Pääsykoeopas 2014 Vinkkejä ja kannustusta Helsingin yliopiston suomenkielisiin historia-aineisiin hakeville Julkaisija Kronos ry
Lukijalle Tämä on Kronos ry:n eli Helsingin yliopiston suomenkielisen historian ainejärjestön neljäs pääsykoeopas, eli kaiketi jo perinteikkääksi laskettava instituutio. Oppaan tarkoituksena on auttaa pääsykokeeseen valmistautuvia erilaisista lähtökohdista huolimatta. Olitpa siis tuore ylioppilas, useampaan otteeseen sisään yrittänyt tai vaikka vähän vanhempi ja jo jonkin koulutuksen käynyt, on tämä opas juuri sinua varten! Opas koostuu niin opiskelutekniikkaan liittyvistä neuvoista kuin kirjavinkeistä, mutta olennainen osa on myös vuoden 2013 fuksien kokemusten jakaminen. Näillä haluamme osoittaa, että yliopistoon on tasan yhtä monta tapaa ja tietä, kuin kuinka monta opiskelijaa sinne pääsee sisään. Osa on kokenut valmennuskurssin mielekkääksi tavaksi buustata omaa motivaatiota ja lukemista, osa taas valmistautunut itsenäisesti ja omalla aikataulutuksellaan. Vuonna 2013 sisään pääsi 38 opiskelijaa, joista löytyy monenlaista tallaajaa: mukaan mahtuu aikuisopiskelijoita, suoraan lukiosta tulleita, valmennuskurssilaisia, avoimen väylän kautta sisään päässeitä, kaksoistutkintolaisia sekä paljon, paljon muita. Aiemmista vuosista poiketen on Kronos perustanut myös facebookiin Kronos pääsykoeopas -sivun, jonka kautta pääsykokeisiin valmistautuvat voivat kysellä pääsykokeesta tai opiskelusta nykyisiltä historian opiskelijoilta. Lisäksi kysymyksiä voi myös lähettää sähköpostitse osoitteeseen kronos-opas@helsinki.fi Antoisaa pääsykoekevättä sekä paljon onnea kokeeseen, Karoliina Sipovaara, fuksi 2013 sekä pääsykoeopasvastaava 2014 Tekijätiimi 2014: Karoliina Sipovaara, Taru Salmi, Mikko Soikkeli, Charlotta Bergström, Teemu Viljanen, Anna Murtomäki, Margareta Ronkainen, Elmeri Autio, Aleksi Mäkinen Julkaisija: Kronos ry, Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Kiitokset kaikille kirjaehdotuksia lähettäneille! 2
Sisällysluettelo LUKIJALLE 2 SISÄLLYSLUETTELO 3 HISTORIAN OPISKELEMINEN YLIOPISTOSSA 4 HELSINKI OPISKELIJAKAUPUNKINA 5 KAROLIINA: KUIN PALA KAKKUA? 7 PÄÄSYKOE VUONNA 2014 9 ESIMERKKITEOKSIA 10 TARU 12 LUKUTEKNIIKKA 14 AJANKÄYTTÖ 15 MARGARETA: KOLMAS KERTA TODEN SANOO 16 VASTAUSTEKNIIKKA 17 AIEMPIEN VUOSIEN PÄÄSYKOEKYSYMYKSIÄ 19 ALEKSI: "PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ JA LUOVAA HÄLLÄVÄLISMIÄ" 20 HISTORIAN OPISKELIJOIDEN TYÖLLISTYMISESTÄ 21 ELMERI: AVOIN YLIOPISTO 22 JOS PÄÄSET SISÄÄN... 24 LOPUKSI 24 3
Historian opiskeleminen yliopistossa Historian opiskelu yliopistossa on pääsääntöisesti hyvin erilaista kuin peruskoulussa. Pohja on luotu peruskoulussa ja lukiossa, mutta mallit ovat siellä hyvin yksinkertaistettuja. Jos et ole ennen pääsykokeisiin lukemisen aloittamista lukenut mitään muuta historiallisia tekstejä, voi moni asia tulla yllätyksenä. Monia asioita on tarkoituksella jätetty pois opintosuunnitelmista ja jotkin asiat esitetään faktoina, kun taas yliopistossa kaikkea tarkastellaan kriittisesti; jokainen aika kirjoittaa oman historiansa. tarkoitus on tehdä omaa tutkimusta, johon pitää löytää uusi tutkittava asia tai tuore näkökulma enemmän tutkittuun aiheeseen. Siitä pääsee hyvin alkuun, mutta sitten alkaa todellinen työ: aihe on pakko rajata ja määritellä tarkasti, ettei se leviä käsiin. Usein siis kuvitellaan väärin, että historioitsijat opiskelevat ulkoa vuosilukuja ja nimiä. Todellisuudessa he ovat menneisyyden tulkitsijoita ja sekin tapahtuu oman ajan vaaleanpunaisten silmälasien lävitse. Millaista opiskelu sitten käytännössä on? Luennot vievät oikeastaan suunnilleen 20 prosenttia ajasta, ehkä jopa vähemmän. Suurin työ tapahtuu kotona, nenä kirjassa tai koneen näytössä, lukien monenlaisia teoksia, erilaisia tulkintoja aiheista ja yrittäen löytää omaa tulkintaa ja näkökulmaa teemaan kuin teemaan. Kirjoittamista on myös valtavasti ja rutiini kehittyy. Mukaan mahtuu myös jonkin verran ryhmätyöskentelyä, mutta pääpaino on itsenäisessä työskentelyssä. Ainakin omalta peruskouluajalta ja lukiosta jäi vahvasti mielikuva, että kirjat ovat turhia ja vanhentuvat nopeasti netistä löytyy kaikki! WRONG. Suurin osa tutkimuksista on edelleen vain kirjamuodossa tai netissä luvan takana luettavissa tekijänoikeuksien vuoksi. Netistä löytyy kuitenkin hyvin pohjatietoa ja jotain mistä aloittaa. Ainakin englanninkielisen Wikipedian lähdeluettelot ovat yleensä hyviä perusteoksia aiheeseen kuin aiheeseen. Aina kuitenkin pitää olla kriittinen; nekin ovat usein vain yhden ihmisen näkemyksiä asiasta ja tulkintoja on suunnilleen niin monta kuin tutkijoitakin. 4
Helsinki opiskelijakaupunkina Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Taideyliopisto, Haaga-helia, Metropolia, Arcada ja joukko muitakin oppilaitoksia sijaitsee Helsingissä tai muualla pääkaupunkiseudun alueella. Missään muussa Suomen alueella ei ole yhtä suurta opiskelijoiden keskittymää, joten Helsinkiä voi hyvällä syyllä nimittää opiskelijakaupungiksi. Helsingin korkea hintataso mietittää monia muilta paikkakunnilta tulevia opiskelijoita. Esimerkiksi vuokra-asuntojen vuokrataso on pääkaupunkiseudulla muuta Suomea korkeampi. Opiskelijat ovat kuitenkin oikeutettuja niin moniin etuuksiin, että eläminen ei tule Helsingissä sen kalliimmaksi kuin muissa kaupungeissakaan. Edullista opiskelija-asumista tarjoaa esimerkiksi Hoas, eli Helsingin seudun opiskelijaasuntosäätiö, mutta myös monilla osakunnilla ja muilla järjestöillä on edullisia asuntoja tarjolla. Osakuntien asuntotarjontaan kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin, jotta mahdollisten fuksiasuntojen hakuajat eivät mene ohi. Osakunnat ovat järjestöjä, joiden