneuvontaa, johon luetaan kansanterveydellinen valistustyö sisältäen raskauden ehkäisemisneuvonta sekä kunnan asukkaiden yleiset terveystarkastukset järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito, johon luetaan lääkärin suorittama tutkimus ja hänen antamansa tai valvomansa hoito ja lääkinnällinen kuntoutus järjestää sellaiset mielenterveyspalvelut, joita on tarkoituksenmukaista antaa terveyskeskuksissa huolehtia sairaankuljetuksen järjestämisestä järjestää ja ylläpitää lääkinnällinen pelastustoiminta ylläpitää hammashuoltoa, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoitoasetuksessa säädetyssä laajuudessa ylläpitää kouluterveydenhuoltoa, johon luetaan kunnassa sijaisevien perusopetusta ja lukiokoulutusta antavien koulujen ja oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta sekä niiden oppilaiden ja opiskelijoiden terveydenhoito sekä terveydentilan toteamista varten tarpeellinen erikoistutkimus ylläpitää kunnan alueella sijaitsevien koulutusta järjestävien oppilaitosten opiskelijoille näiden kotipaikasta riippumatta opiskelijaterveydenhuoltoa, johon luetaan oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta, opiskelijan terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto tuottaa kunnan alueella sijaitsevissa työ- ja toimipaikoissa työskenteleville työntekijöille työnantajan järjestettäväksi tai muulla tavoin säädettyjä työterveyshuoltopalveluja järjestää kunnan alueella toimiville yrittäjille soveltuvin osin työterveyshuoltolaissa tarkoitettua työterveyshuoltoa järjestää seulontaa ja muita joukkotarkastuksia järjestää kiireellinen avosairaanhoito ylläpitää merimiehille näiden kotipaikasta riippumatta merimiesterveydenhuoltoa ja työterveyshuoltopalveluja Kunnan tehtävä on myös sairaanhoitoon kuuluvan lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä siltä osin kuin sitä ei ole säädetty kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan kuntouttavien hoitotoimenpiteiden lisäksi kuuluvaksi neuvonta, kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, apuvälinehuolto sekä sopeutumisvalmennus- ja ohjaustoiminta ja muut näihin rinnastettavat toiminnat.
Palvelut sosiaalihuoltolain perusteella Sosiaalihuollolla tarkoitetaan sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. Sosiaalihuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Läänin alueella sosiaalihuollon suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat lääninhallitukselle. Sosiaalihuollon asiatuntijavirastona toimii sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunta huolehtii: sosiaalipalvelujen, sellaisten kuin sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, asumispalvelu, laitoshuolto, perhehoito sekä omaishoidontuki, järjestämisestä asukkailleen toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle sosiaaliavustusten suorittamisesta asukkailleen ohjauksen ja neuvonnan järjestämisestä sosiaalihuollon ja muun sosiaaliturvan etuuksista ja niiden hyväksikäyttämisestä sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskevan tiedotustoiminnan järjestämisestä sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskevan koulutus-, tutkimus-, kokeilu-, ja kehittämistoiminnan järjestämisestä Kunta on edellisen lisäksi velvollinen toimimaan alueellaan muutoinkin sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi. Sen on huolehdittava lasten ja nuorten huollon, lasten päivähoidon, kehitysvammaisten erityishuollon, vammaisuuden perusteella järjestettävien palvelujen ja tukitoimien sekä päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huoltoon kuuluvien palveluiden, lasten valvojille säädettyjen tehtävien ja muiden isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen, elatusavun turvaamiseen, ottolapsineuvontaa, perheasioiden sovitteluun sekä lapsen huolto ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa toimitettavaan sovitteluun kuuluvien toimenpiteiden ja muiden sosiaalipalveluiden