Vammaisten reseptit kuntapalvelujen turvaamiseksi

Uusi Invalidi 3/2012 1 T a p a t u r m a - j a s a i r a u s i n v a l i d i e n l i i t t o r y : n s o s i a a l i n e n u u d i s t u s l e h t i 3 / 2 0 1 2 Vammaisten reseptit kuntapalvelujen turvaamiseksi Mistä on kyse silloin, kun lähes mikään ei toimi tarpeen, arkijärjen, oikeuden, kohtuuden ja lain mukaan? Vallankin vammaisten, sairaiden ja vanhusten kokemuksen mukaan se on nykyinen suomalainen sosiaali-, terveys- ja vanhushuolto. Mitä silloin on tehtävä? Yksi vastaus on kokoontua porukalla pohtimaan, miten kurssia voidaan korjata kansalaisliikkeiden, kuntapolitiikan, eduskunnan ja lainsäädännön kautta. Tämä oli taustalla, kun liiton jäseniä kokoontui liiton lomakotiin Vähäjärvelle syyskuun toisen viikonloppuna. Hyvä veli-verkostot vai kansalaisvalvonta? Ensimmäinen päivä asioita käytiin paneelistien Anneli Kelloniemi, Juha Kovanen, Sirpa Minkkinen, Irmeli Saarijärvi ja Rauno Glad puheenvuorojen pohjalta, puhetta johti Ritva Korhonen. Toisen päivän aluksi liiton puheenjohtaja, lääkäri Antti Holopainen analysoi kuntia palvelutuottajina, tekeillä olevaa vanhuspalvelulakia sekä kansalaisjärjestöjen ja ammattiliitojen mahdollisuuksia suunnan muuttajina. Yksityistetyillä palveluilla rahastetaan yhä enemmän. Kuntien ja palveluyritysten välillä on vahvat hyvä veli-verkostot, jotka vuotavat sisäpiiritietoa. Koska sisäpiiritiedon hyväksikäyttöä ei ole kriminalisoitu, tietyt lobbarit ovat pystyneet luomaan tehokkaan rahastusjärjestelmän. Nämä lonkerot ulottuvat Holopaisen mukaan myös mediaan, lainvalmistelukoneistoon ja jopa lainsäädäntöön. Ravintoketjun huippu on yhä useammin verovapailla Cayman-saarilla. Vammais- ja muiden sosiaalialan järjestöjen sekä ammattiliittojen on pystyttävä vaikuttamaan lainvalmistelun ja toteutuksen demokraattiseen valvontaan siten, että kansalaisten tarpeet ja oikeudet toteutuvat lakien kautta. Tämä on joukkotoiminnan asia, mutta valitettavasti ammattiliitoistakin vain SuPer näyttää ottaneen asian vakavasti. Asia on korjattava loppuvuonna vanhuspalvelulain valmistelun aikana, sanoi Holopainen. Nykymalli lähentelee hidastettua saattohoitoa liiton seminaari keskusteli vilkkaasti kaksi päivää kunnallisten palvelujen tilasta ja niiden vaatimista toimista. Myös ajankohtainen vanhuspalvelulaki puhutti osanottajia, joiden mielestä tarvitaan kansalaisvalppautta kunnollisen lain saamiseksi. Keskustelussa käytettiin kymmeniä puheenvuoroja, joista muutama poiminta palstatilan sallimissa puitteissa ja keskustelun eri näkökohtia korostaen. Irmeli Saarijärvi, Tampere: - Kuinka monessa kunnassa vammaiset joutuvat ensin itse maksamaan kuljetuksensa, ja sitten hakemaan rahat byrokratian kautta? Toivottavasti kaikkiin kuntiin saadaan sama käytäntö kuin Tampereella, eli vammainen maksaa vain omavastuuosuuden. Rauno Glad, Rauma: - Vammaispalvelulain mukaiset valtion avustukset kunnille eivät ole korvamerkittyjä eikä valtio kontrolloi käyttöä, joten kunta voi käyttää niitä muihinkin tarkoituksiin. Miten turvataan, että rahat menevät oikeaan kohteeseen? Juha Kovanen, Vantaa: - Tutkimusten mukaan tulotaso on suorassa suhteessa vammaisten terveyteen ja kuolleisuuteen. Mikä osuus tähän on julkisen terveydenhuollon tilalla ja kohonneilla terveyspalvelumaksuilla? Ada Juvonen, Mänttä-Vilppula: - Mänttä-Vilppulassa on jo aloitettu laitospaikkojen vähentäminen, kaksi ryhmäkotia on lakkautettu. Julkisessa keskustelussa vaaditaan lisää kotihoitoa vanhuksille ja vammaisille, mutta ei kuitenkaan huolehdita kotipalveluista. Ritva Korhonen, Lahti: - Kuten täällä keskustelussa on todettu, kotihoidon monet palvelusetelit tulevat kunnille kalliimmaksi kuin kattava kodinhoito. Eikö vaatimuksemme voisi olla, että kunnissa palataan hyvin toimineeseen, perinteiseen kodinhoitojärjestelmään? Tarja Västilä, Akaa: - Leikkauksen jälkeen vuodeosastolla ei ole mitään kuntoutusta. Parissa viikossa lihaskunto voi romahtaa täysin, eli kotona toimeentuleminen on mahdotonta. Hoidon mitoitus on vedetty niin kireälle, ettei hoitajilla ole aikaa laittaa lääkärin määräämiä silmätippoja. Timo Piippo, Helsinki: - Hoitajamitoituskeskustelussa on tehty vääriä vastakkainasetteluja eri hoitomuotojen välillä. Ei ole mitään järkeä, jos euro yhteen kohteeseen on pois toisesta. Nykymalli laitoksissa alkaa olla hidastettua saattohoitoa. Sirpa Minkkinen, Lappeenranta: - 88-vuotiaalla äidilläni käy kotisairaanhoitaja. Yksi saattaa huhuilla asiansa pihalta, toinen tulla sisään kysymään vointia ja kolmas kertoa, mitä hänen ei kuulu tehdä. Tällaisesta kotihoidosta äitini on saanut 51 euron laskun. Marja-Leena Kalkkinen, Helsinki: - Kaikille omaishoitajille on taattava lain mukainen omaishoidon tuki. Kunnat eivät saa millään konstilla kiertää selvää määräystä. Omaishoito on laitoshoitoa halvempaa ja sitä juhlapuheissa vaadittua kotihoitoa. Tsil-kapseli x 10/vrk kuntapäättäjille Seminaarin päätteeksi ensimmäisen päivän puheenjohtajana toiminut Ritva Korhonen Lahdesta tiivisti keskeiset esille nousseet epäkohdat ja vaatimukset. 10 kohdan resepti kuntapolitiikan suunnan muuttamiseksi: 1. Alibudjetointi eli tahallinen köyhäily on lopetettava kunnissa. 2. Edunvalvonta pitää säilyttää kunnallisena, myös edunvalvojia on valvottava 3. Isoihin yksikköihin keskittäminen on lopetettava, laatu ja toimivuus etusijalle. Tässä numerossa: Teemana kuntapalvelut Sivut 4 7 Pääkirjoitus: Vanhuspalvelulaki tulee oletko valmis? Sivu 2 Liitto vaatii: Vahva laki iäkkäiden vammaisten etuja turvaamaan! Sivu 4 Kulttuuripäivillä 1950-lukua ja tätä päivää Sivut 8 9 Yhdistykset toimivat Sivut 3 ja 10 4. Kuntoutus on saatava toimimaan, ennaltaehkäisy on hoitoa halvempaa. 5. Kodinhoidon viipalointi ja palveluseteleillä rahastaminen on lopetettava. 6. Omaishoidon tuki on taattava kaikille hoitajille lain mukaan kunnasta riippumatta. 7. Perusterveydenhoitoon on satsattava, vähentää kallista erikoissairaanhoitoa. 8. Sairaalasta kotiuttamisen valvonta on laitettava kuntoon, kotiolot on huomioitava. 9. Vanhuspalvelulain valmistelua on valvottava, subjektiiviset oikeudet turvaava laki laadittava. 10. Ylilääkitys ja pakkohoidon väärinkäyttö on lopetettava, ihmisoikeudet kunniaan Suomessa. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen

2 Uusi Invalidi 3/2012 Maan valtapuolueiden johtajat ovat kilvalla ryhtyneet ylistämään hallituksen tulossa olevaa suurta sosiaalipoliittista uudistusta, vanhuspalvelulakia. Varsinainen kiitos siitä, että lain säätäminen on noussut politiikan ja median huomion keskipisteeseen, kuuluu vuonna 2009 syntyneelle kansanliikkeelle, kun ikäihmisten kohtelun epäkohdat ja henkilöstövoimavarojen niukkuus nousivat julkisuuteen eduskunnan oikeusasiamiehen vaadittua eduskunnalta toimia vanhusten laitoksissa todettujen epäkohtien korjaamiseksi. Valtionvarainministeri Urpilainen on verrannut tulossa olevan lain vaikutusta 1970-luvun alun kansanterveyslain säätämiseen. Niiltä osin hän on totuuden jäljillä, että myös kansanterveyslain säätämistä edelsi laaja tyytymättömyys aikansa eläneeseen kunnanlääkärijärjestelmään ja terveyspalvelujen saantiin liittyvään laajaan eriarvoisuuteen. Sitä henkeä on ilmassa nytkin erityisesti ikäihmisten mutta myös muiden väestöryhmien keskuudessa. Kansanterveyslaki koski kuitenkin koko väestön terveyspalveluita. Lakiin suunnitellut kirjaukset ikäihmisten oikeudesta vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen laatuun, sisältöön ja toteuttamistapaan on Pääkirjoitus 3/2012 Vanhuspalvelulaki tulossa oletko valmis? uutta. Toteutuessaan käytännössä eikä korulauseissa se voisi oikeasti edistää kansalaisvaikuttamista ihmisiä itseään koskevassa päätöksenteossa. Senioriliikkeen, maan johtavien ikäihmisten sairauksien tutkijoiden ja lääkäreiden ja hoivatyötä tekevän hoitohenkilökunnan järjestöjen muodostama liike ja verkosto vaikuttivat merkittävässä määrin lain valmistelussa. Lakiluonnoksen virallinen nimi Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista kertoo kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, missä kansanliikkeen ja asiantuntijoiden käden jälki ainakin vielä näkyy. Lakiluonnoksen mukaan lain kohderyhmä ei suinkaan ole vain ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa saavat vanhukset, kuten julkisesta keskustelusta saatetaan helposti tulkita. Lain kohderyhmä on esityksen mukaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä oleva väestö, siis yli miljoona suomalaista. Lain tarkoitus on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Lisäksi lakiluonnoksen tarkoituspykälään on kirjattu ikääntyneen väestön mahdollisuudet vaikuttaa heidän elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lakiluonnos lupaa ikääntyneille myös lisääntyviä mahdollisuuksia vaikuttaa heille järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön, toteuttamistapoihin ja valintoihin. Tyypillistä suomalaiselle julkiselle keskustelulle on, että lain olennainen tarkoitus ja lakiesitykseen kirjatut keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat jääneet kokonaan keskustelun ulkopuolelle laitoshoidon henkilöstömitoituksia lukuun ottamatta. Näin ei ollut vielä 1970-luvun alussa, vaan julkisuudessa, kansalaisjärjestöissä ja puolueissa keskusteltiin oikeasti lakien sisällöistä ja tavoitteista. Olemme nyt tässä prosessissa vaiheessa, jossa hallitus on päättänyt varata ensi vuoden talousarvioon vanhuspalvelulain tarvitsemia määrärahoja ja päättänyt jotain tulevan lakiesityksen peruslinjoista. Lain syntyä vauhdittaneen kansalaisverkoston ei ole syytä tuudittautua uskoon siitä, että kaikki menee automaattisesti hyvin. Lain sisältö muokataan lopulliseen asuunsa, kun hallitus valmistelee lakiesityksen ja se käsitellään eduskunnan valiokunnissa ja hyväksytään täysistunnossa. Vasta sen jälkeen alkaa lain toteutus, mikä tapahtuu pitkälle kunnissa. Ongelmallista julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on ollut jo vuosikymmeniä se, että eduskunnan säätämät lait eivät takaa varmuudella riittävän hyviä palveluita, sillä sosiaalilakien toteuttaminen on säädetty kuntien tehtäväksi. Esimerkkejä on siitäkin, että kunnan velvollisuudeksi