tarkoituksena on kerätä yhteen tietyltä alueelta kotoisin olevia pääkaupunkiseudun opiskelijoita. Suosittelen siis selvittämään, minkä osakunnan alueelta olet kotoisin ja onko heillä mahdollisesti opiskelija-asuntoja tarjolla. Opiskelija-asuntoja on ympäri Helsinkiä ja muuta pääkaupunkiseutua. Asunnon tarpeessa ei kannata olla turhan vaativa asunnon sijainnin suhteen, sillä Helsingissä on varsin toimiva julkinen liikenne, joka on opiskelijoille todella edullinen. Opiskelijaelämä Helsingissä on erittäin aktiivista. Ensimmäinen ja useille tärkein linkki opiskelijamaailmaan on oma ainejärjestö; humanistisen tiedekunnan suomenkielisten historia-aineiden ainejärjestö on Kronos. Ainejärjestö järjestää orientaatioviikolla ja koko fuksivuonna toimintaa, jonka kautta jokainen pääsee helposti sisälle opiskelijaelämään. Tätä kautta myös kaupunki tulee pikkuhiljaa tutuksi, vaikka Helsinki olisikin alun perin vieras. Jos Helsinki ei ole tuttu, eikä tällä seudulla asu tuttuja, ei pidä sen vuoksi karsastaa Helsingin yliopistoa, sillä jo ensimmäisten viikkojen aikana aktiivisella osallistumisella tutustuu lukuisiin uusiin: niin paljasjalkaisiin helsinkiläisiin kuin ympäri Suomea Helsinkiin saapuneisiin opiskelijoihin. 5
He, joille Helsinki on melko vieras kaupunki, saattavat ajatella, että eläminen suuressa kaupungissa olisi epämukavaa. Tämä ennakkoluulo on täysin aiheeton. Helsinki on toki Suomen suurin kaupunki väkiluvultaan, mutta ajatus Helsingistä epämiellyttävänä suurkaupunkina ei pidä paikkaansa. Eri kaupunginosat eroavat paikoitellen suurestikin toisistaan, joten on turha yrittää mahduttaa koko kaupunkia yhteen muottiin. Helsingistä löytyy niin kerrostalo- kuin omakotilähiönsä. On vanhaa puutaloaluetta kuin kokonaan uusia asuinalueita, historiallisia jugendtaloja sekä uusinta arkkitehtuuria, vilkkaita ostoskeskuksia ja idyllisiä kivijalkamyymälöitä. Jokainen voi löytää Helsingistä itselleen miellyttävän kaupungin ja paikan elää. Helsinki kaupunkina ei ole peruste olla hakematta 6
Karoliina: Kuin pala kakkua? Lukion loppu ja kuusi ällää... No ei ainakaan minun kohdallani. Olin lukiossa ihan hyvä oppilas, jonka keskiarvo oli jossain kasin yläpuolella. Juuri se tyyppi, joka osaa ihan mukiinmenevästi lähes kaikkea ja ei oikeastaan tiedä mitä tekisi elämällään tutun ja turvallisen lukion jälkeen. Kun tutut utelivat tulevaisuudensuunnitelmistani, mainitsin yleensä kielten opiskelun, sillä se kuulosti mukavan simppeliltä. Itse kuitenkin mietiskelin myös historiaa yhtenä vaihtoehtona, mutta se oli lähinnä haave - olihan se yksi vaikeimmista aineista päästä lukemaan. Arkaa haavetta siivitti kuitenkin ylioppilaskirjoitusteni ainoa laudatur juurikin historiasta. Keväällä 2012 täytinkin yliopistohaun ja hain lappilaiselle mukavan läheiseen Oulun yliopistoon opiskelemaan historiaa, englantilaista sekä pohjoismaista filologiaa. Kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin lukeminen ei kuitenkaan maittanut, joten lähdin pääsykokeisiin aika lailla takki auki - valmistautuminen oli pääasiassa kirjojen selailua pari päivää ennen koetta. Ei ollutkaan suuri ihme, että jäin kaikissa vaihtoehdoissani varsinaisten valittujen ulkopuolelle. Pieni toivonkipinä oli kuitenkin ensimmäinen varasija pohjoismaiseen filologiaan ja yhdestoista historiaan. Kun varasijavalinta alkoi, olin itse Ranskassa reilaamassa. Olin tullut hyväksytyksi pohjoismaiseen filologiaan, mutta historian paikka kutkutti silti mieltä. Korkea varasija kuitenkin sai ottamaan filologian paikan vastaan. Kun syksyllä ruotsin opiskelu alkoi, huomasin hyvin pian että ala oli aivan väärä minulle. Lisäksi kun yliopistohaun sivujen kautta selvisi myös se, että olisin sittenkin päässyt opiskelemaan historiaa Oulun yliopistoon, tein päätökseni. Joulukuussa 2012 keräsin siis kamat kasaan ja suuntasin takaisin kotoisalle Kemijärvelle valmistautumaan ensi vuoden pääsykokeisiin. Olin jo edellisenä keväänä miettinyt muita yliopistokaupunkeja kuin Oulua, mutta päätin lopulta valita tutun kaupungin ja sen yliopiston. Tällä kertaa olin kuitenkin varma siitä, että keskittyisin pelkästään hakemaan historiaa, joten laajensin hakukenttääni. Hainkin siis sekä Helsinkiin, Ouluun, Turkuun että Tampereelle. Helsingin yliopisto oli ykkösvaihtoehtoni, mutta muutkin yliopistot olivat oikeastaan yhtä mainioita vaihtoehtoja. Kunhan vain pääsisin opiskelemaan sitä mitä haluaisin! 7
Pääsykokeisiin valmistautuminen oli minulle melko hankalaa, sillä olen aika epäjärjestelmällinen ihminen. Ihmeen kaupalla kuitenkin sain luettua molemmista pikkujättiläisistä aikakauden osiot, sekä tekemään muistiinpanoja muutamasta kirjasta. Väliin mahtui kuitenkin sopiva määrä laiskottelua, satunnaisia sijaisuuksia lukiolla, salilla käymistä sekä yksi ulkomaanmatka. Toukokuun puolivälin koittaessa olin kuitenkin hermostunut suunniteltua suppeampaan valmistautumiseeni ja valmis pettymään jälleen. Keksin molempiin mahdollisiin haun tuloksiin sopivan helpotuksen: leipoisin mansikkakakun. Jos paikka jäisi saamatta, olisi lohtusyönnin aika, jos taas pääsisin sisälle, olisi kakku hyvä tapa juhlia. Itse pääsykokeet olivat ihan hyvä kokemus, sillä vuodatin jokaiseen kokeeseen muutaman konseptin verran ajatuksiani. Fiilis kokeiden jälkeen oli odottavan toiveikas sekä kauhistunut, eikä mikään koe tuntunut menevän niin nappiin että olisin voinut retostella aivan varmalla opiskelupaikalla. Olin kuitenkin tehnyt parhaani jokaisessa pääsykokeessa ja pallo oli yliopistojen puolella. Kun Oulun yliopiston hyväksytty-kirje kolahti postiluukusta, olin jo hyvin iloinen siitä että pääsisin opiskelemaan tätä oppiaineista jalointa, mutta silti odotin heinäkuun alun keskiyöllä hyvin jännittyneenä Helsingin yliopiston tuloksia. Kakku oli kermakuorrutusta vaille valmis ja kauneimmat mansikat oli valittu koristamaan joko lohdutuksen tai voitonjuhlinnan makeaa symbolia. Kun lopulta viimeisen päivitä-napin painalluksen jälkeen löysin maininnan hyväksytty nimeni perästä, otin paikan heti vastaan. Poikaystäväni oli vieressäni sohvalla ehkä näkyvästi riemukkaampi kuin minä, mutta päässäni ainoa ajatus oli hitonmoinen "JES!". Seuraavana päivänä keskikesän mehukkaimmilla mansikoilla vuorattu kakkupala oli ehkä paras koskaan syömäni. Karoliina Sipovaara, fuksi 2013 8