järjestämisessä. Jos sosiaalihuollon asiakas tarvitsee kuntoutusta, jota ei ole säädetty sosiaalihuollon tehtäväksi tai jota ei ole tarkoituksenmukaista järjestää sosiaalipalveluna, sosiaalihuolto ohjaa asiakkaan tarpeen mukaan terveydenhuolto-, työvoima- tai opetusviranomaisen taikka kansaneläkelaitoksen tai muun kuntoutuksen organisaation piiriin. Palvelut kuntoutuslain perusteella Lakia, jossa säädetään viranomaisten ja yhteisöjen ja laitosten yhteistyöstä kuntoutuspalvelujen antamisessa, asiakkaiden kuntoutustarpeen- ja mahdollisuuksien arvioinnista, kuntoutukseen liittyvän koulutuksen järjestämisestä sekä työllistymisen edistämisestä kutsutaan asiakaspalveluyhteistyöksi. Kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyön organisaatio Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan viranomaiset sekä työvoima- ja opetusviranomaiset toimivat yhteistyössä sekä paikallisella, alueellisella että valtakunnallisella tasolla kuntoutukseen liittyvien toimenpiteiden yhteensovittamiseksi tilanteissa, joissa kuntoutusasiakkaan tarpeisiin ei muuten ole löydettävissä ratkaisua. Asiakaspalveluyhteistyö sisältää viranomaisten ja palvelujärjestelmien keskinäisten yhteistyön periaatteista ja menettelytavoista sopimisen, kuntoutusasiakkaiden palvelutarpeen arvioinnin, palvelujen suunnittelun ja niihin liittyvien yhteistyön toteuttamiseksi tarpeellisten tietojen vaihdon, kuntoutusasiakkaiden tarpeita vastaavien ratkaisujen etsimisen ja tarvittaessa kuntoutusasiakasta koskevien lausuntojen antamisen. Asiakaspalveluyhteistyö toteutetaan ensisijaisesti osana asianomaisten viranomaisten toimintaa. Yhteistyön kehittämistä toteuttaa paikallinen, alueellinen ja valtakunnan tason yhteistyöelimet.
Kunta huolehtii paikallisesta yhteistyöstä eli siitä, että sen alueella toimii yhteistyöryhmä, jossa on edustettuna ainakin sosiaalihuolto-, terveydenhuolto-, ja työvoimaviranomaisten sekä kansaneläkelaitoksen nimeämät edustajat. Tarvittaessa yhteistyöhön osallistuu eri viranomaisten kuten opetus-, ammattikasvatus- ja muut viranomaiset. Lääninhallitus huolehtii alueellisesta yhteistyöstä ja se asettaa kutakin sairaanhoitopiirin aluetta varten kolmeksi vuodeksi kerrallaan kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyötoimikunnan. Sen tehtävänä on myös yhteen sovittaa läänin alueen toimikuntien työtä. Yhteistyötoimikuntien kokoonpanoon kuuluu keskeisten kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyön alalla toimivien sosiaali-,a terveydenhuoltoalan viranomaisten, yhteisöjen ja laitosten sekä opetus- ja työhallinnon ja kansaneläkelaitoksen nimeämä asiantuntija. Valtakunnallisesta yhteistyöstä huolehtii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva, valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama kuntoutusasian neuvottelukunta. Sen tehtävänä on ohjata, kehittää ja yhteen sovittaa viranomaisten, yhteisöjen ja laitosten yhteistyötä sekä alueellisten kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyötoimikuntien toimintaa. Kansaneläkelaitoksen järjestämä kuntoutus Kansaneläke- ja sairasvakuutuslain mukaista kuntoutusta korvataan ja järjestetään, jollei vakuutetulla ole oikeutta tarvitsemaansa kuntoutukseen tai korvaukseen kuntoutuksen aiheuttamista kustannuksista tapaturmavakuutuslain, liikennevakuutuslain, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain nojalla. Kansaeläkelaitos järjestää vakuutetulle: tarvittavan ammatillisen koulutuksen tai valmennuksen hänen työkykynsä säilyttämiseksi tai parantamiseksi, jollei sitä ole järjestetty työvoimapalvelulain, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain, työeläkelakien tai erityisopetusta koskevien säännösten perusteella, jos työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairauden, vian tai vamman vuoksiolennaisesti heikentyneet ammatillisena kuntoutuksena sellaiset kalliit ja vaativat apuvälineet, jotka ovat tarpeen vaikeavammaisen työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien parantamiseksi tai säilyttämiseksi. vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen, muussa kuin julkisessa laitoshoidossa olevalle vaikeavammaiselle henkilölle, joka sen lisäksi saa lapsen hoitotuesta annetun lain mukaista hoitotukea, vammaistukea tai työkyvyttömyyseläkettä pitkäaikaiset tai vaativat muut kuin sairaanhoitoon välittömästi liittyvät kuntoutusjaksot laitostai avohoidossa, jotka ovat tarpeen vaikeavammaisen työ tai toimintakykynsä säilyttämiseksi tai parantamiseksi. korvata muutakin kuin edellä mainittuja ammatillista ja lääkinnällistä kuntoutusta sairauksien ehkäisemiseen sekä kuntoutusta ja sairauksien ehkäisyä koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä tarvittaessa kansaeläkelaitoksenyhteistoimintasäätiöitten piiriin kuuluvien kuntoutuslaitosten ja muiden sellaisten laitosten, joita kansaneläkelaitos on avustanut, perusparannuksista aiheutuviin menoihin ja näiden laitosten käyttöavustuksiin selvittää vakuutetun kuntoutustarve, korvata kuntoutujalle kuntoutuksesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset matkakustannukset Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattava kuntoutus Tapaturmavakuutuslain mukaista kuntoutusta maksetaan työtapaturman tai ammattitaudin johdosta tarvittavaan kuntoutukseen. Sitä voidaan soveltaa myös muuhun vammaan tai sairauteen, joka korvataan tapaturmavakuutuslain perusteella. Kuntoutuksella tarkoitetaan sellaista toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla edistetään ja tuetaan kuntoutujan työhön paluuta ja työstä suoriutumista, ehkäistään, poistetaan ja vähennetään työ- tai toimintakykyyn vaikuttavia haittoja sekä ylläpidetään ja parannetaan hänen itsenäistä suoriutumiskykyään.
Kuntoutus korvataan henkilölle, jonka työ- ja toimintakyky tai ansiomahdollisuudet ovat työtapaturman tai ammattitaudin johdosta heikentyneet. Kuntoutus korvataan myös, jos on todennäköistä, että henkilön työ- tai toimintakyky tai ansiomahdollisuudet voisivat sattuneen työtapaturman tai ilmenneen ammattitaudin vuoksi myöhemmin olennaisesti heikentyä. Kuntoutujalle korvataan kustannukset, joiden avulla kuntoutuja vamman tai sairauden aiheuttamista rajoitteista huolimatta kykenee jatkamaan ammatissaan tai siirtymään uuteen työhön tai ammattiin, josta hän voi saada pääasiallisen toimeentulonsa. Tapaturmalain perusteella korvataan: Työ- ja ansiokykyyn liittyvä kuntoutus Työ- ja toimintakykyyn liittyvä kuntoutus Liikennevakuutuslain perusteella korvattava kuntoutus Kuntoutusta korvataan sellaiselle henkilölle, jolla on oikeus korvaukseen liikennevakuutuslain mukaan ja jonka työ- tai toimintakyky tai ansiomahdollisuudet ovat liikennevahingon johdosta heikentyneet. Kuntoutus korvataan myös, jos on todennäköistä, että henkilön työ- tai toimintakyky tai ansiomahdollisuudet voisivat sattuneen liikennevahingon vuoksi myöhemmin olennaisesti heikentyä. Liikennevakuutuslain perusteella korvataan: Työ- ja ansiokykyyn liittyvä kuntoutus Työ- ja toimintakykyyn liittyvä kuntoutus Lääkinnällinen kuntoutus Kunta tai kuntainliitto huolehtii siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnassa tai kuntainliiton alueella edellyttää. Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja ovat: kuntoutumista ja kuntoutuspalveluja koskeva neuvonta ja ohjaus kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia selvittävä tutkimus työ- ja toimintakyky arviointeineen ja työkokeiluineen fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus, psykoterapia ja muut näihin rinnastettavat toimintakykyä parantavat ja ylläpitävät terapiat ja toimenpiteet apuvälinepalvelut, johon kuuluu apuvälineiden tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto sopeutumisvalmennus, jolla tarkoitetaan kuntoutujan ja hänen omaistensa ohjausta ja valmentautumista sairastumisen tai vammautumisen jälkeisessä elämäntilanteessa edellä mainitusta tarpeellisista toimenpiteistä