säädetyn toiminnan saattaminen lakisääteiseksi saattaa jopa heikentää jo olemassa olevia palveluita. Näin kävi viimeksi monessa kunnassa, kun omaishoitajatoiminnasta tuli laki. Kunnat kiristivät tuolloin omaishoidon tuen saamisen kriteereitä jopa jo vakiintuneisiin käytäntöihin verrattuna. Näin leikattiin tukisummia ja säästämisen nimissä varattiin omaishoidon tukeen niin pieniä määrärahoja, että kaikki kriteerit täyttävätkään omaishoitajat eivät päässeet tuen piiriin. liiton kannattaa yhdessä muiden vammais- ja ikäihmisten järjestöjen kanssa katsoa kunnolla perään, mitä lain voimaan astumisen jälkeen oikeasti tapahtuu. Tärkeää on valvoa, että palvelut eivät huonone vanhuspalvelujen lakisääteistymisen seurauksena. Tuleva laki antaa ikäihmisten, eläkeläisten ja vammaisten järjestöille kasvavia edunvalvontatehtäviä. liiton tulee panostaa lähivuosina siihen, miten ikäihmiset pystyvät kunnissa osallistumaan heidän elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun, palvelujen kehittämiseen, sisältöön ja toteuttamistapaan. Jos odotamme passiivisina sitä, miten kuntapäättäjät ja virkamiehet määrittelevät lain tarkoituksen ja sisällön käytännössä, saamme kuulla tutuksi tulleita fraaseja: Kyllähän se hyvä olisi, mutta kun rahaa ei ole. Kunnallispolitiikasta jonkin verran kokemusta hankkineena ennustan, että tällaista keskustelua tullaan jatkamaan. Se näkyy pyrkimyksenä rajata lain kokonaisvaltainen lähestymistapa suppeaksi mahdollisesti jo eduskuntakäsittelyssä. Varmuudella tullaan jatkamaan kiistelyä avo- ja laitospalveluiden resursseista yrittämällä asettaa ne vastakkain lain kokonaisvaltaisen hengen vastaisesti. Jokaisessa kunnassa tullaan siis viime kädessä määrittämään, miten resursseja suunnataan avo-, laitos- ja omaishoidon palveluihin ja miten laadukasta ja kattavaa tulee olemaan palvelujen kokonaissisältö. Siksi on tärkeää, että tulevissa kunnallisvaaleissa valitaan valtuustoihin ikäihmisten ja vammaisten tarpeita tuntevia valtuutettuja mahdollisimman paljon. Kansalaistoiminnalla ja määrätietoisella kuntapolitiikalla voimme valvoa vammaisten ja ikäihmisten etuja yhteistyössä muiden nämä asiat yhteiskunnassamme tärkeiksi kokemien kansalaispiirien kanssa. Antti Holopainen liitto ry:n puheenjohtaja Näkökulma: Ritva A Korhonen Ihmisarvo takaisin! Arvon mekin ansaitsemme, lauletaan usein vammaisten ja eläkeläisten tilaisuuksissa. Pitääkö ihmisarvo ansaita, on viime aikoina usein käynyt mielessäni, eikö ihmisen elämän pitäisi olla arvokas syntymästä kuolemaan? Kenellä on ihmisarvo? Vaikuttaa siltä, ettei sitä ole ainakaan vanhuksella eikä myöskään lapsella, puhumattakaan työttömistä, toimeentulotuen saajista, syrjäytetyistä. Heitä kaikkia kohdellaan kuin materiaa. Uusi huutolaisuuden aika on koittanut vanhuspalveluissa ja terveydenhoidossa. Vanhuksien hoitopaikkoja kilpailutetaan muutaman vuoden välein, halvin tarjous yleensä hyväksytään, laadusta ja vanhuksen oikeuksista ei välitetä. Ennen hoitopaikka sentään oli samassa kunnassa missä asui, nyt sekään ei enää päde. Vaikka kuntakoot suurenevat, niin toisesta kunnasta voi palvelut saada edullisemmin. Vanhus saattaa joutua kauaksikin tutusta ympäristöstä ja lä-

Uusi Invalidi 3/2012 3 Kuopiolaisten ja varkautelaisten terveysseminaari Akonlahdessa Pienoinen sadekaan ei ole haitannut pelien pelaamista. Porilaisten kesäpaikassa viihdytään Oli sää sitten aurinkoinen tai ei, niin ei hätää, Porin yhdistyksen Kuntoharju tarjoaa tilat molempiin olotiloihin. Pihatilaa riittää ja sisälle mahtuu isompikin väkimäärä. Porin sairaus- ja tapaturmainvalidien toiminta ei siis rajoitu syksystä kevääseen Porin Nuorisotalon sisätiloissa vietettäviin tiistaikerhoihin - ei laisinkaan. Kesä on varsin kiireistä aikaa. Silloin toiminta siirtyy yhdistyksen kesäpaikkaan, jossa talkootyö avautuu uudessa mittakaavassa. Joka toinen tiistai kokoontuu melkoinen joukko iloista väkeä hyvän ruuan ja yhdessäolon siivittäminä. Syömisen, kahvittelun ja tietysti seurustelun lisäksi ohjelmassa on myös aina jotakin ohjelmaa. Perinteisten arpajaisten myötä estradi on vapaa kaikille halukkaille. Jos ei yksilöesityksiä ilmaannu, niin ääntä saadaan vaikka yhteislaulun avulla. Kuvat ja teksti: Terttu Elomaa Varkauden Vammaiset järjesti yhdessä Kuopion seudun sairaus- ja tapaturmainvalidien kanssa kaksipäiväisen terveysseminaarin 9. 10. heinäkuuta Varkauden yhdistyksen kesäpaikassa Akonlahdessa. Osanottajia oli kaikkiaan 25, joista yhdeksän Kuopiosta. Luennoijaksi seminaariin saatiin liiton puheenjohtaja Antti Holopainen, mikä olikin seminaarille onnistunut ratkaisu. Hänen asiantuntemuksensa oli kurssille tärkeää. Seminaari käsitteli suurimmaksi osaksi terveyttä ja vammaisten oikeuksia saada kunnalta kunnollisia palveluja. Seminaarissa käsiteltiin myös alkoholiongelmia, mikä saikin paljon puheenaihetta, vaikka aihe on arka yhdessä käsiteltäväksi. Puheenjohtaja olikin aiheen asiantuntija ja toi hyvän näkemyksen asiaan. Kurssin vetäjinä ja järjestäjinä toimivat Varkauden yhdistyksen puolesta puheenjohtaja Pekka Tuovinen sekä Eila Pöllänen, joka hoiteli keittäjien kanssa ruokapuolen. Ruo- kapuoli olikin hyvissä käsissä. Seminaarin yhtenä tarkoituksena oli saada aikaan yhteistoimintaa Varkauden, Pieksämäen ja Kuopion yhdistysten kesken. Osittain tarkoituksessa onnistuttiinkin, ainoastaan Pieksämäeltä ei ollut osanottajia. Seminaari oli verrattain vapaamuotoinen kaikki saivat osallistua omilla ajatuksillaan luennoitsijan aiheisiin. Asioita käsiteltiin niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Oli erittäin tärkeää, että vastaajana oli sellainen asiantuntija kuin Antti on. Hän sai tunnelman vapautuneeksi ja ihmiset puhumaan asioista, jotka painoivat mieltä. Seminaari oli kaikin puolin onnistunut ja antoisa. Osanottajien puolesta kiitokset Varkauden Vammaisille järjestelyistä ja Antille asiantuntevista luennoista. Yhteistyö on voimaa! Paavo Antikainen Kuopio Maalari maalasi taloa Mm. Ruosniemen Hanureiden nuoret hanuritaiteilijat ovat olleet viihdyttämässä Kuntoharjun kesävieraita. Talkoolaiset Tapio Tenhunen, Erkki Matikainen ja Vesa Laurio työn touhussa Vähäjärvellä. Kuva: Tarja Västilä heisistään. Uusi vanhuspalvelulaki on vihdoin tulossa. Henkilöstömitoitukset ovat kuitenkin vain suosituksia. Vuonna 2015 tarkastellaan onko niihin päästy ja jos ei, niin sitten ne kirjoitetaan lakiin, näin minä asian olin ymmärtävinäni. Tuleeko silloinkaan mitään sanktioita, jos lakia rikotaan, se jää nähtäväksi. Kotihoitoon ja omaishoitoon on valtiolta tulossa ensi vuoden budjettiin lisää rahaa. Käyttävätkö kunnat sen niihin, se jää nähtäväksi. Lasten huostaanotto on lisääntynyt, ja näissäkin tapauksissa hoitopaikkoja kilpailutetaan. Monikansalliset yrityksetkin tuntuvat olevan kiinnostuneita näistä markkinoista kuten terveys- ja vanhuspalveluissakin. Väkivalta lapsia kohtaan sekä lasten keskuudessa on hälyttävästi lisääntynyt, myös lasten ja nuorten itsemurhat ovat yleistyneet, perhesurmistakin saa lukea lehdistä vähän väliä. Terveydenhuoltohan on jo suurelta osin ulkoistettu ja viety kauemmaksi ihmisistä. Päivystävä lääkäri on usein sadankin kilometrin päässä, ja matkat taitavat siitäkin vielä pidentyä, jos nämä viimeisimmät valtion suunnitelmat toteutuvat. Miten on sairaan ihmisarvo tällaisissa tapauksissa: jos et satu asumaan päivystävän yksikön lähellä niin kärsi, tai kuole pois, sitäkö halutaan? Vanhemmille ihmisille on jopa sanottu keskussairaalassa, ettei heitä enää kannata siellä hoitaa. Mielenterveyspotilaat, alkoholi- ja huumeriippuvaiset on jätetty täysin heitteille. Työttömiä nuoria pidetään harjoittelijoina useissa yrityksissä ilman palkkaa, muka työkokemusta saamassa, no saahan siinä sitä mutta normaalia työpaikkaa siitä ei useinkaan saa, vaan harjoittelujakson jälkeen palkataan uusi harjoittelija. Jopa ammatin ja työkokemuksen omaavat joutuvat siirtymään monesti näihin määräaikaisiin työharjoittelujaksoihin. Luin juuri lehdestä maailman rikkaimman naisen sanoneen, että köyhien ei pidä vain narista, pitää tehdä enemmän töitä. Perään hän sanoi vielä, että minimipalkkoja täytyy laskea. Tuli mieleen, että kenen selkänahasta nämäkin australialaisen kaivosrouvan miljardit on revitty. Työttömiä ja toimeentulotuen saajia kyykytetään, kaikesta joutuu tekemään tarkkaa selkoa sosiaalivirkailijalle tai työvoimatoimistoon. Niin, onko rahanvalta ja ahneus vienyt ihmisarvon? Kunnallisvaalit ovat lokakuussa, silloin voimme taas vaikuttaa siihen, jatkuuko meno samaan suuntaan vai haluammeko ihmisarvomme takaisin! Sen päätätte te äänestämällä kunnanvaltuustoihin henkilöitä, jotka arvostavat enemmän ihmisoikeuksia kuin rahan- ja materianvaltaa. Muistakaa äänestää, nukkuminen tässä asiassa ei kannata! Ritva A Korhonen Lahden seudun sairaus- ja tapaturmainvalidit ry:n puheenjohtaja Tsil ry:n liittohallituksen jäsen Suuret ovat suuria vain siksi, että muut ovat polvillaan. (Pierre Proudhon) Ainoa, jonka elämässä varmasti oppii: hiljaa kävelemään. (L.A. Salava)