Pääsykoe vuonna 2014 Valintakoe järjestetään maanantaina 26.5. kello 14:00. Kokeen paikka ilmoitetaan viimeistään torstaina 22.5. kello 18:00 Helsingin Yliopiston hakusivuilla. Sali määräytyy sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Suomen ja Pohjoismaiden historia aikakautena 1500-1700 sekä yleistä historiaa aikakautena 1500-1700. Ei erikseen mainittua valintakoekirjallisuutta Kokeessa kolme tehtävää: kaksi esseetyyppistä kysymystä (0-30p.) sekä soveltava aineistotehtävä (0-40p.) Kysymyksiin voi vastata suomeksi tai ruotsiksi Olet suorittanut kokeen hyväksyttävästi, jos saat tehtävistä 1 ja 2 kummastakin vähintään 15 pistettä sekä tehtävästä 3 vähintään 20 pistettä. kaiken kaikkiaan valitaan 39 uutta opiskelijaa. Näistä puolet valitaan pelkän valintakokeen perusteella, ja puolet valintakokeen ja lähtöpisteiden summan perusteella. Valinnan tulos julkaistaan tiistaina 1.7. Tulokset lähetetään kirjeenä hakijoille, ja ne voi myös tarkistaa www.yliopistohaku.fi sivuston Oma Haku palvelusta. Tule keskustelemaan pääsykokeesta ja päästämään höyryjä pihalle. Järjestämme kaikille pääsykokeeseen osallistuneille avoimen illanvieton, jonne voit tulla juttelemaan kokeesta muiden kokeeseen osallistuneiden kuin jo historiaa opiskelevien kanssa. Lisätiedot, kuten aika ja paikka, julkaistaan Kronoksen internetsivuilla lähempänä ajankohtaa. Seuraa blogs.helsinki.fi/kronos-ry 9
Esimerkkiteoksia Helsingin yliopiston historian pääsykokeeseen valmistautuessa on syytä perehtyä aiheeseen syvemmin kuin pelkkiä lukion kurssikirjoja kerraten. Olemme tähän koonneet vain muutamia esimerkkiteoksia, joita lukemalla aikakautta koskevaa tietouttaan voi syventää. Kirjalista ei ole missään nimessä kattava, vaan sen ulkopuolelle jää useita erinomaisia teoksia, joita kannattaa lukea. Lisää kirjavinkkejä löydät lukemiesi kirjojen kirjaluetteloista, sekä kysymällä lähikirjaston henkilökunnalta tai mahdollisilta vanhoilta opettajilta tai jo opiskelemassa olevilta ystäviltä. Tärkeintä ei ole mahdollisimman suuren kirjamäärän läpi kahlaaminen, vaan monipuolisen ja kattavan ajankuvan muodostaminen. Pelkän kirjojen lukemisen lisäksi tässä voivat auttaa esimerkiksi aikakautta käsittelevät viihde- ja dokumenttielokuvat, kartat, historialliset romaanit, nettisivut tai vaikkapa videopelit. Seuraavaksi luetellut teokset on järjestetty sekä maailmanhistorian että Suomen ja Pohjoismaiden historiaa koskevien teosten mukaan erityisesti aikakautta koskeviin teoksiin ja laajempiin yleisteoksiin. Pääsykokeessa joudut vastaamaan sekä Suomen ja Pohjoismaiden, että maailmanhistoriaa koskeviin kysymyksiin, ja jäljessä oleva lista on jaoteltu ainoastaan helppokäyttöisyyssyistä Maailmanhistoriaa käsitteleviä yleisteoksia Cameron, R. Maailman taloushistoria. (suom. Tapio Helen.) Porvoo. WSOY, 1995. Gerholm, T. R. & Magnusson, S. Ajatus, aate ja yhteiskunta: länsimaisten aatteiden ja tieteitten, poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien vuorovaikutus antiikista nykyaikaan. WSOY, 1983. Gombrich, E.H. Maailman taiteen historia. (suom. Sakari Saarikivi) Porvoo. WSOY, 1955. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. Porvoo. WSOY, 2006/1988. McNeill, J.R. & McNeill, W. Verkottunut ihmiskunta. (suom. Natasha Vilokkinen) Tampere. Vastapaino, 2005. 10
Suomen ja Pohjoismaiden historian yleisteoksia Hentilä S., Krötzl C., Pulma P. Pohjoismaiden historia. Helsinki. Edita, 2002. Jutikkala, Eino. Suomen historia. Helsinki. WSOY, 2002. Meinander, H. Suomen historia: linjat, rakenteet, käännekohdat. (suom. Paula Autio) Helsinki. WSOY, 2006. Suomen historian pikkujättiläinen. Porvoo: WSOY, 2003/1987. Vahtola, Jouko. Suomen historia jääkaudesta EU:hun. Helsinki. SSKK, 2003. Virrankoski, Pentti. Suomen historia 1 ja 2. Helsinki. SKS, 2001. Erityisesti aikakautta koskevia teoksia Cook, C. & Broadhead, P. The Longman Handbook of Early Modern Europe 1453-1763. Harlow. Longman, 2001. Early Modern Europe: an Oxford history. Oxford. Oxford University Press, 1999. Koenigsberger, H.G. Early Modern Europe 1500-1789. New York. Longman, 1987. The European World 1500-1800 An Introduction to Early Modern History. New York. Routledge, 2009. Wiesner, Merry E. Early Modern Europe, 1450-1789. Cambridge. Cambridge University Press, 2006. Erityisesti aikakautta Suomen ja Pohjoismaiden historiassa käsittelevät teokset Behre, G., Larsson L.-O., Österberg E. Sveriges historia 1521-1809. Stormaktsdröm och småstatsrealiteter. Tukholma, 1985. Karonen, Petri. Pohjoinen Suurvalta: Ruotsi ja Suomi 1521-1809. Porvoo. WSOY, 1999. Kuninkaita ja alamaisia: Suomen historia 1523-1809. Espoo. Schildts, 2000. Lappalainen, Mirkka. Maailman painavin raha: kirjoituksia 1600-luvun pohjolasta. Helsinki. WSOY, 2006. (Myös muu Lappalaisen aikakautta käsittelevä tuotanto.) 11