koostuvat kuntoutusjaksot laitos- tai avohuollossa kuntoutusohjaus, jolla tarkoitetaan kuntoutujan ja hänen lähiyhteisönsä tukemista ja ohjausta sekä kuntoutujan toimintamahdollisuuksiin liittyvistä palveluista tiedottamista muut edellä mainittuihin rinnastettavat palvelut Valtakunnallisen suunnitelman painopisteet sosiaali- terveys- ja kuntoutusalalla Sosiaali- ja terveysministeriö johtaa ja ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä ja toimintapolitiikkaa. Se määrittelee sosiaali- ja terveyspolitiikan suuntaviivat, valmistelee lainsäädännön ja keskeiset uudistukset ja ohjaa niiden toteuttamista sekä huolehtii yhteyksistä poliittiseen päätöksentekoon. Ministeriö valmistelee vuosittain valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä seuraavan neljän vuoden aikana. Valtioneuvosto hyväksyy suunnitelman valtion talousarvioesityksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen on säädetty pääosin kuntien tehtäväksi. Kunnat vastaavat lakisääteisten velvoitteiden toteuttamisesta itsenäisesti, koska lainsäädäntö ohjaa
toiminnan järjestämistä varsin väljästi. Lainsäädännössä ei näin ollen tuoda esiin toiminnan kehittämisen kannalta keskeisiä valtakunnallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan ajankohtaisia tavoitteita. Lainsäädännössä ei myöskään voi kiinnittää kovinkaan paljon huomiota palvelutarpeiden muutoksiin tai palvelujärjestelmässä havaittuihin ongelmiin. Näiden asioiden esille nostamiseksi valtioneuvosto hyväksyy vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen suunnitelman. Kunnallisen hyvinvointipolitiikan keskeinen tavoite on terve ja hyvinvoiva väestö. Kunnilla on laajat mahdollisuudet vaikuttaa asukkaittensa terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on, että kunnat ja kuntayhtymät kiinnittäisivät omassa toiminnassaan huomiota koko toiminnan aktiivisen kehittämisen ohella erityisesti niihin kysymyksiin, jotka on nostettu esiin tässä valtakunnallisessa suunnitelmassa. Suunnitelmaan sisällytetään sellaisia sosiaali- ja terveyspolitiikan kannalta keskeisiä asioita, jotka valtakunnallisesti tarkasteltuna edellyttävät toiminnan kehittämistä tai epäkohtien korjaamista. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalaa yhdistävät painopistealueet Ehkäisevä sosiaali- ja terveyspolitiikka avainasemassa Hyvät elinolot ja ympäristö ovat avaintekijöitä kaikkien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ja riskien ehkäisyssä sekä ennakoinnissa. Tavoitteena on terveyttä, elämänhallintaa ja itsenäistä selviytymistä tukevien olosuhteiden ja ympäristöjen luominen, ihmisten työ- ja toimintakyvyn edistäminen sekä elämänlaadun parantuminen. Työvoiman ikääntyminen ja työelämän muutokset sekä eläkepolitiikan tavoitteet edellyttävät työkykyä ylläpitävien toimintojen tehostumista. Ihmisten työ- ja toimintakyvyn sekä elämänlaadun ylläpitämiseen ja parantamiseen vaikuttavat keskeisesti mielenterveyden edistäminen, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisy, tapaturmien torjunta sekä terveellisten elintapojen tukeminen. Alueelliset ja sosiaaliryhmittäiset sekä myös sukupuolten väliset terveyserot ovat suuria. Monet sairauksien riskitekijät jakautuvat epätasaisesti eri väestöryhmiin. Esimerkiksi tupakointi, alkoholin käyttö ja ravintotottumukset eroavat sosiaaliryhmittäin ja alueellisesti. Samoin työhön liittyvissä sairauksissa ja työtapaturmissa on suuria eroja eri ammattiryhmien välillä. Asumisen ja elinympäristön laatuun liittyy usein monia terveydellisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä ja ongelmia. Myös työttömyydestä aiheutuvan syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota pitkäaikaistyöttömiin sekä nuoriin ja ikääntyviin työttömiin. Huomio lapsiin ja nuoriin Työttömyys ja taloudelliset ongelmat varjostavat monien lapsiperheiden elämää ja vaikeuttavat elämän ja tulevaisuuden suunnittelua. Pitkäaikaistyöttömyys, taloudellinen ahdinko