4 Uusi Invalidi 3/2012 Liiton lausunto vanhuspalvelulakiesityksestä: Vahva laki iäkkäiden vammaisten oikeuksia turvaamaan! Ikäihmisten oikeutta heille tarpeellisiin ja laadukkaisiin palveluihin turvaavaa lainsäädäntöä on pitkään odotettu. Ehdottoman tärkeätä kuitenkin on, että uusi laki on ikäihmisten oikeuksia oikeasti varmistava, kuntia velvoittava ja riittävän yksiselitteinen, jotta toteutusta voidaan valvoa ja laiminlyönteihin saada tarvittaessa korjausta valitusteitse. Nyt käsittelyssä olevassa lakiluonnoksessa positiivista on mm. kunnan velvollisuus vuosittain arvioida ikääntyneille tarjolla olevien palvelujen riittävyyttä ja laatua sekä laatia valtuustokausittain suunnitelma vanhuspalvelujen kehittämiseksi ( 3 5). Lakiesitys toisi kunnalle myös velvoitteen järjestää neuvontapalveluja vanhuuseläkeikäisille. Neuvonnan tulisi kuitenkin olla myös aktiivista neuvonnan tarjoamista ja huolenpitoa etenkin yksin kotona asuvista vanhuksista ja vanhuspariskunnista. Esimerkiksi terveystarkastuksien ja toimintakykyä edistävien kotikäyntien toteutusta ei saa jättää kunnan harkinnan varaan tarvittavassa määrin, kuten lakiluonnoksen 10:ssä esitetään. Viime vuosina sosiaalilainsäädännössämme lisääntynyt kuntien harkinnanvara lakien soveltamisessa on merkinnyt sitä, että useissa kunnissa tällaisia suosituksia ja toivomuksia ei toteuteta lainkaan. Lain tarkoituksena on mm. parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen toimintakykynsä sitä edellyttää (1, 3.mom.). Tätä periaatetta käsittelyssä oleva lakiesitys ei kuitenkaan toteuta: Subjektiivinen, kuntaa velvoittava oikeus ikäihmisillä olisi vain palvelutarpeiden kartoitukseen, sekin vain jos joku sitä hänelle pyytää. Tarpeellisiksi havaittujen palvelujen toteuttaminen jäisi entiseen tapaan harkinnanvaraiseksi hakemusten pohjalta. Vanhukselle sentään luvataan apua hakemusten tekemisessä, mutta palvelutarpeiden kartoitusdokumentti on lakiesityksen perustelujen mukaan vain tausta-aineistoa palvelusuunnitelmalle ja päätöksenteolle. Oma kysymyksensä on, riittävätkö pienituloisimpien ikäihmisten rahat saatavilla olevien palvelujen maksuihin. Kasvava osa vanhuspalveluista toteutetaan jo nyt hajautetusti, paljolti yksityisten yritysten toimintana, mikä merkitsee asiakasmaksujen kohoamista yli monien vanhusten maksukyvyn. Miten tältä osin varmistetaan lakiesityksessä korostettu palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuus? Vanhuspalvelulaissa tulee ehdottomasti säätää ikäihmisten palveluja toteuttavan henkilöstön vähimmäismäärä- ja laatumitoituksista. Kokemus on osoittanut, että pelkät suositukset eivät riitä turvaamaan palvelujen tasoa, ikäihmisen turvallisuutta ja jäljellä olevan toimintakyvyn ylläpitämistä. Enää ei saa olla mahdollista järjestää vanhuspalveluja ja -hoivaa pelkkänä halvimman tarjouksen tehneen yrityksen säilytystoimintana. Vaikka henkilöstön määrä ei välttämättä aina takaa laatua, silloin kun ammattihenkilöstöä on liian vähän kuten nykyisin vanhusten palveluissa ja hoivatyössä tilanne pääosin on hoitajien määrän lisäys parantaa myös palvelujen laatua. Lakisääteisen minimimäärän ja -osaamisen riittävyyden on kukin kunta lakiesityksen 5 :n mukaan velvollinen vuosittain arvioimaan. Uusi laki tulee koskemaan myös vammaisjärjestömme ikääntyneitä ja ikääntyviä jäseniä. Monivammaisten osalta lakiesityksen soveltamisalan määrittely on hyvin ongelmallinen: Iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ikääntymisen myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien vuoksi taikka ikääntymiseen liittyvän rappeutumisen johdosta. ( 2, 2.mom.). Toimintakykyä vakavasti heikentävien pitkäaikaissairauksien takia vammautuneet voidaan tällä määrittelyllä pudottaa raa asti vammaispalvelujen piiristä kun ikää kertyy. Pitkäaikaissairaudet kun hyvin harvoin ajan mittaan eli ikääntymisen myötä ainakaan paranevat. Uudella lainsäädännöllä ei vammaispalvelulain soveltamiseen saa tehdä ikäsyrjintäporttia, jolla vaikeavammaisia voidaan kunnissa vähitellen siirtää vanhuspalvelulain piiriin. Jo nyt monissa kunnissa on ikääntyneitä monivammaisia siirretty mielivaltaisesti pois vammaispalvelujen piiristä ja sosiaalihuoltolain mahdollistamiin tiukkoihin tulo- ja varallisuusrajoihin vedoten evätty tarpeelliset kuljetus- ym. palvelut näiltä iäkkäiltä vammaisilta. Nytkö vastaava toimintatapa on uuden lain myötä tarkoitus laillistaa koko maassa? liitto vaatii ns. vanhuspalvelulain pikaista valmistelua niin, että lakiesitystä korjataan ja täsmennetään seuraavasti: Ikäihmisille säädetään subjektiivinen oikeus palvelutarpeen kartoituksessa tarpeellisiksi havaittuihin palveluihin ja tukiin. Pienituloisille ikäihmisille koti-, palvelutalo- ym. tarpeelliset palvelut järjestetään maksuttomina. Pitkäaikaissairauden tai -sairauksien vuoksi vaikeavammaisille ikäihmisille turvataan jatkossakin oikeus vammaispalvelulain mukaisiin, maksuttomiin palveluihin ja tukiin iästä ja vammautumisiästä riippumatta. Kunnat velvoitetaan aloitteellisesti huolehtimaan yksin asuvien ikäihmisten ja ikääntyneiden pariskuntien tarpeellisesta neuvonnasta, huolenpidosta, palvelutarpeen kartoituksesta ja palvelujen saannista. Laissa säädetään ikäihmisten palveluja ja hoivaa toteuttavan henkilöstön vähimmäismääristä ja -laadusta, joiden riittävyyttä kunta on velvollinen seuraamaan ja valvomaan. Lain säädökset kirjataan niin yksiselitteisesti, että niiden toteutusta voidaan todella valvoa ja että niihin voidaan vedota haettaessa laiminlyönteihin korjausta valitusteitse. Tämä liittohallituksen 31.5. 2012 hyväksymä lausunto on toimitettu Sosiaali- ja terveysministeriölle sekä peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardsonille, hallitusneuvos Riitta Kuusistolle, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille ja eduskuntaryhmille. HUS:in jonohallintoa silmä silmältä, hammas hampaalta En ole eläkeaikanani käyttänyt yksityisiä terveyspalveluja kuin terveyskeskuksen/sairaalan yhä kitsaammin saatavalla lähetteellä. Vuosituhannen vaihteessa kaikki palvelut sai vielä omalta terveysasemalta tai lähisairaaloista eikä akuuttia hoitoa edellyttäviä tilanteita syntynyt.. Viiden viime vuoden aikana palveluja on siirretty kauemmas ja yksityistettykin niin, että liiton muotoilemaan asiakasmuistutukseen on aihetta ja kriteerit ylittyvät lähes joka käynnin yhteydessä. Asiakasmuistutuksen kohtaan, jossa pyydän lisäselvitystä ja asian korjaamista, en saa selkeää enkä ainakaan kirjallista vastausta. Niinpä koen terveyteni ja sen ylläpitomotivaation heikkenevän silmä silmältä, hammas hampaalta mainostetun hoitotakuun toteutumatta. Hoitotakuun voimaantultua aloitti esim. HUS silmäleikkausjonojen purun leikkaamalla kohtuuajassa mm. vasemmasta silmästä kaihin ja oikeasta rappeuman. Jäin jonoon odottamaan vielä oikean silmän kaihileikkausta, kunnes viime vuonna uutisoitiin loppuunpuretuista jonoista. Kohdallani jonon purku paljastui toteutuneen leikkauskriteerien tiukentamisella, jolloin putosin jonosta minulle siitä tiedottamatta. Näin kuulin käyneen muutaman muunkin jono-ohitustapauksessa. Soittoni aikaansai uuden tarkastuskutsun yksityiselle (jolle ei toimitettu edes tietoja aiemmista toimenpiteistä) ja sen perusteella esitarkastukseen, joissa todettiin näön parissa vuodessa heikentyneen selkeästi uudenkin leikkausrajan alle. Silmä leikattiin "samantasoiseksi" huonomman kanssa ja edellytettiin kuten ensimmäisen leikkauksen jälkeen taas lainvastaisesti omaehtoista jälkitarkastusta yksityisellä. Terveysasemalla omalääkärini kuitenkin sanoi vaativansa HUS:lta ainakin jälkitarkastuslähetteen, jolloin se tehdään julkisin hinnoin. Olen nyt kolmatta kuukautta sitä odottanut hankkiakseni valoherkkiin silmiin lasitkin. Kaksinkertainen tarkastuskäytäntö hävittää hoidon kokonaisvastuun ja aiheuttaa tar- peettomia aika- ja rahakustannuksia sekä hoitavissa yksiköissä että potilaalle. Diabeetikkojen vuosittaisesta hammastarkastuksesta säästäminen on lisäksi johtanut vuosittaiseen akuuttina tehtyyn hammaspoistoon ja paikkojen pikauusintaan. Samankaltainen hoidon tason lasku, josta edellä suppea esimerkki, lienee käynnissä monissa terveydestä säästävissä kunnissa. Pauli Toikka Helsinki

Uusi Invalidi 3/2012 5 Kädet ovat laadun tae hoitotyössä Sosiaalityön professori Jari Heinonen toteaa, että esitys vanhuspalvelulaiksi antaa hyvän pohjan kamppailulle ikääntyneiden hyvien julkisten palvelujen puolesta. Tämän vuoden keväällä annettu hallituksen esitys vanhuspalvelulaiksi sisältää monia hyviä kohtia ja parannuksia nykytilaan verrattuna. Tätä mieltä on Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori Jari Heinonen. Ensi vuoden puolella eduskuntakäsittelyyn tuleva lakiesitys on puutteistaan huolimatta iso askel eteenpäin. Lain lopulliseen sisältöön ja sen käytännön toteutukseen voidaan nyt vaikuttaa julkisen keskustelun ja valppaan kansalaisvaikuttamisen kautta. Lakiesityksessä on paljon hyvää, kuten palvelutarpeen arviointi, vanhusneuvostojen lakisääteisyys ja henkilökohtainen vastuutyöntekijä, vähän niin kuin omalääkäri, sanoo Heinonen. Sitten tulevatkin lakiesityksen ongelmakohdat, eli monet epämääräiset ilmaisut, jotka jättävät sijaa paikallisille tulkinnoille. Lakiesityksen muotoilut eivät takaa riittävästi resursseja henkilöstön palkkaukseen ja muuhun lain käytännön toteutukseen. Kädet ovat laadun tae hoitotyössä. Ellei ole riittävästi käytännön työtä tekevää hoitohenkilöstöä, laki ei voi toteutua käytännössä. Mutta laki antaa selkänojan, sen avulla on mahdollista luoda painetta kunnallisiin virka- ja luottamushenkilöihin. Kunnissa joudutaan tosissaan arvioimaan palvelujen laatua ja riittävyyttä. Mutta jos subjektiivista oikeutta palveluihin ei tule, joudutaan edelleen turvautumaan valitustiehen aluehallintoviranomaisten kautta. Siksi kamppailu lain lopullisesta sisällöstä on tämän vuoden loppupuolen iso asia. Vanhuspalveluissa on kyse politiikan suunnasta Heinonen sanoo, että tuore kamppailu hoitajamitoituksesta oli lähtökohdiltaan ihan oikea, sillä pelkillä suosituksilla tilannetta ei korjata. Hallituksen surkea kompromissi puolestaan osoittaa, että jos ei ole uskallusta tai kykyä ylittää annettuja raameja, ollaan yhden vaihtoehdon vankeja. Markkinavoimat ja niitä myötäilevät poliittiset voimat Kädet ovat laadun tae hoitotyössä. Ellei ole riittävästi käytännön työtä tekevää hoitohenkilöstöä, laki ei voi toteutua käytännössä, sanoo sosiaalityön professori Jari Heinonen. eivät halua esimerkiksi sitovia kivät markkinat kaikin keinoin henkilöstömitoituksia, sillä ne varmistamaan siivunsa tästä pakottaisivat myös yksityiset kakusta. Tulevaisuuden palvelumarkkinoilla liikkuvat isot palvelutuottajat noudattamaan näitä määräyksiä. Se puolestaan uhkaisi palvelubisneksen palvelut tuottaa ja mihin voitot rahat, joten ei ole sama, kuka markkinaosuuden ja voittojen käytetään. kasvattamista. Käynnissä on Heinosen mukaan iso kamppailu koko yh- laki Ilmapiiri kuntoon ja edunvalvontaan teiskuntapolitiikan suunnasta. Se on taustalla koko kuntauudistuksessa, sillä nykyinen kuntamalli vaaleilla valittavine päättäjineen estää muodostamasta bisneksen edellyttämiä markkina-alueita. Hallituksen ajaman kuntarakenneuudistuksen torjuminen on pohjoismaisen hyvinvointimallin puolustamista. Koska tulevaisuuden työllisyys on yhä enemmän palvelujen varassa ja koska ennusteiden mukaan vanhusväestön osuus kasvaa huomattavasti vuoteen 2030 mennessä, pyr- Professori Heinonen ei myöskään niele väitettä siitä, että ammattitaitoista henkilöstä ei ole saatavilla. Koulutettua väkeä on, mutta SuPerin ja Tehyn mukaan hoitohenkilöstöä siirtyy muiden alojen töihin hoitoalan heikkojen palkka- ja työehtojen vuoksi. Tämän asian korjaaminen on edellytys myös sille, että miehet yhä useammin hakeutuisivat hoiva-aloille, jossa heidän työpanostaan tarvitaan. Myös huono työilmapiiri ja jatkuvat rakenteelliset muutokset vaikuttavat siten, että hoiva-ala vallankaan kunnallisella puolella ei houkuttele. Työt pitäisi saada tehdä rauhassa ja muutokset henkilöstön ehdoilla. Heinonen puuttuu vielä yhteen ajankohtaiseen uutisaiheeseen, jonka mukaan vanhusten yksityiset edunvalvojat tekevät tuloaan markkinoille. Jo nyt omaisuutta on myyty vanhusten ja omaisten tietämättä, vaikka taloudellista pakkoa siihen ei olisi ollut. Vakava tilanne, jossa laillisuuden rajat ovat jo paikoin ylittyneet. Koska edunvalvonnassa lain mukaan toimitaan virkavastuulla, ei tehtävien siirtäminen yksityisille edunvalvojille ole laillisesti mahdollista, sanoo Jari Heinonen. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen Auttavia käsiä tarvitaan lisää! Päättäjät kun saisi välittämään tosissaan vanhuksista ja varsinkin sairaista vanhuksista muuten kuin paperilla. Tämä tuli mieleen, kun pakosta jouduin seuraamaan petipotilaana runsaasti hoitoa vaativien vammaisten, niin vanhus- kuin muidenkin potilaiden erilaisia hoitoja. Onneksi itse olin ko. osaston kenties vähiten hoitajien resursseja tarvitseva. Porin kaupunginsairaala on remontin keskellä ja siksi täynnä. Potilaita siirrellään paikasta toiseen osastoja suljettaessa. Hyvä, kun petipaikka kuitenkin löytyi. Ja mielenkiinnolla seurasin tämänkin osaston toimintaa. Vakavasti sairaiden kuntouttavan osaston hoitajat ja kun- Minuutit, tunnit, päivät matelevat. Odottavan aika on pitkä. touttajat tekivät varmasti kaikkensa. Hymyä ja aikaansakin antoivat kiitettävästi muiden töidensä ohella sen minkä ehtivät. Pienet huoneet olivat täynnä potilaita. Hoitajien kanssa jutustellessani välittyi heidän kiireensä ja toiveensa saada lisää auttavia käsiä. Potilaat olivat sellaisessa kunnossa, että lähes aina heidän auttamiseensa tarvittiin kahden henkilön työpanos. Ja samaan aikaan olisi tarvittu muualla. Vaikka osastolla ei nyt aina ollutkaan hengenmeno kyseessä, niin tuntui ikävältä vierustoverin vaikerrus ja useammankin tunnin odotus vaikkapa vaan vessaan viennissä. Ja kun kaikissa huoneissa ei ollut omaa vessaa, jouduttiin siirtämään huonokuntoisia potilaita käytävällä olevaan tilaan. Onneksi hoitajat yrittivät mahdollisuuksien mukaan kuljettaa eivätkä pakottaneet vaippoihin tekemään tarpeitaan. Kuljettamisiin kului kuitenkin aikaa ja se taas tiesi muiden osalta odottamista. Ja odotettava oli, kun yksin ei päässyt tai uskaltanut lähteä. Potilaat laitettiin hyvissä ajoissa illalla yökuntoon. Tämä kuitenkin tiesi sitä, että yö oli monelle liian pitkä. Kaksi yöhoitajaa olivat tosi työllistettyjä. Itsekin olin hoidettavana, mutta pakostakin tuli autettua pienin toimin huonetovereita. Aina ei voinut ummistaa korviaan avunpyynnöiltä. Ja jos ei muuta, niin jäihän ainakin itselle hyvä mieli ko. toimista. Kiitos henkilökunnalle. He tekivät ja tekevät tärkeää ja raskasta työtään kovankin paineen alla. Päättäjät kun vielä saisi ymmärtämään lisäresurssien tarpeen. Heidän tarvitsisi joutua (tai päästä) potilaana itse seuraamaan reaalitilanteita, niin eiköhän ainakin jonkun ajatusmaailma muuttuisi. Monesti olen ihmetellyt sitä, että kun lähes kaikki päättäjät ovat samaa mieltä esimerkiksi siitä, että lisää hoitavia käsiä tarvitaan, niin miksi ei asia etene. Rahaa kyllä tuntuu löytyvän mitä erilaisimpiin kohteisiin. Olisikohan kyse siitä, että jonkun viisaan asian esittää väärä henkilö tai puolue. Silloinhan ei missään nimessä ko. asiaa voida ajaa. Epäillään aina jotain kieroutta. Ja näin hyvät asiat ja niiden toteuttaminen hautaantuvat. Teksti ja kuva: Terttu Elomaa

6 Tunnelin päässä ei näy hyvinvointia Yli 35 vuotta Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksia yleisölehteriltä seurannut Irmeli Saarijärvi tietää mistä puhuu. Hän on ollut myös lukuisien kansalaisadressien ja aloitteiden puuhanainen sekä viestinviejä valtuustoryhmille ja virkamiehille. Niukan valtuuston enemmistön äänin hyväksytty päätös viedä Rantaväylä yli kahden kilometrin pituiseen tunneliin ei ole hyvä missään mielessä. Se ei vähennä autoliikennettä eikä päästöjä ja se vie kohtuuttomasti rahaa sosiaali- ja terveyspalveluista. Lisäksi päätös kävelee kansalaismielipiteen yli todella raskaasti, sanoo Saarijärvi. Hän muistuttaa, että tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia asukkaista vastustaa tunnelia. Rantaväylä-liikkeen tunnelia vastustavaan adressiin kertyi lyhyessä ajassa liki 10000 allekirjoitusta. Saarijärven mielestä valtuuston enemmistö on lähtenyt vaaralliselle kansalaismielipiteen väheksymisen tielle. Vaikka valtaa pitävä ryhmä väittää, että tunneli ei ole vastakkainen esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja vanhuspuolen palvelujen rahoituksen kanssa, totuus on toinen. Saarijärvi muistuttaa, että kyse on samasta budjetista, jolloin tunneliin upotetut rahat höylätään peruspalvelujen rahoituksesta. Monilla köyhillä, sairailla ja vammaisilla ei ole rahaa tai voimia matkustaa palvelujen perässä muihin kaupunginosiin. Tällainen käytäntö karsii palvelujen käyttöä sekä lisää ongelmia ja kustannuksia pitemmän päälle, Saarijärvi sanoo. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen Tarpeettomaan tunneliin laitettavat rahat höylätään sosiaali-, terveys- ja vammaispalveluista, väittäkööt valtaa pitävät mitä hyvänsä, sanoo hervantalainen kansalaisaktiivi Irmeli Saarijärvi. Marja-Leena Kokko Jyväskylästä on ollut miehensä Raimon omaishoitaja marraskuusta 2010 alkaen. Helmikuussa 2012 sosiaalihoitajan käynnin yhteydessä Marja-Leenalle haettiin omaishoidon tukeen korotusta. Korotus myönnettiin, mutta samalla ilmoitettiin, että toisen hoitoisuusluokan tukea (495,80 euroa/kk) aletaan maksaa vasta sen kuukauden alusta, kun omaishoidon määrärahaa vapautuu. Eli suomeksi sanottuna: kun joku omaishoitaja menettää oikeuden tukeen, niin silloin Marja-Leena saisi korotuksen. Voi vain kysyä, kuinka monta muuta odottajaa jonossa on? Marja-Leena koki kaupungin menettelyn loukkaavana. Eikö omaishoitajan työ ole sen arvoista, että siitä maksettaisiin palkkio, johon on oikeutet- Uusi Invalidi 3/2012 Onko omaishoitaja palkkansa ansainnut? STTK:laisen Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on pettynyt hallituksen ratkaisuun henkilöstömitoituksesta vanhuspalvelulaissa. 0,5:n mitoituksella ei voida turvata hyvää hoitoa. Mahdollinen hyvä hoito revitään tällä mitoituksella hoitajien selkänahasta. Nyt puhutaan säilytyksestä, ei hoidosta, Su- Perin puheenjohtaja Paavola sanoo. Lisäksi sitovuus siirtyy vuoteen 2015, jolloin säädetään asetuksella minimihenkilöstömäärästä, mikäli minimiä ei muutoin saavuteta. Kolme vuotta on todella pitkä odotusaika tämän päivän vanhustenhoidon tilanteessa. Keravan sosiaali- ja terveysjohto on erittäin tyytyväinen hallituksen esitykseen vanhusten hoitajamitoituksesta: Meillä ei kai tarvitse tehdä mitään, kun on jo se 0,5? Kukaan ei puhu työntekijöistä: Henkilökunta tekee kolmivuorotyötä, nämä viisi siis jaetaan kolmeen vuoroon. Samoin kaikille kuuluu viisipäiväinen työviikko kuten muillekin. Onko meillä sijaisia niin, tu? Kukaan ei ryhdy omaishoitajaksi rahan takia. Alin omaishoidon tuki on 364,35 euroa ja siitä verot pois. Jyväskylän kaupungissa kysymys ei oikeasti ole rahanpuutteesta. Jyväskylässä on rakennettu tunneli kaupungilta Lutakkoon siihen on kyllä riittänyt rahaa. En ole tavannut ketään kuka osaisi sanoa, miksi tunneli on rakennettu, pohdiskelee Marja-Leena. Hän toivookin, että päättäjät asettuisivat kuntalaisten puolelle ja huolehtisivat, että lakisääteiset palvelut toteutuvat. Ihminen on vaikean ratkaisun edessä, kun kysymys omaishoitajuudesta tulee omalle kohdalle: oman rakkaan puolison hoito kotona vai laitoksessa? Aikanaan omaishoitajaksi ryhtyminen merkitsi myös SuPer on pettynyt hoitajamitoitukseen ja aikatauluun Hallituksen päätös ei palvele ketään, ei edes työnantajaa, joka tulisi päätöksen myötä menettämään työntekijöitä muille sektoreille, Paavola varoittaa. SuPer luottaa nyt eduskunnan inhimillisyyteen järjestää vanhustenhoito kuntoon ja huolehtia vanhusten turvallisesta hoidosta. Samalla kansanedustajat osoittaisivat, että vanhuus on yhtä arvokas vaihe elämää kuin muutkin vaiheet. SuPer vaatii edelleen lakiin henkilöstömitoitusta ja sen saattamista voimaan ensi vuonna, kuten on suunniteltu. Nyt on kysymys siitä, välitetäänkö tästä vai ei, SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola muistuttaa. Kommentti Keravalta: Onko 0,5 hoitajaa riittävä määrä? että aina olisi kaksi tai edes yksi hoitaja vuorossa paikalla kymmentä hoidokkia kohden? Ja sijaisiahan tarvitaan lisäksi sairauden sattuessa. Ennen kaikkea tämä koskee Keravan vanhainkotia Hopeahovia, josta on muodostunut vuodeosasto. Vanhuksien on pakko olla kotonaan, kunnes on vuodepotilas. Pirkko Laaksonen Kerava Jyväskylän kaupungilla riittää rahat tunneliin mutta ei omaishoidon tukeen, tätä ihmettelee omaishoitaja Marja-Leena Kokko. omista harrastuksista luopumista, kuoro sai jäädä samoin käsityöt. Hoitajana Marja-Leenaa auttaa jaksamisessa Raimon helppo hoidettavuus järki leikkaa ja hymy on herkässä sairauksista huolimatta. Omaishoitajan ja hoidettavan yhteisymmärrys ja toimiva suhde ovat tärkeitä arjen sujumisessa. Kerran viikossa he käyvät Kuulumisia Lahdesta Lahdesta kuuluu paljon hyvääkin, mutta aina jotkut asiat mättävät pahastikin. Tällä kertaa päällimmäisenä ovat olleet sairaalasta kotiutettavat potilaat. Pitkään on jo kuulunut, että yksinäisiä vanhuksia kotiutetaan sairaaloista ottamatta ensinkään selvää, kuinka ihminen kotonaan pärjää, saako ruokaa, juomaa, pääseekö vessaan, eli voiko tämä selvitä yksin