Taru Hain historialle toista kertaa, kun pääsin viime keväänä 2013 sisään. Edellisenä keväänä hain historiaa myös Tampereelle ja Turkuun se oli tyhmä veto. En oikein keskittynyt mihinkään, Helsinkiin luin vain edellisenä ja samana päivänä kun koe oli. Kuitenkin parhaimmat pisteet sain Helsingin pääsykokeesta, pääsin jopa kokeesta läpi huimilla 43pisteellä! Tai jotain sinne päin ne olivat. Siksi päätin espoolaisena, että hakisin ensi vuonna vain yhteen yliopistoon ja se olisi Helsinki pidin ideasta ettei tarvitsisi päntätä vain yhtä kirjaa, mutta alue olisi silti rajattu. Oli se toki myös helppo päätös, ei olisi kiire muuttaa ja alue olisi tuttu. Pidin kaiken kaikkiaan kaksi välivuotta ne olivat todella tarpeeseen. En oikeastaan lukion jälkeen tiennyt edelleenkään mitään muuta kuin, että insinööriä minusta ei tulisi tekemälläkään. Välivuosinani mm. tein töitä, kävin Australiassa ja muuallakin maailmalla, koin kasvukipuja... Alakin oli vuodet haussa, pohdin valtiotieteellisen, opettajan, myyjän, oikiksen ja kauppiksen välillä, kunnes totesin, että historiasta olen aina tykännyt. Menin avoimeen, kävin yhden kurssin ja totesin että kyllä, tuntuu hyvältä edelleen! Sitten vain enää pitäisi päästä sisään, sillä en halunnut lukea enempää kursseja avoimessa, luentojen jälkeen olisi kiva mennä kuitenkin syömään yhdessä. Lopetin työt vuoden vaihteessa 2013 ja lähdin aluksi matkalle. Tulin kotiin ja aloin ihmettelemään, mitäs sitä sitten lukisi. Silloin oli jo ilmoitettu Helsingin pääsykoealue: vaatimattomat 1100 vuotta. Joskus helmikuussa ilmoittauduin valmennuskurssille, oikeastaan kahdelle. Tiesin, että se vaatisi tarkkaa aikataulutusta ja en oikeastaan muista tehneeni viime keväänä pahemmin muuta kuin lukeneeni. Ennen virallisten valmennuskurssien alkua saimme kirjalistan ja aloitustehtävät, kirmasin kirjastoon ja hain ainakin Pikkujättiläiset, niin Suomen kuin yleisenkin. Aloin lukea niitä, välillä kun teksti puudutti täysin luin muita teoksia. Ne avasivat silmäni; ai keskiajalla on ollut jotain isoja sukuja, joista en ole ikinä kuullut?! Ai renessansseja oli useita! Ai Otto Suuri oli joku isokin kiho! En osaa sanoa oliko valmennuskurssista tiedollisesti kuinka paljon hyötyä, mutta ainakin se motivoi aivan suunnattomasti. Merkittävintä oli lähinnä toisten kurssilaisten tuki. Toki 12
palaute esseistä oli hyödyllistä, silti olin skeptinen pisteytyksen suhteen, saatoinko olla todella näin hyvä? Tein vielä viimeisillä viikoilla ajatuskarttani uusiksi, siisteiksi kokoelmiksi neljän pääaiheen alle: talous-, sosiaali-, yhteiskunta- ja kulttuurihistoria. Yhdistelin asioiden vaikutuksia toisiinsa, ne kokosivat aina ajatukseni ja uutta lukiessani minun oli helppo katsoa ajatuskarttaa ja liittää vaikka vain päässänikin teema jonkin kohdalla, mihin se oli vaikuttanut. Lopulta koitti koe. Se oli nopeasti ohi, tiesin esseideni olevan vahvoja. Eniten pelotti aineistotehtävä, joka oli ollut aivan erilainen kuin oletin. Kiire tuli, enkä ehtinyt pahemmin tarkistaa tehtäviäni, joten saatoin vain luottaa omaan kirjoitusrutiiniini. Olen itse aina ollut huono kirjoittamaan, jos pää on ollut liian täynnä tietoa, joten oli fiksu veto olla tankkaamatta liikaa uutta tietoa päähän viimeisillä viikoilla. Koe ei ehkä ollut täynnä yksityiskohtaista selitystä, mutta selvensi laajat kokonaisuudet selkeästi hyvillä sanakäänteillä. Kokeen jälkeen jäi ihan hyvä fiilis, mutta en silti tiennyt riittääkö se sisään. Kokeen jälkeen ei voinut kuin odottaa. Lopulta koitti päivä, kun tulokset tulivat... Olin pyytänyt töissä iltavuoron, että saatoin kotona odottaa kirjeen saapumiseen asti. Muistan vieläkin hämmentävän hyvin tilanteen; kolahdus, kylmä hiki puski päälle, jännitys tiivistyi: pieni kirje. En päässyt, fak! Luin kirjeen pikaisesti läpi, sinulle ei myönnetty oikeutta, kokeesi on hylätty koska pisteesi eivät riittäneet sisään... Olet kuitenkin varasijalla 1. Stop. YKSI. Sehän on vähän niin kuin sisällä. Kädet alkoivat täristä, ei, se olen todella MINÄ varasijalla yksi, mä vähän niin kuin käytännössä tein sen! Pääsin yliopistoon! Viikot kuluivat, odotin soittoa yliopistolta, että minulle tarjottaisiin paikkaa historialta... Kun se tuli, olin töissä ja tauolla huomasin soiton samasta numerosta useampaan kertaan. takaisin ja aivan, sieltä vastasi Humanistisen tiedekunnan valintatoimisto. Olin päässyt! Loppupäivä kului hujahduksessa, en vain voinut olla hyppimättä ja hymyilemättä. Olin viime vuonna ainut, joka pääsi varasijalta eli ei se mitenkään turhan helposti mennyt, mutta sisällä kuin sisällä ja fuksivuosi on ollut ihan huikea. Monia asioita on joutunut näkemään uudesta valosta, mutta sen arvoista se on ollut. Taru Salmi, fuksi 2013 13
Lukutekniikka Jokaisella on oma tapansa opiskella, eivätkä kuukaudet ennen pääsykoetta ole oikeaa aikaa opetella uutta opiskelutapaa. Tässä kuitenkin jotain vinkkejä joita voi hyödyntää valmistautuessa pääsykokeisiin. 1. Silmäile ja selaile Ennen kirjan aloittamista, sitä on hyvä selailla hieman - käy läpi sisällysluettelo ja lue takakannen teksti. Yritä muodostaa kokonaiskuva kirjan tai lukemiesi kappaleiden sisällöstä, katso miten kirja on rakennettu - samalla pohdi mitä itse jo tiedät aiheesta. Kirjan sisältö jää paremmin mieleen kun osaat sijoittaa sen suurempaan kehykseen. 2. Kysymykset Muuta esimerkiksi otsikoita kysymyksiksi ja keksi kokonaisuudesta omia kysymyksiä. Yritä vastata kysymyksiin samalla kun luet, se auttaa keskittymään. 3. Pohdi Älä vain lue, vaan pohdi mitä kirjassa sanotaan. Pysähdy välillä miettimään lukemaasi ja yritä sijoittaa se suurempaan kokonaisuuteen. Tee omia muistiinpanoja tai mind-mapeja. 4. Puhu Varma tapa oppia asioita, on opettaa niitä muille. Opeta oppimasi asia koiralle, kaverille, vanhemmalle tai itsellesi. 5. Kertaa Kertaaminen on opintojen äiti On myös hyvä muistaa että vaikka pääsykokeessa vaaditaan tietoa kokonaisuuksista, se on myös kirjoittajien nopeuskilpailu. Se, että tiedät kaiken koealueesta, ei riitä jos et saa sitä paperille tarpeeksi nopeasti. Aloita kirjoittamisen harjoittelu mahdollisimman ajoissa! Keksi itsellesi esseeaihe, kuten koulutuksen kehittyminen, ja ota aikaa voit laittaa aikarajaksi esim. tunnin jonka jälkeen lopetat kirjoittamisen ja voit palata kirjan pariin. Ennen kirjoittamista on hyvä tehdä aiheesta esim. mind-map. Sen tekeminen auttaa tiedon jäsentämisessä ja valmiista mind-mapista on helppo kerrata asioita myöhemmin. LISÄKSI. Jos on mahdollista, niin tee isoja aikajanoja. Isojen aikajanojen tekeminen liitutai tussitaululle auttaa hahmottamaan aikakauden suurien linjojen kehitystä kun ne ovat näkyvissä kerralla kokonaan. Suuria tauluja helpoiten pääsevät käyttämään lukiolaiset tuntien päätyttyä, sekä valmennuskurssilaiset. 14