ja vanhempien sosiaalinen syrjäytyneisyys voivat aiheuttaa perheissä kriisejä, jotka heijastuvat lasten ja nuorten elämään. Sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan palveluista äitiys- ja lastenneuvolat, lasten päivähoito, kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja perheneuvolat ovat avainasemassa avun ja tuen antamisessa. Kodin lisäksi kouluyhteisön merkitys on keskeinen lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Lapset ja nuoret omaksuvat entistä nuorempina riskikäyttäytymisen muotoja kuten liian vähäinen liikunta, tupakointi sekä alkoholin ja huumeiden käyttö. Lähipalvelut toimiviksi Avohoitopainotteinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittyminen on voimistunut 1990-luvun puolivälistä alkaen. Voimavarojen siirtäminen avohuollon palveluihin ei kuitenkaan ole vielä
kaikissa kunnissa edennyt toivotulla tavalla. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalojen tarjoamat lähipalvelut ovat asiakkaan arjen kannalta välttämättömiä palveluja, jotka jokaisen tulisi saada asuinympäristöstään. Asiakkailla on oikeus hyvään ja laadukkaaseen palveluun. Palvelukulttuurimme on rakentunut pitkälti standardoituun, yleisiä palveluita tarjoavaan toimintatapaan. Asiakkaiden tilanteet ovat kuitenkin aina yksilöllisiä ja ainutkertaisia. Lähi- ja avopalveluihin painottuvassa järjestelmässä palvelu- ja hoitosuunnitelman merkitys ennen kaikkea monipuolista apua tarvitsevien asiakkaiden kohdalla kasvaa. Omaishoidon tuki laajenee: Omaishoidon tuki on osa koko sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutokseen tähtääviä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää laitoshoitoa ja lisätä avohuollon mahdollisuuksia ottaa vastuu vammaisten ja ikääntyvän väestön hoidosta ja huolenpidosta. Mielenterveystyön kehittäminen Mielenterveystyöhön on 1990-luvulla vaikuttanut taloudellinen tilanne, palvelurakennemuutos sekä lisääntynyt palvelujen tarve. Psykososiaalinen pahoinvointi on kasvanut mutta mielenterveyspalvelujen kehitys on taantunut. Mielenterveyspalvelujen riittämättömyys kuormittaa muita terveydenhuollon osa-alueita, jolloin siitä tulee yhteinen ongelma koko sosiaali-, terveys- ja kuntoutusaloille. Laman myötä myös ihmissuhdetyöhön ja vuorovaikutukseen perustuva mielenterveysala on ollut säästöjen kohteena. Toteutetut säästöt ovat kohdistuneet lähes yksinomaan psykiatriaan. Toisaalta lama sekä siihen liittynyt työttömyys ja epävarmuus ovat lisänneet väestön psyykkistä pahoinvointia ja mielenterveyspalvelujen tarvetta. Mielenterveyden edistämisen haasteet: Mielenterveys mielletään usein kapeasti mielisairauksien tai mielenterveyden häiriöiden puuttumiseksi. Se on kuitenkin laaja ja myönteinen elämän ulottuvuuden kokonaisuus. Se sisältää kyvyn säädellä sisäistä tunnetasapainoa ja muodostaa vastavuoroisia ihmissuhteita, terve itsetunto sekä kokemukset hyvästä voinnista ja tyytyväisyydestä. Mielenterveys on kyky nauttia omasta elämästään. Merkittävyydestään huolimatta mielenterveys ei ole saanut yhteiskunnassa samaa asemaa kuin monet muut terveyden suojelun ja edistämisen kysymykset. Mielenterveystyön vahvistaminen peruspalveluissa: Koulutuksella, ryhmätyöllä ja työnohjauksella parannetaan peruspalvelujen henkilöstön kykyä vastata mielenterveystyön kehittämishaasteisiin. Uusia toimintamalleja koskevan tiedon ja osaamisen levittäminen: Vaikeus saada tietoa palveluista ja vaihtoehtoisista menettelytavoista on yksi vaikeimmista mielenterveystyön kehittämisen esteistä. Vuosina 1996 ja 1997 on käynnistynyt erilaisia mielenterveyteen ja päihdeongelmiin liittyviä, muun muassa internet-teknologian käyttöön ja tehostettuun verkostoitumiseen perustuvia hankkeita, joiden tavoitteena on etsiä ratkaisuja ongelmaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö ja sen hallinnonala. 