kotona. Myös vammautuneita, jopa potilas jolta molemmat jalat on amputoitu, on kotiutettu ilman kotikäyntiä, jossa tutkittaisiin, onko asunnossa liikuntaesteitä ja onnistuuko esim. vessassa ja suihkussa käynti. Sairaalan sosiaalihoitajan tulisi tällöin avustaa kotiutettavaa vammaispalvelujen hakemisessa, mutta kaikissa tapauksissa näin ei tapahdu. Keskustelin asiasta vammaisneuvostossa vammaispalvelun sosiaalijohtajan kanssa, asia on sielläkin huomattu. Mutta voiko vammaispalvelu mitään keskussairaalan käytännöille, jää nähtäväksi. Toinen asia mikä täällä Lahdessa puhuttaa on matkapalvelukeskus, josta kuljetuspalveluja saavan vammaisen (ei invataksin käyttäjien) kuuluu tilata ainakin puolet matkoistaan. Onko vammaisella mitään yksityisyyden suojaa: Ymmärrän kyllä että lähtö- ja pääteosoite ilmoitetaan, mutta jos haluaa välillä pysähtyä sallitun 15 minuuttia, miksi sekin paikka on ilmoitettava jos se kaupungin järjestämässä Virtapiirissä, jossa tapaa tuttuja ja saa katkon arjen aherrukseen. Marja-Leena kertoi, että he ovat Raimon kanssa aina valmiita lähtemään Jyväskylän yhdistyksen matkoille mm. Vähäjärvelle. Kun on ruoka valmiina ja tiskit tiskattu, niin saa vain olla nauttia ja yhdessäolosta. Teksti ja kuva: Tarja Västilä on reitin varrella, monilta on kysytty jopa syytä pysähtymiseen. Monesti autot myöhästelevät ja joskus jäävät tulemattakin. Jopa koulu- ja työmatkoja joka arkipäivä kulkevat myöhästelevät usein sen vuoksi. Kun keskus ei ole illalla tai viikonloppuna käytössä, pitääkö ne kyydit tilata keskuksesta, ja mitä tehdään jos autoa ei tulekaan, mihin ilmoitetaan? Epäselviä kysymyksiä tuntuu olevan vieläkin, vaikka keskus on toiminut jo usean vuoden. No, on täällä Lahdessa jotain hyvääkin. Tämän vuoden alusta ruvettiin noudattamaan vammaispalvelulain edellyttämiä vähimmäismääriä myönnetyissä vammaiskuljetuspalveluissa ja henkilökohtaisessa avussa. Myös lisämatkoja ja pitkiä matkoja myönnetään, kun on perusteltu tarve. Palvelusuunnitelmiakin on laadittu kiitettävässä määrin. Henkilökuntapula kuitenkin pidentää uusien hakemusten käsittelyaikoja. Palvelulinja Helmi on saanut suuren suosion vanhemman väen keskuudessa. Vaikka alkuun epäilin kokeilua, olen nykyään sitä mieltä, että tällaisia palvelulinjoja voisi olla enemmänkin ja mihin myös pyörätuolilainen voisi mennä. Tällaisin terveisin täältä Lahdesta, tällä kertaa. Muistakaa käydä äänestämässä kunnallisvaaleissa! Ritva A Korhonen

Uusi Invalidi 3/2012 7 Yhteiskunnan varoja yksityiseen hoivabisnekseen Taloudelliset perusteet harhaanjohtavia Valkeakoskelle on valmistumassa 120-paikkainen tehostetun palveluasumisen yksikkö. Kaupunki vastaa palvelusta 60 paikan osalta ja Mediverkko Hoivapalvelut Oy toisesta 60 paikasta. Jälkimmäinen kuuluu konserniin, jonka emoyhtiö on Mediverkko Yhtymä Oy. Sen alaisuudessa toimii lisäksi 8 terveys-, hoiva- ja rakennusalalla toimivaa sisaryhtiötä. Palveluasumisen yksikön rakentamisesta vastasi samaan konserniin kuuluva MVH- Asunnot Oy. Ennen on pidetty luonnollisena, että rakentaja hankkii omilla vakuuksillaan myös rahoituksen. Mutta nykyään totuus on tarua ihmeellisempi. Vuoden 2008 alusta valtion asuntorahasto muutettiin Asumisen rahoitus- ja kehittämisyhtiöksi (ARA). Se myönsi MVH-Asunnot Oy:lle rakennushankkeeseen yli 14 miljoonaa euroa, josta 2,8 miljoonaa oli avustusta ja 11,4 miljoonaa korkotukilainaa. Samaan yhteyteen rakennetun päivätoimintakeskuksen ja lyhytaikaisosaston aikaansaamiseksi yhtiö haki paikallisesta pankista 1,7 miljoonan lainaa, jolle Valkeakosken kaupunki antoi vielä 1,2 miljoonan omavelkaisen takauksen. Myöhemmin MVH-Asunnot Oy:n lainalle myönnetty takaus siirrettiin sen pyynnöstä MVH-Kiinteistöt Oy:lle. Kaupunginhallitus esitti asiaa hyväksyttäväksi jo ennen kuin mainittu yhtiö oli rekisteröity kaupparekisteriin tällä nimellä. Nimenmuutos johtui siitä, että MVH-Asunnot Oy on saanut ARA:n myöntämän yleishyödyllisen yhteisön statuksen, ja ARA suositteli, ettei yleishyödyllinen yhteisö omistaisi ja hallinnoisi yleishyödyllisiä tiloja. Jokin aika sitten paljastui yksityisten hoivayritysten saaneen ARA:lta rahoitusta hankkeisiinsa 60 milj. euroa ja korkotukilainoja 250 milj. euroa, kuten lehtemme numerossa 1/2012 kerrottiin. Näin aivan muuhun tarkoitukseen aikanaan perustettu ARA rahoittaa yksityistä hoivabisnestä, antaa sille vahvan kilpailuedun ja tukee näin kunnallisten palvelujen yksityistämiskehitystä. Yhteiskunnan varojen käyttö häikäilemättä yksityisyritysten voitontavoittelun välineenä herätti asuntoministeri Kiurunkin selvittämään asiaa. Hän sai 1.3.2012 Aralta selvityksen, jossa tämä pesee kätensä ja katsoo toimineensa säännösten ja ohjeiden Lieneekö äskettäin paljastunut Turun tauti totta myös Valkeakoskella? epäilee Vesa Ruskeeniemi. mukaisesti. Ympäristöministeriön tiedotteessa 5.3.12 ministerin mukaan tuen kohdentamista ja myöntämisprosessia on kuitenkin syytä arvioida uudelleen. Valkeakosken kaupunginhallitus on huhtikuussa 2012 hyväksynyt palvelusopimuksen Mediverkko Hoivapalvelut Oy:n ja vuokrasopimuksen MVH-Asunnot Oy:n kanssa. Kaupungin internetsivuilta ei ko. kokouksen pöytäkirjan liitteeksi mainittuja asiakirjoja löydy eikä sisällöstä ole julkisuudessa näkynyt tietoja. Lieneekö äskettäin paljastunut Turun tauti, useiden päätösten laittomat salaiseksi julistamiset, totta myös Valkeakoskella? Vesa Ruskeeniemi Valkeakoski Samat tahot, jotka hallituksessa ja eduskunnassa ovat leikanneet kuntien rahoitusta 1990-luvun alun jälkeen vuositasolla laskien viidellä miljardilla eurolla, puhuvat nyt taloudellisesti elinvoimaisten kuntien muodostamisesta. Palvelujen saatavuuden ja tasavertaisuuden sijasta palvelurakenteiden muutoksen malleja tehdään yksipuolisesti talouden ehdoilla. Kuntia painostetaan niiden rahoitusta leikkaamalla karsimaan lähipalveluja ja keskittämään palvelut suuriin yksiköihin. Samalla palvelut aiotaan muuttaa yhä laajemmin markkinaehtoisiksi kilpailuttamalla, kaupallistamalla ja yksityistämällä. Tämä heikentää etenkin vähävaraisten lapsiperheiden, vanhusten ja vammaisten mahdollisuuksia käyttää palveluja. Myös esityksissä työssäkäyntialueista kuntarakenteen Kahtena Taidan nähdä kaiken kahtena. Älä hupsi, me olemme kaksoset. Kaikki neljäkö? lähtökohtana on yksipuolinen taloudellinen lähtökohta. Se sivuuttaa sekä lähipalvelut että kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet. Työmarkkinat ovat sitä paitsi muuttuneet tavalla, jossa tällaisia alueita on vaikea edes määritellä. Hallitus sanoo kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen mallin olevan keskustelussa aidosti auki. Mutta mitä aitoa keskustelussa on se, jos vaihtoehtoina on vain, lopetetaanko kunnista 80 90 prosenttia? Että sillä lailla! Olisiko vammaisjärjestöjen syytä osastojensa tasolla ryhtyä keskustelemaan siitä, miten tänä vuonna saataisiin mittava mielenilmaisutilaisuus tai -tapahtuma. Sillä tarttis tehrä jottain! Ken Helenius Turku Maunu Jauhiainen 90 vuotta Tämän ikäinen muistaa historiaansa lähes 100 vuoden ajalta, osan tietysti muiden kertomana. Maunu Jauhiaisen Pielavedellä asuneilla vanhemmilla oli kaksi poikaa, kun perheen isä lähti Amerikkaan. Äiti ja pojat olisivat lähteneet sitten, kun isä olisi saanut työn ja asunnon. Perhe ei lähtenyt, ja isäkin palasi laivalla 1910, kun olot eivät olleet hänelle mieleiset. Matkakin oli ollut raskas, ensin Lontooseen, sieltä toiselle puolelle maata ja laivalla Amerikkaan. Maunu muistelee Hiski Salomaan laulua: Arthurlaiva se meitä keinutteli ja tuuditti, minä otin pientä tuikkua ja päälle muikkuja. Tämän reitin kulki Maunun isä. Isän kotiintulon jälkeen perhe kasvoi vielä neljällä lapsella, Maunu oli joukon nuorin. Perheen isä oli monitaitoinen, maatöiden lisäksi suutarintöitä ja veneen rakentamista. Näitä töitä Maunukin teki nuorena poikana isänsä mukana. Maunu Jauhiainen. Syntymäpäiväsankari on sodan käynyt mies. Kun rintamalla ollessa kiusasivat syöpäläiset, Maunu kirjoitti sisarelleen, että tämä lähettäisi täinmyrkkyä. Myrkky tuli pullossa nestemäisenä. Hänellä oli korsussa ollut jotain parempaakin ainetta piilossa, ja pullot menivät ikään kuin sekaisin. Tuli kuulemma vahingossa täit myrkytettyä suun kauttakin. Sodan päätyttyä oli kotiuttaminen aikamoinen seikkailu. Ensin Tornioon, sieltä laivalla Ouluun. Laivamatkalla piti vielä varoa saksalaisten miinoja. Karillekin ajettiin, mutta päästiin nousuveden aikana omin voimin irti. Oulusta sitten jatkettiin junalla Kuopioon. Yksi siskoista järjesti Maunulle ikkunanpesijän paikan Helsingissä, jossa asuntotilanne vuonna 1944 oli huono, alivuokralaisasunnonkin sai vain helsinkiläinen. Siksi Maunukin asui salaa tuttavansa luona. Maunu meni Hiljansa kanssa naimisiin 1945. Hän jäi leskeksi vuonna 2004. Maunulla on kaksi tytärtä ja kolme lastenlasta. Maunu asui Talmassa ja ajoi Ifa-moottoripyörällään ja Jawa Ceta 175 cm3-skootterillaan puolen tunnin työmatkansa Helsinkiin. Työ tehtaassa, jossa rakennettiin vanerisia kanootteja, loppui kun vaneri loppui. Samoin loppui tiilien sementti, joita hän oli myös ollut tekemässä. Pisimmän työrupeaman Maunu teki Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksella, 28 vuotta. Pari vuotta ennen eläkeikää hänelle sattui työtapaturma, toinen jalka jäi kuormaauton pyörän alle. Hän kertoi sanoneensa kuljettajalle, että aja vähän eteenpäin, että saan jalan pyörän alta pois. Sitten tuli kiire Töölön tapaturmaasemalle. Siitä tuli pitkä sairasloma. Keravalle perhe muutti vuonna 1968. Keravan Sairaus- ja Tapaturmainvalideihin Maunu liittyi 24.9.1979, ja on näin ollut aktiivijäsen 33 vuotta. Erityisesti talous on ollut hänen hoidossaan. Keravan yhdistyksen ja liiton taloutta tuettiin aikoinaan aktiivisella arpojenmyynnillä. Maunu myi arpoja kahden keravalaisen kanssa 100 000 kappaletta. Kun Helsingistä ei enää löytynyt arvanmyyjiä, otti Maunu iltatoripaikan Helsingin kauppatorilta, vastapäätä Keisarinkiveä. Lopulta voitoista oli jäljellä radio, vaikka melkein kaikki arvat oli myyty. Maunu osti itse loput arvat saadakseen radion, mutta voittoarpaa ei löytynyt. Verottaja oli tarkkana ja mätkäisi Maunulle arpojen myynnistä lisäveroa. Liitossa Olli Salin avusti Maunua ja todistettiin, että myynti ei ollut hänen tuloaan vaan liiton. Näin Maunun ei tarvinnut maksaa lisäveroa. 1980-luvulla Keravan yhdistyksellä oli vilkasta ohjelmatoimintaa: oli Nurmen veljekset, kaksihanurisia, oli kuoro ja tanhuajat. Maunu itse on hauska tarinoiden kertoja, huuliharpunsoittaja ja kuplettilaulaja. Vieläkin hän ilahduttaa Keravan kerholaisia esityksillään. Me nuoremmat osastolaiset olemme ihmetelleet, miksi puheenjohtajan nuijassamme lukee Turun osasto. No se selvisi tämän haastattelun yhteydessä: Maunu on edustanut Keravan yhdistystä turkulaisten juhlassa ja saanut nuijan lahjaksi. Lopuksi: Harva 90-vuotias on saanut ajokortin vielä viideksi vuotta eteenpäin Maunupa sai. Keravan yhdistys onnittelee lämpimästi Maunua! Pirkko Laaksonen ja Tapio Tenhunen