Ajankäyttö Tuntuuko että luettavaa on liikaa? Etkö tiedä mistä aloitat? Tuntuuko siivoaminen aina tärkeämmältä kuin lukeminen? Ei se mitään, siitä se alkaa. Paras on vain aloittaa, jostain! Tärkeintä on, että pääset alkuun ja saat rutiinin päälle. Riippuu todella paljon ihmisestä kuinka paljon aikaa lukemiseen pitää varata ja kuinka paljon muita ehtii tehdä. Kevät on kuitenkin lyhyt aika, joten kannattaa panostaa todella lukemiseen. Mielikuvat itsestäsi yliopistossa sisällä tai vaikka hyväksymiskirjeen avaamishetkestä pitävät motivaation korkealla. Ensimmäisenä kannattaa hieman ainakin miettiä kuinka paljon eri kirjoista aiot lukea, sinänsä kun Helsinkiin ei ole tiettyä pääsykoekirjaa, voi se tuntua haastavalta. Joillekin konkretia auttaa, lainaat kaikki kirjat kirjastosta ja laitat ne pinoon; nämä luen tai sellainen. Sitten kannattaa alkaa miettiä milloin koe on, ottaa iso paperi ja alkaa kirjata jäljellä olevia päiviä. Merkkaa siihen joka päivä, monelta aiot aloittaa, milloin pitää käydä jossain tai tehdä jotain muuta. Itselläni oli viime keväänä tavoitteena kahdet pääsykokeet, joten merkkasin aikatauluuni milloin minun on pakko lukea toista materiaalia ja muut ajat täytin historialla. Kirjoitin myös ylös milloin aion tehdä kirjoitustöitä, mutta jos sinä päivänä ei ollut luova olo, saatoin aivan rauhassa siirtää kirjoittamisen seuraavalle päivälle. Eniten koin itse hyödylliseksi rutiinit; heräsin samaan aikaan, söin rauhassa ja lopetin lukemisen aina suunnilleen samaan aikaan. Luin aluksi kirjastossa, mutta saatuani rutiinin ja motivaation kohdilleen, jäin kotiin. Seinälle kiinnitin isot aikajanat, joihin täytin tietoa sitä mukaa kuin sitä sain. Olen myös kuullut, miten jotkut lukevat saunassa tai omassa sängyssään. Jos sinulla on jo oma paikkasi käytä sitä! Jos ei, niin mieti mitä tarvitset lukiessasi, täyttä hiljaisuutta vai musiikkia? Onko pieni kahina parempi? Tärkeintä on upota lukemaasi ja yhdistellä niitä jo olemassa olevaan tietoosi. Vaikka oma lukuaikatauluni oli kovin summittainen, tein sen sisällä moniakin aikataulutuksia; mietin joka päivän lopuksi, että mitä luen huomenna. On paljon helpompi aloittaa lukeminen kun tietää mitä lukee. Yritin pysyä myös suunnilleen tasapainossa Suomen ja yleisen historian osalta, mutta aluksi luin ehdottomasti enemmän yleistä ja lopuksi Suomen historiaa. Kannattaa ottaa jotain tavoitteita, muttei rangaista itseään liikaa jos se et pääsekään aivan siihen. Kannattaa olla armollinen, mutta realistinen. Joskus se työ on kuitenkin tehtävä. 15
Margareta: Kolmas kerta toden sanoo Pääsin sisään kolmannella hakukerrallani. Suurin ongelmani aikaisemmilla kerroilla oli ollut ajankäyttö olen tuskallisen hidas kirjoittamaan. Muistan yhä sen epätoivon tunteen kun viisarit osoittivat, että aikaa on jäljellä vain muutama minuutti, vaikka en ollut läheskään valmis. Ja nyt pääsykokeeseen lisättiin kolmas tehtävä, aikani oli aina loppunut kesken kun kysymyksiä oli kaksi, miten nyt kun niitä tulisikin olemaan kolme. Menin keväällä valmennuskurssille, koska halusin välttää uuden välivuoden hinnalla millä hyvänsä. Kurssin tunnit olivat lukuviikkojeni kohokohtia, vaikka siellä ei jaettu salaista tietoa, jota puoliksi odotin. Siellä pääsin kuitenkin keskustelemaan ja kysymään asioista jotka mietityttivät ja joku oli velvoitettu tarkastamaan kaikki kirjoittamani esseet. Kuukaudet ennen pääsykoetta olivat tunteiden vuoristorataa. Tiedostin, että pääsisin sisään jos työskentelisin tarpeeksi, mutta toisaalta olin ajoittain hyvinkin epävarma en ollut päässyt sisään aikaisemmin, joten miksi pääsisin sisään nyt. Lisäksi valmennuskurssilta löytyi ihmisiä, jotka vaikuttivat tietävän kaiken mahdollisen, osasivat vastata joka ikiseen kysymykseen. Omat tietoni vaikuttivat kovin riittämättömiltä heidän rinnallaan. Kurssin alussa minua kehotettiin kirjoittamaan, kirjoittamaan ja kirjoittamaan lisää ja sen tein. Kirjoitin ainakin yhden esseen per viikko, kokonaisuudessaan noin 20 esseetä annetuista ja itse keksityistä otsikoista. Tyhjän paperin eteen istuminen tuntui kammottavalta, koska luettavaa olisi ollut niin paljon. Se oli ollut ongelmani aikaisempina vuosina: olin ollut niin hautautunut kirjoihin, ettei kirjoittamiselle ollut löytynyt aikaa. Koepäivä tuli liian nopeasti, aikakauteen mahtui niin paljon asioita, joita en vielä tiennyt. Koesaliin kävellessäni jännitin mitä jos aika loppuu taas kesken? Jännitin koko kokeen ajan, vaikka tiesin että osaan vastata kysymyksiin. Puolessa välissä koetta tuli vessahätä. Tein kuitenkin päätöksen olla menemättä vessareissuun menee yllättävän monta minuuttia, minuutteja joita olisin aikaisempina vuosina kovasti kaivannut. Lopulta pidättäminen kannatti - rajaamalla vastaukseni tarkasti kysymysten mukaan sain ne valmiiksi minuuttia ennen ajan päättymistä. Kokeen jälkeen minut valtasi uusi tunne, onnistumisen tunne - vihdoin olin tehnyt kaikkeni. En tiennyt riittäisikö se sisäänpääsyyn, mutta ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että minulla oli siihen hyvät mahdollisuudet. Margareta Ronkainen, fuksi 2013 16