1999) Ongelma koskee kaikkia sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan palveluja, vaikka se suunnitelmassa onkin nostettu esiin pelkästään mielenterveysongelmien kohdalla. Erityisesti kuntoutusalan palvelut ovat käyttäjien vaikeasti tavoiteltavissa organisaation hajanaisuuden vuoksi. Mielekäs Elämä: Psykiatristen sairaansijojen vähentäminen on lisännyt tarvetta turvata mielenterveysongelmaisten selviytymistä yhteiskunnassa ja omassa yhteisössään. Tätä tarkoitusta varten valtioneuvosto on käynnistänyt avopalvelujen kehittämisohjelman Mielekäs Elämä!. Hanke tähtää erityisesti mielenterveysongelmien uhkaamien, mielenterveyspotilaiden, pitkäaikaistyöttömien ja muilla tavoin syrjäytyneiden aseman tukemiseen sekä päivittäisen elämän ja toimintamahdollisuuksien kohentamiseen ja omaehtoisen työllistymisen edistämiseen. Sosiaalityön kehittämistarpeet
Kuten mielenterveysongelmatkin, niin lisääntyneet sosiaaliset ongelmat kuormittavat koko sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalaa. Voimakkaasti lisääntyneet ja vaikeutuneet sosiaaliset ongelmat ovat 1990-luvulla korostaneet sosiaalityön kehittämisen tarvetta. Tällä hetkellä kunnallinen sosiaalityö on valtaosin toimeentulotukiasioiden käsittelyä. Toimeentulotuen saajien määrän ja menojen kasvu jatkuu edelleen. Erityisen voimakasta on ollut pitkäaikaisasiakkaiden määrän kasvu. Kehittämiskohteina ovat erityisesti toimeentulotuen kehittäminen, riittävien sosiaalityön voimavarojen turvaaminen, kunnallisen sosiaalityön työmenetelmien kehittäminen ja erityisosaamisen turvaaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaaminen, jaksaminen ja työllistyminen Sosiaali- ja terveydenhuolto on työvoimavaltainen ala, jonka toiminnan laatu ja saatavuus riippuvat keskeisesti siitä, mikä on työntekijöiden ammattitaito ja miten he jaksavat työskennellä. Ammattitaito voidaan pitää yllä työtä tekemällä sekä jatkuvalla lisä- ja täydennyskoulutuksella. Kuntien työvoimapolitiikka: Monet ajankohtaiset työelämää koskevat tutkimukset kertovat samaa viestiä; asiantunteva ja motivoitunut henkilöstö varmistaa hyvän palvelutason lisäksi hyvän tuottavuuden. Tuloksellinen ja tehokas toiminta perustuu henkilöstön tietoon, taitoon ja osaamiseen. Kunnat suosivat nykyään tilapäistä, työllisyysvaroin palkattua työvoimaa. Tämä on usein perustunut taloudellisiin syihin. On mahdollista löytää myös sellaisia työaikajärjestelyjä, joilla turvataan työntekijöiden pysyvyys. Työelämän muutossuunnat: Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakenttä on muuttunut perusteellisesti laman ja kasvavan työttömyyden vuosina yhtäältä palvelurakenteen muutoksen ja avohuoltopainotteisten työ- ja toimintatapojen kehittymisen sekä toisaalta asiakasryhmien ongelmien vaikeutumisen ja asiakasmäärien kasvun myötä. Ammatillisen osaamisen vaatimukset ovat kasvaneet ja muuttuneet. Vakinaisen henkilöstön väheneminen viime vuosina on osaltaan lisännyt työntekijöiden kiirettä ja työelämän paineita. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitaidon kehittäminen asiakkaiden tarpeiden ja työelämän vaatimusten pohjalta: Työelämän muutosten mukanaan tuomiin vaatimuksiin voidaan vastata monin tavoin. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla työntekijästä ja työstä lähtevä arvio sekä niiden pohjalta laaditut erilaiset ratkaisut. Työntekijöiden täydennyskoulutus, lisäkoulutus uusiin tehtäviin sekä varhaiskuntoutus ovat edellytys työkyvyn ylläpysymiseen. Koulutuksen ja työelämän aiempaa kiinteämpi yhteistyö on välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuollon muutosten hallinnassa ja tulevaisuuden ennakoinnissa. Teksti Kaija Vestervik Lähteet Sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädäntö. 1999. Sivut 88, 89, 127, 128, 129, 130, 133, 135, 137, 144,145, 146.Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. STM. Esitteitä 1999: 3 fin. 1.4.1999. Sosiaali- ja terveysministeriö ja sen hallinnonala. Sisällys. Sosiaali- ja terveysministeriö Organisaatio URL: www.vn.fi/stm/suomi/hao/julkaisut/haosisallys262.htm