8 Uusi Invalidi 3/2012 KULTTUURIPÄIVILLÄ 1950-LUKUA JA TÄTÄ PÄIVÄÄ Kulttuuripäivillä laulettiin, lausuttiin, näyteltiin ja tanssittiinkin, mutta ajankohtaiset yhteiskunnallisetkin kysymykset tulivat esille useissa esityksissä. Ja seinälehdillä olevat liiton vaatimukset parinkymmenen vuoden takaa ovat nekin edelleen ajankohtaisia, valitettavasti. Taas kokoontui kesäkuussa iloinen ja aikaansaava joukko liiton väkeä Vähäjärven lomakotiin viettämään 28. Vammaiskulttuuripäiviä. Osallistujia oli pitkälti toista sataa 14 yhdistyksestä eri puolilta maata. Liiton varapuheenjohtaja Timo Piipon avauspuheen jälkeen ohjelma käynnistyi lauantai-iltapäivänä. Omaehtoinen kulttuuritarjonta oli jos mahdollista entistäkin tasokkaampaa kyllä huomasi, että yhdistyksissä oli valmistauduttu tuottamaan toisille iloa ja tunnelmia. Tällä aukeamalla on joitakin kuvanäytteitä viikonlopun runsaasta ja monipuolisesta ohjelmistosta. Timo Piippo peräänkuulutti avauspuheessaan, onko kunnan tehtävä bisneksen tukeminen vai kuntalaisista huolehtiminen. Suurkuntien muodostamisen Timo arvioi merkitsevän lähinnä kuolleita kyläkeskuksia ja pidentyneitä asiointimatkoja. 1950-lukuteema tuli esiin mm. useissa musiikkivalinnoissa, etenkin lauantai-illan illanvietossa. Tällä kertaa oli kesäsää sen verran viileää, että iltaa ei voitu viettää ulkona grillillä, mutta sitä lämpimämpi oli iloinen yhdessäolon tunnelma sisätiloissa. Tapahtuman juonnoista vastasivat tuttuun tapaan Senja Räsänen Helsingistä ja Paavo Antikainen Kuopiosta. Senjan juontoja värittivät mainiot kaskut ja anekdootit, Paavo kitaroineen puolestaan ilahdutti yleisöä myös virittämällä yhteislauluja ja omillakin lau- Ritva Korhonen lausui ajatuksia herättäviä runoja, myös omia runotekstejään mm. entis- ja nykyajan huutolaisuudesta, neljä vuotta sitten minut kilpailutettiin katselemaan tästä ikkunasta. Stadin friidut ja kundit Helsingin yhdistyksestä virittivät 1950-luvun tunnelmaa viimeisen päälle fiilattuina niin esityksissään kuin tyyliltäänkin. Kuvassa Riitta Mikkonen, Maija Laitinen ja Juha Peltomaa. luesityksillään. Ohjelmiston koordinoinnista huolehti niin ikään jo aiempien vuosien kokemuksella Ritva Korhonen Lahdesta. Lomakodin Linnea-salissa oli viikonlopun ajan esillä niin runsaasti ja niin taidokkaita ja moninaisia kädentaitojen tuotoksia, että näiden vammaisten askartelu- ja käsityökerhojen ja harrastelijoiden aikaansaannosten rinnalla jäisi moni alan ammattilainen toiseksi. Ohjelman lomassa kisattiin yhdistysten kesken bocciekiertopalkinnosta, saunottiin, ostettiin arpoja ja ennen muuta tavattiin tuttuja, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja vaihdettiin kuulumisia. Sunnuntai-iltapäivänä kuultiin liiton puheenjohtajan Antti Holopaisen juhlapuhe, josta on lyhennelmä viereisellä sivulla, palkittiin boccie-kisan voittajatiimi, jaettiin kunniakirjat ja laulettiin lopuksi yhdessä Taistojen tiellä. Ja nyt valmistaudutaan jo ensi kesän kulttuuripäiville, eikö niin? Tekstit: Marja-Leena Kalkkinen Kuvat: Pauli Västilä Aino Grönvall Porin yhdistyksestä lausui koskettavasti mm. Arvo Turtiaisen runoja. Monrepos, Suklaasydän ja monet muut toivat muistoja ja tunnelmia mieliin, kun Terttu Elomaa Porista esitti lauantai-iltana upean sikermän 50-luvun iskelmiä. Saatanan tunarit taitaisi olla hyvinkin osuva kommentti tänäkin päivänä, näin arvelivat ainakin Laitisen Mauno (Kekkosena) ja Irja (Kataisena) Lahdesta. Useissa esityksissä pohdittiin ikääntymistä ja sen merkitystä. Tässä Pirkko Laaksonen Keravalta: olet niin nuori tai vanha kuin itse tunnet

Uusi Invalidi 3/2012 9 Kulttuuripäivien kunniakirjat jaettiin perinteisen käytännön mukaisesti heille, jotka ohjelmaesityksillään, näyttelytöillään tai muilla panoksillaan tekivät tästä kesäkuisesta viikonlopusta kaikille mukanaolleille unohtumattoman. Yhdistysten välisen tiukan boccie-kisan voitti tällä kertaa Vilppulan yhdistyksen joukkue. Kiertopalkinto siirtyi näin Lappeenrannasta Mänttä-Vilppulaan. Kuvassa voittajatiimi Ada Juvonen, Einari Hirvelä ja Anja Sorvoja. Liiton merkitys vammaisten edunvalvontajärjestönä entistäkin tärkeämmäksi liiton merkitys vammaisten ja pitkäaikaissairaiden edunvalvontajärjestönä tulee entistäkin tärkeämmäksi. Vaikka perustuslain sosiaalisia perusoikeuksia koskevat säännökset kieltävät syrjinnän ja velvoittavat yhteiskuntaa turvaamaan toimeentulon ja yhdenvertaiset oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin valtiovalta kuin sosiaali- ja terveyslainsäädäntöä käytännössä soveltavat kunnat lyövät velvollisuuksiaan usein laimin. Maailman talouden suhdannevaihtelujen tai kriisien ei tulisi vaikuttaa heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliturvaan tai palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Talouselämän eliitti näyttää tilastoja, miten väestön ikääntyessä huoltosuhde heikkenee ja yhteiskunnalla on entistä heikommat edellytykset turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tätä pelotteluviestiä toistetaan kaikista medioista viikosta toiseen. Tosiasiassa kun elämme pitempään, aktiivinen ikävaihe pitenee ja elämän loppusuoran hoivapalvelujen tarve säilyy kutakuinkin samanmittaisena. Uhka hyville sosiaalipalveluille syntyy siitä, että kuntapalvelujen tilalle kehitetään hoivabisnesperiaatteella toimivia palveluita, jotka Suomessakin ovat jo siirtymässä ylikansallisten voittoa tavoittelevien yritysten hallintaan. Uudella lainsäädännöllä ei tule avata ikäsyrjintäporttia vaikeavammaisille, totesi puheenjohtaja Antti Holopainen arvioidessaan vanhuspalvelulainsäädännön valmistelua. Kuva: Pauli Västilä Yhdistyneenä EU-direktiivien ja hankintalain mukaisesti toteutettavaan kilpailutukseen tulee vammaisten ja ikäihmisten hoivapalvelujen kaupasta uushuutolaisuustoimintaa, jossa vanhuksia ja vammaisia ostetaan ja myydään asumispalveluyksiköiden mukana halvimman tarjouksen tehneille bisnesyrittäjille. Tässä on todellinen uhka maamme hyvinvointipalveluille. Tärkeimpiä edunvalvonnan tehtäviä on nyt vaikuttaa vanhuspalvelulainsäädäntöön siten, että palvelujen laatu ja sen turvaksi taattavat henkilöstömitoitukset toteutuvat riittävän velvoittavina uudessa laissa. Yhtä tärkeää on pitää huolta siitä, että uudella lainsäädännöllä ei avata ikäsyrjintäporttia vaikeavammaisille. liitto on jo nykyisten lakien vallitessa havainnut kunnallisen tason päätöksiä, joissa aiemmin vaikeavammainen muuttuukin iän karttuessa ei-vaikeavammaiseksi, vaikka hänen vammaisuutensa aiheuttamassa toimintakyvyssä ei tapahdu paranemista. Mikäli vammaispalvelulaki säilyy toissijaisena ja vanhuspalvelulain säädökset tulevat ensisijaisiksi samalla tavalla kuin nykyään sosiaalihuoltolaki suhteessa vammaispalvelulakiin, uusi laki pahimmassa tapauksessa avaa ikäsyrjintäportin eli lailliset mahdollisuudet romuttaa vammaisen ihmisen subjektiivinen oikeus maksuttomiin vammaispalveluihin. Tällaista kehitystä Tapaturmaja sairausinvalidien liitto ei voi hyväksyä. Millaiset mahdollisuudet liitollamme on voimistaa edunvalvontaa? Kaikki riippuu siitä kuinka paljon meillä on järjestövoimaa ja taitoa vaikuttaa päättäjiin ja lakien valmistelijoihin. liiton on kuunneltava herkällä korvalla uusien syrjittyjen nuorten oikeustaisteluja. Erityistä huolta meidänkin on syytä kantaa nuoruudessa vammautumisen ja sairastumisen vuoksi vaikeuksiin jäävien nuorten asemasta ja heihin kohdistuvasta syrjinnästä. Miltei kaikki poliittiset voimat ilmoittavat taistelevansa syrjäytymistä vastaan. Uskottavaa näyttöä siitä, että uuden hallituksen julistukset olisivat muuttumassa näissä asioissa todelliseksi toiminnaksi, en ainakaan vielä pysty tunnistamaan. Ilman todellisen kansalaisaktiivisuuden lisääntymistä muutosta tuskin tapahtuu lyhyellä tähtäimellä. Siksi Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton tulisi rakentaa yhteistoimintaa ongelmat samalla tavoin näkevien kansalaispiirien ja järjestöjen kanssa. Uudistunut sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskusjärjestö SOSTE ry voisi ottaa aiempia sosiaalialan yhteistyöverkostoja aktiivisemman roolin poliittisessa vaikuttamisessa. SOSTEn hyväksymät kunnallisvaalitavoitteet koskevat melkein pelkästään kuntien ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen välistä yhteistyötä sekä palvelujen hankintapolitiikkaa. Se olisi toki voinut mennä pitemmällekin vaatimuksissaan kuntapalvelujen kehittämiseksi. Merkittävää on, että SOSTE vaatii kuntien palvelustrategian kehittämistä yhteistyössä sosiaalialan järjestöjen kanssa ja perustaa vaatimuksensa perusoikeuksien turvaamiseen. Kuntien velvollisuus ei ole kilpailuttaa kaikkea, vaan kunnat voivat tuottaa palveluja itsekin ja yhteistyössä yleishyödyllisen kolmannen sektorin kanssa. On tärkeää, että järjestöt nostavat yhdessä vaatimuksia vaalien edellä ja pyrkivät vaikuttamaan kuntiin niin, että vammaisia ja pitkäaikaissairaita syrjivät käytännöt korjautuvat. Kun kunnallisvaalit ovat tulossa, on tärkeää, että eri puolilla Suomea asetetaan ehdokkaita, jotka pystyvät ajamaan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oikeuksia mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti. Teksti on lyhennelmä liiton puheenjohtajan Antti Holopaisen juhlapuheesta Vammaiskulttuuripäivillä Vähäjärvellä 10.6.2012. Liittohallituksen lausunto vanhuspalvelulakiluonnoksesta on tämän lehden sivulla 4.