Vastaustekniikka Pääsykokeessa menestyminen edellyttää luetun tiedon omaksumisen lisäksi myös oikeanlaisen vastaustekniikan hallintaa. Kokeen kahteen ensimmäiseen tehtävään vastataan esseetyyppisesti, ja siksi tätä taitoa kannattaa harjoittaa jo ennen koesaliin astumista. Ennalta hankittu vankka kirjoitusrutiini helpottaa epäilemättä stressaavassa koetilanteessa tehtäviin vastaamista, ja jos esseevastauksen perusasiat ovat hallussa, jää enemmän aikaa tiedon pintamuistiin palauttamiselle sekä monipuolisen vastauksen vaatimalle ajatustyölle. Hallittu esseevastaus on selkeä, jäsennelty ja oikeakielinen. Tärkeintä on, että se on tehtävänannon mukainen, eli vastaa esitettyyn kysymykseen. Siksi on ensiarvoisen tärkeää lukea kysymys huolella, ja myös kirjoittaessa pitää se mielessä, jottei vastaus lipsu sivuraiteille. Kysymyksenasettelut yleensä rajaavat vastausta antamalla esimerkiksi aikakauden tai paikan, johon tulee keskittyä. Kannattaa myös miettiä, muodostuuko tehtävänanto useasta kysymyksestä. Esimerkiksi vuoden 2013 tehtävässä Miten Kalmarin unioni syntyi, mitä vaikutuksia sillä oli ja miksi se hajosi? tuli siis tarkastella ilmiötä kolmelta kantilta: sen syntyä, vaikutuksia sekä hajoamista. Aihetta kannattaa lähestyä monipuolisesti, useasta näkökulmasta. Lukiessa aiheeseen on varmasti törmännyt useassa eri yhteydessä. Mieti, mihin kaikkeen aihe liittyy ja voiko sen yhdistää johonkin suurempaan asiayhteyteen, pohdi ilmiön syitä ja seurauksia. Laajasta luku-urakasta päähän tarttuneita tietoja ja mielleyhtymiä putkahtelee mieleen usein varsin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Siksi ennen varsinaista vastaamista kannattaa kirjoittaa ylös tehtävänantoon liittyviä tietoja sekä laatia jonkinlainen alustava suunnitelma, jonka mukaan esseetä ryhtyy kirjoittamaan. Yhtä kaikenkattavaa metodia tähän ei ole, vaan jokainen voi harjoittelemalla löytää itselleen sopivimman jäsentelymallin, oli se sitten mind map, ranskalaisin viivoin laadittu lista tai vaikkapa esseerunko, joka listaa lyhyesti vastauksen pääkohdat siinä järjestyksessä kuin ne aikoo valmiissa esseessä esittää. Valmiiksi mietitty vastaus tuo esiin kirjoittajansa osaamisen huomattavasti paremmin kuin mieleentulojärjestyksessä laadittu teksti, vaikka se pääasiassa sisältäisikin kaiken vaaditun tiedon. Kokeessa mitataan muun muassa juuri hakijan kykyä hallita suuri määrä tietoa ja esittää se ymmärrettävästi ja jäsennellysti. 17
Monia hakijoita varmasti askarruttaa, kuinka paljon vastaukseen tulee sisällyttää yksityiskohtia, kuten vuosilukuja ja paikan- sekä henkilönnimiä. Tehtävät painottavat enemmänkin suuria linjoja ja asiayhteyksiä. Useimmiten kysymystä kannattaakin lähteä tarkastelemaan suuresta pienempään, yleisestä yksittäiseen. Kun vastauksen perusta on kunnossa, siihen voi lisätä yksityiskohtia, jotka osoittavat perehtymisesi aiheeseen. Myöskään liika keskittyminen suuriin linjoihin ei ole hyväksi vuosiluvut, henkilöt ja paikannimet ankkuroivat mukavasti vastaustasi ja tekevät siitä konkreettisemman. Toinen usein epävarmuutta aiheuttava seikka on vastausten pituus. Sen yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen kirjoitusnopeus, käsiala ja tapa esittää asioita on omanlaisensa. Riippuu paljon käsialasta, kuinka pitkä vastauksesta muodostuu, mutta toisaalta myös toinen saattaa esittää hyvinkin monisanaisesti saman asian, jonka selittäminen käy toiselta lyhyesti. Vastaus on riittävän pitkä, kun siinä on kaikki tarpeellinen. Ei ole mielekästä kirjoittaa ylimääräistä vain, jotta essee olisi tietyn pituinen; silloin vastaus saattaa helposti eksyä aiheesta. Aineistotehtävää varten ei ole erikseen määritelty, missä muodossa vastaus tulee kirjoittaa. Viime vuonna tehtävä sisälsi yhteensä neljä kohtaa, ja sekä yhtenäisenä esseenä että erillisinä, lyhyempinä teksteinä kirjoitetut vastaukset hyväksyttiin. Samoin kuin esseevastauksissa, myös soveltavassa tehtävässä on pidettävä huoli, että kaikkiin esitettyihin kysymyksiin vastataan. Tehtävä mittaa nimensä mukaisesti hakijan kykyä soveltaa lukiessa omaksuttua tietoa ja sitoa annettu materiaali johonkin historialliseen kontekstiin. Tässä tapauksessa siis tarkastelusuunta on hieman toisenlainen kuin kokeen esseekysymyksissä: vastaus lähtee liikkeelle aineistosta ja laajenee yleisempään kontekstiin. Aineistotehtävässä on syytä muistaa myös lähdekriittisyys pohdi, kuka dokumentin on laatinut, milloin ja mihin tarkoitukseen. Älä säikähdä sitä, että historian pääsykokeessa joutuu kirjoittamaan paljon. Riittävän harjoittelun tuloksena vastausten kirjoittaminen sujuu kuin luonnostaan, ja opiskellut tiedot virtaavat paperille kuin itsestään. Vastaustekniikan hallinta on ikään kuin pääsykoevalmistautumisen huippupiste: sen avulla saat kokeessa näytettyä osaamisesi sekä esiteltyä kevään aikana hankkimasi tiedot. 18
Aiempien vuosien pääsykoekysymyksiä Alla on esimerkkejä edellisten vuosien valintakoekysymyksistä. Kaikki koekysymykset vuosilta 2003-2013 löytyvät Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan sivuilta: http://www.helsinki.fi/hum/opiskelijavalinnat/kysymykset/index.htm. 2013 (Suomi ja Pohjoismaat 1100-1600, yleinen 500-1500) 1. Missä, miten ja miksi ihmisiä koulutettiin keskiajan Euroopassa? 2. Miten Kalmarin unioni syntyi, mitä vaikutuksia sillä oli ja miksi se hajosi? 3. Ohessa on kolme otetta kertomuksista, jotka on laadittu eurooppalaisten tekemien matkojen pohjalta. Lue tekstit ja vastaa seuraaviin kysymyksiin: a) Keiden tekemistä matkoista tekstit kertovat? Minne matkat suuntautuivat? b) Analysoi kulttuurien kohtaamistilanteita teksteissä. Miten tekstien kirjoittajat suhtautuvat kuvaamiinsa vieraisiin kulttuureihin? c) Vertaile teksteissä esitettyjä näkemyksiä kohdealueiden kansojen luonteista ja tavoista. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näkemyksissä on? d) Pohdi näiden tekstien arvoa historiallisina lähteinä. 2012 (Suomi ja Pohjoismaat 1808-1914, yleinen 1815-1914) 1. Suomen ja Venäjän suhteet vuosina 1890-1914 2. Eurooppalainen kaupunki ja kaupunkikulttuuri 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa 2011 (1500-1699) 1. Kruunu ja kirkko Ruotsin valtakunnassa 1520-luvulta 1680-luvulle 2. Tiede ja tieteen instituutiot 1500- ja 1600-lukujen Euroopassa 2010 (1700-1799) 1. Kustaa III:n vallankaappauksen seuraukset Ruotsin valtakunnalle 2. Kansalaisyhteiskunta ja valtio 1700-luvun Euroopassa 2009 (1800-1918) 1. Yliopiston merkitys autonomian ajan Suomessa 2. Miten liikenneyhteyksien kehittyminen muutti maailmaa 1800-luvun puolivälistä ensimmäisen maailmansodan syttymiseen? 19
Aleksi: "Päättäväisyyttä ja luovaa hällävälismiä" Tulipahan koitettua, ajattelin kun toukokuussa 2013 poistuin Helsingin yliopiston päärakennuksen salista 1 historian valintakokeen päätyttyä. Ei koe mielestäni suoranaisesti penkin alle mennyt, mutten kuvitellut helläsilmäisimmänkään tarkastajan antavan vastauksilleni kasia kummempaa kouluarvosanaa. Kasi on ihan kiva numero, ei siinä, ei sitä hävetä tarvitse, minä ajattelin, mutta ei sillä vielä yliopistoon sisälle päästä. Olin väärässä. Aikanaan postiluukusta tupsahti hyväksymiskirje ja internetistäkin näkyi, että humanistisen tiedekunnan lämmin syli olisi minulle avoinna niin tahtoessani. Karjuen otin paikan vastaan. Koska plakkarista löytyi kuitenkin jo valmiiksi vielä melkeinpä tulostustuore ammattikorkeakoulun tutkintotodistus sekä ihan oikea ammatti, ajattelin ottavani opintojeni kanssa rauhallisesti. Kävisin kurssin silloin, toisen tällöin, enkä ainakaan muuttaisi kotoani Saimaan rannan rauhasta pääkaupungin paheisiin, vaan opiskelisin etänä sen minkä töiltä ehtisin. Yksi koulu oli jo suoritettu kunnialla loppuun, toisen eteen en aikoisi enää ylettömästi rehkiä. Olin väärässä. Opinnot nappasivat miehen mukaansa kuin kymmenen boforin tuuli kaarnalaivan Pohjois-Atlantilla. Yhtäkkiä huomasin nököttäväni yliopistolla kahdeksan tuntia päivässä ja vieläpä nauttivani jokaisesta hetkestä. Ensin heltyi työtahti, sen jälkeen ehdottomat antipatiani Helsingissä asumista kohtaan. Kurssitarjotin muuttui silmissäni videovuokraamon irtokarkkiosastoksi: aluksi piti ostaa korkeintaan puoli kauhallista viinikumeja ja ehkä pari senttiä lakritsinauhaa, mutta lopulta sitä löysi itsensä kassalta kolmen kilon jättisäkin kanssa. Kaikkea piti maistaa ja kaikki maistui hyvältä, eikä ylensyönti edes aiheuttanut ähkyä. Päätinpä myös vakaasti, etten enää ainakaan lähtisi mukaan perinteisiin opiskelijailoitteluihin, vaan keskittyisin yksinomaan koulunkäyntiin. Kaiken maailman karkelot saisivat olla omalta osaltani jo ohi, ja tuskinpa enää korkeakoulu-uran toisella kierroksella ylipäätään jaksaisin innostua iltaelämästä. Olin väärässä. Luentojen ja tenttikirjallisuuden kylkeen on mahtunut paljon jos jonkinsorttista aktiviteettia, ja käteen on jäänyt opintopisteiden lisäksi nippu unohtumattomia kokemuksia sekä hillittömän hyviä uusia ystäviä. 20
Ota koe vakavasti, mutta älä stressaa. Lue, mutta älä liikaa. Pidä vapaapäiviä, näe kavereita ja tuuleta samalla aivojasi. Ainakin itseni kohdalla sopiva yhdistelmä päättäväisyyttä ja luovaa hällävälismiä kantoi maaliin asti. Tervetuloa mukaan. Aleksi Mäkinen, fuksi 2013 Historian opiskelijoiden työllistymisestä Humanistisessa tiedekunnassa opiskeltavat aineet, historia mukaan lukien, ovat luonteeltaan yleissivistäviä, eikä niitä opiskelemalla yleensä valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin. Historianopiskelijan ei kuitenkaan tarvitse vaipua epätoivoon, sillä humanisteille on tarjolla monipuolisia ja kiinnostavia työpaikkoja, joihin hakiessa merkitystä on pääaineen lisäksi myös muun muassa sivuainevalinnoilla, omilla kiinnostuksenkohteilla, työkokemuksella sekä tietenkin omalla aktiivisuudella. Historia-aineita opiskelleet työllistyvät useimmiten opettajiksi, tutkijoiksi, kustannusalalle, hallinto- ja suunnittelualalle sekä taide- ja kulttuurialalle. Suurimmat historianopiskelijoita työllistävät tahot ovat valtio ja kunnat, mutta historiaa opiskelleen on mahdollista ryhtyä myös yksityisyrittäjäksi ja toimia vaikkapa freelancerina. Historioitsijoiden vahvuuksia työmarkkinoilla ovat muun muassa yleissivistys, hyvä kirjoitustaito, kriittinen ja analyyttinen ajattelu sekä kyky hallita ja hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Humanistien työllistymisestä kuulee joskus karmeita tarinoita, mutta todellisuudessa tilanne ei ole kuitenkaan täysin toivoton; vuoden 2008 työllistymisselvitykseen vastanneista historioitsijoista 74 % työskenteli päätoimisesti, ja vain 6 % oli työttöminä työnhakijoina. Parhaiten omaan työllistymiseen voi vaikuttaa olemalla aktiivinen, suunnittelemalla ja verkostoitumalla jo opiskeluaikana. Lisäksi Helsingin yliopiston Urapalvelut tarjoavat tukea työnhakuun ja urasuunnitteluun. Lisää tietoa löytyy Humanistisen tiedekunnan työelämäsivuilta osoitteesta http://www.helsinki.fi/hum/tyoelama/tukeatyonhakuun.htm 21