10 Uusi Invalidi 3/2012 Turun Tapaturma- ja Sairausinvalidit 65 vuotta vammaisten etujärjestönä Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1947 kokoontui 35 invalidia Turun Työväentalolle perustamaan itselleen järjestöä. Perustavan kokouksen jälkeen ensimmäinen yleiskokous pidettiin 23.11.1947. Yhdistyksen toiminnassa hahmottuivat nopeasti pääsuuntaviivat, joista keskeisellä sijalla on sosiaalityö. Toiminnassa se on jakautunut kolmeen pääsuuntaan, joita ovat olleet: 1. Lainsäätäjän (eduskunnan) ja muiden päättävien elinten huomion kiinnittäminen lainsäädännön puutteellisuuksiin ja uudistusten välttämättömyyteen; 2. Olevan lainsäädännön toteuttamisen seuranta; 3. Sosiaalinen ja lainopillinen neuvonta jäsenille. Turun tapaturma- ja sairausinvalidit perustettiin vuonna 1947 vaiheeseen, jolloin sodan jälkeinen demokraattinen käänne oli tyrehtymässä oikeistovoimien vastaiskuun. Tästä johtuu, että yhdistys omaksui heti toimintansa alkuvaiheessa etujärjestön luonteen. Se ei missään vaiheessa mieltänyt itseään valtiovallan elimeksi, ei edes puolittain. Se näki tehtäväkseen puolustaa vammaisten etuja valtiovaltaa vastaan. Yllä oleva on lainausta Pasi Tulkin vuonna 1987 kirjoittamasta historiikista Turun Tapaturmainvalidit 40 vuotta, Suomalaisen vammaisliikkeen vaiheita. Historiikkia on saatavissa Turun yhdistyksen toimistolta. Yhdistyksen puheenjohtajan Kurt Laineen mukaan yhdistyksen toiminta tänäkin päivänä perustuu jo 65 vuotta sitten paalutettuihin kestäviin linjauksiin, keskeisimpänä sosiaalityö tähän aikakauteen soveltaen. Yhtenä kehittämisen kohteena hän näkee sosiaalineuvonnan lisäämisen ja laajentamisen tarpeen, toki muitakin kehittämistarpeita on. Puheenjohtaja Laine haluaa kiittää kaikkia toimintaan osallistuneita ja muuten yhdistystä Vähäjärven lomakoti tarjoaa edulliset ja mukavat puitteet: tarjolla majoitusta, maukasta kotiruokaa ja viihtyisiä tiloja. Muntsilantie 19, Hämeenlinnan Hauho p. (03) 6543 124 lomakoti@tsil.fi tukeneita ihmisiä, yhteisöjä ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Jo 65 vuotta vammaisten etujärjestönä toiminut yhdistys juhlii työn merkeissä, mutta järjestää 10.10 toimistollaan Turussa avoimien ovien päivän, missä voi tutustua paremmin yhdistyksen toimintaan. Puheenjohtaja toivottaa kaikki tervetulleeksi avoimien ovien päivänä toimistolle kahville ja tuttuja tapaamaan. Jorma Eloranta Helsingin Seudun Sairausja :n tapahtumia: Kerhojen syyskausi on alkanut: Torstaikerho kokoontuu torstaisin klo 13 15 vanhassa Kinaporin Palvelukeskuksessa; Kinaporinkatu 9 A, Helsinki (sisäänkäynti myös Hämeentie 58 60), Kertsi 4, 4. krs. Askartelukerho kokoontuu joka toinen maanantai parillisilla viikoilla alkaen klo 12 yhdistyksen toimistolla, Kulmavuorenkatu 5. Pikkujoulujuhla ja Römppäpäivät Vähäjärven lomakodissa tiistaista perjantaihin 20. 23. marraskuuta. Hinta 155 /jäsen. Hintaan sisältyy edestakainen bussikuljetus, majoitus 2 hengen huoneissa, kurssiohjelma (yhteistyössä DSL:n kanssa) sekä pikkujoulujuhla. Lomakotiin kutsutaan jalkahoitaja ja hieroja; hoidot maksetaan tekijöille paikan päällä. Varaa mukaan iloinen mieli ja pikkupaketti pukinkonttiin. Sitovat ilmoittautumiset sekä hoitovaraukset 2.11. mennessä toimistolle tai Timo Piipolle. Toimiston aukioloajoissa on poikkeuksia. Jotta ei tulisi hukkareissua, kannattaa soittaa ensin ja varmistaa, että toimisto on auki, puhelin (09) 713 991. Lahden seudun sairausja tapaturmainvalidit ry. Kokoukset joka kuukauden toinen keskiviikko klo 10.00 Lahden Invakeskuksessa, Hämeenkatu 26, 3. krs. Joulumyyjäiset lauantaina 24.11. klo 10 14 Invakeskuksessa. Pikkujoulu sunnuntaina 16.12 klo 12.00 15.00 Invakeskuksessa. Seuraa tapahtumia Invakeskuksen ilmoitustaululta ja www. neuvokas.org -sivuilta yhdistykset. Kurssit, kokoukset, pikkujoulut... A-osa 52 euroa/vrk/hlö B-osa 50 euroa/vrk/hlö Turun yhdistyksen puheenjohtajan Kurt Laineen mukaan yhdistyksen toiminta perustuu tänäkin päivänä jo 65 vuotta sitten paalutettuihin kestäviin linjauksiin. Kysy edullisia hintojamme, pyydä tarjous, poikkea tutustumaan paikan päälle tai vieraile kotisivuillamme: www.tsil.fi/ lomakoti. Tampereen tapaturma- ja sairausinvalidit ry Muistilista Toimisto on avoinna keskiviikkoisin klo 12 15, Näsilinnankatu 22 A 37, 6.kerros, p. (03) 2142 678. Kerhot joka torstai alkaen klo 11.00, Pellervonkatu 9. Kerhoissa on yhteislaulua ja hanurinsoittoa, tuolijumppaa ja keskustelua eri alojen asiantuntijoiden alustusten pohjalta. Soppapäivä on kuukauden kolmas torstai: soppa ja kahvi á 5 euroa. Kerhoissa tapaat ystäviä ja saat vertaistukea. Kaamoksen Kaatajaiset su 14.10 alkaen klo 13.00 Tapiolassa, Karhunkatu 71, yhdistyksen 65-vuotistaipaleen merkeissä. Ruokailu omakustannushintaan 5 euroa. Ohjelmaa, arpajaiset, lopuksi kakkukahvit. Tervetuloa! Retket ja matkat: Tallinnan risteily 11. 12.11, Pikkujoulu Vähäjärvellä 1. 2.12. Tiedustelut Irmeliltä p. 050 589 4644. Turun tapaturma- ja sairausinvalidit ry:n tapahtumia: LOKAKUU: 10.10. Avoimet ovet toimistossa 65-vuotiskahvittelun merkeissä klo 11 13. Tervetuloa! 15.10. Syksyn ainoa Piknik-risteily. MARRASKUU: 26.11. Iltaristeily m/s Isabellalla pikkujoulun tunnelmissa, A- ja B-hyttejä. JOULUKUU: 8.12. KOM-teatteri esittää Markus Nummen koskettavan tarinan Karkkipäivä, päivänäytös, lähtö klo 10.00. 15.12. Joulujuhla Putkinotkossa! lähtö klo 10.00. Kerhot: tiistaisin käsityö- ja torstaisin askartelukerho alkaen klo 10.00 toimistossa. Lisätietoja: toimisto p. (02) 232 8526, Ritva 040 519 8434, Helli 0400 636 046. Tervetuloa mukaan tapahtumiimme! Jyväskylän seudun sairaus- ja tapaturmainvalidien loppusyksy Opintokerho keskiviikkoisin klo 13.00: 26.9., 10.10., 24.10., 14.11., 28.11. ja 12.12. Käsityökerho alkaen klo 10.00: 3.10., 17.10., 31.10., 7.11. ja 21.11. Muut opintokerhot sovitaan kerhotilaisuuksissa. Jouluaskartelu 5. 6.11. Pikkujoulu Saiholla 28.11. Kaikki kerhotoiminta on Saihokeskuksessa, Saihokatu 4. Kurssit pidetään yhteistyössä DSL:n opintokeskuksen kanssa. Puuttuvat päivämäärät ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa. Tiedustelut: Tuula 040 822 3700, Eki 040 583 7991. Porin sairaus- ja tapaturmainvalidit ry. Toimintakalenteri syksylle 2012 Kerhotilaisuudet Nuorisotalolla, huone 3, klo 10.30 13.30: 2.10., 16.10., 30.10., 13.11. ja 12.12. Joulujuhla Nuorisotalon pikkusalissa 12.12. klo 10.30 14.00. Käsityökerho Nuorisotalolla, huone 4, klo 11.00 14.00: 24.9., 1.10., 8.10., 15.10., 22.10., 29.10., 5.11., 12.11., 19.11., 26.11. ja 3.12. Joulumyyjäiset Nuorisotalolla, huone 4, 10.12. klo 10.00 14.00. Hallituksen kokoukset Nuorisotalolla, huone 3, klo 10.00 11.30: 24.9., 29.10. ja 26.11. Mahdollisista muutoksista ilmoitamme kerhoissa ja Satakunnan Työ-lehden järjestöpalstalla.

LIITTO KOULUTTAA Uusi Invalidi 3/2012 11 liitto ry:n jäsenyhdistyksiä SOSIAALINEUVONNAN PERUS- JA KERTAUSKURSSI ti to 27. 29.11 paikallista neuvontatyötä tekeville ja aloitteleville Kurssilla päivitetään tietoja, keskustellaan ja vaihdetaan kokemuksia keskeisimmistä yhteiskunnan tuista ja palveluista, mm. vammaispalveluista, Kelan tuista ja terveydenhoidosta, sekä muutoksenhausta ja neuvontatilanteisiin valmistautumisesta. Ray:n tuella järjestettävän kurssin omavastuuhinta vain 30 euroa/osallistuja (sis. kurssimateriaalit ja täysihoidon kurssin ajalta). Kurssi alkaa tiistaina lounaan jälkeen klo 13 ja päättyy torstaina iltapäiväkahviin noin klo 14. Kurssi pidetään Vähäjärven lomakodissa Hämeenlinnan Hauholla, Muntsilantie 19. Ilmoittautumiset 16.11 mennessä oman paikallisyhdistyksen kautta tai liiton toimistoon p. (09) 713 990 tai sähköpostilla tsil@tsil.fi. Kallistuuko sairastaminen? Sosiaali- ja terveysministeriön esittämät säästötoimet valtion ensi vuoden budjettiin tuovat sairastamiseen lisää omavastuita. Jo keväällä työryhmä esitti lääkkeiden omavastuuosuuksien korottamista, eli 42-prosenttisesti korvattavien lääkkeiden korvausprosentti olisikin 35 % ja 72-prosenttisesti korvattavien 65 %. Toki korotusten pehmentämiseksi luvataan alentaa vuosittaista lääkekorvauskattoa noin 50 eurolla. Terveydenhuollon matkakustannusten omavastuu nostettaisiin nykyisestä 9,25 eurosta 14,25 euroon eli viiden euron korotus yhdensuuntaiseen matkaan. Vuosittainen maksukatto korotettaisiin 157,25 eurosta 242,25 euroon. Lääkekorvauksen osalta ministeri Risikko myönsi, että korotukset kohdistuvat paljon sairastaviin ja pienituloisiin ja on näin ollen epäoikeudenmukaista, mutta minkäs teet kun on säästettävä. Miksi ministeri piiloutui työryhmän taakse, eikä tuonut esitystä omissa nimissään tai muuttanut esitystä oikeudenmukaisemmaksi? Terveydenhuollon maksukattojen (julkinen terveydenhoito, lääkkeet ja terveydenhoitomatkat) yhdistäminen on ollut jo kolmen hallituksen ohjelmassa, eikä sille ole tehty mitään konkreettista. Nyt suunnitellut omavastuiden korotukset vesittävät koko hanketta. Ensi vuoden budjetti tulee eduskunnan käsittelyyn loppuvuodesta, joten vielä on etenkin kunnallisvaalien alla mahdollisuus tavata kansanedustajia ja muita päättäjiä ja yrittää viestittää, että eiköhän olisi muitakin säästökohteita, esimerkiksi erilaiset yritystuet tai harmaan talouden todellinen kitkeminen. Tarja Västilä Helsingin Seudun Sairausja Toimisto: Kulmavuorenkatu 5 00500 Helsinki ark. klo 12 15 hssti@kolumbus.fi Sos.sihteeri Päivi Koivunen (09)713991, fax.(09)713787 Hämeenlinnan Tapaturmaja Sairausinvalidit ry siht. Pasi Ranki Rinkelinmäenkuja 4 C 27 13130 Hämeenlinna 050 5722627 pasiranki@jippii.fi Jyväskylän Seudun Sairausja Tsto: Saihokatu 4 40630 Jyväskylä Pj. Erkki Matikainen 040 5837991 erkki.matikainen@kotiportti.fi Keravan Sairaus- ja Pj. Pirkko Laaksonen Seunalantie 15 E 63 04200 Kerava (09) 2944770, 040 7571604 Kuopion Seudun Sairausja Pj. Paavo Antikainen Luolatie 21 70780 Kuopio 040 7537505 paavo.antikainen@dnainternet.net liitto ry Kulmavuorenkatu 5, 00500 Helsinki Puh. (09) 713 990 Faksi (09) 713 787 Sähköposti: tsil@tsil.fi Kotisivut:www.tsil.fi Pankkiyhteys: Valkeakosken Op IBAN-tilinumero: FI90 5494 0920 1019 48 BIC-koodi: OKOYFIHH Lahden Seudun Sairausja Pj. Ritva Korhonen Loviisankatu 14 B 20 15100 Lahti 044 2610028 ritva.a.korhonen@phnet.fi Lappeenrannan Tapaturmaja Sairausinvalidit ry Pj. Elma Mikkonen Savonkatu 34 as.24 53100 Lappeenranta 050 542 5145 Nokian Tapaturma- ja Sairausinvalidit ry Pj. Eero Salonen Souranderintie 20 A 10 37100 Nokia 050 5851735 Oulun Sairaus- ja Pj. Tauno Paakkonen. Kuivastie 12 B 28 90500 Oulu 044 913 6002 Porin Sairaus- ja Pj. Anna-Liisa Pahkuri Toejoenpuistikko 30 D 14 28200 Pori 050 9180111 Rauman Seudun Tapaturma- ja Sairausinvalidit ry Pj. Reino Leino Kuusistonk. 6 as. 12 26100 Rauma 050 3369124 Tampereen Tapaturmaja Sairausinvalidit ry Tsto: Näsilinnankatu 22 A 37 33210 Tampere (03) 2142678 av. ke klo 12 15 Pj. Anja Kivipensas Ojavainionkatu 4 B 12 33710 Tampere 045 8059 778 Turun Tapaturmaja Sairausinvalidit ry Tsto: Yliopistonkatu 11 a E 79 20100 Turku avoinna ma ja ke klo 10 14 (02) 232 8526, fax (02) 232 8525 tur.tsi@pp.inet.fi Pj. Kurt Laine 050 3074203 kurt.laine@luukku.com Valkeakosken Ammattitautija Sairausinvalidit ry Pj. Tuure Hietanen Harjukatu 5 37600 Valkeakoski 040 7657414 tuure.hietanen@hotmail.com Varkauden Vammaiset ry Pj. Pekka Tuovinen Luttilantie 5 78400 Varkaus 0400 185300 Vilppulan Sairausja Pj. Anja Ylä-Ajos Kitusuontie 15 35700 Vilppula (03) 4716997 050 3138422 Uusi Invalidi-lehden seuraava numero Lehden numero Ilmestyy viikolla Aineisto liiton toimistoon viim. 4/12 50 (joulukuussa) 19.11.12 Aineistot liiton toimistoon sähköpostilla tsil@tsil.fi, faksilla p. 09 713 787 tai postitse osoitteella liitto, Kulmavuorenk. 5, 00500 Helsinki. Lehtemme rajallisen palstatilan vuoksi julkaistaan muissa lehdissä olleita juttuja vain, mikäli siihen on aiheen kannalta erityinen syy ja mikäli lehdessä on tilaa. Julkaisija liitto ry Kulmavuorenkatu 5, 00500 Helsinki toimisto avoinna ark. 8.30 16.00 Puh. ja faksi puh. (09) 713 990, faksi (09) 713 787 Sähköposti ja kotisivut tsil@tsil.fi, www.tsil.fi/uusi-invalidi Pankkiyhteys Valkeakosken Op IBAN-tilinumero: FI90 5494 0920 1019 48 BIC-koodi: OKOYFIHH Päätoimittaja Antti Holopainen, Puistokatu 11 B 40, 15100 Lahti puh. 0400 417 390, sp. antti.holopainen@a-klinikka.fi Toimituskunta Ritva Korhonen, Hannu Oittinen, Timo Piippo, Vesa Ruskeeniemi, Pauli Toikka Toimitussihteeri Marja-Leena Kalkkinen Taitto Asmo Koste Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki ISSN-numero 0787-7021

12 Uusi Invalidi 3/2012 Olin aina halunnut ompelijaksi Useimmiten elämä on tarjonnut Eeva Björkholmille muuta kuin toivetyötä, mutta mieli on säilynyt keveänä vaikeuksien keskellä. Lappeenrantalaisen Eeva Björkholmin elontie alkoi entisen Lappeen kunnan Lamposaaressa, mutta jo tyttären varhaisvuosina perhe ehti asustaa usealla paikkakunnalla. Nyt 86-vuotias eläkeläinen muistelee elämänvaiheitaan kurssilla Vähäjärven lomakodissa. Olin noin kolmen vuoden ikäinen, kun kotimme paloi. Isä osti Saimaan saaresta pienen mökin kodiksemme. Isä kalasti ja äiti hoiti meitä lapsia, siellä olimme viisi vuotta. Huono onni jatkui, sillä meiltä paloi sauna, siinä menivät isän kalaverkot ja koko elinkeino, Björkholm muistelee. Työtaistelu päättyi voitokkaasti Isä läksi etsimään etelästä työtä. Perhe ei tiennyt kahteen viikkoon missä isä oli. Siitä alkoi perheen kiertäminen paikkakunnalta toiselle niin, että Eeva kävi kansakoulunsa kahdeksassa eri koulussa. Ensi muutimme Taipalsaareen, josta monien vaiheiden jälkeen Lappeenrantaan. Pisimmän ajan eli viisi vuotta asuimme Hyvinkäällä. Ajan tavan ja käytännön pakon mukaan lapset lähtivät töihin heti kansakoulun jälkeen. Niinpä Eevakin ehti kokeilla työtä palvelijana eräässä perheessä, mutta totesi ettei se ollut hänen alaansa. Olin jo pienestä pitäen kiinnostunut ompelemisesta, ja pidin sitä tulevaisuuden ammattinani. Ompelutyötä ei kuitenkaan ollut tarjolla ja sota tuli väliin. Siten menin kysymään työtä Kaukaan rullatehtaalta ja sinne myös pääsin. Kova halu veti kuitenkin etsimään ompelutyötä ja tyttönen lähti pois rullatehtaalta. Vieläkään ei toive toteutunut, vaan työpaikka löytyi Lamposaaren tarhalta. Yhtenä aamuna ilmoitin äidille, että lähden etsimään työtä Lappeenrannasta, mutta nytkään ei ompelutyötä löytynyt. Olin jo lähdössä kaupungista, kun huomasin liikkeen joka haki ompelijaa ja apulaista. Eeva sai paikan, mutta eipä se kaksinen ollut. Pari viikkoa hän ratkoi takkeja pienellä palkalla ja sanoi mestarille lähtevänsä pois etsimään parempipalkkaista työtä. Mestari sanoi, ettet lähde mihinkään. Saman tien hän nosti palkkani 500 markasta 2000 markkaan. Että se oli Eeva Björkholmin ensimmäinen työtaistelu, joka päättyi voitokkaasti. Oikea mieliala auttaa vaikeuksissa Sitten Eevan elämään tuli mies ja avioliitto, josta syntyi kolme lasta. Keskimmäinen lapsi oli vaikeasti vammainen. Hän sitoi äidin kotiin, jossa ompelutyö oli kuitenkin mahdollista. Olin ihan jaksamisen rajoilla, mutta sosiaalijohtajan mielestä meillä ei ollut oikeutta hoitopaikkaan, vaikka lapsi pyrki vahingoittamaan itseään. Kun lapsi vihdoin pääsi hoitopaikkaan, sain töitä Chymokselta, jossa olin viisi vuotta. Ompelutyön kipinä ei hellittänyt, mutta yrityksistä huolimatta sitä työtä ei löytynyt. Aviomiehen kautta tuli tieto, että TVH:lla olisi työtä tarjolla. Sinne pääsin puoleksitoista vuodeksi siivoamaan työmiesten kämppiä. Kun kerran tultiin lomamatkalta kotiin, lehti-ilmoituksessa haettiin leipureita ja alan oppilaita. Menin pyrkimään töihin, mutta ei minua otettu. Parin tunnin päästä kuitenkin tultiin hakemaan leipomoon töihin. Sain töitä, mutta sain myös työperäisen astman. Olin 38-vuotias, kun vaivani todettiin ammattitaudiksi. Vaikka astma rajoittaa paljon normaalia arkielämää, vakuutus korvaa onneksi kaikki sairaudesta aiheutuvat kulut. Eeva kertoo, että välillä on sydänkin reistaillut siinä määrin, että pallolaajennusleikkaus on jouduttu tekemään kaksi kertaa. Vaikka on ollut köyhyyttä, sairautta ja muita ongelmia, en voi moittia elämääni. Kaikilla on omat vaikeutensa. Se on omasta mielialasta kiinni, ettei ota asioita liian vakavasti. Tietoa pitää hankkia ja käyttää rohkeasti Niinpä Eeva Björkholm osaa olla kiitollinen myös yhteiskunnalliselle muutokselle, joka on tapahtunut vuosikymmenien aikana. Vaikka saavutuksia on leikattu, ovat hyvinvoinnin perusrakenteet yhä olemassa. Mutta niistä pitää itsekin tietää ja ottaa selvää, ei kaikkea tulla kotiin kertomaan. Tiedon puutteen vuoksi paljon Liiton ikmo-kursseilta tietoa hakenut Eeva Björkholm sanoo, että paljon tulee vahinkoa siksi, että lääkitystä ei tarkisteta vuosiin. Siitä tulee turhia kuluja myös yhteiskunnalle. Pitäisi olla laki, että pitkäaikaissairaiden lääkitys tarkistettaisiin kerran vuodessa, hän sanoo. apua jää hakematta ja saamatta. Siksi nämä liiton ikääntyneiden monivammaisten kurssit Vähäjärvellä ovat tosi tärkeitä, aina täältä jää jotain mieleen. Ja vaikka kaikki ei jäisi mieleen ja moni asia unohtuu, tärkeää on yhdessä oppiminen ja rohkaistuminen vaatimaan omia oikeuksiaan. Hän muistuttaa, että eivät viranomaiset pure, vaikkei apua saisikaan. Varmaan paljon tulee vahinkoa esimerkiksi siksi, että lääkitystä ei tarkisteta vuosiin. Siitä tulee turhia kuluja myös yhteiskunnalle. Pitäisi olla laki, että pitkäaikaissairaiden lääkitys tarkistettaisiin kerran vuodessa. Eeva Björkholm muistuttaa, että hänen astmansa hyväksyttiin ammattitaudiksi vasta kantelun jälkeen eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksellä. Hän kertoo tehneensä vaaditut hakemukset aina itse. Sama aktiivisuus on näkynyt hänen mukaantulossaan liittoon. Olin mukana Lappeenrannan yhdistyksen retkillä ja kun Ja meillä oli niin mukavaa Heinäkuun 23. 28. vietimme mukavan aktiivisen lomaviikon Vähäjärvellä, kauniissa mutta vaihtelevassa säässä. Parinkymmenen hengen porukassa tunnelma oli leppoisa, hyvä yhteishenki vallitsi, vaikka ikähaarukka oli noin 40 vuotta. Yksin lomalle oli Lahdesta saapunut syksyllä 97 vuotta täyttävä Aino Forsander. Vaikka naama oli kaatumisen jälkeen mustana ja käsi kipsissä, se ei Ainon tahtia haitannut. Osanottajia oli ympäri Etelä-Suomea, joten uusia tuttavuuksiakin solmittiin. Suurimmalle osalle Vähäjärvi oli tuttu paikka, joten yhteyshenkilönä minäkin voin viettää ihan lo- Sosiaalilomalla viihdyttiin ja virkistyttiin, päättäjäisillanvietossa laulut raikuivat lomakodin rantagrillillä myöhään yöhön. maa, eikä mitään ns. välikättä tarvittu. Loman aikana Tarja Västilä luennoi meille päivittäin jostain vammaisia koskevasta ai- minua ei pyydetty yhdistyksen jäseneksi, tyrkytin itse itseäni. Nyt olen ollut mukana 20 vuotta, esimerkiksi yhdistyksen varapuheenjohtajana ja liittohallituksen jäsenenä kaksi kautta. Kun kuulovamma alkoi haitata, hän jäi pois liittohallituksesta. Hänen tilalleen valittiin Elma Mikkonen. Kaikkien Vähäjärvellä lomalla tai kurssilla vierailleiden tavoin Eeva Björkholm kiittää lomakotia runsain kiitoksin. Hieno ja rakas paikka, että tästä pitää huolehtia kuin omastaan. Toivon asiakkaita ja kaikkea mahdollista menestystä Vähäjärvelle. Omatkin vaatteet ompelukoneella Mutta palataan vielä Eevan elinikäisen kiinnostuksen kohteen eli ompelun pariin. Onko ompelua tullut harrastettua oman yhdistyksen kerhossa? No en ole yhdistyksen puitteissa harrastanut. Minähän olen enempi takkien ja turkisten tekijä. Mutta muuten tykkään oman yhdistyksen kerhoista. Oikein tulee aina ikävä toukokuussa, kun kerhot jäävät kesätauolle. Mutta ompelukone surraa tiuhaan Eevan kotona. Hän tekee omatkin vaatteensa itse, esimerkiksi haastattelukuvassa näkyvät vaatteet ovat omien kätten töitä. En tiedä miten kauan jaksan ommella, mutta teen niin pitkään kuin jaksan. Kyllä tämä niin mieleistä puuhaa minulle on, Eeva Björkholm sanoo. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen heesta. Pelasimme erilaisia pelejä, saunoimme, paistoimme makkaraa ja lauloimme yhteislauluja. Torstaina vierailimme läheisillä marja- ja viinitiloilla. Perjantai-iltana päättäjäisillanvietossa meitä viihdyttivät hanuristi Matti Arajärvi ja laulaja Kaarina Valtanen. Kauniissa aurinkoisessa illassa laulut raikuivat rantagrillillä myöhään yöhön. Mukava viikko, lomalaisten palautteita katsellessa näki että oli viihdytty hyvin ja virkistytty, ja oli mukava palata kotiin. Teksti: Ritva A Korhonen Kuva: Tarja Västilä