Elmeri: Avoin yliopisto Jos sattuisi käymään niin ikävästi, ettet pääse sisään yliopistoon ensimmäisellä kerralla, kuten suurimmalle osalle käy, voi historian opiskelun aloittaa siitä huolimatta esimerkiksi avoimessa yliopistossa. Avoimissa yliopistoissa voi suorittaa jo valmiiksi tulevaa yliopistouraa varten vaikkapa historian perusopinnot (25 opintopistettä), joten vuosi ei mene hukkaan historian opiskelun kannalta. Vastaavat perusopinnot suoritetaan varsinaisessakin yliopistossa ensimmäisenä vuonna. Avoimen yliopiston opintoja voi suorittaa useilla yliopistopaikkakunnilla, mutta eri yliopistojen suoritukset eivät aina kelpaa suoraan esimerkiksi Helsingin yliopistoon, varsinkin, jos suoritukset eivät ole kokonaisuuksina, vaan yksittäisinä kursseina. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos avoimen puolen opintoja aikoo suorittaa jollain muulla paikkakunnalla. Joka tapauksessa ainakin Helsingin avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot luetaan varmasti hyväksi varsinaiseen tutkintoon Helsingin yliopistossa. Jos korvaavuudet mietityttävät, kannattaa asia selvittää tavoiteyliopistosta jo ennen avoimen puolen opintojen aloittamista. Omalta osaltani suoritin Helsingin avoimessa yliopistossa historian ja sosiologian perusopinnot Helsingin avoimen yliopiston kautta epäonnistuttuani vuoden 2012 pääsykokeissa. Omien kokemusteni ja tänä vuonna samoja opintoja yliopiston puolella suorittavien fuksitovereideni puheiden perusteella avoimen opinnot olivat aika lailla kevyempiä ja vähävaivaisempia. Jokainen miettikööt itse onko asia hyvä vai huono, mutta kirjallisia ja suullisia tehtäviä joudin tekemään paljon vähemmän suorittaakseni samat opintopisteet. Jos haluaa selvitä hiukan helpommalla, voi avoin olla parempi valinta. Ei avoimessakaan ilman työntekoa pärjää, sillä luentoja on iltaisin kaksi kertaa viikossa, ja asiaan kuuluvat tentit, esseet ja muut tehtävät vievät aikaa. Perusopinnot eivät keskity niin paljon poliittiseen tapahtumahistoriaan kuin lukiossa, joten avoin voi olla hyvä paikka katsoa, kuinka paljon historian opiskelu lopulta kiinnostaa. Pääsykokeita varten perusopintojen suorittamisesta ei ehkä ole sisällöllisesti hirveästi hyötyä, sillä yhtä aikakautta ei ehditä käsittelemään sillä tarkkuudella, jota pääsykoevastaukset vaativat. Voihan tietenkin käydä hyvä tuuri, ja jokin kysymys liittyy suoraan luennoilla käsiteltyyn asiaan. 22
Itselleni enemmän oli hyötyä siitä, että sai kirjoittaa vuoden aikana historiallisia aiheita käsitteleviä esseitä, tenttivastauksia ja aineistotehtäviä. Aineistotehtävistä voi tietenkin olla jotain hyötyä pääsykokeissa olevia soveltavia kysymyksiä varten. Joka tapauksessa läpi vuoden kirjoittamalla pysyi yllä hyvä vire. Avoimen kautta on olemassa myös mahdollisuus päästä suoraan sisään yliopistoihin ilman pääsykoetta. Tämä kuitenkin yleensä vaatii enemmän suorituksia kuin pelkät perusopinnot ja mahdollisimman hyvän arvosanan. Esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistinen laitos vaatii vähintään kahden aineen suoritetut perusopinnot sekä pakolliset kieliopinnot hakukelpoisuuden täyttämiseksi. Historian suhteen yliopistot tuntuvat olevan avoimessa väylässä nihkeämpiä, mutta esimerkiksi itse olisin päässyt sosiologian perusopinnoillani sisään sekä Joensuuhun, että Kuopioon yhteiskuntatieteitä opiskelemaan. Tiivistettynä olen sitä mieltä, että avoimen puolella opiskelu on hyvä vaihtoehto, jos tavoitteena on yrittää seuraavana keväänä uudestaan sisään, ja siellä opiskelun pitäisi pystyä helposti sovittamaan töidenkin oheen. Ilmaista ei avoimessa opiskelu ole, tälle vuodella historian perusopintokokonaisuus maksoi 250 euroa. Historiaa on myös mahdollista opiskella esimerkiksi yksityisissä kansanopistoissa, jotka ovat maksavat huomattavasti enemmän, mutta joissa opiskelu on kokopäiväisempää kuin pelkästään avoimen puolella. Niissäkin saa suoritettua yliopistoissa kelpaavia opintopisteitä, kuten avoimessa. Kansanopistot voivat myös sisältää valmennuskurssin. Elmeri Autio, fuksi 2013 23
Jos pääset sisään......niin paljon onnea uudelle opiskelijalle! Opiskelujen alkaminen tuntuu vielä ehkä kaukaiselta, mutta yliopiston virallista alkamispäivää ja syksyä ennenkin on tehtävää. Seuraavana lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon. Juhli, rentoudu ja nauti. Ansaitset sen pääsykoeurakan jälkeen! HOAS:ille ja monille muille asuntoja tarjoaville syksy on ruuhkaisinta aikaa. Laita siis heti ensitöiksesi asuntohakemus vetämään! Vinkki! Kimppakämppä-sivuston kautta voit etsiä kämppistä tai löytää kämppistä etsiviä. Hyväksymiskirjeen mukana tulevat ohjeet opiskelijakortin tilaamiseen ja yliopiston atk-tunnusten aktivointiin ja ne kannattaa hoitaa myös hetimmiten päiväjärjestyksestä. Opiskelu alkaa virallisesti vasta syyskuun alussa, mutta uusien opiskelijoiden urakka alkaa jo elokuun viimeisellä viikolla orientaatioviikon muodossa! Varaa siis elokuun viimeinen viikko vapaaksi. Orientaatioviikolla tutustutte yliopistoon, opiskelijaelämään sekä toisiinne joten osallistuminen kannattaa ehdottomasti! Lopuksi Toivottavasti opas on vastannut mahdollisiin kysymyksiin tai antanut jonkinlaista rinnakkaistukea. Pääsykoekevät on rankka, mutta huolellinen valmistautuminen kannattaa. Jos opiskelupaikan lopulta saa, on ainakin sen ansainnut. Opiskelutapojen teroittaminen on myös hyödyksi itse opiskelussa ja varmasti auttaa myös tulevaisuudessa muutenkin. Jos sinulla on kysymyksiä koskien historian opiskelua tai pääsykokeita tai haluaisit antaa jonkinlaista palautetta oppaasta, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen kronosopas@helsinki.fi. Myös facebookin Kronos pääsykoeopas -sivun kautta voi kysyä tietoja historian opiskelusta. Aurinkoista kevättä, iloista luku-urakkaa ja menestyksekästä pääsykoetta toivottaen, Kronos ry 24